LIITE 5 Hiitolanjoen linnustoselvitys - Ramboll

SISÄLTÖ1. JOHDANTO 12. KÄYTETTY AINEISTO JA MENETELMÄT 13. HIITOLANJOEN RANTAYLEISKAAVA-ALUEENPESIMÄLINNUSTO 33.1 Pesimälinnuston yleiskuvaus 33.2 Uhanalaiset ja lintudirektiivin liitteen I lajit 53.2.1 Lajikohtaiset tarkastelut 64. JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET MAANKÄYTÖNSUUNNITTELUUN 105. KIRJALLISUUS 12LIITTEET1. Lista suunnittelualueella pesivistä/ruokailevista lintulajeista2. Suojelullisesti huomionarvoisten reviirit Hiitolanjoen suunnittelualueella kesän2010 maastokäyntien perusteella (havumetsille ominaiset lajit).3. Suojelullisesti huomionarvoisten reviirit Hiitolanjoen suunnittelualueella kesän2010 maastokäyntien perusteella (lehtimetsille ja avomaille ominaisetlajit).4. Hiitolanjoen suunnittelualueella havaitut yölaulajareviirit.5. Linnustollisesti arvokkaimmat alueet Hiitolanjoen suunnittelualueella

HIITOLANJOEN RANTAYLEISKAAVA-ALUEEN LINNUSTOSELVITYS11. JOHDANTOHiitolanjoen (toiselta nimeltään Kokkolanjoki) suunnittelualue sijoittuu Simpeleen taajama-alueenkaakkoispuolelle Revonryhmän-Kangaskosken alueelle. Selvitysalue käsittää Hiitolanjoen jokivarrenLahnasen suvantoalueesta valtakunnan rajaan asti. Luonnonympäristöltään suunnittelualuemuodostaa monipuolisen mosaiikin, jossa vuorottelevat varttuneet ja vanhat kuusimetsät, metsätaloustoiminkäsitellyt kuusi- tai mäntyvaltaiset talousmetsät sekä erilaiset maatalousympäristötja niiden reuna-alueille syntyneet lehtipuumetsät ja pensaikot. Asutus on suunnittelualueellakeskittynyt jokivarren pohjois- ja eteläpuolelle Ritakoskentien ja Änkilänsalontien varteen. Hiitolanjoenranta-alueet ovat sen sijaan vielä monin paikoin rakentamattomia.Tässä raportissa esitellään selvityksessä käytetyt laskentamenetelmät ja saadut tulokset, kuvaillaanalueen pesimälinnustoa sekä esitellään alueella havaitut, suojelullisesti huomionarvoiset lajit.Huomioituja lajeja olivat tässä yhteydessä erityisesti luonnonsuojelulain 46 § ja 47 § nojallauhanalaisiksi tai erityisesti suojeltaviksi määritellyt lintulajit, Suomen lajien valtakunnallinen jaalueellinen uhanalaisuusluokitus (Rassi ym. 2001) sekä Euroopan Unionin lintudirektiivin (Neuvostondirektiivi 79/409/ETY) liitteen I lajit, joiden elinympäristöjä jäsenvaltioiden tulisi suojellaerityistoimin. Lisäksi selvityksessä tarkastellaan selvitysalueen linnustollista arvoa ja linnustonsuojelunkannalta arvokkaita osa-alueita, jotka tulisi osaltaan pyrkiä ottamaan huomioon alueenmaankäyttöä suunniteltaessa.Linnustoselvitys on tehty Rautjärven kunnan toimeksiannosta ja sen on laatinut biologi FM AskoIjäs Ramboll Finland Oy:stä.Kuva 1. Kuvia Kangaskosken voimalan alapuolelta (Kuvat: Asko Ijäs 1.6.2010)2. KÄYTETTY AINEISTO JA MENETELMÄTHiitolanjoen pesimälinnustoa selvitettiin kesällä 2010 kahdella laskentakerralla, jotka toteutettiin31.5.–1.6. (laskenta-ajat 31.5. klo. 3.50–10.45 ja 1.6. 3.50–11.00) sekä 16.6. (klo. 4.00–9.15)välisenä aikana. Näiden laskentojen yhteydessä maastossa liikuttiin kesäatlaslaskentamenetelmänohjeita soveltaen tavoitteena selvittää erityisesti uhanalaisten, esiintymiseltään usein harvalukuistenlajien esiintymistä. Sen sijaan etelä- ja keskisuomalaisessa metsäluonnossa runsaslukuisimpienvarpuslintujen (mm. peippo, pajulintu, punarinta sekä eri rastas- ja tiaislajit) esiintymistäei alueella yksityiskohtaisesti kartoitettu, vaan niiden osalta tyydyttiin yleisluontoisempaantarkasteluun. Ensimmäisellä laskentakerralla jokivarsi pyrittiin kävelemään kokonaisuudessaanläpi, kun taas toisella maastokäynnillä havainnointi keskitettiin linnuston kannalta arvokkaiksi arvioiduillekohteille (erityisesti Joenpolven pohjoispuolen kuusimetsä ja Lahnasen ympäristö).Linnustolaskennat suoritettiin aamun ja aamupäivän, jolloin lintujen lauluaktiivisuus on yleisestikorkeimmillaan ja mahdollisimman suuri osa linnuista myös helpoiten havaittavissa. Maastossahavainnot alueella pesivistä lajeista kirjattiin peruskartoille. Uhanalaisten sekä muuten harvalukuistenlajien reviirit (havaintopaikat) kirjattiin maastossa myös GPS-paikantimeen. Maastossa

HIITOLANJOEN RANTAYLEISKAAVA-ALUEEN LINNUSTOSELVITYS2linnustolaskennat pyrittiin erityisesti painottamaan linnustollisesti arvokkaimpiin elinympäristöihin,joita Hiitolanjoen alueella olivat erityisesti alueen vanhimmat ja luonnontilaisimmat kuusimetsät,rehevimmät lehtoalueet. Sen sijaan selvitysalueen reunoille sijoittuvien peltojen sekä jorakennettujen alueiden linnustoa tarkasteltiin yleisluontoisemmin. Tehdyn linnustoselvityksen tavoitteenaoli erityisesti selvittää alueen pesimälinnuston kannalta merkittävimmät alueet sekäuhanalaisten lajien esiintymät. Sen sijaan lajien pesiviä parimääriä (erityisesti yleisimmät varpuslintulajit)pesiviä parimääriä ei tehdyn selvityksen puitteissa ollut mahdollista yksityiskohtaisestikartoittaa laskenta-alueen laajuudesta sekä laskenta-ajan määrästä johtuen.Aamuaikaisten laskentojen lisäksi alueella suoritettiin maastokäyntien aikana myös kaksi erillistäyölaulajakierrosta, joiden tavoitteena oli erityisesti selvitysalueella esiintyvien yöaktiivisten lajienesiintymistä. Yölaulajalaskennat tehtiin 31.5.–1.6. klo. 23.30–03.45 ja 1.6. 0.30–4.00 välisinä aikoina.Yölaulajalaskennat toteutettiin ajamalla autolla reitti Lahnasenmäki-Kangaskoski-Pässinkulma-Änkilänsalo-Revonryhmä. Ajon yhteydessä pysähdyttiin jatkuvasti havainnoimaanyöaktiivisten lajien reviirejä alueella. Kaikkiaan pysähdyksiä kertyi noin 20–25 per ajokierros. Yölaulajalaskentojenyhteydessä liikuttiin lisäksi jalan Lahnasen suvannolla sekä Kangaskosken ympäristössä.Hiitolanjoen alueen pesimälinnustosta on laadittu vuonna 2005 ansiokas selvitys (Kontiokorpi &Rajakallio 2005), jossa on tarkasteltu laajasti erityisesti jokialueen vesi- ja rantalinnustoa sekämaalinnustoa Ritakosken-Lahnasen ja Kangaskosken alueilla. Kontiokorven & Rajakallion (2005)esittämiä tietoja on osaltaan hyödynnetty myös tässä selvityksessä Hiitolanjoen rantayleiskaavanarvokkaiden linnustokohteiden määrittelyssä. Erityisesti Hiitolanjoen alueella pesivän vesilinnustonsekä Lahnasen alueen linnustollisen arvon määrittelyssä on lähtötietoina käytetty laajasti em.selvityksen tietoja, joita tarkastettiin osaltaan tässä selvityksessä tehtyjen maastokäyntien yhteydessä.Epävarmuustekijänä tehdyn linnustoselvityksen osalta on tässä yhteydessä syytä nostaa esiinSimpeleen alueelle loppukesällä 2010 osunut syöksyvirtaus, joka kaatoi huomattavia määriämetsää myös Hiitolanjoen suunnitellun rantayleiskaavan alueella. Tätä selvitystä varten tehdytmaastolaskennat toteutettiin kokonaisuudessaan ennen syöksyvirtausta, joten metsätuhojen vaikutustaalueen pesimälinnuston ja linnustollisesti merkittävien kohteiden kannalta on tässä yhteydessävaikea arvioida.Kuva 2. Korkeamäenojan suu (Kuva: Asko Ijäs 1.6.2010)

HIITOLANJOEN RANTAYLEISKAAVA-ALUEEN LINNUSTOSELVITYS33. HIITOLANJOEN RANTAYLEISKAAVA-ALUEEN PESIMÄ-LINNUSTO3.1 Pesimälinnuston yleiskuvausPesimälinnuston kannalta Hiitolanjoen suunnittelualue muodostaa nykyisin hyvin monipuolisenkokonaisuuden, johon kuuluu metsäympäristöille ominaisten ohella myös mm. useita maaseutujakulttuuriympäristöille ominaisia lajeja.Suunnittelualueen pesimälinnustosta valtaosan muodostavat erityisesti havu- ja sekametsilletyypilliset lintulajit, joista runsaslukuisimpina esiintyvät mm. peippo (Fringilla coelebs), pajulintu(Phylloscopus trochilus), punarinta (Erithacus rubecula) sekä erilaiset tiaiset ja rastaat. Näidenlajien elinympäristövaatimukset ovat pääosin melko väljät, minkä takia niitä tavataan Suomessavaihtelevasti lähes kaikilla metsätalousvaltaisilla alueilla. Selkeästi kuusi- ja kuusivaltaisia sekametsiäsuosivista lajeista hippiäinen (Regulus regulus), vihervarpunen (Carduelis spinus), pyy(Bonasa bonasia), puukiipijä (Certhia familiaris) sekä tiltaltti (Phylloscopus collybita) esiintyvätsuunnittelualueella melko runsaina niiden esiintymisalueiden painottuessa kesän 2010 laskentojenperusteella erityisesti Joenpolven pohjoisrannalla, Korkiaojan ja Korkeamäen jokiuomaanviettävässä rinteessä sekä Kangaskosken ympäristössä. Kuusimetsiä luonnehtivista lajeista suunnittelualueellahavaittiin kesällä 2010 lisäksi myös pikkusieppo (Ficedula parva), joka lauloi ensimmäisenmaastokäynnin aikana aktiivisesti Joenpolven pohjoispuolen kuusikossa. Maastolaskentojenyhteydessä havaitut, suojelullisesti huomionarvoisimpien havumetsälajien reviirit onesitetty tämän raportin liitteessä 2.Suunnittelualueen maaseutuympäristön tyyppilajeihin kuuluvat vastaavasti mm. isokuovi (Numeniusarquata), töyhtöhyyppä (Vanellus vanellus), kiurun (Alauda arvensis), jotka kaikki esiintyvätalueella kesän 2010 havaintojen varsin runsaslukuisina. Peltoalueilla pesivien lajien ohella Hiitolanjoenmaaseutuympäristöjen pesimälinnustoon kuuluu myös huomattava määrä erityisestiavomaille ja pensaikoille tyypillisiä lajeja, joille peltoalueiden reunoihin sekä ojien varsille syntyneet,paikoin hyvinkin rehevät paju-, koivu- ja leppävaltaiset pensaikot muodostavat potentiaalisenpesimäalueen. Pensastoille tyypillisistä lajeista erityisesti pensastasku (Saxicola rubetra) japunavarpunen (Carpodacus erythrinus) ovat alueella hyvinkin runsaslukuisia pesimälajeja. Muistaerityisesti lehtimetsille ominaisista lajeista suunnittelualueella tai sen välittömässä läheisyydessähavaittiin lisäksi myös mm. kultarinta (Hippolais icterina, laulava koiras Mustamäeltä Hiitolanjokeenlaskevan puron varren koivikossa), kuhankeittäjä (Oriolus oriolus, laulava koiras Kivimäenpellonreunassa) sekä mustapääkerttu (Sylvia atricapilla, laulavat koiraat Lahnasella ja Kangaskoskella).Suojelullisesti huomionarvoisimpien lehtimetsien ja avomaiden lajien havaitut reviiriton esitetty tämän raportin liitteessä 3.Hiitolanjoen vesi- ja rantalintulajistosta valtaosan muodostavat Etelä- ja Keski-Suomen vesialueilletavanomaiset sorsalintulajit, joista runsaslukuisimpina alueella esiintyvät Kontiokorven jaRajakallion (2005) selvityksen mukaan mm. telkkä (Bucephala clangula), sinisorsa (Anas platyrhynchos),tavi (A. crecca) ja isokoskelo (Mergus merganser). Sen sijaan rehevämmille lintuvesilletyypillisten lajien (mm. silkkiuikku (Podiceps cristatus), lapasorsa (Anas clypeata)) määrät ovatjoella selkeästi pienempiä, mitä selittää näiden lajien suosimien rehevien rantaluhtien ja järviruovikoidenvähyys. Puusto yltää Hiitolanjoella monin paikoin hyvin lähelle jokiuomaa, minkä takiaerityisesti kahlaajalintujen pesimäalueinaan käyttämät rantaluhtavyöhykkeet ovat alueellavarsin kapeita. Suunnittelualueella poikkeuksen tähän tekee kuitenkin Lahnasen alue, jonka vesijarantalinnusto on selkeästi jokivarren muita osia monipuolisempaa. Lahnasen kohdalla jokiuomamuodostaa leveän suvannon, jonka kasvillisuutta luonnehtii erityisesti suvannon länsirannalla hyvintiheä paju- ja järviruokovaltainen rantaluhtavyöhyke. Hiitolanjoen alueella tavanomaistensorsalintujen lisäksi Lahnasen alueen pesimälinnustoon ovat joinakin vuosina kuuluneet Kontiokorvenja Rajakallion (2005) mukaan myös mm. nokikana (Fulica atra) ja heinätavi (Anasquerquedula), joista nokikana pesi Lahnasen alueella myös kesällä 2010. Pesivien vesilintujenohella Lahnanen kerää keväisin myös muuttomatkalla olevia sorsalintuja, joiden määrän on arvioitunousevan parhaimmillaan joihinkin satoihin yksilöihin (Kontiokorpi & Rajakallio 2005). Lintujenseuraamiseksi Lahnasen alueen itärannalle on rakennettu lintutorni.

HIITOLANJOEN RANTAYLEISKAAVA-ALUEEN LINNUSTOSELVITYS4Varpuslinnuista Lahnasen alueen tyyppilajeihin lukeutuvat erityisesti rantaluhdilla runsaslukuisinaesiintyvät ruokokerttunen (Acrocephalus schoenobaenus) ja pajusirkku (Emberiza schoeniclus),joiden lisäksi Lahnasen rantametsissä esiintyvät tehtyjen maastokäyntien perusteella myös mm.kirjosieppo (Ficedula hypoleuca), sirittäjä (Phylloscopus sibilatrix), mustapääkerttu ja punavarpunen.Lahnasen alueella on lisäksi tehty useita vanhoja havaintoja suojelullisesti huomionarvoistentikkalintujen, valkoselkä- (Dendrocopos leucotos), pikku- (D. minor) ja harmaapäätikan (Picuscanus)), esiintymisestä alueella, minkä perusteella alueen voidaan arvioida näiden lajien säännöllisiinpesimä- tai ruokailualueisiinKuva 3. Kuvia Lahnanen suvannolta ja sen länsipuolen rantaluhdalta (kuvat: Asko Ijäs 31.5.ja 16.6.)Petolinnuista Hiitolanjoen suunnittelualueella havaittiin maastokäyntien aikana varpus- (Accipiternisus), tuuli- (Falco tinnunculus), nuoli- (F. subbuteo) ja mehiläishaukka (Pernia apivorus). Tehdythavainnot koskevat ensisijaisesti suunnittelualueella saalistelleita yksilöitä, kun taas petolintujenpesiä ei alueelta maastokäyntien yhteydessä löydetty. Lajeista kuitenkin ainakin varpus- jatuulihaukan pesiminen suunnittelualueella tai sen välittömässä läheisyydessä on hyvin todennäköistä,kun taas Mäkelän peltojen päällä kaarrelleen mehiläishaukan pesiminen varsinaisella selvitysalueellaon epätodennäköisempää. Saalisteleva nuolihaukka havaittiin vastaavasti Lahnasenpäällä 16.6.Huomionarvoinen piirre Hiitolanjoen suunnittelualueen linnustossa on lisäksi yöaktiivisten hyönteissyöjiensekä ruisrääkän huomattavan runsas esiintyminen. Elinympäristövaatimukseltaan yölaulajatlukeutuvat Suomessa pääasiassa rehevien lehtimetsien ja pensaikkojen sekä kulttuuriympäristöjenlajeihin, joille potentiaalisia lisääntymisalueita on Hiitolanjoen suunnittelualueellaerityisesti Lahnasen ympäristössä, Korkeamäen-Korkiaojan peltojen reunoilla sekä Kangaskoskenvoimalaitoksen ympärillä. Lajeista runsaslukuisimpina alueella esiintyvät erityisesti viitakerttunen(Acrocephalus dumentorum), ruisrääkkä (Crex crex) ja satakieli (Luscinia luscinia), joiden lisäksialueella esiintyvät harvalukuisempina myös mm. pensas- (Locustella naevia) ja viitasirkkalintu(L. fluviatilis). Em. yölaulajalajit kuuluvat Suomessa pääasiassa maaseutu- ja kulttuuriympäristöjenlajeihin, joiden reviirimäärät ovat yleensä suurimpia rehevien kosteikkoalueiden reunojen jaosin umpeenkasvaneiden niittyjen pensastoissa. Poikkeuksen näistä tekee kuitenkin ruisrääkkä,jonka reviirit painottuvat Suomessa pääosin viljelykäytössä oleville pelloille. Hiitolanjoen suunnittelualueellamerkittävimmät yölaulajakeskittymät painottuvat kesän 2010 maastokäyntien perusteellaerityisesti Lahnasen alueen reheville rantaluhdille ja rantametsiin sekä toisaalta Kangaskoskenvoimalan ympäristön kulttuurivaikutteiselle alueelle, joissa molemmissa havaittiin useitayölaulajareviirejä. Ruisrääkän reviirit jakautuvat alueella sen sijaan tasaisemmin jokivartta ympäröivillepeltoalueille (liite 4).Simpeleen alueella on tehty useina vuosina havaintoja Suomessa nykyisin erittäin harvinaisestapikkukultarinnasta (Hippolais caligata). Laji on Suomessa itäinen uudistulokas, jonka havainnotpainottuvat Suomessa usein itärajan tuntumaan. Hiitolanjoen suunnittelualueen ympäristössä lajintiedetään pesineen vuonna 2003 Änkilässä (Karhu 2003), jonka lisäksi havaintoja laulavistakoiraista on vuosilta 2003–2004 myös Lahnaselta ja Kontron alueelta (Kontiokorpi & Rajakallio2005, Rissanen ym. 2006). Pikkukultarinnan ohella Lahnasen alueen tiedetään vielä 1980-luvulla

HIITOLANJOEN RANTAYLEISKAAVA-ALUEEN LINNUSTOSELVITYS5kuuluneen Suomessa nykyisin äärimmäisen uhanalaisen kultasirkun (Emberiza aureola) lisääntymisalueisiin.Lajista ei kuitenkaan ole tehty havaintoja suunnittelualueelta vuoden 1987 jälkeen(Kontiokorpi & Rajakallio 2005).Taulukko 1. Hiitolanjoen rantayleiskaava-alueella ja sen välittömässä läheisyydessä esiintyviä, eri suojeluluokituksissamainittuja lajeja. Taulukossa: Lajin uhanalaisuus = lajin uhanalaisuusluokitus Suomessa, NT =silmälläpidettävä laji, RT = eteläboreaalisella Järvi-Suomen vyöhykkeellä (vyöhyke 2b) alueellisesti uhanalainenlaji. Luonnonsuojelulaki = luonnonsuojelulain 46 § ja 47 § nojalla uhanalainen (U) tai erityisesti suojeltavalaji (E). Direktiivilaji = EU:n lintudirektiivin liitteessä 1 mainittu laji. Tähdellä (*) merkittyjä lajeja eikesän 2010 laskennoissa havaittu, mutta joista suunnittelualueelta on olemassa vanhoja havaintoja.LajiLajin uhanalaisuusLuonnonsuojelulakiLintudirektiiviLaulujoutsen (Cygnus cygnus) - - DPyy (Bonasa bonasia) - - DRuisrääkkä (Crex crex) NT - DKaulushaikara (Botaurus stellaris) NT - D*Sääksi (Pandion haliaetus) NT - DMehiläishaukka (Pernis apivorus) NT - DTuulihaukka (Falco tinnunculus) NT - DTaivaanvuohi (Gallinago gallinago) RT - -Isokuovi (Numenius arquata) RT - DNaurulokki (Larus ridibundus) VU - -Kalatiira (Sterna hirundo) - - DKäki (Cuculus canorus) NT - -Palokärki (Dryocopus martius) - - D*Valkoselkätikka (Dendrocopos leucotos) CR E D*Pikkutikka (Dendrocopos minor) VU U -*Harmaapäätikka (Picus canus) NT - D*Koskikara (Cinclus cinclus) NT, RT - -Pensastasku (Saxicola rubetra) NT - -Tiltaltti (Phylloscopus collybita) VU - -Pikkusieppo (Ficedula parva) NT - DPikkulepinkäinen (Lanius collurio) NT - DKottarainen (Sturnus vulgaris) NT - -3.2 Uhanalaiset ja lintudirektiivin liitteen I lajitSuunnittelualueella pesivään tai sillä säännöllisesti ruokailevaan pesimälinnustoon kuuluu nykyisinhuomattava määrä uhanalaisia tai suojelullisesti huomionarvoisia lajeja (Taulukko 1). Näistäsuojelullisesti merkittävin on Suomen lajien uhanalaisuustarkastelun (Rassi ym. 2001) perusteellaäärimmäisen uhanalaiseksi (CR) luokiteltava valkoselkätikka, joka kuuluu lisäksi luonnonsuojelulain47 § nojalla erityisesti suojeltaviin lajeihin. Valkoselkätikan ohella Hiitolanjoen suunnittelualueellaesiintyvät uhanalaista lajeista lisäksi ainakin naurulokki, pikkutikka ja tiltaltti, joidenuhanalaisuusluokitus on nykyisin vaarantunut (VU). Näistä lajeista naurulokki ja tiltaltti havaittiinmyös kesän 2010 laskennoissa.

HIITOLANJOEN RANTAYLEISKAAVA-ALUEEN LINNUSTOSELVITYS63.2.1 Lajikohtaiset tarkastelutLaulujoutsen (Cygnus cygnus)Laulujoutsen pesii nykyään säännöllisenä lähes koko Suomen alueella rehevillä järvillä ja lammilla,mutta myös upottavien, rimpivaltaisten aapa- ja keidassoiden vetisimmillä allikoilla. Aikaisemminlaulujoutsenta pidettiin hyvin arkana erämaalintuna, mutta viime vuosikymmeninä laji onsopeutunut pesimään hyvinkin lähellä ihmisasutusta. Osaltaan lajin tottuminen ihmisiin on mahdollistanutsen kannan kasvun ja levittäytymisen uusille alueille. Hiitolanjokivarressa on 2000-luvun aikana havaittu useina vuosina 1−2 kesää viettävää laulujoutsenparia, mutta pesimäyrityksiäei ainakaan tähän mennessä ole havaittu (Kontiokorpi & Rajakallio 2005). Kesällä 2010joella havaittiin ruokaileva joutsenpari Niemelän ja Kokkosuon välisellä jokiosuudella. Poikasiaparilla ei kuitenkaan havaittu.Pyy (Bonasa bonasia)Pyy on yleensä erityisesti aluskasvustoltaan reheville kuusi- tai kuusivaltaisille sekametsille ominainenmetsäkanalintulaji, joka viihtyy usein myös purojen varsilla sekä soiden reuna-alueilla.Kesän 2010 maastolaskennoissa pyitä havaittiin kahdessa paikassa, jokivarren varttuneemmassakuusikossa Kokkosuon lounaispuolella (2 yks.) sekä Kangaskosken voimalan alapuolelta läheltäJokelaa (1 yks.). Yleisesti pyykannan arvioiminen on kesäaikaisilla laskennoilla melko vaikeaa,koska laji ei muodosta esimerkiksi varpuslintujen tapaan selkeitä, havaittavia reviirejä. Hiitolanjoensuunnittelualueella pyyn kannalta potentiaalisia elinympäristöjä ovat erityisesti alueen varttuneemmat,paikoin hyvinkin rehevät kuusimetsät, joihin myös tehdyt pyyhavainnot keskittyvät.Kuva 4. Mäkelän pellot (Kuva: Asko Ijäs 31.5.2010)Ruisrääkkä (Crex crex)Ruisrääkkä oli Suomen maaseutuympäristöissä yleinen lintu vielä 1800-luvun puolella, kunnessen kanta taantui voimakkaasti 1900-luvun alkupuolelta lähtien maanviljelymenetelmien muuttuessa.Ruisrääkän kanta on kuitenkin kasvanut selkeästi viime vuosikymmeninä lajin esiintymisenydinalueiden painottuessa selkeästi maan itäosiin sekä Pohjois-Karjalaan. Hiitolanjoen suunnittelualueellaja sitä ympäröivissä pelto- ja maaseutuympäristöissä ruisrääkkäkanta on nykyisin hyvinvahva. Linnustoselvityksen yhteydessä tehdyissä yölaulajalaskennoissa suunnittelualueeseenrajautuvilla peltoalueilla havaittiin 11 äänessä ollutta ruisrääkkää suurimpien kerääntymien sijoittuessaKorkeamäen-Rauhalan pelloille (3−4 reviiriä). Ruisrääkät suosivat elinympäristöinään korkeakasvustoisiavilja-, rehu- ja kesantopeltoja, joiden lisäksi niitä havaitaan usein myös tulvaniityilläja rantaluhdilla. Aktiivisessa viljelykäytössä olevilla pelloilla ruisrääkkien reviirit voivat vaih-

HIITOLANJOEN RANTAYLEISKAAVA-ALUEEN LINNUSTOSELVITYS7della huomattavasti jopa vuosien sisällä viljelykierron sekä yleisten maataloustoimien vuoksi, mikävaikeuttaa osaltaan niiden reviirien yksityiskohtaista kartoittamista.Kaulushaikara (Botaurus stellaris)Kaulushaikara kuuluu yleensä rehevien lintujärvien ja merenlahtien tyyppilajeihin, jonka elinympäristöjäluonnehtivat yleensä laajat, yhtenäiset järviruokokasvustot. Hiitolanjoen rantayleiskaavansuunnittelualueella ei maastokäyntien aikana havaittu kaulushaikarareviirejä. Sen sijaan yölaulajalaskennanyhteydessä 1.6. kuultiin kaulushaikaran huhuilua jostain alueen pohjoispuolelta.Kontiokorven & Rajakallion (2005) selvityksen mukaan Hiitolanjoen tunnetut kaulushaikarareviiritovat aikaisempina vuosina sijoittuneet pääosin Uudensillankosken ja Ritakosken väliselle jokiosuudelle.Varsinaisella suunnittelualueella kaulushaikaran kannalta potentiaalista elinympäristöäon nykyisin melko vähän niiden rajautuessa lähes kokonaisuudessaan Lahnasen alueelle.Sääksi (Pandion haliaetus)Sääkseä ei kesän 2010 maastolaskentojen yhteydessä Hiitolanjoella havaittu. Lajin on kuitenkinhavaittu hyvinkin säännöllisesti ruokailevan Hiitolanjoen alueella erityisesti alkukeväällä, jolloinjokivarressa on havaittu kerralla useita saalistelevia sääksiä. Sääksi ei kuitenkaan nykytiedonmukaan pesi suunnittelualueella, vaan Hiitolanjoella nähtävien sääksien pesäpaikat sijaitsevatensisijaisesti Venäjän puolella (Kontiokorpi & Rajakallio 2005).Mehiläishaukka (Pernis apivorus)Mehiläishaukka kuuluu yleensä reheville, kuusivaltaisille sekametsille tyypillisiin petolintulajeihin,jonka levinneisyys on painottunut Suomessa selkeästi maan eteläosiin. Yleisesti mehiläishaukkaaei pidetä ihmistoiminnalle yhtä häiriöherkkänä lajina kuin esimerkiksi hiiri- tai kanahaukkaa, mihinviittaa mm. lajin pesintöjen sijoittuminen hyvinkin lähelle mm. vilkkaasti liikennöityjä teitä(Kontkanen & Nevalainen 2002). Mäkelän peltojen päällä havaittiin 31.5. korkealla kaarrellut mehiläishaukka.Lajin pesimisestä suunnitellulla rantayleiskaava-alueella ei kuitenkaan tehty muitahavaintoja.Tuulihaukka (Falco tinnunculus)Tuulihaukka on maaseutuympäristöille ominainen päiväpetolintulaji, jonka pesimäpaikat sijoittuvatusein peltojen reunametsiin. Mäkelän peltojen päällä havaittiin 31.5. saalisteleva tuulihaukkakoiras.Lajin pesäpaikkaa ei alueelta löydetty, mutta on todennäköistä, että laji pesii jossainpeltojen reunametsissä.Taivaanvuohi (Gallinago gallinago)Hiitolanjoen selvitysalueella taivaanvuohen kannalta potentiaalisia rantaluhtia ja -niittyjä on nykyisinmelko vähän puuston ulottuessa laajoilla alueilla hyvin lähelle jokiuomaa. Selvitysalueellataivaanvuohia havaittiin kahdessa paikassa, Lahnasen suvannossa (havaintoja ainakin 2−3 yksilöstä,ei inventoitu kattavasti) sekä Röksänsuolta tulevan puron suusta (1 yksilö).Isokuovi (Numenius arquata)Isokuovi tunnetaan yleisesti yhtenä suomalaisen peltomaiseman leimaa antavista lajeista. Vaikkakuovi on alun perin ollutkin avosoiden ja niittyjen laji, pesii suurin osa kuovikannastamme nykypäivänäpelloilla. Tihein kanta on Pohjanmaalla, jossa peltolohkojen välinen vaihtelu on nurmien,heinäpeltojen ja laitumien ansiosta suurta. Laji on kuitenkin taantunut erityisesti Etelä-Suomenalueella ilmeisesti maatalouden tehostumisen ja aktiivisen viljelykierron ulkopuolella olevien kesantojenja joutomaiden vähenemisen myötä (Birdlife Suomi 2010a). Hiitolanjoella isokuovi kuuluunykyisin alueen maaseutuympäristöjä luonnehtiviin lajeihin. Kesän 2010 maastokäyntien perusteellalaji pesii suunnittelualueella nykyisin ainakin Mäkelän (ainakin 1 reviiri) sekä Korkeamäen-Rauhalanpelloilla (ainakin 2 reviiriä). Reviirimääräarviot perustuvat pääasiassa varoitelleisiinyksilöihin. Peltoalueita ei maastokäyntien yhteydessä käyty kattavasti läpi, minkä takia myös arviotkuovin esiintymisestä alueella ovat todennäköisesti ala-arvioita lajin todellisesta kannasta.Naurulokki (Larus ridibundus)Naurulokki on yksi suomalaisten lintujärvien ja rehevien merenlahtien tyypillisistä pesimälajeista.Naurulokki on tavallisesti yhdyskuntapesijä, jonka pesimäalueet sijoittuvat yleensä lintuvesienranta-alueiden järviruoko- ja osmankäämikasvustoihin. Hiitolanjoen suunnittelualueella naurulokkiei nykytietojen mukaan kuitenkaan pesi. Alue kuuluu kuitenkin naurulokkien säännölliseenruokailualueeseen sekä kevät- että kesäaikaan. Kesän 2010 maastokäynneillä ruokailevia naurulokkejahavaittiin suunnittelualueella kaikkiaan 8 havaintojen sijoittuessa Lahnaselle (enimmillään

HIITOLANJOEN RANTAYLEISKAAVA-ALUEEN LINNUSTOSELVITYS82 yksilöä) sekä sen eteläpuoliselle Korkiamäen-Rauhalan pelloille (enimmillään 6 yksilöä kalalokkiparvessa).Havaintoja lajin pesimisestä suunnittelualueella ei kuitenkaan tehty.Kalatiira (Sterna hirundo)Kalatiira lukeutuu yleensä etelä- ja keskisuomalaisten järvien tyypilliseen lokkilajistoon, joka rakentaapesänsä yleensä järvien ranta-alueille sekä veden pinnan yläpuolelle ulottuville kareille.Virtavesien varressa lajia tavataan sen sijaan harvemmin. Hiitolanjoella kalatiira on yleensäsäännöllinen ruokavieras, jonka ruokailualueet painottuvat erityisesti Lahnaselle sekä Ritakoskenalapuoliselle suvantoalueelle. Kesällä 2010 em. alueille havaittiin säännöllisesti ruokaileva kalatiirapari.Myös lajin pesiminen Ritakosken alapuolisella suvannolla on tässä yhteydessä mahdollista,tosin pesintää ei kuitenkaan pystytty maastokäyntien aikana varmistamaan.Käki (Cuculus canorus)Käki on erityisesti Etelä- ja Keski-Suomen valoisissa havu- ja sekametsissä vielä monin paikoinvarsin yleinen pesimälaji. Laji on kuitenkin taantunut viime aikoina, minkä takia sitä pidetään nykyäänsilmälläpidettävänä lajina. Käki on pesäloinen, joka ei rakenna omaa pesää vaan lisääntyymunimalla toisten varpuslintujen pesiin. Yhdeksi syyksi käen vähenemiseen onkin arvioitu senyleisimmän isäntälajin, leppälinnun (Phoenicurus phoenicurus), taantumista. Hiitolanjoen suunnittelualueellahavaittiin maastokäyntien yhteydessä kaksi kukkuvaa käkeä, toinen Röksänojanmäenreunassa ja toinen Kangaskosken voimalaitoksen lounaispuolella.Valkoselkätikka (Dendrocopos leucotos)Valkoselkätikka kuuluu yleisesti varttuneiden lehtimetsien tyyppilajeihin, joiden lisääntymisenkannalta keskeinen tekijä on lahopuun riittävä määrä lajin elinpiirillä. Valkoselkätikka on levinneisyydeltääneteläinen laji, jonka kannalta potentiaalisten pesimäbiotooppien määrää ovat viimevuosikymmenien aikana vähentäneet erityisesti tehostuneen metsätalouden ja sen aiheuttaman,runsaasti lahopuuta sisältävien lehtimetsien väheneminen sekä toisaalta karjan metsälaidunnuksenloppuminen ja sen aiheuttama lehtimetsien kuusettuminen. Vuonna 2009 Suomesta tunnettiinMetsähallituksen koordinoimien tikkakartoitusten perusteella kaikkiaan hieman yli 160 valkoselkätikkareviiriä,jotka painottuivat erityisesti Etelä- ja Pohjois-Karjalan alueille (Laine 2010).Hiitolanjoen ympäristöstä tunnetaan nykyisin ainakin kaksi erillistä valkoselkätikkareviiriä, joidenruokailualueet sijoittuvat todennäköisesti myös suunnitellun kaava-alueen sisäpuolelle (Jari Kontiokorpi,suullinen tiedonanto 8.10.2010). Valkoselkätikan esiintymisen kannalta huomionarvoisimpiakohteita ovat Hiitolanjokivarressa erityisesti alueen vanhimmat lehtipuukuviot erityisestiLahnasen alueen ympäristössä ja sen pohjoispuolella. Varttuneiden lehtimetsien ohella valkoselkätikankannalta merkityksellisiä alueita ovat kuitenkin myös joen rantaluhtien leppä- ja raitavaltaisetrantaluhdat, joiden pystyyn kuolleet puut muodostavat potentiaalisen ruokailualueen alueellapesiville valkoselkätikoille. Lahnasen ympäristön ohella näitä alueita on Hiitolanjokivarressanykyisin ainakin Joenpolven alueella sekä Niemelässä Röksänsuolta tulevan puron suussa.Harmaapää- (Picus canus) ja pikkutikka (Dendrocopos minor)Sekä harmaapää- että pikkutikka kuuluvat valkoselkätikan tapaan pääasiassa reheville lehtimetsilleja lehdoille tyypillisiin lintulajeihin, joiden kannalta potentiaalisimmat elinympäristöt sijoittuvatsuunnittelualueella erityisesti Lahnasen alueen reheviin rantametsiin. Kumpaakaan lajeista eikesän 2010 maastokäyntien yhteydessä suunnittelualueella havaittu. Sekä harmaapää- että pikkutikastaon kuitenkin olemassa Kontiokorven & Rajakallion (2005) selvityksen mukaan pesintäänviittaavia havaintoja Lahnasen ympäristöstä, harmaapäätikasta ainakin vuodelta 2003 japikkutikasta vuodelta 2005. Tikkojen aktiivinen soidinkausi sijoittuu alkukevääseen (maalishuhtikuu).Pesimäaikana touko-kesäkuussa tikkalinnut voivat sen sijaan olla hyvinkin huomaamattomia,minkä takia ne voivat usein jäädä kesäkuisissa linnustolaskennoissa havaitsematta,jos lajin pesäpaikka ei osu suoraan laskijan kohdalle.Palokärki (Dryocopus martius)Palokärki suosii vanhoja havumetsiä, mutta pesii säännöllisesti myös varttuneissa talousmetsissä.Laji suosii pääasiassa hevos- ja kekomuurahaisia, joiden määrää pidetään usein yhtenä määrittelevänätekijänä palokärjen esiintymisen kannalta. Palokärkeä ei yleensä pidetä erityisen häiriöherkkänälajina, vaan sen on havaittu pesivän usein hyvinkin lähellä ihmisten asuttamia alueita,kunhan sille potentiaalisia pesäpuita ja ravintokohteita on riittävästi tarjolla. Palokärjen reviiri onesimerkiksi käen tapaan usein hyvinkin laaja, minkä takia yksittäisten reviirien rajaaminen onusein vaikeaa. Suunnittelualueen läheisyydessä palokärki pesi kesällä 2010 ainakin Ritakosken-

HIITOLANJOEN RANTAYLEISKAAVA-ALUEEN LINNUSTOSELVITYS9tien varressa, jonka emolinnut liikkuivat alkukesällä melko säännöllisesti myös suunnittelualueenpuolella (havaintoja ainakin 31.5.). Ritakoskentien pesäpaikan lisäksi palokärjen tiedetään pesineenainakin Lahnasen luoteispuolella Lahnasenotkossa (Kontiokorpi & Rajakallio 2005).Koskikara (Cinclus cinclus)Koskikara on Suomessa nykyisin pääosin Lapin tuntupuroille ja jokivarsille tyypillinen pesimälaji.Etelä- ja Keski-Suomessa lajia tavataan sen sijaan yleensä lähinnä talvisaikaan, jolloin Pohjois-Skandinavian alueella pesivät linnut siirtyvät talvehtimaan etelämmäs. Pesintöjä Kuusamon eteläpuoleltatunnetaan sen sijaan melko vähän. Koskikaraa ei kesällä 2010 tehtyjen maastokäyntienyhteydessä suunnittelualueella havaittu. Lajin tiedetään kuitenkin pesineen säännöllisesti Hiitolanjoenalueella aina vuoteen 2001 asti. Tämän jälkeen havaintoja on kuitenkin vähemmän, eikälaji todennäköisesti enää kuulu Hiitolanjoen jokavuotiseen pesimälajistoon. Talvehtivia koskikarojaHiitolanjoella havaitaan sen sijaan vuosittain useita yksilöitä (Kontiokorpi & Rajakallio2005). Yksityiskohtaisempi kuvaus Hiitolanjoen koskikaratilanteesta on löydettävissä Kontiokorven& Rajakallion (2005) selvityksestä.Pensastasku (Saxicola rubetra)Pensastasku on Suomessa vielä melko tavanomainen pellonreunojen ja niittyjen pensastojen pesimälaji,jota tavataan usein myös mm. avosoiden harvapuisilla reuna-alueilla. Laji on taantunutviime vuosina voimakkaasti erityisesti maatalousympäristöissä ilmeisesti maatalouden rakennemuutostenja peltojen reunoihin jätettyjen pensastoiden harvenemisen seurauksena, minkä takiase määritellään uhanalaistarkastelussa nykyisin silmälläpidettäväksi lajiksi. Hiitolanjoen varrenmaaseutuympäristöissä pensastasku esiintyy nykyisin hyvinkin runsaslukuisena. Kaikkiaan alueellahavaittiin maastolaskennoissa ainakin seitsemän laulavaa pensastaskukoirasta (osa havainnoistayölaulajalaskentojen yhteydessä). Lajin todellinen reviirimäärä on Hiitolanjoen varren peltoalueillatodennäköisesti jonkin verran havaittua suurempi, koska kaikkia lajin kannalta potentiaalisiaelinympäristöjä ei maastokäynnin yhteydessä pystytty käymään kattavasti läpi. Havaitutpensastaskureviirit sijoittuvat pääosin alueen peltojen reunavyöhykkeisiin, joiden lisäksi yksipensastaskureviiri havaittiin valtion rajavyöhykkeen avohakatulta alueelta Kivikkomäen eteläpuolella.Tiltaltti (Phylloscopus collybita)Tiltaltti on yleensä varttuneiden havu- ja kuusimetsien pesimälaji, jonka kanta on kuitenkin runsainvanhoissa kuusimetsissä. Laji on viime vuosikymmeninä vähentynyt ilmeisesti metsätaloustoimienaiheuttamasta metsien pirstoutumisesta sekä kuusimetsien vähentymisestä johtuen,minkä takia se luokitellaankin Suomessa nykyisin vaarantuneiden lajien joukkoon. Hiitolajokivarressatiltaltti esiintyy nykyisin vielä melko runsaslukuisena. Kaikkiaan maastokäyntien yhteydessähavaittiin kuusi tiltalttireviiriä, jotka sijoittuvat Joenpolven pohjoispuoliseen kuusikkoon (3 reviiriä),jokiuoman ja Korkiaojan väliseen rinteeseen (2 reviiriä) sekä Punasvaarantien risteykseen(1 reviiri). Kaikki havainnot koskevat laulavia yksilöitä.Pikkusieppo (Ficedula parva)Pikkusieppo on mm. tiltaltin ja pyyn ohella varttuneille ja vanhoille kuusimetsille ominainen pesimälaji,jota tavataan yleensä runsaslukuisimmin aluskasvillisuudeltaan rehevissä, ryteikköisissäkuusimetsissä. Tiltalttiin ja pyyhyn verrattuna pikkusieppo on kuitenkin vielä selkeästi harvalukuisempija yleensä sen reviirit sijoittuvatkin lähinnä alueen edustavimmille kuusimetsäalueille.Hiitolanjoen ympäristössä pikkusieppo on Kontiokorven & Rajakallion (2005) mukaan harvinainenpesimälaji, joka ei kuulu alueen jokavuotiseen pesimälinnustoon. Kesän 2010 maastolaskennoissa31.5.–1.6. havaittiin laulava pikkusieppokoiras Joenpolven pohjoispuolen varttuneessa, aluskasvillisuudeltaanpaikoin hyvinkin rehevässä kuusikossa. Toisella maastokäynnillä 16.6. yksilöäei alueelta kuitenkaan enää löydetty. Ajankohdasta johtuen on kuitenkin mahdollista, että lintuon jo lopettanut aktiivisen laulukautensa ja on jäänyt tästä syystä havaitsematta. Kasvillisuudeltaanhavaintopaikka (varttunut joenvarsikuusikko) soveltuu hyvin pikkusiepon pesimäpaikaksi,minkä takia lajin pesimistä alueella voidaan pitää mahdollisena, jopa todennäköisenä.Pikkulepinkäinen (Lanius collurio)Pikkulepinkäisen elinympäristövaatimukset vastaavat melko hyvin pensastaskun vastaavia lajinsuosiessa erityisesti pellonreunojen pensastoja sekä avohakkuualoja. Hiitolanjoen suunnittelualueellapikkulepinkäisiä havaittiin ainoastaan Suomen rajavyöhykkeen avohakatulla alueella. Lisäksialueelta on vuonna 2005 laaditussa linnustoselvityksessä (Kontiokorpi & Rajakallio 2005) mainin-

HIITOLANJOEN RANTAYLEISKAAVA-ALUEEN LINNUSTOSELVITYS10ta mahdollisesta pikkulepinkäisreviiristä Lahnasen lintutornin takana olevasta rinteestä. Myöspikkulepinkäiselle on Hiitolanjoen ympäristön maaseutuympäristöissä tarjolla paljon potentiaalisiapesimäympäristöjä, minkä takia lajin havaitut reviirimääräpensastaskun tapaan olla tässä selvityksessähavaittua suurempi.Kottarainen (Sturnus vulgaris)Kottarainen kuuluu maatalousvaltaisille kulttuuriympäristöille tyypillisiin pesimälajeihin, jonkakanta on kuitenkin taantunut huomattavasti 1970-luvun jälkeen. Lajin vähenemisen syyksi on arvioituerityisesti lajin ruokailualueinaan käyttämien karjalaidunten ja niittyjen vähenemistä suomalaisessamaatalousmaisemassa (Birdlife Suomi 2010b). Hiitolanjoen suunnittelualueella kottarainenpesii ilmeisesti ainakin suunnittelualueen lounaispuolella Korkiamäen-Rauhalan pelloilla,jossa havaittiin maastokäyntien yhteydessä yksi laulava koiras (1.6.) sekä neljä pellolla ruokailluttalintua (16.6.).4. JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET MAANKÄYTÖNSUUNNITTELUUNPesimälinnustoltaan Hiitolanjoen alue muodostaa hyvin monipuolisen kokonaisuuden, jonka pesimälinnustoonkuuluu useita sekä metsäympäristöille mutta myös avomaille ja pensastoille ominaisialajeja. Kasvillisuudeltaan Hiitolanjoen aluetta luonnehtivat laajoilla alueilla varttuneet kuusikotja kuusivaltaiset sekametsät, joiden pesimälinnustosta valtaosan muodostavat kuusi- jakuusivaltaisille sekametsille ominaiset lajit. Kulttuurivaikutteisilla alueilla sekä peltojen reunametsissälinnustoa luonnehtivat vastaavasti selkeämmin maaseutuympäristöille (mm. kuovi, töyhtöhyyppä,kiuru) tai muille avomaille ominaiset lajit (mm. pensastasku, punavarpunen). Kasvillisuuson koko suunnittelualueella nykyisin hyvin rehevää, mikä mahdollistaa myös useiden harvalukuisempien,erityisesti lehtimetsiä ja lehtoja luonnehtivien lajien esiintymisen alueella. NäistäHiitolanjoen suunnittelualueella esiintyvät mm. mustapääkerttu, kultarinta ja kuhankeittäjä sekäuhanalaisista lajeista myös pikku- ja valkoselkätikka. Oman mielenkiintoisen lisänsä suunnittealueenlinnustolle antavat lisäksi useiden yöaktiivisten hyönteissyöjien ja ruisrääkän runsaus Hiitolanjoenkulttuurivaikutteisilla alueilla.Alueen linnuston ja sen monimuotoisuuden kannalta Hiitolanjoen alueen kehittämisessä tulisikinensisijaisesti pyrkiä ylläpitämään alueen nykyistä monipuolista elinympäristörakennetta, jossalaajat metsä- ja kulttuurivaikutteiset alueet sekä näiden väliset reunavyöhykkeet mahdollistavatuseiden eri lajien ja lajiryhmien esiintymisen alueella. Linnustonsuojelun kannalta Hiitolanjoenalueen merkittävin pesimälaji on nykyisin valkoselkätikka, jonka tiedetään säännöllisesti pesivänja ruokailevan suunnittelualueella tai sen ympäristössä. Valkoselkätikan kannalta suunnittelualueenmerkittävimmät ruokailualueet sijoittuvat erityisesti Lahnasen alueen ympäristöön, jossa lahopuunmäärä on monin paikoin muuta suunnittelualuetta suurempi. Valkoselkätikan kannaltapotentiaalisia ruokailualueita (erityisesti jokivarsiluhtien pystyyn kuolleet rantalepikot) on Hiitolanjoenalueella tarjolla kuitenkin myös Lahnasen alueen ulkopuolella, mm. Joenpolven ja Heikkilänalueilla (valkoselkätikan kannalta potentiaalisimmat rantaluhdat on rajattu liitteen 5 karttaan).Valkoselkätikan ruokailumahdollisuuksien turvaamiseksi rakentamistoimet tulisikin pyrkiäHiitolanjoen alueella pyrkiä ohjaamaan joen välittömän rantavyöhykkeen ulkopuolelle, jotta valkoselkätikankannalta arvokkaat, lahopuuvaltaiset rantaluhdat pystyttäisiin säilyttämään ja turvaamaantätä kautta valkoselkätikan ruokailumahdollisuudet alueella. Valkoselkätikan vuoksi kokoHiitolanjoen ranta-aluetta suositellaan tässä rajattavaksi luonnon monimuotoisuuden kannaltaerityisen arvokkaaksi alueeksi (kaavamerkintä luo), jolla erityisesti lahopuusto tulisi säilyttää.Valkoselkätikan ruokailualueiden lisäksi linnustollisen monimuotoisuuden kannalta alueen pohjoisosiinrajautuva Lahnasen suvantoalue ja sen rehevät rantaluhdat ja -metsät muodostavat sekäpesimä- että muuttolinnuston kannalta arvokkaan kokonaisuuden. Pesimälinnustoltaan Lahnasenalueen ympäristö on hyvin monipuolinen siihen kuuluessa useita erityisesti reheville lehtimetsilletyypillisiä lintulajeja. Alueella pesivien vesilintujen ohella Lahnasen alueelle kerääntyy erityisestikeväisin myös huomattavia määriä lepäileviä ja ruokailevia vesilintuja. Myös Lahnasen aluettasuositellaan linnustollisten arvojen vuoksi määriteltäväksi luonnon monimuotoisuuden kannaltaarvokkaisiin alueisiin (merkintä luo), jotta alueen linnustolliset arvot ja uhanalaisten lajien(erityisesti tikkalinnut) esiintyminen alueella pystytään turvaamaan.

HIITOLANJOEN RANTAYLEISKAAVA-ALUEEN LINNUSTOSELVITYS11Metsätalousvaikutteisuus näkyy myös Hiitolanjoen alueen metsävaltaisilla alueilla monin paikoinerityisesti metsien tasalaatuisuutena sekä toisaalta lahopuun pienenä määränä. Linnustollisestisuunnittelualueen edustavimmat metsäalueet sijoittuvat nykyisin Lahnasen alueen pohjoispuolelle(pääosin varsinaisen kaava-alueen ulkopuolella), Kangaskosken ympäristöön sekä Joenpolvenpohjoispuolelle jokivarren ja peltojen väliselle kuusikkoalueelle, joilla erityisesti kuusimetsilleominaisten lajien (mm. tiltaltti, puukiipijä) reviirimäärät ovat nykyisin melko suuria. Kaavaprosessissarakentamistoimia tulisi mahdollisuuksien mukaan pyrkiä ohjaamaan näiden alueiden ulkopuolelle,jotta alueiden luontainen kehittyminen pystyttäisiin tältä osin turvaamaan. Näilläkinalueilla Lahnasta lukuun ottamatta metsärakenne on kuitenkin nykyisin melko tasalaatuinen(mm. lahopuuta melko vähän), mikä rajoittaa todennäköisesti osin erityisesti vaateliaampienmetsälajien (mm. pohjantikka, pikkusieppo) runsaslukuisempaa esiintymistä alueella.Jyväskylässä 3. päivänä marraskuuta 2010RAMBOLL FINLAND OYAsko IjäsFM, biologiKaisa TorriFM, biologi

HIITOLANJOEN RANTAYLEISKAAVA-ALUEEN LINNUSTOSELVITYS125. KIRJALLISUUSBirdlife Suomi Ry 2010a: Vieläkö kuulet kuovin äänen? Maatilan linnut -lajikortti. Birdlife SuomenInternet-sivut (http://www.birdlife.fi/suojelu/maatalous/kuovikortti.pdf). Haettu10.10.2010.Birdlife Suomi Ry 2010b: Anna koti kottaraiselle. Birdlife Suomi Ry, vuoden 2006 projektilajin(kottarainen) Internet-sivut (http://www.birdlife.fi/suojelu/lajit/kottarainen.shtml). Haettu10.10.2010.Karhu P. 2003: Lintutilanne 2003. Etelä-Karjalan lintutieteellisen yhdistyksen Internet-sivut(http://yhdistykset.ekarjala.fi/ekly/sivut/lintutilanne2003.html). Haettu 25.8.2010.Kontiokorpi J. & Rajakallio R. 2005: Hiitolan- eli Kokkolanjoen linnusto- ja luontoselvitys 2005.Luonnonlumo Tmi Rajakallio. 30 s. + liitteet.Kontkanen H. & Nevalainen T. 2002: Petolinnut ja metsätalous. Siipirikko 29/2: 1−80.Koskimies P. & Väisänen R.A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet. Helsingin yliopistoneläinmuseo. 143 s.Koskimies P. 1994: Linnustonseuranta ympäristöhallinnon hankkeissa – Ohjeet alueelliseen seurantaan.Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – sarja B18. Helsinki. 83 s.Laine T. 2010: Suomen valkoselkätikat 2007–2009. Linnut-vuosikirja 2009: 51–55.Neuvoston direktiivi 79/409/ETY, annettu 2.4.1979 luonnonvaraisten lintujen suojelusta.Rassi P., Alanen A., Kanerva T. & Mannerkoski I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus2000. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 432 s.Rissanen E., Keskitalo M. & Ohtonen M. 2006: Pikkuharvinaisuuksien esiintyminen Suomessavuonna 2004. Linnut-vuosikirja 2005: 63–72.Väisänen R.A., Lammi E. & Koskimies P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. Otava. Helsinki. 567 s.

Liite 1. Hiitolanjoen suunnittelualueella ja sen läheisyydessä pesiviä/ruokailevia lintulajeja kesän2010 maastokäyntien perusteella. Lajilistaan on lisätty joitakin suojelutoimien kannalta huomionarvoisialajeja, joiden voidaan vanhan selvityksen (Kontiokorpi & Rajakallio 2005) perusteella arvioidaesiintyvän alueella. Nämä lajit on merkitty listassa tähdellä. Lajilistassa käytetyt lyhenteet:CR = Suomen lajien uhanalaisuusluokituksen (Rassi ym. 2001) mukaan äärimmäisen uhanalainenlaji, VU = vaarantunut laji, NT = silmälläpidettävä laji, RT = eteläboreaalisella Järvi-Suomenvyöhykkeellä (vyöhyke 2b) alueellisesti uhanalainen laji, LSL 46 § = luonnonsuojelulain 46 § nojallauhanalaiseksi määritelty laji, LSL 47 § = luonnonsuojelulain nojalla uhanalainen ja erityisestisuojeltavaksi määritelty laji, D = lintudirektiivin liitteessä I mainittu laji.Laulujoutsen (Cygnus cygnus), DSinisorsa (Anas platyrhynchos)Tavi (A. crecca)Telkkä (Bucephala clangula)Pyy (Bonasa bonasia), DRuisrääkkä (Crex crex), NT, DKaulushaikara (Botaurus stellaris), NT, D*Sääksi (Pandion haliaetus), NT, DMehiläishaukka (Pernis apivorus), NT, DVarpushaukka (Accipiter nisus)Tuulihaukka (Falco tinnunculus), NTNuolihaukka (F. subbuteo)Nokikana (Fulica atra)Töyhtöhyyppä (Vanellus vanellus)Taivaanvuohi (Gallinago gallinago), RTLehtokurppa (Scolopax rusticola)Isokuovi (Numenius arquata), RT, DMetsäviklo (Tringa ochropus)Rantasipi (Actitis hypoleucos)Naurulokki (Larus ridibundus), VUKalalokki (L. canus)Kalatiira (Sterna hirundo), DSepelkyyhky (Columba palumbus)Käki (Cuculus canorus), NTTervapääsky (Apus apus)Palokärki (Dryocopus martius), DKäpytikka (Dendrocopos major)*Valkoselkätikka (D. leucotos), CR, LSL 47 §, D*Pikkutikka (Dendrocos minor), VU, LSL 46 §*Harmaapäätikka (Picus canus), NT, DKiuru (Alauda arvensis)Haarapääsky (Hirundo rustica)Räystäspääsky (Delichon urbicum)Metsäkirvinen (Anthus trivialis)Västäräkki (Motacilla alba)*Koskikara (Cinclus cinclus), NT, RTPeukaloinen (Troglodytes troglodytes)Rautiainen (Prunella modularis)Punarinta (Erithacus rubecula)Satakieli (Luscinia luscinia)Leppälintu (Phoenicurus phoenicurus)Pensastasku (Saxicola rubetra), NTMustarastas (Turdus merula)Räkättirastas (T. pilaris)Punakylkirastas (T. iliacus)Laulurastas (T. philomelos)Kulorastas (T. viscivorus)Pensassirkkalintu (Locustella naevia)Viitasirkkalintu (L. fluvialitis)Ruokokerttunen (Acrocephalus schoenobaenus)Viitakerttunen (A. dumentorum)Kultarinta (Hippolais icterina)Mustapääkerttu (Sylvia atricapilla)Lehtokerttu (S. borin)Pensaskerttu (S. communis)Pajulintu (Phylloscopus trochilus)Sirittäjä (P. sibilatrix)Tiltaltti (P. collybita), VUHippiäinen (Regulus regulus)Kirjosieppo (Ficedula hypoleuca)Pikkusieppo (F. parva), NT, DHarmaasieppo (Muscicapa striata)Hömötiainen (Parus montanus)Töyhtötiainen (P. cristatus)Hiitolanjoen rantayleiskaava-alueen linnustoselvitys

Talitiainen (Parus major)Puukiipijä (Certhia familiaris)Kuhankeittäjä (Oriolus oriolus)Pikkulepinkäinen (Lanius collurio), NT, DHarakka (Pica pica)Varis (Corvus corone cornix)Naakka (Corvus monedula)Kottarainen (Sturnus vulgaris), NTPikkuvarpunen (Passer montanus)Peippo (Fringilla coelebs)Viherpeippo (Carduelis chloris)Vihervarpunen (C. spinus)Pikkukäpylintu (Loxia curvirostra)Punavarpunen (Carpodacus erythrinus)Punatulkku (Pyrrhula pyrrhula)Keltasirkku (Emberiza citrinella)Pajusirkku (E. schoeniclus)Hiitolanjoen rantayleiskaava-alueen linnustoselvitys

Liite 2. Suojelullisesti huomionarvoisten lajienreviirit Hiitolanjoen suunnittelualueella kesän 2010 maastokäyntien perusteella (havumetsille ominaiset lajit). Suunnittelualueon rajattu karttaan punaisella katkoviivallaHavumetsille ominaiset lajit Hiitolanjoen suunnittelualueellaTiltalttiPikkusieppoPyyPalokärkiKäkiHiitolanjoen rantayleiskaava-alueen linnustoselvitys

Liite 3. Suojelullisesti huomionarvoisten ja harvalukuisten lajien reviirit Hiitolanjoen suunnittelualueella kesän 2010 maastokäyntien perusteella (lehtimetsille jaavomaille ominaiset lajit). Suunnittelualue on rajattu karttaan punaisella katkoviivalla.Avomaille ja lehtimetsille ominaisten lajien reviirit Hiitolanjoen suunnittelualueellaTuulihaukkaPensastaskuPikkulepinkäinenKultarintaKottarainenKuhankeittäjäHiitolanjoen rantayleiskaava-alueen linnustoselvitys

Liite 4. Hiitolanjoen suunnittelualueella havaitut yölaulajareviirit. Suunnittelualue on rajattu karttaan punaisella katkoviivalla.Yölaulajareviirit Hiitolanjoen suunnittelualueellaRuisrääkkäViitakerttunenSatakieliPensassirkkalintuViitasirkkalintuHiitolanjoen rantayleiskaava-alueen linnustoselvitys

Liite 5. Linnustollisesti arvokkaimmiksi arvioidut kohteet Hiitolanjoen suunnittelualueella. Suunnittelualue on rajattu karttaan punaisella katkoviivalla.Hiitolanjoen suunnittelualueen linnustollisesti arvokkaat kohteetValkoselkätikan kannalta potentiaalisimmat rantaluhdatEdustava, rehevän kuusimetsän alue ja pikkusiepon elinympäristöLahnasen alueHiitolanjoen rantayleiskaava-alueen linnustoselvitys