Lataa lehti tästä - Suomen rakennustaiteen museo

Kesänäyttely vie matkalleSuomen 1900-luvunarkkitehtuuriinArkkitehtuurimme vuosikymmenet 1900–1980Näyttely 10.6.–6.9. 2009Visiting Villa Schreinerand Villa NorrköpingArchitect Sverre FehnIntuition • Reflection • ConstructionExhibition 16.9.–29.11.2009SUOMEN RAKENNUSTAITEEN MUSEO KESÄ–SYKSY 2009 Museum of finnish architecture SUMMER–AUTUMN 2009

Arkkitehtuurimmevuosikymmenet 1900–1980Museon kesänäyttely vie matkalle Suomen 1900-luvun arkkitehtuuriin. Setarkastelee rakentamisen historiaa yhteiskunnallista taustaa vasten ja ottaahuomioon taloudessa, politiikassa ja tekniikassa tapahtuneen kehityksen. Nämätekijät ovat aina vaikuttaneet paitsi rakentamisen määrään, myös arkkitehtuurinmuotokieleen. Museon aiemmissa epookkinäyttelyissä on ollut lähtökohtanayksittäisen arkkitehdin elämäntyö, jonkin rakennustyypin kehitys tai materiaalit,kuten puu, betoni tai lasi. Nyt on ensimmäistä kertaa esillä lähes kokovuosisadan historia.Elina Standertskjöld, Hanna Galtat

Suomi, kuten useimmat muutkin Euroopan maat,koki vuosina 1860–1914 suuren yhteiskunnallisenmurroksen. Aikakautta on ollut tapana luonnehtiateollistumisen, urbanisoitumisen, kehitysuskon,suurten uudistusten, edistyksen ja modernisoitumisenajaksi. Suomalaiset alkoivat kiinnostua omasta historiastaanja ryhtyivät keräämään tietoa kielestään, kansanrunoudestaanja talonpoikaisista perinteistään. Vuosisadanvaihteen uudesta tyylistä käytetään rinnakkainnimiä kansallisromantiikka, jugend ja art nouveau.Yksi kansallisromanttisen arkkitehtuurin näkyvimpiäpiirteitä oli luonnonkiven käyttö julkisivuissa. Arkkitehditryhtyivät myös suosimaan kotimaisia kasvi- ja eläinaiheita.Kipsiset akanthuksenlehdet vaihtuivat ulpukkaan,lumpeeseen, ohdakkeeseen ja saniaiseen, klassistisetihmishahmot karhuun, pöllöön, oravaan ja sammakkoon.Aikakauden ihanteena oli kokonaistaideteos, jossakaikki sointui kaikkeen. Toteuttaakseen tätä ihannettaarkkitehdit ryhtyivät itse suunnittelemaan huonekaluja,valaisimia, tekstiilejä ja jopa astioita.Tampereen Johanneksenkirkkoa (1899–1907) pidetään yhtenä artnouveau -kauden päämonumenteista Suomessa. Tässä rakennuksessaarkkitehti Lars Sonck sai poikkeuksellisen pitkälle toteuttaa ajalle tyypillistäkokonaistaideteoksen ihannetta. Hänen kädenjälkensä ulottuuyksityiskohdista rakennusta ympäröivään kaupunkirakenteeseen.Sonckin ajatuksena oli yhdistää keskiaikainen kaupunkikuva kansallisromantiikanvoimakkaaseen materiaalintuntuun. Kuva Simo Rista.Vuosina 1914–18 käyty ensimmäinen maailmansotasulki rajat, tyrehdytti ulkomaankaupan ja lamautti pankkitoiminnan.Sodan vaikutuksesta moni suuri hanke,kuten Helsingin rautatieasema ja Kansallismuseo,viivästyivät. Vaikka Suomi ei ollut osallistunut maailmansotaan,vastasyntyneen tasavallan verinen sisällissotavuonna 1918 aiheutti tuhoa kaupungeissa.Olojen vakiinnuttua talouselämä elpyi kuitenkinnopeasti ja Helsinkiä ryhdyttiin kohentamaan Suomenuudeksi pääkaupungiksi. Edellisen vuosikymmenenromanttinen kaupunki-ihanne kapeine ja mutkittelevinekatuineen ei enää soveltunut voimakkaasti kasvavalleliikenteelle. Kaupunkisuunnittelijat ryhtyivät laatimaanasemakaavoja, joita halkoivat leveät ja suorat liikenneväylät.Myös arkkitehtuuripiirustuksiin alkoi ilmestyä autoja.Muutos 1910-luvun historiallisten tyylien kirjostakohti klassista arkkitehtuuria tapahtui samoihin aikoihinkaikissa Pohjoismaissa. Vallinnutta suuntausta onkinryhdytty kutsumaan pohjoismaiseksi klassismiksi.Syksyllä 1929 tapahtui New Yorkin Wall Streetilläpörssiromahdus, joka johti maailmanlaajuiseen talouskriisiin.Se hiljensi myös Suomen vientimarkkinat. Kunkaikesta oli pulaa, karsittiin rakennuksistakin kaikkimikä miellettiin turhaksi. Muutos johti lopulta siihen,että esimerkiksi julkisivuista katosivat kaikki koristeet.Ajateltiin, että rakennuksen ulkoasu muotoutui itsestäänkauniiksi, kun sisätilat suunniteltiin toimiviksi. Tätä suunnitteluperiaatettaalettiin kutsua funktionalismiksi.1930-luvun puolivälin taloudelliseen nousukauteenliittyi sosiaalinen herääminen. Myös arkkitehtuuri alettiinmieltää osaksi yhteiskunnallista muutosta. Nopeasti kehittyvässäEuroopassa syntyi ajatus ”uudesta ihmisestä”,joka harrasti liikuntaa, autoilua ja elokuvia. Edistyksellisetnaiset alkoivat käydä töissä kodin ulkopuolella,leikkasivat tukkansa lyhyeksi ja ryhtyivät polttamaantupakkaa. Koneita ja tekniikkaa ihailtiin, ja modernistatuli muotisana, jolla oli vahva positiivinen lataus. Katseetkohdistettiin tulevaisuuteen; uusi arkkitehtuuri miellettiinsekin osaksi suurta muutosta. Funktionalistit olivatsitä mieltä, että vanhat talot voitiin huoletta purkaa jaettä uudisrakennuksetkin voitiin tarvittaessa suunnitellaväliaikaisiksi.Malmin lentokentän hallintorakennuksen (1935–38) saivat suunnitellakseenarkkitehdit Dag Englund ja Vera Rosendal Rakennushallituksenalaisuudessa. Rakennuksen täysin pyöreä muoto on haluttu nähdä koneromantiikansymbolina. Rakennus on terastirapattu, ja sisustuksessakäytettiin funktionalismille tyypillisiä kirkkaita värejä. Kuva Pietinen.Optimistinen tulevaisuudenusko kuitenkin väistyi, kunSuomen ja Neuvostoliiton välillä alkoi sota marraskuussa1939. Talvi- ja jatkosodassa tuhoutui suuri määrärakennuksia sekä liikenteen ja tiedotusvälineiden rakenteita.Suunnittelijoita ja rakennustyömiehiä kaatui taiinvalidisoitui rintamalla. Sodista aiheutuneiden tuhojenkorjaaminen ja luovutetuille alueille jääneiden rakennustenkorvaaminen uusilla kesti vuosia.Jälleenrakennuskauden yksi suurimpia ongelmia oliasuntopula. Pommituksissa asuntonsa menettäneidenlisäksi vailla pysyvää asuinsijaa olivat talvisodan jälkeenKarjalasta muualle maahan muuttaneet evakot. Suunnatonrakennustehtävä pani arkkitehtien ammattitaidonkoetukselle. Vaikeuksista huolimatta sodan jälkeisinävuosina rakennettiin paljon ja korkeatasoisesti. Kovanpaineen alla suomalainen arkkitehtuuri nousi kansainväliseenmaineeseen.1950-luvun kuluessa Suomi muuttui maatalousvaltaisestamaasta moderniksi teollisuusvaltioksi.Kehitystä vauhditti Neuvostoliitolle maksettavatraskaat sotakorvaukset, joiden viimeinen erä maksettiinsyyskuussa 1952. Sota opetti myös, että kansoja jayhteiskuntarakenteita voitiin tuhota entistä nopeamminja tehokkaammin. Tämä sai ihmiset ymmärtämään, ettäelämä sellaisenaan on arvokasta. Yksinkertaisuus, kauneusja arkielämän mukavuus asetettiin edustavuudenedelle. Myös sisustussuunnittelussa oli havaittavissa

Suomalainen tiedekeskus Heureka, 1988, Heikkinen&Komonen.Kuva Jussi Tiainen.Decades of Finnish Architecture 1900–1980Exhibition 10 June – 6 September 2009Museum of Finnish ArchitectureThe summer exhibition of the Museum of FinnishArchitecture takes its visitors on a journey toexplore Finnish architecture of the 20th century.It addresses the history of building and developmentagainst the background of Finnish society,taking into account economic, political andtechnological developments. These factors havealways influenced not only the volume of buildingbut also the idiom of form of architecture.In Finland, the turn of the 19th and 20thcenturies was dominated by the repressivepolicies of the Russian Empire. The first decadeof the century was marked by the First WorldWar and the Finnish civil war in the spring of1918. The 1920s were the years of buildingthe administrative centres of the young republicof Finland, which had gained independence in1917. In the 1930s, the country suffered fromthe economic depression, and the 1940s werethe war years, followed by reconstruction in the1950s. The 1960s witnessed major internalmigration from the countryside into the cities andthe 1970s were the period of the energy crisis. Inthe 1980s, Finland entered the era of the casinoeconomy.The exhibition addresses building and developmentfrom town planning down to interiors withscale models, contemporary images, drawingsand colour photographs. The evolution of buildingtechnology is also considered. The Museum’searlier epoch-oriented exhibitions have taken astheir starting points the life’s work of architects,the development of a specific building type, ormaterials such as wood, concrete and glass. Thisexhibition addresses the history of a period ofalmost a century in a comprehensive manner.sama pyrkimys hienostuneeseen yksinkertaisuuteen, lähesgraafiseen ilmaisuun, kuin arkkitehtuurissa. Alvar Aallostatuli 1950-luvulla suomalaisten arkkitehtien johtohahmo.Hänen arkkitehtuurissaan hallitsevaksi materiaaliksi tulipunatiili.Suomessa 1960-luku merkitsi suurta maaltamuuttoa.Maailmalla vallitsi kylmä sota. Berliiniin rakennettiinmuuria, Vietnamin sota alkoi ja ihminen astui ensimmäistäkertaa kuun kamaralle. Arkkitehtuuri oli vähäeleistä, järkiperäistäja materiaaleja sekä rakenteita korostavaa. Tyylinsyntymiseen vaikuttivat teollisen rakennustekniikan kehitys,elementtirakentaminen ja sosialistinen maailmankatsomus.Vanhemman polven ”sankariarkkitehteja” alettiinkritisoida elitismistä ja yksilöllisyyden korostamisesta sekäliian taiteellisesta tyylistä.Vuoden 1973 öljykriisiä seurasi lama. Rakennustenteollinen tuotantotapa alkoi näkyä niiden laatikkomaisessaulkoarkkitehtuurissa. Torninosturin suorituskyky määräsiseinäelementtien koon, ja niiden saumojen muodostamastaruudukosta tuli julkisivun hallitseva piirre. Julkisivujenpaljas betonipinta oli seurausta säästöistä työvoima- jamateriaalikustannuksissa, mutta sen nähtiin myös ilmentävänelementtirakentamisen tehokkuutta ja sosiaalistatasa-arvoa.Urho Kekkosen pitkä presidenttikausi päättyi 1981.Neljä vuotta myöhemmin Mihail Gorbatsov käynnisti perestroikaksinimitetyn uudistuspolitiikan, joka johti Neuvostoliitonhajoamiseen 1991. Berliinin muurin murtumistavuonna 1989 seurasi Saksojen yhdistyminen. 1980-luvullaSuomi siirtyi kasinotalouden aikaan ja yksilötasollavahvistui kulutukseen ja hyvinvointiin keskittynyt hedonistinenelämäntapa. Pääkaupunkiseutu jatkoi kasvuaanja taloudellinen nousukausi vaikutti asuinolojen paranemiseen.Modernismin puhdasoppisuutta vastaan syntynytpostmodernistinen tyyli rantautui maahan. Rakennukset jajulkisivut olivat usein monumentaalisia ja lavasteenomaisia.Monimuotoisuudella ja koristeellisuudella tavoiteltiinvirikkeellisempää ympäristöä. Erkkerit, tornit, katokset,pyöreät ikkunat ja vapaan veistokselliset muodot saivatvaikutteita historiasta, mutta niiden muotokieli oli moderni.Postmoderni tyyli tuli erittäin suosituksi kaupallisissarakennuksissa ja sen suosio on säilynyt nykypäivään asti.Oulun yliopistossa arkkitehti Reima Pietilän johdolla syntynytkoulukunta loi omaleimaisen, paikallisuutta korostavanarkkitehtuurityylin.Arkkitehtuurimme vuosikymmenet 1900–1980Näyttely 10.6.–6.9. 2009Näyttely perustuu vuosina 2006–08 ilmestyneisiin, museonerikoistutkija Elina Standertskjöldin kirjoihin Arkkitehtuurimmevuosikymmenet 1900–1920 ja 1930–1950.Lähitulevaisuudessa ilmestyy kolmas osa vuosilta1960–1980. Rakennustieto Oy:n, Rakennustietosäätiön jaSuomen rakennustaiteen museon yhteistyössä julkaisematkirjat toimivat näyttelyn luetteloina.

Kaksi museon pitkäaikaista työntekijää eläkkeelle elokuussa 2009Rakennustaiteen museo kiittää Anna-Liisa Alhoa ja Erkki Vanhakoskea ansiokkaastatyöstä ja toivottaa elämyksellisiä eläkepäiviä.Kirjastonhoitaja Annal-Liisa Alho on ollut museossatyössä pisimpään koko henkilökunnasta, 37 vuotta.Vielä opiskelijana, vuonna 1972, hän tuli työhön museonkirjastoon taidehistorian laitoksella olleen työpaikkailmoituksenhoukuttelemana. Kirjastosta tuli Alhon vakituinentyöpaikka, ja vuodesta 1999 hän on toiminut kirjastonhoitajanatoimen ensmmäisen hoitajanPentti Heleniuksen jäätyä eläkkeelle.Työ on muuttunut näinä vuosina. Paperisistakirjastokorteista ja kirjoituskoneistaon siirrytty kirjastojärjestelmien,tietokantojen ja verkostojen aikaan. Toiminta-ajatuson muuttunut lähemmäksiasiakasta, joka on nyt keskeisin tekijästrategisissa suunnitelmissa. Tavoitteenaon vastata asiakkaan tarpeisiinenemmän kuin he pyytävät. Kyselytja tiedonpyynnöt museon kirjastossa,joka on laaja alansa erikoiskirjasto, ovatolleet haastavia ja yllättäviä monipuolisuudessaan.Alhon perusteellinen aineiston tuntemuson ollut suureksi avuksi asiakkaille.Huolena on kuitenkin taloudellistenresurssien kaventuminen. Vaikka kirjatnykyisin luetteloidaan sähköiseen muotoon,ne ovat yhä useimmiten painettujateoksia, varsinkin rakennustaiteen yhteydessä.Alho kokee juuri työskentelyn kiinnostavien arkkitehtuurikirjojenparissa uransa hienoimmaksi asiaksi.Uusklassismiin liittyvä kirjallisuus on ollut Alholleläheinen ja modernin arkkitehtuurin suuntauksista minimalismi,samoin ympäristön suojelu ja parantaminen ovatmyös olleet mieluisia aihepiirejä. Aineiston valinnassa onkuitenkin aina täytynyt muistaa arkkitehtuurin laaja-alaisuussekä sen liittyminen yhteiskunnan suunnitteluun jamoniin taiteen aloihin.Rakennustaiteen museon pitkäaikainen amanuenssiErkki Vanhakoski on työskennellyt museossa 36 vuotta.Kuten monet muutkin museon työntekijät hän aloittiuransa harjoittelijana nähtyään työpaikkailmoituksenyliopiston taidehistorian laitoksen seinällä. Ensimmäisenvuoden tehtäviin kuuului valokuvien liimaus korteille.Tuossa tehtävässä kehittyi suomalaisen arkkitehtuurintuntemus. Museon silloinen kaikkivoipa johtaja KyöstiÅlander valvoi tiukasti töitä, mutta kertoi myös mielelläännuorille näkemyksistään arkkitehtuurista.Piirustuskokoelman hoidosta tuli Vanhakosken työsarka.Hänen aikanaan museo on siirtynyt Puistokadunpuutalosta Kasarmikatu 24:ään ja piirustuskokoelma onsaanut asianmukaiset tilat Vantaan varastossa.Vanhakoksen työuran tärkeitä hetkiä ovat olleetarvokkaan Eliel Saarisen piirustuskokoelman tilapäinensiirto Valtionarkistoon ja piirustusten mikrofilmaus.Myös Alvar Aallon tärkeimpien piirustusten kuvautus1970-luvulla oli merkittävä projekti, jossa pääsi tutustumaanmaestro Aaltoon.Vanhakoski ehti tavata monia muitakin arkkitehtuurinvaikuttajia. Hän järjesti Otto-I. Meurmanin 100-vuotisnäyttelyn ja on ollut mukana lukuisissa näyttelyprojekteissa,mm 20th Century Architecture: Finland-katselmukssa Frankfurtissa, Pariisissa ja Wienissä.Vanhakoski on ollut vahvasti sitoutunut työhönsä.Monet tutkijat ja arkkitehdit tietävät hänen palvelualttiutensa,kun museon piirustuksia on tarvittu nähtäväksitai kopioitavaksi. Hänen laaja tietämyksensä Suomenarkkitehtuurista on ollut iloksi ja hyödyksi myös museonomalle henkilökunnalle.

Sverre Fehn. Kuva Stina GlømmiEva MadshusVilla Schreiner ja Villa NorrköpingKäynti kahdessa Sverre Fehnin piirtämässä huvilassaArkkitehti Sverre Fehn. Intuitio • pohdinta • rakennusNäyttely 16.9.–29.11.2009Norjan huomattavimman arkkitehdin Sverre Fehnin (1924–2009) tuotannosta on tarkasteltavanajoukko toteutettuja ja toteutumattomia projekteja, jotka hän on itse valinnut näyttelyyn.Esillä ovat mm. Brysselin vuoden 1958 maailmannäyttelyn Norjan paviljonki, Osloonäskettäin valmistunut Norjan kansallismuseon arkkitehtuuriosaston rakennus sekä VillaSchreiner ja Villa Norrköping. Tuottaja: Norjan valtion taide-, arkkitehtuuri- ja designmuseo.6

äiden talojen yksinkertaisuudessa,selkeissä pohjaratkaisuissa sekäsuorassa yhteydessä luontoon onjotain vapauttavaa. Harvasta norjalaistennykyarkkitehtien piirtämästä pientalostalöytyy yhtä hienoja ratkaisuja kuin näistäkahdesta Fehnin 60-luvun huvilasta.Minulla on ollut ilo saada vierailla kummassakinrakennuksessa.Oslon Kringsjån kaupunginosassasijaitseva Schreinerin pikku huvila on kadultakatsoen melkein huomaamaton. Matalanaja vaatimattomana se kääntää selkänsäulkopuolisille. Sisäänkäynti rakennukseentapahtuu muurin vierustaa kulkevaa katettuaväylää pitkin.Rakennusta lähestyttäessä alkaa huomiokiinnittyä myös yksityiskohtiin. Ulko-ovi ei olekaan normaalinkokoinen vaan ulottuu kattoon asti. Puinen vedinkään eiole tavanomainen, vaan oven korkuinen, mutta silti käteenhyvin istuva. Talon omistaja Berit Schreiner avaa oven.Astumme eteisen kautta verraten hämärään halliin, jokasaa valonsa vain ylhäältä peilin kautta. Hallin puupaneloidutseinät ja sen inhimilliset mittasuhteet synnyttävät lämpimäntunnelman.Talon isäntä Per Schreiner toivottaa meidät tervetulleiksiolohuoneessa. Meitä vastassa on päivänvalo ja luonto,jonne sisätila jatkuu lasisten seinän korkuisten liukuovien japation vaalean terrazzo-kiveyksen välityksellä. Vain kapeakatonrajaan sijoitettu ikkuna antaa tilaan valoa. Hämärässänurkassa on intiimi oleskelutila kodikkaine ja turvallisinenahkasohvineen sekä kiinteine kirjahyllyineen. Illat vietetääntakan ääressä. Sen toisella puolella on ruokailuryhmä,jonka äärelläollaan päiväsaikaan,luonnonvalossajalähellä luontoa.RouvaSchreineravaa liukuovenpuutarhaan.Hän tietää, ettäarkkitehdit kameroineennäkevätmielelläänhuvilan tästäkuvauksellisestakulmasta. On kuin olisi metsän keskellä, kun katseleepuutarhaa sammalen peittämine kallioineen, mäntyineen jamustikanvarpuineen. Olen astumaisillani terassilta puutarhaan,kun huomaan, että portaana toimii kaunis luonnonkivi,joka on ikuistettu moniin valokuviinkin.Berit ja Per Schreiner kertovat hedelmällisestä yhteistyöstäFehnin kanssa ja heidän aikaa myöten syntyneestä jaelinikäiseksi muodostuneesta läheisestä ystävyydestään.Paikalliset rakennusmääräykset edellyttivät, että uudetLangmyrgrendalle rakennettavat rakennukset olisivatatriumtaloja. Tämä määräys peruttiin myöhemmin, mutta seehti osaltaan vaikuttaa Fehnin suunnitelmaan. Sulkeutunutkatujulkisivu syntyi juuri näiden varhaisten atriumsuunnitelmientuloksena. Talon keskelle, aiotun atriumpihan paikalle,Fehn sijoitti vain yläikkunoiden kautta valaistut märkätilat.Per Schreiner näyttää meille myös huvilan yksityistäpuolta. Keittiö, kylpyhuone, suihku ja WC on sijoitettu tiiliseinäiseenkeskusosaan, johon lankeaa voimakas valo katonkorotetun osan yläikkunoista. Isäntäväen makuuhuone ja lastenhuoneet ovat märkätilojen toisella puolella. Niiden ikkunaton suunnattu kohti naapuritaloa, joka tällä puolella tonttiasijaitsee muita naapureita lähempänä. Katettu käytävä,joka kulkee talon tällä sivulla, takaa kuitenkin yksityisyyden.Lastenhuonetta voidaan jäsentää ja se voidaan myös jakaakahdeksi huoneeksi liukuovella. Ihailemme Fehnin oivaltavaaratkaisua erottaa isäntäväen makuuhuone olohuoneestakahdesta suunnasta aukeavilla kaapeilla.Erotessamme mietin, että en ole useinkaan tavannutperhettä, joka eläisi näin suuressa sopusoinnussa talonsakanssa.Per Schreinerin kuoltua 2005 Berit Schreiner asui talossavielä vuoden, ennen kuin päätti myydä rakkaan huvilansaja muuttaa asumaan kerrostaloon. Ratkaisu oli vaikea, muttasekä hän että koko arkkitehtikunta huokaisivat helpotuksesta,kun talon osti arkkitehti Stein Halvorsen. Halvorsen oliaikanaan Sverre Fehnin oppilas.Oslon Sverre Fehn -näyttelyn yhteydessä Stein Halvorsenesitteli ystävällisesti huvilaa suurelle vierasjoukolle.Huvila näytti tarkalleen samanlaiselta kuin käydessäni siinäviittä vuotta aiemmin, ensivierailuni voimakas tunne-elämystuli mieleeni nytkin. Jokainen vierailija koki minun tavallanitalon erityisen ilmapiiriin. Halvorsen kertoi viihtyvänsä hyvinVilla Schreinerissa eikä tunne tarvetta muuttaa pienintäkäänyksityiskohtaa. Se ei olisikaan enää mahdollista nyttemminsuojelukohteeksi määrätyssä talossa.Sverre Fehnin näyttelyn Tukholman-esityksen avajaistenyhteydessä minulla oli ilo saada vierailla NorrköpingissäAnna ja Bo Sylvanin luona Karin Åberg Wærnin ja RasmusWærnin kanssa. Sylvanit ostivat huvilan 1965. Silloin se oliollut tyhjillään vuoden, kun asuntonäyttely, jonka osa se oli,oli päättynyt. Taloa pidettiin hiukan erikoisena, minkä vuoksi

Villa Norrköping. Photo Teigens Fotoateliersitä oli vaikea saada kaupaksi. Vuodesta 1965 Sylvaninperhe on kuitenkin asunut siinä onnellisena. He eivätole halunneet muuttaa mitään talossa ja ilahtuivat, kunse lisättiin Norjan kulttuurihistoriallisesti arvokkaidenrakennusten listaan 2001. Asuntonäyttelyn aikoihinIngrid ja Sverre Fehn sekä heidän poikansa Guy asuivatitse talossa. Valokuvaaja Teigen otti noihin aikoihin kuuluisatvalokuvansa huvilasta, niiden joukossa kuva GuyFehnistä leikkimässä autoilla kulmaikkunalla.Sylvanit arvostavat huvilassaan erityisesti luonnonläheisyyttä ja miten siinä asuessaan kokee päivän rytmin,auringon ja vuodenaikojen kierron. Valon ja varjonvastakohtaisuus on oleellinen osa talon tunnelmaa.Fehn suunnitteli hämärät, intiimit ja suojaisat paikatmuodostamaan dramaattisen vastakohdan kirkkaanpäivänvalon valaisemille, aurinkoon ja luontoon kurkottavilletiloille. Huvilassa on peräti kahdeksan puutarhaanjohtavaa ovea, tosin osa jo siinä kunnossa, ettei niitä voienää käyttää. Sisällä talossa avoimen tilan voi muuttaasarjaksi huoneita kahdeksan liukuoven avulla.Tilaustyönä tehdyt sisustukset ja huonekalut ovatsäilyneet muuttumattomina. Suurin osa huonekaluistaon tehty kiinteiksi, mutta tallella ovat myös erityisestitätä huvilaa varten suunnitellut neliömäiset tuolit japöydät. Vain kaksi Teigenin valokuvissa näkyvää lepotuoliaon vaihdettu toisiin, sillä Fehn vei ne mennessäänasuntonäyttelyn päätyttyä.Anna ja Bo Sylvan kertovat talon yksityiskohdista.Monta vuotta talossa asuttuaan hehuomasivat aivan sattumalta, että eteisenpeilin takana on suuret säilytyshyllyt. Hepuhuvat siitä, miten tiilinen keskusmuuri luosisätilan ja ulkotilan välille yhteyden, keittiönja ruokailutilan yhdistävästä oviaukosta,kylpyhuoneen kahteen suuntaan aukeavastakaapista sekä sisäseinän betonisistahyllyistä, joita vastaavat samalla kohtaasijaitsevat hyllyt talon ulkoseinässä. BoSylvan kysyi Fehniltä, miksi kiinteä baarikaappion sijoitettu alas lattianrajaan. Fehnvastasi, että kyseessä oli ehdottomastitietoinen ratkaisu. Baarikaappiin pitää ulottuaaina. Silloinkin kun kunto ei salli muutaliikkumistapaa kuin ryömiminen. Keittiön katonrajassaseinäkaappien päällä huoneen poikki kulkee kolmepuupalkkia. Bo Sylvanilla ei ollut koskaan tilaisuuttakysyä Fehniltä niiden tarkoitusta, joten lupasin tehdäsen hänen puolestaan. Valitettavasti en päässyt tapaamaanFehniä ajoissa, sillä hän kuoli 23. helmikuuta tänävuonna 84 vuoden iässä. Puupalkkien tarkoitus pysyysiis salaisuutena.Anna Sylvan tarjoilee meille kahvia takan edustanoleskelusopessa. Istumme tiilipenkeillä, joita peittävätalkueräiset nahkatyynyt vuodelta 1964. Kookosmatoton vaihdettu toisiin, mutta katon alkuperäinen lämmitystoimii yhä.Vierailun päätteeksi kierrämme talon ulkoa ja ihailemmekahta kaunista katosta ja niiden tiiliseiniä, joihinarkkitehti on sijoittanut komeroita ja hyllyjä. Toisen katoksenalla on kaksi pysäköintipaikkaa ja toisen veneensäilytyspaikka sekä verstastila. Myös taloa ympäröiväkasvillisuus on säilytetty sellaisena kuin maisema-arkkitehtisen suunnitteli 1964. Näin huvilakokonaisuus onsäilynyt alkuperäisen sopusointuisena.Voisi sanoa, että Sylvanin perhe on kuin luotuasumaan Villa Norrköpingissä samoin kuin Halvorseninperhe Villa Schreinerissa. Sverre Fehnin on onnistunutsuunnittelemaan kaksi uniikkia huvilaa, joiden tunnelmaja elämänläheisyys tekevät niiden asukkaista riippuvaisiakodistaan. Silloin ajatuskin muutoksista tai muuallemuuttamisesta tuntuu vieraalta.Tunnetko naapurimaiden arkkitehtuuria?Syksyn ja talven 2009–2010 aikana museon näyttelyiden aiheena on kaksimerkittävää pohjoismaista arkkitehtia, Sverre Fehn Norjasta ja Gert WingårdhRuotsista. Mitä muuta kuuluu arkkitehtuurille pohjoismaissa? Mitä tapahtuujuuri nyt, minkälaisia ovat olleet historialliset yhteydet ja vuorovaikutus?Teemana Ruotsi, Norja, Tanska, Islanti. Seuraa tulevaa ohjelmaa: www.mfa.fiGert Wingårdh. Yksitoista taloa. Näyttely 9.12.2009–28.2.2010Ruotsin tunnetuimpiin kuuluva arkkitehti aloitti uransa Göteborgissa 1977.Wingårdhille ominaisesta varioinnista on tullut osa kansainvälistä Ruotsikuvaa.Näyttelyyn on valittu yksitoista taloa, jotka heijastavat hänen runsaanja monipuolisen tuotantonsa ominaispiirteitä. Talojen ohella näyttely esitteleeWingårdhin arkkitehtuurikäsitystä. Tuottaja: Arkitekturmuseet, Tukholma.8Gert Wingårdh. Kuva Hans Gedda

Villa Schreiner. Photo unknownArchitect Sverre Fehn. Intuition • Reflection • ConstructionExhibition 16.9.–29.11.2009The work of Norway’s most prominent architect Sverre Fehn(1924–2009) is exhibited in a number of built and unbuilt projectsselected by himself. Included are the Norwegian Pavilion atthe Brussels World fair 1958, the Norwegian National Museum– Architecture, built in Oslo in 2008 and Villa Schreiner and VillaNorrköping. Norwegian National Museum of Art, Architectureand Design.Villa Norrköping. Photo Teigens FotoatelierEva MadshusVisiting Villa Schreiner and Villa Norrköpinghere is something liberating about these two,simple villas, with straight forward floor plans anddirect access to nature. Looking at Norwegian,contemporary structures, some of the qualities definingthe two villas Fehn designed in the 60’s can only befound in a few cabins designed by our best architects.I have been lucky enough to visit Villa Schreinertwice and Villa Norrköping once.Walking down Langmyrgrenda at Kringsjå in Oslo,the little house is hard to spot. It is closed in, low and modesttowards the street. When you are about to visit VillaSchreiner, you get prepared to enter the house as youwalk under the roof and along the wall towards the door.Then we start to notice the details. The entry door isnot of standard size but goes all the way up to the roof.It does not have an ugly handle but a piece of wood, customizedto fit a hand, that runs the full height of the door.Berit Schreiner opens the door and we step into the hallthrough the entry and are hit by the house’s atmosphere.The natural, warm, wood paneled walls and the humanproportions, the strong overhead light by the mirror inthe fairly dark entry hall.Per Schreiner welcomes us in the living room. We aremet by the light and by nature which become a part ofthe room via sliding glass doors that run the full height ofthe room as well as the extension of the white terrazzoflooring on the patio outside. The light in the narrowwindow along the ceiling leads us forward in the room.The seating area is in the darkest area – intimate, snugand safe with a custom couch with leather upholstery andbuilt-in bookshelves. One spends the evenings near thefireplace. On the other side of the fireplace is the diningtable; one spends the days here, close to natural light andnature.Mrs. Schreiner opens the sliding door. They are usedto architects visiting with their cameras and know thatwe would love to see the house from this angle – the mostphotogenic one. The land appears with its moss coveredrocks, pine trees and blueberry brush, making you feellike you are in the middle of a forest. As I am about to stepdown from the platform, the beautiful stone is right there,the perfect step, as documented in so many photographs.Berit and Per Schreiner talk about the productivecollaboration with Fehn which lead to an intimate, life-longfriendship. The first meeting with the architect took placein May of 1959. They arrived with the attitude that Fehnwas the artist, but that an important part of his job was tobe convincing.New zoning regulations required new construction inLangmyrgrenda to be atrium style buildings, a requirementwhich was later reversed. However, this requirementwas probably a factor which helped determine Fehn’sdesign. The closed in façade towards the street originatesfrom the early ideas about atrium homes, and the wetcore concept with overhead lighting was most likely anatural consequence of this.

Schreiner also shows us the more private parts of thehouse. The kitchen, bathroom, shower and WC are in thebrick core, with the intense light from the high windowsin the extended portion of the roof. The master bedroomand children’s rooms are on the other side of the wetcore. These rooms have windows towards the neighborwho is closer on this side. However, the covered walkwaywhich continues down this side of the house providesprivacy. The children’s room can be closed off with twosliding doors. A sliding wall can also turn the room intotwo. We then admire the clever solution separating themaster bedroom from the living room, with closets whichcan be accessed from both sides, and a sliding table.As it’s time to say goodbye to Berit and Per Schreiner,I am struck by how I have never met a couple who are livingin harmony with their house to this degree. When PerSchreiner died in 2005 Mrs. Schreiner remained in thehouse for another year before she decided to move to anapartment and sell her precious house. It was extremelyhard for her, but both she and the entire architecturecommunity took a deep breath of relief when the housewas bought by architect Stein Halvorsen.Stein Halvorsen was a student of Sverre Fehn and anarchitect with an appreciation for wood as building material.He was living in a beautiful house which he had builtfor himself and his family, but chose to sell it in order tomove into Sverre Fehn’s architecture.In connection with the Sverre Fehn exhibit in Oslo in2008, Stein Halvorsen generously opened up his homefor a busload of people wanting to see Villa Schreiner.The house looked exactly like it did when I was there fiveyears earlier, and I got the same chills down my backwhen I entered. Everyone else was equally stunned bythe atmosphere you encounter when stepping into thehouse. Stein Halvorsen expressed his deep level of comfortin Villa Schreiner and that he had no desire to changeanything. That is also no longer an option as the housewill be put on the list of protected buildings in 2009.In connection with the Sverre Fehn exhibit’s openingat the Architecture Museum in Stockholm at the end ofJanuary 2009, I was lucky enough to have an opportunityto visit Anna and Bo Sylvan in Norrköping alongwith Karin Åberg Wærn and Rasmus Wærn. The Sylvanfamily bought the Villa in 1965. At that point it had stoodvacant for a year after the house exhibit it was part ofwas over. The house was considered somewhat unusualwhich made it harder to sell. However, since 1965 theSylvan family has lived there, and happily so. They neverwanted to change anything and were excited when thehouse got on the National Heritage List in 2001. Whilethe home exhibit was happening the Fehn family livedthere, Ingrid, Sverre and their little son Guy. It was duringthis period that all the famous pictures of the villawere taken by photographer Teigen, among others thepicture of Guy Fehn playing with cars in one of the cornerwindows.One of the elements about the house that the Sylvanfamily appreciates the most is the closeness to nature,how one experiences the daily rhythm, the passage ofthe sun and the seasons. The contrast between lightand shade is evident. Fehn made the dark, intimate andprotected zones contrast greatly with the bright cornerswhich embrace the sunlight and nature. The Villa has allof 8 doors leading out to nature, although some of themhave settled to the point where they are no longer operable.With the eight interior sliding doors one can turn theopen floor plan into a series of rooms.All custom millwork and furniture is intact. Most ofthe furniture are built-ins, but also the freestanding,square stools and tables designed especially for the Villaremain. Only the two reclining chairs in Teigen’s photographshave been replaced, as Fehn took those chairswith him when the home exhibit was over.Anna and Bo Sylvan talked about the little detailsthey appreciated about the house. After many years theydiscovered by accident that there is ample shelf storagebehind the mirror in the hall. They talked about the playbetween inside and outside the brick core, the openingbetween kitchen and dining area, the cupboard in thebathroom which is accessible also from the outside, theconcrete shelves on the inside with their counterpart onthe outside etc. Bo Sylvan had asked Sverre Fehn whythe built-in bar cabinet was all the way down on floor level.Fehn answered this was most definitely a conscious decision.One should always be able to reach the bar cabinet,even if one’s condition was so bad that crawling along thefloor was the only way to get around. In the kitchen, threewooden rods span the room on top of the wall cabinets.Sylvan had never had the opportunity to ask Fehn whatthey were for, so I promised to do it for him. UnfortunatelyI never had the opportunity to visit Sverre Fehn prior tohis death at 84 years old, on February 23. 2009, so theintent for these rods will remain a mystery.Anna Sylvan served us coffee in the nook by the fireplace,where we were seated on the brick benches whichstill had their original leather pillows from 1964. Fehn feltthat the quality of natural leather increased with time andyears of use. The cocoa mats on the floors were replacementswhile the ESWA-heating system in the ceiling wasstill functioning.To wrap up our visit we walked around the house andadmired the two beautiful, floating roofs with a brick wallin the middle, containing practical cabinets and shelves.One element was intended as roof over two parking spacesand the other as boat parking on one side of the walland workshop on the other. Even the plants around thehouse have been kept as the landscape architect plannedin 1964, so the whole facility remains as harmonious asthe original intent.You might say the Sylvan family appears to be acustom fit for Villa Norrköping and likewise the Halvorsenfamily for Villa Schreiner. However, the reality is SverreFehn created two unique villas with an atmosphereand quality of life that leave the inhabitants dependenton their dwellings and even just a thought of makingchanges or leaving the home unthinkable.10

arkkitehti ERIK KRÅKSTRÖM22.9.1919–13.1.2009rik Kråkström oli poikkeuksellisen monipuolinen jatuottelias arkkitehti. Osallistuttuaan talvi- jajatkosotaan hän aloitti opinnot Teknillisessäkorkeakoulussa 1943 ja valmistui arkkitehdiksi 1948,minkä jälkeen aloitti työskentelyn Suomen Arkkitehtiliitonjälleenrakennustoimistossa. Vuonna 1950 hänperusti oman arkkitehtitoimiston. Kråkström oli kiinnostunutmyös kuvataiteista ja itse asiassa harkitsi nuoruudessaanvakavasti antautumista kuvataitelijaksi. Tätärakasta harrastustaan hän jatkoikin arkkitehdin ammattinsaohella koko elämänsä ajan. Hänen piirustuksistaanja maalauksistaan on järjestetty näyttelyitä eri puolillaSuomea, mm. Rakennustaiteen museossa.Jo valmistumisvuonnaan hän voitti yhdessä arkkitehtiYrjö Lindegrenin kanssa Helsingin Töölönlahden detaljikaavakilpailun.Lindegrenin vuonna 1954 tapahtuneenvarhaisen kuoleman jälkeen Kråkström vei työn loppuun.Osittain tähän kaavaan pohjautuen loi Alvar Aalto myöhemminoman keskustasuunnitelmansa. Kråkströminmuista kaavasuunnittelutöistä on syytä mainita hänen1961–66 yhdessä arkkitehti Ahti Korhosen kanssasuunnittelemansa Lähderannan asuinalue Espoossa.Vaikka Kråkström oli koko uransa ajan kiinnostunutkaupunkisuunnittelusta, suurin osa hänen arkkitehdintyöstään keskittyi kuitenkin rakennussuunniteluun.Kråkströmin toimiston suunnittelutoiminta oli varsinlaaja-alaista ja käsitti niin asuin-, toimisto- jateollisuusrakennuksia kuin kouluja,kirkkoja ja restaurointejakin. Teollisuusrakennuksistamainittakoonhänen 1950-luvun lopulla KaukasOy:lle suunnittelemansa Kaltimonvoimalaitos sekä 1960-luvullasuunnitellut tehdasrakennuksetLauritsalassa. Yksi tunnetuimmistaKråkströmin teollisuusrakennuksistaon ImatranVoima Oy:n1970 valmistunutLoviisanydinvoimala.Restaurointitöistäviimeisin on1980-luvunlopulla valmistunutHelsinginKatajanokalla sijaitsevaulkoministeriönpäärakennus sekä sentäydennykseksi rakennettuitäinen siipi.Kråkströmillä oli laajat kansainväliset yhteydet,ja hän oli myös tärkeä vaikuttaja ammattipoliittisissaasioissa. Hän toimi mm. Suomen Arkkitehtiliitonpuheenjohtajana 1966–67. Oli myös suurelta osin hänenaktiivisuutensa ansiota, että Eliel Saarisen kuolemanjälkeen vähitellen katkenneet suomalaisyhteydet Cranbrookintaideakatemiaan saatiin 1960-luvulla solmittuauudelleen.Kråkströmin töitä on ollut esillä useissa suomalaistaarkkitehtuuria esittelevissä kansainvälisissä näyttelyissä,ja niitä on myös julkaistu lukuisissa alan lehdissä kotimaassaja ulkomailla. Hän sai ansioistaan lukuisia julkisiatunnustuksia, joista viimeinen oli Uudenmaan taidetoimikunnanmyöntämä Artium Cultori -mitali vuonna 2007.Severi BlomstedtErik Kråkströmin 90-vuotismuistonäyttely avataanSuomen rakennustaiteen museossa 16.9.2009.Erik Kråkströmin syntymäpäivänä 22.9. hänelle myönnetäänpostuumisti museon pronssinen ansiomitali.11

VERKOSSATULOSSAUUTISIAFinnisharchitecture.fiSuomen rakennustaiteen museo ja AlvarAalto -museo avaavat syksyllä suomalaisenarkkitehtuurin tietoportaalin, jokaon tarkoitettu erityisesti kansainväliselleyleisölle. Virtuaalisen tiedotuskeskuksenkautta pääsee sisälle suomalaisenarkkitehtuurin maailmaan – sen toimijoihin,historiaan ja ajankohtaisuutisiin. Tiedotuskeskusperustetaan yhteistyössä SuomenArkkitehtiliitto SAFAn, Arkkitehtitoimistojenliitto ATL:n sekä RakennustietosäätiöRTS:n kanssa ja linkitetään ulkoministeriönVirtual Finland -palveluun.WWW.MFA.FI/arkkitehtuuripeliPelaa läpi vuosikymmenten!Arkkitehtuurimmevuosikymmeneton uusi koululaisilleja muille kiinnostuneillesuunniteltupeli, joka kertooSuomen 1900-luvunarkkitehtuurin vuosikymmenistäja tyyleistäajalle tyypillisten rakennustenkautta. Kun kaikkivuosikymmenet ovat valmiina,voit liikkua vuosisadan alusta loppuun eripuolilla Suomea ja tutustua merkkiarkkitehteihin,monentyyppisiin rakennuksiin jatyylin vaihteluihin – ja omalla toiminnallasivarmistaa että rakennukset valmistuvat!Arkkitehtuurimme vuosikymmenet sopiihyvin niin peruskoulun yläluokkien ja lukionkuvataiteen ja historian opetussuunnitelmaankuin kuvataidekoulujen arkkitehtuurinopetukseenkin.icam 30 YEARS – Helsinki revisitedSymposium: The Future of ArchitecturalMuseums 20.–22.8.2009icam (international confederation ofarchitectural museums) on arkkitehtuurimuseoidenja -keskusten yhteistyöelin, jokapyrkii tukemaan arkkitehtuurin tutkimustaja lisäämään tietoa arkkitehtuurista. icaminperustivat Suomen rakennustaiteen museonaloitteesta kahdenkymmenenviidenlaitoksen edustajat Helsingissä elokuussa1979. Tänään icamiin kuuluu 141 jäsentäeri puolilta maailmaa. Tärkeimpiä toimintamuotojaovat joka toinen vuosi pidettäväkonferenssi sekä julkaisut. Järjestön puheenjohtajaon tällä hetkellä itävaltalainenDietmar Steiner (Architekturzentrum Wien).icam juhlistaa 30-vuotista taipalettaan Helsingissäjuhlaseminaarilla, jonka järjestääRakennustaiteen museo.Ampiainen 2009Ampiainen innostaa tänä vuonna toimimaanluovasti EU:n luovuuden ja innovoinninteemavuoden kunniaksi: ”Vielä kerran Uutta,vanhaa, vihreää!” Näyttely ja työpajatHämeenlinnassa Lasten ja nuorten kulttuurikeskusARX:ssa 30.7.–31.9. Loppukesälläilmestyy inspiroiva ”innolehti”. LisäksiAmpiainen on mukana arkkitehtuuri- ja muotoilukasvatuksenkansainvälisessä CreatingFuture –seminaarissa 3.–4.9. Seminaariinliittyvä Takapihatempaus järjestetäänRakennustaiteen museon ja Designmuseonyhteisellä pihalla. Ampiainen on Designmuseon,Suomen rakennustaiteen museon,Suomen Arkkitehtiliitto SAFA:n, Teollisuustaiteenliitto Ornamon, Grafian sekäUudenmaan taidetoimikunnan yhteinenarkkitehtuuri- ja muotoilukasvatushanke.opaskartta pääkaupunkiseudunuuteen arkkitehtuuriinKesäksi julkaistaan uusi kartta matkailijoidenja muiden kiinnostuneiden käyttöön!Kartta perustuu pääosin Finnisharchitecture 0405 ja 0607 –näyttelyidenkohdevalintaan. Yksittäisten rakennustenlisäksi esitellään Helsingin uusia asuinalueita.Kartta on englanninkielinen ja jaossamuseon lisäksi kaupunkisuunnitteluvirastonLaituri-näyttelytilassa. YhteistyössäHelsingin kaupungin kaupunkisuunnitteluvirastonkanssa.Taiteiden yö 21.8.Näyttelyesittelyjä ja ohjelmaamuseon pihalla!Habitare Ahead! 9.–13.9.Museo jälleen mukana ArtekinLukunurkassa. Alvar Allon kädenjälki HelsingissäNäyttely 22.5.-29.8.2009Alvar Aallon suunnittelemat rakennuksetovat merkittävä osa Helsinginkaupunkikuvaa ja arvokasta rakennusperintöä.Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastontuottamassa näyttelyssäesitellään kaikki Alvar Aallon Helsinkiinsuunnittelemat työt ja nostetaan esiinrakennussuojelun ja kaupunkikuvankannalta mielenkiintoisia seikkoja. Näyttely-ja infotila Laituri. Vapaa pääsy!http://laituri.hel.fiMFA-lehtiJulkaisija: Suomen rakennustaiteen museoToimitus: Severi Blomstedt, Salla Bedard,Hanna Galtat, Kristiina Nivari ja KristiinaPaatero.Ulkoasu ja taitto: Salla BedardPaino: Trio-Offset Oy, 2009Kansi: Villa Mairea, kuva Maija HolmaToimitus ei vastaa aikatauluihin tulleistamuutoksista. Ajankohtaiset tapahtuma- jaohjelmatiedot: www.mfa.fi. Seuraava lehtiilmestyy marraskuussa 2009.12Suomen rakennustaiteen museoKasarmikatu 24, 00130 HelsinkiPuh. (09) 8567 5100mfa@mfa.fi, www.mfa.fiSisäänpääsy: 3,50/1,70 $Vapaa sisäänpääsy alle 18-vuotiaille,perjantaisin kaikille!Avoinna: ti, to–pe 10–16, ke 10–20,la–su 11–16.Poikkeukselliset aukioloajat:18.6. avoinna 10–14Museo on suljettu: 21.5. ja 19.–21.6.© Kaupunkimittausosasto,Helsinki 065/2009