Lajunen Historic Racing team San Remo 4-6.4.2013 - Autoliitto

Tarinoita maailmalta:San Remo Rally Storico HistoricEM 4.-6.4.2013, elämäni kilpailuNyt ei ole kyseessä mikään Team Ahma, vaan tämä tarina kertoo muuan LajunenHistoric Racing Teamin matkasta Italiaan, San Remon Historic EM-Rallin sarjankisaan keväällä 2013.Lajunen Historic Teamin kokoonpano tähän kisaan oli: 1-ohjaajana Lauri ”Lalli” Lajunen 2-ohjaajana Jukka ”JR” Rautiainen Päämekaanikkona Jari Honkalatva Mekaanikkona ja kokkina Harri Pihkasalo Huollon tekninen tuki ja logistiikka:Finish Historic Racing Team / Jouni Papunen joukkoineenSunnutai 30.3.2013Veljet tulivat hakemaan minua kotoa Jarin autolla Jyväskylän Hukkaperältä klo 14,jonka jälkeen ja suuntasimme matkamme Harrin, luottokuskimme ajamanaTampere-Pirkkalan lentoasemalle, ehkä koko Euroopan vähiten hienoimpaankaupalliseen ilmailuun liittyvään terminaaliin. Siis terminaaliin 2 Pirkkalassa.Kentällä treffasimme Papusen Jounin, joka vastasi kilpailukalustomme roudauksestaja muista yleisistä asioista aina majoituksesta autojen huollon koordinointiinItaliassa. Toki meillä oli reissussa mukana luottomiehemme auton suhteen, eliHonkalatvan Jari ja Pihkasalon Harri, jotka ovat purkaneet ja koonneet meidänkulkupelinä olevan 6-pyttyisen Triumph Vitesse 1600 vuodelta 1963 olevankaunokaisen riittävän useaan kertaan tunteakseen kilpurimme paremmin kuinkukaan.Ryanairin Lento lähti Tampereelta tapansa mukaan ajallaan ja klo 18.05 olimme joilmassa. Lento saapui ajallaan Italiaan Milanon kupeeseen Bergamon kentälle klo20.05.Pongasimme etukäteen varatut autot kentältä ja jatkoimme ihan suunnitellusti n.320 km:n matkan Välimeren rannalle Ranskan rajan pintaan San Remoon. Olimme

perillä majapaikassamme Holiday Apartments Sanremo -"Le Terrazze"ssa n. puoliltaöin.Maanantai 31.3.2013Nukuttiin kunnolla, oli takana raskas reissupäivä, mutta jo klo 11 oli taistelupari Lallija JR vuorenrinteellä tekemässä nuottia TODELLAKIN ennen kokemattomilla pätkillä.Rupes ihan oikeesti hirvittämään molempia aika laillakin. Ensikertalaisenamolemmat San Remossa. Lallikin oli noviisina täällä ja ainakin näin huimista ja’ilmavista’ paikoista ei ollut kokemusta, mutta asfalttikokemusta Lallilla oli kuitenkinTsekin vuorilta paljonkin, niin ja minä onneton ihan näistä kaikista kokemuksistavihreimpänä mukana... Pätkät kulkivat vuorenkupeessa ja koko ajan käännytäänjohonkin, serpoja, taipuu kokoajan johonkin, ja ylös/alas… Matkaa alas kuitenkinyleensä tietenkin sieltä kartturin kupeelta satoja metrejä…, kaiteita on tai ei, yleensäjos on, niin lienevätkö riittäviä kisavauhdissa… Nuotit pitäis saada aikaan (ja jonkunensikertalaisen kartturinkin nuottikisassa pitäisi vielä pysyä niillä… ja miltei puolikisaa ajetaan pimeässä !?!).Ajattelin, että tämä on selkeää hulluutta, pitääkö vielä tähän ikään ehtineen miehenlähteä tähän hulluuteen, voiko tästä edes selvitä hengissä… Olin valmis lähtemäänkotiin…Mutta sitten alkoi se ”ralliuskoon tulo” ja käsitys siitä, että kyllä tästä voi selvitä, jakoko ajan oppi lisää ja jopa jotkin tv:stäkin tuttujen Meri-Alpeilla ajettujen kisojenMM-miesten käyttämät kliseet alkoivat aueta… (jopa väkisin)…No tehtiin päivä tiukasti nuotitusta ja melkein kaikki pätkät saatiinkin kirjoihin jakansiin jo maanantaina päivän valossa.Tultiin sitten vuorilta alas San Remoon kämpille puraisemaan huoltomme tekemääherkullista pastaa á la Bolognese (vaikka ei oltu lähelläkään Bolognaa, muttaItaliassa kuitenkin). Oli hyvää.Elbattiin hetki, odotettiin pimeää ja lähdettiin Lallin kanssa kiskaiseen ekalle kolmellepätkälle nuottien tarkastus, kun todellisuudessakin kisassa joudumme ajamaanainakin jo kolmannen pimeässä.Voi hyvä hirvitys, kun päivällä tehtyjä nuotteja sitten tarkastettiin tuolla vuorilla,jossa ”ojat” voivat olla satoja metrejä syviä pimeässä vettä ripsivässä kelissä, niin

jopa vot… moni nuotti sai hieman hitaamman muodon… Vedettiin 3 hämärässä taipimeässä ajettavaa pätkää nuotit tarkastaen (tosin samoja ’rappuja ja risteytyksiä’ajetaan myös valoisalla, mutta todettiin, että mennään nekin pimeän nuotilla… onne pätkät ihan aikuisten oikeesti niin huimia ja julmia, että hirvittää !!!! ).Tiistai 1.4.2013Tehtiin Lallin kanssa duunia vuorilla pitkään yöllä nuottien parissa ja nukuttiinpitkään ja hyvin. Huoltomme oli jälleen tehnyt hyvän aamiaisen, millä oli hyväaloittaa päivä.Tää ei oo mitään Aprillipilaa, vaan oltiin taas matkalla tapaamaan SumuistenVuorten Gorilloja pätkille ja nuottitouhuihin, joskin keli oli nyt aurinkoinenlämpötilan käydessä paraillaan +17C°.Jätimme kuitenkin Jarin ja Harrin tekemään San Remon keskustaan hankintojaItalialaisiin harrasteautoihin, ja ainakin Jarin Alfaan jarruletkut olivat tulossapaikalliseen liikkeeseen seuraavaksi päiväksi…Käytiin Lallin kanssa tarkastamassa jo lauantain päivällä ajettavat pätkät joillenuotit oli jo tehty sekä tekemässä ja tarkastamassa nuotit myös kisan viimeisellepätkälle. On huimaa myös päivällä, kun näet ne ”satojen metrien ojat”, jos nuotiltakerkeet vilkasta. Voisin sanoa, että näinkin hilijaaselle tasamaan miehelle nää tietaiheuttaa tahattoman tarpeen puhua tai ’huutaa’ koko ajan jotain nuotintapaista…Tultiin alkuillasta pois pätkiltä ja kun olimme aamupalan voimalla liikkeellä jasovittiin hankinnoilla olleemme Teamimme osan kanssa treffit San Remonkeskustaan käydäksemme syömässä pizzat…No kellon ollessa n.16, niin San Remon keskustassa EI TODELLAKAAN TARVITSE ETSIÄMITÄÄN PIZZEERIAA TAI RUOKARAVINTOLAA joka olisi auki, tai voivat ne olla auki,mutta ei niistä ainakaan ruokaa silloin saa. Italiassa syödään lounas n. klo 12-15 jaillallinen klo 19-23, tai ainakin silloin saa ruokaa ravintoloista ja siestaa pidetäänyleisesti 13-15 (tai 16), jolloin kaupat (myös marketit , ei tosin aina kaikki…) pitävätovensa suljettuina. Se Siesta !No eipä sitten muistunut tämä Siesta siinä kiireessä mieleen, vaikka onkin tullutItaliassa kuljettua jonkin verran aieminkin…

Mentiin sitten kuitenkin kylän laidan hypermarkettiin ja ostimme sieltä ’grillintäydeltä’ grillattavaa ja grillasimme ne majapaikkamme oivallisella hiiligrillillä. Oliherkullisia vartaita ja lisukkeet niille myös omasta keittiöstä !Käytiin Lallin kanssa vielä tarkastamassa pe-illan kahden viimeisen vuorilla pimeässäajettavan pätkän nuotit pimeässä livenä… eka karvan alle 20 km ja se viimeinen yli28 km, on ne huimia pätkiä siellä korkeuksissa ja pimeässä...Vaihdettiin vielä kuulumiset muiden suomalaisten kanssa, upean majapaikkammepihamaalla San Remon kaupungin valojen loistaessa miltei allamme jasitruunapuiden luona, jotka suorastaan nuokkuivat kypsien sitruunoiden painosta.Joku taisi todeta, että nyt pitäisi olla Giniä ja Toniikkia kun sitruunatkin on talonpuolesta tuoreena…Keskiviikko 2.4.2013Tää oli päivä kun kilpakamat tuli perille ja purettiin ne aamusta rekasta.Toki vasta aamiaisen jälkeen (made by service).Pientä laittoa ja official ilmoittautuminen kisaan.Käytiin vetämässä Triumphilla pieni veto vuorella ja todettiin, että alusta tuntuisliksin kanssa erittäin toimivalta joskin hieman matalalta. Pohjasi aika pienestä, onmatala. Koe-keikan jälkeen ja todettuamme pohjaamisen paikan, päätimme mennänäillä. Paikka joka pohjasi ensin oli vanha pakoputken kiinnike ja sillä ei olemerkitystä auton tekniikkaan. Todettiin, että kulukoon pois ja mennään ”isojenpoikien” lailla kipinäsuihku perässä.

Kuvassa Team, vasemmalta: Jari, JR, Old Lady, Lalli ja Harri.Söimme testisession jälkeen pizzaa paikallisen rantakadun ’rallimiesten’ TornadoTurpin –nimisessä paikassa. Oli erittäin lämmin iltapäivä, +23 C ja ainakin meiltäohut-tukkaisilta (kuski ja kartturi) paloi ainakin ohta ja myös paljon pään päältä sekäniskasta…Illalla vietettiin Pre Event –iltaa –tunnelmissa muiden suomalaistenkilpakumppaneiden ja teamien jäsenten sekä tallipäällikkö Papusen kanssasamaisessa paikassa.Torstai 3.4.2013Nukuttiin pitkään ja saimme hyvän aamiaisen kämpillä jälleen huollon toimesta.Aamu käytettiin tutkimalla kisan papereita, nuotteja, yms. hienosäätöä tehden. Olisateinen päivä. Käytiin syömässä äärettömän hyvät pihvit vuorella San Romolonlegendaarisessa Dall’Ava Ralli-Baarissa, joka on reitin varressa aivan EK 1 ja 2välissä. Aivan loistava paikka kaikkine rekvisiittoineen ja valokuvineen, Lampisen

Simokin löytyi nuorena miehenä seinän valokuvista. Täältä ostettiin myös kisan’viralliset ralli-viinit’. Vuosiin paras syömäni pihvi. Erittäin autourheilullinen paikka,jossa ihan kaikki legendat ovat syöneet ja en kyllä ihmettele syytä enää ollenkaan…Käytettiin kaiken sateen keskellä myös 50 v –juhliaan viettävä Trumph kaunokainenkisan katsastuksessa. Paikallinen kisan katsastuspäällikkö sanoi heti paperit käsiinsäsaatuaan, että tämä ’Suomi-poikien’ auto tarkastetaan sitten perin pohjin, FIA:nteknisen tarkkailijan nyökytellen vieressä saamaan tahtiin ja vittasi Rafuun (RalfPettersson = Hra Historic Rally, hän kuka vastaa Suomen Historic-passeista autoilleSuomessa). Tuumasivat kuitenkin, että eipä näistä pojista kumpikaan oikein näytäRafulta ja hymyilivät. Katsastus meni ihan rutiinin mukaan ja OK.Näyttävät tuntevan tuon meidän Rafun myös Italiassa…Käytiin vielä hakemassa marketista evästä loppupäiville skabaan ja huolto Harrintoimesta väänsi vielä illalliseksi hyvät Pollopihvit kera spagetin.Eväät syötyämme kävimme Lallin kanssa vielä vetämässä pimeässä kerran vielänuottitarkastuksen pimeässä ajettavaan pätkähärdelliin nimeroiltaan 2, 3 ja 5 (ja 7la päivän näöllä). Tämä pätkähärdelli on se paikallinen ”Ouninpohja” tässä kisassa jakun kaikki versiot ovat vielä osittain hieman erillaisia. Edelleen nuotti tuntui hurjaltajoissain kohdin ja hidastettiin vielä muutamaa paikkaa nuotissa…Huoltomme oli sillä aikaa pitänyt palaveria kollegoidensa, sekä Team ManagerPapusen kanssa ja sopineet huoltopaikat ja niiden miehityksen uudestaan kilpailunjärjestäjän antaman lisämääräyksen mukaiseksi. Tilanne oli kannaltamme sikälihyvä, että meillä olisi ollut tarvittaessa joka pätkän jälkeen huolto, kuten ”isoillapojilla” aikanaan takavuosina, mutta aikataulu on kisassa tosi tiukka ja jos ei olepakko, niin kaikkia huoltoja ei käytetä.Säätiedotus oli luvannut huomiselle ja lauantaille pilvipoutaa ja n. 12-14 C° lämpöjä,mikä olisikin aivan optimi kisakeli.Perjantai 4.4.2013Aamulla meidän piti käydä vielä uudestaan paperi tsekissä, emme kyllä keksineetsyytä tähän. Kävimme vielä asennuttamassa GPS-seurantalaitteen, jonka torstainsateen takia olivat ”unohtaneet” laittaa autoomme. Paikalliset katsastusmiehetsaivat kuulla tämän johdosta kunniansa pomoltaan.

Kävimme käpyttelemässä hetken kaupungilla ja kun puolipäivä koitti niin, kävimmetutussa paikassa syömässä lounaat. Siirryimme takaisin kämpille ja viimeistennuottikorjausten puhtaaksikirjoituksen jälkeen elbasimme hetken.Vaihdoimme kisakamat päälle ja lähdimme lähtöpaikalle. Meidänkilpailunumeromme oli 73, eli pääsimme lähtölavalta liikkeelle vähän klo 18 jälkeen.Eka siirtymä oli aikataulultaan tosi kireä ja päästimmekin nilkka suorana San Remonkaduilla sitä ”kolmatta kaistaa” käyttäen vuorelle EK 1:n lähtöön.Päästettiin EK:t 1 (Coldirodi 1, 6,42 km), 2 (Bignone, 10,18 km) ja 3 (Vignai, 16,07km). Huollossa EK:n 3 jälkeen ilmattiin jarrut ja tankattiin. Jatkettiin jo pimeässä ylivuoren kulkevan EK 4:n (Langan 1, 19,83 km) läpi. Keli muuttui sateiseksi ja vuorenpäälle mennessä sukellettiin pilveen, näkyvyyden tippuessa n. 10 m mittaiseksi, olihiukan HUIMAA ! Päästiin pois pilvestä, mutta Old Ladyn jarrut joutuivat erittäinkoville 11 km mittaisessa alamäessä, joka eteni serposta serpoon vuoren laelta alas.Pätkän jälkeen huollossa jälleen jarrujen ilmaus ja ukkojen tankkaus. Kipusimmetakaisin vuorelle ja siellä oli vuorossa EK 5 (Baiardo, 28,6 km). Todella huima pätkäpimeässä ja hyvin ”ilmavissa” olosuhteissa.

Selvisimme kunnialla pätkän läpi ja alas vuorelta. Huollossa San Remossa tehtiintäysi jarruremontti ja tankkaus. Saavuimme yötauon Parc fermén n. klo 23.30.Jatkoimme kämpille iltapalalle ja yöunille.Lauantai 5.4.2013Aamupalan jälkeen siirryimme kisapaikalle ja lähdimme n. klo 10 kohti EK 6:ta, jokaoli sama pätkä kun perjantain EK 1. Tähän aikaan lauantai-aamusta ei ollut ruuhkiaja siirryimmekin aurinkoisessa säässä rauhallisesti pätkälle.Päästettiin EK 6 (Coldirodi 2, 6,42km). Tultiin EK 7:n (Madonnadella Neve, 31,14 km) lähtöön jatodettiin, että onpas täälläruuhkaa. Pätkä oli jouduttulaittamaan siirtymäksi eräänPorschen törmättyä hiemanhankalassa paikassakallioseinään ja eivät olleetsaaneet raatoa pois paikasta.Mentiin pätkä kuitenkin nuotillaläpi ihan treenin vuoksi.Seuraavaksi oli vuorossa huoltoukoille ja autolle. Autostailmattiin jarrut ja tankattiin, ukotsöivät banaania ja joivat vettä.Seuraavaksi oli vuorossa EK 8(Langan 2, 19,83 km), vuorenylityspätkä joka ajettiinperjantaina pimeässä ja osinpilvessä. Pätkä lähti ajollisestikulkemaan sateisesta säästähuolimatta vauhdikkaasti, muttajossain vaiheessa hieman ennenpätkän loppua Lalli ikään kuin

lopetti ajamisen ja minä kysymään, että mikä nyt… No vastaus oli, että rupes vaanjarrut loppumaan ja pätkän loput serpot tultiinkin sitten rauhallisesti. Pätkänjälkeisessä huollossa olikin sitten jälleen jarruaiheista ohjelmaa…Pääsimme jatkamaan EK 9:lle (Perinaldo, 6,01 km) joka ajettiin viereisen vuorenhuipulla. Pätkä päästiin läpi, mutta lämmöt seikkailivat huolestuttavan korkealla.Laskettelimme vuorelta alas ja saavutimme Podiumin n.klo 15. Auto laitettiin Parcferméhen ja läksimme kämpille suihkuun ja puraisemaan.Kisan mitta oli siis 9 ek:ta 144,50 km ja koko kisa 282,85 km. Kaikki pätkät vuorilla.Palasimme takaisin rantaan n. klo 17 Parc ferméhen vapauduttua ja pakkasimmeautot Papusenautonkuljetusrekkaan ja muutkamat Triumphiin sekähuoltoautoon. Ja eikun takaisinkämpille vaihtamaan pukua päällepalkintojen jakoa varten.Juhlallinen palkintojenjakotilaisuusjärjestettiin hienoissa puitteissaSan Remo Royal Hotellissa. Ensin jaettiin San Remo Coppa dei Fiori –tasanopeuskilpailun palkinnot jasitten meidän kilpailumme SanRemo Rally Storico Historic EMrallinpalkinnot. Eipä aikaakaan,kun meidät kutsuttiin lauteille.Syynä kutsuun oli luokkavoittoluokassamme ja Old Ladykin sai50-vuotisjuhliensa kunniaksi omanpalkintonsa. Komean pytyn olilahjoittanut viereinen San Remonkasino ja pytyn saannin syy oli,että Old Lady oli ollut kisan vanhinmaaliin asti päässyt auto (vm. 1963).

Olimme erittäin tyytyväisiä kisan tulokseen ja palkintojen jaon jälkeisillä kilpailunjärjestäjän järjestämillä partyillä nautittiin ansaitusti kuplivaa…Kävimme vielä tämän jälkeen muiden suomalaisten kanssa jo tutuksi tulleessarantabaarissa viettämässä iltaa ja nauttimassa iltapalaa.Sunnuntai 6.4.2013Aamulla klo 8 maissa pakkasimme Suomeen mukanamme lähtevät kamammeautoon ja hurautimme Milanon kupeeseen Bergamon kentälle, josta lentomme lähtiklo 13.35 kohti Tamperetta.Saavuimme Tampereelle ajallaan klo 17.40 ja olimme hieman ihmeissämme, ettäonko kone tullut oikealle kentälle kun lunta tuli taivaan täydeltä ja maassakin olituoretta lunta melkein 10 cm.Poikettiin matkalla Orituvalla vielä puraisemassa ja kotona oltiin kahdeksan maissa.Olipa uskomaton kokemus tämä San Remon Ralli. Oikein lämmitti mieltä koneessalukiessani ”Klassikot” –lehteä, jossa oli haastateltu kartturilegendaa Jorma Okkeria,ja lehden artikkelissa kysyttiin hänen kokemuksiaan kartturin tehtävistä kuudellavuosikymmenellä. Häneltä kysyttiin mieleen lähtemättömimmin jäänyttä kokemustavuosien varrelta kartturin tehtävissä. Hänen kommenttinsa oli kysymykseen oli:San Remon Ralli: Että jos kuljettaja tai kartanlukija tasamaalta tulevana pystyytäällä suoriutumaan kuljettajan tai kartanlukijan tehtävistä näinkin ”ilmavissaolosuhteissa” OK, niin silloin se pystyy siihen kyllä missä tahansa…No, olihan se kisa ”korkeakoulu” ja huima sellainen… minullekin…Suuret kiitokset kaikille, jotka ovat olleet tavalla tai toisella mukanamahdollistamassa tämän upean reissun toteutumista !Kuvat ovat Teamin jäsenten ja kilpailun järjestäjän kameroista.Yhtä unohtumatonta huimaa kokemusta rikkaampana, nuottia luki ja tarinaakirjoitteli:-JR-

Tarinoita maailmalta (jatkoa):22. HISTORIC VLATAVARALLYE 2013 18.-20.4.2013Matka jatkui kalustolla suoraanItaliasta kohti Tsekin tasavaltaa jaseuraavaa Klatovissa eteläisessä Tsekissä ajettavaa 22. Historie Vlatava Rallye EMosakilpailuaja ukot lensivät sinne Suomesta sunnuntaina 14.4.2013 perässä jahuolto tuli maitse perässä.Mutta ajattelin että pitää kirjoitella pari sanaa tästäkin kisasta…22.Historie Vlatava Rallye 2013, oli kisan nimi, ja EM-skaba kuten edellinenkin…

Tsekin kisaakin ajettiin… 14/15 EK:ta, eli keskeytettiin viimeisen pätkän lähtöön.Meillä oli ollut ongelmia käynnistymisen kanssa ja viimeinen pätkä oli ollut poikkitoistakymmentä minuuttia ja jouduimme pitämään autoa käynnissä ja se nokesitulpat vaikka Lalli antoi sille välillä ”leipää” kunnolla. Vaihdettiin tulpat ja paikallisetauttoivat ystävällisesti meitä työntäen autoa edes takas, mutta eipä se vaanhalunnut käynnistyä. Jouduttiin työntämään Old Lady pois baanalta ja paikallisenbaarikojun hoitaja halusi välttämättä tarjota oluet ja rommit harmitukseen. No nenautittuamme paikallisten kanssa, huoltommekin saapui jo paikalle. Vika autonkäynnistyvyydessä ei suinkaan ollut starttimoottorissa vaan katkojan kärjiltäirronneessa johdossa ja starttinapin takaa katkenneessa piuhassa, siis yhteensä allemarkan vika…Oli hieno kisa asfaltilla vaihtelevissa olosuhteissa. Tutustumisen aikana oliparhaimmillaan +26°C lämmintä ja kisan aikana keli vaihteli auringon paisteestavesisateeseen ja lauantain aamun alas vuorille mentäessä ± 0°C räntäsateeseen.Vähän jäi harmittamaan, koska jos olis päästy kunnialla läpi, niin olis tullut

luokkavoitto täältäkin… Kisan mitta oli 15 EK:ta, joista ajettiin 14, EK-kilometrejä oli169,83 km ja koko kisan mitta oli 579,33 km.Vietettiin kisan jälkeen mukava sunnuntai päivä Prahan vanhassa kaupungissasyöden hyvin ja nauttien keväisestä päivästä yhdessä kilpaveljien ja kilpasiskojenkanssa ja illalla lentelimme takas koto-Suomeen.Seuraavat koitokset Teamillamme lienee 1000 Lakes Rally Jyväskylässä kesäkuunlopulla ja Historic EM-ralli Viron Otepäässä heinäkuussa sekä Lahden Historic EMrallielokuussa.Suuret kiitokset kaikille, jotka ovat olleet tavalla tai toisella mukanamahdollistamassa tämänkin upean reissun toteutumista !-JR-