Lataa PDF-tiedosto - Kulttuurivihkot
Lataa PDF-tiedosto - Kulttuurivihkot
Lataa PDF-tiedosto - Kulttuurivihkot
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
62 kulttuurivihkot 2 / 2011<br />
Unohtamisen mekanismit<br />
Herta Müller: Tänään en halunnut tavata itseäni.<br />
Suomentanut Tarja Roinila. Tammi 2010.<br />
Herta Müllerin romaani Tänään en halunnut ta-<br />
vata itseäni vie hänen aiemmin suomennettujen<br />
romaaniensa tavoin olemassaolon perimmäisten<br />
kysymysten äärelle kuvaten yksilön selviytymistä<br />
totalitarismin ristiaallokossa. Tänään en halunnut<br />
tavata itseäni ei ole helppoja vastauksia tarjoava<br />
romaani, mutta kääntäjä Tarja Roinila on suoriu-<br />
tunut käännösurakastaan kiitettävästi ja seuran-<br />
nut Müllerin avaamia kielellisiä polkuja. teos vaatii<br />
lukijaltaan herpaantumatonta lukuotetta, mutta<br />
parhaimmillaan se palkitsee hienosyisellä elämyk-<br />
sellä, joka valottaa diktatuurissa elävien ihmisten<br />
mielenmaisemaa.<br />
Herta Müller on noussut tajunnanvirranomai-<br />
sella poetismillaan totalitarismikuvauksen ja<br />
traumakerronnan Virginia Woolfiksi. Tänään en<br />
halunnut tavata itseäni -teoksesta löytyy yhtymäkohtia<br />
muun muassa Woolfin Aaltojen mentaliteettiin:<br />
se rakentaa sisäistä kokemusta episodimaisesti<br />
assosioiden. romaanissa Müllerin<br />
kuvallinen kieli pulppuaa alitajunnan lähteestä.<br />
se kutoo runonsäkeitä proosaksi, jossa yhdistyvät<br />
arjen yksityiskohdat muistojen labyrintteihin<br />
ja eri aikatasoihin. romanian diktatuurin varjostamaa<br />
elämää käsittelevässä teoksessa henkilökohtaisesta<br />
tulee poliittista, heikomman ääni<br />
pääsee esiin.<br />
Romaanin alkuasetelmassa päähenkilö, nuori<br />
nainen, on jälleen kutsuttu kuulusteluun. kyse ei<br />
ole kuitenkaan vain yhdestä kuulustelusta, vaan<br />
ainaisesta pelosta tulla kutsutuksi kuulusteluun,<br />
tulla ilmiannetuksi ja tulla syytetyksi. Müller<br />
kuvaa totalitarismin mielivaltaisen vainon murskaavaa<br />
vaikutusta yksilön psyykeen. päähenkilö<br />
esittää ajatuksen, että kuulusteluiden uhrilla on<br />
vaihtoehtoina kuolla, tulla hulluksi tai mikä pahinta:<br />
säilyttää selväjärkisyytensä. rikkinäinen<br />
avioliitto, asunto tornitalossa, ainainen tavarapula<br />
ja kokonaisuudessaan pelon ilmapiiri ovat<br />
kirja-arviot<br />
osa harmaata todellisuutta, jossa päähenkilö elää<br />
arkeaan. Hänen epätoivoinen yrityksensä saada<br />
yhteys totalitarismin ulkopuoliseen maailmaan<br />
päättyy poliittiseen ajojahtiin, kun paljastuu, että<br />
hän on vaatetehtaalla salaa laittanut ulkomaille<br />
menevien pellavapukujen taskuihin kirjelappuja,<br />
seuranhakuilmoituksia italialaisille herrasmiehille.<br />
syyllisyydellä tai syyttömyydellä ei ole enää väliä,<br />
jos maine on jo saanut tahran.<br />
kerronta palaa alati matkallaoloon, päähenkilön<br />
raitiovaunumatkaan, jonka aikana maisemat<br />
kiitävät ikkunasta ja hän asettuu sekä itse tarkkailijan<br />
rooliin että kokee tulevansa tarkkailluksi.<br />
rämisevä raitiovaunu etenee vailla kiinteää aikataulua,<br />
mutta tarjoaa hengähdyshetken paeta<br />
perillä odottavien asioiden kohtaamisesta. kertoja<br />
havainnoi ihmisiä, esineitä ja ympäristöään<br />
kamppaillen hulluksi tulemisen äärirajoilla, hänen<br />
sanansa ovat täynnä kuvotuksensekaista ironiaa.<br />
Vähitellen hänen minuutensa liukenee ympäröivään<br />
maisemaan vallitsevien olosuhteiden<br />
mielettömyydessä: »tuuli on tehty lentämään, liikennevalot<br />
loistamaan, autot ajamaan, puut seisomaan.<br />
onko siinä jotain mieltä vai ajankuluksiko<br />
ne vain ovat.»<br />
Rämisevä raitiovaunu<br />
tarjoaa hengähdyshetken<br />
paeta perillä odottavien<br />
asioiden kohtaamisesta.<br />
Müller kuvaa hienosti arjen yksityiskohtia ja<br />
merkityksellistää näin päähenkilön sisäistä vieraantumista<br />
ympäristöstään ja vähitellen minuudestaan.<br />
romaani on kuvaus, kuinka ihmisestä voi<br />
tulla muukalainen omissa nahoissaan, kuinka henkinen<br />
pahoinvointi kääntyy sarjaksi mitättömyyksiä.<br />
päähenkilö summaa tuntemuksiaan: »tunnen<br />
tämä mekanismin, jossa ihminen unohtaa, mitä<br />
hänen juuri pitikään tehdä itsensä kanssa, ennen<br />
kuin se tulee mieleen.» sitä merkitsee tämä äärimmäinen<br />
jamais vu – vastakohtana déjà vulle – jossa<br />
ihminen ei halua kohdata edes itseään, sillä jopa<br />
oma minuus on käynyt tunnistamattomaksi.<br />
minna suikka<br />
Arvot haussa<br />
Arvo. Vasemmistofoorumi, Peruste 2/2010. 261 sivua.<br />
Ihmisen yhteiskunnallinen toiminta perustuu<br />
arvoihin. siksi Karl Marx aloitti Pääoman pohtimalla<br />
arvoa ja päätteli tavaran arvon riippuvan sen<br />
valmistamiseen käytetystä työstä.<br />
Arvo on Vasemmistoliiton »ajatushautomon»<br />
vasemmistofoorumin uusin julkaisu, johon on<br />
koottu erilaisia arvoihin liittyviä kirjoituksia. kirjan<br />
päätarkoitus näyttää kuitenkin olevan yhden<br />
arvon, nimittäin kansalaispalkan perusteleminen.<br />
sille on keksitty uusi nimi perustulo. Vasemmistofoorumi<br />
yritti huonolla menestyksellä todistella<br />
kansalaispalkan oikeutusta jo aikaisemmassa julkaisussaan<br />
Vasemmisto etsii työtä, eikä Arvo-kirja<br />
mielestäni onnistu sen paremmin. Minä en ainakaan<br />
löytänyt kirjasta kunnon perusteluja kansalaispalkalle.<br />
kirja herättää enemmän kysymyksiä<br />
kuin antaa vastauksia.<br />
oikeastaan kansalaispalkka on ekonomismin ilmenemismuoto,<br />
jota esitettäessä nostetaan kädet<br />
pystyyn talouden edessä. se perustuu oletukseen,<br />
että suurtyöttömyyttä ei voi poistaa tai edes lievittää<br />
modernissa kapitalismissa. ongelma »ratkaistaan»<br />
maksamalla työttömille työttömyyskorvausten<br />
sijasta kansalaispalkkaa. Ehkä se kuulostaa<br />
mukavammalta, ainakin rahan saajien mielestä.<br />
Viestinnän tutkijana mietin vaalien alla kansalaispalkan<br />
markkinoimista äänestäjille. suuri<br />
enemmistö ihmisistä ymmärtää, että vain työ luo<br />
uutta arvoa. kansalaispalkka maksettaisiin siksi<br />
työssäkäyvien veronmaksajien rahoista. Heille<br />
pitäisi vakuutella, että maksaminen kannattaa.<br />
äänestävien veronmaksajien pitäisi hyväksyä, että<br />
suurehko ihmisjoukko elää pysyvästi heidän<br />
varoillaan.<br />
Lisää ongelmia tulee, kun Vasemmistoliiton<br />
vaaliohjelmassa luvattu 750 euron perustulo suhteutetaan<br />
keskipalkkoihin. Latviassa se on 480,<br />
romaniassa 380, Bulgariassa 275, turkissa 300,<br />
Egyptissä 50, Intiassa ja kiinassa matkapuhelintehtailla<br />
100–200 euroa kuussa. suomessa saisi<br />
reilusti enemmän tekemättä mitään.
Change language