Lataa PDF-tiedosto - Kulttuurivihkot
Lataa PDF-tiedosto - Kulttuurivihkot
Lataa PDF-tiedosto - Kulttuurivihkot
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
perussuomalaisilla menee hyvin. kansalaispalk-<br />
ka on keskeneräinen projekti, jota ei pitäisi ottaa<br />
vaaliohjelmiin.<br />
Toki Vasemmistofoorumin Arvo-kirjassa on muu-<br />
tama hyvä artikkeli. Muutamat kirjoittajat ovat<br />
aidosti tutustuneet Marxin arvoteoriaan. Ehdot-<br />
tomasti paras on Miika Salon artikkeli Antonio<br />
Gramscista ja arvoteorian poliittisuudesta. salo<br />
muistuttaa, että Gramscin tärkeä tukija ja ystävä<br />
oli liberaali professori Piero Sraffa, joka sittem-<br />
min toimitti David Ricardon kootut teokset. Miika<br />
salo on perimmäisten kysymysten äärellä osoit-<br />
taessaan, että Gramscin tavoin Marx oli ricardon<br />
arvoteorian täydentäjä. samoin Marxin kuuluisa<br />
ja nykyaikana kiistelty voiton suhdeluvun lasku-<br />
tendenssin laki esiintyi jo ricardon tuotannossa.<br />
Gramsci huomautti aivan oikein, että Pääoman kol-<br />
mannessa kirjassa esitetty laki oli luonnosmainen<br />
ja edellytti lisätutkimusta. Empiirisesti se on to-<br />
dennettu, mutta Gramsci vaati nimenomaan poliit-<br />
tisten johtopäätösten huolellisempaa arviointia.<br />
tässä voisi olla tekemistä myös suomen vasem-<br />
mistolle, kun Nokian menestystarina on kääntynyt<br />
laskuun.<br />
salon artikkeli on erinomainen myös poliittisen<br />
viestinnän näkökulmasta. Vasemmistopuolueet<br />
ovat liian kauan yrittäneet vaikuttaa joukkoihin<br />
»uusliberalismia» kiroamalla. salo toteaa, että<br />
oikeiston talousopit on kohdattava »silmästä<br />
silmään ja kyettävä kehittämään omista luokka-<br />
eduista ponnistavaa teoriaa» marxilaisen kritii-<br />
kin pohjalta. Vasemmiston alkeellinen flame-war<br />
eli liekitys »uusliberalismia» vastaan on ollut te-<br />
hotonta, ja tämä retoriikka pitää viimein arvioida<br />
uudelleen.<br />
Kansalaispalkkaa tehokkaampi keino vedota<br />
joukkoihin olisi Marxin Pääoman kolmannessa<br />
kirjassa esitetty vaatimus työajan lyhentämisestä<br />
työväenluokan vapautumisen perusehtona.<br />
Näkymät tässä suhteessa eivät tosin ole hyviä,<br />
kun seuraa ammattiyhdistysjohtajien toilauksia<br />
työeläkerahastoissa. kun Esko Seppänen on heitä<br />
uskaltanut arvostella, hän on saanut osakseen<br />
kirveeniskuja. Veikkaanpa, että vaalien jälkeen ammattiliitot<br />
suostuvat eläkeiän nostoon, kun kapitalistit<br />
kilpailukykyyn vedoten vaativat työurien<br />
pidentämistä.<br />
se tarkoittaa työajan pidentämistä.<br />
jorma mäntylä<br />
kirja-arviot<br />
Saksa-riippuvuus tuhosi<br />
Italian yhden miehen show’n<br />
Göran Hägg: Mussolini. Suomentanut<br />
Heikki Eskelinen. Otava 2010. 415 sivua.<br />
Benito Mussolinista ei ole olemassa todella<br />
loistokasta elämänkertaa, kuten esimerkiksi Ian<br />
Kershawin Hitler tai Eduard Radzinskin Stalin, eikä<br />
Göran Häggin teoskaan aivan yllä edellä mainittujen<br />
teosten tasolle kiistattomista ansioistaan huolimatta.<br />
Mussolinin ympärillä on ollut vähemmän<br />
poliittista mystiikkaa, ja hän on ylipäänsä ollut<br />
laimeampien intohimojen kohteena kuin esimerkiksi<br />
Hitler, Stalin tai Mao. Häggin teos selittää<br />
seikkaa omalta osaltaan. sen mukaan Mussolini<br />
ei ollut yhtä fanaattinen, ehdoton ja julma. Hänen<br />
ideologinen näkemyksensä oli ailahtelevampi,<br />
henkilökohtainen elämä tavanomaisempi ja<br />
poliittinen merkitys vähäisempi kuin mainituilla<br />
diktaattorikollegoillaan.<br />
Hägg itse tosin pitää Italian fasismia »yhden<br />
miehen show'na», joka henkilöityi täysin Mussoliniin.<br />
Monista historioitsijoista poiketen hänen<br />
mukaansa natsi-saksa »voidaan hyvin kuvitella<br />
mahdolliseksi ilman Hitleriä», mutta fasismi ilman<br />
Mussolinia ei. perusteena Hägg esittää sen,<br />
että Mussolini hoiti samanaikaisesti useita ministerinvirkoja<br />
ja vaihtoi mielensä mukaan alaisiaan.<br />
Myöhemmin kirjassaan Hägg kuitenkin nostaa<br />
nationalistisen runoilijan Gabrielle D'Annuzion<br />
erityisen tärkeään asemaan ja väittää lähes suoraan<br />
Mussolinin järjestäneen kilpakumppaninsa<br />
onnettomuuden, jonka jälkeen Fiumen vapaavaltion<br />
perustaja joutui jäämään syrjään. Vara-<br />
Mussolini siis oli olemassa, vaikka Italian kohtalo<br />
olisikin saattanut olla erilainen saksalaisvastaisen<br />
D'Annunzion johdolla.<br />
Mussolinin valta-asema ei siis ollut fasismin<br />
alkuvaiheessa eikä varsinkaan loppupuolella mitenkään<br />
selvä. Hänen johdollaan Italia ajautui yhä<br />
tiiviimpään liittolaissuhteeseen Hitlerin saksan<br />
kanssa, vaikka vaihtoehtona olisi ollut puolueettomuus<br />
Francon Espanjan tavoin. Epäonnistunut<br />
kulttuurivihkot 2 / 2011 63<br />
sotapolitiikka johti lopulta Mussolinin syrjäyttämiseen<br />
hänen lähimpien miestensä toimesta,<br />
mikä ei ole osoitus ehdottomasta valta-asemasta,<br />
jollainen Hitlerillä ja stalinilla oli loppuun saakka.<br />
Valtakautensa loppuvaiheessa Mussolini oli jo täysin<br />
saksalaisista riippuvainen. Mussolinin oli sitä<br />
paitsi alusta asti jaettava symbolisesti johtajuutta<br />
sekä kuninkaan että paavin kanssa, jotka heikkouksistaan<br />
huolimatta eivät olleet täysin äänettömiä<br />
yhtiömiehiä, kuten myös Hägg myöntää.<br />
Mussolinin elämänvaiheet ovatkin paljon kiinnostavampia<br />
hänen ollessa elämänsä ja politiikkansa<br />
suuntaa etsivä radikaali maanpakolainen<br />
ja myöhemmin nouseva poliittinen tähti sekä uuden<br />
yhteiskunnan perustaja. Mussolinin ja Italian<br />
fasismin alamäki alkoi, kun maa ajautui saksan<br />
apuvaltioksi.<br />
Hägg korostaa erityisesti tämän politiikan<br />
turmiollisuutta. Hänen suhtautumisensa Mussoliniin<br />
ja fasismiin on kiihkotonta ja usein jopa<br />
ymmärtävää, poiketen esimerkiksi Richard Bosworthin<br />
Mussolini-elämänkerrasta (2002). Hägg<br />
esittää suoraan, että Italian fasismin karkeimmat<br />
piirteet johtuivat saksalaisten vaikutuksesta.<br />
onkin totta, että systemaattisen rasismin ja<br />
antisemitismin toivat Italiaan natsit ja että Italiassa<br />
poliittisia teloituksia oli vain muutamia kymmeniä<br />
koko Mussolinin valtakaudella. Hägg jää silti<br />
melko etäälle yrittäessään selittää Mussolinin<br />
heikkoutta Hitlerin edessä. Mussolinin uupuessa<br />
hiipuu lievästi myös Häggin kerronta. kohteelleen<br />
hän on silti loppuun saakka kohtuullinen ja oikeudenmukainen.<br />
Alamäki alkoi, kun Italia<br />
ajautui Saksan apuvaltioksi.<br />
Häggin kirjoittama elämänkerta on joka tapauksessa<br />
selkeä, rikas ja erittäin sujuvasti kirjoitettu.<br />
Hänen tyylinsä on nautinnollista ja enimmäkseen<br />
elävää, mikä on elämänkertakirjoissa ensiarvoisen<br />
tärkeää. Myös suomentaja Heikki Eskelinen ansaitsee<br />
tästä kiitokset.<br />
kirjan ansioihin kuuluu myös laaja kulttuuritietoisuus<br />
ja historiallisten kontekstien tuntemus,<br />
mikä saattaa tehdä siitä antoisan lukuelämyksen<br />
muillekin kuin juuri Mussolinista kiinnostuneille.<br />
kirjallisuustieteen dosenttina toimiva Hägg tuntee<br />
epäilemättä Mussolinin ja Italian poliittisen<br />
historian lisäksi koko maan kulttuuria ja olosuhteita<br />
ja kykenee esittelemään yksittäistapausten<br />
taustoja poliittisten kuvioiden ulkopuolelta.<br />
kirjan lopuksi Hägg esittelee Mussolinin perintöä<br />
Italiassa. tässä vaiheessa ja ehkä aiemminkin
Change language