Liite 3. FSC-sertifiointi ja <strong>Suomi</strong>Sertifioinnissa riippumaton, ulkopuolinen osapuoli vahvistaa sen, että jokin tuote on valmistettuennalta sovitulla tavalla sääntöjä noudattaen. Sertifioinnista on tullut tärkeä keinoympäristöystävällisempien tuotantotapojen ja tuotteiden edistämisessä ja tunnistamisessasekä ympäristötietoisten kuluttajien valintoja ohjaavana tekijänä. Metsien ja puusta valmistettavientuotteiden sertifiointimenetelmät alkoivat kehittyä 1990-luvulla. Periaatteena on,että metsiään tavanomaista luontoystävällisemmin hoitava metsänomistaja saisi metsistäänparemman tuoton, ja tällaisia tuotteita ostava kuluttaja puolestaan tukee näin ympäristöystävällisempiämenetelmiä ja tuottajia.Pisimpään metsien sertifiointia on harjoittanut FSC eli Forest Stewardship Council(Hyvän metsänhoidon neuvosto). Sertifioinnilla varmistetaan, että metsäaluetta hoidetaansovittujen kriteerien mukaisesti, ja raaka-aineen kulkeutumista seurataan metsästä ainavalmiiksi tuotteeksi asti. Tällä hetkellä FSC-sertifioituja metsiä on eri puolilla maailmaayhteensä 25,5 miljoonaa hehtaaria, joista 65 prosenttia Euroopassa. Suurin osa Ruotsinvaltionmaista sekä eräiden suurten Ruotsissa toimivien metsäteollisuusyritysten kuten StoraEnson metsistä on sertifioitu FSC:llä. Suomeen sopivien kriteerien luomiseksi perustettiinsyksyllä <strong>2000</strong> työryhmä, jossa oli edustettuna metsien käytön ekologisen, sosiaalisen ja taloudellisenkestävyyden intressitahoja.Suurin osa Suomen metsistä on sertifioitu FFCS/PEFC (Finnish Forest CertificationScheme/Pan-European Forest Certification)-sertifiointijärjestelmällä, joka poikkeaa FSCjärjestelmästä.Lähinnä metsätalouden ja –teollisuuden tukemassa FFCS-mallissa metsätsertifioidaan metsäkeskuksittain, eikä yksittäisen metsänomistajan tapa käsitellä metsiäänkäytännössä vaikuta sertifikaatin saamiseen. FSC-sertifiointijärjestelmässä päätäntävaltaon jaettu tasan ekologisten, sosiaalisten ja taloudellisten asianomistajien kesken, kun taasFFCS:ssä päätösvalta esimerkiksi metsähoidon kriteereihin liittyvissä asioissa on käytännössämetsien taloudellisen käytön edustajilla. Tästä johtuen esimerkiksi FFCS:n kriteerit metsienluonnonarvojen huomioimiselle ovat alhaisemmat kuin FSC:n. Näistä syistä ympäristöjärjestöteivät toistaiseksi ole katsoneet mahdolliseksi osallistua FFCS:n toimintaan eivätkäsuosittele tällä tavoin sertifioituja tuotteita.Suomen FSC-kriteerit valmistuivat keväällä 2002. Jokainen metsänomistaja voi kriteerithyväksyttyään siirtyä FSC-sertifioinnin piiriin. FSC-sertifiointiin siirtymisestä voi kysyälisätietoja Suomen WWF:stä. Lisätietoja on myös osoitteessa www.fsc-finland.orgYmpäristöjärjestöt eivät saa taloudellista hyötyä mistään sertifiointijärjestelmästä, vaanovat sertifiointiyhdistysten maksavia jäseniä siinä missä muutkin asianosaiset.106
Liite 4. Eräiden termien määritelmiäYleinen ympäristösanasto: Tekniikan sanakeskus ry. 1998. Ympäristösanasto (TSK 27).Gummerus, Jyväskylä.Aarniometsä eli luonnontilainen vanha metsä Metsä jonka rakenteeseen ihminen ei ole vaikuttanutollenkaan tai hyvin vähän. Ks. myös luonnontilaisen kaltainen metsä.Aihki Ikivanha, suurikokoinen mänty. Usein selviytynyt elossa metsäpaloista, jolloin sen juurellaon nähtävissä palokoro, palon jättämä ”ruhje”. Aihkien esiintyminen on yksi luonnontilaisenmetsän varmimpia indikaattoreita. Kuoltuaan männyistä kehittyy keloja.Alue-ekologinen suunnittelu Valtion mailla Metsähallituksen harjoittama maankäytön suunnittelujärjestelmä,jonka tavoitteena on turvata luonnon monimuotoisuuden säilyminen talousmetsäalueilla.Alue-ekologisen suunnittelun nykyratkaisujen toimivuudesta ja riittävyydestäon hyvin erilaisia käsityksiä. Ks. s. 47.Avainbiotooppi Yleisnimike eräille monimuotoisuuden suojelun kannalta tärkeille elinympäristöille(esim. lehdot, korvet, letot, pienvedet), joita pyritään säästämään metsätalouden yhteydessä.Metsätaloudessa avainbiotooppeihin luetaan useimmiten vain metsä- ja luonnonsuojelulaissaluetellut kohteet sekä Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion määrittelemätelinympäristöt.Biodiversiteetti eli elollisen luonnon monimuotoisuus Elollisen luonnon kaikki vaihtelu yksilöidengeeneistä lajeihin ja näiden muodostamiin eliöyhteisöihin. Usein monimuotoisuuteenkatsotaan sisältyvän myös geodiversiteetti eli geologisiin luonnonmuodostelmiin sisältyvävaihtelu.Biotooppi Elinympäristö, jossa tärkeimmät ympäristötekijät ovat samankaltaisia (vrt. habitaatti).Boreaalinen luonnonmetsä EU:n luontodirektiiviin sisältyvä priorisoitu eli ensisijaisesti suojeltavaluontotyyppi, jonka suojelusta Suomella ja Ruotsilla on erityisvastuu. Käsite kattaakäytännössä luonnontilaiset ja luonnontilaisen kaltaiset metsät, tuoreet metsäpaloalueet sekäpaloalueille kehittyneet nuoremmat puustot. Luontotyypin määritelmään sisältyy myöskinennallistava näkökulma, joten eroa luonnontilaistuvien hoitometsien ja luonnontilaisenkaltaisten metsien välillä on vaikea tehdä.Boreaalinen eli pohjoinen havumetsävyöhyke Tunnetaan myös nimellä taiga. Jaetaan Suomessaesiintyvien vyöhykkeiden mukaisesti etelästä pohjoiseen mentäessä edelleen hemi-, etelä-,keski- sekä pohjoisboreaaliseen metsävyöhykkeeseen.Ennallistaminen Luonnontilaltaan muuttuneen alueen, kuten käsitellyn metsän tai ojitetun suon,palauttaminen eri toimenpitein kohti luonnon- tai sen kaltaista tilaa.Eteläboreaalinen havumetsävyöhyke ks. Boreaalinen metsävyöhyke.Habitaatti Paikka, jossa eliö elää ja jonka se vaatii elinympäristökseen (vrt. biotooppi). Habitaattialuonnehditaan usein vallitsevien biologisten tai fysikaalisten ominaisuuksien mukaan.Hemiboreaalinen metsävyöhyke ks. Boreaalinen metsävyöhyke.Hoitometsä Metsätaloudellisesti käsitelty metsä. Puusto on yleensä tasaikäistä ja mahdollisestiyksilajista. Hoitometsien lahopuumäärä on yleensä hyvin alhainen.Jatkuva kasvatus Metsän hoitomalli, jossa metsiä kasvatetaan erirakenteisina ja eri-ikäisinä. Hakkuissapoistetaan yksittäisiä puita tai pieniä puuryhmiä, joiden tilalle uudistuu uusia puita.Tavoitteena on matkia sellaisen metsän luontaista kehitystä, jossa ei esiinny laaja-alaisiahäiriöitä kuten voimakkaita metsäpaloja. Jatkuva kasvatus takaa avohakkuisiin ja alaharvennuksiinperustuvaa perusmetsätaloutta paremmin esimerkiksi metsäisyyden ja maisemaarvojensäilymisen, mutta ei takaa esimerkiksi lahopuulajien menestymistä.Joutomaa ks. Metsätalousmaa.Jättöpuu Hakkuualueelle hakkuiden yhteydessä (yleensä pystyyn) jätetty puu. Synonyymi sanallesäästöpuu.107