Kirjeitä

vahvemmaksi, jota likemmäksi he tulevat taivaan porttia, niin tuli senkirkastetun hengen usko viimein niin vahvaksi, että ei hän huolinut kokomailmasta. Ja koska monella luonnollisella vanhemmalla on murhe niistäpienistä lapsista, jotka vanhemman kuoleman jälkeen jäävät orvoiksi jaturvattomiksi, ei kuitenkaan tämä korkeammasti armoitettu sielu pitänytvähintäkään murhetta niistä pienistä lapsista, jotka nyt ovat jääneet orvoiksivanhemman kuoleman kautta. Niin vahva oli hänen uskalluksensa Jumalaan,että Hän pitää parhaiten murheen lapsista, joka hengen antanut on.Ole siis kiitetty rakas vanhin, sinä suuri ristinkantaja, joka olet antanutmeidän elää siihen päivään asti, että me olemme silmillämme saaneet nähdä,kuinka yksi kristitty kuolee. Ole kiitetty rakas vanhin, joka niin runsaasti oletvuodattanut armos yhden köyhän ja mailmalta ylönkatsotun vaimon päälle,että me hänessä olemme saaneet nähdä elävän uskon tuntomerkit. Ja sinäkirkastettu henki, ennen olet sinä huokanut, nyt sinä levität sydämes ilosta.Ennen olet sinä kontannut maan tomussa, nyt sinä olet päässyt lentämään.Ennen olet sinä itkenyt, nyt olet sinä ilossa ja riemussa sinun Armahtajas,sinut Lunastajas tykönä, jonka jalkoja sinä viheliäisyyden tilassa halannut oletja kastellut katumuksen kyynelillä. Hän on nyt pyyhkinyt sinun kyyneleesi. Etsinä, rakas sielu, enää kaipaa sinun pieniä lapsias ja puolisoas, joitas oletjättänyt tänne itkemään ja kaipaamaan äitiänsä. Kyllä sinä rukoilet kuitenkinheidän edestänsä. O kirkastettu henki siinä suuressa avaruudessa, siinäkirkkaassa ilmassa, kussa nyt veisaat kiitosta ja ylistystä ja kunniata sinunVapahtajalles. Mutta me vaivaiset madot ja matkamiehet, me olemme vielähuokausten ja kyynelten ilmassa, me olemme vielä konttaamassa maantomussa. Emme ole vielä viimeisen kilvoituksen siunauksia kuulleet. Kuitenkinon meillä se toivo ja uskallus Jumalaan, että me viimein kostumme, jos meainoastansa pyrimme, riistämme ja ikävöitsemme, huudamme, ahkeroitsemme,huokaamme ja rukoilemme, että rauhan Jumala antais meille voimankilvoittelemaan urhoollisuuteen, kärsimään, hartauteen, rukoilemaan voimaauskomaan, että me elämme Vanhemman turvissa. Amen.L. L. Laestadius.