HR viesti 1/2013 - PubliCo Oy

Ryhmässä on organisaation avainhenkilöitä, jotka vaikuttavatpowerpoint -esityksiä pitäessään varsin vakuuttavilta ja energisiltä.Jokainen on oman alueensa asiantuntija.Ryhmä huippuosaajia ei kuitenkaan ole tae sille, että ryhmätoimisi ryhmänä yhteistä tavoitetta kohti ja toisia tukien.Arjessa ryhmän säteily himmenee ja varjot laskeutuvat johtoryhmäkokoustenylle. Yhteinen paras unohtuu ja yksilöt taantuvatsuojelemaan omaa reviiriään.Energiaa valuu hukkaanJohtoryhmän kokoukset ovat aivan liian usein teknisiä ja passiivisiayksilösuorituksia. Paljon puhetta, monologeja, joissahuomio on peruutuspeilissä, menneiden asioiden katselmoinnissa.Kun huomio vielä on epäolennaisuuksissa ja lillukanvarsissa,ryhmässä olevat voimavarat jäävät hyödyntämättä. Pahimmillaanollaan keskellä valtataisteluja, joissa aikuiset käyvätpuvut päällä sotaan hiekkalaatikon herruudesta ja joissa jokainensuojelee itse tekemäänsä hiekkalinnaa viimeiseen asti.Syntyy poteroita ja erilaisia suojavarustuksia. Kierrelläänja kaarrellaan, selitellään ja puolustellaan. Pelataan sopupeliä,jossa jokaisella on omat sääntönsä. ”Vahvin” yleensä voittaa.Huippujoukkueesta ei ole tietoakaan.Huippujoukkue näkee itsensä osanakokonaisuutta -systeemiäJohtoryhmä on osa organisaatiosysteemiä, jolloin huomio siirtyyvirallisen organisaatiorakenteen rinnalla jyllääviin epävirallisiinvuorovaikutus- ja vaikutuskanaviin.Myös päätöksentekoprosessi saa kokonaan uuden ulottuvuuden,kun asioita tarkastellaan näiden systeemisten silmälasienlävitse.Kasvu huippujoukkueeksi alkaa siitä, kun alkaa nähdä itsensäja koko ryhmän osana erilaisia vaikutusketjuja – vuorovaikutussysteemejä.Tarvitaan aikaa pysähtyä ja kiinnostua olennaisesta: Miltäjohtoryhmän arki näyttää? Miten johtoryhmän toiminta heijastuuryhmän ulkopuolelle? Mitkä voimat vaikuttavat päätöstenteontaustalla?Eräs johtoryhmä sai kuulla palautetta muulta organisaatioltasiitä, miltä ryhmän toiminta näyttää organisaatiossa. Pysähdysoli melkoinen, kun muutama hierarkiaporras alempaa olevatasiantuntijat eivät edes tienneet, keitä ryhmään kuuluu jamitä ryhmä ylipäätään tekee.Matka kohti huippua lähtee realiteettien tunnistamisesta jatunnustamisesta. Kun ryhmään liittyvät ”totuuden” äänet tulevatnäkyviin, kehittämisen lähtöhetki on koittanut.Samalla alkaa keskustelu ryhmän merkityksestä ja olemassaolontarkoituksesta.Huippuryhmäksi voi kasvaa ja kehittyäPienillä yhteisillä tekemisillä saadaan jo merkittäviä muutoksiaaikaan – jos vain halua on riittävästi. On tehtävä priorisointejaja valintoja, jotka lisäävät ryhmän kykyä vahvistaa tarvittaviavaikuttamisväyliä ja yhteistyömuotoja.Ryhmänä kasvu ja todellisen tuloksen tekemisen perustakumpuaa lopulta siitä, että ryhmä käyttää yhteistä aikaansasiihen, miten he yhdessä toimivat ja hyödyntävät ryhmässäolevaa kokemusta ja osaamista yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi.Varmaa on myös se, että ilman riittävän selkeää ja innostavaatulevaisuuskuvaa tekeminen jää puuhasteluksi ja yksilösuorittamisenketjuksi.Yhteisen matkan kohti huippua voi onneksi aloittaa koskatahansa. Miltä oman ryhmäsi ”huippu” näyttää? 1/2013 HR viesti 25