Lataa PDF-tiedosto - Kulttuurivihkot

38 kulttuurivihkot 2 / 2011
Pääseekö joku helpolla?
Pakolaispojasta kertovat Paratiisi-näytelmän tekijät
puhuvat siitä, millaista on olla maahanmuuttanut.
paratiisi on näyteLmä, joka kertoo rankkojen
kokemusten myötä pakolaiseksi joutuneesta
pojasta nimeltä Joseph. Poika edustaa
kaikkia niitä, joiden läsnäolo Suomessa on
käsillä olevien eduskuntavaalien poliittisen
polemiikin aiheena.
Näytelmän käsikirjoitti Jussi Moila ja
ohjasi Sini Pesonen. Moila on kirjoittanut
näytelmää kaksi vuotta. Joseph menettää siinä
perheensä, joutuu lapsisotilaaksi ja päätyy
lopulta Suomeen.
Moila kirjoitti näytelmän rungon ennen
vuonna 2010 alkanutta työrupeamaansa pakolaiskeskuksessa.
»Työskentely pakolaisten
parissa antoi tarinan henkilöille kasvot,
vaikka näytelmä ei ole suoraan kenenkään
todellisen henkilön elämänkerta. Kirjoitin
näytelmää koko ajan. Pakolaiskeskuksessa
näki väkivallan seuraamukset, miten väkivalta
vaikuttaa ihmisiin.»
Näytelmässä kuoro pohtii, puhuuko poika
totta. »Vastaavaa tenttaamista, jatkuvaa kuulustelua
ja prässin alla oloa on pakolaiskeskuksessa.
Kohteina ovat ihmiset, jotka ovat
usein kokeneet järkyttäviä asioita. Turvapaikanhakijan
ydinkysymys on, että jaksanko,
pystynkö kertomaan loogisesti, selkeästi ja
asiallisesti siitä, mitä olen joutunut kokemaan.
Niin, ja millainen tarinan pitää olla
päästäkseen tänne. Tulee esittää kovat kokemukset,
kriteerit ja todisteet poliittisesta
vainosta, mutta ei saa olla mielenterveysongelmia
eikä liian traumatisoivia kokemuksia.
Seurasin vierestä, kuinka ihmiset yrittävät
epätoivoisesti löytää turvapaikkaa, kiertävät
vuodesta toiseen kodittomina maasta toiseen.»
teksti inka kivi
kuva tomi suovankoski
Suomiparatiisissamme
pelon käärme
nostaa päätään.
Lapsisotilas
Näytelmän pienellä Josephilla on fiktiivisessä
Nelstarassa äiti ja isä, isänmaa ja äidinkieli,
kaverit, leikit ja ystävyys. Pojan lapsuus
on tunnistettava, hän voisi olla kuka tahansa Työryhmän jäsenillä on useita rooleja näy-
lapsi ja nuori, joka räppää kavereitten kanssa telmän kuluessa ja Josephin tarina etenee
ja ihailee Michel Jacksonia. Näyttelijä Ulla jälkibrechtiläiseen tapaan puhuen, laulaen,
Raition luoma Joseph on herkkä ja kujeileva tanssien ja näytellen. Näytelmä luo näyttä-
pojanvintiö, jonka lapsuus katkeaa sisällissomörunoutta yhdistellen kekseliäästi erilaidan
julmuuksiin. Sotilaiden joukossa poikaa sia elementtejä ja avaten uusia metaforia.
kiusataan nälällä, häntä hakataan, raiskataan Magnetofoninauhuri onkin rynnäkkökivääri.
ja samalla häntä aivopestään pitämään san- Sotilasjoukon komentaja muistuttaa Michel
kareinaan alistajiaan. Lapsisotilaana hän ei Jacksonia taustatanssijoineen. »Olemme ha-
ole yksin, hän saa kuulua sotilasjoukkoon. lunneet esittää pienen pojan kokemusmaa-
Lapsisotilaan tehtävät ovat vaarallisimilmaa, miten hän näkee ja kokee. Hänelle
mat, sillä aikuisia sotilaita ei kannata uh- joukkojen komentaja Kampo on yhdistelmä
rata epätoivoisissa kranaatti-iskuissa. Kun jumalaa ja Michel Jacksonia, sankari ja täy-
näyttämöllä nuoret naiset esittävät lapsisodellinen olento», Pesonen toteaa.
tilaita ja miehet sotilaita, fyysinen valtasuhde
konkretisoituu.
Suomalaisuus puntarissa
Näytelmä ei esitä suoraa väkivaltaa vaan »Hiljaisuus on suomalaiseen kulttuuriin lii-
tuo esille sen seuraukset. »Emme haluntetty arvo. Hiljaisuutta voi olla monenlaista,
neet tehdä viihteellistä väkivaltaa ja käyttää hyväksyvää, huutavaa, viiltävää, kylmää. Jos
sen kuvastoja. Väkivallan näkeminen enne- tulee kulttuurista, jossa sosiaalinen piiri on
minkin raaistaa ja turruttaa kuin herkistää laaja ja puhutaan paljon, kontaktin ottami-
ymmärtämään uhrin kokemusta», ohjaasen erilainen tapa kummastuttaa. Täällä on
ja Pesonen kertoo näyttämöllisistä ratkai- hiljaisuutta ja pimeetä mettää joka puolella.
suista.
Josephin yksinäisyyden kokemus hänen saa