Metsiensuojelun tavoitteita 2000-luvun suomessa - BirdLife Suomi

1AlkusanatSuomen metsiä hyödynnetään niin laajasti ja tehokkaasti, että liikumme perimmäistenkestävän kehityksen kysymysten äärellä. Onko hyväksyttävää, että metsiimme luontaisestikuuluvien lajien sallitaan kuolla sukupuuttoon, kun metsätalous ei noudata kohtuullisiaekologisia rajoja? Voimmeko tällöin enää paheksua, jos esimerkiksi sademetsien käytössäei tyydytä kohtuuteen? Entä virkistyskäyttäjien, matkailuyrittäjien, metsästäjien, poronhoitajien,mökinomistajien sekä lopulta kaikkien suomalaisten oikeudet nauttia vanhoistametsistä ja rikkomattomista metsämaisemista?Biologisena ongelmana metsiensuojelussa on kyse siitä, että luonnontilaisten metsienlajisto on erilainen kuin hoidetun talousmetsän. Monet erikoistuneet lajit eivät tule toimeentalousmetsissä eivätkä jäljellä olevissa pienissä luonnonmetsien sirpaleissa. Yksinomaanpuun vuotuiseen kasvuun tai metsäpeitteisyyteen tuijottaminen antaa siten virheellisenkuvan metsätalouden kestävyydestä. Tämän kirjan tavoitteena on paitsi kuvata syitä metsäluonnonmuutoksiin, myös tasapuolistaa kuvaa metsiensuojelun vaikutuksista niin biologisessa,sosiaalisessa kuin taloudellisessakin mielessä.Monimuotoisuuden suojelu on metsäsektorin suurin ympäristöhaaste Suomessa. Metsäteollisuudenpilaamat vesistöt ovat Suomessa jo pitkälti historiaa ja päästöt ilmaan vähentyneetsuuresti. Aikoinaan näistä asioista oli vaikea keskustella, mutta nyt olemme ylpeitäpuhdistustekniikastamme, josta on itsessään tullut vientituote. Vastaavalla tavalla toivomme,että voimme joskus olla ylpeitä Suomen metsien suojeluverkostosta ja talousmetsien korkeatasoisestaympäristönhoidosta.Metsiensuojelussa on nykyään tapana vedota yhteiskunnan tarpeeseen tasapainottaaekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys. Näiden kolmen mieltäminen kilpailijoiksion kuitenkin eräässä tärkeässä mielessä virheellistä: ekologiset lainalaisuudet vaikuttavatihmisestä riippumatta, ja sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys rakentuvat pitkällä tähtäimelläniiden varaan. Häviävien lajien elintilavaatimuksia emme voi muuttaa, vaan metsienekologisen kestävän käytön rajat määrittelee luonto. Ihminen päättää vain, kunnioittaakonäitä rajoja vai ei.Vaikka luonnon monimuotoisuuden vaaliminen on jo metsätalouden arkitermistöä,tässä teoksessa osoitetaan, että suurin osa maamme tämän hetken metsiensuojelutoimistaon edelleen tarpeisiin nähden vaatimatonta. Muun väittäminen on nykytietämyksen valossavailla tieteellisiä perusteita, joskin tämä seikka noteerataan hämmästyttävän harvoin julkisessakeskustelussa ja päätöksenteossa.12