Kirjeitä

esikoisseurakunnan kautta rakkaan vanhimman Joonas Purnun Herran työtätekemään, rakentamaan, istuttamaan, kaivamaan ja kastelemaanheidän sydämensä maita. Vieläpä sitä alkuperäistä Kristuksen oppia saarnaamaan,jota Laestadius ja hänen työkumppaninsa J. Raattamaa on saarnannutlähes kuusikymmentä vuotta ihmisten autuudeksi monen muun kanssa.Kalliisti kukoistivat ijankaikkisuuden kukkaset niillä peltovainioilla, joissa kristillisyytemmenvanhimmat ovat työtä tehneet lähetysmies-tensä kanssa jakautta. Mutta missä ei ole niitä otettu vastaan, niin siellä on opin pimeys, jokailmenee siinä, että Jumalan sanaa ei saarnata kaksiteräisenä. Se on, armon jatotuuden kanssa. Ja niin muodoin jäävät heränneet ja armoitetut sielutmonen myrskyn ja erimielisyyden ahdistettaviksi, sillä jos opettajalla ei olepuhdas Kristuksen oppi, niin miten opetuslapsella paremmin. Ja siitä tulee se,että kristillisyys pakkaa hajalleen, kun ei pysytä Kristuksen opissa jaaikakautemme esikoisten neuvoissa ja opetuksissa, vaikka he saarnoilla jakirjain kautta tekevät sen päälle työtä, että Herran lauma koossa pysyisi jaKristuksen oppi puhtaana jälkeen heidän päiväinsäkin.Minä olin monissa seuroissa ja kuulin monen saarnaa, jotka olit kalliit, muttaei rakentavaiset, ja siinä myrskysäällä ei ole, mistä kiinni ottaa, niinkuinnykyinen koettelemus osoittaa Suomessa ja kaikkialla. Mutta net sielut, jotkaon rakettu, ne eivät horju missään opin tuulessa, ja sitä rakas vanhinRaattamaa usein muistutti, että pysykäämme Jeesuksen opissa ja käskyssä,että sydämestä anteeksi antaa, ja rakastakaamme toiset toisiamme, jasaarnatkaa parannusta ja syntein anteeksi antamusta ihmisten autuudeksi,vaikka perkele ja maailma kuinka vastaan sanoisi, niin kuin on tehnyt senpäälle työtä, että tämä taivaallinen valkeus olisi saanut valistaa kuolemanvarjossa istuvain omiintuntoinin. Mutta voitollisesti on Herra Jumala evankeliuminsavienyt läpi aina mailman ääriin asti halpain ja ylönkatsottuin ihmistenkautta, josta armosta autuutemme Jumalalle kiitos!Sydäntä liikuttavaista oli nähdä ja oppia kalliita kristillisyytemme vanhempia,jotka ovat aamunkoitosta alkaen uskollisesti työtä tehneet Herran viinamäessäja päivän hellettä napisematta kantaneet, mutta olivat lohdutettuina,että heti päästään Herran lepoon. Mutta siitä oli rakkaalla vanhimmalla J.Raattamaalla huoli, että Herran Jeesuksen piiskuinen lauma pysyisi koossa