Kirjeitä

käydä ulos tämän portin kautta, vaan se oli lukittu. (Se, joka kerran ontotuudessa tullut pohjallisesti herätetyksi, ei saata niin huokiasti ottaakuollutta uskoa vastaan.) Mutta se kansa, joka oli lännen puolella, eivättahtoneet mennä ulos puutarhasta, vaan het kokosivat marjoja, jotkakasvoivat puun länsipuolella heidän astioihinsa. Se oli yksi valkia nenäliina,johonka het kokosivat. Mutta lännen puolella oli harvempaan ihmisiä jaharvempaan marjoja. Ja minä menin ulos lännen puolella puutarhaa. Senjälkeen näin minä taivaan eli sadekaaren, joka ulottui pohjoisesta hamaanetelään. Ja tämän kaaren sisäpuolella näin minä auringon ja kuun. Aurinko olilännen puolella ja kuu pohjoisen puolella. — Net lännen puolella olevaisetihmiset tanssasivat auringon edessä. Mutta net ihmiset, jotka olivat pohjoisenpuolella, tanssasivat kuun edessä. Net, jotka olivat länsipuolella, puhuivatainoastansa valkeudesta, mutta net, jotka olivat pohjan puolella,puhuivat patsaista. (Lothin vaimo muutettiin suolapatsaaksi.) Mutta aurinkoja kuu liikkuivat tykönänsä ja tanssasivat. Muun muassa lähenivät hettoisiansa. Välistä meni kuu auringon eteen, ja taasen toisinaan meni aurinkokuun eteen. Niinmuodoin menivät aurinko ja kuu vähitellen toiset toisensaeteen. Yhden vähäisen aikaa seisoivat het alallansa ja taasen menivät yhteen— toinen toisensa eteen. — (Tässä on olento järjen ja ilmoituksen välilläarmon ja omanvanhurskauden vaiheilla, tuntemisen ja käsityksen vaiheilla,uskon ja tiedon vaiheilla, sydämen ja ymmärryksen vaiheilla kuvattunayhtäpitäväisesti. Kaikkein Raamattuin selittäjäin ymmärrys on aurinko Raamatunsanassa elävä kristillisyyden valkeus, jota vastaan kuu tarkoittaaRaamatun sanassa järjen valoa. Niinkuin kirkas taito armon järjestyksessä jakorkeissa tuntemisissa ovat harvoin yhdistettyinä, niin on myös huomattu,että se, joilla on useasti ne korkeat tuntemiset, on vähempi selvästä taidosta,mutta se, jolla on taasen se kirkas eli selvä taito, vailuu niitä korkeitatuntemisia. Ja juuri tässä yhdellä haavaa tulee riita järjen ja ilmoituksenvälillä, uskon ja tiedon välillä. Jolla on yksi ahdas käsitys eli vailuu sitäomaisuutta, että jaoittaa eli eroittaa tuntemiset, se saapi useasti haparoidapimeydessä ja tietämättömyydessä eli taitamattomuudessa, että mikä lieneese oikia, kun hänellä ei ole sitä eroittamisen lahjaa eli omaisuutta, jotavaaditaan, että koetella henkiä, jos net on Jumalasta, j.n.e. Hänellä ei saataolla aina kirkkaana eli selvänä edessä, josko sillä eli sillä tuntemisella, sillä elisillä taipumisella, sillä eli sillä toimella on hyvä tai paha perustus. Hän ei