2009 8. - Suomen Koivisto seura ry

Nro 8 Elokuu 20093— Puheenjohtajalt` iteltää —Taasha myö tavattiiVuoden odotetuin tapahtuma on taas takana päin. Koivistojuhlatvietettiin viikko sitten Kaarinan Piikkiössä kaikin puolinonnistuneissa olosuhteissa. Säänhaltija pani parastaan ja niin tekivätmyös tilaisuuden järjestäjät. Kahden päivän aikana Savelanrinteenkoululla kävi yli 500 koivistolaista ystävineen.Isämme, veljemmeLeevi GabrielPIELAs. 22.6.1929 Koivistollak. 2.6.2009 JämsässäEi kyyneleitä,ei murhe meitäsaa tällä hetkellä masentaa.On taisto laannut,hän levon saanuton hälle auennut rauhan maa.Hän lapsen laillaniin huolta vaillavain Isän armohon turvasi.Näin luottavastija rauhaisastihän Herran helmahan nukahti.Muistaen, kaivatenLapset perheineensisaret ja veljet perheineensukulaiset ja ystävätSiunaus on toimitettuomaisten ja ystävienläsnä ollessa.Lämmin kiitos osanotosta.Juha-Veikko Kurki ja Eero AhtikariRakkaammeTaito PenttiJOUTSIMIES* 8.10.1927 Koivisto† 16.7.2009 TurkuKesäisen päivän kirkkaudessapysähtyi sydämesi pursiarmon auringon sylihin.KaivatenAstaAila ja HannuSukulaiset ja ystävätSiunaus toimitettu. Kiitos osanotosta ja myötäelämisestä.Kiitos Mehiläisen hoivakodin henkilökunnallePentin hyvästä hoidosta.Erityisen merkille pantavaa oli mielestänise, että osanottajien ikäjakautuma olivarsin laaja. Ainakin neljä sukupolvea oliparhaimmillaan paikalla ja nuorten määräoli ilahduttavan suuri. Itse toin juhliinmyös 97-vuotiaan äitini, joka lienee vieraistatällä kertaa iäkkäin. Hän oli juhlistainnoissaan ja olisi halunnut haastaa kaikkienvastaantuljoiden kanssa ikään katsomatta.Katse haki innokkaasti vanhojatuttavia ja ikätovereita heitä kuitenkaanenää isommin tapaamatta. Selvästi hänaisti koivistolaisuuden ja koivistolaisetperinteet. Vaikka väsymys alkoi painaa,juhlilta poistuminen pani mielen haikeaksi.Hänkin havaitsi kuitenkin ihanoma-aloitteisesti ilokseen nuorten aktiivisenosuuden Piikkiön päivillä.Kaikesta näki, että Turun ja ympäristön Koivistolaisetolivat panneet parastaan päivienonnistumiseksi. Ohjelma oli monipuolinenja esitykset ansiokkaita. Aikaa kokoontumisilleja haastamiselle oli runsaasti ja tarjoilupelasi. Tantsut Pontelassakin saivat kohtuullisenvastaanoton ja tunnelma oli korkeallaja lattia ahkerassa käytössä.Joissakin puheenvuoroissa emmittiinminkälainen mahtaa olla Koivistojuhlientulevaisuus. Löytyykö järjestäjiä japuhuttelevatko ne tulevaisuudessa enäänuorempia sukupolvia? Jos Piikkiön päivistäuskaltaa vetää vähänkin johtopäätöksiä,koivistolaisuus elää ja voi hyvin.Osanottajia riittää tuleviinkin juhliinenkä epäile, etteikö löydy myös järjestäjiä.Seuraavat Koivistojuhlat pidetäänheinä-elokuun taitteessa 2010 Mäntsälässäja aivan varmasti sitä seuraavat 2011jossakin muualla.Haluan vielä kerran näin julkisesti kiittääTurun ja ympäristön Koivistolaisia,kaikkia järjestelyihin tavalla tai toisellaosallistuneitahyvin järjestetyistä ja miellyttävistäjuhlista ja myös juhlavieraitasekä toivottaa menestystä mäntsäläläisilleseuraavien juhlien järjestämisessä. Uskaltakaaolla omatoimisia ja ennakkoluulottomia.Kyl myö sit tullaa Mäntsälää!Juha-Veikko KurkipuheenjohtajaRakkaammeIrja EllenPIIPARINENos. Lenkkeris. 9.7.1918 Koivistok.17.6.2009 LahtiKiitollisuudella kaivatenTarja perheineenJonnaHoivastasi hellimmästä,jonka sain sulta,Luoja sua siunatkohon,oma äitikultaTarjaSitten kun kulkenut oon joka puullaja palannut paljain jaloinlähtöpaikkaani;johda uuteen maahanvälkkyviin valoin.(Niilo Villanen)Siunaus toimitettu läheisten ja ystävienläsnäollessa Mukkulan kirkossa 6.7.2009.Lämmin kiitos osanotosta.Puolisoni, Isämme, Ukkimme ja IsoukkimmeKauppalaivuriUsko Veikko JohannesIVASKA* 24. 6.1917 Koivisto† 12.7.2009 TurkuKaivatenTaimiKari ja PirjoKaisaMaija, Tomi ja AkuAri ja OutiJohanna, Marko, Alisa ja EssiAntti, Pia, Anton ja EmmaTero ja MarjaanaLauri ja LottaIlmari ja LauraMinne meri ja taivas kantaa,minne aalto ja tuuli käy,siellä nouseva aurinko hohtaaja sydämelles lempeän rauhan suo.Siunaus toimitettu läheisten läsnä ollessa.Kiitos osanotosta.RakkaammeTaimi HelenaSEPPÄLÄo.s. Kauppilas. 28.8.1923 Koivisto, Partialak. 11.6.2009 Salo, KiskoKiittäen ja kaivatenJukkaKaija, Olli, Esa ja TainaOtto-veliMartta-siskosisarten lapset perheineenmuut sukulaiset ja ystävätHiljennyt on sydän kallis,sammunut on katse hyvä,lepää käsi apuun valmis,meille jää vain suru syvä.Siunaus toimitettu 27.6.Lämmin kiitos osanotosta.SuomenKoivisto-Seura r.y.Perustettu 1948Toimii koivistolaisten yhdyssiteenä- järjestää kotiseututilaisuuksi- harjoittaa julkaisutoimintaa- suorittaa kotiseutukulttuuriin liittyvää kokoamista ja tallentamista.www.koivistolaiset.netPuheenjohtaja, Juha-Veikko KurkiKoivistontie 2 C, 02140 Espoopuh. 09-541 6751, 0400-601 838Varapuheenjohtaja, Tuula KoppinenRauhalanpuisto 10 B 36, 02230 Espoopuh. 050-516 5651Sihteeri, Virpi Huhtanen, Ahtaanmäki1A2,02280 Espoo. puh. 0440-501 806virpi.huhtanen@kolumbus.fivaralla Risto Kaukiainen, HelsinkiTaloudenh. Karjalan Tilikeskus/Ratakatu 47, 53100 L.ranta p. 05-5448850Perinnetoimikunta, Jorma Simola pj.Proomukatu 6 A 14, 15140 Lahtipuh. 040-564 9341Taidetoimikunta, Leena Airaksinen pjMetsäpirtintie 10 A 1, 02130 Espoopuh. 050-548 1601Senioritoimikunta, Helge Teikari pj07190 Halkiapuh. 019-664 8112Hallituksen muut jäsenet:Hannu Veijalainen, Lahti. 03-228 5621varalla Raimo Kyytsönen, MäntsäläEero Ahtikari, Piikkiö. 050-525 5174varalla Airi Saarinen, TurkuSeppo Mäkinen, Anjalankoski. 040-506 0430varalla Martti Karvonen, KausalaEsko Kaukiainen, Tuusula. 0400-800 752varalla Pertti Hämäläinen, EspooRiitta Nurmi, Porvoo. 041-455 8885varalla Marja-Leena Montonen, PorvooHanna Silfver, Piispanristi. 02-243 2940varalla Tuula Agge, ParainenTuula Raukola, Kotka. 044-522 8098varalla Mirja Haapanen, HaminaKoivisto-säätiö:Hallituksen pj. Sirpa TaskinenIntiankatu 11, 00560 Helsinkipuh. 09-797 011Säätiön asiamies Pertti HoikkalaVanha Veckjärventie 11, 06150 Porvoopuh. 040-583 5397koivisto-saatio@kolumbus.fi

4 Nro 8 Elokuu 2009Leevi Piela (1929 - 2009) in memoriamKesäkuun alussa saapui suruviesti Jämsästä.Leevi Piela, joka vasta parisen vuotta sitten olimuuttanut Helsingistä Jämsään, oli siirtynytajasta ikuisuuteen vaikean sairauden murtamana2.6.2009, vain kolme viikkoa ennen kuin olisitäyttänyt 80 vuotta.Useat Leevin monista ystävistäja tuttavista varmaanmuistavat Leevin ”televisiostatuttuna” tummapukuisenaherrasmiehenä, jokaharava kädessään jutusteliKallion kaupunginosanpuistossa muun talkooväenjoukossa tumma leveälierinenhuopahattu päässäänmuistuttaen erehdyttävästipappismiestä. Vain liperitkaulasta puuttuivat. Leevihänoli aina pukeutunutviimeistellyn huolellisesti.Leevi Piela siunattiinviimeiselle matkalleen PorvoossaNäsin hautausmaankappelissa läheisimpiensukulaisten läsnäollessa jalaskettiin hautaan isänsä jaäitinsä viereen lauantaina27.6.09. Siunauksen toimittiTuire Huovinen Westerlund.Leevi Piela syntyi KoivistonSaarenpäässä Hyttölänkylässä 22.6.1929 toiseksivanhimpana Johannesja Impi Pielan kymmenestälapsesta. Leevi oli äidillensäerityisen rakas. Pienenäpoikana, koskapa oli uteliaspikku vesseli, hän kerrankurkotteli liitalta kattilaa,nähdäkseen, mitä siinä oikeinkiehui. Ylettyi juurisan verran hellan reunan yli,että sai kaadettua kattilallisenkiehuvaa vettä päällensä.Lääkäri ei antanut mitääntoivoa lapsen pelastumiselle.Mutta äitipä ei antanutperiksi: yöt päivät läpeensähän rasvasi lapsensa ja kantoiitkevää lastaan sylissäänlakanoiden välissä. Ja niinvain poika pelastui elämälle,vaikka kaikki toimet olivattuntuneet täysin turhilta tilanteennäyttäessä jo täysintoivottomalta.Leevin ensimmäinen evakkotaivalalkoi, kun hän olivain kymmenvuotias poikanen.Se vei aluksi Hämeeseenmutta päätyi lopultaElimäelle Isoon pappilaan,missä Leevi jatkoi koulunkäyntiäänviiden kilometrinpäässä lähellä nykyistä Arboretumia.Kovilla pakkasillajalan kuljetuilla koulumatkoillaLeevi mieluummin”otti turpiin” paikallisiltapojilta, jotka kävivät kimppuunjoukolla, jolloin Leevijuoksi karkuun toisin kuinisoveljensä, joka vastasi iskuuniskulla. Leevi suostuitoimimaan papin apupoikanaruokapalkalla. Hänajoi armeijan pakko-otoltasäästyneellä hevosella milloinmaitoa meijeriin milloinpuukuorman metsästätaikka lantalasta lantaa pelloille.V. 1943, kun karjalainensiirtoväki pääsi palaamaantakaisin kotiseuduilleen,Leevi osallistui, vaikkavasta poikanen olikin, seudunjälleenrakennukseen.Johannes-isä oli opetellutsamannimisen serkkunsaopastuksella muurarin taidot,ja Leevi kulki aluksiisänsä mukana, mutta tekimyöhemmin yksinkinmuurarin töitä venäläistenvankien toimiessa hänen”hanslankareinaan”.Jo seuraavana vuonnatuli kuitenkin eteen uusipakomatka, kun neuvostojoukotaloittivat suurhyökkäyksensäKannaksella.Kesken jääneen talonpiipunpäälle jäivät kaikki muurarintamineetkin vatupassiamyöten, kun lähtö oli niinkiireinen. Tällä kertaa evakkomatkasuuntautui Turunseudulle Särkisalon pitäjäänHakkalan koululle. Kunnassatarvittiin nuohoojaa,ja vaikka Leevi oli vasta15-vuotias poikanen, hänetvalittiin tuon erittäin laajansaaririkkaan pitäjän nuohoojaksi.Työmatkat olivatpitkiä, niin maitse kuin vesitsekin.Senpä vuoksi häntarvitsi polkupyörän kulkuvälineekseen.Kaikki oli tuohonaikaan kortilla, muttahän sai luvan ostaa itselleenkäytetyn polkupyörän, jonkahän välillä nosti veneeseensoutaakseen salmien ylimantereelta saarelle, saareltatoiselle. Työ oli vastuullistaja vaativaa, koska siihenkuului myös palomääräystenvalvonta pitäjässä, muttaLeevi oli tarkka työssään,siisti ja ahkera, joten hänmenestyi niin, että naapuripitäjänkinkartanoiden jatalojen omistajat pyysiväthäntä nuohoamaan (määräystenvastaisesti) heidänkinrakennuksiansa.Työssään Leevi oppituntemaan kaikki pitäjänuunit ja hormit makuukamareitamyöten ja samallatutustui suureen määräänniin tärkeitä kuin vähemmäntärkeitäkin ihmisiä”A työ älkää lähtekö mihikää!Vaikk´ mikä tulis, ni kottii jääkää!”Ovensuusta vielä lähteissäänmies vaimoaan vannottaa, kiirehtäinjuoksujalkaa pattereille Saarenpään.”Mihi myö nyt kotoont?!” äiti yrittäälapsilaumaansa itkevää rauhoittaa.Vaan aivan kuin varkain mielessäänhuoli huomisesta alkaa voittaa alaa;silmäkulmastaan kyyneleen pyyhkii, lapsilta salaa.”Mihi mie höijjä kanssaan jouvun nyt?- seitsemä lasta ko maailmaa oon synnyttänyt.-Yks justii oppiint kävelemmää,nuorimmaista käyn taaskii imettämmää.Mihi myö nyt omaast kotoont männää?!”Vaan mentävä on! Pian pyörälläänsaaren poliisi polkee kylästä kylään,talosta taloon, majaan matalimpaanviluista viestiään ovelta ovelle vie:On kaikilla edessä evakkotie!Ei aikaa tuntia pidempäänlähtöön valmistua jää kenellekään.Vain välttämättömimmän saa mukaansa ottaa!Lähtöön valmiina laiva jo rannassa oottaa.alkaen Förby Ab:n kalkkitehtaan”Kalkki-Petteristä”,Peter Forströmistä ja KemiönStrömman kartanonomistajattaresta, kauniistarouva Alfthanista aina taksimiesPauli Ruohoseen,joka puukaasutinautollaankuljetti nuorisoakin tanssipaikoille.Leevillä oli tavattomanhyvä muisti ja niinpä hänosasikin vielä pari vuottasitten luetella tarkalleenpitäjän kaikki kartanot jamaatilat omistajasukuineen.Kaikkiin paikkakunnan karjalaisiinperheisiin hän tietenkintutustui toimessaanmyös. Niinpä hänellä olikinjokakesäisillä Koivistojuhlilla,joilla hän monenviime vuoden aikana toimiSaarenpään-Hyttölän kyläkokoustenpuheenjohtajana,tavattomasti ystäviä jatuttuja. Näiden kanssa hänusein jäi jutustelemaan pitkiksikintoveiksi. Aivan viimeaikoihin asti hänellä olitapana käydä Särkisalossatapaamassa siellä vielä oleviatuttujaan.Nuohoustyön ohellaLeevi Särkisalossa ollessaankävi, joskus isän kanssa joskusyksinään, myös muuraamassaihmisille. Porvooseenmuutettuaan Leevi oli vanhemmanveljensa ohella isänja äidin kanssa rakentamassauutta kotitaloa Kaupunginhakaan.Sen jälkeen Leevikulki isänsä lailla lähiseuduilla,varsinkin Askolassa,muurarina karjalaistenrakentaessa uusia kotejaan.Jotkut ovat edelleenkin säilyttäneetheidän tekemänsäliitat, uunit ja savupiiput,eivätkä ole niitä hävittäneetuudistusinnossaan ja nykyaikaisiinlaitteisiin panostaessaan.Leevin erinomainenmuisti joutui myös koetuksellehänen toimiessaanHelsingissä Stockmanninkenkäosastolla, missä olivarastossa tuhansia kenkäparejaja missä ei tuolloinvielä ollut nykyaikaisiatietokoneita käytettävissä.Leevi pystyi aina sanomaan,mistä mikin tietty kenkämallilöytyi. Johtajaportaankanssa sinuksi Leevi jälleenpäätyi muurausammattinsaperusteella. Eikä vainStockmannin, vaan monenmuunkin laitoksen johtajatja professorit.Leevi oli verraton vitsienkertoja. Niinpä hänellä ainariitti seurassa kuin seurassakuulijoita. Hänellä riitti aikaamyös yhdistystoimintaanm.m. kotiseututyölleniin Kallion kaupunginosanasukkainen kuin Helsinginkoivistolaisten parissa. YksiLeevin harrasteista oli jonuoruusvuosina herännytkeräily. Leevi keräsi vimmallakaikkea vanhoistasanomalehdistä alkaen kalliisiinkinautoihin asti.Leevi syntyi Karjalassaja pysyi karjalaisena kokoelämänsä ajan. Karjalaisenahänellä oli tavallistakin upeampilaulunääni, joka säilyipitkälle vanhuusvuosiin asti.Ja musikaalinen kun oli,hän oli myös erinomainentanssija.Leevi Piela on, äitinsäsanoin, ”mänt sissää siintovest, mist o suuremmatkiiherrat käyneet.” Enääei Leevi tarvitse passia eikämuitakaan proopushkojaKoivistolla kotisaaren koivuakatsomassa käydäkseen.Martti PielaKoivisto-tuotteitaKoivistotuotteiden tilauksiaottaa vastaanMarja-Leena MontonenSusisuontie 36, 06200 Porvoo.puh. 019-668 811, 040-500 5026Lippis 8€T-paita 13€ Kassi, 13€Pöytäviiri 26€ Nukke 12cm, 12€

Nro 8 Elokuu 20095Äitini – PiisaarelainenÄitini Irja Piiparinen (os. Lenkkeri) syntyiKoivistolla 9.7.1918. Taivaankotiin hänetkutsuttiin juhannuksen aattona 17.6.2009.Tätä muisteloa kokosimmeäidin kotona Lahden MukkulassaPiisaarelaiset Koivistolla–kirjaa varten. Äiti olisilloin 85-vuotias, evakkoonlähtöajat palasivat hänenmieleensä ja miten vanhatihmiset silloin 30.11.1939jaksoivatkaan lähteä evakkotaipaleelle.Itse hän oli nuorimorsian ja muuttanut josulhasensa (isäni Sulo Piiparisen)kotitilalle Kiiskilään.Ensimmäinen lapsikin olisyntynyt.Lapsuuttaan ja nuoruuttaanPiisaaressa äiti muisteleeerityisellä lämmöllä.Saariyhteisö oli tiivis, surutja ilot jaettiin, toisistaan pidettiinhuolta.Äidin kotitalo oli Keskisaaressasijaitseva Lenkkerintalo. Varhaislapsuus asuttiinvielä ns. vanhassa talossa,Hantunmäellä. Siellä asuivatmyös isovanhemmat,Aleksanteri ja Maria (os. Tamanen)Lenkkeri. He kuolivatmolemmat 1920-luvunalussa ja heidät on haudattuKoiviston hautausmaahan.Heille syntyi neljä lasta,joista äitini isä Viktor olinuorin. Äidinäiti oli Emmaos. Kolkka. Äitini Irjanlisäksi Viktorille ja Emmallesyntyi poika Eelis, sekävauvaiässä kuolleet Sirkka jaSulo. Kaikki lapset syntyivätvanhassa talossa.Aleksanteri-äijästä jäiäidilleni lämpimät muistot.Jos Irja-tyttö oli tehnytjotain luvatonta, pakenihän Aleksanterin luo, jokapiilotti tytön puusängynseinämän ja olkipatjan väliin.Kun Emma-äiti sittensaapui tytärtään hakemaansanoi äijä, ettei tyttöä näkynyt.Etsijöiden lähdettyänosti hän tytön polvelleenja sanoi: ”Tule tänne Irjapiikain niin äijä kopottaa”(=keinuttaa polvella)Kun uusi talo valmistui,olivat äiti ja Eeliskin lähestymässäkouluikää. Koulumatkastatulikin lyhyt silläuusi talo sijaitsi aivan kansakoulunlähellä. Talo olikomea, taitavan puuseppäHellbergin rakentama. Uuteentaloon muutti myösvuosiksi 1936-39 viisivuotiaanaäidistään orvoksi jäänytViktorin sisaren tytär LeenaAhokas. Muut Leenan sisaruksetjäivät isänsä hoiviinKoiviston kauppalaan. Ennenevakointia Leena vietiinKauppalaan mistä hän lähtimuun perheensä kanssaeteenpäin.Pihapiirissä oli navetta,talli, iso heinäsuoja, kolmeaittaa, puuliiteri sekä sauna,jonka yhteydessä iso puuvaja.Sen yhtä osaa käytettiinkesäisin ruokailuhuoneena,kun väkeä oli enemmin.Koko ruuanvalmistus siirrettiinkesäksi saunan yhteydessäolevaan isoon tupaan.Hieman edempänä metsänlaidassa olivat sikala (1-2sikaa), maakellari ja kaivo.Uusi riihi sijaitsi Alvattiinvievän tien ja Lenkkerinpihan välillä. Vanhan talonluona oli myös riihi, jotapelkäsivät niin lapset kuinaikuisetkin. Siellä kuulemmakummitteli.Talon pellot ja metsäpalstatsijaitsivat osin Alvatinpuolella. Siellä olivat Ottaniittyja Ottaniityn pelto.Lähinnä majakkaa oli Niemenpelto. Saaren Sutelanpuoleisessa päässä sijaitsivatPeräniitty ja Metsäniitty. Lähinnäkotia oli Tiikka –niminenpelto.Talvisin pärjättiin omanväen voimin, mutta keväisinotettiin taloon palvelija, jokaviipyi aina lokakuuhun asti.Palvelija asui aitassa Renki,monina vuosina Mikko PutusAlvatista, oli apuna päivisin,mutta yöpyi kotona.Paljolti olivat työt kesäisinnaisväen harteilla, isäntäViktorin seilatessa merillä.Omassa rannassa rakennettiinrahtialus Eelis,joka kuljetti tavaraa Viroonja Pietariin asti. Lastina olietupäässä puutavaraa, suolaa,sokeria, viljaa ja Virostatuotiin myös hevosia paluukuljetuksissa.Miehistöä oli5-6 miestä, useat omastasaaresta, sekä kokki. Äitikintoimi kokkina laivalla kesällä1939. Eelis-laivan lisäksiViktorilla oli omistuksessaanmyös huvijahti sekäSaimaalla seilanneet aluksetTähti ja Vellamo. Ennensotia Eelis-laiva oli myöspuolustuslaitoksen palveluksessa.Saksalaiset kuljettivatmiinanraivaajille polttopuita.Kotona Keskisaaressatiedettiin milloin Eelis-laivasaapui kotirantaan. Silloinhuudatti Viktor laivan pilliäja kotiväki tiesi pistääsaunan lämpiämään. UseinIsäni ja äitini Sulo ja Irja Piiparinen o.s. Lenkkeri Lohjalla v. 1944tuli koko miehistö Keskisaareensaunomaan. Joskuserikoiset tuliaiset matkoiltailahduttivat lapsia. Äitikertoi saaneensa upouudenpolkupyörän, joka oli suuriihme ja taisi olla saaren ensimmäisiäpolkupyöriä.Laivaperinteet jatkuivatuusillakin asuinsijoilla.Viktor-äijäni asettui sodanjälkeen Haminaan, jossahänellä oli mm. laivaromuttamo,jonka toiminimi oliHaminan Metalli ja Romu.Eelis-enosta tuli merikapteenija hän asettui Turkuun.Kivenheiton päässäLenkkerin talosta olivat ihanathiekkakenkulat ja ranta,missä oma laituri. Lapsilleparas uimaranta oli kuitenkinison Koirakiven toisellapuolella, missä erimuotoisetrantakivet toimivat istuimina,pöytinä ja piilopaikkoinamitä mielikuivituksellisimmilleleikeille. Lähellä olimyös osuuskaupan laiturimistä moottori Haaksi liikennöikaksi kertaa viikossaKauppalaan. Uusi työväentalorakennettiin lähistölle.Alvatista tuleville koululaisillematka Keskisaaressasijaitsevaan kansakouluunoli melko pitkä ja hiemansynkkäkin läpi pimeän metsän.Isoäitini Emma tarjosikerran yösijaa sisarensa pojalle,Ryöppösen Joukolle,syksyn pimeään aikaan.Yöllä pojalle tuli kuitenkinniin kova koti-ikävä etteiauttanut muu kuin Viktorinlaittaa tuli vanariin(lyhtyyn) ja lähteä viemäänJouko-poikaa keskellä yötäkotisänkyyn Alvattiin. Omakoti kullan kallis!Hevoset kun ovat lähelläsydäntäni haluan kertoa parihevosiin liittyvää tarinaa. Äidiltänikinkysyin ensimmäiseksi,kun mietimme olikovalokuvia Piisaaresta, ettäeikö ollut yhtään valokuvaajäljellä Piisaaren hevosista.Ei ollut. Lohdutuksekseniolen löytänyt Piisaaren matkaltametsätieltä läheltä Ottaniitynpeltoa hienon hyvintaotun hevosenkengän. Jokusaarelainen mainitsi jopa sepännimen. Myös Lenkkerintalon raunioista löysinyhden ehjän tiilen, jossa olihevosenkenkäleima. Näitäsäilytän aarteina. Hevosiatalossa oli yksi, joskus lisäksinaapurin hevonen lainassatyöajossa.Erikoisesti äiti muistaayhden Piiu-nimisentamman. Piiu oli hiemanvauhko, se oli jalomuotoinenja siinä taisi olla ripauskuumempaa verta. Äiti veiusein Piiun ratsain kahden,kolmen kilometrin päässäsijaitsevalle peräniitylle. Eisiellä mitään aitoja ollut,sinna vain jätettiin hevonensyömään ruohoa ja illallahaettiin kotiin. Eräänä päivänäoli kuitenkin toisellahevosella haettu läheiseltäniityltä niittokuorma lehmilleja viikate oli pistettypystyyn kuorman taakse.Piiu tuotiin samalla kotiin jase juoksi vapaana kuormanjäljessä. Tulisena luonteenase kuitenkin kirmaisi kovaavauhtia kohti kuormaa – jakaula osui kourman takanapystyssä olleeseen viikatteeseen.Verta tuli runsaastija kotiin ehdittyä Emmasoitti puhelimella Eistilääntunnetulle verenpysäyttäjäLemmetille. Hän sanoi Emmalle:”Menkää ulos katsomaanverta ei tule enäätippaakaan.” Ja näin oli,haavaan laitettiin rasvaa jaPiiu parani täysin.Toinenkin tarina Piisaareenliittyy osittain viisaisiinhevosiin ja niiden selviytymiseentäpäristä tilanteista.Äitini vihittiin Koivistonkirkossa aamulla9.4.1939. Jäätä pitkinmentiin kirkolle, salmi oliumpijäässä. Kello kaksitoistatultiin kirkosta, jolloinMurtajan piti avata railo,mutta isä Viktor meni jäällepysäyttämään Murtajan,jotta hääpari ehtisi takaisin.Läksiäisiä vietettiin nimittäinkeskisaaressa kodissaja kotona vieraita monistakylistä.Illansuussa lähdettiinKiiskilää kohti, missä hääjuhlatodottivat. Osa Piisaarelaisistalähti kelkoillakohti Härkälän rantaa. ArviPutus on kertonut tästä hääretkestäseuraavaa: ”Railo oliavattu ja osa miehistä menijo edeltä käsin laittamaanlautoja jään yli. Jäälohkareetolivat niin isoja, että niitäpitkin pääsi yleensä hyvinyli railon. Hevonen uskalsilähteä rohkeasti ylitykseen jasai etujalat kiinteälle jäälle.Takajalat putosivat mereenja rekeen tuli vettä. Morsiamenjalat, helmat ja harsotkastuivat reessä. Hevonenponnisti kuitenkin notkeastijäälle ja pelasti tilanteen niinettä hevosen edellä kulkevaveli Eelis ja takana tulevasulhanen Sulo huokasivathelpotuksesta.”Häätaloon oli jo tullutoisen käden tieto tapahtuneestaja osa häävieraista luuli,että hääjuhlat muuttuvatsurujuhlaksi, kun morsianon mennyt mereen ja vieläkaikki Piisaarestasaadut häälahjatkinolivat samassareessa! Näin eionneksi ollut asiavaan neljä kilometriäyli jään ja kaksikilometriä mannertapitkin selvittiinonnellisesti jahääjuhla voi alkaasulhasen kotitalossaKiiskilässä.Sieltä myös alkoiäitini evakkotaival30.11.1939.Kello 21 edellisenäiltana käytiin ilmoittamassa,ettäkello kuusi aamulla on oltavarannassa ja laiva lähteeKarppilaan. Vielä viimeksiäiti ja Ida-anoppi loivat silmäyksenleiväntuoksuiseentupaan, kesäverhot oli juurivaihdettu talviverhoiksi jakoti jäi siistiksi. Ida kantoileipäsäkkiä. Hän oli edellisenäpäivänä leiponut viikonleivät. Isäni veli Kaarlojäi hoitamaan kotieläimiä.Häntä ei oltu sairaudenvuoksi kelpuutettu armeijaan.Isä ja veli Raikas olivatrintamalla. Ensimmäisenäjoulukuuta tuli kova talvi jalunta, mutta vielä päästiinKarppilaan, äidillä oli muunkantamuksen lisäksi tiukastivällyjen sisällä neljäkuinenveljeni Taisto.Keskisaaresta ennen jäidentuloa -39 lähti ViktorEelis-laivalla kohti Haminaa.Emma jäi vielä saareenhuolehtimaan eläimistä jalähti sieltä evakkoon tammikuussa-40. Osuuskaupanhoitaja Lilja Vartiainen olimyös viimeisten lähtijöidenjoukossa.Taakse jäi rakas saari,jota äiti vielä viimeisinäkinelinpäivinään muisteli:”Siellä mie synnyin, lapsenaleikin, rannalla hietikkosannalla…”Äiti eli pitkän elämänlämpimin sydämin, muistahuolehtien, mutta kotiseutuasekä ihmisiä siellä ikuisestikaivaten.Tarja Sopen-Luoma

6 Nro 8 Elokuu 2009jatkuu sivulta 1Huovutusta, maalausta jakuunari Koivisto kunniaanKoululuokissa vietettyjen kylä- jasukukokousten lisäksi kuvataiteenluokassa järjestettiin taide- ja askartelupajanuoremmille. Lapset januoret saivat ammattiapua erilaistenkoristeiden tai avaimenperienhuovuttamisessa. Muovisissa vesisäiliöissälillui villan lisäksi myöspaperi, sillä monet innostuivat tekemäänkauniita kortteja painamallamuottiin eriväristä paperimassaaja koristellen omatekoisen paperinlautasliinojen kivoilla kuvilla. MarimekonUnikkokukat taisivat tässäkinnousta kärkisijoille.Koivistolaista käsityöperinnettäjatkettiin tekemällä pienoismallejavuonna 1946 valmistuneestaKuunari Koivistosta.Tuula Mickelsonin (os. Kukko)ohjauksessa espoolainen Pekka japiikkiöläinen Severi, 12v, malttoivattehdä pikkutarkkaa näpertelyävaativan ”minipienoismallin” ErikoishammashoitajanatoimineellaMickelsonilla oli työhön tarvittavatvälineet. Erilaiset hammaslääkärinpiikit ja koukut sopivattyöhön kuin nakutettu. ”Isä opettiminut 11-vuotiaana tekemäänpulloveneen, joita koivistolaisetovat tehneet paljon. Vuonna -96aloimme siskon kanssa tekemäännäitä enemmän. Hänen kanssaanusein naurammekin eräällekäänteiselle jutulle. Koivistolaisetmiehet kun askarteli laivojen pienoismallejaniin pankit osti ne koristamaanaulojaan, ja niistä saadutrahat he kantoivat kapakkaan.Siskon kanssa me taas tehdään nykyisistäkapakkoina toimivista laivoistapienoismalleja, myydään neja viedään rahat pankkiin.” kertooMickelson harrastuksestaan.Piilenheitossa riittääporukkaaKIITOKSIISuurkiitokset jokahisel Koivisto-juhliikävijäl ja erityisest kotojoukoil.Ko unohettaa lankeemiset nihyväst kaik mäni.Hyvvää loppukessää kaikill.JärjestelytoimikuntaEi-koivistolaisittain tikanheittosujui aurinkoisessa säässä leppoisanrennolla kisailumielellä. Yhdeneuron osallistumismaksulla tikkaasai heittää yhden kierroksen.Viidellä tikalla heitettiin tuloksialaidasta laitaan, parhaimmat lähempänä40 pistettä. Nuorten,veteraanien, naisten ja miestensarjoissa käytiin kussakin tasainenkamppailu. Miesten kilpailu ratkaistiinaivan kilpailuajan viimeisinähetkinä, kun Esko Kokkalaheitti viimeisellään voittoon yltäneen37 pistettä. Piilenheiton kirjanpitoajohtanut Jarmo Tähkäpääjoutui tarkkoihin hommiin. Tasatuloksen37 pistettä heittäneidenkesken voitto ratkaistiin toiseksiparhaiden tulosten perusteella.Piilenheitossa kävi tosiaansutina, sen verran tiivistä tahtiapiikki tauluun lensi. Kouluruokalanantimien ääreltä kiirehtineetehtivät kuitenkin oman tuloksensaheittää, Talvi Kiias taisi nakatauseammankin. Tikkapaikanläheisyydessä komeilleet vanhatkalastusvälineet saivat myös yleisönsäliikuntahallin iltaohjelmaaodotelleista.Muistojen hetkiäLauantai-iltapäivällä palkittiin piilenheittäjätliikuntahallin juhlasalissa.Nuorten sarja sai palkintonsaensimmäisenä, jonka jälkeen olivuorossa veteraanit ”Täs on nytnää toiset jotka ei myöskään jaksapalkintojaan odottaa, eli veteraanit.Tää sarja oli myös tytöillevaikka pojat oli nyt parempia.”selosti kotiväen ykköspuuhamiesEero Ahtikari. Osa palkituistaoli ehtinyt jo lähteä iltatanssejaodottelemaan, ja Henri Mäkeläisenhakiessa pokaalia Ahtikarimuisti kertoilla ”Nii juu kiitoksetvaan, nää on kerran ammuttujapokaaleja, mutta Mäkeläisellä tulimuutto niin yks huoneellinen taisjäädä ylimääräseks.”Iltapäiväohjelmaan kuuluiviimeisen päälle mietitty ja lavastettunäytelmä ”KuunariparkkiVenus seilaa pilivinnii” Erilaisetvanhat yhteislaulut tulivat jälleenesiin kun yleisökin pääsilaulamaan näyttelijöiden kanssa,kuunariparkki Venuksen seilatessamatkaansa Koivistolta Tanskansalmiin ja takaisin. Hauskana yk-Pullolaivat askarruttivat juhlilla moniaKoivistolaisia kalastusvälineitäTanssilattia täyttyi illan kuluessa lähes tungokseen asti”Se vaikee” naiskuoro Carmeninae apulaulajineen

Nro 8 Elokuu 20097sityiskohtana oli vanha äänitettylokikirja, jota päästiin kuuntelemaanuseassa kohdassa näytelmää,ja joka näyttelijöiden puvustuksenlisäksi ohjasi katsojatmerelliseen kevääseen vuosikymmeniätaaksepäin.Näytelmästä päästiin kuuntelemaanrunonlausuntaa ja kauniitajousisoitinsäveliä, jotka johtivatKylien kynttilöiden sytyttämiseen.Vasta lauantai-aamuna piikkiöläisellämetallisepällä valmistunutkomea musta kynttilänjalka olisaanut koristeekseen Koivistonvaakunasta tutun purjeveneen, jakylien kynttilät pääsivätkin hohtamaankorkealla. Eri kyläväkiennoustessa seisomaan hahmottuiosuvasti Koiviston kylien suurimäärä. Iltapäivän rauhallisestamuisteluhetkestä väki lähti lähessuoraa päätä pistämään jalallakoreaksi läheiseen nuorisotaloPontelaan, jossa nautittiin myöspientä iltapalaa.Piilenheitossa riitti väkeä jonoksi astiPinja PiiraTalvi Kiias tikkaa heittämässäHeittotyylejä oli yhtä monta kuin heittäjiäkinAnton Orava laivan pienoismallin kimpussaMervi Miiluniemi paperin teossaMiehistö kuunariparkki Venuksen kannellaJuhlasalin penkit täyttyivät koivistolaisista

8 Nro 8 Elokuu 2009Vuoden Koivistolainen 2009Yrjö Kaukiainen, emeritusprofessori.Suomen Koivisto Seura valitsi vuoden 2009 koivistolaiseksiemeritusprofessori Yrjö Kaukiaisen. Vuoden koivistolaiseksinimetään vuosittain tieteen, taiteen, kulttuurin, tai muunyhteiskunnallisen toiminnon parissa merkittävä, Koivistojuurinentoimija. Helsingin Yliopiston Euroopan historianprofessuurista eläkkeelle jääneelle Kaukiaiselle on meri monenkoivistolaisen tavoin ollut sekä elämäntyö, että intohimonkohde. Merenkulun historian tutkija ja tuntija saapuijuhlille saaristosta, Paraisilta, jonne perheen purjevene olijuhlahetken ajaksi jätetty parkkiin.Professori Kaukiainen on merkittävälläakateemisella urallaanpaneutunut talous- ja sosiaalihistoriaan,erityisesti merihistoriaan,väestöhistoriaan, Vanhan Suomenhistoriaan sekä tiedonkulun historiaan.Hänen tutkimustyönsä onkeskittynyt 1700–1800 lukuihin.Laajassa kirjallisessa tuotannossaanmonet teokset koskettavathyvinkin suoraan koivistolaistenhistoriaa. Koiviston merenkulunhistoria tai Rantarosvojen saaristo,Itäinen Suomenlahti 1700-luvullaolkoon näistä esimerkkeinä.Menneen tutkija katsoo luottavastimyös tulevaan. Itämerenbiologinen kunto on määrätietoisintoimin pelastettavissa.Suomalainen merenkulku jatkuumuuttuvissa olosuhteissa, kutenhistoria on opettanut, mukautuentuotantotekijöihin ja kehittyenuusien teknologioidenmyötä. Suomen maantieteellinenasema pitkän rannikon maana eitule muuttumaan ja tavaraa kuljetetaanmerten yli jatkossakin.Se miten verotuksella, julkisillatoimilla maailmanlaajuisestikinmerenkulkua ohjaillaan, vaikuttaatoki siihen, minkä lipun jamillaisilla miehistöillä ja kalustoillarahtia kuljetetaan.Koiviston sataman tulevaisuuteenhistorioitsija sen sijaansuhtautuu varauksella. Öljysatamanja kaasuputken myötä Koivisto,tai paremminkin Primorsk,sementoidaan venäläisille strategisestitärkeäksi paikaksi ja tuotaasemaa eivät muut länsimaat helpostikaankyseenalaista, jos kyseistenmaiden energiapolitiikkaon riippuvainen toimivasta energia-ja kaasuputkiyhteistyöstä.Koiviston palautuminen vapaaksiItä-meren huviveneilijöiden satamaksiedellyttäisi puolestaanmerkittävästi helpottuvaa rajanylityspolitiikkaa.Palkittu professori Yrjö Kaukiainenoli kutsuttu myös PiikkiönKoivisto-juhlan pääpuhujaksi.Merenkulun historian sijaan hänpuhui tavalliselle ihmiselle varsinläheisestä asiasta: koti-ikävästä.Kuinka kotiseutuikävä korostuutilanteessamme, jossa kotiseutuon menetetty kaksinkertaisesti– ei vain rajan taakse vaan myösajan taakse. Seuraavana on toimituksenmuokkaama lyhennelmäjuhlapuheesta:Koti-ikävä menneeseenmaailmaanHelmikuussa Karjala- lehdessäilmestyi Säkkijärvellä syntyneenkirjailijan Antti Sepän (1934) kirjoitus:“Loppuikäisen koti-ikävänsaattohoitoa.””Kun lapsena joutui lähtemäänkotoa, ikävä hukkui isoksi kasvamiseen,murrosikään, aikuistumiseen.Kun elämä on pitkälle eletty,vika on nuorentunut, koti-ikävävoimistunut. Se on loppuikäinen,sillä vaikka ihmeen kaupalla saisitakaisin syntymäpaikan, paikanjossa lapsuuskoti oli, ei se kotiikävääpoistaisi, sillä mennyt maailmaei palaa.”Olen varma, että Sepän sanatkoskettavat monia. Silti minustatuntuu, että näitä Koivisto-juhliaei enää järjestetä siksi, että niilläharjoitettaisiin “loppuikäisenkoti-ikävän saattohoitoa”. Suurinosa heistä, jotka olivat aikuisia1930-luvun lopulla, on jo päässytikävästään lopulliseen rauhaan, jatuon ajan lapsetkin, Sepän sukupolvi,on kutistunut melko pieneksivähemmistöksi. Uskallanarvata, että jos tänne tulisivat vainne, jotka kärsivät omakohtaisestakoti-ikävästä, meitä olisi täälläpaljon vähemmän. Näyttää siltä,että koivistolainen kotiseututunne– ja ehkä myös joku osa tuostaelinikäisestä koti-ikävästä – onsiirtynyt vanhemmilta toiseen,kolmanteen ja ehkä jo neljänteenkinpolveen.Jos en olisi sattunut lukemaanSepän kirjoitusta, olisin puhunutjuurista, en niinkään koti-ikävästä.Itse olen sen verran Seppää nuorempi,että ehdin asua Koivistollavain joitakin, lähes unenomaisiakuukausia; kun varsinaiset lapsuudenmuistoni keskittyvät neljäänvarsinaissuomalaiseen evakkopaikkaan.Ei ole ihme, että sellaistaikävää, jota vanhemmat tunsivat,ei edes päässyt kehittymään.Silti minulle ei jäänyt epäselväksise, mistä olimme peräisin, ettäolimme koivistolaisia myös uusillaasuinsijoilla.Kouriintuntuvaksi tämä juurienmuistaminen on tullut senjälkeen, kun kotiseutumatkailupääsi käyntiin. Koivistolaiset ovatvoineet palata juurilleen samaantapaan kuin Ruotsiin 1970-luvullatai Amerikkaan ennen1.maailmansotaa muuttaneidensuomalaisten jälkeläiset. Jälkimmäisetovat siirtoväen perillisiäparemmassa asemassa: he voivatnähdä sukujensa maiden lisäksimyös sukujensa edustajia. Hevoivat kokea olevansa osa pitkää,näihin päiviin asti ulottuvaa asutuksenja kulttuurin jatkumoa.Siirtokarjalaiset saavat etsiä juuriaanja isiensä asuinpaikkojamaasta, missä ei enää ole Koivistoatai Säkkijärveä. He joutuvatetsimään juuriaan alueelta, jossakulttuurin jatkumo on kerrantäydellisesti katkennut – ja jossatuo katkeaminen pyritään vaikenemallasivuuttamaan.Käynnit Koivistolla jaerityisesti saarten puolella ovatolleet elämyksiä. Vanhasta kotitalostaon jäljellä kivijalka, joten enole päässyt tarkistamaan hämäriämuistikuviani huoneista. Ympäristössäoli hämmästyttävä piirre,vaikka suurin osa kylän taloista olikadonnut, oli myös uusista isännistämerkkejä harvassa. Tiet japolutkin kulkivat yhä siellä, missäne vanhan kartan mukaan olivatkulkeneet jo ennen talvisotaa.Hiekkapohjaisen kankaan männytkääneivät tuntuneet kasvaneenlainkaan. Tuntui, kuin olisi kulkenutarkeologisella kaivausalueella,missä tutkijat olivat paljastaneetmuinaisten asuinsijojen pohjat jajopa entisten ihmisten kulkuväylät.Oli tavallaan lohdullista ajatella,että alkuperäiskansan jalanjälkioli vuosisatojen aikana painunutniin syvälle. Ainoa merkittävä uudempielementti maisemassa olivatpommien kuopat.Kaikkialla suomalainenmenneisyys ei olepinnassa: luonto onrehevämpää kuin karupohjaisillasaarillatai uusien asukkaidenrakentamat kylät,kolhoosit ja taajamatovat peittäneet asutusjäänteet.AinakinKoiviston syrjäisemmissäkylissä käyntion kuin aikamatka.Jos puuttuvat talotrakennettaisiin uudelleen,koko entinenmaailma voisi prinsessaRuususen tavoinherätä henkiin.Vielä 2000-luvullaainakin saarikylissäja jopa Primorskintaajaman laidoilla nykyasutuksenulkoiset elintason merkit ovatkuin menneestä ajasta: ne eivätsuurestikaan poikkea (ainakaanpositiiviseen suuntaan) siitä, mitäolisi voinut nähdä 30-luvulla.On hyvä muistaa että talvisodanpuhkeamisesta tulee syksyllä70 vuotta – siinä ajassa Suomi onmuuttunut enemmän kuin aikaisemminsadan tai kahdensadanvuoden mittaan. Osa tätä suurtamuutosta on ollut elintason huikeanousu: 1930-luvun lopultasuomalaisten keskimääräinen reaalinentulotaso on melkein kymmenkertaistunut.Vielä suurempion ollut yhteiskunnan rakennemuutos:1930-luvun lopulla ylipuolet väestöstä sai toimeentulonsamaataloudesta, ja kaupungeissatai muissa taajamissa asui noinkolmasosa; nykyisin maalaiskylissäasuu vain viidesosa suomalaisistaja kaikista työssä käyvistä enäänelisen prosenttia saa toimeentulonsamaataloudesta.Nämä muutokset ovat mullistaneetmyös koivistolaistenelämän. Vaikka Koivistolla olikaksi suurta taajamaa, kauppalaja Makslahti, noin 2/3 evakkoonlähteneistä oli yhä pienviljelijöitä,jotka olivat eläneet parin kolmenhehtaarin tiloilla ja joidentoimeentulossa kalastuksesta,merenkulusta ja muista sivuelinkeinoistahankituilla lisätuloillaoli suuri merkitys. Juuri pienviljelijätkokivat suomalaisen yhteiskunnanmuuttumisen kaikkeinvoimakkaimmin. Koivistolaistenevakkojen kohdalla uudelleenasuttaminen synnytti myös aivanerityisiä ongelmia. Toki Suomihuolehti pakolaisistaan poikkeuksellisenhyvin. Silti koivistolaisetjoutuivat usein luopumaanperinteisestä elämänmuodostaan.Tämä johtui siitä, että korvaustilatsijaitsivat kaukana merestä.Monet olivat ottaneet verkot japyydykset mukanaan evakkoon,mutta niille ei ollut käyttöä. Sopeutumistasaattoi vaikeuttaa sekin,että koivistolaiset hajotettiinpoikkeuksellisen moneen pitäjään,niin että yhteydet entisiinnaapureihin ja sukulaisiin käviväthankaliksi.Vasta viime aikoina on ryhdyttypuhumaan avoimemminsopeutumisongelmista, joita siirtoväkikohtasi. Nuoret sopeutuivatparemmin kuin vanhat, muttamikään ei voinut muuttaa sitätosiasiaa, että pienet asutustilateivät kuitenkaan olleet elinkelpoisia.Monet karjalaiskylät ovatautioituneet samaan tapaan kuinpohjoisten syrjäseutujen korpeenraivatut rintamamiestilat. Kukaanei ole tietääkseni tehnyt kattavaatutkimusta siitä, mitä näilleevakkotiloille ja niillä kasvaneille,toisen ja kolmannen polven evakoille,tapahtui 1950-luvun jälkeen.Realistinen arvaus on, ettäsuurin osa muutti kaupunkeihintai asutuskeskuksiin, Ruotsiinkin.Väkirikkaat karjalaiskylät alkoivathiljentyä 60-luvun kuluessa,ja 1980-luvulla moni talo jäivanhusten kuoltua ilman asujia.1980-luvun alussa 2/3 alkuperäisestäsiirtoväestä asui kaupungeissa.Tämä muutos näkyy myösminun nuoruudenympäristössäni:1940-luvun lopulla Porvoon Kaupunginhaanalueelle asutettiin 12evakkoperhettä, runsaat 60 henkeä,jotka saivat muutaman hehtaarinmaata ja rakensivat silleAsutushallituksen mallipiirustustenmukaisen puolitoistakerroksisenasuintalon, kaikki viljelivät perunaa,vähän viljaa ja pitivät parialehmää ja lammasta sen perinteenmukaan, mihin olivat Koivistollakasvaneet. Tänä päivänä aluettaon vaikea tuntea entiseksi: ehkäpuolessa noista taloista asuu vieläjoku alkuperäisten rakentajien jälkeläinen,mutta yksikään ei enääviljele maata eikä pidä karjaa –koko peltoaukea on kesannolla jakasvaa koivua ja vesakkoa samallatavalla kuin monen suvun entisetpellot Koivistolla.Koska aika pysähtyi Koivistollayli 60 vuotta sitten, eivätrajan tällä puolen tapahtuneetmuutokset voineet enää koskettaasitä. Niinpä se on säilynyt koskemattomanamyös vanhojen ihmistenmuistoissa, ja nuoremmatvoivat kotiseutumatkoilla kuvitella,millainen se on ollut. Näinsiitä on muodostunut eräänlainenaikakapseli, mielikuva paikasta,jossa elettiin pienillä maatiloilla,kalastettiin itäisimmän Suomenlahdenvesillä ja jäillä ja rakennettiinpieniä puulaivoja. Joitakinpiirteitä tuosta maailmasta tuo-

Nro 8 Elokuu 20099Piilenheiton tuloksetVeteraanit 65-1. Seppo Rytkölä 35p.2. Heimo Jakava 33p.3. Tapio Karvonen 29p.Nuoret1. Santeri Haranto 32p.2. Santeri Rautanen 29p.3. Pekka Huhtanen 20p.Naiset1. Aira Loikas 27p.2. Leena Villa 27p.3. Talvi Kiras 23p.Miehet1. Esko Kokkala 39p.2. Pertti Villa 37p.3. Kari Kokkala 34p.Lasten kuvataidekilpailuntulokset1-6v. (ei sijoituksia, palkitut)Saara Mannonen 6v.Ellinoora Koivula 6v.Anniina Salokannel 5v.7-11v.1. Julia Seppä 11v.2. Inka Pulli, 7v.3. Lotta Hovi, 10v.kuniamaininta Helmi Hovi 9v.12-16v1. Katariina Mannonen 13v.2. Anna Hovi 12v.3. Pekka Huhtanen 12v.Lapsia mukana 29.Aikuisten näyttelyyn osallistui7 kuvataiteilijaa.daan myös esille Koivisto-juhliennäyttelyissä: saamme tutustua talvikalastajienputkaan, ja kuvitellamiten ankaraa rannikon kalastajienarkipäivä saattoi olla. Monetmeistä ovat kuulleet muisteluksiatalvisesta verkkopyynnistä tai siitämiten Pietariin menevää kiveälastattiin suoraan vedestä rannikkolaivoihinkeväästä syyskylmiinsaakka, tai kuinka uutta peltoakuokittiin 1920-luvulla kylientakamaille, kun viljaa ei enää saatukaanVenäjältä. Nuorempienkinon hyvä muistaa, että tuo mennytKoivisto ei ollut pelkkä kesäinenidylli: Nyky-Suomeen verrattunase oli raskaan työn maailma, eikätuo työ vielä 30-luvullakaan tuonutkovin leveää leipää. Selailinäidinisäni suvun omistaman tervahöyryRiennon tilikirjaa, ja senmukaan laivan kapteenin, enoniKallen, palkka oli 1600 silloistamarkkaa kuussa ja matruusillemaksettiin tuhat markkaa: nuosummat vastaavat noin 500 ja 330euroa (nykyään edes filippiiniläisetmatruusit eivät tule töihin alle1000 eurolla). Ei siis ihme, ettäarkielämäkin oli niukkaa, että ihmisetelivät ympäri vuoden taloissa,joiden mukavuudet eivät vedävertoja tämän päivän keskivertokesämökille– Koiviston saarillasähkövalo oli 30-luvun lopullaperin harvinainen. Ei elämä Koivistollaollut poikkeuksellisenniukkaa – niin oli kaikkialla Suomessa,ja 1930-luvun mittapuullaKoivisto oli vähän keskimääräistävauraampaa aluetta.Siteeraamani Seppä näyttääolevan sitä mieltä, että “lapsuudenaikaisen seudun muuttuminen, jopatuhoutuminen voisi tuntua siedettävämmältä,jos sen saisi nähdähitaana, väistämättömältä tuntuvanakehityksenä;” hänen mielestäänon vaikeampi hyväksyä sodanja uuden rajan tuomaa äkillistämuutosta kuin ajan myötä verkkaisempaantahtiin tulleita mullistuksia.Itse asiassa evakkolapsetovat kokeneet myös tämän tuhoutumisen,kun uudet 1940-luvunjälkipuolella syntyneet karjalaiskyläthajosivat suomalaisen yhteiskunnansuuressa muutoksessa.Eikä se muutos olisi kiertänytvanhaa Koivistoakaan, jos se olisijostain sattuman oikusta jäänyt rajanlänsipuolelle. Kaikkialla Suomessamaaseutu on tyhjentynytja erityisen kovana autioituminenon koettu saaristokunnissa, myöstäällä Länsi-Suomessa, kun ihmisetovat muuttaneet paremmanelintason ja helpomman elämäntoivossa. Mantereen puolellakaanpienet koivistolaiset maatilat eivätolisi kestäneet uuden ajan paineita– tuskin nuoremmat polvet olisivattyytyneet niiden vaatimaankovaan työhön ja siitä saatuunniukkaan toimeentuloon sielläyhtään sen paremmin kuin uusillaasutustiloilla.Entinen kotiseutumme Koivistoon siis oikeastaan kaksinkertaisestimenetetty – ei vain rajantaakse vaan myös ajan taakse.Näistä kahdesta aika on loppujenlopuksi vielä ehdottomampierottaja kuin raja – valtioidenkinväliset rajat ovat sentään aina joskusmuuttuneet, mutta kukaan eiole vielä pystynyt kiertämään ajanpyörää taaksepäin.Yhtä asiaa aika ei kuitenkaanole pystynyt koivistolaisiltaja heidän jälkeläisiltään viemään.Kotiseutuhenki, koivistolaisuus,näyttää yhä elävän suorastaanhämmästyttävän vahvana. Ainakinse on kestänyt uuden ajanhaasteet paremmin kuin entinenNeuvostoliitto.Henri Mäkeläinen ojentaa piilenheiton palkinnon Pekka HuhtaselleInka Pullin piirrokset erottuivat värikkyydellään

10 Nro 8 Elokuu 2009Vierivä täti ei sammaloidu - ja muutasunnuntain pääjuhlassa kuultua.Sunnuntain ohjelma aamujumalanpalveluksineen, kokouksineenja juhlallisine pääjuhlineen on ollut Koivistojuhlienydin aina. Tänäkin vuonna perinnettä seurattiinpieteetillä, ohjelman seuratessa omaa aikaamme. Juhlanjuontajan, koivistolaiseksi naidun Hanna Kokkalanolemus ja turinat kuvasivat hyvin tämän päivän koivistolaisuutta;tarinoita, kuultua ja koettua, arvostusta, haluakuulua koivistolaisiin.Eero Ahtikarin tervehdyssanatherkän Karjalan kunnailla laulunjälkeen muistuttivat vahvastikoivistolaisuudesta ja karjalaisuudesta.Kuinka Koiviston pitäjä jaKoiviston seurakunta oli oikeinpäättämällä päätetty lopettaa.Vaihtoehtoa tuolle päätökselleei tainnut olla. Onneksi elämäniloinenCarmeninae kuororiemastutti ohjelmistollaan alakuloisistamuisteloista elämisenriemuun. Riemukas on oikeasana kuvaamaan 14 piikkiöläisnaisenkuoron esitystä, laulua jaeläytymistä purjehduksen välttämättömyyteentai yli lentävänlokin tekosiin: ”Koskaan ei tiedämitä päähänsä saa”.Kaarinan kaupungin ja Piikkiönseurakunnan tervehdyksissävälittyi aito siirtolaisten hyväksyntä.Koivistolaiset toivat lisäarvoapaikkakunnalle ja se arvoymmärrettiin silloin ja edelleen.Kaarinan kaupunginhallituksenpuheenjohtaja Vesa Mäen veijarimainentervetulotoivotus tuovarmasti koivistolaiset Piikkiööntulevinakin vuosina. SeurakuntaneuvostonvarapuheenjohtajaPäivi Koskensyrjän toteamus etuoikeudestasaada olla koivistolainen,on arvokas huomio ei koivistolaisensuusta.Vanari on meri-ihmisten tärkeävalopilkku. Niin myös Myrskylyhtyoli houkutellut juhlapaikalleväkeä kuuntelemaan MikkoMäkeläisen upeaa laulua. SäestäjänsäMikko Tuomisen kanssa esitettySatumaa ei jättänyt ketäänkylmäksi. On Koivistolta muitakinlaulajia kuin Tapani Kansaja Peti-Iitan Olavi Virta. Toivottavastisaamme tulevien vuosienjuhlilla tanssiakin Myrskylyhtyorkesterinloisteessa.Juhlapuhujana professori YrjöKaukiainen oli kuvatun mukainen”…tutkijatyyppi, jolleitsekorostuksen välttäminen jakuiva huumori on muodostunuttavaramerkiksi”. Vuoden koivistolainenon teoillaan ja tutkimuksillaanansainnut palkintonsa. Jospuheen ajan yleisö keskittyikinkuulemaansa supattelematta, olivauhtia ja vaarallisia tilanteitasenkin edestä kansantanssiryhmäFyyrkantin esityksessä. Ei pelkästäännuorten vauhti ja ilo, vaanmyös rakenteita tutisuttava rytkesaivat yleisön haukkomaan henkeään.Nuorten puheenvuoron juh-laan toi kauppatieteen tohtori JarmoTähkäpää, joka yhdessä tyttäriensäPinjan ja Pauliinan kanssaosoittivat miten koivistolaisuussiirtyy sukupolvelta toiselle yhteistentarinoiden, yhdessä tekemisen,yhteisyyden tunteen kautta. Jaetutruokamuistot ja yhteiset leipomahetketovat hyvin konkreettinentapa välittää kulttuuriperintöäedelleen.Koivisto Seura jakoi ansioituneillekoivistolaisille ansiomerkkejä.Kultaisen ansiomerkin merkittävästätyöstä koivistolaisuudenhyväksi saivat Hannes Pulli, RaimoKyytsönen, Anja Huovila jaKatariina Aaltonen. Pronssisellalaatalla kiitokset välittyivät juhlienjärjestelytoimikunnan puheenjohtajaEero Ahtikarille jahänen kauttaan koko järjestävälleTurun ja Ympäristön koivistolaistentalkoolaisten ryhmälle. Ilmantalkoolaisia, ei yksiäkään juhliaolisi pidetty saatika pidetä jatkossakaan.Vielä päätöslaulu EeroLeppäsen säestyksellä ja voimmevalmistautua ensivuoden juhliinMäntsälässä.Riikka SalokannelNorjasta Piikkiöön Koivisto-juhlimaanEsko Asikainen ja Marketta Hilska tulivat kotoaan NorjanAurskogista Suomeen varta vasten käymään PiikkiönKoivisto-juhlilla. Ystävykset tutustuivat perheidensä kauttaNorjassa ja palaset loksahtivat kohdilleen: molempienjuuret ovat Koivistolla.Esko Asikainen oli noin kaksivuotiaskun Koivistolta tuli lähtövuonna -44. Vanhemmat sisaruksetehtivät käydä siellä koulua,mutta Eskolla ei ole omia muistikuviaKoivistosta. Esko kertooperheensä olleen tyypillisen karjalaisia:”Isä oli aikamoinen jutunkertoja,ja mummo lausui runojaja loruja.” Koivistolta perheen tievei Varsinais-Suomen Kiskoon,josta taas maatilalle Dragsfjärdiin.Esko kävi koulunsa Dragsfjärdissä,josta hän hieman varttuneempanamuutti Helsinkiin töihin jasiskonsa luo asumaan.Vuonna -64 Eskolle tarjottiintöitä Norjasta. ”Silloin oli sen verranhuono työllisyystilanne, ettäajattelin lähteä kokeilemaan. Jossiellä ei viihtyisi niin voihan ainatulla pois.” Ilmastointiasennuksiatehnyt Esko jäi kuitenkin silletielleen. Koivistolla hän on käynytkerran myöhemmin. ”Otinkotitalon kivijalasta tiilen mukaan.Talo oli ilmeisesti viety kokonaisenapois eikä poltettu, silläminkäänlaisia mustia palojälkiä eiollut. Kyllähän tuo koko tilannepistää suututtamaan.”Marketta Hilskan isä Hermannion Patalasta. Kun isänisäkuoli, niin veljesten tie johti merelle.Hermanni onkin viimeisiäSuomen Joutsenen upseereja.Vanhempien perintönä Markettakertoo oppineensa ainakin sen, ettäperhe ja sukulaiset ovat tärkeitä.”Minulla todellista verenperintöäon iloisuus ja vieraanvaraisuus.Karjalainen piirakkakulttuuri, piimä-ja karjalanpiirakat ja itse tekeminenon myös tullut tutuksi.”Molemmat vaalivat karjalaisiajuuriaan kotonaan Norjassa. Eskonlipputangossa liehuu Koiviston viirija molemmille tulee Koivisto-lehti.”Esko vaan tuli kerran kysymäänettä lähes Koivisto-juhlille. Kyllähäntämä erilaiselta tuntuu kuntulee käymään täällä, juuret tuleeparemmin esille.” Marketta kertoo.”Joskus meillä jutut kulkee sitä rataaettä mietitään ollaankohan meEskon kanssa sukua keskenään.”Marketta naureskelee.Pinja Piira

Nro 8 Elokuu 2009Kirjotuksii` ja kuulumissii`Kävimme KirkkosaaressaEistilä-Ingertilä-Jaakkola kyläyhdistys kävi viettämässäjuhannusta Koiviston Koivusaaressa ja kävijuhannusaattona Kirkkosaaressa.Kirkkosaareen oli kauan yritettypäästä, mutta tuloksetta. Ainoakerta kun sinne oli pääsy oikeinluvattu oli, kun ilmoitettiin, ettämennään veneellä lillimään saarenedustalle, mutta maihin emme voimennä.Niinpä sitten päätimme mennäsinne omin voimin ja kartoin.Aattoaamu valkeni jokseenkinsuttuisena, mutta kun oli menomielessä ei se haitannut tahtia.Polkupyörillä sotkettiin Jaakkolaanja Risulan kohdalle jätettiinpyörät josta jalkaisin alas rantaan.Pitkän komeat entiset pellot olivatnäkyvissä ja mukana olleet viljelijätkertoivat, että ne olisivat hyvinkinpalautettavissa pelloiksi. Jormantekemä kartta osoittautui maineensaveroiseksi. Tämän kirjoittajakin,joka totisesti ei ole mikään suunnistaja,osasi ja löysi perille.Vettä saarien välissä oli vähänalle saappaanvarren, mutta reilustiyli lenkkaririnreunan. Ja ei kunkahlaamaan ja astelemaan kauanetsitylle saarelle.Saari oli jokseenkin harvapuistakangasmaastoa, jossa itärannallaoli kaunis koivikkoalue.Mukanamme oli muistitietoihinperustuva kartta, joka osoittautuijokseenkin paikkansapitäväksi.Varsinaisen kirkon raunioitaemme löytäneet, mutta vanhankellotornin rauniot löytyivät. Senlisäksi aika läheltä vanhaa laiturialöytyi vanhan rakennuksen rauniot,joiden alkuperästä ei olluttietoa. Hannu Hilskan Koivistonkirkkoja käsittelevän kirjan mukaanovat rauniot peräisin keskiajalta.Näitä yritämme selvittääseuraavaa matkaa varten.Saaressa asuneen Vyyryläisenperheen kodin rauniot löytyivät jaerikoisen vaaleanpunainen syreeniMatkalaiset kellotornin raunioillaKeskiaikaisen rakennuksen rauniotkukki iloksemme raunioilla.Saaren länsirannalla, vastapäätäOuriniemeä oli varsin komeaHumala-esiintymä, jota kasvitieteilijöidenjulkaisuissa on havaittumuissakin saarissa. Kyseessä onvillihumala eikä karkulainen ja onkuulemma jopa harvinainen.Kuvasadosta näimme jälkeenpäinmiten saarella satoi ja kuvienlaatu on myös ”sateinen”. Innostus,jonka vallassa sinne mentiinja siellä oltiin oli näin jälkeenpäinkinajatellen käsinkosketeltavaa. Jauskon, että tämä ei jää tähän.Sinne mennään vielä montakertaa. Ja siksi on tie Risulasta merkittyalas rantaan. Eikun mukaviaseikkailuja muillekin tai tulkaa seuraavallakerralla kanssamme.TuulaHei!Taas me oltiin juhlissa.Kuvassa suvun tyttöjäja joukkoon mahtuuyksi poikakin. Hyvääkesän jatkoa toivooPer-Olof Bischoff.Koivisto-Säätiö saitunnustusta KarjalanLiitolta11Karjalan Liiton vuoden 2008 toimintakilpailussa Koivisto-Säätiö palkittiin 3. palkinnolla säätiöiden sarjassa.Palkinto myönnettiin järjestöaktiivisuudesta ja menestyksellisestäkarjalaisesta työstä. Viimeisin Säätiön kustantamakirja ”Koivisto pähkinänkuoressa” oli yksi palkintoonjohtanut tekijä.Säätiö jakoi toimintavuonna 350euron opintorahan 37 koivistolaistasukujuurta olevalle opiskelijalle.Kullekin opiskelijalle opintorahamyönnetään vain yhden kerran.(Hakuohjeet löytyvät Säätiönkotisivuilta). Lisäksi myönnettiinavustus Alli Myllyniemelle”Lasten lorukirjan” painatuskuluihin,Eistilän kylätoimikunnallekarttaprojektiin Koiviston saarilla,Rautasen kylätoimikunnallekyläkirjan julkaisemiseen, MarttiRatialle ”Merenkyntäjä” -teoksenkustantamiseen ja Kemiön seudunkarjalaisille karjalaisten keskuudessatehtyjen haastattelujenpuhtaaksikirjoittamiseen. Säätiöon lisäksi perinteisesti myöntänytKoivisto-juhlien taidenäyttelyyntöitään toimittaneille tunnustuspalkkion,jonka jakamisesta päättääSuomen Koivisto-Seuran taidetoimikunta.Kaikkiaan avustuksiaja stipendejä myönnettiin 19 350euron verran. Koivisto-Säätiö tilaaKoiviston Viestin vuodeksi uusilleylioppilaille, kun Säätiölle ilmoitetaanylioppilaan nimi, osoite jakoivistolaisuutta osoittava sukulaisuussuhde.Vuonna 2008 lehtilähetettiin 10 koivistolaiselle ylioppilaalle.Koivisto-Säätiön hallintoneuvostonkokous pidettiin 25.7.2009Koivisto-juhlien yhteydessä. Hallintoneuvostonpuheenjohtajanajatkaa talousneuvoksen arvonimensaanut Kalevi Luukkainenja varapu¬heenjohtajana RistoMäkeläinen. Hallintoneuvostoonkuuluvat lisäksi Veikko Ilmasti,Jarmo Ratia, Jorma Ratia, HeikkiSuutari, Pertti Hoikkala, KariPettinen, Sirpa Wahlqvist, AnjaTalo, Pertti Hämäläinen ja RaunoMäkeläinen. Varajäseniä ovatPentti Karvonen, Matti Luukkainen,Martti Ratia, Martti Peussa,Jorma Jack, Ulla Karivainio, EnsioStrengell, Pirkko Pitkäpaasi,Martti Kurki ja Hanna Silfver sekäuutena Esko Kaukiainen.Koivisto-Säätiön hallituksenpuheenjohtajana jatkaa Sirpa Taskinenja varapuheenjohtajana AarreTölkkö. Hallitukseen kuuluvatlisäksi Veli Sainio, Risto Seppinen,Viljo Piela ja Antti Rousku, sekävarajäsenet Airi Miettinen, SariPiela, Aune Pönni, Jouko Virkki,Antti Mäkeläinen ja Tuula Koppinen.Säätiöltä saa ostaa Koivistoonliittyviä kirjoja sekä Koiviston vaakuna-aiheista postimerkkiä. Säätiönkotisivut löytyvät KarjalanLiiton nettisivujen kautta. Sielläovat myytävien kirjojen tietojenlisäksi myös apurahojen ja stipendienhakuohjeet ja myöntämisperusteet.Säätiön sähköpostiosoiteon koivisto-saatio@kolumbus.fi.Säätiön asiamiehenä toimii PerttiHoikkala (os. Vanha Veckjärventie11, 06150 Porvoo).Hannu Seppinen luovuttiSäätiölle arvokkaansukututkimusaineistonKoivisto-juhlien yhteydessä PiikkiössäHannu Seppinen luovuttiKoivisto-säätiölle koivistolaistensukujen tiedoston. Tiedosto sisältää70.000 henkilön tiedot jasukulaisuussuhteet sekä lähes valmiinsukututkimuksen noin 200suvusta 1700-luvulta vuoteen1949 asti.Koska tiedosto sisältää tietosuojanpiirissä olevaa aineistoa, eisitä saa jakaa julkisesti esimerkiksiinternetissä. Säätiö selvittää, millätavoin sitä voidaan turvallisestiluovuttaa sukututkijoille ja muihintutkimustarkoituksiin.Koivisto-säätiö kiitti lämpimästiHannu Seppistä ja myönsihänelle 1000 euron stipendintunnustuksena hänen arvokkaastaelämäntyöstään.Sirpa Taskinen

12 Nro 8 Elokuu 2009Onnitteluit` jamuistamissii`TANJA MARIA TÄHTINEN on suorittanutTurun Iltalukiosta ylioppilastutkinnonja samanaikaisesti TurunAmmatti-instituutista Sosiaali- jaterveysalan perustutkinnon.Vanhemmat: Raija ja Aatos TähtinenIsovanhemmat: Irja Falck os. VillaMakslahdesta ja Olavi Falck Tiurinsaaresta.Tällä palstalla julkaisemme onnitteluja.Ilmoitus kuvallisena 6e.Aineisto digitaalisena otsikolla: Koivistonviesti/onnittelut, osoitteeseen:studio@salokanneltoivonen.fi.Muussa tapauksessa disketti, CD-levytai valokuva osoitteeseen:Studio Salokannel & Toivonen,Hämeenkatu 5, 15110 Lahti.Tekstiä voit liittää mukaan 90kirjaimen verran.Kuvien lähetys omalla vastuulla.Kuvat palautetaan vain jos mukanaon osoitteellinen kirjekuoripostimerkkeineen.Tääl` tapahtuuTurunja ympäristön KoivistolaisetSyksyn toiminta Kajuutassa alkaa seuraavasti:7.9. Naiset maanantaina klo 13 ja sen jälkeen joka kuukaudenensimmäinen maanantai10.9. Jaalamiehet torstaina klo 14 ja sen jälkeen joka torstaiellei jotaina muuta samana viikkona15.9. Ensimmäinen Kajuuttailta tiistaina klo 17 jasen jälkeen joka kuukauden kolmas tiistai17.9. Helsingin Koivistolaiset vieraaksemme Turkuun.Muuta toimintaa:Särkisalon kirkkopyhä (aika myöhemmin)29-30.9. Viking-risteily AmorellallaLähtö 29.9. klo 8.45 Turun terminaalistaPaluu 30.9. klo 7.35 TurkuunHinta 24 €/henk. A-luokan hytissä (kaksi samassa hytissä)- buffet-lounas ruokajuomineen- kahvi- ja pullakuponki- oma ohjelmallinen tilaisuus arpajaisineenIlmoita tulostasi Airille puh. 0400-538 443 taisähköposti airi.a.saarinen@gmail.com24.10. (la) Vanhan ajan iltamat Turun Karjalaisten talolla- railakasta ohjelmaa, kahvitarjoilu, arpajaiset jatietenkin parketti kutsuu lopuksi tanssin pyörteisiin5.12 (la.) Joulujuhla Ravintola Sinisessä Hetkessä klo 15 alkaenMuusta ohjelmasta ilmoitamme myöhemmin.Kutsu Koivisto-juhliinMäntsälään!Turun ja ympäristön koivistolaiset ovat tarjonneet meillehienot päivät ja osoittaneet kuinka koivistolainen kulttuurielää ja on voimissaan Turun seudulla. Kiitos juhlista teillekaikille, jotka olette olleet järjestelyissä mukana.Seuraavat juhlat, 62. Koivisto-juhlat, ovat Mäntsälässä ensi vuonna31.7.-1.8. Olemme jo aloittaneet juhlajärjestelyt. Emme kuitenkaan otanäistä juhlista liikoja paineita, sillä jokaisella paikkakunnalla on olonsaja tapansa, joten jokainen juhla on tietysti erilainen.Yhteistä näille kaikille juhlille on kuitenkin koivistolainen kulttuurija elämäntapa sekä sen sopeutuminen uuteen ympäristöön ja maailmanmuutoksiin. Oma kulttuurimme ja perinteemme ovat voimavara, jonkaavulla koivistolaisuus on kestänyt kaikki nämä vuodet.Edellisen kerran kokoonnuttiin Mäntsälään Koivisto-juhlille vuonna2003. Noista vuosista on Mäntsälä muuttunut paljon. Kasvu onollut voimakasta. Lahdentie on muutettu moottoritieksi, pitäjän läpion rakennettu oikorata Lahteen ja kunta on rakentanut uuden upeanlukion. Se onkin ensi vuoden juhlien pitopaikkana.Lukio ei ole kovin kaukana kirkosta, joka sijaitsee kylän keskellämäen päällä. Kirkko on meille koivistolaisille tärkeä myös sen vuoksi,että kirkkosalin keskikruunu on pelastettu Koiviston kirkosta ja saanutuuden arvokkaan tehtävän monen koivistolaisen sijoituskunnassa. Näinmuodostaa Mäntsälän kirkko ja vanhan kotikirkkomme upea kattokruunuvahvan siteen menneen ja nykyajan välille.Kutsumme tunnuksena on iskelmäsanoittajan lausahdus ja laulunkertosäe Mäntsälä mielessäin. Se on ollut aluksi hieman kielteiseksikinkoettu hokema, mutta on kääntynyt myönteiseksi. Pitäkäämme siiskaikki Mäntsälän mielessäimme ja koivoistilaiset juuremme, jotka ovatvahvuutena myös nuoremmille sukupolville.Voisin kehua Mäntsälä paljonkin, mutta tulkaa itse meille ensikesänä heinä-elokuun vaihteessa kokemaan ja näkemään mitä tämänpäivän evakkosuvuille kuuluu ja miltä tulevaisuus näyttää.Muista siis siekin tulla juhlimaan Mäntsälään ja ota sukusi ja ystävätkerallesi. Järjestelytoimikunnan ja omasta puolestani toivotan teidätkaikki sydämellisesti tervetulleiksi.Raimo KyytsönenKoiviston Mäkeläisten sukukokousSukukokous pidetään lauantaina, 29.8.2009 Helsingissämerimaisemaristeilyn merkeissä.13.00 Kokoontuminen Kauppatorilla Kauppahallin edessä13.30 Noustaan laivaan, m/s DorikseenKokouksessa käsitellään vuosikokoukselle kuuluvat asiatRisteily 1½ tuntia, jonka aikana merilounas(alkupalat, kuhaa, piiras+kahvi)15.30 Paluu Kauppatorin rantaanJatkokokous KappelissaRisteily + lounas 40 eur maksetaan paikan päällä. Alle 16 vuotiaat20 eur.Tilavarausten hoitamiseksi ilmoittaudu 24.8. mennessä Ristolle,050-1751 (ilmoita samalla, jos kala ei sovi).Hallituksen kokousSukuseuran hallitus kokoontuu ennen risteilyäRavintola Kappelissa klo 12.00Käsitellään tilinpäätös 2008 ja toimintasuunnitelmat.Tervetuloa risteilylle, toivottaa puheenjohtaja Risto.Helsingin Koivistolaiset ry.on saanut kutsun Turun ja ympäristön Koivistolaisilta vierailla heidänluonaan Turussa torstaina 17. syyskuuta 2009.Lähdemme klo 9.00 Mikonkadun pysäkiltä Tapani Teikarin bussilla,ja mukaan mahtuvat ensimmäiset 50 ilmoittautunutta.Lähe Siekii mukkaa Turu reissull, käyvää juomas kohvit höijä Kajuutassaaja sit vieraillaa Ruissaloss kasvitieteellisess puutarhass, syyvääyhess Kupittaa Paviljongiss ja katsotaa sit mitä muuta mukavaaviel keksitää!Ilmoittautumisia ottaa vastaan 3.9. asti numerossa050-5165651/Tuula ja sähköpostilla: kata@fi.ibm.comKoivisto Seuran ja koivistolaistenkylä-, suku- ja pitäjäseurojenyhteinen keskustelutilaisuus10.10.2009 Vanha-Moision seuratalolla Porvoossa.Koivistolaisten kirkkopyhäSärkisalossa sunnuntaina 20.9.92009Messu Särkisalon kirkossa klo 10.00Messun jälkeen kukkien lasku Karjalaan jääneidenvainajien muistomerkille.Kirkkokahvitilaisuus seurakuntakodissa.Koivistolaisten ohjelmaa.Tervetuloa!Salon seurakunta,Perniön ja ympäristön Koivisto-kerhoKOIVISTON AUTOwww.koivistonauto.fi