Kirjeitä

kallion päällä siinä laivassa, josta pohja on rikki keskeltä pohjaa.» Ja isänsäsanoi hän purjehtivan siinä laivassa, josta pohja on rikki, ja Jumalan sananvarjolla peittää hän pahoja töitänsä ja opetuslasten tunnon hän kirveenterällä halkaisee, ja siinä laivassa on perkele tyyrmannina. Hänen isänsä eiollut silloin kotona, mutta kuolevainen käski sanoa hänen isällensä terveisiä,että hänen köyhä poikansa on näitä puhunut kuolinvuoteellansa.Sitten näki hän neljä kultapatsasta ja kauniin viheriäisen rannan, ja hän söihengellistä ruokaa ja sanoi, että se on hengellinen ruoka kuolemata vastaan.Hän näki kaksi enkeliä vieressänsä ja sanoi: »Nyt Mamertus istuu kuolemanjuhlavaUnuun, vaikka ei se ole minun nimeni, mutta syntymäpäiväni. Nythopeaside kätkee ja kultalähde juoksee ulos.» Kuolevainen istui, kun hännäitä puhui ja käski laskea hänen maahan antamaan henkensä. Hän panikädet ristiin ja sanoi: »Isä, käsiis annan minä henkeni.» Vielä sanoi hän: »Nytalkaa ijankaikkinen uusi vuosi.» Mutta hän sanoi taas ja nousi istumaan:»Vielä on niinkuin silkkilanka pidättämässä.» Taas sanoi hän: »Isä, jos sinuntahtosi on, niin kosketa miekan terällä.» Ja sitten sanoi hän: »Jo nyt katkesi.»Sitten käski hän olla hiljaa ja rupesi antamaan henkeänsä.Nämä olivat nyt sen kuolevaisen nuorukaisen viimeiset sanat. Pankaa nemuistoonne nuorukaiset, jotka juoksette suruttomuudessanne kadotuksenlavealla tiellä ylpeydessä, koreudessa, maailman ilossa ja turhuudessa,hekumassa, haureudessa, irstaisuudessa, tanssissa ja kortin lyömisessä,kristitty in pilkkaamisessa ja Jumalan lasten ylenkatsomisessa. Kuka tiesi,mitä teillä on sanomista, kun te kostutte haudan partaalle, antaneeko PyhäHenki teille puhumavoimaa niinkuin tälle nuorukaiselle, joka täytettiin PyhälläHengellä kuolinvuoteellansa. Kuka tiesi, ovatko teidän sananne niinvoimalliset, että jälkeen eläväiset saavat niistä ylösrakennusta. Nesuruttomat, jotka tällä ajalla ovat kuolleet, eivät ole jaksaneet kuolinvuoteellapuhua mitään, josta ympäri seisovat olisivat ymmärtäneet, että heillä onelävä usko, mutta sitä vastaan ovat useimmat sanoneet: »Ei Jumala kuuleminun rukouksiani ja huonolla tiellä olen, paratkoon Jumala!» Ja muutamatsanovat: »Se on hiljainen, koska ei ennen ole haettu.»Kuulkaa nyt suruttomat, minkäkaltaisen tuomion teidän uskonne veljetlangettavat itse päällensä kuolinvuoteella. Omatunto tuomitsee heitä hel-