2009 6. - Suomen Koivisto seura ry

6 Nro 6 Kesäkuu 2009Karttu käteen ja kyykkää kumoon!Näin kesän tullessa moni on varmasti kaivanut Mölkkypelinsävaraston uumenista. Puukapulan heittely voi ollavain hauskaa ajanvietettä tai tiukempaa kilpailutoimintaa,jossa lajin fyysisyys ei liikaa korostu. Hieman toisenlainenluonne on kuitenkin pitkät perinteet omaavassakyykkä-pelissä, jossa puupalikoita sihdataan jopa kymmenenmetrin takaa.Kyykkää pelataan yleensä ulkonatasaisella sorapintaisella kentällä,jossa on kaksi 5x5 metrin neliötä(konoa) 10 metrin etäisyydellätoisistaan. Toisessa neliössä seisovapelaaja heittää puusta sorvatullamailalla, kartulla, toisen neliönetureunalla olevia puupalikoita,kyykkiä, ja yrittää puskea kyykätulos neliöstä. Uloslyödyistä kyykistäsekä käyttämättä jääneistämailoista saa plus-pisteitä, kuntaas neliöön jääneet kyykät antavatmiinuspisteitä.Heittomatkat ja pelikentänkoko riippu pelaajien iästä ja sukupuolesta.Miehet heittävät 10metrin ja naiset 8 metrin etäisyydeltä,nuoremmat sarjat 4-8metrin päästä. Kyykkää voi myöspelata joukkue- tai parikilpailuna,jolloin heitettävien mailojen määrävaihtelee: joukkue- ja paripelissäpelaaja voi heittää kaksi mailaavuorollaan. Henkilökohtaisessapelissä mailoja on käytettävissäneljä/lyöntivuoro.Ehkäpä kyykän yksinkertaisuudenvuoksi sille on ehtinytmuodostua jo vuosisataisetperinteet. Pelin juuret ovat osaitäsuomalaisten heimojen, kutenkarjalaisten, vienalaisten jainkeriläisten historiaa, ja valokuvaaja-kirjailijaI.K Inha mainitsikyykän muistiinpanoissaan VienanKarjalaan suuntautuneellavalokuvausretkellään 1800-luvunloppupuolella. Peliä oli pitkäänpelattu syrjäkylillä ja Inhakinluuli sen olevan vain häviävääkansanperinnettä. Suomeen pelikuitenkin rantautui lopullisestiVienan ja Aunuksen siirtolaistenpelattua sitä kesäjuhlillaan, ja sotienjälkeen 1950-luvulta lähtienkyykkämailaan on tarttunut yhäuseampi eri ikäinen ja -kokoinenihminen. Karjalan Sivistysseura jaKarjalan Liitto ovat toimineet aktiivisinakyykkäperinteen jälleenrakentajina:Karjalainen Kyykkäliittoperustettiin vuonna 1984,ja myöhemmin nimi muutettiinSuomen Kyykkäliitoksi.Suomen Kyykkäliiton alaisetseurat järjestävät alueellisia javaltakunnallisia kilpailuja kesälläulkona ja talvella hallissa. Myösopiskelijat ovat ottaneet pelinomakseen: Akateemisen kyykänMM-kilpailut järjestetään Tampereellavuosittain jopa yli 3000osallistujan voimin, ja se onkinyksi suurimmista suomalaisistaopiskelijoiden liikuntatapahtumista.Pinja PiiraPelikenttä noin 22x7 metriäKono 5x5m10m heittoviiva miehille8m heittoviiva naisilleKona10mPelin kulkuKarttuKyykkäKonaPelin tarkoituksena on Karttuaheittämällä lyödä kyykät poiskonasta mahdollisimman vähilläheitoilla. Aloittavan joukkueenensimmäinen pelaaja heittää ensinkaksi karttua, minkä jälkeenvastustajajoukkue tekee saman.Tätä vuorottelua jatketaan, kunnesjompikumpi joukkue saakaikki kyykät ulos heittoneliöstä.Tasoittavan vuoron jälkeen lasketaanpisteet, kootaan kentät, vaihdetaanpuolia ja pelataan toinenpelipuolisko.Kyykänlyönnissä käytettävä puinenmaila eli karttu on pyöreä javarreltaan tasapaksu. Mailan toisessapäässä on kavennettu kädensija.Karttu saa olla halkaisijaltaanenintään 80mm ja pituudeltaan850mm. Mitoille ei alarajoja ole,joten pelata voi niin pienellä kartullakuin haluaa.Kyykät ovat puisia, yleensä koivuisia,leiriön muotoisia palikoita.Pelin aikana kyykät pyritäänsaamaan ulos omasta pelineliöstäkarttua heittämällä. Kyykän halkaisiaon 70-75mm ja korkeus100mm.Kyykät asetellaan pelineliön eturajalletasavälein 20 kyykkäpinoa,joissa kussakin on 2 kyykkää päällekkäin.Ensimmäinen ja viimeinenkyykkäpino sijaitsevat 100mmpäässä sivurajoista. Kyykkärivistöänimitetään konaksi.Muistoja menneestLapsena minä rannalla istuinja katselin tyyntä vettä.Enkä minä silloin aavistanuttämä kaikki täytyy jättää.Maailman myrskyt murheita toivatja ystävän multa veivät.Mulle jäi muisto nuoruuden ajan.Jäi kotini taakse rajan.Aarteen minä säilytän vielämuistoja ajan armahan.Ne piirtyneet mieleen ijäksi,niitä aika ei voi viedä.Nyt katselen kun hämärä illanvarjoja tielleni luopi.Syksyn halla vie lempeni ruusut,tyhjyyden tilalle tuopi.Näin kirjotteli Aino MannonenKotterlahdesta.Kopioi mummonvihosta Sylvi Martikainen Porista