B:21 Timo Suutari: Etelä-Pohjanmaan matkailun ja kulttuurin ...

8Matkustuksen ominaispiirteiden kuten matkan keston, matkan tarkoituksen tai matkansuuntautumisen perusteella voidaan siis määritellä matkailijan käsite. Määrittelyt eivätkuitenkaan ole yksiselitteisiä, ja esimerkiksi työmatkailun käsite on tietyllä tavalla ongelmallinen,sillä matkailuun ja matkustustapahtumaan liittyy olennaisena vapaaehtoisuusja valinnan mahdollisuus, mikä ei työmatkailun kohdalla useinkaan toteudu. Toisaalta,esimerkiksi Hemmi & Vuoristo (1993) sisällyttävät työmatkailun muihin matkailunmuotoihin todeten, että monessa tapauksessa turismin ja työmatkailun välinenraja on häilyvä, sillä jälkimmäiseen saattaa sisältyä virkistys-, lepo- ja harrastuselementtejä.Tilastokeskus sisällyttää matkailutilastoissaan työmatkoihin myös päätoimiseenopiskeluun liittyvät matkat ja sellaiset työ- ja lomamatkan yhdistelmät, joissa työ onensisijainen matkan syy (Tilastokeskus 2001a, 59). Tässä tutkimuksessa on jäljempänätiettyjen tarkastelujen kohdalla yhdistetty matkailun lajit edellä mainitulla tavalla jaotellenne loma- ja työmatkoihin.Tietyissä matkailun määritelmissä ei päiväkävijöitä lueta mukaan matkailijoihin. Kuitenkinesimerkiksi Hemmi & Vuoristo (1993, 11) laskevat päivämatkailun kuuluvaksimatkailuun, mikäli se suuntautuu koti- ja työpaikkakunnan ulkopuolelle. Tällöin maantieteellisestitarkasteltuna matkailuun sisältyy ajatus ulkopaikkakuntalaisuudesta. Matkailunmääritteleminen tavanomaisen elinpiirin ulkopuolella tapahtuvaksi toiminnaksiasettaa näin ollen tämän tutkimuksen pääasialliseksi kohderyhmäksi maakunnan ulkopuoleltatulevat, eli ne henkilöt, jotka eivät ole tavanomaisessa elinympäristössään.Petrisalo (2001) kokoaa vapaa-aikaa ja matkustamista koskevista teoretisoinneista matkailunmääritelmän, jossa matkailu nähdään vapaa-aikaan liittyvänä ja vieraisiin oloihinsuuntautuvana matkustamisena. Se on vapaaehtoista ja ajoittain siihen liittyy korostuneestiuteliaisuus sekä halu uuden ja vaihtelun kokemiseen. Lisäksi matkailulle on ominaistakaupallisten palveluiden hyväksikäyttö. Petrisalo ei määrittele matkailua matkankeston tai pituuden mukaan, mutta rajaa matkailun ulkopuolelle säännöllisesti toistuvattyömatkat sekä lyhytaikaiset arkiympäristöön suuntautuvat vierailu-, ostos- ym. matkat.(Petrisalo 2001, 19–20.) Tällöin määritelmässä korostuu tietyllä tavalla valinnanvapaudenkriteeri, joka ei esimerkiksi työmatkalaisten kohdalla täysin toteudu.1.3 Matkailualan muutokset ja odotukset 2000-luvullaYhteiskunnallisen murroksen kohti jälkiteollista yhteiskuntaa nähdään heijastuvan matkailuunsiten, että matkailuteollisuus muuttuu jälkimodernin hyvinvointiyhteiskunnanpalvelu- ja elämysteollisuudeksi, jossa kokemus ja elämys ovat matkailijoiden tarpeidenja kysynnän mukaan työstettäviä kulutushyödykkeitä. Matkailuelämyksen ”raakaaineena”voi olla maisema, historia tai perinne, mutta myös tarina, myytti, hiljaisuus taisosiaalinen kanssakäyminen. (Petrisalo 2001, 22–23.) Juuri elämyksellisyys on sellainenmääre, joka liitetään jälkimoderniin matkailuun ja matkailijaan.Elämysten voimakas esiinnousu ja painottuminen matkailussa kytkeytyy laajempaantuotannon ja kulutuksen rakenteiden muutokseen länsimaissa. Tätä muutosta kuvataanusein siirtymisellä massatuotannosta ja -kuluttamisesta kohti kuluttajakeskeisesti rakentuneitamarkkinoita, joilla eri kulutustavoilla on keskenään suuria eroja. Matkailussatämä muutos tarkoittaa siirtymistä massaturismista kohti yksilöllistä matkailua ja yhä