YHTEISTYÖSSÄ KODIN JA KOULUN ON VOIMAA YHTEISTYÖSSÄ ...

PÄÄKIRJOITUS 2/2004 V A N H E M P I E N s a n o m a t 3AVAINHENKILÖTYHDISTYSTEN TUKENAPirjo SomerkiviSuomen VanhempainliitontoiminnanjohtajaKoulupihaa valtaamaanrofessori Lea Pulkkisen nimeä kantava väitöskirjapalkintolapsen näkökulmaa parhaiten valottavasta tut-Pkimuksesta luovutettiin tänä vuonna Helsingin teknillisessäkorkeakoulussa lasten liikkumisympäristöä tutkineelleMarketta Kytälle. Tutkimus selvittää lasten liikkumismahdollisuuksiaja -rajoituksia eri maissa. Se nostaa oivallisesti esiinlapsen ja hänen elinympäristönsä välisen suhteen merkityksen.Me aikuiset emme aina oikein oivalla sitä, kuinka riippuvainenlapsi ympäristöstään on ja kuinka tärkeä kasvattaja se hänelleon.Lasten itsenäisen liikkumisen mahdollisuudet eli tarjoumatovat kaventuneet, ja tämä kehitys on ollut monissa maissa jyrkempääkuin meillä Suomessa. Erityisesti mahdollisuus kulkeaitsenäisesti koulusta kotiin vaihtelee maittain: Englannissavain joka kolmas koululainen voi tämän tehdä. Suomalaisilletällainen vapaus ja turvallisuus on vielä itsestäänselvyys.Liikkumisrajoitusten lisääntymisellä on Marketta Kytänmukaan moninaisia ja eritasoisia vaikutuksia – fyysiseen kuntoon,motoriseen, sosiaaliseen ja kognitiiviseen kehitykseen,jopa emotionaaliseen kehitykseen. Vaikutukset ulottuvat myösyhteiskunnalliselle tasolle: vanhempien vapaa-aika kuluu yhäenemmän lasten kuljettamisessa ja liikenne lisääntyy.Ihanteellisin elinympäristö, jota Marketta Kyttä kutsuuMelukyläksi, sisältää runsaasti tarjoumia, monipuolisia virikkeitäja vapauksia toimimiseen. Lapsiystävällisessä ympäristössälapsi voi lukemattomin eri tavoin aktiivisesti rakentaa omaa,henkilökohtaista suhdetta ympäristöön: tuntea ja muokataesineitä, kiivetä, haistella, kuunnella, juosta, ryömiä jne.Toisin kuin ehkä saattaisi olettaa, suomalainen Melukylä voisijaita niin maaseudulla kuin urbaanissakin ympäristössä, vaikkamaalaiskylä yleisesti osoittautuikin em. tutkimuksessa kaikkeinlapsiystävällisimmäksi paikaksi. Perinteisissä maalaiskylissäei juuri ole ollut varsinaisesti lapsia varten suunniteltujatiloja, mutta lapset olivat toimijoina mukana kaikessa kyläntoiminnassa. Nykylapsilta puuttuu osallisuus ympäristöönsä.Meillä aikuisilla olisi paljon opittavaa lapsilta ympäristösuhteesta.Meidän olisi tarpeellista silloin tällöin laskeutua – taioikeastaan kohota – lapsen tasolle: pysähtyä kaikin aistein havainnoimaanja tuntemaan niitä ihmeitä, joita ympäristö auliistimeille joka päivä tarjoaa. Arjen hyörinässä usein suljemmeniiltä silmämme ja muut aistimme, ja sitten valitamme elämäntylsyyttä. Meillä ei mukamas ole aikaa olla läsnä, elää tässäja nyt. Olemme välitilassa joko tulossa tai menossa paikasta taiajasta toiseen. Tämä jos mikä on ajan tuhlausta! Päivittelemmesitä, kuinka aikuisuus on hukassa, mutta kuinka monionkaan kadottanut lapsenmielisyytensä?Yksi tapa lähestyä lapsen maailmaa on kulkea koulutie lapsenkanssa hänen tavallaan: aistit avoimina kävellen, linja-autollajne. Paitsi että näin annamme lapselle hyvän mallin arkiliikkumisesta,koemme itse matkan aivan toisin kuin oman autonikkunan läpi.Nuorille ympäristöllä on suuri merkitys sosiaalisen vuorovaikutuksenmahdollistajana. Tästähän me aikuiset useinkannamme huolta: nuoret valtaavat yleiset tilat seurustelutarkoituksiinja käyttäytyvät mielestämme häiritsevästi. Aikuistenkulttuurissamme ei oikein enää ole ihan soveliastakaan jäädäkylänraitille tai kadulle pähkäilemään ja hengailemaan. Samallaannamme nuorille mallin melko välinpitämättömästä suhtautumisestasiihen ympäristöön, mikä ylittää oman kotipihan.”Jonkun muun” kuin minun tehtävänä on puuttua ympäristönepäkohtiin.Lapsille tärkeimpiä arkiliikkumisen paikkoja ovat koulupihat,eivät varsinaiset liikuntapaikat kuten urheiluhallit japunttisalit. Tuoretta ja yllättävääkin tietoa koulupihojen tilastasekä hyviä toimenpide-ehdotuksia löytyy Nuoren Suomentekemässä selvityksessä, jota lyhyesti esitellään lehdessämme.Koulupihat ovat merkittäviä lasten liikunnanopetuksen, välitunti-ja iltapäiväliikkumisen areenoita. Niistä voisi yhäenemmän tulla koulun lähiympäristöä palvelevia lähiliikunta-ja oleskelupaikkoja. Lähiympäristön asukkaita ei yleensähuomioida koulupihojen käyttäjinä ja osallisina päätöksenteossa.On kuitenkin huomautettava, että monet vanhempainyhdistyksetovat jo tehneet paljon työtä koulupihojen kunnostamisenja niiden aktiivisen käytön hyväksi. Erilaisilla talkoillaja tempauksilla on saatu koulupihat kukkimaan, jopa tuottamaansatoa sekä lisätty niiden turvallisuutta, viihtyisyyttä jatoimivuutta. Haastammekin vanhempainyhdistykset ”valtaamaan”koulupihat yhteiseen käyttöön – mielellään yhdessä lähipiirinmuiden toimijoiden kanssa!Suomen Vanhempainliitonavainhenkilöverkosto koostuuvapaaehtoisista vanhemmistaeri puolelta Suomea. Avainhenkilöttoimivat paikallisesti vanhempainyhdistystentukena.He keräävät yhdistysten toiveitaja kuulumisia ja välittävättietoa yhdistyksille, toimienlinkkinä yhdistysten ja liitonvälillä.Avainhenkilö pyrkii kehittämäänvanhempainyhdistystenalueellista yhteistyötä.Avainhenkilöön voi olla yhteydessäyhdistystoimintaan liittyvissäasioissa.Avainhenkilöverkostokoostuu mm. liiton johtokunnasta,edustajiston jäsenistä jaalueyhdistysten puheenjohtajista.Jos olet kiinnostunut kehittämäänalueellista yhteistyötäja tukemaan vanhempainyhdistyksiä,ota yhteyttä liitontoimistoon. Avainhenkilöidenyhteystiedot saapuvat jäsenpostissasyksyn aikana.OPETUS-SUUNNITELMATUUDISTUIVATUudet kuntien ja koulujenopetussuunnitelmat on monellapaikkakunnilla otettu käyttööntämän lukuvuoden alussa.Opetushallitus on lähettänytkoulujen kautta kaikille vanhemmilletiedotteen uusistaopetussuunnitelmista toukokuussa2004. Opetushallitustoivoo palautetta tiedotteesta.Palautetta voi lähettää OpetushallitukseenKristiina Laitisellesähköpostitse osoitteellakristiina.laitinen@oph.fi.Opetushallituksen internet-sivuiltaosoitteesta www.oph.filöytyy paljon kouluun liittyväätietoa, kuten esimerkiksiuudet opetussuunnitelmanperusteet ja tiedote vanhemmille.Koulun tai kunnan opetussuunnitelmaon oivallinenvanhempaintapaamisen aihe.Vanhempaintapaaminen kannattaajärjestää yhteistyössäkoulun kanssa.VASU KAIPAAKOMMENTTEJAVarhaiskasvatussuunnitelmanperusteet ovat uudistuneet syksyllä2003. Vanhempien kommenttejaja kehitysehdotuksiasuunnitelmasta voi antaa sivuillawww.stakes.fi/varttua.Sivuilta löytyy lisäksi tietoa varhaiskasvatuksestaja keskustelupalstavanhemmille.LIITOLLE UUSI LOGOSuomen Vanhempainliitontunnus on uusiutunut. Uudentunnuksen on suunnitellutgraafinen suunnittelijaAntti Tapola Vinjetistä.LEHTEÄVANHEMMILLEVanhempien Sanomat -lehteävoi tilata jaettavaksi vanhemmilleliiton toimistosta.Lehteä saa niin kauan kuinpainosta riittää.

¡¡¡¡¡¡¡¡¡¡¡¡¡¡¡¡¡¡¡¡¡¡¡¡¡¡¡¡¡¡¡¡¡¡¡¡¡¡¡¡¡¡¡¡¡¡¡¡¡¡¡¡¡¡¡¡¡¡¡¡¡¡¡¡¡¡¡¡¡¡¡¡¡V A N H E M P I E N s a n o m a t 5PUHEENJOHTAJALTALapset ja nuoret liikkumaan!Sari SarkomaaSuomen Vanhempainliitonpuheenjohtajarkiliikunta on viime vuosina vähentynyt hälyttävästi niin nuorten kuinA aikuisten keskuudessa. Opetushallituksen arvioinnin mukaan jopa puoletyhdeksäsluokkalaisista liikkuu liian vähän. Joka viidettä yhdeksäsluokkalaistaei saa innostumaan liikkumisesta koulun liikuntatuntien ulkopuolella.Toisaalta taas saman verran yhdeksäsluokkalaisia lokeroidaan himoliikkujiksi.Kyseiset luvut ovat hälyttäviä. Nuorten yleiskunto on rapautumassa.Suosiota varsinkin lasten ja nuorten keskuudessa ovat liikkumisen sijaan lisänneettietokoneella pelaaminen ja television katselu. Kouluterveydenhuollossalapset kertovat oireista, jotka aiemmin ovat kuuluneet lähinnä aikuisten elämään:väsyttää kroonisesti, niskat ovat jumissa ja selkävaivatkin alkavat jo 10-vuotiaana!Liikkuva koululainen jaksaisi ja pärjäisi paremmin.Arkiliikunnan vähyyden ja huonojen ruokailutottumusten vuoksi aikuistenlisäksi myös lapset ja nuoret alkavat olla huolestuttavan ylipainoisia. Aikuisiändiabetes on yleistynyt nopeasti niin Suomessa kuin kansainvälisesti. Kysymyson ennen kaikkea asenteista. Niin kodin kuin koulunkin on kannustettava lapsiaja nuoria liikkumaan! Terveyttä harvoin osaa arvostaa ennen kuin sen menettää.Liikkumisen pitää olla luonnollinen osa arkipäivää. Terveyttä edistävään liikuntaankuuluu niin säännöllisyys, kohtuullinen rasittavuus kuin sen riittävämäärä. Liikunta on parasta ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa. Sen lisäksi, ettänormaali liikunta ylläpitää kuntoa, auttaa se jaksamaan koulussa ja opinnoissa.Koululaisten vähentynyt hyötyliikunta ja elämäntyylin passivoituminen ovathaasteita, joihin on löydettävä ratkaisut. Lapsia ja nuoria on kannustettava liikkumaanniin vapaa-ajalla kuin koulussa. Kouluissa kannustavat opettajat ja vaihtelevatliikuntatunnit lisäävät liikunnan mielekkyyttä. Meillä aikuisilla onvastuuta kerrakseen huolehtiessamme lasten ja nuorten riittävän monipuolisestaliikkumisesta ja liikunnan ilon löytämisestä.Riittävien liikuntatuntien lisäksi on pidettävä huolta koulupihojen viihtyvyydestä.Koululainen viettää peruskoulun aikana noin 2000 tuntia välitunnillaeli enemmän kuin minkään yksittäisen oppiaineen parissa. Jopa kolmannes koulujenpihoista on tällä hetkellä sellaisessa kunnossa, etteivät ne innosta lapsia leikkimäänja liikkumaan. Pihoissa olisi tärkeää, peruskoripallotelineen lisäksi, ollavälineitä, jotka innostaisivat lapsia oivalluksiin ja leikkiin.Urheiluseurat tekevät erittäin hyvää työtä lasten ja nuorten liikkumisen hyväksi,mutta ovat monelle lapselle ja nuorelle liian kilpailullisia tai etäisiä. Koulunyhteydessä pidettävät sporttikerhot ja pienten koululaisten liikunnalliset iltapäiväkerhotvoivat osaltaan olla mukana vaikuttamassa myönteisesti liikuntatottumuksiin.Liikkumisen voi luontevasti liittää lasten ja nuorten arkeen. Aikuistaei aina tarvita ohjaamaan, vaan pikemminkin virittämään lasten leikkimieltä,joka hoitaa sitten loput.Suurin vastuu lasten ja nuorten terveydestä on vanhemmilla. Tärkeää olisi, ettävanhemmalta tai vanhemmilta riittäisi aikaa liikkua lapsensa kanssa niin terveydenedistämiseksi kuin yhteenkuuluvuuden tunteen vahvistamiseksi. Liikunnanei tarvitse olla elämyksiä täynnä olevaa seikkailua, eikä siihen tarvita hienoja laitteita.Yhdessä kokeminen ja tekeminen sekä onnistumisen elämykset ovat loppujenlopuksi niitä kaikkein tärkeimpiä asioita lapselle.Perheliikunta, jota on harrastettu jo aikojen alussa, onkin tullut takaisin suosittunaliikuntamuotona. Perheliikunnan idea on, että omaehtoisesti tai ohjatustiliikutaan ja tehdään asioita yhdessä, perheen kesken. Oma pihapiiri tai lähiympäristönluonto ovat mainioita ulkoilupaikkoja. Retkeily, leikit ja erilaiset pelit ovathelppoja ja halpoja. Perheliikuntaa voi harrastaa myös ryhmissä, sisällä tai ulkona.Monet päiväkodit, leikkipuistot, koulut, yhteisöt ja yritykset järjestävätperheliikuntapäiviä. Tärkeintä on liikkumisen ilo.•••Kodin ja koulun välisellä yhteistyöllä voi keksiä oivia keinoja myös liikunnanlisäämiseen. Euroopan Vanhempien ja Koulun Päivää vietetään 12.10.2004 jokolmannen kerran. Päivän teemana on liikkumisen ilo, Euroopan liikuntakasvatuksenteemavuoden kunniaksi. Kyseisenä päivänä haluamme viestittää, ettei liikkumisentarvitse aina olla ohjattua tai rankkaa, vaan se on mukavaa yhdessäoloa.Päivän aikana meidän kaikkien on hyvä muistuttaa liikunnan tärkeydestä jaksamisen,oppimisen ja yhdessäolon kannalta.Liittomme toive on, että vanhempainyhdistykset ottaisivat päivän omakseenja tekisivät siitä jokavuotisen perinteen. Yhdessä toimimalla voimme vahvistaa kodinja koulun yhteistyön merkitystä yhteiskunnassamme. Lähdetään kaikki ylös, ulosja liikkeelle!LYHYESTIUUSI JÄRJESTÖSIHTEERIJÄSENYHDISTYSTENAVUKSIKasvatustieteiden maisteri JohannaArtola, 33, aloitti helmikuunalussa Suomen Vanhempainliitonjärjestösihteerinä. Johannaasuu miehensä, kahden alle kouluikäisenlapsensa sekä kahdenkissan kanssa pienen järven rannallaKirkkonummella, Veikkolassa.Johanna on ollut koko ikänsäaktiivisesti mukana yhdistystoiminnassa,nuorempana esimerkiksipartiossa ja nykyisin kotipaikkakunnallaanKirkkonummellamm. MLL:n paikallisyhdistyksessäja Veikkolan Kyläyhdistyksessä.Hän on myös Kirkkonummensivistyslautakunnanjäsen, varajäsenen terveyslautakunnassaja eri koulujen johtokunnissa.Työkokemusta Johannalleon kertynyt erilaisista tehtävistälastensuojelu- ja partiojärjestöissä.Vanhempainliitossa Johannantehtävänä on toimia jäsenyhdistystentukena ja apuna. Hänkehittää myös alueellista vanhempaintoimintaayhdessä paikallistenvanhempainyhdistysten kanssa.Johannalta voi kysyä neuvojaja ideoita yhdistysten toimintaantai tehdä ehdotuksia koulutuksesta,tilaisuuksista tai vanhempaintoiminnanaineistoista.– Tuen ja autan vanhempaintoiminnassakaikin mahdollisintavoin. Olen mielelläni mukanaesimerkiksi aluetapaamisten jamuiden tapahtumien järjestelyissä.Kehitän myös aineistoa ja koulutustayhdistysten tarpeidenmukaisesti, ja toiveita saa oikeinmielellään esittää, Johanna kertoo.Yhteystiedot:Johanna Artolapuh. (09) 135 1177,050 3011 922sähköpostijohanna.artola@suomenvanhempainliitto.fiALUEELLISESSAYHTEISTYÖSSÄ ONVOIMAAMitäpä, jos tapaisitte, kutsuisittekokoon alueenne vanhempainyhdistykset:vaihtaisitte ideoita,tutustuisitte ja tekisitte jotainyhdessä? Perustaisitte ehkä alueyhdistyksen?Suomen Vanhempainliittovoi välittää kutsun aluetapaamiseenhaluamillenne yhdistyksille.Autamme myös tapaamisensuunnittelussa.EI AUTOLLAOVELLE ASTIArkiaamuna koulun pihalla riittäävilskettä, kun koululaiset kiiruhtavattunneilleen. Pihalla ajaaja peruuttelee myös useita autoja,kun vanhemmat tuovat lapsiaankouluun. Vaaratilanteita on syntynytusein.Kouluilta on tullut toiveita,että lapsia ei tuotaisi piha-alueelleasti. Voisitko jättää lapsesi koulunlähistölle, kävelymatkan päähän?Vai olisiko mahdollista harrastaahieman arkiliikuntaa javaikkapa kävellä koulumatkatyhdessä? Ulkoilu tuo voimia koulu-ja työpäivään!KIRJAT KAVERIKSI,SADUT SEURAKSI JALORUT LELUKOPPAANLukuleikki on Lukukeskuksenprojekti, jonka tavoitteena on innostaaalle kouluikäisten lastenperheitä lukemaan enemmän. Joslapsi tutustuu jo alle yksivuotiaanakirjaan, hän saa tärkeitä kasvuneväitä. Kotoinen lukuhetki luomyös läheisyyttä. Kirjojen maailmalisää lapsen mielikuvitusta jatarjoaa turvallisia seikkailuja aikuisenvierellä.Lukuleikki antaa vinkkejähyvistä lastenkirjoista ja tukee lukemistamonin eri tavoin.Lisätietoa:www.lukukeskus.fi taiSaara Vesikansa(09) 7746 1133.LIIKKUJAN VIIKKO16.-22. SYYSKUUTA 2004Suomessa vietetään Liikkujanviikkoa jo toista kertaa. Liikkujanviikko huipentuu 22. syyskuutaKansainväliseen autottomaanpäivään, joka järjestetäänSuomessa nyt viidettä kertaa.Lisätietoa löytyy internetinkautta www.liikkujanviikko.fi

6 V A N H E M P I E N s a n o m a tYHTEISTYÖSSÄON VOIMAAKodin ja koulun yhteistyö on tärkeää niin lapselle, vanhemmille kuin opettajillekin,uskoo opetuspäällikkö Marjo Kyllönen Helsingistä.elsingin kaupunginHyleissivistävän koulutuslinjanopetuspäällikkönätoimivan Marjo Kyllösentyönkuva on melko laaja.Hän vastaa Helsingissä mm.opetussuunnitelmatyön johtamisestaja koulujen opetustyönohjauksesta. Lisäksi hänen kontolleenkuuluvat mm. opettajientäydennyskoulutukseen ja pedagogisiinkehittämishankkeisiinliittyvät asiat.Marjo Kyllönen on ehtinyttarkastella kodin ja koulun yhteistyötämonesta eri näkökulmasta.Omien lastensa kouluunmenonmyötä hän oli käynnistämässäKontulan ala-asteenvanhempainyhdistystä ja senjälkeen hän on toiminut lisäksiVuosaaren ala-asteen vanhempainyhdistyksessäja Vuosaarenylä-asteella johtokunnassa.Ammatillista näkemystäkodin ja koulun yhteistoimintaanon kertynyt niin lastentarhanopettajanakuin luokanopettajanakin.– Lastentarhanopettajankoulutuksessa kiinnitettiinhuomiota kotien kanssa tehtäväänyhteistyöhön. Päiväkodissakoti tulee lähemmäksi opettajantyötä, kun vanhemmat tavataanjoka päivä. Ehkä tästä jäiitämään näkemys siitä, ettäkodin ja koulun toimiva yhteistyöon tärkeää.– Opettajana ollessa näinerittäin olennaiseksi rakentaatoimivat yhteistyösuhteet kotiin.Opettajana toimiessaniolin myös mukana Kodin jakoulun onnistunut yhteistyö-kehittämishankkeessa. Jokaisessaroolissa tilanne on näyttäytynythieman erilaiselta,mutta perusajatus on sama:koulu onnistuu vain vanhempientukemana.Marjo Kyllösen mielestäonnistunut yhteistyö on kodinja koulun välistä kumppanuutta.Tavoitteena on, että vanhem-Opetuspäällikkö Marjo Kyllösenmukaan kodin ja koulunyhteistyötä rakennettaessatulee muistaa, että vaikkavanhemman ja opettajan roolitovat erilaiset, kummallakinon omat vahvuutensa.mat ja opettajat tekevät yhteistyötä,jotta lapsi oppisi ja voisihyvin.– On tärkeää, että vanhemmatsaavat tietoa koulun toiminnastaja siitä, miten lapsipärjää koulussa, mutta yhtälailla tärkeää on se, että opettajasaa omalle työlleen tukea. Lapsestaei tule kokonaista kuvaa,jos häntä tarkastellaan vainkoulun näkökulmasta.Kyllösen mukaan yhteistyössäon oltava lähtökohtanakodin ja koulun välillä on tasa-vertainen kumppanuus, jossaosapuolet tunnistavat ja tunnustavattoistensa asiantuntijuuden.Opettaja on asiantuntijakoulutuksen osalta ja vanhempilapsensa osalta.– Tätä asiantuntijuutta tulisimolemminpuolin kunnioittaa.Yksi haasteista onkinpyrkiä takaamaan vuorovaikutuksentasavertaisuus opettajanja vanhempien välillä.Marjo Kyllösen mukaantasa-arvoisen keskustelukumppanuudensyntyminen edellyttäämolemmilta osapuoliltatoisen näkökulman ymmärtämistä.Onnistuneen vuorovaikutuksensynnyttämisessä onusein avainasemassa opettaja.– Vanhemman mielikuvatkoulusta saattavat varsinkinensimmäisen lapsen aloittaessakoulunsa perustua omiin muistoihinkouluajasta, ja tästä johtuenheillä saattaa olla monenlaisiaennakkoluuloja kouluakohtaan. Niitä voidaan purkaavain avoimmuudella.– Vanhemman ja opettajanroolit ovat erilaiset, ja myös setulee muistaa. Kummallakinon oma näkökulmansa ja omatvahvuutensa.YHTEISTYÖLLEPOSITIIVINEN ALKUKyllösen mukaan tavoite tuleeolla se, että yhteistyötä rakennetaanpositiivisten asioiden kautta.Ensimmäisten kontaktientavoitteena on, että vanhemmatja opettaja tutustuvat toisiinsa.Alku voi olla vaikea, jos ensimmäisenkerran ollaan yhteyksissävasta konfliktin sattuessa.– Kun kotona tai koulussatulee eteen tilanne, jossa joudutaankäsittelemään jotain kouluunliittyvää negatiivista asiaa,on tärkeää että tilannetta eipäästetä kärjistymään – otetaanyhteyttä ja keskustellaan asiasuoraan aikuisten kesken. Aikuistentulee ymmärtää, että onasioita, jotka sovitaan aikuistenkesken, ja asioita, joiden käsittelyssälapset ovat mukana.Vaikka tilanne olisi vaikea,kotona ei Kyllösen mukaan tulisiryhtyä moittimaan kouluaja opettajaa lapsen kuulleen,sillä koulu on lapsen työpaikka.Lapsen on mentävä kouluun jokapäivä ja hänen pitää pystyä luottamaankouluun.

V A N H E M P I E N s a n o m a t 7Joskus tilanteet kärjistyvät,eikä asiaa saada hoidettua opettajanja vanhempien voimin.Tällöin otetaan yleensä ensimmäiseksiyhteyttä rehtoriin, javaikeimmissa tilanteissa opetusvirastostakinlöytyy henkilöitä,jotka voivat auttaa ristiriitojenselvittelyssä. Kyllösenmukaan nämä hankalimmattilanteet koskevat yleensä kuitenkinlaajempaa ongelmaa,eikä pelkästään yhtä oppilasta.Kodin ja koulun yhteistyöjää helposti vain vanhempien jaopettajan väliseksi yhteistyöksi.Marjo Kyllönen haluaa kuitenkinmuistuttaa, että kodin jakoulun välistä yhteistyötä rakennettaessaei saa unohtaamyöskään lapsia.– Ideaalina on, että myösoppilaat ja perheessä olevat nuoremmatkinlapset osallistuvatoman ikäkautensa mukaan kodinja koulun välisen yhteistyönrakentamiseen. Parhaimmillaankoulun tapahtumissa voiolla mukana koko perhe.– Jo aika pienetkin lapsetvoivat olla mukana, kun järjestetäänesimerkiksi yhteistä ohjelmaa.Kun olin opettajana,järjestimme syysmarkkinat,johon vanhemmat toivat maaltaperunat ja ruskeita paperipusseja,joita sitten lasten kanssaväritettiin ja myytiin markkinoilla.Lastentapahtumissa erityisenhienoa oli se, että mukaantuli myös tulevia koululaisia.YHTEISÖLLISYYDENTÄRKEÄ ANTIYhdessä tekeminen on tärkeää,sillä konkreettisen kodin jakoulun yhteistyön kautta voiparhaimmillaan rakentua verkostomyös oppilaiden perheidenvälille.– Kaikilla lapsilla ei välttämättäpääse syntymään omassaperheessä kantavaa kokemustavanhemmuudesta ja yhteisöllisyydestä.On hienoa, jos luokkayhteisössäsellaisetkin oppilaat,jotka tarvitsevat enemmäntukea, saavat kokea kokea olevansayhteisön jäseniä.Luokkayhteisöllisyys syntyypositiivisten kokemusten kautta,kun asioita tehdään yhdessä.Kyllönen uskoo luokkayhteisöllisyydentukevan selvästimyös koulun työtä.– Tutkimustietoa tästä eiole, mutta omien kokemustenimukaan opetustyössä auttaapaljonkin, jos lapset eivät koe“Koulu onnistuu vain vanhempien tukemana.”vain olevansa koulussa vain käymässävaan he kokevat olevansaosa yhteistöä, jossa heistä pidetäänhuolta.YHTEISTYÖTÄVANHEMPAIN-YHDISTYSTENKANSSAKoulun ja vanhempien välisenvuorovaikutuksen muotoja onSuomessa monia ja eri kuntienratkaisut poikkeavat toisistaan.Helsingissä johtokuntienasema on vahva esimerkiksiopetussuunnitelmien hyväksymisenja opettajavalintojen suhteen.Toisena elementtinä kodinja koulun välistä yhteistyötärakentamassa ovat vanhempainyhdistykset,joiden työtä Kyllönenpitää ensiarvoisen tärkeänä.Helsingissä opetustoimenyhteistyökumppanina toimiitältä osin vanhempainyhdistystenmuodostama alueyhdistysHELVARY ry, jonka toiminnassaon mukana yli 100 vanhempainyhdistystä.Marjo Kyllösen mukaan yhteistyöalueyhdistyksen kanssaon toiminut hyvin.– Yhteydenpito koteihintapahtui aikaisemmin koulujenkautta, ja yksittäisiin vanhempainyhdistyksiinoli satunnaisiayhteyksiä. Nyt meillä onsäännöllisesti tapaamisia, joissavoidaan miettiä koko kaupungintasolla asioita yhdessä, jaHELVARYn kautta tieto kulkeeeteenpäin sitten kaikille van-hempainyhdistyksille Helsingissä.– HELVARYstä on ollutedustaja esimerkiksi kouluympäristönturvallisuutta miettineessätyöryhmässä ja asiastatehtävä muistio toimitettiinalueyhdistyksen kautta kaikilleHelsingin vanhempainyhdistyksillekommentoitavaksi.Kävimme myös yhdessä apulaiskaupunginjohtajanluonaedistämässä opetuksen asioita,kun budjetti oli käsittelyssä.HELSINGINHAASTEITAHelsingin kaupungissa keskeiseksitavoitteeksi on asetettuosallisuuden edistäminen. Kyllösenmukaan aidon osallisuudenkehittäminen ei ole helppoasuuressa kaupungissa. Hänkuitenkin uskoo, että toimiviavaikuttamisen muotoja voidaanyhdessä miettien löytää.– Oppilaiden osallisuuttameillä on jo aktiivisesti kehitettyja mm. Hesan Nuorten Ääni-hankkeen kautta on harjoiteltuosallistumisen keinoja. Aikapaljon on myös pohdittu sitä,mitä vanhempien osallisuusvoisi olla, jotta he eivät olisi vainkuuntelemassa, miten lapsellamenee koulussa ja mitä kouluodottaa kodeilta.Kun yhteistyötä kehitetäänja puhutaan kumppanuudesta,Kyllösen mielestä on olennaista,että asiasta keskustellaan yhdessä.– Tästä se osallisuus lähtee,että mietitään tavoitteet yhdessä.Meillä oli jo yksi aiheeseenliittyvä pilottihanke, jossa olimukana sekä opettajia että vanhempia.Myös jatkossa on tärkeää,että kun aiheesta järjestetäänkoulutusta, vanhempia jaopettajia ei kouluteta erikseenvaan yhdessä.ARVOJAMIETITTY YHDESSÄOsa Marjo Kyllösen työtä onollut Helsingin peruskoulujenopetustyön arvopohjan luominen.Tässäkin suhteessa vanhemmiltasaatu palaute on ollutensiarvoisen tärkeää.– Lähetimme arvopohjaluonnoksenkoulujen kauttahuoltajille arvioitavaksi, ja palautettatuli todella mukavasti.Saimme sitä huoltajille tehtyjenkyselyjen lisäksi mm. johtokuntien,vanhempainyhdistystenja vanhempainilloissa käytyjenkeskustelujen kautta.Jonkin verran tuli palautettamyös suoraan vanhemmilta.Tietysti myös koulut kommentoivatluonnosta. Saadun palautteenperusteella muokattiinkoulujen opetus- ja kasvatustyönarvot, joita vielä täsmennettiinkoulukohtaisesti.Jatkossa opetustoiminnankehittämistä aiotaan jatkaaKyllösen mukaan mm. yhteistyössäHELVARYn kanssa.Opetussuunnitelmatyön lisäksiHelsingissä riittää haasteitamonella muullakin saralla.Koulun arkeen liittyviä ajankohtaisiakehityskohteita ovatmm. koululaisten aamu- ja iltapäivätyönkehittäminen,maahanmuuttajatyö ja monikulttuurinenopetus sekä erialueiden tasapainoinen kehittäminen.– Taitava ja innovatiivinentyöyhteisö on voimavara, jonkapuitteissa näitä haasteita onmielenkiintoista kohdata.Helsingissä yritetään vaikuttaaeri alueiden ja koulujen eroihinjakamalla heikommille alueillens. positiivisen diskriminaationrahaa, jonka avullaopetusta voidaan järjestää pienemmissäryhmissä, palkatalisää henkilöstöä ja erityisopettajia.– Tämä on mielestäni erittäinhyvä asia ja vähentää omaltaosaltaan alueiden eriarvoisuutta.Samansuuntainen päätös onse, että soveltuvuuskoekouluja,joissa on esimerkiksi musiikkijamatematiikkaluokkia, sijoitetaaneri puolille kaupunkiaeikä pelkästään keskustaan.Opetussuunnitelmaan liittyenpyrimme myös lisäämään omanasuinalueen koulun vetovoimaisuuttamm. ohjauksen ja tiedotuksenkeinoin, Marjo Kyllönenselventää.Teksti ja kuvat:JUKKA KOLARI

8 V A N H E M P I E N s a n o m a tKODIN JA KOULUN YHTEISTYÖTUTKIMUSKOHTEENASuomen Vanhempainliitossatyöskentelevä TuijaMetso väitteli huhtikuussaHelsingin yliopistossaaiheesta”Koti, koulu ja kasvatus– kohtaamisia ja rajankäyntejä”.Tuija Metson väitöskirjaa”Koti, koulu ja kasvatus –kohtaamisia ja rajankäyntejä”voi tilata liitosta 24 euronhintaan. Tilauksen voi tehdäjoko lähettämällä sähköpostiaosoitteella tuija.metso@suomenvanhempainliitto.fitai soittamalla numeroon(09) 135 1419.seen, mutta ”oman aikansapuitteissa”. Toisaalta kyllä sanottiin,että muutosta oli edelliseensukupolveen verrattunatapahtunut, ja että isät ovatenemmän lasten kanssa ja kiinnostuneitalasten elämästä.MONTANÄKÖKULMAAKASVATUKSEENäitöskirjassa tarkastellaankodin ja koulunVvälistä vuorovaikutustaperuskoulun yläasteella. Tutkimuson osa Suomen Akatemiantutkimusprojektia ”Kansalaisuus,erot ja marginaalisuuskoulussa – lähtökohtanasukupuoli”. Tutkimuksen aineistokoostuu haastattelujenlisäksi koko lukuvuoden kestäneestäkoulun arjen havainnoinnista.– Seurasimme kahdessa helsinkiläisessäyläasteen koulussalukuvuoden ajan oppitunteja,välitunteja ja koulun elämää.Lisäksi haastattelimme vanhempia,oppilaita ja opettajia.Tutkimuksen laajuutta kuvastaase, että itse olin läsnä ylisadalla oppitunnilla ja sen lisäksimm. vanhempainilloissa sekäjoulu- ja kevätjuhlissa. Kaikkiaanme projektin kuusi tutkijaaolimme mukana vuoden aikanayli 900 oppitunnilla.YHTEISTYÖSTÄPUHUTTUJO PITKÄÄNVaikka kodin ja koulun yhteistyöon noussut yhä tärkeämpäänrooliin viime vuosien aikana,mikään uusi keksintö se ei ole.– Jo 1950-luvun kansakouluakoskevista teksteissä puhutaankodin ja koulun yhteistyöstä.Asialla on siis vankat perinteet,ja sitä pidetään ainakinpuheissa ja koulutuspolitiikassatärkeänä tavoitteena ja ideaalina.Kodin ja koulun yhteistyöon Suomessa saanut erilaisiamuotoja vuosien varrella. Perinteisestise on tarkoittanutmm. koulusta oppilaiden mukanakotiin tulevaa informaa-tiota ja vanhempainiltoja. Lisäksivanhemmilta on myössaatettu pyytää apua esimerkiksijuhlien, retkien ja leirikoulujenjärjestämisessä.– Viime aikoina vanhempienrooli on laajentunut. 1990-luvun puolivälin jälkeen uutenaelementtinä mukaan on tullutse, että vanhempia toivotaanmukaan koulun kehittämiseen.Heidän toivotaan osallistuvanesimerkiksi koulun arvojenmiettimiseen, opetussuunnitelmantekemiseen ja oppilaanarviointiin.OPETTAJILLA JAVANHEMMILLA OMATVASTUUALUEENSAYksi tutkimuksessa selvitellyistäasioista oli kasvatusvastuunjakautuminen vanhempienja opettajien kesken. Keskustelukasvatusvastuusta ja senjakautumisesta kodin ja koulunkesken nousee esille aika ajoin.Viime aikoina on julkisuudessakyselty mm. sitä, ovatko vanhemmatsysäämässä vastuutakasvatuksesta yhä enemmänkoululle.– Kun katsoin asiaa taaksepäin,sama keskustelu eri muodoissaannäkyy kautta vuosikymmenten.Jo silloin, kunmeille tuli oppivelvollisuuskoulu,näkyi kirjoituksissa pelkoasiitä, että vanhemmat luulevatettei heidän tarvitse kasvattaakun koulu hoitaa sen.Tutkimuksessa haastatellutvanhemmat näkivät kuitenkinvastuun lasten kasvatuksestakuuluvan selkeästi itselleen.– Opettajan tehtäväksi vanhemmatnäkivät lähinnä opettamisen.Koulun tehtävänä ontarjota ennen kaikkea perustaitojaja -valmiuksia tulevaan elämään.Kasvatuksen pelikenttä onmonipuolistunut. Opettajan,oppilaan ja vanhempien lisäksikuviossa on nykyisin mukanamonia muitakin pelureita.– Viime vuosisadan alussakoulussa oli opettaja ja oppilaita.Jos ajattelee tämän ajan koulua,niin mukana on paljonmuitakin osapuolia – kutenkoulukuraattoreita, koulupsykologeja,opinto-ohjaajia ja kouluterveydenhoitajia.Verkosto,jonka kanssa vanhemmat ovattekemisissä kasvatuksen osalta,on nykyisin melkoisen paljonsuurempi kuin aikaisemmin.Yksi mielenkiintoinen huomiotutkimuksessa oli se, mitenvanhempien auktoriteetti tulikoulun arjessa näkyviin myössellaisissa tilanteissa, joissa heeivät ole fyysisesti läsnä.– Keskusteltaessa esimerkiksikoulun säännöistä, myöhästymisistäja tupakanpoltosta, vanhempiaja heille kertomista voitiinkäyttää auktoriteettina,joilla lapset saatiin noudattamaanjärjestystä.Koulutyön sujumisen helpottamiseksivanhemmilta toivottiinkinopettajan työn tukemistaja opettajan näkökulmanymmärtämistä. Tuija Metsonmukaan erityisesti ristiriitatilanteissatoivottiin, että vanhemmatvälttäisivät vastakkainasettelujaja arvostaisivat opettajantyötä.– Tärkeänä pidettiin myössitä, että kotona luodaan edellytyksetkoulunkäynnille ja pidetäänyhteyttä kouluun. Ollaankiinnostuneita lapsesta ja hänenelämästään, kysellään läksyistä,tullaan mukaan vanhempainiltoihinja muihin koulun tilaisuuksiin,selventää Tuija Metso.Yhteydenpito kouluun ontutkimuksen mukaan selvästisukupuolittunutta: vanhempainiltoihinosallistuminen ja muuyhteydenpito koulun kanssa onuseimmiten äidin vastuulla.– Kasvatus kokonaisuudessaantuntuu vielä nykyisinkinolevan pääosin äitien harteilla.Isistä saatettiin sanoa, että kyllähekin osallistuvat kasvatuk-Tutkimuksen teon lisäksi väitöskirjanaihepiiri linkittyyvoimakkaasti Tuijan työhön jakiinnostaa toki häntä myöskuudesluokkalaisen äitinä.– Asiantuntijan, tutkijan javanhemman näkökulmat ovaterilaisia, mutta ne täydentäväthyvin toisiaan. Olen oman lapsenikoulussa vanhempainyhdistyksenpuheenjohtajana, jasiitä on ollut konkreettista hyötyäVanhempainliitossa toimiessani.Olen sitä kautta päässytnäkemään läheltä niin vanhempainyhdistyksentoimintaakuin kodin ja koulun yhteistyötä.Tuija on ollut Suomen Vanhempainliitossasuunnittelijanavuodesta 1999 alkaen. Aikaisemminhän työskenteli Helsinginyliopistossa, jossa kiinnostusaihealueeseen syntyi.Liitossa hänen työtehtäviinsäkuuluvat mm. vanhempainparlamenttienja erilaisten seminaarienjärjestäminen sekätiedottaminen ja yhteydenpitojäsenyhdistyksiin mm. jäsenkirjeidenja sähköpostilistankautta. Viime kuukausina häntäovat työllistäneet myös liitonuudet www-sivut.Tuija Metso oli Vanhempainliitonedustajana Opetushallituksentyöryhmässä, jossamietittiin ammatillisen koulutuksenoppilashuoltoa sekä kodinja koulun yhteistyötä. Lisäksihän on mukana KuntaliitonKasvatus tulevaisuuteen-hankkeen johtoryhmässä.Teksti ja kuva:JUKKA KOLARI

V A N H E M P I E N s a n o m a t 9LIITTO EUROOPAN KOMISSIOSSAEuroopan Komissiossa toimiikahdeksan koulutuksen asiantuntijaryhmääosana pitkäntähtäimen Education and Training2010 -kehittämissuunnitelmantoteuttamista.Basic Skills -työryhmässä onedustus myös Euroopan vanhempainjärjestöllä(EuropeanParents Association EPA). Eurooppalaisiavanhempia kysei-LIITOLLE UUDET WWW-SIVUTSuomen Vanhempainliitonwww-sivut ovat uudistumassa.Sivujen ulkoasua ollaan parhaillaanuusimassa ja sisältöä kehitetäänentistä informatiivisemmaksija vanhempainyhdistystentoimintaa paremmin palvelevammaksi.Sivujen ulkoasun on suunnitellutja toteuttanut Vanhempainliitonedustajiston jäsen,Simonkylän koulun vanhem-sessä ryhmässä edustaa SuomenVanhempainliiton kehittämispäällikköOuti Hurme, jolta saalisää tietoa asiasta.Komission internet-sivuiltawww.europa.eu.int löytyypaljon koulutukseen liittyväätietoa. Koulujen arviointiinliittyvää tietoa on tarjolla myösEurydicen sivuilla osoitteessawww.eurydice.org.painyhdistyksen puheenjohtajaHeikki Aulio Vantaalta. Palautettasivuista voi lähettää VanhempainliittoonTuija Metsolleosoitteeseen tuija.metso@suomenvanhempainliitto.fi.Uudet www-sivut löytyvät tutustaverkko-osoitteestawww.suomenvanhempainliitto.fi.Kannattaa käydä tutustumassa!KUMPPANUUSSOPIMUS SOLMITTIINSosiaali- ja terveysministeriönAlkoholiohjelma 2004-2007 jajärjestöjen päihdeohjelma kokoavatyhteen alkoholihaittojavähentävää toimintaa Suomessa.Ohjelmaa toteutetaan sosiaali-ja terveysministeriön johdollayhteistyössä eri hallinnonalojen,kuntien, järjestöjen jaelinkeinojärjestöjen kanssa. Yhteistyöperustuu kumppanuuteen,joka vahvistetaan kirjalli-sella sopimuksella.Suomen Vanhempainliitonpuolesta kumppanuussopimuksenallekirjoittivat 26.2.2004 peruspalveluministeriLiisa Hyssälän kanssa puheenjohtajaSari Sarkomaa ja toiminnanjohtajaPirjo Somerkivi.Lisätietoa alkoholiohjelmastalöytyy internetin kautta osoitteestawww.alkoholiohjelma.fiONNI JA OIKKUJATKUUSuomen Vanhempainliiton VälittäväVanhemmuus -hankkeenrahoitus loppui toukokuussa.Hankkeeseen liittyvää vanhempienOnni ja Oikku -toimintajatukipistettä pidetään kuitenkinsyyskaudella auki vapaaehtoisvoiminLeppävaarassa Ruusutorpankoululla.Syksyllä on tarkoitus käynnistäämyös K 18 -toimintayhteistyössä ennaltaehkäisevänpäihdehankkeen AikaEuronkanssa. K 18 on Iisalmen Iivareissatyöstetty toimintamalli,jonka tarkoituksena on estääalkoholin myyminen alaikäisille.Vanhempainliitto toteuttaans. vanhempien osuutta Aika-Euro-hankkeessa. Mottona on:”Vanhemmat ovat toimijoitaeikä toiminnan kohde”.Lisätietoja liitontoimistosta: Outi Hurmepuh. (09) 135 1177.Edustajiston puheenjohtaja Tuija Tikkanen:Alueellisuus kunniaanSuomen Vanhempainliitonedustajiston ensimmäisenäpuheenjohtajanatoimii TuijaTikkanen Helsingistä.Hän on ammatiltaan äidinkielenja kirjallisuudenlehtori ja työskenteleeVaskivuoren lukiossaVantaan Myyrmäessä.uija Tikkasen perheeseenkuuluu miehenTlisäksi kaksi lasta,Kaisla ja Kanerva. Tuija on ollutmukana Käpylän ala-asteenvanhempainyhdistyksessä kuudenvuoden ajan. Hän toimiimyös koulun johtokunnassa.Käpylän ala-aste on TuijaTikkasen mukaan aktiivinen jahyvin toimiva koulu, jossa opettajienja vanhempien välit ovatluottamukselliset ja lämpimät.Vanhemmat voivat vaikuttaakoulun toimintaan niin johtokunnan,vanhempainyhdistyksenkuin luokkatoimikuntienkinkautta.– Johtokunta on virallinenorganisaatio, joka päättää mm.koulun budjetista ja opettajienpalkkaamisesta. Vapaaehtoisuuteenpohjautuvassa vanhempainyhdistyksessäkäsitelläänkoko koulua koskevia asioita jajärjestetään erilaisia tapahtumia.Luokkatoimikunnan kauttapääsee helposti tutustumaanoman lapsen luokkakavereihinja heidän vanhempiinsa.Vanhempainyhdistys onmm. innovoinut kansion, jokajaetaan kaikille ekaluokkalaistenvanhemmille, kun lapsimenee kouluun.– Kansiossa kerrotaan, mitenluokkatoimikunta saadaanperustetuksi, ja siellä on valmiinamateriaalia mm. Vanhempainliitosta.Kansioon voi lisäksikerätä ajankohtaista materiaaliakuten esimerkiksi koulunkuukausittain ilmestyvää Käpysato-tiedostuslehteä.Tuija Tikkanen näkee kasvatuksenja sen myötä myös vanhempaintoiminnanolevan sekämiesten että naisten asia.– Lasten kouluasioita hoitavattutkimusten mukaan pääosinnaiset, mutta ainakinmeillä Käpylässä myös miehetovat aktiivisessa roolissa vanhempainyhdistyksessä.Tällähetkellä niin puheenjohtajakuin sihteerikin ovat miehiä.Kyse ei ole vain keskustelusta jakahvinkeitosta, sillä vanhempainyhdistyksessäja luokkatoimikunnissavoi tehdä monenlaisiaasioita. Kannattaa keksiä jatehdä sellaisia asioita lastenkanssa, joista on itsekin kiinnostunut.Tuija Tikkanen toimii Käpylänala-asteen edustajanaHelsingin vanhempainyhdistystenalueyhdistyksessä HEL-VARYssä.– Meillä on kaupungissa yli110 vanhempainyhdistystä jaalueyhdistyksen kautta mevoimme yhdessä toimia vanhempienäänenä kaupunginsuuntaan. Kun HELVARY perustettiin,alueyhdistyksiä olivain muutama, mutta nyt viimeistenvuosien aikana niitä onsyntynyt Suomeen useita.Vanhempainliiton edustajistossatehtävää työtä Tikkanenpitää mielenkiintoisena. Hännäkee tärkeäksi sen, että liitossaon toimijoita eri puolilta Suo-mea. Viime aikojen toiminnastahän haluaa nostaa esiin avainhenkilökoulutuksen,jossa onmukana yli 25 ihmistä eri puoliltamaata.– Avainhenkilöt ovat tiedonvälittäjiä moneen suuntaanomalla alueellaan. Heidän kauttapyrimme saamaan eri alueillaeteenpäin tietoa siitä, ettävanhemmat ovat asiantuntijoita.Yhtä lailla tärkeää on kuitenkinmyös se, että liittoon päintulee tietoa eri alueilta siitä,mitä muualla tehdään ja mitkäTuija Tikkasenmielestä onhyvä, että Vanhempainliitonedustajistossa jaavainhenkilökoulutuksessaon mukana toimijoitaeri puoliltaSuomea.ovat ongelmakohtia, Tuija Tikkanenselventää.Kahden lapsen vanhemmuuden,opettajan työn, vanhempaintoiminnanja edustajistonpuheenjohtajuuden lisäksi TuijaTikkasen elämään mahtuumuutakin. Hän on työn ohessakouluttautunut draamapedagogiksija ilmaisutaidon opettajaksi.Harrastuksiin kuuluvatmm. kirjallisuus, musiikinkuuntelu ja luonnossa liikkuminen.

10 V A N H E M P I E N s a n o m a tJorma Piisinen:Isänä olo onTUNTEIDEN KIRJOAJorma Piisinen eli Remontti-Reiska on tullut suomalaisille televisionkatsojille tutuksi Joka Kodin Asuntomarkkinat-ohjelman tarmokkaana vetäjänä. Vipinää ja vauhtia riittää myös kotirintamalla, sillä talonrakennuksenja remontoinnin ammattilaisella on puolisonsa Pian kanssa kolme poikaa. Yhteinenharrastus on pesäpallo: pojat pelaavat ja isä valmentaa.ahta työtä tekevä JormaPiisinen on kiireinenmies. Hän on viih-Ktynyt Remontti-Reiskan roolissatelevisiossa jo 11 vuodenajan. Televisio-ohjelmien teonrinnalla Jorma Piisinen vetääomaa rakennusfirmaa. Kiireisimpinäaikoina hän ei juurikotiin ehdi muuta kuin nukkumaan.– Uutta työmaata aloitettaessaei meinaa vuorokaudessatunnit riittää, mutta kun työmaakäynnistyy kunnolla, sittenon aikaa enemmän myös perheelle.Töitä piisaisi enemmänkin,mutta Jorma Piisinen tiedostaaisän kotona olemisen tärkeyden,ja on pyrkinyt varaamaan aikaaperheelle työkiireitä rajoittamalla.Erityisesti viikonloputhän pyrkii rauhoittamaan perheelle.– Reiskan hommia olen rajoittanutraskaalla kädellä. Kuvaukseton tehtävä, muttauseimmat messutapahtumat,joihin pyydetään, jätän väliin.Ne ajoittuvat aina viikonloppuihineli juuri siihen ajankohtaan,jolloin minun pitäisi ollalasten ja vaimon kanssa.– En usko, että sellaista työssäkäyvää isää on olemassakaan,joka ei haluaisi viettää enemmänaikaa perheensä parissa.YHDESSÄ VIETETTYAIKA TÄRKEÄÄPiisisten perheeseen kuuluuJorman ja Pia-puolison lisäksikolme poikaa: 13-vuotias Eetu,10-vuotias Mikko ja neljänikäinen Leevi.Isänä olo on Jorma Piisisenmielestä vaihtelevaa tunteidenkirjoa, jossa tuntemukset vaihtelevatsuuttumuksesta ilonkyyneliin.– Suuttumusta aiheuttavatjoskus poikien typerät temputja tottelemattomuus päivänselvissäasioissa. Ilon aiheita tuleeesimerkiksi yhteisten kotihetkienmyötä ja poikien onnistuessaurheilukentillä.– Minulle hyvä mieli tuleesiitä, että lapsi on saanut kokeaonnistumisen tunteen, mikä onerittäin tärkeä asia lapsen minäkuvalle.Itse en kuitenkaan vaadipojilta hyviä suorituksia,vaan ymmärrän sen, että aina eikerta kaikkiaan voi kulkea.Piisisten perheessä pidetääntärkeänä, että päivän tapahtumatkäydään läpi hyvän yöntoivotusten yhteydessä ennennukkumaan menoa.– Samalla siinä myös jutellaankasvatuksellisia asioita jamietitään hieman huomistapäivää.Jorma Piisinen näkee isän jaäidin roolin olevan erilaisia kasvatustehtävänsuhteen.– Meillä isän tehtävä on ollaenemmän järjestyksenpitäjä, jaäiti puolestaan on enemmänlohduntuoja. Isään turvaudu-taan meillä myös silloin, kun onpäästävä jonnekin. Lupa ja kuljetuksetkäyvät meillä käsi kädessä.Yhteiset kasvatuksellisetlinjat on perheessä etukäteensovittu ja niistä pidetään JormaPiisisen mukaan tiukasti kiinni.Jos poikkeuksia tehdään,niistä neuvotellaan yhdessä.– Molemmat vanhemmat jalapset osallistuvat keskusteluunja tuovat esiin omat näkemyksensä.Minä puhun pojille niinsanotuista ”miesten asioista”,esimerkiksi poikien murrosikäänja seksuaalikasvatukseenliittyvistä asioista. Kouluasiatovat yhteisiä.PESÄPALLOYHTEISENÄHARRASTUKSENALasten liikuntaharrastuksetvievät Piisisten perheessä melkoisenosan yhteisestä ajasta.Kesällä vanhempien poikienpäälaji on pesäpallo, jonka parissakuluu 4-5 iltaa viikossa. Tal-Poikien pesäpalloinnostusontarttunut myösisään. Jorma Piisinentoimii D-junioreiden valmentajanaKeravanPesis-Junioreissa.vella pesäpallo vaihtuu jääkiekkoon.Poikien pesäpalloninnostuson tarttunut myös isään. Häntoimii Keravan Pesis-JunioreissaD-poikien valmentajana.– Innostus valmentamiseentuli lasten kautta. Kun he innostuivatpelaamaan pesistä,olin täysillä mukana.Piisinen näkee pesäpallonhaastavana pelinä, jossa yhdistyvätmonet liikunnalliset asiat,kuten taito, nopeus, ketteryys,silmän ja käden yhteistyö.Myös aivot saavat tehokastajumppaa taktisia asioita miettiessä.– Juuri monipuolisuus on seasia, johon lasten liikunnassapitäisi kiinnittää enemmänhuomiota. Pesäpallossa heitetään,juostaan, syöksytään, lyödään,toimitaan alatasossa, ylätasossa,keskitasossa. Lisäksilapsen on mietittävä, mitä häntekee tietyn merkin nähdessäänensin mailan varressa lyöntivuorossaollessaan ja heti peräänkentällä juoksijana.Valmennustietoutta JormaPiisinen on hankkinut kotiseuransaKeravan Pesiksen kauttaja osallistumalla Pesäpalloliitonjunioripesisvalmentajakoulutukseen.Kursseilla on tullut esiinmonenlaisia kasvatuksellisiaideoita, joita valmentajat voivatkäyttää apunaan nuorten kanssatoimittaessa.– Harjoituksissa, peleissä japelimatkoilla voi lapsille opettaamonenlaisia asioita esimerkiksiravinnon, hygienian ja käyttäytymisensuhteen. Samalla voidaanopetella oma-aloitteisuutta,vastuunottoa, toimimistaryhmän jäsenenä, sosiaalisuutta,sääntöjen ja ohjeiden noudattamista.– Moraalikäsityksen luominenon tärkeää oppia jo lapsena– mitä tarkoittaa reilu peli jarehellisyys. Näitä asioita eikuitenkaan päntätä väkisin lastenpäähän, vaan valmentaja onlapsille usein eräänlainen aikuisenmalli, joka omalla käytökselläänsekä kertomalla omianäkemyksiään eri asioista voivaikuttaa vaikkapa lasten suhtautumiseenpäihteitä kohtaan.AIKUISEN TEHTÄVÄINNOSTAA JAROHKAISTAAikuinen voi valmentajana toimiessaantehdä paljonkin lasteninnostamiseksi ja rohkaisemiseksi,vaikka Jorma Piisinennäkeekin, että innostus liikkumiseenon lapsella jo luonnostaan.– Valmentajan tehtävä onmiettiä ja luoda sellaisia harjoitteita,joista lapset pitävät.Harjoitteiden on oltava monipuolisiaja niiden täytyy vaihdellaharjoituskerroittain. Mitänuorempia valmennat, sen leikkisämpiäon harjoitteiden oltava.– Lapsia pitää käsitellä siten,että he tuntevat kuuluvansaryhmään, ja tämä tapahtuu siten,että luodaan hyvä joukkuehenki.Se tarkoittaa, että kaikkikannustavat toisiaan myösepäonnistumisen hetkellä.Suurin kasvatuksellinenhaaste nuorten kanssa toimittaessaon Jorma Piisisen mukaanluoda edellytykset kiinnittymiselleyhteiskuntaan.– Tavoitteena on tehdä heistäkelpo kansalaisia. Toki myösurheilullisia tavoitteita tuleeolla. Nämä tavoitteet on asetettavanuorten kanssa yhdessä,

V A N H E M P I E N s a n o m a t 11mutta ei liian varhaisessa vaiheessa– eikä liian suuria tavoitteita.Askel kerrallaan, Piisinentähdentää.Viime vuosina on Suomessauseissa lajeissa otettu käyttöön”kaikki pelaa”-periaate, jonkamukaan kaikille joukkueen jäsenilletaataan peliaikaa osaamisentasosta riippumatta. KeravanPesiksessäkin nämä toimintatavaton otettu käyttöön,mutta Jorma Piisistä järjestelymietityttää.– ”Kaikki pelaa”-periaate onmielestäni kaksiteräinen miekka.Se takaa peliaikaa myös taidollisestiheikommille, mikäsinänsä on hieno asia. Muttaonko asiaa mietitty taitavampienlasten kannalta? Riittääköheillä motivaatiota pelata joukkueessa,joka häviää sen takia,että kaikille annetaan tasavertaisestipeliaikaa?Piisisen näkemyksen mukaanihmisellä on luonnostaantahto voittaa, eikä sitä hänenmielestään tulisi tukahduttaa.Hän uskoo, että pelaajien jakaminentasonsa mukaisiin joukkueisiinolisi kaikkien kehityksenkannalta hyvä asia.– Tällöin taitavammat pelaajatsaisivat tasoistensa kanssahyviä harjoitteita ja tasavertaisiapelejä, mikä olisi omiaanviemään henkilökohtaisia lajitaitojaeteenpäin. Samaan aikaanheikompitasoisten joukkueessauudet pelaajat oppisivatkantamaan vastuuta. Uskon,että lasten kehityksen kannaltatällainen järjestely olisiparasta.MONIPUOLINENLIIKUNTATÄRKEÄÄ LAPSELLEJorma Piisinen haluaa korostaamonipuolisen liikunnan vaikutustalasten kokonaiskehitykseen.– Monipuolinen liikuntakehittää hermoradastoa kaikkeintehokkaimmin. Liikuntaolisikin aloitettava riittävänvarhain, heti synnytyslaitokseltakotiuduttua. Se voi tällöinolla vaikkapa lapsen raajojenheiluttelua ja pyörittelyä päiväpeitonpäällä.Vaikka lapsen on tärkeää saadapositiivinen suhde liikuntaanjo ennen kouluaikaa, JormaPiisinen näkee myös koululiikunnallaolevan merkittävänroolin lasten ja nuorten kehityksenkannalta.– Koululiikunta on hienoasia. Viimeistään tuolloin lapsetsaavat kosketuksen erilaisiinurheilulajeihin ja osallistuvatsäännölliseen liikuntaan. Valitettavastikoululiikuntaa onliian vähän ja siksi se ei voi ollariittävän monipuolista.Koululiikunnassa pätevätJorma Piisisen näkemyksenmukaan osittain samat säännötkuin seuraliikunnassakin. Esimerkiksiliikunnanopettajanrooli on monella tapaa samanlainenkuin juniorivalmentajan.– Opettajan on koetettavasaada aikaan tunteja, joissa hänenei tarvitse paljoa selitelläeikä lasten tarvitse seisoskellajonossa omaa vuoroaan odottamassa.Tärkeää on, ettämennään koko ajan rytinälläja ryskeellä – kukinmieltymystensä,taitojensa jakuntonsa edellyttämällätavalla.Erojakin koulu-ja seuraliikunnanvälillä on. Josnuorella on pelkojatiettyjä suoritteitakohtaan, sellaisia ei saisikoulussa pakottaa tekemään,jotta perussuhde liikuntaan pysyisipositiivisena.– Suurimpiin tekniikkavirheisiinvoi koulussakin puuttua,mutta jos siellä rupeaaopettamaan eri lajien hienouksia,ei liikkumiselle jää aikaa.Seuraliikunnassa voidaan kiinnittääenemmän huomiota erilajien tekniikkaharjoituksiin.Omaa nuoruuttaan ja koululiikuntaaJorma Piisinen muisteleehyvillä mielin.– Jumppatunnit olivat minullekoulunkäynnin suola.Odotin niitä innolla, ja touhusinsiellä aina täysillä.Piisistä harmittaa se, että osanykynuorista ei harrasta lainkaanliikuntaa.– Nuoriso on aikakautensanäköistä. Osa nuorista ei liikulainkaan, vaan pelaa tietokonepelejäja käyttää päihteitä jossakinmuodossa. Osaa vaivaa myöshaluttomuus tehdä töitä. Nämäovat mielestäni suurimmathuolenaiheet nuorison suhteen,ja niistä on kehittymässä valtavakansantaloudellinen pommiesimerkiksi terveysriskinä.– Toki positiivistakin kehitystäon nuorisossa tapahtunutomaan nuoruuteeni verrattuna.On hyvä, että nuoret ovat nykyisinesimerkiksi paljon avoimempia.Teksti ja kuvat:JUKKA KOLARIPesäpalloliittopanostaa KotiseuroihinPesäpalloseurojen toimintaanosallistuu eri puolillamaata tuhansittain lapsia januoria, ja Pesäpalloliitossaon ymmärretty pesäpallonkasvatusvastuu. Sopupeliskandaalissaryvettynyt pesäpalloväkion lähtenyt palauttamaanreilun pelin henkeäpesäpallotoimintaan.Samalla Pesäpalloliitto haluaaomalta osaltaan olla luomassakansalaistoimintaanperustuvaa hyvinvointiaSuomeen. Pesäpallon halutaanolevan toimintaa, jossanäkyvät kansalaistoiminnanarvot kuten yhteisen hyväntavoittelu, kumppanuus jaihmisenä kasvaminen.Näiden tavoitteiden toteuttamiseksipesäpalloseuroistahalutaan rakentaaKotiseura-yhteisöjä, jotkatarjoavat mukaan tulevilleihmisille mahdollisuuksiamielekkääseen ja monipuoliseenyhteistoimintaan.Kotiseura-ideassa eivät keskiössäole ohimenevät tuloksetja pelkkä menestys pelikentällävaan osallistujillehalutaan tarjota elämänmittainenkokemus siitä, ettäPerheen parissa vietetty aika on tärkeääJorma Piisiselle, vaikka työkiireet joskuspainavatkin päälle.yhdessä tekemällä voidaanrakentaa parempaa elämääniin itselle kuin lähimmäisillekin.Mielekästä tekemistä jayhdessäoloa halutaan tarjotaihmisille heidän kaikissaelämänvaiheissaan. Kotiseuranon tarkoitus olla erisukupolvia yhdistävä tekijä,josta ihminen löytää itselleenpelipaikan lisäksikohtaamis- ja kasvupaikanniin lapsena, nuorena, aikuisenakuin seniorinakin.

12 V A N H E M P I E N s a n o m a tTERVEYSTIEDOSTAELÄMÄNLÄHEISYYTTÄ KOULUPÄIVÄÄNpetushallituksen johtokuntaon hyväksynytOuuden terveystietooppiaineenopetussuunnitelmanperusteet tammikuussa2004. Uusien perusteiden mukainenopetussuunnitelma jatuntijako voidaan ottaa käyttöön1-9 vuosiluokilla jo elokuussa2004 ja ne tulee ottaakäyttöön paikallisesti päätettävänporrastuksen mukaisestikaikilla luokka-asteilla viimeistäänsyyslukukaudella 2006.Uuden oppiaineen tulo perusopetukseenon koulujärjestelmässämmeharvinainen tapahtuma.Opetussuunnitelman perusteissauuden oppiaineen sisältöämääritellään mm. seuraavasti:”Terveystiedon opetuksen tarkoituson edistää oppilaiden terveyttä,hyvinvointia ja turvallisuuttatukevaa osaamista. Opetuksentehtävänä on kehittääoppilaiden tiedollisia, sosiaalisia,tunteiden säätelyä ohjaavia,toiminnallisia ja eettisiä valmiuksia.Opetuksen lähtökohtanaon terveyden ymmärtäminenfyysiseksi, psyykkiseksi jasosiaaliseksi toimintakyvyksi.”Terveystieto-oppiaineen tavoitteet,keskeiset sisällöt ja oppilaidenpäättöarvioinnin kriteerittuovat esille sekä oppiaineenhaasteellisuuden että senmielenkiintoisuuden; oppilaslähtöisyys,toiminnallisuus,ajankohtaisuus. Lähtökohtanaopetuksessa tulee olla lapsen januoren arki sekä kasvu ja kehitys.Monitahoinen ja -ilmeinensekä osaava terveystiedon opetusperusopetuksessa tarjoaalapsille ja nuorille siten eväitäelämän rakennusaineiksi, voimaksija turvallisuudeksi.YHDESSÄTEKEMISEN RIKKAUSTerveystiedon integroitu opetusluokilla 1-6 haastaa luokanopettajatja opettajia kouluttavattahot. Vuosiluokilla 1-4 terveystiedonopetus on integroituosaksi ympäristö- ja luonnontieto-oppiaineryhmää.Vuosiluokilla5-6 terveystietoa opetetaanosana biologia/maantietoaja fysiikka/kemiaa.Vuosiluokilla 7-9 terveystietoon itsenäinen oppiaine.Opetuksen suunnittelu ja opetusvastuukuuluu siirtymävaiheenajan biologian, liikunnan,kotitalouden ja yhteiskuntaopinopettajille sekä lukion psykologianopettajalle.Käytännössä on kuitenkinsaattanut käydä valitettavastiniin, että yksittäisen opettajanopetusvelvollisuustuntien saavuttaminenon ollutkin lähtökohtanaterveystiedon opettajanvalintaan. Terveystiedon opettajanmenestymistä auttavatseuraavat tekijät:- aito kiinnostus ja innostusoppiaineesta- halu oppiaineen pitkäjänteiseenkehittämiseen- yhteistyömahdollisuuksienaktiivinen etsiminen- monipuoliseen koulutukseenhakeutuminen.Terveystiedon opettajilla onkinmahdollisuus tehdä arvo-ARVOT ESILLÄARKADIASSAuroopan VanhempainjärjestönEPA:nEvuosittain jaettavanAlcuin Award -kasvatuspalkinnontarkoituksena on nostaaesiin vanhempien merkitystälasten koulutuksen osapuolena.Alcuin Award -palkintoon tullut Suomeen tähän mennessäkerran, vuonna 1996, jolloinse myönnettiin Laukaan”Yhdessä elämään” -kasvatusprojektille.Tänä vuonna ehdokkaana onNurmijärven Klaukkalassa sijaitsevanArkadian yhteislyseonvanhempainyhdistys, ArkadianYhteislyseon Ystävät ry.Yhdistys on yhdessä koulunkanssa järjestänyt muutamanviimeisen vuoden aikana laadukkaitaluentosarjoja, joihinse on kutsunut maamme eturivinluennoitsijoita.Vuonna 2003 järjestetyssäArvot ja Arkipäivä-luentosarjassaolivat puhumassa Esa Saarinen,Ben Furman, TonyDunderfelt, Ulpu Iivari jaMarco Bjurström, jotka vetivätkoululle lähes 2000 osallistujaa.Tänä vuonna luentosarjannimi on Arjen Ajatus.Kuulijoiden kiinnostus näyttääjatkuvan vahvana, sillä ensimmäiselläluennolla oli TommyHellsteniä kuuntelemassa400 kuulijaa. Luentosarjan kaksimuuta osuutta pidetään syksyllä.Luentosarjat kytkeytyvät uusienopetussuunnitelmien valmisteluunja siihen liittyväänkoulujen ja kotien väliseen arvokeskusteluun.Hankkeen tarkoituksenaon tuoda esiin erilaisianäkökulmia arvokeskustelunpohjaksi sekä luoda uudenlaistakeskustelukulttuuriakodin ja koulun välille.– Opetussuunnittelmissatuodaan vahvasti esille, ettänuorille täytyy antaa kykyä tarkastellaasioita monesta eri näkökulmastaniin, että he kykenevätrakentavaan kriittiseenkyseenalaistamiseen yhteiskunnallisissaasioissa. Tätä haluammetukea, kertoo Leena ZittlingYhteislyseon Ystävät ry:stä.Kaiken pohjana on hänenmukaansa ajatus, että sanojen,tekojen ja motiivien tulee ollayhtäpitäviä. Aikuisten – sekävanhempien että opettajien –tulee osoittaa vahvaa esimerkkiähyvästä arvomaailmasta.– Arvokeskustelussa on kysehenkisen kulttuurin luomisesta.Sitä on vaikea saada näkyväksi,mutta pyrkimyksenä meilläon ollut, että luentosarjananti näkyisi myös käytännön tasolla.On ollut hieno huomata,että mm. kolmikanta-mallista”sana-teko-motiivi” on tullutarjessa niin aikuisten kuin nuortenkinkesken käytännön työväline,jonka avulla omaa toimintaavoidaan arvioida.Pääkohderyhmänä ovat luentosarjassaolleet Arkadian yhteislyseonja paikkakunnanmuiden lukioiden oppilaat,heidän vanhempansa ja muutkinnuorten kanssa työskenteleväthenkilöt, kuten kunnansosiaali- ja terveydenhuollonammattilaiset ja kasvatusalanasiantuntijat. Lukiolaisten aktiivisenosallistumisen on varmistanutse, että he pystyvätkäyttämään luentosarjan antiahyväksi koulutehtävissään.– Kaikkiaan noin neljänneskuulijoista on ollut lukiolaisia.Joskus jopa puolet oppilaista oliluentoja kuuntelemassa, vaikkane pidettiin iltaisin, kertooZittling.Laajan luentosarjan järjestäminenon innostanut mukaanNiin kuulijat, luennoitsijat kuin tukijatkin ovat olleet tyytyväisiäluentosarjan antiin. Luentojen yhteydessä jaettiin myös tunnustusstipendejäoppilaille ja opettajille.myös sellaisia vanhempia, jotkaeivät aikaisemmin ole säännöllisestiosallistuneet vanhempainyhdistyksentoimintaan.– Kun lähdimme miettimääntätä asiaa, meitä oli mukanaseitsemän ihmistä vanhempainyhdistyksenhallituksesta.Kun kerroimme vanhemmille,että meillä olisi tällainen laajempiprojekti lähdössä käyntiin,mukaan tuli lisää väkeä niin ettälopulta luentosarjaa järjestämässäoli lähes 30 innostunuttaaikuista, puolet isiä ja puoletäitejä, sekä runsaasti oppilaitakoululta. Oppilasyhdistys hoitiosan iltojen käytännön järjestelyistä.Luentosarjan järjestäminenon vaatinut työn lisäksi myös ulkopuolistarahoitusta, koskalaadusta ei ole haluttu tinkiätuumaakaan.– Kun mietimme, mitensaamme vanhemmat koululle,totesimme, että meillä pitääolla Suomen parhaat luennoitsijat.Selvää oli, että tällaisenasian toteuttamiseen tarvitsemmerahoittajia. Meillä on monessaasiassa taustalla kolmikanta-ajattelu,niin tässäkin:osa rahoituksesta kerättiin lipputuloilla,osasta vastasi kuntaja lisäksi mukana sponsoreinayrittäjiä ja yhteisöjä.Leena Zittling haluaa korostaa,että yhteistyökumppaneidenavulla isotkin projektitovat mahdollisia myös vanhempainyhdistyksille.– Vaikka vanhempainyhdistyksetmielletään yleensä melkopieniksi toimijoiksi, meolemme nyt nähneet käytännössä,että yhdessä tekemällä jaoikeiden yhteistyökumppaneidenavulla voi toteuttaa laajojakinprojekteja. Meidät vanhemmaton nähty voimavarana kouluntyölle ja se on kaunis kiitos!

V A N H E M P I E N s a n o m a t 13kasta työtä rakentamalla yhteistyöverkostojayhteisöllisyydentukemiseksi koulussaan lapsenja nuoren kasvun ja kehityksentukiverkoksi. Tämä edellyttäämyös koulun rehtorilta tietoa jaosaamista, ymmärrystä sekäherkkyyttä olla tukemassa monitasoisenyhteistyön rakentumistakoulussaan.Rehtorin tulisi olla myösriittävän tietoinen terveystietooppiaineensisällöistä ja tavoitteista.Tällöin hänellä on paremmatedellytykset löytääkoulustaan ne opettajat, joillaon aito innostus ja kiinnostusterveystiedon opetukseen. Rehtorivoi koulussaan suunnataresursseja niin, että innostuneillaopettajilla on mahdollisuuspäästä pitkäjänteiseenkoulutukseen osaamisensa kartuttamiseksi.Uudet opetussuunnitelmanperusteet haastavatkoulussa yhteistyöhönKoulujen pihatansainvälinen liikuntasuosituslapsille on Kvähintään tunti liikkumistakohtuullisella tehollajoka päivä. Liikkumisen ei tarvitseolla pitkäkestoista, vaanpäiväannos voi kertyä lyhyistätuokioista pitkin päivää, esimerkiksivälituntiliikunnasta.Koulupihan tarjoamilla liikuntamahdollisuuksillavoi ollasuuri vaikutus lasten terveyteen.Käytännössä pihojen liikuntaolosuhteetovat kuitenkinusein heikot. Suomessa on noin3000 alakoulua, joiden pihoistaNuori Suomi ry:n tutkimuksenperusteella noin tuhat vaatiivälitöntä kunnostamista.Tämä tarkoittaa, että noin120000 oppilasta on liikuntamahdollisuuksiennäkökul-myös oppilashuoltohenkilöstönkanssa. Tämä näkökulma sopiierityisen hyvin terveystiedonluonteeseen.VANHEMMATVALPPAINAVAIKUTTAMAAN!Jokaisen koululaisen vanhemmanolisi hyvä olla tietoinenuudesta terveystieto-oppiaineestaja selvillä sen opetuksentoteutumisesta lapsensa koulussa.Terveystiedon opetustavoi hyvin nivoa vanhempaintoimintaan.Terveystiedon opetuksen aihesisältöjäja lähestymistapojavoidaan käsitellä esimerkiksivanhempainilloissa ja -keskusteluissasekä tiedotteissa. Samallavanhempia ja huoltajiavoidaan kannustaa keskusteluunaiheista lapsen ja nuorenkanssa kotona.Vanhempien kannattaa ollamasta huonossa asemassa. Tyydyttävässätilassa olevia pihojakatsottiin olevan myös kolmasosa,joten vain 1 000 koulunpihaa on tutkimuksen mukaanhyvässä kunnossa.Tutkimuksen tulosten perusteellasuurimmat ongelmatkoulupihoilla liittyvät liikuntapaikkojenvähäisyyteen. Erityisestileikkikenttävälineistönvähäinen määrä koetaan kouluissaongelmaksi, mutta myösmuiden liikuntapaikkojen puutekäy tuloksista selvästi ilmi.Viidesosa kouluista on sellaisia,joissa koululiikuntaan tarvittavialiikuntapaikkoja ei löydykoulupihalta eikä koulun läheisyydestä.Erittäin huolestuttavaaon luontoalueiden puuttuminenlähes joka kolmannestakoulupihasta. Koulupihojenaktiivisesti mukana keskustelemassa,miten oman lapsen koulussaterveystiedon opetus toteutuuja miten on varmistettu,että opetuksen keskiössä ovatlapsen ja nuoren ikätason, kasvunja kehityksen mukainenajankohtainen, toiminnallinen,vuorovaikutteinen ja turvallisuuttatukeva lähestyminen.Terveystiedon opetussuunnitelmanperusteet ovat nähtävissäOpetushallituksen verkkosivuillawww.oph.fi.Marjo HannukkalaKirjoittaja on kasvatustieteenlisensiaatti, kotitalouden aineenopettaja,jatko-opiskelijaja tuntiopettaja Helsinginyliopistossa Kotitalous- ja käsityötieteidenlaitoksella sekäollut jäsenenä terveystiedonopetussuunnitelman perusteitavalmistelevassa työryhmässäOpetushallituksessa.luontoalueet ja -saarekkeet ovaterityisesti pienten lasten paljontoivomia ja käyttämiä liikuntapaikkoja.Koulujen pihat voivat tarjotamyös hyvät mahdollisuudetvapaa-ajan liikunnan harrastamiseen.Ne ovat sijaintinsavuoksi hyviä lähiliikuntapaikkoja,joihin lasten on helppokulkea itsekin. Noin 80 prosentissakouluista järjestetäänmyös kouluajan ulkopuolista,organisoitua liikuntatoimintaa,kuten iltapäiväkerhotoimintaa.Koulun pihojen kehittämiseenvoi vaikuttaa. Vanhempainyhdistyksetvoisivat esimerkiksikoota suunnitteluryhmän,joka kartoittaa oppilaidenja koulun toiveita pihan suhteenja välittää toiveet kunnan päättäjille.Kuntaa voi myös pyytäätekemään kartoituksen ja toimenpidesuunnitelmankoulujensapihojen kunnosta. Koulunoppilaat voisivat olla mukanasuunnittelussa vaikkapa johonkinoppiaineeseen liittyvänätyönään. Apuna voisivat ollavaikkapa arkkitehtiopiskelijat.Pihan suunnittelua tai korjaustöitävoisi myös tarjota harjoitustyöksiammatillisille oppilaitoksille.Kunnan ja yritystentuella ja talkoovoimin pihaa voikehittää pieninkin määrärahoin.Koulupihatutkimus löytyyNuori Suomi ry:n sivuiltawww.nuorisuomi.fi tai sen voitilata numerosta 09 348 121.Hippulat vinkumaan!eitä kaikkialla ympäröivätmainokset ker-Mtovat, että naisen onoltava langanlaiha ja miehensutjakan lihaksikas. Todellisuusosoittaa kuitenkin, että vaikkanäin ei pidä, ei edes saa olla, jo ennestäänkinpulskahko kansammetukevoituu edelleen, lapsistalähtien. Mitä on tapahtumassa?Omassa lapsuudessani tuolla40-luvulla valittaessamme, että”ei ole mitään tekemistä”, meilleavattiin ovi ja lähetettiin leikkimäänulos, ja mehän mentiin!Kaikissa touhuissa oli kova menopäällä, juoksemista, hyppimistä,hiipimistä. Kun lapset nyt”lähtevät leikkimään”, suuntaovessa on päinvastainen, sisälleerilaisten elektronisten vempaintenääreen, jossa bitit huolehtivatliikkumisesta, lapsetistuvat niskat kyyryssä ja jännittyneinäsitä menoa katsellen.Ennen kuljettiin kouluun jakavereille, mihin milloinkinomin voimin, kävellen, pyörällä,hiihtäen. Onhan nytkin rullaluistimia,pyöriä ja muita, muttaniitä käytetään sittenkin liianvähän, moottoroitu liikkuminenon etusijalla, etenkin talvisaikaan.Tätäkö tämäkin juttu taassaarnaa? Tätä, tätä!Aivan liian moni aikuinen jalapsi on lässähtänyt paikoilleen.Muinoin – siltä se jo alkaa tuntua– pitkin päiviä jatkunut ja toistunuthuomaamaton itsensä liikuttaminenomin voimin on vähentynytrajusti. Muistelkaapavanhemmat vain omaa lapsuut-LIITOSSA TAPAHTUUVALTAKUNNALLISIATILAISUUKSIA• Vanhempainparlamentti:”Oppiminen jaopiskelu nykypäivän koulussa”2.10. Helsinki• Euroopan Vanhempien jaKoulun Päivä 12.10.• Suomen Vanhempainliitonedustajiston kokous30.10. Helsinki• Terveystieto oppaaksiarkeen -seminaari 27.11.Helsinki• Suomen Vanhempainliitonliittokokous 27.11.Helsinkitanne, nuoretkin teistä huomaavatsen kyllä. Entä sitten?Seurauksista on viime aikoinalehdissä, radiossa ja televisiossaollut lähes hätähuutoja niin esikoululaisten,koululaisten, varusmiestenkuin työssä käyvienfyysisen kunnon heikenemisestäja ylipainon lisääntymisestä.Viime aikoina erityisen huomionkohteena on ns. aikuisiändiabeteksen esiintyminen yhänuoremmilla, jopa lapsilla, joillaesimerkiksi koululiikuntaaon vähän, lukiossa jopa häpeällisenvähän. Monet sinänsä hyvätmuotiliikuntalajit kehittävätkyllä esimerkiksi ruumiinhallintaaja sosiaalista yhdessäoloa,mutta terveyden kannaltakoko elämän varrella oleellistakestävyyttä, esimerkiksi sydämenja verenkiertoelinten kuntoane eivät kuitenkaan riittävästikehitä, ja harva harrastaja niistäkykenee saamaan läpi elämänjatkuvan liikkumis- ja liikuntatottumuksen.Tärkeintä on nyt lisätä pitkinjokaista päivää, viikkoa,kuukautta ja vuotta, läpi elämänjatkuvan ”huomaamattoman”liikkumisen, arki- ja hyötyliikkumisennimelläkin kutsutunoman ruumiin monipuolisenkäytön määrää – sen on todettuolevan hyväksi myös aivoille,esimerkiksi koulumenestykselle.Hippulat vinkumaan!OLLI KORHONENKliinisen fysiologian dosentti,eläkevaariEhdotuksia Suomen Vanhempainliitonjohtokunnanjäseniksi ja edustajistonjäseniksi ja/tai puheenjohtajaksivoi esittää vaalitoimikunnalletai Liitontoimistoon 24.9. mennessä.Jäsenistön ehdotuksetliittokokoukselle käsiteltäviksiasioiksi on esitettäväviimeistään 27.9. Lisätietoajäsenkirjeessä.ALUEELLISIATILAISUUKSIA• ”Kodin jakoulun yhteistyö”Suomen Vanhempainliitto,Meidän Jykä -projektija Mukava-hanke11.9. Jyväskylä• ”Vanhempien oikeudet jamahdollisuudet vaikuttaa”18.9. Kajaani

14 V A N H E M P I E N s a n o m a tKAIKILLE LAPSILLEYHTEINEN KOULUSuomessa on perinteisesti ajateltu, että erityistä tukea tarvitsevat lapset erotetaan muistaikätovereistaan sijoittamalla heidät erityiskouluihin tai erityisluokkiin. Nykyisin kuitenkin ajatellaantoisin: erityisopetus halutaan järjestää osana yleisopetusta. On inkluusion aika.ämän päivän koulussaT on monenlaisia oppilaita.Osalla heistä onsellaisia erityistarpeita, jotkatekevät koulunkäynnistä tavallistakinsuuremman haasteen.Erityistuen tarvetta aiheuttavatmm. liikunta-, näkö-, kuulo- jakehitysvammat sekä erilaisetneurologiset oireyhtymät kutenADHD ja Aspergerin oireyhtymä.Suomessa on ollut käytössäjärjestelmä, jossa opetus ja oppilaaton jaettu yleisopetukseenja erityisopetukseen. Suomenkouluissa on 600 000 oppilasta,joista 120000 saa osa-aikaistaerityisopetusta. Erityisopetukseenon pysyvästi siirretty36 000 oppilasta, joista suurinosa on erityisluokalla. Viimeaikoina on kuitenkin noussutesiin toive vähentää erillisyyttäyleisopetuksen ja erityisopetuksenvälillä.Eksklusiivista ajattelua onviime aikoina alettu kyseenalaistaa,ja aivan syystä. Erityistätukea tarvitseva lapsi ja hänentarpeensa ”erityistetään” useinturhaan, sillä useimmiten hetarvitsevat ja haluavat samojaasioita kuin muutkin lapset tainuoret – ja ennen kaikkea: ”samaankouluun kavereiden kanssa”.Eksklusiivisten käytäntöjenkritiikki pelkistyy sanoihinintegraatio ja inkluusio. Integraatiollatarkoitetaan sitä, ettätukea tarvitsevien oppilaiden jaopiskelijoiden kasvatus ja opetuspyritään toteuttamaanmahdollisimman pitkälle yleis-opetuksen yhteydessä ja siihensulautettuna.Viime vuosina integraationrinnalle on yhä voimakkaamminnoussut termi inkluusio.Inklusiivisuudella tarkoitetaanosallisuutta, jonka mukaan jokaisenlapsen ja nuoren tuleevoida opiskella siinä yleisopetuksenoppilaitoksessa, jossahän olisi, ellei hänellä olisi mitäänvammaa, sairautta taimuuta oppimisvaikeutta. Tavoitteenaon, että erityistä tukeatarvitsevat lapset voivat päästätavallisille luokille muiden lastenjoukkoon ja saada tarvitsemansatuen sinne.– Perinteisessä integraatioajattelussapidetään tärkeänäsitä, että vähemmistö sopeutuuenemmistön luomiin normeihinja integroituu näin yhteisöön.Inkluusioajattelussamuutosvaatimus kohdistuuoppilaan sijasta oppimisympäristöön,jonka tulee ottaa lapsentarpeet huomioon toimintatavoissaan,selventää kahden käsitteeneroa Suomen VanhempainliitontoiminnanjohtajaPirjo Somerkivi.– On kuitenkin muistettava,että yhdessä oppiminen ei olemikään itsetarkoitus, mihinolisi pyrittävä hinnalla millähyvänsä. Lapsella on oikeus juurihänen kohdallaan toimivaanratkaisuun, Somerkivi selventää.INKLUUSIO HAASTAAOPPIMAAN UUTTAInklusiivinen koulu edellyttääonnistuakseen mm. riittäviäresursseja, pätevää henkilökuntaa,pienempiä luokkakokojasekä yhteistyötä opettajien,avustajien, erityisopettajien,muiden asiantuntijoiden javanhempien kesken. Inkluusioideaankuuluu ajattelutavanmuutos koko koulun osalta:myös oppilaita pyritään ohjaamaankeskinäisen kilpailun sijastaauttamaan toisiaan.– Hyvin järjestetty erityisopetuson koko kouluyhteisönja kaikkien oppilaiden etu, kiteyttääPirjo Somerkivi.Kaikki koulut eivät ole vieläolleet valmiita vastaamaaninkluusion haasteeseen, muttahyviäkin esimerkkejä Suomestalöytyy. Esimerkiksi Kehitysvammaliitollaon käynnissäYhdessä kasvamaan -projekti,jossa useiden eri koulujen kanssapyritään löytämään käytäntöjä,joiden kautta kaikilla lapsillaolisi paremmat mahdollisuudetosallistua koulunkäyntiintasa-arvoisina jäseninä. Suomessaon myös yksittäisiä kuntia jakouluja, joissa inkluusio on jotätä päivää. Yksi tällainen kouluon helsinkiläinen Arabian peruskoulu,jossa järjestettiinhuhtikuussa aihetta käsitteleväYhteinen koulu kaikille -seminaari.Osa inkluusion onnistumisenesteistä on fyysisiä, muttasuuri osa niistä on kuitenkinasenteellisia. Arabian peruskoulunrehtori Kaisu Kärkkäinenuskoo inkluusion esteidenolevan voitettavissa.– Inkluusio edellyttää opettajiltanäkökulman muuttamistaja valmiutta opetella uutta.Jokainen päivä tuo inkluusionkäytännön toteuttamisessajotain uutta, jolloin myös opettajatoimii oppijana. Yhteisenkoulun kehittämiseksi tarvitaanluovia ideoita, kokemustenvaihtoa sekä rohkeita kokeiluja,selventää rehtori Kärkkäinen.YKSIN PUURTAMISENSIJAAN TIIMITYÖTÄOpettajan ja avustajan yhteistyötänykykouluissa on useinkin,mutta Arabiassa on myöskahden opettajan luokkia. Tällaistayhteistyötä tekevät luokanopettajaNiina Palviainen jaerityisluokanopettaja RitvaKontinen.Heillä on vedettävänään kaksiperusopetusryhmää, ykkös- jakakkosluokkalaiset. Kummallakinon omat oppilaat, joistavastataan, mutta opetus on yhteistä.Tiimityötä on nyt takana joneljä vuotta. Vanhaan yksinpuurtamiseen he eivät enää palaisi,sillä nykykäytännössä onmonia etuja.– Yhdessä toimien pystymmejakamaan voimavaroja suunnittelussa.Voimme myös jakaatehtäviä omien taitojen mukaan.Ja koska vertaistuki onaina läsnä, opettamista voidaankoko ajan kehittää yhdessämiettien. Myösarviointiin saadaankaksi näkemystä.– Konfliktitilanteissatoinen meistä voitarttua tilanteeseen ja

V A N H E M P I E N s a n o m a t 15Integraation jainkluusion esteet ja uhatsamalla toinen voi jatkaa opetusta.Myös sijaisen on helppo tullameidän luokkaamme, kun toinenvakituisista opettajista onaina paikalla. Sekin on tärkeää,että lapsella on kaksi aikuistapaikalla – he kertovat meille erilaisiaasioita, Niina Palviainenja Ritva Kontinen toteavat yhdessä.Vaikka kaikissa kouluissa eipäästäisikään edellä kuvatunkaltaiseen kahden opettajan järjestelmään,inkluusiota toteutettaessaapua on paljon jo koulutetustaja asiansa osaavastaavustajasta.– Koulunkäyntiavustajienroolin ymmärtäminen onjoskus kunnissa ja kouluissavaikeaa, mutta on huomattava,että avustajan saaminenon lakeihin ja määräyksiinperustuva oikeus. Siihenon annettava mahdollisuustarvittaessa. On myös muistettava,että koulunkäyntiavustajaon tarkoitettu oppilasta varten,ei opettajan sihteeriksi, painottaakoulunkäyntiavustaja MarjutSjöblom, joka toimii Helsingissäaluevastaavana.KOULULAINENKESKIPISTEESSÄVaikka kunta, koulu, rehtori,opettajat, avustajat ja vanhemmatovatkin tärkeitä tekijöitäonnistuneen inkluusion toteuttamisessa,keskipisteessä inkluusiossaovat kuitenkin oppilaat.Erityistarpeita omaaviennuorten ja lasten kokemuksetkoulunkäynnistä ovat yksi tärkeärakenneosa, kun mietitään,miten koulua voitaisiin kehittääinklusiivisempaan suuntaan.– Esimerkiksi avustajienlöytäminen oli lukiossa vaikeaa,kun yritimme löytää nuoria,jotka olisivat ajatusmaailmaltaansamanlaisia kuin itse.Avustajat joutui myös itse kouluttamaan,kuvaa omia kokemuksiaanopiskelija Maija Purhonen,joka oli toinen Yhteinenkoulu kaikille -seminaarissaalustaneista nuorista.Toisena nuorten edustajanaseminaarissa oli lukiolainenKaisu Hynninen, jonka mukaanerilaisuus korostui koulussausein turhaan.– Kun näkövammainenaloittaa koulunkäynnin, hän onheti alusta alkaen jonkinlainenjulkkis. Erilaisuuden sijaanpitäisi osoittaa samanlaisuutta,ottaa selvää, kuunnella ja keskustella,kohdella samalla tavallakuin muitakin.Kaikenlaiset ryhmätyöt ovattärkeitä, koska niissä pääseemukaan ryhmään täysvaltaisenajäsenenä. Nuoret korostivat,että opettajien asenne ratkaiseetässä asiassa paljon: vammaisjärjestöiltäja -liitoilta kannattaahakea materiaalia ja toimintaneuvoja.Esimerkiksi liikuntatunneillevoi näkövammainenkinosallistua, kunhan asianeteen nähdään vähän vaivaa.Opettajan tulisi myös puhuakäytännön järjestelyistä oppilaankanssa kahden kesken, etteierilaisuutta turhaan korostetaluokkatilanteessa.– Kyse on loppujen lopuksivain asenteista. Aina löytyy toimintamalleja,joiden avulla asiatsaadaan ratkaistua, Kaisu Hynninenja Maija Purhonen toteavat.Teksti:JUKKA KOLARIArtikkeli perustuu osittainYhteinen koulu kaikille-seminaarissa käytettyihinpuheenvuoroihin. Seminaarinjärjesti Suomen VanhempainliittoyhteistyössäOpetushallituksen, Helsinginyliopiston erityispedagogiikanyksikön ja Arabianperuskoulun kanssa.Suomen Vanhempainliitonerityisopetuksen toimikuntaon kerännyt kirjoituksiaaiheesta Kohtaamisiakoulun arjessa – erityistätukea tarvitseva lapsiyleisopetuksessa. Liitto tuleejulkaisemaan osan kirjoituksista.aikille yhteinen koulu, lähikouluperiaate,integraatio ja inkluusioKsekä samalla segregaation purkaminenovat sanoja, joita käytetään runsaastikoulutuspoliittisessa keskustelussa. Kaikkiennäiden termien merkitykseen sisältyytasa-arvoisen, yhdenvertaisen ja ennen kaikkeayhdessä tapahtuvan opiskelun järjestäminenlapsille ja nuorille. Esi- ja perusopetuksenopetussuunnitelman perusteissa lähikoulussaopiskelu on tavoite, jonkamukaan lapsi opiskelee siinä koulussa, jossahän opiskelisi muutenkin jos hänellä ei olisivammaa, sairautta tai muuta vastaavaa haittaa.Integraatio on normalisaation toteuttamisenkeino, jonka avulla erityistä tukeatarvitsevat lapset ja nuoret opiskelevatyhdessä kaikkien muiden kanssa. Viimevuosina on integraatio-termin lisäksi käyttöönyleistynyt inkluusio -termi, joka vielävahvemmin korostaa kaikkien oikeuttaopiskella ja elää yhdessä tasavertaisina oppijoinakoko koulutuksen ajan. Molempiensuuntausten perimmäisenä tavoitteena onkoulutusjärjestelmä, joka palvelee kaikkiakoulutettavia ottamalla huomioon tukeatarvitsevan yksilön valmiudet, tarpeet jaoppimisen edellytykset ja antamalla heillemahdollisuuden opiskella samoissa yleisopetuksenkouluissa ja oppilaitoksissa siten,että he saavat siellä tarvitsemansa tukipalvelut.Sekä integraatio että inkluusio ymmärretäänpositiivisina opetuksen järjestämisenkeinoina ja mahdollisuutena antaa erilaisenoppijan kasvaa yhteisönsä tasavertaiseksi jäseneksi.Yhdessä opiskelun toteutumisentiellä on kuitenkin monia esteitä. Suurimmatesteet ovat väärät asenteet, tottumuksetja tavat järjestää erilaisten oppijoidenopetusta erillään muista ja eri paikoissa ryhmittelemälläheitä pienryhmiin heidän oppimisvaikeuksiensamukaan. Toisaalta erityisopetuksenpienryhmissä on voitu paremmineriyttää ja yksilöllistää opetusta jakäyttää hyväksi erityisopettajien taitojaparemmin kuin tavallisessa yleisopetuksenryhmässä. Inklusiivisessa järjestelmässätukea tarvitsevalle tuodaan tukipalvelutpääsääntöisesti yleisopetuksen ryhmiin jayhteisiin opiskelutilanteisiin. Opetuksenantamisen kannalta muutos on suuri ja toteuttamisyrityksetovat aiheuttaneet vastustusta,koska kaikilla yleisopetuksenopettajilla ei vielä ole riittäviä tietoja oppimisvaikeuksistaeivätkä he ole tottuneetsamanaikaisopetukseen erityisopettajankanssa. Yleisopetuksen ja erityisopettajienyhteistyön sekä opettajien täydennyskoulutuksenkeinoin inkluusio mahdollistuuja sitä koskevat koulutuspoliittiset linjauksettoteutuvat.Erityistä tukea tarvitsevien oppilaidenja opiskelijoiden tulee saada tarvitsemansatuki myös yleisopetuksen ryhmissä.Uusien toimintatapojen omaksuminen,moniammatillisen yhteistyön kehittyminenperinteisesti yksin ja itsenäisesti työskennelleenopettajan tueksi, koulunkäyntiavustajienja muiden asiantuntijoidentyöpanoksen hyödyntäminen edellyttävätopetustyön uudelleen organisointia, muutoksiakoulujen ja oppilaitosten toimintavoissa,lisäystä opettajien täydennyskoulutukseensekä uutta suhtautumistapaa erilaisiaoppijoita kohtaan. Muutos inklusiivisenkoulutuksen toteuttamiseen edellyttäämaltillista kokeilua ja määrätietoistakehittämistä sekä resurssien varaamistatähän kaikkeen.Perusopetuksessa lähikouluperiaate onjo alkanut toteutua ja se on yhä useammanyleisopetuksen opettajan tapa antaa opetustayhteistyössä erityisopettajan kanssa.Jokaisella perusopetuksen päättäneellä onpaikka toisen asteen koulutuksessa, muttakaikki nuoret eivät kuitenkaan jatka opiskeluatoisella asteella tai eivät pääse sinneyrityksistään huolimatta, jolloin uhkanaon syrjäytyminen. Sen estämiseksi tarvitaanperusopetuksessa riittävän varhain oppilaanohjaustakoulutusvalintojen tekemiseksija toisella asteella ammatinvalinnanohjausta.Ammatillisessa ja lukiokoulutuksessapuhutaan myös integraatiosta ja inkluusiosta,mikä merkitsee sitä, että opetus pyritäänjärjestämään lukioissa ja ammatillisissaoppilaitoksissa kaikille opiskelijoillesamoissa opetusryhmissä ja samoissatiloissa. Ammatillisen koulutuksen erityisenähaasteena integraation kannalta ovat52 koulutusalaa, joissa toimintatavat, haluja taito ottaa vastaan erilaisia opiskelijoitavaihtelevat. Omat esteensä oppilaitostenintegrointihalukkuudelle saattavataiheuttaa oppilaitosten keskinäinen kilpailu,tuloksellisuustavoitteet, mahdollisetlisäkustannukset ja työelämän odotukset.Yksittäiselle nuorelle epäonnistunut integraatiotai koulutusalan valinta voi huonossatapauksessa merkitä yksinäisyydenja pätemättömyyden tunnetta, turhautumista,koulutuksen keskeytymistä ja syrjäytymistä,ellei opiskelija ole saanut opinnoissaantarvitsemaansa tukea ja ohjausta.Integraation onnistumiseksi tarvitaanyleistä positiivista asennetta, hyvää opiskelijanohjausta,opettajien ennakkoluulottomuuttaja halukkuutta muuttaa käytäntöjäsekä pyrkimystä hankkia uusia tietojaja taitoja erilaisten oppijoiden opiskelunJYRI HAKALAtukemiseksi.Opetusneuvos KAIJA MIETTINENYlitarkastaja PIRKKO VIRTANENOpetushallitus

16 V A N H E M P I E N s a n o m a tKäpylehmät niityllävai kymmenentikkua laudalla?Euroopan Vanhempien ja Koulun Päivää vietetään 12.10. Tämän vuodenteema on "Liikkumisen ilo". Kevään aikana Suomen Vanhempainliittopyysi vanhempainyhdistyksiä ja kouluja keräämään liikkumismuistoja,leikkejä ja kisailuja, joissa ikään kuin vahingossa liikuttiin,juostiin ja hypeltiin. Muistoja ja leikkejä tuli melkoinen määrä,osa suoraan muistelijalta, osa oppilaiden“kerääminä. Keräämme aineistosta vihkosenvanhempainyhdistysten käyttöön, yhteisenliikkumisen suunnittelun pohjaksi.Lämpimät kiitokset kaikille muistelijoille jamuistoja keränneille!“”Kuusikymmentä vuotta sitten leikittiinkoulun pihassa paljon laululeikkejä. Samassa pihassa,missä oppilaat nyt välitunnilla miettivät"mitä tehtäis" saattoi pari kolme luokkaa muodostaaison piirin, kajauttaa reippaasti laulunja leikki alkoi. Yksi suosittu leikki, jota leikittiinvielä tyttölyseossakin, oli: Mamma se lähtitorille, torille, torille, mamma se lähti torille,torille. Tule sinä mukahan, mukahan, mukahan.”• Onkilahden koulun vanhempainyhdistyksenkokoama perinneleikkikirjanen, Vaasa, muisteliEmilian mummu, Pirkko.“”Lapsena leikittiin käpylehmillä, oltiin piilosilla,hippasta, ruutuhyppelyä, korkeushyppyä,sokkosilla oloa ja hypittiin narua. Leikkimiseenei ollut paljon aikaa, työnteko aloitettiinjo pienenä. Vasikoille piti nyhtää heinää ja kitkeäkasvimaata.”• Mies 80 v, Varkauden Repokankaan koulunoppilaiden tekemästä, eri-ikäisten henkilöidenhaastatteluaineistosta.“”He-vo-sel-la lii-kut-tii. He leik-ki-vät hippaaja pe-sä-pal-lo-a. Heil-lä o-li kaik-ki pakkoot-taa leik-kiin.”• Pispan koulun oppilaiden tekemä haastattelu,Tampere, Veera V.”Sisarusten ja veljien sekä naapurin lastenkanssa liikuttiin yhdessä, jalkaisin ja veneelläsekä talvisin potkurilla ja suksilla. Hankiaistenaikaan juoksi lauma lapsia, koiria ja kissoja kilpaahangella. Aikuisten mukana tehtiin myös veneretkiäsaareen marjaan ja sieneen. Samalla reissullatehtiin kävyistä lehmiä ja sikoja. Tutkittiinmetsän eläimiä ja muuta. Kotonakin lapsetolivat paljon vanhempien mukana töissä, matonkuteenleikkuu, heinätyö, haravointi, lehmienajelu laitumelta sekä ripsuminen (kärpästen ajelu)olivat lasten hommaa. Eikä sitä ole koettuomasta leikin ajasta pois, päinvastoin.”• Haaastattelijoina Suvi ja Roosa Kurkimäen koulun2. luokalta sekä Vanhempainyhdistyksen jäsen Arja,haastateltavana Mummon Mökki -lähimmäispalvelupisteen60-80-vuotiaita naisia.“”Lapsena leikimme munitusta, jossa pelinaloittaja heitti pallon korkealle ilmaan ja huusijonkun etunimen. Tämän piti saada pallo kiinnija muut juoksivat karkuun. Kun hän sai pallonja huusi "seis", kaikki pysähtyivät. Kiinniottajasai valita keneen yrittää pallolla osua, hänsai ottaa kolme pitkää askelta tätä päin. Jos hänosui, kohde joutui naama seinää vasten, silmätkiinni "hiplattavaksi", jos ei, niin pallon kiinniottajajoutui "hiplattavaksi", pelin aloittanutsai "hiplata". Jos palloa kiinniottanut sai hetialussa kopin, hän sai "hiplata" pelin aloittanutta."Hiplauksessa" pallolla kosketeltiin selkää ja jalkoja.Sitten pallo jätettiin jommankumman jalantaakse. "Hiplattavan" piti potkaisemalla arvata,kumman jalan takana pallo oli. Jos meni oikein,hänestä tuli seuraava leikin aloittaja, josväärin hän sai yhden kirjaimen sanasta "mätämuna".Pelin hävisi se joka ensin sai kaikki kirjaimet"mätämuna"- sanaan”.• Kauttuan koulun Vanhempainyhdistys, Katras.“”Me hiihdimme yhdessä, tarkkailimme milloinlinnut lentävät pesilleen, vietiin lehmät pellolleja keväällä päästettiin vesiä peltojen ojistakulkemaan. Teimme käpylehmiä ja niille aitauksia.Äidin kanssa marjastettiin ja paimennettiinlehmiä.”• Pyhännän vanhempainyhdistys, Pyhännän koulunoppilaiden tekemästä haastatteluaineistosta.“”Ajattelen 50-lukua, jolloin välineitä oli vähemmänkäytössä, esimerkiksi suksia ei ollutkaikilla (ne menivät heti poikki). Kevättalvellahankien aikaan laskettiin vesikelkalla suurellajoukolla. Kesällä kokoonnuttiin pelaamaan nelimaaliajoidenkin kotien pihamaalle omatekoisillamailoilla. Tehtiin itse urheilukenttiä, joissaoli pituus- ja korkeushyppypaikat.”• Ylikylän koulun oppilaiden isovanhempienja vanhempien haastattelut, Kiiminki.“”Meillä oli kiva lapsuus. Tekemistä riitti,vaikka ainekset olivat usein ilmaisia. Emme pelänneetmuuta kuin pimeää. Yhteishenki olihyvä, ikähaitariakin oli, mutta joukkueet jaettiintasan. Hypimme hyppynarua, twistiä jaruutua, isommissa ryhmissä leikimme Zorroa,rakensimme majoja ja kiipeilimme. Leikimmehippaa, kymmenen tikkua laudalla, poliisia jarosvoa ja väriä. Ihan omassa leikissämme juostiinrakennuksen ympäri ja etsijä koputti kulmallakolme kertaa, ennen kuin kurkkasi. Jos etsijänäki jonkun, kiinnijäänyt jäi ajajaksi.Välillä pelasimme lentistä, korista, jalkapalloa,sulkapalloa, nelistä ja pesistä sekä polttopalloakeinuissa. Urheilukentille pääsi kokeilemaanjuoksua, korkeus- ja pituushyppyä kun urheiluseurateivät vallanneet alueita. Kävimme myöspolkupyörällä uimassa ja pyöräilimme muutenkin.Talvisin teimme liukumäkiä, luistelimme,hiihdimme, teimme lumilinnoituksia ja leikimmesotaa, itse tein myös lumiveistoksia parvekkeellamme.”• Lapsuuttaan Espoossamuisteli Jaana.Koonnut:JOHANNA ARTOLA