proresto 2/2013 - PubliCo Oy

”Merkkien tarkoituson auttaa kuluttajaaostopäätöksissä ja muuttaakulutustottumuksiaympäristöä säästäväänsuuntaan.”MERKKIEN TARKOITUS on ympäristöministeriön neuvottelevan virkamiehenTaina Nikulan mukaan auttaa kuluttajaa ostopäätöksissä jamuuttaa kulutustottumuksia ympäristöä säästävään suuntaan.”Yrityksille ympäristömerkki antaa motiivin kehittää tuotetta ja prosessiaekologisempaan suuntaan. Merkki tuo myös markkinointiapua,koska sillä voidaan osoittaa tuotteella tai palvelulla olevan ympäristöystävällisiäominaisuuksia.””Ympäristömerkkien suosio kasvaa osittain siitäkin syystä, että julkisissahankinnoissa huomiota kiinnitetään lisääntyvässä määrin tuotteenja palvelun ympäristöominaisuuksiin”, Nikula sanoo.Merkkibuumi alkoi SaksastaYmpäristömerkkien lähtöruutu löytyy Saksasta, jossa jo 1978 perustettiinDer Blaue Engel -ympäristömerkki. Se on ollut esikuva monenmaan virallisille ympäristömerkeille.Joutsenmerkki on Pohjoismaiden virallinen ympäristömerkki, jokaotettiin käyttöön 1980-luvun lopulla. Se on Suomessa suosituin ja tunnetuinympäristömerkki.Luomumerkit tulivat 1980-luvulla, kun luomutuotteet alkoivat etabloituamarkkinoille. EU:n luomumerkki tuotteessa antaa kuluttajille varmuudensiitä, että he saavat juuri sitä, mistä maksavat.Pohjoismaista Joutsenmerkkiä sekä EU:n ympäristömerkkiä (Kukkamerkki)ja luomumerkkiä (Lehtimerkki) sanotaan virallisiksi merkeiksi,koska niiden taustalla on lainsäädäntöä ja ministeriöt hallinnoivat niitä.Lisäksi on monia muita ”epävirallisia” ympäristö- ja luomumerkkejä.Nikula kuitenkin korostaa sitä, että kaikki merkit ovat yrittäjille vapaaehtoisia.Väärinkäyttö poikkeuksellistaJoskus tuotteessa on useita ympäristömerkkejä. Se on Nikulan mielestäymmärrettävää. Kun yritys vie tuotetta monelle markkina-alueelle, on järkevääkäyttää merkkiä, joka parhaiten tunnetaan.Esiintyykö ympäristö- ja luomumerkkien väärinkäyttöä Suomessa?”Silloin harvoin kun sitä on havaittu, se on ollut tahatonta. Valmistajaon saattanut käyttää tuotteessaan merkkiä, vaikka sen käyttö oikeuson vanhentunut.”2/2013 proresto 51