Lataa PDF-tiedosto - Kulttuurivihkot
Lataa PDF-tiedosto - Kulttuurivihkot
Lataa PDF-tiedosto - Kulttuurivihkot
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
22 kulttuurivihkot 2 / 2011<br />
All Ears<br />
SANOJA SANOMATTOMASTA<br />
torstai-iLLasta sunnuntaiPäivään kestänyt<br />
All Ears -festivaali esitteli nykyimprovisoijia<br />
muun muassa Ranskasta, Saksasta,<br />
Sveitsistä, Itävallasta, Yhdysvalloista, Japanista<br />
ja Etelä-Koreasta. Kolme ensimmäistä<br />
päivää järjestettiin Anker-joen varrella Fabrikkenin<br />
suuressa mustassa salissa. Sunnuntain<br />
pianokonsertti järjestettiin päiväsaikaan<br />
Oslon länsipuolella Henie Onstand -taidekeskuksessa.<br />
All Ears -festivaalin perusti kymmenen<br />
vuotta sitten Paal Nilssen-Love, eräs tämän<br />
hetken kysytyimpiä free jazz -rumpaleita.<br />
Kolmihenkisen järjestelykaartin muut<br />
jäsenet ovat noisemuusikko Lasse Marhaug<br />
ja basisti Guro S. Moe, joka soittaa useissa<br />
improvisaatio- ja meluyhtyeissä.<br />
Soiton spontaanius<br />
Ohjelma oli suunniteltu äänen ehdoilla. Marhaug<br />
kertoi, että kuraattorikolmikko näkee<br />
paljon vaivaa rakentaakseen esiintyjistä tasapainoisen<br />
kokonaisuuden. »Ohjelman huolellinen<br />
suunnittelu on meille kunnia-asia. Jokaisella<br />
illalla on ikään kuin oltava koko ateria,<br />
erilaisia muunnelmia: tarvitaan sooloesitys,<br />
hiukan elektroniikkaa, akustista soittoa. Mietimme<br />
soitinvalikoimaa, mietimme sukupuolta<br />
ja mietimme duoja, trioja ja sooloja. Tarvitaan<br />
myös tietty määrä yhtyeitä jotka ovat jo<br />
soittaneet paljon yhdessä, vakaita kokoonpanoja,<br />
sekä ihmisten yhteensaattamista, sellaisia<br />
sokkotreffejä joiden uskomme toimivan.»<br />
Festivaalin ainoa nimetty teema oli sen<br />
alaotsikko »improvisoidun musiikin festivaali».<br />
Esityksiä saattoi siten lähestyä vain<br />
musiikin kautta, ei käsitteellisenä hahmotuksena<br />
joistakin pohjimmiltaan kielellisis-<br />
tä kysymyksistä. Ainoan kielellisen tarttumapinnan<br />
tarjosivat festivaalin kotisivuilta<br />
ja ohjelmalehtisestä löytyneet muutaman<br />
lauseen mittaiset asiallisen rehentelemättömät<br />
kuvaukset kustakin muusikosta.<br />
Kuvaukset oli kirjoittanut Marhaug, joka<br />
myös selvitti festivaalin päätyttyä sen<br />
luonnetta: »Minua alkaa epäilyttää heti kun<br />
improvisoidusta musiikista tulee lajityyppi,<br />
’improv’-musiikkia. Tällä festivaalilla kyse<br />
on improvisaatiosta työvälineenä. Tietysti<br />
omat mieltymyksemme vaikuttavat. Pidämme<br />
energisestä, aktiivisesta musiikista, on se<br />
sitten akustista tai elektronista.»<br />
Improvisoiminen ei siis tarkoittanut sitä,<br />
että soittajat olisivat lähteneet keikalle valmistautumatta<br />
ja soittaneet mieli puhtaana,<br />
täysin kahleetta ja rajoituksetta. Soiton spontaanius<br />
on pikemminkin mielekästä ymmär-<br />
tää spontaanina yhdistelemisenä, valmiiden<br />
rakennetekijöiden vaistonvaraisena yhteentuomisena.<br />
»Akustisia improvisoijia tuntuu usein<br />
vaivaavan noisen tekijöitä enemmän kysymys<br />
siitä, mikä on todella aidosti improvisoitua.<br />
Minusta siitä on turha kantaa huolta:<br />
jokainen soittaa joka tapauksessa muistin<br />
pohjalta, toimii tilanteissa kokemustensa ja<br />
persoonallisuutensa pohjalta, kuten muutenkin<br />
elämässä. Niinpä musiikki ei koskaan<br />
ole todella kokonaan improvisoitua»,<br />
Marhaug toteaa.<br />
teksti juuso paaso<br />
kuvat Carsten stolzenbaCh<br />
Tammikuun puolivälissä Oslossa järjestettiin kymmenettä kertaa improvisoidun<br />
musiikin festivaali All Ears. Neljä päivää kestänyt elektronisen ja akustisen<br />
improvisaation hyöky koostui musiikista puhtaimmillaan.<br />
Lumoavan ikävänä<br />
kuin virastopäivä.<br />
Saksofoni soolosoittimena<br />
Pitkää soittokokemusta festivaalilla edusti<br />
muun muassa Joe McPhee. Tämä amerikkalainen<br />
saksofonisti nousi jälleen huomion<br />
kohteeksi, kun Atavistic-levy-yhtiö julkaisi<br />
kymmenisen vuotta sitten uudelleen hänen<br />
levytyksiään 1970-luvun alusta.<br />
McPhee on merkittävästi edistänyt saksofonin<br />
asemaa soolosoittimena. Festivaalin<br />
yhteydessä häneltä kuultiinkin yksi trio- ja<br />
kaksi soolokonserttia. Etenkin sunnuntaina<br />
Henie Onstad -kulttuurikeskuksessa Mc-<br />
Pheen soolossa oli jotain todella lumoavaa.<br />
Hän rakensi melodisia fraaseja äärimmäisen<br />
taidokkaasti ja vapaasti mutta yhtä lailla<br />
käytti erilaisia saksofonista ja taskutrumpetista<br />
löytyviä kohinoita, suhinoita, pihinöitä<br />
ja muita ei-soinnillisia ääniä sekä herätteli<br />
avoimen flyygelin kieliä resonoimaan soittamalla<br />
sen sisään trumpetista valikoiman<br />
säveliä. McPheen soitossa hälyn ja musiikin<br />
suhde ei vaikuta yksinkertaiselta vastakkaisuudelta.<br />
McPhee on lempeän, nöyrän oloinen hahmo,<br />
joka vitsaillen pyyteli anteeksi sitä, että<br />
ikävystytti yleisöään soittamalla niin pitkään.<br />
Se ei estänyt häntä selittämästä erään kappaleen<br />
kertosäettä: »I’m singing with a sword in<br />
my hand – so don’t fuck with me.»<br />
Hyvän vertailukohdan McPheen ilmavaan<br />
melodisuuteen tarjosi festivaalin tunnetasolla<br />
koskettavin soittaja Peter Brötzmann,<br />
joka soitti sunnuntaina duokeikan<br />
vain tätä tilaisuutta varten Eurooppaan lentäneen,<br />
häikäisevän taidokkaan pianisti Masahito<br />
Satohin kanssa. Etenkin keikan loppupuolella<br />
duo soitti paljon balladeja, joissa<br />
Brötzmann muotoili säveliä kuin kirveel-
Change language