Akti 2/2012 - Arkistolaitos

18akti 2/2012akti 2/201219Se toinen LappiMaakunta-arkiston aineistoja pyrittiin aktiivisesti kartuttamaan, jottapaikallishistorialle ja Pohjois-Suomea koskevalle historiantutkimuksellesaataisiin lähdeaineistoa ja maakunnalle luotua pikaisesti omamenneisyys. Lapin historian tutkimuksessa näitä aineistoja ei kuitenkaansystemaattisesti käytetty ennen 1960-lukua, paljasti Lapinhistoriantutkimusta alustuksessaan käsitellyt FT Matti Enbuske.Vasemmalla: Oulun maakunta-arkiston 80-vuotisjuhlaseminaarissapuhuivat Matti Enbuske, Tytti Isohookana-Asunmaa, seminaarinpuheenjohtaja Jouko Vahtola sekä Ritva Kylli ja HannuMustakallio.Oikealla: Seminaariyleisö sai kuulla kiinnostavia esityksiä maakunta-arkistonmerkityksestä alueelliselle identiteetille.Enbuske nosti esiin historiallisen muistin merkityksen. Muistintarve on hänen mielestään koskettanut erityisesti Lappia jaLapin historiantutkimusta. Lapin geopoliittinen asema monienvaltaintressien ja kulttuurivaikutteiden kohteena, ankarat luonnonolosuhteetsekä saamelaisuus ovat tuottaneet toiseuttavaakuvaa Lapista ja sen asukkaista; milloin Lapin asukkaita pidettiintutkimuksissa hitaina, raskasmielisinä, jälkeenjääneinä ja juroina,milloin koko alue nähtiin passiivisena joutomaana.Ymmärrys Lapin historiasta on viimeisen neljän vuosikymmenenaikana muuttunut merkittävästi tutkimuksen laajentuessa arkistolähteisiin.Enbusken mielestä Oulun maakunta-arkiston tarjoamanlähdeaineiston rooli on ollut merkittävä rikottaessa traditioon jastereotypioihin perustuneita käsityksiä Lapin historiasta ja senasukkaista.Arkistolla on myös oma identiteettiArkistot mahdollistavat identiteetin rakentamisen tarjoamalla polunmenneeseen, mutta arkistoilla on myös oma identiteetti. Pohjoisenkirkkohistorian tutkimuksesta puhunut professori Hannu Mustakallioja yksityisarkistoista kertonut FT, dosentti Tytti Isohookana-Tytti Isohookana-Asunmaa puolestaan toivoi, että Oulun maakunta-arkistoprofiloituisi edelleen pohjoissuomalaisen aineistonsäilyttäjänä. Seuranneessa loppukeskustelussa FT, dosentti MarianneJunila piti tärkeänä, että maakunta-arkistot säilyttävät omanalueensa aineistoa. Hänen mukaansa paikallinen lähteistö synnyttäätutkimusta, joka tuo historian lähemmäksi ihmisten arkea.Historia antaa kokemuksia ja elämyksiäKokeneina tutkijoina Mustakallio ja Isohookana-Asunmaa kertoivatmyös omista kokemuksistaan tutkijoina arkistossa. Seminaarinyllättävintä antia olikin ääneen lausuttu ajatus historian kokemuksellisuudestaja jopa ruumiillisuudesta. Historiantutkimusvoi parhaimmillaan synnyttää ”posket punastuttavia” elämyksiä,kuten Isohookana-Asunmaa kertoi. Esitettiinpä ilmoille ajatus sii-Oulun maakunta-arkisto juhli80 toimintavuottaanJuhlaseminaarin puheenjohtajana toimi professori Jouko Vahtola,joka avasi seminaarin pilke silmäkulmassaan sanoin:”Oulun maakunta-arkisto on paras tutkimusarkisto.”Oulun maakunta-arkiston 80-vuotista historiaajuhlittiin kahden päivän ajan 22.–23. maaliskuuta.Muodollisen juhlapäivän jälkeen oli vuorossaseminaari ”Oulun maakunta-arkisto ja pohjoisenSuomen historiantutkimus”.Esitelmät aloitti FT Ritva Kylli otsikolla ”Oulun maakuntaarkistoja maakunta-identiteetti”. Hän kertoi tarinan siitä, kuinkaHelsinkiin muuttaneet ylioppilaat loivat 1900-luvun alkupuolellapohjoispohjalaista eli lappilaista, kainuulaista ja pohjoispohjanmaalaistaidentiteettiä. Maakunnan identiteettiä, aivan kuten kan-sallistakin, on rakennettu tietoisesti. Suomi ei ole automaattisestiKolin huipulta kuvattu eikä Hannes Kolehmaisen maailmankartallejuoksema hyvinvointivaltio.Kylli muistutti, kuinka maakunta-arkistojen perustaminen liittyijuuri maakunta-identiteetin ja kansallisuusaatteen nostattamiseen.Tähän saumaan halusivat myös pohjoispohjalaiset omatkulttuurilaitoksensa: ”-- että tästä laajasta maakunnasta muodostuisiomintakeinen kulttuurialue, joka voisi kehittää itselleen ne laitoksetja keskukset, jotka vapauttaisivat sen joka asiassa turvautumastaetelään”, kuten totesi Oulun kaupungin kirjastonhoitajaSamuli Pakkala 1920-luvun lopulla.Asunmaa korostivat Oulun maakunta-arkiston vuosikymmentenaikana kerättyjen yksityisarkistokokoelmien merkitystä tutkimukselle.Oulun maakunta-arkiston aineistossa ja sen käytössä näkyyedelleen muun muassa Aslak Outakosken, Samuli Onnelan jamaakunta-arkiston nykyisen johtajan Vuokko Joen pitkäjänteinentyö yksityisarkistojen keräämisessä, säilyttämisessä ja kuvailussa.Mustakallio nosti esimerkiksi pohjoissuomalaisen, maailman mittapuullakinainutlaatuisen, lestadiolaisuudesta kertovan Laestadianakokoelman,jonka rungon muodostaa Pekka Raittilan arkisto. Mustakalliomuisteli, kuinka Raittila tarkoitti arkistonsa säilytettäväksinimenomaan Oulun maakunta-arkistossa, osaksi sen vuoksi, ettäluottamus silloiseen arkiston johtajaan Samuli Onnelaan oli suuri.tä, että asiakirjoja koskettamalla voi saada menneisiin sukupolviinsyvemmän henkisen yhteyden.Seminaariesitelmistä ja niiden herättämistä keskusteluista paistoiläpi ajatus muistiorganisaatioiden ja historiantutkimuksen merkityksestäniin yksilölle kuin yhteisölle itseymmärryksen ja identiteetinrakentajana. Loppukeskusteluissa esitettiin muun muassainnostuneita puheenvuoroja, kuinka oman suvun historia voi kietoutualaajempiin yhteiskunnallisiin murroksiin.teksti: Anna-Maria Jääskeläinen, tutkija, Oulun maakunta-arkistokuvat: Satu Kantola, ylitarkastaja, Oulun maakunta-arkisto