Kirjeitä

kirjojakin olemme lukeneet. Johan Rännänkin, maan kauhistus, Cocatosta,Viipuriin syksyllä 1883 oikein lammasvaatteilla kirjoitti, itse suruton,on se kaunis. Jumalattomien passaa nauraa, jotka tuntevat, kuinka sekin oli.Ei se seiso kristillisyys kauniissa sanoissa eikä koreaäänisissä kirjoituksissa,mutta voiman osoituksissa, eikä ulkonaisissa lahjoissa, että on iso muisto japaljon puhuu, eli kirjoittaa vanhinten sanoilla.Paavali on opettanut korkeasta tiestä, jossa tulee itsensä uhraava rakkauskysymykseen, jossa tulee ihmisen korkeat luulot ilmi. On myös apostoli meitäopettanut tuntemaan ja kuulemaan ensimmäisiä ruumiin jäseniä, jotkaJumala on ensin istuttanut seurakuntaan.Raattamaa vanhin on marraskuussa 1884 niin voimallisesti kirjoittanutNorjaan, joka neuvo vaikutti Postissa, että kirjoitti kirouskirjan HammerfestiinTeppolasta ynnä muista, jonka Raattamaa ja Erkki Antti lähetti neuvon sanainkanssa mennä talvena Feetulle. On minulla kopio. Niin minä olen opintotuuden tähden ollut vakuutettu, että Postin raamatun ymmärrykset, joitatäälläkin oli, on sokeutta totisesti, eli, eikö seuraa mitään vahinkoa, vaikkamiten ymmärtäisi tärkeät raamatun paikat. Vieläpä julkinen laste LaestadiuksenPostillallekin; se kelpaa kaikelle maailmalle; — ei sitä kristillisyyttä opitajärjen viisaudella, mutta sydämen yksinkertaisella uskomisella, ei miehuudella,mutta lapsellisella nöyryydellä. Ja taivaallinen viisaus on ensinnä puhdas,sitten rauhallinen, siveä, uskoa täynnä, laupeutta ja hyviä hedelmiä,eriseuraton ja ulkokullaton, mutta vanhurskauden hedelmä rauhassa kylvetäänniiltä, jotka rauhan pitävät.Veli oli jo toissa talvena Norjan rannalla Raattamaan suulla lausunut, etteiminun enään kirjoittaa mitään eli toimittaa Norjaan, ennenkuin minä sovinAmerikassa seurakunnan kanssa, koska minulla on ollut riitaa seurakunnankanssa, eikä riidan syyt ole muutamilla niinkuin yksi Henrikki Bärkillä ainaesikoisiin asti. He rohkenevat sokeutta antaa, Lotta, Bärki, Rovainen ja muutamiamuita. Eihän Raattamaa ole koskaan niin ymmärtänyt, ettäminä olen seurakunnan kanssa riidassa. Eiväthän ne ole tosia veljeni muistelmat,kaikki on ollut puremista. Mutta minä ymmärrän, ettei veli puhu siitäkristillisyyden ylösrakennukseksi. Mikä pakko sinulla on toisin ymmärtäätaivaan tähdistä ja juoksusta? Meillä ei ole aikaa kirjoittaa eli toimittaa riidaksieli rauhattomuuden sytyttämiseksi, mutta rakkaudeksi särkyneisiin paikkoihin