Uusi toivo 3/2009 - Sininauhaliitto

uusitoivo3/09 Irtonumerohinta 6 cmuutoksen ja eheytymisen erikoislehtiJokasyksyinenSyysrastitkokosi k ennätysyleisönhengellisten asioiden äärellePienessäoivalluksessavoi ollamuutoksen alkuKuuluukoasia minullevai eikö kuulu?Valvontarangaistukset vähentävät vankiloihin kohdistuvaa painetta

uusitoivousi3/2009Ei kuulumulleSyysrastit 2009Sisältö3 Kauneus on katsojan silmissä.4 Avioliiton vaalintaa savon murteella.Marttisilla eletään avointen ovienmusiikkitalossa.8 Pidetään sydämet lämpiminä.9 Palvelukeskus auttaa asunnottomia24 h.Tavoitteena ovat pysyvät asumisratkaisut.10 NiittyKeräys 09. Made in Kiuruvesi.12 Taidetta ja kampanjointia elokuuniltoina. Lisää koteja kodittomille.13 Viikonloppu Merikarvialla.14 Ei kuulu mulle.15 Rukous16 Ristien äärellä Normandiassa.18 Pulmapajalta apua arjen ongelmiin.19 Pienten oivallusten suuruus.20 Asunnottomien yö.Naisilla halu humaltua.21 Vaikea risti.22 Valvontarangaistukset ovat tulevaisuutta.Konnunsuotyhjenee hitaastimutta varmasti.24 Syysrastit toivon, muutoksen jarukouksen äärellä.28 Kanikonttori. Remonttimiesten väistelyloppui viimein.29 Arkistolöytöjä. Elämän suurin jaihmeellisin tapahtuma.30 Sininauhasäätiön Ansa ja Tauno.31 Vuodesta 2011 vapaaehtoistyönteemavuosi.JULKAISIJASininauhasäätiö.Tuetun asumisen,tuetun tekemisen,tuetun olemisen ammattilainenISSN 0780-374563. vuosikerta4 numeroa vuodessaPÄÄTOIMITTAJAPäivi StrandénTAITTOTerttu HauhiaETUKANNEN KUVAPäivi StrandénTOIMITUS JA TILAUKSETSininauhasäätiöMäkelänkatu 5000510 Helsinkip. 040 5444 105stranden@in105.TILAUSHINTA 201024 euroaPAINOPAIKKAYkkös-OffsetVaasa 2009PERUSTETTUv. 1946 nimellä Wangin Toivo2

PääkirjoitusKauneus on katsojan silmissäMENNEEN KESÄN KULUESSA on ollutaikaa, mahdollisuus ja ehkä vähänenemmän mielenkiintoakin tarkkaillaluontoa, asioita joissa ei suoraan näyihmiskäden jälki. Katsoipa minne tahansa– tienvarsipöheikköihin, järvelletai merelle, mäen rinteille – mikäänluojan luoma ei näytä rumalta. Jotkutlinnut tai perhoset ovat ihmissilmälläkatsoen toisiaan koreampia, jotkut kukattai puut viehättävät enemmän kuinjotkut toiset, mutta rumuutta ei niissärehellisesti ajatellen näe.Myös ihmisen aikaansaannoksia ontullut katsottua ja ihmeteltyä. Niidenkinjoukossa on paljon kaunista, muttakumma kyllä, aika usein rakentamallatehdyistä asioista saadaan ulkonäöltäänepämiellyttäviä. Tosin tässäkinusein pätee vanha toteamus, ettäkauneus on katsojan silmissä. Jotkutrakennukset näyttäytyvät toisille kauniina,toisten mielestä ne ovat kaikkeamuuta. Makukysymyksistä ei oikeinkannata kiistellä. Arkkitehtuurissakeksittiin funktionalismin tyylisuuntajoskus 1920-luvulla. Sen ehkä tunnetuinsuomalainen toteuttaja oli suurestiihailemani Alvar Aalto. Aallon ja muidentaitavien funktionalistien jälkeenalettiin kai erheellisesti uskoa, ettätarkoituksen mukainen (funktionaalinen)merkitsee rumaa laatikkorakentamista.Ennen sentään varastorakennuksetkinsuunniteltiin harkiten ja niissä otettiinhuomioon esteettisiä arvoja.MIKSIKÖ TÄSSÄ KIRJOITTELEN kukistaja varastoista? Siksi kai, että kesälläpohdin paljonkin sitä, mikä merkitysihmiselle on, että voi katsella ja kokeahyviä ja kauniita asioita. Itse yritinoikein kerätä muistivarastoon kaikkeanäkemääni hyvää ja silmää viehättäneitäasioita. Ajattelin, että ne ovattuolla jossain takaraivossa turvana, kunvälillä tuntuu, että ympärillä on rumaaihan liian kanssa. Silloin ne ovat kuinsuojamuurina muistuttamassa, etteitodellisuus ole pelkästään niitä rumiaasioita, joita sillä hetkellä näen edessäni.Joillekin, kuten itselleni, ovat näkemiseenliittyvät asiat tärkeitä. Muttakaikkihan eivät edes näe. Joillekinasiat, jotka tulevat kuulemisen kautta,ovat kaikkein merkityksellisimpiä.Jotkut ovat jopa sairaalloisen herkkiäjoillekin ääniärsykkeille tai joillekin musiikkion elämän suurimpia ilon aiheitaja voiman antajia. Voin kuvitella helposti,että joku kuuntelee paljon hyvääja rauhoittavaa musiikkia ja kerää senavulla samanlaista pääomaa itselleenkuin itse kerään katselemalla kauniitaasioita. Muitakin kuin musiikkiin liittyviäääninautintoja voi hankkia CD-levyinä.On meren kohinaa, linnun laulua, tulenrätinää. Taisin joskus kuulla, että hiljaisuuttakinvoi ostaa äänitteenä.ON TIEDETTY PITKÄÄN, että esimerkiksitietyt värit vaikuttavat eri tavoinihmisen mieleen. Jotkut rauhoittavat,jotkut piristävät ja aktivoivat. KonseptisuunnittelijaMargit Sjöroos on todennut,että väärin suunnitellut, aistiärsykkeitäpursuavat ympäristöt uuvuttavatihmisen ja lisäävät stressiä. Haastattelinviime vuonna Uusi toivo -lehteenMatti Kid Hytöstä, jonka toteamus siitä,että vankilan ärsykkeettömästä ympäristöstävapautuvalle näyttäytyy hetivankilan portilla niin paljon ärsykkeitä,että sitä on melkein mahdoton kestääsairastumatta. Monella vapaus alkaapäänsäryllä. Ei ole siis aivan tuulestatemmattua ajatella, että sillä on suurimerkitys, mitä ympärillämme näemmetai kuulemme, mihin joudumme totuttelemaan.Hyvä olisi, jos kaikkea voisiolla tasapainoisesti tarjolla. •Päivi Strandénpäätoimittajastranden@in105.fi3

Avioliiton”Koti onmuutakinkuinperheenpyhäpaikka”4

vaalintaa savon murteellaKuva: ALKuva: ALPasi esiintyy mielellään. Tällä kertaa kaverina keikalla oli Jussi Toppila. Ruth sen sijaan ei viihdy lavalla.perheen esikoinen ja vielä toinenkin lapsista ovatsyntyneet hyvin nuorille vanhemmille. Maristenneljä lasta ovat 18-, 15-, 11- ja 9-vuotiaat.Ruthin mukaan vieraat ihmiset ihmeeleväterityisesti sitä, miten näin nuorilla vanhemmillavoi olla jo niin isot lapset. Ruth kertoo myös, eäon usein esikoistyären kanssa liikkuessaan joutunutselielemään, kun äitiä ja tytärtä on luultusisaruksiksi. Viimeksi äitiä luultiin kaasoksi, kunhän oli makutuomarina tyären hääpukuostoksilla.Nuorena naimisiin meno näkyy siis kulkevansuvussa.Mariset perustivat perheen Hirvensalmellaasuessaan. Pasille paikkakunnalta löytyi työtälei purina, jota työtä hän teki lähes kymmenenvuo den ajan, kunnes tyypillinen leipomoväenammaitauti, jauhopölyallergia, vaati vaihtamaanam maia. Ruth puolestaan oli pitkään kotiäitinä,sillä maaseudulla työmarkkinat olivat kehnonlaiset.Työn perässä perhe muui ensin Helsinkiin,mua aseautui asumaan Vantaalle. Tuolloin,1990-luvun loppupuolella, Pasi touhusi vielä leipomohommissa. Ruth puolestaan hankki kodin-Marttisilla eletäänavointen ovien musiikkitalossaRuth ja Pasi Marttinen kertovat olleensa yhdessä jo yli puolet elämästään. Seon aika paljon, kun kyse on 37-vuotiaasta pariskunnasta. Tässä tapauksessayhdessäololla tarkoitetaan avioliiton kestoa. Tosiasiassa yhteiset elämäntarinatalkoivat jo koulun penkiltä Savon Hirvensalmella.Teksti:Päivi StrandénKuvat:AnnikaLappalainen jaPäivi StrandénRuth kertoo eläneensä ensimmäisetvuotensa Kymenlaaksossa, jostaperhe muui neljäksi vuodeksiKeski-Suomeen Petäjävedelle. Sieltämuuoauto vei Haarasen perheenHirvensalmelle, josta tuli Ruthin elämän kannaltatärkeä paikka: myös tuleva aviomies ja lasten isäoli hirvensalmelainen, aidosti savolainen Pasi.– Luonteesta huomaa edelleen savolaisuuden,kun kysymykseen ei saa vastaukseksi kyllä tai ei,Ruth nauraa puolisoaan kuvatessaan.Vaikka yhteinen koti ei enää olekaan Hirvensalmella,savon murre nousee tarviaessa ja tilanteenmukaan edelleen ykköseksi kotioloissa. Ulkopuolistenkanssa kommunikoitaessa molemmilla onpuheessaan enemmänkin pääkaupunkiseutuunviiaava korostus.Nuorina naimisiinRuth ja Pasi avioituivat jo 18-vuotiaina. Molemmatovat lähtöisin kristillisistä piireistä, joten avoliioei heille tullut kysymykseenkään. Nuorinasolmiu liio tarkoii vääjäämää, eä varsinkin5

Huoli ihmisten kipuiluistaPasi sanoo laulujensa sanoitustenkertovan tarinoita ihmisistä ja elämästä,kipuilusta ja Jumalan löytymisestä.Sanoitukset eivät ole erityisen julistavia,mua ne ovat ajatuksia ihmisistäkristityn näkökulmasta katsouna.Gosbel-musiikin keinoin tarinat kertovatusein yksinäisyydestä, alkoholismistaja hylkäämisestä, siis kipeistäasioista.– Minulla on huoli ihmisistä, Pasiseliää tekstiensä aihevalintaa.Hän toivoo, eä niiden avullahän voisi helpoaa kuuloiden oloa.Silloin hän kokisi onnistuneensa.Suomenkielisissä lauluissa on ainatoivo mukana, vaikka ne olisivatkinmelankolisia.Ihmisistä väliäminen väliyymyös Ruthin ja Pasin tavasta avatakotinsa kaikille sen suojaa tarvitseville.Itsestään selvää on, eä lastenkaverit ovat aina tervetulleita. Heilläon yösa löytynyt myös muun muassaperheväkivallan uhrille ja muille avuntarvitsoille.– Joskus on aamulla laialla poikiainporukkaa, kun olen lähdössätöihin, Pasi naureskelee.Ruth sanoo touneensa jo lapsenasiihen, eä koti ei ollut vain perheenjäsenillepyhitey paikka. Hänenäidillään oli tapana laiaa ruokaakinhieman yli oman tarpeen ja useinpöytään kateiin ylimääräinen lautanenkin,jos joku sauisi pistäytymään.Hieman samanlaisella periaaeellaMarisillakin keitetään syötävää.– Rahat on olleet monet kerratloppu, mua ruoka ei ole koskaanloppunut, Pasi toteaa.Kristillinen kouluMariset kuuluvat Myyrmäen helluntaiseurakuntaan,jonka toiminnassahe viime aikoina sanovat olleensaharvakseltaan. Menoja tahtoo töidenja opiskelujen lisäksi olla niin paljon.Kristillisestä vakaumuksestaan huolimaahe eivät sano olleensa alullepanoita,kun perheen lapset ovathalunneet käydä kristillistä koulua.Kouluvalinnat ovat olleet täysin lastentekemiä, johon ilman muuta ovat saaneetvanhemmiltaan täyden tuen.Maristen lasten koulutraditionaloii tietysti esikoinen, jonka esimerkkiämuut ovat seuranneet. Jokulapsista kokeili välillä peruskoulua,mua palasi pian kristillisen koulunsuojiin. Pasi ja Ruth ovat iloisia lastenpäääväisyydestä, sillä koulussa onsamat arvot kuin kotona. Hyvää ovatmyös koulun pienemmät oppilasryhmätja tapa, jolla kiusaamisiin puututaanväliömästi.Kouluvalinta on lapsilta vaatinutpäääväisyyden lisäksi vaivannäköä.Koulu on Keravalla, jonne varsinkinedellisestä kodista Vantaalta oli hiemanhankala kulkea. Osa lapsista onkäynyt myös Helsingissä saitsevaakoulua. Vanhemmille kouluvalinnatovat aiheuaneet ylimääräisiä kuluja,sillä matkat pitää itse kustantaa. Muutenkristillinen koulu on oppilailleenilmainen.Työtä avioliiton eteenRuth ja Pasi ovat olemukseltaan iloisiaihmisiä. Silti he sanovat, eei elämäaina ole niin hyvää ja iloista miltä senäyää. Avioliitossa on siinäkin omatkipukohtansa. Taisteluksi Marisetavioliioa kuvailevatkin. Siksikin heidänmielestään avioliioa kannaaahoitaa ja vaalia. Heidän tapauksessaanse tarkoiaa avioliioleirejä, yhteisiäviikonloppuja ja avioliioryhmissäkäyntejä.– Leireiltä saa hyviä eväitä. Tärkeääon, eä ne ovat lähellä eivätkä maksapaljon, Pasi ja Ruth mieivät.Mahdollisuuksia avioliiton vaalimiseenheille ovat antaneet muunmuassa NMKY, Tikkurilan seurakunta,Helluntaiseurakunta ja Salem. Ruthhuomauaa, eä tärkeintä on ollaavoimin mielin. Avioliioa voi asiantuntoidenavustuksella hoitaa, vaikkaasiat eivät olisikaan pielessä. Ruthkertoo kuulleensa, eä joku pari olisaanut lahjakortin avioliioleirille. Sekuulosti hänestä hienolta lahjaidealta.– Kun tekee tällaista työtä, ontärkeää, eä kotona asiat ovat kunnossa,päihteistä eroon pyrkivien parissatyöskentelevä Ruth painoaa.Aivan omaehtoista avioliioleiriäRuth ja Pasi vieävät hyppäämällämoooripyörän selkään. Pasi toteuivii tisen vuoa sien pitkäaikaisenhaa veensa moooripyörästä. Senhankiuaan pariskunta huomasi, eämoooripyöräilyähän voi harrastaavain kaksistaan. Yhdessä olo ilman lapsiaon yksi osa avioliiton vaalintaa. •”Perheyrityksiä”Monissa kolmannen sektorin järjestöissäon totuttu siihen, että järjestönpalveluksessa on pariskunta. Tavallistaon, että mies johtaa järjestöä javaimo toimii hänen lähimpänä avustajanaan.Järjestön koosta riippuu,millaisilla tehtävänimikkeillä avioparityötään tekee.Sininauhasäätiössä on niin ikääntotuttu siihen, että säätiön palveluksessaon pariskuntia, mutta sen lisäksikokonaisia perhekuntia. On isiä japoikia, äitejä ja tyttäriä, vävyjä ja miniöitä.Sininauhasäätiössä sukulaisuuttaei ole koskaan pidetty rasitteena. Sukulaisuusei ole ollut este saada töitä.Päinvastoin sen on katsottu olevantietyllä tavalla voimavara, kun samastaperheestä on useampiakin jäseniäsaman työnantajan palveluksessa.Toi mitaan ikään kuin perheyrityksissätai entisajan tehdasyhteisöissä, joissatyönantaja huolehti koko perheestätarjoamalla asunnon ja vapaa-ajantoimintaa.Työpaikka on enemmän kuinvain paikka, jossa käydään töissä.Joskus pariskunnille on tärkeää saadatehdä työtä yhdessä, joillekin taason merkityksellistä se, että ollaan saman”fi rman” palveluksessa, muttamolemmilla on täysin eri työt ja eritoimipisteet.Viittaa myös hyvään työnantajaan,jos esimerkiksi työntekijän puolisokinon kiinnostunut tulemaan samaantyöpaikkaan. Kotiin on todennäköisestikantautunut enemmän hyvääkuin pahaa kerrottavaa työoloista jatyöilmapiiristä. Yhteinen työpaikkaauttaa myös ymmärtämään paremmintoisen työtä ja siihen liittyviä mahdollisiaongelmia. Toki vaarana voiolla, että työt kulkeutuvat työpäivänjälkeen kotiin helpommin kuin niissäperheissä, joissa perheenjäsenillä oneri työnantajat. •7

OLEMME VAIMONI KANSSA POH-TINEET mitä hän laittaisi syntymäpäiväkutsunsatekstiksi. Yksikirjoista, joita olemme lueskelleet,on Onnen ovi on avoinna. Siinä onihmisten ajatelmia eri elämän aloilta.Useimmat niistä liittyvät otsikonmukaan onneen, mutta usein myöskotiin. Kirjaa lueskellessa tuli useinmieleen Sininauhasäätiön hanke,jossa Töölön Ruusulankadulle rakennetaankoteja noin sadalle pitkäaikaisasunnottomalle.Muista että kovin vähän tarvitaanonnelliseen elämään(Marcus Aurelius)Useimmilla Ruusulankadulle muuttavistaasukkaista ei ole tullessaanpaljon muovikassia suurempiaomaisuuksia. Eikä heillä ole mahdollisuuksiapaljon aineellista omaisuuttaankartuttaakaan. Silti säätiönnykyisiltä asukkailta aina silloin tällöinkuulee, että he ovat tyytyväisiäelämäänsä. He osaavat iloita siitä,mitä heillä on eikä murehtia niistä,mitä muilla on.Joka ei ole onnellinen kotonaan, eiole onnellinen missään(Carl Boberg)Ajatuksen voisi kääntää niinkin, ettäilman kotia ei voi olla onnellinen.Marcus Aureliuksen ajatusta mukaillenkodin ei tarvinne olla ihmeellinen.Kunhan sinne voi tarvittaessa palataja sieltä voi lähteä. Koti on elämänkiintopiste.Suomessa on vielä tuhansia pitkäaikaisasunnottomia.Monet heistäeivät muista, koska heillä olisi ollutoman kodin avain taskussaan. NytSuomen hallitus on varannut rahaamuutamaksi vuodeksi, jotta suomalaisetpitkäaikaisasunnottomatsaisivat kodin. Silti ajatus kaikkiensuomalaisten omasta kodista ei saatäyttä tukea kaikilta maanmiehiltä.Ainakaan näitä koteja ei pitäisi tullaheidän lähelleen.Ei kotini ole siellä missä asun vaansiellä missä minua ymmärretään(Christian Morgenstern)Ilman omaa kotia oleva ei kuitenkaanaina ole onneton. Ja toisaaltaasunto ei välttämättä tuo ainaonnea. Vihamieliset naapurit eivätole harvinaisuus Suomessa. Eivättosin muuallakaan.Asun itse töölöläisessä kivitalossa.Jotain sydämessä liikahti,kun katselin elokuisena sunnuntaiaamunakivitalojen ympäröimällesisäpihalle. Siellä vakiovieraamme,asunnoton jo iäkäs mies, etsi roskalaatikonkansi ylhäällä syötävääiltapalaksi. Parin metrin päässänaapuritalon myös jo iäkäs rouvakitki rikkaruohoja roskalaatikonvieressä roikkuvasta amppelista.Ei näkynyt halveksuvia katseita, eikuulunut loukkaavia sanoja. Kumpikinymmärsi toista ja elämä jatkuirauhallisesti. Ehkä elämä oli koulinutmolempia niin, että sydämensivistystä oli kertynyt. Toisen ihmisenarvostaminen riippumatta hänenelämäntilanteestaan on yksi tärkeimmistäarvoista, joita kristinuskokin onkorostanut.TÄMÄN JUTUN OTSIKON löysinelokuun Uusi Tie -lehden numerosta.”Pidä sydämesi lämpimänä!” Jotenkinse kolahti syksyn jo vähitellenhiipiessä. Vanhempina muistammekyllä sanoa lapsille, että laittaisivatriittävästi vaatteita ja pitäisivät itsensälämpimänä. Voisimme aikuisetottaa tavaksi muistuttaa toisiammesiitä, että sydänkin on pidettävälämpimänä. Käytännössä se tarkoittaavaikkapa yritystä ajatella toisistahyvää, olkoon sitten kyseessätyötoveri, perheenjäsen, naapuri taivaikka tuleva naapuri.Vanhemmat näkevät, miten lapsiinvaikuttaa rohkaisu. Lapset uskaltavattehdä uusia asioita ja menevät elämässääneteenpäin. Samalla tavoinme saamme polttoainetta rohkaisustaaikuisenakin. Kaikki tekevätvirheitä, joten niiden muisteleminenon usein turhaa. Useimmat asunnottomatkintunnustavat tehneensävirheitä. Asioita ei saa kuitenkaantekemättömäksi. Olisiko valintanisilloin rohkaisu? Elämä voi muuttua.”Tulkaa reunalle”, hän sanoi. ”Meitäpelottaa”, he vastasivat. ”Tulkaareunalle”, hän sanoi. He tulivat. Häntyrkkäsi heidät alas, ja he lensivät…(Guillaume Apollinaire)Vesa LehtelätoimitusjohtajaSininauhasäätiöPidetäänsydämetlämpiminäKuva: Päivi Strandén8

Tavoitteena ovat pysyvätasumisratkaisutTeksti ja kuva: Päivi StrandénPalvelukeskusauttaaasunnottomia24 hPitkään kestänyt valmistelu toteutuiviimein. Helsingin Hietaniemenkadunpalvelukeskus aloittivaiheittain toimintansa kesäkuunalkupuolella. Asunnottomille tarkoitettutalo on avoinna ympäri vuorokauden.Yöpymispaikka löytyyyli sadalle kodittomalle, joita vartenon saman katon alle keskitettymonipuoliset palvelut.Tavoitteena on auttaa kävijöitäpysyvämpiin asumisratkaisuihin.Hietanimenkadun palvelukeskuksentoiminta on osa pitkäaikaisasunnottomuudenpoistamiseksitehtävää työtä.Satunnaistayöpyjääodottavatpuhtaat javalkeatkinlakanat.Helsingin apulaiskaupunginjohtajaPaula Kokkonen totesipalvelukeskuksen kutsuvierastilaisuudessa,eä vaihteeksi on taasajankohtaista keskiää palveluja.Hietaniemenkadulla on yöpymisenlisäksi tarjolla muun muassa päiväkeskustoimintaa,mahdollisuuspeseytymiseen ja ruokailuun sekäsosiaalityöntekän ja sairaanhoitajanvastaanooon. Hietaniemenkatutoimii kuntouavana ja eteenpäinohjaavana yksikkönä.Yöpyjiä on kesän aikana talossaollut keskimäärin vajaat 90, joistanaisia on ollut 14. Palvelutalon johtajaSanna Sunikka totesi, eä syksynviileneviä säitä ajatellen on hyvä, eäyöpymiseen tarkoiteuja paikkojaon vielä vapaana. Talon paikkalukuon 104. Noin puolet niistä on tarkoiteutilapäiseen asumi seen, jolloinasukkaalla on käytössään oma huone.Asumispäivystyksen puolella tarjollaon ensisuojatyyppistä yöpymistä.Asuminenon taitolajiPaula Kokkosen mukaan pääkaupunkiseudunasunnoomuus on vähentynyttuntuvasti sen eteen tehdyntyön ansiosta. Asuminen on Kokkosenmielestä kuitenkin taitolaji, josta osaei selviä ilman tukea. Hän piti hyvänä,eä yksikön toiminta perustuu kuntouamisenja eteenpäin ohjaamisenajatukseen. Kaikille asunnoomilletosin kuntoutumisen tavoite ei olerealistinen. Kokkonen kiieli matalankynnyksen joustavia palveluja ja tapaa,jolla jokainen asiakas kohdataanilman menneisyyden taakkaa.Naapurusto on apulaiskaupunginjohtajanmielestä huomioitu Hietaniemenkadullahyvin. Häiriöt on pyriyminimoi maan. Kärsivällisyyä ja rakentavaasuhtautumista silti tarvitaan.Talon asukkaat viihtyvät hyvin myöspalvelukeskuksen pihapiirissä, eivätkänäin ole aina näkymäömissä neljänseinän sisällä.Kokkonen totesi, eä hankkeentoteutuminen vei useita vuosia, vaikkakaavamuutosta ei kohteessa tarviukaan.Helsingin kaupungin sosiaalohtajaPaavo Voutilainen arvioi Hietaniemenkadunpalvelukeskuksen syntymisensymbo loivan yhteiskunnallistaja sosiaalipoliiista muutosta. Hänkorosti omassa puheenvuorossaanluoamushenkilöiden päääväisyyä,jossa ”rynnäiin läpi hallinnollistenkaavamaisuuksien”. Voutilainen kertoimyös muistavansa hyvin asuntoministeriJan Vapaavuoren puhelun,jossa tämä kysyi Voutilaiselta, kiinnostaakotätä totinen yritys poistaapitkäaikaisasunnoomuus.– Arjen sankariteot syntyvät kuitenkintäällä asiakkaiden ja työnteköidenkohtaamisissa, Voutilainenkorosti.Paula ja PaavomuistetaanMinisteri Jan Vapaavuori uskoi, eäpitkäaikaisasunnoomuuden poistamiseneteen tehty työ henkilöityypitkälti Paula Kokkoseen ja PaavoVoutilaiseen. Heidän tekemisiäänmuistetaan hyvillä mielin parinkymmenenvuoden kuluua, kuten nytmuistellaan erityisesti 1980-luvullavaikuaneen Heikki S. von Hertzenintoimia asunnoomuuden vähentämiseksiHelsingissä.Ministeri Vapaavuori piti hyvänä,eei enää ajatella, eä asunto onpalkinto jostain. Ajatus lähtee sensaan siitä, eä ensin tarvitaan asunto.Ensimmäiset hyvät tulokset tästä onVapaavuoren mukaan jo saatu kirjattua.Yhteisen tekemisen meininki onhänen mukaansa myös nähtävissä.Pitkäaikaisasunnoomuuden poistaminenon ollut tavoieena laajalti,mua missään päin maailmaa sitä eiole onnistuu täysin toteuamaan.Uusia tapoja toimia ja palvelukonseptejaon kuitenkin syntynyt. Vapaavuorinosti yhtenä innovaationa esiinnormaalissa asuntokannassa saitsevathajautetut vuokra-asunnot. PaulaKokkonen puolestaan puhui vuokrasopimukseenperustuvan asumisenpuolesta. On aika luopua tilapäisratkaisuista.•9

Kuva: Timo NevalaTeksti ja kuvat: Taina AndreevTapahtuman ohjelmakoordinaattori i Hannu Nevala lkaappasi Taina Andreevin ja lehmän yhteiskuvaankanssaan.Asunnottomuuden poistamisen hyväksi tehtävä varainhankintaponkaisi kesällä pystyyn oman tapahtuman IskelmäNiityt tapahtumansisään. Kiuruvedelle kokoontu neella yleisöllä oli näin viihtymisenlisäksi mahdollisuus osoittaa myös yhteiskuntavastuutavähempi osaisten hyväksi.NiittyKeräys 09Made in KiuruvesiMoimoitervemoi, Tuttiritari viihdytti lapsia ja tutustui myös Sininauhasäätiön kampanjalehmään.Sininauhasäätiön päihteeömänpuolimatkakoti Myrrintoimialavastaava HannuKärkkäisen lapsuuden ja nuoruudenkotikaupunki on Ylä-SavossaKiuruvedellä. Kiuruvesi on yleisestitunneu maidontuotannostaan, muasuomalainen iskelmäkansa tuntee sen10keskuudessaan IskelmäNiityt tapahtumasta,joka on vuosien varrellakoonnut ihmisiä eri puolilta Suomeanauimaan tähtiartisteista, lavatanssitunnelmastaja toisistaan.Työnsä ohessa Hannu Kärkkäinentoimii vapaaehtoisena IskelmäNiityttapahtumakummina pääkaupunkiseudulla.Kevään aikana Kärkkäinen katsoitärkeäksi auaa Sininauhasäätiötävirielemään kampanjayhteistyötäasunnoomuuden vähentämiseksi japoistamiseksi IskelmäNiityt tapahtumajärjestäjienkanssa.IskelmäNiityt ohjelmakoordinaattoriHannu Nevala ja tapahtuman

Tänä vuonna karavaanereitaoli ennätysmäärä IskelmäNiityillä.Karavaanareilta kunniamaininnansaivat upeatpuitteet, iloinen palvelu jaseurakunnan järjestämät uunituoreidenpullien ja leipienmyyntipisteenä toimineetmaitokärryt, jotka kiertelivätkaravaanialueella.taustalla vaikuava puuhamies MaiNuutinen poikkesivat keväisen Helsingissävierailunsa aikana yllätyskäynnilleSininauhasäätiön asumisyksikköPessiin, josta he tavoiivat sekäHannu Kärkkäisen eä kesken päivääkoulutuksesta ”heti paikanpäälle hälytyksen”saaneen Taina Andreevin.Esielimme toimintaamme ympäristössä,jossa seinän paikalla oli pressuja pressun takana työmiehet koneineenpihankansiremontin kimpussa.Eikä siinä vielä kaikki, kerroimmemyös eä odotamme rakennuslupapäätöstä.Nämäkin tilat muuteaisiinkodeiksi pitkäaikaiskodiomille hetikun lupa-asiat vain saisivat vahvistuksen.Remonipölyisen kahvipöytäkeskustelun,josta pullat puuuivat,seurauksena oli kesäinen puhelinsoioKiuruvedeltä. Iloisena uutisenasaimme kuulla IskelmäNiiyjennäyävän vihreää valoa yhteistyölle!Kesälomakauden kynnyksellä Sininauhasäätiössäalkoi nopeatahtinenvalmistautuminen tulevaan tempaukseen,jolle tapahtuman järjestäjätantoivat nimeksi NiiyKeräys 09.Uuden toivon kansikuvatyttökeräysmaskotiksiTempauksen nimi ja mielikuvatKiuruvedestä johdaelivat ajatuksetkesäkuun Uusi toivo -lehden kannessaposeeranneeseen kansikuvalehmään.Syntyi keräysajatus Niiy lehmästä,joka laiduntaisi tapahtuma-alueellatuoden ripauksen yhteiskuntavastuutaIskelmäNiityille.Aloitimme lehmäpuvun metsästyksen.Löysimme sopivan asun ja crocsitkavioiksi Helsingistä. Tämän jälkeenehdimme vielä taiaa NiiyKeräys09 julisteen toiminnastamme tiedottamiseksi.Pienen tinkimisen jatkeenasaimme kampanjatukena painormaltavedoksia lehmän kuvasta, jollamyöhemmin koristelimme Sininauhasäätiönbanderollin NiiyKeräys 09teeman mukaiseksi.Keräysjoukkoja peräänkuuluelimmeKuopiolaisen tuavapiirimmekaua ja muutama vapaaehtoinen innostuikinmukaan. Yksi heistä ompelimaskotinpukuun utareetkin, mua sovielunjälkeen päätimme jäää harsimaane kiinni ja luoaa siihen, eäsympaaisen näköinen Niiy lehmätuoaisi hyvälle asialle ilman lypsyvehkeitäkin.Päätöksestämme saimmekuulla kommeneja Kiuruveden omiltalypsykarjan asiantuntoilta.NiittyMuuu kannustiiskelmäkansaa keräystalkoisiinTapahtumapäivinä sää oli suotuisa,pientä tuulenvireä ilmassa, jokahelpoi lehmämaskotiksi lupautuneenAnni Iivarisen ja Kaisa Karhusen olemista.Sininauhasäätiön Niiylehmä,joka käveli kaksin jaloin ihmistenkeskuudessa, heräi ilahdusta ja ihmetystä.Monet totesivat, eä tätä voitapahtua vain Kiuruvedellä!Onneksi kaupunginjohtaja ErkkiStrömmer oli tietoinen tempauksestamme.Olimme saaneet etukäteenkaupunginjohtajan kutsun tapahtumakumppaneidenjuhlatilaisuuteen Kiuruvedenkuluuritalolle. Kiuruvedenpaikallislehden toimiajakin katsoitarpeelliseksi haastatella lehmääomistajineen, jota pienimmät tapahtumavieraattulivat reilusti halaamaan,ja joa lapsenlapset uskoisivat, mitämummi tai kummi on nähnyt, kännykkäkameraträpsivät kuvia.Yleisön tarkistaessa Niiylehmänkorvamerkistä omistajaoikeuksia,tarjoutui samalla luonteva tilaisuusSininauhasäätiön tekemän työn esielemiseksija asunnoomuusasiannostamiseksi esiin. Matin ja Teponjuhlakonsertin, Jorma Kääriäisenesiintymisen, Eppu Normaalin keikastanauimisen sekä Suomi iskelmänSM-kilpailujen ohella, Kiuruvedellekokoontunut iskelmäkansa harjoielikeräyslippaaseen heruamista hyvänasian puolesta. Paikalliset yriäjätkinsuhtautuivat uuteen tuavuuteen positiivisestija saimme aseaa varainkeruustakertovat Niiykeräys 09 esieetjäätelökioskista alkaen kahvinmyyntija anniskelupisteeseen.Lehmän pukuun pukeutuneelleympäristön havainnoiminen oli hankalaa,jopa siinä määrin, eä yhtenäiltana järjestysmiehet palauivat harharetkellekulkeutuneen Niiylehmänväentungoksesta omistajalleen. Hyvänäin, sillä moni olisi halunnut viedäsuloisen lehmämaskoimme mukanaan,mua meillähän oli jo suunnitelmiahänen varalleen!IskelmäNiityt tapahtuman kauaSininauhasäätiö sai painavat keräyslippaatmukaansa, valtavasti näkyvyyä,uusia kontakteja, osaamistaja ideoita. Yhteistyö jatkuu ja uusientempausten toteuamiseksi paiskasimmeHannu Nevalan kanssa kääKiuruvedellä. •11

Taidetta ja kampanjointia elokuun iltoinaElokuisena perjantaina vieteiinTuusulan Taiteiden Yötä ja 16.kerran. Yö alkoi Onnelasta, Tuusulanrantatieltä, jossa aikoinaan järjesteiintaidetapahtuma paikallisen taideporukanja kuluuriväen voimin. Tuusulanrantatie on vakiinnuanut paikkansataidetapahtumalle. Se on ihanteellinenympäristö, sillä alueella on asunuttunneuja suomalaisia taiteiloitayhteis öineen. Nykyisin tapahtumanjärjestää Tuusulan Taiteiden Yö ryyhteistyössä innokkaan tapahtumajoukonja Tuusulan kunnan kanssa.Vuosiainen tapahtuma on laajentunutmonitaiteelliseksi illaksi, jossa vieraileenoin 8000 ihmistä.Myös Sininauhasäätiö keräyskampanjoineenoli mukana tapahtu-manjärjestäjänä ensimmäistä kertaa.Aloituskulkueen torvet toivoivatosanoajat illanvieoon tervetulleiksi.Pian ihmismassat hajaantuivat alueelleja osallistujia tuli mukaan alkuillanohjelmana järjestämäämme aikuisillesuunnauun musiikkileikkikouluunkin.Tapahtuman järjestäjiltä olimmesaaneet maksua tilat kokoushotelliGustavelundista, jossa toimintammeohelle oli pystytey kuvataiteiloidennäyelyitä ja nukketeaeria. Työpajassammeyleisö sai kokeilla rytmimunillasoiamista hyväntekeväisyysartistimmePasi Marisen musiikin tahtiin.Esielimme osallistujille Sininauhasäätiöntoimintaa seka työnteköiden,opiskeloiden eä Sininauhasäätiönpäihteeömän yksikön asukkaanäänellä.Vapaaehtoisen aikuisten muskarinosallistumismaksun sai halutessaanjäää keräykseen asunnoomienauamiseksi. Vaikka vierailut työpajassammeolivatkin pääosin lyhyitäsessioita, niin viestimme tärkeästätyöstämme meni eteenpäin ja palauteoli kannustavaa. Hienoa, ea saimmeolla tässäkin tapahtumassa esillä!Helsingin Taiteiden Yö on osa Helsinginjuhlaviikkojen ohjelmistoa.Tänä vuonna emme vielä kampanjankanssa ehtineet juhlaviikoille mukaan,mua lähdimme avoimin mielin TaiteidenYöhön tutustuaksemme muihintoimoihin. Etukäteen olin bongannutnetistä Teaeri Takomon blogin, jossakerroiin syksyllä ensi iltansa saavastateoksesta, Itseömät – Suomalaisiarakkaustarinoita alkoholista. Tulevanäytös ei ota kantaa suomalaiseenalkoholikuluuriin, vaan haluaa tavoiaasiitä näyämöllä niin iloja kuinmurheitakin.Jo ennen Taiteiden Yöhön suuntaamistaotin yhteyä teaerilaisiinkertoakseni kampanjastamme asunnottomuudenvähentämiseksi ja halukkuudestanipoiketa teaerilla illan aikana.Joskus kun ihmiset kohtaavat toisensaoikeaan aikaan, syntyy ilmapiiri, jossamahdollistuu uuden visioiminen. Näinkävi tällä kertaa. Sekä teaerin taiteellisenjohtajan Pauliina Feodoron,tuoaja Mirva Pulkkisen eä näyelöidenkeskuudessa heräsi ajatuk sia,kuinka he omalta osaltaan voisivattuoda näkyvyyä kampanjallemme.Olemme ideoineet tulevaa mm. paneelikeskustelujaalkoholikuluuristamuutaman teaeriesityksen jatkeeksisyventämään teemaan paneutumista.Tästä lisää seuraavassa lehdessä. •Taina AndreevkampanjapäällikköLisää koteja kodittomille12Sahapuiston saneeratut asunnot sijaitsevatrauhallisessa pihapiirissäVantaalla.Teksti: Päivi Strandén, Kuva: Hannu KärkkäinenSininauhasäätiö on sitoutunut asunnottomuudenpoistamiseen erityitössäon muun muassa päiväkeskus.Sahapuiston tiloissa asukkaiden käysestivaikeasta pienasuntopulasta kärsivälläpääkaupunkiseudulla. Runsaan yhteistyössä Vantaan sosiaalitoimenSahapuiston asukasvalinnat tehdäänvuoden sisällä uuden kodin saa noin kanssa.90 asunnotonta, kun Sininauhasäätiön Helsingissä tällä hetkellä meneilläänhankkeet Vantaalla ja Helsingissä toteutuvatläon niin sanottu Pessi 2, joka sijaitseeolevista hankkeista kaikkein pisimmäl-Vantaalla asuntojen määrän kasvattaminenon jo alkanut Sahapuiston asusivuotta sitten säätiö saneerasi Näkö-kantakaupungissa Mäkelänkadulla. KakmisyksikössäLänsi-Vantaalla. Sininauhasäätiöhankkii kiinteistöstä runsaat tiloihin noin 45 asuntoa, Puolimatkankotivammaisten keskusliitolta ostamiinsa40 asuntoa, jotka on saneerattu säätiöntarpeisiin. Osa 1970-luvulla rakenhinrakennetaan 43 uutta pienasuntoa.Pessin. Nyt tiloja on hankittu lisää ja niinetunkerrostalon perheasunnoista on Pitkäaikaisasunnottomien käyttöön tarkoitettujenasuntojen on arvioitu valmis-muutettu tai muutetaan yhden hengentalouden tarpeita vastaaviksi pienasunnoiksi.Remonttien on tarkoitus valmis-Myös Helsingin Töölössä sijaitsevan,tuvan vuoden 2010 loppuun mennessä.tua portaittain vuoden 2009 loppuun Mannerheimin Lastensuojeluliitolta vapautuneenkiinteistön saneeraus mennessä.asumiskäyttöönon tällä hetkellä hyvässämyötätuulessa.Vantaalla asuntojen hankinnan rahoittajinatoimivat Raha-automaattiyhdistysja pankki. Helsingissä Pessi 2:en rahoitusjärjestyy ARA:n ja pankin avulla. •

Viikonloppu MerikarviallaPuolimatkankoti Mutterin vastuuperheenHarry on innostunutperhokalastuksesta. Into tarttuimyös allekirjoittaneeseen sekäJarnoon. Pienen aivoriihen ja Mutterinasukkaiden jututtelun myötä virisiajatus reissusta Merikarvialle kalaonneakokeilemaan.Mutterilta innokkaita kalastajialöytyi kokonaista kuusi kappaletta.Kokoonpanoksi reissuun muodostui kuusiMutterin asukasta sekä Harry, Jarno,allekirjoittanut sekä allekirjoittaneenvävypoika Kaitsu.Matkaan lähdettiin kahden henkilöautonja yhden moottoripyörän voimin.Lähtöpäivä oli puolipilvinen perjantaiiltapäivä. Ajelimme letkassa kohti Poria,jossa oli tarkoitus käydä ostamassaevästarvikkeita.Kaitsu oli rohjennut sanoa ennenreissuun lähtöä, ettei pieni sadeainakaan häntä haittaisi jos vaanpääsee moottoripyörän kyytiin. Nojoo, Forssan kohdalla sade yltyi lähesrankkasateeksi. Tankkaustauolla noin 15kilometriä ennen Poria Kaitsun mielipideoli hiukan toinen. Sade nimittäinjatkui kaatosateena aina siihen saakkakun saavuimme majapaikan pihaan.Oppia ikä kaikki.Majoitus oli järjestynyt rantamökkiinsekä sen pihalla olevaanaittarakennukseen. Mökki sekäaitta olivat aivan mahtavia, jotenulkoiset puitteet olivat enemmän kuinkohdallaan.Majoittumisruljanssin jälkeen juotiinkaft ja rohkeimmatpainuivat heti koskellekokeilemaan tuuriaan.Ilta oli sään puolestatodella kohdallaan.Lämpötila oli kesäiltaansopiva ja sadekinkaikkosi jonnekin. Ukkonentosin muistutteliolemassaolostaanjostain kaukaisuudesta.Illan mittaankoskien kuohuihinhukkui viehe ja jigi jostoinenkin. Saalis jäiedelleen odottamaanottajaansa.Suuret kalatjäivät saamattaMerikarvian-retkeläisiltä.Illan mittaan porukka palaili mökillesaunomaan ja joku rohkea (Harryainakin) pulahti joen veteen uimaan.Ilmeisemmin tämä toimenpide vaikuttiosaltaan kalansaaliiseen.Ilta pimeni leppeäksi kesäyöksi japienen etsiskelyn jälkeen löytyi myösnuotiopaikka, johon loihdimme hiilloksenja makkarat paistumaan. Kyllähäntulella paistettu makkara kesäillassamaistui, vaikka sinappi oli unohtunutkaupan hyllylle. Väsyneet mutta onnellisetretkeläiset nukahtelivat toinentoisensa jälkeen melko sikeään uneen.Tosin Kaitsu valvoi lähes koko yön. Syytähän oli metsureiden Marttinen ja Hakkarainenloistelias tukkisavotta aitassa,jossa myös Kaitsu majoittui.Lauantai toi mukanaan loistavansään ja uudella innolla lähdettiinkoskille kaloja narraaman. Merikarvianjokion loistava kalastuspaikka,jossa muutaman kilometrin säteellä onuseita koskia. Perhoa opeteltiin heit telemäänja yritys oli ainakin kova. Muttasinne ne suuret kalat jäi vät. Tosin Harrynappasi kohtuullisen lohen ylös. Muutsaivat tyytyä pieniin hauen tumppeihin.Pohjanoteeraus oli allekirjoitta neenjulmetun taistelun jälkeen ylös kiskomakymmensenttinen ahven. Täytyy myöntää,että vävypoika Kaitsun vahingonilooli jotenkin niin vilpitöntä tapahtuneenjohdosta.Lauantai-iltana lähdin Kaitsun kanssakotimatkalle koska vävypojalla oli työkeikallelähtö sunnuntaina. SunnuntainaMutterille palaili väsynyt mutta onnellinenryhmä kalastajia. Porukka oli ilmeisentyytyväinen reissuun. Hienoa oliolla isolla porukalla retkellä! Koko jengipuhalsi yhteen hiileen koko matkanajan ja asiat hoidettiin porukalla niinettä homma sujui ilman minkäänlaisiakommelluksia.Kiitos kaikille mukana olijoilleja niille jotka mahdollistivat tämänreissun! •Pasi Marttinen13

Ei kuulumulleKuva: Päivi StrandénYhteen aikaan tapasin sanoa,ja vielä nykyäänkin vastuustapuhuaessa, eä meillä eiole kuin vastuunkantajia. Eiasiakkaita, ei työnteköitä eikä mitäänsiltä väliltä. On vain vastuunkantajia.Vastuuta kantaa itse kukin omaltapai kaltaan kykyjensä ja usein tahtonsamukaisesti.Kerran sien joka paikan Mauri,usean tarinani yleismies, harmaanaaamunaan loihe lausumaan, eä mil läslailla minäkin nyt muka sitä vas tuutakan nan? Oli omakin tähtien asentoeh kä nurjan sorinen, sillä tartuin Maurinheiämään kysymykseen. Kun sinäMauri tuolta luukustasi, joksi an keanapäivänä kotiasi kutsut, tulet tännepäiväkeskukseen katsomaan olisikojoku muu keitellyt kahvia, josta saisitsinäkin, niin kyllä vaan, sinäkin oletsilti vastuunkantaja.Muistan oikein hyvin kerran, kuntullessasi sanoit jo ovisuussa, eäon tämä kertakaikkisen saamatontaporukkaa. Minäkin olen katsellut tossapihalla tyhjää Noriaskia jo toistaviikkoa, mua ei tunnu kukaan saavansitä ylös. Ei siltikään, vaikka minunkinvuokrarahoista todennäköisesti maksetaanpalkkaa jollekin pihankin siistinäpitämisestä. Tähän jatkoin, eä näinsaaaa olla, mua vastuunkantaja oletsinäkin. Sinua on ajan saatossa kyseinenNoritoppa alkanut häiritsemäänniin paljon, eä vastuuta kantavanaasukkaana olet päätynyt huomauamaanasiasta sinne, jonka vastuuseenajaelet kuuluvan toimenpiteet askinsaamiseksi sille kuuluvaan paikkaan.Ehkä jonakin päivänä Mauri sinunkinkyky kantaa vastuuta laajeneesekä kasvaa. Sanomisen saan tailisäksi nostat topan itse roska-astiaanja tuletkin sanomaan, eä keräsintuosta pihasta selkä vääränä roskia,kun ei sitä näemmä kukaan muukaantee. Meillä käy myös joskus ja itseasiassa aika useinkin niin, eä jonkunvastuunkantaminen laajenee ja saauusiakin muotoja sekä säännöllisyyäsiinä määrin, eä vastuunkantamisestaaletaan maksaa rahallista korvaustatai muuta korvausta. Tähän joukkoonkuuluvat palkatut työntekät, muamyös erilaiset kannustinrahat ja vastaavat.Moinen keskustelu saa useinaikaan, eä pihamaa ja muutkin tilatovat vii kon, pari normaalia siistimpiä,koska kukaan ei halua kantaavastuuta olemal la vain sanoja, valiajaja asioista huomauaja. Pian kuitenkinkaikki palaa entisiin uomiinsa jaomasta asuinympäristön viihtyvyydestähuolehtiminen ”ei kuulu mulle”. Eiainakaan siinä määrin, eä sen eteentekisi kovinkaan paljoa.Mua entäpä sien vastuunkantajat,jotka kuuluvat ryhmäänpalkatut työntekät. Onko siellä tuutermi ei kuulu mulle? Asuntojen lisäksituotamme asumisen tai oikeamminelämisen tukipalveluita hyvinkin moninaiseenja yksilölliseen tarpeeseen.Käymme muun muassa paljon ihmistenkodeissa. Jotkut näyävät kodeiltaja jotkut eivät. Joskus on porraskäytäväänkinjoku tehnyt tai jäänytjätöksensä.Tilanteen havainnoinnin sauessaomalle kohdalle, päässä saaaa liikahtaasen suuntainen ajatus, eä tuonsiivoaminen nyt ei ainakaan minullekuulu. Sien pohdin, eä miksi ei, silläolenhan tullut tekemään kaikkea tekemätöntätyötä. Tai näin olisin ainakinsanonut työhöntulohaastaelussa, jossitä olisi minulta kysyy. Saateiin kysyäkin.Jos siis olisi kysyy miten suhtaudunjätöksiin tai siivoomaan asuntoon,jota ei parhaalla tahdollakaan voisanoa kodiksi. Ei ainakaan sellaiseksi,eä siellä viihtyisi. Olisin sanonut,eä toa kai siisteys ja viihtyvyydestäYhtenä aamuna kilahti tekstiviestinmerkkiääni, kuten se useanaaamuna ja itse asiassa vuorokaudenajasta riippumatta silloin tällöin tekee.Ei kuitenkaan häiriöksi asti, sillätiedonsiirtovälineissä ovat säätimetmolemmissa päissä.Olen jonkin aikaa käyttänytsähköpostini allekirjoituksen osana,ikään kuin tekemistäni kuvaamaantermiä, elämän koelentäjä.Se oli saanut pääkaupunkiseudunsosiaalialan osaamiskeskuksen projektitutkijaKaijus Varjosen luovuudenja runosuonen pulppuamaantekstiviestirunon muodossa:”Koe-lentäjä:koe-lentäjä elämän, aina kokee enemmänse kokee nousut, se kokee laskut,se kuulee aina myös parhaat kaskut.kun koe-lentäjä elämän, kuulee suositun iskelmän, se siihen uppoo jaeläytyy, ja siten itsekin esiintyy.kun laulaa edu lentäjän pojasta, on koe-lentäjä noussut ojasta.tänään koe-lentäjän siivellä, on tilaa muilla ja itsellä.siksi koe-lentäjä elämän, on saanut paljon ja enemmän.kaijus varjonen, oy elämä ab”Jorma Soini, elämän koelentäjä14

huolehtiminen kuuluu kaikin tavoinja aivan oleellisella tavalla omaan sekävarmasti jokaisen muunkin työnkuvaan.Tavalla tai toisella hoidan paikatsiisteiksi, vaikka toimitusjohtaja taijoku muu pomo olisinkin.Mua miksi se sien ei enää ehkäkuuluisikaan minulle? Miksi luulen,eä joku muu on oikeampi tekemäänsinällään ehkä vastenmielisenkin työn?Mikä omassa asenteessani on muuunuttai poikkeaa asiakasstatuksella olevastaasukkaasta, joka kulkee aiemminmainitun Noritopan ohi? Ajaelenko,eä minunkin viihtymisestä vastaavatensi sassa muut, jotka mahdollisestisaavat eri palkkaa tai joilla on eri työnkuva.Vai ajaelenko peräti, eä olenjotenkin parempi ja muut siivotkoon.Entäpä sien vastuunkanto niinsanotun palkkatyön ulkopuolella?Miten suhtaudun lähimmäiseen, jokaon tuupertunut kadulle? Kuulukose minulle? Vai onko peräti niin, eätuupertuneen ulkonäkö, vaaeet jamuu siisteys vaikuavat reagointiimme?Onko äkillisen sairaskohtauksensaaneen helpompi saada kadullaminulta apua siististi pueuna ja partaajeuna?Kerran, tai oikeasti useinkin, olinpohtinut miksi niin moni laitapuolenkulka sanoo minulle terve kadullakohdatessamme. Tätä ihmeelinvai mol lenikin kerran jos toisenkin ääneen.Kerran hän pysähtyi katsomaanminua silmiin hämmästynyt ilme kasvoillaankysyen, eä etkö sinä jormastosiaan tie dä. Sehän johtuu siitä,eä muut kul kat yleensä kääntävätkatseensa pois, niin sinä katsot heitäsilmiin kuin tuntien ja ehkä tervehdystäkinjos kus odoaen. Pysähdyinoikein ajaelemaan ja myönneäväoli, kun tilan teisiin olen kiinniänythuomiota useasti myöhemminkin, eävaimo oli oikeassa.Hyvä ystäväni, Ismo Valkoniemilaioi jokunen aika sien minulleteks tiviestin. Hän kirjoii Äiti Teresansanoneen: ”Nykyään on hyvin muodikastapuhua köyhistä. Valiteavasti eiole muodikasta puhua heidän kanssaan.”Onkohan niin, eä mekin, jotkakoemme tekevämme työtämmekutsumuksesta ja sydämellä, koemmetyöajan ulkopuolella kohdatessammeresuisen avuntarvitsan, eä ei kuulumulle? •Kuva: Päivi StrandénRukousIsä, opeta minut näkemään, että elämässä on valoisia hetkiäenemmän kuin olen niitä osannut katsoa. Haluan löytää nekaikkein pienimmistäkin asioista.Pyydän, älä päästä minua synkistelemään, nyt kun syksy muuttaataas maiseman värit. Kun se väriloistonsa jälkeen piirtää kaikenlikaisen harmaaksi. Anna värien loistaa sisälläni, vaikka ulkonakajastaakin vain himmeä valo ja sateen kastelema maisema.Anna sinun valosi tulla elämääni. Loista minulle majakan lailla.Opeta minut hyväksymään se, että kesä vaihtuu syksyksi ja syksytalveksi, alkaa taas pitkä pimeä kausi. Auta minua ottamaantyynenä vastaan valottomat päivät. Ne kuuluvat pohjoisenvuodenkiertoomme. Ne ovat osa elämää, jonka Sinä olet meilleantanut. Anna minun kohdata alkava syksy, ei vihollisena vaanrauhoittumiseen mahdollistavina tunteina, päivinä, viikkoina jakuukausina. Anna minun jaksaa.Jorma Soini, sosiaalineuvosvastuunkantaja15

Ristien äärellä NormandiassaNormandian maihinnousuheräää varmastijokaisessa suomalaisessakinvahvan mielikuvantoisen maailmansodanratkaisun hetkistä. Kesäkuun 6.päivänä vuonna 1944 käynnistynyämaihinnousua seuranneet taistelutkoituivat lopulta liioutuneidenvoitonjuhliksi Saksan antauduua.Ranskassa, Omaha Beachillä, Atlantinrannikolla, tuhannet valkoiset ristit vetävätkuitenkin maihinnousun tapahtumapaikoillavierailevan hiljaiseksi.Normandian tapahtumat ovatepäilemää sotahistorian suurin maihinnousu.Siihen osallistui enemmänkuin miljoona sotilasta, lentokoneitaoli päälle 10 000 ja erilaisia sota-aluksiamatkasi rannikolle tuhansiain.Taistelut Saksan joukkoja vastaan16Teksti ja kuvat:Päivi Strandénjatkuivat vuoden 1945 kevääseen asti.Yksistään Normandiassa taisteltiinkaksi kuukaua.Maihinnousussa kuoli kymmeniätuhansia sotilaita, haavoiuneiden jakadonneiden määräksi on ilmoiteusatoja tuhansia sotilaita. Myös siviilejäkuoli tuhansiain lähinnä liioutuneidenpommituksissa. Jonkinlaisenkäsityksen asiasta saa vierailemallaOmaha Beachin amerikkalaisellasotilashautausmaalla, jossa viivasuoriinriveihin asetetut valkoiset ristit onsuunnau länteen, kotia kohti.Omaha Beach, josta maihinnousukäynnistyi, on tänä päivänä kuinmikä tahansa miellyävä Atlantinrantakohde. Rannan historiallisestamerkityksestä kertovat lähinnä vainerilaiset infotaulut ja siellä täällä saitsevatbunkkerit. Tauluilta voi lukea,miten rannikko oli H-hetkeä vartenjaeu erilaisiin sektoreihin. Charlieksinimetyn sektorin vieressä onDog Green, sen rinnalla Dog White,Dog Red, Easy Green, Easy Red, FoxGreen ja viimein Fox Red. Näidenkaua maihin nousseet joko kohtasivatkuoleman ja päätyivät läheisensotilashautausmaan multiin tai ankaristataisteluistakin huolimaa jäiväthenkiin ja kertomaan omaa tarinaansajälkipolville.Sodan tapahtumista kertovat myösmuutamat museot, joita rannikontuntumaan on perusteu. Matkamuistomyymäläpanee parastaan yriäessäänkaupata kävöille erilaisia kotiinviemisiä ikimuistoisilta paikoilta. JopaYhdysvaltain nykyisen presidentin jaOmaha Beachin nimien samankaltaisuuaon hyödynney tuliaistuoeitanikkaroitaessa.Omaha Beachin rantakaupunkienteiden varret on viitoiteu hyvin,joa satunnainen matkailakin löytääperille toivomaansa kohteeseen. Niistäamerikkalainen sotilashautausmaalienee useimpia kiinnostava. Onvarmaan kyse kuluurieroista, sillä

Maihinnousun muistomerkkejä löytyy pitkin Omaha Beachinrantaa.suomalaisiainhan hautausmaatatodennäköisesti kutsuaisiin sankarihautausmaaksi.Sotilashautausmaalle tullaan laajanpysäköintialueen kaua. Jo sen kokokertoo, eä paikka kiinnostaa turis tejaja muita vierailoita. Kyltit alueensisään käynnin tuntumassa kehoavatkulkemaan hiljaisesti ja paikkaakunnioiaen. Niin myös kaikki tuntuvattekevän. Hautausmaalla ei näyainuakaan roska-astiaa, mua eipämaassakaan loju ainuakaan roskaa.Sekin kertoo kävöiden hartaastakunnioituksesta vainajien viimeistäleposaa kohtaan.Kuten maihinnousurannikko, myöshautausmaa on jaeu eri osiin. Valkoisinaauringonvalossa hohtavia ristejäja niiden joukossa olevia muutamiajuutalaistähtiä ympäröi tarkasti leikattunurmikko. Puistomainen hautausmaaavautuu kohti Atlania. Maisemaon mitä kaunein.Pysähtymällä yksiäisten ris tienäärelle saa lopulta parhaan käsityksensiitä, minkälainen inhimillinentragedia maihinnousun tapahtumiinliiyy. Kuka sinä, John, olitkaanennen kuin päädyit tänne? Olitkoehkä perheesi ainokainen? Sammuikosinun sukuhaarasi kuolemasi myötä?Entä sinä Kyle? Olitko kenties perheenisä,jolta jäi lapsia ja nuori leski?Sotilashautausmaa kätkee sisäänsätuhansiain täyymäömiä unelmiaja tulevaisuuden suunnitelmia, keskenjää neitä elämänpolkuja. Se kertoosanaomasti kaipuusta ja surusta.Ehkä myös vihasta sodan julmuuakohtaan. Kävä ei voi olla liikuu mattakaikkea tätä mieiessään. Väkisinkinjoutuu pohtimaan, olivatko uhrittur hia. Näyäisikö Eurooppa taikenties koko maailma erilaiselta, josNormandian maihinnousua ei olisitoteuteu. Kumpi vaihtoehto olisisäästänyt enemmän ihmishenkiä?Normandian tapahtumien 65-vuotismuistojuhlia vieteiinmenneenä kesänä. Enää juhloidenjoukossa ei ole paljoakaan niitä, jotkaomin silmin todistivat tapahtumaa,olivat osa sitä. Sen saan Normandianrannikko vetää puoleensa sotilaidenjälkeläisiä, jotka toivovat voivansajollain tavalla kokea uudelleen isiensäehkä viimeiset elämänvaiheet. Tainähdä omin silmin ne paikat, joistaonnekkaimmat aikoinaan selviytyiväthengissä kertoakseen tapahtumistaseuraavalle sukupolvelle. •Normandiantapahtumatsiirtyvätvähitellenveteraaneiltaosaksijälkipolvienhistoriaa.17

Yksilövalmentaja Seija Oksalahti tutki Pulmapajan kurssilaisen kanssa, mitä lasagnenvalmistamiseen tarvitaan. Oksalahden lisäksi kurssin käytännön toteutuksesta vastaa ohjaajaja toinen yksilövalmentajaPulmapajaltaapua arjen ongelmiinTeksti ja kuva: Päivi StrandénHaminan, Kotkan ja Pyhtäänsuunnalla on lähdetty etsimäänratkaisuja ongelmiin, joitavammaisilla tai vajaakuntoisillaihmisillä on arjessaan. Soteksäätiön,Sininauhasäätiön jaKakspy ry:n yhteisen hankkeenensimmäinen Pulmapaja-kurssikäynnistyi syksyn kynnyksellä.Hankkeen projektipäällikköMinna Keveri kertoo, eäPul mapajan tavoieena onluoda malli, jolla vammaisten ja vajaakuntoisten päihde- ja mielenterveysongelmatopiaisiin tunnistamaan jatarviaessa osaaisiin ohjata heidätoikeaan hoitopaikkaan. Yksi hankkeenkeskeisistä tavoieista on Pulmapajankursseille osallistuvien arjen hallinnanopeelu.Kurssi kestää kolme kuukaua.Ensimmäiset kymmenen kurssilaistalöytyivät hankea hallinnoivan Soteksäätiönylläpitämältä Poitsilan työpajalta.Kurssit on tarkoiteu kaikenikäisille,vaikka piloikurssilla sauukinolemaan hieman nuorempaa väkeä.18Kursseille pääsyn ainoana kriteerinäon vammaisuus tai vajaakuntoisuus.Vammaisuua ei Keverin mukana olesen tarkemmin rajau. Itse on kuitenkinpystyävä tulemaan KotkanHovinsaaressa saitsevalle kurssipaikalle.Kuljetuksia osallistujille ei voidajärjestää.Sininauhasäätiön Sini-Kotkan toimialavastaavaJuha Järvinen toteaa,eä jatkossa myös kysyntä vaikuaakurssilaisten valintaan. Nyt mahdollisuuatarjoiin työpajatoiminnassamukana oleville, eikä kukaan kieltäytynytoamasta haastea vastaan.Rahan käsittelyon vaikea asiaMinna Keveri sanoo, eä rahan käyöon monelle iso juu. Sen käsielyä jahallintaa opetellaan monin eri tavoin.Päiviäiset kaupassa käynnit on yksitapa saada tuntumaa hintoihin jarahan riiävyyteen.Päivät Pulmapajalla alkavat useinyhteisellä sanomalehden luvulla.Päiviäiseen ohjelmaan kuuluu myösulkoilua ja kahvin keioa. Kuulumisetvaihdetaan joka päivä. Kurssilaisetkäyvät ruokailemassa läheisellä koululla,mua kerran viikossa valmistetaanitse yhteinen lounas. Kurssintarkoituksena on myös kannustaaharrastuksiin ja lisätä muutenkinosaamista. Suunnitelmissa on muunmuassa hätäensiapukurssin järjestäminen.Keverin mukaan tavoieena on toimiayksilöllisesti ja ryhmästä nouseviaajatuksia kuunnellen.Haastaelupäivänä kurssilaisetolivat juuri kuunnelleet Juha Järvisenvalmistelemaa luentoa päihteistä. Sitävarten kurssi oli tehnyt etukäteen joukonkysymyksiä, joita luennoitsalleheiteltiin aktiivisesti. Luennon jälkeenyksilövalmentaja Sea Oksalahti saivastailla kurssilaisille, mitä tarkoittaamikäkin virvoitusjuomapullonetiketissä mainiu lisäaine. Päihteisiinviiaavia merkintöjä niistä ei löytynyt,mua paljon kysymyksiä herääviäaineosia kuitenkin.Arviointivälineitäalueen työntekijöillePulmapajatoiminnan tarkoituksena onkak si kertaa vuodessa järjesteävienkurssien lisäksi tuoaa monipuolisiavälineitä kohdata vammaisten javajaakuntoisten arkeen liiyviä ongelmiasekä ylipäätään lisätä ilmiöntunneavuua. Kysyntää osaamisenlisäämiseen on ollut. Hankkeen aikanajärjestetään muun muassa seminaarejakohderyhmän parissa työskenteleville.– Arviointivälineiden avulla onmahdollista tunnistaa, mitkä ovatarjen hallinnan pulmakohdat, MinnaKeveri tarkentaa.Hankkeen aikana kehitetään myösasumisen arviointia. Kakspy ry:llä onasumisvalmennusta, jonka yhtey dessähankkeen tätä osiota toteutetaan.Sininauhasäätiö puolestaan tuo hankkeeseenpäihdetyön erikoisosaamistaan.Juha Järvinen huomauaa, eätoiminnalla on selkeästi yhteys myösSininauhaliiton monivuotiseen Vapaprojektiin,jota Pulmapaja voi hyödyntääja jatkojalostaa käytännön tasolle.Hanke tuoaa jatkossa myösvertaistoimintaa omaisille ja muilleläheisille. Samoin hankkeen aikanatuotetaan selkomateriaalia vammaistenja vajaakuntoisten käyöön. Arjenhallintakurssejavoivat myöhemminmuutkin toteuaa saatujen kokemustenpohjalta.Minna Keveri on hyvillään, eäkolmen toiman yhteishankkeelle onRaha-automaaiyhdistyksen suunnitelmissaviiden vuoden rahoitus.– Saadaan mennä eteenpäin hyvinpohtien, Keveri kiielee. •

PientenoivallustensuuruusKuva: Annika TreuthardtMinulla on päihdetausta ja olenmonesti omassa elämässänipäässyt selviämisen aikanapysähtymään omien vaikeidenasioiden keskellä pieniin oivalluksiin.Oivalluksiin, joista olen löytänyt voimaakohdata asioita, jotka ovat olleethyvin tärkeitä – sanoisin käänteentekeviäoivalluksia eheytyä ja kasvaaihmisenä. Noiden pienten oivallustenkautta olen pystynyt muuttamaanomaa ajatusmaailmaani ja tuloksenaon ollut hyvin kiitollinen mieli ja uudenlainensuhtautuminen asioihin.Olin kerran ruokailemassa KarismakodillaSiuntiossa. Istuin ruokalassaja söin ruokaani, mutta minullaoli ollut jo monta päivää paha olla.Upeassa talossa, jossa asuin, kaikkioli pielessä. Mielestäni sänky, jossanukuin, oli epämukava ja paikka,jossa olin, ahdisti. Kaikki oli kurjaaja vaikeaa ja todella epämukavaa.Ruokalassa ruoka ei maistunut. Siinäistuessani näin vain synkkien asioidenympäröivän minua.Istuin ikkunan vieressä, katsoinulos ja näin sellaisen kuusiluukkuisenroskiksen. Sitä katsellessani tuliajatus mieleen:Kun kaikki alkaa tuntua pahalta,ota tyyny ja peitto, mene sen jälkeentuonne roskikseen nukkumaan vaikkaviikoksi. Heti kun olosi helpottaa jatuntuu siltä, että oma sänky onkinhyvä, niin palaa sitten takaisin sinneomaan huoneeseen ja omaan petiin.Silloin säästät Helsingissä käynninvaivan ja matkarahat. Tuosta ajatuksestatuli minulle heti hyvä mieli, hymyilinja käsitin, että näinhän se asiatodellisuudessa on. TodellisuudessaRoskiksen katseleminen voi synnyttää käänteentekeviä oivalluksia.minun mieleni haki lupaa retkahtaa,itseäni miellyttävä syy retkahtamiseenvain puuttui juuri sillä hetkelläKun ottaa huomioon sen mistä olintullut Karismakodille, niin jokainenymmärtää ajatuksen ehkä paremmin.Olin ollut asunnottomana kolmisenvuotta ja elänyt ihan sillä tavalla kuinalkoholisti voi elää Helsingissä ilmanasuntoa kolmen vuoden ajan: juonutsammumiseen asti ja nukkunut siellämissä pystyy ja syöden sitä mitälöytyi syötäväksi.Olin monta kertaa aikaisemminlähtenyt hyvistä hoidoista, monistahyvistä paikoista, vain siksi ettäminulla oli sisimmässä paha olla,pysähtymättä miettimään ajatusta,mistä olen tänne tullut ja mihin olinmatkalla.Minulle tuli tuossa hetkessä käsittämättömänkiitollinen ja hyvä mieli,ymmärsin jotain sellaista, jota kukaanei olisi pystynyt minulle selittämään.Nimitin ja olen siitä lähtien nimittänyttuon tyyppiset roskikset terapiahalleiksi.Loppujen lopuksi tuollainen”terapiahalli” olisi halpa sijoitus monenhoitokodin pihamaalle.Miksi asia oli minulle niin tärkeä?Siihen sisältyi kokemus, jossa minunmieleni tarvitsi muutoksen, oivalluksensiitä todellisuudesta, mistäolin tullut ja missä nyt olin. Tämäntyypistä tapahtumaa kutsutaan vä liintuloksi,kiinniotoksi, pysäyttämiseksi.Poikkeuk sellista tässä oli, etteipysäy tys tai kiinniotto tapahtunut nytkuitenkaan kenenkään ulkopuolisenihmisen toimesta.Olen monta kertaa elämässänitörmännyt siihen, etten osaa ollakiitollinen pienistä asioista ja monestise johtuu vain siitä, etten ole nähnytsitä kaikkea hyvää mitä ympärilläni19

YK:n Köyhyyden ja syrjäytymisen vastaista päivää on jokymmenen vuoden ajan vietetty asunnottomuuden asianmerkeissä. Asunnottomien yön tulet syttyvät taas 17.10.Tarkemmat tapahtuma- ja paikkakuntatiedot löytyvät nettisivultawww.asunnottomienyo.fi.Naisilla halu humaltuaViime vuonna toteutettu juomatapatutkimuspaljastaa, että naiset ovatlisänneet humalajuomistaan ikäryhmästäriippumatta. Miehilläkin humaltumisenhalut ovat lisääntyneet, muttavain nuorimmassa, alle 29-vuotiaidenikäryhmässä.Naisten lisääntynyt juominen havaittiinkaikissa tilannetyypeissä. Juomapaikalla,juomaseuralla tai viikonpäivillä eiollut eroa. Tutkimuksen mukaan naistenjuomiselle ei syytä voi hakea vain vuoden2004 alkoholin veronalennuksesta.Takana on pitempiaikainen juomatapojenkehitys. Naisten alkoholin käyttöä eienää paheksuta samaan tapaan kuinjoskus ennen. Vaikka naisten alkoholinkäyttö on muuttunut samankaltaiseksikuin miesten, naiset kuitenkin edelleenkäyttävät alkoholia miehiä harvemmin javähemmän.Erityisesti alkoholin käyttökertojaanovat lisänneet 50– 69-vuotiaat. Käytönlisääntyminen koskee sekä naisia ettämiehiä. Naisten ja nuorten miestenalkoholin nauttiminen painottui viikonloppuihin,mikä osaltaan selittänee humalajuomisenkasvua näissä ryhmissä.Vanhemman väen kasvava alkoholinkäyttö huolettaa muun muassa siksi,että vanhemmissa ikäryhmissä terveyshaitatkorostuvat nuorempia nopeammin.Koti näyttää tutkimuksen mukaanolevan edelleen selvästi tavallisin paikka,jossa alkoholi maistuu. Entistä yleisempääon myös se, että pariskunnatjuovat yhdessä. Samaan aikaan myösmiesten yksinjuomiskerrat ovat olleetkasvussa.Tietoja juomatapojen muutoksistaon saatu vertailemalla vuosien 2000 ja2008 juomatapatutkimusten aineistojenvertailuun. •Lähde: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos(THL)on. Jotenkin nuo hyvät asiat peittyvätkielteisyyden ja kielteisen asenteenalle. Johtuneeko se sitten sitä, ettänykyään elämme liian ison yltäkylläisyydenaikaa, jossa meillä on paljonenemmän vaatimuksia kuin vastuuta.Toinen vaihtoehtoinen syy voivatolla nykyiset asumispalvelut ja hoitojärjestelmät,joista monet ihmisetaloittavat laitostyyppisen kierteen johyvin nuorena. Tällä en tarkoita sitä,että ihmisten pitäisi menettää oikeusinhimilliseen ja ihmisarvoiseen asumiseenja elämiseen, siis oikeuden ollaihminen. Kuitenkin tuon kaiken hyvänkeskellä on monesti omasta pahastamielestä johtuen vaikea nähdä pienissäasioissa mitään hyvää. Se vain20johtuu siitä, että on muodostunut vääränlainenturvallisuuden tunne, jossa eiuskalleta tai voi kohdata omia kipeitäasioita.Monet julistajat sanovat, ettäJumala ei tee sinulle väkivaltaa.Omissa päätöksissäsi sinulla itselläsion ihan täysi vapaus ottaa se askelJumalan puoleen, jossa sinä luovutatelämäsi hänen hoitoonsa.Minusta tuossa ajatuksessa on sesuuri jumalallinen viisaus luopumisestaja luovuttamisesta. Se koskee jokaistapäihteitten käyttäjää, joka haluaaluopua päihteistä, kun puhutaan pelkästäänpäihderiippuvuudesta, ilmanuskonnollisia, elämää koskettavia,pelastukseen liittyviä näkökulmia. Kunme ihmisinä luovumme omavoimaisestayrittämisestä, saamme kokealevosta käsin tapahtuvan eheytymisen,pienten oivallusten saattelemana.Muutos yleensä alkaa pienistä asioista,kasvusta vapauteen.Raamatussa sanotaan myös ajatus:tahto minulla on mutta halu puuttuu.Miten tuo halu voisi synnyttää muutoksen,sillä meillä jokaisella on toivotulevaisuudesta, toivo paremmasta elämästä.Lyhykäisyydessään kiteytettynä:usko on luja luottamus siihen mitätoivotaan. •Hannu Kärkkäinen

Vaikea ristiHän nurkui ja valitti aina, ei kenenkään risti näin paina.Ja lukemattoman kerran, hän kääntyi puoleen Herran.Ei sovi tää harteille mun, ois helppo tää vaihtaa sun.Uutta kantaisin nöyrällä miellä, enkä nurkuisi enää tiellä.Kun hän illalla rukoili jälleen, näki yöllä hän unta tälleen.Väsyneenä taakkansa alla, kulki polulla hankalalla.Tuli Mestari itse vastaan, näin vaivoihin vaipuvaa lastaan.Minä rukouksesi kuulin, sanoi Mestari hymyhuulin.Tule kanssani ristitarhaan, saat valita ristin sä parhaan.Mutta aikaa on päivä ainoastaan, tulen illalla portille vastaan.Syttyi riemu nurkujan mieleen, heitti ristinsä portin pieleen.Mikä valtava ristien joukko, täynnä tarhan on jokainen loukko.Nytpä valitsen ristin mä uuden.Tuolla risti on kuuluisuuden, miten käynee se harteilleni?Ei, ei sovi tää taakakseni.Entä tuo, jonka kilpi on valta? Mutta voi, kovin hankalalta,tuntui sekin mielestäni. Ei, ei ollut se etsimäni.Näin ristiltä toisen luokse, hän aamusta iltaan juoksee.Oli vikana missä mikin, jos kuinka hän sovittikin.Mikä painoi mihinkin tapaan, mikä olkaan, mikä lapaan.Joku karkea hankasi pintaa, eräs liiaksi painoi rintaa.Toivat muutamat selkään vaivan, jotkut käsiä särkivät aivan.Hän kylpi jo kyynelissään, ei sopivaa ristiä missään.Aurinko viime säteitään heitti, pian seudun jo pimeys peitti.Tuli samassa Mestari tarhaan, kysyi, joko löysit sä ristin parhaan?Ei, en, Herra, en löytänyt laisin, jospa uudestaan etsiä saisin.Sanoi Herra tähän, jos sallit, autan mä vähän, mitä sanoisit ristiin sä tähän?Oi, Herra, tää helppo on kantaa, jos mulle vain sen voisit antaa.Ei mistään tää liikaa paina, tätä nöyränä kantaisin aina.Nyt hymyili Mestari jälleen ja hiljaa virkahti tälleen.Hyvä, että on sulle se mieleen, sillä juuri sen sä hylkäsit portin pieleen.Sait takaisin ristisi oman, mielestäs raskaan, niin kelvottoman.Se sopii juuri sun harteillesi, sillä se on sinun siunauksesi.Tämä tarina opettaa meitä, usein kulkeissa vaikeita teitä.Nousemme mielin haikein: On mun ristini vaikein.Tuskin veljellä ristiä lainkaan, miksi minä tään taakan sainkaan?”Jos näin on mielemme milloin, hyvä meidän on muistaa silloin.On taakoista ristitarhain, oma ristimme meille parhain.Sillä siinä on olkaimme malli, siunaukseksi Luoja sen meille salli.21

Valvontarangaistukset ovat tulevaisuuttaKonnunsuo tyhjeneehitaasti mutta varmastiTeksti ja kuva: Päivi StrandénKonnunsuon vankilan lakkauttamisestaon jo tehtypäätös. Vankilatoiminta loppuuKaakonkulmalla vuonna2012. Pelson vankila säilyy,mutta paikkamäärää onpäätetty pienentää. Muutamavankila odottaa perusparannuksenalkamista. Vankiloidenahtaus on valtakunnallinenkysymys. Yksi tapa torjuatilanahtautta on koevapaudenlisääminen, myös valmisteillaoleva sähköisen valvonnankäyttöönotto antaa uusiamahdollisuuksia rangaistuksensuorittamiseen.Rikosseuraamusviraston erityisasiantuntija Vuokko Karsikkaalla on pitkä kokemusvankeinhoitoon liittyvistä asioista.22Rikosseuraamusvirastonerityisasiantunta VuokkoKarsikkaan mukaanalkava syksy lisää taaspainea vankiloiden suuntaan.Vankiluku kasvaa talvea kohtimentäessä. Pahin tilanne on vuodestatoiseen ollut helmi-maaliskuun paikkeilla.Konnunsuon lakkauaminen onhiljalleen käynnistynyt. Karsikkaanmukaan se tietää paineita Mikkelinvankilan suuntaan, jossa lisäksi odotetaanperusparannuksen alkamista.Myös Kuopion ja Oulun vankiloidenpaikkamäärät vähenevät peruskorjauksiatoteuteaessa. Vankeja joudutaansiirtämään maan laidalta toiselle.Turus ta painea puretaan muun muassaSukevalle, Helsinkiin yritetäänsiirtää niitä, joilla on haluja käyäärangaistusaikansa opiskeluun.Halliu ja portaiainen vapautumisprosession yksi keino vähentäävankiloissa koeua ahtaua. Vapau-

tuminen voi Karsikkaan mukaantapahtua avolaitoksen tai valvotunkoevapauden kaua. Silti edelleenkolme neljäsosaa vangeista vapautuusuoraan suljetusta laitoksesta.Koevapaudessa oleviaei vielä riittävästiValvou koevapaus oteiin käyöönnoin kolme vuoa sien, josta lähtiensen määrää on kasvateu radikaalisti,mua ei riiävästi. Tänä vuonna pitikoevapaudessa olevien henkilöidenlukumäärän olla 100 per päivä, muaalkuvuodesta päästiin kuitenkin vain82:een koevapauteuun päiviäin.Vuokko Karsikkaan mielestä loppuvuodenaikana on sadan hengentavoieen saavuamiseksi tehtäväpaljon työtä.Yksistään koevapauden valmisteluunkuluu pari kolme kuukaua.Koevapauteen pääsy edellyääasuntoa ja työtä tai vaihtoehtoisestiopiskelupaikkaa. Myös kuntouavatoiminta voi joidenkin kohdalla palvellaparhaiten vapautumisen asiaa.Samoin harrastukset, jotka edistävättoimintakykyä, ovat koevapaudentoteutukselle eduksi. Varsinkin naisetovat Vuokko Karsikkaan mukaankäyäneet hyväkseen mahdollisuuaosallistua vapaaehtoistyöhön.Koevapauden valvonta voi tapahtuamatkapuhelimen paikannuksenavulla. Koevapaudessa olevaanollaan myös yhteydessä sovitusti taipistokokein, tapaamisista etukäteenilmoiamaa. Kotikäynnit kuuluvatsamoin asiaan, kuten myös esimerkiksipäihdetestit. Karsikas myöntää, eävalvonnassa on kaikesta huolimaaollut hieman ongelmia, sillä lisäresurssejakoevapauden lisäämisen myötä eiole saatu.– Koko totuua ei edes tiedetä,Vuokko Karsikas viiaa valvonnanpuueisiin ja uskoo, eä valvontaaon tavalla tai toisella jatkossa pakkotehostaa.Pohjois-Suomi on sentään saanutoman valvontatiimin, joka voi hoitaavalvontaa päätoimisesti ja tehostetummin.Apuna on myös verkosto,jonka kaua toiminnassa on mukanaulkopuolisiakin tahoja.Panta nilkassa avaauusia mahdollisuuksiaSähköinen valvontarangaistus tekeetuloaan, mua vielä siltä puuuutoimi va lainsäädäntö. Vuokko Karsikasuskoo, eä vuonna 2012 toimintaon täydessä käytössä ja sen ansiosta200 henkeä päivässä voi suoriaavalvontarangaistusta vankiloidenulkopuolella, panta nilkkaan asennettuna.Valvontarangaistus sopii muunmuassa niille, joille ei voida esimerkiksipäihdeongelman vuoksi määrätäyhdyskuntapalvelua. Heillä tosinedel lytetään koevapauden aikaistakuntoutusta selviytymistä tukemaan.Valvontarangaistuksen piiriin voisipäästä, kun rangaistus on enintäänkahdeksan kuukaua vankeua,kuten on yhdyskuntapalveluksessakin.Sähköistä valvontaa voidaan Suomessakokeilla ensi vuonna. Virallisestitekniikka on mahdollista oaakäyöön vuoden 2011 aikana, kunlainsäädäntömuutos on toteuteu.Ruotsissa nilkkapantaan yhdistetystä,suunnilleen matkapuhelimenkokoisesta valvontalaieesta on jonoin kymmenen vuoden kokemus.Virossa se on käytössä, Norja ja Tanskaovat juuri aloianeet pantaan asennetunsähköisen valvonnan. MuuallaEuroopassa laieiden valmistus edustaaKarsikkaan mukaan jo suorastaanomaa teollisuuden haaraa.– Suomessa ollaan jälkunassa, häntoteaa.Kotoa saa poistuavain luvan kanssaVuokko Karsikas epäilee, eä laiteon hieman hankala käyää, eikä sitäaivan täydellisesti saa näkymäömiin,vaikka käyäjällä olisi pitkät housutjalassaan. Sen saan esimerkiksi suihkussatai saunassa käyntiä se ei estä.Valvontarangaistusta ei tarvitse suoriaayksistään kotona kököämällä,mua poistua sieltä saa vain luvankanssa. Laite antaa valvojalle hälytyksen,jos kodista on lähdey luvaa.Sitä, kuka ja missä laitea valvoo, eiVuokko Karsikkaan mukaan ole vieläpäätey.Sähköisen valvontalaieen mahdollisuuksistaKarsikas kertoo esimerkkinä,eä sen avulla olisi mahdollistatehdä myös päihdetestejä. Testinottohetkellävalokuvaamalla varmistetaan,eä testin antaja on todella se,jota valvotaan. Karsikas pitää pannankäyömahdollisuuksia erinomaisina.Tiheämpään suoriteavien päihdetestienavulla voidaan varmistaa, eävalvoava on pysynyt erossa päihteistä,mikä on yksi tämän rangaistusmuodonedellytys.Pannan käyö rangaistuksenValvotunkoevapaudenedellytyksetKoevapaus edistää vangin rangaistusajansuunnitelman toteutumista,jonka tavoitteena onvalmiuksien saaminen rikoksettomaanelämään.Koevapauden ehtojen noudattamistavoidaan pitää todennäköisenävangin käyttäytymisen, mm. jovankila-aikaisen päihteettömyyden,ja muiden tietojen perusteella.Vanki sitoutuu olemaan käyttämättäpäihdyttäviä aineita jado ping aineita, päihteettömyydenval vontaan sekä noudattamaanyhtey denpitovelvoitetta ja muitakoevapauden ehtoja.Koevapauden ehtojen noudattamistavoidaan soveltuvin tavoinvalvoa vankilan toimesta.Vanki suostuu siihen, että vankeinhoitoviranomaisetovat yhteydessä henkilön asuin- tai kotikun nanviranomaisiin ja muihin tarpeellisiintahoihin selvittäessään koevapaudenedellytyksiä ja valvoessaan ehtojennoudattamista. •Lähde: Rikosseuraamusvirastontiedotevalvonnassa voisi vähentää myösvankilaan joutuvien määrää. Niinsanotussa frontdoor-mallissa rangaistussuoritetaan yksinomaan valvontarangaistuksena,jolloin vankilajaksoaei edes tarvita. Valvotun koevapaudenyhteydessä käytetään termiä backdoor-malli.Silloin valvoava tuleevankilasta ja suoriaa loppuvaiheensiviilissä.Vuokko Karsikas toteaa, eä kokovankeinhoitokentällä on isoja haasteitatoteuteavanaan. Se elää samojenlainalaisuuksien alla kuin muutkintoimat ja laitokset. Vaaditaan tuoavuuaja hallinnon tehostamista.Karsikkaan mukaan kuluvan syksynaikana muutoksia tapahtuu todenteolla. Ikävänä hän näkee suuntauksen,eä vankien soiamiseennäyäisi olevan riiävästi resursseja,mua vapauamisvaiheessa kärsitäänresurssipulasta.Toimintavelvoitepaikkojen määränkasvusta Karsikas toteaa, eä kolmannensektorin ja vankeinhoidon keskenyhteistyö on ollut eriäin hyödyllistä.•23

SyysrastitTeksti ja kuvat:Päivi Strandéntoivon, muutoksenja rukouksen äärellä24

Syysrastit tarjoavatjoka vuosihengellistäkuultavaa, muttamyös toiminnallistayhdessäoloa.Tällä kertaayhtenä kisailunkohteena olisuopungin heitonvaikea laji.Syysrastikuume valtasi jälleenSininauhaväen syksyäkohti mentäessä. Syyskuunalkupuolella ennätyksellisetyli 200 Sininauhaliiton jäsenjärjestöjenasiakasta ja työntekijääkokoontui keräämäänuusia voimia, virkistymään jasaamaan tukea toipumiseensa.Päivien teemana oli Toivo,muutos, rukous.Sininauhaliiton, JyväskylänKatulähetyksen, VaajakoskenSuvannon, Hämeen Sininauhan,Samarian, KAN ry:n,Hangon katulähetyksen jaSininauhasäätiön yhdessä toteuamatapahtuma tuotiin nyt toisen kerranJyväskylään Kiponniemen leirikeskukseen.Paikka tarjosi mainiot puieeterilaisille tilaisuuksille, mua myöstoiminnalliselle tekemiselle.Kiponniemen uudehko sali olilähes täynnä yleisöä, kun perinteinen,kahtena iltana järjestey Kokemustenkavalkadi antoi osallistujille mahdolli-suuden kuulla ja kertoa aitoja elämäntarinoita.Tarinoista väliyi uskosiihen, eä toivoa on ja sitä riiää.Monella elämän alkutaivalta ovat siltisävyäneet asiat, joita lasten ei soisijoutuvan kokemaan.Kuten Esko Jantunen toisena iltanatotesi, pitää luoaa sanaan mahdollista.Mahdollista on toipua ja eheytyä,vaikka välillä elämä tuntuisi tarjoavanpelkkää epätoivoa. Tarinoissakuultiin myös rehellistä puhea siitä,miten uskonratkaisu ei välämääole mikään pika- tai pateniratkaisuongelmiin eikä aina heti anna suojaapahaa vastaan. Joskus Jumala ravisteleekunnolla ja usko vahvistuu vastauusien erehdysten jälkeen.Jyväskyläläistynyt tamperelainen,Olli Mäki, muistui omista kokemuksistakertoessaan olevansa tällähetkellä juuri niin terve, jollaiseksiJumala on hänet halunnut parantaa. Japarantuminen jatkuu hänen mielestäänedelleen.– Meille sanotaan, eä kun sinä oletniin rikkinäinen. Se on syyllistämistä,Mäki harmieli.Juhani Eriksson kertoi, mitenhänellä aikoinaan mia tuli täyteen jaiski katumus. Nyt lähes 81-vuotiaanahän muisteli päätöstään, eei enäähalunnut jatkaa samaa elämäntapaa.Siihen asti Eriksson totesi sielunvihollisenretkuaneen häntä, mua tilallehän sai Jeesuksen pyhän hengen.Onko sinullasalarakas?Paltamolainen Tua Valtanen luennoiSyysrasteilla kahtena päivänä. Toisenpäivän aiheena hänellä olivat muutosprosessiinliiyvät asiat. Valtanenkertoi hauskasti, miten uskoon tullutystävätär sai työnantajansa ihmeelemäännaisen iloisuua. Pomon epäilysoli, eä naisella täytyy olla salarakas,muutenhan ei voi ihminen niin iloiseltanäyää.Kaikilla uskonratkaisu ei kuitenkaanValtasen mukaan ilmene ilona.Joillakin muutos tapahtuu kyyneltenkaua.Uskoon tulo ei Valtasen mielestäole vaikeaa. Vaikeampaa sen saanon soviaa elämänsä sen jälkeen niin,eä ”tulisi vielä ihmiseksi”, kutenhän herskyvällä tavallaan kertoi tutunkarjakauppiaan hänelle todenneen.– Olemme keskeneräisiä. Kasvun25

aikana kaikkien on oltava kärsivällisiä,Valtanen kuvaili.Tua Valtanen vei omaa luentoaaneteenpäin viitaten Raamatun kertomukseentuhlaajapojasta. Pojalletapahtui odoamatonta, kun hän saitoisen mahdollisuuden ja tuli takaisinpisteeseen, josta oli lähtenytkin. Isämyös tuli vastaan maailmalla rypenyttäpoikaansa, joka oli nöyrtynyt ja kykenioamaan vastaan neuvoja. Poikamyös tajusi sen, eei pärjää yksin. Senymmärtäminen on Valtasen mukaanosa muutosta.– Raamatun mukaan elämmearmon ajassa. Jumala on valmis tulemaanjokaista vastaan, hän muistui.Tuhlaajapojan tarinasta käy Valtasenmielestä ilmi, eä myös toinen veljeksistätarvitsi muutosta. Hänkin olihukassa, vaikka eri tavalla. Hänen pitivain löytää ilo, joa olisi nähnyt kaiken,mitä hänellä oli Jumalan lapsena.Sen saan veli oli isälleen katkera tuhlaajapojansaamasta vastaanotosta jatälle järjestetyistä riemullisista juhlista.Valtasen mielestä tarvitsemmeusein toista ihmistä olemaan meillepeilinä. Useinkaan itse ei näe itsessäänmuutoksen tarvea. Isä kuitenkinrohkaisee meitä kohtaamaan kipeimmätkinasiamme. Me jokainen tarvitsemmemyös toinen toisiltammekatsomista, kannustusta ja rohkaiseviasanoja.Päihdeongelmaei ole uravalintaSea Lindgren palasi vuosi sienSyysrasteilla käytyyn aiheeseen, jonkauudelleen esiin oamista oli toivou.Lindgrenin vetämän alustuksen ja keskustelunteemana olivat eri vaiheet,joiden kaua päihdeongelmasta toipuminentapahtuu.Vuoden aikana ei tutkimus oleedelleenkään ratkaissut asiaa emmekäole tulleet sen viisaammiksi siinä, johtuukopäihdeongelma sairaudesta vaionko se jotain muuta. Myös yleisönajatukset siitä vaihtelivat. Lindgrenhuomaui, eä jos pidämme sitä sairautena,se vaikuaa asennoitumiseenpäihdeongelmaista kohtaan. Sairastuneenajatellaan tarvitsevan hoitoa.Hoidon tarpeen lisäksi tietenkin myössairastuneen pitää itse tunnistaa jamyöntää olevansa sairas.Lindgren huomaui, eei kukaan26Tuija Valtanen suositteli ääneen rukoilemista.Muun muassa Psalmeistalöytyy hyviä rukouksen aiheita.valitse elämänurakseen päihdeongelmaatai mielenterveyden sairauksia.Kukaan ei haaveile moniongelmaisuudestatai riippuvuuksista. Ne vain tulevatjoillekin meistä yleensä erilaistenkriisien vanavedessä.Sininauhajärjestöissä toteutetaankristillistä päihdetyötä, jonka pohjallaon käsitys ihmisestä Jumalan lahjana.Lindgren totesi varsin monen järjestöjenasiakastyössä olevan ihmisenitsekin olevan toipilaita. Lindgrenkintunnustautui toipujaksi, vaikkakaanei päihdeongelmasta. Aika monellaon keskeneräisiä asioita, joista tervehtyäkseenpitää ensin käydä läpi tietyttoipumisen vaiheet.Musiikkia oli tapahtumassa tarjollamuun muassa Olli Mäen (3. oikealta)johdolla.Luopumisen suruajaa juomaanPäihdeongelmasta toipuakseen pitääensin saada ongelma hallintaan. Päihteeömyydenja päihteiden käytönvälillä on niin sanou motiivikonikti.Usein mielihalu käyää päihteitä vievoiton. Samalla on suru luopua viinastaja vanhoista kavereista. Uuteensiirtyminen on vaikeaa ja hankalaa.Sea Lindgrenin mukaan on todellatärkeää tiedostaa, missä vaiheessatoipuminen on meneillään, kun onpäässyt päihteeömän elämän alkuun.Usein on hämmentävää, kun tuntuusellaiselta kuin tuntuu.Monesti päihteistä irti päässyt kuvieleealkuvaiheessa, kun akuuteistahaitoista toipuminen on meneillään,eä homma on siinä, kun kuntokin onalkanut kohentua. Tosiasiassa se onvasta alkua opeelulle elämään ilmanpäihteitä, alkua sille, eä oppii kohtaamaanoman itsensä ja traumansa,eä rakentuu terve minäkuva ja suhteetihmisiin ja eä lopulta päästääntodella päihteeömien vuosien alkuunja niin sanouun ylläpitovaiheeseen.Siinä vaiheessa, kun alkaa uskotellaitselleen, eä päihdeongelma on karisteukannoilta, retkahduksen vaara onhyvin suuri. Retkahduksen jälkeen onraskasta nousta uudelleen, jos toipuminenon mennyt nollille esimerkiksivastoinkäymisten seurauksena.

Raittiusvoi tuntua uhraukseltaMuutos pitää Lindgrenin mielestätehdä itselle selväksi. Siihen tarvitaanmuun muassa hyvin paljonoivalluksia. Lindgren huomaui, eäpelkästään jossain uudessa dieetissäpysyminen on vaikeaa. Miten päihdeongelmastatoipuminen kaikkinevaiheineen voisikaan olla jotenkinhelppo asia, kun elämälle pitää rakentaakokonaan uusi pohja.Lindgren hahmoeli kuivilla olevanja raiiin ihmisen eroa. Kuiva eiole muuanut elämäntyyliään ja raittiustuntuu uhraukselta. Tavoieenakuivalla ei ole täysraiius ja päihteidenkäyäminen onkin usein mielessä.Raitis sen saan kokee raiiudensuurena lahjana, jota arvostaa eikäsellaista halua meneää. Raitis elämäja elämänmuutokset innostavat.Yksi toipujan paranemisen alkamistakuvaava asia on se, eei enää oletarvea selitellä. Asioista puhutaanniiden oikeilla nimillä ja toipuja kykeneemyöntämään oman voimaomuutensaselviytymiskeinojen suhteen.Rukouksessaon voimaaTua Valtanen puhui päivillä myösrukouksen mahtavasta voimasta. Hänsanoi itse nähneensä jopa ihmeitätapahtuvan sen ansiosta. Jo opetuslapsetpyysivät Jeesusta opeamaan heitärukoilemaan ja Jeesus opei heille Isämeidän -rukouksen.– Jumalalla on valtava voima, hänvakuui.Valtanen vihjaisi, eä Psalmeistalöytyy paljon voimakkaita rukouksia.Hän suosieli rukoilemaan niitä ääneen.Usein rukous voi tulla mieleenaivan ylläävissä tilanteissa, kun eiole kunnolla edes aikaa ajatella. Silloinrukous on noussut omasta sydämestä.Myös Jumalan henki rukoilee puolestammesanaomia huokauksia.– Rukous on yleisavain, joka avaalukkoja, Tua Valtanen vakuui.Seuraavan tapahtumansuunnittelu alkaaSyysrastien suunnielun koordinointion kuulunut jo parin vuoden ajan Sininauhaliitossatyöskentelevälle VirpiKujalalle. Kujalan apuna on ollutsuunnielutyöryhmä, joka pääää esimerkiksitapahtuman teemasta. Tälläkertaa toivossa ja muutoksessa nähtiintärkeäksi oaa mukaan rukous, hengellinenelemeni. Näin syntyi teemaToivo, muutos, rukous.– Jokainen tarvitsee näitä elämässäänsekä voimia ja keinoja muutoksenaikaansaamiseksi, Kujala kuvaili.Kujala sanoi olleensa ylläynyt,miten suuren suosion tämänvuotinentapahtuma on saanut. Osanoajamääräon ennätyksellinen. Majoituspaikatolivat aivan täynnä ja sen lisäksioli runsaasti päiväkävöitä. Aivantäysin Syysrastien tapahtumapaikanvaihtaminen Lohjan VivamostaKeski-Suomeen ei suosiota voi seliää.Osallistujia oli melko lailla samoistaSininauhaliiton jäsenjärjestöistä,kuten on ollut muulloinkin. Kahdestasuuresta järjestöstä ei tällä kertaa edesollut edustusta toisten samanaikaistentapahtumien vuoksi.Kolmen päivän ajalta Virpi Kujalatoivoi vuorovaikutuksen toteutumista,vaikka monet tilaisuudet vaativatkinpaikallaan istumista ja toisten puheidenkuuntelemista. Siksi tärkeänäon pidey, eä päiviin mahtuu myöstoiminnallisia asioita, jolloin osallistujatpääsevät eri tavalla kontaktiinkeskenään.Kujala totesi päivien kuluessa, eähänellä on ollut hyvin vahvana mielessäajatus, eei mikään voi eroaameitä Jumalan rakkaudesta. Hän toivoieä kaikki voisivat luoaa siihen.Vuoden 2010 Syysrastien suunnittelukäynnistyy jo kuluvan syksynaikana. Nytkin suunnielu tapahtuuSininauhaliio-vetoisesti jäsenjärjestöjenmyötävaikutuksella.Kiertopalkintotaulu meniSovinnolleLähes yhtä pitkä historia kuin Syysrasteilla,on tapahtuman yhteydessäjärjestey tietokilpailu. Kilpailunkiertopalkintona on vuosien aikanakiertänyt jäsenjärjestöstä toiseen aikoinaanSininauhaliitossa työskennelleenHanna-Maria Vahalan maalaama,Armo-nimen saanut taulu.Tietokilpailukysymysten laatimisestatai etsimisestä on kaikki nämävuodet vastannut Jorma Soini, jokanytkin oli koonnut 26 kiperää kysymystä.Kahdeksan tietovisaan osallistuneenryhmän parhaaksi julisteiinniukasti muut kilpailat voianutSovinto ry:n kahden hengen ryhmä. •Syysrastien kiertopalkintotaulunkoti on seuraavan vuoden ajan HelsingissäMäkelänkadulla Sovinto ry:n tiloissa, jossa yhdistys toteuttaaAittis-hanketta ja mediapajaa. Sovinnontoiminnanjohtaja Ulla-MaijaNikula otti taulun vastaan Syysrastittapahtumanyhteydessä. Jorma Soini(vas.) luovutti taulun toistamiseen,kun se oli saatu varustettua asianmukaisinkiertopalkintokyltein. Vastaanottajinaolivat voittajat, Sovinnonkahden hengen joukkue, SeppoPiironen ja Heikki Maakorpi (oik.).27

Teksti: Päivi Strandén • Kuva: Liisa StrandénKanikonori on jatkokertomus kahden puolivillin maatiaiskanin, Kari- ja Törkykaninelämästä. Kanit asuvat Puolimatkankoti Pessin suljetulla sisäpihalla, jossaon ollut meneillään täysremoni.KanikonttoriRemonttimiestenväistelyloppui viimeinKesän alkupuolella piharemonialkoi viimein ollavalmis. Kyse oli enää päivästätai parista, eä kanit olisivatpäässeet pois remontin aikaisestaevakkopaikastaan, saunaosastonsuihkutiloista. Tai nykyään ei kaikuulu puhua evakosta, tilalle onkeksiy uusi sana kuvaamaanolosuhteita. Puhutaan väistötilasta.Sana kertoo siitä, eä syystä taitoisesta, usein kyse on kai homekoulustatai muusta kunnallisestalaitoksesta, tilojen käyäjät on soiteujonnekin raikkaampaan ilmaantyöskentelemään ja opiskelemaan.Tässä tapauksessa kanit olivatväistötilassa, josta poispääsynKari ei tietenkään tiennyt olevanniin lähellä. Eräänä yönä se pääiponnistaa oikein korkealle, vaikkaponnistuspaikan olosuhteet olivatäärimmäisen vaikeat. Sillä olipyykkikorin tukkimassa oviaukossavain kapea kaistale, jossa metallisenaidan yläreuna oli hieman matalammallakuin kori. Silti se ajaelipäästä siitä vapauteen, ja kun jotainoikein kovasti tahtoo, se usein toteutuu.Niin toteutui Karinkin toive.Hetkeksi.Kari loikki yön pimeydessäasun non puolella ja pienistä tassuistapääsi aivan pientä töminää, jokakuitenkin heräi asukkaat. Öisenkanahdin ja hätistelyn tuloksenaKari joutui palaamaan sinne mistälähtikin. Väistötilaan. Se teki samanlaisenloikan vielä toisen kinker ran seuraavana päivänä, jolloinpi ha remonia viimeistelemässäol lut työmies heltyi, kun hänel leker roiin lähes kyynelin kani enval tavasta ulospääsykaipuusta.To tuu den nimissä täytyy sanoa,eä myös kanien hoitajalla alkoimia olla täynnä koko kanirumbaa.Kari ja Törky saivat luvan palatapihaan, vaikka siinä olikin vieläpientä vii meis teltävää.Kanit hätisteltiin nyt vapauteen.Tai mikä vapaus se on, kunjoka puolella on seinä vastassa,eikä minkäänlaista mahdollisuuapäästä pihan ulkopuolelle? Tilaa olikuitenkin monin kerroin enemmänkuin saunaosastolla ja vain taivasoli kaona. Ulkoilma on tärkeä asiaikänsä ulkona asuneille elämille.Kanit tutkivat ensin innokkainamuuunua pihaa, joka oli päällysteypunaharmailla laatoilla.Viimeksi pihakansi oli reviy auki,kun kanit saivat jonkin aikaa ollaulkotiloissa. Silloin pihassa oli hiekkaa,nyt kaivamiseen antoi mahdollisuudenpihan reunaan, kallionseinämää vasten niitä varten jäteyalue, johon myöhemmin tuotiinlisää multaa lajinmukaista toimintaamahdollistamaan.Mua miten ulospääsyyn reagoikaanvapaua kaivannutKari? Kun pihalle johtava ovi olihetkeksi jäänyt raolleen, Kari säntäsitakaisin sisälle ja suoraan saunaosastonperimmäiseen nurkkaan.Oliko se sienkin pitkän sisälläolonaikana laitostunut ja tunsi vapaudenahdistavan? Tuskinpa sentään. Pianse passiteiin takaisin ulos, josta sesilti monet kerrat vielä yrii palatasisälle.Piharemontista oli jäänyt ylimääräisiälaaoja, joista kasaiinistuimia pihan reunustoille. Istuinpaikkojentaakse jäi hyvinkinkaninmentäviä käytäviä, joissa neoppivat lymyilemään. Silti edelleenniiden mielestä paras päiväunipaikkaon leveän alumiinilapion jaseinän väliin jäävä kapea tila. Sielläne ehkä ajaelevat olevansa turvassaja toisaalta lapion takaa pääseetähystämään pihan mahdollisiatapahtumia. Tapahtumat tietystiovat aika vähissä.Pihatöiden ollessa loppusuoralla,myös Pulmusen pulupariskuntapalasi omiin kolosiinsa ilmastointiputkenpäälle. Niillä perhe lisääntyi,ja myöhemmin kesällä oli jo syytäepäillä, eä herra Pulmusella onhaaremi. Uua pulua lykkäsi pihannurkassa olleeseen pesään edelleen.Kaneja pulujen pesimäpuuhat japopulaation lisääntyminen eivätnäyäneet mitenkään häiritsevän.Edelleen ne suhtautuivat varsinsopuisasti siihen, eä Pulmuset kävivätniiden kanssa samalla kupilla,jos kaneille oli tarjolla erityisestikaneille tarkoiteua teollista ruokaasiemenineen. Herkkupussit olivatkyllä pääasiassa niille matkoiltatuotuja tuliaisia.Pääosin kanien kesä-menu koostuiluonnon antimista: voikukanlehdistä, apilasta, heinistä, porkkanannaateista ja herneenpaloista.Ruokaa oli tarjolla jopa niin paljon,eä ne selvästi pulskistuivat. Taisien syksyä kohti tullessa pulskistuminensaaoikin johtua siitä, eäne tiesivät alkaa kasvaaa talvenvaralle tiheämpää karvaa. •28

arkistolöytöjä”Hän kahleet katkoovapahtajain”Uuteen elämään kehottaaVangin Toivo 55 vuodentakaa, lehti numero 2 vuodelta1954. Lehti toteaa, että elävässäkristillisyydessä on lisääntyvänrikollisuusprobleeman varminja tehokkain ratkaisu. IlmaiseksiSuomen vankiloihin tuolloinkinjaettu lehti kertoo tästä todisteenamuutamia vankiloissa uskoontulleiden omakohtaisia pelastuskertomuksia.Yhden kirjoittajan tarinassapohditaan synnin kanssa leik kimistäja synnistä seurannuttakatkeraa hintaa. Kirjoittaja kehottaatunnustamaan syntinsä ja antamaanoman elämän jakamattomanaJeesukselle. Tarinatovat usein hyvin tuskaisia, muttalopussa luvataan kirkkautta, jokamuuttaa kaiken.”Sydämeesi tulee ikuinen kesä.Näin on sinunkin elämälläsipäämäärä.”Elämän suurin jaihmeellisin tapahtuma”Minä jos kukaan olin juuri niitä luonteita, joille ei laki ja yhteiskuntamitään parannusta aikaan saanut. En hyljännyt kokemistani rangaistuksistahuolimaa rikosten ja jumalaomuuden tietä. Laki ja rangaistukseteivät voineet vapauaa minua syntikahleista. Mua – Jumalanarmo on ilmaantunut pelastukseksi kaikille ihmisille.Sain Konnunsuolla kokea todellisen mielenmuutoksen. Sain sielläkohdata elävän Jumalan. Jumalan, joka vapaui synnin ja himojenkahleista siten, eä synnin palvelasta tuli vanhurskauden palvela.Kolmenkymmenen vuoden vanhana sain kokea en vain mielen muutoksen,vaan myöskin täydellisen elämän muutoksen. Minusta tuliuusi ihminen, uusi luomus Kristuksessa. Elämäni muuui todellakinkokonaan. Vanha katosi uuden elämän tullessa tilalle.Ei enää ole tarvinnut vankiloiden ovia avata sen jälkeen kun neselkäni taakse suljeiin. Olen saanut rehellisenä ihmisenä elää siveästija vanhurskaasti, vapaan yhteiskunnan kansalaisena. Tämän kaikensai aikaan Jumalan suuri armo, joka on ollut minun kanssani.””Jumalan armosta olen ollut uskossa lähes 27 vuoa. Muistan kuinkatoverini sanoivat, eä et sinä kauan uskossa kestä, enkä olisi ominvoimin kestänytkään, vaan rakas Herrani on kantanut minua käsivarsillansaja siksi olen tänä päivänä Hänen omansa, ja uskon, eä kunhän on minussa hyvän työnsä alkanut, niin kyllä hän vie sen voioontulemisensa päivään mennessä.Eivät minunkaan vankitoverini ymmärtäneet sitä Jumalan tahdoksi,kun tunnustin salassa olleen rikoksen, josta sain lisätuomiota6 vuoa. Toverini sanoivat minun tulleen hulluksi ja minun sitä vieläkatuvan. Mua kiitos Jumalalle! Ei ole minun kertaakaan tarvinnutkatua, sillä olen saanut uskoa todeksi senkin raamatunpaikan, eäkuka pahat tekonsa tunnustaa ja ne hylkää, hänelle tapahtuu laupeus.Niin kävi minullekin ja sain Jumalan rauhan sydämeeni, ja se eijärky.” •29

SininauhasäätiönAnsa ja TaunoSirpa Sjöberg ja Pertti ”Kuksa” Leskinen ovat tehneet ansiokkaan rupeaman Sininauhasäätiön vapaaehtoistyöntekijöinä.Teksti ja kuva: Päivi StrandénEi ole ehkä aivan asiallinen vertaus kutsua Sirpa Sjöbergiä jaPertti ”Kuksa” Leskistä Ansaksi ja Taunoksi, mutta niin kuinviimeksi mainitut ovat keskeinen osa Suomi Filmin historiaa,niin ovat Sirpa ja Kuksakin erottamaton osa Sininauhasäätiötä.Sirpalla ja Kuksalla on sitä paitsi aivan omanlaisensanäkökulma säätiön toimintaan sen pitkäaikaisina asukkainaja vapaaehtoistyöntekijöinä, päiväkeskuksen isäntänä jaemäntänä.30Sirpan tarina osana säätiötäalkoi jo vuonna 1996, jolloinhän tuli kahden lapsensakanssa asumaan säätiönHämeentie 62:ssa saitsevaanasuntoon. Puolimatkankoti Topi-Kaioli tuolloin vasta muotoutumassaasumisyksiköksi. Talon yhteiset tilatSirpa muistaa ajalta ennen päiväkeskuksenremontointia. Remoni tekiniille hyvää.

Sirpa muistelee vieäneensä paljonaikaa lasten kanssa päiväkeskuksessa,jossa hän aluksi oli apuna ja vähitellensai enemmän myös vastuuta. Vapaaehtoistyötäoli jo tuolloin tarjolla kaikillehalukkaille. Sirpa joutui sairastelunvuoksi olemaan 1,5 vuoa poistoiminnasta, mua tervehdyyään onjatkanut keskeytymää päiväkeskuksenemännöintiä.Vuosiaan monipuolisena vapaaehtoisenaSirpa kuvaa mielekkäiksi.Vuodet ovat antaneet mahdollisuudentutustua erilaisiin ihmisiin. Ne ovatmyös koulineet häntä ymmärtämäänerilaisuua. Päiväkeskuksessa viihtymiselläkinon keskeinen merkitysomaan elämään.Erityisen tärkeänä hän pitää päiväkeskuksenvaikutusta omiin lapsiinsa.Tytär ja poika oppivat, eei ihmisiäpidä luokitella. Nyt jo aikuisina heidänon helppo tulla toimeen erilaistenihmisten kanssa. Vuodet päiväkeskusKarvisen asiakkaiden kanssa olivatlapsille hyvä korkeakoulu tosielämäävarten.Kun Sirpalta kysyy, mitä hän tekisi,jos asuisi aivan tavallisessa kerrostalossa,hän toteaa hetkeäkään empimättä:olisin varmasti vapaaehtoistyössä.Topi-Katin päiväkeskuksen emännöinninohella hän aiemmin pyörii niinikään vapaaehtoisena nuorisokahvilaakerran viikossa.– En osaa olla toimeomana, Sirpatoteaa.Kaksin ainakaunihimpiKuksa Leskinen ilmestyi muuokuormineenTopi-Kaiin vuoden 2002 kesällä.Liikanimen Kuksa Peri Leskinensai juomakuksasta, jota hän keksikantaa vyössään. Aikaisempi työnantaja,HKL, ei silloiselle bussikuskilleenmeinannut moista virka-asun lisukeahyväksyä. Kuksa kuitenkin pani kovankovaa vastaan ja kuksa sai jäädäajo puvun vyölle roikkumaan. Kuksanhän oli saanut 50-vuotislahjakseen.Periaaeestahan siinä pitkälti oliky se, mua kuppi miellyi kovastien tis tä lapin poikaa, eikä hän aivanhel pol la sen kantamisesta halunnutluo pua.Kuksan ilmestyyä päiväkeskuksenvaikutuspiiriin ja sen tarjoamaanvapaaehtoistyöhön, Karvista aleiinpitää auki kahdessa vuorossa. Kuksamuistelee miten opeeli puuronkeioa aamuisin ja kerran valmistuikarjalanpaistikin nälkäisille kävöillemuorin ollessa lomalla. MuoriksiSirpaa ryhtyivät kutsumaan Kuksa jatalon toinen asukas. Moni nykyinenkävä saaaa päiväkeskuksen hengettärenparemmin tunteakin muorinakuin Sirpana. Sirpa sanoo, eei lempinimihäntä mitenkään häiritse.Vertaus Ansa Ikoseen ja TaunoPaloon ei ehkä ole aivan tuulesta temmau,sillä niin paljon Sirpa ja Kuksavieävät aikaa yhdessä päiväkeskuksenvapaaehtoistyön merkeissä, eäoudompi pitäisi heitä ilman muutapariskuntana, niin kuin Ansaa ja Taunoakinaikoinaan pideiin.NäköalapaikkayksinäisyyteenSirpa arvioi ihmisten olevan nykyäänentistä yksinäisempiä. Monellasukulaiset ovat kaukana, kukaanei käy kylässä. Ei ole oikein ketäänkenen kanssa jakaa tarinansa. Sirpallemoni on avannut elämänkohtaloitaan.Myönteisenä Sirpa näkee, eä nykyäänTopi-Katin asukkaat kantavataiempaa enemmän huolta toisistaan.Väki oli erilaista niinä aikoina jolloinhän tuli taloon. Nyt jos naapuria eiole näkynyt vähään aikaan, aletaankysellä perään.Nykyään asukkaat myös tervehtivättoisiaan rappukäytävässä. Sirpatosin sanoo vähän tehneensä työtäkinsen eteen, eä näin tapahtuisi.Aina rappukäytävissä ja asunnoissaei elämä kulje suotuisissa merkeissäja naapurisovun vallitessa. Silloin säätiöntyöntekät joutuvat puuumaanhäiriöihin. Työntekät ovat touneetsiihen, eä kun ongelmia esiintyy,Kuksa ilmestyy työntekän taaksekuin varjo turvaksi.Kuksalle Sininauhasäätiö on tarjonnutmahdollisuuden näyää myöstaitonsa auton ratissa. Linja-autokortinkinhän on pitänyt voimassa ja onaina luoteava kuljeaja, milloin säätiöstälähdetään isommalla porukallaretkille, viimeksi Syysrasteille.Sirpa ja Kuksa kirjoielevat molemmatomaksi ja vähän muidenkiniloksi. Kuksa tunnustaa, eä useinmenee yömyöhäiseen, kun kirjoiaminenpääsee vauhtiin. Toinen asia, jokausein valvoaa on internet ja sielläerityisesti nimeömien ongelmapelaajien,GA:n sivut, joilla hän sanoovierailevansa usein. Myös innostuskipsitöiden tekoon haukkaa ison osanvapaa-ajasta. •Vuodesta 2011vapaaehtoistyönteemavuosiEuroopan komissio on päättänytehdottaa vuotta 2011 eurooppalaiseksivapaaehtoistyön teemavuodeksi.Neuvosto ja Euroopan parlamentti hyväksynevätehdotuksen ensi vuodenalussa.Euroopan unionissa miljoonat kansalaisettekevät vapaaehtoistyötä. Komissionmielestä vapaaehtoistyö onaktiivinen ilmaisu kansalaisten osallistumisesta,joka lisää Euroopan yhteisiäarvoja, kuten solidaarisuutta ja sosiaalistayhteenkuuluvuutta. Vapaaehtoistyömyös lisää tärkeitä oppimisen mahdollisuuksia,koska vapaaehtoistyöskentelyvoi tuottaa uusia taitoja ja pätevyyksiä.Vapaaehtoistyöllä on tärkeä rooli monillasektoreilla, kuten esimerkiksi koulutuksessa,nuorisotyössä sekä kulttuurijaurheiluasioissa.Vapaaehtoistyöllä on suuri, muttavähän hyödynnetty potentiaali Euroopansosiaaliselle ja taloudellisellekehi tyksel le. Vapaaehtoistyön teemavuodelleon asetettu tavoitteiksi mahdollistaaympäristö vapaaehtoistyölle,tukea vapaa ehtoistyön organisaatioitaja vapaaehtoistyön laatua, palkita vapaaehtoistyötäsekä lisätä tietoutta vapaaehtoistyöstä.Komissio odottaa, että vapaaehtoistyönteemavuosi lisää vapaaehtoistyötäja sen lisäarvoa, ja että se kirkastaapaikallistason vapaaehtoistyön ja senmerkityksen laajemmassa eurooppalaisessayhteydessä. Vapaaehtoistyönteemavuoden tulisi auttaa vapaaehtoisiaja vapaaehtoisjärjestöjä tapaamaanja oppimaan, mitä on tehty hyvin toisissamaissa. Paikallisviranomaiset voivatoppia enemmän vapaaehtoistyöstä jahelpottaa sen toteutumista. Vapaaehtoistyönvuoden tulisi myös tuoda tunnustustavapaaehtoisille.Komissio ehdottaa kuuden miljoonaneuron budjettia vapaaehtoistyönvuodelle 2011 ja lisäksi kahta miljoonaaeuroa valmisteluihin vuonna 2010.Teemavuoden toimien tulisi kohdistuatiedottamiseen ja tietoisuuden lisäämiseen,kuten konferensseihin, seminaareihin,kokemusten vaihtoon ja julkaisuihin.Vapaaehtoistyön teemavuodentarkoituksena on saada kaikki mukaanEuroopan tasolla sekä kansallisella,alueellisella ja paikallistasolla. •Lähde: Kuntaliiton Brysselin toimistontiedote 17/200931

Sinua enkeleistänyt kiitän, Herrani.Yön valtoja en pelkää,kun näytät voimasi.Ja kiusaaja kun tahtoomyös minut valloittaa,voit hyökkäykset voittaaja minut pelastaa.Virsi 136Kuva: Päivi StrandénTilausmaksujen ansiosta Uusi toivo -lehteä voidaan jakaa ilmaiseksiSuomen vankiloihin. Näin on tehty jo lehden perustamisesta,vuodesta 1946, alkaen.Tilaa ja tutustu!Leikkaa tästäKyllä kiitos! Tilaan Uuden toivon!Itselleni kestotilauksena hintaan 24 euroa/vsk 2010Lahjaksi vuodeksi eteenpäin hintaan 24 euroa/vsk 20101 lk:n postimerkkiVuoden 2009 viimeinen lehti ilmaiseksi 2010 uusille tilaajille.Lehden saajaLähiosoitePostitoimipaikkaLehden maksajaLähiosoiteUusi toivoSininauhasäätiöMäkelänkatu 5000510 HELSINKIPostitoimipaikkaAllekirjoitus