Kirjeitä

viinapuun oksat, kumpiko näistä kahdesta viinapuun oksasta on paremmanhedelmän kantanut. Arvatkaa te punaiset viinamarjat, kumpiko marja onmakiampi viinamäen isännän suussa, se, joka ennen on kypsynyt eli se, jokajälkeen. Me toivomme, että molemmat ovat makiat. Me toivomme, että eikumpikaan marjoista ole viskattu Jumalan vihan viinakuurnaan. Metoivomme, että se kuoleman enkeli, joka näitä oksia on leikannut, ei oleeroittanut toinen toisestansa. Me toivomme, että pieni oksa on yhdistettyisomman kanssa ja, että se enkeli, joka niitä on poiminut, on kantanutmolemmat taivaallisen Vanhimman tykö, kussa hän näyttää kaksi punaistaviinamarjaa taivaalliselle Vanhemmalle ja sanoo: katso, rakas vanhin, tässäminä olen löytänyt kaksi punaista viinamarjaa sinun viinamäestäsi, jotka ovatnäin pian kypsyneet. Maista, rakas vanhin, kumpiko näistä on makeampi. Javanhin ottaa ne marjat enkelin kädestä ja panee niitä auringon paisteeseen jasanoo, nämä punaiset viinamarjat ovat ensimmäiseksi kypsyneet siinäviinamäessä, jonka minä olen istuttanut Pohjanmaalle. Eivät ne tosin ole niinmakeat kuin ne viinamarjat, jotka ovat kasvaneet Kaanan maalla, mutta onse kuitenkin outoa, että sen vertaiset marjat ovat kasvanne Pohjanmaalla,kussa on niin lyhykäinen kesä, ja niin harvoin aurinko paistaa, ja niin kylmätuuli puhaltaa mailmasta. Katsokaa tekin Siionin tyttäret, kuinka kaunis kuorion jäänyt niistä kahdesta viinamarjasta, joita kuoleman enkeli onleikannut varhain, että he niin pian kypsyneet ovat. Tämä on meidänkristillisyyden sisar Maria Isakin tytär Mikko, jonka Herra on katsonutmahdolliseksi kantamaan elämän kruunua. Hän on ollut, niinkuin muutihmiset, pimeydessä siihen asti, että tämä pikkuinen valkeus tuli mailmaan.Silloin rupeis hänkin näkemään sokeutensa. Me olemme hänen omastasuustaan vastaan ottaneet sen tunnustuksen, että hän oli keväällä tuntenutmerkkiä Jumalan armosta. Hän valitti myös tautivuoteellansa, että nuokkuminenoli tullut kesällä, mutta koska nyt käsky tuli ylhäältä, että hänen pitipoislähtemän tästä murheen laaksosta, rupeis hän suuremmalla ahkeruudellavalmistamaan lamppuansa. Ja Herra kuuli myös hänen huokauksensa, niinettä hän Herran Ehtoollisen jälkeen tuli tuntemaan Jesusta leivän murtamisestaja sai sen autuaallisen paikan, jonka Herra oli hänelle valmistanutijankaikkiseksi majaksi. Mutta meidän toivomme on, että hänen kirkastettuhenkensä näkee nyt lakkaamatta sen suuren kirkkauden, jonka Herra hänellenäytti. Ja se pikkuinen vesa, joka hänestä puhkeis, jonka kuoleman enkeli oli