Kirjeitä

nyt täytyy vanhimman murehtia lapsiansa, jotka niin nuorena ovat kuolleet.Ei Hän taida enää saada nähdä niitä lapsia, jotka ovat vajonneet kuolleenuskon hautaan, siellä he mätänevät ja ainoastansa luut jäävät.Mitäs meidän pitää sanoman niistä lapsista, jotka niin nuorena ovat kuolleet?Että Vanhimmalle tulee suuri murhe niistä, että Hän kaipaa niitä ja huutaaheidän nimeänsä vielä heidän kuolemansa jälkeen. Voi minun poikani! suuriDaavid poikansa kuoleman jälkeen, voi minun poika Absalom! Mutta mitäkuolleet lapset tietävät siitä, vaikka murheellinen Vanhin huutaisi kuinka: voiminun poikani! ei kuolleet raukat kuule enää rakkaan Vanhimman huutoa, javaikka vielä Vanhin vuodattaisi katkeroita kyyneleitänsä heidän hautansapäällä, ei ne tiedä niistä mitään. Ja koska ei ole enää monta lasta elämässä,jotka Hänen nimeänsä huutavat ja Isäksi kutsuvat, niin minä surkuttelen niitälapsia, jotka niin nuorena ovat kuolleet, ja minusta on surkea nähdä, kuinkasuuri murhe on tullut Vanhimmalle. Mutta minä en saata Häntä lohduttaa,enkä saata minä niitä kuolleita herättää, vaan minun täytyy sanoa niilleharvoille sieluille, jotka vielä ovat elämässä, että he varottaisivat itseänsäkäymästä vaarallisia paikkoja, kussa vihollinen on vartioitsemassa jakiljumassa ja ärjymässä niinkuin karhu tai jalopeura, joka luolastansa tulee.Amen.ELÄMÄKERTAjonka on ylöskirjoittanut L. L. Laestadius. Tämä on ensimmäinen kristitty,joka on kuollut laestadialaisesta herätyksestä toukokuun 9. p. v. 1849.Meidän kristillisyytemme sisar, Maria Pietarintytär Mattila, joka on jättänyttämän katoavaisuuden mailman menneenä keskiviikkona, joka oli yhdeksäspäivä toukokuuta 1849, ja on antanut meille yhden merkillisen esimerkin,kuinka yksi kristitty, joka on saanut sen vakuutuksen, että hänen syntinsäovat anteeksi annetut, saattaa ilolla ja riemulla kuolla, koska mailman lapsetsitä vastoin lähtevät pois kauhistuksella epäilemisen kautta. Se on merkittävä,että tämä meidän kristillisyytemme sisar, jonka kirkastettu henki nyt onparemmassa ilmassa, oli nuoruudessa niinkuin Maria Magdaleena himoiltaylitsevoitettu ja mailman perään ankara, että hän tähän seurakuntaantultuansa ei tiennyt muusta hyvästä kuin ainoastansa siitä, mitä mailma