Akti 2/2012 - Arkistolaitos

4akti 2/2012akti 2/20125Tutkijasalien lauantaiaukioloihin muutoksiaArkistojen päivän teemana muotoLyhyetKansallisarkistollemerkittävä muttahaasteellinenarkistoluovutusToukokuussa Kansallisarkiston makasiineihin siirrettiinnoin 500 hyllymetriä kulttuurihistoriallista aineistoa. WernerSöderström Osakeyhtiö, Sanoma Learning Oy ja SanomaPro Oy luovuttivat yhteisen historiallisen arkistonsa Kansallisarkistolleja samalla makasiineihin muuttivat myös Weilin+GöösOy:n arkistot.Säädekirjaansa perustuvista syistä Päivälehden arkisto joutuietsimään aineistolle uuden säilyttäjän. WSOY:n nykyinen omistajayhtiöBonnier piti tärkeänä aineiston luovuttamista asiantuntevaanpaikkaan. Näin se olisi tutkijoiden ja muiden asiasta kiinnostuneidensaatavilla.”Kansallisesti arvokkaaseen aineistoon kuuluu kirjailijakirjeenvaihtoa,-haastatteluja ja kirjojen kuvitusoriginaaleja”, kertooyksikönjohtaja Marja Pohjola. Lisäksi luovutukseen kuuluiWSOY:n pääjohtajien ja kustannustoimittajien arkistoja sekärunsaasti kustannustoimintaan, hallintoon ja talouteen liittyvääaineistoa.”Aineisto on osittain järjestetty ja luetteloitu. Kansallisarkistollaon kuitenkin edessään suuri urakka”, jatkaa Pohjola. Aineistotulee saada käyttökuntoon ennen sen luovuttamista tutkijoidenkäyttöön. Lisätyötä aiheuttaa osin vaurioitunut ja homeinen aineisto,jota sisältyy Weilin+Göösin tilikirja-aineistoon peräti 30hyllymetriä.”Aineiston huono kunto on ongelmana useilla luovuttajilla, muttatällä kertaa aineiston laajuus moninkertaistaa työmäärän. Nytvastaanotettu aineisto on kooltaan arkistoon normaalisti kahdenvuoden aikana saatavien lahjoitusten määrä”, kuvailee Pohjola.KansallisarkistoArkistoon kuuluu arvokkaita kirjojen kuvitusoriginaaleja, kutentämä Helvi Hämäläisen Sarvelaiset-romaanin kansiluonnosvuodelta 1947.SÄHKE- & VAPA-foorumit jatkuvatLaajan suosion keränneet SÄHKE- & VAPA-foorumit jatkuvatsyksyllä vaihtuvilla teemoilla Kansallisarkistossa. Tilaisuuksissakerrotaan sähköisen säilyttämisen luvan hakemisestasekä vastaanotto- ja palvelujärjestelmän (VAPA) hyödyntämisestä.Syksyn ohjelma:21.9.2012VAPA-käyttöönoton vaiheittainen eteneminen ja siirtojen vaiheet17.10.2012Tietokanta- ja rekisteritietojen siirto ja säilyttäminen VAPAssa14.12.2012Teema julkaistaan myöhemminArkistolaitoksen kaikkia tutkijasaleja ei enää pidetä avoinnalauantaisin syyskuusta 2012 lähtien. Syynä ovat kustannussyytja arkistolaitoksen vähentyneet henkilöresurssit.Myös lauantaikävijöiden määrä on jatkuvasti vähentynyt.Asiakaskäyntien väheneminen johtuu sähköisten aineistojen lisääntymisestä.Digitaaliarkiston kautta tutkijat ovat voineet käyttääaineistoja omatoimisesti, ja arkistolaitos panostaa jatkossakinsähköisten palveluiden kehittämiseen.Voit tarkistaa tutkijasalien aukioloajat arkistolaitoksen kotisivuiltaosoitteesta www.arkisto.fi/fi/yhteystiedot.Geomatkalainen levittääarkistotietoa maailmalleArkistolaitoksen ensimmäinen geokätkö on valmistunut Kansallisarkistonnurkille. Arkistoaiheisen mysteerin varsinainenkätköpaikka selviää tehtävien avulla. Samalla arkistolaitos on lähettänytmaailmalle oman matkalaisensa. Tämä englanninkieliseltä nimeltääntravel bug kiertää maailmalla harrastajien aktiivisuuden mukaan.Arkistolaitoksen matkalainen on osuvasti nimeltään Discover thepast!. Sen tehtävänä on kiertää lähinnä historiallisissa paikoissa jarakennuksissa sekä Suomessa että maailmalla. Matkalainen kantaamukanaan arkistotietoa, johon sen liikuttajat voivat tutustua. Sekäkätkön että matkalaisen tarkoituksena on kertoa arkistolaitoksesta jaerityisesti sen tehtävästä menneisyyden tutkimisen mahdollistajana.Matkalaisen reissua voi seurata rekisteröitymällä sivustollewww.geocaching.com/track/details.aspx?id=3828991. Jo ensim-mäisen viikkonsa aikana matkalainen kulki peräti Uuteen-Seelantiin asti.Geokätköily on harrastus, joka yhdistää liikunnan ja ongelmanratkaisun.Harrastukseen tarvitset vain ulkoiluun sopivan vaatekerranja GPS-paikantimen. Kansainväliseen harrastukseen voi tutustuavaikkapa suomenkielisellä sivustolla http://geokätköt.fi.Vuoden 2012 Arkistojen päivän teemaksi on valittu muoto.Teemalla halutaan tuoda esille arkistojen, aineistojen japalveluiden monenlaisia muotoja. Muoto-teeman tavoitteena onkorostaa arkistojen organisaatioiden erilaisuutta sekä aineistojen,palveluiden ja käytön vaihtelevia muotoja. Teemalla halutaan myöshuomioida Helsingin designpääkaupunkivuosi 2012.Arkistojen päivän muoto-teemaa voi tulkita laajasti ja soveltaaomien lähtökohtien mukaan. Aihe antaa lukuisia mahdollisuuksia.Arkistojen päivää vietetään marraskuun toisena lauantaina,10.11.2012. Ajankohdan valinta ei ole sitova, päivää voi hyvin viettääesimerkiksi jonakin arkipäivänä samalla viikolla.Vuoden arkistoteko ja sen valinta liittyy tiiviisti Arkistojen päivänyhteyteen. Arkistojen päivän työryhmä toivoo vilkasta osanottoa jarunsaasti ehdotuksia arkistoteosta ja mahdollisista kunniamaininnoista.Ehdotukset voi lähettää 15.10.2012 mennessä työryhmänjäsenille. Vuoden arkistotekojulkistetaan Arkistoyhdistyksenperinteisessä syysseminaarissa.Arkistojen päivän tapahtumat jatietoa vuoden arkistoteosta löydätosoitteesta: www.arkisto.fi/arkistojenpaiva.Vuoden 2012 Arkistojen päiväntunnuskuva on peräisin KulutusosuuskuntienKeskusliitonarkistosta vuodelta 1957.Asiakirjanäyttely Suomesta vuonna 1812Kansallisarkistossa avautuu 18.9.2012 näyttely Kotkien varjot– Suomi vuonna 1812. Kyseinen vuosi oli monella tapaa merkittäväSuomen historiassa. Venäjän keisari Aleksanteri I ja Ruotsinkruununprinssi Carl Johanin tapasivat Turussa elokuussa 1812 jasinetöivät Suomen aseman Venäjän yhteydessä. Samana vuonnaHelsinki korotettiin pääkaupungiksi, Vanha Suomi liitettiin muunSuomen yhteyteen ja kotimaiset sotajoukot perustettiin uudelleen.Näyttely jatkuu 28.2.2013 asti ja se onavoinna Kansallisarkiston päärakennuksessa(Rauhankatu 17) tiistaisin, torstaisinja perjantaisin kello 11–16 sekäkeskiviikkoisin kello 11–18. Näyttelyynon vapaa pääsy.Työväen arkistoWikipedia CommonsArkistolaitos ei yksin selviä mittavista järjestämisurakoista, vaanvastaanottoon liittyvät toimenpiteet hoidetaan yhteistyössä luovuttajankanssa. Kulttuurin säilyttäminen ja tutkijoiden työn turvaaminenon yhteinen asia.Tilaisuudet ovat maksuttomia, mutta vaativat ilmoittautumisenarkistolaitoksen kurssijärjestelmän kautta:www.arkisto.fi/fi/tulevat-kurssitKissahahmo on kulkenut jo yli 10 000 mailin matkanlähtöpisteestään Kansallisarkistosta.Mikko SalminenVenäjän keisari Aleksanteri I kohtasi Ruotsinkruununprinssin Turussa elokuussa 1812.Kohtaamisessa kirjoitettiin uudelleen Suomenkannalta merkittäviä yhteistyösopimuksia.

12akti 2/2012akti 2/201213eläinmuseo/turun yliopistoKasvien kauneutta ja viisauttadigitoitunaMikael kukkonenYllä: Turun yliopistoneläinmuseolla on vireilläomalla rahoituksellavastaavantyyppinendigitointihanke. KuvassaStilbum cyanurum var.flammiceps -pistiäisentyyppi Åbo Akademinkokoelmista.Alaoikealla: Kerroskuvaustekniikallasaadaanesimerkiksi trooppisennaavalajin yksityiskohdistakokonaan syvätarkkavalokuva.Alavasemmalla: Vanhantyyppinäytteen keräys-ja määrityshistoriaskannataan tutkijoidenetä-käyttöön.Kasvit eivät ole vainkauniita. Ne auttavatmeitä selviytymään.– Kew GardensJohanna ToivonenTurun yliopiston kasvimuseo osallistuu kasvimuseoidenkansainväliseen Global Plants Initiative-hankkeeseen, jota rahoittaa yhdysvaltalainenAndrew W. Mellon -säätiö. Hankkeen tarkoituksenaon luoda yhteinen, tarkasti koordinoitu tietokantaeri museoiden sisältämistä tyyppinäytteistä.Tyyppinäytteellä tarkoitetaan yksittäistä näytettä, johonlajin kuvaus ja tieteellinen nimi perustuu. Hankkeen myötä syntyväntietokannan rooli on yleishyödyllinen ja sen käyttö on maksutonta tutkijoilleja alan harrastajille.Hankkeesta Turun yliopistossa vastaava museonhoitaja, dosentti, FTSeppo Huhtinen kertoo, että tietokannassa on jo tällä hetkellä puolitoistamiljoonaa korkean resoluution kuvaa ja 200 000 kuvatauluaja piirrosta.”Tietokantaan sisällytetään myös kaikki näytteisiin liittyvä oheistietokuten alkuperäiset keräystiedot eli keruupaikka, kerääjä, keruuajankohtaja tyyppistatus sekä myöhemmin tehdyt tutkimuksen merkinnät,esimerkiksi tarkennukset, tutkija ja ajankohta”, Huhtinen toteaa.Tyyppinäytteiden saatavuus helpottuuTodella mielenkiintoista, sanoo harrastajakin jo tässä vaiheessa!Huhtinen kertoo, että yhden yksittäisen kasvinäytteen ja sen asiakirjallistenoheistietojen syötön vaatima työaika on noin 15–20 minuuttiaper näyte. Jokainen dokumentti skannataan erikseen.Pikaisella silmäyksellä alkuperäisen näytteen museokuoreen arkistoihminenkinymmärtää, että parhaimmillaan näytteen tiedoista saapoimittua esiin kasvitunnistuksen kehittymistä vuosisatojen ajalta,vaikka kasvitiedettä ei sinänsä muuten tuntisikaan.Tyyppinäytteiden häviäminen tai vaurioituminen kuljetuksissa on jopitkään ollut ongelma sekä kasvimuseoille että tutkijoille. Jatkossatyyppinäytteiden kuljettamisen ja postitusten sijaan näyte on vaivattanoudettavissa tietokannasta ja käytettävissä missä päin maailmaatahansa lähes riskeittä.Hankkeessa mukana yli 200 herbaariotaTurun yliopiston kasvimuseo hyväksyttiin projektiin mukaan suurenkokonsa ja laajan tyyppinäytemääränsä ansiosta: se kuuluu maailman80 suurimman kasvimuseon joukkoon.Seppo Huhtinen toteaa, että Global Plants Initiative -hankkeeseenosallistuu tällä hetkellä 220 herbaariota yli 50 maasta. Kaikkiaan kasvimuseoitaon maailmassa yli 3 000. Tyyppinäytteitä käytetään eripuolilla maailmaa esimerkiksi biodiversiteettiselvitysten yhteydessä.”Museossamme on paljon tyyppinäytteitä muun muassa trooppisiltaalueilta. Erityisen merkittävä on jäkälätutkija Edward AugustVainion suuri kokoelma, joka sisältää tyyppejä jäkälätutkimuksellekeskeisiltä alueilta”, Huhtinen sanoo.Suomesta hankkeessa on mukana lisäksi Luonnontieteellinen keskusmuseoHelsingissä (www.luomus.fi/kasvitiede/kokoelmat).Digitoinnissa käytössä erikoistekniikkaTurussa näytteet kuvataan erikoisvalmisteisella herbaarioskannerilla.Niistä otetaan lisäksi yksityiskohtaiset kuvat focus stacking -tekniikalla,jossa samasta kohteesta eri tarkennuksilla otetut kuvat yhdistetäänsuuremman syväterävyyden aikaansaamiseksi. Lopputuloksenasyntyy havainnollista kolmiulotteista kuvaa.Turun yliopiston kasvimuseo perustettiin vuonna1919, kun Turun Suomalainen Yliopistoseura osti EdwardAugust Vainion jäkäläkokoelman. Museotoimintaalkoi varsinaisesti vuonna 1922, kun kokoelmat siirrettiinHelsingistä Turkuun ja niiden luettelointi aloitettiin. Vainionkansainvälisesti mittavan arvokas kokoelma käsittääyli 35 000 näytettä, joiden joukossa on yli 4 000 tyyppinäytettäeri puolilta maailmaa. Kasvimuseon kokoelmaton tarkoitettu tieteelliseen käyttöön.Digitoijien koulutuksesta vastaa muun muassa Kew’n herbaario,The Royal Botanic Gardens Lontoossa (www.youtube.com/watch?v=BsTuZtH9PqQ).Ihastuttava ja mielenkiintoinen tuttavuus itselleni tässä herbaarioidenja kasvien maailmassa oli upeasti toteutettu tietokanta, johon olikoottu maailmankuulujen kasvitieteilijöiden ja tutkimusmatkailijoidenkäsialanäytteitä.teksti: Anne Wilenius, ylitarkastaja, Turun maakunta-arkisto

14akti 2/2012akti 2/201215APEx edistää Euroopanarkistoaineistojen käytettävyyttäSuomi selvittää standardejaArkistolaitoksen osuus hankkeessa kohdentuu standardeihin janiiden ohjeistukseen. Tarkoituksena on tukea arkistojen tietoaineistojenmetatietorakenteiden standardointia sekä kehittää standardiensoveltamista aineistojen kuvailussa ja keinoissa välittäämetatietoja palveluiden ja järjestelmien välillä.teiden luominen tunnisteiden käyttöä ja mahdollisimman aikaistamuodostamista varten tukisi merkittävästi arkistoaineiston tutkimuksellistakäyttöä.teksti: Markus Merenmies, kehittämispäällikkö, KansallisarkistoYhteinen kehitystyö eurooppalaisten arkistojenkäytettävyyden tukemiseksi jatkuu. Apenethankepäättyi kuluvan vuoden alussa, mutta uusiAPEx-hanke (Archives Portal Europe network ofeXcellence) jatkaa Apenetin aloittamaa Euroopanarkistoportaalin kehittämistä.Apenet-hankkeessa 14 maan arkistoinstituutiot toteuttivatyhdessä Europeanan kanssa Euroopan arkistoportaalin (archivesportaleurope.eu)ensimmäisen version. KolmivuotisenAPEx-hankkeen (www.apex-project.eu) tavoitteena on nytlaajentaa toimintaa saamalla mukaan uusia organisaatioita sekätarjoamalla entistä parempaa tukea aineistojen välittämiseen. Lisäksikehitetään arkistojen metatietojen yhteentoimivuutta sekäpalvelujen ja toiminnan jatkuvuutta myös hankekauden jälkeen.Tavoitteena on tukea osallistuvien organisaatioiden kykyä kanavoidamahdollisimman paljon digitaalista aineistoa Euroopan arkistoportaalinkautta Europeanaan.Tällä hetkellä arkistoportaali tarjoaa pääsyn 61 arkisto-organisaation15 miljoonaan arkistoyksikköön ja yhteensä lähes 70 miljoonaandigitaaliseen objektiin.Tavoitteena yhtenäiset tietorakenteetjennetaan eurooppalaisten arkistojen yhteistyöverkostoa ja yhtenäistetäänkuvailevien metatietostandardien käyttöä.Hanke jaettu kahdeksaan työpakettiinAPEx-hanke käynnistyi virallisesti 1.3.2012 ja päättyy 28.2.2015.Mukana on nyt 28 maata. Hankkeen kokonaisbudjetti on yhteensä5,5 miljoonaa euroa, josta 80 % on Euroopan komission rahoitusta.Vetovastuussa on Alankomaiden arkistolaitos. Työ on jaettu yhteensäkahdeksaan työpakettiin:• Hankehallinta (Alankomaat)• Europeana-yhteistyö (Saksa)• Laiteinfrastruktuurin kehitys ja ylläpito (Espanja)• Standardit ja ohjeet (Saksa)• Työkalut ja tuki (Ranska)• Käytettävyys ja Web 2.0 (Viro)• Viestintä (Ruotsi)• Jatkuvuus (Alankomaat)Hankkeessa työskentely avaa pääsyn yhteistyöverkostoon ja tuomahdollisuuden vaikuttaa sen ratkaisuihin. Varsinaisen hanketyöskentelynlisäksi merkittävää on arkistolaitosten asiantuntijoidenkeskinäinen verkostoituminen. Lainatakseni erästä hanke-konkaria”monet hankkeet ovat saaneet siemenensä toisen hankkeenkokouksen kahvitauolla”.Metatietostandardeista tarkemmassa tarkastelussa ovat EAD,EAG, EAC-CPF ja METS. Erityisesti selvitetään käyttöoikeuksiinliittyviä metatietoja ja niiden yhtenäisiä käytäntöjä. Myös METS:nrakenteiden hyödyntämiseen pyritään luomaan yhtenäinen eurooppalainentapa. Lisäksi hanke järjestää koulutusta sekä metatiedoistaettä niiden standardeista.Arkistolaitos nosti keskusteluun pysyvät tunnisteet (PID), joideneurooppalaista arkistokäytäntöä on syytä selvittää ja joita vartentarvitaan yhteinen suositus. Kansallisarkistossa on jo alustavastiselvitetty tunnisteiden muodostamisen, käytön ja hallinnan teknisiäja hallinnollisia kysymyksiä. Lyhyen kartoituksen tuloksenanäyttää siltä, että tunnisteiden käytön merkitys on eri maissa tiedostettu,mutta käytännön toimia ei ole tehty. Yhtenäisten periaat-APEx-hankkeen tavoitteet numeroina:1 800arkisto-organisaatiota sisällöntoimittajana750 000kokoelmaa saatavilla käyttöön portaalin kautta290 miljoonaadigitaalista objektia käytettävissä portaalin kauttaEuroopan arkistoportaalitarjoaapääsyn aineistoihin,jotka ovat peräisineri Euroopan maidenarkistoinstituutioista.APEx-hankkeessa onmukana 28 maata.APEx on myös eurooppalainen yhteistyöverkosto, joka kehittääyhteisiä ratkaisuja eri aineistoihin ja palveluihin. Yhtenäiset toimintamallitja tietorakenteet kestävät, vaikka yksittäisten teknistenratkaisujen ylläpito päättyisikin. Yhteentoimivuuden ja yhteistyönvoimistaminen on ollut aiemman työn keskeinen tulos; nytsitä on tarkoitus rakentaa entistä vahvemmalle pohjalle ja saadalisäksi mukaan useampia toimijoita.Suomen arkistolaitos on tukenut hanketta tarjoamalla kokemustaanaineiston haravointiin arkistotietokannoista OAI-PMH:navulla sekä siihen liittyvistä parhaista käytännöistä. Vastaavastihankkeen tuloksia ja työkaluja on kyetty tarjoamaan kansallisiinhankkeisiin. Suomen arkistolaitos odottaa jatkossakin saavansaselkeitä hyötyjä sellaisista tutkimus- ja kehittämistehtävistä, jotkaperustuvat yleisten standardien käytettävyyteen ja yhteentoimivuuteenEuropeanan kanssa.Käytettävyyttä edistetään käytännössä tiedottamalla ja kouluttamallasekä aineistoa hallinnoivia että käyttäviä tahoja. Lisäksi laa-Vahva kytkös EuropeanaanAPEx kytkeytyy vahvasti Europeanaan. Se tukee arkistoaineksenkäytettävyyttä ja tarjoaa työkaluja ja palveluja aineiston välittämiseksiEuropeanaan. Tämä on erityisen merkittävää sellaisille toimijoille,joilla ei muutoin olisi tähän realistisia mahdollisuuksia.APEx-hanke on asettanut yhdeksi mitattavaksi tavoitteekseen,että sen kautta välitettäisiin 145 miljoonaa digitaalista objektiaEuropeanaan. Portaalista olisi näin tulossa suurin yksittäinen aineistontuottaja ja sen merkitys on tiedostettu myös Europeanankehitystiimissä. Apex:iin on perustettu erityinen työkokonaisuushankkeiden yhteistyön koordinointia ja teknistä yhteentoimivuuttavarten.APEx tukee kansallisia aggregaattorihankkeita aineiston välittämisessäportaalin kautta Europeanaan. Suomen arkistosektorillatämä tarkoittaisi sitä, että arkistolaitoksen lisäksi muut arkistotoimijatvoisivat viedä sen kautta aineistoa Europeanaan.

16akti 2/2012akti 2/201217Sertifioinnilla luotettavuutta jaselkeyttä tietojärjestelmähankintoihinProvinssikonttorin suruvuosiSÄHKE2-sertifikaatilla voidaan osoittaa, että tietojärjestelmässäon huomioitu arkistolaitoksenasiakirjatiedon käsittelyä ja elinkaaren hallintaakoskevat vaatimukset. Sertifioinnin tavoitteena onpalvella julkishallinnon organisaatioita, jotka suunnittelevatsiirtymistä sähköiseen säilyttämiseen.Sertifiointi yhdistetään yleensä teollisuuteen ja elinkeinoelämään,jossa se on vakiintunut tapa todentaa tuotteen tai prosessintäyttävän tietyn standardin vaatimukset. Sertifiointi on yleistymässämyös julkishallinnossa, kun yhdenmukaisuuden ja standardien noudattamisenvaatimukset kasvavat. Arkistolaitos on kehittänyt sertifiointimenettelyätukemaan SÄHKE2-normin vaatimusten huomioimistatietojärjestelmissä.Sähköisen tiedon käsittely, hallinta ja säilyttäminen edellyttävät tietojärjestelmiltäominaisuuksia, jotka tukevat tiedon elinkaaren hallintaa.Arkistolaitos määrää näistä ominaisuuksista SÄHKE2-normissa. Senvaatimukset koskevat ennen muuta asiakirjatiedon elinkaaren hallintaakäsittelyprosessin aikana ja siirtoa arkistolaitokseen.Sertifiointi kohdistuu tietojärjestelmäänSÄHKE2-sertifiointi on tuotesertifiointia, joka kohdentuu yksinomaantietojärjestelmätuotteeseen ja sen ominaisuuksiin. Sertifikaattiei siis suoraan kerro, että järjestelmässä käsiteltävä tieto on”arkistokelpoista”, vaan osoittaa, että tietojärjestelmätuotteessa onmäärätyt SÄHKE2-normin edellyttämät ominaisuudet. Myös sertifioituatietojärjestelmää hyödyntävän julkishallinnon organisaationtulee hakea arkistolaitokselta lupa säilyttääkseen asiakirjatiedot yksinomaansähköisesti.Tietojärjestelmähankinnat helpottuvatSÄHKE2-sertifikaatti tuo selkeyttä tietojärjestelmähankintoihin.Sertifikaattia hakee aina tietojärjestelmätoimittaja – ei tietojärjestelmääkäyttävä organisaatio. Sertifioinnin tavoitteena on palvellaennen muuta julkishallinnon organisaatioita, jotka hankkivat näitäjärjestelmiä.Tietojärjestelmää hankkiva organisaatio voi varmistua hankintavaiheessasertifikaatin avulla siitä, että järjestelmä täyttää SÄHKE2-vaatimukset. Näin organisaatio voi keskittyä kehittämään muitaominaisuuksia ja palveluja, jotka ovat sen oman toiminnan kannaltakeskeisiä. Sertifikaatti helpottaa myös sähköisen säilyttämisen luvanhakemista, kun organisaation ei tarvitse teettää tietojärjestelmän auditointia.Kuka myöntää sertifikaatin?Arkistolaitos ei itse sertifioi tietojärjestelmiä, vaan sen suorittaa ainaakkreditoitu sertifiointiin erikoistunut toimija. Arkistolaitos on kehittänytSÄHKE2-sertifiointimenettelyä yhdessä Inspecta SertifiointiOy:n kanssa. Se on myöntänyt myös kaksi ensimmäistä SÄHKE2-sertifikaattia.Ensimmäinen sertifikaatti myönnettiin Avain Technologies Oy:n X-Archive-ohjelmistolle alkuvuodesta 2012.SÄHKE2-sertifikaatti on haettavissa erikseen operatiiviselle tietojärjestelmälle,säilytysjärjestelmälle ja eAMS-järjestelmälle. InnofactorinDynasty-tiedonohjausjärjestelmälle myönnettiin ensimmäineneAMS-järjestelmää koskeva sertifikaatti keväällä 2012.Mitkä ovat sertifioinnin keskeiset hyödyt?Julkishallinnon organisaatioille sertifikaatti kertoo luotettavasti, missätietojärjestelmätuotteissa SÄHKE2-normin vaatimukset täyttyvät.Sertifioinnin myötä organisaatioille muodostuu myös parempi kokonaiskuvamarkkinoiden tilanteesta. Organisaation päätettävissä on,miten sitovaksi vaatimukseksi sertifikaatti lopulta asetetaan järjestelmäähankittaessa.Arkistolaitoksen kannalta sertifioinnista on selvää hyötyä: sertifioinnillaedistetään SÄHKE2-normin vaatimusten toteutumista tietojärjestelmissäja siten organisaatioiden siirtymistä sähköiseen säilyttämiseen.Arkistolaitos ylläpitää kotisivuillaan listaa kaikista myönnetyistäSÄHKE2-sertifikaateista: www.arkisto.fi -> Julkishallinnon sähköisetpalvelut -> Sähköisen säilyttämisen lupa -> SÄHKE2-sertifiointi.teksti: Mikko Eräkaski, kehittämispäällikkö, KansallisarkistoLisätietoja:mikko.erakaski@narc.fijyrki.lahnalahti@inspecta.com”Brandtavlan”. Kopio C. Åbomin taulusta, joka kuvaa kamarikollegion tulipaloa Riddarholmilla vuonna 1802.1700-luvulta peräisin olevat perinnöksiostoasiakirjatovat harvinaisia ja arvokkaita.Kevättalven viimeisessä Antiikkia, antiikkia -ohjelmassaesiteltiin poikkeuksellisesti 1700-luvulta peräisin oleva virallinenasiakirja. Kysyjä kertoi sen olevan rälssikirja, samaa mieltä oliasiantuntija. Hän totesi, että sen kaltaisia on Suomessa paljon eikäarvo ole kovin suuri.Tässä vaiheessa havahduin. Rälssikirja, jossa on maaherran allekirjoitus,ja talonpoika on asiakirjan saaja? Ei se niin voi olla. Katsointarkemmin ja huomasin, että kyseessä oli perinnöksiostoasiakirja,jolla kysyjän esi-isä oli ostanut asumansa kruununtilan sukunsaomistukseen. Tämän jälkeen talonpoika oli oikeutettu myymään,kiinnittämään tai antamaan tilan valitsemalleen jälkeläiselle perinnöksi.Asetus perinnöksiostosta annettiin 1723.Maanomistustermit tunnetaan huonostiMaanomistukseen liittyvä lainsäädäntö ja maanluonnot tunnetaanharvinaisen huonosti jopa ns. asiantuntijapiireissä. Rälssi-, perintö- taikruununtila, puhumattakaan säteristä tai augmentista, ovat sanoinaehkä tuttuja mutta merkitykseltään tuntemattomia. Niistä on kuitenkinkirjoitettu paljon, joten ohjelman asiantuntija olisi voinut antaa oikeanvastauksen perehtymällä alan kirjallisuuteen. Samalla hän olisivoinut kertoa, että asiakirja on melkoisen harvinainen eikä niitä oleSuomen arkistolaitoksessa tuolta ajalta kuin muutama. Miksi?Tuli tuhosi perinnöksiostoasiakirjatRuotsin vallan aikana perinnöksiostoasiakirjat lähetettiin maaherrankäsittelyn jälkeen kamarikollegioon Tukholmaan. Kollegion kolmasprovinssikonttori käsitteli muun muassa suomalaisten anomuksia.Asiakirjat luetteloitiin, ja niistä laadittiin konseptit, joita säilytettiinvaltakunnallisesti ensimmäisessä provinssikonttorissa.Suomalaisten kannalta vuosi 1802 oli kohtalokas. Tukholman Riddarholmillasijainneessa arkistossa syttyi tulipalo, joka tuhosi Suomesta,Baltiasta ja Inkeristä tulleet perinnöksiostoasiakirjat. Todisteiksi jäivätainoastaan toisessa rakennuksessa olleet konseptit. Siksi maalaistalojenkätköissä säilyneet perinnöksiostoasiakirjat ovat hyvin harvinaisiaja äärettömän arvokkaita tilan omistaville jälkeläisille.Kamarikollegion arkistoa säilytetään Tukholmassa, Riksarkivetinsuojissa. Asiakirjoista on tehty kortisto, jonka avulla asiasta kiinnostuneetvoivat tilata kopion itselleen. Luettelo konsepteista onmikrokuvattu, ja se on tutkijoiden käytettävissä ainakin Kansallisarkistossa.Konsepteja ei ole kuvattu. Autonomian ja itsenäisyydenajan perinnöksiostoasiakirjoja säilytetään Kansallisarkistossa.teksti: Pertti Vuorinen, tutkija, Kansallisarkistokuva: Kurt Eriksson, Riksarkivet, Tukholma

18akti 2/2012akti 2/201219Se toinen LappiMaakunta-arkiston aineistoja pyrittiin aktiivisesti kartuttamaan, jottapaikallishistorialle ja Pohjois-Suomea koskevalle historiantutkimuksellesaataisiin lähdeaineistoa ja maakunnalle luotua pikaisesti omamenneisyys. Lapin historian tutkimuksessa näitä aineistoja ei kuitenkaansystemaattisesti käytetty ennen 1960-lukua, paljasti Lapinhistoriantutkimusta alustuksessaan käsitellyt FT Matti Enbuske.Vasemmalla: Oulun maakunta-arkiston 80-vuotisjuhlaseminaarissapuhuivat Matti Enbuske, Tytti Isohookana-Asunmaa, seminaarinpuheenjohtaja Jouko Vahtola sekä Ritva Kylli ja HannuMustakallio.Oikealla: Seminaariyleisö sai kuulla kiinnostavia esityksiä maakunta-arkistonmerkityksestä alueelliselle identiteetille.Enbuske nosti esiin historiallisen muistin merkityksen. Muistintarve on hänen mielestään koskettanut erityisesti Lappia jaLapin historiantutkimusta. Lapin geopoliittinen asema monienvaltaintressien ja kulttuurivaikutteiden kohteena, ankarat luonnonolosuhteetsekä saamelaisuus ovat tuottaneet toiseuttavaakuvaa Lapista ja sen asukkaista; milloin Lapin asukkaita pidettiintutkimuksissa hitaina, raskasmielisinä, jälkeenjääneinä ja juroina,milloin koko alue nähtiin passiivisena joutomaana.Ymmärrys Lapin historiasta on viimeisen neljän vuosikymmenenaikana muuttunut merkittävästi tutkimuksen laajentuessa arkistolähteisiin.Enbusken mielestä Oulun maakunta-arkiston tarjoamanlähdeaineiston rooli on ollut merkittävä rikottaessa traditioon jastereotypioihin perustuneita käsityksiä Lapin historiasta ja senasukkaista.Arkistolla on myös oma identiteettiArkistot mahdollistavat identiteetin rakentamisen tarjoamalla polunmenneeseen, mutta arkistoilla on myös oma identiteetti. Pohjoisenkirkkohistorian tutkimuksesta puhunut professori Hannu Mustakallioja yksityisarkistoista kertonut FT, dosentti Tytti Isohookana-Tytti Isohookana-Asunmaa puolestaan toivoi, että Oulun maakunta-arkistoprofiloituisi edelleen pohjoissuomalaisen aineistonsäilyttäjänä. Seuranneessa loppukeskustelussa FT, dosentti MarianneJunila piti tärkeänä, että maakunta-arkistot säilyttävät omanalueensa aineistoa. Hänen mukaansa paikallinen lähteistö synnyttäätutkimusta, joka tuo historian lähemmäksi ihmisten arkea.Historia antaa kokemuksia ja elämyksiäKokeneina tutkijoina Mustakallio ja Isohookana-Asunmaa kertoivatmyös omista kokemuksistaan tutkijoina arkistossa. Seminaarinyllättävintä antia olikin ääneen lausuttu ajatus historian kokemuksellisuudestaja jopa ruumiillisuudesta. Historiantutkimusvoi parhaimmillaan synnyttää ”posket punastuttavia” elämyksiä,kuten Isohookana-Asunmaa kertoi. Esitettiinpä ilmoille ajatus sii-Oulun maakunta-arkisto juhli80 toimintavuottaanJuhlaseminaarin puheenjohtajana toimi professori Jouko Vahtola,joka avasi seminaarin pilke silmäkulmassaan sanoin:”Oulun maakunta-arkisto on paras tutkimusarkisto.”Oulun maakunta-arkiston 80-vuotista historiaajuhlittiin kahden päivän ajan 22.–23. maaliskuuta.Muodollisen juhlapäivän jälkeen oli vuorossaseminaari ”Oulun maakunta-arkisto ja pohjoisenSuomen historiantutkimus”.Esitelmät aloitti FT Ritva Kylli otsikolla ”Oulun maakuntaarkistoja maakunta-identiteetti”. Hän kertoi tarinan siitä, kuinkaHelsinkiin muuttaneet ylioppilaat loivat 1900-luvun alkupuolellapohjoispohjalaista eli lappilaista, kainuulaista ja pohjoispohjanmaalaistaidentiteettiä. Maakunnan identiteettiä, aivan kuten kan-sallistakin, on rakennettu tietoisesti. Suomi ei ole automaattisestiKolin huipulta kuvattu eikä Hannes Kolehmaisen maailmankartallejuoksema hyvinvointivaltio.Kylli muistutti, kuinka maakunta-arkistojen perustaminen liittyijuuri maakunta-identiteetin ja kansallisuusaatteen nostattamiseen.Tähän saumaan halusivat myös pohjoispohjalaiset omatkulttuurilaitoksensa: ”-- että tästä laajasta maakunnasta muodostuisiomintakeinen kulttuurialue, joka voisi kehittää itselleen ne laitoksetja keskukset, jotka vapauttaisivat sen joka asiassa turvautumastaetelään”, kuten totesi Oulun kaupungin kirjastonhoitajaSamuli Pakkala 1920-luvun lopulla.Asunmaa korostivat Oulun maakunta-arkiston vuosikymmentenaikana kerättyjen yksityisarkistokokoelmien merkitystä tutkimukselle.Oulun maakunta-arkiston aineistossa ja sen käytössä näkyyedelleen muun muassa Aslak Outakosken, Samuli Onnelan jamaakunta-arkiston nykyisen johtajan Vuokko Joen pitkäjänteinentyö yksityisarkistojen keräämisessä, säilyttämisessä ja kuvailussa.Mustakallio nosti esimerkiksi pohjoissuomalaisen, maailman mittapuullakinainutlaatuisen, lestadiolaisuudesta kertovan Laestadianakokoelman,jonka rungon muodostaa Pekka Raittilan arkisto. Mustakalliomuisteli, kuinka Raittila tarkoitti arkistonsa säilytettäväksinimenomaan Oulun maakunta-arkistossa, osaksi sen vuoksi, ettäluottamus silloiseen arkiston johtajaan Samuli Onnelaan oli suuri.tä, että asiakirjoja koskettamalla voi saada menneisiin sukupolviinsyvemmän henkisen yhteyden.Seminaariesitelmistä ja niiden herättämistä keskusteluista paistoiläpi ajatus muistiorganisaatioiden ja historiantutkimuksen merkityksestäniin yksilölle kuin yhteisölle itseymmärryksen ja identiteetinrakentajana. Loppukeskusteluissa esitettiin muun muassainnostuneita puheenvuoroja, kuinka oman suvun historia voi kietoutualaajempiin yhteiskunnallisiin murroksiin.teksti: Anna-Maria Jääskeläinen, tutkija, Oulun maakunta-arkistokuvat: Satu Kantola, ylitarkastaja, Oulun maakunta-arkisto

20akti 2/2012akti 2/201221Ahvenanmaan maakunnanarkistotiivistäisi yhteistyötäarkistolain uudistamiseksiAhvenanmaan maakunnanarkiston johtaja ÅkeSöderlund kertoo maakunnanarkiston kuulumisiaja näkemyksiään yhteistyöstä arkistolaitoksenkanssa.Miten Ahvenanmaan maakunnanarkisto on sijoitettu maakuntahallinnonorganisaatioon ja mitkä ovat sen tärkeimmättehtävät?Juhani KlemiFM, VK Åke Söderlundaloitti Ahvenanmaanmaakunnanarkiston(Ålands landskapsarkiv)johtajana huhtikuussa2011. Aiemmin hänon toiminut arkisto- jaasiakirjahallintotehtävissämuun muassapuolustusvoimissa jaTullihallituksessa.Ahvenanmaan maakunnanarkisto on aktiivisestidigitoinut asiakirjallista kulttuuriperintöä.Mitkä ovat lähivuosien suunnitelmannenäiltä osin?”Olemme päätyneet siihen ratkaisuun, ettävanhempaa asiakirja-aineistoa ei digitoidaaktiivisesti lähivuosina. Syyt ja taustat ratkaisulleovat moninaisia. Haluamme jatkossapanostaa myös alkuperäisen aineiston konservointiinja arkistotilojen laajentamiseen.Nämä painopisteet eivät tosin ole ristiriidassatoisiinsa nähden, mutta pidän tärkeänäperinteisten arvojen esiintuomista. Katsellessanieri suuntiin koen aika ajoin, että digitointiprojekteiltapuuttuu toimiva ja ennenkaikkea kansainvälinen ohjaus. Kaipaisin alalletällaista ohjausta.”Miten Ahvenanmaan maakunnanarkistonja arkistolaitoksen välistä yhteistyötä tulisikehittää?Ålands landskapsarkiv”Ahvenanmaan maakunnanarkisto toimii Ahvenanmaan maakuntahallituksenosastolla, joka vastaa opetus- ja kulttuuritoiminnasta.Organisaation sijoituspaikka ei näin ollen eroamerkittävästi mallista, jossa arkistolaitos toimii opetus- jakulttuuriministeriön hallinnonalalla.Ahvenanmaan maakunnanarkiston keskeisiin tehtäviin kuuluuvastata arkistotoimen johtamisesta ja valvomisesta Ahvenanmaalla.Ahvenanmaan arkistolaki määrää edelleen maakunnanarkistontehtäväksi Ahvenanmaan kulttuuriperintöön kuuluvienasiakirjojen säilyttämisen. Maakunnanarkisto vastaaasiakirjojen käytettävyydestä, edistää tutkimusta sekä ohjaaja kehittää arkistotointa.”Näkisin mielelläni arkistolaitoksen edelleen panostavanpohjoismaiseen yhteistyöhön alamme ontologioiden ja käsitteistöjenselvittämisessä. Sisällöllisesti poikkeavaa muttahelposti toisiinsa liitettävää käsitteistöä on jo sen verran liikkeellä,että esimerkiksi sanalla ”arkivering” ei välttämättätarkoiteta eri yhteyksissä sisällöllisesti samoja toimintatapojatavatessamme pohjoismaisia kollegoja – ei edes yleisemmällätasolla.”Ahvenanmaalla on oma arkistolaki, jolla on tiettyjä liittymäkohtiaSuomen arkistolakiin. Mitkä ovat mielestäsi näiden arkistolakienja muun tietohallintoa säätelevän lainsäädännöntärkeimmät kehittämiskohteet?”Ensisijaista on tällä hetkellä arkistolain uudistamiseenliittyvä yhteistyö. Koulutuksenpuolella ja näyttelyiden järjestämisen osaltayhteistyöhön on panostettu. Yhteydet ovattoimineet hyvin, ja ehkä ainut juuri nyt näkemäniuhka liittyy taloudellisiin ja ajankäytöllisiinresursseihin, jotka rasittanevat molempiaosapuolia. Ahvenanmaalla suhtaudutaanaina rakentavaan ja tällöin myös molempiaosapuolia hyödyttävään yhteistyöhön myönteisesti:Välkommen till Åland och Ålandslandskapsarkiv!”Miten Ruotsin läheisyys vaikuttaa Ahvenanmaan viranomaistenasiakirjahallintoon?”Ruotsin läheisyys ja ruotsinkielisten palveluiden heikentynyttaso joillakin alueilla Suomessa on vaikuttanut siihen, että esimerkiksitietojärjestelmien hankinnoissa katseet suuntautuvatusein länteen. Tietojärjestelmät kehitetään pääsääntöisestija ensisijaisesti erilaisille ruotsalaisille kohderyhmille, joidenlainsäädäntö poikkeaa ainakin osittain niistä toimintatavoista,jotka liittyvät vastaavan lainsäädännön soveltamiseen Ahvenanmaalla.Kaupallisen toiminnan moninaisuus alallamme onmyös huomiota herättävää Ruotsissa.Asiakirjahallinnossa käytettävien tietojärjestelmien yhteentoimivuudenedistäminen ja varmistaminen on haasteellistaAhvenanmaan maakuntahallituksen ja sen alaisten laitosten,kuntien sekä valtion ja kirkon ynnä muiden vastaavien välillä.”Tietohallinnon näkökulmat ovat viime vuosina erkaantuneetenenevässä määrin niistä painopistealueista, joita perinteisissäasiakirjahallinnon ja arkistotoimen koulutusohjelmissa onkorostuneesti tuotu esille. Lännestä tuulee ja olisiko niin, ettämikäli Suomen arkistolakia ei uudisteta riittävän ripeästi, niinpoliitikkojen panostukset muuttavat muotoaan rahoituksensiirtyessä enenevässä määrin tiedonkulun sekä sen käytön jasaatavuuden varmistamiseen? Tuolloin perinteinen alallammevaikuttava henkilö kokisi olonsa tukalaksi, kun esimerkiksi pitkäaikaissäilytys,arvonmääritys ja seulonta saisivat selkeästivähemmän huomiota osakseen. Nämä digitaaliset agendatovat näkemykseni mukaan saaneet Ruotsissa näkyvämmänaseman Suomeen verrattuna.Näkisin mielelläni, että arkistolain uudistamistyötä tehtäisiinyhdessä, jotta liittymäkohdat Suomen ja Ahvenanmaan arkistolakienvälillä voisivat säilyä.”Teksti ja käännös: Veli-Matti Pussinen,johtaja, Turun maakunta-arkistoYllä:Anni Blomqvistin kirjoittama Stormskärs Maja eli MyrskyluodonMaija on suomalaisille varsin tuttu kirjojen, televisioversionja musikaalin myötä. Teoksen käsikirjoitusta säilytetäänAhvenanmaan maakunnanarkistossa.Oikealla:Ahvenanmaan maakunnanarkisto on toiminutmaakunnanhallinnon tiloissa vuodesta 1978 lähtien. Viimemaaliskuussa arkisto järjesti tiloissaan näyttelyn, joka käsitteliteknistä kehitystä Ahvenanmaalla ensimmäisen maailmansodantemmellyksessä.Ålands landskapsarkiv

22 akti 2/2012akti 2/201223ArkistourallaArkistouralla-palstalla eri organisaatioissatyöskentelevät arkistoalan ammattilaisetkertovat urastaan ja työstään. Tässä numerossatutustumme Kansallisarkiston konservaattoriinArja Jokiniemeen.sua, paikkaamista sekä suojaamista. Työhömme kuuluvat lisäksimakasiinien olosuhdemittaukset sekä home- ja kuituanalyysit.Avustamme myös näyttelytöissä.Missä olet kouluttautunut tehtäviisi?Olin Ammattikasvatushallituksen ja Helsingin yliopiston tutkimusjakoulutuskeskuksen järjestämässä konservoinnin koulutuksessa1980-luvulla. Perehdyin Pohjoismaiden kulttuurirahaston myöntämänstipendin turvin Kööpenhaminan National Archivetissa pergamenttienkonservointiin, sinettikopioiden valmistukseen sekäkirjansidontaan. Lisäksi olen ollut mukana eri kursseilla Ewtekineli nykyisen Metropolia ammattikorkeakoulun järjestämissä konservaattoreidenkoulutusohjelmissa.Sastamalassa suoritin käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa kirjansitojamestaritutkinnon.Onni on ollut työskennellä myös taitavienkirjansitojien opissa. Kansallisarkistossa olen saanut hyvänkäytännön pohjan kirjansitojana ja konservaattorina.KäsitätköPalstalla arkistolaitoksenasiantuntijat avaavat alan termistöä.Syntysähköinen vai digitoitu?Digitaalinen asiakirja voi olla alun perin digitaalisena luotuasiakirja eli syntysähköinen asiakirja tai digitaaliseen muotoonkonvertoitu asiakirja eli digitoitu asiakirja (esimerkiksi tietokoneelleskannattu paperiasiakirja).Syntysähköinen asiakirja on tyypillisimmällään esimerkiksi Wordmuotoinentekstitiedosto, joka on luotu tekstinkäsittelyohjelmalla.Se voi olla myös tietokannan tiedoista koostettu näkymä eli rakenteisessamuodossa olevaa tietoa. Oleellista on, että syntysähköinenasiakirja on syntynyt digitaalisin välinein ja sitä käsitellään sähköisessämuodossa, esimerkiksi tietojärjestelmässä.Digitoinnilla tarkoitetaan prosessia, jossa analogisessa muodossaoleva informaatio konvertoidaan digitaaliseen muotoon. Näin paperiarkinsivu, paperikartta tai vaikkapa mikrofilmirulla siirtyy yhdeksitai useammaksi digitaaliseksi kuvatiedostoksi eli biteiksi. Analoginenasiakirja voi tarkoittaa myös vanhaa kaitafilmiä, josta on otettudigitaalinen kopio, jolloin siitä tulee digitoitu asiakirja.Tavallisesti digitoinnin yhteydessä manuaalinen asiakirja säilytetäändigitaalisen kopion rinnalla, vaikka sitä ei enää käytetä. Esimerkiksiarkistolaitos ei ole toistaiseksi hävittänyt digitoimiaan asiakirjoja,mutta asiakkaat saavat käyttöönsä ainoastaan digitaaliset versiotasiakirjoista. Digitoinnilla voidaan siis myös suojata vanhoja asiakirjojakäytöltä ja kulumiselta.teksti: Mikko Eräkaski, kehittämispäällikkö, KansallisarkistoOliko konservaattorin ammatti toiveesi jonuorena?En edes tiennyt silloiseen Valtionarkistoon tullessani konservaattorinammatista. ”Ajauduin” erään tuttavani myötävaikutuksellaarkistoon pariksi viikoksi töihin. Työurani ei kuitenkaan katkennutsiihen, vaan siirryin ensin mikrofilmiosastolle ja myöhemmin kirjastoon.ArkistolöytöjäPalstalla esitellään arkistojen kätköistälöytyneitä kuriositeetteja. Design-juhlavuodenkunniaksi vuorossa on Korpilahden nimismiespiirinarkistoon sisältyvä asiakirja, jota säilytetäänJyväskylän maakunta-arkistossa."Olen niinikään tietoinen siitä, ettämainittu asiaankuulumaton ja ilmanasiantuntemusta julkiseen rakennukseensijoitettu lisäke on maammekulttuuri- ja sivistysmaineelle vahingollinen.Säynätsalon kunnantaloaerikoisesti sinne matkustaen, käy katsomassatuhansia ulkolaisia, suureltaosalta asiantuntijoita, korkeakoulujenprofessoreita ja eri maitten arkkitehtuuri-ja taideopiskelijoita.AsiakirjojasuojelemassaMitä konservaattorin työ on käytännössä?Minna MäkiKonservaattori on erityisasiantuntija, jonka tehtäviin kuuluuasiakirja-aineistojen suojaaminen vaurioita aiheuttavilta tekijöiltä.Aktiivinen konservointityö tehdään kuntokartoituksen pohjalta.Työmme on asiakirja-arkkien ja karttojen puhdistusta, pe-Olin tutustunut konservointiosaston toimintaan ja suurena haaveenaniolikin päästä sinne töihin. Eikä sitä kauan tarvinnut odotella,pääsin harjoittelijaksi ja 1980-luvun alussa sain vakituisenpaikan konservoinnissa.Millaisia ominaisuuksia konservaattoriltavaaditaan?Tärkeimpinä ominaisuuksina pitäisin huolellisuutta, tarkkuutta,pitkäjänteisyyttä, suurta intoa ja halua tehdä tätä työtä.Vaikuttaako digitoinnin lisääntyminentyöhösi?Kyllä se vaikuttaa. Konservoimme ja valmistelemme paljonmuun muassa kartta-aineistoa digitointiin. Ison osan työpanoksestammevievät myös digitointiin menevät asiakastyöt.Arkkitehti ilkivallanteossaAlvar Aallon suunnittelema, vuonna 1951 valmistunut Säynätsalonkunnantalo oli ja on edelleen suosittu tutustumiskohde, jotaarkkitehtuurista kiinnostuneet ulkomaiset asiantuntijat käyvät katsomassa.Talon valmistumisen jälkeen Nisulan osuuskassa oli vuokrannutkunnantalosta toimitilan konttorilleen, ja kunnan rakennuslautakuntaoli myöntänyt luvan neonvalojen kiinnittämiseen huoneistonulkoseinään.Korpilahden nimismiespiirin kuulustelupöytäkirjan mukaan tapahtumienkulku illalla 11.8.1954 on ollut seuraava: Silminnäkijä kulki illalla klo20.45 kunnantalon ohi ja kuuli rominaa osuuskassan huoneiston luota.Pysähdyttyään katsomaan hän oli huomannut miehen nakkelevankivillä valokirjaimia. Jos kirjain ei särkynyt ensimmäisellä heitolla, tähtäsimies uuden kiven samaan kirjaimeen. Todistaja oli aikonut mennähuomauttamaan asiasta miehelle, mutta tunnistettuaan heittäjän professoriAlvar Aalloksi luopui aikeestaan. Aallon seurueessa seisoskelikolme henkilöä, ja ainakin yksi istui lähellä olevassa henkilöautossa.Korpilahden nimismies lähetti virka-apupyynnön Helsingin kaupunginpoliisilaitokselle, jossa Aaltoa kuulusteltiin 15.9. Aalto myönsi rikkoneensaneonvalot, kertoi laatineensa asiasta kirjallisen selvityksensekä ilmoitti olevansa halukas korvaamaan aiheuttamansa vahingot.Olen niinikään tietoinen siitä, ettämainittu valoreklaami muodostaa tällähetkellä kiinteän osan pääjulkisivusta,joka osa on vastoin hyväksyttyjä piirrustuksia ja jonka kiinnittämistapaja paikka on vastoin rakennuskomiteani neuvottelupäätöstä. Se onmyös muissa suhteissa lainvastainen ja yhdistelmä kokonaisuudessaansellainen, että se vahingoittaa ammattimainettani julkisia rakennuksiasuunnittelevana arkkitehtinä. Tarvittaessa tulen osoittamaantämän koti- ja ulkomaisten asiantuntijoiden lausunnoilla." - Alvar AaltoSelvityksessään Aalto toteaa olleensa Säynätsalossa näyttämässäkunnantaloa Milanon Teknillisen Korkeakoulun professori tri ErnestoRogersille. Aalto kertoo välttäneensä kunnantalon esittelyä ulkomaisilleasiantuntijoille, koska ”rakennus oli vandalisoitu asettamallapääjulkisivulle mauton, muodollisesti alhaiseen luokkaan kuuluva valoreklaami”.Tri Rogersin reaktio oli voimakas hänen nähtyään ”tämänodottamattoman, kulttuurielämän periaatteita vastaan sotivan tapauksen”.Kääntääkseen Rogersin ajatukset muualle ja antaakseen tapaukselleosittain leikillisen sävyn Aalto kertoi rikkoneensa muutamiavaloreklaamin kirjaimia.Nisulan osuuskassa ei esittänyt korvaus- tai syytevaatimuksia professoriAallolle, sillä vakuutusyhtiö korvasi neonvalojen rikkoutumisestaaiheutuneet vahingot.teksti: Päivi Hirvonen, johtaja, Jyväskylän maakunta-arkisto