Metsiensuojelun tavoitteita 2000-luvun suomessa - BirdLife Suomi

valitettavan monen kunnan metsänhoitoratkaisut tehdään edelleen täysin alueen asukkaidenja ympäristöyhdistysten ulottumattomissa.Viime vuosina uudistettu ympäristölainsäädäntö, maankäyttö- ja rakennuslaki ja hallintomenettelylakiedellyttävät suunnittelukulttuurin muuttamista entistä avoimempaan suuntaan.Lainsäädännössä osallistumismahdollisuuksia on lisätty sekä tiedon saantia helpotettu, muttamuutos ei tapahdu hetkessä. Kuntien metsäsuunnitelmien teko tulisi rinnastaa kuntalain hengenmukaisesti kaavoitukseen, jolloin osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksien tarjoaminenolisi normaali osa suunnitelman laadintaa eikä perustuisi pelkästään kunnan metsäasioistavastaavien virkamiesten mahdolliseen hyväntahtoisuuteen. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaisiavuorovaikutuskeinoja on perusteltua vaatia sovellettaviksi kaavoituksen ohella myöskuntien viheralueohjelmissa, virkistys- tai luontoalueiden hoito- ja käyttösuunnitelmissa sekämetsäsuunnitelmissa. Lain mukaan jokaisella on myös oikeus tutustua valmisteilla olevaanjulkiseen asiakirjaan. Kuntalain mukaan puolestaan kunnassa tapahtuvista toimista ja suunnitelmistaon tiedotettava asukkaille.Suomen luonnonsuojeluliitto, Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri ja Helsingin luonnonsuojeluyhdistysovat vuonna 2002 julkaisseet kirjan Kuntametsien hyvästä hoidosta. Ks. myösSuomen luonnonsuojeluliiton sivut maankäyttöön vaikuttamisesta: www.sll.fi/vaikuta.Luonnonsuojelualueen perustaminenLuonnonsuojelualueet ovat perinteinen tapa suojella sellaisia luontoarvoja, jotka säilyäkseentulee pääsääntöisesti jättää kokonaan talouskäytön ulkopuolelle. Suojelualueiden perustamisestavastaava viranomainen on alueellinen ympäristökeskus (www.ymparisto.fi/aluek).Luonnonarvojen säilyttämisen ohella suojelualueilla on usein merkitystä mm. virkistys- jaulkoilukäytölle, opetukselle ja ympäristökasvatukselle.Luonnonsuojelualueiden yleiset perustamisedellytykset:Alue voidaan suojella luonnonsuojelulain 10 §:n mukaan jos:1) Alueella elää tai on uhanalainen, harvinainen tai harvinaistuva eliölaji, eliöyhteisö tai ekosysteemi.2) Alueella on erikoinen tai harvinainen luonnonmuodostuma.3) Alue on erityisen luonnonkaunis.4) Alueella on harvinaistuva perinneluontotyyppi.5) Luontotyypin tai eliölajien suotuisan suojelutason säilyttäminen tai saavuttaminen sitävaatii.6) Alue on muutoin niin edustava, tyypillinen tai arvokas, että sen suojelu voidaan katsoaluonnon monimuotoisuuden tai kauneuden säilyttämisen kannalta tarpeelliseksi.Käytännössä suojelualueita voi perustaa ja on perustettukin hyvin erilaisille alueilla.Jos suojelualueeksi suunniteltu alue on maanomistajan omassa hallinnassa, hänen kannattaaseuraavaksi ottaa yhteyttä alueelliseen ympäristökeskukseen. Jos alue taas on jonkun muunhallinnassa, kannattaa olla yhteydessä maanomistajaan ja tehdä suojelualueen perustamisestaaloite.Suojeluohjelmiin tai -varauksiin kuuluvista alueista omistaja saa luonnonsuojelulainmukaisen korvauksen. Mahdollisuuksia muiden alueiden korvaukselliseen suojeluun voi tiedustellaympäristökeskuksesta. Lisäksi erilaisten avainbiotooppien kuten esimerkiksi korpienkalliometsien, lehtojen, puronvarsien tai lampien suojeluun voi saada metsätalouden ympäristötukea,josta puolestaan saa tietoa alueellisista metsäkeskuksista.105