Björke - Koivisto - Suomen Koivisto seura ry

Nro 7 Heinäkuu 20083— Puheenjohtajalt` iteltää —VEIKKO ILMASTI, Helsinki80 vuotta 18.07.2008Veikon elämä alkoi KOIVISTON kauppalassa18.07.1928. Erikoisia elämänvaiheita ja -tapahtumiaon riittänyt kosolti, joista lyhyesti muutamia.tyivät sota-arkistosta, jolloinrintamatunnuskin myönnettiin.Keskikoulun kesälomilla1942 ja 1943 kuluivatmerillä, sillä tavoitteena olimerikapteenin ura. Koululoppui 1944, jolloin Veikkosuoritti tarvittavia lisäharjoitteluvuosiamerikouluavarten. Ensimmäinen laivaoli koivistolaisen Seppinen& Kemppi –yhtiön rahtilaivas/s ”Jan”.Saksasta tuotiin viljaaja kesällä 1944 täysi aselastiDanzigista Raumalle. Lastistakertyi kolme tavarajunaaaseita Kannaksen suurhyökkäyksentorjuntaa varten.Sodan päätyttyä Suomenoli rauhanehtojen mukaanvietävä Neuvostoliittoonsaksalaisten Suomeenjättämä materiaali. Rahtilaivas/s ”Jan” sai komennuksensiirtää saksalaisenvarasto Leningradiin 26.101944. Vaikka matkan olimäärä kestää vain viikon,Kansanhuoltoministeriöantoi miehistölle matkaavarten varmuuden vuoksikahden viikon korttiannokset.Veikko oli laivassa tuolloinkansimiehenä.Pellingin salmen kohdallas/s ”Jan” ajoi miinaan.Syy, miksi laiva ei uponnut,selviää Veikko Ilmastin kirjasta”Koiviston poika jaZhdanovin lupaus”. Laiva jakoko miehistö olivat Leningradissavankeina 10 viikkoa.Laivaan ei toimitettu ruokaakoko vankeusaikana. Leivänpyytäminen oli turhaa. Matkallemyönnetty kahden viikonkorttiannos, jauhot jamuu ruoka oli syöty kuudessaviikossa. Tämän jälkeentarjottiin vain lämmintävettä. Kun miehistö lopultapääsi Suomeen, Veikkooli niin laiha, ettei äiti hetitunnistanut poikaansa. Pestitmerimiehenä jatkuivatRuotsissa ”Viking” meripelastushinaajassamarraskuunloppuun 1945, jolloin hänvaihtoi merimiesammatinopiskeluun.Ilmasti aloitti teknillisenkoulun Lahdessa 1946.Siellä Veikolle saapui isokokoinenkirje, jossa oliStockholms Tidning -sanomalehti.”Viking” laiva oliuponnut ja hänen tilalleenpestattu suomalaispoika olihukkunut neljän muun,Veikolle tutun merimiehenkanssa.Jo opiskelleessaan teknillisessäkoulussa Ilmasti toimivastaavana työnjohtajanaLahdessa, tulitikkutehtaan jamargariinitehtaan laajennustöissä,josta koulun matrikkelissaoli erikoismaininta.Rakennusmestarina Ilmastitoimi YIT:n työmaillaja Heinolassa kunnan virkamiehenä,kunnan rakennusmestarina,rakennustarkastajana,asutusneuvojana jaArava tarkastajana.Stipendimatka Amerikkaanja Kanadaan 1958antoi vankkaa tietoa rakennustyönrationalisoinnista.Ilmastin matkatuomisinatulivat Suomeen ensimmäisetkattosingeli –mallit.Kattohuopatehtaalla Ilmastineuvoi ensimmäisten valmistussarjojenkäynnistämisen.Lisäksi hän toi Suomeenjäteveden maahanimeytys–menetelmän. Ensimmäistenasennusten jälkeen häntoimi mm. kouluhallituksenasiantuntijana.Vapaa-aikoina Ilmastinkiinnostuksen kohteena olivatelektronisten mittalaitteidensuunnittelu, lankonsaopastamana. Ensimmäinenelektroniikkayhtiö LabkoKy perustettiin Heinolaan1960. Myöhempiä elektroniikkayhtiöitäolivat Termomatic,Contel, Ulmaelektro,Ilmasti, Allerco, Patentinc jaMoria Oy.Henkilökohtaisia patenttejaIlmastilla on yli 40ja lisäksi mallisuojia. Erilaisiaelektronisia laitteita onVeikko oli kuukauden ikäinen,kun koti syttyi ensimmäisenkerran palamaan.Palo alkoi ullakolta. Yläkerranvuokralaiset, kauppalankätilö ja kansakoulunopettajaevakuoitiin ensin. Alakerrassaolevan Veikko-vauvanpelastaminen jäi aivan viimetinkaan. Kodista jäi jäljellevain perustukset. MuutimmeTuulen perheen taloon;perheen poikia olivat Erkkija Matti.Kun vuosia karttui viisi,Huuhkan Pertti ja Veikkopolttelivat kauniina kesäpäivänälakritsipiippuja kuinintiaanit. Vahingossa tulitikustasyttynyt kuiva heinäpoltti suhahduksessa kolmelatoa ja läheisen riihen maatalouskoneineen.Isä selvittelinaapurille korvauksia, kunomaisuus ei ollut vakuutettu.Vuodet kuluivat partiossaja suojeluskunnanpoikaosastossa. Kesäleirejäpidettiin Penttilässä Ratianrannassa. Tutuiksi tulivatkalareissut Ravitsan saareen,josta löytyivät parhaat ankeriassaaliit.Koiviston yhteiskoulualkoi Veikolle 1939 ja jatkuievakkoreissun jälkeen Haminassa.Onneksi Myyryläinen,muut opettajat ja luokkalaisetkinolivat entisiä,kun kotiin ei enää ollut asiaa.Vuosi 1941 teki Veikolletutuksi armeijan harmaat,sillä ”kepulikonsteilla” saatunimikirjoitus mummoltaavasi mahdollisuuden lähteävalloittamaan kotia takaisin.Rintamapalvelus alkoi Veikollevain 12 vuoden ikäisenä.Kuukauden kuluttuaastui voimaan ”Marskin”määräys kotiuttaa alaikäisetsotarintamalta. Rintamaveteraani–tunnuksen saantioli hankalaa, sillä ikää oliollut niin vähän. Onneksitarvittavat dokumentit löyvalmistettuvuodesta 1960lähtien yli 50 000, yhteisarvoltaanyli 1 miljardi euroa,kun mukaan luetaan Strömbergillemyyty paperikoneenvianilmaisulaitteen patentti.Patenttien markkinointi onvienyt jo 52 kertaa yli Atlantinsekä Australiaan pidemmäksiaikaa.1974 Ilmasti sai presidenttiKekkosen ”Viisastenkivi” palkinnon, joka myönnettiinvuoden parhaalle, suomalaiselleyritykselle. Vuonna2002 hän sai Suomen Yrittäjiensuurristin no 155. Lähesvuoden uurastuksen tuloksenasyntyi vuoden 2007 koivisto-juhliavarten Koivistonhistoriaa ja tulevaisuuden visiotakuvaava DVD.Tekeillä oleva toinenkirja kertoo uusien tuotteidenkehitystyön merkillisyyksistä60 vuoden ajalta.Teos käsittää 100 vaiherikastakertomusta, joista kirjoittamattaon enää 10. Ko. kirjallaei ole vielä kustantajaa,mutta erikoiset, jännittävättapahtumat toivottavasti herättävätoikean kustannuskanavankiinnostuksen.Ilmasti on toiminutaktiivisesti eri yhdistyksissäkuten Elektroniikkateollisuusry:n puheenjohtaja jamonivuotinen hallituksenjäsen, Pamaus, Kriisipalvelu,Pro Karelia, HelsinginKoivistolaiset ja nykyisinHelsingin Sotaveteraanit ry,hallituksen jäsen, tiedottajaja lipunkantaja.Kirjoitan tätä kesälomallani Savitaipaleen kirjastossa.Olen täällä viettänyt kesälomiani jo lähes 30 vuotta.Vaikka Savitaipale on Etelä-Karjalan ja Savon rajapitäjä,se on ollut vahvasti Viipurin, jopa Pietarin vaikutuspiirissäviime vuosisadan alussa ja 1800-luvulla. PietarinSuomen asemalta lähti jopa juna, jonka yhdessä vaunussaluki ”Savitaipale”. Juna tuli suoraan Lappeenrannansatamaan josta matka jatkui laivalla SavitaipaleenLavikan lahdelle. Savitaipale on monien viipurilaistenkesänviettopaikka.Edesmennneen vaimoni isoisä oli Viipurin kunnallispormestaritoisen sortokauden alussa. Viipurin maistraattijoutui ensimmäisenä viranomaisena Suomessaottamaan kantaa yhdenvertaisuuslakiin, kun venäläinentalonpoika jätti maistraattiin elinkeinoilmoituksenlihakaupan pidosta Viipurissa. Maistraatti pormestariFagerströmin johdolla jätti ilmoituksen huomiotta,koska yhdenvertaisuuslaki oli säädetty vastoin Suomenperustuslakeja.Koko Eurooppa seurasi, miten Suomenviranomaiset tulisivat reagoimaan. Venäläiset vangitsivatmaistraatin jäsenet ja heidät passitettiin Krestyn vankilaanPietariin.Venäläinen talonpoika valitti Viipurin hovioikeuteen,jossa oli kaksi pormestari Fagerströmin veljeä hovioikeudenneuvoksina.Hovioikeus pysytti maistraatinpäätöksen sillä seurauksella, että hovioikeuden jäsenetvangittiin ja passitettiin Krestyn vankilaan. Fagerströminsuvun kesäasunto oli Olkkolan kartano Savitaipaleella.Suku oli testamentannut kartanon Savitaiapaleenkunnalle.1990-luvun puolessa välissä kunta koki kartanonrasitteena ja päätti myydä sen venäläisille. Taas kerranpolitiikot eivät aistineet kansan mielipidettä. Syntyi valtaisakansanliike hankkeen estämiseksi, mikä tuottikintulosta.Olisihan ollut irvokasta, jos Krestyn vankilassaisänmaan asiaa palvelleiden miesten koti- kartanosta olisitehty venäläinen majatalo ja iloinen huvihuoneisto.Onneksi tässä asiassa oikeus ja kohtuus voitti.Savitaipale liittyy sillä tavalla Koivistoon, että senkummikunta Venäjällä on Primorsk. Olen keskustellutkunnan johdon kanssa ja on ilmennyt, että pienimuotoistayhteydenpitoa on ollut, joka viime aikoina onhiipunut.Ajat ovat muuttuneet. Myös Savitaipaleelta venäläisetovat ostaneet kesämökkejä, eikä se ole nostattanutnärää. Myös Savitaipaleen kunta on myynyt kaavoittamiaantontteja venäläisille. Eikä siitäkään ole pahaasanottavaa. Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, ettäOlkkolan kartanoa ei tule venäläisille myydä, jos jokusellaista hanketta ryhtyisi ajamaan.On asioita joilla onarvoa eikä pelkästään hintaa, Oscar Wildea vapaasti lainatakseni.Toivotan lämpimästi tervetulleeksi kaikki kesäjuhliinPorvooseen saapuvat, myös Primorskin edustajat.Meille on valmisteltu monipuolinen ja mielenkiintoinenohjelma perinteisine kylä- ja toimikuntakokouksineen.Porvoossa kesäpäivien 60-vuotisjuhlissa tavataan!Jarmo RatiaSuomenKoivisto-Seura r.y.Perustettu 1948Toimii koivistolaisten yhdyssiteenä- järjestää kotiseututilaisuuksi- harjoittaa julkaisutoimintaa- suorittaa kotiseutukulttuuriin liittyvää kokoamista ja tallentamista.www.koivistolaiset.netPuheenjohtaja, Jarmo RatiaMuseokatu 24 A 20, 00100 Helsinkipuh. 09-447 748, 040-745 2627Varapuheenjohtaja, Juha-Veikko KurkiKoivistontie 2 C, 02140 Espoopuh. 09-541 6751, 0400-601 838Sihteeri, Marja-Leena MontonenSusisuontie 36, 06200 Porvoopuh. 019-668 811, 040-500 5026varalla Riitta Nurmi, PorvooTaloudenh. Karjalan Tilikeskus/VitikainenRatakatu 47, 53100 L.ranta p. 05-5448850Perinnetoimikunta, Jorma Simola pj.Pertonpolku 11, 48410 Kotkapuh. 05-228 5621Taidetoimikunta, Leena Airaksinen pjMetsäpirtintie 10 A 1, 02130 Espoopuh. 09-455 0501Senioritoimikunta, Helge Teikari pj07190 Halkiapuh. 019-664 8112Hallituksen muut jäsenet:Hannu Veijalainen, Lahti. 03-228 5621varalla Raimo Kyytsönen, MäntsäläEero Ahtikari, Piikkiö. 050-525 5174varalla Airi Saarinen, TurkuSeppo Mäkinen, Anjalankoski. 040-506 0430varalla Martti Karvonen, KausalaEsko Kaukiainen, Tuusula. 0400-800 752varalla Pertti Hämäläinen, EspooVirpi Huhtanen, Espoo. 0440-501 806varalla Risto KaukiainenHanna Silfver, Piispanristi. 02-243 2940varalla Tuula Koppinen, EspooTuula Raukola, Kotka. 044-522 8098varalla Mirja Haapanen, HaminaKoivisto-säätiö:Hallituksen pj. Sirpa TaskinenIntiankatu 11, 00560 Helsinkipuh. 09-797 011Säätiön asiamies Pertti HoikkalaVanha Veckjärventie 11, 06150 Porvoopuh. 040-583 5397koivisto-saatio@kolumbus.fi

Nro 7 Heinäkuu 20085jatkuu sivulta 1Näin korkeatasoista ilmaista ohjelmaa ei ihan joka kylässä koe.Koiviston kauniin kirkon puistoon järjestetty pääjuhla oi tarkoitettukaikille kaupungin asukkaille.Kaupungilla on olluthistoriansa aikana kolmeeri nimeä: Björke -Koivisto – Primosk.Primorskin öljysataman onharva nähnyt mereltä käsin. Siistiäoli ja kovin vaikuttavaa. Satamaon Venäjän suurin ja uusin öljysatamakauniin luonnon ympäröimänä,vähän liiankin kauniinsatamaksi. Luonto ja merikin vaikuttavatpuhtailta. Ne valkoisethiekkarannat joista Senja-anoppikertoi, ovat täyttä totta. Mitähänpaikalla olisi tänään jos… vähintäängolfkenttä, kylpylä, komeitataloja ja loistokkaita venäläistenrikkaiden huviloita parhailla paikoilla…luulisin.Risteilyn ja pienen jaloittelunjälkeen matkasimme bussilla n. 40km päähän. Pienessä tsasounassaoli suitsukkeiden tuoksuinen jumalanpalvelusmeneillään. Paikallinennuoriso oli pukeutunutkauniisti, monet kansallisasuihinja kukkaseppeleisiin. Eräs tyttötuli kertomaan kuinka hän taitaasuomenkieltä. Muutama sana siinävaihdettiin ja voi kuinka iloiseksityttö tulikaan.Iltapäivän ratoksiVIP-telttaan oli katettu pöytiätäynnä maittavaa ruokaa. Tarjoilijathäärivät valkoiset hansikkaankäsissään ja passasivat.Lavalla esiintyivät huippuartistit;sinfoniamusiikkia, komeaamieslaulua, balettia, rokkia ja tietenkinmyös puheita.Pöytäkeskusteluissa käviselville että venäläiset, niinmyös primorskilaiset tahtovatvilpittömästi auttaa meitä suomalaisiajuuriemme löytymisessä,vierailuissa ja kaikessa mahdollisessayhteistyössä. Saimmekuulla myös, että suunnitteillaon museointihanke, johon kootaanmyös meidän suomalaistenperinteitä ja perintöjä. Tästäsaamme varmaankin kuullamyöhemmin lisää.Paluumatkalla kutsu kuuluikaupunginjohtajan ja vaimonuuteen kotiin. Eihän siitä voinutkieltäytyäkään, joten kello olikymmenen kun pääsimme nukkumaan.Näkemiin Koivisto!Matkalla mukana Eila (ensimmäisenkerran Koivistolla) ja Seppo MäkinenValokuvat: Eila MäkinenKaupunginhallituksen puheenjohtaja Aleksei Skorodumovilla on ollut paljon työtä juhlien järjestelyissä.Vain muutama sotaveteraani on enää jäljellä.

Nro 7 Heinäkuu 20087Kirjotuksii` ja kuulumissii`Myyn Koiviston kansallispukuun kuuluvat erittäin hyväkuntoiset,lähes käyttämättömät naisten rekkopaita koko n 40 ja esiliina yhteishintaan180€.Uusien hinta yli 500 €.Mirja Metsola, puh 040 7527307,Espoomirja.metsola@nettiviesti.fiKarjalan Liiton kesäjuhlillaKun juhlakulkue saapui TampereenRatinan stadionille, niin aamuinensateen uhka väistyi ja aurinkotoivotti liput tervetulleeksipääjuhlaan. Pitkästä aikaa saatiinolla ulkona kentällä ja lippurivistöpääsi hulmuamaan. Koivistonlippua kantoivat turkulaiset UntoJackin johdolla.Oli kunnia olla mukana.Airi SaarinenNäitä hautajaisia en unohda”Muistikuva menneisyyden hautajaistavoista,ikivanha kuolemisentaito- Paula Hovin kertomusvoitti Näitä hautajaisia enunohda -kirjoituskilpailun”SK 20Toukokuun Suomen KuvalehdessäjulkaistiinPaula Hovin voittoisakirjoitus, joka perustuihänen lapsuudenkokemuksiin Koivistolla.Palkintoperusteissakiitettiin tekstiä kulttuurihistoriallisestaarvokkuudesta, suomalai-sen kyläyhteisön kuuvaamisesta jaelävän kansankielen käytöstä.Suomen Hautaustoimistojen liitonjärjestämään kilpailuun osallistui417 kirjoitusta. Kilpailunjälkeen tekstit luovutettiin tutkimuskäyttöönSuomalaisen KirjallisuudenSeuran kansanrunoarkistoon.Toivottavasti saammePaulan tekstin julkaistavaksi vieläKoiviston Viestiin.Onnittelut Paulalle hienosta tekstistäja arvokkaasta voitosta!Kotiseutumatka kylään meren syleilyssäKerran oli paremmin, kerran kukkivat tähän aikaanminullekin ketoneilikat. Sitten tuli - saatan kyllä hyvinymmärtää, miksi tänään rakkauskin tekee kipeää.keläistä tai ystävää oli tänä vuonnakiinnostunut Vatnuorista. Kyläyhdistyksenpuolesta parhaat kiitoksetkaikille mukana olijoille. Jokainenkirjaa matkasta omat päätelmänsä.Toivon ja uskon, että kaikille olisiNämä Timo Töyrylän ajatuksettulivat mieleen kun pysähdyinkotiraunioitten tuntumaan. Mieleenitulvahti moni lapsuudessanikoettu tapahtuma. Menneittenmuistelot katkaisi kaksi tyttärentyttöä, jotka juoksivat hiekallakohti rantaa iloisen naurun saattelemana.Kuinka monta kertaakesäisenä päivänä tuli sama matkariennettyä kauan sitten. Sittentuli - saatan kyllä hyvin ymmärtää,miksi muisteleminen ja rakkauskotiseutuun tekee kipeää.Elämä on kohdellut kovasti sitäpikkupoikaa, joka iloisena ja huolettomananautti rannan ja merenantimista silloin ennen.Tämä sama ranta, sama meri,mutta tänään näkeminen tekeerinnasta kipeää. Kuka osaa kertoa,miksi näin piti käydä? Miksi pikkupojaltavietiin ranta ja meri. Onkotapahtuman toimeenpanijoiden jaheidän jälkeisten polvien mieleenkertaakaan noussut ajatus, miksime tämän teimme, tai mitähänpikkupoika tapahtumasta silloinajatteli, mitä nyt. Eivät he uskallaajatella, jos he sen tekisivät, heidänolisi annettava pojalle takaisinsekä ranta että meri.Kun ihmiseen sattuu, hän sulkeutuu.Taisinpa poistua toviksiumpiooni. Onneksi matkaseuralaisillaoli tiedusteltavaa kylän elämästäsilloin ennen. Olin iloinen,että pystyin jotain kertomaan. 70vuotta ei ole niitä muistoja pystynythimmentämään.60 vatnuorilaista, heidän jäljäänytenemmän miellyttäviä kuinkielteisiä kokemuksia kirjattavaksi.Ennen kaikkea olisi johonkinsielun kätköihin syntynyt päätös:Tänne minä vielä palaan.Mukana retkellä oli kolmenpolven vatnuorilaisia. Ehkä vanhinmatkalainen oli ikinuori EevaKupiainen. Hän oli ottanut omankulkupelin rollaattorin matkalle.Vahinko vain, että Köriltä eteenpäintie oli sellaisessa kunnossa,että ei edes naapurimaan busseillaollut mahdollisuutta päästä pitemmälle.Eevalla olisi ollut ainakinkaksi paikka, jossa hän olisi halunnutkäydä: syntymäkodin tienootja Torrin Karon tupa, missä Eevanuorena morsiona koki häävalssinhuuman. Tapahtumavuosi kai -43.Terve uteliaisuus kiinnosti minuajo pienestä alkaen, siksi piti päästäkatsomaan häätansseja. Saattoiolla, että pyörähtelyyn tarvittavatlupalaput koettiin tarpeettomaksikun Eevan häistä oli kyse.Palasin Vatnuorista toisellabussilla ja Eeva oli tullut ensimmäisellä.Mieleeni syöpyi näky,missä Eevan matkakaveri rollaattorinojasi bussin rengasta vasten.Arvatkaa mitä oli kulkupelissätuomisina kotikylästä, saunavihta.Voin hyvin kuvitella mitenkä Eevakotiin tultuaan seuraavana päivänälämmittää saunan ja lauteilla vihdankanssa antaa menneille muistoillelämpimät ja kesän tuoksuisetterveiset. Eevan kaltaisia kokoaviatervaskantoja perinteinen kylätoimintatarvitsee kipeästi. Kiitos,että jaksoit vielä antaa oman pyyteettömänpanoksesi.Nuorin matkalainen oli puolitoistavuotiasEeva Rikkola. Tämäpäivänsäde sai monen matkalaisenkatseen viivähtämään itsessään.Iloisuutta ja menohaluja oli vaikkatoisille jakaa. Vielä poistulo päivänäVenäjän raja-asemalla, jossamonen pinnan pituutta koeteltiin2 tunnin ajan, jaksoi Eeva-tyttönousta rappusia ylös alas lähestaukoamatta hymyssä suin.Tuli mieleen ajatus. Mitenkäensimmäisen, toisen ja kolmannenpolven edustajat, jotka eivät oleVatnuorissa syntyneet, ajattelevatmeidän paljasjalkaisten synnyinkylästä.Omaavatko he sellaisiaarvoja tai voidaanko heihin niitä”istuttaa”, jotka vuosia pysyvätja muistuttavat; täällä Vatnuorissaon sukuni juuret, siis myösminun. Onko minussa sellaisiaominaisuuksia, jotka täällä olevatolosuhteet on heille juurruttanut.Merkitseekö esivanhempieni synnyinkyläminulle mitään. Olisimielenkiintoista päästä toteamaanheidän todelliset ajatukset, vai olisiko.Loppujen lopuksi, mitä mesillä tiedolla tekisimme. Veisimmemukanamme mullan alle. Tärkeintäei ole meidän tietäminen,vaan heidän ajatukset meidän syntymäkolkanarvoista heidän mielissä.Kokevatko he aiheelliseksiesimerkiksi tehdä retkiä suvunsynnyinsijoille tulevaisuudessa.Me Vatnuorissa syntyneet toivomme,että kiinnostus kyläämme eiloppuisi meidän mentyä, vaan silleolisi varattu tietty paikka jälkipolvienmielissä ja sydämissä.Hyvää kesän jatkoa kaikillemukana olleille ja sille kasvavallejälkipolvien joukolla, jotka suunnittelevatkäyntiä sukunsa synnyinseudullaVatnuorissa - kylässämeren syleilyssä.Helge Teikari