Kirjeitä

aika tullut, että Jumalan Poika on ottanut viskimen käteensä ja perkaariihensä, ja niinmuodoin tulevat vanhurskaat ilmi.Ja ei nyt muuta tällä kerralla. Todistan miekin täältä asti synnit anteeksi yhdistettynäkaikkein saarnaajain ja seurakunnan kanssa Jeesuksen nimessäja veressä, jotka täällä ovat olleet koossa neljästätoista seurakunnasta.Niin myös on ollut täällä meidän kanssamme Sammeli Wettasjärvikumppaninsa Franssin kanssa. Meidän rakas veljemme Sammeli, jonka kanssaolemme olleet tutut jo yli kolmekymmentä vuotta ja yksimieliset, ja olemmelöytäneet hänet uskolliseksi huoneenhaltijain seassa, hän on nyt täällämeidän keskellämme saarnannut taivaallista totuutta niinkuin ennenkinkumppaninsa kanssa. Ja Jumalan sana on voimallisesti vaikuttanut. Monta ontullut eriseuraisista ja maailman valtakunnasta oven Herran Jeesuksen kauttasisälle lammashuoneeseen.Minä ajattelen, mikä se mahtaa olla syynä, kun tie suljettiin Vaasaan meidänlähetysmiehiltä, jonka näemme, mitä ovat kirjoittaneet, jossa Matti Kuula jonkunhenkilön kanssa vastustaa johdattavaisen jäsenen Kolehmaisen tähden.Minä olen jo Raatamaa vainaan aikana nähnyt Matti Kuulan kirjoitukset esikoisseurakunnalle.Sentähden tämä teko murheuttaa meitä. Jolla on ymmärtäväinensydän, se ymmärtäköön! Ja mitä sinä puhut lähetystoimesta, jaturvanne luette esikoisseurakunnan vinhimpiin ja saarnaajiin, se on oikearaamattuin jälkeen, niinkuin itse olette lukeneet. Siinä minä tahdon, ja metvanhat täällä Norjassa, olla huolelliset seurakunnan kanssa eteenkäsin niinkuintähän asti. Mutta mitä sinä preivissä sanot, että jos minä tulisin. En minätahtoisi olla vastahakoinen Jumalan seurakunnan äänelle, joka on Jumalanääni. Mutta olen vanha, enkä ole läpiselvä suomen kielessä. Mutta metkuitenkin huolen pidämme lähetystoimesta.Mutta minä sanon teille, rakkaat veljet ja sisaret Suomen maalla. Olkaa kärsivälliset?Eloa on paljon, mutta työväkeä vähän. Sentähden, jos lähetystoimiviipyy hiljaisempaan kuin teidän anomus on, koska huuto on joka kantilta jatarve vaatii, kyllä itse ymmärrätte, tuli vielä ahtaammalle, kun meidän kallisvanhin korjattiin lepoon. Hän on nyt niittämässä sen, mitä hän on kylvänyt.Se nyt on se iankaikkinen ilo ja kunnian kruunu monen kymmenentuhannen seurassa, jotka ovat maasta ostetut siinä taivaassa, jossa eiaurinko koskaan laske, ja on meidän ja teidän lohdutus kaikissa vaivoissa ja