Vesihuollon ylikunnallinen sopimuspohjainen yhteistyö

TAMPEREEN TEKNILLINEN YLIOPISTOKemian- ja biotekniikan laitosBio- ja ympäristötekniikan laboratorioVuokko KurkiVESIHUOLLON YLIKUNNALLINEN SOPIMUSPOHJAINENYHTEISTYÖDiplomityöTarkastajat dos. Tapio Katkoja TkT Pekka PietiläAihe hyväksytty tiedekuntaneuvostonkokouksessa 9.9.2009

ITAMPEREEN TEKNILLINEN YLIOPISTOKemian- ja biotekniikan laitosBio- ja ympäristötekniikan laboratorioKURKI, VUOKKO:Diplomityö:Tarkastajat:Rahoittajat:Avainsanat:Vesihuollon ylikunnallinen sopimuspohjainen yhteistyö74 sivua, 9 liitesivuaDosentti Tapio Katko ja tekn. tri Pekka PietiläHelsingin Vesi, Maa- ja vesitekniikan tuki ryvesihuolto, sopimuspohjainen yhteistyö, jätevesihuoltoTammikuu 2010TIIVISTELMÄVesihuoltolaitosten välistä sopimuspohjaista yhteistyötä on harjoitettu Suomessa jo 1950-luvulta lähtien. Se onkin yleisimmin käytössä oleva yhteistyömuoto ja sopimusten määräon kasvanut viime vuosikymmeninä huomattavasti. Myös muu kiinteämpi ylikunnallinenyhteistyö on lisääntynyt. Yhteistyön muodostumiseen vaikuttavat monet tekijät.Perinteisenä syynä on esitetty olevan hyvälaatuisen raakaveden tarve tai jätevesien osaltapurkuvesistön tilan parantaminen. Yhtenä määräävänä tekijänä ovat taloudelliset syyt.Vesihuollon toimintaympäristön- sekä Suomen kuntarakenteen muutos asettavat myöspaineita vesihuollon keskittämiselle.Tutkimuksen tavoitteena oli arvioida vesihuollon sopimuspohjaisen yhteistyön kehittymistäSuomessa sekä analysoida yhteistyön toimivuutta. Yhtenä tarkempana näkökulmanakäytettiin jätevesien puhdistuksen kehitystä kaupungeissa. Jälkimmäisen arviointi perustuiaikaisempaan tutkimukseen ja sen päivittämiseen. Sopimuspohjaisen yhteistyön laajuudestavuoteen 2006 saakka saatiin kattava kuva vesihuoltolaitoksille lähetetyn kyselyn avulla(n=233 vastausta). Tuloksia verrattiin taustakirjallisuuden antamiin tietoihin. Yhteistyöntoimivuutta, kytköksiä kiinteämpään ylikunnalliseen yhteistyöhön sekä kuntarakenteenmuutoksen vaikutusta vesihuollon yhteistyöhön analysoitiin kirjallisuusselvityksen sekäyhdeksän esimerkkitapauksen avulla, joista tehtiin jokaisesta teemahaastattelu. VVY:nlaatimia sopimusmalleja käytettiin pohjana sopimusten sisällön analysoinnissa.Käytössä olevien sopimusten määrä on kolminkertaistunut kolmen viime vuosikymmenenaikana ja määrä näyttäisi tulevaisuudessakin kasvavan, etenkin jätevesien käsittelyn osalta.Jätevesihuollon keskittymistä kuvaa myös 1990-luvulla alkanut kaupunkienjätevedenpuhdistamoiden kokonaismäärän lasku. Sopimuspohjainen yhteistyö on useinensimmäinen askel kiinteämmälle ylikunnalliselle yhteistyölle. Huomionarvoista on, ettäostettavan veden prosenttiosuus omasta tuotannosta on useimmiten joko hyvin vähäinen taierittäin suuri. Sama ilmiö on nähtävissä jätevesien osalta. Puhdistettavaksi toisellepaikkakunnalle johdetaan joko hyvin pieniä määriä tai 100 % jätevesistä.Eri yhteyksissä on esitetty sopimuspohjaisen yhteistyön olevan hankalaa, etenkin jossopimuksia on useita. Tutkimuksen mukaan sopimuspohjainen yhteistyö osoittautuikuitenkin melko helpoksi ja vaivattomaksi yhteistyön muodoksi. Sopimuspohjaisenyhteistyön yksi olennaisin vaihe on sopimuksen laadinta. Tämä vaihe koettiin useinhankalimmaksi, vaikka onnistuessaan se takaa sujuvan ja mutkattoman yhteistyön.

IITAMPERE UNIVERSITY OF TECHNOLOGYDepartment of Chemistry and BioengineeringEnvironmental Engineering and Biotechnology LaboratoryKURKI, VUOKKO:Master´s thesis:Supervisors:Funding:Keywords:Contractual cooperation of water and sewerage services74 pages, appendices 9 pagesAdj. Prof Tapio Katko and DSc Pekka PietiläHelsingin Vesi (Helsinki Water), Maa- ja vesitekniikan tuki ry(Land and Water Technology Foundation)water and sewerage services, contractual cooperation,wastewater treatmentJanuary 2010ABSTRACTInter-municipal contractual cooperation between the water and wastewater utilities has beenpracticed in Finland since the 1950s. It is the most used form of such cooperation and thenumber of contracts has significantly increased in the last decades. The number of othercloser forms of cooperation has also increased. There are many factors that affect thebeginning of cooperation: the need of high quality raw water, the condition of receivingwater bodies and economical factors. The change of the operational environment and theconsolidation of municipalities also promote the centralization of water and sewerageservices.The aim of this research was to assess the development of contractual cooperation of waterand sewerage services in Finland and to analyze operational experiences. One specificviewpoint was the development of wastewater treatment in cities. Assessment of the latterwas based on the former research and its updating. The extent of contractual cooperationuntil 2006 was explored by an inquiry sent to the water and wastewater utilities (n=233replies). The results were compared with the background literature. Operationalexperiences, connections to the closer forms of inter-municipal cooperation and effects ofthe consolidation of municipalities to the cooperation were analyzed through nine cases,interviews and literature surveys.The number of bilateral contracts used has tripled in the past three decades and the increaseseems to be continuing also in the future. From the 1990s the number of cities’ wastewatertreatment plants has decreased which also describes the centralization of the wastewatertreatment. Contractual cooperation is usually a first step to closer inter-municipalcooperation. Noteworthy is that percentage value of the bought raw water is eather verylow or very high. The amount of wastewaters led to the other municipality is eather verylow or high.Contractual cooperation has once and while been represented as a difficult form ofcooperation especially if there are several contracts. According to this research, contractualcooperation proved to be a rather easy and fluent form. One of the most essential anddifficult step of the contractual cooperation is a conclusion of the agreement. Success inthis step usually guarantees uncomplicated and fluent cooperation.

IIIALKUSANAT”Ves on vanahin voeteesta.”- Suomalainen sananlasku (Kiuruvesi)Olen iloinen, että tuo ikiaikainen rohto on olennainen osa työtäni. Uskon, ettätulevaisuudessa suhteeni veteen ja lähestymistapani aiheeseen tulee olemaan hyvintoisenlainen kuin tätä työtä kirjoittaessani. Kuitenkin oli erittäin tarpeellista käydä läpimyös tällainen näkökulma. Pitkä opintie on nyt vihdoin saanut päätöksen. Kerran aloitetunpolun halusin kulkea loppuun ja olen iloinen, että tein sen.Pääsin tekemään diplomityötä aiheesta, joka ei ole kovin tyypillinen teknisille aloille.Vuoden pituisen äitiysloman johdosta työn eteneminen oli melko hidasta. Haluankin kiittäätyöni ohjaajia Tapio Katkoa ja Pekka Pietilää mahdollisuudesta tehdä tämä työ sekäkärsivällisyydestä ja arvokkaista neuvoista.Kiitos Helsingin Vedelle ja Maa- ja vesitekniikan tuki ry:lle, joiden rahoituksen ansiosta työoli mahdollista tehdä. Suuri kiitos kuuluu myös kaikille kyselyyn ja haastatteluihinosallistuneille. Oli ilo huomata, että kiireistä huolimatta aikaa ja mielenkiintoa aihettakohtaan löytyi. Erityiskiitos Rainer Lindbergille, Jouni Lähdemäelle ja Erkki Kotilalle,jotka kommentoivat työssä esiintyneitä haastattelujen pohjalta koottuja case-tapauksia.Kiitos äidille ja isälle tuesta ja kannustuksesta. Kiitos isälle ja Anninalle myös hyvistäkäytännön vinkeistä. Kiitos perheelleni, Villelle, Vilholle ja Veetille. Ilman teitä tämä polkuolisi ollut mahdoton kulkea hymyssä suin ja luottaen siihen, että tuleva polku vie myöseteenpäin.Tampereella 11. Tammikuuta 2010Vuokko Kurki

IVSISÄLLYS1.JOHDANTO ................................................................................................................... 12. AINEISTO JA TUTKIMUSMENETELMÄT ................................................................. 32.1 Kirjallisuusselvitys.................................................................................................... 32.2 Kysely vesihuoltolaitoksille ...................................................................................... 42.3 Tutkimushaastattelut ................................................................................................. 52.4 Tutkimuksen rakenne ja aineiston käyttö ................................................................... 73. VESIHUOLLON YLIKUNNALLINEN YHTEISTYÖ ................................................ 103.1 Erilaiset yhteistyömallit .......................................................................................... 103.1.1 Sopimuspohjainen yhteistyö.............................................................................. 123.1.2 Yhteislautakunta ............................................................................................... 123.1.3 Kuntayhtymä .................................................................................................... 133.1.4 Tukkuosakeyhtiö ............................................................................................... 143.1.5 Alueellinen vesihuoltoyhtiö ............................................................................... 143.2 Sopimuspohjaisen yhteistyön suhde muuhun ylikunnalliseen yhteistyöhön ............. 153.2.1 Muu kiinteämpi ylikunnallinen yhteistyö .......................................................... 153.2.2 Kuntarakenteen muutos..................................................................................... 163.3 Vesihuollon keskittämiseen johtavat tekijät ............................................................. 193.3.1 Toimintaympäristön muutos .............................................................................. 193.3.2 Yleinen suhtautuminen vesihuollon keskittämiseen ........................................... 204. SOPIMUSPOHJAINEN YHTEISTYÖ 1970-LUVULTA 2000-LUVULLE ................ 224.1 Sopimuspohjaisen yhteistyön luonne ....................................................................... 224.2 Sopimusten sisältö .................................................................................................. 244.2.1 Verkoston käyttö ja kunnossapito ...................................................................... 244.2.2 Talous- tai jäteveden määrä ja laatu ................................................................... 254.2.3 Maksut .............................................................................................................. 264.2.4 Poikkeustilanteet ............................................................................................... 284.2.5 Sopimuksen muuttaminen ................................................................................. 304.2.6 Sopimuksen kesto ............................................................................................. 314.2.7 Erimielisyydet................................................................................................... 314.3 Sopimuspohjaisen yhteistyön laajuus Suomessa ...................................................... 354.3.1 Sopimusten kokonaismäärä ............................................................................... 35

V4.3.2 Tarkempi tilannekuvaus vuodelta 2006 ............................................................. 364.4 Alueellinen jakautuminen ........................................................................................ 404.5 Hyviä ja huonoja kokemuksia ................................................................................. 434.6 Tulevaisuudennäkymiä............................................................................................ 474.6.1 Näkymät vuonna 1975 ...................................................................................... 484.6.2 Sopimuspohjainen yhteistyö vuoden 2006 jälkeen............................................. 484.6.3 Sopimuspohjaisen yhteistyön muuttaminen kiinteämmäksi ............................... 495. JÄTEVESIHUOLLON KEHITYS KAUPUNGEISSA 1910-2009 ............................... 555.1 Jätevesihuollon ensimmäinen vuosisata................................................................... 555.1.1 Vesiensuojelun alku .......................................................................................... 555.1.2 Sodan jälkeinen nousu ...................................................................................... 575.2 Kehitys vuosina 1990-2009 ..................................................................................... 575.2.1 Jätevesihuollon keskittäminen ........................................................................... 575.2.2 Kuntaliitokset ................................................................................................... 585.2.3 Pienpuhdistamot ............................................................................................... 596. JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET .................................................................. 626.1 Keskeiset johtopäätökset ......................................................................................... 626.2 Suositukset tulevalle sopimuspohjaiselle yhteistyölle .............................................. 666.3 Työn arviointi ......................................................................................................... 67LÄHTEET ....................................................................................................................... 69Liite 1. KyselylomakeLiite 2. Kyselyn vastaukset

VITAULUKKO- JA KUVALUETTELOTaulukotTaulukko 3.1 Alueellisten vesihuoltolaitosten kokonaismäärät vuosina 1975 ja 2009 ........ 11Taulukko 4.1 Sopimusten lukumäärä vuosina 1975 ja 2006 .............................................. 35Taulukko 4.2 Sopimusten kokonaismäärät lääneittäin vuosina 1975 ja 2006 ..................... 41Taulukko 4.3 SWOT-analyysi sopimuspohjaisen yhteistyön toimivuudesta ...................... 47Taulukko 4.4 SWOT-analyysi sopimuspohjaisen yhteistyön muuttamisesta kiinteämmäksiyhteistyöksi ...................................................................................................................... 51Taulukko 5.1 Vuoden 1994 jälkeen tapahtuneet kuntaliitokset silloisten kaupunkienalueella ............................................................................................................................ 58Taulukko 5.2 Porin pienpuhdistamot vuodesta 1955 vuoteen 2009 (Juuti et al. 2010,muokannut V.Kurki)......................................................................................................... 61KuvatKuva 2.1 SWOT-analyysin johtopäätösten viitekehikko (Kamensky 2000) ........................ 7Kuva 3.1 Vesihuollon ylikunnallisen yhteistyön pioneerit (Katko 2009) ........................... 10Kuva 3.2 Arvio vesihuollon ylikunnallisen yhteistyön vaihtoehdoista (Katko 1993) .......... 11Kuva 3.3 Kuntien kokonaismäärän kehitys Suomessa vuosina 1900 – 2009(Haimi 2008) ................................................................................................................... 17Kuva 4.1 Useampia sopimuksia omaavien vesihuoltolaitosten lukumäärä vuonna 1975 ... 23Kuva 4.2 Useampia sopimuksia omaavien vesihuoltolaitosten lukumäärä vuonna 2006 ... 23Kuva 4.3 Kustannusten vaikutus maksujen muodostumiseen esimerkkisopimuksissa ....... 27Kuva 4.4 Muille kunnille (tai vesilaitoksille) myydyn veden osuus omastavedentuotannosta v. 2006 ................................................................................................. 37Kuva 4.5 Muilta kunnilta (tai vesilaitoksilta) ostetun veden osuus vedenjakelustav.2006 .............................................................................................................................. 38Kuva 4.6 Muilta kunnilta tulevan jäteveden osuus puhdistetusta jätevedestä v.2006 ......... 39Kuva 4.7 Muihin kuntiin puhdistettavaksi johdetun jäteveden osuus jätevedenkokonaismäärästä v.2006 ................................................................................................. 40Kuva 4.8 Vesihuollon ylikunnallisen sopimuspohjaisen yhteistyön alueellinen jakautuminenSuomessa vuosina 1975 ja 2006 ....................................................................................... 42Kuva 4.9 Vesihuoltolaitosten tulevaisuuden yhteistyönäkymiä vuonna 2008 .................... 49Kuva 5.1 Suomen kaupunkien (102 kpl) jätevedenpuhdistamoiden kokonaismäärän kehitysvuosina 1910-2009 sekä kehitykseen vaikuttavat lait ja asetukset. Esimerkkinä Helsinginjätevedenpuhdistamot....................................................................................................... 56Kuva 5.2 Suomen kaupunkien (102 kpl) jätevedenpuhdistamoiden kokonaismäärän kehitysvuosina 1962-2009 ........................................................................................................... 59

VIICase-esimerkitCase 1: Vihannin Vesi Oy – Esimerkki vesihuoltoyhtiön sopimuspohjaisestayhteistyöstä ...................................................................................................................... 33Case 2: Oulun Vesi liikelaitos – Esimerkki sopimuspohjaisesta yhteistyöstä ..................... 44Case 3: Helsingin Vesi – Esimerkki sopimuspohjaisen yhteistyön muuttumisestakiinteämmäksi ylikunnalliseksi yhteistyöksi ..................................................................... 52

VIIILYHENTEETAVL AsukasvastinelukuHSYKUVENESWOTVATOLEVVYYTVHelsingin seudun ympäristöpalvelut – kuntayhtymäKunnallisen vesihuollon neuvottelukuntaStrengths, Weaknesses, Opportunities, Threats (vahvuudet, heikkoudet,mahdollisuudet, uhat)Valkeakoski – Toijala – LempääläVesi- ja viemärilaitosyhdistysPääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta

11. JOHDANTOVesihuoltolaitokset ovat kovien paineiden alla, sillä vesihuollon toimintaympäristö muuttuujatkuvasti. Viranomaisten vaatimukset kiristyvät ja toiminnan resurssit muuttuvat.Ilmastonmuutos, kaupungistuminen, henkilöstön ikääntyminen ja mm. ikääntyväninfrastruktuurin tuomat taloudelliset paineet tuovat omat haasteensa vesihuollon alalle. Yksitapa vastata näihin haasteisiin on lisätä yhteistyötä vesihuoltolaitosten välillä. Sekä kuntiensisäinen että ylikunnallinen yhteistyö on lisääntynyt huomattavasti viimeistenvuosikymmenien aikana ja sama trendi näyttäisi jatkuvan tulevaisuudessakin.Vesihuollon ylikunnallista yhteistyötä on Suomessa harjoitettu jo pitkään.Vesihuoltolaitosten välistä sopimuspohjaista yhteistyötä on tehty jo 1950-luvulta lähtien. Seonkin Suomessa yleisimmin käytössä oleva yhteistyömuoto. Muita tätä kiinteämpiäyhteistyömuotoja ovat kuntayhtymä, tukkuosakeyhtiö ja alueellinen vesihuoltoyhtiö.Ensimmäinen vedenhankinnan kuntayhtymä perustettiin jo vuonna 1954 Raisio-Naantaliin.Vuonna 1965 muodostui Siikajokilaaksoon vanhin Suomessa toiminut alueellinenvesihuoltoyhtiö Paavolan Vesi Oy. Ensimmäinen tukkumyyntiä harjoittava ylikunnallinenvesiyhtiö Vesikolmio Oy syntyi vuonna 1968. (Katko 1993; Pietilä 2009)Tässä tutkimuksessa keskitytään pääasiassa vesihuoltolaitosten sopimuspohjaiseenyhteistyöhön. Tämänhetkinen ilmapiiri tuntuu puoltavan vahvasti vesihuollon keskittämistäja alueellisten vesihuoltolaitosten perustamista, mutta myös sopimuspohjainen yhteistyönäyttäisi edelleen lisääntyvän ympäri Suomea.Tutkimuksen tavoitteena oli arvioida vesihuollon sopimuspohjaisen yhteistyön laajuutta jasen kehittymistä sekä analysoida yhteistyön toimivuutta, sopimusten sisältöä ja keskeisiäperiaatteita. Tavoitteena oli myös arvioida sopimuspohjaisen yhteistyön kytköksiä muuhun,kiinteämpään ylikunnalliseen yhteistyöhön. Tutkimuksessa on lisäksi käytetty yhtenätarkempana näkökulmana jätevesien puhdistuksen kehitystä kaupungeissa ja siihen liittyvääsopimuspohjaista yhteistyötä. Hankkeessa analysoitiin myös kuntaliitosten vaikutustavesihuollon yhteistyöhön.Tämän hankkeen tutkimusongelmat voidaan jaotella seuraavasti:1. Kuinka laajasti sopimuspohjaista yhteistyötä on harjoitettu Suomessa 1970- ja2000-luvulla ja miten yhteistyö on alueellisesti jakautunut?2. Kuinka hyvin tai huonosti sopimuspohjainen yhteistyö on toiminut ja mikä onsopimusten keskeinen sisältö?

23. Miten sopimuspohjainen, ylikunnallinen jätevesihuollon yhteistyö on kehittynytkaupungeissa?4. Kuinka sopimuspohjainen yhteistyö liittyy kiinteämpään ylikunnalliseenyhteistyöhön?5. Miten kuntaliitokset ovat vaikuttaneet vesihuollon yhteistyöhön?Toistaiseksi viimeisin kansallinen vesihuoltotilasto ilmestyi vuonna 2000. Näin tutkitulletiedolle vesihuollon kehityksestä on nyt akuuttia tarvetta. Hankkeen perimmäisenätavoitteena onkin tuottaa tutkittua, määrällistä ja laadullista tietoa vesihuollonsopimuspohjaisen yhteistyön ja jätevesihuollon kehityksestä pidemmällä aikavälillä. Tiedonavulla voidaan luoda nykyistä oleellisesti parempaa ymmärrystä ja edellytyksiävaihtoehtoisten tulevaisuuksien hahmottamiseksi ja haluttuihin tulevaisuuksiin tarvittavienstrategisten keinojen arvioimiseksi. Tutkimuksen tuloksina esitetään myös huomioonotettavia seikkoja ja ohjeita tulevalle sopimuksiin perustuvalle yhteistyölle.

32. AINEISTO JA TUTKIMUSMENETELMÄTTutkimuksessa käytettiin kolmea keskeistä tiedonkeruumenetelmää: kirjallisuusselvitys,vesihuoltolaitoksille lähetetty kysely ja niiden tarkennus puhelimitse sekätutkimushaastattelut valituista kohteista. Vesihuoltolaitoksille lähetetyn kyselyntarkoituksena oli kartoittaa vesihuollon sopimuspohjaisen yhteistyön nykytilannetta.Tutkimushaastatteluiden avulla analysoitiin tarkemmin sopimusten sisältöä ja niidenongelmakohtia. Saatuja tuloksia vertailtiin aikaisempien tutkimusten aineistoon.2.1 KirjallisuusselvitysSopimuspohjaisen yhteistyön laajuutta ei ole Suomessa juurikaan tutkittu. Vuonna 1975Kunnallisen vesihuollon neuvottelukunta (KUVENE) julkaisi aiheesta teettämänsätutkimuksen, jonka tarkoituksena oli kerätä tietoa vesihuoltoalalla esiintyvästä kuntienvälisestä yhteistyöstä (KUVENE 1975). KUVENE:n aineistoa käytettiin vertailussa tämäntutkimuksen tuomien tulosten kanssa. Näin saatiin kuva sopimuspohjaisen yhteistyönlaajuuden ja alueellisen jakautumisen kehittymisestä Suomessa 1970-luvulta vuoteen 2006.Lehtonen (1994) on tutkinut jätevesihuollon kehitystä kaupungeissa mm. keräämällä tietoakaupunkien jätevedenpuhdistuslaitosten kokonaismäärän muutoksesta vuosina 1910-1994.Tässä tutkimuksessa Lehtosen aineisto päivitettiin ajan tasalle puhelinkyselyn ja internetistälöydettyjen tietojen avulla. Lehtosen aineistoa käytettiin osaltaan apuna jätevesihuollonkeskittymisen ja sopimuspohjaisen yhteistyön lisääntymistä analysoitaessa.Sopimusten sisällön analyysissä käytettiin apuna Vesi- ja viemärilaitosyhdistyksen (VVY)laatimia sopimusmalleja. Julkaisu on vuodelta 2008 ja se on päivitys KUVENE:n vuonna1987 teettämästä ”Vesi- ja viemärilaitosten väliset sopimukset”-julkaisusta. Julkaisusisältää sopimusmallit vesijohdon rakentamisesta ja veden toimittamisesta sekä jätevesienjohtamisesta ja käsittelystä sekä mallien selitykset. Huomiota on kiinnitetty erityisestisopijapuolten vastuiden määrittelyyn ja menettelyyn poikkeustilanteissa. Sopimusmallit ontarkoitettu avuksi vesihuoltolaitoksille sopimusten laadintaan ja yksittäisten sopimusehtojenmuotoiluun, mutta ne eivät sovellus sellaisenaan kaikkiin tilanteisiin. Kyseisten mallien janiissä olevien sopimusehtojen käyttö on täysin vapaaehtoista.Nämä kolme yllämainittua tutkimusta luovat osaltaan pohjaa tälle tutkimukselle. Lisäksi

4kirjallisuusselvityksessä käytettiin useita tieteellisiä artikkeleita, lehtihaastatteluja jaaiheeseen liittyviä teoksia. Vuonna 2008 Tampereen teknillisellä yliopistolla käynnistynyttutkimus Vesihuollon ylikunnallisesta yhteistyöstä käsittelee eri yhteistyömalleja, niidenetuja, ongelmia ja sopivuutta eri tilanteisiin. Sopimuspohjaisen yhteistyö jää kuitenkinkyseisen tutkimuksen ulkopuolelle. Nyt tehty tutkimus on näin em. tutkimuksen täydentäväosa.2.2 Kysely vesihuoltolaitoksilleVesihuoltolaitosten sopimuspohjaisen yhteistyön laajuutta tutkittiin laitoksille lähetetynkyselylomakkeen avulla. Toinen kyselykierros tehtiin puhelimitse, jolloin vastausprosenttiasaatiin huomattavasti kasvatetuksi.Kysely (liite 1) lähetettiin kaikkiaan 264 VVY:n jäsenelle vuonna 2008. Kyselyssäpyydettiin selvitystä yli kuntarajan tapahtuvasta sopimuspohjaisesta yhteistyöstä vedenjatkuvan myynnin ja oston sekä jäteveden vastaanoton ja käsittelyn osalta. Kyselyntarkoituksena oli kartoittaa sopimuspohjaisen yhteistyön tämänhetkistä laajuutta Suomessasekä tulevaisuuden näkymiä. Yhteismitallisuuden vuoksi vastauksissa pyydettiinkäyttämään vuoden 2006 tietoja.Kysely oli jaettu neljään osaan:i. Talousveden jatkuva myynti ja osto naapurikunniltaii. Talousveden tilapäinen myynti ja osto naapurikunniltaiii. Sopimukset jäteveden johtamisestaiv. Tulevaisuuden suunnitelmatKysely lähetettiin sähköpostitse vesilaitosten toimitusjohtajille tai vastaaville johtoportaanedustajille. Kyselyyn vastasi noin 24 % 264 henkilöstä. Tiedustelun peittävyys nousikuitenkin 88 prosenttiin myöhemmin puhelimitse tehdyn kyselyn ansiosta. Lopultavastanneita oli yhteensä 233 kappaletta. Vastanneiden joukossa oli 50 suurinta kuntaa.Kyselyyn vastaamatta jättäneet vetosivat puhelintiedustelun yhteydessä kiireisiin taitavoiteltua henkilöä ei saatu kiinni. Kahdessa tapauksessa tiedot saatiin ko.vesihuoltolaitoksen toimintakertomuksesta.Tutkimuksen tulokset perustuvat osaltaan kyselyn avulla kerättyihin tietoihin. Näin ollenniissä saattaa ilmetä epätarkkuuksia eikä yhteismitallisuutta voitu täysin toteuttaa. Pääosinkysely osoittautui kuitenkin hyvin toimivaksi. Suurin osa saaduista vastauksista oli kattaviaja selkeitä. Toisaalta joissakin tapauksissa ei ollut ymmärretty kyselyn koskevan vainsopimuspohjaista yhteistyötä, jolloin vastauksiin sisältyi muutakin ylikunnallista

5yhteistyötä. Näitä virheitä pyrittiin mahdollisuuksien mukaan korjaamaan. Muutamissatapauksissa vastaukset olivat osin puutteellisia.Kyselyssä mukana olleet VVY:n jäsenet ovat sekä kunnallisia vesihuoltolaitoksia että eikunnallisiayksityisoikeudellisia laitoksia. Monen kunnan alueella toimivien,tukkuvesiyhtiöiden ja alueellisten vesihuoltoyhtiöiden osalta kyselyyn pyydettiinvastaamaan vain, jos sopimuspohjaista yhteistyötä esiintyy jäsenkuntien ulkopuolellaolevien kuntien kanssa.Kyselyn tarkat tulokset on esitetty liitteen kaksi taulukoissa. Tuloksista koottiin kolmetaulukkoa, jotka jaettiin sopimusten kategorian mukaan: veden jatkuva myynti/osto(taulukko A), veden tilapäinen myynti/osto (taulukko B) sekä jätevesien yhteiskäsittely(taulukko C). Taulukoihin listattiin kaikkien sopimusten osapuolet sekä saatujen tietojenmukaan toimitetun talous- tai jäteveden prosenttiosuudet.2.3 TutkimushaastattelutSopimuspohjaista yhteistyötä tutkittiin tarkemmin yhdeksän esimerkkitapauksen avulla.Näistä kahdeksaa tapausta tutkittiin erikseen tehtävän puhelinhaastattelun avulla. Yhdessätapauksessa vastaaja halusi vastata kysymyksiin sähköpostitse. Haastattelu oli tyypiltäänpuolistrukturoitu teemahaastattelu. Sille ominaista on, että haastattelun teema-alueet ovatkaikille haastatelluille samat. Kysymykset vaihtelevat tilanteen ja tapauksen mukaan, eikävastausvaihtoehtoja ole valmiina (Hirsjärvi ja Hurme 2008). Tässä tutkimuksessa suurinosa kysymyksistä oli samoja, mutta niiden määrää, järjestystä tai muotoa muokattiinhaastattelujen edetessä.Haastattelun aihepiirejä olivat sopimusten sisältö, sopimuspohjaisen yhteistyön toimivuus,kuntaliitosten vaikutukset yhteistyöhön sekä sopimuspohjaisen yhteistyön suhde muuhunkiinteämpään yhteistyöhön.Esimerkkitapaukset pyrittiin valitsemaan siten, että ne edustaisivat mahdollisimman laajastierityyppisiä sopimuksia sekä olisivat mahdollisimman hyvin vertailukelpoisia vuonna 1975KUVENE:n teettämässä tutkimuksessa esiintyvien esimerkkisopimusten kanssa.Tutkittavat tapaukset ja haastatellut henkilöt:Tapaus 1: Joensuun Vesi, johtaja Erkki KettunenTapaus 2: Helsingin Vesi, projektipäällikkö Rainer LindbergTapaus 3: Porin Vesi, johtaja Ilkka MikkolaTapaus 4: Tampereen Vesi, toimitusjohtaja Pekka PesonenTapaus 5: Vihannin Vesi Oy, toimitusjohtaja Erkki Kotila

6Tapaus 6: Mikkelin vesiliikelaitos, johtaja Reijo TurkkiTapaus 7: Oulun Vesi liikelaitos, johtaja Jouni LähdemäkiTapaus 8: Liikelaitos Salon Vesi, vesilaitospäällikkö Kalle VirtanenTapaus 9: Loimaan kaupungin vesihuoltoliikelaitos, johtaja Jouko Grön.Näistä tapauksista valittiin kolme; Vihannin Vesi Oy, Oulun Vesi liikelaitos ja HelsinginVesi, joista laadittiin tarkempi kuvaus ylikunnallisen sopimuspohjaisen yhteistyön osalta(case 1, 2 ja 3). Valintaan vaikutti tapausten edustavuuden lisäksi tietojen saatavuus, sillätietojen keruuseen on haastatteluiden lisäksi käytetty kirjallisuuslähteitä ja internetistäsaatavia tietoja. Kaikilla kolmella tapauksella on käytössä useampia ylikunnallisiasopimuksia. Vihannin tapauksessa sopimukset koskevat lähinnä talousveden myyntiä jaOulun tapauksessa jäteveden käsittelyä ja talousveden myyntiä häiriötilanteessa. Helsingintapauksessa edustettuna on kaikki kolme sopimuskategoriaa, talousveden jatkuva jatilapäinen myynti sekä jäteveden käsittely. Helsinki on myös esimerkkitapaussopimuspohjaisen yhteistyön muuttamisesta kiinteämmäksi ylikunnalliseksi yhteistyöksi.Tutkimushaastatteluiden aineistoa analysoitiin sisällönanalyysi-menetelmällä. Se on väljästimääritelty laadullisen tutkimusperinteen analyysimenetelmä jota voisi luonnehtiaparemminkin teoreettiseksi kehykseksi kuin yksittäiseksi metodiksi. Menetelmän mukaantutkija valitsee itselleen näkökulman, jonka valossa aineistoa käydään läpi. Tehdythavainnot kerätään yhteen ja luokitellaan sekä käsitellään teemoittain. Aineistoatarkastellaan eritellen, yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia etsien sekä tiivistäen. Kyseessä onsisällön erittely, joka toteutetaan kvantifioimalla aineistoa. (Tuomi ja Sarajärvi 2009)Sisällönanalyysin tarkoituksena on kuvata kyseessä oleva ilmiö tiivistetyssä ja yleisessämuodossa. Ensin aineisto pirstotaan pieniin osiin, käsitellään ja lopuksi järjestetäänuudenlaiseksi kokonaisuudeksi. Kuvaus pyritään kytkemään laajempaan kontekstiin jamuihin tutkimustuloksiin. (Tuomi ja Sarajärvi 2009)Sopimuspohjaisen yhteistyön toimivuutta ja soveltuvuutta vesihuollon ylikunnalliseenyhteistyöhön analysoitiin SWOT-menetelmällä (Strengths, Weaknesses, Opportunities,Threats). Tässä synteesianalyysissa arvioidaan tutkittavan kohteen vahvuuksia,heikkouksia, mahdollisuuksia ja uhkia. Vahvuudet ja heikkoudet keskittyvät tutkittavankohteen sisäiseen tilaan ja nykyhetkeen, kun taas mahdollisuudet ja uhat tulevat yleensäympäristöstä ja keskittyvät tulevaisuuteen. Kuvassa 2.1 on esitetty SWOT-menetelmänpääperiaatteiden hyödyntämismahdollisuudet, jotka ovat lähtökohtana johtopäätöksille jatoimenpide-ehdotuksille. (Kamensky 2000)

7VAHVUUDET:o Käytä hyväksio VahvistaHEIKKOUDET:o Vältäo Lievennäo PoistaMAHDOLLISUUDET:o Varmista niiden hyödyntäminenUHKAT:o Kierräo Lievennäo PoistaKuva 2.1 SWOT-analyysin johtopäätösten viitekehikko (Kamensky 2000)SWOT-analyysia käytettiin myös arvioitaessa sopimuspohjaisen yhteistyön muuttamistakiinteämmäksi ylikunnalliseksi yhteistyöksi. Menetelmän avulla analysoitiin muutoksentuomia etuja ja haittoja vesihuoltolaitokselle ja vesihuollolle yleensä. Tutkimuksenteoreettisen taustan muodostus ja aineiston analyysi tapahtuivat lomittain.2.4 Tutkimuksen rakenne ja aineiston käyttöLuvussa kolme on esitetty vesihuollon ylikunnallisen yhteistyön eri muodot ja niidenlaajuus Suomessa. Lisäksi on esitetty myös sopimuspohjaisen yhteistyön suhdetta muuhunvesihuollon ylikunnalliseen yhteistyöhön. Lopuksi on nostettu esiin vesihuollonkeskittämiseen johtavia tekijöitä. Luvussa kolme on pääasiassa käytettykirjallisuusselvityksen tuottamaa aineistoa mutta myös jonkin verrantutkimushaastatteluiden antamia tuloksia.Luvussa neljä on esitetty tutkimuksen keskeiset tulokset. Siinä on käyty läpi vesihuollonsopimuspohjaisen yhteistyön kehittymistä 1970-luvulta 2000-luvulle. Analysointia on tehtyvertailemalla KUVENE:n vuonna 1975 teettämää tutkimusta yhteistyön muodoista jalaajuudesta Suomessa sekä tässä tutkimuksessa tehdyn sopimuspohjaista yhteistyötäkoskevan kyselyn ja tutkimushaastatteluiden tuloksia. Kehitystä on analysoitu seuraavistanäkökulmista: sopimuspohjaisen yhteistyön luonne, sopimusten sisältö, sopimuspohjaisenyhteistyön laajuus ja alueellinen jakautuminen Suomessa, hyvät ja huonot kokemuksetyhteistyöstä sekä tulevaisuuden näkymät vuonna 1975 ja 2000-luvulla.KUVENE:n (1975) teettämään tutkimukseen liittyi kuntakohtainen kysely, joka lähetettiinkaikille Suomen kunnille. Vuonna 1975 kuntia oli yhteensä 477 kappaletta (Haimi 2008).Tilastojen mukaan Suomessa oli vuoden 1974 lopussa kaikkiaan 731 vesilaitosta ja 603

8viemärilaitosta, jotka palvelivat vähintään 200 asukasta. Vastausprosentti kyselyyn oli 61,jolloin vastauksia kertyi 291 kappaletta. Vuonna 2008 tehty kysely lähetettiin 264vesihuoltolaitokselle ja vastausprosentti oli lopulta 88, jolloin vastanneita oli yhteensä 233kappaletta. Todellisuudessa se nousi kuitenkin suuremmaksi yhteistoiminnan tullessa esillevain toisen osapuolen vastauksesta. Tutkimuksen tulokset ovat siis vastaustenkokonaismäärän suhteen vertailukelpoisia.Mukana KUVENE:n tutkimuksessa olivat sekä kunnalliset että ei – kunnallisetvesihuoltolaitokset. Jälkimmäisistä oli huomioitu yksityisoikeudelliset vesilaitokset sekämuut kuten teollisuuden tai sairaaloiden yhteydessä toimivat laitokset. Vuonna 2008tehdyssä kyselyssä viimeisin ryhmä ei ollut mukana.Sekä KUVENE:n vuonna 1975 teettämässä tutkimuksessa että vuonna 2008 tehdyssäkyselyssä esiintyvät sopimukset koskevat veden myyntiä ja ostoa, verkostojen yhdistämistähätätilanteiden varalta, yhteisiä vedenottamoita sekä jätevesien käsittelyä. Selvyydenvuoksi tässä tutkimuksessa käytetään sopijaosapuolien termejä, veden myyjä tai ostaja sekäjäteveden vastaanottaja tai liittyjä. Mikäli kyse on sopimuksista yleensä, käytetäännimityksiä palvelun tuottaja ja palvelun ostaja.Sopimusten sisältöä analysoitaessa tutkittiin VVY:n sopimusmalleja sekä vertailtiintutkimushaastatteluissa esiintyvien yhdeksän esimerkkitapauksen esille tuomia seikkoja jaKUVENE:n teettämässä tutkimuksessa olleita esimerkkisopimuksia, joista osa oli vastasopimusluonnoksia. Yhteensä vertailtavia sopimuksia ja sopimusluonnoksia oli 22kappaletta.Sopimusten analysoinnissa keskityttiin niissä esiintyviin keskeisiin periaatteisiin, maksujenmääräytymiseen, sopimuksen kestoon, -muutosmahdollisuuksiin ja sopimuksestapoikkeamiseen sekä erityistilanteisiin. Tutkimushaastattelussa sopimuksen sisällöstä jamaksuista kysyttiin hyvin yleisluontoisesti. Esitetyt tulokset ovat siis suuntaa antavia, silläjotkut haastateltavista mainitsivat esimerkiksi maksut hyvin ympäripyöreästi ja toiset taasyksityiskohtaisemmin. Näin ollen monissa tapauksissa joku maksuihin tai muuhun liittyväyksityiskohta on saattanut jäädä mainitsematta, vaikka sellainen olisi ollut käytössä. MyösKUVENE:n teettämän tutkimuksen esimerkkisopimukset ovat vain poimintojasopimuksista eikä suinkaan kokonaisia sopimuksia, joista kävisi ilmi kaikki yksityiskohdat.Luvussa viisi on tarkasteltu jätevesihuollon kehitystä kaupungeissa ja sen keskittymistäSuomessa. Analysointia tehtiin Lehtosen (1994) tutkimuksen pohjalta.Vertailukelpoisuuden vuoksi toiminta-alue pidettiin samana, eli Lehtosen datan päivitystehtiin vuonna 1994 olleiden 102 kaupungin osalta. Tämä toiminta-alue on kuitenkin 15vuoden aikana muuttunut huomattavasti pääasiassa 2000-luvulla tehtyjen kuntaliitosten

9myötä. Monin paikoin kuntaliitos on tuonut kaupungin alueelle lisääjätevedenpuhdistamoita. Muutos on huomioitu tässä tutkimuksessa ja näin tuloksena onsaatu kaksi kehityskaarta. Toinen on saatu pitämällä vanha toiminta-alue ja toinen ottamallahuomioon vuoden 1994 jälkeen tehdyt kuntaliitokset. Esimerkkinä on käytetty Helsinginjätevedenpuhdistuksen kehittymistä.Luvussa kuusi on esitetty tutkimuksen tuloksista yhteenveto ja käyty läpi vesihuollonsopimuspohjaisen yhteistyön kehitysmahdollisuuksia. Lisäksi on esitetty ohjeita tulevallesopimuspohjaiselle yhteistyölle.

103. VESIHUOLLON YLIKUNNALLINEN YHTEISTYÖYlikunnallista yhteistyötä vesihuollon alalla on Suomessa harjoitettu jo pitkään. Sekäsopimuspohjaisen yhteistyön että alueellisten vesihuoltolaitosten määrä on lisääntynyttasaisesti viime vuosikymmenten aikana ja näyttää siltä, että yhteistyö lisääntyy myöstulevaisuudessa. Vesihuoltolaitokset ovat tehneet yhteistyötä yli kuntarajan jo 1950-luvultalähtien. Ensimmäinen vedenhankinnan kuntayhtymä perustettiin jo vuonna 1954 Raisio-Naantaliin ja vuonna 1965 perustettiin Siikajokilaaksoon vanhin Suomessa toiminutalueellinen vesihuoltoyhtiö Paavolan Vesi Oy. Ensimmäinen tukkumyyntiä harjoittavaylikunnallinen vesiyhtiö Vesikolmio Oy on perustettu vuonna 1968. Kuvassa 3.1 on esitettyvesihuollon eri yhteistyömuotojen alkamisajankohdat ja –paikat. (Katko 1993; Pietilä 2009)Kuva 3.1 Vesihuollon ylikunnallisen yhteistyön pioneerit (Katko 2009)Vesihuollon ylikunnallinen yhteistyö alkoi toisen maailmansodan jälkeen,jälleenrakennuskauden aikana. Sitä seuranneen voimakkaan kasvun aikana, 1960- ja 1970-luvuilla erilaiset yhteistyömuodot otettiin käyttöön ja ylikunnallisen yhteistyön määrä alkoikasvaa.3.1 Erilaiset yhteistyömallitAlueellisen yhteistyön muotoja ovat sopimuspohjainen yhteistyö, yhteislautakunta,kuntayhtymä, kuntien omistama tukkuosakeyhtiö sekä kuntien omistama alueellinenvesihuoltoyhtiö. Sopimuspohjaista yhteistyötä lukuun ottamatta näitä yhteistyömuotojanimitetään tässä tutkimuksessa alueellisiksi vesihuoltolaitoksiksi. Nämä muodot voidaanjaotella myös sen mukaan, kuinka kiinteää yhteistyö on (kuva 3.2). Sopimuspohjainenyhteistyö on löyhin ja alueellinen vesihuoltoyhtiö kiintein vaihtoehto. Tässä tutkimuksessa

11termillä, kiinteämpi ylikunnallinen yhteistyö, viitataan siis sopimuspohjaista kiinteämpäänyhteistyöhön.LÖYHÄKIINTEÄVAPAAMUOTOINEN, KERTALUONTOINEN YHTEISTOIMINTASOPIMUSPOHJAINEN YHTEISTYÖYHTEISLAUTAKUNTAKUNTAYHTYMÄTUKKUOSAKEYHTIÖALUEELLINEN VESIHUOLTOYHTIÖKuva 3.2 Arvio vesihuollon ylikunnallisen yhteistyön vaihtoehdoista (Katko 1993)KUVENE:n teettämän tutkimuksen mukaan vuonna 1975 valtaosa yhteistyöstä perustuivesihuoltolaitosten välisiin kahdenkeskisiin sopimuksiin. Kiinteämpääkin ylikunnallistayhteistyötä harjoitettiin jo tuolloin jonkin verran. Kuntayhtymiä oli seitsemän,vedenhankintaosakeyhtiöitä kahdeksan, jätevedenpuhdistamo-osakeyhtiöitä kaksi jaalueellisia vesihuoltoyhtiöitä yksi kappale. Vuoden 2009 alussa vastaavat luvut olivat kuusi,20, kahdeksan ja kolme (taulukko 3.1). Lisäksi suunnitteilla on useita alueellisiavesihuoltolaitoksia (Pietilä 2009). Kuntayhtymiä lukuun ottamatta kaikki yhteistyömuodotovat lisääntyneet. Myös sopimuspohjainen yhteistyö on lisääntynyt huomattavasti. Sitäkäsitellään enemmän luvussa neljä.Taulukko 3.1 Alueellisten vesihuoltolaitosten kokonaismäärät vuosina 1975 ja 2009Yhteistyömuoto 1975 2009Kuntayhtymä 7 6Vedenhankintaosakeyhtiö 8 20Jätevedenpuhdistamo-osakeyhtiö 2 8Alueellinen vesihuoltoyhtiö 1 3Ylikunnallisen yhteistyön lisääntymiseen johtava kehitys on tapahtunut vähitellen. Joitakintrendejä on kuitenkin selvästi havaittavissa. Kaikki kuntayhtymät on perustettu ennen 1980-lukua, lukuun ottamatta pääkaupunkiseudulla vuonna 2010 aloittanutta Helsingin seudunympäristöpalvelut-kuntayhtymää. Tukkuyhtiöitä taas on perustettu melko tasaisestivuodesta 1968 lähtien. (Salonen et al. 2003) Alueellisia vesihuoltoyhtiöitä on perustettu2000-luvulla kaksi ja useita selvityksiä sellaisen perustamiseksi on tehty.

123.1.1 Sopimuspohjainen yhteistyöSopimuspohjainen yhteistyö on Suomessa eniten käytössä oleva vesihuollon ylikunnallisenyhteistyön muoto. Se on usein ensimmäinen askel kohti tiiviimpää ylikunnallistayhteistyötä. Se sopii kertaluontoisiin hankkeisiin kahden tai muutaman osapuolen kesken.Sopimuspohjainen yhteistyö voi koskea veden ostoa ja myyntiä sekä jäteveden johtamistatoiselle laitokselle tai vastaanottamista puhdistettavaksi omalle laitokselle.Sopimukseen perustuva veden myynti tai osto voi olla jatkuvaa tai tilapäistä. Josvesilaitoksen omat resurssit ovat niukat tai veden laatu heikkoa, vesi ostetaan useinnaapurikunnan puolelta. Tilapäisiä sopimuksia solmitaan esimerkiksi vedenhankinnanvarmistamiseksi kriisiaikana tai tilapäisen vedentarpeen täyttämiseksi. Tällaisissatapauksissa veden myynti voi tapahtua molempiin suuntiin.Jätevesien osalta erityisesti suuret laitokset myyvät palveluitaan pienemmille. Aikoinaanpuhdistuskapasiteetti mitoitettiin nykyistä tarvetta suuremmaksi. Vedenkulutus on laskenut,jolloin suurilla puhdistamoilla on syntynyt lisäkapasiteettia. Suuret resurssit ja ylimääräinenpuhdistuskapasiteetti tarjoaa mahdollisuuden ottaa puhdistettavaksi lähikuntienkinjätevedet. Monesti myös yhdyskunnan rakenne ja sijoittuminen vaikuttavat siihen, ettäjätevedet on taloudellisempaa tai muusta syystä järkevämpää johtaa naapurikunnanpuhdistamolle. Näin ollen kunta saattaa sekä johtaa jätevesiä muualle puhdistettavaksi ettävastaanottaa niitä toisen kunnan alueelta.Sopimuspohjainen yhteistyö on helppo ja kevyt yhteistyön muoto. Sitä varten ei tarvitaerillistä organisaatiota ja sopimukset on usein nopeita tehdä, kun kyseessä on vain kaksi taimuutama osapuoli. Tarvittaessa sopimus on myös helppo purkaa. (Ryynänen 2005)Sopimuspohjaisen yhteistyön huonoina puolina on esitetty olevan toiminnan kankeus jamonimutkaisuus, jos yhteistyö koskee useampaa aluetta, jolloin sopimusten määrä voinousta korkeaksi. Toiminta saattaa myös olla tehotonta, jos päätöksenteko jakautuu useallehenkilölle. Joissakin tapauksissa ongelmia voi aiheuttaa myös erimielisyydet palveluidenhinnoittelussa. (Katko 1993; Juhola 1995)3.1.2 YhteislautakuntaVesihuollon alueella yhteislautakunta muodostuu yhden osakaskunnan lautakunnasta, jokatoimii kuntien yhteisenä vesihuoltotoimintaa ohjaavana tahona. Yhteistoiminnanhallinnosta, käytöstä ja kunnossapidosta vastaa yhteislautakunta osakkaiden sopimienkorvausperusteiden mukaan. Käytännön toimista vastaa yhteislautakunnan alaisuudessatoimiva vesihuoltolaitos. (Juhola 1995)

13Yhteislautakunnassa yhteinen toimielin on vain yhden sopimuskunnan valtuuston jahallituksen alainen. Samoin yhteislautakunnan alaisuudessa toimiva vesihuoltolaitos onvain yhden sopimuskunnan laitos. Lautakunnasta sovitaan kuntien välisellä sopimuksella jasopimuksesta riippuen osakaskunnilla on mahdollisuus saada edustajansa lautakuntaan.(Ryynänen 2005)Yhteislautakunta – muotoinen yhteistyömalli soveltuu kahden tai muutaman osapuolenhankkeeseen, jossa ei ole odotettavissa ristiriitoja eri intressiryhmien välillä. Sitä voidaankäyttää, kun tarvitaan keskitetty johto, mutta ei haluta perustaa uutta organisaatiotayhteistyön hallinnoimiseksi. Yhteislautakunnan käyttö on jatke sopimuspohjaiselleyhteistyölle ja sen avulla pyritään poliittiseen ohjaukseen ja vastuun vahvistamiseenyhteistyössä. (Juhola 1995; Ryynänen 2005)Yhteislautakunta on ollut Suomen vesihuollossa kuitenkin harvinainen toimintamuoto.Tällä hetkellä yhteislautakuntia ei tiettävästi ole toiminnassa lainkaan. Viimeisintoiminnassa ollut yhteislautakunta oli VATOLE, joka hankki talousvettä Valkeakosken,Toijalan ja Lempäälän tarpeita varten. (Katko 1993)3.1.3 KuntayhtymäKuntayhtymä on sopimuspohjaista yhteistyötä ja yhteislautakuntaa tiiviimpi yhteistyönmuoto. Se on tullut kunnallislain uudistamisen myötä lähemmäksi osakeyhtiömallia. (Katko1993) Kuntayhtymää voidaan käyttää muutaman kunnan yhteishankkeissa. Se onvesilaitoksen käyttö- ja ylläpitotoimintoja hoitava organisaatio. Kuntayhtymä voi myöskorvata vesihuoltolaitoksen kokonaan. Se on itsenäinen julkisoikeudellinen yhteisö, johonsovelletaan kuntia koskevaa lainsäädäntöä. Ylintä päätösvaltaa voivat käyttää jäsenkunnat,yhtymäkokous tai perussopimuksessa sovittu toimielin. Jäsenkunnat ovat vastuussakuntayhtymän taloudesta. (Hukka ja Katko 1993; Ryynänen 2005)Hallintoon saattaa liittyä ongelmia hallituksen muodostuessa poliittisin perustein.Hallituksen jäsenten tietämys vesihuoltoasioista saattaa olla hyvin vähäistä. Myös kunnanja kuntayhtymän tavoittelemat edut voivat olla ristiriidassa. Kuntayhtymän positiivisinapuolina on pidetty mm. matalaa byrokratiaa ja tuloutusvaatimusten puuttumista, jollointoimintaa voidaan suunnitella pitkäjänteisesti. (Pietilä 2009)Vuoden 2009 alussa Suomessa toimi kuusi kuntayhtymää, joista viisi toimitti talousvettäosakas- ja asiakaskunnilleen ja yksi, Keski-Uudenmaan vesiensuojelun kuntayhtymä johtiosakaskuntiensa jätevedet edelleen puhdistettavaksi Helsingin Viikinmäen puhdistamolle(Katko ja Pietilä 2009). Vuoden 2010 alussa aloitti toimintansa Helsingin seudunympäristöpalvelut–kuntayhtymä (HSY), johon on yhdistynyt Helsingin, Espoon,

14Kauniaisten ja Vantaan kaupunkien vesilaitokset sekä YTV:n jätehuolto ja seutu- jaympäristötieto. Yhdistymisen jälkeen HSY on pohjoismaiden suurin vesihuoltotoimija jaedustaa lähes neljännestä koko Suomen järjestetystä vesihuollosta. (Piekkari 2009)3.1.4 TukkuosakeyhtiöTukkuosakeyhtiö voi vastata osakaskuntiensa raakaveden hankinnasta, käsittelystä ja senjohtamisesta tai toimittaa vain yhtä tai kahta näistä tehtävistä. Myös jäteveden johtaminenja puhdistaminen voidaan hoitaa tukkutoiminnan kautta. Varsinaisen jakelun taiviemäröinnin hoitavat usein osakaskunnat itse.Tukkuyhtiön organisaatio on yleensä kevyt ja toimiva. Kuitenkin se voidaan luokitellahieman tiiviimmäksi yhteistyömalliksi kuin kuntayhtymä. Organisaatio perustuuosakeyhtiölakiin. Sen ylintä päätäntävaltaa käyttää yhtiökokous, joka kokoontuu kerranvuodessa. Yhtiön toimielin on hallitus, jonka jäsenet ovat henkilökohtaisesti vastuussatoiminnasta. Hallituksen toimintaa kunta ei voi määrätä, mutta voi kuitenkin vaikuttaayhtiön toimintaan. Hallituksella on laajat toimintavaltuudet, mikä helpottaa ja nopeuttaapäätöksentekoa. Toimitusjohtaja huolehtii tukkuosakeyhtiön toiminnasta. (Katko 1993;Hukka ja Katko 1993)Tukkuosakeyhtiö soveltuu hyvin laajaan ja pääomavaltaiseen toimintaan. Kustannustenjakoei yleensä tuota ongelmia. Periaatteena on, että tuloilla katetaan kulut ja kukin osakasmaksaa palveluista käyttönsä mukaisesti. Kunnat voivat itse päättää kuluttajilta perittävänmaksun suuruudesta. Tukkuyhtiöratkaisu on melko helppo toteuttaa, sillä vedenjakelu javerkostot säilyvät edelleen osakaskuntien omistuksessa ja hoidossa. Näin ollen yhtiötäperustettaessa ei tarvitse tehdä suuria muutoksia. (Pietilä 2009; Katko ja Pietilä 2009)Suomessa tukkuyhtiömallin käytöllä on jo pitkät perinteet ja se on sopimuspohjaisenyhteistyön jälkeen yleisimmin käytetty ylikunnallisen vesihuollon yhteistyömuoto. Vuoden2009 alussa tukkuosakeyhtiöitä oli yhteensä 28. Näistä 20 toimi talousveden hankkijana jakahdeksan jäteveden puhdistajana. (Katko ja Pietilä 2009)3.1.5 Alueellinen vesihuoltoyhtiöAlueellinen vesihuoltolaitos on yhteistyömalleista kaikkein tiivein muoto. Se vastaakokonaisvaltaisesti osakaskuntiensa vesi- ja jätevesihuollosta. Tällöin koko alueenvesihuoltojärjestelmä on yhden yhtenäisen organisaation hallinnassa. Toimintamuotona onosakeyhtiö ja se on kuntien omistama, mutta omistajina voi olla myös yksityisiä tahoja.Päätöksenteko on kokonaan vesihuoltoyhtiön vastuulla, mutta kunta toimii kuitenkin

15vesihuollon kehittäjänä ja järjestäjänä. Se valvoo yhtiön toimintaa ja päättää suuristainvestoinneista ja lainantakauksista. (Ryynänen 2005) Hallitus valitaan joka vuosi erikseen,joka voi aiheuttaa riskiä päätöksenteon ja hallinnon jatkuvuudelle (Katko 1993).Vesihuoltoyhtiö omistaa jokaisen osakaskunnan vesihuoltolaitokset ja jakeluverkostot.Käyttöomaisuus voi olla myös kunnilta vuokralla. Kaikilla osakaskunnilla on samatkäyttömaksut kuluttajille. (Katko 1993; Ryynänen 2005)Alueellisen vesihuoltoyhtiön perustaminen tuo paljon etuja. Useamman kunnanomistamalla yhtiöllä on suuremmat resurssit ja asioiden hoito onnistuu keksitetysti.Kuntarajat eivät ole toiminnan esteenä ja isossa yksikössä on mahdollista ylläpitäälaajempaa asiantuntemusta. Kuitenkin yhtiön perustamisvaiheessa saattaa ilmetämonenlaisia ongelmia. Nämä johtuvat usein perustajakuntien erilaisista tarpeista jakäytännöistä vesihuollon piirissä. Myös paikallinen tuntemus heikkenee. Alueellisiavesihuoltoyhtiöitä on tällä hetkellä Suomessa kolme. Vanhin, Paavolan Vesi Oy, muuttuiyhden kunnan alueella toimivaksi vedenhankintayhtiöksi osakaskuntien kuntaliitoksenmyötä. (Pietilä 2009)3.2 Sopimuspohjaisen yhteistyön suhde muuhun ylikunnalliseenyhteistyöhönSopimuspohjainen yhteistyö on usein ensimmäinen askel vesihuollon ylikunnalliselleyhteistyölle. Monissa tapauksissa tiiviimpi yhteistyö on lähtenyt liikkeellesopimuspohjaisesta yhteistyöstä. Harvoin yhteistyötä rysäytetään kerralla käyntiin, ilmantunnustelua ja löyhempiä yhteistyömuotoja, mutta niitäkin tapauksia on.Vesihuollon yhteistyökuviot ovat monessa tapauksessa muuttuneet kuntarakenteenmuutoksen myötä. Toisaalta joissain tapauksissa vesihuollon yhteistyö on myös päinvastoinvaikuttanut kuntaliitosten syntymiseen.3.2.1 Muu kiinteämpi ylikunnallinen yhteistyöTutkimushaastatteluissa kaksi haastateltavaa mainitsi sopimuspohjaisen yhteistyönvaikuttaneen kiinteämmän yhteistyön toteutumiseen tai sen liikkeelle lähtöön. Toisaaltayhdessä tapauksessa haastateltava totesi, ettei sopimuspohjainen yhteistyö ole lainkaanedistänyt kiinteämpää yhteistyötä. Yksi sopimuskunnista oli viimeiseen asti vastaan yhtiönperustamista ja sopimuksen lakkauttamista.Hukka ja Katko (1993) ovat tutkineet vaihtoehtoisia alueellisen yhteistyönkehittämisstrategioita. Asteittain etenevässä yhteistyöstrategiassa edetään olemassa olevien

16organisaatioiden pohjalta useimmiten sopimuspohjaisesti. Kun yhteistyö tiivistyy,kehittyvät myös organisaatiot ja voidaan perustaa esimerkiksi kuntayhtymä taitukkuosakeyhtiö ja lopulta jopa alueellinen vesihuoltolaitos. Tämä vaihtoehto onvarovainen ja mahdollisia ongelmia ennakoiva tapa edetä yhteistyössä.Yhteistyössä asteittain etenemisen vaihtoehtona on ”Rysäytetään Kerralla Strategia.”Äärimmillään se tarkoittaa kunnallisen vesi- ja viemärilaitoksen muuttamista suoraanalueelliseksi osakeyhtiöksi. Jos tämä strategia kuitenkin epäonnistuu, on mahdollista palataedellä olevaan strategiaan. Tosin epäonnistumisen myötä muukin alueellinen yhteistyösaattaa saada vastustusta. (Hukka ja Katko 1993)Juhola (1995) on tutkinut näiden kehittämisstrategioiden kannatusta eri tahoilla. Sekävaltion vesihallinto että kuntien luottamusmiehet ja vesiyhtymien edustajat kannattivatselvästi eniten asteittain etenevää strategiaa. Tämä koettiin hyväksi ja luonnolliseksitavaksi, joka mahdollistaa myös suunnanmuutokset tarvittaessa. Kuitenkin myös”Rysäytetään Kerralla Strategia” sai jonkin verran kannatusta. Tosin useimmat totesivat,että käytännössä asiat etenevät ja noudattavat edellistä strategiaa. Nopeaa muutostakuitenkin puolusteltiin päätöksenteon ja muutosten sujuvuutena ilman jatkuvaa pohdintaa.Yhteistyön vaiheisiin ja sen toteutumiseen vaikuttavat monet tekijät. Usein päätökset ontehty ilman vaihtoehtojen analysointia, jolloin valittu yhteistyömuoto ei välttämättätoimikaan. Päätöksenteossa tulisi siksi huomioida kuntien erilaisuus, niiden rakenne, kokoja kuinka vesihuolto on toteutettu. Myös kuntasektorin muu ylikunnallinen yhteistyövaikuttaa vesihuollon alueella tehtävään yhteistyöhön. Tärkein edellytys ylikunnalliselleyhteistyölle on poliittinen tahto. (Pietilä 2009)3.2.2 Kuntarakenteen muutosSuomen kuntarakenteen kehitykseen ovat ajan saatossa vaikuttaneet monet tekijät.Kuntajaon kehityksessä voidaan havaita kaksi keskeistä vaihetta. Aluksi asukasluvultaansuurimpia kuntia haluttiin jakaa pienemmiksi. Tätä toteutettiin 1890 – luvun lopulta aina1940 – luvulle asti. Kuntakoon pienentäminen johtui useimmiten seurakuntajaonmuutostarpeesta. Pitkät välimatkat koettiin hankalaksi kirkon toiminnan kannalta. Myösmuiden Euroopan maiden pienempään kuntakokoon vedottiin. Vuosisadan vaihteessakuntia oli noin 500 ja 1940 – luvulle tultaessa lukumäärä oli ylittänyt jo 600. (Haveri et al.2003; Laamanen 2009)Kuntien kokonaismäärä alkoi laskea jo toisen maailmansodan jälkeen, jolloinNeuvostoliitolle luovutettavaksi määrätyt alueet käsittivät kaikkiaan 44 kuntaa. Vuosina1946 – 1959 tehtiin yhdeksän kuntaliitosta. Kuntien lukumäärä pysyi kuitenkin lähes

17muuttumattomana 1960 – luvun puoliväliin saakka. Tällöin aikaisemmat käsityksetkuntakoosta alkoivat muuttua merkittävästi. Kuntaa ei nähty enää kansalaisyhteisönä vaanhyvinvointivaltio – ideologian mukaisesti alueellisen tasa-arvon ja palvelutuotannontoteuttajana. Tämän toteutumista pienkuntavaltaisen kuntarakenteen katsottiin vaikeuttavan.(Laamanen 2009)Kuntaliitoksia tehtiin ahkerasti 1960 – luvun puolivälistä aina 1980 – luvun alkuun asti.Tuolloin kuntien lukumäärä väheni yli kahdeksallakymmenellä. Useimmissa tapauksissa olikyse maalaiskunnan liittämisestä lähikaupunkiin tai kauppalaan. Sen sijaan 1980 – ja 90 –luvuilla kuntaliitoksia tehtiin enää reilu kymmenen kappaletta. (Laamanen 2009) Toinensuuri kuntaliitosaalto lähti liikkeelle 2000 – luvulla. Vuosituhannen ensimmäisellävuosikymmenellä liitoksia on tehty yhteensä 64 kappaletta ja kuntien määrä on vähentynytyli sadalla. Vuoden 2009 alussa Suomessa on 348 kuntaa. Vuoden 2012 jälkeen onodotettavissa taas useita kuntaliitoksia. Tällä hetkellä on käynnissä kolmetoista selvitystä,joihin osallistuu yhteensä 44 kuntaa, lisäksi on suuri määrä alustavia ja epävirallisiasuunnitelmia. Kuntaliiton kaupunkitutkimuspäällikkö Kauko Aronen (haastatellut Suomi2009) uskoo, että vuoden 2013 alussa Suomessa on enää 300 kuntaa. Kuntaliitostenvaikutus kuntien lukumäärään on nähtävissä kuvasta 3.3. (Laamanen 2008)Kuva 3.3 Kuntien kokonaismäärän kehitys Suomessa vuosina 1900 – 2009 (Haimi 2008)Suomen kuntarakenteen muutos on osaltaan vaikuttanut myös vesihuollon kehitykseen jakeskittymiseen. Keväällä 2005 valtioneuvosto käynnisti Paras-hankkeen kunta- japalvelurakenteen uudistamiseksi. Hankkeen myötä kaupunkiseutujen tuli laatia suunnitelmaseudullisen yhteistyön lisäämiseksi. (Hagerlund 2009) Esimerkiksi Helsingin seudun

18ympäristöpalvelut–kuntayhtymä sai vauhtia tästä hankkeesta. Kuntayhteistyötä täytyiedistää ja pääkaupunkiseudulla haluttiin kuitenkin välttyä kuntaliitokselta. Kuntayhtymä oliluonnollinen vaihtoehto kuntayhteistyölle. Vesihuoltoalalla yhteistyötä oli tehty joennestään ja alueellisen vesihuoltolaitoksen perustamista oli kaavailtu jo muutamanvuosikymmenen ajan. (Lindberg 2009a)Etenkin vesihuoltolaitosten väliseen ylikunnalliseen yhteistyöhön kuntaliitokset ovatvaikuttaneet voimakkaasti. Kuntien yhdistyessä vesihuoltolaitokset siirtyvät uuden kunnanhallinnon alaisuuteen. Sopimuspohjaiseen yhteistyöhön tämä vaikuttaa useimmiten niin,että sopimukset raukeavat. Monesti kuntaliitos johtaa myös vesihuoltolaitostenyhdistymiseen ja pienimpien laitosten käytöstä poistoon.Kuntaliitoksen myötä alueellisessa vesihuoltoyhtiössä muodollinen omistuspohja muuttuu,vaikka toiminta jatkuisikin kuten aiemmin. Tästä esimerkkinä on Suomen vanhinalueellinen vesihuoltoyhtiö Paavolan Vesi Oy, joka perustettiin jo vuonna 1965. Sentoiminta-alue käsittää Ruukin ja Siikajoen kuntien alueet. Yhtiö toimi ylikunnallisenavesihuoltolaitoksena aina vuoteen 2007 asti, jolloin Ruukki liittyi Siikajokeen. Tämänjälkeen alueellinen vesihuoltoyhtiö muuttui vain yhden kunnan alueella toimivaksiosakeyhtiöksi. (Pietilä 2009) Joskus taas kuntaliitos ajaa vesihuollon alueellistamisen ohi.Yhdessä esimerkkitapauksessa suunnitteilla ollut alueellinen vesihuoltolaitos jäitoteutumatta, kun kunnat liittyivät yhteen.Toisaalta vesihuollon ylikunnallinen yhteistyö voi myös edistää kuntaliitoksenmuodostumista. Tutkimuksessa mukana olleista esimerkkitapauksista kolmessa olitapahtunut kuntaliitos sopimusosapuolten välillä. Näistä kolmesta kaksi ilmoitti, ettävesihuollon yhteistyö oli vaikuttanut jonkin verran kuntaliitoksen syntymiseen. Yhdessätapauksessa vesihuollon yhteistyö ei ollut edistänyt kuntaliitoksia, mutta vesihuolto pienilläpaikkakunnilla on kehittynyt huomattavasti kuntaliitosten myötä.Mikkelin tapauksessa kuntaliitokset vaikuttivat sopimuspohjaiseen yhteistyöhön niin, ettäyhden vesihuoltolaitoksen piirissä olevat sopimukset lisääntyivät kuntaliitoksen myötä.Tässä tapauksessa Haukivuoren ja Pieksänmaan välille oli solmittu sopimus vuonna 2003.Kuitenkin vuonna 2007 Haukivuoren kunta liittyi Mikkelin kaupunkiin ja Pieksänmaankunta liittyi Pieksämäen kaupunkiin. Näin sopimus muuttui Mikkelin ja Pieksämäenväliseksi sopimukseksi vuonna 2007. (Turkki 2009)Kuntaliitokset eivät kuitenkaan aina saa kehuja vesihuollon suunnalta. Esimerkiksi Salontapauksessa vesilaitospäällikkö Kalle Virtanen (2009) toteaa, että vesivarannot ovat nytturvattu kunnan tarpeisiin, mutta vesihuoltolaitosten saattaminen teknisesti samalle tasollevie kauan aikaa. Hiljainen tieto katoaa, kun työntekijät siirtyvät muihin tehtäviin.

193.3 Vesihuollon keskittämiseen johtavat tekijätVesihuollon alalla yhteistyön tarve on lisääntynyt jatkuvasti. Tarpeelle on monia syitä jaoikean yhteistyömuodon valitsemiseen vaikuttavat aina paikalliset olosuhteet. Yhteistyönalkamisen perinteisenä syynä on konkreettinen hyvälaatuisen raakaveden tarve, jota kunnanomalta alueelta ei ole löytynyt riittävästi. Jätevedenpuhdistuksen osalta yhteistyöhönhalutaan ryhtyä useimmiten kahdesta syystä: purkuvesistön tilaa halutaan parantaajohtamalla jätevedet kauemmas puhdistettavaksi tai taloudelliset syyt, jotka liittyvät useintuleviin investointeihin ja vähäisiin taloudellisiin resursseihin. (Pietilä 2009) Useinvaihtoehtoina ovat vanhan puhdistamon saneeraus tai jätevesien siirto suuremmallepuhdistamolle. Tyypillinen yhteistyö syntyy, kun pienet kunnat yhdistävät resurssejaan taisuuremmat kunnat myyvät palvelujaan pienemmille.3.3.1 Toimintaympäristön muutosVesihuollon toimintaympäristö muuttuu jatkuvasti. Tällä hetkellä pinnalla olevistamuutosvoimista voidaan nostaa esiin muutamia tärkeimpiä ja eniten keskittämiseenvaikuttavia tekijöitä. Muutosvoimat voidaan jakaa ns. sisäisiin ja ulkoisiin trendeihin.Sisäisiä trendejä ovat mm. huoli ammattihenkilöstön saatavuudesta, vesihuoltolaitostentaloudellinen tilanne ja omistajapolitiikka. Ulkoisia trendejä puolestaan ovat mm.aluerakenteen muutos, ilmaston ääri-ilmiöiden lisääntyminen sekä vaatimustenkiristyminen lainsäädännön ja kuluttajien taholta. (Silfverberg 2007)Suuret ikäluokat ovat jäämässä eläkkeelle. Tämän myötä poistuu työtehtävistään myössuuri osa vesihuollon ammattilaisista. Huoli hiljaisen tiedon katoamisesta ja uusienpätevien ammattilaisten riittävyydestä on aiheellinen. Vesihuoltolaitosten, lähinnä pientenja keskisuurten, taloudellinen tilanne huolestuttaa. Tulot eivät riitä kattamaan niidenkäyttömenoja ja poistoja. Kuntaliiton (2007) mukaan vesihuoltolaitokset toimivat yhäuseammin kunnan tuen turvin. (Hahto 2004; Kuntaliitto 2007)Suomessa aluerakenne muuttuu yhä kaupunkikeskeisemmäksi, jolloin vesihuolloninvestointitarpeet suurimmissa kaupungeissa kasvavat. Ilmastonmuutoksen myötä säänääri-ilmiöt lisääntyvät ja tämä kasvattaa paineita myös kriisiajan vesihuollon investoinnissa.Lisää investointeja ja resursseja vaativat myös kiristyvä lainsäädäntö ja yhä tietoisemmatkuluttajat. Ympäristövaatimukset kiristyvät sekä globaalisti että EU:n tasolla. (Hahto 2004;Silfverberg 2007)Kuntaliiton kannanoton (2007) mukaan koko Suomen vesihuollon laitosrakenne kaipaauudistusta. Vuonna 2007 kuntien 25 suurimman laitoksen osuus vedenmyynnistä oli noin60 prosenttia ja 400 pienimmän laitoksen osuus loput 40 prosenttia. Häiriöt veden laadussa

20ja toimittamisessa sekä taloudelliset ongelmat keskittyvät pieniin laitoksiin. Kuntalaistenasianmukaisen vesihuollon turvaaminen edellyttää vesihuoltolaitosten toimintakyvynvarmistamista tulevaisuudessakin. Kuntaliiton (2007) mukaan tämän tavoitteentoteuttaminen on vaikeaa muutoin kuin laitosten kokoa suurentamalla ja lukumääräävähentämällä. Kuntaliitosten yhteydessä tapahtuvien vesihuoltolaitosten yhdistämisenlisäksi kuntien tulisi aktiivisesti yhdistää pieniä laitoksiaan alueellisiksi, kuntienomistamiksi toimintakykyisiksi vesihuoltolaitoksiksi.3.3.2 Yleinen suhtautuminen vesihuollon keskittämiseenYlikunnallisten vesihuolto-organisaatioiden määrä on lisääntynyt tasaisesti 1960-luvultalähtien. Useamman kunnan alueella on myös tehty suunnitelmia alueellisen vesihuollonjärjestämiseksi. Kuntaliitokset ovat tuoneet ja tuovat jatkossa oman lisänsä alueellistenorganisaatioiden järjestäytymiseen. On kuitenkin tapauksia, joissa tiiviimpään yhteistyöhönei syystä tai toisesta ole ryhdytty, vaan vesihuollon kehittämistä on jatkettusopimuspohjaisen yhteistyön pohjalta. (Pietilä 2009)Vuonna 1974 Vesihallituksen tilastojen mukaan Suomessa oli kaikkiaan 731 vesilaitosta ja603 viemärilaitosta, jotka palvelivat vähintään 200 asukasta (KUVENE 1975). Vuosina2001-2002 vesihuoltolaitosten lukumäärä oli 784 kappaletta (AVL200). Näistä suurin osahoitaa sekä vedenhankinnan että viemäröinnin. Vesihuoltolaitoksista 262 oli osuuskuntia,joista vain 55 toimii sekä vesi- että viemärilaitoksena ja suurin osa hoitaa vainvedenhankintaa. Pelkkiä viemärilaitoksia on käytössä enää muutama. (Muukkonen et al.2003)Nykypäivän trendinä on nähtävissä alueellisten vesihuoltolaitosten perustaminen. Vuoden2009 alussa niitä oli yhteensä 37 kappaletta ja selvityksiä tehdään yhä useammalla alueella.Yleinen ilmapiiri tuntuukin puoltavan vesihuollon keskittämistä. On kuitenkin hyvä esittääkysymys, voidaanko keskittämistä pitää hyvänä yleisenä ratkaisuna aina ja kaikkialla,tutkimatta ensin paikallisia, ratkaisuihin olennaisesti vaikuttavia tekijöitä?Keskittämisen eduista on puhuttu jo useamman vuosikymmenen ajan. Jo 1980-luvullaSuunnittelukeskus Oy:n johtaja Timo Markkanen (1988) kirjoitti Vesitalous-lehteenalueellisen vesi- ja viemärilaitoksen järjestämisen näkökohdista. ”Suuri on kaunista,” hänperusteli näkemyksiään ja luetteli joukon suuren laitoksen tuomia etuja, joita nykyäänkinkäytetään perusteluina vesihuollon keskittämiselle:- taloudelliset edut- toiminnan varmuus myös kriisiaikana- kuntarajat eivät ole esteenä

21- laitoksen käytön optimointi- puhdistamoiden yhdistäminen merkitsee yleensä myös jäteveden purkukohdansiirtämistä vesistökuormituksen kannalta parempaan paikkaan.Pienet vesilaitokset nähdään usein kehityksen jarruna. Ja esimerkiksi Vahalan (haastatellutKihl 2008) mukaan pienet yksiköt ovat uhka turvallisuudelle. Suurempiin laitoksiin onmahdollista palkata riittävästi ammattitaitoista henkilökuntaa. Myös Lipponen (haastatellutÅkerlind 2008) peräänkuuluttaa suurempia vesihuollon yksiköitä. Pienen yksikön onvaikeampi järjestää pitkällä tähtäimellä tarpeeksi laadukasta vedenhankintaa jajätevedenpuhdistusta. Hän uskoo Suomen vesihuollon integroituvan edelleen isommiksiyksiköiksi. Kiuru (2005) näkee ilmeisen selvänä, että tulevaisuudessa 35-40 kuntienomistamaa alueellista vesihuolto-osakeyhtiötä hoitaa 95 % Suomen vesihuollosta.Myös viranomaistaholta on esitetty keskittämistä puoltavia mielipiteitä. Maa- jametsätalousministeriö esittää vesihuollon kehitystavoitteeksi suuremmat yksiköt (Hanski2005). Vesi- ja viemärilaitosyhdistys ja Kuntaliitto ovat puolestaan laatineetvesihuoltoyhteistyöstä kertovan ja sitä vahvasti puoltavan esitteen kuntien javesihuoltolaitosten päättäjien käyttöön (Taipale 2005).Toisaalta keskittämisen järkevyysrajankin täytyy jossain vaiheessa tulla vastaan.Esimerkiksi Salon kaupungin viemärilaitoksen käyttöpäällikkö Jyrki Toivonen (haastatellutOrkoneva 2009) sanoo, että pienemmissä tapauksissa kuten Salon vesihuollossakeskittämisen kannattavuuden raja ei tule lainkaan vastaan, mutta esimerkiksi Turussatilanne saattaa olla toinen. ”Kun sinne keskitetään satojen tuhansien ihmisten jätemäärä,voivat keskittämisen edut olla kyseenalaisia.” Vertailulaskelmien mukaan volyymin kasvuaiheuttaa kustannussäästöjä vain tiettyyn rajaan asti (Markkanen 1988).Nyt esillä on etupäässä väitettyjä keskittämiseen liittyviä etuja. Tarkastelussa tulisikuitenkin ottaa huomioon myös toinen puoli ja muistaa, että pienilläkinvesihuoltolaitoksilla on omat etunsa. Esimerkiksi vesihuollon haavoittuvuus. Mitä tehdäänjos alueellinen, puolen maakunnan jätevedenpuhdistamo menee epäkuntoon? Toisaalta isopuhdistamo on myös iso pistekuorma. (Katko 2005a) Joka tapauksessa on hyvä muistaa,ettei totuus ole koskaan mustavalkoinen, vaan vaihtoehtoja tulisi miettiä ja katsoa asiaauseasta näkökulmasta ja tapauskohtaisesti. Viitasaari (1995) muistuttaakin että, vaikkaviranomaisten kanta poikkeuksetta tuntuu puoltavan keskitettyä ratkaisua, se on syytäkyseenalaistaa kaikkiin tapauksiin sopivana standardiratkaisuna.

224. SOPIMUSPOHJAINEN YHTEISTYÖ 1970-LUVULTA2000-LUVULLEYlikunnallinen sopimuspohjainen yhteistyö alkoi Suomessa jo vuonna 1959, jolloinsolmittiin ensimmäinen veden myyntiä koskeva sopimus Espoon ja Kauniaisen välille.Jätevesien vastaanotto sopimuspohjaisesti alkoi vähän myöhemmin, vuonna 1961. SilloinVantaa alkoi johtaa sopimusperusteisesti jätevesiään Helsinkiin puhdistettavaksi.Sopimuspohjainen yhteistyö on vesihuollon ylikunnallisista yhteistyömuodoista käytetyinsekä yksi vanhimmista. (KUVENE 1975)4.1 Sopimuspohjaisen yhteistyön luonneTässä tutkimuksessa kiinnitetään huomiota talousveden myyntiä ja jäteveden käsittelyäkoskeviin sopimuksiin. Vesihuoltolaitosten väliset sopimukset saattavat koskea myösmuitakin toimintoja kuten lietteenkäsittelyä, yhteistyötä laitosten valvonnassa tai teknistäavunantoa, mutta nämä osa-alueet on rajattu tämän tutkimuksen ulkopuolelle.Veden osto- ja myyntisopimukset ovat jaoteltu jatkuviin ja tilapäisiin. Sopimukset vedenjatkuvasta myynnistä tai ostamisesta koskevat niitä tapauksia, joissa vettä myydäänjatkuvasti sopimuksessa sovittu määrä, usein sovituilla määrän muutoksilla. Vedentilapäistä myyntiä koskevat sopimukset voivat olla ns. kriisiajan sopimuksia, jolloin vettätoimitetaan häiriötilanteen sattuessa tai satunnaista vedentoimitusta koskevia sopimuksia.Näissä tapauksissa laitosten välille on vedetty vesijohdot, mutta ne eivät ole käytössä taiovat käytössä vain satunnaisesti.Sopimukset ovat useimmiten kahdenkeskisiä tai muutama osapuolen välisiä. KUVENE:n(1975) teettämässä tutkimuksessa mainitaan, että sopimukset ovat vapaamuotoisia ja niissämainitaan osapuolten oikeudet ja velvollisuudet. Yhteistoiminnasta päättää kunnan puolestasen valtuusto. Sopimuksiin liittyvistä seikoista on määräyksiä mm. laissavarallisuusoikeudellisista oikeustoimista (1929) sekä kunnallislaissa (136§), joka vuonna1995 korvattiin kuntalailla (kuntalaki 1995).Sopimukseen perustuvan yhteistoiminnan puitteissa ei ole mahdollista asettaasopimuskuntien yhteistä viranomaista, joka hoitaisi hallintotehtäviä ja päättäisi sopimuksenmukaisista asioista. Sopimukseen liittyvistä tehtävistä huolehtii yleensä vain yksisopimuskunta, jolloin muut osapuolet osallistuvat tehtävien hoitamisesta aiheutuviin

23kustannuksiin. (KUVENE 1975)Sopimuspohjaiselle yhteistyölle on ominaista, että sopimuksia voidaan sopia useampienkuntien ja vesihuoltolaitosten kanssa. Yhdellä vesihuoltolaitoksella voi olla käytössä jopakymmenen sopimusta eri kuntien kanssa. Sopimuksia voi olla sekä veden myynnistä jaostosta että jäteveden käsittelystä. Tällaisia tapauksia ei kuitenkaan ollut vielä 1970-luvullakovinkaan monta. Sopimuspohjaisen yhteistyön lisääntyessä luonnollisesti myössopimusten lukumäärä vesihuoltolaitosta kohti lisääntyi. Useita sopimuksia omaavienvesihuoltolaitosten lukumäärä on lähes kuusinkertaistunut 30 vuoden aikana. (kuvat 4.1 ja4.2)Kuva 4.1 Useampia sopimuksia omaavien vesihuoltolaitosten lukumäärä vuonna 1975Kuva 4.2 Useampia sopimuksia omaavien vesihuoltolaitosten lukumäärä vuonna 2006

24Kuvasta 4.2 voidaan huomata, että useita sopimuksia solmitaan etenkin talousvedenmyyntiä ja ostoa koskevana. Talousveden myyntisopimuksia oli parhaimmillaan viisi(Case1: Vihanti) ja ostosopimuksia neljä kappaletta yhdellä vesihuoltolaitoksella. Jätevedenkäsittelyssä huomattavasti yleisempää on vastaanottaa jätevettä useammalta eripaikkakunnalta kuin johtaa sitä useaan eri paikkaan. Suuri puhdistamo voi ottaa vastaanusean eri naapurikunnan jätevedet. Jäteveden poisjohtaminen useammalle puhdistamollejohtuu todennäköisesti maantieteellisistä seikoista. Tilanne vuonna 1975 olisamankaltainen, mutta sopimuksia oli tuolloin kokonaisuudessaan huomattavastivähemmän.4.2 Sopimusten sisältöSopimusten on todettu eroavan hyvin paljon toisistaan. Osa on hyvin suppeita ja varsinyleisluontoisia, kun taas toiset ovat erittäin yksityiskohtaisia ja sisältävät tarkat määrityksetosapuolten oikeuksista ja velvollisuuksista (KUVENE 1975).Tässä kappaleessa on käytetty pohjana Vesi- ja viemärilaitosyhdistyksen (2008)sopimusmalleja. Julkaisun valmisteluvaiheessa VVY lähetti siitä alustavan version joillekinvesilaitoksille kommentoitavaksi. Joensuun Veden johtaja Erkki Kettunen oli mukanakehitystyössä ja Joensuun sopimusmallit olivat yhtenä esimerkkipohjana uusille malleille.(Kettunen 2009) Tutkimuksessa mukana olleista esimerkkitapauksista kaksi oli käyttänytohjeita uusien sopimusten pohjana. Toisessa ohjeet olivat selvästi edistäneet sopimuksenmuodostumista. ”Kun sopimuspohja oli alan ihmisten valmiiksi laatima, se kelpasi hyvinnaapurikuntaankin”, totesi Turkki (2009). Kahdessa tapauksessa mainittiin, että ohjeitaaiottiin tulevaisuudessa käyttää hyväksi.Seuraavassa on yhdistetty talousveden myymistä sekä jätevedenkäsittelyä koskevatehdotukset, sillä ne ovat hyvin pitkälle samoja. Jos ohje koskee vain toista tapausta, on siitäerikseen maininta. Täytyy kuitenkin muistaa, että seuraavat ohjeet ovat vain ehdotuksia,eikä missään tapauksessa määräyksiä tai velvoitteita sopimuksia tehtäessä. Kommentit jalisäykset on otettu tutkimuksissa (KUVENE 1975 ja tämä hanke) käytetyistäesimerkkisopimuksista, joita oli yhteensä 22 kappaletta.4.2.1 Verkoston käyttö ja kunnossapitoSopimuksessa tulee mainita mitä palveluntuottajalle kuuluvia, aikaisemmin rakennettujajohto-osia käytetään sopimuksessa tarkoitettuun veden toimittamiseen tai jätevedenjohtamiseen. Tässä tapauksessa tulisi sopia maksettavasta korvauksesta. Palvelun ostajakorvaa toimitettavaa vesimäärää tai jätevesimäärää vastaavan suhteellisen osuudenkysymyksessä olevan johto-osan nykyarvosta. Korvaus suoritetaan, mikäli palveluntuottaja

25on varautunut tarvittavaan kapasiteettiin investoimalla laitoksiinsa rakentamis- jalaajennuskustannuksin. Korvaus voidaan sisällyttää myös veden tai jäteveden hintaan.(Vesi- ja viemärilaitosyhdistys 2008)Sopimuksessa tulee määritellä veden toimituksen tai jäteveden johtamisen aloittamisenajankohta. Siihen mennessä johtolinjat ja niihin kuuluvat laitteet tulee saada käyttökuntoonja tehdä käyttöönottotarkastus. Johtolinjojen käyttö- ja kunnossapitotoimet jaetaanhallinnollisen aluejaon pohjalta. Näin vastuupiireillä on yksiselitteinen ja selkeä raja.Hallintoalueita ovat kunnan alue ja vesihuoltolaitoksen toiminta-alue. Kustannustenjakoperusteena on mitattujen vesi- tai jätevesimäärien suhde. Kustannukset voidaansisällyttää veden hintaan. (Vesi- ja viemärilaitosyhdistys 2008)Vertailussa käytetyistä esimerkkitapauksista neljässä mainittiin, että kumpikin osapuolikustantaa verkostonsa kunnan rajalle asti. Yksi erikoistapaus oli Tampereen ja Pirkkalankunnan välillä oleva vesihuollon operointisopimus vuodelta 2007. Sen mukaan TampereenVesi hoitaa kunnan vesihuollon, vedenjakelun ja viemäröinnin sekä verkostojenkunnossapidon, kokonaan liittyjille saakka. Tällöin se saa itse laskuttamansa maksutulotliittyjiltä ja maksaa verkosta sovitun vuokran Pirkkalan kunnalle, joka omistaa verkoston jakustantaa investoinnit. (Pesonen 2009)Oulun tapauksessa todettiin, että olennainen osa veden tilapäistä toimitusta koskeviasopimuksia ovat tekniset huomiot verkoston huollosta. Verkosto täytyy käydähuuhtelemassa vuosittain, jotta se pysyy käyttökunnossa mahdollisen häiriötilanteenvaralta. Kunnat voivat sopia huuhdeltavista alueista keskenään. (Lähdemäki 2009)4.2.2 Talous- tai jäteveden määrä ja laatuKäytännöllisistä syistä mittauskaivo mittareineen sekä jäteveden näytteenottotila onpalveluntarjoajan omaisuutta. Tämä myös huolehtii niiden rakentamisesta jakunnossapidosta kustannuksellaan. Palvelunostaja vastaa rakennuskustannuksista. (Vesi- javiemärilaitosyhdistys 2008)Jäteveden osalta kapasiteettivaraus tulee laskea noin 10 vuoden ennusteen mukaisesti.Lyhytaikaisia ylityksiä tulee sallia, mutta niistä on ilmoitettava etukäteen vastaanottajalle jamaksettava siitä aiheutuvat kustannukset. Jos tiedossa on pitkäaikainen kapasiteetin ylitys,liittyjän tulee ostaa tai vuokrata tarvitsemansa kapasiteetti vastaanottajalta. Hule- javuotovesien joutuminen jätevesiviemäriin tulee estää. Kuitenkin ne liittyjät, jotka ovatolleet sekaviemäröinnin piirissä ennen sopimuksen tekoa, tekevät poikkeuksen. Josvuotovesimäärärajat ylitetään, tulee liittyjän tehdä vuotovesiselvitys. (Vesi- javiemärilaitosyhdistys 2008)

26Talousveden osalta tulee varautua ostajan suorittamaan, sopimuksesta poikkeavaanvedenottoon. Ostaja on velvollinen korvaamaan kulut, jotka aiheutuvat poikkeuksellisestavedenotosta. Myyjän oman kapasiteetin turvaamiseksi rajat maksimivedenotolle tuleemäärätä. (Vesi- ja viemärilaitosyhdistys 2008)Yksi kaikkein tärkeimmistä sopimusehdoista on vastuun rajan määritys. Vastuun raja tulisiilmoittaa mahdollisimman tarkasti. Yleensä vastuu talous- tai jätevedestä ja sen laadustasiirtyy palvelun ostajalle liittämiskohdassa. Sopimuksessa määriteltyjen omistusperusteidenolisi hyvä olla yhdenmukaiset käyttö- ja kunnossapitovastuun kanssa. Ennen sopimuksenvoimaantuloa vallinneita omistussuhteita ei ole tarpeen muuttaa. Omistuspohja jakautuuhallinnollisen aluejaon mukaan. Veden otto- ja käsittelylaitteet sekä jätevedennäytteenottotilan ja mittaamon omistaa kuitenkin aina palvelun tuottaja. (Vesi- javiemärilaitosyhdistys 2008)Toimitettavan talousveden tulee täyttää kulloinkin voimassa olevanterveydensuojelulainsäädännön mukaiset laatuvaatimukset. Kumpikin sopijapuoli varmistaaveden laadun omalla vastuualueellaan. Jätevesille tulee myös asettaa laatuvaatimukset janiiden laatua tulee tarkkailla säännöllisesti puhdistamon toiminnan turvaamiseksi.Sopijapuolten tulee laatia erityinen tarkkailuohjelma. Lisäksi vastaanottajalla on oikeussuorittaa tarkastuksia ja tutkimuksia liittyjän viemäriverkostossa. Jos laatuvaatimukset eivättäyty, liittyjä vastaa siitä mahdollisesti aiheutuvista ylimääräisistä kustannuksista. (Vesi- javiemärilaitosyhdistys 2008)Esimerkiksi Porin ja Ulvilan välisessä sopimusluonnoksessa, joka koskee eräidenkaupungin alueiden jätevesien johtamista maalaiskunnan puhdistamoon, on tarkastimääritelty kuinka paljon ja millaista jätevettä puhdistamolle saa johtaa. Jäteveden sallittulaatu on määritelty BHK7:n, kiintoaineksen määrän ja kokonaisfosforin suurimpinasallittuina vuorokausiarvoina. Lisäksi myrkkyjä tai muiden puhdistustulosta huonontaviaaineita sisältävän jäteveden johtaminen puhdistamolle on kielletty. Maalaiskunnalla onoikeus suorittaa jäteveden laatuun ja määrään liittyviä tutkimuksia. (KUVENE 1975)4.2.3 MaksutAsian luoteen vuoksi hinnanmäärityksessä tulisi pyrkiä nk. omakustannushintaan.Kumpikaan sopijapuoli ei saa pyrkiä yksipuolisesti hyötymään hankkeesta toisenkustannuksella, vaan saavutettava hyöty jaetaan tasapuolisesti sopijapuolten kesken.Laskutus voi tapahtua sovittuina ajanjaksoina etukäteen tai mittauksen perusteellajälkikäteen. Jos laskutus tapahtuu etukäteen, suoritetaan hyvitys mittarinluennanperusteella. Hinnoitteluperusteet esitetään sopimuksen liitteessä, koska siihen voi

27tarvittaessa tehdä tarkistuksen ilman, että koko sopimusta täytyy muuttaa. (Vesi- javiemärilaitosyhdistys 2008)Vertailussa käytetyistä esimerkkitapauksista maksujen muodostumiseen liittyviä tekijöitämainittiin yhteensä 19 tapauksessa. Näistä 11 sopimusta koski talousvedenmyyntiä, joistakaksi koski tilapäistä vedentoimitusta. Jäteveden käsittelystä oli kahdeksan sopimusta.Maksujen määräytyminen vaihteli paikkakunnittain melko paljon. Myös talousvedenmaksut ja jäteveden maksut muodostuivat keskenään erilaisista osista.Maksuihin vaikuttavista investoinneista ja kustannuksista mainittiin rakennus-, saneerausjakunnossapitokustannukset, käyttökustannukset, hallintokulut sekä vedenhankintakulut.Näihin kustannuksiin palvelun ostaja osallistui tietyllä prosenttiosuudella. Kahdeksassatapauksessa kustannuksiin osallistuminen laskettiin kapasiteettivarauksen tai toimitettavanjäteveden määrän suhteen. Joissakin tapauksissa osuus lisättiin veden hintaan.Kustannukset voidaan jakaa myös mitoitusvirtaamien tai asukasvastineluvun mukaan.Kuvassa 4.3 on esitetty, kuinka eri kustannukset ovat vaikuttaneet maksujenmuodostumiseen sekä talousveden myyntiä että jäteveden käsittelyä koskevissasopimuksissa.Kuva 4.3 Kustannusten vaikutus maksujen muodostumiseen esimerkkisopimuksissaHelsingin tapauksessa, vuonna 1974 tehdyssä sopimuksessa, vedentoimitusmaksutmääräytyivät erikoistariffin mukaisesti. Erikoistariffi muodostui vedenhankinnan japuhdistuslaitosten menoista sekä hallinnon ja muista yleisistä kuluista (KUVENE 1975).Sopimus päättyi vuonna 1993, jolloin se uusittiin entisen pohjalta ja muuttui vedenhinnoittelun osalta selkeämpään muotoon. Nyt maksut perustuvat kokonaankapasiteettivarausten perusteella laskettuun hintaan. (Lindberg 2009)

28Talousveden hintaan oli yhdessä tapauksessa laskettu perusmaksu, kahdessa tapauksessakäyttömaksu ja yhdessä tapauksessa mainittiin liittymismaksusta, joka tuli suorittaa ennenvedentoimituksen aloittamista. Kahdessa tapauksessa hintaan lisättiin vielä tiettyprosenttiosuus yleiskustannuksina. Uusien investointien myötä maksut voidaan määritelläuudestaan. Kahdessa tapauksessa oli maininta, että hinnat tarkistetaan vuosittain indeksinmukaisesti, joka on riippuvainen vuoden aikana tehdyistä investoinneista.Tampereen ja Pirkkalan sekä Tampereen ja Kangasalan välille 1970-luvun alussasolmituissa, jäteveden käsittelyä koskevissa sopimuksissa oli maininta myösvuosimaksusta. Sopimuksen mukaan maalaiskunnat osallistuvat hoitokustannuksiinmaksamalla tietyn vuosimaksun, joka määräytyy pumppaus- ja puhdistuskustannusten sekäviemäreiden hoito- ja puhdistuskustannusten mukaan. (KUVENE 1975)Kuudessa tapauksessa maksut olivat sidottuja palveluja tarjoavan kunnan kuluttajahintaan.Näistä neljä mainitsi, että yleisestä käyttömaksusta otetaan tietty prosenttiosuus. Joensuuntapauksessa sopimusluonnoksen mukaan Pyhäselän maalaiskunta liittää Reijolan alueenvesijohtoverkoston Joensuun kaupungin verkostoon sen hyväksymien suunnitelmienmukaan liittyjän omalla kustannuksella. Liittyjä voi edelleen jakaa ostamaansa vettäPyhäselän kunnan alueella erikseen vahvistettavan hinnan mukaisesti. Laskutus vedestätapahtuu neljännesvuosittain, jolloin liittyjä maksaa kaupungille kulutusmaksun, jonkasuuruus on kaupungissa yleisesti perittävän yksityisen vedenkulutustariffin mukainenlisättynä 12,5 prosentilla. (KUVENE 1975)Kahdessa tapauksessa veden hinta oli sidottu myydyn veden määrään. Veden yksikköhintalaski sitä mukaa kun toimitetun veden määrä nousi. Toisessa tapauksessa sopimus koskiveden tilapäistä myyntiä.4.2.4 PoikkeustilanteetPoikkeustilanteita sopimuspohjaiseen yhteistyöhön voi syntyä, kun osapuolesta riippuvastatai riippumattomasta syystä sovittuun tavoitteeseen ei päästä ja sopimuksen ehtojajoudutaan rikkomaan. Tällainen tapaus voi syntyä esimerkiksi kuivuuden aikana, jolloinveden myyjä ei pystytäkään toimittamaan sopimuksen mukaista veden määrää. Myösputkirikot, tulvat tai muut luonnonolosuhteet voivat aiheuttaa poikkeustilanteita.Sopijaosapuolesta riippuva syy voi olla esimerkiksi talousveden tai jäteveden laadunmuuttuminen. Esimerkiksi Loimaan tapauksessa puhdistamolle toimitetun jäteveden laatuylitti puhdistuskapasiteetin, jolloin liittyjänä olevalta Mellilän kunnalta vaadittiin toimiatilanteen korjaamiseksi. Kunta puolestaan vaati siellä sijaitsevaa teurastamoa rakentamaanoman puhdistamon, jolloin tilanne korjaantui. (Grön 2009)

29Sopijaosapuolet ovat velvollisia korvaamaan toisilleen vahingon, jonka syynä onsopimuksen vastainen toiminta tai sopimuksen laiminlyönti, ellei kyseessä ole ylivoimaineneste, joka määritellään erikseen sopimusehdossa. Korvausvelvollisuus syntyy esimerkiksisilloin, kun veden myyjä toimittaa ostajalle vettä, joka ei täytä talousvedenlaatuvaatimuksia. Veden ostaja ei tällöin pysty huolehtimaan omista toimitusvelvoitteistaan.Vastaava tilanne syntyy, jos viemäriverkostoon liittyjä toimittaa vastaanottajallelaatuvaatimukset ylittävää jätevettä. (Vesi- ja viemärilaitosyhdistys 2008)Lähtökohtana toiminnalle voidaan kuitenkin pitää, että sovittua toimitusvelvollisuutta tulisinoudattaa myös poikkeustilanteissa. Täysimääräistä toimitusvelvollisuuden noudattamistaei kuitenkaan voida vaatia silloin, kun vettä ei ole riittävästi eikä se riipu sopijapuolista.(Vesi- ja viemärilaitosyhdistys 2008)Korjaus- ja muutostöistä tulisi sopia etukäteen palvelun ostajan kanssa ja ne tulisi suorittaapienen vedenkulutuksen aikana. Palvelun tuottajan on ilmoittava välittömästi palvelunostajalle veden toimituksen keskeytyksistä tai rajoituksista tai viemäriverkostonkäyttökatkoksista. (Vesi- ja viemärilaitosyhdistys 2008)Tutkimushaastatteluissa kysyttiin erikseen poikkeustilanteiden huomioimisestasopimuksissa. Seitsemän yhdeksästä mainitsi em. huomion sisältyvän sopimuksiin.Joissakin tapauksissa tämä oli tehty vain sivuhuomiona ja joissakin tapauksissayksityiskohtaisemmin. Yhdessä tapauksessa poikkeustilanteet oli huomioitu tavanomaisillaforce majeure-pykälillä, joka tarkoittaa pykälää ylivoimaisista olosuhteista, joistasopimuksen osapuolet eivät ole vastuussa. Yhdessä tapauksessa mainittiinvarasysteemeiden käyttöönotosta ja kahdessa tapauksessa tiedotuksesta mahdollisuuksienmukaan etukäteen. Vihannin tapauksessa kahden kunnan kanssa oli tehty avunantosopimusylivoimaisen vedentoimitusesteen sattuessa. Avunanto voi tarvittaessa olla henkilöstö- taitarvikeapua. (Kotila 2009)Mikkelin tapauksessa sopimusosapuolesta riippumattoman syyn takia (esim. kuivuus)veden toimituksen määrää voi vähentää, mutta vedentulo ei saa lakata. Jos näin käy,viranomaisen on todettava syyn olevan pätevä. Jos vedentoimitus katkeaa,sopijaosapuolesta riippuvasta syystä, siitä on ilmoitettava hyvissä ajoin. Jos sopimustarikotaan, on rikkoja korvausvelvollinen. (Turkki 2009) Yhdessä esimerkkitapauksessamainittiin, että vedentoimitus voidaan katkaista, jos sopimusehtoja ei täytetä. Kahdessajäteveden käsittelyä koskevassa sopimuksessa oli myös maininta toiminnan lakkaamisesta,jos jäteveden laatukriteerit eivät täyty. Porin ja Ulvilan välisessä sopimuksessa oli vastaavamaininta jätevedenkäsittelyä koskien: ”Mikäli kaupungin jätevedet laatunsa tai määränsäpuolesta poikkeavat vaarantavasti tämän sopimuksen vaatimuksista on maalaiskunnallaoikeus välittömästi lopettaa viemärivesien vastaanotto, jolloin sopimus purkautuu yhden

30vuoden kuluttua vastaanoton lopettamisesta, ellei kaupunki tänä aikana esitä hyväksyttävääsuunnitelmaa toimenpiteistään sopimuksenmukaiseen tilanteeseen pääsemisestä”(KUVENE 1975).4.2.5 Sopimuksen muuttaminenLaajoja hankkeita koskeville sopimuksille on luonteenomaista, että ne lähtökohdat jaedellytykset, joiden varaan sopimus on rakennettu, muuttuvat ajan myötä. Moniatulevaisuudessa eteen tulevia kysymyksiä on jätettävä avoimeksi, sillä muutoksia ei voiennakoida tarkasti. Sopimusta tehtäessä on hyvä muistaa nk. lojaliteettiperiaate. Setarkoittaa sitä, että sopijapuolet sitoutuvat tasavertaiseen toimintaan myös muuttuneissaolosuhteissa eli sitoutuvat neuvottelemaan keskenään sopimuksen tarkistamisesta, josolosuhteiden muutos sitä edellyttää. Sopimusta voidaan myös täydentääyksityiskohtaisemmaksi. (Vesi- ja viemärilaitosyhdistys 2008)Sopimuksen muuttaminen edellyttää aina molempien osapuolten suostumusta. Sopimustatulee voida muuttaa silloin, kun sopimuksen voimassapitäminen olemassa olevin ehdoinolisi kohtuutonta toiselle tai molemmille sopijapuolille. Myös hinnoitteluperusteita tuleevoida tarkistaa säännöllisin väliajoin. Talous- tai jäteveden hinta tulee tarkistaa vuosittaintasauslaskutuksen yhteydessä. Huomionarvoista on, että liitteessä oleviin tietoihin voi tehdätarkistuksen ilman, että koko sopimusta tarvitse muuttaa. Jos muutosta ei saada aikaanneuvottelussa, voi sopijapuoli pyytää oikeudelta sopimuksen muuttamistakohtuullisemmaksi. (Vesi- ja viemärilaitosyhdistys 2008)Monet vertailussa mukana olleista esimerkkisopimuksista oli solmittu jo 1970-luvulla taiaikaisemmin. Yhteensä kuudessa tapauksessa mainittiin sopimuksiin tehdyistä muutoksista.Tutkimuksessa mukana olleista 22 esimerkkisopimuksesta viisi esiintyi sekä vuonna 1975teetetyssä tutkimuksessa että nyt tehdyissä tutkimushaastatteluissa. Näistä kahdessatapauksessa tehdyt sopimukset olivat pysyneet ennallaan, eikä muutoksia ole tehtysopimuksenteon jälkeen. Yhdessä tapauksessa sopimuksia oli päivitetty vuosien varrella jayhdessä tapauksessa sopimus oli voimassa vain vuoteen 1993 asti, jonka jälkeen sopimusuusittiin vanhojen pohjalta lisäten joitakin muutoksia.Esimerkkisopimuksissa mainituista muutoksista kaksi johtui puhdistamon saneerauksesta,yksi toimitetun jäteveden laadun muuttumisesta ja yhdessä tapauksessa hintoja tarkistettiinuusien investointien myötä. Oulun tapauksessa (Case 2) Muhoksen kanssa oli vuonna 2000solmittu sopimus, jonka mukaan kunta johtaa kaikki jätevetensä kaupungin puhdistamolle.Tätä sopimusta laajennettiin vuonna 2003 niin, että siihen liittyi myös Utajärven kunta,joka sijaitsee Muhoksen takana Oulusta katsottuna. Utajärven kaikki jätevedet tulevat nytMuhoksen kautta samaa siirtoviemäriä pitkin Oulun puhdistamolle. (Lähdemäki 2009)

314.2.6 Sopimuksen kestoOlennaista on sopimuksen voimassapysyminen ja riittävän pitkä kestoaika. Olosuhteidenmuuttuessa tulisi ensisijassa turvautua sopimuksen tarkistamiseen. Sopimuksenirtisanomiseen tulisi päätyä vain silloin, kun sopimuksen voimassapitäminen on ilmeisenkohtuutonta toisen tai molempien sopijapuolten kannalta. (Vesi- ja viemärilaitosyhdistys2008)Tutkimuksen esimerkkisopimuksista (n=22) sopimuksen kestosta ja siihen liittyvistäseikoista oli maininta yhteensä 17 tapauksessa. Näistä 12 sopimusta koskitalousvedenmyyntiä ja viisi jäteveden käsittelyä. Suurin osa sopimuksista, yhdeksänkappaletta, oli toistaiseksi voimassa olevia. Näistä kuusi koski talousveden myyntiä ja kaksijätevedenkäsittelyä.Sopimuksen alkamisesta kuluva aika, jolloin sopimusta ei voi irtisanoa, tulisi sopia riittävänpitkäksi, esimerkiksi 15-20 vuodeksi. Irtisanomisajan tulisi olla kolme vuotta tai enemmän.(Vesi- ja viemärilaitosyhdistys 2008) Sopimuksen irtisanomisaika mainittiin viidessäesimerkkisopimuksessa. Irtisanomisaika vaihteli yhdestä kolmeen vuoteen. Kahdessatapauksessa sopimuksen sai irtisanoa aikaisintaan viisi vuotta sen solmimisesta.Molemmissa tapauksissa irtisanomisaika oli vain yksi vuosi. Laihian kunta ja IsokyrönVesihuolto Oy allekirjoittivat vuonna 1975 sopimuksen talousveden toimittamisesta kunnanalueelle. Sopimus tehtiin määräaikaiseksi seuraavin ehdoin: ”Sopimus on voimassa 10vuotta. Irtisanomisen on tapahduttava kirjallisesti kolme vuotta ennen sopimusajanpäättymistä. Mikäli irtisanomista ei tapahdu mainittuna ajankohtana, jatkuu sopimusviisivuotiskausittain vastaavin irtisanomisajoin.” (KUVENE 1975)Vain viidessä tapauksessa mainittiin sopimuksen määräaikaisuudesta. Voimassaoloajatvaihtelivat kolmesta vuodesta aina 25 vuoteen. Mikkelin tapauksessa, vuonna 2003Pieksämäen kanssa solmittu sopimus talousveden toimittamisesta oli tehty kolmivuotiseksija sitä jatketaan aina kaksi vuotta kerrallaan jos kumpikaan osapuoli ei sopimusta sano irti.Kahdessa jätevedenkäsittelyä koskevassa sopimuksessa vain toinen osapuoli pystyiirtisanomaan sopimuksen. Molemmissa tapauksissa irtisanomisoikeutta ei ollut jätevettävastaanottavalla osapuolella.4.2.7 ErimielisyydetYksityiskohtaisessakaan sopimuksessa ei voi ottaa kaikkia tilanteita huomioon, vaan sentulkinnassa ja käytännön toimissa saattaa syntyä erimielisyyksiä. Sopimusta on myösmahdollista lukea monesta eri näkökulmasta. Yksi haastateltavista totesikin, että

32sopimuksissa on vaikea varautua erimielisyyksiin, koska sopimusta voi lukea niin monellatavalla kuin on lukijoita. Toisaalta useammassa tapauksessa todettiin, etteisopimuspohjainen yhteistyö ole tuottanut ongelmia, sillä sopimukset on hyvin tehtyjä janiitä noudatetaan. Erimielisyydet saattavatkin syntyä henkilökemioista ja asenteista eikäniinkään varsinaisesta sopimuksesta.Yhteistyön mukanaan tuomat erimielisyydet voidaan ratkaista keskinäisillä neuvotteluilla,mutta myös kolmannen osapuolen toimesta. Neljässä tapauksessa mainittiin, ettäerimielisyyksien sattuessa tilanne jätetään välimiehen ratkaistavaksi. Esimerkiksi LiminganVesihuolto Oy:n ja Tyrnävän Vesihuolto Oy:n vedentoimitussopimuksessa lukee: ”Kaikkisopimuksesta aiheutuvat erimielisyydet, joista asianomaiset eivät keskenään sovi,ratkaistaan välimiesmenettelystä annetun lain mukaisesti.”(KUVENE 1975) Erimielisyydetvoidaan ratkaista myös alioikeudessa, jos jompikumpi osapuoli sitä vaatii (Vesi- javiemärilaitosyhdistys 2008).Yhdeksän tutkimushaastattelun perusteella erimielisyyksiä sopimuksista on ollut melkovähän. Viisi haastatelluista sanoi, ettei erimielisyyksiä ole esiintynyt lainkaan. Kolmessatapauksessa erimielisyyksiä oli ollut hyvin vähän ja yhdessä jonkin verran. Näissätapauksissa ongelmat ovat liittyneet maksuperiaatteisiin, tiedotukseen ja yleisiin asenteisiin.Yhdessä tapauksessa mainittiin, että hankaluuksia aiheutuu, jos sopimus ei ole tarkka jakunta on toisena osapuolena. Päättäjien vaihtuessa uudet päättäjät haluavat puuttuasopimukseen ja saattavat muuttaa esimerkiksi maksuja, vaikka sopimuksen mukaan niin eivoi tehdä. Uusille ihmisille on selvitettävä, että sopimuksen mukaan mennään eikä sitälähdetä kesken muuttamaan. Asenteista johtuvia ongelmia voi olla myös toisenlaisia:yhdessä tapauksessa haastateltava kertoi, että tilapäisen vedentoimitussopimuksenosapuolena olevat naapurikunnat välttelevät yhteistyötä. Tämä johtuu lähinnä siitä, ettäveden myyjä käyttää raakavetenä pintavettä ja naapurikunnat pohjavettä. Asenteetpintavettä kohtaan ovat hyvin vahvat.Erimielisyyksiä voi välttää myös toiminnan avoimuudella. Yhdessä tapauksessakustannuslaskelmat oli tehty mahdollisimman läpinäkyviksi, jotta osapuolet voivat niitätarkastella vapaasti ja maksuihin liittyviltä erimielisyyksiltä vältyttäisiin.Kokonaisuudessaan ongelmat ovat keskittyneet enemmän sopimuksen tekovaiheeseen.Tämä tuli esille neljässä tapauksessa. Yksi haastateltava totesikin, että yhteistyö onsopimuksen tekovaihetta lukuun ottamatta ollut täysin ongelmatonta. Tämä oli hänenmielestään varsin luonnollista, kun asioista täytyy sopia ja päästä yksimielisyyteen.

33Case 1: Vihannin Vesi Oy – Esimerkki vesihuoltoyhtiön sopimuspohjaisesta yhteistyöstäTunnuslukuja yhtiöstä:- Perustamisvuosi 1977, perustamisvaiheessa osakkaina olivat Vihannin kunta,Ilveskorven-, Lumimetsän- ja Vihannin Vesiosuuskunnat sekä Outokumpu Oy- Myöhemmin osakkaaksi tulivat myös Raahen kaupunki ja Raahen Vesi Oy- Toimittaa vettä Vihannin alueella, vastaa Vihannin kunnan alueella viemärilaitostoiminnastaja myy vesihuoltopalveluita osakasyhtiöille ja yksityisille.- Myy vettä ympäristökuntiin: Raahe, Ruukki, Oulainen, Merijärvi, Pyhäjoki- Liikevaihto n. 1 000 000 € vuodessa- Vedentuotantokapasiteettia on n. 16 000 m³ vuorokausikulutusta vastaava määrä- Raakavesi koostuu ainoastaan pohjavedestä- Käytössä kaksitoista vedenottamoaHistoriaVihannin harjun ansiosta Vihannin alueella on hyvin merkittävät pohjavesivarat. Pohjanmaalla muutenpohjavesivarat ovat heikot ja kaivovesi on usein huonolaatuista. Vihannissa onkin Oulunympäristökeskuksen alueen eteläisen osan merkittävimmät pohjavesivarat. Harjualue on noin 50neliökilometriä laaja. Pohjavettä alueella muodostuu arviolta noin 10 miljardia litraa vuodessa. Osinhyvistä pohjavesivaroista johtuen vesihuolto on rakentunut Vihannin kunnassa osuuskuntapohjalle.Kunnan alueella toimii useita vesiosuuskuntia, jotka hankkivat veden joko omista lähteistä tai ostavatveden Vihannin Vesi Oy:ltä.Vihannin Vesi Oy:n syntymiseen vaikutti huoli vesivarojen riittämisestä omille kuntalaisille, koskaVihannin alueella olevia vesivaroja suunniteltiin laajalti ympäristökuntien käyttöön. Niinpä vuonna1977 perustettiin osakeyhtiö, jonka osakkaina olivat tuolloin Vihannin kunta, alueen suurimmatvesiosuuskunnat ja Vihannin kaivos.Yhtiö alkoi järjestää ylikunnallisia yhteistyöhankkeita. Ensimmäiset veden myyntiä koskevatsopimukset solmittiin vuonna 1979 Oulaisten, Merijärven ja Pyhäjoen kanssa. Seuraavat sopimuksetsolmittiin Rasapatti Oy:n ja Paavolan Vesi Oy:n kanssa 1980-luvulla. Rasapatti Oy oli kolmen kunnanomistama yhtiö, joka fuusioitui vuonna 2004 Vihannin Vesi Oy:n kanssa. Tällöin kaikki toiminnotsiirtyivät Vihannin Vesi Oy:n hallintaan. Raahen kaupungista ja Raahen Vesi Oy:stä tuli samallaVihannin Vesi Oy:n osakkaita.Yhtiön omistajat v.2009Vihannin kunta20 %Vihannin Vesiosuuskunta 20 %Ilveskorven Vesiosuuskunta 20 %Lumimetsän Seudun Vesiosuuskunta 20 %Raahen kaupunki 15 %Raahen Vesi Oy 5 %Sopimuspohjainen ylikunnallinen yhteistyöVihannin Vesi Oy:n päätoimintana on tukkuveden hankinta ja myynti. Yhtiö toimittaa tukkuvettäVihannin kunnan lisäksi kaikkiin ympäristökuntiin. Veden ostajina ovat alueilla toimivatvesihuoltolaitokset. Vihannin Vesi Oy:n koko vesivaroista noin 60 % myydään Raaheen. Raahenkanssa tehtiin sopimus myös Vihannin jätevesien johtamisesta Raaheen. Linja otettiin käyttöön vuoden2009 alussa.

34Vihannin Vesi Oy:n sopimukset naapurikuntien ja niissä sijaitsevien vesihuoltolaitosten kanssa:Sopimus-Sopimuksen SopimusOmistaja(t)osapuolikategoria tehtyYhdistyminenOsakasHaapavesi Veden myynti 2010RaaheJV2009 XjohtaminenRaaheenRasapatti Oy Raahen kaupunki Veden myynti 1980- Fuusio Vihannin Vesi Oy:öönja Pattijoen VesiOyluvulla v. 2004 XPattijoen VesiOyPaavolan VesiOyPattijoen kunta Veden myynti 1980-luvullaSiikajoen jaRuukin kuntaVeden myynti 1980-luvullaOulainen Veden myynti 1979Merijärvi Veden myynti 1979Pyhäjoki Veden myynti 1979Kuntaliitos (v. 2006 Raahe jaPattijoki). Yhtiöitettiin Raahen Vesi OyKuntaliitos v. 2007: Ruukkiyhdityi SiikajokeenXKaikki sopimukset ovat ikuisia, eli ne voidaan irtisanoa ainoastaan molempien osapuolten yhteiselläsopimuksella. Pääsääntöisesti Vihannin Vesi Oy:llä on vastuu ja kunnossapitovelvollisuus kunnanrajalle saakka. Maksuihin vaikuttavat aina rakennuskustannukset, jotka lisätään veden hintaanvesivarauksen mukaan. Käyttökustannukset on määritelty erikseen. Uusien investointien myötä maksutmääritellään uudestaan. Hinnat tarkistetaan vuosittain indeksin mukaisesti.Uusin sopimus koskee vedenmyyntiä Haapavedelle. Vedentoimitus alkaa vuonna 2010. Tässäsopimuksessa on käytetty pohjana vanhoja sopimuksia sekä osittain VVY:n vuonna 2008 julkaisemiasopimusmalleja. Ongelmakohtiin on uudessa sopimuksessa erityisesti kiinnitetty huomiota.Sopimuksissa on maininta erityistilanteiden osalta ylivoimaisista vedentoimitusesteistä kutenputkirikot ym. häiriöt. Vihannin Vesi Oy on verkoston laajuuteen nähden hyvin pieni organisaatio.Vedentoimitussopimuksissa on maininta henkilö- ja tarvikeavusta mahdollisissa häiriötilanteissa.Tällaisia erityistilanteita on sattunut viime vuosien aikana erittäin harvoin. Häiriötilannetta, jossaloppukäyttäjät olisivat joutuneet rajoittamaan vedenjakelua, ei ole ollut koskaan. Kaikki VihanninVeden pumput on varustettu varavoimakoneilla, jolloin esim. sähkökatkos ei lamauta vedentoimitusta.Erimielisyyksiä ei ole juurikaan syntynyt. Yhteistyö on ollut hyvin jouhevaa, eikä sitä koeta lainkaanhankalaksi tai raskaaksi. Maksujen kanssa on jouduttu jonkin verran pelaamaan ja uusia laskelmiatekemään uusien investointien myötä, mutta suurempia hankaluuksia ei ole ollut.Vihannin Vesi Oy tekee myös sopimuspohjaista yhteistyötä osakasosuuskuntien kanssa. Osuuskunnillaei ole operatiivista henkilöstöä vaan ne ostavat kaikki palvelut kirjanpitoa myöten Vihannin VesiOy:ltä.Tulevaisuuden suunnitelmiaVihannin Veden toiminta on tällä hetkellä hyvin vakiintunut. Kaikki vesivarat ovat käytössä, jotenuusia sopimuksia ei veden myynnin suhteen ainakaan ole tulossa. Alueellisen vesihuoltolaitoksenperustaminen olisi luontevaa Vihannin Veden jakelualueella. Aiheesta on kyllä keskusteltu, muttakonkreettisiin toimiin se ei ole vielä johtanut. Alueella toimii kunnallisia, sekä osuuskunta- ja

35osakeyhtiömuotoisia vesilaitoksia, mikä osaltaan mutkistaa tilannetta. Käyttökelpoisin vaihtoehtosaattaisi olla sopimuspohjaisen yhteistyön lisääminen mm. päivystyksessä ja vesilaskutuksessa sekäerityisosaamista vaativissa töissä.Oma lukunsa olisi Vihannin kunnan alueella toimivien vesiosuuskuntien yhdistäminen. Tämäselkiinnyttäisi vesihuollon hallinnointia ja yksinkertaistaisi käytännön toimintoja. Koska palvelu onpelannut hyvin, vahvat kylät haluavat kuitenkin pitää omat vesiosuuskuntansa jo pelkästäänidentiteettisyistä.Lähteet:Erkki Kotila (Vihannin Vesi Oy:n toimitusjohtaja)Vihannin Vesi Oy, 2009 (Vuosikertomus 2008)4.3 Sopimuspohjaisen yhteistyön laajuus SuomessaTässä kappaleessa tarkastellaan sopimuspohjaisen yhteistyön laajuuden kehitystä vuoden1975 tutkimuksen ja vuonna 2006 tehdyn kyselyn pohjalta. Vuoden 2006 kyselyn pohjaltatehdään tarkempaa analysointia.4.3.1 Sopimusten kokonaismääräSopimuspohjainen yhteistoiminta on ollut yleisin vesihuoltolaitosten yhteistyön muoto jo1960 – luvulta lähtien. Vuonna 1975 tehdyn tutkimuksen mukaan sopimuksia oli yhteensä89 kappaletta (kyselyyn vastanneiden vesihuoltolaitosten kokonaismäärä: n=291), kun taasmuuta kiinteämpää ylikunnallista yhteistyötä harjoittavia alueellisia vesihuoltolaitoksia oli19 kappaletta. Vuonna 2006 sopimuksia oli 288 kappaletta (n=233) ja alueellisiavesihuoltolaitoksia 46 kappaletta. Sopimusten kokonaismäärä on siis kolminkertaistunutkolmessa vuosikymmenessä. Taulukossa 4.1 on esitetty sopimusten jakautuminen eri osaalueillevuosina 1975 ja 2006.Taulukko 4.1 Sopimusten lukumäärä vuosina 1975 ja 2006Sopimuksen kategoria1975(n=291)2006(n=233)Myynti/Osto 39 138Tilapäinen 10 68Yhteiset vedenottamot 7 1JV yhteiskäsittely 33 81yht 89 288

36Selvästi eniten on solmittu talousveden jatkuvaa myyntiä ja ostoa koskevia sopimuksia.Toiseksi eniten on jäteveden käsittelyä koskevia ja kolmanneksi talousveden tilapäistämyyntiä koskevia sopimuksia. Jälkimmäisten kokonaismäärä on prosentuaalisesti kasvanuteniten. Kaikilla muilla osa-alueilla sopimusten kokonaismäärä on kasvanut, paitsi yhteisiävedenottamoita koskevien sopimusten määrä on laskenut seitsemästä yhteen. Yhteisetvedenottamot on rajattu tämän tutkimuksen ulkopuolelle.4.3.2 Tarkempi tilannekuvaus vuodelta 2006Vuonna 2008 tehtyyn kyselyyn vastasi yhteensä 233 vesihuoltolaitosta. Tulokset ovatvuodelta 2006 niiden yhteismitallisuuden vuoksi. Yhteensä sopimuksia veden jatkuvastamyynnistä ja ostosta oli 138. Veden tilapäiseen myyntiin ja ostoon liittyviä sopimuksia oliyhteensä 68 kappaletta. Yhteiseen jätevedenkäsittelyyn liittyviä sopimuksia oli yhteensä 81.(taulukko 4.1)Veden osto- ja myyntisopimuksetKyselyssä kysyttiin veden ostoa ja myyntiä koskevat määrät (m³/vuosi) sekä myytävänveden prosenttiosuutta omasta tuotannosta ja ostettavan veden prosenttiosuuttavedenjakelusta. Tilapäisten sopimusten osalta pyydettiin tiedot vain sopimuksen osapuolistaja siitä, koskeeko sopimus veden myyntiä, ostoa vai molempia.Veden jatkuvaa myyntiä ja ostoa koskevissa sopimuksissa vettä myyvänä osapuolena toimi66 ja ostavana osapuolena 65 vesihuoltolaitosta. Osa laitoksista myi vettä useammalletaholle ja osa osti vettä useasta eri paikasta. Myös sellaisia tapauksia ilmeni, joissavesihuoltolaitos sekä myi että osti vettä. Tämä johtuu useimmiten maantieteellisistäseikoista. Jos kunnan rajalla olevat kiinteistöt ovat huomattavasti lähempänä naapurikunnanvesihuoltolaitosta kuin oman kunnan, on edullisempaa johtaa puhdas vesi naapurikunnasta,vaikka muuten kunnan oma tuotanto riittäisi jopa myytäväksi asti.Veden myyjänä toimivista vesihuoltolaitoksista 17 ei ilmoittanut myytävän veden määrä.Laitoksista 49 ilmoitti myytävän veden määrän ja prosenttiosuuden omasta tuotannosta.Myytävän veden määrät kuutioissa per vuosi vaihtelivat suuresti laitosten koon jakapasiteetin sekä oman vedentarpeen mukaan. Jotta saataisiin kokonaiskuva tehtyjensopimusten lukumääristä ja niiden kokoluokasta laitoksen omaan kokoon nähden,vertailussa on käytetty prosenttiosuuksia kokonaisvedentuotannosta (kuva 4.4).

37Kuva 4.4 Muille kunnille (tai vesilaitoksille) myydyn veden osuus omasta vedentuotannosta v. 2006Suurimmalla osalla vettä myyvistä vesihuoltolaitoksista myytävän veden osuus omastatuotannosta on pieni. Yhteensä 39 laitosta myi alle kymmenen prosenttia omastatuotannosta, kuusi laitosta myi 10 – 30 % ja kaksi laitosta myi 30-50 %. Yksi laitos sijoittuivälille 70-80 % ja yksi laitos myi 95 % tuottamastaan vedestä (Case 1: Vihanti). (Kuva 4.4)Veden ostajana toimivista vesihuoltolaitoksista 11 ilmoitti ostavansa vettä toiseltalaitokselta, mutta ostetun veden määrä ei käynyt vastauksesta ilmi. Laitoksista 54 ilmoittiostamansa veden määrän ja prosenttiosuuden omasta tuotannosta. Myös ostetun vedenmäärät kuutioissa per vuosi vaihtelevat suuresti laitosten koon ja kapasiteetin sekä omanvedentarpeen mukaan. Vertailussa on käytetty prosenttiosuuksia kokonaisvedenjakelusta(kuva 4.5).

38Kuva 4.5 Muilta kunnilta (tai vesilaitoksilta) ostetun veden osuus vedenjakelusta v.2006Huomionarvoista on, että suurin osa vettä ostavista vesihuoltolaitoksista ostaa jokosuurimman osan tai vain murto-osan jakeluun menevästä vedestä. Yhteensä 23 laitostaostaa alle kymmenen prosenttia vedestään ja seitsemän laitosta ostaa 10 – 20 prosenttia,kun taas 12 laitosta ostaa yli 90 prosenttia ja kolme laitosta ostaa 70-90 % vedestään. Loput9 laitosta jakautuvat melko tasaisesti välille 20 – 60 prosenttia. (Kuva 4.5)Tilapäisistä veden myynti- ja osto sopimuksista 22 koski vain veden myyntiä tai ostoa ja 46koski molempia. Vain neljä vesihuoltolaitosta ilmoitti sopimuksen koskevan pelkästäänkriisiajan toimintaa. Kyselyssä ei kuitenkaan pyydetty erikseen mainitsemaan sopimuksenluonnetta, joten mahdollisesti tällainen sopimus oli kyseessä monessa muussakintapauksessa. Viidessä tapauksessa tehty sopimus koski useampia ympäryskuntia.Sopimukset jätevesien puhdistamisestaJäteveden puhdistamista koskevaa sopimuspohjaista yhteistyötä kartoitettiin kyselyssäkahdelta suunnalta: johtaako vesihuoltolaitos oman alueen jätevesiä toisen kunnan alueellatoimivalle vesihuoltolaitokselle puhdistettavaksi ja tuleeko jätevettä muualta omallelaitokselle puhdistettavaksi. Kyselyssä pyydettiin ilmoittamaan poisjohdettavan japuhdistettavaksi tulevan jäteveden määrät (m³/vuosi) sekä prosenttiosuudet jätevedenkokonaismäärästä.Jäteveden vastaanottajana toimi 47 laitosta ja jätevettä pois johtavana osapuolenavastaavasti 44 laitosta. Osa laitoksista otti vastaan jätevettä useammalta eri taholta jamuutamassa tapauksessa jätevettä myös johdettiin puhdistettavaksi useaan eri paikkaan.

39Myös sellaisia tapauksia ilmeni, joissa vesihuoltolaitos sekä vastaanotti jätevettä että johtisitä muualle puhdistettavaksi. Tämä johtuu useimmiten maantieteellisistä seikoista. Joskunnan rajalla olevat kiinteistöt ovat huomattavasti lähempänä naapurikunnanvesihuoltolaitosta kuin oman kunnan, on edullisempaa johtaa jätevesi naapurikunnanjätevedenpuhdistamolle, vaikka oma puhdistuskapasiteetti olisikin riittävä ottamaanylimääräistä jätevettä puhdistettavaksi.Jäteveden vastaanottavana osapuolena toimivista vesihuoltolaitoksista 11 ilmoittivastaanottavansa jätevettä toiselta laitokselta, mutta jäteveden määrä ei käynyt vastauksestailmi. Laitoksista 36 ilmoitti vastaanottamansa jäteveden määrän ja prosenttiosuudenpuhdistetusta jätevedestä. Puhdistetun jäteveden määrät kuutioissa per vuosi vaihtelivatsuuresti laitosten koon ja kapasiteetin mukaan. Vertailussa on käytetty prosenttiosuuksiapuhdistetusta jätevedestä (kuva 4.6).Kuva 4.6 Muilta kunnilta tulevan jäteveden osuus puhdistetusta jätevedestä v.2006Useimmissa tapauksissa tulevan jäteveden osuus puhdistetusta kokonaismäärästä oli hyvinpieni. Yhdeksällätoista laitoksella määrä oli 0,1 – 10 prosenttia, neljällätoista laitoksella 10– 30 prosenttia, kolmella laitoksella 30 – 50 %. (Kuva 4.6)Jätevettä toisen kunnan alueelle johtavista vesihuoltolaitoksista 12 ilmoitti johtavansajätevettä toiselle laitokselle, mutta jäteveden määrä ei käynyt vastauksesta ilmi. Laitoksista32 ilmoitti pois johdetun jäteveden määrän ja prosenttiosuuden jätevedenkokonaismäärästä. Vertailussa on käytetty prosenttiosuuksia (kuva 4.7).

40Kuva 4.7 Muihin kuntiin puhdistettavaksi johdetun jäteveden osuus jäteveden kokonaismäärästä v.2006Vertailussa mukana olevista 32 vesihuoltolaitoksesta 23 johti kaikki jätevetensä muuallepuhdistettavaksi. Vain seitsemässä tapauksessa pois johdettavan jäteveden määrä oli alle 20prosenttia. Kaksi tapausta sijoittuvat välille 70 – 80 prosenttia. (Kuva 4.7)4.4 Alueellinen jakautuminenYli kuntarajan tapahtuvan sopimuspohjaisen yhteistyön jakautumista maantieteellisestitutkittiin ennen vuotta 1997 voimassa olleen läänijaon mukaan. Tämä läänijako olivoimassa myös vuonna 1975 ja sitä on käytetty KUVENE:n teettämässä tutkimuksessa.Läänejä oli tuolloin 12 kappaletta. Jos jokin sopimus on ylittänyt silloisen läänirajan, onsopimus laskettu sen läänin puolelle, jossa suurempi kunta sijaitsee.Yhteistyö on selvästi keskittynyt tiheästi asutuille alueille. Sekä vuonna 1975 että vuonna2006 eniten yhteistyötä esiintyi Etelä-Suomessa ja vähävetisillä alueilla Pohjanmaalla.Sopimusten kokonaismäärä vuonna 1975 oli selvästi suurin Oulun ja Vaasan lääneissä,joissa sopimuksia oli yhteensä 17 ja 15 kappaletta. Vuonna 2006 eniten sopimuksia eli 58kappaletta oli Turun- ja Porin läänissä ja toiseksi eniten eli 44 kappaletta oli Vaasanläänissä. (Taulukko 4.2)Vähiten sopimuspohjaista yhteistyötä esiintyi Pohjois- ja Itä-Suomessa sekäAhvenanmaalla. Vuonna 1975 Ahvenanmaan, Pohjois-Karjalan ja Kuopion lääneissäsopimuksia ei ollut lainkaan. Vuonna 2006 vähiten sopimuksia oli Ahvenanmaan, Lapin jaPohjois-Karjalan lääneissä. Tuolloin em. lääneissä sopimuksia oli yhteensä yksi, kuusi jayhdeksän kappaletta. Näillä alueilla vettä on ollut riittävästi sekä veden hankintaan että

41jätevesien purkuun. Harvemmin asutuilla alueilla käytännön edellytyksiä yhteistyöhön eiole juurikaan ollut pitkien välimatkojen vuoksi. (Taulukko 4.2)Taulukko 4.2 Sopimusten kokonaismäärät lääneittäin vuosina 1975 ja 20061975 20061. Uudenmaan lääni 14 342. Turun ja Porin lääni 11 583. Ahvenanmaan lääni 0 14. Hämeen lääni 10 395. Kymen läni 6 206. Mikkelin lääni 6 107. Pohjois-Karjalan lääni 0 98. Kuopion lääni 0 119. Keski-Suomen lääni 1 2010. Vaasan lääni 15 4411. Oulun lääni 17 3412. Lapin lääni 2 6Kuvassa 4.8 on esitetty sopimuspohjaisen yhteistyön alueellinen jakautuminen Suomessa.Huomiota on kiinnitetty sopimusten kategorioihin. Mukana on veden jatkuvaa ja tilapäistämyyntiä sekä jätevesien käsittelyä koskevat sopimukset. Vertailun vuoksi kuvaan on otettumukaan alueelliset vesihuoltolaitokset, vaikka niiden lukumäärät on jätetty huomiottasopimuspohjaisen yhteistyön keskittymistä tutkittaessa.Lähes kaikissa lääneissä veden ostoon (jatkuvaan tai tilapäiseen) liittyviä sopimuksia olivuonna 2006 selvästi enemmän kuin jäteveden käsittelyyn liittyviä. Tästä teki poikkeuksenainoastaan Kymen lääni, jossa jäteveden puhdistukseen liittyviä sopimuksia oli 12 ja vedenmyyntiin liittyviä sopimuksia kahdeksan kappaletta. Vuonna 1975 tilanne oli päinvastainen.Vain Vaasan, Oulun ja Lapin lääneissä veden ostosopimuksia oli tuolloin enemmän kuinjäteveden käsittelysopimuksia. Mikkelin läänissä sopimuksia oli yhtä paljon. Kuopion,Keski-Suomen ja Ahvenanmaan lääneissä sopimuksia ei ollut tuolloin lainkaan. Kaikissamuissa lääneissä jäteveden käsittelysopimuksia oli enemmän kuin vedenostosopimuksia.(Kuva 4.8)Vuonna 2006 eniten veden jatkuvaa myyntiä koskevia sopimuksia oli Vaasan läänissä eli 24kappaletta. Veden tilapäistä myyntiä koskevia sopimuksia oli eniten Turun- ja Porinläänissä, 18 kappaletta, ja jäteveden käsittelyä koskevia sopimuksia samassa läänissä, 17kappaletta. Vastaavat luvut vuonna 1975 olivat: yksitoista veden jatkuvaa myyntiäkoskevaa sopimusta Vaasan läänissä, seitsemän veden tilapäistä myyntiä koskevaasopimusta Oulun läänissä ja kahdeksan jäteveden käsittelyä koskevaa sopimustaUudenmaan läänissä. (Kuva 4.8)

42Kuva 4.8 Vesihuollon ylikunnallisen sopimuspohjaisen yhteistyön alueellinen jakautuminen Suomessa vuosina1975 ja 2006

43Sopimuspohjaisen yhteistyön kokonaismäärä on kolmessa vuosikymmenessä kasvanut jokapuolella Suomea. Eniten prosentuaalista kasvua on ollut Kuopion, Keski-Suomen jaPohjois-Karjalan lääneissä, joissa ylikunnallista sopimuspohjaista yhteistyötä ei ollut vielä1970-luvulla lainkaan tai sitä oli hyvin vähän. Määrällistä kasvua on ollut eniten Turun jaPorin, Hämeen ja Vaasan lääneissä. Turun- ja Porin läänissä sopimusten lukumäärä kasvoi43 kappaleella, Hämeen läänissä 29 ja Vaasan läänissä 28 kappaleella. (Kuva 4.8)4.5 Hyviä ja huonoja kokemuksiaSopimuspohjaista yhteistyötä pidettiin jo 1970 – luvulla kevyenä yhteistyömuotona jasopivana suppeisiin ja väliaikaisiin yhteistoimintajärjestelyihin. Yhteistyön hyvinä puolinaon pidetty useimmiten sen tuomia taloudellisia etuja, vedenlaadun varmistamista, käytönvarmuutta ja ympäristönsuojelullisia näkökohtia. (KUVENE 1975)Esimerkiksi kuntien raja-alueilla jätevesien johtaminen naapurikunnan viemäriverkkoonsaattaa olla huomattavasti taloudellisempaa kuin niiden johtaminen omaanviemärilaitokseen. Veden osto on katsottu hyväksi keinoksi siirtää omia kapasiteetinlisäämiseen tarvittavia investointeja myöhempään ajankohtaan. Tällöin myös veden myyjähyötyy taloudellisesti. Yhteisessä käytössä olevat vedenottamot ja jätevedenpuhdistamot onkoettu sekä rakentamisen että käytön kannalta hyviksi taloudellisiksi ratkaisuiksi.Yhteistyön avulla on voitu myös taata laadultaan paremman veden saanti esimerkiksisilloin, kun oman kunnan alueelta ei ole riittävästi kohtuullisin kustannuksin laadultaanhyväksyttävää raakavettä saatavilla. Vesijohtoverkostojen yhdistämisen koettiin lisäävänmyös käytön varmuutta, koska verkostoihin voidaan tällöin syöttää vettä useammastavedenottamosta.Jätevesien yhteispuhdistus on koettu positiiviseksi mm. ympäristönsuojelullisista syistä,sillä suuren puhdistamon hoito on tehokkaammin järjestettävissä kuin pienen puhdistamon.Toisaalta jätevesien purku tapahtuu tällöin keskitetysti, jolloin pistemäisetympäristökuormitukset voivat olla huomattavia alapuolisessa vesistössä.Tutkimushaastatteluissa kävi ilmi, että sopimuspohjainen yhteistyö on useimmissatapauksissa sujunut moitteettomasti jopa vuosikymmeniä. Sopimuspohjaisen yhteistyönraskain ja hankalin vaihe tuntui monille olevan sopimuksenteko-vaihe. Kun sopimukset onsaatu tehdyksi, niitä on pääasiassa noudatettu hyvin, yhteistyö on toiminut jouhevasti jatoiminta on ollut avointa.

44Case 2: Oulun Vesi liikelaitos – Esimerkki sopimuspohjaisesta yhteistyöstäTunnuslukuja 2008:- Pumpattu vesimäärä: 9 747 049 m³- Myyty vesimäärä: 8 445 259 m³- Puhdistettu jätevesimäärä: 14 437 570 m³- Laskutettu jätevesimäärä: 9 157 295 m³o Muhos ja Utajärvi 6,9 %o Kiiminki 0,6%- Liikevaihto n. 20,9 M €- Kaksi raakavedenpuhdistamoa- Taskilan jätevedenpuhdistamolla puhdistetaan Oulun, Muhoksen ja Utajärven jätevedet,sekä osa Kiimingin jätevesistäo n. 150 000 asukkaan- sekä pienen ja keskisuuren teollisuuden jätevedetSopimuspohjainen ylikunnallinen yhteistyöOulun Vedellä on kaksi sopimusta jätevesien johtamisesta Oulun Taskilan puhdistamolle. Muhoksen jaUtajärven kunnista tulee kuntien kaikki jätevedet kaupungin puhdistamolle. Ensin sopimus tehtiin vainMuhoksen kanssa ja myöhemmin vuonna 2003 sopimusta laajennettiin koskemaan myös Utajärvenkuntaa. Kunnat sijoittuvat Oulusta katsottuna peräkkäin ja jätevedet tulevat puhdistamolle samaasiirtoviemäriä pitkin. Näin ollen oli luontevaa liittää uusi sopimus jo olemassa olevaan. Toinenjätevesien käsittelyä koskeva sopimus on solmittu Kiimingin kanssa. Sieltä tulee jätevesiä vainpieneltä alueelta. Sopimusten mukaan jäteveden laatua tarkkaillaan jatkuvasti. Jos laatu poikkeaasopimuksessa sovituista arvoista, jätevettä Oulun puhdistamolle johtava kunta joutuu maksumieheksi.Talousvettä koskevia sopimuksia on kolme. Kaikki koskevat tilapäistä vedentoimitustahäiriötilanteissa. Kiimingin ja Haukiputaan kanssa sopimukset on solmittu jo 1980-luvulla.Haukiputaan kanssa tehtyä sopimusta on päivitetty kerran vuonna 2009. Vuonna 2001 on solmittupuitesopimus vedentoimituksesta häiriötilanteissa viiden kunnan kesken. Siinä ovat mukana Oulu,Kempele, Liminka, Oulunsalo ja Tyrnävä. Näistä neljällä viimeisellä kunnalla on samatpohjavedenhankinta-alueet, ja siksi sopimus on solmittu viiden kunnan kesken.Oulun Veden sopimukset naapurikuntien kanssa:Sopimusosapuoli Sopimuksen kategoria Määrä SopimustehtyMuhos JV johtaminen Ouluun 100 % 2000Utajärvi JV johtaminen Ouluun 100 % 2003Kiiminki JV johtaminen Ouluun pieneltäalueeltaKiiminki Veden toimitus1980-lukuhäiriötilanteissaHaukipudas Veden toimitus1980-lukuhäiriötilanteissaOulu,Kempele, Liminka,Oulunsalo ja TyrnäväVedenhäiriötilanteissatoimitus2001

45Kaikki talousveden toimitusta häiriötilanteissa koskevat sopimukset on tehty samalla kaavalla.Sopimukset ovat toistaiseksi voimassa olevia ja irtisanomisaika on kolme vuotta. Osapuolista kukatahansa voi irtisanoa sopimuksen. Taksa on kolme neljäsosaa vesilaitoksen normaalista maksusta.Olennainen osa sopimuksia ovat tekniset huomiot verkoston huollosta. Verkosto täytyy käydähuuhtelemassa vuosittain, jotta se pysyy käyttökunnossa mahdollisen häiriötilanteen varalle. Kunnatvoivat sopia huuhdeltavista alueista keskenään. Tilapäistä vedentoimitusta ei ole tarvinnut vieläkertaakaan käyttää.Sopimuksiin liittyvät erimielisyydet ovat kohdistuneet lähinnä maksuihin ja tuloutukseen. Ne ovatkuitenkin ratkenneet keskusteluilla. Kustannuslaskelmat on tehty mahdollisimman läpinäkyviksi, jottaosapuolet voivat niitä tarkastella vapaasti. Sopimuspohjaista yhteistyötä ei koeta lainkaan raskaaksi,sillä sopimukset ovat selkeitä kokonaisuuksia ja ne toimivat melko hyvin.Seuraavassa kuvassa on esitetty Oulun Veden yhteistyökuviot naapurikuntien kanssa:Kuntaliitos (Yli-Ii 2013)Yhteisetpohjavedenhankinta-alueet

46Tulevaisuuden suunnitelmiaOululla on vireillä keskitetty jätevedenkäsittelyä koskevat selvitykset Haukiputaan, Kiimingin, Iin jaYli-Iin kanssa. Yhteistyön toteutuminen ratkeaa lähivuosina. Talousveden puolella on vireillä isoViinivaaran pohjavesihanke Pudasjärven ja Utajärven kuntien alueella. Hanke on lupakäsittelyssä jatoteutuessaan pohjavettä ryhdyttäisiin käyttämään myös Oulussa. Lupakäsittelyn ennakoidaan vievänuseita vuosia. Pohjavesivarat parantaisivat huomattavasti Oulun vedenhankinnan varmuutta. Vireilläolevat hankkeet näkyvät edellä esitetyssä kuvassa.Kiinteämpää yhteistyötä Oulun alueella ei ole suunnitteilla. Oulun alueella on tehtymonikuntaliitosselvitys. Ylikiiminki on jo liittynyt ja Yli-ii on liittymässä Oulun kaupunkiin.Ylikiimingin vesihuoltoyhtiö on lakkautettu ja vesihuolto on siirtynyt Oulun hoidettavaksi.Tulevaisuutta suunniteltaessa onkin järkevää odottaa, että kuntaliitosasiat ratkeavat ensin ja sittenmiettiä jatkoa. Oulun tilanteessa sopimuspohjainen yhteistyö tuntuu olevan järkevin vaihtoehto.Esimerkiksi jätevesiyhtiön perustaminen olisi haasteellista investointien jaon kannalta.Infrastruktuuriin sitoutuneen pääoman määritys olisi vaikeaa. Olisi eri asia jos kuntien kanssarakennettaisiin yhdessä uusi jäteveden puhdistamo.Lähteet:Jouni Lähdemäki (Oulun Vesi liikelaitoksen johtaja)Oulun Vesi, 2009 (Verkkodokumentti)KUVENE:n vuonna 1975 teettämän tutkimuksen mukaan sopimuspohjaisen yhteistyönhuonoina puolina on pidetty mm. epäoikeudenmukaista kustannusten jakoa, jolloin vedenostajina olevat sopijapuolet ovat saattaneet pitää veden hintaa liian korkeana. Kielteisinäasioina on pidetty myös hallinnon hajanaisuutta, yhteisen organisaation puutetta ja jatkuvianeuvotteluja, joita veden myyjät vaativat hintojen tarkistamiseksi. Joissakin tapauksissasopimukset on koettu varsin epätäydellisiksi, jolloin syntyy helposti erimielisyyksiäasioista, joita ei näy sopimuksessa.Nämä em. seikat eivät kuitenkaan ilmenneet vuonna 2009 tehdyissätutkimushaastatteluissa. Niiden mukaan vain yksi yhdeksästä vastanneista pitisopimuspohjaista yhteistyötä erittäin hankalana toimintamallina. Tässä tapauksessaongelmia tuotti erityisesti sopimusten pysyvyys, laskutus ja muut paperityöt. Haastateltavatotesi yhteistyön olevan erityisen hankalaa etenkin, jos vain toinen osapuoli haluaisimuutosta, mutta toinen ei. Hänen mukaansa sopimuksia ei voi piiruakaan muuttaa javuosikymmeniä täytyy toimia samojen sopimusten mukaan, vaikka tilanteet ovatmuuttuneet paljonkin.Yksi vastanneista totesi, että sopimuspohjainen yhteistyö on melko raskasta ja mainitsi

47myös laskutuksen yhdeksi syyksi. Seitsemän vastanneista ei pitänyt sopimuspohjaistayhteistyötä lainkaan hankalana tai raskaana yhteistyömuotona. Taulukkoon 4.3 on kerättysopimuspohjaisen yhteistyön toimivuuteen liittyviä vahvuuksia, heikkouksia,mahdollisuuksia ja uhkia.Taulukko 4.3 SWOT-analyysi sopimuspohjaisen yhteistyön toimivuudestaVahvuudetHeikkoudeto Helppo ja kevyto Ei tarvita erillistä organisaatiotao Sopimukset selkeitä kokonaisuuksiao Toiminta avointao Tiedotus pelaao Ongelmat pysyvät palvelun tarjoallaMahdollisuudeto Kunnallinen itsehallinto säilyyo Sopimukset helppo purkaao Sopimusten muuttamineno Toiminnan läpinäkyvyyso Sopimukset tehty huolellao Sopimusta noudatetaan hyvino Laskutus ja muut paperihommato Sopimusten suuri määräo Asenteet/henkilökemiao Epäoikeudenmukainen kustannusten jakoo Erimielisyydet sopimusta tehtäessäo Hallinnon hajanaisuuso Yhteisen organisaation puuteUhkato Sopimusten pysyvyys/vaikea muuttaao Epätäydellinen sopimuso Sopimusta ei noudatetaTutkimushaastattelussa kysyttiin myös sopimuspohjaisen yhteistyön suhteesta muuhunkiinteämpään yhteistyöhön. Asiasta oli useita käsityksiä, mutta vain harvalla varsinaistakokemusta. Yhden haastateltavan mukaan sopimuspohjainen yhteistyö on luultavastiraskaampaa kuin esimerkiksi alueellinen vesihuoltoyhtiö, joka toimittaa palvelut liittyjillesaakka. Toisen käsityksen mukaan sopimuspohjainen yhteistyö on verrattuna muuhuntiiviimpään yhteistyöhön huomattavasti helpompaa. Vesi tulee sopimuksen mukaan, vaikkatoisella osapuolella tapahtuisi paljonkin organisaation sisäisiä muutoksia. Palveluntuottajanon itse ratkaistava omat ongelmansa, se ei ole vedenostajan ongelma.4.6 TulevaisuudennäkymiäJo 1970-luvulla vesi- ja viemärilaitosten välinen yhteistyö nähtiin erittäin tarpeellisena jasitä haluttiin lisätä ja kehittää edelleen. Lisääntyvää yhteistyötä ei kuitenkaan nähtyitsestään selvänä ongelmien poistajana, vaan siihen suhtauduttiin paikoin myös hyvinkriittisesti. (KUVENE 1975)Eri yhteistyömuotojen lisääntymistä tarkasteltaessa voidaan havaita joitakin trendejä.Kaikki kuntayhtymät on tähän mennessä perustettu jo ennen 1980-lukua, vaikkakin yksikuntayhtymä aloittaa toimintansa vuonna 2010. Tukkuyhtiöitä taas on perustettu melko

48tasaisesti vuodesta 1968 lähtien. Alueellisia vesihuoltoyhtiöitä on perustettu 2000-luvullakaksi ja tutkimuksen mukaan tämä yhteistyömuoto näyttäisi tulevaisuudessa olevankaikkein suosituin. Sopimuspohjainen yhteistyö on lisääntynyt tasaisesti ja näyttäisilisääntyvän edelleen.4.6.1 Näkymät vuonna 1975Yhteistyön tarvetta lisäsivät 1970-luvulla etenkin kasvava vedentarve ja jäteveden määränkasvu. Veden ostoon ja myyntiin liittyvät tilapäiset sopimukset nähtiin tarpeellisina etenkinkriisitilanteisiin varautumisen kannalta. Eräässä ehdotusluonnoksessa todettiin, ettävesiviranomainen voisi velvoittaa kunnan tekemään sopimuksen vedenhankinnanjärjestämisestä kriisiaikana yhteistoiminnassa naapurikuntien kanssa. (KUVENE 1975)Joissakin tapauksissa esille nousi kuitenkin pelko siitä, että yhteistyöalojen lisääminensaattaa johtaa lopulta kuntien yhdistämiseen (KUVENE 1975). Tämä näyttää osittaintoteutuneen myöhemmin useissa tapauksissa. Kuntaliitoksia on tehty ahkerasti etenkin1970- ja 2000-luvuilla. Vuoden 2009 alussa Suomessa on 348 kuntaa, kun taas vuonna1975 niitä oli 477 kappaletta (Haimi 2008). Vesihuollon yhteistyöllä on ollut joissakintapauksissa oma vaikutus kuntaliitoksen syntyyn. Esimerkkitapauksista kolmessatapauksessa oli tapahtunut kuntaliitos sopimusosapuolten välillä. Näistä kaksi ilmoitti, ettävesihuollon yhteistyö oli vaikuttanut jonkin verran kuntaliitoksen syntymiseen.4.6.2 Sopimuspohjainen yhteistyö vuoden 2006 jälkeenVuonna 2008 tehdyssä kyselyssä pyydettiin kertomaan, oliko sopimuspohjaista yhteistyötäsuunnitteilla tulevaisuudessa. Tähän kysymykseen vastasi yhteensä 117 vesilaitosta(n=233). Kaikki vastaukset eivät kuitenkaan koskeneet varsinaista sopimuspohjaistayhteistyötä, vaan useassa tapauksessa suunnitteilla oli jokin tiiviimpi yhteistyömuoto kuinsopimuspohjainen. Myös kuntaliitosta ja sen myötä tulevaa yhteistyötä vesilaitosten välillätai niiden yhdistymistä kaavailtiin usealla taholla.Monissa tapauksissa yhteistyö oli jo alkanut, mutta vasta vuoden 2006 jälkeen tai yhteistyöoli alkamassa vuoden 2008 aikana, jolloin kysely tehtiin. Tällaisia tapauksia oli yhteensä16. Yhteistyösuunnitelmia, jotka toteutuvat lähivuosina oli yhteensä 53 tapauksella (kuva4.9).Useassa vastauksessa todettiin, että yhteistyötä on suunnitteilla tulevaisuudessa, vaikkatarkempaa tietoa sen aloittamisajankohdasta ei vielä ollut. Tällaisia tapauksia oli yhteensä46. Yhdeksällä vastanneista oli jonkinasteisia suunnitelmia tai muutoksia tulossa vaikka neolivat vielä hyvin epävarmalla pohjalla. (kuva 4.9)

49Muutamassa tapauksessa yhteistyötä oli suunnitteilla, mutta siitä ei annettu tarkempaakuvausta. Kolmessa tapauksessa tulevaisuuden yhteistyösuunnitelmat koskivat jotain tämänkyselyn aihepiirin ulkopuolella olevaa kuten lietteenkäsittelyyn tai tekniseen avunantoonliittyvää yhteistyötä.Kuva 4.9 Vesihuoltolaitosten tulevaisuuden yhteistyönäkymiä vuonna 2008Yhteistyösuunnitelmia oli eniten jätevesien käsittelyn osalta. Näitä tapauksia oli kaikkiaan59 kappaletta. Jätevesien johtaminen toisen kunnan alueella toimivalle puhdistuslaitokselleoli yleisin suunniteltu vaihtoehto. Joissakin tapauksissa oma puhdistamo aiottiin lakkauttaakokonaan ja johtaa kaikki jätevedet muualle. Talousveden myyntiin tai ostoon liittyviäyhteistyösuunnitelmia oli 23 laitoksella ja yhdellä suunnitelmat koski kriisiajanvedenjakelua. Useimmissa tapauksissa ei kuitenkaan selvästi käynyt ilmi, oliko kyseessäveden tilapäinen vai jatkuva myynti tai osto. (kuva 4.9)4.6.3 Sopimuspohjaisen yhteistyön muuttaminen kiinteämmäksiKyselyyn vastanneista 17 kertoi suunnitteilla olevan jonkun sopimuspohjaista yhteistyötätiiviimmän yhteistyömuodon (kuva 4.9). Useimmissa tapauksissa suunnitteilla olialueellinen vesihuoltoyhtiö. Esimerkiksi Turussa kaikki laitostoiminnot ovat siirtymässäseudullisille yhtiöille, jolloin oma tuotanto loppuu kokonaan. Suunnitteilla on seudullinenvesihuoltoyhtiö, joissa em. laitosyhtiöt ja kunnalliset vesilaitokset muodostaisivat yhden

50seudullisen osakeyhtiön.Kuntaliitoksen toteutumisesta mainitsi 21 vesihuoltolaitosta (kuva 4.9). Kuntaliitoksenarveltiin tuovan merkittäviä muutoksia vesihuollon alueella. Muutamassa tapauksessamainittiin sen myötä tulevasta yhteisestä vesihuoltolaitoksesta.Tulevaisuudensuunnitelmia tutkittiin tarkemmin tutkimushaastatteluiden yhteydessä.Yhdeksästä tapauksesta neljällä oli suunnitteilla tai toteutumassa uusia sopimuksia jayhdellä oli päätetty ylikunnallisen jätevesiyhtiön perustamisesta. Lisäksi kuudella olisuunnitteilla alueellinen vesihuoltoyhtiö tai kuntayhtymä. Näistä yksi toteutuu vuonna2010, kolmella tapauksella asia oli vasta suunnitteluasteella ja kahdella asiasta oli vastapuhuttu. Syitä sopimuspohjaisen yhteistyön muuttamiseen kiinteämmäksi oli monenlaisia:voimavarojen yhdistäminen, kuntarajojen poistuminen, laskutus-ongelman ja muunbyrokratian poistuminen sekä riskien minimointi. Yksi haastateltavista huomautti, ettäesimerkiksi kuntarajat muodostavat vesihuollon kannalta keinotekoisen rajan, jokahankaloittaa vesihuollon järjestämistä käytännössä. Tämä ongelma poistuu, kun vesihuoltoaalueellistetaan.Syitä kiinteämmästä yhteistyöstä luopumiseen löytyi myös useita. Kahdessa tapauksessasiihen ei oltu vielä valmiita ja koettiin, että kuntien olisi tehtävä ensin isot investoinnit, jottakaikki olisivat samalla lähtöviivalla. Oulun tapauksessa sopimuspohjaista yhteistyötäpidettiin järkevimpänä vaihtoehtona mm. infrastruktuuriin sitoutuneenpääomanmäärityksen haasteellisuuden takia. Esimerkiksi jätevesiyhtiön perustaminen olisihaasteellista investointien jaon kannalta. ”Olisi eri asia, jos kuntien kanssa rakennettaisiinyhdessä uusi jäteveden puhdistamo,” toteaa Lähdemäki (2009).Vihannin tapauksessa todettiin, että yhdistymisprosessi olisi turhan raskas eikä kaikillavarteenotettavilla osapuolilla tuntunut olevan siihen halua. Myös käytännön arvo ei olisiniin iso, että yhdistymistä kannattaisi vielä lähteä tekemään. Esimerkiksi veden hinta ontällä hetkellä hyvin kilpailukykyinen Vihannin alueella. (Kotila 2009)Sopimuspohjaisen yhteistyön muuttaminen kiinteämmäksi tuo mukanaan etuja ja haittoja,joiden ilmeneminen on usein hyvin tapauskohtaista. Muutokseen liittyviä tekijöitä onkoottu taulukkoon 4.4.

51Taulukko 4.4 SWOT-analyysi sopimuspohjaisen yhteistyön muuttamisesta kiinteämmäksiyhteistyöksiVahvuudeto Laskutus ja muut paperityötväheneväto Organisaation sisäiset ristiriidathelpompi ratkaistao Toimittaa palvelut liittyjille saakkao Veden mahdollisesti edullisempihinta kuluttajalleMahdollisuudetHeikkoudeto Yhdistymisprosessi raskaso Infrastruktuurin arvon määrityso Investointien tasapuolinen jakoo Osapuolten haluttomuusUhkato Pysyvä organisaatioo Kuntarajat poistuvat tieltäo Pysyvä organisaatioo Kunnallinen itsehallinto heikkeneeo Kuntaliitos "mitätöi" nähdyn vaivanKahdessa tapauksessa todettiin, että ei kannata lähteä tekemään seudullistavesihuoltoyhtiötä ennen kuin mahdolliset kuntaliitosasiat ovat selvinneet. Turkin (2009)mukaan tulevaisuudessa on hyvin todennäköistä, että kunnat Mikkelin alueella liittyvätyhteen ja vesihuolto yhdistyy isoksi kunnalliseksi liikelaitokseksi. EsimerkiksiHämeenlinnan Seudun Vesi Oy, joka perustettaessa oli kuuden kunnan omistama vesihuoltoosakeyhtiö. Nyt kunnat ovat yhtä lukuun ottamatta liittyneet yhteen (Laamanen 2008).Toisaalta Salon tapauksessa todettiin, että alueellisen vesihuoltoyhtiön perustaminen ennenkuntaliitoksia olisi ollut järkevämpi ja helpompi vaihtoehto. Silloin henkilökunta ei olisikadonnut muihin hommiin ja hiljainen tieto olisi säilynyt ja saatu dokumentoitua. (Virtanen2009)Kokonaisuudessa tutkimushaastatteluissa kävi ilmi, että halua kiinteämpään ylikunnalliseenyhteistyöhön on, mutta monessa tapauksessa halutaan edetä hitaasti ja tehdä asiat varmanpäälle. Näyttää siltä, että myös monet keskisuuret kaupungit ja pienemmät paikkakunnatovat siirtymässä keskitettyyn vesihuoltoon.

52Case 3: Helsingin Vesi – Esimerkki sopimuspohjaisen yhteistyön muuttumisesta kiinteämmäksiylikunnalliseksi yhteistyöksiTunnuslukuja 2008:- Vastannut pääkaupunkiseudun vesihuollosta vuodesta 1876 lähtien- Suomen ensimmäinen jätevedenpuhdistamo vuonna 1910- Nykyään kaikki jätevedet Viikinmäkeeno Puhdistettu jätevesimäärä: 110,1 M m³o Noin 25% naapurikunnista- Raakavesi Päijänteestä- Kaksi raakaveden puhdistuslaitosta- Pumpattu vesimäärä: 88,3 M m³- Myyty vesimäärä: 83,7 M m³o Noin 35 % naapurikuntiin- Liikevaihto oli 101,1 M €Helsingin seudun ympäristöpalvelut-kuntayhtymä (HSY)Kolmisopimustoimikunta teki jo vuonna 1988 ehdotuksen Helsingin, Vantaan ja Espoonkaupunginhallituksille yhteisen osakeyhtiön perustamisesta hoitamaan koko vesi- javiemärilaitostoimintaa ko. kaupungeissa. Tämä ehdotus tehtiin silmälläpitäenyhteistoimintasopimuksen päättymistä vuonna 1993. (Lindberg 1991)Asiasta käytiin useita neuvotteluja kaupunkien edustajien kesken. Suuntaa antavien laskelmien mukaanosakeyhtiömuotoinen yhteistoiminta olisi Espoolle ja Vantaalle nykytilanteeseen verrattunaedullisempaa kuin tehdä uusi yhteistoimintasopimus. Helsingille taas sopimuspohjaisen yhteistyönjatkaminen olisi jonkin verran edullisempaa, mutta osakeyhtiömuotoisesta yhteistoiminnasta saataisiinsuurempi kokonaishyöty. Se myös mahdollistaisi jatkossa muita rationalisointimahdollisuuksia, kunkuntarajat eivät enää olisi toiminnan esteenä. (Lindberg 1991)Ehdotus ei kuitenkaan tuolloin saavuttanut poliittista hyväksyntää ja näin ollen sopimuspohjaistayhteistyötä jatkettiin. Vantaa ja Espoo vastustivat organisaation perustamista, kunnallisen itsehallinnonmenettämisen pelossa. Myöhemmin yhteistoimintahanke saatiin kuitenkin eteenpäin.Osakeyhtiömuotoisen yhteistoiminnan sijaan päädyttiin kuntayhtymä-muotoiseen ratkaisuun. Vuoden2010 alussa aloittaa toimintansa Helsingin seudun ympäristöpalvelut ky (HSY), jossa yhdistyvätHelsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kaupunkien vesihuoltolaitokset, YTV:n jätehuolto sekäseutu- ja ympäristötieto. HSY on Suomen suurin vesi- ja ympäristöalan toimija ja edustaa lähesneljännestä koko Suomen järjestetystä vesihuollosta. (Lindberg 2009a; Piekkari 2009)Lindbergin (2009a) mukaan valtion vuonna 2005 käynnistämä PARAS-hanke kunta- japalvelurakenteen uudistamiseksi oli yhtenä tekijänä vauhdittamassa pääkaupunkiseudun uudenvesihuolto-organisaation perustamista. Kuntayhteistyötä täytyi edistää ja haluttiin kuitenkin välttyäkuntaliitokselta. Lopulta Vantaa ja Espookin hyväksyivät uuden organisaation perustamisen.Sopimuspohjainen ylikunnallinen yhteistyöHelsingillä oli vuoden 2009 lopussa viisi voimassa olevaa sopimusta naapurikuntien kanssa. Vuonna1993 kolmisopimuskunnat tekivät uuden sopimuksen tuolloin päättyneen ja vuonna 1974 solmitunsopimuksen tilalle. Sopimus tehtiin entisen pohjalta, mutta siihen lisättiin joitakin maksuja selkeyttäviämuutoksia. Kolmisopimuskuntien tekemä yhteistoimintasopimuksen mukaan Espoo ja Vantaa ovat

53lunastaneet Helsingiltä vedenpuhdistuskapasiteettiosuudet, Espoo 17,24 % ja Vantaa 16,21 %. Näitäosuuksia ne voivat käyttää täysimääräisesti. Espoo ja Vantaa osallistuvat kaikkiinvedenpuhdistusinvestointeihin kapasiteettivaraustensa suhteessa. Espoo ostaa noin 70 % ja Vantaa noin90 % vesijohtovedestään Helsingiltä. Helsingin seudun ympäristöpalvelut kuntayhtymän myötäsopimus raukeaa. (Linberg 2009b)Jäteveden käsittelyyn liittyvä yhteistoimintasopimus Helsingin kaupungin, Vantaan kaupungin jaKeski-Uudenmaan vesiensuojelun kuntayhtymän (KUVES) kanssa on allekirjoitettu vuonna 1987 jaSipoon kunta liittyi siihen vuonna1991 allekirjoitetulla erillisellä sopimuksella Helsingin kaupunginkanssa. KUVES:n jäsenkuntia ovat Tuusula, Kerava, Järvenpää ja Vantaa eräiden alueidensa osalta.(Linberg 2009b)Sopimusten mukaan naapurikunnat eli Vantaa, Keski-Uudenmaan vesiensuojelun kuntayhtymä jaSipoo johtavat jätevettä puhdistettavaksi Helsingin Viikinmäen puhdistamolle korkeintaankapasiteettiosuuksiensa verran. Sopijapuolet myös osallistuvat jätevedenpuhdistusinvestointeihinkapasiteettiosuuksiensa suhteessa ja yhteisessä käytössä olevien viemäriosuuksien ja pumppaamojeninvestointeihin sopimuksessa määriteltyjen prosenttiosuuksien suhteessa. (Linberg 2009b)Jätevedenpuhdistuskapasiteettiosuudet ovat:Helsinki 89,7 milj.m 3 /vuosi 74,8 %Vantaa 10,0 milj.m 3 /vuosi 8,3 %KUVES 18,5 milj.m 3 /vuosi 15,4 %Sipoo 1,8 milj.m 3 /vuosi 1,5 %Yhteensä 120,0 milj.m 3 /vuosi 100 %Naapurikuntien osuus Helsingin Viikinmäen puhdistamolla käsitellyistä jätevesistä on yhteensä noin25 %. Vuonna 2010 Helsingin ja Vantaan välistä sopimusta ei enää tarvita, vaan se kumotaan.Helsingin ja KUVES:n sekä Sipoon väliset sopimukset päivitetään eli HSY tekee sopijapuolten kanssauudet sopimukset. (Linberg 2009b)Helsingillä on kaksi kriisivesisopimusta. Toinen on Helsingin ja Vantaan solmima sopimus Tuusulanseudun vesilaitos kuntayhtymän kanssa. Tämän mukaan kriisitilanteessa Tuusulasta johdetaanvesijohtovettä Helsinkiin ja Vantaalle. Vuonna 2010 sopimus siirretään uudelle kuntayhtymälle. Toinensopimus on Helsingin ja Vantaan kaupunkien välinen, jonka mukaan Vantaalla on oikeus käyttääKeravan ja Vantaan rajalla olevaa kriisivesijohtoa jakelujohtona. Sopimus raukeaa vuonna 2010.(Linberg 2009b)Helsingin Veden pääsopimukset naapurikuntien kanssa:SopimusoasapuoletSopimuksen kategoriaSopimustehty 2010KolmisopimuskunnatTalousveden myynti 1993 Raukeaa(Helsinki, Espoo, Vantaa)VantaaJVjohtaminenRaukeaa1987KUVESHelsinkiinPäivitysSipoo 1991 PäivitysVantaa, Tuusulan seudunSiirretäänKriisivesisopimus 1979vesilaitos kyHSY:lleVantaa Kriisivesisopimus 1979 Raukeaa

54Sopimuspohjaiseen yhteistyöhön ei ole liittynyt erimielisyyksiä. Sopimukset ovat varsin selkeitä, muttasopimuksen tekovaiheessa erimielisyyksiä on kuitenkin ilmennyt. Sopimuspohjainen yhteistyö onLindbergin (2009a) mukaan melko raskasta, esimerkiksi laskutuksen takia. HSY:n myötä poistuu tämäongelma, mikä helpottaa tilannetta huomattavasti. Kiinteämmän yhteistyön etu sopimuspohjaiseen onainakin se, että kuntarajat poistuvat vesihuollon tieltä. Ne muodostavat vesihuollon kannalta keinotekoisenrajan, joka hankaloittaa vesihuollon järjestämistä käytännössä.Lindberg (2009a) toteaa, että sopimuspohjainen yhteistyö on hyvä vaihtoehto kunnallisen itsehallinnonkannalta. Silloin kunnat pystyvät päättämään omista asioistaan. Esimerkiksi HSY:n tapauksessapienemmillä osakkailla on pelko että Helsinki sanelee ratkaisut, Lindberg toteaa.Lindbergin (2009a) mukaan sopimuspohjainen yhteistyö on edistänyt huomattavasti kiinteämmänvesihuollon yhteistyön syntymistä. Vaikka hidasteita on ollut, nyt sopimuskunnat siirtyvät uudenalueellisen organisaation piiriin.Lähteet:Rainer Lindberg, 1991; 2009a; 2009b (Projektipäällikkö, Helsingin Vesi)Helsingin vesi, 2009 (Vuosikertomus & yhteiskuntavastuuraportti 2008)Piekkari, 2009

555. JÄTEVESIHUOLLON KEHITYS KAUPUNGEISSA 1910-2009Vesilaitostoiminnan ylikunnallinen yhteistyö Suomessa on kehittynyt jo varsin pitkälle.Jäteveden käsittelyn ja sen keskittämisen osalta kehitys on tullut hieman jäljessä, mutta seon vahvasti menossa samaan suuntaan. Sopimuspohjainen yhteistyö on lisääntynyt viimevuosikymmenien aikana paljon. Vuonna 1975 sopimuksia oli 89 kappaletta, joista 33 koskijätevedenkäsittelyä ja vuonna 2006 niitä oli 288 kappaletta, joista 81 koski jätevedenkäsittelyä. Samalla tiiviimpi ylikunnallinen yhteistyö on yleistynyt myös jätevedenpuhdistuksen osalta. Vuonna 2009 jäteveden puhdistusta toimittavia tukkuyhtiöitä olikahdeksan kappaletta ja yksi jäteveden johtamiseen keskittynyt kuntayhtymä. Alueellisiavesihuoltoyhtiöitä, jotka hoitavat myös jäteveden puhdistuksen, oli kolme kappaletta.Suurempia yksiköitä, joko sopimusperustein tai tiiviimmällä konseptilla, kaavaillaan lisääperustettavaksi. Tähän johtavat usein taloudelliset ja ympäristöön liittyvät näkökohdat sekäviime vuosikymmeninä vallinnut yleinen keskittämistä puoltava ilmapiiri.5.1 Jätevesihuollon ensimmäinen vuosisataJätevesienpuhdistuksen tarve alkoi kasvaa jo vuosituhannen alussa. Vesivessat hyväksyttiinvuoden 1900-luvun tienoilla kovan keskustelun jälkeen ensin Helsingissä ja myöhemminmuualla (Katko 2005b). Monet lait ja asetukset ovat ihmisten asenteiden muuttumisenohella vaikuttaneet jätevesihuollon kehitykseen Suomessa. Tärkeimpiä muutoksen tekijöitäovat mm. terveysasetus (1928), vesilaki (1962) ja jätevesimaksulaki (1973). Kuvassa 5.1 onesitetty muutokseen vaikuttaneet tekijät suhteessa jätevedenpuhdistamoidenkokonaismäärän kehitykseen.5.1.1 Vesiensuojelun alkuViemäröinti alkoi Suomessa vuonna 1879, jolloin terveysasetus astui voimaan. Tällöinvoidaan katsoa myös varhaisen vesiensuojelun alkaneen. Jätevesihuolto on yksi tärkeimpiävesiensuojeluun vaikuttavia tekijöitä. Ensimmäiset jätevedenpuhdistamot rakennettiinHelsinkiin ja Lahteen vuonna 1910. Vaikka jäteveden puhdistus lähti liikkeelle jo niinkinvarhain, sen kehitys oli vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla melko hidasta. Vuonna 1938rakennettiin ensimmäiset erillisviemärit Helsinkiin, jolloin siellä oli käytössä yhteensäkolme jätevedenpuhdistamoa. Koko maassa kaupungeissa sijaitseviajätevedenpuhdistamoita oli tuolloin vain kuusi kappaletta. (Lehtonen 1994; Katko 2005b)

56Kuva 5.1 Suomen kaupunkien (102 kpl) jätevedenpuhdistamoiden kokonaismäärän kehitys vuosina 1910-2009sekä kehitykseen vaikuttavat lait ja asetukset. Esimerkkinä Helsingin jätevedenpuhdistamot.

57Toisen maailmansodan aikana vesihuoltolaitokset joutuivat toimimaan vaikeissaolosuhteissa. Voidaan sanoa, että sodan aikana niin vesihuollon kuin jätevesihuollonkinkehitys pysähtyi. (Katko 2005b) Vuosina 1939-1951 kaupungeissa (102 kpl) ei rakennettuyhtään jätevedenpuhdistamoa.5.1.2 Sodan jälkeinen nousuVarsinainen kehitys jäteveden puhdistuksen osalta lähti nousuun vasta sodan jälkeen 1960-luvulla. Tästä hyvänä esimerkkinä voidaan pitää Helsingin tapausta, jossajätevedenpuhdistamoita rakennettiin yhdeksän kappaletta vuosina 1957-1971 (kuva 5.1).Kehitykseen vaikutti voimakkaasti vuonna 1962 tullut vesilaki, joka asetti vaatimuksiajäteveden puhdistuksen suhteen. (Katko 1996; Lehtonen 1994)Vauhti kiihtyi edelleen tultaessa 1970 – luvulle, jolloin puhdistamoita rakennettiin erityisenpaljon. Edistävänä tekijänä oli vuonna 1973 tullut laki jätevesimaksusta, jonka myötäjätevesien käsittely tuli taloudellisesti mahdolliseksi (Laki jätevesimaksusta 1973).Puhdistamoiden kokonaismäärä kaupungeissa nousi 1970-luvulla yhteensä 72:lla. Vuonna1980 puhdistamoja oli yhteensä 106.Suuren muutosvaiheen jälkeen rakennustahti hidastui huomattavasti. Puhdistamoitarakennettiin kaupungeissa edelleen jonkin verran, mutta vanhoja puhdistamoita alettiinmyös ottaa pois käytöstä samalla kun toiminnassa olevia uusittiin ja saneerattiin.Puhdistamoiden kokonaismäärä kasvoi 1980-luvulla enää 15:llä.5.2 Kehitys vuosina 1990-2009Puhdistamoiden kokonaislukumäärä alkoi vähentyä 1990 – luvulla, kun alettiin siirtyäsuurempiin yksiköihin. Esimerkiksi Helsingin seudulla ryhdyttiin suunnittelemaanpuhdistamoa koko Helsingin ja sen ympäryskuntien jätevesille jo 1980 – luvulla.Viikinmäen keskuspuhdistamo valmistui 1994. (Katko 1996) Kaikki viisi, vielä vuonna1990 käytössä ollutta puhdistamoa, poistettiin käytöstä keskittämisen myötä.5.2.1 Jätevesihuollon keskittäminenHuippu jätevedenpuhdistamoiden kokonaismäärässä saavutettiin vuonna 1990, jolloinpuhdistamoja oli 121 kappaletta (kuva 5.1). Vuoteen 2009 mennessä puhdistamoidenkokonaismäärä oli laskenut 107:ään. Monin paikoin pienimpiä puhdistamoita onlakkautettu ja rakennettu siirtoviemäreitä suuremmille puhdistamoille. Tämä voi tapahtuajoko kunnan sisällä tai yli kuntarajojen. Pisimmät yli kuntarajan menevät siirtoviemäritovat jopa yli 40 kilometriä pitkiä. Esimerkiksi Keski-Uudenmaan meriviemäri, jota pitkin

58johdetaan jätevedet Järvenpäästä, Keravalta, Tuusulasta ja Pornaisista Helsinkiin on 23kilometriä tunnelia ja 22 kilometriä putkea. Jätevesimäärä on noin 44000 m³ päivässä. (KariVaitomaa 2009)Samankaltainen kehitystrendi oli hyvin nähtävissä myös sopimuspohjaista yhteistyötäkoskevan kyselyn vastauksista. Sen lisäksi, että jäteveden käsittelyä koskevien sopimustenlukumäärä on lisääntynyt, suunnitteilla olevia sopimuksia oli myös paljon. Kyselyynvastanneista 117 laitoksella oli sopimuspohjaiseen yhteistyöhön liittyviätulevaisuudennäkymiä. Näistä suunnitelmista suurin osa eli 59 kappaletta, koski jätevesienyhteiskäsittelyä sopimuspohjaisesti.Siirtoviemärin rakentaminen ja puhdistamon lakkautus tulevat usein harkintaanpuhdistamon suurempien saneerausten suunnittelun yhteydessä. Mittavan ja monesti myöskalliin saneerauksen vaihtoehtona voi olla sopimuspohjainen yhteistyö naapurikunnankanssa tai jätevesien johtaminen oman kunnan alueella toimivalle toiselle puhdistamolle.5.2.2 KuntaliitoksetVuoden 1994 jälkeen kuntaliitoksia on tehty kiihtyvään tahtiin. Tutkimuksessa mukanaolleista 102 kaupungista 41 oli mukana kuntaliitoksessa. Yhteensä kuntaliitoksia tällätoiminta – alueella oli tehty 44 kappaletta, joista 14 tapausta oli monikuntaliitoksia(taulukko 5.1). Useimmissa tapauksissa jokin pienempi lähikunta oli liittynyt kaupunkiin.Kolmessa tapauksessa tutkimuksessa mukana ollut kaupunki oli liittynyt toiseentutkimuksessa mukana olleeseen kaupunkiin, jolloin tutkittavien tapausten lukumäärä olienää 99 kappaletta.Taulukko 5.1 Vuoden 1994 jälkeen tapahtuneet kuntaliitokset silloisten kaupunkien alueellaVuosiMäärä (kpl)2009 232007 92005 52003 22001 21997 3YHT. 44 kplNäistä kuntaliitoksista suurin osa on tapahtunut vuonna 2009, jolloin lähti liikkeelle toinenkuntaliitosaalto Suomessa (taulukko 5.1). Kuntaliitosten tuoma muutos tutkimuksessakäsiteltyyn toiminta–alueeseen on merkittävä sekä maantieteellisesti että

59jätevedenpuhdistamoiden osalta. Kuntaliitokset toivat mukanaan yhteensä 47 uuttapuhdistamoa laajentuneelle toiminta-alueelle. Jätevedenpuhdistamoiden kokonaismääränkehitys kuntaliitokset huomioiden näkyvät kuvassa 5.2 harmaalla merkityissä palkeissa.Kuva 5.2 Suomen kaupunkien (102 kpl) jätevedenpuhdistamoiden kokonaismäärän kehitys vuosina 1962-2009Nämä luvut eivät sinänsä vaikuta jäteveden puhdistuksen ylikunnallista yhteistyötäanalysoivan tutkimuksen tuloksiin. Kuitenkin kuntaliitokset osaltaan vaikuttavatjätevesihuollon keskittämiseen tulevaisuudessa. Kun pienten kuntien puhdistamot siirtyvätyhden kunnan vesihuollon alaisuuteen, voi se edistää puhdistamoiden lakkauttamista jasiirtoviemäreiden rakentamista.5.2.3 PienpuhdistamotAlkuperäisestä tutkimuksesta Lehtonen oli jättänyt kaupunkien omistamat pienpuhdistamotkokonaan pois laskuista. Tietojen päivityksen yhteydessä kuitenkin otettiin huomioon tällähetkellä toiminnassa olevat pienpuhdistamot. Pienpuhdistamot voivat olla yhden taloudentai pienen asuntoalueen käytössä olevia puhdistamoja. Tässä tutkimuksessaasukasvastineluvun ylärajana on käytetty 500 henkeä. Pienpuhdistamoiden määrä oli melko

60pieni, mutta joissakin kaupungeissa kuten Rovaniemellä ja Salossa niitä oli käytössä vieläuseampia.Tutkimuksessa mukana olleista 102 kaupungista 15:llä oli käytössä yksi tai useampipienpuhdistamo. Yhteensä pienpuhdistamoita oli 37 kappaletta, joista yhdeksän oli tulluttoiminta-alueelle kuntaliitoksen myötä. Useampia pienpuhdistamoita oli käytössä neljässäkaupungissa seuraavasti:Rovaniemi 11 kplSalo 6 kplTornio 3 kplPori 2 kplSalon tapauksessa pienpuhdistamot siirtyivät kaupungin alueelle kuntaliitosten myötä.Vuoden 2009 alussa Salon seudulla kymmenen kuntaa liittyi yhteen, mikä on toistaiseksisuurin kuntaliitos Suomessa. Nyt Salon alueella on yhteensä yhdeksän puhdistamoa, joistakuusi on pienpuhdistamoita. Jätevesistä kuitenkin noin 90 % puhdistetaankeskuspuhdistamolla ja uusia siirtoviemäreitä rakennetaan. Toivosen (haastatellut Orkoneva2009) mukaan realistista olisi, että puhdistamoiden määrä supistuisi kolmeen seuraavan 10-20 vuoden aikana.Porissa pienpuhdistamoita oli käytössä 2009 vuoden alussa kaksi kappaletta, joista toinenon poistettu käytöstä vuoden 2009 aikana. Enimmillään niitä oli kuitenkin käytössä 10kappaletta 1970-luvun lopussa. Suurin osa näistä oli hyvin pieniä, joiden asukasvastinelukuoli alle 100. Muutamassa tapauksessa avl oli kuitenkin 100-500. Jäteveden puhdistuksenkeskitys näkyy myös Porin tapauksessa. Suurin osa pienpuhdistamoista lakkautettiin 1980-ja 1990-luvuilla. (Juuti et al. 2010)

61Taulukko 5.2 Porin pienpuhdistamot vuodesta 1955 vuoteen 2009 (Juuti et al. 2010, muokannut V.Kurki)Nimi AVL Käyttöön vuonna Käytössä vuoteenRieskala - n. 1955 1983Yyterin kansakoulu 100 1969Uusiniitty 300 1972, laajennus -75 1982Ahlaisiin 1987TVL Pori 7 40 1971Kyläsaari 500 1972 1992Toukarin kansakoulu 40 1972 2009As Oy Luotsinkari 40 1973Ulasoorin koulu n. 60 1976 siirtyi kiinteistölle, kunkoulu myytiinPorin Jousi n. 60 1976Mäntykallo n. 60 1976 1995Bethelemintien muutama talopuhdistamoAhlainen 500 ennen 90-lukua käytössä 2009Pienpuhdistamoiden määrän vähentyminen kuvaa myös vesihuollon keskittymistä. Kunuusia siirtoviemäreitä rakennetaan ja puhdistamoita lakkautetaan, useimmiten tämäaloitetaan pienimmistä puhdistamoista.

626. JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSETTutkimuksen aihepiiriä lähestyttiin tässä työssä kolmesta eri suunnasta. Ensimmäisenätehtävänä oli tutkia sopimuspohjaisen yhteistyön kehittymistä, sen laajuutta, alueellistajakautumista ja toimivuutta. Toinen lähtökohta oli jätevesihuollon kehittyminenkaupungeissa, jätevesihuollon keskittyminen ja sopimuspohjaisen yhteistyön lisääntyminentällä saralla. Kolmanneksi tutkittiin sopimuspohjaisen yhteistyön suhdetta muuhunkiinteämpään ylikunnalliseen yhteistyöhön, sekä kuntaliitosten vaikutusta näihin teemoihin.6.1 Keskeiset johtopäätöksetSopimuspohjaisen yhteistyön laajuus Suomessa 1970- ja 2000-luvullaSopimuspohjainen yhteistyö on ollut Suomessa käytetyin yhteistyön muoto vesihuollossa jaon sitä edelleen. Sopimuspohjainen yhteistyö on lisääntynyt huomattavasti viimeisen 30vuoden aikana. Tämän myötä myös sopimusten lukumäärä laitosta kohti on kasvanut.Useimmat sopimuspohjaista yhteistyötä harjoittavat vesihuoltolaitokset ovat solmineetsopimuksia useamman kuin yhden osapuolen kanssa. Parhaimmillaan yhdellävesihuoltolaitoksella sopimuksia saattaa olla jopa kymmenen kappaletta.Sopimusten kokonaismäärä on kolminkertaistunut kolmen vuosikymmenen aikana. Vuonna1975 sopimuksia oli 89 kappaletta ja vuonna 2006 vastaavasti 288. Selvästi eniten onsolmittu talousveden jatkuvaa myyntiä ja ostoa koskevia sopimuksia. Toiseksi eniten onjäteveden käsittelyä koskevia sopimuksia ja kolmanneksi talousveden tilapäistä myyntiäkoskevia sopimuksia. Jälkimmäisten kokonaismäärä on prosentuaalisesti kasvanut eniten.Jätevesien käsittelyn osalta ylikunnallisen yhteistyön kehitys on tullut hieman jäljessäverrattuna talousveden puolella tapahtuvaan kehitykseen. Kuitenkin myös jätevesihuollonpiirissä yhteistyö on lisääntynyt viime vuosikymmenien aikana paljon. Jätevesihuollonkeskittäminen alkoi yleistyä 1990-luvulla. Tämä käy ilmi puhdistamoiden kokonaismääränvähentymisestä. Vuonna 1990 kaupungeissa puhdistamoitten lukumäärä oli 121 kappaletta,kun vuonna 2009 niitä oli 107.Jätevesihuollon keskittämistä on edistetty sekä sopimuspohjaisen että kiinteämmänylikunnallisen yhteistyön avulla. Jäteveden käsittelyä koskevien sopimusten kokonaismääräon lisääntynyt huomattavasti viimeisten vuosikymmenten aikana. Vuonna 1975 niitä oli 33

63kappaletta ja vuonna 2006 jo 81 eli lähes kolminkertainen määrä. Tämän lisäksi tekeillä oliyli 50 uutta sopimusta. Kyselyn mukaan tulevaisuuden ylikunnallisistayhteistyösuunnitelmista suurin osa koski jäteveden käsittelyä. Tiiviimpi ylikunnallinenyhteistyö on myös jäteveden puhdistuksen osalta yleistynyt. Vuonna 2009 jätevedenpuhdistusta harjoittavia tukkuyhtiöitä oli kahdeksan kappaletta ja lisäksi yksi jätevedenjohtamiseen keskittynyt kuntayhtymä.Huomioitavaa on, että veden myynti tapahtuu useimmiten hyvin pieninä (

64VVY:n sopimusmallien mukaan vastuun rajan määritys on yksi kaikkein tärkeimmistäsopimusehdoista. Vastuun raja tulisi ilmoittaa mahdollisimman tarkasti. Yleensä vastuutalous- tai jätevedestä ja sen laadusta siirtyy palvelun ostajalle liittämiskohdassa. Myöslaatuvaatimukset sekä talous- että jätevesille tulisi määritellä tarkasti. Esimerkkitapauksistavain muutamassa oli maininta asiasta ja yhdessä tapauksessa laatuvaatimukset olimääritelty erittäin tarkasti.Menettelytapoihin poikkeustilanteissa oli VVY:n sopimusmalleissa kiinnitetty erityistähuomiota. Tutkimuksen esimerkkitapauksissa ne oli huomioitu kuitenkin vain osassasopimuksista. Joissakin oli maininta, että kuivuuden, putkirikkojen ym. sopijaosapuolestariippumattomien tilanteiden myötä sopimuksesta voi poiketa. Toisaalta joissakintapauksissa oli mainittu, että jos sopimusta rikotaan, voidaan vedentoimitus tai jätevedenvastaanotto lopettaa tai määrätä korvausvelvollisuus. Tällaisia tilanteita ei kuitenkaan ollutyhdessäkään tapauksessa ilmennyt.VVY:n sopimusmalleissa painotettiin nk. lojaliteettiperiaatetta, jonka mukaan sopijapuoletsitoutuvat tasavertaiseen toimintaan myös muuttuneissa olosuhteissa eli sitoutuvatneuvottelemaan keskenään sopimuksen tarkistamisesta, jos olosuhteiden muutos sitäedellyttää. Sopimusta voidaan myös täydentää yksityiskohtaisemmaksi. Sopimuksenmuuttaminen vaatii kuitenkin molempien osapuolten suostumuksen. Sopimustenmuuttaminen olosuhteiden muuttuessa oli useassa tapauksessa ollut jossain vaiheessaajankohtaista. Vain yhdessä tapauksessa kävi ilmi, ettei sopimusta oltu muutettu ylikolmenkymmenen vuoden aikana lainkaan. Sopimusten pysyvyys onkin yksi tekijä, jokatekee sopimuspohjaisesta yhteistyöstä joissain tapauksissa hankalaa. Muutos on hankalaaetenkin jos vain toinen osapuoli haluaa sitä ja toinen ei. Monesti ongelmat yhteistyössäjohtuvatkin asenteista ja henkilökemioista.Sopimuksista suurin osa oli toistaiseksi voimassa olevia. Irtisanomisajat vaihtelivat yhdestäkolmeen vuoteen. Kahdessa tapauksessa jätevettä vastaanottava osapuoli ei voinut irtisanoasopimusta. Sopimuksen kestoon liittyviä ongelmia ei tullut esille. VVY:n sopimusmalleissapainotettiin, että olennaista on sopimuksen voimassapysyminen ja pitkä kestoaika.Olosuhteiden muuttuessa tulisi ensisijassa turvautua sopimuksen tarkistamiseen.Sopimuksen irtisanomiseen tulisi päätyä vain silloin, kun sopimuksen voimassapitäminenon ilmeisen kohtuutonta toisen tai molempien sopijapuolten kannalta.Sopimuspohjainen yhteistyö osoittautui tutkimuksen mukaan melko helpoksi javaivattomaksi yhteistyön muodoksi. Yleisesti ottaen sopimuspohjainen yhteistyö aiheuttaamelko vähän erimielisyyksiä. Erityisesti kun sopimuksessa asiat on sovittu selkeästi jatarkasti, sopimuksia noudatetaan hyvin ja yhteistyö on jouhevaa. Erimielisyyksiä syntyykin

65useimmiten sopimusta laadittaessa. Esille tulleet erimielisyydet oli ratkaistu lähinnäneuvotteluilla, ja vain yhdessä tapauksessa asia oli viety korkeimpaan hovioikeuteen.Sopimuspohjaisen yhteistyön liittyminen kiinteämpään ylikunnalliseen yhteistyöhönSopimuspohjainen yhteistyö on useimmiten ylikunnallisen yhteistyön ensimmäinen askel.Kun yhteistyön määrä kasvaa ja siitä halutaan tehdä kokonaisvaltaisempaa ja kiinteämpää,siirrytään jollekin seuraavalle tasoista. Vaihtoehtoina ovat yhteislautakunta, kuntayhtymä,tukkuosakeyhtiö tai alueellinen vesihuoltoyhtiö. Aina kehitys ei kuitenkaan mene näin,vaan joskus yhteistyö aloitetaan jopa perustamalla alueellinen vesihuoltoyhtiö, kutenHämeenlinnan tapauksessa. Tätä voisi kutsua ”rysäytetään kerralla strategiaksi”.Vaikka kiinteämmän ylikunnallisen yhteistyön suosio on selvästi kasvussa, eisopimuspohjainen yhteistyö ainakaan toistaiseksi ole vähenemässä. Se on ollut selvästikäytetyin yhteistyömuoto jo 1970-luvulla ja on sitä edelleen. Sopimuspohjaista yhteistyötäkoskevassa kyselyssä pyydettiin selvittämään myös ylikunnallista yhteistyötä koskeviatulevaisuudennäkymiä. Selvästi suurin osa suunnitelmista koski jäteveden yhteiskäsittelyäsopimuspohjaisesti. Toiseksi eniten suunnitteilla oli talousveden myyntiä ja ostoa koskeviasopimuksia. Mutta jonkin verran myös kiinteämpää ylikunnallista yhteistyötä olisuunnitelmissa. Näistä suurin osa koski alueellisen vesihuoltoyhtiön perustamista.Tapaustutkimuksesta kävi ilmi, että halua kiinteämpään ylikunnalliseen yhteistyöhön onuseallakin taholla, mutta monessa tapauksessa halutaan edetä hitaasti ja tehdä asiat varmanpäälle. Joka tapauksessa näyttää siltä, että myös keskisuuret kaupungit ja pienemmätpaikkakunnat (Joensuu, Vihanti, Loimaa) lisäävät vesihuollon keskittämistä ja jopakiinteämpää ylikunnallista yhteistyötä.Tapaustutkimuksessa kaksi haastateltavista mainitsi, että sopimuspohjainen yhteistyö olivaikuttanut edistävästi kiinteämmän yhteistyön toteutumiseen tai sen liikkeelle lähtemiseen.Toisaalta yhdessä tapauksessa haastateltava totesi, ettei sopimuspohjainen yhteistyö olelainkaan edistänyt kiinteämpää yhteistyötä.Kuntaliitokset ja niiden vaikutus vesihuollon yhteistyöhönKuntaliitokset ovat vaikuttaneet ylikunnalliseen vesihuollon yhteistyöhön lähinnä sitävähentävästi. Kuntaliitosten myötä moni ylikunnallinen yhteistyösopimus raukeaa taialueellinen vesihuoltoyhtiö muuttuu kunnan sisäiseksi. Toisaalta yhdessä tapauksessa käviilmi, että alueellisen vesihuoltolaitoksen perustamispaineet olivat nousseet Suomenkuntarakenteen muutoksen myötä. Tässä tapauksessa koettiin, että kuntien välistäyhteistyötä oli kehitettävä, mutta kuntaliitosta alueella ei haluttu tehdä.

66Kuntaliitokset vaikuttavat osaltaan yleiseen vesihuollon keskittämiseen. Kun esimerkiksipienten kuntien jätevedenpuhdistamot siirtyvät yhden kunnan vesihuollon alaisuuteen, voise edistää puhdistamoiden lakkauttamista ja siirtoviemäreiden rakentamista. Jonkin verrankoettiin myös vesihuollon ylikunnallisen yhteistyön vaikuttavan kuntaliitoksenmuodostumiseen. Tutkimuksessa mukana olleista esimerkkitapauksista kolmessatapauksessa oli tapahtunut kuntaliitos sopimusosapuolten välillä. Näistä kolmesta kaksiilmoitti, että vesihuollon yhteistyö oli vaikuttanut jonkin verran kuntaliitoksen syntymiseen.Yhdessä tapauksessa vesihuollon yhteistyö ei ollut edistänyt kuntaliitoksia, muttavesihuolto pienillä paikkakunnilla on kehittynyt huomattavasti kuntaliitosten myötä.6.2 Suositukset tulevalle sopimuspohjaiselle yhteistyölleMonista kielteisistä käsityksistä huolimatta tutkimuksen mukaan sopimuspohjainenyhteistyö voi toimia erittäin hyvin, jos siihen on panostettu tarpeeksi. Etenkin sopimuksenlaadinta on olennainen vaihe. Tämä on koettu myös kaikkein haasteellisimmaksi vaiheeksisopimuspohjaisessa yhteistyössä, joten siihen panostaminen on ensiarvoisen tärkeää.Tarkasti määritellyt ja yksityiskohtaiset sopimukset, joiden muuttaminen on kuitenkin tehtymahdolliseksi, on useimmiten koettu parhaaksi vaihtoehdoksi. Monilta erimielisyyksiltä voijatkossa välttyä, kun sopimukset on tehty huolella. Erityisen tärkeitä kohtia ovatvastuunrajan määrittäminen, kustannuksista sopiminen ja sopimuksen kesto. Sopimustentulisi olla kestoltaan riittävän pitkiä. Isojen investointien vuoksi lyhytkestoisia sopimuksiaei useimmiten kannata tehdä. Toisaalta tilanteet ja ympäristö muuttuvat jatkuvasti. Kunsopimukset ovat kestoltaan melko pitkiä, mahdollisuus niiden muuttamiseen on tarpeellista.VVY:n sopimusmallien käytöstä on saatu hyviä kokemuksia. On huomioitavaa, etteivät nesellaisenaan sovi sopimuksen pohjaksi, vaan niitä joutuu muokkaamaan tapauskohtaisesti.Näiden mallien käyttäminen ei myöskään korvaa kokonaan asiantuntuja-apua, mikä onensiarvoisen tärkeää etenkin monimutkaisten sopimusten laatimisessa. Sopimusehtojenmuotoilussa voi VVY:n mallien lisäksi käyttää joltain osin apuna vesihuoltolaitoksenyleisiä toimitusehtoja, mutta ne eivät sellaisenaan sovellu sopimuksen liitteeksi.Vesihuollon toimintaympäristön jatkuvasti muuttuessa ja etenkin sään ääri-ilmiöidenlisääntyessä poikkeustilanteiden huomiointi on sopimuksissa olennaista. Myös VVY:nmalleissa on kiinnitetty tähän erityistä huomiota. Poikkeustilanteet ovat melko harvinaisia,mutta sattuessaan voivat johtaa vakaviin erimielisyyksiin sopijapuolten välillä, mikälitällaiseen ei ole sopimuksessa varauduttu.Erimielisyyksiä voidaan välttää myös toiminnan avoimuudella ja pätevällä tiedotuksella.Kun osapuolet ovat tietoisia siitä missä mennään ja pystyvät hahmottamaan tilanteen,

67voidaan välttyä monilta riidoilta ja yhteistyö sujuu jouhevammin.6.3 Työn arviointiTutkimuksen kannalta tärkeää oli kerätyn aineiston laatu. Työ tehtiin kahdessa vaiheessa,kysely vuoden 2008 keväällä ja tutkimushaastattelut vuoden 2009 syksyllä. Tämä antoitoisaalta perspektiiviä työhön, mutta osaltaan myös hankaloitti kyselyn jatutkimushaastattelun yhtenäistämistä. Kyselyn tuottamat tulokset olivat melko kattavia javastausprosentti saatiin nousemaan yllättävän korkeaksi sähköpostikyselyn lisäksi tehdynpuhelinkyselyn avulla. Suurin osa vastauksista oli selkeitä ja lähes kaikkiin kysymyksiin olivastattu.Tutkimushaastattelut tehtiin kahden kuukauden aikana. Tämä mahdollisti haastattelunmuokkaamisen työn etenemisen ohella ja tarvittavien lisäkysymysten asettamisen.Varsinainen työn rajaus tapahtui vasta tutkimuksen etenemisen myötä.Tutkimushaastatteluista osa olisikin kannattanut tehdä vielä myöhemmässä vaiheessa,jolloin ne olisi saatu entistä paremmin täydentämään tutkimuksen muuta osaa.Aineiston analysoinnissa ei kyselyn osalta ilmennyt ongelmia. Tosin kysyttyjäprosenttiosuuksia myydystä vedestä tai vastaanotetusta jätevedestä eivät läheskään kaikkivastanneista ilmoittaneet, mutta tämä otettiin huomioon analysointivaiheessa.Tutkimushaastattelun osalta analysointivaiheessa tuli esille monia asioita, jotka olisi olluthyvä ottaa huomioon jo haastatteluita tehtäessä. Haastattelujen yksi painopiste olisopimusten sisällössä. Analysointia tehtiin vertailemalla saatua aineistoa VVY:nsopimusmalleihin. Tässä vaiheessa huomattiin, että sopimusten sisältöä koskeva aineistoolisi voinut olla paljon yksityiskohtaisempaa, jotta sitä olisi voinut paremmin käyttää tässävertailussa. Toisaalta haastatteluissa haluttiin ottaa esille muitakin tekijöitä kutensopimuspohjaisen yhteistyön toimivuus, suhde kuntaliitoksiin sekä muuhun kiinteämpäänylikunnalliseen yhteistyöhön.Yhteenvetona voidaan todeta, että tutkimushaastattelut olisivat toimineet paremmin hiemansuppeammassa, mutta yksityiskohtaisemmassa muodossa. Tällöin asiaa olisi päästyanalysoimaan syvemmältä, joskaan silloin ei olisi päästy käsiksi kaikkiin haluttuihinteemoihin. Laajemmassa tutkimuksessa asian olisi voinut ratkaista tekemällä useitatutkimushaastatteluja eri ryhmille ja käyttää näissä erilaisia teemoja.Kokonaisuudessaan kysely ja tutkimushaastattelut antoivat melko kattavan kuvansopimuspohjaisen yhteistyön tämänhetkisestä tilanteesta Suomessa. Kirjallisuusselvityksenantamien tietojen valossa tulokset olivat osittain myös yllättäviä, etenkin sopimuspohjaisen

68yhteistyön toimivuuden suhteen. Taustakirjallisuudesta saatujen tietojen mukaansopimuspohjainen yhteistyö on paljon hankalampaa ja raskaampaa kuin mitä haastattelujenantamat tulokset antavat ymmärtää. Haastattelujen mukaan sopimuspohjaista yhteistyötäpidettiin helppona ja useimmiten hyvin toimivana yhteistyön muotona. Toisaalta kuitenkinuseimmissa tapauksissa kaavailtiin kiinteämpää yhteistyötä muodossa tai toisessa.Näyttääkin siltä, että sopimuspohjaisen yhteistyön toimivuudesta ja tämänhetkisestälaajuudesta huolimatta, se saattaa tulevaisuudessa ainakin osittain väistyä tiiviimpienvesihuollon ratkaisujen ja kuntaliitosten tieltä.

69LÄHTEETHenkilökohtaiset tiedonannotGrön, J. 2009. Johtaja, Loimaan kaupungin vesihuoltoliikelaitos. 28.10.2009.Kettunen, E. 2009. Johtaja, Joensuun Vesi. 22.10.2009.Kotila, E. 2009. Toimitusjohtaja, Vihannin Vesi Oy. 27.10.2009.Lindberg, R. 2009a. Projektipäällikkö, Helsingin Vesi. 18.11.2009.Lähdemäki, J. 2009. Johtaja, Oulun Vesi liikelaitos. 26.11.2009.Pesonen, P. 2009. Toimitusjohtaja, Tampereen Vesi. 13.11.2009.Turkki, R. 2009. Johtaja, Mikkelin vesiliikelaitos. 14.10.2009.Vaitomaa, K. 2009. Ympäristöinsinööri, Uudenmaan ympäristökeskus. 15.10.2009.Virtanen, K. 2009. Vesilaitospäällikkö, Salon Vesi. 27.10.2009.KirjallisuusHahto, M. 2004. Vesihuollon toimintaympäristön tulevaisuus. Diplomityö. Tampereenteknillinen yliopisto. Tampere. 161 s.Hanski, M. 2005. Vesihuollon ajankohtaisasioita MMM:stä. Maa- ja metsätalousministeriö.Esitelmä. Vesihuollon kehittämispäivät 9.-10.11.2005, Kuopio.Haronen, R. ja Poikola, P. 2004. Kaskisten kaupunki. Vesihuollon kehittämissuunnitelma.Kaarina. 24 s. Saatavilla pdf-muodossa: http://www.kaskinen.fi/_FileRoot/510873.pdfHaveri, A., Laamanen, E. ja Majoinen, K. 2003. Kuntarakenne muutoksessa? Tutkimuskuntajaon muutostarpeista tulevaisuudessa. Suomen Kuntaliitto. Helsinki. 85 s. Saatavillapdf-muodossa: http://hosted.kuntaliitto.fi/intra/julkaisut/pdf/p060302101829R.pdfHelsingin vesi. 2009. Vuosikertomus & yhteiskuntavastuuraportti 2008. 48 s. Saatavillapdf-muodossa:http://www.helsinginvesi.fi/general/Uploads_files/Helsingin_Vesi_Vuosikertomus_2008.pdf

70Hirsjärvi, S. ja Hurme, H. 2008. Tutkimushaastattelu. Teemahaastattelun teoria ja käytäntö.Helsinki. 213 s.Hukka, J. 1999. (Seppälä, Osmo. Päivitys 2002) Vesihuollon alueellinen yhteistyö.Opintomoniste. Tampereen teknillinen yliopisto. 17 s.Hukka, J. ja Katko, T. 1993. Alueellisen vesi- ja viemärilaitostoiminnan edellytyksetKouvolan seudulla. Vesi- ja ympäristötekniikan julkaisusarja B, no. 57. Tampereenteknillinen korkeakoulu. Tampere. 92 s.Juhola, P. 1995. Vesihuoltolaitos yhdyskuntien palveluorganisaationa. TTKK/VTT. 23 s.Juuti, P. ja Katko, T. 2006. Vaasan vedet. Vaasa. 530 s.Juuti, P., Katko, T., Luekari, S. ja Rajala, R. (tulossa) 2010. Näkymätönt Porrii-Porin Vedenhistoria. s. 316-371Juuti, P. ja Rajala, R. 2007. Veden Vuosisata: Espoon vesihuolto 1930-luvulta 2000-luvulle.Vantaa. 448 s.Juuti, P., Rajala, R. ja Katko, T. 2003. Aqua borgoensis: Lähteet kertovat: Vesilaitos 1913-2003. Porvoo. 467 s.Juuti, P., Rajala, R. ja Katko, T. 2009. Elämän virta – Kajaanin Veden historia. Tampere.301 s.Kamensky, M. 2000. Strateginen johtaminen. Helsinki. 323 s.Katko, T. 1993. Vesi- ja viemärilaitosten alueellinen yhteistyö. Selvitys. Suomenkuntaliitto. Helsinki. 55 s.Katko, T. 1996. Vettä! – Suomen vesihuollon kehitys kaupungeissa ja maaseudulla. Vesi- javiemärilaitosyhdistys. Helsinki. 416 s.Katko, T. 2005a. Keskitettyä vai hajautettua jätevesien käsittelyä (vesihuoltoa)? Esitelmä.Vesihuollon kehittämispäivät 9.-10.11.2005, Kuopio.Katko, T. 2005b. Vesihuollon virstanpylväitä. Vesitalous 5/2002. s. 23-28.Katko, T. 2009. Julkaisematon.Katko, T. ja Juuti, P. 2007. Watering the city of Tampere from the mid-1800s to the 21stcentury. Tampere. 77 s.

71Katko, T. ja Pietilä, P. 2009. Vesihuollon ylikunnallisen yhteistyön tulevaisuus. Vesitalous3/2009. s. 30-32.Kihl, M. 2008. Vesilaitosten riskit hallintaan vaikka pakolla. Kuntatekniikka 5/2008. s. 7-8Kiuru, H. 2005. Keskitettyä vai hajautettua asumisjätevesien puhdistusta? Esitelmä.Vesihuollon kehittämispäivät 9.-10.11.2005, Kuopio.KUVENE. 1975. Vesihuoltolaitosten yhteistyön muodot ja laajuus Suomessa. 119 s.Kuntaliitto. 2007. Kunnat ja vesihuolto huomisen Suomessa. Kuntaliiton kannanotto.Helsinki. 36 s.Lehtonen, J. 1994. Jäteveden puhdistuksen kehitys Suomessa pitkällä aikavälillä.Diplomityö. Tampereen teknillinen korkeakoulu. Tampere. 118 s.Lindberg, R. 1991. Kunnallisen osakeyhtiön perustaminen hoitamaan vesi- javiemärilaitostoimintaa Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kaupungeissa.Kolmisopimuskunta. Esitys. 9.1.1991. 4 s.Lindberg, R. 2009b. Pääkaupunkiseudun vesihuollon järjestämisen kannalta oleellisetylikunnalliset sopimukset ja niiden muuttamistarpeet. PKS Vesi- ja ympäristöpalvelut.Projekti C6: Yhteistyösopimusten päivittäminen. 13.3.2009. 13 s.Markkanen, T. 1988. Näkökohtia alueellisen vv-laitoksen järjestämiseksi. Vesitalous5/1988. s. 7-8Metsälä, I. 2001. Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö vesihuoltopalveluissa.Diplomityö. Tampereen teknillinen korkeakoulu. Tampere.Muukkonen, E., Pietilä, P. ja Katko, T. 2003. Vesi- ja viemärilaitostenorganisaatiomuutokset 1990-luvulla. Tekniikka ja kunta 4-5/2003. s. 64-67Orkoneva, O. 2009. Salon suurkunta keskittää yhdeksän puhdistamon toiminnot. Vesitalous3/2009. s. 41-43Piekkari, J. 2009. Vodaa Stadiin – tulevaisuudessakin! Pisara, Vesi- javiemärilaitosyhdistyksen ilmoitusliite. Julkaistu Kauppalehden erikoisliitteenä 10.9.2009.Pietilä, P. 2009. Vesihuollon ylikunnallinen yhteistyö. Tutkimuksen ensimmäisen vaiheenraportti. Tampereen teknillinen yliopisto. Tampere. 46 s.Ryynänen, A. 2005. Tutkimus Vakka-Suomen ja Länsivyöhykkeen vesihuoltoyhteistyönkehittämisestä. Diplomityö. Tampereen teknillinen yliopisto. Tampere. 115 s.

72Salonen, L., Seppälä, O. ja Katko, T. 2003. Pohjois-Satakunnan vesihuollon alueellinenkehittäminen. Organisaatioselvitys. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen monistesarja7/2003. Turku. 61 s. Saatavissa: http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=68040&lan=FISilfverberg, P. 2007. Vesihuollon kehittämisen suuntaviivoja. Vesi- javiemärilaitosyhdistyksen monistesarja nro 20. Helsinki. 39 s.Suomi, L. 2009. Välivuosikin tuo neljä liitosta. Savon Sanomat. 27.12.2009. s. 13Taipale, P. 2005. Vesihuoltoyhteistyön tiivistäminen turvaa palvelutason. Kuntatekniikka4/2005. s. 21Tuomi, J. ja Sarajärvi, A. 2009. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki. 175 s.Vesi- ja viemärilaitosyhdistys. 2008. Vesihuoltolaitosten välisten sopimusten mallitselityksin. Vesi- ja viemärilaitosyhdistyksen monistesarja, nro 23. Helsinki. 31 s.Viitasaari, M. 1995. Vesihuolto kehittyvässä yhteiskunnassa – onko nykykäytännöllevaihtoehtoja? Vesitalous 4/1995. s.1-2Åkerlind, M. 2008. Lahti Aqua tähtää seudulliseksi yhtiöksi. Kuntatekniikka 5/2008. s. 14-15Internet – lähteet:Forssan vesihuoltoliikelaitos. 2009. Jäteveden puhdistus. [Verkkodokumentti] Viitattu4.8.2009. Luettavissa: http://vesihuoltolaitos.bootti.net/DowebEasyCMS/?Page=viemariHagerlund, T. 2009. Kunta- ja palvelurakenneuudistus. [Verkkodokumentti] Julkaistu02.06.2009. Viitattu 18.11.2009. Luettavissa: www.kunnat.net/parasHaimi, A. 2008. Kaupunkien ja kuntien lukumäärä 1917-2009. [Verkkodokumentti]Julkaistu 30.12.2008. Viitattu 10.11.2009. Luettavissa:http://www.kunnat.net/k_perussivu.asp?path=1;29;374;36984;31661;4869Helsingin Vesi. 2009. Historia. [Verkkodokumentti] Päivitetty 17.12.2008. Viitattu4.8.2009. Luettavissa: http://www.helsinginvesi.fi/historiaJyväskylän Seudun Puhdistamo Oy. 2009. JS-Puhdistamo. Etusivu. [Verkkodokumentti]Päivitetty 17.6.2009. Viitattu 4.8.2009. Luettavissa: http://www.jspuhdistamo.fi/index.php?id=1

73Keuruun vesilaitos. 2009. Jätevesien käsittely. [Verkkodokumentti] Viitattu 5.8.2009.Luettavissa: http://www.keuruuvesi.fi/kasittely.aspKiteen Vesikunta. 2009. Jätevedenpuhdistamo. [Verkkodokumentti] Viitattu 5.8.2009.Luettavissa: http://www.kiteenvesikunta.fi/jatevedenpuhdistamoKokemäen kaupunki. 2009. Viemärilaitos. [Verkkodokumentti] Viitattu 6.8.2009.Luettavissa: http://www.kokemaki.fi/palvelut/tekninen_toimi/viemarilaitos/Laamanen, E. 2008. Kokonaisten kuntien kuntajaon muutokset 1922-2009.[Verkkodokumentti] Julkaistu 30.12.2008. Viitattu 5.8.2009. Luettavissa:http://www.kunnat.net/k_perussivu.asp?path=1;29;348;4827;4892;4931Laamanen, E. 2009. Kuntarakenteen kehitys. [Verkkodokumentti] Julkaistu 14.4.2009.Viitattu 27.8.2009. Luettavissa:http://www.kunnat.net/k_perussivu.asp?path=1;29;348;4827;4892;125930Lahti Aqua Oy. 2009. Historia. [Verkkodokumentti] Viitattu 5.8.2009. Luettavissa:http://lahtiaqua.fi/Yritys/HistoriaLapuan Jätevesi Oy. 2009. Prosessi. [Verkkodokumentti] Viitattu 5.8.2009. Luettavissa:http://www.lapuanjatevesi.fi/prosessi.htmNivalan Vesihuolto Oy. 2009. Jätevesihuolto. [Verkkodokumentti] Viitattu 6.8.2009.Luettavissa: http://www.nivalanvesihuolto.fi/Oulaisten kaupunki. 2009. Kunnallistekniikka ja viemärilaitos. [Verkkodokumentti]Päivitetty 08.08.2008. Viitattu 18.09.2009. Luettavissa: http://www.oulainen.fi/index.aspOulun Vesi. 2009. Tunnusluvut 2008. . [Verkkodokumentti] Viitattu 6.12.2009. Luettavissa:http://www.oulunvesi.fi/tunnusluvut.htmUusikaupunki. 2009. Vakka – Suomen Vesi. [Verkkodokumentti] Viitattu 7.8.2009.Luettavissa: http://uusikaupunki.fi/template_1.asp?id=662Vihannin Vesi Oy. 2009. Vuosikertomus 2008. [Verkkodokumentti] Viitattu 15.11.2009.Luettavissa: http://www.vihanninvesi.fi/vuosikertomus.htmlLainsäädäntöLaki jätevesimaksusta 1973, 13.7.1973/610

74Kuntalaki 1995, 17.3.1995/365Laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista 1929, 13.6.1929/228

Liite 1. Kyselylomake 1/2LIITTEETLiite 1. KyselylomakeVESIHUOLLON SOPIMUSPOHJAINEN YHTEISTYÖ – KYSELYTampereen teknillinen yliopisto on aloittamassa tutkimusta ”vesihuollon ylikunnallinenyhteistyö (YKY)”, jossa tutkitaan erityisesti erilaisia ylikunnallisia vedenhankinnan javiemäröinnin yhteistyömuotoja. Tätä tutkimusta rahoittavat useat vesilaitokset, sekäVesihuoltolaitosten kehittämisrahasto.Nyt teille lähetetty kysely liittyy tähän tutkimukseen, mutta koskee pelkästään niin sanottuaSOPIMUSPOHJAISTA yhteistyötä kuntien tai laitosten välillä.Kyselyssä pyydetään käyttämään vuoden 2006 tietoja yhteismitallisuuden vuoksi.Pyydämme ystävällisesti vastaustanne sähköpostilla 15.2.2008 mennessä.Koska SOPIMUSPOHJAISESTA yhteistyöstä ei ole saatavissa tilastotietoja, olisi erittäintärkeää, että ystävällisesti vastaisitte alla olevaan kyselyyn. Lähetämme tästäosatutkimuksesta teille koosteen sen valmistuttua.TerveisinTapio Katko ja Pekka PietiläTampereen teknillinen yliopistoPS. Kyselyn vastauksen pyydetään lähettämään Vuokko Kurjellevuokko.kurki@tut.fi044-3344010Suurkiitokset! Tack så mycket!------------------------------------------------

Liite 1. Kyselylomake 2/2KYSELYA. SOPIMUKSET VEDEN JATKUVASTA MYYNNISTÄ TAI OSTAMISESTA1. Veden jatkuva myynti naapurikunnille (tai naapurikunnassa olevalle vesilaitokselle)- Kunnan/laitoksen nimi- Määrä (m3/vuosi & prosenttiosuus omasta tuotannosta)2. Veden jatkuva osto naapurikunnilta- Kunnan/laitoksen nimi- Määrä (m3/vuosi & prosenttiosuus vedenjakelusta)B. SOPIMUKSET VEDEN TILAPÄISESTÄ MYYNNISTÄ TAI OSTAMISESTA3. Veden tilapäinen myynti naapurikunnille- Kunnan/laitoksen nimi4. Veden tilapäinen osto naapurikunnilta- Kunnan/laitoksen nimiC. SOPIMUKSET JÄTEVEDEN JOHTAMISESTA5. Naapurikunnasta/muualta tulevan jäteveden puhdistus- Kunnan/laitoksen nimi- Määrä (m3/vuosi & prosenttiosuus puhdistetusta jätevedestä)6. Jätevettä johdetaan puhdistettavaksi naapurikuntaan/muualle- Kunnan/laitoksen nimi- Määrä (m3/vuosi & prosenttiosuus jätevedestä)D. SUUNNITELMAT7. Onko sopimuspohjaista yhteistyötä suunnitteilla?8. Muuta huomioitavaa

Liite 2. Kyselyn vastaukset 1 /7Liite 2. Kyselyn vastauksetTaulukko A: Veden jatkuva myynti/osto vuonna 2006%-osuusomastavedentuotannosta%-osuusvedenjakelustaMyyjäOstajaAlajärvi - Soini -Alajärvi - Kyyjärvi -Alajärvi - Vimpeli -Espoo 3,10 Kauniainen 100Espoo 3,20 Kirkkonummi 41Espoo 0,10 Vantaa 0,2Espoo - Suvisaariston vok 100Haapavesi - Kärsämäki 0,4Haapavesi - Pulkkila 2,8Haukipudas 0,02 Oulu -Helsinki 18,20 Espoo 72,2Helsinki 19,00 Vantaa 93,8Hirvensalmi - Mikkeli 2,6Huittinen - Äetsä 15Hyvinkää 2,10 Mäntsälä 12,9Hyvinkää 0,20 Tuusula -Hyvinkää 5,00 Hausjärvi 51Hämeenkyrö 76,00 Nokia 30Yli-Ii / Jakkukylänvok -Ii 0,02Imatra 1,00 Ruokolahti -Isokyrö 13,70 Ylistaro 22Isokyrö 9,10 Vähäkyrö -Jalasjärvi - Seinäjoki 0,06Joensuu 0,15 Pyhäselkä -Joensuu 0,70 Onttolan vok -Joensuu 0,25 Pilkon vok -Joensuu 0,23 Selkie-Mönnin vok -Jokioinen 2,00 Ypäjä -Jurva - Poronkangas -Jyväskylä 0,01 Jyväskylän mlk -Jyväskylä 2,40 Laukaa 24Jyväskylän mlk - Jyväskylä 13,6Jämsänkoski - Harlankankaan vok -Lauttolahden seudunvok -Kajaani Vesi 0,60Kangasniemi 0,01 Haukivuori -Kangasniemi - Mikkeli 1,2Kankaanpää - Lavia 100Kankaanpää - Pomarkku 92,3Kannuksen vok 24,00 Himanka -

Liite 2. Kyselyn vastaukset 2 /7Karstula 5,50 Saarijärvi -Kauniainen 0,70 Espoo -Kemijärvi - Rovaniemi 0,4Keminmaa - Tervola 0,5Kestilä - Vornan kylä -Keuruu 3,20 Multia -Kinnula - Perho 0,01Kirkkonummi 0,90 Espoo -Koilissavon vesi oy - Pieksänkosken vok 56Koipiniemi Pakarila vok - Konnevesi 13,9Kokemäki 0,25 Köyliö -Kontiolahti 0,30 Eno -Kouvola 1,00 Valkeala -Kruunupyy 6,00 Luoto -Kuopion Vesi 0,20 Karttula -Kuortane - Alavus 0,6Lakeuden Vesi Oy - Lappavesi Oy 16Lappajärvi - Kauhava 0,2Laukaa 24,00 Jyväskylä 1,8Lehtimäki 15,00 Soini -Leivonmäki - Joutsa 13,7Lempäälä 4,90 Vesilahti -Lempäälä 4,70 Pirkkala -Lempäälä 0,04 Viiala -Lumimetsä Osuuskunta - Oulaisten vok 0,5Masku-Nousianen ky - Askainen 100Mietoinen - Vehmaa 23,5Muurame - Jyväskylä 1,8Muurla - Salo 2,6Mäntsälä 4,50 Vok Suoni 100Mäntsälä 3,30 Vok Mustijoki -Mänttä 4,00 Pohjoiskuoren vok -Naantali - Rymättylä -Naantali - Merimasku -Nilsiä - Pieksänkosken vok 30Nurmo - Seinäjoki 1,2Oulaisten vok 1,50 Haapavesi -Paavolan Vesi Oy 1,00 Lumijoki 35Perho 0,01 Veteli -Perniö 0,01 Särkisalo -Porin 15,00 Luvia -Porvoo 0,10 Askola 0,01Pulkkila 0,41 Rantsila -Pyhäjärvi - Haapajärvi 0,02Pyhäjärvi - Kärsämäki 0,7Pyhäntä - Kärsämäki 10,2Pyhäntä - Piippola 8,3Pyhäranta 5,00 Rauma -Pyhäranta 14,70 Kodisjoki -Raahe 2,00 Pyhäjoki 17,5

Liite 2. Kyselyn vastaukset 3 /7Riihimäki - Hausjärvi 0,2Ruokolahti - Imatra 1Salo yht.1,7 Halikko 0,67Salo Muurla -Salo Pertteli -Savonlinna 0,20 Niittylahden vok -Seinäjoki - Ylistaro 10Somero 1,80 Tammela -Suonenjoki - Karttula -Tampere 6,81 Ylöjärvi -Tampere - Nokia -Tampere - Pirkkala -Tampere - Lempäälä 28,3Toholampi - Kannuksen vok 10Toijala - Kylmäkoski 0,01Toijala - Valkeakoski 0,01Toivakka 4,00 Leivonmäki -Turku - Piikkiö 100Tuusulanseudun vesilaitoskuntayhtymä - Mäntsälä 12,1Töysä - Alavus 4,8Töysä - Kuortane -Töysä - Ähtäri 0,3Ullava - Kannuksen vok 0,4Utajärvi 6,00 YliKiiminki -Uusikaupunki - Gustavi -Uusikaupunki - Vehmaa 76,5Uusikaupunki - Pyhäranta -Vaala - Kajaani 2,2Vaasa 5,80 Vähäkyrö -Vaasa - Korsholm 0,5Vahto - Mynämäki 8,3Vahto - Turku 1Valkeakoski 23,00 Toijala 100Valkeakoski 17,00 Lempäälä 44Valkeala - Jaala -Vantaa 0,01 Espoo -Vantaa 0,30 Tuusula 3,5Vantaa 0,07 Sipoo -Vesikolmio Oy -Osuuskuntavalkeavesi 100Vok Valkeavesi - Pyhäjoki 17,5Vihanti yht.95 Pyhäjoki 64Vihanti - Raahe -Vihanti - Siikajoki 24Vihanti - Oulaisten vok 54Vihanti - Merijärvi -Virolahti - Hamina 3Ylöjärvi - Tampere 0,3Ähtäri 4,50 Virrat -Äänekoski - Uurainen 8,2

Liite 2. Kyselyn vastaukset 4 /7Taulukko B: Veden tilapäinen myynti/osto v.2006MyyjäOstajaLinjamolempiinsuuntiinAlavus Töysä Askola Porvoo Forssa Jokioinen Forssa Tammela HalikkoSaloHaminaVirolahtiHaukipudas Sopimus neljän kunnan kesken HelsinkiSipooHämeenlinna Janakkala Jokioinen Ypäjä Juva Virtasalmi Jyväskylä MuurameKangasala KulmalahtiKeminmaa Tervola Keminmaa Tornio Kerimäki Savonlinna Keuruu Multia Kiikoinen LaviaKiikoinen Kokemäki KouvolaKuusankoskiKouvolaValkealaKristiina Merikarvia Kuopio Siilinjärvi Maalahti Laihia Maalahti Vaasa Marttila Tarvasjoki Marttila Koski Muhos Utajärvi Mynämäki Askanen Mynämäki Masku Mynämäki Nousiainen Mynämäki VehmaaOrivesi Juupajoki sopimus kuuden kunnan keskenOuluhäiriötilanteiden varalta.Outokumpu Polvijärvi

Liite 2. Kyselyn vastaukset 5 /7Paavolan Vesi OyViiden kunnan kesken veden myyntiäja ostoa tilapäisesti.Perho Lähikuntien kesken sopimus. Pieksämäki MikkeliPieksänkoski Pöljä Pietarsaari Luoto Pietarsaari Uusikaarlepyy Pietarsaari Kovjoki Pohja Karjaa PoriLuviaPoriNoormarkkuPoriUlvilaPunkaharju Savonlinna PyhäntäKestiläRauma Pyhäranta Rusko Nousiainen Rusko Turku Rusko Vahto Siilinjärvi Maaninka Simo Lähikuntien kesken sopimus. TampereTampereTervolaKangasalaNokiaRovaniemiToholampi Kannus TurkuKaarinaTurku Raisio-Naantali ky Urjala Kylmäkoski Uusikaarlepyy Oravainen Uusikaupunki Pyhäranta VaasaTuusulaHelsinkiVarkausMustasaariHelsinki, VantaaVantaaJoroinenÄhtäri Lehtimäki Taulukko C: Jätevesien yhteiskäsittely 2006%puhdistetustajätevedestäJätevedenJätevedenvastaanottajalähettäjäAlavus 25,8 Töysä -%-osuusjätevedestä

Liite 2. Kyselyn vastaukset 6 /7Anjalankoski - Kuusankoski 1,8Elimäki - Kouvola -Espoo 2 Kauniainen 100Espoo 5,7 Kirkkonummi 96Espoo 15,6 Vantaa 30,5Forssa 8 Tammela 100Hamina 8,5 Virolahti 100Helsinki 7,5 Vantaan Vesi 42,3Helsinki 17,1Keski-Uudenmaanvesiensuojelun ky -Helsinki 0,7 Sipoo -Helsinki - Mäntsälä 3,4Hyvinkää 0,8 Hausjärvi 4Hämeenkyrö 10 Ylöjärvi -Iitti - Kouvola -Iisalmi 8 Sonkajärvi -Iisalmi 6,8 Vieremä 100Jaala - Kuusankoski 0,2Joensuu 7,92 Kontiolahti 99,9Joensuu 2,82 Pyhäselkä -Joutsa - Leivonmäki -Jämsänkoski - Harlankankaan vok -Kaarina 28 Turku 5,3Kaarina 13,9 Lieto 100Keuruu 7,7 Multia -Konnevesi 3,1 Kärkkäälän vok -Kristiina 0,9 Karijoki -Kuusankoski - Kouvola -Kuusankoski - Valkeala -Lahti 5,5 Hollolla -Lappeenranta - Lemi -Lappeenranta - Taipalsaari -Lemu 28 Askainen 100Loimaa 7,65 Mellilän kunta -Maarianhamina 20 Iomala -Muhos 27,2 Utajärvi -Mänttä 2 Pohjoiskuoren vok -Nurmes 9,7 Valtimo -Orimattila 3,5 Artjärvi -Oulu yht4,1 Muhos 100Oulu - Utajärvi 100Oulu 0,4 Kiiminki -Pietarsaari 9,8 Uusikaarlepyy -

Liite 2. Kyselyn vastaukset 7 /7Pietarsaari 9,9 Pedersöre 100Pietarsaari 4 Luoto -Pori - Noormarkku 100Porvoo 4 Askola 100Raisio 24 Naantali 100Raisio 4,8 NousiainenRaisio 7,1 Mynänmäki 100Raisio 6,3 Masku -Rantsila Kestilä 100Rauma 10 Lappi -Rauma Eurajoki -Riihimäki yht.8,3 Hausjärvi 15Riihimäki - Loppi 100Ruokolahti - Rautjärvi -Salo - Halikko -Salo - Pertteli -Savonlinna 6,8 Punkaharju 100Savonlinna - Kerimäki -Seinäjoki 9,2 Nurmo -Seinäjoki 0,4 Ylistaro 0,01Siilinjärvi 9,1 Maaninka -Tampere 14,7 Ylöjärvi 100Tampere - Pirkkala -Tampere - Kangasala 74Toijala 5,2 Kylmäkoski -Toijala 28,8 Viiala -Toivakka 5 Leivonmäki -Turku 1 Rusko 100Turku - Kaarina -Tuusula - Hyvinkää 0,2Ulvila 25 Pori -Uusikaupunki - Pyhäranta 100Vaasa 14,3 Mustasaari 97Valkeakoski - Kuusankoski 3Valkeala - Anjalankoski -Valkeala - Jaala -Ylivieskan vok - Sievin vok 100Äänekoski - Uurainen 8,2