Kirjeitä

Kuningas ei ole säästänyt yhtään ainoata veripisaraa, jota Hän ei ole antanutHänen pyhästä ruumiistansa vuotaa. Omatuntoni myös todistaa, etten olesäästänyt aikaa ja vaivaa työtä tehdessäni keskellänne sen päälle, että tetulisitte opetetuiksi ja johdatetuiksi meidän Herran JeesuksenKristuksen ristin juurelle, Yrttitarhaan ja Golgataan. Mutta nyt minä pelkään,että Vapahtajan vaivat menevät hukkaan, ja myös minun työni hukkaanmenee, koska te olette tulleet niin suuriksi ja isiksi kristillisyydessä, ettetteenää ota kenenkään neuvoa vastaan, vaan mitä oma järki neuvoo, sitä teuskotte ja sitä pidätte jumalallisena viisautena.En minä kaikista teistä näin puhu, vaan että Raamattu täytettäisiin, jokasanoo: joka syö leipää minun kanssani, hän tallasi minua jalallansa: ja teolette puhtaat, ette kuitenkaan kaikki. Minä pelkään, että jos teidänkristillisyytenne pääsee sinnepäin raavastumaan, kuin se on näinä kahtenavuotena raavastunut, niin voi käydä siten, että te, jotka ennen tätä aikaaolitte niinkuin lapset uskon yksinkertaisuudessa, tulette sadanajastaikaisiksiämmiksi tulevana vuonna, ja viimein kuolette hengellisellä kuolemalla ja eiyksikään lapsukainen itke teidän hautanne päällä. Ja missä on nyt MariaMagdaleena, joka itkee taivaallisen Vanhimman haudan päällä? Missä nyt onJohannes, joka seisoo ristin kohdalla ja katselee, kuinka sotamiehet pistävätkeihään taivaallisen Vanhimman sydämeen? Taitavat nyt olla haudassakaivamassa hikiliinoja; Joosep ja Nikodeemus ovat nyt panemassa Hänenruumistansa kuolleen uskon hautaan, ja kukatiesi, jos Hän enää nousee,koska Hänen lapsensa ei ole itkemässä ja parkumassa; ei ole enää MariaMagdaleena itkemässä kaipauksen kyyneleitä haudan partaalla, ei näySalomea ja Johannesta tulevaksi hyvän hajuisilla yrteillä voitelemaanJeesuksen ruumista. Ei ole enää semmoisia orpolapsia, jotka itkevät japarkuvat Vanhimman haudan päällä. Ilmankin he ovat jo suuriksi tulleet jamiehiksi ja isiksi kristillisyydessä, etteivät he tarvitse enää itkeä ja huokaillaVanhimman perään. Kuinkapa lapset enää itkevät, koska Vanhin on aikaakuollut, ja he ovat itse miehiksi tulleet ja isiksi kristillisyydessä, etteivättarvitse enää Vanhimman holhoamista. Voi, voi! kuinka pian nämät raavaatlapset ovat unohtaneet Vanhimman rakkauden; kuinka pian he ovatunohtaneet, millä suurella vaivalla ja verenvuodatuksella Vanhin on heitäsynnyttänyt, ja millä murheen pidolla Hän on ruokkinut ja kasvattanut heitä.