Lue koko juttu tästä. - Kaisa Viitanen

20 MeNaiset 30.7.2009Arja Kantele jaPasi Tuominiemiasuvat 12 neliönmökissä pitkällesyksyyn.”Meidänlaisillemmeaskeetikoilletämä onihan parasta”,pari sanoo.

MökkihöperötKAisA ViiTANeN KuvAT KATjA TähjäKaikki eivät halua köröttää moottoritiellä viikonloppuruuhkissatuntikausien mökkimatkoja.Arja Kantele ja Pasi Tuominiemi löysivät leikkimökinkokoisen merenrantahuvilan pyörämatkanpäästä Helsingin keskustasta.30.7.2009 MeNaiset 21

Lauttasaaressaon kolme mökkiyhteisöä,joissaon yhteensä 445minimökkiä. Aidatja näkösuojat ovatkiellettyjä.Merivesi on melkein20-asteista,kun helsinkiläinensuomentajaArja Kantele, 52,solahtaa aaltoihin.Kiharapilviloittonee päivälenkilleen, ja veden varastaArja katselee uuden mökkisaarensakäkkyräisiä mäntyjä ja elefantinselänvärisiä kallioita.– Ei uskoisi olevansa melkein kaupunginkeskustassa, Arja toteaa, tieskuinka monetta kertaa.Lauttasaari on kummallinen paikka.Se on Helsingin kolmanneksi suurinsaari kaupungin läntisellä reunalla. Senkeskustan puoleiselta laidalta alkaa urbaanikerrostalo-Helsinki. Salmen toisellapuolella, vastikään tyhjennetylläJätkänsaaren satama-alueella työmiehetpykäävät Madonnan konserttia. Lauttasaarenkeskellä on perinteistä ostarielämää,ja saaren pohjoisosaa halkoomoottoritie, jota pitkin espoolaiset kaasuttelevatHelsinkiin ja sieltä pois.Arjan uimapaikka on toisesta todellisuudesta.Tänne eivät kuulu autot eivätkänäy nosturit. Lounaisrannasta näkeevain luonnontilaisia saaria ja niiden vä-”Aiemminpidin siirtolapuutarhojapikkusievinäpaikkoina.”lissä siintävän avomeren. Jos Arja jatkaisiuintilenkkiään suoraan eteenpäin,hän päätyisi Tanskan salmille.Mutta uimari nousee maihin, kääriytyypyyhkeeseen ja astelee polkua pitkinpunaisen mökin pihaan. Merelle tuijottavapikkutönö on Arjan ja hänen miehensäPasi Tuominiemen, 47, kakkoskoti.Pasi makaa kyljellään mökin vieressäja kaivaa sen alustaa.– Katos, mä löysin laatikollisen vanhojasaranoita, innostunut mies toteaavaimolleen.Se, että Arjasta ja Pasista on tullutsiirtolapuutarhaihmisiä, on oikeastaanpieni ihme.– Aikaisemmin karsastin siirtolapuutarhoja.Pidin niitä pikkusievinä poroporvarillisinapaikkoina, joissa naapureidenlikeisyys on ahdistavaa, Arja tunnustaa.Helsingin itälaidalla Roihuvuorenkerrostalolähiössä asuva pari on tottunutviettämään kesät kaupungissa.Kääntäjille kesä on yleensä vuoden kiireisintätyöaikaa ja lastenkodissa työskenteleväPasikin on tottunut lomailemaanvasta syksyllä.äkkiä sormet multaanTarina alkaa viime vuodelta. Arja käänsisilloin brittiläistä kompostikirjaa. Hänistui kauniit kesäpäivät koneen ääressäpariskunnan kaksiossa, väänsi turvettaja annosteli typpilannoittavia rikkaruohoja.Silloin se iski: puutarhavimma.– Tunsin palavaa halua päästä upottamaansormet multaan!Arjan parveke oli täynnä sinkkiämpäreitä,joissa nainen kasvatti kukkia jayrttejä. Kompostikirjan jälkeen ne eivätenää riittäneet.– Ryhdyin googlaamaan vuokrattaviaviljelypalstoja, mutta löysin Lauttasaarenmökit.Lauttasaaressa ei ole viljelypalstoja22MeNaiset 30.7.2009

Viimevuosiin astikesämajakylä olisuljetun piirinetuoikeus.vaan kesämajoja. Ne ovat saman -laisia kuin siirtolapuutarhamökit, muttaaluetta ei kutsuta siirtolapuutarhaksi,koska mökkien ympärillä ei virallisestisaa viljellä. Siitä viis, Arja oli jokoukussa.Arja ja Pasi pyöräilivät katsomaanaluetta. Mökit maastoutuvat saarenrantaan niin, ettei niitä ensin meinannutedes huomata. Sitten kun ne näki,mökkejä riitti joka suuntaan. Niiden pihoillaoli puutarhatonttuja, ikkunaverhoissapitsiä ja räystäslaudoista roikkuvissaamppeleissa ryöppyäviä kukkasia.Mökkien pihoissa oli pienet vesihanat.– Olimme löydöstä lapsellisen innoissamme.Viime vuosiin asti Lauttasaaren kesämajatovat olleet suljetun piirin etuoikeus.Alue syntyi 1930-luvulla kaupunginliikennelaitoksen henkilökunnanvirkistysalueeksi. Aluksi rannassa saivain telttailla, myöhemmin työläiset rakensivatitselleen omat mökit. Naapuristossaoli samanlainen alue, jossa lomailipoliiseja perheineen. Kolmanteenmökkikylään hyväksyttiin vain invalideja.Yhteensä mökkejä on 445.Kymmenen vuotta sitten perusmökinsai 30 000 markalla. Viitisen vuotta sittenmyyntirajoitteista luovuttiin, ja nytkuka tahansa helsinkiläinen saa ostaamökin. Hinnat ovat pompanneet 30 000euroon.– Me halusimme paikan, jossa voisinauttia kesästä enemmän kuin kerrostalossaolohuoneen nurkassa koneenääressä. Pasille on tärkeää käydä julkisillaliikennevälineillä töissä, joten minnekäänkorpeen emme voisi lähteä.Vuosi sitten elokuussa netistä löytyirantaan palaneen mökin tilalle rakennettu12-neliöinen mökki kaupungin vuokratontilla,39 000 euroa.Arja ja Pasi tarjosivat summan samantien näkemättä mökkiä edes sisältä. Ensimmäisinähe saivat sen. Ja samalla aikapaljon muuta.Feng shui opastaa ahtaudessaHeinäkuisena sunnuntaina Arjalla ja Pasillaon vieraita.– Tervetuloa, koettakaa mahtua sisään,Arja toteaa belgialaiselle kirjailijalleHilde Keteleerille ja tämän miehelleEmiel Vervlietietille.Kahdestaan mökissä on helppo liikkua,mutta neljän aikuisen kanssa onvähän törmäilyä.– Useimmissa mökeissä on laminaatti-tai lautalattia, mutta Pasi laittoivasemmaltaPasi viritti kattoonystävien tuomanintiaanienuni siepparin.Arja aikoo suurentaaverannan ikkunan,jotta näkeeparemmin merelle.Talkkari-jussi elisheikki kaipaa majakyläänenemmänyhteishenkeä.AllaPäivä alkaa ja päättyyuintilenkkiin.>>23

Pasi kertoo hildellealueen eläimistä.”suosikkimme onsiili.”Raija Linste on kesämajojenhallituksenpuheenjohtaja.”Toivottavastitäällä ei muutumikään”.Ninni ja KeijoKinnunen ovatArjan ja Pasin uusiamökkiystäviä. Pariharrasti perinteistämökkeilyä, kun lapsetolivat pieniä.”Kyllä se alkoiriittää, kun ajoit300 kilometriä japakkasit perheenveneeseen ja sittenkovassa tuulessakeskellä selkäämoottori sammui.”meille saarniparketin ihan itse, Arjaesittelee.Pariskunta on miettinyt mökin fengshuita tarkasti. Tapetti on uutta, muttasisustus on koottu pitkälti roskalavoiltadyykatuilla aarteilla, kuten verannanseinän patinoidulla työkalupakilla. Portaillaon onnea tuottava kivikehä.Jos Pasi ei olisi pistänyt hanttiin, Arjaolisi raijannut pihaan jonkun hylkäämänrautaisen sairaalasängyn. Nyt mies kiinnittääkattoon vieraiden tuoman turkoosinintiaanien unisiepparin.– Ihastuttava paikka. Voisin hyvinkuvitella istuvani tässä ja kirjoittavaniseuraavaa romaania, Hilde huokaileekuistilla Arjan työpöydällä.Pasi kantaa leikkuulaudan pihapöydälleja alkaa veistellä vesimelonia. Senpäälle tulee juustoa sekä omassa pihassakasvanutta sitruunamelissaa.Isäntä kertoo vieraille viettäneensämökillä talvella erakkoviikon ja kävelleensäjäitä pitkin lähisaariin. Arja kertootietävänsä aamulla jo meren kohinasta,millainen tuuli tänään puhaltaa.Nelikko siemailee ananasmehua jasherryä. Metrin päässä nurkkalaudastapolkua pitkin vilahtelee jatkuvassa virrassasaarta kiertäviä maastopyöräilijöitä,koiranulkoiluttajia, lenkkeilijöitä jamökkinaapureita. Osa morjenstaa, loputpaahtavat ohi kuin eivät huomaisiraukean iltapäivän viettäjiä.– Me ollaan alettu jo tottua tähän,mutta alkuun niemen vilkas virkistyskäyttöoli yllätys, pari myöntää.ekologisuudessa petrattavaaKesämajojen yhteissauna lämpiää kolmestiviikossa ja illalla Pasi lähtee pyyhelanteilla löylyyn. Arja jää istumaan koneenääreen verannalle.– Välillä tunnen loukkaavani tätä leppoisuudenkulttuuria, kun teen töitämuiden lomaillessa.Yleisin tapaamispaikkaon vessarivistö,jonnevaelletaan paperirullakainalossa.Arja ja Pasi ovat vuodessa alkaneetsulautua mökkiyhteisöön. Kaikkien 98naapurimökin asukkaita he eivät vielätunne edes kasvoilta, mutta osa naapureistatuli esittäytymään jo ensimmäisenäpäivänä.– Teki vaikutuksen, kun naapurinRainer toi meille aamulla pyytämänsäja itse fileoimansa taimenen kylkisiivun.Naapurusto valisti tulokkaita, ettävirallisesti kesämajojen ympäristöä eisaa muokata. Käytännössä kaikilla onkukkia, kivetyksiä, pihakeinuja ja yrttipenkkejäkuten itse lystäävät laitella.Arjakin istutti heti parvekeklematiksensamaahan ja muokkasi mökin taaksekasvimaan salaateille ja syötäville kukkasille.Alueen yleisin tapaamispaikka onvessarivistö. Porukka vaeltaa sinne veskipaperirullakainalossa, koska yhteiskäymälöissäei ole varustelua. Katoksenedustalle jää helposti rupattelemaan,varsinkin jos on seurallinen ja puhelias,kuten Arja.Hänen ensimmäisiä oppejaan oli varustaakaapit vierasvaroilla. Toisilla onkaapissa aina bébé-leivoksia. Arjalla onnykyään suklaata ja pähkinöitä.– Täällä olevat ihmiset ovat käytännöllisestiorientoituneita, mutta aikamoisiaelämänfilosofeja. Ei tarvitse puhualööpeistä eikä tv-ohjelmista.Monet asukkaista ovat viettäneetmökeissä kesiä yli 50 vuotta. Porukassaon entisiä esimiehiä ja alaisia, joiden välejäulkopuolinen ei heti ymmärrä. Eläkkeelläolevat ratikka- ja bussikuskit sekäratahenkilöstö juttelevat vanhojavitsejä ja parantavat liikennejärjestelmääedelleen. Ja kaikki eivät tietenkäänole sydänystäviä.Se, mistä Arja ja Pasi ovat eniten yllättyneet,on merenrantakylän ympäristöajattelu.Se poikkeaa aika lailla heidänomastaan. Vaikka heidän mökkielämänsäalkoi kompostikirjan ansiosta, kesämajoillaei ole biojäteastiaa eikä mitäänmuutakaan lajittelumahdollisuutta.– Pasi kuskaa työmatkalla meidän jätenyyttejäfillarilla, Arja hymähtää.Hän on myös pannut merkille, ettäosa tiskaa rehevöittävillä pesuaineilla jamyrkyttää kasvejaan kovilla torjunta-aineilla.– Sellainen tietenkin surettaa, kun itseon tällainen pesupähkinäsukupolvenedustaja ja ekohippi.Arja on jo soittanut kaupungille jaideoinut mökkialueiden yhteistä kierrätyskatosta.Ensi kesänä hän aikoo listatailmoitustaululle luonnossa hajoavienpesuaineiden merkkejä. Arjan ja Pasinmökkiruokaa eivät ole ne perinteisetkalja ja makkara, joten jos mökkeihinmuuttaisi lisää heidän kaltaisiaan ihmisiä,Arja voisi innostua luomuruokapiiristä.– Joidenkin mielestä olen varmaan jonyt ihan hoopo akka, Arja sanoo ja nauraa.Naapurit kulkevat invataksillaSamaan aikaan kun Arja hioo lastenkirjansanamuotoja, huivipäinen talonmiesJussi Siitonen haravoi maja-alueen pihaa.Mies on yötöissä metron raidemiehenä,mutta sivuhommina hän on vastannutkesämaja-alueesta jo 30 vuotta.Mies povaa mökkikylälle muutosta.– Monet kävijät tulevat tiluksille joinvataksilla. Viidessä vuodessa porukkanuortuu. Se on luonnollista poistumaa.Niin on käynyt monta kertaa ennen-24MeNaiset 30.7.2009

kin. Sukupolvet vaihtuvat ja tilalle tuleenuoria perheitä ja lapsia. Vaikuttaa siltä,että kesämajojen tarjoama loma-asuminenkiehtoo entistä useampia. Vaikkamökeissä on sähköt, telkkarit ja monellatalviasuttava eristyskin, minitiloissaja pihojen tiskipaljuissa on tallella jotain1970-lukulaista askeettisuuta.Ilmiö näkyy koko maassa. Siirtolapuutarhatvetävät uusia asukkaita. Joillekinminimökki kaupungissa voi olla rahakysymys:perinteiseen maalaismökkiin järvenrannalla ei ole varaa. Mutta Lauttasaarenniemessä kyse on kokonaan toisenlaisestakesänviettomuodosta, jonkatavoitteena ei ole vetäytyä hiljaisuuteentiettömien taipaleiden taakse. Kesämajanvalitsevat ne, joille aikatauluton oleiluon työleirimäistä huhkimista tärkeämpääeikä naapurin kanssa seurusteleminenstressaa. Aika epäsuomalaista!Talkkari-Jussin mielestä mökkikylässäolennaista on osallistuminen.– Harmittaa, että yhteishenki on vähänrempallaan nykyisin.Kesämajojen asukkailla on kyllä edelleenjuhannus- ja elojuhlat, jolloin alueenomalla tanssilavalla on oikein orkesterimusiikkia.Grillikatos on ainaasukkaille auki ja kerran kesässä lapsillejärjestetään leikkimieliset olympialaiset.Mutta kaikkeen väkeä ei saa innostettua.Kuten Puhvettiin.Valkoisessa hirsitalossa on kahvila,Kaikki eiväthalua mökkeilläyksin tiettömientaipaleidentakana.joka ennen oli auki päivittäin. Sitä onaina hoidettu talkoovoimin, mutta viimevuosina vapaaehtoisia on ollut vähemmän.Tänä kesänä kaksi naista pitääpuhvettia kolmena päivänä viikossa. Tänäänhe ovat leiponeet tiskille kaalipiirastaja marjapaistosta.Puhvetin pihapöydissä istuu rouviasauhulla. Useimmat heistä ovat eläkeläisiä,moni on viettänyt näissä maisemissavuosikymmeniä. Maistissa oleva mieskaipailee vaimoaan ja naiset komentavatmiehen mökkiinsä päiväunille.– Se on hieno juttu, että saadaan uuttaverta ja lapsiakin, naiset sanovat.Pasi on jo valittu mukaan kesämajojenhallitukseen, eli uutta virtaa ja ideoitaon todella luvassa.Yökyöpelit unikylässäIllalla Arja ja Pasi istuvat lempipaikallaankalliolla tuijottaen merelle. Pasi onsaanut piharemonttia piirun verraneteenpäin, mutta mies ei halua uppoutualiiaksi töihin.– Täällä pelkkä läsnäolo on se parasjuttu.Arjaa nojaa mieheensä. Häntä väsyttää.Pari viikkoa sitten lääkäri kertoi,että viiden vuoden takainen rintasyöpäon saattanut uusia. Tuloksia odotellessaArja pysyy päivisin reippaalla mielellä,mutta öisin sairauden pelko mustaamielen ja vie unet.– Ne harvat naapurit, joille olentäällä kertonut, ovat tukeneet minuakauniisti.Pariskunta on päättänyt myydä kotinsakaupungin toiselta laidalta ja hankkiaasunnon lähempää tätä paikkaa.– Elämässä pitää mennä eteenpäin.Meistä tulee täysverisiä lauttasaarelaisia.Iltakymmenen aikaan naapurusto vaikenee.Polku hiljenee ja valot sammuvatikkunoista. Arjalle tulee työolo. Hän sytyttääkuistille kynttilät ja uppoutuukäännökseen. Pasi vetäytyy mökin perällelukemaan.Kylä nukkuu, mutta Arja ja Pasi valvovattodennäköisesti aamuyölle kutenaina ennenkin. Välillä he kuulostelevattuulta. Öljytty puulattia tuoksuu hyvälle.n25