Kirjeitä

»Anna sanasi paistaa vielä kerran! Tässä paikassa ei ole muu kuin Jumalanhuone ja taivaan ovi.» Hän näki neljä kultapatsasta ja kauniin viheriäisenrannan, johon kaikki uskovaiset pyrkivät, rientävät ja ikävöitsevät, että hekostuisivat siihen ijankaikkisuuden ihanalle rannalle, koska »hopeaside kätkeeja kultalähde juoksee ulos». »Nyt alkaa ijankaikkinen uusi vuosi, ja jos sinuntahtosi niin on, kosketa miekan terällä.»Kuolevaisen viimeiset sanat pitää julistettaman hänen muistoksensa.Amen.L. L. Laestadius. MERKILLINEN NÄKYnähty Kristiina Helena Laurintyttäreltä Ponojärvellä Gellivaaran seurakunnassa.On ollut näyssä 31 päivä joulukuuta v. 1851, joka näky on tämänponojärveläisen oman suullisen kertomisensa mukaan ylösotettu L. L. LaestadiukseltaGönkäisissä 1 päivä tammikuuta vuonna 1852.Lukijoille ylösvalaistukseksi tarvitaan mainita, että Kristiina Helena Lassin eliLaurin tytär on lappalaista lähtöä, noin 25 vuoden vanha, varustettu kolerialaisellatunteellisuudella ja hysterialaisella luonnolla. Hän on jotain mustakalvainen,joka tiettäväksi osoittaa sen mustan veren ulkomuotoa, ja sen seurauksenaon omavanhurskaus, joka on suurin niissä mustankalvaisissa ihmisissä.Hänen sielunsa murheen alla oli hän vaeltanut pitkiä matkoja etsienvalkeutta pimeydessä ja lohdutusta murheessa. Hän ei ollut oikeassa liikannossa,kun hänellä oli tämmöinen merkillinen näky. Se oli oikeimmitenniinkuin uni, jonka hän kertoi seuraavalla tavalla:Minä näin unessa yhden suuren huoneen minun edessäni, joka oli ulkopuoleltavalkiaksi maalattu, eli valkiaksi tahvottu kalkilla, ja tässä huoneessaoli katto niinkuin yksi kirkon katto. Tässä huoneessa oli yksi pienoinen ovi,niin että minun täytyi kumartaa itseni ennenkuin minä saatoin tulla sisälle. Jakun minä tulin sisälle tähän huoneeseen, niin minä huomasin kolme läjää.Siinä ensimmäisessä läjässä oli ainoastansa tomua, ja siinä toisessa läjässäoli kaunoja eli ruumenia. Mutta se kolmas läjä oli jyvistä. Minä nousin ylössiitä tomuläjästä, jossa minä ensin makasin. (Ne olivat ilman epäilemättäne seulotut nisut, joista Vapahtaja sanoo: Siimon, Siimon: katsosaatana on teitä pyytänyt seuloaksensa niinkuin nisuja! Tomuläjä, jonka hän