2 Nro 6 Kesäkuu <strong>2009</strong>Hartaast´Riikka SalokannelPäätoimittajaKatsokaa taivaan lintuja ja kedon kukkasia!Ajatus ja ideaTiedättehän miten ajatus juoksee –yhdestä asiasta juolahtaamieleen toinen ja kohta ei muistakaan mistäkaikki lähti. Pitäisiköhän sitä sanoa ajatusten suunnistukseksi.Minulla ainakin ajatus kulkee rastilta rastilleja välillä hukun kartalta kerta kaikkiaan. No tällä kertaaajatussuunnistus kulki reittiä, joka päätyi ideaan ja ensisyksyyn.Saaren mökkisaunaa lämmittäessä, ajatus vaelsi muutamienvuosien taakse, kun ensi kertaa kurkkasin lattiastaanromahtaneen saunan ovesta sisään. Sauna saihävitystuomion. Keittiötä voisi hyvin laajentaa saunanpuolelle ja käyttökelvottoman saunan tilalle rakennettaisikokonaan uusi. Ensilöylyistä tuli kuitenkin lapsuusja mummolan saunan löyly ja tunnelma niin voimakkaastimieleen, että sauna sai jäädä paikalleen. Hyväälöylyä on vaikea saada muutossa mukaan.Nyt sauna on eleettömästi remontoitu ja valmis ottamaanjuhannusvieraat vastaan. Miten mukavaa onkaanyötöntä yötä juhlia hyvässä <strong>seura</strong>ssa. Näin siir<strong>ry</strong>in ajatusrastillekuusi. Miten <strong>Koivisto</strong>lla vietettiin juhannusta?Millainen sauna mummolla siellä oli? Oliko saunaaollenkaan? Silmät ja korvat täyteen olen kuullut juttujakotikylän ihmisistä ja kotitaloista, kellarin katostakin,mutta saunasta ei kukaan ole puhunut yhtään mitään.Täytyy tarkistaa kyläkirjan muistelot tarkemmin.Näin ajatukset kulkivat menneeseen, nykyiseen ja tulevaan,kunnes pääsin rasteilla kohtaan idea, olisiko se jopamaali. Viimeksi kun tapasin juhannusta viettämääntulevaa ystävääni, hän kertoi pitäneensä nukkekotikurssia.Silloin mietin, että pitäisiköhän joskus tehdä <strong>Koivisto</strong>nmummolan pienoismalli nukkekotityylillä. Josnyt etsisi ja kyselisi saunasta, voisi samalla kerätä tarkattiedot Juljusen kodista. Kiinnostaisikohan muita tehdäpienoismallia omasta menetetystä maailmasta? Se voisikiinnostaa ja yhdistää jälkipolviakin. Pitäisiköhän tämäystäväni meille ensisyksynä oman nukkekotikurssin?Rakennettaisi koko kylä, talo talolta. Nyt vaan piirustuksia,valokuvia ja muistikuvia tallettamaan. Syksylläon aikaa siirtyä puhdetöihin.Pohditaan nukkekodin rakentamista ja muitakin ideoitayhdessä ja porukalla tarkemmin Piikkiössä. Nähdäänsiellä.Omana kouluaikanani opettajilla oli tapana antaa oppilailleenkesäläksyjä. En tarkoita ehtolaisia, vaan tavallisiakoululaisia. Esimerkiksi äidinkielen opettaja pyysi lukemaanmuutamia klassikkoja yleissivistyksen saamiseksi.Syksyllä hän sitten pyysi selittämään aineessa kirjojen sisällöistä.Biologian opettaja antoi tehtäväksi kerätä luonnostaerilaisia kasveja, jotka piti panna painojen alle jakuivina liimata suuriin arkkeihin, joiden alakulmassa olipainettu lappu, missä ilmoitettiin kasvin suku ja nimisekä latinaksi että suomeksi. Lisäksi piti ilmoittaa mistäkasvi oli löytynyt ja milloin sekä oppilaan oma allekirjoitus.Syksyllä opettaja peitti pistokokeina lappuja ja oppilaanpiti muistaa ulkoa, mitä lapussa luki. Siinä sittenloistettiin tai hävettiin koko luokan edessä, kun muistikertoi meistä totuuden.Maailmanhistorian paras opettaja on ollut VapahtajammeJeesus Kristus. Hänen oppilaitaan on tällä hetkellä maailmassayli 2,5 miljardia. Mekin olemme Jeesuksen oppilaita,jos meidät on kastettu lapsina tai isompina. Varsinkin “ristinkouluakäydessä” on turvallista tietää, että vaikka unohtaisimmehetkeksi oman arvomme ja tekisimme tuhmiatekoja, Jeesus ei meitä hylkää, eikä tuomitse, vaan antaasynnit ja muistamattomuudet anteeksi ja auttaa koulunkäynnissäjokaista persoonakohtaisella rakkaudella.Jeesus antaa vuorisaarnassaan oppilailleen kesäläksyn(Matt. 6: 26-30): Katselkaa taivaan lintuja ja kedon kukkasiaja oppikaa niistä. Jeesus ei ehkä tarkoita, että meistäpitäisi tulla himobongaajia, jotka tiirailemme lintuja kesäyönaamuina. Kyllä sekin on hyvä harrastus, ja ainakinpari oppilasta minullakin on, jotka ovat jopa yliopistossaesittäneet taidonnäytteitä perhosten asiantuntijoina. Jeesusneuvoo jättämään murheet Taivaallisen Isän harteilleja luottamaan siihen, että Isä pitää huolta meistä paremminkuin varpusista, joista niistäkään ei yksikään putoataivaalta Jumalan tietämättä. Linnut ovat innokkaita tekemäänpesiä ja laulavat ylistyslauluja rakkailleen ja siinäohessa meillekin.Nykyajan ihmisille, varsinkin nuorillemme on tärkeätä,miltä he näyttävät ja millaiset vaatteet heillä on. Yhteenaikaan nuoret lauloivatkin: “Vaatteet on mun aatteet”. Pitiolla merkkifarkkuja, paitoja ja kenkiä, jotka saattoivatmaksaa suuria summia; eivätkä kaikki vanhemmat pystyneetniitä hankkimaan. Koululaiset saattoivat kiusatatoisiaan näitten ulkonaisten asioitten perusteella. Se onrumaa ja Jeesus toivoo, että sellaisesta luvutaan ja tehdäänparannusta pyytämällä anteeksi sellaista tyhmää syntiä.Sen sijaan pitää mennä katsomaan niityn kukkia. Pienimmilläkinkukilla on oma kauneutensa ja tarkoituksensa.Kun Jumala on luonut jotakin, se on aina täydellistä, sopusointuistaja kaunista. Luonnossa ei ole yhtään ristiriitaaväreissä eikä muodoissa. Jeesus neuvoo meitä ajattelemaanitsestämme niin kuin Psalmin kirjoittaja: “Jumala on luonutminut sisintäni myöten, äitini kohdussa Hän on minutpunonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän Sinua siitä.Ihmeellisiä ovat Sinun tekosi, minä tiedän sen” (Ps. 139: 13-14). Mekin olemme kaikki kauniita, kun sydän on puhdasja nöyrä. Kun hymymme on ystävällinen ja käyttäydymmekauniisti, muutkin kunnioittavat meitä, sekä nuoretettä vanhat. Ja miten onnelliseksi teemme Opettajammeja lähimmäisemme, kun meillä on kaunis, avoin katse japuhumme suullamme hyviä, iloisia asioita ja lohdutammetoisiamme masennuksen tai surun hetkellä.Taas toivotamme toisillemme Hyvää kesää! Katsokaammesamalla taivaan lintuja, opetelkaamme laulamaanLuojallemme ylistysvirsiä; Katsokaamme kedon kukkiaja luottakaamme Taivaallisen Isämme hyvään hoitoon!RakkaammeAili AnneliTOIVANENo.s. Villanen* 17. 8. 1935 <strong>Koivisto</strong>† 24. 5. <strong>2009</strong> TampereValma LuukkaSyvästi kaivaten, kaikesta kiittäenPauliIlkka, Johanna, Henna, Fanni ja WilmaJukka, Raili, Petteri ja Viviansukulaiset ja ystävätOli sulla sydän niin lämmin hellä,oli siellä paikka jokaisella.Paljon et pyytänyt, kaikkesi annoit,meitä aina muistit ja huolta kannoit.Muistosi kaunis voimaa antaa,surun raskaan hiljaa kantaa.Siunattu läheisten läsnä ollessa Kalevankankaan isossakappelissa Tampereella <strong>6.</strong><strong>6.</strong><strong>2009</strong>. Lämmin kiitos osanotosta.ISSBN 0780-1289KUSTANTAJA:<strong>Suomen</strong> <strong>Koivisto</strong>-Seura r.y.Jäsenlehti. Ilmestyy kerran kuukaudessa,kuun 20. päivänä.Lehteen tarkoitetun ilmoitusmateriaalintulee olla toimituksessaviimeistään lehden ilmestymistäedeltävän kuun lopussa.Toimitus ei vastaa sille lähetetystä materiaalista.Lehden vastuu ilmoituksistarajoittuu ilmoitushintaan.Kirjoittajat vastaavat tekstien sisällönoikeellisuudesta ja toimittamiensakuvien käyttöoikeuksista.Toimitus voi tarvittaessa lyhentää taimuokata sille toimitettua aineistoa.Liikeilmoitukset 50 snt/ppmKuolinilmoitukset 34 snt/ppmLasten kuvalliset onnittelut 6e/kplAineisto mieluiten digitaalisena:studio@salokanneltoivonen.fiMuussa tapauksessa paperikopiot ja/tai disketti tai CD-levy sekä valokuvatpostitetaan osoitteeseen:Studio Salokannel & Toivonen,<strong>Koivisto</strong>n Viesti p. 03 7824 553Rauhankatu 8, 15110 Lahti.Aineisto palautetaan vain jos mukanaon postimerkillä varustettu palautuskuoriosoitteineen.Tilaukset, osoite- ym. muutokset ainakirjallisena edellämainittuun osoitteeseen.Laita korttiin postitusosoite ja laskutusosoite,mikäli ne eivät ole samat.Tilauksia ei tarvitse uusia.Seuran jäsenmaksu 24e, sisältää vuodenjäsenlehdet. Seuran kautta voi myösmaksaa Karjalan Liiton jäsenmaksun 5e.Lehdessä julkaisemattomia artikkeleita jakirjoituksia tullaan julkaisemaan <strong>seura</strong>nnettisivuilla www.koivistolaiset.netJäsenlehden postituksesta pohjoismaihin+2e/vuosi, eurooppaan +7 e/vuosimuualle maailmaan +12 e/vuosiPankkiyht. Nordea Lahti 109130-305880PäätoimittajaRiikka Salokannel, 0400 94 96 95Kuvatoimitus ja taittoRami Toivonen, 0400 780 398
Nro 6 Kesäkuu <strong>2009</strong>Sylvia Nurminen 18.2.1930 – 31.3.<strong>2009</strong>Humaljoen Kirjo-ojallasyntyi 18.2.1930 tyttövauvaAugust ja Elviira Kyytsösenennestään viisilapsiseenmaanviljelijäperheeseen.Perheen kuopus sai kasteessanimen Sylvi, mutta aikuisenahän muutti nimen muotoonSylvia. Hän ehti käydäHumaljoella alakoulun kaksiluokkaa ja oli siirtynyt yläkouluun,kun sota syksyllä1939 syttyi.Evakkojuna vei Kyytsösenäidin ja lapset Orivedenasemalle, missä KuhmalahdenVehkajärvellä asuvaisäntä valitsi heidät omalletilalleen. Talvi kului Näppiläntilan pienessä mökissä.Isäntäväki ymmärsievakkojen aseman ja järjestielintarvikkeita ja mm. hienonjoulujuhlan evakoilleyhdessä alustalaistensa kanssa.Vehkajärven koululle olimajoitettu muitaevakkoja, joten koulunkäyntiälapsilla eiollut. Keväällä 1940Kyytsösen perhesiirrettiin Artjärvelle,missä he asuivat,kunnes palasivatHumaljoelle 1942.Siellä Sylvia liittyiPikku-Lotta- järjestöönja sai tuntumansota-ajan toimiin.Uusi evakkomatkakeväällä 1944 veiheidät ensin Perniöönja myöhemminMäntsälään maanviljelystilalleNummisiin.Sylvia suoritti oppivelvollisuuskoulunsaloppuunMäntsälässä, sen jälkeenkauppakoulun tutkinnonLahdessa ja siirtyi työelämäänensin Mäntsälässäja Järvenpäässä. Tultuaanvalituksi Husqvarna Oy:npalvelukseen hän muuttiHelsinkiin. Siellä hän toimitoimisto- ja mainonnan tehtävissämyös Kesko Oy:ssä,Suurarpa Oy:ssä, WärtsiläOy:ssä, KirjapainoteollisuudenLiitossa ja Kustaankartanonvanhainkodissa,josta hän jäi eläkkeelle. Helsingissäalkoi myös aktiivinenopiskeluharrastus, jokajatkui koko Sylvian elämänajan, mm. viimeisenä opiskeluaiheenavenäjän kieli.Hän suoritti työn lomassaMarkkinointi-instituutinMaakuntakirjailija Sylvia Nurminen 1931-<strong>2009</strong>mainoshoitajan tutkinnonja paneutui ponnekkaastisuomen kieliopin opiskeluun.Ulkoiluharrastuksetveivät hänen Helsingin Ladunpiiriin, jossa hän osallistuiLapin retkeilyyn ja toimimm. koulutussihteerinä.Avioliiton Sylvia solmiPentti Nurmisen kanssa.Perheeseen syntyi kaksilasta, poika ja tyttö. Pojanvarhainen tapaturmainenkuolema oli Sylvialle elinikäinenmurhe. Tytär opiskelilääkäriksi, avioitui ja saikaksi lasta, mistä kaikestaSylvialle oli paljon iloa.Nurmisen perhe asui ensinHelsingissä, mutta Penttirakensi myöhemmin omakotitalonJokelaan. SielläPentti ja Sylvia asuivat kaksistaanPentin kuolemaanasti, jolloin Sylvia muuttipalvelutaloon oman sairastumisensavuoksi.Sylvialla oli monia liikunnallisiaharrastuksia. Lapsenahän pelasi neljää maaliaja kuningaspalloa, aikuisenahän kiinnostui hiihtämisestäja pyöräilystä. Kerrotaanhänen jopa pyöräilleen LappeenrannastaViipuriin.Karjalaisuus vei SylvianHelsingin koivistolaistenyhdistyksen aktiiviseksijäseneksi. Sen ohjelma- jamatkailutoimikunnassa hän<strong>seura</strong>llisena ja esiintymiskykyisenäihmisenä toimimielellään monissa tehtävissäuseita vuosia. Jokelaanmuutettuaan hän liittyimyös Jokelan karjalaisiin.Karjalaisuus sekä omat jatoisten sota-ajan kokemuksetyhdistyneinä hänenluovan kirjoittamisen tarpeeseensasaivat Sylvian kirjoittamaanviisi romaania:<strong>Koivisto</strong>lta tuulee, Häävalssi<strong>Koivisto</strong>lla, Karjalan tyttöjäharmaissa, Veljeskansan vapaaehtoisetja Sodan jälkeenHän kirjoitti myös runoja,näytelmiä ja kuunnelman ”Vaellus ”. Sota-ajan muistojaja kokemuksia hän keräsimm. tutkimalla niitä koskeviaaineistoja ja haastattelemallaihmisiä tehdenpitkiäkin haastattelumatkoja.Kirjailijana hän oliUudenmaan Kirjoittajatyhdistyksenjäsen ja kolmevuotta sen puheenjohtaja.Sylvia osallistui useana kesänäOriveden Opiston kijoittajakursseihin.Kuten siunaus- ja muistotilaisuudessaollut pappi sanoi,Sylvia oli iloinen, ihmisläheinenja vieraanvarainenkarjalainen nainen. Ystävättuntevat hänet huumorintajuiseksiihmiseksi, joka osasinauraa myös itselleen.Kirjoittajat ovat Sylvian ystäviäja kotoisin Humaljoelta:Anja Nyroos (o.s. Seppinen) ja Riitta Huovinen(o.s. Rokka ).— Puheenjohtajalt` iteltää —Hyvät <strong>Koivisto</strong>laiset ja koivistolaisten ystävätTätä kirjoittaessani on taakse jäänyt jo kolme <strong>Suomen</strong>keskimäärin kolmestatoista hellepäivästä. Vietetäänpuolustusvoimien lippujuhlapäivää. Tuuli tuivertaa javettä tihruaa taivaalta aivan säätieteilijöiden ennustamallatavalla. Äkkinäinen voisi jopa uskoa sammakkomiehenkeväiseen ennustukseen, että kesästä tulee koleaja sateinen. Siitä huolimatta jaksan uskoa, että tästä kesästätulee nautittava ja antoisa. Sukukokouksia on taastiedossa sadoittain ja hauskaa pittää olla.Karjalanliitto kokoontuu perinteisille kesäpäivilleentuota pikaa Kuopioon, ja <strong>Koivisto</strong>laisten oma kesäjuhlaodottaa vieraitaan heinäkuun 25-26 päivinä tällä kertaaPiikkiössä. Turun seudun koivistolaiset ovat luvanneetpanna parastaan, eikä ole mitään syytä epäillä, etteikö<strong>Koivisto</strong>juhlista tulisi taas kerran tapahtumien tapahtuma.Ei muuta kuin joukolla mukaan tapamaan tuttujaja solmimaan uusia tuttavuuksia.Jäsenrekisteriratkaisu on sitten tehty. <strong>Koivisto</strong>-Seura onsolminut yhteistyösopimuksen Sebacon Oy:n kanssa japerustietoja siirretään paraikaa uuteen järjestelmään. Setarjoaa paljon uusia mahdollisuuksia tehostaa jäsenpalveluja.Johtokunta tulee syyskauden alkaessa pohdiskelemaanmitä kaikkia toimintoja käyttöön otetaan, jotayhteydenpito jäsenten ja <strong>seura</strong>n välillä voisi toimia entistäkinjoustavammin. Tulevaisuuden toimintoja pohditaantoki laajemminkin ja yhdistykset tulevat olemaanlinjan luomisessa mukana mm. syksyllä pidettävässä toimintaseminaarissaPorvoossa.Nyt on kuitenkin aika hellittää hetkeksi ja valmistautuakesän viettoon. Juhannus on jo ovella ja luonto kukoistaasiitäkin huolimatta, että maa rämpii taloudellisessamatalasuhdanteessa. On aika hetken kerätä voimiatuleviin haasteisiin, joten heitetään huolemme Herttarouvalleja heittäydytään kesään.Espoossa 4.<strong>6.</strong><strong>2009</strong>Juha-Veikko Kurki, puheenjohtaja3”Matka, jonka tahtoisin tehdä,huolista vapaana,kuun valossa,tähtien loisteessa,minuuteni muuttuessa,vahvaksi revontuleksi.”Uudenmaan Kirjoittajien puheenjohtajavuosina 1996-99,Sylvia Nurminen os. Kyytsönen,oli yhdistyksemmemäärätietoisimpia ja tuloksekkaimpiajäseniä. Hän syntyija varttui merikapteenintyttärenä <strong>Koivisto</strong>n saarella,sodassa menettämässämmeKarjalassa, noin 80 kilometrinpäässä Viipurista.Talvi- ja jatkosodan pakolaisenaSylvia halusi kirjoittaaomakohtaista muisteluaja fiktiota menetetynKarjalan asioista. Sota-ajastasaakka hän säilytti teräkunnossasekä sanottavansa ettäkirjallisen esityksen ja julkisuudessaesiintymisen taidot.Kirjoittajana ja suosittuna senioritilaisuuksienesiintyjänähänellä oli yhteistyötä karjalaisjärjestöjensekä rintamamies-ja lottajärjestöjen ja–järjestöjulkaisujen kanssa.Kaikki tämä oli merkityksellistäja välttämätöntäkin hänennousussaan menestyvienmaakuntakirjailijoidemmejoukkoon, viipurilaisen LempiJääskeläisen (1900-1064)viitoittamalle tielle.Kommunistivallankaaduttua Itä-Euroopassavuosina 1989-92 syntyi tilanne,jolloin Suomessakinentistä vapaammin saatettiinkirjoittaa julkisuudessaKarjala-asioista. SilloinSylvia, joka siihen saakkaoli kynäillyt lähinnä runoja,näytelmiä työväenopistolleja kuunnelma ”Vaellus”,iältään tuolloin jo noinkuusissakymmenissä, julkaisisarjan Karjala-aiheisiateoksia, jotka olivat myösilmestymisajankohtansamyyntimenestyksiä.Taustatyöskentelyssäänkirjojaan varten Sylvia Nurminenoli hyvin uupumaton:hän haastatteli, nauhoitti,hankki aineistoa jateki materiaalin keruumatkojamyös Venäjän alueelleja Viroon. Hänen henkilökohtaisessaelämässään olieräitä suuriakin menetyksiä,alkaen lapsuuden aikaisestakotiseudun menetyksestä,mutta tarve kirjoittamiseenauttoi häntä surujen yli jamenetykset ehkä vahvistivathänen suhtautumistaan luovaankirjoittamiseen.Uudenmaan Kirjoittajatmuistaa entistä puheenjohtajaammeeräänämäärätietoisemmista jatuloksekkaimmista jäsenistämme.Hänen parhaita teoksiaan ovat:”<strong>Koivisto</strong>lta tuulee” (Alea-kirja 1989)”Häävalssi <strong>Koivisto</strong>lla” (Sahlgren1993)”Karjalan tyttöjä harmaissa” (Karisto 1994)”Veljeskansan vapaaehtoiset” (Karisto 1996)”Sodan jälkeen” (Pilot-Kustannus 2004)Riku Räihä<strong>Suomen</strong><strong>Koivisto</strong>-Seura r.y.Perustettu 1948Toimii koivistolaisten yhdyssiteenä- järjestää kotiseututilaisuuksi- harjoittaa julkaisutoimintaa- suorittaa kotiseutukulttuuriin liittyvää kokoamista ja tallentamista.www.koivistolaiset.netPuheenjohtaja, Juha-Veikko Kurki<strong>Koivisto</strong>ntie 2 C, 02140 Espoopuh. 09-541 6751, 0400-601 838Varapuheenjohtaja, Tuula KoppinenRauhalanpuisto 10 B 36, 02230 Espoopuh. 050-516 5651Sihteeri, Virpi Huhtanen, Ahtaanmäki1A2,02280 Espoo. puh. 0440-501 806virpi.huhtanen@kolumbus.fivaralla Risto Kaukiainen, HelsinkiTaloudenh. Karjalan Tilikeskus/Ratakatu 47, 53100 L.ranta p. 05-5448850Perinnetoimikunta, Jorma Simola pj.Proomukatu 6 A 14, 15140 Lahtipuh. 040-564 9341Taidetoimikunta, Leena Airaksinen pjMetsäpirtintie 10 A 1, 02130 Espoopuh. 09-455 0501Senioritoimikunta, Helge Teikari pj07190 Halkiapuh. 019-664 8112Hallituksen muut jäsenet:Hannu Veijalainen, Lahti. 03-228 5621varalla Raimo Kyytsönen, MäntsäläEero Ahtikari, Piikkiö. 050-525 5174varalla Airi Saarinen, TurkuSeppo Mäkinen, Anjalankoski. 040-506 0430varalla Martti Karvonen, KausalaEsko Kaukiainen, Tuusula. 0400-800 752varalla Pertti Hämäläinen, EspooRiitta Nurmi, Porvoovaralla Marja-Leena Montonen, PorvooHanna Silfver, Piispanristi. 02-243 2940varalla Tuula Agge, ParainenTuula Raukola, Kotka. 044-522 8098varalla Mirja Haapanen, Hamina<strong>Koivisto</strong>-säätiö:Hallituksen pj. Sirpa TaskinenIntiankatu 11, 00560 Helsinkipuh. 09-797 011Säätiön asiamies Pertti HoikkalaVanha Veckjärventie 11, 06150 Porvoopuh. 040-583 5397koivisto-saatio@kolumbus.fi