29.11.2012 Views

Lataa PDF-tiedosto - Kulttuurivihkot

Lataa PDF-tiedosto - Kulttuurivihkot

Lataa PDF-tiedosto - Kulttuurivihkot

SHOW MORE
SHOW LESS

Create successful ePaper yourself

Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.

puessaan Suomeen on murskaava, varsinkin<br />

kun ei ole yhteistä kieltä eikä ihmistä, jonka<br />

kanssa jakaa kokemuksia. Elämänpiiri ja<br />

kokemusmaailma lähtömaassa ovat tyystin<br />

erilaiset kuin täällä, vaikea siitä on täällä puhua»,<br />

Moila pohtii.<br />

»Suomalaislapsen ei tarvitse tehdä mitään<br />

ollakseen suomalainen, mutta Josephin täytyy<br />

tehdä kaikkensa saadakseen olla suomalainen,<br />

eikä sekään riitä. Halutessaan olla<br />

normia poika tekee ylilyöntejä ja häntä kiusataan<br />

koulussa ja jätetään ulkopuolelle vielä<br />

enemmän», Pesonen jatkaa ja muistelee<br />

kokemuksiaan maahanmuuttajalasten opettajana.<br />

Moila eli nuoruuttaan 1990-luvulla Joensuussa,<br />

kun kaupungissa vallitsi yhteisöllinen<br />

rasismi ja skinhead-alakulttuuri kukoisti.<br />

»Yhteisöllinen rasismi yhdistää. On<br />

yhteinen vihollinen, syntipukki, jonka kaut-<br />

Nirvana<br />

Jälkibrechtiläistä teatteri-ilmaisua.<br />

Kuvassa Ágnes Kaszás ja<br />

Wintom Zecarias Ghebreselssie.<br />

teatteriryhmä Nirvana esitti Paratiisinäytelmän<br />

kantaesityksen 18. 2. 2011<br />

teatteri takomossa Helsingin Fredrikintorilla<br />

. ryhmä koostuu teatterialan<br />

ammattilaisista suomesta ja muualta<br />

maailmasta.<br />

ta on helpompi tulkita poliittiset kysymykset<br />

ja kanavoida pettymyksen tunteet. Maahanmuuttajat<br />

erottuvat helposti ja ovat otollinen<br />

kohde pelon ja vihan lietsonnalle. Pääseekö<br />

joku helpolla?»<br />

Pesonen kehottaa huomaamaan, mitä ympärillä<br />

tapahtuu, kun kovat arvot vallitsevat ja<br />

kaikkien pitäisi menestyä. Näytelmässä hiljaisuus<br />

huudetaan monesta suusta. Joseph<br />

on kateuden ja katkeruuden kohde. Häneen<br />

voi heijastaa oman elämänsä epäonnistumiset<br />

ja pahan olon tuntemukset. Näin niitä ei<br />

tarvitse käsitellä itsessä. »Kait maahanmuuttajissa<br />

koetaan jotain samaa kuin jos perheeseen<br />

syntyy uusi lapsi ja elintilaa jaetaan. Mä<br />

olin täällä ensin. Tää viedään multa!» Moila<br />

toteaa ja jatkaa: »Rasismi on samanlaista<br />

kiusaamista kuin muukin, ulkopuolelle sulkemista,<br />

mitätöintiä, vähättelyä, välttelyä,<br />

väkivaltaa. Se on järjestelmällistä ja tiettyyn<br />

kansanosaan kohdistuvaa.»<br />

Pesonen kertoo, että työryhmässä mietittiin,<br />

mitä uus-suomalaisuus tarkoittaa<br />

ja milloin joku on suomalainen. »Mitä me<br />

pelkäämme, jos suomalaisuuden käsite laajenee,<br />

pelkäämmekö menettävämme suomalaisuuden?<br />

Ja mitä me menetämme, jos menetämme<br />

suomalaisuuden?»<br />

Seppele sodan uhreille<br />

Paratiisi-näytelmän loppupuolella näyttämölle<br />

lasketaan seppele sodan uhreille,<br />

taakse jätetyille. Seppele muistuttaa sii-<br />

kulttuurivihkot 2 / 2011 39<br />

tä, minkä emme halua toistuvan. Emme<br />

täällä Suomessa, emmekä muualla. Tätäkö<br />

pelkäämme? Tästäkö emme halua tietää,<br />

sodasta, kuolemasta? Tai siitä, miten<br />

kansallinen hyvinvointimme hyötyy kehitysmaiden<br />

luonnonvarojen ja ihmistyövoiman<br />

riistosta? Tämänkö vuoksi meidän on<br />

vaikea kohdata tasa-arvoisesti turvapaikan<br />

hakija? Hänen läsnäolonsa muistuttaa<br />

vaikeista asioista, joita emme halua ajatella.<br />

Suomi-paratiisissamme pelon käärme<br />

nostaa päätään, houkuttelee maistamaan<br />

vallan ja väkivallan omenasta, jotta hallitsemalla<br />

ja alistamalla maahanmuuttaneen<br />

voisimme kuvitella hallitsevamme oman<br />

pelkomme.<br />

Yhden yksilön poissulkeminen tekee väkivallan<br />

kautta yhteisöstä kiinteämmän.<br />

Yhtenäisyyden tunnetta vahvistetaan uhrimekanismilla,<br />

joka korostaa muiden normaaliutta<br />

ja hyvyyttä. Yhteiskunnan tasolla<br />

tällaisen uhrin roolin voi ottaa myös kokonainen<br />

väestönosa.<br />

Näytelmän loppukohtauksessa senegalilaisen<br />

Keurgi la Masonin esittämä mustan<br />

äidin laulu kertoo huolen pojasta, joka haluaa<br />

Eurooppaan. Äiti pelkää poikansa puolesta.<br />

Eurooppa on kaukainen ja tuntematon.<br />

Kuinka pojan käy, kuka siellä välittää<br />

pojasta? Pesonen on luottavainen: »Kulttuuriset<br />

muurit ovat ylitettävissä. Ihmisten<br />

peruskokemukset samanlaisuuksista löytyvät<br />

eri kulttuureista».

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!