[päivitykset][Internet][uudet tuotteet][messut]
28.11.2012 • Views
Share Embed Flag

[päivitykset][Internet][uudet tuotteet][messut]

[päivitykset][Internet][uudet tuotteet][messut]

[päivitykset][Internet][uudet tuotteet][messut]

SHOW MORE
SHOW LESS
ePAPER READ
DOWNLOAD ePAPER
tietokone.sestatic.fi

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.

START NOW

Windows NT 5.0 esiversio: mitä uutta tehokäyttäjälle?<br />

MIKROALAN ERIKOISLEHTI ■ NUMERO 11 ■ MARRASKUU 1997 ■ HINTA 37 MK<br />

Isot ja nopeat<br />

IDE-levyt<br />

18 uutta, nopeaa ja edullista yli<br />

kolmen gigatavun kiintolevyä<br />

vertailussa<br />

Palomuurit<br />

Vertailussa lähiverkkojen<br />

suojaratkaisut<br />

Pikakokeet<br />

� Fujix DS-300<br />

� JBuilder 1.0<br />

� Digital HiNote 4000<br />

� Compaq Presario 4810<br />

� Mathcad 7.0 Professional<br />

� Millenium II ja Mystique 220<br />

+VERKKOSIVUT<br />

Taskumikrot<br />

Windows CE, tietoliikenneominais<strong>uudet</strong> ja kynäkäyttö ovat uusinta uutta<br />

pikkumikroissa. Testissä Casion, Hewlett-Packardin, Nokian, Philipsin,<br />

Psionin, Sharpin ja U.S. Roboticsin<br />

vaihtoehdot muistikirjalle<br />

PAL.VKO 9749<br />

cdcd cdcd cdcdcd�cddcdd�dd�dddcdc�dccdcddcdddcddcdddcdcdcddcdd�dccd�cdcddd�dd�ddcd�dc�dccd�cdcd cdcd<br />

cdcd<br />

cdcdcd�cddcdd�dd�dddcdc�dccdcddcdddcddcdddcdcdcddcdd�dccd�cdcddd�dd�ddcd�dc�dccd�cdcd<br />

cdcd cdcd<br />

cdcd cdcd cdcdcd�cddcdd�dd�dddcdc�dccdcddcdddcddcdddcdcdcddcdd�dccd�cdcddd�dd�ddcd�dc�dccd�cdcd cdcd<br />

cdcd<br />

cdcdcd�cddcdd�dd�dddcdc�dccdcddcdddcddcdddcdcdcddcdd�dccd�cdcddd�dd�ddcd�dc�dccd�cdcd<br />

cdcd cdcd<br />

cdcd cdcd cdcdcd�cddcdd�dd�dddcdc�dccdcddcdddcddcdddcdcdcddcdd�dccd�cdcddd�dd�ddcd�dc�dccd�cdcd cdcd<br />

cdcd<br />

cdcdcd�cddcdd�dd�dddcdc�dccdcddcdddcddcdddcdcdcddcdd�dccd�cdcddd�dd�ddcd�dc�dccd�cdcd<br />

cdcd cdcd<br />

cdcd cdcd cdcdcd�cddcdd�dd�dddcdc�dccdcddcdddcddcdddcdcdcddcdd�dccd�cdcddd�dd�ddcd�dc�dccd�cdcd cdcd<br />

cdcd<br />

cdcdcd�cddcdd�dd�dddcdc�dccdcddcdddcddcdddcdcdcddcdd�dccd�cdcddd�dd�ddcd�dc�dccd�cdcd<br />

cdcd cdcd<br />

cdcd cdcd cdcdcd�cddcdd�dd�dddcdc�dccdcddcdddcddcdddcdcdcddcdd�dccd�cdcddd�dd�ddcd�dc�dccd�cdcd cdcd<br />

cdcd<br />

cdcdcd�cddcdd�dd�dddcdc�dccdcddcdddcddcdddcdcdcddcdd�dccd�cdcddd�dd�ddcd�dc�dccd�cdcd<br />

cdcd cdcd<br />

cdcd cdcd cdcdcd�cddcdd�dd�dddcdc�dccdcddcdddcddcdddcdcdcddcdd�dccd�cdcddd�dd�ddcd�dc�dccd�cdcd cdcd<br />

cdcd<br />

cdcdcd�cddcdd�dd�dddcdc�dccdcddcdddcddcdddcdcdcddcdd�dccd�cdcddd�dd�ddcd�dc�dccd�cdcd<br />

cdcd cdcd<br />

cdcd cdcd cdcdcd�cddcdd�dd�dddcdc�dccdcddcdddcddcdddcdcdcddcdd�dccd�cdcddd�dd�ddcd�dc�dccd�cdcd cdcd<br />

cdcd<br />

cdcdcd�cddcdd�dd�dddcdc�dccdcddcdddcddcdddcdcdcddcdd�dccd�cdcddd�dd�ddcd�dc�dccd�cdcd<br />

cdcd cdcd<br />

cdcd cdcd cdcdcd�cddcdd�dd�dddcdc�dccdcddcdddcddcdddcdcdcddcdd�dccd�cdcddd�dd�ddcd�dc�dccd�cdcd cdcd<br />

cdcd<br />

cdcdcd�cddcdd�dd�dddcdc�dccdcddcdddcddcdddcdcdcddcdd�dccd�cdcddd�dd�ddcd�dc�dccd�cdcd<br />

cdcd cdcd<br />

cdcd cdcd cdcdcd�cddcdd�dd�dddcdc�dccdcddcdddcddcdddcdcdcddcdd�dccd�cdcddd�dd�ddcd�dc�dccd�cdcd cdcd<br />

cdcd<br />

cdcdcd�cddcdd�dd�dddcdc�dccdcddcdddcddcdddcdcdcddcdd�dccd�cdcddd�dd�ddcd�dc�dccd�cdcd<br />

cdcd cdcd<br />

cdcd cdcd cdcdcd�cddcdd�dd�dddcdc�dccdcddcdddcddcdddcdcdcddcdd�dccd�cdcddd�dd�ddcd�dc�dccd�cdcd cdcd<br />

cdcd<br />

cdcdcd�cddcdd�dd�dddcdc�dccdcddcdddcddcdddcdcdcddcdd�dccd�cdcddd�dd�ddcd�dc�dccd�cdcd<br />

cdcd cdcd<br />

cdcd cdcd cdcdcd�cddcdd�dd�dddcdc�dccdcddcdddcddcdddcdcdcddcdd�dccd�cdcddd�dd�ddcd�dc�dccd�cdcd cdcd<br />

cdcd<br />

cdcdcd�cddcdd�dd�dddcdc�dccdcddcdddcddcdddcdcdcddcdd�dccd�cdcddd�dd�ddcd�dc�dccd�cdcd<br />

cdcd cdcd<br />

cdcd cdcd cdcdcd�cddcdd�dd�dddcdc�dccdcddcdddcddcdddcdcdcddcdd�dccd�cdcddd�dd�ddcd�dc�dccd�cdcd cdcd<br />

cdcd<br />

cdcdcd�cddcdd�dd�dddcdc�dccdcddcdddcddcdddcdcdcddcdd�dccd�cdcddd�dd�ddcd�dc�dccd�cdcd<br />

cdcd cdcd<br />

cdcd cdcd cdcdcd�cddcdd�dd�dddcdc�dccdcddcdddcddcdddcdcdcddcdd�dccd�cdcddd�dd�ddcd�dc�dccd�cdcd cdcd<br />

cdcd<br />

cdcdcd�cddcdd�dd�dddcdc�dccdcddcdddcddcdddcdcdcddcdd�dccd�cdcddd�dd�ddcd�dc�dccd�cdcd<br />

cdcd cdcd<br />

6 414888 284188<br />

cdcd cdcd<br />

cdcdcd�cddcdd�dd�dddcdc�dccdcddcdddcddcdddcdcdcddcdd�dccd�cdcddd�dd�ddcd�dc�dccd�cdcd<br />

cdcd<br />

cdcd cdcd<br />

cdcd<br />

cdcd cdcd<br />

cdcd<br />

cdcd cdcd<br />

cdcd<br />

cdcd cdcd<br />

cdcd<br />

97011<br />

dcdd�dcdddcdcdddcddcd�cddcdcdcdd�ddcd�dd�d<br />

dcdd�dcdddcdcdddcddcd�cddcdcdcdd�ddcd�dd�d<br />

dcdd�dcdddcdcdddcddcd�cddcdcdcdd�ddcd�dd�d<br />

dcdd�dcdddcdcdddcddcd�cddcdcdcdd�ddcd�dd�d<br />

dcdd�dcdddcdcdddcddcd�cddcdcdcdd�ddcd�dd�d<br />

dcdd�dcdddcdcdddcddcd�cddcdcdcdd�ddcd�dd�d<br />

dcdd�dcdddcdcdddcddcd�cddcdcdcdd�ddcd�dd�d<br />

dcdd�dcdddcdcdddcddcd�cddcdcdcdd�ddcd�dd�d<br />

dcdd�dcdddcdcdddcddcd�cddcdcdcdd�ddcd�dd�d<br />

dcdd�dcdddcdcdddcddcd�cddcdcdcdd�ddcd�dd�d<br />

dcdd�dcdddcdcdddcddcd�cddcdcdcdd�ddcd�dd�d<br />

dcdd�dcdddcdcdddcddcd�cddcdcdcdd�ddcd�dd�d<br />

dcdd�dcdddcdcdddcddcd�cddcdcdcdd�ddcd�dd�d<br />

dcdd�dcdddcdcdddcddcd�cddcdcdcdd�ddcd�dd�d<br />

dcdd�dcdddcdcdddcddcd�cddcdcdcdd�ddcd�dd�d<br />

dcdd�dcdddcdcdddcddcd�cddcdcdcdd�ddcd�dd�d<br />

dcdd�dcdddcdcdddcddcd�cddcdcdcdd�ddcd�dd�d<br />

dcdd�dcdddcdcdddcddcd�cddcdcdcdd�ddcd�dd�d<br />

dcdd�dcdddcdcdddcddcd�cddcdcdcdd�ddcd�dd�d<br />

dcdd�dcdddcdcdddcddcd�cddcdcdcdd�ddcd�dd�d<br />

dcdd�dcdddcdcdddcddcd�cddcdcdcdd�ddcd�dd�d<br />

dcdd�dcdddcdcdddcddcd�cddcdcdcdd�ddcd�dd�d<br />

dcdd�dcdddcdcdddcddcd�cddcdcdcdd�ddcd�dd�d<br />

dcdd�dcdddcdcdddcddcd�cddcdcdcdd�ddcd�dd�d<br />

dcdd�dcdddcdcdddcddcd�cddcdcdcdd�ddcd�dd�d<br />

dcdd�dcdddcdcdddcddcd�cddcdcdcdd�ddcd�dd�d<br />

dcdd�dcdddcdcdddcddcd�cddcdcdcdd�ddcd�dd�d<br />

dcdd�dcdddcdcdddcddcd�cddcdcdcdd�ddcd�dd�d<br />

dcdd�dcdddcdcdddcddcd�cddcdcdcdd�ddcd�dd�d<br />

dcdd�dcdddcdcdddcddcd�cddcdcdcdd�ddcd�dd�d<br />

dcdd�dcdddcdcdddcddcd�cddcdcdcdd�ddcd�dd�d<br />

828418-97-11

52 TASKUMIKROT<br />

Pikkumikrot tekevät jälleen tuloaan. Windows CE, kynäkäyttö ja tietoliikenneominais<strong>uudet</strong><br />

ovat alalla uusinta uutta. Mukana vertailussa Casion, Hewlett-Packardin,<br />

Nokian, Philipsin, Psionin, Sharpin ja U.S. Roboticsin mallit. Veikko Rekunen<br />

66 UUDET ISOT IDE-LEVYT<br />

Uudet, halvemmat, nopeammat ja isommat IDE-kiintolevyt houkuttelevat tilaa ja<br />

suorituskykyä janoavia mikronkäyttäjää. Testissämme 18 yli kolmen gigatavun<br />

IDE-levyä. Otto Aalto ja Vesa Tiirikainen<br />

79 DIGITAALINEN KUVAKESKUS<br />

Hewlett-Packard on tuotteistanut kaikki valokuvakäsittelyyn tarvittavat laitteet PhotoSmart-tuotemerkin<br />

alle. Saako valokuvalaatua kotikonstein? Otto Aalto<br />

KUINKA SUOJAAN<br />

SÄHKÖPOSTINI?<br />

Yhä enemmän yksityistä ja<br />

yritysten välistä viestinvälitystä<br />

hoidetaan sähköpostilla.<br />

Salaisimmatkaan viestit<br />

eivät ole automaattisesti turvassa<br />

<strong>Internet</strong>in sokkeloissa.<br />

Aki Anttila.................................................84<br />

15 VUOTTA MIKROJEN<br />

VALTAKAUTTA<br />

Tietokone-lehden<br />

15 vuotta on ollut<br />

kiihtyvän muutoksen<br />

aikaa. Lue<br />

historiakatsauk-<br />

Lisäksi<br />

Moi Pekka<br />

Nähdään sitten assalla.<br />

Mun pitää lähteä eli<br />

et saa enää kiinni...<br />

Taina<br />

Keskiviikko<br />

19:00 Marja<br />

21:00 Taina postitalolla<br />

23:00 Mervi ja Pekka ravintola Villisiassa<br />

Tavataanko<br />

Marja illalla?<br />

t. Minna<br />

Moi Taina<br />

En pääse tulemaan 19:00.<br />

Ilmoita uusi aika.<br />

t.Pekka<br />

Mikromaailman<br />

Moi Leena<br />

Nähdään huomenna 18:00<br />

Postitalolla.<br />

t.Mervi<br />

sestamme alan merkittävimmät tapahtumat.<br />

Petteri Järvinen.................................86<br />

Marika<br />

Kolumnit<br />

Petteri Järvinen<br />

Kaíkki hyvin vai – onko?................43<br />

Osmo A. Wiio<br />

Emolevyt<br />

nuorennusleikkauksessa.................47<br />

Jim Seymour<br />

WWW-sivuja sujuvasti ..................49<br />

Näköaloja Jukka Nortio<br />

Rumilus työpöydälläsi ................121<br />

KÄYTTÄJÄN PORTTI<br />

Ohjelmointi: Suojaa koodisi<br />

vuodelta 2000.........................................145<br />

Vinkit: Microsoft Officen nitoja ........147<br />

Tietokone Plus+: Palveluja<br />

kahdelta kanavalta .................................149<br />

Marraskuu 1997 numero 11<br />

Erilaisilla uusilla tekniikoilla<br />

ryyditetyt taskumikrot<br />

tekevät uutta tulemista.<br />

Vertailu sivulta 52.<br />

Verkkosivut<br />

PERTTI HÄMÄLÄINEN:<br />

Miten jaksaa videoneuvottelu?.........123<br />

UUTISET ..........................................125<br />

VERTAILU: Palomuurit.................129<br />

PIKAKOKEET ................................139<br />

■ Lotus Intranet Starter Pack<br />

■ MS Exchange 5.0<br />

YRJÖ BENSON: PC on<br />

tulevaisuuden ratkaisu .....................142<br />

Pikakokeet<br />

LAITTEET<br />

Digital HiNote 4000, laajanäyttöinen<br />

matkakone ................................................99<br />

Nokia 300Xa, virheetöntä<br />

kuvalaatua ..............................................100<br />

VideoLogic Apocalypse 3DX,<br />

huipputehokas pelikortti.......................100<br />

Compaq Presario 4810,<br />

uuden polven kotimikro .......................102<br />

Creative Labs WebCam ja<br />

Videologic Captivator,<br />

kuvapuhelimia <strong>Internet</strong>iin ....................104<br />

Matrox Millennium II ja Mystique<br />

220, näytönohjainten voimapari ........107<br />

Matrox Rainbow Runner,<br />

videokuvan monitaitaja.........................110<br />

Fujix DS-300, keskisarjan<br />

digitaalikamera ......................................113<br />

Nikon CoolPix 300, omaperäinen<br />

digitaalikamera ......................................113<br />

OHJELMAT<br />

CD Creator Deluxe 3.0,<br />

monipuolisuutta CD-polttoon .............103<br />

Corel Lumiere Suite 1.0,<br />

harrastajan videostudio.........................108<br />

Mathcad 7.0 Professional,<br />

uudistunut numeronmurskaaja............109<br />

JBuilder 1.0, Java-ohjelmia<br />

komponenteista .....................................112<br />

Harmony 97, kalenterit<br />

ajantasalle CE-mikroon.........................114<br />

Vakiot<br />

Pääkirjoitus .....................................6<br />

Mitä uutta......................................11<br />

Trendit ............................................34<br />

Kirjat ja CD:t ...............................117<br />

Mikromarkkinat .........................153<br />

Kirjeet...........................................157<br />

Paavo ............................................158<br />

Ilmoittajat ...................................159<br />

Ensi numerossa ..........................160<br />

TIETOKONE<br />

MARRASKUU 1997 5

TOIMITUS<br />

Päätoimittaja Eskoensio Pipatti<br />

Toimituspäällikkö Jukka Nortio<br />

Toimitussihteeri Satu Leidenius<br />

Toimittajat Kari Haakana,<br />

Jari Kallio, Tommy Lilja<br />

Art Director Osmo Leivo<br />

Toimituksen sihteeri Päivi Närhi<br />

Taitto Sirpa Ärmänen<br />

Piirrokset Marika Suomela,<br />

Harri Vaalio<br />

Vakituiset avustajat Otto Aalto,<br />

Kimmo Ahonen, Antero Alku, Aki Anttila,<br />

Antti Aromaa, Juha Arrasvuori,<br />

Pauli Aurola, Yrjö Benson, Tommi Elo,<br />

Kenneth Falck, Antti Halme,<br />

Pertti Hämäläinen, Hannu Järvinen,<br />

Petteri Järvinen, Juha Kankaanpää<br />

Tuomas Karhu,Mikko Kautto,<br />

Sakari Kouti, Kirsti Leppämaa,<br />

Olli Majander, Juha Myöhänen,<br />

Harri Mäkinen,Pekka Niemi,<br />

Eljas Nikkilä, Niko Palosuo,<br />

Timo Peltola, Veikko Rekunen,<br />

Jorma Satola, Timo Simpanen,<br />

Ilkka Talvitie, Petri Teittinen,<br />

Vesa Tiirikainen, Seppo Uusitupa,<br />

Kirsi Voipio, Antti Wiio, Osmo A. Wiio<br />

Postiosoite Tietokone, PL 2,<br />

00040 HELSINKI MEDIA<br />

Katuosoite Kornetintie 8, 00380 HELSINKI<br />

Puhelin (09) 120 5911<br />

Telefax (09) 120 5799<br />

<strong>Internet</strong> http://www.tietokone.fi,<br />

toimitus@tietokone.fi<br />

Tietokone Online (09) 565 2322<br />

KUSTANTAJA<br />

Helsinki Media Company Oy<br />

Erikoislehtien johtaja: Eero Sauri<br />

Markkinointijohtaja: Heikki Nurmela<br />

LEHDEN MYYNTI<br />

Tuotepäällikkö: Pauliina Kaivola<br />

Markkinointiassistentti: Heli Suomalainen<br />

ILMOITUSMYYNTI<br />

Tietokone, ilmoitusosasto,<br />

PL 2, 00040 HELSINKI MEDIA<br />

Puhelin: (09) 120 5911,<br />

Telefax : (09) 120 5999<br />

Myyntijohtaja: Esa Sairio<br />

Myyntipäälliköt: Jussi Kiilamo,<br />

Tapani Mäkelä, Minna-Marjut Kumpula<br />

ja Marika Tolvanen<br />

Markkinointipäällikkö: Mia Kemppi<br />

Ilmoitussihteeri: Sirkka Pulkkinen<br />

Sivun 49 artikkeli on PC Magazinen yhdysvaltalaisen<br />

painoksen alkuperäisaineistoa<br />

ja sen tekijänoikeudet kuuluvat Ziff Communications<br />

Companylle, joka pidättää<br />

kaikki oikeudet. Copyright © 1997 Ziff<br />

Communications Company.<br />

ISSN 0359-4947 16. vuosikerta<br />

Levikki: 34 186 (LT I/97)<br />

Painopaikka: Forssan Kirjapaino Oy, 1997<br />

ASIAKASPALVELU<br />

Helsinki Media Erikoislehdet, Asiakaspalvelu, PL 5<br />

00040 HELSINKI MEDIA<br />

Tilaukset: 01080-9320, kirjatilaukset (09) 120 671<br />

Tilausten irtisanomiset / peruutukset (09) 5066 9100.<br />

Ympärivuorokautinen automaattipalvelu: näppäile tai<br />

pyöritä tarvittavat tiedot (9-numeroinen asiakasnumero<br />

ja 5-numeroinen tilaustunnus), jotka löytyvät laskusta<br />

tai lehden osoitelipukkeen yläriviltä vasemmalta<br />

lukien. Irtisanominen tulee voimaan 2-3 viikon kuluessa<br />

ilmoituksesta. Tilaus katkaistaan maksetun jakson<br />

loppuun. Jos uutta, alkanutta jaksoa ei ole maksettu,<br />

veloitamme asiakkaan vastaanottamien lehtien hinnat.<br />

Muut asiat 01080-9320 (osoitteen muutokset ym.)<br />

Osoitteenmuutokset ja tilausten irtisanomiset tulevat<br />

voimaan viimeistään yhden ilmestymiskerran jälkeen ilmoituksen<br />

saapumisesta.<br />

Tilaushinnat: Kestotilaus 12 kk 389 mk, määräaikaistilaus<br />

12 kk 415 mk.<br />

6 TIETOKONE MARRASKUU 1997<br />

Tavoitteena luotettavuus<br />

T ietokone-lehden<br />

historia on<br />

lähes yhtä pitkä kuin PC:n<br />

historia. Ensimmäinen Tie-<br />

tokone-lehti ilmestyi syksyllä<br />

vuonna 1982. Siitä on nyt kulunut<br />

15 vuotta, jotka ovat olleet<br />

menestyksen aikaa.<br />

Lehden levikki on noussut<br />

alun 10 tuhannesta 35 tuhanteen<br />

ja Tietokone-lehti on edennyt<br />

kehityksen kärjessä niin lehden<br />

teon menetelmissä kuin jakeluteiden<br />

ja <strong>Internet</strong>in tekniikassa.<br />

Tietokone oli ensimmäisiä suomalaisia<br />

lehtiä, jotka siirtyivät lehden taitossa dtptekniikkaan<br />

vuonna 1989. Sivut ryhdyttiin<br />

taittamaan mikrolla toimituksessa ja lehti<br />

siirtyi sen jälkeen sähköisessä muodossa<br />

ulkoasultaan valmiina kirjapainoon<br />

ohi perinteisen asemointivaiheen.<br />

Se merkitsi<br />

nopeampaa lehden valmistumisen<br />

rytmiä ja ulkoasun<br />

parempaa hallintaa.<br />

Nykyään lehden teossa<br />

käytetään kaikkia tekniikan<br />

tarjoamia välineitä, joilla lehden<br />

laatua, ajankohtaisuutta<br />

ja selkeyttä voidaan parantaa. Toimituksen<br />

välineistöön kuuluvat muun muassa<br />

PhotoCD-tekniikka, digitaalikamera,<br />

skannerit ja tietoliikenneyhteydet niin kirjapainoon<br />

kuin maailmalla liikkuviin toimittajiin<br />

ja tiedon lähteisiin.<br />

Tämä vuosikymmen on ollut murrosta<br />

lehden sisällön jakelutekniikoissa. Vuonna<br />

1994 Tietokone-lehti oli ensimmäinen<br />

lehti maailmassa, joka tallensi lehden vuosikerran<br />

CD-levylle ulkoasultaan aivan<br />

painetun version veroisena. Uusista sähköisen<br />

julkaisun ohjelmista valitsimme silloin<br />

Adobe Acrobatin, josta on myöhemmin<br />

tullut alan epävirallinen standardi.<br />

Vuoden 1995 keväällä aloitimme luki-<br />

■ Kestotilaus jatkuu uudistamatta kunnes tilaaja irtisanoo<br />

tilauksensa tai muuttaa sen määräaikaiseksi.<br />

Seuraavat jaksot tilaaja saa kulloinkin voimassa olevaan<br />

kestotilaushintaan, joka on aina edullisempi kuin vastaavan<br />

pituinen määräaikaistilaus.<br />

■ Tilaukset toimitetaan force majeure (lakko, tuotannolliset<br />

häiriöt yms.) varauksin.<br />

■ Tietokone ilmestyy 11 kertaa vuodessa, joista yksi on<br />

kaksoisnumero.<br />

■ Helsinki Media Erikoislehtien asiakasrekisteriä voidaan<br />

käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointitarkoituksiin.<br />

■ Lehtiemme tilaajat ovat Helsinki Media konsernin<br />

asiakkaita ja saavat seuraavien vuosien aikana edullisia<br />

asiakastarjouksia tuotteistamme. Mikäli ette halua<br />

asiakastarjouksia, voitte ilmoittaa asiasta asiakaspalveluumme,<br />

jolloin poistamme tilaustietonne tilausvelvoitteiden<br />

täytyttyä.<br />

Marraskuu 1997<br />

joiden sähköisen palvelemisen<br />

Tietokone Online -järjestelmällä.<br />

Siitä on tullut suosittu sähköposti-<br />

ja uutisväline lukuisilletilaajille,<br />

jotka voivat sen kautta myös keskustella<br />

alaan liittyvistä asioista ja<br />

hakea koneelleen erilaisia ajureita<br />

ja shareware-ohjelmia.<br />

Vuotta myöhemmin sähköisiä<br />

palveluja perustettiin myös Inter-<br />

Eskoensio Pipatti netiin. Tietokone-lehti käytti en-<br />

päätoimittaja<br />

simmäisenä maailmassa verkkorahaa,<br />

ecashia, irtonumeroiden ja<br />

yksittäisten artikkeleiden jakeluun <strong>Internet</strong>in<br />

kautta.<br />

Tietokone Webline on alusta lähtien<br />

tarjonnut lukijoille alan päivittäisen<br />

uutislehden ja uutisviikkolehden<br />

sekä uutisarkiston.<br />

Tämän vuoden alusta<br />

lehden tilaajilla on ollut<br />

mahdollisuus käyttää lehden<br />

artikkeliarkistoa etsiäkseen<br />

haluamaansa tietoa aiemmin<br />

ilmestyneistä numeroista.<br />

Parhaillaan Tietokonelehti<br />

on ottamassa käyttöön<br />

uusinta <strong>Internet</strong>in tekniikkaa,<br />

kanavia, yhdessä muiden yhtiömme tietokonelehtien<br />

kanssa.<br />

Myös lehden sisällössä ja sen toteutuksessa<br />

on aina pyritty tekniseen edistyksellisyyteen.<br />

Tietokone-lehdellä on Suomen<br />

ensimmäinen lehden käytössä oleva alan<br />

testauslaboratorio ja vieläkin lajissaan ainoa<br />

verkkotuotelaboratorio huolellisesti<br />

mietittyine sovellustesteineen.<br />

Ammattitaitoiset tekijät, ajanmukaiset<br />

testausvälineet ja 100 neliömetrin laboratoriotilat<br />

auttavat antamaan lukijalle luotettavaa<br />

ja ajankohtaista todellista tietoa.<br />

Lehden vertailut ovatkin monessa yrityksessä<br />

tunnustettuja referenssipisteitä hankittaessa<br />

uutta tekniikkaa.<br />

■ Tietokone-lehdelle voi tarjota julkaistavaksi artikkeleita<br />

ja käyttövinkkejä. Julkaistuista maksetaan palkkio,<br />

jos ne eivät liity yritysten normaaliin tiedotustoimintaan.<br />

Ennen artikkelin kirjoitusta on syytä ottaa yhteyttä<br />

toimitukseen päällekkäisyyksien välttämiseksi.<br />

■ Lehti ei vastaa tilaamattomasta materiaalista. Julkaisemamme<br />

artikkelit,ohjelmat ja vinkit on tarkastettu<br />

huolella, mutta emme kuitenkaan takaa niiden virheettömyyttä<br />

emmekä vastaa esiintyneistä virheistä.<br />

■ Mikäli ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista<br />

syistä (esim. lakko) tai asiakkaasta johtuvasta<br />

syystä voida julkaista, lehti ei vastaa ilmoittajille<br />

mahdollisesti aiheutuvista vahingoista. Lehden vastuu<br />

ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta<br />

virheestä rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän<br />

palauttamiseen. Huomautukset on tehtävä 8 päivän<br />

kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta.<br />

■ Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä vain toimituksen<br />

luvalla.

Mitä Uutta<br />

[uutiset][<strong>päivitykset</strong>][<strong>Internet</strong>][<strong>uudet</strong> <strong>tuotteet</strong>][<strong>messut</strong>][trendit]<br />

Marraskuu 1997 Tietokone Pl 64, 00381 Helsinki, puh. (09) 120 5751, faksi (09) 120 5799, sähköposti: mitauutta@online.tietokone.fi<br />

Lyhyesti<br />

Caere julkisti uuden Windows<br />

95- ja NT-käyttöjärjestelmille<br />

tarkoitetun tekstintunnistusohjelman<br />

OmniPage<br />

Pro 8.0:n. Tärkein uusi ominaisuus<br />

on uusi tekstintunnistustekniikka,<br />

joka parantaa<br />

Caeren mukaan lukutarkkuutta<br />

keskimäärin 62 prosenttia<br />

versioon 7.0 nähden.<br />

Caeren mukaan parantunut<br />

tarkkuus ei merkitse ohjelman<br />

hidastumista. Parantunut<br />

tarkkuus on hyödyksi<br />

etenkin luettaessa skannerilla<br />

erityisen pientä tai suurta<br />

tekstiä tai vieraita kieliä. Mukana<br />

on muun muassa suomen<br />

kielen sanasto.<br />

AverKey 3 Plus on<br />

suositun VGA-videomuuntimen<br />

AverKey 3:n seuraaja.<br />

Laite on tarkoitettu mikrotietokoneen<br />

liittämiseksi televisioon,<br />

videoprojektoriin tai<br />

kuvanauhuriin, ja se on tietokoneen<br />

käyttöjärjestelmästä<br />

riippumaton. Erona vanhaan<br />

kolmosmalliin on se, että infrapunalla<br />

toimivan kaukoohjaimen<br />

lisäksi laitetta voi<br />

hallita myös suoraan kannessa<br />

olevista käyttöpainikkeista.<br />

Uusi malli tukee myös aiempaa<br />

korkeampaa 1024 x<br />

768 kuvapisteen tarkkuustilaa<br />

16,7 miljoonalla värillä.<br />

Japanilaiset Hitachi ja<br />

NEC alkavat valmistaa 128<br />

megatavun DRAM-muisteja<br />

ensi vuoden ensimmäisen<br />

neljänneksen aikana. Myyntiin<br />

ne saapuvat toisen neljänneksen<br />

aikana. Nykyään<br />

muisteja ostetaan enimmäkseen<br />

16 ja 32 megatavun<br />

muistikammoissa. Japanilaiset<br />

Texas Instruments, Fujitsu,<br />

Toshiba ja Oki Electric sekä<br />

korealaiset Samsung<br />

Electronics and Hyundai<br />

Electronics aikovat myös ryhtyä<br />

valmistamaan 128 megatavun<br />

DRAM-muistikampoja<br />

seuraavan kahden vuoden<br />

aikana. Aluksi 128 megatavun<br />

muistikammat ovat kaksi<br />

kertaa kalliimpia megatavua<br />

kohti kuin 64 megatavun<br />

muistit.<br />

Lotus on lisännyt puheentunnistuksen<br />

ominais<strong>uudet</strong><br />

Word Pro 97 -tekstinkäsittelyohjelmaan,<br />

joka on osa<br />

SmartSuite 97 -toimisto-ohjelmapakettia.<br />

Uudessa versiossa<br />

käyttäjä voi sanella<br />

mikrofonin kautta enintään<br />

140 sanan minuuttivauhdilla<br />

puhetta, jonka ohjelma<br />

muuntaa tekstiksi.<br />

Kiista Java-lisensoinnista<br />

Sun haastoi Microsoftin oikeuteen<br />

un Microsystems on<br />

Shaastanut Microsoftin<br />

oikeuteen syyttäen Microsoftia<br />

yhtiöiden välisen Java-lisensointisopimuksen<br />

rikkomisesta. Lisensointisopimus<br />

edellyttää, että<br />

Microsoftin Java-kieltä<br />

käyttävien ohjelmien on läpäistävä<br />

tietyt yhteensopivuustestit.<br />

Sunin mukaan<br />

Microsoftin uusi <strong>Internet</strong><br />

Explorer 4.0 -selain ei ole<br />

läpäissyt kaikkia testejä.<br />

Microsoftin Java-toteutus<br />

ei Sunin mukaan ole yhteensopiva<br />

Sunin Java Development<br />

Kit 1.1:n kanssa,<br />

koska se ei sisällä Java Native<br />

Interface- (JNI) ja Remote<br />

Method Invocation<br />

(RMI) -osuuksia. Sunin<br />

mukaan osia IE:n käyttämistä<br />

Javan luokkakirjastoista<br />

on muokattu niin,<br />

että ne toimivat ainoastaan<br />

32-bittisissä Windowseissa.<br />

Javan kantavia ajatuksia on<br />

se, että luokkakirjastot ovat<br />

samankaltaisia kaikissa ympäristöissä.<br />

Sunin mukaan<br />

Microsoft pyrkiitoiminnallaanhajottamaanyhtenäisenohjelmointiympäristön<br />

ja tuhoamaan<br />

idean kaikissa<br />

käyttöympäristöissä<br />

toimivasta<br />

Javasta. Microsoft<br />

on vastannut Sunin<br />

syytöksiin kertomalla,<br />

että Windows-spesifikoodi<br />

on sekaannusten välttämiseksi<br />

selkeästi merkitty ja<br />

että IE 4.0:n toteutus noudattaa<br />

yhtiöiden välistä sopimusta.<br />

Sunin oikeustoimien tavoitteena<br />

on saada Microsoft<br />

noudattamaan yhtiöiden<br />

välistä sopimusta sellaisena<br />

kuin Sun sen näkee.<br />

Toisena mahdollisuutena<br />

on lisensointisopimuksen<br />

purkautuminen, joka merkitsisi<br />

sitä, että Microsoft ei<br />

saisi mainita ohjelmiensa<br />

Sähköverkosta tietoverkko<br />

Teleyhtiö Northern Telecom<br />

ja Norweb Communications<br />

ilmoittivat kehittäneensä<br />

”kumouksellisen<br />

tekniikan”, jonka avulla tietoliikenneyhteyksiävoitaisiin<br />

hoitaa sähkölinjojen<br />

avulla.<br />

Yhtiöiden mukaan sähkölinjoja<br />

pitkin voidaan välittää<br />

tietoa käyttäjän mikrolle<br />

noin yhden megabitin<br />

sekuntinopeudella.<br />

Suunnitelman mukaan<br />

tieto kulkee sähköverkossa<br />

jakelukeskuksesta kotitalouksille.<br />

Jakelukeskukset<br />

taas kytketään ulkopuoliseen<br />

verkkoon normaalilla<br />

valokaapelilla. Palvelun<br />

käyttämiseksi mikroihin tulee<br />

hankkia noin 1800 markan<br />

hintainen lisäkortti.<br />

Mahdollisuuksia tietolii-<br />

kenteen välittämiseksi sähkölinjaa<br />

pitkin on kokeiltu<br />

eri puolilla maailmaa jo<br />

jonkin aikaa, mutta valmiin<br />

tuotteen asteelle tekniikkaa<br />

ei aiemmin ole kehitetty.<br />

Northern Telecomin ja<br />

Norwebin mukaan useat<br />

sähköyhtiöt ovat ilmoittaneet<br />

olevansa kiinnostuneita<br />

kehitetyn tekniikan käyttöönotosta.<br />

Vielä toistaiseksi nimeämätöntä<br />

tekniikkaa ryhdytään<br />

kokeilemaan luoteis-<br />

Englannissa ensi vuoden<br />

keväällä. Jos kokeilun tulokset<br />

ovat hyviä, tekniikkaa<br />

ryhdytään myymään<br />

muualle maailmaan. Markkina-alueina<br />

tulevat yhtiöiden<br />

mukaan olemaan Eurooppa<br />

ja Aasian Tyynenmeren<br />

alue.<br />

Marika<br />

SUN<br />

Microsoft<br />

olevan Java-yhteensopivia.<br />

Microsoftin johtajat reagoivat<br />

eri foorumeilla Sunin<br />

ilmoitukseen oikeusjutun<br />

nostamisesta Microsoftia<br />

vastaan. Microsoftin<br />

johtaja Bill Gates sanoi<br />

Sveitsissä järjestetyssä lehdistötilaisuudessa,<br />

että<br />

Microsoftin IE 4.0 -selain<br />

on yhteensopiva Javan<br />

kanssa. Gatesin mukaan<br />

Microsoftin <strong>tuotteet</strong> ovat<br />

enemmän yhteensopivia Javan<br />

kanssa kuin Sunin, Javan<br />

alkuperäisen kehittäjän,<br />

<strong>tuotteet</strong>.<br />

Motorola päätti myydä<br />

kuluttajamodeemien liiketoimintansa,<br />

koska<br />

myynti väheni, tuottoodotukset<br />

olivat vähissä<br />

ja hintakilpailu koveni.<br />

Motorola olisi halunnut<br />

olla kuluttajamodeemien<br />

markkinoilla<br />

suurimpana tai ainakin<br />

vahvana kakkosena, mutta<br />

kuuluminen vain neljän<br />

eniten myyvän joukkoon<br />

ei riittänyt.<br />

Motorola ei ilmoita,<br />

onko kuluttajamodeemien<br />

liiketoiminta ollut<br />

kannattavaa, mutta yhtiön<br />

koko Messaging In-<br />

TIETOKONE<br />

Gates sanoi myös, että<br />

Sun yhtiönä vihaa PC-mikroja,<br />

koska PC:t kehittyessään<br />

pystyvät hoitamaan<br />

Sunin työasemille perinteisesti<br />

kuuluvia tehtäviä. Sun<br />

ei Gatesin mukaan pidä siitä,<br />

että PC:t antavat ihmisille<br />

liikaa vapauksia.<br />

Microsoftin myynnistä<br />

vastaava johtaja Steve Ballmer<br />

sanoi Kaliforniassa järjestetyssälehdistötilaisuudessa,<br />

että Sunilla ja Microsoftilla<br />

ei missään vaiheessa<br />

ole ollut toimivaa liikesuhdetta.<br />

Ballmer vakuutti kuitenkin<br />

Microsoftin kunnioittavan<br />

solmittuja sopimuksia.<br />

Osa Microsoftin vastaiskua<br />

on myös yhtiön<br />

WWW-sivuillaan julkistamakysymys-vastausmuotoon<br />

kirjoitettu tiedonanto<br />

sopimuskiistasta. Tiedonannossa<br />

vakuutetaan<br />

Microsoftin jatkavan <strong>Internet</strong><br />

Explorer 4.0:n jakelua ja<br />

sen Java-toteutuksen yhteensopivuutta.<br />

Uudet 56 Kbps -modeemit<br />

heikosti kaupaksi<br />

Motorola lopettaa<br />

kuluttajamodeemien teon<br />

formation and Media -yksikön<br />

myynti putosi 13 prosenttia<br />

arvoltaan ja 44 prosenttia<br />

kappalemäärältään<br />

kolmannen vuosineljänneksen<br />

aikana.<br />

Motorola ehti pudottaa<br />

56 kilobittiä sekunnissa tietoa<br />

siirtävien modeemiensa<br />

hintaa sadan dollarin eli<br />

noin 530 markan paikkeille,<br />

mutta myynti ei onnistunut<br />

toivotulla tavalla, koska selvää<br />

standardia ei ole vielä<br />

saatu luotua. Samaan aikaan<br />

33,6 Kbps:n modeemien<br />

hinta on romahtanut,<br />

joten kuluttajat ostavat niitä<br />

eniten.<br />

MARRASKUU 1997 11

Mitä Uutta [maailmalta]<br />

Lyhyesti<br />

Ericsson tuo markkinoille<br />

ensi vuoden alussa kaksitaajuisen<br />

SH 888 -matkapuhelimen,<br />

joka mahdollistaa joustavan<br />

liikennöinnin GSM<br />

900- ja DCS 1800 -matkapuhelinverkkojen<br />

välillä. Infrapunayhteys<br />

tietokoneeseen<br />

on mahdollista infrapunaportin<br />

(IrDA-protokolla) ansiosta.<br />

Lisäksi sisäänrakennettu<br />

modeemi poistaa ulkoisen PC<br />

Card -kortin tarpeen.<br />

Marimba julkisti version 2.0<br />

Castanet-ohjelmastaan, joka<br />

push-tekniikkaa käyttäen jakelee<br />

ohjelmapäivityksiä tietoverkkojen,<br />

kuten <strong>Internet</strong>in,<br />

avulla käyttäjien työkoneisiin.<br />

Castanetin avulla<br />

käyttäjän työkoneessa olevaa<br />

ohjelmaa ei tarvitse<br />

uusia kokonaan vaan vain<br />

sen koodin muuttuneet osat.<br />

Microsoft on ryhtynyt myymään<br />

mikroja Isossa-Britannissa<br />

omalla nimellään. Vigle-nimisen<br />

yrityksen uusissa<br />

HomePro-mikroissa on Viglen<br />

nimen ohella näkyvissä<br />

myös Microsoftin logo.<br />

Microsoftin mikroja myydään<br />

Dixonin tavarataloissa, jotka<br />

ovat kotimikrojen tärkeimpiä<br />

ostopaikkoja Isossa-Britanniassa.<br />

Microsoft on hiljalleen<br />

laajentanut valikoimaansa<br />

ohjelmista laitepuolelle.<br />

Microsoftin nimi on jo<br />

muun muassa hiirissä, äänikorteissa,<br />

peliohjaimissa ja<br />

näppäimistöissä. Microsoftin<br />

harjoittelu mikromarkkinoilla<br />

on saanut muut mikrovalmistajat<br />

Isossa-Britannissa harmittelemaan,<br />

miksei Microsoftin<br />

logo ole heidän mikroissaan.<br />

Microsoft kehittää ohjelmantekijöiden<br />

työvälineet Visual<br />

Basic 5.0:n, Visual C++<br />

5.0:n ja Visual J++ 1.1:n siten,<br />

että niillä voi tehdä ohjelmia<br />

myös vasta julkaistuun<br />

Windows CE 2.0 -käyttöjärjestelmään,<br />

jonka uusi versio<br />

lisää taskutietokoneiden<br />

käyttöominaisuuksia. Uudet<br />

työkalut voidaan lisätä (addin)<br />

olemassa oleviin ohjelmoinnin<br />

työkaluihin. Esiversiot<br />

Visual Basic- ja Visual<br />

C++ -työkaluista CE 2.0:aa<br />

varten ovat jo ilmaiseksi ladattavissa<br />

Microsoftin kotisivuilta<br />

osoitteesta<br />

http://www.microsoft.com/wi<br />

ndowsce/developer. Lopulliset<br />

versiot kolmesta uudesta<br />

työkalusta valmistuvat ensi<br />

vuoden ensimmäisen neljänneksen<br />

aikana.<br />

Davis A/S on tuonut markkinoille<br />

kannettavan digitaaliprojektorin,<br />

jonka valoteho<br />

on 650 ANSI-lumenia ja lampun<br />

ikä tuhat tuntia. Powerbeam<br />

VI -projektorissa käytetään<br />

Texas Instrumentsin<br />

DLP-tekniikkaa.<br />

12 TIETOKONE MARRASKUU 1997<br />

Microsoftin palvelin tukkeutui<br />

IE 4.0:n lopullinen<br />

versio jakoon<br />

Microsoftin <strong>Internet</strong><br />

Explorerin uutta 4.0 -versiota<br />

kärkkyneet päivittäjät<br />

onnistuivat tukkimaan<br />

Microsoftin WWW-palvelimen<br />

syyskuun lopussa,<br />

kun ilmainen selain laitettiin<br />

jakoon. Microsoftin<br />

palvelin oli tavoittamattomissa<br />

useita tunteja jo ennen<br />

kuin selaimen jakelu<br />

virallisesti alkoi.<br />

Microsoft julkisti selaimen<br />

vain Windows 95- ja<br />

NT-laitteille. Yhtiön mukaan<br />

Windows 3.X- ja<br />

Mac-käyttöjärjestelmille<br />

tarkoitetut versiot selaimesta<br />

tulevat vielä myöhemmin<br />

tämän vuoden aikana.<br />

Yleisimmille Unixjärjestelmille<br />

selain on<br />

Digital ja<br />

Intel<br />

käyvät<br />

kauppaa<br />

Alphasta<br />

Digital keskustelee Alphaprosessorien<br />

tekniikan<br />

myymisestä Intelille yli 1,5<br />

miljardilla dollarilla eli noin<br />

kahdeksalla miljardilla<br />

markalla. Samalla Digital<br />

luopuisi Inteliä vastaan<br />

nostamistaan patenttien<br />

väärinkäytön syytteistä. Sanomalehti<br />

Wall Street Journal<br />

kertoi asiasta <strong>Internet</strong>uutisissaan<br />

viitaten neuvottelua<br />

läheltä seuranneisiin<br />

lähteisiin.<br />

Keskustelun alla olevan<br />

sopimuksen mukaan Intel<br />

olisi velvoitettu tuottamaan<br />

Alpha-prosessoreita useiden<br />

vuosien ajan. Intel ei<br />

kuitenkaan olisi velvoitettu<br />

markkinoimaan voimakkaasti<br />

Alpha-prosessorilla<br />

varustettuja tietokoneita.<br />

Digital ei kuitenkaan luopuisi<br />

kokonaan tietokoneen<br />

osien tuotannosta, vaan Intel<br />

ostaisi Digitalin kapasiteettia<br />

Digitalin prosessoritehtailta.<br />

Tekeillä olevan sopimuksen<br />

mukaan Digital<br />

jatkaisi tehtaallaan StrongARM-prosessoriensatuotantoa.<br />

Kyseisiä prosessoreita<br />

käytetään älykkäissä<br />

matkapuhelimissa ja verkkopäätteissä.<br />

Microsoftin mukaan saatavissa<br />

ensi vuoden aikana.<br />

<strong>Internet</strong> Explorerin 4.0version<br />

odotetuin uutuus<br />

ovat kanavien nimellä kutsutut<br />

push-palvelut. Omia<br />

kanaviaan selaimen käyttäjille<br />

tarjoavat useiden kansainvälisten<br />

yhtiöiden lisäksi<br />

myös joukko suomalaisia<br />

tiedotusvälineitä, muun<br />

muassa Helsinki Median<br />

tietotekniikkalehdet, Helsingin<br />

Sanomien Verkkoliite,<br />

Yle ja MTV3.<br />

Kanavien lisäksi IE 4.0<br />

tuo mukanaan uuden version<br />

HTML-kielestä, dynaamisen<br />

HTML:n<br />

(DHTML). DHTML:n<br />

avulla WWW-sivuille saadaan<br />

vuorovaikutteisuutta,<br />

jonka luomiseksi on aiemmin<br />

käytetty esimerkiksi JavaScriptiä.<br />

Uuden selainjulkistuksen<br />

ja Microsoftin ensi vuodeksi<br />

lupaaman Windows 98 -<br />

käyttöjärjestelmäpäivityksen<br />

myötä Netscape Navigatorin<br />

asema maailman<br />

suosituimpana selaimena<br />

voi ensimmäistä kertaa olla<br />

uhattuna. Tästä kertovat ainakin<br />

Zona Research -tutkimusyhtiön<br />

äskettäin julkistamankyselytutkimuksen<br />

tulokset. 279 yrityksen<br />

atk-päättäjien haastatteluihin<br />

perustuvan tutkimuk-<br />

Active Desktop saa haastajan<br />

Netscape esitteli uuden Aurora-tekniikan,<br />

jonka avulla<br />

käyttäjä voi selailla kiintolevyn<br />

sisältöä ja tietokantoja<br />

Netscapen Communicatorselaimella.<br />

Aurora on<br />

Netscapen vastaus Microsoftille,<br />

joka kytki <strong>Internet</strong><br />

Explorer 4.0 -selaimen kiinteäksi<br />

osaksi Windowskäyttöjärjestelmää.<br />

Netscape pyrkii Auroralla<br />

toteuttamaan Microsoftin<br />

Active Desktop -tekniikan<br />

kaltaisia toimintoja kytkemättä<br />

selainta liian tiukasti<br />

käyttöjärjestelmään. Aurora<br />

perustuu Resource<br />

Description Framework<br />

Microsoftin uusi selain muokkaa käyttöjärjestelmän<br />

työpöydän uuteen Active Desktop -muotoon.<br />

(RDF) -muotoon, joka on<br />

Web-sivujen ulkoasun<br />

määrittelyn tekniikka. RDF<br />

järjestelee, määrittelee ja<br />

näyttää tiedon <strong>Internet</strong>istä,<br />

yritysten sisäisistä intranetverkoista,<br />

tavallisista yritysten<br />

verkoista, tietokannoista<br />

ja mikron kiintolevyltä<br />

samanlaisessa muodossa.<br />

Aurora liitetään ensin<br />

osaksi Communicator-työryhmäohjelmiston<br />

nykyisiä<br />

Windows-versioita, mutta<br />

Auroran luvataan tukevan<br />

myös ensi vuoden toisella<br />

neljänneksellä ilmestyvää<br />

Windows 98 -käyttöjärjestelmää.<br />

Unix- ja MacOS-tu-<br />

sen mukaan 36 prosenttia<br />

haastatelluista käyttää pääasiallisena<br />

selaimenaan <strong>Internet</strong><br />

Exploreria.<br />

Tammikuussa toteutetussa<br />

vastaavassa tutkimuksessa<br />

<strong>Internet</strong> Explorerin osuus<br />

käyttäjistä oli 28 prosenttia.<br />

Netscape Navigator on kuitenkin<br />

yhä ylivoimaisesti<br />

suosituin selainohjelma:<br />

vastaajista 62 prosenttia ilmoitti<br />

käyttävänsä pääasiallisena<br />

selaimenaan Navigatoria.<br />

Navigatorin prosenttiosuus<br />

on kuitenkin laskenut<br />

kahdeksan prosenttiyksikköä<br />

tammikuusta.<br />

Netscapen Aurora Microsoftin kilpailijaksi<br />

Intel on kertonut tuovansa<br />

uuden prosessorisukupolvensa<br />

markkinoille vuoden<br />

1999 aikana.<br />

Uusi 64-bittinen<br />

prosessori<br />

tunnetaan tässä<br />

vaiheessa koodinimellä<br />

Merced. Prosessori<br />

on ainakin ensivaiheessaan<br />

tarkoitettu lähinnä<br />

palvelin- ja tehotyöasemakäyttöön.<br />

Merced-prosessorin si-<br />

säisten kytkentöjen minimileveys<br />

eli viivanleveys tulee<br />

Intelin lehdistötiedotteenmukaanolemaan<br />

0,18<br />

mikronia.<br />

Tällä hetkelläpienin<br />

Intelin<br />

käyttämä viivanleveys on<br />

0,25 mikronia. Pienempi<br />

viivanleveys mahdollistaa<br />

prosessorin kellotaajuuden<br />

nostamisen ja vähentää<br />

ki ovat myös luvassa. Vielä<br />

on epäselvää, kuinka paljon<br />

tietokantaohjelmien<br />

tekijöiden pitää muuttaa<br />

ohjelmiaan, jotta ne tukisivat<br />

RDF-tekniikkaa.<br />

Netscapen mukaan<br />

käyttäjien piiristä on kantautunut<br />

joitain toiveita<br />

myös siitä, että selaimella<br />

pystyisi avaamaan kiintolevyn<br />

tiedostoja, kuten<br />

Microsoft Officen dokumentteja,<br />

käsiteltäväksi.<br />

Microsoftin selain kykenee<br />

siten tekemään. Netscapen<br />

edustajan mukaan samanlainen<br />

ominaisuus tehdään<br />

kenties myös Auroraan.<br />

Viivanleveys 0,18 mikronia<br />

Merced-prosessori tuotantoon 1999<br />

prosessorin tehonkulutusta.<br />

Lisäksi pienempi viivanleveys<br />

laskee prosessorien<br />

valmistuskustannuksia.<br />

Intelin ilmoitus oli alkusoittoaprosessoriteollisuuden<br />

vuotuiselle Microprocessor<br />

Forum -tapahtumalle,<br />

joka pidettiin lokakuussa.<br />

Tapahtumassa Intel valotti<br />

sekä nykyisten 32-bittisten<br />

että tulevien 64-bittisten<br />

prosessoriensa suunniteltua<br />

kehityskaarta pitkälle<br />

eteenpäin.

Mitä Uutta [maailmalta]<br />

Lyhyesti<br />

Psion Dacom on tuonut<br />

markkinoille uuden Gold<br />

Gard Global -sarjaan kuuluvan<br />

56 kilobittiä sekunnissa<br />

siirtävän modeemikortin kannettaviin<br />

tietokoneisiin. Uusi<br />

kortti hyödyntää Rockwellin<br />

kehittämää K56flex-tekniikkaa.<br />

Psion Dacomin Gold<br />

Global Card on lajissaan ensimmäinen<br />

kortti, johon voidaan<br />

liittää V.34-modeemi,<br />

faksi, GSM-yhteys sekä Ethernet-verkkotoiminnot.<br />

Kahden megatavun flashmuistin<br />

ansiosta myös <strong>uudet</strong><br />

standardit ovat helposti päivitettävissä.<br />

Puhelinkeskuksia valmistava<br />

Teleste Viestintä on kehittänyt<br />

kuluttajille Mirateldatapuhelimen,<br />

jossa on sisäänrakennettu<br />

ISDN-sovitin.<br />

Miratelin avulla voi olla yhtä<br />

aikaa puheyhteydessä ja yhteydessä<br />

<strong>Internet</strong>iin. ISDNliittymään<br />

kytkettävä Miratel<br />

Dataphone mahdollistaa datayhteyden<br />

64 kilobittiä sekunnissa.<br />

Puhelin kytketään<br />

tietokoneen sarjaporttiin, jolloin<br />

puhelimen toimintoja<br />

voidaan ohjata Phone Book -<br />

puhelinohjelmalla. Äänipuhelun<br />

tullessa ohjelma poimii<br />

tietokannasta soittajan tiedot<br />

tietokoneen kuvaruudulle<br />

ennen vastaamista.<br />

Philipsin viestintä- ja turvajärjestelmien<br />

yksikkö on kehittänyt<br />

uuden digitaalisen<br />

keskustelujärjestelmän pieniin<br />

ja keskisuuriin yrityksiin.<br />

Digitaaliset keskustelumikrofonit<br />

täydentävät jo Philipsin<br />

olemassa olevaa DCN (Digital<br />

Congress Network) -järjestelmää,<br />

jolla voidaan toteuttaa<br />

myös tulkkaus ja<br />

elektroninen äänestys. Jos<br />

tulkkaus on mukana järjestelmässä,<br />

voivat osanottajat<br />

valita 11 tulkatusta kielestä<br />

tai jopa 15 kielestä, jos järjestelmä<br />

on PC-ohjattu.<br />

Toptronics ja Imation<br />

Finland ovat solmineet sopimuksen<br />

120 megatavun<br />

SuperDisk-aseman jakelusta.<br />

Asema perustuu Imationin,<br />

O.R. Technologyn, Compaqin<br />

ja Matsushitan yhdessä kehittämäänLS-120-tekniikkaan,<br />

joka lukee ja kirjoittaa<br />

sekä 120 megatavun Super-<br />

Disk-levykkeitä että tavallisia<br />

1,44 megatavun levykkeitä.<br />

SuperDisk-asema käyttää<br />

1,44 megatavun levykeaseman<br />

tavoin magneettista<br />

mediaa, mutta siinä on lisänä<br />

optinen mekanismi, joka<br />

mahdollistaa tarkan kirjoitusja<br />

lukupään kohdistamisen.<br />

SuperDisk kilpailee vahvasti<br />

muiden vastaavien eri tekniikoita<br />

käyttävien massamuistilaitteiden<br />

kanssa. Iomegan<br />

Zip- ja Jaz-asemat ovat saavuttaneet<br />

vahvan aseman<br />

tällä markkina-alueella.<br />

14 TIETOKONE MARRASKUU 1997<br />

Haagan myymälä suljettiin<br />

PC-SuperStorelle uusi<br />

myymälä Helsinkiin<br />

PC-SuperStore avasi Pohjoismaiden<br />

suurimman tietotekniikkaan<br />

keskittyneen<br />

kauppakeskuksen Helsingin<br />

Konalaan, Kehä I:n ja<br />

Porintien kulmaukseen.<br />

Haagan tuhannen neliön<br />

myymälän toiminnot siirrettiin<br />

uuteen tavarataloon,<br />

jossa on 3200 neliötä myymälätilaa.<br />

Uuden suurmyymälän<br />

tavoitteena on palvella kuluttaja-asiakkaiden<br />

lisäksi<br />

entistä enemmän myös pieniä<br />

ja keskisuuria yrityksiä.<br />

Tuotteiden lisäksi on<br />

myynnissä eri alojen yrityksille<br />

valmiita kokonaisratkaisuja,<br />

joita myydään<br />

muun muassa digitaaliseen<br />

kuvankäsittelyyn, mainostoimistoihin,kiinteistövälittäjille<br />

ja insinööritoimistoihin.<br />

Asiakkaat näkevät<br />

toimivia kokonaisuuksia,<br />

joita he voivat vertailla<br />

myyjän opastuksella. Ratkaisut<br />

on suunnattu yrityksille<br />

ja yhteisöille, joilla on<br />

käytössään enintään 25<br />

mikroa.<br />

Myymälän erikoisuuksiin<br />

kuuluu komponenttibaari.<br />

Asiakkaat voivat valita haluamansa<br />

tietokoneen osat,<br />

joista he voivat koota koneensa<br />

itse tai rakennuttaa<br />

sen myymälässä. Ostaja voi<br />

myös koota koneensa PC-<br />

SuperStoren henkilökuntaan<br />

kuuluvan ohjaajan<br />

opastuksella, jolloin hän<br />

tuntee koneensa perin pohjin<br />

ja ymmärtää, miten se<br />

toimii. Palvelut ovat maksullisia.<br />

PC-SuperStoren toimi-<br />

Uudessa suurmyymälässä<br />

yritysasiakkaat näkevät<br />

toimivia kokonaisuuksia,<br />

joita he voivat vertailla<br />

myyjän opastuksella.<br />

tusjohtaja Ture Tähtinen<br />

kertoi, että yhtiö alkaa heti<br />

etsiä uuden myymälän<br />

paikkaa muista kaupungeista,<br />

kun Konalan myymälä<br />

on saatu kunnolla toimimaan.<br />

Yrityksellä on nyt<br />

toimipisteet Helsingissä,<br />

Turussa, Tampereella, Porissa<br />

ja Tallinnassa. Yhtiön<br />

<strong>Internet</strong>-kauppa myy yhden<br />

myyjän verran tavaraa<br />

joka kuukausi, mutta sen<br />

mainosarvoa pidetään<br />

myyntiä tärkeämpänä.<br />

Tähtinen kertoi myös, että<br />

PC-Superstore Oy on perustanut<br />

uuden tytäryhtiön<br />

Pro-SuperStore Oy:n palvelemaan<br />

yritysasiakkaita erityisesti<br />

verkko- ja järjestelmähankinnoissa.Yrityssuuntautumisesta<br />

kertoo<br />

myös se, että Konalan myymälässä<br />

on Digital Oy:n PC<br />

Servicecenter -huoltopiste,<br />

jossa huolletaan kaikkia PC-<br />

SuperStoren myymiä tietokoneita<br />

ja oheislaitteita.<br />

Kesko osti Academican<br />

Kesko osti tietotekniikkalaitteita<br />

ja palveluja myyvän<br />

Academica Oy:n koko osakekannan.<br />

Kauppahintaa ei<br />

kerrottu julkisuuteen. Academican<br />

liikevaihto oli viime<br />

vuonna 52 miljoonaa<br />

markkaa.<br />

Keskon asiasta julkaiseman<br />

tiedotteen mukaan<br />

Kesko haluaa kaupan avulla<br />

nopeuttaa etenemistään tietotekniikka-alalla.<br />

Kesko on<br />

tähän asti harjoittanut tie-<br />

totekniikan vähittäiskauppaa<br />

Online Superstore -<br />

myymälänsä ja Musta Pörssi<br />

-ketjunsa avulla. Academican<br />

oston avulla Kesko<br />

lienee tavoittelemassa jalansijaa<br />

tietotekniikan yritysja<br />

yhteisömarkkinoilla.<br />

Academican tietotekniikkamyynnin<br />

vahvoja alueita<br />

ovat olleet julkishallinto ja<br />

erityisesti opiskelijat, mutta<br />

myynti on ollut laajaa myös<br />

muille käyttäjäryhmille.<br />

Kirja-, musiikki- ja<br />

kuvakauppa <strong>Internet</strong>iin<br />

Toimistotekniikka 97 -messujen<br />

yhteydessä julkistettiin<br />

<strong>Internet</strong>issä toimiva<br />

uusi myymälä CredoWorld<br />

osoitteessa http://www.credo.fi.<br />

Myytävänä on suomalaisenkirjatukkukaupan,<br />

Kirjavälitys Oy:n koko<br />

28 000 niteen valikoima sekä<br />

Naxoksen äänitevalikoimasta<br />

aluksi noin 200 nimikettä.<br />

Lisäksi mukana on<br />

julkaisijoille tarkoitettu<br />

noin tuhannen valokuvan<br />

kokoelma.<br />

CredoWorld on rakennettu<br />

alunperin kirjastojen<br />

käyttöön tehdyn hakukoneen<br />

pohjalle. Asiakas antaa<br />

haluamiaan hakusanoja, ja<br />

kuvaruudulle tulee lista<br />

haun mukaisista tuotteista<br />

hintoineen. Halutut <strong>tuotteet</strong><br />

merkitään ostoslistaan,<br />

asiakas antaa laskutustietonsa<br />

ja valitsee maksutavan.<br />

Ostokset voi maksaa<br />

Panasonic on lähtenyt mukaan<br />

digitaalikameroiden<br />

markkinoille kolmella uudella<br />

mallilla. Panasonic<br />

esitteli messuilla myös uuden<br />

PD-aseman ja värilasertulostimen.<br />

Pieni Panasonic CoolShot<br />

painaa vain 140 grammaa<br />

ja sillä kuvataan yhdellä<br />

kädellä. Suurin erottelukyky<br />

on pienuudesta huolimatta<br />

tavanomainen 640 x<br />

480 pistettä, ja kuvia mahtuu<br />

kahden megatavun<br />

muistikortille 24. Lisävarusteena<br />

kameraan on saatavissa<br />

LCD-näyttö sekä lisää<br />

muistikortteja.<br />

Panasonic CardShot on<br />

kääntyvällä 1,8 tuuman<br />

LCD-näytöllä ja salamalla<br />

varustettu kamera, jonka<br />

tarkkuus on 640 x 480 pistettä.<br />

CardShotissa on lisäksi<br />

päivyri sekä automaattinen<br />

ja manuaalinen valkotasapainon<br />

säätö. Kolmas<br />

malli on maailman pienin<br />

digitaalikamera Mini<br />

CardShot, johon on mahdutettu<br />

myös etsimenä toimiva<br />

1,8 tuuman LCDnäyttö.<br />

joko postiennakolla tai Solon<br />

maksupalvelun kautta,<br />

jos asiakkaalla on Solo-sopimus.<br />

CredoWorldin etuna on<br />

nimenomaan suomalaisen<br />

kirjallisuuden sekä suomalaisten<br />

kuva-aiheiden tarjonta.<br />

Kansainväliset vastaavat<br />

yritykset, kuten<br />

Amazon, tarjoavat vain vähän<br />

suomalaisia tuotteita.<br />

Myös tuotteiden maksaminen<br />

toimii ongelmitta ja ilman<br />

riskiä suomalaisessa<br />

kauppapaikassa.<br />

Kuvapankin kuvat saa ladata<br />

omalle kiintolevylleen<br />

heti, kun tilaussopimus on<br />

hyväksytty.<br />

Kuvat ovat JPEG-pakattuja<br />

ja RGB-muotoisia.<br />

Avattuna niiden koko on<br />

2025 megatavua. Julkaisuoikeuden<br />

hinta on kaikille<br />

kuville sama, mutta se riippuu<br />

julkaisutavasta.<br />

Panasonic mukaan<br />

digitaalikameramarkkinoille<br />

Panasonic esitteli messuilla<br />

myös PD-aseman, joka<br />

lukee sekä PD- että CDlevyjä<br />

kahdeksankertaisella<br />

nopeudella. PD-levy on uudelleenkirjoitettava<br />

ja sille<br />

voi tallentaa 650 megatavua<br />

tietoa. Kasetissa olevaa PDlevyä<br />

voidaan tulevaisuudessa<br />

lukea myös DVD-asemilla.<br />

Laite tulee markkinoille<br />

vuoden lopulla.<br />

Panasonic KX-P8410 -<br />

värilasertulostin sai ensiesittelynsä<br />

Suomessa Tt<br />

97 -messuilla. Noin 30 000<br />

markan hintaisen laitteen<br />

tulostustarkkuus on enimmillään<br />

1200 pistettä tuumalle.<br />

Tulostin on Windows<br />

GDI (Graphics Device<br />

Interface) -mallia, joten<br />

tulostinta ohjataan kokonaan<br />

tietokoneella. Tulostusnopeus<br />

on 14 sivua minuutissa<br />

mustavalkoisena ja<br />

3,5 sivua minuutissa väritulosteina.<br />

Vakiomuistia on<br />

kahdeksan megatavu, mikä<br />

ei riitä 1200 pisteen tarkkuuteen,<br />

mutta muisti on<br />

laajennettavissa SIMMmuisteilla<br />

72 megatavuun.

Mitä Uutta [maailmalta]<br />

Lyhyesti<br />

Mikrolog on aloittanut yhtenä<br />

ensimmäisistä 300 megahertsin<br />

Pentium II -prosessorilla<br />

varustettujen työasemien<br />

myynnin Suomessa.<br />

Mukana Osborne-kokoonpanoissa<br />

on nopealla IDE UltraDMA/33<br />

-väylällä liitetyt<br />

kiintolevyt, uusi AGP (Accelerated<br />

Graphics Port) -liitännällä<br />

varustettu Riva-näytönohjain<br />

sekä Intelin uusin<br />

440LX-piirisarja. Tyypillinen<br />

kokoonpano maksaa noin 18<br />

000 markkaa monitoreineen.<br />

Microsoft on myöntänyt,<br />

että uusimmassa Excel-taulukkolaskentaohjelmassa<br />

on<br />

virhe, joka aiheuttaa tietyissä<br />

olosuhteissa solujen arvojen<br />

uudelleenlaskennan epäonnistumisen.<br />

Asiantuntijoiden<br />

mukaan virheen generoituminen<br />

on erittäin epätodennäköistä.<br />

Huolestuttavaa on<br />

kuitenkin se, että nimenomaan<br />

laskentaan käytettävä<br />

tuote sisältää laskuongelmia.<br />

Lisäksi pinnalle nousee<br />

kysymys virheen ainutlaatuisuudesta.<br />

Yhdysvalloissa toimiva kuluttajien<br />

ryhmä vaatii hallitusta<br />

puuttumaan Microsoftin<br />

ilmaisjakelupolitiikkaan,<br />

jota se kutsuu ei-kaupalliseksi<br />

ja monopolistiseksi. Varsinaisena<br />

hyökkäyskohteena<br />

on yhtiön toissapäivänä julkistama<br />

<strong>Internet</strong> Explorer<br />

4.0. Ryhmän mukaan hallituksen<br />

ei pitäisi sallia ilmaisjakelua,<br />

jonka avulla yhtiö<br />

saisi ajettua muut, kilpailevat<br />

yritykset, markkinoilta.<br />

Fuji on tuonut markkinoille<br />

pienikokoisen ja helppokäyttöisen<br />

DX-5-digitaalikameran<br />

, jossa on 350 000 kuvapisteen<br />

CCD-kenno vaatimattomalla<br />

640 x 480 pisteen erottelukyvyllä.<br />

Muistitila on periaatteessa<br />

rajaton vaihdettavan<br />

SmartMedia-kortin avulla.<br />

SmartMedia-kortti työnnetään<br />

kuvineen PC-korttiadapteriin,<br />

joka toimii levykkeen<br />

tavoin ilman lisäohjelmia.<br />

Suomalaisen EmCe Solution<br />

Partner Oy:n uusi<br />

Finanssi 98 -ohjelmavalikoima<br />

on tehty taloushallinnon<br />

tarpeisiin. Käyttöliittymä on<br />

yhdistetty osaksi Windows<br />

95:ttä, sillä taloushallinnon<br />

työpöytä voidaan rakentaa<br />

tilanteen ja tehtävän mukaan.<br />

Lisäksi käyttöliittymä<br />

on mahdollisimman yhtenevä<br />

Excel-taulukkolaskentaohjelman<br />

kanssa. Tärkeä toiminnallinen<br />

ominaisuus on taloushallinnon<br />

eri osa-alueiden<br />

liittäminen toisiinsa reaaliajassa.<br />

16 TIETOKONE MARRASKUU 1997<br />

Mukana 250 näytteilleasettajaa<br />

<strong>Internet</strong>-kaupankäynti pääosissa Tt-messuilla<br />

Toimistotekniikan erityis<strong>messut</strong><br />

Tt 97 pidettiin Helsingin<br />

Messukeskuksessa<br />

lokakuussa. Sähköinen<br />

kaupankäynti oli messuilla<br />

vahvasti esillä, sillä mukana<br />

olivat muun muassa Luottokunta,<br />

IBM, Merita ja<br />

Oko omilla maksujärjestelmillään.<br />

Messukauppa<br />

TtNetShop oli avoinna <strong>Internet</strong>issä<br />

osoitteessa<br />

http://www.finnexpo.fi.<br />

Luottokunta esitteli osastollaan<br />

<strong>Internet</strong>-maksujen<br />

turvastandardiksi muodostuvan<br />

SETin (Secure<br />

Electronic Transaction)<br />

käyttöä. IBM:n lompakkoohjelman<br />

avulla SETin turvaamana<br />

voi Visa-luotto-<br />

kortilla ostaa Postista postimerkkejä.<br />

IBM:n juuri julkistama<br />

verkkomaksun<br />

CommercePoint-<strong>tuotteet</strong><br />

sisältävät eTill-ohjelman,<br />

jonka avulla lähes kaikki<br />

<strong>Internet</strong>-kaupankäynnin<br />

ohjelmat voidaan saada tukemaan<br />

SETiä.<br />

Hewlett-Packard ja sen<br />

tytäryritys VeriFone esittelivät<strong>Internet</strong>-kaupankäynnin<br />

osastollaan SET-maksamisratkaisun,<br />

johon kuuluvat<br />

vWallet-ohjelma luottokortin<br />

haltijalle, VPOSohjelma<br />

kauppiaille ja vGate<br />

rahalaitoksille. HP:n ohjelmat<br />

tukevat yleisimpiä<br />

selaimia ja Web-palvelimia.<br />

Messujen yhteydessä oli<br />

Uusia tulostimia monilta<br />

valmistajilta<br />

Minolta on maailmanlaajuisesti<br />

toiseksi suurin laserkoneistojen<br />

valmistaja ja<br />

yrityksellä on yli 15 vuoden<br />

kokemus kirjoitinten valmistuksesta.<br />

Nyt Minolta<br />

toi markkinoille oman PagePro-laserkirjoitinmalliston,<br />

joka kattaa eri käyttötarpeet<br />

vaativasta verkkotulostuksesta<br />

kotikäyttöön.<br />

PagePro 6e ja 6L tulostavat<br />

kuusi sivua minuutissa.<br />

Edellisessä on PCL5e-tulostus<br />

ja jälkimmäisessä Windows-tulostus.<br />

PagePro 12<br />

on 7800 markan työryhmälaser,<br />

joka tulostaa 12 sivua<br />

minuutissa tarkkuudella<br />

600 pistettä tuumalle. PagePro<br />

20 on 12 100 markan<br />

hintainen A3-koon tulostin.<br />

Color PagePro on 22<br />

750 markan hintainen värilasertulostin,<br />

joka tulostaa<br />

12 mustavalkosivua ja kolme<br />

värisivua minuutissa.<br />

Verkotettavien väritulostimien<br />

valmistaja Tektronix<br />

toi markkinoille uuden<br />

Phaser 380 -väritulostimen,<br />

jolla voi tulostaa A3-koossa.<br />

Tulostin tukee joukkoa eri<br />

väristandardeja, kuten Pantone-,<br />

Windows ICM- ja<br />

Apple ColorSync 2.0 -värienhallintajärjestelmiä.<br />

Tulostimessa on sisäänrakennettuna<br />

myös Adoben<br />

PostScript RIP.<br />

Phaser 380 tukee useimpia<br />

käyttö- ja verkkojärjestelmiä,<br />

kuten Windows-,<br />

Macintosh- ja Unix-käyttöjärjestelmiä<br />

sekä Ethernetja<br />

Token Ring -verkkoja.<br />

Uuden PhaserPool-ohjelman<br />

avulla useita väritulostimia<br />

voidaan yhdistää<br />

käyttäjän näkökulmasta yhdeksi.<br />

Tulostusjonossa oleva<br />

työ siirtyy automaattisesti<br />

vapaana olevaan tulostimeen,<br />

jolloin jonotusajat<br />

lyhenevät.<br />

Seiko Epson toi Suomen<br />

markkinoille uuden edullisen<br />

valokuvantarkkaa jälkeä<br />

tulostavan mustesuihkukirjoittimen,<br />

jonka jälki<br />

perustuu Epsonin Micro-<br />

Piezo-tekniikkaan. Tulostimen<br />

tarkkuus on 720 pistettä<br />

tuumalle. Ohjaimesta<br />

voidaan valita suoraan<br />

muun muassa kirjoituspään<br />

puhdistus ja kalibrointi.<br />

Epsonin tekniikkaan liittyvät<br />

<strong>uudet</strong> musteet kuivuvat<br />

heti, joten valokuvamainen<br />

jälki saadaan myös tavalliselle<br />

paperille. Tarjolla<br />

on myös Epsonin erikoispaperit<br />

valokuvien tulostamista<br />

varten. Tulostimen<br />

nopeus on yksi väri- ja kolme<br />

mustavalkosivua minuutissa.<br />

Laite maksaa 1300<br />

markkaa.<br />

puolen tunnin välein sähköisestä<br />

kaupankäynnistä<br />

tietoiskuja, joissa oli puhujina<br />

eri yritysten, muun<br />

muassa Luottokunnan ja<br />

Meritan, edustajia.<br />

Sähköisen kaupankäynnin<br />

ohella <strong>Internet</strong>-yhtey-<br />

Viestintäyhtiö Talentumin<br />

muodostama uusmediayhtiö<br />

Interaktiivinen Satama<br />

Oy aloitti toimintansa lokakuun<br />

alussa. Yhtiö syntyi<br />

Interweb Design Oy:n, Talentuminuusmediayksikön,<br />

PiiPää Oy:n ja Ufolabs<br />

Finland Oy:n yhdistyessä.<br />

Interweb Design on tullut<br />

tunnetuksi verkkopalveluiden<br />

suunnittelusta ja tuotannosta,<br />

PiiPää on luonut<br />

<strong>Internet</strong>in hakupalvelun nimeltään<br />

Ihmemaa ja Ufo-<br />

Labs vastaa Duuni.net-palvelun<br />

sekä Ura.net-rekrytointipalvelunteknologisesta<br />

kehitystyöstä.<br />

Interaktiivinen Satama<br />

keskittyy konsultointiin,<br />

koulutukseen ja toisille yri-<br />

Para Systems on ryhtynyt<br />

toimittamaan koteihin<br />

suunnattuja UPS-laitteita,<br />

jotka suojaavat tietokonetta<br />

ja sen oheislaitteita sähköhäiriöiltä,<br />

kuten salaman iskuilta.<br />

Salamat rikkovat<br />

etenkin omakotitaloissa lukuisia<br />

modeemeja sekä<br />

myös tietokoneita vuosittain.<br />

Pistorasiaan kytkettävä<br />

Luottokunta esitteli osastollaan<br />

<strong>Internet</strong>-maksujen<br />

turvastandardiksi muodostuvan<br />

SETin (Secure<br />

Electronic Transaction)<br />

käyttöä.<br />

dentarjoajat olivat näkyvästi<br />

esillä messuilla. HPY:n<br />

Kolumbus-palvelu pudotti<br />

minuuttihintaansa 29 pennistä<br />

kahdeksaan penniin<br />

messujen aloituspäivänä.<br />

Uudet Kolumbukseen liittyjät<br />

saivat lokakuun ajan<br />

surffata <strong>Internet</strong>issä ilmaiseksi<br />

niin paljon kuin halusivat.<br />

EUnetin edustaja kertoi,<br />

että yhtiö harkitsee<br />

uusia ratkaisuja 28 pennin<br />

minuuttihinnalleen.<br />

Interaktiivinen Satama Oy<br />

Talentumin<br />

uusmediayhtiö aloitti<br />

tyksille tehtäviin <strong>Internet</strong>ratkaisuihin.<br />

Uuden yhtiön<br />

palveluksessa on aloitusvaiheessa<br />

noin 50 henkilöä,<br />

mikä tekee siitä maan suurimman<br />

alan yrityksen<br />

työntekijämäärällä mitattuna.<br />

Uuden yhtiö toimitusjohtajaksi<br />

siirtyi MTV3:n<br />

myyntijohtaja Heikki Rotko.<br />

Interaktiivisen Sataman<br />

pääomistaja on Talentum.<br />

Mukana on myös joukko<br />

henkilöomistajia, jotka<br />

työskentelevät uudessa yhtiössä.<br />

Aloittava yhtiö toimii<br />

tiiviissä yhteistyössä<br />

CD-tuotannosta tunnetun<br />

To The Point Oy:n kanssa,<br />

josta Talentum omistaa 20<br />

prosenttia.<br />

UPS-laitteita koteihin<br />

ukkosen varalle<br />

UPS-laite varmistaa, että<br />

verkkojännitteen häiriöt eivät<br />

riko laitteita eivätkä häiritse<br />

niiden käyttöä. Pitkän<br />

sähkökatkoksen sattuessa<br />

UPS-laitteen ohjelma tallentaa<br />

tietokoneen tiedot ja<br />

sulkee sen hallitusti. Para<br />

Systemsin UPSit toimivat<br />

Windows-käyttöjärjestelmissä.<br />

UPS-laitteiden hinnat<br />

alkavat 800 markasta.

Mitä Uutta [maailmalta]<br />

Sun julkisti 600<br />

megahertsin<br />

prosessorin<br />

Sun Microsystems julkisti<br />

Sparc-prosessoriensa uuden<br />

sukupolven, joka on<br />

yhtiön mukaan kolme kertaan<br />

nopeampi kuin Intelin<br />

parhaat Pentium II -prosessorit.<br />

Sun UltraSparc-IIIprosessorit<br />

toimivat 600<br />

megahertsin kellotaajuudella,<br />

kun Intelin nopeimman<br />

prosessorin kellotaajuus<br />

on 300 megahertsiä.<br />

Uusi prosessori on myös<br />

skaalattava, joten tietokoneeseen<br />

voidaan lisätä useita<br />

prosessoreita. Sunin mukaan<br />

voidaan rakentaa jopa<br />

yli tuhannen prosessorin<br />

tietokone, joka kilpailisi nopeimpiensupertietokoneiden<br />

kanssa. UltraSparc-III<br />

on tarkoitettu Sunin työasemiin<br />

ja palvelimiin.<br />

Sun ryhtyy ensi vuoden<br />

puolessa välissä kehittämään<br />

palvelimia, jotka<br />

käyttävät uutta prosessoria<br />

yhtiön Unix-käyttöjärjestelmän<br />

versiossa Solaris. Sunin<br />

prosessori on 64-bittinen.<br />

Nähtäväksi jää, kuinka<br />

hyvin Sun pystyy kilpailemaan<br />

Intelin kanssa uusilla<br />

prosessoreillaan, sillä Intel<br />

käyttää hyväkseen hallitsevaa<br />

markkina-asemaansa.<br />

<strong>Internet</strong>in kanavissa käytettävän<br />

push- eli työntekniikan<br />

patenteista on nousemassa<br />

kiistaa. Intermind-niminen<br />

yritys väittää, että push-tekniikan<br />

käyttäjien pitää maksaa<br />

sille tekijänoikeusmaksuja.<br />

Intermind valmistaa omaa<br />

Communicator-kanavaohjelmaansa,<br />

mutta yhtiö aikoo<br />

lopettaa sen valmistamisen ja<br />

keskittyä sen sijaan lisensoimaan<br />

pian patentin saavaa<br />

Toimisto-ohjelmat Java-appletteina<br />

Lotus julkisti Konan<br />

Lotus ilmoitti lokakuussa<br />

julkistavansa Java-kielisen<br />

toimisto-ohjelmapakettinsa<br />

marraskuun aikana. Konakoodinimellä<br />

tunnettu paketti<br />

koostuu tyypillisten<br />

toimisto-ohjelmien kaltaisista<br />

Java-appleteista eli Java-lisäohjelmista.<br />

Konan<br />

myynti aloitetaan tämän<br />

vuoden aikana.<br />

Kona WorkPlace -paketti<br />

sisältää sähköpostiohjelman,<br />

kalenterin, osoitemuistion,<br />

tekstinkäsittelyn,<br />

esitysohjelman, projektinhallinnan,<br />

tiedostonhallin-<br />

Intermind sai viranomaisilta hyväksynnän<br />

Push-tekniikan patentit riidanalaisiksi<br />

Konan avulla<br />

voidaan<br />

hoitaa<br />

muun<br />

muassa<br />

sähköposti.<br />

nan ja Webselaimen.Kona-appletit<br />

käyttävät Lotuksen kehittämää<br />

tekniikkaa nimeltään<br />

Infobus, joka mahdollistaa<br />

applettien ominaisuuksien<br />

vaihtamisen keskenään.<br />

Kyseessä on ensimmäinen<br />

merkittävä Java-applettien<br />

kokoelma, jota pidetään<br />

Java-pohjaisten ohjelmien<br />

lähtölaukauksena.<br />

Corel kehitti pitkään Corel<br />

Office for Java -toimistoohjelmapakettia,<br />

jonka piti<br />

ilmestyä tänä vuonna, mutta<br />

keskeytti paketin kehittämisen<br />

erillisenä tuotteena.<br />

tekniikkaansa. Uuden järjestelyn<br />

vuoksi yhtiö on irtisanonut<br />

jo 20 prosenttia<br />

työvoimastaan.<br />

Intermind vetoaa patenttien<br />

omistuksessaan siihen,<br />

että se aloitti push-tekniikan<br />

kehittämisen jo 90-luvun<br />

alussa. Netscapen<br />

edustajan mukaan yhtiö ei<br />

ole käyttänyt Intermindin<br />

patentteja ohjelmissaan. Samaa<br />

sanoi push-tekniikkaa<br />

ohjelmien jakelussa hyö-<br />

Windows 98 viimeinen versio<br />

Windows 9x:n päivät<br />

ovat luetut<br />

Microsoft ilmoitti sovelluskehittäjien<br />

konferenssissa<br />

virallisesti, että Windows<br />

98 -käyttöjärjestelmä on<br />

viimeinen laatuaan. Tämän<br />

jälkeen Windows 9x:n ja<br />

NT:n tiet yhtyvät ja samoja<br />

käyttöjärjestelmiä tarjotaan<br />

niin kotikäyttäjille kuin yritysasiakkaillekin.<br />

Yhtiön edustajan mukaan<br />

Windows 98 ja NT 5.0<br />

sisältävät jo ilmestyessään<br />

hyvin paljon samoja piirteitä.<br />

Kummatkin sisältävät<br />

saman laitemallin, niissä on<br />

käytössä sama kytke ja käytä<br />

-tekniikka ja käyttäjille<br />

eniten näkyvä käyttöliittymä<br />

on sama. Merkittävä<br />

ero tulee ainoastaan ohjelmien<br />

ytimestä; Windows 98<br />

rakentuu vielä hyvin paljon<br />

saman mallin varaan kuin<br />

Windows 95:kin.<br />

Vaikka Microsoft on esi-<br />

dyntävä Marimba-yhtiön<br />

edustaja.<br />

Intermind sai Yhdysvaltain<br />

patenttiviranomaisilta<br />

viestin, jonka mukaan heidän<br />

patenttinsa push-tekniikasta<br />

hyväksytään muutamien<br />

muodollisuuksien,<br />

kuten maksamisen, jälkeen.<br />

Intermind pystyy näin jo<br />

aloittamaan neuvottelut<br />

push-tekniikkaa käyttävien<br />

yritysten kanssa.<br />

<strong>Internet</strong>-kaupankäynti<br />

Compaq ryhtyy suoramyyntiin<br />

Kuukausien kiistämisen jälkeen<br />

Compaq myönsi, että<br />

se ryhtyy myymään tietokoneitaan<br />

suoramyyntinä puhelintilausten<br />

ja Web-sivujen<br />

avulla Yhdysvalloissa.<br />

Compaqin <strong>Internet</strong>-sivuilta<br />

osoitteesta<br />

http://www.compaq.com/a<br />

thome/store voi jo ostaa<br />

Presario-pöytäkoneita ja<br />

kämmentietokoneita. Seuraavana<br />

ovat vuorossa Armada-kannettavat.<br />

Compaq on pitänyt matalaa<br />

profiilia suoramyynnin<br />

aloittamisessa, jotta se<br />

ei suututtaisi jälleenmyyjiä.<br />

Jos suoramyynti lisääntyy,<br />

niin jälleenmyyjät kärsivät.<br />

Dell-yhtiö on menestynyt<br />

hyvin mikrojensa jälleenmyynnin<br />

ansiosta. Compaqin<br />

lähteminen samaan kilpailuun<br />

mukaan tietää<br />

muutosta koko mikromyynnin<br />

alalle. Muut yhtiöt<br />

seuraavat todennäköi-<br />

sesti pian perässä.<br />

Compaq on myös alkanut<br />

kehittää extranetiä<br />

suurasiakkailleen, jotka voivat<br />

extranetin avulla olla<br />

yhteydessä suoraan Compaqin<br />

tietokantoihin tuotetiedon<br />

saamiseksi. Ensi<br />

vuoden lopulla Compaq<br />

pyrkii saamaan valmiiksi<br />

palvelun, jonka avulla suurasiakkaat<br />

pystyvät konfiguroimaan<br />

ohjelmiaan verkon<br />

kautta.<br />

tellyt konferenssissa uusia,<br />

lähinnä Windows NT 5.0:n<br />

päälle suunniteltuja tekniikoita,<br />

kuten COM+oliomallin<br />

ja DNA-arkkitehtuurin<br />

(Distributed interNet<br />

Applications), oli ilmoitus<br />

9x-sarjan lopetuksesta<br />

silti monelle yllätys.<br />

Asiantuntijoiden mukaan<br />

siirto ei kuitenkaan ollut<br />

aivan odottamaton.<br />

Sovelluskehittäjille<br />

Microsoft tuo entistä parempia<br />

työkaluja. Kaksi<br />

seuraavaa versiota, Aspen ja<br />

Renier tukevat kumpikin<br />

uusia tekniikoita. Edellinen<br />

keskittyy erityisesti DNA-,<br />

COM+ ja ADO (Active Data<br />

Object) -tekniikoihin ja<br />

jälkimmäinen Active Directoryyn<br />

ja SQL-palvelimen<br />

uuteen versioon.<br />

Tuotteet tulevat markkinoille<br />

ensi vuoden aikana.<br />

TIETOKONE<br />

Lyhyesti<br />

Microdata Oy on solminut<br />

maahantuontisopimuksen<br />

Multi-Tech Systemsin kanssa.<br />

Yhdysvaltalaisen tietoliikennevalmistaja<br />

Multi-Techin<br />

tuotevalikoimiin kuuluvat<br />

modeemien lisäksi yritysten<br />

soittosarjat, reitittimet sekä<br />

muita kehittyneitä tietoliikennetuotteita.<br />

Mediajätti Sony aloittaa<br />

pian useita yhteisprojekteja<br />

Microsoftin kanssa. Tavoitteena<br />

on antaa käyttäjille<br />

uusia mahdollisuuksia kokeilla<br />

tietokonetta ja <strong>Internet</strong>iä.<br />

Sony panostaa Microsoft<br />

<strong>Internet</strong> Explorer 4.0 -selaimeen.<br />

Paitsi että sillä on<br />

oma kanava <strong>Internet</strong> Explorer<br />

4.0:ssa, se on myös tallentanut<br />

selaimen joillekin<br />

CD-musiikkilevyilleen. Näin<br />

kuuntelijat saavat valmiit linkit<br />

suoraan CD:ltä artistin kotisivuille.<br />

Sony ryhtyi tietokonevalmistajaksi<br />

vasta reilu<br />

vuosi sitten eikä Sonyn tietokoneita<br />

ole vielä nähty Suomessa.<br />

Tietokoneiden prosessoreita<br />

valmistavan Advanced<br />

Micro Devices (AMD) -yhtiön<br />

osakkeiden arvo laski selvästi<br />

sen jälkeen, kun yhtiö oli ilmoittanut<br />

suuremmista tappioista<br />

kuin oli odotettu.<br />

AMD oli kahdesti etukäteen<br />

varoittanut huonosta tuloksesta,<br />

mutta tulos oli silti<br />

odotettua huonompi. AMD:n<br />

tappio kolmannella vuosineljänneksellä<br />

oli 31,7 miljoonaa<br />

dollaria (168 miljoonaa<br />

markkaa). Liikevaihto oli<br />

596,6 miljoonaa dollaria (3,2<br />

miljardia markkaa). Viime<br />

vuonna vastaavana aikana<br />

tappio oli 38,4 miljoonaa<br />

dollaria, mutta tänä vuonna<br />

tulojen piti kääntyä nousuun<br />

uusien Intelin kanssa nopeudessa<br />

taistelevien K6-prosessorien<br />

ansiosta.<br />

Muun muassa suositusta<br />

Duke Nukem -pelistään tunnettu<br />

GT Interactive ostaa<br />

MicroProse-peliyhtiön.<br />

MicroProsen tunnetuimpia<br />

pelinimikkeitä ovat muiden<br />

muassa Civilization ja X-<br />

Com. Kaupan arvo on 250<br />

miljoonaa dollaria (noin miljardi<br />

350 miljoonaa markkaa)<br />

ja se suoritetaan osakejärjestelyin.<br />

Kanadalainen Matrox<br />

Graphics Incorporated on julkistanut<br />

ISA-väyläisen Rainbow<br />

Runner -TV-lisäkortin,<br />

joka yhdistetään Matrox<br />

Rainbow Runner Studio -lisäkorttiin.<br />

Matrox Rainbow<br />

Runner TV:llä voidaan televisiokuva<br />

näyttää mikrolla. Televisiokuvan<br />

koko on käyttäjän<br />

määriteltävissä mikron<br />

kuvaruudulle. Kortin mukana<br />

toimitetaan Matrox PC-VCR<br />

Remote -ohjelma.<br />

MARRASKUU 1997 19

Mitä Uutta [maailmalta]<br />

Monta keskeistä toimintoa puuttuu<br />

vielä<br />

Microsoft julkaisi<br />

NT 5.0 beetan<br />

Microsoft on aloittanut<br />

Windows NT Workstation<br />

5.0 -käyttöjärjestelmän ja<br />

Windows NT Server 5.0 -<br />

palvelinkäyttöjärjestelmän<br />

beetaversion jakelun yli 200<br />

000 ohjelmakehittäjälle ja<br />

yrityskumppanille Microsoft<br />

Developer Network -<br />

palvelun kautta.<br />

Viimeisen puolen vuoden<br />

aikana laitevalmistajat<br />

ovat kaksinkertaistaneet<br />

Windows NT Workstation<br />

4.0:n esiasennusten määrän.<br />

Windows NT Server<br />

4.0:aa on puolestaan lisen-<br />

soitu 13 kuukauden aikana<br />

kolme kertaa niin paljon<br />

kuin Windows NT Server<br />

3.51:tä lisensoitiin ensimmäisten<br />

13 kuukautensa aikana.<br />

Microsoftin mukaan<br />

NT:n uuden version odotetaan<br />

edelleen kiihdyttävän<br />

sen yleistymistä standardiksi<br />

niin pöytäkoneissa kuin<br />

palvelimissa.<br />

NT:n ensimmäinen beetaversio<br />

on vielä alkutekijöissään,<br />

mutta siitä saadun<br />

palautteen avulla järjestelmää<br />

kehitetään edelleen.<br />

Seuraavaan NT:n beetaver-<br />

Hallitsee Explorerin ja Navigatorin<br />

Macromedialta Dynamic<br />

HTML -editori DreamWeaverilla tehdyt<br />

Macromedia ryhtyi jakelemaan<br />

Dynamic HTML -kielen<br />

taitavaa Web-sivujen teko-ohjelmaa<br />

nimeltään<br />

DreamWeaver, joka on yksi<br />

ensimmäisistä HTML-kielen<br />

kehittynyttä versiota tukevista<br />

taitto-ohjelmista. Dynamic<br />

HTML:ää käytetään<br />

etenkin <strong>Internet</strong>in push-tekniikkaa<br />

hyödyntävissä kanavissa.<br />

DreamWeaverin hyvänä<br />

puolena on, että se tukee sekä<br />

Microsoft <strong>Internet</strong> Exploreria<br />

että Netscape Navigatoria,<br />

joiden käyttämä dynaaminen<br />

HTML-kieli eroaa hiukan<br />

toisistaan. DreamWeaverin<br />

avulla suunnittelija voi luoda<br />

Web-sivuille toistensa päällä<br />

olevia kerroksia, joita voidaan<br />

hallita vuorovaikutteisesti.<br />

Animaatioiden teko ja<br />

muu multimedia voidaan<br />

hoitaa suoran Dynamic<br />

HTML:n avulla.<br />

Uusia videoneuvottelu-<br />

järjestelmiä<br />

Helsingin Puhelin on esitellyt<br />

lähiverkkoihin ja intraneteihin<br />

tarkoitetun videoneuvottelujärjestelmänsä<br />

PictureTel LiveLANin,<br />

joka on yhteensopiva<br />

Microsoftin Netmeeting 2.0<br />

-ohjelman kanssa. Mukana<br />

olevan LiveManager-ohjelman<br />

avulla yrityksen verkon<br />

ylläpitäjä voi sovittaa<br />

videokuvan ja äänen käytön<br />

Web-sivut tunnistavat,<br />

kumpaa selainta käytetään<br />

ja lataa sen mukaisen<br />

HTML-koodin käyttöön.<br />

DreamWeaveriin on luvassa<br />

päivitys heti, kun World<br />

Wide Web Consortium<br />

päättää Dynamic HTML -<br />

kielen standardista lähikuukausina.<br />

Macromedian mukaan<br />

taitto-ohjelma julkaistiin jo<br />

nyt, koska siinä on myös<br />

paljon sellaisia uusia ominaisuuksia,<br />

joilla ei ole mitään<br />

tekemistä Dynamic<br />

HTML:n kanssa. Ohjelma<br />

maksaa maaliskuuhun asti<br />

Yhdysvalloissa 299 dollaria<br />

(1590 markkaa) ja sen jälkeen<br />

499 dollaria (2650<br />

markkaa). Kokeiluversion<br />

saa ohjelman kotisivulta<br />

osoitteesta<br />

http://www.dreamweaver.c<br />

om ilmaiseksi.<br />

verkon kapasiteetin mukaisesti,<br />

jolloin käyttäjän ei<br />

tarvitse puuttua siihen.<br />

LAN (Local Area<br />

Network) -ominais<strong>uudet</strong><br />

tukevat tiedonsiirron kansainvälistäT.120-standardiateys<br />

sekä <strong>Internet</strong>in<br />

TCP/IP-verkon että normaalin<br />

puhelinverkon välityksellä.<br />

Windows NT 5.0 -käyttöjärjestelmän beetaversio on<br />

vain rajoitetussa jakelussa.<br />

sioon aiotaan sisällyttää<br />

PC:n uusi hallintatekniikka<br />

IntelliMirror, laajempi<br />

oheislaitteiden tuki ja parempi<br />

muista käyttöjärjestelmistä<br />

siirtymisen tuki.<br />

Windows NT 5.0:n lopullisen<br />

ilmestymisen aikataulua<br />

ei ole julkistettu, mutta<br />

sen odotetaan ilmestyvän<br />

ensi vuoden aikana.<br />

Windows NT 5.0:aan li-<br />

sätään Windows 98:n helpon<br />

käyttämisen piirteitä,<br />

kuten laaja <strong>Internet</strong>-integraatio<br />

sekä kytke ja käytä -<br />

tekniikka. NT:n oheislaitevalikoimaa<br />

pyritään myös<br />

lisäämään ja virranhallintaa<br />

tehostamaan. Ensimmäisestä<br />

beetaversiosta puuttuu<br />

vielä eräitä tärkeitä ajureita<br />

ja siinä on vain rajoitetut<br />

hakemistotoiminnot.<br />

Euroopan johtaja Mac-Expossa:<br />

Apple keskittyy<br />

vahvoihin aloihinsa<br />

Applen Euroopan johtaja<br />

Diego Piacentini totesi<br />

Mac-Expo-messujen lehdistötilaisuudessaHelsingissä,<br />

että yhtiö keskittyy<br />

jatkossa laitteiden myyntiin<br />

vahvoille markkina-alueilleen<br />

eli julkaisutoimintaan,<br />

<strong>Internet</strong>-julkaisuun, multimedian<br />

tuotantoon ja opetukseen.<br />

Suomen nelivärijulkaisuista<br />

noin 80 prosenttia<br />

tehdään Macintoshjärjestelmillä.<br />

Piacentini valoi uskoa<br />

Applen hyvästä tulevaisuudesta,<br />

joka on saanut uutta<br />

toivoa siitä, että yhtiön perustaja<br />

Steve Jobs nimitettiin<br />

pääjohtajaksi. Microsoftin<br />

satojen miljoonien<br />

dollarien investointi Applen<br />

osakkeisiin loi myös<br />

uskoa jatkuvuudesta. Piacentini<br />

korosti, että Microsoft<br />

osti nimenomaan äänivaltaan<br />

kelpaamattomia<br />

(non-voting) osakkeita.<br />

”Applen käyttäjät ovat<br />

myös täällä messuille kysyneet<br />

vain sitä, jatkaako Apple<br />

tulevaisuudessa. Jälleen<br />

kerran on hyvä todeta, että<br />

Apple on olemassa myös<br />

viiden vuoden päästä. Kaikki<br />

merkit viittaavat siihen,<br />

että Apple palautuu jälleen<br />

voitolliseksi yhtiöksi lähitulevaisuudessa.<br />

Ei kuitenkaan<br />

vielä kuluvalla neljänneksellä”,<br />

selvitti Piacentini.<br />

Piacentini korosti Applen<br />

aseman olevan selvästi parempi<br />

kuin vuosi sitten.<br />

Jobsin ja Microsoftin panoksen<br />

lisäksi yhtiön asemaa<br />

kohentavat uusi versio<br />

8 Mac-käyttöjärjestelmästä<br />

ja samaan aikaan kehitteillä<br />

oleva Rhapsody-käyttöjärjestelmä.<br />

Hän vertasi Applen<br />

kahden käyttöjärjestelmän<br />

strategiaa Microsoftin<br />

vastaavaan Windows<br />

95- ja Windows NT -linjaan.<br />

Macintosh-lisenssien<br />

myynnin lopettamista<br />

kloonivalmistajille Piacentini<br />

perusteli sillä, että lisenssien<br />

myynti aloitettiin liian<br />

myöhään, minkä vuoksi<br />

kloonien valmistus ei laajentanut<br />

markkinoita vaan<br />

vei pelkästään Applelta<br />

asiakkaita. Applen kanssa<br />

lisensseistä väliaikaiseen sopimukseen<br />

päässyt<br />

kloonivalmistaja Umax ja<br />

Applen ostama Power<br />

Computing olivat näkyvästi<br />

esillä Mac-Expossa.<br />

Skandinavian Liike<strong>messut</strong><br />

Oy:n järjestämä Mac-<br />

Expo-tapahtuma pidettiin<br />

Kaapelitehtaalla Helsingissä.<br />

Mukana oli lähes 40 yritystä,<br />

jotka esittelivät messuilla<br />

tuotteitaan. Macmaailma-lehden<br />

osastolla tehtiin<br />

messulehteä. Applen<br />

litteänäyttöinen ja rohkeasti<br />

muotoiltu 20-vuotisjuhlamalli<br />

oli messuilla esillä.<br />

TIETOKONE<br />

Lyhyesti<br />

Uudet Digi DataFire GO! -<br />

kortit laajentavat DataFiremallistonkäyttömahdollisuuksia<br />

myös kannettaviin<br />

tietokoneisiin. Uudessa<br />

ISDN-liittymään kytkettävässä<br />

PC Cardissa on sekä ISDNettä<br />

V.34+-modeemituki.<br />

Kannettavan tietokoneen<br />

käyttäjä voi valita käytettävän<br />

yhteystyypin mukaan sopivimman<br />

vaihtoehdon ja<br />

saada yhteyden lähiverkkoonsa<br />

tai <strong>Internet</strong>iin suurimmalla<br />

mahdollisella nopeudella.<br />

DataFire GO! osaa<br />

myös faksien lähetyksen sekä<br />

vastaanoton.<br />

Sitkeästi sinnitelleet<br />

Amiga-käyttäjät pääsevät<br />

ehkä uusimaan laitekantaansa<br />

piakkoin. PC-valmistaja<br />

Gateway 2000, joka hankki<br />

Amiga-tuotemerkin ja laitteisiin<br />

liittyvät patentit aiemmin<br />

tänä vuonna, on ilmoittanut<br />

ryhtyvänsä valmistamaan<br />

uutta Amiga-mallia.<br />

Gatewayn omistaman Amiga-yhtiön<br />

edustaja on ilmoittanut,<br />

että <strong>uudet</strong> vuoden sisällä<br />

julkistettavat Amigamallit<br />

tulevat käyttämään<br />

AmigaOS 4.0 -käyttöjärjestelmää.<br />

Laitteiden odotetaan<br />

myös tukevan PC-puolelta<br />

tuttuja näytönohjaimia. Amigan<br />

edustajan mukaan laitteet<br />

voivat käyttää AmiganOS:n<br />

rinnalla muitakin käyttöjärjestelmiä.<br />

Zoom-modeemien<br />

56Kflex-mallien toimitukset<br />

aloitettiin myös Suomessa.<br />

Zoom on tietoliikennelaitteiden<br />

valmistaja, jolla on nyt<br />

valikoimassa myös aktiiviset<br />

ISDN-kortit. Zoom Active<br />

ISDN TA- ja DUO-mallit sisältävät<br />

luurin, jolla korttia voi<br />

hyödyntää myös ISDN-puhelimena.<br />

DUO-mallissa on lisäksi<br />

V.34-modeemi.<br />

Adobe Systems julkisti uuden<br />

2.0-version valokuvien<br />

käsittelyohjelmasta nimeltään<br />

PhotoDeluxe WindowsjaMacintosh-käyttöjärjestelmille.<br />

Uusiin ominaisuuksiin<br />

kuuluvat esimerkiksi uudestaan<br />

suunniteltu käyttöliittymä,<br />

<strong>uudet</strong> erikoisefektit ja<br />

mallipohjat. Ensimmäistä<br />

versiota myytiin yli neljä miljoonaa<br />

kappaletta lähinnä<br />

skannerien, digitaalisten kameroiden<br />

ja muiden laitteiden<br />

mukana. Uudessa versiossa<br />

on 50 ohjattua toimintoa<br />

valokuvien käsittelemiseksi<br />

sekä mahdollisuus<br />

käyttää Advanced-valikkoon<br />

koottuja uusia työkaluja.<br />

Osa verkkotietokoneen kehittäjistä<br />

on ilmoittanut, että<br />

Microsoftin Windows-päätteisiin<br />

perustuva Hydra-järjestelmä<br />

on kiinnostavampi<br />

vaihtoehto kuin Sunin Javapohjainen<br />

verkkotietokone.<br />

MARRASKUU 1997 21

Mitä Uutta [ensituntuma]<br />

Lisää helppokäyttöisyyttä<br />

Windows NT 5.0 beeta<br />

PETTERI JÄRVINEN<br />

uosi sitten syksyllä valmistunut<br />

VWindows NT 4 on ollut kiistaton<br />

menestys niin työpöytä- kuin<br />

palvelinkäytössäkin. Epäilyksistä<br />

huolimatta ytimeen siirretyt grafiikkarutiinit<br />

eivät vähentäneet<br />

Windows NT:n luotettavuutta ja<br />

Windows NT on yleistynyt nopeasti<br />

myös vaativien työasemakäyttäjien<br />

koneissa.<br />

Windows NT on menestynyt jopa<br />

odotettua paremmin, koska Novell<br />

on ollut vaikeuksissa, eivätkä<br />

RISC-prosessoreihin tukeutuvat<br />

Unixit ole pärjänneet tehokilvassa<br />

odotetusti. Siksi Microsoft ei olekaan<br />

pitänyt kiirettä seuraavan<br />

Windows NT -version kanssa.<br />

Yleisesti kuitenkin odotetaan, että<br />

Windows NT 5 tulee myyntiin<br />

ensi vuoden kuluessa. Työasemaversion<br />

ensimmäinen beetajakelu<br />

antaa jo esimakua tulevasta, vaikka<br />

sen monet ominais<strong>uudet</strong> ovatkin<br />

vielä pahasti keskeneräisiä.<br />

Asennuksen jälkeen käyttöliittymä<br />

noudattaa <strong>Internet</strong> Explorer 4:n<br />

tavoin WWW-ajattelua. Hakemistot<br />

ovat kuin WWW-sivuja. Kuvakkeiden<br />

alla näkyvät alleviivatut<br />

tekstit ovat linkkejä, jotka käynnistävät<br />

ohjelmia tai vaihtavat hakemistoja<br />

– ilman kaksoisnapsautusta.<br />

Tämä tekniikka ei varmasti saavuta<br />

käyttäjien jakamatonta suosiota<br />

ja onkin luultavaa, että käyttöliittymä<br />

menee vielä uusiksi ennen lopullisen<br />

5.0-version valmistumista.<br />

Viitosversion myötä Windows<br />

NT alkaa tukea kunnolla Plug and<br />

Play -lisälaitteita. Lisäkorttien asen-<br />

taminen ja määrittely käyvät nyt<br />

yhtä helposti kuin Windows 95:ssä.<br />

Windows NT tukee myös kehittynyttä<br />

virransäästötekniikkaa, joka<br />

on tervetullut ominaisuus varsinkin<br />

matkakoneissa. Tekniikan ansiosta<br />

myös pöytäkoneissa muistin sisältö<br />

voidaan tallentaa levylle ja käyttöä<br />

jatkaa siitä, mihin viimeksi on jääty.<br />

Oheislaitteiden ajuriongelmiin<br />

tulee suuri parannus uuden<br />

Win32-ajurimallin ansiosta. Samat<br />

ajurit käyvät sekä Windows 98- että<br />

Windows NT 5.0 -käyttöjärjestelmiin.<br />

Windows NT:n apuohjelmat<br />

ovat pitkälti entiset, mutta ne on<br />

ryhmitelty uudelleen. Ohjelmat toimivat<br />

nyt laajempien hallintaohjelmien<br />

sisällä olevina<br />

moduuleina, mikä selkeyttää<br />

niiden käyttöä.<br />

Mukana on myös<br />

paljon uutta: esimerkiksikäyttöjärjestelmän<br />

palvelut (service)<br />

määritellään nyt<br />

uudella tavalla. Jos<br />

palvelu jostain syystä<br />

pysähtyy, se voidaan<br />

määritellä käynnistymään<br />

automaattisesti<br />

uudelleen, pysäyttämään<br />

koko koneen tai<br />

käynnistämään jonkin<br />

toisen ohjelman.<br />

Myös tiedosto-oikeuksien<br />

määrittelyikkunat on<br />

uusittu perusteellisesti.<br />

Aiemmin Resource Kitissä ollut<br />

AT-ajastusohjelman graafinen versio<br />

on uusittu ja on nyt vakiovaruste.<br />

WWW-palvelinohjelman lisäksi<br />

Plug and Play -tuen ansiosta uusien lisäkorttien asentaminen käy<br />

helposti ohjattuna toimintana.<br />

Tulevan Windows NT:n odotetuimpia ominaisuuksia ovat levykiintiöt,<br />

joilla rajoitetaan eri käyttäjien näkemää levytilan määrää.<br />

Myös PnP-tekniikka toimii vihdoin yhtä helposti kuin Windows 95:ssä.<br />

Vakiopalvelujen<br />

määrittelyssä<br />

voidaan nyt kertoa,<br />

mitä tehdään,<br />

jos palvelu<br />

pysähtyy.<br />

myös tiedostojen indeksointi- ja<br />

hakuohjelma Index Server on niin<br />

ikään vakiona mukana. ZAW eli zero-administration<br />

Windows tähtää<br />

etäylläpidettäviin NT-työasemiin,<br />

jolloin ajettavat ohjelmat ja työpöydän<br />

sisältö voidaan hallita keskitetysti<br />

ja vähällä vaivalla.<br />

NTFS-tiedostojärjestelmästä on<br />

tehty uusi 5-versio. Sitä käyttämällä<br />

saadaan kaksi uutta toimintoa:<br />

tiedostojen salaus ja levykiintiöt.<br />

Salaustekniikka käyttää CryptoA-<br />

PIia, joten menetelmää on helppo<br />

vaihtaa. Beetaversiossa oli mukana<br />

DES-salaus, joka takaa riittävän<br />

turvan lähes mihin käyttöön tahansa.<br />

Erityisen tervetullut salaus on<br />

matkakäytössä, koska silloin varas<br />

ei pääse lukemaan tiedostojen sisältöä.<br />

Beetaversiossa salaus kuitenkin<br />

määritellään tiedosto- eikä hake-<br />

mistokohtaisesti, mikä hankaloittaa<br />

sen käyttöä.<br />

Levykiintiöiden (quota) avulla<br />

voidaan jokaiselle käyttäjälle antaa<br />

haluttu määrä levytilaa. Käyttäjä<br />

näkee verkkopalvelimella vapaana<br />

vain sen määrän tilaa, joka hänellä<br />

on oikeus kuluttaa. Kun määrä on<br />

käytetty, levy näyttää olevan täynnä,<br />

vaikka sillä todellisuudessa olisi<br />

vielä runsaasti vapaata tilaa.<br />

Kaikkein suurin uudistus Windows<br />

NT 5.0:ssa on Active Directory,<br />

jonka ansiosta käyttäjien hallinta<br />

tapahtuu hierarkisena puuna eikä<br />

enää toimialuekohtaisesti. Tämä<br />

ominaisuus sisältyy vain palvelinversioon,<br />

joten sitä ei päästy vielä<br />

testaamaan. Silti jo työasemaversion<br />

kokeilu osoitti, ettei Microsoft aio<br />

levätä laakereillaan, vaan että tulossa<br />

on entistä parempi Windows NT.<br />

TIETOKONE<br />

MARRASKUU 1997 23

Mitä Uutta [ensituntuma]<br />

Corel Draw 8 Beta<br />

Työpöytä tehokkaammaksi<br />

ANTERO ALKU<br />

T ammikuussa<br />

1989 esitelty Corel<br />

Draw -piirto-ohjelma jat-<br />

kaa agressiivista yhden vuo-<br />

den päivityspolitiikkaa. Versio 8 on<br />

luvattu julkaistavaksi vuoden loppuun<br />

mennessä. Paketista on tulossa<br />

myös Macintosh-versio, mutta<br />

toistaiseksi ohjelmasta ei ole tulossa<br />

suomennosta. Uuden version hinta<br />

tulee asettumaan nykyiselle hintatasolle.<br />

Uusi versio ei aluksi näytä juuri<br />

poikkeavan edellisestä. Työkalut,<br />

painikkeet ja valikot löytyvät tutuilta<br />

paikoilta. Ilme on muuttunut<br />

hieman Microsoftin Office 97:n<br />

myötä lanseerattuun tyyliin: painikkeet<br />

ovat litteitä.<br />

Erinäköisiä työpöytiä voi tallettaa<br />

eri käyttäjien tai käyttötarkoitusten<br />

mukaan. Erilaisia dokumentin näkymiä<br />

taas voi kerätä listaksi, josta<br />

niitä voi ottaa käyttöön hiirellä valitsemalla.<br />

Samanlaisia mullistavia uutuuksia<br />

ei tässä versiossa ole kuten 7.0versiossa<br />

vuosi sitten. Corel on nyt<br />

pannut pääpainon tuottavuudelle.<br />

Uudistukset ovat pieniä- ja usein<br />

näkymättömiä parannuksia, joiden<br />

ansiosta piirtäminen on sujuvampaa.<br />

Esimerkiksi objektin ohjauspisteet<br />

tulevat näkyviin objektin valinnalla,<br />

ja osoittimen siirto oh-<br />

24 TIETOKONE MARRASKUU 1997<br />

Corel Draw 8:n uudistukset ovat pieniä ja usein näkymättömiä parannuksia,<br />

joiden ansiosta piirtäminen on sujuvampaa. Useimmat työkalut<br />

ovat vuorovaikutteisia.<br />

jauspisteen päälle muuttaa osoittimen<br />

pistemuokkaimeksi. Tilaikkuna<br />

Property Bar muuttuu pisteenmuokkausvalikoksi,<br />

joten objektin<br />

muodon muokkauksessa ei välttämättä<br />

tarvitse lainkaan piestemuokkaimen<br />

valintaa työkalujen<br />

joukosta.<br />

Vastaavia työn tehostajia ovat<br />

kohdistuksen yhden kirjaimen pikanäppäimet,<br />

objektin monistus,<br />

joka muistaa edellisen monistuksen<br />

sijainnin alkuperäiseen nähden se-<br />

kä piilossa olevien objektien valinta<br />

Alt-näppäimen avulla.<br />

Useammat työkalut ovat vuorovaikutteisia,<br />

esimerkiksi sulautus,<br />

pursotus ja liukuväri. Näitä voi<br />

piirtää ja muokata suoraan piirustuksen<br />

päällä. Mukava apu on<br />

myös avointen käyrien automaattinen<br />

sulkeminen. Kokonaan uusi<br />

toiminto on varjo, joka myös toimii<br />

vuorovaikutteisena.<br />

Paketin mukana tulevan Photo-<br />

Paintin-kuvankäsittelyohjelman<br />

merkittävä uutuus on suurten kuvien<br />

muokkauksen nopeutus. Tähän<br />

käytetään työskentelyn aikana<br />

pientä harvaresolutiokuvaa. Käytännössä<br />

kuvan muokkauksen voi<br />

tehdä kuvaruudun tarkkuisella kuvalla,<br />

ja ohjelma tekee valmiit<br />

muokkaustoimet suurelle kuvatiedostolle<br />

itse. Näin suurten tiedostojen<br />

kanssa voi työskennellä myös<br />

hitailla suorittimilla ja pienellä keskusmuistilla.<br />

PhotoPaintissa on nyt<br />

myös MMX-tuki.<br />

Kuvien vienti <strong>Internet</strong>iä varten<br />

on toteutettu esimerkillisesti. Corel<br />

tukee Jpeg- ja Gif-muotoja sekä<br />

Netscape 4:n tasoja ja Netscapen ja<br />

Explorerin tyylejä. Jpeg-tiedostojen<br />

tiivistyksen asettamisen apuna<br />

on esikatseluikkuna, joka on piirrosten<br />

tallennuksessa erittäin hyödyllinen.<br />

Corel 8 koostuu edelleen kolmesta<br />

päätuotteesta: Draw, PhotoPaint<br />

ja Dream 3D. Näiden ohella mukana<br />

tulee joukko työkaluohjelmia<br />

entiseen tapaan, kuten kuvan skannaus<br />

ja vektorointi, tekstuurien<br />

muokkaaja, kuvakaappaaja, skriptimuokkain<br />

sekä dokumenttien versiohallinta.<br />

Bitstreamin Font Navigator toimii<br />

kirjasinten ryhmittelyyn ja hallintaan<br />

sekä Windows 95:ssä että<br />

NT 4:ssä. Myös muut kylkiäiset,<br />

kirjasimet ja leikekuvat, ovat entiseen<br />

malliin runsaat.

Mitä Uutta [<strong>Internet</strong>]<br />

Kanavat aukesivat<br />

PETTERI JÄRVINEN<br />

Microsoftin <strong>Internet</strong><br />

Explorer 4.0 sisältää<br />

uuden kanavatekniikan<br />

Netscape Navigatorin<br />

uuden version<br />

tapaan. Toisin kuin<br />

Netscape, Microsoft<br />

on saanut kanavia<br />

tuottamaan myös suomalaisia<br />

yhtiöitä. Kanavatekniikka<br />

ottaa<br />

kuitenkin vasta ensiaskeleitaan,<br />

minkä<br />

kanavakäyttäjä varsin<br />

pian huomaa.<br />

yyskuun viimeisenä päi-<br />

Svänä Microsoft julkisti<br />

pitkään odotetun <strong>Internet</strong><br />

Explorer 4 -selaimen. Ohjelman<br />

kiinnostavin ominaisuus<br />

on sen kanavatekniikka.<br />

Netscape oli esitellyt<br />

omat kanavansa jo aikaisemmin,<br />

mutta Microsoftin<br />

kanavissa on enemmän sisältöä.<br />

Siksi Microsoftin<br />

julkistus herätti myös<br />

enemmän kansainvälistä<br />

kiinnostusta kuin Netscapen<br />

vastaava julkistus.<br />

Meitä suomalaisia kiinnostavat<br />

erityisesti mukaan<br />

lähteneet kahdeksan suomalaista<br />

sisältötuottajaa.<br />

Kun ohjelman asentaja on<br />

valinnut maaksi Suomen,<br />

kanavalistassa näkyvät valmiina<br />

Yleisradion, MTV<br />

3:n, Helsingin Sanomien,<br />

Iltalehden, Kauppalehden,<br />

Duuninetin, Tietokoneen ja<br />

Zambonetin kuvakkeet.<br />

Uusi <strong>Internet</strong> Explorer<br />

toimii myös ilman kanavia.<br />

Sellaisenakin siinä on mielenkiintoisia<br />

uusia ominaisuuksia.<br />

Tilaa kuluu<br />

<strong>Internet</strong> Explorerin voi hakea<br />

ilmaiseksi Microsoftin<br />

palvelimelta. Perusversion<br />

lisäksi tarjolla on laajennettu<br />

versio, joka sisältää tukun<br />

apuohjelmia ja laajennuksia.<br />

Silti jo pelkkä perusversio<br />

haukkaa useita<br />

kymmeniä megatavuja levytilaa.<br />

Kanavasisällön tallentaminen<br />

paikallisesti<br />

vaatii sekin oman tilansa,<br />

joka voi olla useita megatavuja<br />

kanavaa kohti.<br />

Jos käytössä on Windows<br />

95:n tai Windows NT:n<br />

Hakupainike jakaa selaimen näytön kahtia. Hakukone<br />

valitaan vasemmasta ikkunasta ja siihen ilmestyvät<br />

myös hakujen tulokset linkkeinä. Kun linkkejä osoitetaan,<br />

sisältö näkyy oikeanpuoleisessa ikkunassa.<br />

<strong>Internet</strong> Explorer liittyy osaksi Windowsin työpöytää. Kanavat voivat lähettää työpöydälle<br />

ohjelmia, jotka päivittävät sisältöään automaattisesti.<br />

englanninkielinen versio,<br />

selain integroituu osaksi<br />

työpöytää. Tällöin työpöydälle<br />

voi lisätä sisältötuottajien<br />

ikkunoita, joiden sisältö<br />

päivittyy automaattisesti.<br />

Suomenkielisen Windowsin<br />

käyttäjät pääsevät<br />

nauttimaan työpöytäintegraatiosta<br />

vasta, kun selaimen<br />

suomenkielinen versio<br />

valmistuu vuoden lopulla.<br />

Englanninkielinen selain<br />

toimii kyllä suomenkielisessä<br />

Windowsissa, mutta<br />

ilman työpöytäominaisuuksia.<br />

Työpöytäasennus muuttaa<br />

myös Windowsin käyttöliittymää<br />

tuoden siihen<br />

uusia ominaisuuksia. Esimerkiksi<br />

tehtäväpalkin kuvakkeen<br />

painaminen on aina<br />

tuonut siihen liittyvän<br />

ikkunan päällimmäiseksi.<br />

Nyt uusi painallus kuvakkeesta<br />

vie ikkunan takaisin<br />

piiloon. Näppärä yksityiskohta,<br />

joka ei mitenkään<br />

liity nettikäyttöön.<br />

Suurin muutos seuraa<br />

kuitenkin oman kiintolevyn<br />

kansioista (alihakemistoista),<br />

jotka näkyvät nyt<br />

selaimen kautta katsottuna.<br />

Jokaisella kansiolla voi olla<br />

oma HTML-sivu, jonka nimi<br />

on sitten beetaversion<br />

muuttunut ja on nyt folder.htt.<br />

Tämän tiedoston<br />

ansiosta kansiolla voi olla<br />

taustakuva, vakiotekstiä tai<br />

mitä tahansa HTML-koodia.<br />

JavaScriptin ja tyylitiedostojen<br />

avulla kansioille<br />

voi ohjelmoida hyvinkin<br />

kehittyneitä piirteitä. Esimerkiksilevyasemakuvakkeen<br />

osoittaminen näyttää<br />

ikkunan vasemmassa reunassa<br />

piirakan levyn vapaasta<br />

tilasta. Toinen hyödyllinen<br />

piirre on thumbnail-muoto,<br />

joka näyttää<br />

kansion reunassa osoitetun<br />

GIF-tiedoston sisällön pienoiskuvana.<br />

Täyspaketin mukana tulee<br />

FrontPage Express, joka<br />

nimestään huolimatta<br />

muistuttaa nyt myynnissä<br />

olevaa FrontPage 97:ää. Kyseessä<br />

on täysverinen<br />

HTML-editori, joka hallitsee<br />

perustoimintojen lisäksi<br />

taulukot, lomakkeet ja monet<br />

muut HTML-laajennukset.<br />

Toinen apuohjelma on<br />

Outlook Express, joka on<br />

Office 97:n sähköpostiohjelman<br />

kevennetty versio.<br />

Ja sitten<br />

surffaamaan<br />

Asennus kestää pitkään ja<br />

Microsoftille ominaiseen<br />

tapaan kone on pakko<br />

käynnistää uudelleen sen<br />

jälkeen. Vasta sitten päästään<br />

kokeilemaan itse selainta.<br />

Ensimmäinen myöntei-<br />

TIETOKONE<br />

Lyhyesti<br />

Yhdysvaltain suosituimpiin<br />

Online-palveluihin kuuluva<br />

CompuServe<br />

(http://www.compuserver.co<br />

m) siirtyi <strong>Internet</strong>-aikaan,<br />

kun se julkisti uuden Webpohjaisen<br />

palvelunsa. Mukana<br />

on muun muassa ilmaista<br />

ja pay-perview-tietoa, tietokantahakuja,<br />

elektronista<br />

kaupankäyntiä ja keskusteluryhmiä.<br />

CompuServen mukaan<br />

palvelu on suunnattu<br />

yritys- ja ammattikäyttäjille,<br />

kuten CompuServen aiemmatkin<br />

palvelut. Yhtiö ei siis<br />

pyri Web-palvelujen massamarkkinoille.<br />

Yhteysmedia Oy aloitti Käyntikortit<br />

<strong>Internet</strong>istä -palvelun,<br />

jossa on 40 valmista käyntikorttipohjaa.<br />

Käyttää voi valita<br />

mieleisensä ja jättää<br />

korttitilauksen Web-selaimellaan<br />

<strong>Internet</strong>in välityksellä.<br />

Käyntikorttia voi esikatsella,<br />

jolloin käyttäjä näkee lomakkeelle<br />

antamansa tiedot valmiiseen<br />

korttipohjaan sijoitettuna.<br />

Kortin esikatselu<br />

näyttää valmiina käyntikortin<br />

lopullisessa muodossa. Käyntikortit<br />

<strong>Internet</strong>istä palvelu<br />

on osoitteessa<br />

http://www.yhteysmedia.fi/k<br />

ortti.<br />

<strong>Internet</strong>-yhteydentarjoajan<br />

Megabaudin<br />

(http://www.megabaud.fi)<br />

uuden maksutavan mukaan<br />

asiakas maksaa 50 markkaa<br />

kuukaudessa, jolloin yhteyden<br />

minuuttihinta on Uudellamaalla<br />

neljä penniä minuutilta,<br />

minkä lisäksi tulee vielä<br />

markkaa siirrettyä megatavua<br />

kohti. Megabaud on yksi<br />

harvoista yhteydentarjoajista,<br />

joka edelleen perustaa<br />

hinnoittelunsa siirrettyihin<br />

megatavuihin. Yleensä yhteydentarjoajalla<br />

on vain minuuttiperusteinen<br />

hinta.<br />

Suomen Keltaiset Sivut Oy<br />

(http://www.keltaisetsivut.fi)<br />

on laajentanut hakemistopalvelujaan<br />

tuomalla Keltaisten<br />

Sivujen Kauppakeskuksen <strong>Internet</strong>iin.<br />

Yrityksillä on uuden<br />

palvelun myötä mahdollisuus<br />

avata Keltaisten Sivujen<br />

Kauppakeskukseen omia<br />

verkkokauppojaan. Verkkokaupassa<br />

yritys voi esitellä ja<br />

myydä tuotteitaan ja palveluitaan<br />

aivan kuten tavallisessakin<br />

kaupassa. Maksutapoina<br />

ovat postiennakko ja<br />

Meritan Solo-maksu.<br />

Helsingin kaupunki ja Helsingin<br />

Puhelin Oy ovat mukana<br />

Euroopan unionin rahoittamassa<br />

Infocities-projektissa,<br />

jossa kehitetään kuntalaisille<br />

uusia <strong>Internet</strong>-palveluja. Nyt<br />

on saatu valmiiksi uusi Javakielellä<br />

toteutettu käyttöliittymä<br />

osoitteeseen<br />

http://www.hel.fi/infocities.<br />

MARRASKUU 1997 27

Mitä Uutta [<strong>Internet</strong>]<br />

Lyhyesti<br />

Meneillään oleva keskustelu<br />

<strong>Internet</strong>in ylimpien domainnimien<br />

rekisteröinnin hajauttamisesta<br />

on saanut uuden<br />

käänteen. Ryhmä suuria alan<br />

yrityksiä on tuomassa julkisuuteen<br />

suunnitelmaa, jonka<br />

avulla nimien hallinta siirrettäisiin<br />

nykyisiltä julkisilta organisaatioilta<br />

yksityiselle<br />

sektorille. Nyt julkisuuteen<br />

tulevat yritykset esittävät<br />

vastaehdotuksen aiemmin<br />

tänä vuonna IAHC:n (<strong>Internet</strong><br />

Ad Hoc Committee) julkistamalle<br />

suunnitelmalle nimien<br />

rekisteröinnin uudistamisesta.<br />

Yritysten mukaan IAHC:n<br />

(http://www.iahc.org) ehdotuksella<br />

ei ole todellisuuspohjaa<br />

eikä teollisuuden tukea.<br />

EUnet on saanut valmiiksi<br />

norjalaisen Telenor Satellite<br />

Servicesin kanssa koko Euroopan<br />

kattavan satelliittiverkon.<br />

Verkon tarkoituksena<br />

on parantaa edelleen Eunetin<br />

<strong>Internet</strong>-yhteyksien luotettavuutta.<br />

Satelliittiverkon kautta<br />

EUnetilla on nyt yhteyslinkit<br />

Alankomaista kaikkiin niihin<br />

Euroopan maihin, joissa<br />

EUnet toimii. Perus- ja satelliittiverkon<br />

avulla yhtiö voi<br />

tarjota asiakkailleen palvelua,<br />

joka ei ole altis kaapelivioille.<br />

Satelliittiyhteyden<br />

avulla EUnet kasvattaa myös<br />

käytössä olevaa tietoliikennekapasiteettiaan.<br />

Kaikista<br />

EUnet-maista on mahdollista<br />

saada nykyisten yhteyksien<br />

rinnalle <strong>Internet</strong>-satelliittiyhteys.<br />

IETF (<strong>Internet</strong> Engineering<br />

Task Force,<br />

http://www.ietf.org) on asettanut<br />

työryhmän pohtimaan<br />

Pretty Good Privacy Inc.:n<br />

turvallisuusmekanismien<br />

käyttöä <strong>Internet</strong>-sähköpostin<br />

suojaukseen. Tällä hetkellä<br />

Pretty Goodin PGP-ohjelma<br />

(http://www.pgp.com) on yksi<br />

laajimmalle levinneistä<br />

sähköpostin turvaamiseen<br />

käytetyistä menetelmistä yksityishenkilöidenkeskuudessa.<br />

Pretty Good Privacyn kilpailija<br />

RSA Data Security on<br />

myös yrittänyt saada standardin<br />

asemaa omalle S/MI-<br />

ME-määrittelylle, mutta sitä<br />

ei ole haluttu hyväksyä sen<br />

sisältämien patentoitujen<br />

tekniikoiden takia.<br />

Telecom Finland avaa marraskuussa<br />

iNET-palvelunsa<br />

(http://www.inet.fi) osaksi<br />

hakupalvelun, joka perustuu<br />

Digitalin AltaVista -tekniikkaan<br />

Suomalaisia WWW-sivuja<br />

indeksoiva hakukone oli<br />

lokakuun ajan koekäytössä<br />

iNETin Keskuskadulla. Telen<br />

tiedotteen mukaan uusi hakupalvelu<br />

indeksoi päivittäin<br />

kaikki suomalaiset WWW-sivut.<br />

28 TIETOKONE MARRASKUU 1997<br />

Täyteen pakettiin sisältyy FrontPage Express -editoriohjelma<br />

HTML-sivujen tekoa ja muokkausta varten.<br />

nen yllätys on se, että ruudunpäivitys<br />

on huomattavasti<br />

aiempaa nopeampaa.<br />

Microsoftin sovelluksista<br />

tuttu fullscreen-tila laajentaa<br />

selaimen ikkunan koko<br />

näytölle niin, että vain kapea<br />

painikerivi jää näkyviin<br />

ja koko muu tila jää<br />

WWW-sivua varten.<br />

Teknisiä uudistuksia ovat<br />

tuki HTTP 1.1-protokollalle<br />

sekä PNG-grafiikkamuodolle.<br />

Varsinkin HTTP<br />

1.1 on hyödyllinen, koska<br />

se nopeuttaa sivujen siirtoa<br />

vähentämällä toistuvia yhteyden<br />

avaus- ja sulkukomentoja.<br />

Vyöhykkeet (zone) määrittelevät,<br />

miten suhtaudutaan<br />

palvelimien lähettämiin<br />

Java-, ActiveX- ynnä<br />

muiden komponenttien<br />

tietoturvaan. Oman sisäverkon<br />

(intranet) palvelimista<br />

voi huoletta ladata<br />

ohjelmakomponentteja, samoin<br />

luotettaviksi tiedetyistä<br />

palvelimista, mutta<br />

vieraille julkisen netin palvelimille<br />

halutaan asettaa<br />

rajoituksia. Käyttäjä voi itse<br />

lisätä palvelimia eri vyö-<br />

hykkeisiin.<br />

Paras yksittäinen ominaisuus<br />

on kuitenkin Searchpainike.<br />

Se jakaa näytön<br />

pystysuunnassa kahtia niin,<br />

että vasemmalla puolella<br />

näkyy valittu hakukone.<br />

Kun hakusana on kirjoitettu,<br />

ikkunaan ilmestyvät<br />

vastauslinkit. Niitä osoittamalla<br />

oikeaan ikkunaan ilmestyy<br />

kunkin linkin sisältö.<br />

Tämä nopeuttaa tuloslinkkien<br />

läpikäyntiä, eikä<br />

tulossivu enää katoa näkyvistä<br />

vastaussivuja selailtaessa.<br />

Kaikesta huolimatta uusi<br />

selain on varsinkin työpöytäkäytössä<br />

sekava ja hämmentävä.<br />

Kanavien hallinta,<br />

työpöytäintegrointi ja tavallinen<br />

verkkosurffaus on<br />

koottu yhdeksi paketiksi,<br />

joka muistuttaa perinteistä<br />

WWW-selausta, mutta on<br />

kuitenkin hieman erilaista.<br />

Asiaa pahentaa vielä epäselvä<br />

ja osin harhaanjohtava<br />

termistö.<br />

Kanavat ja pushtekniikka<br />

Uuden selaimen kiinnosta-<br />

Kanavatarjontaa riittää. Kun uskaltautuu selailemaan<br />

muitakin kuin suomalaisia kanavia, saattaa törmätä<br />

esimerkiksi omaa harrastusta käsitteleviin aiheisiin.<br />

Add Active Channel -painike tilaa kanavan ja lisää sen<br />

valikkoon.<br />

Tilattuja kanavia hallitaan subscriptions-ikkunassa. Siitä<br />

näkyvät tilattujen kanavien nimet, valittu päivitystapa,<br />

aikataulu sekä tilankulutus omalla levyllä.<br />

Tilatut kanavat päivitetään update-komennolla, jonka<br />

jälkeen niiden sisältöä voidaan lukea ilman verkkoyhteyttä.<br />

Tästä ominaisuudesta on eniten hyötyä kotikäyttäjälle.<br />

vin puoli on sen kanavatuki.<br />

Tekniikkaa kutsutaan<br />

myös nimellä push (työntö),<br />

koska verkon palvelimet<br />

”työntävät” kanavien<br />

kautta uutta sisältöä työpöydän<br />

ikkunoihin.<br />

Microsoftin valitsema kanavatekniikka<br />

on kuitenkin<br />

teknisesti yksinkertaisempi<br />

kuin Netscapen valitsema<br />

malli. Itse asiassa Microsoftin<br />

push ei ole työntöä<br />

lainkaan, vaan selain käy itse<br />

hakemassa uutta sisältöä<br />

palvelimesta ennalta ohjelmoidun<br />

aikataulun mukaan<br />

esimerkiksi tunnin välein<br />

tai kerran vuorokaudessa.<br />

Microsoft on valinnut<br />

toimintamallin, jota se on<br />

käyttänyt usein ennenkin.<br />

Teknisesti yksinkertaisempi<br />

ratkaisu ei ole kovin edistyksellinen,<br />

mutta se on<br />

helppo ottaa käyttöön. Mikä<br />

tahansa WWW-palvelin<br />

voidaan muuttaa kanavapalvelimeksi<br />

lisäämällä siihen<br />

CDF-tiedosto, joka kuvaa<br />

kanavan perustiedot ja<br />

kerralla siirrettävät sivut.<br />

Netscapen valitsema tekniikka<br />

on kehittyneempi,<br />

mutta myös kynnys sisällön<br />

tuottamiseksi siihen on<br />

korkeampi.<br />

Kun käyttäjä löytää verkosta<br />

mielenkiintoisen palvelimen,<br />

hän liittyy sen tilaajaksi<br />

(subscribe). Tilauksen<br />

yhteydessä voidaan<br />

määritellä, että selain käy<br />

tarkistamassa palvelimen<br />

sisällön esimerkiksi joka yö.<br />

Jos sivuihin on tullut muutoksia,<br />

selain lähettää asiasta<br />

ilmoituksen sähköpostil-<br />

la tai lisää tilattujen sivujen<br />

valikkoon punaisen tähden.<br />

Merkistä käyttäjä tietää, että<br />

sivun sisältö on muuttunut<br />

ja voi hakea sen luettavaksi,<br />

jos haluaa.<br />

Käyttäjä voi myös pyytää<br />

selainta hakemaan halutut<br />

sivut automaattisesti omalle<br />

levylle. Jos sivuja on paljon,<br />

niiden tilankäyttöä voi<br />

rajoittaa määrittelemällä<br />

ylärajan siirrettävän datan<br />

määrälle. Tilatut sivut päivitetään<br />

joko automaattisesti<br />

ennalta ohjelmoidun<br />

aikataulun mukaisesti tai<br />

Manage Subscriptions -valikosta<br />

komennolla Update<br />

All.<br />

Kun tilattujen sivujen sisältö<br />

on päivitetty, niitä<br />

voidaan lukea ilman nettiyhteyttä.<br />

Jos sivulla on linkkejä,<br />

hiiren osoitin muuttuu<br />

kieltomerkiksi sellaisten<br />

sivujen kohdalla, jotka eivät<br />

ole omalla levyllä.<br />

Tämä toimintamuoto<br />

kiinnostaa varsinkin kotikäyttäjiä:<br />

koneen voi ohjelmoida<br />

soittamaan yöllä<br />

nettiin ja päivittämään tilattujen<br />

palvelinten sisällön.<br />

Aamulla sivuja voi sitten<br />

lukea kaikessa rauhassa offline-tilassa.<br />

Sivujen luku offline-tilassa<br />

säästää kustannuksia,<br />

koska yöllä puhelut ovat<br />

halvempia ja koska nettiyhteyttä<br />

käytetään tehokkaasti<br />

vain sivujen hakemiseen.<br />

Tavallisessa surffailussa osa<br />

yhteysajasta kuluu sivujen<br />

lukemiseen, joten linja on<br />

avoinna pidempään. Toisaalta<br />

offline-siirto hakee<br />

omalle levylle myös sivuja,

Mitä Uutta [<strong>Internet</strong>]<br />

<strong>Internet</strong> Explorerin työpöytäominais<strong>uudet</strong> muuttavat<br />

tapaa, jolla Windowsin työpöytä toimii. Esimerkiksi<br />

kansioikkunoissa näkyvät tiedostokuvakkeet sekä valitun<br />

tiedoston perustiedot. Yleisistä kuvatiedostoista<br />

nähdään myös esikatseluna pienoiskuva sisällöstä.<br />

joita ei välttämättä haluta<br />

lukea, joten säästö voi<br />

osoittautua myös menoksi.<br />

Kehittyneempi käyttömuoto<br />

on mahdollista niillä<br />

sivuilla, joilla on komento<br />

Add to Active Desktop.<br />

Tämän linkin painaminen<br />

lisää työpöydälle ohjelman,<br />

jolla on oma ikkuna. Ikkuna<br />

jää työpöydällä aina<br />

alimmaksi, jottei se olisi<br />

tiellä.<br />

Koska ikkuna on oma<br />

ohjelmansa, sitä eivät sido<br />

HTML-kielen ja selaimen<br />

rajoitukset. Ensimmäiset<br />

työpöytäohjelmat näyttävät<br />

ikkunassaan uutisotsikoita,<br />

säätiedotuksia tai pörssikursseja.<br />

Otsikoissa voi olla<br />

HTML-linkkejä, jolloin sivu<br />

haetaan joko verkosta tai<br />

paikallisesti, jos kanavan sisältö<br />

on päivitetty ajan tasalle.<br />

Sivut voivat sisältää myös<br />

oman näytönsäästäjän, joka<br />

siirtyy käyttäjän koneeseen<br />

sivujen mukana. Kun tilataan<br />

useita näytönsäästäjiä<br />

sisältäviä sivuja, Windows<br />

näyttää kutakin säästäjää 30<br />

sekunnin ajan ja vaihtaa sitten<br />

seuraavaan. Tuloksena<br />

on levoton säästäjien kavalkadi.<br />

AppChannel<br />

vähälle huomiolle<br />

Vähälle huomiolle on jäänyt<br />

Microsoftin kanavatekniikkaan<br />

sisältyvä<br />

AppChannel-ominaisuus.<br />

Sitä käyttäen työasemiin<br />

voidaan siirtää mitä tahansa<br />

ohjelmia, jotka sitten asennetaan<br />

automaattisesti<br />

käyttöön. Näin esimerkiksi<br />

yritys voi automatisoida virusten<br />

torjuntaohjelmien<br />

<strong>päivitykset</strong> kaikkiin työasemiin.<br />

Sekä työpöytäohjelmat<br />

että ohjelmien automaattinen<br />

päivitys kiinnostavat<br />

erityisesti yritysten sisäisten<br />

intranet-verkkojen käyttäjiä.<br />

Työpöytätekniikalla on<br />

mahdollista luoda sisäinen<br />

tiedotuskanava, jossa näkyvät<br />

jatkuvasti esimerkiksi<br />

uusimpien tiedotteiden<br />

tekstit.<br />

Kanavat<br />

vielä raollaan<br />

Julkistushetkellä syyskuun<br />

lopussa useimmat kanavat<br />

olivat vielä pahasti kesken.<br />

Kotimaisista kanavista vain<br />

Yleisradiolla ja Helsingin<br />

Sanomilla oli tarjota oma<br />

työpöytäohjelma. MTV:n ja<br />

Iltalehden kanavat alkoivat<br />

toimia vasta muutama päivä<br />

julkistuksen jälkeen.<br />

Yleisradion ohjelma on<br />

hyvä osoitus kanavatekniikan<br />

mahdollisuuksista. Ikkunassa<br />

näkyvät tuoreimmat<br />

uutisotsikot, säätiedotukset<br />

ja päivän Yleisradion<br />

kanavien TV-ohjelmatie-<br />

dot. Urheilutietojen välilehti<br />

oli tätä kirjoitettaessa vielä<br />

tyhjä, mutta parannusta<br />

oli pian luvassa.<br />

Kanavien sivuilla käytetään<br />

dynaamista HTML:ää,<br />

joka on tavallisen HTML:n<br />

laajennettu versio. Se mahdollistaa<br />

liikkuvat, välkkyvät,<br />

kääntyvät ja vääntyvät<br />

tekstit ja kuvat ilman, että<br />

selaimen täytyy ottaa välillä<br />

yhteyttä palvelimeen. Uutuudenviehätyksestäjohtuen<br />

sivujen tekijät ovat<br />

käyttäneet niitä liikaakin.<br />

Varsinkin tekniikka, jossa<br />

sisältöteksti ilmestyy näkyviin,<br />

kun hiiren osoitin siirretään<br />

ruudulla tiettyyn<br />

kohtaan ja häviää, kun hiiri<br />

viedään siitä pois, tuottaa<br />

helposti kiusallisia tilanteita.<br />

Esimerkiksi MTV 3:n uutissivuja<br />

on lähes mahdoton<br />

lukea 800 x 600 -näytöllä,<br />

koska uutisotsikoita<br />

pitäisi pystyä myös vierittämään<br />

ikkunassa. Uutisen<br />

sisältöä ja otsikkoa on vaikea<br />

saada näkymään yhtä<br />

aikaa ja pienikin hiiren liikahdus<br />

voi sotkea koko<br />

näytön.<br />

Toivottavasti sivujen tekijät<br />

palaavat alkuinnostuksen<br />

jälkeen vanhaan kunnon<br />

napsautustekniikkaan.<br />

Nyt monet sivut muistuttavat<br />

lähes videopelejä, jolloin<br />

Kanavat ovat mainio tapa oman kielitaidon ylläpitämiseen.<br />

Vaikka suurin osa kanavista onkin englanniksi,<br />

myös eurooppalaiset kielet ovat hyvin edustettuina.<br />

Italiankielisiä kanavia on Microsoftin omassa kanavahakemistossa<br />

12 kappaletta.<br />

Levyasemien<br />

kohdalla uudistetutikkunatnäyttävätaseman<br />

koon<br />

sekä tiedon<br />

vapaan tilan<br />

määrästä<br />

piirakkana.<br />

sisällön lukeminen<br />

vaikeutuu.<br />

Toinen ongelma ovat sivujen<br />

virheet. Monien sivujen<br />

katsominen keskeytyi<br />

ohjelmointikielen virheilmoituksiin.<br />

Kaikesta näkee,<br />

että kanavatekniikan käyttö<br />

on vielä alkutekijöissään.<br />

Kanavatekniikan paras<br />

puoli on siinä, että se tekee<br />

verkon käytön entistä helpommaksi<br />

ja mielenkiintoisemmaksi.<br />

Kanava toimittaa<br />

WWW-sivujen sisällön<br />

automaattisesti käyttäjän<br />

työasemaan. Aiemmin<br />

käyttäjän on pitänyt<br />

olla itse aktiivinen ja mennä<br />

lehtikioskille ostamaan haluttu<br />

lehti. Kanavaa käyttämällä<br />

sisällön – tässä tapauksessa<br />

lehden – voi tilata<br />

tulemaan suoraan kotiin.<br />

<strong>Internet</strong> Explorerin kanavia<br />

hallitaan Channel<br />

Guide -kohdasta. Se listaa<br />

Microsoftin rekisteröimät<br />

kanavat ikkunassa. Kanavaa<br />

voi etsiä aihealueen,<br />

maan tai kielen perusteella.<br />

Yhdysvalloista voi tilata<br />

lähes 300 kanavaa, joten valinnanvaraa<br />

riittää. Englanninkielisiä<br />

kanavia on yhteensä<br />

lähes 500 kappaletta.<br />

Harmeja riittämiin<br />

Selain käy läpi palvelimen<br />

sivuja samaan tapaan kuin<br />

hakukone sivuja indeksoidessaan.<br />

Kaikki sivut siirretään,<br />

vaikkei niitä jatkossa<br />

kukaan lukisi.<br />

Turhat haut tukkivat<br />

verkkoa ja nostavat ulkomaanliikenteen<br />

määrää, mikä<br />

useimmilla operaattoreilla<br />

näkyy suoraan kiinteän<br />

linjan kuukausilaskussa.<br />

Ongelma ovat myös selaimen<br />

vaatimat resurssit.<br />

Levytilaa kuluu runsaasti ja<br />

testikoneessa kanavien päivittäminen<br />

sujui kiusallisen<br />

hitaasti ISDN-linjasta huolimatta.<br />

Jostain syystä perinteinen<br />

surffaus siirtäisi<br />

sivut nopeammin, mikä ei<br />

ole hyvää mainosta kanavien<br />

tulevaisuudelle.<br />

TIETOKONE<br />

Lyhyesti<br />

Intel (http://www.intel.com)<br />

julkisti uuden QuickWeb-tekniikan,<br />

jonka luvataan nopeuttavan<br />

Web-sivujen latausta<br />

jopa puolella entiseen<br />

nähden. QuickWebin beetatestaus<br />

aloitettiin kolmessa<br />

yhdysvaltalaisessa <strong>Internet</strong>yhteyttä<br />

tarjoavassa yrityksessä<br />

lokakuussa. Intelin uusi<br />

tekniikka pakkaa Web-sivuilla<br />

olevia kuvia ja säilyttää<br />

usein vieraillut Web-sivut <strong>Internet</strong>-yhteydentarjoajanpalvelimella,<br />

josta <strong>Internet</strong>in<br />

käyttäjät löytävät ne nopeammin.<br />

QuickWeb on<br />

suunnattu <strong>Internet</strong>-yhteydentarjoajille,<br />

joten loppukäyttäjän<br />

ei tarvitse ladata mitään<br />

ohjelmaa käytöönsä.<br />

VDOnet-yhtiön<br />

(http://www.vdonet.com)<br />

kaksi uutta palvelinohjelmaa<br />

parantavat videoneuvottelun<br />

mahdollisuuksia <strong>Internet</strong>issä,<br />

lähiverkoissa ja puhelinlinjojen<br />

kautta. Uusi 3.0-versio<br />

VDOLive-ohjelmasta mahdollistaa<br />

ensimmäisenä skaalattavan<br />

videotiedoston tekemisen,<br />

jolloin tuottajan ei tarvitse<br />

tehdä eri modeeminopeuksia<br />

varten erillisiä videotiedostoja.<br />

Äänitiedostojen<br />

luonnissa käytetään samaa<br />

tekniikkaa. Loppukäyttäjälle<br />

suunnatusta VDOPhone-ohjelmasta<br />

on ilmestynyt myös<br />

uusi versio 3.0. VDOPhone<br />

<strong>Internet</strong> 3.0 -versiolla saa kuvapuhelinyhteyden<br />

<strong>Internet</strong>in<br />

tai yrityksen sisäisen intranetin<br />

kautta toiseen käyttäjään.<br />

<strong>Internet</strong>-harrastajien omituisena<br />

harrastuksena pidetty<br />

reaaliaikainen Chat-keskustelu,<br />

kotoisemmin irkkailu on<br />

saamassa vakavampia muotoja.<br />

Ichat<br />

(http://www.ichat.com) on<br />

julkistanut tuotepaketin, jonka<br />

avulla reaaliaikaisesta<br />

chat-palvelusta voidaan tehdä<br />

osa kaupallisia WWW-palveluja.<br />

Erityisesti yhtiö tähyilee<br />

erilaisten online-palvelujen,<br />

kuten tuen ja koulutuksen<br />

tarjoamisen suuntaan.<br />

Yhtiön Customer Interaction<br />

Suite auttaa WWW-ylläpitäjiä<br />

kuluttajien houkuttelemisessa<br />

ja avustamisessa. Paketissa<br />

on kaksi osaa, joista<br />

ichat Eventsiä käytetään reaaliaikaisiin<br />

keskusteluihin,<br />

joissa voidaan käyttää apuna<br />

HTML-kielisiä sivuja, ääntä ja<br />

videota. Toinen osa, ichat<br />

Assist, on suunnattu nimenomaan<br />

tukipalvelujen toteuttamiseen.<br />

Suomen Nuorkauppakamari<br />

julkisti keskiviikkona <strong>Internet</strong>issä<br />

toimivan noin 5000<br />

käyttäjän virtuaaliyhteisönsä.<br />

Osoitteessa<br />

http://www.jcfin.fi marraskuun<br />

alusta lähtien toimiva<br />

palvelu on samaan aikaan<br />

järjestön sisäinen keskusteluja<br />

tiedotusfoorumi.<br />

MARRASKUU 1997 31

Mitä Uutta [trendit]<br />

HP JetSend<br />

Kirjoitin kiinni helpommin<br />

ANTERO ALKU<br />

M ikrotietokoneiden<br />

käyttäjät<br />

ovat tottuneet siihen,<br />

että jokainen koneeseen<br />

kytketty laite tarvitsee aina toimiakseen<br />

toimintaa määrittelevän<br />

tiedoston, ajuriohjelman. Elokuussa<br />

Hewlett-Packard julkisti<br />

teknologian, jonka pitäisi poistaa<br />

ajurit ja niihin liittyvät yhteensopivuuden<br />

ja päivittämisen<br />

ongelmat. Tekniikan nimi<br />

on JetSend.<br />

JetSendin idea on kauniin yksinkertainen.<br />

Kun kirjoitin kytketään<br />

tietokoneeseen, niin tulostuskäsky<br />

käynnistää tietokoneen ja kirjoittimen<br />

välille keskustelun. Keskustellessaan<br />

kone ja kirjoitin selvittävät<br />

keskenään, miten tulostus tapahtuu.<br />

Kun siis tietokone ja kirjoitin<br />

ovat JetSend-yhteensopivia, mitään<br />

ajureita ei tarvitse asentaa.<br />

Hewlett-Packard on kehittänyt<br />

JetSendiä noin kahden vuoden<br />

ajan. Testiympäristönä ovat olleet<br />

kirjoittimet, skannerit, fläppitaulut<br />

ja digitaalikamerat. Nämä laitteet<br />

voivat JetSendin avulla keskustella<br />

keskenään jopa suoraan, ilman tietokonetta.<br />

Edellytyksenä on ainoastaan,<br />

että laitteiden välille saadaan<br />

yhteys. JetSend ei rajoita liikuteltavan<br />

tiedon tyyppiä tai ole riippuvainen<br />

käyttöjärjestelmästä.<br />

Teknisessä mielessä JetSend on<br />

yhteyskäytäntö, joka sisältää määritykset<br />

laitteiden ja ohjelmien välisestä<br />

tiedonsiirrosta siten, että laitteet<br />

osaavat käsitellä niille tulevaa<br />

tietoa. JetSend on riippumaton tavasta,<br />

miten laitteet on toisiinsa<br />

kytketty. Siten JetSend-laite voi olla<br />

kytkettynä suoraan tietokoneeseen<br />

rinnakkais- tai sarjaliitännällä tai<br />

tietoverkon kautta. Yhtä hyvin kytkentä<br />

voi olla infrapunaliitäntä tai<br />

USB-väylä sen yleistyessä. Tai kytkentä<br />

voi tapahtua nykyään niin<br />

muodikkaan <strong>Internet</strong>in kautta, koska<br />

JetSendissä on jo nyt tuki<br />

TCP/IP-yhteyskäytännölle.<br />

Utopiaa vai toimiva<br />

ratkaisu?<br />

JetSend ei ole ensimmäinen yritys<br />

luoda standardi laitteiden, edes tulostinten<br />

liittämiseksi tietokoneeseen.<br />

Aikaisemmat ”standardit”<br />

ovat syntyneet joidenkin tuotteiden<br />

suuren menekin ohessa. Hewlett-<br />

Packardin itsensä kehittämä PCLkieli<br />

kirjoitinten ohjauskielenä on<br />

ollut yksi teollisuusstandardi. Mut-<br />

34 TIETOKONE MARRASKUU 1997<br />

JetSend!<br />

ta sekään ei ole ollut takeena ongelmattomasta<br />

yhteensopivuudesta.<br />

Kehittyvä tekniikka tuo uusia ominaisuuksia,<br />

joita ei ole osattu määritellä<br />

aikaisemmin. Joten ”standardia”<br />

joudutaan jatkamaan, jolloin<br />

se lakkaa olemasta standardi.<br />

PCL:n kuten monien muidenkin<br />

teollisuusstandardien luonne on<br />

kuitenkin erilainen kuin JetSendin.<br />

Jokin yritys on kehittänyt teollisuusstandardin<br />

omaan tarpeeseensa,<br />

mutta muut valmistajat<br />

ovat kopioineet sen itselleen. Jet-<br />

Send on kehitetty nimenomaan<br />

yleiseksi standardiksi, jonka<br />

Hewlett-Packard antaa muiden yritysten<br />

käyttöön. Lisäksi sen kehityksessä<br />

on otettu huomioon mahdollisuus<br />

lisätä mukaan uusia ominaisuuksia<br />

JetSend on joukko työkaluja<br />

ja määrityksiä, joiden avulla<br />

voi luoda uusia määrityksiä. Jos <strong>uudet</strong><br />

ominais<strong>uudet</strong> voidaan rakentaa<br />

vanhoista, JetSendillä on paremmat<br />

mahdollis<strong>uudet</strong> pysyä standardina<br />

kuin esimerkiksi HTML:llä, johon<br />

jokainen lisää uusia komentoja.<br />

Softaa ja rautaa<br />

Koska JetSend on yhteyskäytäntö,<br />

se on periaatteessa ohjelmanpätkä,<br />

minkä ansiosta se voidaan lisätä jo<br />

olemassa oleviin ohjelmiin, kuten<br />

osaksi käyttöjärjestelmää. Yhtä hyvin<br />

se voidaan lisätä osaksi laitetta,<br />

laitteen PROM-ohjelmaan. Verkkokäytössä<br />

tarvittava ohjelma on<br />

noin 200 kilotavua, yksittäisen laitteen<br />

PROM-ohjelman osana koodia<br />

tarvitaan huomattavasti vähemmän.<br />

Teoriassa on siten mahdollista,<br />

että JetSendin saa päivityksenä<br />

myös vanhoihin laitteisiin. Kirjoitinta<br />

tai skanneria varten voisi olla<br />

JetSend-ajuriohjelma, joka asennetaan<br />

käyttöjärjestelmään tulostinohjaimeksi<br />

tai TWAIN-laitteeksi.<br />

Käyttäjä siis valitsee tulostimeksi<br />

JetSend-tulostimen ja skanneriksi<br />

JetSend-TWAIN-skannerin. Tämän<br />

jälkeen tulostimeksi ja skanneriksi<br />

voi kytkeä minkä hyvänsä Jet-<br />

Send-laitteen.<br />

Toisaalta esimerkiksi vanha tulostin,<br />

joka toimii PCL-kielellä, voisi<br />

saada päivityksen joko PROMpiiriä<br />

vaihtamalla tai ajuriohjelmana,<br />

joka näkyy käyttöjärjestelmälle<br />

porttina.<br />

Kaupalliselta kannalta laitevalmistajat<br />

eivät luultavasti ole kiinnostuneita<br />

jälkimmäisestä vaihtoehdosta.<br />

Vanhojen laitteiden ylläpito<br />

ja päivittäminen ei ole tuottavaa<br />

liiketoimintaa uusien laitteiden<br />

myymiseen verrattuna. JetSend on<br />

jälleen yksi hyvä syy saada asiakkaat<br />

hylkäämään vanhat laitteensa.<br />

<strong>Internet</strong> oheislaiteverkoksi?<br />

JetSend avaa periaatteessa mahdollisuuden<br />

käyttää <strong>Internet</strong>iä ja sitä<br />

varten yrityksen sisälle rakennettua<br />

verkkoa vapaasti kaikenlaisten lisälaitteiden<br />

käyttöön. IP-osoitteen<br />

perusteella voisi siten tulostaa minne<br />

hyvänsä, esimerkiksi palvelulaitoksen<br />

julistetulostimelle.<br />

Käytäntö ei kuitenkaan voi muodostua<br />

näin yksinkertaiseksi. Jet-<br />

Send edellyttää, että isäntäkone ja<br />

laite voivat keskustella keskenään.<br />

Kahdensuuntainen liikenne ei kuitenkaan<br />

onnistu palomuurien ylitse.<br />

Jos JetSend-liikenne halutaan<br />

sallia, se edellyttää muutoksia palomuurin<br />

rakenteeseen.<br />

Kun JetSend on vain yhteyskäytäntö,<br />

se ei muuta lähetettävää tietoa<br />

esimerkiksi pakkaamalla sitä.<br />

Mikron ja tulostimen välillä<br />

on lähetettävä edelleen yhtä<br />

suuria tiedostoja kuin ennenkin,<br />

ja <strong>Internet</strong>in kapasiteetti<br />

on tähän täysin<br />

riittämätön. Skanneria ja<br />

suurta väritulostinta ei<br />

kannata kytkeä työasemaan<br />

edes nopean paikallisverkon<br />

kautta juuri<br />

siksi, etteivät nämä<br />

laitteet tarpeettomasti<br />

kuormittaisi verkkoa.<br />

JetSend voi kuitenkin<br />

yksinkertaistaa huomattavasti<br />

verkoissa olevien<br />

palveluiden asennusta ja<br />

käyttöä. Lisälaite ei tarvitse<br />

erillistä palvelinkonetta<br />

tai palvelun asetuksia. Työasema<br />

voi käyttää laitetta riippumatta<br />

palvelimen tai toisten mikrojen<br />

käyttöoikeuksista. Työasema ei<br />

myöskään tarvitse laiteohjaimia.<br />

JetSend-tuki ja laitteen IP-osoite<br />

riittävät.<br />

Ei vielä, mutta ehkä<br />

kohta<br />

Tietokonealalle on tyypillistä, että<br />

julkisuuteen päästetään lupauksia.<br />

Tai markkinoille tuodaan mullistavia<br />

tekniikoita. Mutta vasta markkinat<br />

näyttävät, mikä menestyy,<br />

mikä unohtuu.<br />

Hewlett-Packard on kuitenkin ilmeisen<br />

tosissaan JetSendin kanssa,<br />

ja on saanut tuekseen muiden mukana<br />

jo Microsoftin sekä Canonin,<br />

vaikka Canon onkin HP:n kilpailija<br />

tulostinmarkkinoilla. JetSendin<br />

määrittely on julkinen, joten Jet-<br />

Send-laitteita voi valmistaa ilman<br />

lisenssimaksua. Määrittely löytyy<br />

<strong>Internet</strong>istä osoitteesta<br />

http://www.jetsend.hp.com.<br />

Hewlett-Packardin ei tarvitse<br />

tehdä JetSendiä pyyteettömänä lahjana<br />

tietokoneteollisuudelle. Ajureiden<br />

suunnittelu ja ylläpito ovat<br />

iso kustannus Hewlett-Packardille<br />

kuten muillekin yrityksille. Kun<br />

asialle saadaan yleisesti hyväksytty<br />

ratkaisu, se säästää myös Hewlett-<br />

Packardin kuluja. Yhteensopivuus<br />

ja toimintavarmuus tekevät asiakkaistakin<br />

tyytyväisiä, ja Hewlett-<br />

Packardin tuotteista halutumpia.<br />

Viime kädessä JetSendin menestyksen<br />

ratkaisevat tietokoneiden<br />

käyttäjät. Jos JetSend markkinoille<br />

tullessaan, ehkä ensi vuoden alussa,<br />

toimii ja todella helpottaa oheislaitteiden<br />

käyttöä, asiakkaat haluavat<br />

JetSend-laitteita. Silloin JetSendistä<br />

tulee totta.

Mitä Uutta [<strong>uudet</strong> <strong>tuotteet</strong>]<br />

HP:lta <strong>uudet</strong> työasemat<br />

HP on julkistanut uuden Kayak-työasemaperheen. Kaikissa<br />

Kayak-mikroissa käytetään Intelin uutta AGP-liitännällä,<br />

SDRAM-muistituella ja Ultra DMA IDE -liitännällä<br />

varustettua 440LX AGPset -piirisarjaa sekä Pentium II -<br />

suorittimia.<br />

Malliston edullisin Kayak XA on varustettu yhdellä 233 -<br />

300 megahertsin Pentium II -suorittimella. SDRAM-muistia<br />

laitteeseen saa 384 megatavuun saakka. Kiintolevyvaihtoehtoina<br />

ovat 2,5 tai 4,3 gigatavun Ultra DMA IDE-levy<br />

sekä 2,1 tai 4,5 gigatavun Ultra Wide SCSI -levy. Näytönkäsittelystä<br />

mikrossa huolehtii Cirrus Logicin GD5465kiihdytin<br />

neljän megatavun Rambus-muistilla. Laitteiden<br />

hinnat alkavat 16 600 markasta.<br />

Tehokkaampi Kayak XU on suunnattu teknisten ja kaupallishallinnollisten<br />

sovellusten tehokäyttäjille. Laitteessa<br />

on yksi tai kaksi 266 tai 300 megahertsin Pentium II -prosessoria.<br />

Laitteen virheenkorjaavan ECC-muistin kaistanleveys<br />

on 533 megabittiä sekunnissa. Mikrossa on näytönohjaimena<br />

AGP-väylään liitetty Matroxin Millennium<br />

II. Kiintolevy on liitetty joko Ultra SCSI- tai Ultra Wide<br />

SCSI -ohjaimeen ja sen kapasiteetti on 2,1 - 9,2 gigatavua.<br />

Kayak XU:n hinnat alkavat 29 400 markasta.<br />

Malliston huipulla on 3D-suunnitteluun ja visualisointiin<br />

tarkoitettu Kayak XW. Laite on XU:n tavoin varustettu yhdellä<br />

tai kahdella suorittimella ja kellotaajuus on 266 tai 300<br />

Tarkka videoprojektori<br />

InFocus on tuonut markkinoille kannettavan aitoon 1024<br />

x 768 pisteen tarkkuuteen yltävän multimediaprojektorin.<br />

Pakkaustekniikan avulla laitteella pystytään esittämään<br />

myös 1280 x 1024 pisteen näyttötila. InFocusissa käytetään<br />

kolmea 1,3 tuuman polysilikoni TFT -kennoa.<br />

Projektorin valovoima on 400 ANSI-lumenia ja kontrastisuhde<br />

300:1. Laitteessa on kolminkertaisella zoomilla varustettu<br />

optiikka. Valolähteenä käytettävän 150 watin metallihalidilampun<br />

käyttöiäksi luvataan 2000 tuntia. InFocus<br />

tekee kaikki kuvan säädöt automaattisesti, mikä nopeuttaa<br />

ja helpottaa käyttöönottoa.<br />

Tietokoneliitännän lisäksi laitteen varustukseen kuuluu<br />

videoliitäntä. Projektorin kytkeminen tietokoneeseen on<br />

helppoa Cable Wizard -liitäntärasian avulla. Mikron viereen<br />

asetettavaan rasiaan tulee ainoastaan yksi kaapeli projektorista,<br />

joten kiusalliselta johtoviidakolta vältytään.<br />

InFocus LitePro 730 painaa 5,4 kiloa ja kuljetusta helpottaa<br />

runkoon muotoiltu kahva. Laitteen käyntiäänen-<br />

Ensimmäinen<br />

USB-kuvanlukija<br />

Logitech on ensimmäisenä valmistajana tuonut markkinoille<br />

mikron USB-porttiin liitettävän kuvanlukijan. USBlaitteen<br />

liittäminen mikroon on helppoa, lisäkortteja ei tarvita<br />

eikä asetusten tekemisestä tarvitse huolehtia.<br />

Windows 95 ei sisällä USB-laitteen asentamiseen tarvittavaa<br />

ajuria. Logitecin asennusohjelma lisää kuitenkin tarvittavan<br />

ajurin käyttöjärjestelmään. Tulevassa Windows<br />

98:ssa ajuri on jo valmiina.<br />

PageScan USB on niin sanottu ”Hot Plug and Play” -laite,<br />

mikä tarkoittaa sitä, että laite voidaan liittää mikroon ja irrottaa<br />

mikrosta virtoja sammuttamatta. Lukija ottaa käyttöjännitteen<br />

suoraan USB-portista, joten erillistä virtalähdettä<br />

ei tarvita. PageScanin optinen tarkkuus on 300 pistettä<br />

tuumalle ja ohjelmallisesti tarkkuus nousee 2400 pisteeseen.<br />

Värit laite lukee 24 bitillä.<br />

HP Kayak XW on yhdellä tai kahdella Pentium II -prosessorilla<br />

varustettu 3D-tehotyöasema.<br />

megahertsiä. Kolmiulotteisen grafiikan käsittelystä mikrossa<br />

huolehtii AGP-pohjainen HP Visualize fx4 -järjestelmä,<br />

joka pohjautuu AccelECLIPSE 3D -kiihdyttimeen.<br />

Laitteen kiintolevyn kapasiteetti on 4,5 tai 9,1 gigatavua ja<br />

ohjain on joko Ultra SCSI tai Ultra Wide SCSI. Kayak<br />

XW:n hinnat alkavat 64 300 markasta.<br />

Kaikki Kayak-mikrot voi käynnistää verkon yli esimerkiksi<br />

huoltotoimenpiteitä varten HP LAN Remote Powerin<br />

avulla. Lisäksi laitteissa on mukana HP TopTools DMI -<br />

hallintaohjelma.<br />

Lisätietoja: Hewlett-Packard Oy, puh. (09) 88 721, faksi<br />

(09) 8872 2652, http://www.hpfin.fi<br />

InFocus 730 on kannettava 1024 x 768 pisteen tarkkuuteen<br />

yltävä multimediaprojektori.<br />

voimakkuus on 39 desibeliä. InFocus maksaa noin 70 000<br />

markkaa.<br />

Lisätietoja: InFocus Finland, puh. (09) 854 5270, faksi<br />

(09) 853 2189, http://www.infocus.fi<br />

Logitech PageScan USB on mikron<br />

USB-porttiin liitettävä arkkikuvanlukija.<br />

PageScan USB maksaa 1700 markkaa. Hintaan sisältyy<br />

Adobe PhotoDeluxe -kuvankäsittelyohjelma, Xerox<br />

TextBridge for Logitech -tekstintunnistusohjelma sekä<br />

ScanBank-arkistointiohjelma. ScanBankilla voi helposti arkistoida<br />

esimerkiksi tekstintunnistusohjelmalla luettuja<br />

tekstejä.<br />

Lisätietoja: Toptronics Oy, puh. (02) 273 4000, faksi (02)<br />

273 4050, http://www.toptronics.fi<br />

TIETOKONE<br />

Lisäkortteja<br />

kannettaviin<br />

Start Computer Oy on aloittanut<br />

Silicomin valmistamien<br />

PC Card -lisäkorttien maahantuonnin.<br />

Silicomin tuotanto-ohjelmaan<br />

kuuluu laaja<br />

valikoima PC Card -tuotteita<br />

sarjaporttikorteista monitoimikortteihin.<br />

Esimerkiksi Silicom Fast Ethernet<br />

Direct on 1590 markan<br />

hintainen Cardbus-yhteensopiva<br />

10/100 megabitin<br />

verkkosovitin. Silicom 56K on<br />

puolestaan 1790 markan hintainen<br />

56 kilobitin nopeuteen<br />

yltävä faksi-modeemikortti.<br />

Lisätietoja: Start Computer<br />

Oy, puh. (09) 525 9340, faksi<br />

(09) 5259 3440,<br />

http://www.startcomp.fi<br />

Pienikokoinen<br />

tasoskanneri<br />

Dexxa 4800 on rinnakkaisporttiin<br />

liitettävä A4-tasokuvanlukija.<br />

Laitteen koko on ainoastaan<br />

37,5 x 27 x 7 senttimetriä<br />

ja paino 2,95 kiloa. Laite<br />

lukee kuvat yhdellä pyyhkäisyllä<br />

ja lukutarkkuus on<br />

300 x 600 pistettä tuumalle.<br />

Värit luetaan 30 bitillä. Interpoloituna<br />

lukijan tarkkuus on<br />

4800 x 4800 pistettä tuumalle.<br />

Dexxa maksaa 995 markkaa<br />

ja se toimii Windows 95 -<br />

käyttöjärjestelmässä. Laitteen<br />

hintaan kuuluu Adoben PhotoDeluxe-kuvankäsittelyohjelma<br />

ja Textbridge-tekstintunnistusohjelma.<br />

Lisätietoja: Gametech, puh.<br />

(09) 3483 3220, faksi (09)<br />

3483 3209,<br />

http://www.microdata.fi<br />

Multimediakaiuttimia<br />

Altec Lansing on tuonut<br />

markkinoille joukon multimediakäyttöön<br />

suunniteltuja<br />

kaiuttimia. Malliston edullisimpia<br />

edustaa pienikokoinen<br />

390 markan hintainen<br />

ACS 51. Vastaavasti tuoteperheen<br />

lippulaiva on 1490<br />

markan hintainen Dolby Pro<br />

Logicilla varustettu ACS 400.<br />

Lisätietoja: Start Computer<br />

Oy, puh. (09) 525 9340, faksi<br />

(09) 5259 3440,<br />

http://www.startcomp.fi<br />

ABIT-emolevyt<br />

Suomeen<br />

NeverStop Oy on aloittanut<br />

Taiwanissa valmistettujen<br />

ABIT-emolevyjen maahantuonnin.<br />

Suomen tuontiohjelmaan<br />

kuulu viisi eri emolevymallia,<br />

joista neljä on tarkoitettu<br />

Pentium-prosessoreille ja<br />

yksi Pentium II:lle. Piirisarjana<br />

Pentium-malleissa on 430VX,<br />

430TX tai 430HX. Pentium II -<br />

emolevyllä on Intelin uusin<br />

440LX-piirisarja. Levyjen hinnat<br />

alkavat 695 markasta.<br />

Lisätietoja: NeverStop Oy,<br />

puh. (014) 449 8150, faksi<br />

(014) 449 8155,<br />

http://www.kstietokone.com<br />

MARRASKUU 1997 37

Mitä Uutta [<strong>uudet</strong> <strong>tuotteet</strong>]<br />

Joka kodin<br />

kuvankäsittelypaketti<br />

HP DeskJet 690+ Photo Studio<br />

on kotikäyttöön tarkoitettu<br />

tuotepaketti, johon<br />

kuuluu DeskJet 690C+ -mustesuihkutulostin,<br />

Easy Photo<br />

Reader -kuvanlukija sekä kuvanluku-<br />

ja käsittelyohjelma.<br />

Kuvanlukimen tarkkuus on<br />

200 pistettä tuumalle ja suurin<br />

lukuala 13 x 18 senttimetriä.<br />

Paketin hinta on<br />

2190 markkaa.<br />

Lisätietoja: Hewlett-Packard<br />

Oy, puh. (09) 887 21, faksi<br />

(09) 887 2277,<br />

http://www.hpfin.fi<br />

Kahden gigatavunvaihtolevyasema<br />

Iomega on tuonut markkinoille<br />

uuden JAZ 2 -vaihtolevyaseman,<br />

jonka kapasiteetti<br />

on kasvatettu kahteen gigatavuun.<br />

Laite lukee myös yhden<br />

gigatavun JAZ-levyjä. Lisäksi<br />

aseman suorituskyky<br />

on kasvanut merkittävästi<br />

edeltäjäänsä nähden. Sisäisenä<br />

versiona JAZ 2 maksaa<br />

noin 4700 markkaa ja ulkoisena<br />

noin 5400 markkaa.<br />

Molemmissa asemissa on<br />

SCSI-liitäntä.<br />

Lisätietoja: Raidox Oy, puh.<br />

(09) 5842 6300, faksi (09)<br />

5842 6330, http://www.raidox.fi,<br />

Toptronics Oy, puh.<br />

(02) 273 4000, faksi (02) 273<br />

4050, http://www.toptronics.fi<br />

Eizolta uusia<br />

näyttöjä<br />

Eizo on laajentanut valikoimaansa<br />

kahdella uudella<br />

näytöllä. FlexScan F67 on<br />

edullinen 19 tuuman näyttö.<br />

Monitorin virkistystaajuus<br />

1600 x 1200 pisteen tarkkuudella<br />

on 76 hertsiä. FlexScanin<br />

hinta on 7900 markkaa,<br />

joten se on vain hieman 17tuumaisia<br />

näyttöjä kalliimpi.<br />

Eizo FlexScan L34 on puolestaan<br />

15 tuuman aktiivimatriisitekniikkaan<br />

perustuva LCDnäyttö.<br />

Näytön tarkkuus on<br />

1024 x 768 pistettä virkistystaajuuden<br />

ollessa 75 hertsiä.<br />

FexScan L34 maksaa 24 900<br />

markkaa.<br />

Lisätietoja: Berendsen Data,<br />

puh. (09) 413 0800, faksi<br />

(09) 4130 8350,<br />

http://www.berendsen.fi<br />

A1/A0-suurkokotulostimia<br />

HP on tuonut markkinoille<br />

kolme henkilökohtaiseen- ja<br />

pienyrityskäyttöön suunnattuaA1/A0-suurkokotulostinta.<br />

Malliston edullisin DesignJet<br />

430 on mustavalkotulostin,<br />

jonka hinta A1-mallina<br />

on 12 790 markkaa. Väritulostukseen<br />

pystyvä rinnakkaismalli<br />

DesignJet 450C<br />

maksaa 15 390 markkaa.<br />

38 TIETOKONE MARRASKUU 1997<br />

Olympukselta uusia<br />

digitaalikameroita<br />

Olympus on laajentanut digitaalikameravalikoimaansa<br />

neljällä uudella mallilla. Kaksi edullisinta mallia on varustettu<br />

kiinteäpolttovälisellä optiikalla. Kalliimmissa kameroissa<br />

on kolminkertainen zoomi. Kamerat tallentavat kuvat<br />

SSFDC-muistikorteille (SmartMedia Card).<br />

Camedia C-420L-, C820L- ja C-1000L-kameroissa muistikortin<br />

koko on kaksi megatavua. C-1400L-mallin kortin<br />

kapasiteetti on neljä megatavua. Lisävarusteena kameroihin<br />

on aluksi saatavissa neljän megatavun kortteja ja myöhemmin<br />

markkinoille on tulossa myös suurempia kortteja.<br />

C-420L:n tarkkuus on 640 x 480 pistettä ja C820L:n 1024<br />

x 768 pistettä. Molempien kameroiden kiinteäpolttovälinen<br />

optiikka vastaa kinofilmikameran 36 millimetrin objektiivia.<br />

Kolminkertaisella zoomilla varustetun C-1000L:n<br />

tarkkuus on 1024 x 768 pistettä ja optiikka vastaa kinokoossa<br />

50-150 millimetrin linssiä. Vastaavasti C-1400L:n<br />

tarkkuus on 1280 x 768 pistettä ja optiikka vastaa kinofilmikameran<br />

36-105 millimerin objektiivia.<br />

Kameroissa on värillinen LCD-näyttö otosten katselua<br />

Tiedot talteen<br />

kiintolevyltä<br />

Power Questin Drive Image -ohjelma on tarkoitettu mikron<br />

kiintolevyn tietojen varmistukseen tai siirtämiseen.<br />

Ohjelma luo kiintolevyn sisällöstä kuvatiedoston (image)<br />

lähiverkkoon tai mille tahansa tallentavalle massamuistille.<br />

Kiintolevyn rikkoutuessa koko järjestelmä on nopeasti palautettavissa<br />

uudelle levylle. Ohjelmasta on myös hyötyä,<br />

kun mikron kiintolevy päivitetään uuteen.<br />

Kuvatiedoston lisäksi Drive Image osaa siirtää tiedot suoraan<br />

kiintolevyltä toiselle Drive Copyn tavoin. Käyttäjä voi<br />

vapaasti valita, mitkä osat levystä siirretään ja haluttaessa<br />

muuttaa niiden osiointia uudella levyllä. Drive Image sisältää<br />

myös pakkaustoiminnon sekä levyn eheytys- ja tarkastusohjelman.<br />

Ohjelma kopioi levyltä ainoastaan tietoa sisältävät<br />

sektorit.<br />

Drive Image tukee FAT-, FAT32-, NTFS- ja HPFS-tiedostojärjestelmiä.<br />

Ohjelma maksaa noin 600 markkaa. Lisäksi<br />

ohjelmasta on saatavilla suurille yrityksille ja mikrovalmistajille<br />

tarkoitettu versio, jolla tietokoneiden käyt-<br />

Monitoimipuhelin<br />

Miratel Dataphone on suomalaisen Teleste Viestintä Oy:n<br />

kehittämä ISDN-yhteyttä käyttävä monitoimipuhelin, joka<br />

siirtää sekä puhetta että dataa samanaikaisesti. Hintansa ja<br />

ominaisuuksiensa puolesta laite on suunnattu koteihin ja<br />

pientoimistoihin. Miratel soveltuu hyvin esimerkiksi etätyöskentelyyn.<br />

ISDN-puhelimen lisäksi Miratel Dataphonessa on ISDNsovitin.<br />

Miratel käyttää tiedonsiirrossa yhtä B-kanavaa, joten<br />

suurin nopeus on 64 kilobittiä sekunnissa. Laite liitetään<br />

mikron sarjaporttiin, joten mitään lisäkortteja ei tarvita.<br />

Miratel toimii ainoastaan Windows 95 -käyttöjärjestelmässä<br />

ja se tukee PPP- ja HDLC-yhteyskäytäntöjä.<br />

Dataphonessa on puhelinkäytössä 60 numeron puhelinmuistio<br />

ja laite tukee ISDN-lisäpalveluita, kuten A-numeron<br />

näyttöä ja numerokohtaisia soittoääniä. Laitteen mukana<br />

toimitetaan CTI (Computer Telephony Integration) -<br />

ohjelma, jonka avulla puhelimella voi soittaa PC-pohjaisesta<br />

muistiosta nimeä osoittamalla. Lisäksi puhelimen soidessa<br />

PC:n ruudulle ilmestyy soittajan numero ja nimi, jos<br />

se löytyy puhelinmuistiosta. Miratel toimii myös kaiutin-<br />

Olympus Camedia C-<br />

1400L on kolminkertaisellazoomilla<br />

varustettu<br />

digitaalikamera,<br />

jonka tarkkuus<br />

on 1280 x<br />

1024 pistettä.<br />

varten. Kuvat voidaan siirtää kamerasta mikroon käsiteltäviksi<br />

sarjakaapelia pitkin. Lisäksi kuvia voi katsella suoraan<br />

televisiosta videoliitännän kautta. Kuvien tulostus kamerasta<br />

suoraan paperille onnistuu Olympuksen P-300E-tulostimella.<br />

Tulostimen tarkkuus on 306 pistettä tuumalle ja<br />

tulostusala 85 x 113 millimetriä.<br />

Camedia-kameroiden hinnat ovat 3500 markkaa (C-<br />

420L), 6000 markkaa (C-820L), 7000 markkaa (C-1000L)<br />

ja 9000 markkaa (C-1400L). P-300-E-tulostin maksaa noin<br />

4000 markkaa.<br />

Lisätietoja: Finlandia Kuva Oy, puh. (09) 759 1200, faksi<br />

(09) 759 1315<br />

Drive Image on<br />

kiintolevyn sisällönvarmistamiseen<br />

ja kopiointiin<br />

tarkoitettu<br />

ohjelma.<br />

töönotto ja esiasennus<br />

on helppoa.<br />

Uuden laitteen<br />

kiintolevylle<br />

voi asentaa tarvittavat<br />

ohjelmat kokoamallatarvittavan<br />

kuvatiedoston<br />

Image File Editorilla.<br />

Lisätietoja: MikroMartti,<br />

puh.<br />

(09) 693 3800, faksi<br />

(09) 692 7621,<br />

http://www.mikromartti.fi,<br />

Swanholm Distribution Oy, puh. (09) 506<br />

2677, faksi (09) 506 2232, http://www.swanholm.com<br />

Miratel Dataphone toimii puhelimena sekä 64 kilobittiä<br />

sekunnissa liikennöivänä ISDN-sovittimena.<br />

puhelimena ja luurin lisäksi siihen voi liittää sankaluurin.<br />

Miratel Dataphone maksaa 2995 markkaa.<br />

Lisätietoja: Teleste Viestintä Oy, puh. (02) 415 1200, faksi<br />

(02) 415 1222, http://www.miratelcom.com

Mitä Uutta [<strong>uudet</strong> <strong>tuotteet</strong>]<br />

Tehokas multimediakannettava<br />

IBM on laajentanut mallistoaan tehokkailla ThinkPad 770<br />

-kannettavilla. Laitteissa käytetään erityisesti kannettaviin<br />

mikroihin suunniteltuja 200 tai 233 megahertsin MMX<br />

Pentium -suorittimia. Prosessorin tukena mikroissa on 512<br />

kilotavua L2-välimuistia.<br />

Mikrojen 32 megatavun keskusmuistin voi laajentaa tällä<br />

hetkellä 160 megatavuun. Myöhemmin suurempien<br />

muistikampojen myötä enimmäismuistimäärä kasvaa 256<br />

megatavuun. Kiintolevyn koko on mallista riippuen 3,2 -<br />

5,1 gigatavua. Lisävarusteena laitteisiin saa joko 20-nopeuksisen<br />

CD-aseman tai DVD-aseman.<br />

Tehokkaimman mallin vakiovarustukseen kuuluu<br />

MPEG-2-purkukortti, videoliitännät (sisään ja ulos), Dolby<br />

Digital -yhteensopiva äänijärjestelmä sekä 33,6 kilobittiä<br />

sekunnissa liikennöivä modeemi. Muihin malleihin yllämainitut<br />

ominais<strong>uudet</strong> on saatavissa lisävarusteena.<br />

ThinkPadin näytönohjaimessa on kaksi megatavua<br />

SGRAM-näyttömuistia. TFT-tekniikkaa käyttävän näytön<br />

Monipuolinen CD:n<br />

kirjoitusohjelma<br />

Adaptec on tuonut markkinoille monipuolisen ohjelmapaketin<br />

CD-R-levyjen polttamiseen. Adaptec Easy CD<br />

Creator Deluxe Edition toimii sekä Windows 95- että Windows<br />

NT 4.0 -käyttöjärjestelmissä ja ohjelmasta löytyy tuki<br />

yleisimmille CD-R- ja CR-RW-asemille.<br />

Data- tai audiolevyjen koostaminen ja siirtäminen CD:lle<br />

onnistuu helposti ”vedä ja pudota”-periaattella paketissa<br />

olevalla Easy CD Creatorilla. Varmuuskopion tekeminen<br />

valmiista CD-levystä onnistuu puolestaan CD Copierilla.<br />

Kopion voi tehdä kiintolevyn kautta tai suoraan CD:ltä<br />

CD:lle, jos mikrossa on kirjoittavan aseman lisäksi toinen<br />

CD-asema.<br />

Vanhojen musiikkikappaleiden siirtämiseen CD-levylle<br />

esimerkiksi LP-levyltä paketissa on Spin Doctor -ohjelma.<br />

Ohjelmalla voi tallentaa ja polttaa CD-levylle äänikortin<br />

kautta digitoitua musiikkia esimerkiksi LP-levyltä. Lisäksi<br />

ohjelma poistaa ohjelmallisilla suodattimilla alkuperäises-<br />

Uusia DeskJetejä<br />

HP on tuonut markkinoille kaksi uutta mustesuihkutulostinta.<br />

DeskJet 890C on nopea henkilökohtaiseen-<br />

tai työryhmäkäyttöön tarkoitettu<br />

väritulostin. DeskJet 1100C on puolestaan edullinen<br />

A3-tulostin.<br />

DeskJet 890C:n nopeus mustavalkokäytössä on<br />

parhaimmillaan yhdeksän sivua minuutissa. Väritulosteita<br />

valmistuu kaksi kappaletta minuutissa.<br />

Laitteen tarkkuus on 600 pistettä tuumalle. Väritulostuksessa<br />

sävyjentoistoa parantaa uusi Photo-<br />

REt II -tekniikka, jolla saadaan aikaan entistä pienempiä<br />

mustepisaroita. DeskJet 890C maksaa<br />

2990 markkaa.<br />

A3-kokoisia tulosteita tarvitseville tarkoitetun<br />

DeskJet 1100C:n tarkkuus on niin ikään 600 pistettä<br />

tuumalle. Väritulostuksessa sävyjentoistoa<br />

parantaa PhotoREt II:ta vanhempi C-REt-tekniikka. Laitteen<br />

nopeus on mustavalkokäytössä 6,5 A4-sivua tai neljä<br />

A3-sivua minuutissa. DeskJet 1100C maksaa 3290 markkaa.<br />

BM ThinkPad 770 on 200<br />

tai 233 megahertsin MMX<br />

Pentiumia käyttävä tehokannettava.<br />

koko on joko 13,3 tai 14,1<br />

tuumaa ja tarkkuus 1024 x<br />

768 pistettä 64 kilovärillä.Vakioliitäntöjenlisäksilaitteissa<br />

on USB-liitännät<br />

sekä neljän megabitin infrapunaportti.<br />

Lisäkortteja varten mikroissa on kaksi Cardbus-yhteensopivaa<br />

PC Card -paikkaa. Pöytäkäytössä ThinkPadin voi liittää<br />

porttitoistimeen tai laajennuskorttipaikoilla, lisämassamuistipaikalla<br />

ja SCSI-liitännällä varustettuun telakointiasemaan.<br />

ThinkPad 770 -malliston hinnat alkavat noin 46<br />

900 markasta.<br />

Lisätietoja: IBM Oy, puh. (09) 4591, faksi (09) 459 4014,<br />

http://www.ibm.fi<br />

Adaptecin<br />

Easy CD<br />

Creatorin<br />

mukana<br />

tulevalla<br />

Spin<br />

Doctor -ohjelmalla<br />

voi digitoida<br />

ja tallentaavanhojanauhoituksia<br />

CD-levylle.<br />

sä äänitteessä olevia häiriöitä, kuten napsahduksia ja sihinää.<br />

Lisäksi Adaptecin pakettiin kuuluu työkalut Video CD- ja<br />

Photo CD -levyjen koostamiseen sekä äänitiedostojen muokkaamiseen.<br />

Omien CD-levyjen etikettien ja kotelonkansien<br />

suunnittelu ja tulostaminen onnistuu myös ohjelmalla.<br />

Kansiin voi tekstin lisäksi upottaa grafiikkaa.<br />

Adaptec Easy Creator Deluxe Edition maksaa 1100 markkaa.<br />

Lisätietoja: Amitel Oy, puh (09) 584 5411, faksi (09) 5845<br />

4222, http://www.amitel.fi<br />

HP DeskJet 890C -mustesuihkutulostimen nopeus on parhaimmillaan<br />

yhdeksän mustavalkoista sivua minuutissa.<br />

Molemmat tulostimet voidaan liittää verkkoon erikseen<br />

saatavalla HP JetDirect EX -kirjoitinpalvelimella.<br />

Lisätietoja: Hewlett-Packard Oy, puh. (09) 887 21, faksi<br />

(09) 887 2277, http://www.hpfin.fi<br />

TIETOKONE<br />

Kolmas uutuustulostin DesignJet<br />

455CA on varustettu<br />

PostScript-tulkilla ja se on<br />

tarkoitettu Macintosh-käyttäjille.<br />

Tulostin maksaa 20<br />

890 markkaa A1-mallina.<br />

Lisätietoja: Hewlett-Packard<br />

Oy, puh. (09) 887 21, faksi<br />

(09) 887 2277,<br />

http://www.hpfin.fi<br />

Davisilta uusi<br />

DLP-projektori<br />

Davis Powerbeam VI on kannettava<br />

DLP-tekniikkaa käyttävä<br />

data-videoprojektori,<br />

jonka tarkkuus on 800 x 600<br />

pistettä. Laitteen valovoima<br />

on 650 ANSI-lumenia ja lampun<br />

kestoikä on noin 1000<br />

tuntia. Lisävarusteena laitteeseen<br />

on saatavissa TV-viritin,<br />

CD-i-soitin ja kattoasennussarja.<br />

Powerbeam VI<br />

maksaa noin 67 500 markkaa.<br />

Lisätietoja: IDCF Oy, puh.<br />

(03) 389 0990, faksi (03) 389<br />

0989, http://www.davis.no<br />

Multimediaopetusohjelma<br />

Multimediapohjaisesta Witkoulutusohjelmasta<br />

on ilmestynyt<br />

uusi versio. Ohjelmaan<br />

on lisätty uusia ominaisuuksia,<br />

jotka tehostavat oppimista<br />

ja parantavat kustannustehokkuutta.<br />

Alkutason<br />

määrittäminen, opiskeltavien<br />

asioiden valinta sekä tulosten<br />

rekisteröinti on uusilla<br />

työkaluilla tehokkaampaa.<br />

Uuteen Wit-perheeseen kuuluu<br />

kolme kurssia: Word 97,<br />

Excel 97 sekä PowerPoint 97.<br />

Kukin kurssi maksaa yhden<br />

käyttäjän lisenssinä 725<br />

markkaa. Suuremmissa erissä<br />

kurssikohtainen hinta on<br />

edullisempi.<br />

Lisätietoja: Merisoft Oy, puh.<br />

(06) 367 7100, faksi (06) 367<br />

7199<br />

Yhteensopivampi<br />

Zip-asema<br />

Iomega on julkistanut 100<br />

megatavun Zip-asemastaan<br />

tehostetun Plus-version. Asema<br />

on ulkoinen ja siinä on<br />

sekä rinnakkais- että SCSI-liitännät.<br />

Täten sama asema<br />

toimii kaikkien mikrojen<br />

kanssa. Plus-mallin nopeus<br />

on kasvanut 40 prosenttia<br />

verrattuna tavalliseen Zipasemaan.<br />

Yhteensopivuutta<br />

parantaa lisäksi kaikilla jännitteillä<br />

toimiva virtalähde.<br />

Zip Plus maksaa noin 1600<br />

markkaa.<br />

Lisätietoja: Raidox Oy, puh.<br />

(09) 5842 6300, faksi (09)<br />

5842 6330, http://www.raidox.fi,<br />

Toptronics Oy, puh.<br />

(02) 273 4000, faksi (02) 273<br />

4050, http://www.toptronics.fi<br />

MARRASKUU 1997 41

Petteri Järvinen<br />

petteri@pjoy.fi<br />

Tämän päivän PC-käyttäjällä on<br />

syytä tyytyväisyyteen. Koneiden<br />

hinnat laskevat, tehot nousevat ja<br />

uusia, mielenkiintoisia sovelluksia<br />

ilmestyy kuukausittain.<br />

Vielä 80-luvun alussa, jolloin tutustuin<br />

mikroihin, tilanne oli kokonaan toinen.<br />

Markkinoilla oli lukuisia erilaisia koneita,<br />

joissa kaikissa oli erilaista tekniikkaa. Käyttäjä<br />

saattoi ostaa 50 000 markan laitteiston,<br />

johon ei enää vuoden kuluttua saanut lainkaan<br />

ohjelmia. Valmistaja saattoi tehdä<br />

konkurssin, jolloin myös varaosien ja lisälaitteiden<br />

saatavuus tyrehtyi.<br />

Muistoina noilta pioneeriajoilta on hyllyssäni<br />

joukko aikansa hienoimpia koneita,<br />

jotka nyt odottavat vain tietokonemuseon<br />

avautumista.<br />

Katoava valinnanvapaus<br />

IBM:n ja Microsoftin ansiosta 80-luvulla<br />

syntyi PC-standardi, joka on tuonut suuria<br />

etuja tavallisille mikronkäyttäjille. Yhtenäinen<br />

standardi on laskenut hintoja, nopeuttanut<br />

kehitystä ja takaa, että koneiden<br />

käyttöarvo säilyy tulevaisuudessakin.<br />

Kaikki eivät kuitenkaan ole tyytyväisiä,<br />

sillä kehityksellä on ollut myös varjopuolensa.<br />

Standardoituminen on johtanut<br />

valinnanvaran supistumiseen. Siinä, missä<br />

markkinoilla ennen oli kymmenkunta erilaista<br />

tekstinkäsittelyohjelmaa, nyt tarjolla<br />

on oikeastaan vain Microsoftin Word.<br />

Yhden sovelluksen dominoiva asema on<br />

kuitenkin luonnollista seurausta siitä vapaasta<br />

markkinataloudesta, joka mikromarkkinoilla<br />

vallitsee. Niin kauan, kuin<br />

sovellukset eroavat toisistaan merkittävästi,<br />

kaikille riittää markkinoita. Ajan myötä<br />

sovellukset kopioivat toistensa ominaisuuksia<br />

ja yhdentyvät niin paljon, että vain<br />

vahvin jää jäljelle.<br />

Sama kehitys on tapahtunut automarkkinoilla.<br />

Vielä 1970-luvulla autot näyttivät<br />

persoonallisilta ja niiden tekniset ratkaisut<br />

vaihtelivat. Tänään kaikki autot ovat ulkonäköä<br />

myöten samanlaisia. Suunnittelijat<br />

ovat löytäneet autolle optimimuodon ja<br />

konseptin, jota kaikki käyttävät. Auto on<br />

tavallaan tullut valmiiksi.<br />

Autojen yhdenmukaistuminen on johtanut<br />

merkkien vähenemiseen ja valmistajat<br />

taloudellisiin ongelmiin. Jos autoalalla<br />

olisi vallinnut täysi vapaus, markkinoilla<br />

olisi tänään vain muutama valmistaja.<br />

Näin ei ole kuitenkaan käynyt, koska kan-<br />

Kaikki hyvin – vai onko?<br />

sallista autoteollisuutta tuetaan eri maissa<br />

sekä suoralla rahalla että maahantuonnin<br />

esteillä.<br />

Lisäksi autoilla on statusarvoa, joka tietotekniikasta<br />

puuttuu. Aina löytyy ihmisiä,<br />

jotka ovat valmiita maksamaan tuplahinnan<br />

saadakseen Mersun tai nelinkertaisen<br />

hinnan saadakseen Porschen, vaikka käyttötarkoitus<br />

ja lopputulos on sama kuin<br />

perheautolla.<br />

Tekstinkäsittelyn<br />

vaihtoehdot<br />

Kun Tietokone keväällä 1988 testasi markkinoiden<br />

tekstinkäsittelyohjelmat, vertailussa<br />

olivat mukana Office Writer, Word-<br />

Perfect, Word, Teko, Multimate, Wordstar,<br />

Manuscript ja Sprint. Tänään Wordissä<br />

on kaikkien näiden ohjelmien ominais<strong>uudet</strong><br />

– sekä tukku muita, joista yhdeksän<br />

vuotta sitten ei osattu unelmoidakaan.<br />

Tapahtuneesta on turha syyttää Microsoftia,<br />

sillä sama kehitys on toistunut myös<br />

alueilla, joilla Microsoft ei ole ollut mukana.<br />

Esimerkiksi Corel Draw hallitsee nykyään<br />

suvereenisti piirrosgrafiikan markkinoita.<br />

Vielä 80-luvulla samasta alasta kilpailivat<br />

Designer, Arts & Letters ja Illustrator.<br />

Vastaavasti kuvankäsittelyohjelmissa<br />

on enää Alduksen Photoshop. Kilpailevat<br />

Picture Publisher ja PhotoStyler<br />

ovat käytännössä hävinneet markkinoilta.<br />

Voi myös kysyä, olisiko käyttäjän tilanne<br />

todella parempi, jos valinnanvaraa olisi<br />

enemmän. Varsinkin näin sähköpostin aikakaudella<br />

tiedostoliitteiden lähettäminen<br />

olisi liki mahdotonta, jos vastaanottajalla<br />

voisi olla mikä tahansa kymmenestä eri<br />

ohjelmasta. Riittävästi ongelmia tuottaa jo<br />

se, ettei tiedetä mitä Wordin versiota vas-<br />

taanottaja käyttää.<br />

Vaikka tekstinkäsittelyn maailma on tavallaan<br />

tullut valmiiksi, kehitys ei ole pysähtynyt,<br />

sillä uusia sarkoja on löytynyt<br />

kynnettäviksi. Viimeksi päähuomio on<br />

keskittynyt nettiohjelmiin, joissa kehityksen<br />

pyörä on jälleen käynnistynyt alusta.<br />

Jos ohjelmat olisivat autoja?<br />

Toinen nykykäyttäjiä kiusaava ongelma on<br />

järjestelmien huono luotettavuus. Ihmetellään,<br />

mikseivät mikrot toimi yhtä hyvin<br />

kuin autot. Onko Microsoftin ja Intelin<br />

monopoli niin turvattu, ettei niiden tarvitse<br />

välittää asiakkaittensa ongelmista?<br />

Autojen luotettavuus on kuitenkin osittain<br />

myytti. Oma autoni jäi muutama vuosi<br />

sitten tielle, vaikka sillä oli ajettu vain<br />

reilut 50 000 kilometriä ja jokainen huolto<br />

oli tehty merkkiliikkeessä. Lisäksi isotkin<br />

autovalmistajat, kuten Mercedes-Benz ja<br />

Volvo, joutuvat kutsumaan myytyjä autoja<br />

takaisin valmistusvirheiden vuoksi.<br />

Autot toimivat kuitenkin kohtuullisesti,<br />

koska niissä on vain noin 2000 osaa. Windows-sovelluksessa<br />

osia – käskyjä – on<br />

useita miljoonia ja niiden pitää toimia virheettömästi<br />

miljoonia osia sisältävän käyttöjärjestelmän<br />

tai toisen sovelluksen kanssa,<br />

joka on vieläpä eri valmistajan tekemä.<br />

Siinä, missä robotit tekevät suuren osan<br />

autosta, ohjelmointi on nykyajan käsityötaitoa.<br />

Ei ihme, jos ongelmia syntyy!<br />

Lisäksi autoa käytetään määräajoin<br />

huollossa, jossa ammattilaiset korjaavat<br />

pieniä vikoja ja torjuvat isompia vikoja ennakolta.<br />

Vastaavasti ohjelmavalmistajat<br />

tuottavat päivityksiä ja korjaustiedostoja<br />

sovelluksiinsa, mutta niiden hakemista ja<br />

asentamista pidetään jotenkin kyseenalaisena.<br />

Vihreämpää ruohoa?<br />

Kun on aikansa tuskaillut PC-ongelmien<br />

kanssa, herää usko siihen, että ruoho on<br />

vihreämpää aidan toisella puolella. Unixkoneet<br />

toimivat varmasti paremmin kuin<br />

PC:t. Vai toimivatko?<br />

Seurasin hiljattain vierestä, kun Sunin<br />

koneeseen asennettiin Oraclen tietokantaa.<br />

Käytössä ollut Oracle 7.3.2.2 ei toiminut<br />

koneessa olevan Solaris 2.6:n kanssa,<br />

vaan halusi 2.4- tai 2.5-version. Käyttöjärjestelmän<br />

vaihto vanhempaan ei kuitenkaan<br />

auttanut, sillä Oraclen asennusohjelma<br />

ei toiminut. Lopulta Oraclen asennus-<br />

TIETOKONE<br />

MARRASKUU 1997 43

Petteri Järvinen<br />

petteri@pjoy.fi<br />

ohjelmalla 7.3.2.0 saatiin asennettua<br />

Oracle 7.3.2.1 käyttöjärjestelmään 2.5.<br />

Työhön kului kahdelta henkilöltä yhteensä<br />

18 työtuntia.<br />

Erässä toisessa tapauksessa CAD-ohjelman<br />

päivitys pakotti päivittämään myös<br />

Oraclen, joka puolestaan vaati päivittämään<br />

HP-UX-käyttöjärjestelmän.<br />

Eli suo siellä, vetelä täällä.<br />

Paha Microsoft?<br />

Pelaajien määrän vähentyessä on yhä vähemmän<br />

tahoja, joita syyttää nykyisen tilanteen<br />

varjopuolista. Siksi katseet kohdistuvat<br />

yleensä Microsoftiin, jota syytetään<br />

epäreilusta kilpailusta ja ylitehokkaasta<br />

markkinoinnista.<br />

Mutta Microsoft ei ole yksin. Lotus<br />

nousi kuuluisuuteen taulukkolaskentaohjelmalla,<br />

jonka idean Mitch Kapor oli kopioinut<br />

Visicalcista. Kun nämä uhkasivat<br />

oikeustoimilla, Lotus osti firman ja hautasi<br />

Visicalcin kaikessa hiljaisuudessa.<br />

Kun Borlandin Quattro alkoi uhata jo<br />

kutistuvia DOS-laskennan markkinoita,<br />

Lotus haastoi Borlandin oikeuteen valikkorivinsä<br />

idean kopioinnista. Oikeus tuomitsi<br />

Borlandin niin suuriin korvauksiin, että<br />

Borlandin oli pakko myydä Quattro Novellille.<br />

Kaikki tämä yhden valikkorivin takia,<br />

44 TIETOKONE MARRASKUU 1997<br />

jonka ohi aika oli jo ajanut. Onneksi Windows-ympäristö<br />

standardoi käyttöliittymän,<br />

jolloin kiusalliset look-and-feel-kiistat<br />

loppuivat ja valmistajat saivat taas keskittyä<br />

oleelliseen.<br />

Näppärin mainostemppu -palkinto menee<br />

puolestaan WordPerfectille. Kun sen<br />

Windows-versio myöhästyi jälleen kerran,<br />

WP lanseerasi kampanjan otsikolla<br />

”Tuleva WP on suuri menestys – osaatko<br />

arvata kuinka suuri?”. Näin se veti huomion<br />

pois itse pääasiasta.<br />

Silti on selvää, että nykyinen Microsoftdominanssi<br />

pelottaa varsinkin yrityksiä.<br />

Ne pelkäävät joutuvansa tulevaisuudessa<br />

maksumieheksi, kun ilmaiset nettisovellukset<br />

nakertavat Microsoftin tuloja ja yrityksen<br />

on pakko kasvaa, jotta sen osakkeet<br />

säilyttäisivät arvonsa. Niitä huolestuttaa<br />

kovasti, että suurin osa heidän tietotekniikastaan<br />

on yhden yrityksen. Siksi yritykset<br />

suorastaan rukoilevat vaihtoehtoja.<br />

Oikeus olla erilainen<br />

PC-markkinoiden laajuus on epäilemättä<br />

ollut suuri etu kaikille tietotekniikan hyväksikäyttäjille.<br />

Tässä suhteessa mikroa<br />

voi verrata televisioon: käyttäjiä kiinnostaa<br />

enemmän TV:stä tulevat ohjelmat kuin<br />

TV-tekniikan kehitys.<br />

Aina on kuitenkin niitä, jotka haluavat<br />

kulkea omia polkujaan. Kaikki eivät halua<br />

käyttää järjestelmiä, jotka on ajateltu<br />

enemmistön tarpeiden mukaan. Jokaisella<br />

pitäisi olla oikeus valita.<br />

Aiemmin markkinamekanismit eivät<br />

ole jättäneet heille juurikaan mahdollisuuksia.<br />

Nyt kuitenkin tilanne on muuttumassa,<br />

sillä netin ansiosta pienetkin valmistajat<br />

voivat markkinoida tuotteitaan<br />

kaikkialle maailmaan ja erilaiset eturyhmät<br />

pitää paremmin yhtä.<br />

Tähän asti markkinat ovat rajoittaneet<br />

sovellusten valikoimaa, koska myymälöiden<br />

hyllytilasta on vallinnut kova kilpailu.<br />

Nyt sovellukset voidaan ostaa ja toimittaa<br />

suoraan verkosta, joten valikoima voi olla<br />

aiempaa laajempi. Pienikin järjestelmä voi<br />

olla elinvoimainen, kun kaikki sen käyttäjät<br />

ovat samassa verkossa.<br />

Viimeinen suuri muutos on Java-tekniikka.<br />

Tulkkiohjelman ansiosta Java-sovelluksia<br />

voidaan ajaa eri koneissa, mikä<br />

vähentää aiempien laite- ja ohjelmastandardien<br />

merkitystä. Pidän kuitenkin toiveajatteluna<br />

sitä, että Java tekisi kaikista<br />

prosessoreista tasa-arvoisia ja että jonain<br />

päivänä sovellukset toimisivat eri koneissa<br />

emuloinnin avulla, jolloin insinöörit voisivat<br />

vapaasti kehittää yhä hienompia prosessoreita.<br />

Mutta ainahan sitä saa toivoa.

Osmo A. Wiio<br />

Piilossa PC:n uumenissa on melkoista<br />

hormonihoitoa vanhalle<br />

ISA-äidille. Osa toimenpiteistä<br />

on yleistä laihdutusta ja kunnon<br />

kohotusta, osa varsinaista elinten<br />

siirtoa.<br />

Suorittimen nopeuden huima nousu<br />

on tietysti tuttua jo mainoslauseista. Luulin<br />

hankkineeni vikkelän menijän, kun<br />

suorittimeni sai leiman 120 megahertsiä,<br />

mutta nyt lähestynkin jo 200 megahertsin<br />

maisemia. En kyllä ole aivan varma, että<br />

vauhdin lisällä on PC-tekniikassa samaa<br />

vaikutusta kuin Mika Häkkiselle. Koneessa<br />

on näet vielä monia hitaita osia, jotka<br />

väylällä estävät ohituksia aivan kuten F1radalla.<br />

Kannettavaa lukuun ottamatta olen aina<br />

kasannut koneeni itse. Tuskin mikään laitteen<br />

kasaamisessa on harmittanut enemmän<br />

kuin sisäinen kaapelisalaatti. Pitäisi olla<br />

ammattilaisen työkalut, jotta voisi valmistaa<br />

täsmälleen oikean pituisia kaapeleita<br />

levyasemien ja emolevyn kytkemiseksi.<br />

Standardikaapeleilla pelaava saa tunkea<br />

kaapelisykkyröitä sisään, jotta saisi kotelon<br />

kuoret paikalleen. Useimmat kaapelit ovat<br />

lisäksi huonoa insinöörityötä, koska ne voi<br />

kytkeä vahingossa väärin päin.<br />

Apua on kuitenkin tullut, eli jo standardiksi<br />

muodostunut ATX-emolevy ja siitä<br />

edelleen kehitetty NLX. ATX-emossa osat<br />

on sijoitettu entistä järkevämmin, joten<br />

kaapelit lyhenevät ja koneen lämmönsäätely<br />

helpottuu. Virtakaapeleita on siinä<br />

vain yksi, ja se menee paikoilleen vain yhdellä<br />

tavalla.<br />

Passiivinen emolevy<br />

Suoritin on uutuusemoissa siirretty pois lisäkorttien<br />

tieltä. Uuden sijoittelun ansiosta<br />

suoritin voisi saada tarvittavan jäähdytysilman<br />

viereen sijoitetun virtalähteen<br />

tuulettimesta. Tällöin suoritin ei tarvitse<br />

omaa tuuletinta. Käytännössä tilanne on<br />

kuitenkin niin, että prosessorille kannattaa<br />

varata varmuuden vuoksi oma tuuletin.<br />

Nehän eivät maksa juuri mitään.<br />

Uudessa arkkitehtuurissa levyjen kaapelikoskettimet<br />

ovat suoraan kotelon levypaikkojen<br />

alapuolella. Näppäin- ja hiirikoskettimet<br />

on sijoitettu pienen metallikotelon<br />

sisään.<br />

ATX ja NLX palauttavat vanhat ajat<br />

mieleen. NLX perustuu nimittäin erään-<br />

Emolevyt<br />

nuorennusleikkauksessa<br />

laiseen pohjalevyyn (backplane). Tässä<br />

passiivisessa pohjalevyssä on kiinni kaikki<br />

kaapelit. Tavallisten lisäkorttien tapaan<br />

myös varsinainen emolevy on helppo irrottaa<br />

paria vipua kääntämällä.<br />

Kellarissani on pölyä keräämässä samanlaista<br />

tekniikkaa edustava omatekoinen<br />

CP/M-kone melkein 20 vuoden takaa.<br />

Siinä tosin pohjalevy oli kokonaan passiivinen,<br />

mitä NLX-pohjalevy ei aivan ole.<br />

NLX:n etuna on samantyyppinen kaapeliton<br />

rakenne, joka oli S-100-rakenteisessa<br />

CP/M-koneessa mikrojen alkuaikoina.<br />

Ammattielektroniikka käyttää pohjalevytekniikkaa<br />

toki tänäänkin mitä moninaisimmissa<br />

laitteissa. Kaapelittomuuden<br />

lisäksi rakenteen etuna on se, että laitteen<br />

suorituskykyä voi jatkuvasti päivittää uusia<br />

moduleita vaihtamalla.<br />

Paljon uusia tekniikoita<br />

Yhä enemmän uusi rakenne näyttää tutulta<br />

näin mikropioneerin silmiin, sillä Intelin<br />

uusi Pentium II:n prosessoritekniikka<br />

(Slot 1) on sekin melkein suoraan vanhasta<br />

S-100-rakenteesta. Intelin Slot 1 tarkoittaa<br />

sitä, ettei suoritinta paineta emolevyllä<br />

olevana kantaan, vaan suoritin on erillisellä<br />

kortilla, joka sijoitetaan emolevyn korttikantaan.<br />

Suoritinkortissa on 242 kosketuspintaa.<br />

S-100-rakenteessakin keskusyksikkö<br />

painettiin erillisenä korttina pohjalevyyn.<br />

Intelin kilpailijat ovat kuitenkin sanoutuneet<br />

irti Slot 1 -tekniikasta. Ne turvautuvat<br />

nykyisen käytännön mukaisesti emolevyllä<br />

olevaan suorittimen kantaan.<br />

Eikä siinä kaikki – sanovat tv-mainokset.<br />

Uusissa emolevyissä myös muistipiirit<br />

saavat uuden muodon DIMM (Dual Inline<br />

Memory Modules). Ne ovat 168 piikin<br />

ja 64 bitin muistikampoja, joita on tekniikaltaan<br />

erilaisia (EDO, SDRAM). Intel tarjoaa<br />

myös uutta grafiikkaväylää AGP<br />

(Accelerated Graphic Port), joka ohittaa<br />

PCI-väylän grafiikan nopeuttamiseksi.<br />

Huippunopeudeksi ilmoitetaan 528 megatavua<br />

sekunnissa. Myös IDE-liitännän nopeutta<br />

on nostettu DMA/33-tekniikalla 33<br />

megahertsiin.<br />

Omassa Pentium-laudassani on jo kosketin<br />

yleiselle sarjaväylälle USB (Universal<br />

Serial Bus), josta olen jo aikaisemmin kertonut.<br />

Siihenhän voi liittää hiiren, monitorin<br />

ynnä muita oheislaitteita ilman keskeytys-<br />

ja DMA-vaikeuksia. Valitettavasti<br />

USB:lle sopivia oheislaitteita ei ole vielä<br />

näkynyt, eikä taida käyttöjärjestelmänikään<br />

sitä tunnistaa. Kokeiluissani jatkuvasti<br />

keskeytyspaikkojen (IRQ) vähäisyyteen<br />

törmäävänä odotan USB:n tuloa.<br />

Vanhakin rauta käyttöön<br />

Järjestelmän hallintaa kehitetään kovaa<br />

vauhtia. Käynnistyksen alkuasetuksilla<br />

hoidetaan vastaisuudessa kaikki emolevyn<br />

ominais<strong>uudet</strong>. Mitään oikosulkukappaleita<br />

tai DIP-kytkimiä ei tarvita. Markkinoilla<br />

on jo muutama tätä tekniikkaa käyttävä<br />

emolevy. Itse BIOS on Flash-muistilla, joka<br />

voidaan tarvittaessa ohjelmoida uudestaan.<br />

Intelin uusimmissa piirisarjoissa on tekniikka,<br />

jolla ohjelmallisesti valvotaan tuuletinta<br />

ja koneen jännitteitä. Jos niissä ilmenee<br />

vikoja, laite hälyttää olipa kone yksinään<br />

tai verkossa. Kone voidaan myös<br />

sammuttaa kokonaan ohjelmakäskyllä.<br />

Emolevyä ollaan siis uusimassa evoluution<br />

tietä, ei revoluutiolla. Tämä vähittäinen<br />

muutos on ollut PC-tekniikan menestyksen<br />

salaisuus avoimen arkkitehtuurin<br />

ohella. Entisiä investointeja on voinut<br />

käyttää uusissakin kokoonpanoissa – tai<br />

ainakin asiakkailla on ollut tämä tunne.<br />

Tuossa vastapäätä kirjoituspöytääni on<br />

kaappi, jossa on melkoinen määrä nyt<br />

hyödyttömiä PC:n kortteja vanhasta XTtekniikasta<br />

alkaen. Jonkun pitäisi kehittää<br />

toimiva järjestelmä, jolla vanha atk-romu<br />

saataisiin hyödylliseen hyötykäyttöön. Ainakin<br />

näin sota-ajan kasvatista tuntuu pahalta<br />

heittää roskapönttöön tavaraa, josta<br />

saisi metalleja talteen – kultaa myöten.<br />

TIETOKONE<br />

MARRASKUU 1997 47

Jim Seymour<br />

Jim Seymour on yhdysvaltalaisen PC-Magazine -lehden<br />

vakituinen avustaja. Hän toimii konsulttina useissa suuryrityksissä.<br />

Rakentaisiko alhaalta ylös vai ylhäältä<br />

alas? Siinä eräs viime aikojen<br />

keskeisimmistä tietoteollisuuden<br />

kysymyksistä. Ylhäältä<br />

alas -menetelmässä organisaation<br />

johdon keksimät suunnitelmat heitetään<br />

toteutettaviksi suoritusportaalle. Tällaista<br />

tapaa hoitaa asioita pidetään usein<br />

pahansuopana, alistavana ja vanhanaikaisena.<br />

Muodikkaampi alhaalta ylös -organisaatio<br />

jalostaa alaisten ajatuksia ja aloitteita<br />

moniulotteisella prosessilla uusiksi<br />

tuotteiksi ja antaa päätösvaltaa muillekin<br />

kuin johtajilleen.<br />

Oikeassa elämässä mikään ei tietenkään<br />

ole näin helppoa ja yksinkertaista. Joitakin<br />

projekteja on hyvä vetää ylhäältä käsin,<br />

kun taas toiset etenevät sujuvammin ilman<br />

tiukkaa keskusjohtoa. Tyyppiesimerkki<br />

hankkeesta, jossa ylhäältä alas -johtamistapa<br />

puolustaa hyvin paikkaansa, on<br />

WWW-palvelun rakentaminen.<br />

Valitettavasti vain harvat tekevät sen<br />

niin. Useimmat vain istahtavat porukalla<br />

alas pohtimaan, minkälaisia kuvia sivuilla<br />

pitäisi käyttää ja miten omaa tai firman logoa<br />

voisi esitellä <strong>Internet</strong>issä. Jotkut jopa<br />

käynnistävät HotDogin tai vaikkapa vain<br />

Microsoft Wordin, tekevät muutaman koekoodauksen,<br />

ihmettelevät niitä selaimessa<br />

ja palaavat takaisin editoriin korjailemaan<br />

sivujaan. Kun yksi sivu on saatu valmiiksi,<br />

kokeillaan toista.<br />

Tavoitteen oltava kirkas<br />

Kunnollista WWW-palvelua ei aloiteta<br />

yksittäisiä sivuja koodaamalla eikä liioin<br />

Photoshop-kuvankäsittelyllä. Kunnollisessa<br />

WWW-suunnittelussa on kolme pääaihetta:<br />

rakenne, rakenne ja rakenne.<br />

WWW-palvelu, jolta puuttuu tarkoitus,<br />

sitä tukeva toteutus tai helppo ja looginen<br />

eteneminen vakuuttavassa rakenteessa, on<br />

tuomittu epäonnistumaan. Vain harva käy<br />

tällaisessa sokkelossa useammin kuin kerran.<br />

Ikävä kyllä, WWW-sivujen suunnitteluun,<br />

toteutukseen ja hallintaan tarkoitetuista<br />

työkaluista ei ole paljonkaan apua<br />

pulmien ratkaisuissa. Monet niistä pikemminkin<br />

rohkaisevat käyttäjäänsä satunnaisiin<br />

sivukokeiluihin ja grafiikkaleikkeihin.<br />

Niillä saa muutamassa tunnissa aikaiseksi<br />

suuren joukon erilaisia HTML-, GIF-<br />

WWW-sivuja sujuvasti<br />

ja JPG-tiedostoja, joista yhdessäkään ei ole<br />

mitään järkeä ja jotka eivät liioin muodosta<br />

minkäänlaista toimivaa kokonaisuutta.<br />

Markkinoilla on onneksi pari ohjelmaa,<br />

jotka helpottavat sivujen suunnittelua silloin,<br />

kun projektista vastuulliset tietävät,<br />

mitä sivuiltaan haluavat.<br />

Fusion selvä ykkönen<br />

Ensimmäinen näistä kahdesta ohjelmasta<br />

on NetObjects Fusion 2.0. NetObjectsin<br />

ohjelmisto on monien mielestä markkinoiden<br />

paras työkalu WWW-palvelun kokoamiseen<br />

ja hallintaan. Sen editorien toteutuksesta<br />

on vastannut lahjakas suunnittelija<br />

Clement Mok, jonka kädenjälki näkyy<br />

niin monissa kuuluisissa WWW-palveluissa<br />

kuin lukuisilla painotuotteilla ja<br />

CD-levyilläkin. Teknistä puolta pönkittämään<br />

on haalittu kaksi entistä Applesuunnittelijaa<br />

ja luovan tiimin esiliinana<br />

toimii entinen McKinsey-talouskonsultti.<br />

Fusion perustuu WWW-palvelun hierarkiseen<br />

rakenteeseen, jota käyttäjä voi<br />

sen luotuaan täydentää suunnittelemillaan<br />

sivuilla. Fusionin avulla WWW-sivujen<br />

ulkoasusta ja toiminnasta on helppo<br />

tehdä yhtenäistä, eikä vähiten ohjelmiston<br />

mainioiden sivupohja- ja kuvakirjastojen<br />

ansiosta. Sivut voi koota yksinkertaisesti<br />

vetämällä ja pudottamalla objekteja Fusionin<br />

luomaan ruudukkoon valitulle sivupohjalle.<br />

Fusion koodaa valmiit sivut automaattisesti<br />

HTML-kielelle WWW-selaimella<br />

katselua varten.<br />

Mikään ei tietenkään estä sijoittamasta<br />

objekteja sivupohjan ulkopuolelle tai vaikkapa<br />

määrittelemästä sivua kokonaan kä-<br />

sin. Tästä saattaa tosin seurata se, että lopputulos<br />

on edelleenkin halutunlainen,<br />

mutta ohjelma ei enää pelasta käyttäjäänsä<br />

taiteellisilta ylilyönneiltä.<br />

Fusion suoriutuu tyylikkäästi myös valmiin<br />

palvelun sijoittamisesta ensin kehityspalvelimeen<br />

testausta varten ja lopuksi<br />

julkiseen palvelimeen tai WWW-hotelliin.<br />

495 dollarin hintainen NetObjects Fusion<br />

on väärä väline pienten henkilökohtaisten<br />

WWW-sivujen rakenteluun, mutta<br />

minkä tahansa muutamaa yksittäistä sivua<br />

suuremman palvelun kokoamiseen se on<br />

oiva valinta.<br />

FrontPagekin pärjää<br />

Toinen toimiva WWW-työkalu, joka sekin<br />

tukee ylhäältä alas -suunnittelua, on<br />

Microsoftin FrontPage 97. Sen työkalut eivät<br />

ole yhtä tyylikkäitä ja intuitiivisia kuin<br />

Fusionin eikä se pidä palvelun rakennetta<br />

yhtä tiukasti aisoissa kuin kilpailijansa. Lisäksi<br />

FrontPagen kaikkien ominaisuuksien<br />

hyödyntäminen edellyttää käytännössä, että<br />

sivujen sijoituspaikaksi valittuun palvelimeen<br />

on asennettu ohjelmiston omat<br />

palvelinlaajennukset.<br />

Microsoft <strong>Internet</strong> Explorer 4.0:n mukana<br />

ilmaiseksi toimitettava FrontPad on<br />

sekin varteenotettava WWW-työkalu,<br />

vaikkei ominaisuuksiltaan pärjääkään<br />

FrontPage 97:lle eikä valitettavasti ole yhtä<br />

tarkka ylhäältä alas -lähestymistavasta palvelun<br />

rakentamisessa.<br />

Lopuksi vielä muutama hajahuomio<br />

HTML-sivuista yleensä. Monien muiden<br />

WWW-työkalujen tavoin FrontPage ja<br />

Fusionkin väittävät tuottavansa täydellistä<br />

HTML-koodia ilman, että käyttäjän tarvitsee<br />

tietää hölkäsen pöläystä koko kielestä.<br />

Vaan vielä on ainakin minulta löytämättä<br />

se editori, jonka koodaamia sivuja ei tarvitse<br />

lainkaan käsin viritellä.<br />

Ei siis todellakaan ole haitaksi hallita<br />

HTML:n perusteita, jotta omien tai muilta<br />

tutkittaviksi lainattujen sivujen koodaus<br />

saataisiin pelaamaan täsmälleen halutulla<br />

tavalla. Kun esimerkiksi yhden sanan lihavointi<br />

periaatteessa valmiilla sivulla aiheuttaa<br />

myös kaikkien sitä seuraavien sanojen<br />

lihavoitumisen, on hyvä osata lisätä<br />

puuttuva HTML-koodi oikeaan paikkaan<br />

käsin.<br />

TIETOKONE<br />

MARRASKUU 1997 49

Vertailu<br />

T A S K U U N M A H T U V A T T I E T O K O N E E T<br />

52 TIETOKONE MARRASKUU 1997<br />

Mukana vertailussa<br />

➨ Casio Cassiopeia A-11E<br />

➨ Hewlett-Packard 320LX<br />

➨ Nokia 9000 Communicator<br />

➨ Philips Velo 1<br />

➨ Psion Series 3c<br />

➨ Psion Series 5<br />

➨ Psion Siena<br />

➨ Sharp ZR-5800<br />

➨ U.S. Robotics Pilot 5000<br />

Katsokaapa joskus edellisen vuoden<br />

muistikirjaa – sitä, joka vielä<br />

vähän aikaa sitten tuntui korvaamattomalta?<br />

Se on täynnä<br />

erilaisia merkintöjä, joista ei<br />

enää saa mitään selvää. Kiireisimmät päivät<br />

on töherretty täyteen erilaisia tapaamisia, ja<br />

mahdollisesti tärkeitäkin tietoja on pyyhitty<br />

kiireessä yli. Puhelinmuistiossa on joidenkin<br />

kohdalla yksi nykyinen ja kuusi edellistä<br />

numeroa. Sähköisessä muodossa olevalla<br />

kalenterilla näitä ongelmia ei ole. Kalenteriohjelma<br />

on yksi taskumikron kulmakivistä,<br />

mutta mahtuu taskumikroon paljon muutakin.<br />

Korvaa muistikirjan<br />

Kämmenmikro on perinteisen muistikirjan<br />

ja sen kehittyneiden muotojen, kuten Filofaxin,<br />

korvaaja. Siinä on kaikki se, mikä muistikirjassa<br />

pitääkin olla. Tapaamiskalenteri on<br />

itsestäänselvyys, ja yleensä allakassa on niin<br />

kuukauden, viikon kuin yhden päivänkin<br />

näytöt. Hälytyksiä voi asettaa muistuttamaan<br />

tärkeimmistä tapaamisista. Toistuvat<br />

tapahtumat, kuten viikkopalaverit, hoituvat<br />

automaattisesti.<br />

Laskin ja puhelinmuistio sekä muistilappujen<br />

kirjoitus kuuluvat myös kämmenmikroihin<br />

perusasioina. Nykyisin<br />

taulukkolaskenta on melkein pakollinen<br />

lisävaruste. Myös tietoliikenne<br />

on oltava mahdollista ainakin sähköpostin<br />

lukemiseksi ja <strong>Internet</strong>iinkin<br />

VEIKKO REKUNEN<br />

KUVAT: TIMO SIMPANEN<br />

Matkustavan taskutoimisto<br />

Yhä enemmän tiedonkäsittelyvoimaa pakataan yhä pienempään tilaan.<br />

Windowsinkin saa jo mahtumaan kämmeneen. Toimistosta tutut<br />

ohjelmat saa taskumikroon kevennettyinä versioina ja tietoliikenneominais<strong>uudet</strong><br />

vähintään lisävarusteena. Taskumikrolla voi hoitaa<br />

suuren osan perinteisen pöytämikron toiminnoista ja vähän enemmänkin.<br />

Vertailu<br />

T A S K U U N M A H T U V A T T I E T O K O N E E T<br />

alkaa jo kämmenmikroilla päästä. Lisäksi<br />

useisiin laitteisiin on saatavissa monenlaisia<br />

lisäohjelmia, sekä kaupallisia että <strong>Internet</strong>issä<br />

jaeltavia.<br />

Elektronisessa muodossa olevaa tietoa on<br />

helppo muokata. Tapaamisaikoja ja -paikkoja<br />

voi muuttaa ilman sekasotkua ja tietoa<br />

on myös paljon helpompi etsiä ja löytää kuin<br />

perinteisestä muistikirjasta. Suuremman<br />

tekstimäärän syöttö sen sijaan vaatii kunnollisen<br />

näppäimistön, mikä pienissä laitteissa<br />

ei ole edes mahdollinen.<br />

Muistikirjaan kirjoitettava tieto on tavallisesti<br />

ollut vähäistä perustietoa. Nykyiset<br />

kämmenmikrot ovat kuitenkin todellisia<br />

mukana kulkevia tietopankkeja, toimistoja<br />

poissa toimistosta. Niillä pystyy tekemään<br />

sellaisiakin tehtäviä, joihin ennen on vaadittu<br />

sylimikro.<br />

Perusasiat kunnossa<br />

Kaikilla vertailumme koneilla sujuu mukavasti<br />

niin kalenterin pito, laskimen käyttö,<br />

puhelinmuistion laadinta kuin lyhyiden<br />

tekstien kirjoittaminenkin. Melkein kaikilla<br />

onnistuu myös pitempien tekstien muokkaaminen<br />

ja taulukkolaskenta.<br />

Yhteensopivuus yleisimpien toimisto-ohjelmien<br />

kanssa on tullut ja tulee yhä tärkeämmäksi.<br />

On ymmärrettävää, että Microsoftin<br />

kehittämässä Windows CE -käyttöjärjestelmässä<br />

yhteensopivuus nimenomaan<br />

Microsoftin omiin ohjelmiin on ollut olennaisen<br />

tärkeää. Muissakin koneissa yhteen-<br />

sopivuus Microsoftin ohjelmiin on osoittautunut<br />

tärkeäksi ominaisuudeksi.<br />

Huonojakin puolia<br />

Käyttövirran hankkiminen kämmenmikroihinkaan<br />

ei käytännössä ole enää mikään ongelma.<br />

Niissä käytetään nykyisin melkein<br />

poikkeuksetta tavallisia, vaikka huoltoasemalta<br />

saatavia sauvaparistoja ja muistinvarmennukseen<br />

käytetään edelleen litteitä nappiparistoja.<br />

Huonot puolet ovat selvät, kun ajattelee<br />

laitteiden kokoa. Paristot antavat käyttövirtaa<br />

muutamaksi kymmeneksi tunniksi. Käytännössä<br />

aktiivista käyttöaikaa tulee päivittäin<br />

vähän, joten paristojen vaihtoväli voi<br />

silti parhaimmillaan olla useita kuukausia.<br />

Jos käytetään esimerkiksi korttimodeemia,<br />

voi virta loppua yllättävänkin pian. Useimpiin<br />

laitteisiin on saatavissa ladattava akku<br />

ja/tai virtalähde ainakin lisävarusteena.<br />

Paristojen tilan kertominen saisi olla jokaisessa<br />

laitteessa. Selkeintä on käyttää pylvästä,<br />

joka kertaa tilanteen yhdellä silmäyksellä.<br />

Kaikissa vertailumme laitteissa ei näin<br />

selkeää näyttöä ole. Heikoin tilanne on<br />

Sharp ZR-5800:ssa, jossa paristojen tilaa ei<br />

voi tarkastaa lainkaan, ja Philipsin Velo<br />

1:ssä, jossa paristojen tilaa ei saa tarkastettua<br />

kuin summittaisesti.<br />

Pieneen, kämmeneen mahtuvaan laitteeseen<br />

ei voi saada kovin hyvää näppäimistöä.<br />

Kaikki valmistajat eivät tosin tunnu edes<br />

yrittäneen, koska parhaiden ja huonoimpien<br />

näppäimistöjen ero on selvä. Kosketusnäytön<br />

yleistyminen on helpottanut hiukan tilannetta,<br />

mutta näppäimistojen erot ovat<br />

suuret. Silti näppäimistö on yleensä se väline,<br />

jolla tiedot siirretään kämmenkoneen<br />

muistiin. Poikkeuksena tästä on Pilot, jota<br />

käytetään pelkästään kynällä.<br />

Toinen murheenkryyni näppäimistön lisäksi<br />

on nestekidenäyttö. Hyvässä valossa<br />

hennotkin pienet merkit näkyvät, mutta vähänkin<br />

hämärämmässä näytöstä ei saa mitään<br />

selvää. Taustavalo parantaa tilannetta,<br />

mutta aina ei sekään riitä. Lisäksi näyttö kuluttaa<br />

paljon virtaa.<br />

Erityisen selvästi näytön heikkoudet tulevat<br />

esille Windows CE -mikroissa, joissa tavallista<br />

Windows 95 -näyttöä matkivat kirjaimet<br />

ovat hentoja ja hankalia nähdä muutoin<br />

kuin hyvissä valaistusoloissa. Toki voi<br />

käyttää suurempaa ja näkyvämpää kirjainkokoa,<br />

mutta se taas pienentää työtilaa.<br />

Muissa laitteissa ei ole tarvinnut pysyttäytyä<br />

tällaisissa tiukoissa raameissa, joten niiden<br />

näytöstä saa paremmin selvää. Pienen<br />

työtilan ongelma on kuitenkin kaikissa koneissa.<br />

Windows CE<br />

Kämmenmikrojen markkinatilanne alkoi<br />

muuttua, kun Microsoft julkisti Windows<br />

CE -käyttöjärjestelmän. Se mahdollisti Windowsin<br />

olennaisten osien sijoittamisen<br />

muutaman megatavun muistiin. Microsoft<br />

määritteli myös ne ohjelmat, jotka Windows<br />

TIETOKONE<br />

MARRASKUU 1997 53

Vertailu T A S K U U N M A H T U V A T T I E T O K O N E E T<br />

U.S. Roboticsin Pilot 5000 -laitetta käytetään kynällä. Laite tunnistaa<br />

omat Graffiti-aakkoset, jotka kirjoitetaan näytön alareunassa olevaan<br />

tunnistusalueeseen.<br />

CE -kämmenmikrossa on oltava.<br />

Vertailuajankohtana saatavissa<br />

oli vain yhdysvaltalainen<br />

versio CE-käyttöjärjestelmästä.<br />

Myöhemmin syksyllä on luvassa<br />

eurooppalainen versio, joka tukee<br />

myös ääkkösiä. Heti perään<br />

on tulossa CE 2.0 -versio, jonka<br />

pitäisi olla kansainvälinen alusta<br />

lähtien.<br />

Microsoftin tiukka määrittely<br />

on saanut aikaan sen, että kaikki<br />

Windows CE -käyttöjärjestelmällä<br />

toimivat mikrot<br />

ovat melkein identtisiä.<br />

Kaikissa on neljä megatavua<br />

ROM-muistia ja<br />

vähintään kaksi megatavua<br />

RAM-muistia. Käyttökelpoisissa<br />

laitteissa RAM-muistia on<br />

vähintään neljä megatavua, mieluummin<br />

enemmän. Laitemäärityksiin<br />

kuuluu myös IrDA-yhteensopiva<br />

infrapunaliitäntä.<br />

Paristojen kestoa Windows<br />

CE -mikroissa mitataan määrityksen<br />

mukaan perusilmoituksella,<br />

ovatko paristot vielä kelvolliset<br />

vai onko virta jo loppu-<br />

54 TIETOKONE MARRASKUU 1997<br />

U.S. Robotics Pilot 5000:n Windows-ohjelmassa<br />

oleva Hot-<br />

Sync-toiminto päivittää automaattisesti<br />

pöytäkoneen kalenterin<br />

ja taskukalenterin ristiin.<br />

massa. Vertailumme laitteista<br />

ainoastaan Windows CE -mikroihin<br />

kuuluu verkkovirtalaite<br />

jo perusmallin varustuksiin.<br />

Windows CE -mikrojen ohjelmat<br />

ovat myös yhtäläiset.<br />

Käyttöjärjestelmään liittyvät kevennetyt<br />

versiot Wordista, Excelistä<br />

ja <strong>Internet</strong> Explorerista sekä<br />

sähköpostiohjelmasta. Kalenteri,<br />

osoitemuistio ja tehtävälista<br />

ovat myös kaikissa mikroissa samanlaiset.<br />

Microsoftin HPC-mikroiksi<br />

(Handheld PC) kutsumien laitteiden<br />

tiedostonhallinnasta vastaa<br />

oma HPC Explorer -ohjelma,<br />

jonka avulla voi synkronoida<br />

ajanhallintaan liittyvät tiedot<br />

ja siirtää teksti- ja taulukkolaskentatiedostoja<br />

pöytäkoneen ja<br />

kämmenmikron välillä.<br />

HPC Explorer huolehtii tarvittavista<br />

muunnoksista Windows<br />

CE -perusmäärittelyyn<br />

kuuluvien ohjelmien kesken.<br />

Vertailumme yhdysvaltalaiset<br />

mallit eivät hyväksyneet tiedostoja,<br />

joiden nimissä oli skandinaavisia<br />

merkkejä. Oletettavasti<br />

eurooppalaisessa versiossa<br />

tilanne on jo toinen.<br />

Windows CE:n tiedostot<br />

ovat yhteensopivia nimenomaan<br />

Office 95 -paketin ohjelmien<br />

kanssa. Suomeen toimitettavissa<br />

laitteissa lienee jo kaikissa<br />

HPC Explorerin versio<br />

1.1, joka hallitsee myös Office<br />

97 -paketin tiedostomuodot ja<br />

toimii Windows 95:n lisäksi<br />

Windows NT 4.0 -käyttöjärjestelmässä.<br />

Microsoftilta on saatavissa<br />

myös ohjelma pelkkään<br />

tiedostomuotojen muutokseen<br />

tarvitsematta kytkeä kämmenmikroa<br />

pöytäkoneeseen.<br />

Tiedostot siirtyvät kohtuulli-<br />

HP:n CE-mikrossa on näppäimistön<br />

keskellä vaihtoehtoisesti<br />

toimiva numeronäppäimistö.<br />

sen hyvin koneesta toiseen. Esimerkiksi<br />

Excelistä siirtyvät moniosaiset<br />

taulukot, mutta graafiset<br />

kuvaajat eivät. Wordista siirtyvät<br />

perusmuotoilun ohella esimerkiksi<br />

tekstiin ympätyt kuvat,<br />

mutta muun muassa taulukot<br />

menevät sekaisin.<br />

Kalenteri- ja osoitetiedot siirretään<br />

pöytäkoneesta kämmenmikroon<br />

siten, että osoitetiedot<br />

menevät omaan tiedostoonsa,<br />

kalenteritiedot omaansa ja tehtävälistat<br />

omaansa. Kahta viimemainittua<br />

voidaan kuitenkin<br />

tarkastella kalenterisovelluksessa<br />

samanaikaisesti.<br />

Kun määrittelyt ovat näin<br />

tiukat, CE-mikrojen valmistajat<br />

voivat kilpailla pääasiassa laitteen<br />

lisukkeilla, kuten valmiilla<br />

tietoliikennekomponenteilla,<br />

muistitilalla, näytön koolla ja lisäohjelmilla.<br />

Näiden myötä saadaan<br />

aikaan joitain eroja, mutta<br />

on muistettava, että vertailun<br />

laitteet ovat Yhdysvaltain markkinoille<br />

tehtyjä. Esimerkiksi ohjelmatarjonnasta<br />

ei tässä vai-<br />

Kun avaa Psion Series 5 -taskumikron, sen näppäimistö<br />

liukuu eteenpäin parin senttimetrin verran.<br />

Series 5:ssä on vertailun paras näppäimistö.

Vertailu T A S K U U N M A H T U V A T T I E T O K O N E E T<br />

HP:n, Philips Velo 1:n ja Pilot 5000:n vakiotoimitukseen kuuluu kunnollinen telakointiasema. Myös Casiossa<br />

on eräänlainen liitäntäyksikkö mukana. Psionin Series 5:ssä on pelkkä tiedonsiirtokaapeli ja ohjelma.<br />

Muissa mikroissa kaapeli on lisävaruste.<br />

heessa voida tehdä pitemmälle<br />

meneviä johtopäätöksiä.<br />

Jos ei millään jaksa odottaa<br />

eurooppalaisten Windows CE -<br />

mikrojen tuloa markkinoille, on<br />

apua löydettävissä ohjelmatarjonnasta.<br />

ArtSoftin ArtSKey mahdollistaa<br />

näppäimistön muunnoksen<br />

skandinaaviseksi. Näppäinhatuissa<br />

oleva kuva ei tietenkään<br />

muutu, mutta se ei ole kovin<br />

kummoinen haitta. Kun homma<br />

käy näin näppärästi, on aihetta<br />

ihmetellä, miksei Microsoft ole<br />

rakentanut jo peruskäyttöjärjestelmään<br />

samaa mahdollisuutta.<br />

Windows CE -rintama kehittyy<br />

kiireellä. Käyttöjärjestelmän<br />

uusin versio 2.0 on jo tulossa.<br />

Kaikki vertailumme laitteiden<br />

valmistajat lupaavat web-sivuillaan<br />

päivittää laitteisiin uuden<br />

käyttöjärjestelmäversion joko ilmaiseksi<br />

tai pientä korvausta<br />

vastaan, hiukan riippuen siitä,<br />

milloin laite on hankittu.<br />

Muu kuin Windows?<br />

Kaikki kämmenmikrojen valmistajat<br />

eivät ole hypänneet<br />

Windows CE -kyytiin ainakaan<br />

vielä. Yhteensopivuus on kuitenkin<br />

osoittautunut niin tärkeäksi,<br />

että ne pyrkivät tarjoamaan<br />

tiedostomuotojen muunnoksia<br />

ja jatkokäsittelyä myös<br />

sellaisissa kämmenmikroissa,<br />

joissa ei Windowsia ole.<br />

Osittain nämä ei-Windowslaitteet<br />

ovat parempia kuin<br />

Windows CE -kämmenmikrot.<br />

Pocket Word esimerkiksi ei kykene<br />

muotoilemaan kappaleita<br />

muutoin kuin käyttämällä pöytäkoneesta<br />

tuotua kappaletta<br />

muotoilumallina. Sen sijaan<br />

Sharp ja Psion, etenkin Series 5,<br />

tarjoavat hyvinkin monenlaisia<br />

muotoilumahdollisuuksia. Series<br />

5 osaa tuoda tekstiin jopa<br />

Wordin tyylejä ja tehdä niistä<br />

oman tyyligallerian.<br />

Jos lopullinen muotoilu tehdään<br />

pöytäkoneella, ei käsitietokoneen<br />

ominaisuuksilla ole<br />

suurta merkitystä. Jos taas ei,<br />

joutuvat Windows CE -käyttäjät<br />

rakentamaan itselleen oman<br />

muotoilumallivaraston pöytäkoneella.<br />

Kaiken kaikkiaan minkään<br />

kämmenmikron yhteys pöytäkoneen<br />

tiedostoihin ei ole täydellinen.<br />

Jotain jää aina muun-<br />

Nokian Communicatorissa on<br />

akun varaustilasta kertova selkeä<br />

näyttö. Näyttö onkin tarpeen, sillä<br />

laitteen puhelinosa tyhjentää<br />

käytössä akun turhan nopeasti.<br />

Philipsin Velo 1:ssä on kannessa äänitysnappi, jonka avulla voi tehdä<br />

muistiinpanoja avaamatta mikroa. Reunassa oleva puhelinliitäntä<br />

korvautuu Eurooppa-versiossa toisella liittimellä ja maakohtaisella<br />

puhelinjohdolla.<br />

CE-kauhukuvia<br />

Windows CE -käyttöjärjestelmä<br />

on jo nyt muokannut käsitietokonemarkkinoita,<br />

vaikka<br />

siitä on toistaiseksi olemassa<br />

ainoastaan Yhdysvaltain markkinoille<br />

suunnattu versio. Sekä<br />

CE-koneiden valmistajat että<br />

kilpailijat ovat tehneet uusia,<br />

entistä monipuolisempia laitteita<br />

kiristyvässä kilpailutilanteessa.<br />

Kehitys ei välttämättä ole<br />

pelkästään myönteistä, vaan tilanteessa<br />

piilee useita vaaroja.<br />

Kun laitteet monipuolistuvat,<br />

niiden perinteiset ominais<strong>uudet</strong><br />

ovat vaakalaudalla. Käsimikroja<br />

jo vuosia käyttäneet<br />

ovat tottuneet pitkiin käyttöaikoihin<br />

sekä pieniin ja selkeisiin<br />

ohjelmiin, jotka toimivat nopeasti<br />

ja luotettavasti.<br />

Joidenkin uhkakuvien mukaan<br />

pöytämikroista tutut päivitysseikkailut,ohjelmointivirheet<br />

ja yhä ahneemmat resurssisyöpöt<br />

ovat valtaamassa<br />

myös käsitietokoneet.<br />

Esimakua on jo saatu.<br />

Uusissa käsimikroissa on neljä<br />

tai kahdeksan megatavua<br />

muistia ja entistä nopeampi<br />

prosessori, samalla paristojen<br />

kesto on pudonnut alle puoleen.<br />

Kuitenkin laitteilla tehdään<br />

samoja asioita kuin ennenkin.<br />

Päivitysrumba on vasta alkamassa.<br />

Tällä hetkellä Windows<br />

CE on tehty pelkästään<br />

Yhdysvaltain markkinoille.<br />

Eurooppa-versio on tulossa<br />

markkinoille pikapuoliin,<br />

mutta heti perään tulee myös<br />

CE 2.0 -versio. Windows CE<br />

2.0:n pitäisi suoraan olla myös<br />

kansainvälinen versio. Pöytämikroista<br />

tuttu tilanne, jossa<br />

olemassaolevien tuotteiden sijasta<br />

myydään tulevaa, valtaa<br />

alaa.<br />

CE-koneiden valmistajat<br />

saattavat luvata ilmaisen päivityksen<br />

CE 2.0 -versioon. Koska<br />

koneen sisällä olevan ROMmuistin<br />

sisältöä ei voi korvata,<br />

päivitys saatetaan toimittaa<br />

laajennuskortilla, esimerkiksi<br />

Compact Flash -kortilla. Kortti<br />

syö usein ainoan laajennuspaikan,<br />

johon muuten olisi<br />

voinut laittaa esimerkiksi tallennuskapasiteettia<br />

tuovan<br />

muistikortin. Sähkönkulutus<br />

lisääntyy luonnollisesti entisestään.<br />

TOMMY LILJA<br />

TIETOKONE<br />

MARRASKUU 1997 55

Vertailu T A S K U U N M A H T U V A T T I E T O K O N E E T<br />

Psion Sienassa laitteen avaaminen avaa myös pienen kannen, joka suljettuna peittää sarjaportin ja infrapunaliitännän<br />

alleen. Kansi on heiveröisen tuntuinen.<br />

tamatta, jotain katoaa tai jotain<br />

muuttuu eri muotoon. Ajan<br />

mittaan oppii laitteestaan ymmärtämään,<br />

mitkä muunnokset<br />

eivät kerta kaikkiaan onnistu.<br />

Alan uranuurtajiin kuuluva<br />

Sharp on vienyt ZR-5800-mallissaan<br />

integroinnin ja kosketuskynän<br />

käytön varsin pitkälle. Laitteessa<br />

on monia todella hienoja<br />

oivalluksia, kuten mahdollisuus<br />

kasata tietoja samaan kansioon<br />

56 TIETOKONE MARRASKUU 1997<br />

vaikka kaikista eri sovelluksista.<br />

Myös piirto-ominais<strong>uudet</strong> ovat<br />

jo peruslaitteessa hyvät.<br />

Jos Sharp ZR-5800 hallitsisi<br />

uusimmat tiedostomuodot, sitä<br />

olisi helppo suositella joka paikan<br />

kämmenmikroksi. Ohjelmia<br />

tiedostomuotojen muutoksiin<br />

on saatavissa, mutta ne on<br />

erikseen hankittava. Sharpilla<br />

on myös melkein valmiina Windows<br />

CE -mikro, joka yhtiön<br />

pitkäaikaisenkämmenmikrotaustan huomioon ottaen voi olla<br />

kiinnostava tuote.<br />

Psionin Siena ja Series 3c<br />

ovat perinteisiä näppäimistön<br />

käyttöön pohjautuvia kämmenmikroja,<br />

joiden näppäimistöt<br />

ovat kokoonsa nähden varsin<br />

hyvät.<br />

Pienikokoinen Siena lienee<br />

kohdistettu enemmän perinteisen<br />

elektronisen muistikirjan<br />

käyttäjille, kun taas Series 3c on<br />

lähempänä mukana kulkevaa<br />

toimistoa. Kaikissa Psioneissa<br />

on OPL-ohjelmointikieli, jolla<br />

omien sovellusten tekeminen on<br />

mahdollista.<br />

Series 5 on Psionin huipputuote,<br />

joka sisältää melkein kaiken<br />

sen, minkä muut vertailun<br />

kämmenmikrot yhteensä. Se on<br />

joko samalla tasolla tai ylittää<br />

muut jokaisella osa-alueella, lukuunottamatta<br />

tulossa olevia<br />

sähköpostia ja web-selainta, jotka<br />

tämän hetken tietojen mukaan<br />

joutuu hankkimaan laitteeseen<br />

erikseen. Uudenlainen<br />

näppäimistö tekee Series 5:stä<br />

myös ergonomialtaan paremman<br />

kuin muut.<br />

U.S. Robotics Pilot 5000 kulkee<br />

omia latujaan. Tavoitteena<br />

on ollut tehdä pieni laite, joka<br />

kulkee vaikka rintataskussa mukana,<br />

ja jolla voi tehdä saman<br />

minkä perinteisellä muistikirjallakin.<br />

Tavoitteessa Pilot on onnistunut<br />

yllättävän hyvin. Pienen harjoittelun<br />

jälkeen laitteen kosketusnäyttöön<br />

kirjoittelee piirtomerkein<br />

melkein yhtä nopeasti<br />

kuin käsin pieneen muistikirjaan.<br />

Ohjelmayhteensopivuus ei<br />

kuitenkaan ole niin hyvä kuin<br />

joissain muissa laitteissa. Pilotista<br />

on juuri julkistettu uusi Palm-<br />

Pilot-malli, joka valitettavasti ei<br />

ehtinyt mukaan vertailuun.<br />

Nokia Communicator on erilainen<br />

laite kuin muut. GSMpuhelimen<br />

ja kämmenmikron<br />

yhdistelmä on ollut vuoden ver-<br />

Merkki Psion U.S. Robotics Sharp Psion Hewlett-Packard Philips<br />

Malli Siena Pilot 5000 ZR-5800 Series 3c LX320 Velo 1<br />

Hinta 1 295 / 1 590 mk 1 990 mk 2 990 mk 2 990 / 3 450 / 3 750 mk 5300 mk 5 390 mk<br />

Maahantuoja Oy Anglo-Nordic Ab Microdata Oy Perkko Oy Oy Anglo-Nordic Ab Hewlett-Packard Oy Philips Oy<br />

puhelin (09) 819 211 (09) 348 331 (09) 478 0500 (09) 812 9211 (09) 88 721 (09) 615 800<br />

faksi (09) 811 338 (09) 3483 3209 (09) 4780 5540 (09) 811 338 (09) 887 2277 (09) 6158 0901<br />

http:// www.anglo.fi www.microdata.fi www.perkko.fi www.anglo.fi www.hpfin.fi www.philips.fi<br />

Valmistaja Psion U.S. Robotics Sharp Psion Hewlett-Packard Philips<br />

http:// www.psion.com www.usr.com www.sharp-usa.com www.psion.com www.hp.com www.velo1.com<br />

Koko (l*s*k) 150x73x19 120x80x16 170x100x25 mm 165x85x22 183x94x29 171x95x32<br />

Paino 183 g 160 g 390 g 275 g 442 g 430 g<br />

Paristot 2xAAA, 1xCR1620 2xAAA 2xAA, 1xCR2032 2xAA,1xCR1620 2xAA, 1xCR2032 2xAA, 1xCR2032<br />

Näytön koko (mm) 65x45 60x60 130x69 127x44 155x60 118x60<br />

Näytön tarkkuus 240x160 160x160 320*240 480x160 640x240 480x240<br />

Taustavalo � � � *1) � �<br />

Muisti (RAM) 512 Kt / 1 Mt 512 Kt 2 Mt 1 Mt / 2 Mt 4 Mt 4 Mt<br />

Kosketusnäyttö � � � � � �<br />

Käyttöaika 40 h *2) 60 h 80 h 20 h 20 h<br />

Liitännät RS-232 *3), IrDA Oma IrDA, Oma RS-232 *3), IrDA RS-232 *3), IrDA RS-232 *3), IrDA<br />

Korttipaikat � � PC-Card 2xSSD PC-Card, Compact Flash Compact Flash, DRAM<br />

Käyttöjärjestelmä Epoc/16 Oma Oma Epoc/16 Windows CE Windows CE<br />

Tekstinkäsittely � � � � � �<br />

Taulukkolaskenta � � � � � �<br />

Sähköposti/www �/� �/� �/� �/� �/� �/�<br />

Äänimuistio � � � � � �<br />

Pöytäkoneyhteys 695 mk telakointikehys 740 mk *4) 695 mk telakointikehys telakointikehys<br />

Verkkovirtalaite lisävaruste � lisävaruste lisävaruste � �<br />

*1) 2 Mt:n mallissa valinnaisena,<br />

*2) paristojen vaihtoväli keskivertokäytössä 3 kk,<br />

*3) Epästandardi liitin, *4) Pelkkä ohjelma 380 mk,<br />

*5) IrDA-yhteydellä, sarjakaapeli ostettava erikseen

Vertailu T A S K U U N M A H T U V A T T I E T O K O N E E T<br />

ran alallaan ainoa. Sähköpostin<br />

käyttö ja web-sivujen selailu onnistuu<br />

laitteella yllättävän hyvin.<br />

Yhteensopivuus pöytäkoneen<br />

ohjelmien kanssa ei kuitenkaan<br />

ole niin hyvä, että laite riittäisi<br />

mukana kulkevaksi toimistoksi.<br />

Lähitulevaisuudessa tulossa<br />

on muitakin Communicatorin<br />

kaltaisia laitteita. Sharpilla on jo<br />

valmis puhelin, jossa on kosketusnäyttö.<br />

Kiinnostava laite on<br />

kämmenmikroja vain vähän<br />

suurempi Toshiba Libretto, jossa<br />

on värinäyttö, kiintolevy ja<br />

Windows 95. Sen hinta on kuitenkin<br />

noin kolminkertainen tavalliseen<br />

kämmenmikroon verrattuna,<br />

joten ainakaan nykyi-<br />

sellään se ei kilpaile<br />

vertailumme laitteiden<br />

kanssa.<br />

Lelu vai<br />

hyötyesine?<br />

Edelleenkin elektroninen<br />

muistikirja<br />

herättää naurua ja<br />

jopa pilkallista puhetta.<br />

Mutta onko<br />

järkeä kirjoittaa ensin<br />

tärkeät asiat kynällä muistikirjaan<br />

ja siirtää ne siitä sitten<br />

pöytämikroon. Miksei tietoja<br />

kirjoiteta heti elektroniseen<br />

muotoon?<br />

Varsinainen hyöty elektronisesta<br />

muistikirjasta saadaankin<br />

Psion Series 5:n mukana tuleva PsiWin versio 2.0 on tehty Windows<br />

95:lle. Se lisää työpöydälle ja Resurssienhallintaan My Psion -kuvakkeen,<br />

jonka avulla tiedostoja voi käsitellä samoin kuin Windowsin<br />

Oma tietokone -kuvaketta napsauttamalla.<br />

Psion Nokia Casio<br />

Series 5 Communicator 9000 Cassiopeia A-11E<br />

5 490 mk 5 900 mk Ei tiedossa<br />

Oy Anglo-Nordic Ab Nokia Mobile Phones Ei tiedossa<br />

(09) 819 211 010 5051<br />

(09) 811 338 010 505 5768<br />

www.anglo.fi www.nokia.fi<br />

Psion Nokia Casio<br />

www.psion.com www.nokia.com www.casiohpc.com<br />

170x90x23 186x63x36 175x92x27<br />

354 g 939 g 380 g<br />

2xAA ja 1xCR2032 Akku 2xAA, 1xCR2032<br />

133x50 118x37 118x60<br />

640x240 640x200 480x240<br />

� � �<br />

8 Mt 2 Mt 4 Mt<br />

� � �<br />

35 h 2h / 30 h 20 h<br />

RS-232 *3), IrDA RS-232 *3), IrDA RS-232 *3), IrDA, Oma<br />

Compact Flash � PC-Card<br />

Epoc/32 Geos Windows CE<br />

� � �<br />

� � �<br />

tulossa/tulossa �/� �/�<br />

� � �<br />

� *5) �<br />

lisävaruste � �<br />

Kaikissa Psionin laitteissa on pikakäynnistyskuvakkeet tärkeimmille<br />

ohjelmille. Kuvassa mallin 3c käynnistyspainikkeet.<br />

vasta, kun tietoa saa helposti<br />

siirrettyä siitä pöytäkoneeseen ja<br />

taas takaisin.<br />

Yhteensopivuus nykyisiin<br />

toimisto-ohjelmiin on tullut yhä<br />

tärkeämmäksi kämmenmikrojen<br />

ominaisuudeksi.<br />

Yhteys pöytäkoneeseen toimii<br />

CE-mikroissa ja eräissä<br />

muissa siinä mielessä automaattisesti,<br />

että tiedostot muuntuvat<br />

läpinäkyvästi laitteisiin sopiviksi.<br />

Tämäkin on käyttömukavuutta<br />

parhaimmillaan.<br />

Sharpin perusmallissa ylimääräistä<br />

työtä aiheuttaa se, että<br />

tiedostot on ensin tallennettava<br />

tiettyyn muotoon pöytäkoneessa.<br />

Lisäohjelmilla tämäkin ylimääräinen<br />

askel olisi vältettävissä.<br />

Nokiassa ja Pilotissa ongelmia<br />

pöytäkoneen ohjelmien<br />

kanssa on enemmänkin.<br />

Toimituksen valinta<br />

Monessa yhteydessä ikivanha<br />

kynä-muistikirjayhdistelmä on<br />

edelleen riittävä ja jopa lyömätön.<br />

Mutta jo pelkästään pöytäkoneessa<br />

olevan tiedon mukana<br />

kuljettaminen riittää perusteeksi<br />

työntää povitaskuun pienikin<br />

elektroninen muistikirja. Ja jos<br />

tietoa on tien päällä muokattava,<br />

kenties oltava yhteydessä<br />

muualle, kämmenmikro puoltaa<br />

varmasti paikkaansa.<br />

Onko tulevaisuus sitten Windows<br />

CE:n? Ohjelmatuotanto<br />

CE-mikroille paisuu Yhdysvalloissa<br />

koko ajan. Nähtäväksi jää,<br />

ovatko nuo kaikki sovellukset<br />

suunnattuja ainoastaan yhdysvaltalaisten<br />

versioiden käyttäjille.<br />

Jos ovat, niin Psion Series 5<br />

saattaa eurooppalaisena tuotteena<br />

polkea kaikki muut jalkoihinsa.<br />

Vertailussa on mukana pääasiassa kahdentyyppisiä tuotteita.<br />

Mahdollisimman pienikokoista, lähinnä kalenterin korvaavaa<br />

laitetta hakevalle vaihtoehdot ovat Psion Siena ja U.S.<br />

Robotics Pilot 5000.<br />

Muut laitteet kilpailevat vaativammasta käyttäjäryhmästä,<br />

joka kalenterin lisäksi haluaa esimerkiksi toimisto-ohjelmia<br />

ja tietoliikenneyhteyksiä. Nämä laitteet ovat myös selvästi<br />

kalliimpia. CE-mikrojen paras on tällä hetkellä HP.<br />

Toimituksen valinnaksi asti emme kuitenkaan valinneet yhtään<br />

CE-mikroa, sillä ne ovat vielä liikaa tulevien lupausten<br />

varassa.<br />

■ Psion Series 5<br />

Psion Series 5 sisältää lähes kaikkien muiden laitteiden parhaat<br />

puolet. Siinä on käytössä kaikki nykyaikaiset tekniikat,<br />

toimiva PC-yhteys ja monipuoliset ohjelmat. Puutelistalle<br />

jää tässä vaiheessa ainoastaan WWW-selain ja sähköpostiyhteys,<br />

joita ei vielä vertailun tekohetkellä ollut julkistettu.<br />

■ Psion Siena<br />

Mahdollisimman edullista ja kevyttä kalenterinkorvaajaa hakevalle<br />

Siena on hyvä valinta. Ohjelmavalikoima on jo vakiona<br />

mittava ja lisävarusteena hankittavan PC-yhteysohjelman<br />

kanssakin hinta on vielä alle 2000 markkaa.<br />

TIETOKONE<br />

MARRASKUU 1997 57

Vertailu T A S K U U N M A H T U V A T T I E T O K O N E E T<br />

Kämmenmikrojen historia<br />

K ämmenmikroilla<br />

on lyhyt<br />

historia ja lupaava<br />

tulevaisuus. Tieteiskirjallisuudessa<br />

tunnettiin jo<br />

kymmeniä vuosia ennen mikrotietokoneiden<br />

keksimistä<br />

unelma mukana kulkevasta<br />

tietopankista. Eri nimillä kulkevat<br />

yhteyslevyt tai puhelimet<br />

ovat osoittaneet, kuinka ihminen<br />

on halunnut vapautua paikan<br />

kahleista myös viestinnän<br />

ja tiedonkäsittelyn suhteen.<br />

Kämmeneen mahtuvien<br />

mikrojen historia on yllättävän<br />

lyhyt, mutta samahan koskee<br />

matkapuhelimiakin. Kun kännykät<br />

ovat jo alkaneet vallata<br />

maata, voi vain odottaa, koska<br />

kämmenmikrot tekevät samoin.<br />

Ensi askeleet on jo otettu.<br />

Ensimmäinen mikro, jota<br />

hyvällä tahdolla voisi kutsua<br />

kämmenmikroksi, oli Tandy<br />

100. Kooltaan sitä ei voinut<br />

verrata nykyisiin kämmenmikroihin,<br />

mutta monet lehtimiehet<br />

muistavat, kuinka se<br />

kulki helposti mukana jutuntekomatkoilla.<br />

Ensimmäiset varsinaiset<br />

kämmenmikrot saivat<br />

kuitenkin odottaa 1980-luvun<br />

loppupuolelle, jolloin tekniikka<br />

mahdollisti niiden kehittymisen.<br />

Uranuurtajia tällä alalla ovat<br />

olleet Hewlett-Packard, Psion,<br />

Casio ja Sharp. Niillä kaikilla<br />

on ollut perinteisen muistikirjan<br />

korvaajia jo kymmenen<br />

vuoden ajan.<br />

Hyvä esimerkki varhaisista<br />

kämmenmikroista on Sharp<br />

58 TIETOKONE MARRASKUU 1997<br />

IQ-7000. Se avautui muistikirjamaisesti<br />

pituussuuntaan, sen<br />

näppäimistö oli aakkosellinen,<br />

näyttö pieni ja koko rakenne<br />

hentoinen. Mutta silläkin pystyi<br />

pitämään tietonsa tallessa<br />

kyllin hyvin.<br />

Cambridge Computer Z88<br />

oli historiaan päässeen Clive<br />

Sinclairin luomus, kilon painoinen<br />

kannettava. Se oli tavallisen<br />

A4-arkin kokoinen ja parin<br />

sentin paksuinen musta<br />

möhkäle. Pienen näytön haittoja<br />

oli koetettu torjua esittämällä<br />

näytön oikeassa laidassa<br />

koko sivun kuva pikselikarttana.<br />

Kone ei ollut yhteensopiva<br />

kuin itsensä kanssa, mutta raakaa<br />

tietoa saattoi kyllä siirtää<br />

sen ja DOS-pöytäkoneen välillä.<br />

Psionin kapulamaiset Psion<br />

Organiserit vetosivat tietynlaisiin<br />

markkinoihin, mutta<br />

niiden näppäinjärjestys ja surkean<br />

pieni näyttö hankaloittivat<br />

niiden käyttöä. Psion otti<br />

opikseen, ja teki Series 3:n, joka<br />

on ensimmäinen jonkinlaiseen<br />

menestykseen yltänyt kämmenmikro.<br />

Psion Series 3 oli hyvä<br />

kompromissi erilaisten vaatimusten<br />

välillä nimenomaan<br />

ajateltaessa pöytäkoneesta erillistä<br />

muistikirjaa. Sen näppäimistöllä<br />

jaksoi kirjoitella hiukan<br />

pidempäänkin, ja siinä oli<br />

aivan riittävä ohjelmisto aina<br />

omaa OPL-ohjelmointikieltä<br />

myöten. Pöytäkoneyhteys oli<br />

alkuvaiheissaan ongelmallinen<br />

siten, että muistikirjan tietoja<br />

HP:n kokemus taskumikroista on peräisin tekniikan opiskelijoiden<br />

keskuudessa suosiota saavuttaneista tieteislaskimista. Näistä<br />

edelleen kehittämällä HP työntyi taskumikromarkkinoille.<br />

Tandyn TRS-80-mikrossa oli oma nestekidenäyttö ja se muistutti<br />

siksi nykyisiä kämmenmikroja. Laite testattiin Tietokone-lehden<br />

numerossa 5/85. Ulkomitoiltaan se muistuttaa nykyisiä muistikirjamikroja.<br />

ei voinut ylläpitää pöytäkoneella.<br />

Muuten tiedon siirto<br />

sujui silläkin hyvin.<br />

Samaan aikaan Atari koetti<br />

Portfoliollaan vallata DOS-yhteensopivienmuistikirjakoneiden<br />

markkinoita. Se pystyi periaatteessa<br />

käyttämään DOSohjelmia,<br />

joskin pieni näyttö<br />

teki joidenkin ohjelmien käytöstä<br />

vaikeaa, eikä muistiakaan<br />

ollut riittävästi kunnollisten<br />

ohjelmien ajoon. Sillä saattoi<br />

kirjoittaa tekstiä kohtalaisen<br />

kelvollisesti, laskea Lotus-yhteensopivallataulukkolaskimella<br />

sekä pitää kalenteria ja<br />

osoiteluetteloa. Myös tiedonsiirto<br />

Portfolion ja pöytäkoneen<br />

välillä onnistui. Mitä lie<br />

jäänyt Atarista puuttumaan,<br />

kun kohtalaisen toimiva näppäimistökään<br />

ei riittänyt ajamaan<br />

sitä kilpailijoiden edelle.<br />

Siirryttäessä 1990-luvulle<br />

Psionin Series 3 sai kovia kilpailijoita.<br />

Esimerkiksi Sharp<br />

IQ-8500M oli muistinsa ja integroitujenmuistikirjaominaisuuksiensa<br />

puolesta hyvä<br />

muistikirja, jolla on käyttökelpoinen<br />

yhteys DOS-koneeseen<br />

ja Windowsiin, jonka tiedonhallintaohjelmiin<br />

saattoi siirtää<br />

ja tuoda tietoa. Sharpilla oli<br />

hiukan suurempia DOS-mikroja,<br />

kuten PC-3000, mutta<br />

Windows 3 tuli juuri silloin ja<br />

tuhosi näiden mikrojen mahdollis<strong>uudet</strong>.<br />

Casio pitäytyi perinteisemmässä<br />

elektronisessa muistikirjassa,<br />

jonka huippua tuolloin<br />

edusti pelkistetyimmillään SF-<br />

9500. Siinäkin voitiin tietoa<br />

siirtää tiettyjen pöytäkoneen<br />

tiedonhallintaohjelmien välillä.<br />

Mutta Casio on ollut mark-<br />

80-luvun lopulla taskumikromarkkinoilla olivat vahvoilla Casio,<br />

HP, Sharp ja Psion. Sharp ja Casio lähestyivät taskumikromarkkinoita<br />

laajennetuilla taskulaskimilla, joihin sai jopa tulostimen ja<br />

nauhamuistin.

Vertailu T A S K U U N M A H T U V A T T I E T O K O N E E T<br />

kinajohtaja vielä pienemmissä<br />

laitteissa, rannekellomuistioissa,<br />

aivan viime aikoihin<br />

saakka.<br />

Esimerkiksi DBX-100rannekelloon<br />

on saatu mahdutettua<br />

tapaamiskalenteri,<br />

puhelinmuistio ja muistilapputoiminto.<br />

Kellon käyttökelpoisuutta<br />

rajoitti ja rajoittaa<br />

edelleen muistin pienuus<br />

ja mahdottomuus siirtää tietoa<br />

pöytämikroon. Timexin<br />

Data Link korjasi tämänkin<br />

ongelman osittain, se pystyy<br />

lukemaan pöytäkoneen tietoa<br />

näytöstä - toisin päin tie-<br />

don välittäminen ei vieläkään<br />

onnistu.<br />

HP 95LX otti lähtökohdakseen<br />

laskimen, mikä onkin<br />

luonnollista laskinfirmalle.<br />

Se sisällytti Lotus 1-2-3<br />

versio 2.2:n melkein kokonaan<br />

taskuun mahtuvaan kokoon.<br />

Taulukkolaskennan<br />

tukena oli monipuolinen talouslaskentaan<br />

soveltuva laskin.<br />

Laitteen näppäimistö oli<br />

ahdas, etenkin kun mukaan<br />

oli ahdettu erillinen numeronäppäimistö.<br />

Tämä ratkaisu<br />

oli laskentaan keskittymisen<br />

vuoksi hyvä, mutta teki<br />

muistilappujen kirjoittamisen<br />

vaivalloiseksi. Koneessa<br />

saattoi ajaa myös DOS-ohjelmia,<br />

ja laitteeseen sai kaikenlaisia<br />

lisäosia aina navigointia<br />

myöten.<br />

Poqet oli markkinoille tullessaan<br />

merkittävä tuote,<br />

maailman ensimmäinen taskukokoinenMS-DOS-tietokone.Peruskokoonpanossaan<br />

Poqet sisälsi juuri ja juu-<br />

ri riittävän varusohjelmiston,<br />

jossa mikään osatekijä ei ole<br />

kovin huomionarvoinen.<br />

Muistia lisäämälle se muuttui<br />

hyvin näppäräksi DOS-koneeksi,<br />

joka kykeni ajamaan<br />

suuriakin sovelluksia aina<br />

taulukkolaskennasta alkaen.<br />

Tiedonsiirtokin pöytäkoneen<br />

kanssa sujui mukavasti.<br />

Poqetilla oli kaikki mahdollis<strong>uudet</strong><br />

kaapata markkinat.<br />

Sen näyttö oli täysikokoinen<br />

80 merkkiä 25 rivillä,<br />

ja näppäimistössä oli harvinaista<br />

kyllä skandit paikallaan.<br />

Aika ei kuitenkaan ollut<br />

Psionin läpimurtotuote tietokonemarkkinoilla oli Organisertaskutieturi.<br />

Organiser II:ta valmistetaan edelleen ja siihen voi<br />

törmätä käytännössä esimerkiksi lentokoneessa, kun tekee verovapaita<br />

ostoksia.<br />

ilmeisesti kypsä, vaikka kone<br />

sinänsä oli hyvinkin kelvollinen.<br />

Hinta kuitenkin karkotti<br />

pois monia kiinnostuneita<br />

ostajia.<br />

Kämmenmikrojen kehitys<br />

tuntuu saaneen uutta puhtia<br />

etenkin virrankulutuksen pienennyttyä<br />

kohtuulliseksi, jolloin<br />

voidaan käyttää tavallisia<br />

sauvaparistoja. Vanhoja Psioneita<br />

ja Sharpeja kymmenen<br />

vuotta sitten käyttäneille nykypäivän<br />

kämmenmikrot<br />

ovat kuin toiselta planeetalta.<br />

Samat ongelmat niitä silti<br />

edelleen vaivaavat: pieni ja<br />

himmeä näyttö ja pikkuruinen<br />

näppäimistö. Mutta toiminnaltaan<br />

ja yhteensopivuudeltaan<br />

ne ovat hienoja koneita<br />

esi-isiinsä verrattuina.<br />

Mutta ilman näitä ensiaskeleita,<br />

ilman epäonnistumisia<br />

ja pienoisia voittojakin, ei<br />

nykypäivänä olisi olemassa<br />

kämmenmikroja, joita voi<br />

käyttää niin monipuolisesti<br />

kuin tänään voi.<br />

Casio Cassiopeia A-11E<br />

Pienistä elektronisista muistikirjoistaan<br />

kokemusta hankkinut<br />

Casio siirtyi ensimmäisten<br />

joukossa Windows CE -rintamaan.<br />

Samalta valmistuslinjalta<br />

tulee myös Compaq Companion<br />

-nimellä kulkeva CE-mikro.<br />

Casiossa on muutama hyvin<br />

suunniteltu yksityiskohta. Näytön<br />

vasemmalla puolella on juuri<br />

peukalolle sopiva tila, josta<br />

kiinni pitämällä kone pysyy tukevasti<br />

käsissä. Näyttökin on<br />

kohtalaisen hyvä ja selkeä.<br />

Pitemmän käytön aikana Casion<br />

näyttö alkaa tummentua<br />

vasemmasta alakulmasta. Varsinaista<br />

ongelmaa tämä ei tuota,<br />

mutta kontrastin ero oikeaan<br />

reunaan on selvä.<br />

Casion näppäimet näyttävät<br />

muovisilta, mutta niiden toiminta<br />

on yllättävän tarkkaa.<br />

Kosketuskynän toiminta on erityisen<br />

napakka ja selkeä.<br />

Hyviä oivalluksia Casiossa<br />

tuntuu riittävän. Kalenterihälytys<br />

ilmaistaan äänimerkillä ja<br />

myös vilkkuvalla punaisella valolla.<br />

Valo on suuri, joten sen<br />

huomaa hyvin. Loppuun asti<br />

on mietitty myös valon sijoituspaikka,<br />

joka on laitteen päädyssä,<br />

joten laitetta taskussa pidettäessä<br />

se näkyy helposti. Kaikkein<br />

parasta on se, että hälytyksen<br />

saa vaimennettua laitteen<br />

ulkopuolelta erillisestä napista.<br />

Vaikka paristojen tilasta ei<br />

tulekaan muuta ilmoitusta kuin<br />

CE-mikrojen perusilmoitus, laite<br />

kertoo koska paristot on laitteeseen<br />

asennettu ja kuinka kauan<br />

laitetta on kyseisillä paristoilla<br />

käytetty. Tämä ei ole niin tehokas<br />

tapa kuin HP:n pylväs-<br />

näyttö, mutta parempi kuin ei<br />

mitään.<br />

Verrattaessa muihin CE-koneisiin<br />

Casio jää perusmallissaan<br />

häviölle lisälaitteiden suhteen.<br />

HP:n ja Philipsin tapainen<br />

telakointiyksikkö on saatavissa<br />

ainoastaan lisävarusteena, ja<br />

vaikka tavanmukainen sarjakaapeli<br />

tuleekin laitteen mukana, se<br />

ei käyttömukavuudeltaan ole läheskään<br />

telakointiyksikön veroinen.<br />

Vertailussa ollut A-11E-malli<br />

sisältää erillisen pienen liitäntäpalikan,<br />

jolla sarjakaapeli ja<br />

verkkolaite voidaan kytkeä toimintaan<br />

yhtä aikaa. Tässä mallissa<br />

tulee mukana myös ladattava<br />

akku ja kansainvälinen virtalähde,<br />

joka toimii Suomessa aivan<br />

normaalisti.<br />

Casiossa on PC-Card-paikka,<br />

mutta tietoa tuetuista korteista<br />

joutuu etsimään <strong>Internet</strong>istä.<br />

Erikoinen liitäntämahdollisuus<br />

on linkki Casion omiin digitaalikameroihin.<br />

Casio Cassiopeian tilanne on<br />

harmillisen kiharainen. Laite sinänsä<br />

on aivan hyvä, mutta<br />

maahantuojasta sen paremmin<br />

kuin laitteen hinnastakaan ei ole<br />

vielä selvyyttä. Kansainvälisten<br />

hintaluettelojen perusteella hinta<br />

on suunnilleen samaa luokkaa<br />

kuin muidenkin vertailumme<br />

CE-mikrojen.<br />

� Casio Cassiopeia<br />

A-11E<br />

Hinta: Ei tiedossa<br />

Valmistaja: Casio<br />

Maahantuoja: Ei tiedossa<br />

Lyhyesti: CE-mikrojen perustyyppi,<br />

joissa eräitä hyviä, käyttöä helpottavia<br />

yksityiskohtia. Toistaiseksi Yhdysvaltain<br />

markkinoille tehty.<br />

TIETOKONE<br />

MARRASKUU 1997 59

Vertailu T A S K U U N M A H T U V A T T I E T O K O N E E T<br />

Hewlett-Packard 320LX<br />

Windows CE -mikrojen joukossa<br />

HP pistää silmään monellakin<br />

tavalla. Sen näyttö on suurempi,<br />

joten se antaa enemmän tilaa<br />

nähdä tärkeää tietoa, ja laitteessa<br />

on tila sekä PC-Card-lisäkortille<br />

että Compact Flash -kortille.<br />

HP:n näppäimet toimivat<br />

kohtalaisen täsmällisesti, mutta<br />

kynän käyttö vaatii erityistä<br />

tarkkuutta. Haluttua kohtaa on<br />

melkein tökättävä, että laite reagoisi<br />

siihen. Virheitä sattuu tämän<br />

vuoksi aika usein. Pitemmän<br />

käytön aikana tähänkin<br />

tottuu niin, että virheiden määrä<br />

selvästi vähenee.<br />

Laitteessa on muista vertailumme<br />

CE-mikroista poiketen<br />

mahdollisuus määritellä haluttaessa<br />

osa näppäimistöstä perinteisen<br />

kaltaiseksi numeronäppäimistöksi,<br />

joka helpottaa numeroiden<br />

syöttämistä.<br />

Erikoismaininnan ansaitsee<br />

HP:n näyttö, joka on muiden<br />

CE-mikrojen näyttöä leveämpi.<br />

Esimerkiksi taulukkolaskennassa<br />

HP näyttää niin paljon enemmän<br />

tietoa, että suuremman<br />

näytön merkityksen huomaa selvästi.<br />

Suurempi näyttö on myös<br />

hyvä kalenteria tarkasteltaessa.<br />

HP:n näppäriin ominaisuuksiin<br />

kuuluu tuki suoraan tulostamiseen<br />

infrapunaportin kautta,<br />

tosin toistaiseksi vain HP:n<br />

omiin kirjoittimiin.<br />

HP:n paristojen keston näyttö<br />

on CE-joukon paras. Paristojen<br />

tyyppi voidaan määritellä,<br />

jotta niiden kestoa voi mitata.<br />

Paristojen tila osoitetaan pylväänä,<br />

josta näkee välittömästi, mikä<br />

on tilanne. Kokeilulaitteen<br />

mukana tuli brittiläinen virtalähde,<br />

joka välikappaleen avulla<br />

kytkeytyi kotimaiseen sähköverkkoon.<br />

HP tukee monia erilaisia PC-<br />

Card-lisäkortteja, ja laitteen<br />

60 TIETOKONE MARRASKUU 1997<br />

mukana tulevalla CD-levyllä<br />

luetellaan näistä useita. Uusin<br />

tieto on haettavissa <strong>Internet</strong>istä.<br />

Tuettuihin kortteihin kuuluu<br />

muun muassa verkkokortteja ja<br />

myös eräät GSM-puhelimiin sopivat<br />

modeemikortit ovat tuettujen<br />

listalla.<br />

Jostain syystä HP käynnistää<br />

sovelluksiaan hitaammin kuin<br />

muut vertailumme CE-mikrot.<br />

Mitään tarkkoja vertailuaikoja ei<br />

otettu, mutta ero on kuitenkin<br />

niin selvä, että sen huomaa.<br />

Kaiken kaikkiaan HP 320LX<br />

on juuri sellainen kuin mikron<br />

tulisi ollakin. Siitä on vaikea sanoa<br />

mitään, koska se toimii siten<br />

kuin sen tulisikin toimia.<br />

Pahaa sanottavaa ei juuri ole, ja<br />

se, mikä on hyvää, on hyvää. Tavanomaiset<br />

Windows CE -mikrojen<br />

tiedostomuotojen muutoksiin<br />

liittyvät pikku puutteet<br />

siinä on.<br />

HP 320LX on luvattu tuoda<br />

markkinoille skandinaavisilla<br />

näppäimillä varustettuna lokakuun<br />

aikana. Aikataulusta myöhästyminen<br />

on kuitenkin CEmikrojen<br />

kohdalla ollut pikemminkin<br />

sääntö kuin poikkeus.<br />

Jos suunnitelmat toteutuvat,<br />

HP saattaa suuren näyttönsä,<br />

hyvän korttitukensa ja muiden<br />

ominaisuuksiensa ansiosta hyvinkin<br />

saada merkittävän osan<br />

Windows CE -mikrojen markkinoista<br />

täällä pohjolassa.<br />

� Hewlett-Packard<br />

320LX<br />

Hinta: 5300 mk<br />

Valmistaja: Hewlett-Packard,<br />

http://www.hp.com<br />

Maahantuoja: Hewlett-Packard Oy,<br />

puh. (09) 887 21, faksi (09) 887 2277,<br />

http://www.hpfin.fi<br />

Lyhyesti: CE-mikro, jonka parhaita<br />

puolia ovat muita suurempi näyttö ja<br />

laajempi lisäkorttituki. Hyvin lupaava<br />

CE-kone, mutta toistaiseksi tehty Yhdysvaltain<br />

markkinoille.<br />

Nokia 9000 Communicator<br />

Vertailumme kotimainen tuote<br />

on Nokian GSM-puhelimen ja<br />

PDA:n yhdistelmä. Maailmallakin<br />

tunnetuksi tulleessa laitteessa<br />

yhdistyvät ensimmäistä kertaa<br />

puhelin, faksi, tekstinkäsittely,<br />

sähköposti, WWW-selain ja<br />

kalenteriominais<strong>uudet</strong>.<br />

Laite sisältää GSM-puhelimessa<br />

tavanomaisen peruspuhelinluettelon,<br />

joka osaa lukea<br />

numero- ja nimitiedot myös<br />

laitteeseen asetettavasta SIMkortista.<br />

Kämmenmikroille tyypillisesti<br />

siinä on myös osoiteluettelo,<br />

johon mahtuu muita<br />

osoitetietoja. Laite pitää kirjaa<br />

data-, faksi- ja äänipuheluista<br />

sekä yleisesti että numerokohtaisesti,<br />

joten omasta viestintäaktiivisuudesta<br />

saa halutessaan<br />

tarkan raportin.<br />

Lyhytsanomaviestien ja faksien<br />

lähetys Communicatorilta<br />

on luonnollisesti vaivatonta.<br />

Muista kännyköistä poiketen<br />

Communicator osaa myös vastaanottaa<br />

fakseja. Saapunutta<br />

faksia voi suurentaa ja pienentää<br />

näytöllä. Avattuna laite toimii<br />

myös kaiutinpuhelimena.<br />

Communicator on riittävä<br />

tekstipohjaisten palvelujen käyttöön,<br />

mutta selain on perusmallia,<br />

joten esimerkiksi pankkipalvelut<br />

pitää hoitaa pääteyhteyden<br />

kautta. WWW-sivut näkyvät<br />

muuten pienestä näytöstä yllättävän<br />

selvästi. Yhteyksiä kokeiltiin<br />

Telen GSM-verkossa ja ne<br />

sujuivat vaivattomasti GSMverkon<br />

9600 bps:n nopeusrajoituksesta<br />

huolimatta.<br />

Sähköposti osaa tavanomaiset<br />

sähköpostiominais<strong>uudet</strong>, kuten<br />

automaattisen viestitekstin lainauksen<br />

vastauksessa. Laitteen<br />

voi myös liittää kaapelilla PC:n<br />

sarjaliikenneporttiin, johon tiedot<br />

siirretään mukana seuraavalla<br />

tiedonsiirto-ohjelmalla.<br />

Communicatorin näppäimet<br />

ovat pienet ja sitä hankalammat,<br />

mitä suuremmat sormet käyttäjällä<br />

on. Virhepainalluksia<br />

Communicatorissa tulee helpommin<br />

kuin muissa vertailumme<br />

koneissa.<br />

Nokian näppäimistöltä löytyvät<br />

luonnollisesti skandinaaviset<br />

merkit, mutta ne ovat eri paikoissa<br />

kuin tavallisissa näppäimistöissä.<br />

Tästäkin aiheutuu yllättäviä<br />

hankaluuksia, niin suuri<br />

on tottumuksen voima. Laite<br />

on myös suuresta koostaan huolimatta<br />

niin hutera, että se tuppaa<br />

kaatumaan, kun painelee<br />

näytön sivussa olevia toimintonäppäimiä.<br />

Nokia Communicatorin<br />

akun tila on helppo havaita niin<br />

puhelinpuolelta kuin PDA-laitteen<br />

näytöstäkin. Valitettavasti<br />

vanhahtavaan tekniikkaan perustuva<br />

puhelinosa kuluttaa<br />

melko paljon sähköä. Näin ollen<br />

voi käydä niin, että puhuttuaan<br />

akun tyhjäksi ei pääse enää edes<br />

lukemaan kalenteriaan.<br />

PDA-laitteena Nokia 9000<br />

Communicator ei yllä kaikkien<br />

vertailumme laitteiden tasalle jo<br />

pelkästään tiedostojen yhteensopivuusongelmien<br />

takia. Mutta<br />

jos ei ole tarvetta ottaa tietoa<br />

pöytäkoneesta matkalle mukaan,<br />

se riittää ainoaksi kalenteriksi<br />

ja osoitemuistioksi aivan<br />

hyvin. Varsinkin silloin, jos sähköpostin<br />

ja web-sivujen käyttö<br />

on oleellisen tärkeää.<br />

� Nokia 9000<br />

Communicator<br />

Hinta: 5900 mk<br />

Valmistaja: Nokia, http://www.nokia.fi<br />

Maahantuoja: Nokia Mobile Phones,<br />

puh. 010 5051, faksi 010 505 5768,<br />

http://www.nokia.fi<br />

Lyhyesti:Puhelimen ja kämmenmikron<br />

yhdistelmä, jonka vahvuus on toimiva<br />

tietoliikennevalmius. Pelkistetty käsimikro<br />

on riippuvainen puhelimen akusta.

Vertailu T A S K U U N M A H T U V A T T I E T O K O N E E T<br />

Philips Velo 1<br />

Ensimmäinen asia, jonka Philipsin<br />

Windows CE -koneesta<br />

huomaa, on sen muotoilu. Koneen<br />

kansi on paljon tyylikkäämpi<br />

kuin muiden vertailumme<br />

CE-laitteiden.<br />

Velo 1:n näyttö on CE-koneiden<br />

kehnoin. Vaikka taustavalo<br />

on helppo sytyttää, se ei paljon<br />

asiaa auta. Kunnollisissa valaistusolosuhteissa<br />

näyttö näkyy paremmin.<br />

Maahantuojan mukaan<br />

Eurooppa-versioon tulee<br />

parempi näyttö.<br />

Velo 1:n soikeiksi muotoillut<br />

näppäimet eivät anna hyvää<br />

tuntumaa, joten virhepainalluksia<br />

tulee usein. Pienisormiselle<br />

käyttäjälle ne kuitenkin tuntuivat<br />

sopivan paremmin.<br />

Kosketuskynä Velossa on<br />

erinomainen, herkkä ja tarkka.<br />

Toisin kuin muissa vertailumme<br />

CE-mikroissa Velossa saa<br />

perusohjelmat käynnistettyä<br />

myös näppäinyhdistelmillä.<br />

Kalenterin hälytys ilmaistaan<br />

tarvittaessa pienenä piipahduksena<br />

ja kannen etureunassa vilkkuvana<br />

pienenä valona. Kansi<br />

on kuitenkin avattava, että vilkkuvalon<br />

saa sammutettua.<br />

Erityisen hieno oivallus Velo<br />

1:ssä on sen äänimuistio. Kannessa<br />

olevaa nappia painamalla<br />

voi käynnistää äänitallennuksen,<br />

vaikka koneessa ei olisikaan<br />

virta päällä. Lyhyen muistiinpanon<br />

tekeminen vaikka autoa<br />

ajaessa on todella helppoa. Äänen<br />

laatukin on riittävä tähän<br />

tarkoitukseen, vaikkei muuten<br />

hurraita ansaitsekaan.<br />

Velo 1:n paristojen tilaa ei voi<br />

tarkastella muutoin kuin CEmikrojen<br />

perusilmoituksella.<br />

Laite ei kerro edes sitä, kuinka<br />

kauan paristoja on käytetty ja<br />

milloin ne on siihen asennettu.<br />

Paristoihin liittyi kokeilun ai-<br />

kana yksi todella harmillinen<br />

piirre. Paristot pääsevät hiukan<br />

liikkumaan, joten virta saattaa<br />

hetkeksi katketa ja laite sammuttaa<br />

itsensä saman tien. Varsinaista<br />

tietojen menetystä tästä<br />

ei kuitenkaan aiheutunut.<br />

Laitteessa on sekä DRAM- että<br />

Flash- korttipaikka, mutta<br />

PC-Card-paikka on ainoastaan<br />

lisävarusteena saatavissa V-moduulissa.<br />

Listaa tuetuista korteista<br />

ei laitteen mukana tullut,<br />

mutta <strong>Internet</strong>istä löytyy päivitetty<br />

luettelo.<br />

V-moduulin liitäntämahdollisuus<br />

saattaa aiheuttaa Velo 1:n<br />

käyttäjälle hiukan harmia. Laitteen<br />

pohjassa olevat tartuntakourat<br />

ovat sen verran ulkonevat<br />

ja terävät, että ne tarttuvat helposti<br />

povitaskun sisuksiin. Tämä<br />

ongelma tietysti poistuu kiinnittämällä<br />

V-moduuli laitteen pohjaan,<br />

mutta silloin Velon korkeus<br />

kasvaa merkittävästi.<br />

Velo 1 on juuri julkistettu<br />

Euroopassa. Ennakkotiedot kertovat,<br />

että merkkivalikoima laajenee<br />

ja skandinaavisetkin merkit<br />

saadaan tarvittaessa suoraan<br />

näppäimistöltä. Eurooppalaisiin<br />

versioihin tulee haluttuun maahan<br />

sopiva puhelinliitin ja ohjelmalla<br />

toteutettu modeemi.<br />

Jos eurooppalaisiin malleihin<br />

luvattu GSM-yhteys saadaan<br />

kunnolla toimimaan ja näyttö<br />

todella on parempi kuin testimallissa,<br />

Velo 1 on valmiilla tietoliikenneominaisuuksillaanhyvässä<br />

asemassa.<br />

� Philips Velo 1<br />

Hinta: 5390 mk<br />

Valmistaja: Philips,<br />

http://www.velo1.com<br />

Maahantuoja: Philips Oy, puh. (09)<br />

615 800, faksi (09) 6158 0901,<br />

http://www.philips.fi<br />

Lyhyesti: CE-mikro, jonka valtteina<br />

ovat tietoliikenneyhteydet ja näppärä<br />

äänimuistio. Toistaiseksi Yhdysvaltain<br />

markkinoille tehty. Heikkolaatuinen<br />

näyttö<br />

Psion Series 3c<br />

Psion on hallinnut etenkin Brittein<br />

saarilla kämmenmikrojen<br />

markkinoita. Series 3a on ollut<br />

yhtiön suosituin malli, jolle Series<br />

3c on tuonut pätevää jatkoa.<br />

Monipuolinen perusohjelmisto<br />

ja infrapunayhteys antavat katetta<br />

tämän yhden tai kahden megatavun<br />

muistilla varustetun<br />

laitteen saamalle maineelle. Lisää<br />

mainetta saa kahdesta Solid State<br />

Disk -massamuistipaikasta.<br />

Kannen avautumisastetta ei<br />

voi säätää, vaan kansi avautuu<br />

aina kokonaan. Laitteen tasapaino<br />

on kuitenkin erinomainen,<br />

joten ainoaksi hankaluudeksi jää<br />

näytön näkyminen, koska sitä ei<br />

voi säätää valoisuuden mukaan.<br />

Laitteen taustavalo on kuitenkin<br />

varsin hyvä. Taustavalo on kahden<br />

megatavun mallissa valinnainen<br />

varuste.<br />

Psionissa siirtyminen ohjelmasta<br />

toiseen tapahtuu kirjoitusnäppäimistön<br />

yläpuolelle sijoitettujen<br />

kalvonäppäimien<br />

avulla. Tärkeimmät ohjelmat ja<br />

viimeksi avatun dokumentin saa<br />

esille niiden kautta, harvemmin<br />

käytettyihin pääsee käsiksi systeemipainikkeen<br />

avulla.<br />

Skandinaaviset merkit löytyvät<br />

Series 3c:stä, joskin näppäinyhdistelmän<br />

takaa. Näppäimistö<br />

on Psionin tapaan hyvä ja<br />

napakka, joten sillä jaksaa kirjoitella<br />

pitempäänkin.<br />

Psionille on saatavissa runsaasti<br />

erilaisia ohjelmia, vertailumme<br />

koneista selvästi eniten.<br />

Laitteeseen saa myös kiinnostavan<br />

erillisen korttiliitäntäyksikön,<br />

jonka avulla tiedonsiirto<br />

vaikkapa GSM-puhelimella sujuu<br />

kätevästi. Vaikka tällainen<br />

yksikkö lisääkin mukana kuljetettavien<br />

laitteiden määrää, se sisältää<br />

omat paristot ja säästää<br />

siksi kämmenmikron paristoja.<br />

Paristojen tila on Series 3c:ssä<br />

helposti tarkistettavissa erilaisista<br />

lukemista, joista voi päätellä<br />

kuinka kauan laitetta nykyparistoilla<br />

voi käyttää. Käytetyn ajan<br />

lisäksi saa näkyviin keskimääräisen<br />

virrankulutuksen ja toistaiseksi<br />

kulutetun virran, mikä antaa<br />

yllättävän selkeän kuvan jäljellä<br />

olevasta käyttöajasta.<br />

Psionin mukaviin erikoisuuksiin<br />

kuuluu näytöllä näkyvä<br />

maailmankartta, josta näkee kotikaupungin<br />

ja valitun vieraskaupungin<br />

kellonajat, auringon<br />

nousu- ja laskuajat, kaupunkien<br />

etäisyyden toisiinsa sekä niiden<br />

sijainnin kartalla. Laitteella on<br />

myös mahdollista tehdä lyhyitä<br />

äänimuistiinpanoja. Pikaisten<br />

tekstimuistiinpanojen tekemiseen<br />

on oma ohjelmansa, vaikka<br />

varsinaisella tekstinkäsittelyohjelmallakin<br />

se hoituisi oikeastaan<br />

yhtä helposti.<br />

Tiedonsiirto-ohjelma pöytäkoneeseen<br />

on hankittava erikseen.<br />

PsiWin-ohjelma osaa hakea<br />

tietoa monestakin ohjelmasta.<br />

Se myös muuntaa ne automaattisesti<br />

mennen tullen oikeaan<br />

tiedostomuotoon.<br />

Psion Series 3c on hyvä laite,<br />

joka alkaa kuitenkin jäädä uudempien<br />

jalkoihin nimenomaan<br />

silloin, kun halutaan yhteensopivuutta<br />

uusimpien toimistosovellusten<br />

kanssa. Pelkkänä<br />

muistikirjana, jonka tietoa voi<br />

tarvittaessa siirtää pöytäkoneeseen<br />

jatkojalostettavaksi, se<br />

puoltaa edeleen paikkaansa.<br />

� Psion Series 3c<br />

Hinta: 2990 mk/ 3450 mk/3750 mk (1<br />

Mt / 2 Mt / 2 Mt + taustavalo)<br />

Valmistaja: Psion,<br />

http://www.psion.com<br />

Maahantuoja: Anglo-Nordic Oy, puh.<br />

(09) 819 211, faksi (09) 811 338,<br />

http://www.anglo.fi<br />

Lyhyesti: Hyvä peruslaite ja tasapainoinen<br />

kokonaisuus. Kalliimman sarjan koneissa<br />

yleinen kosketusnäyttö puuttuu.<br />

PC-yhteysohjelma hankittava erikseen.<br />

TIETOKONE<br />

MARRASKUU 1997 61

Vertailu T A S K U U N M A H T U V A T T I E T O K O N E E T<br />

Psion Series 5<br />

Psionin uusimmassa lippulaivassa<br />

huomio kiinnittyy heti<br />

näppäimistöön ja sen asentoon.<br />

Kun laite avataan, näppäimistö<br />

liukuu esiin ja kallistaa samalla<br />

näytön tiettyyn kulmaan.<br />

Hankalaa on se, että näytön<br />

kallistusta ei voi säätää. Näyttö<br />

sinänsä on kämmenmikron<br />

näytöksi hyvä. Näyttöä voi zoomata.<br />

Hämärissä oloissa erittäin<br />

hyvä, joskin heikosti sirittävä<br />

taustavalaistus parantaa asiaa.<br />

Laitteen kosketuskynä on erinomaisen<br />

herkkä ja tarkka.<br />

Toinen merkillepantava uutuus<br />

Series 5:ssä ovat itse näppäimet.<br />

Ensivaikutelma kunnollisesta<br />

näppäimistöstä on niin<br />

voimakas, että kokeilu tuottaa<br />

aluksi pettymyksen.<br />

Kokonaisuutena näppäimistö<br />

on kuitenkin selvästi parempi<br />

kuin muissa vertailun kämmenmikroissa.<br />

Psioneista tutut sovellusten<br />

käynnistysnäppäimet<br />

ovat myös Series 5:ssä. Skandinaaviset<br />

merkit löytyvät näppäinyhdistelmien<br />

takaa.<br />

Hiukan CE-mikroja pienempi<br />

ja solakampi Series 5 on hyvin<br />

suunniteltu viimeistä piirtoa<br />

myöten jopa niin, että sen sarjaliitäntäkin<br />

on suojattu liukukannella.<br />

Infrapunaliitäntä on IrDAstandardin<br />

mukainen, mutta aiempien<br />

Psionien kanssa ei infrapunaliitännällä<br />

voi viestiä.<br />

Series 5 loistaa myös sovelluspuolella.<br />

On kuin siihen olisi<br />

yhdistetty Sharp ZR-5800:n ja<br />

Windows CE -mikrojen parhaat<br />

puolet. Sharpista muistuttavat<br />

laitteen piirto-ominais<strong>uudet</strong>.<br />

Tekstinkäsittely ja taulukkolaskenta<br />

ovat sikäli CE-koneiden<br />

ohjelmia edellä, että muokkausja<br />

muotoilumahdollis<strong>uudet</strong> ovat<br />

paremmat. Taulukkolaskennassa<br />

Series 5 hallitsee myös kaaviot.<br />

Lisäksi Series 5:ssä on äänimuistio,<br />

joka on Philips Velon<br />

62 TIETOKONE MARRASKUU 1997<br />

muistiota parempi käyttää ja<br />

myös äänenlaadultaan parempi.<br />

Massamuistipaikkoja laitteessa<br />

on yksi Compact Flash -korttipaikka.<br />

Sähköpostiohjelmaa ja<br />

WWW-selainta laitteen mukana<br />

ei tule, mutta ne on luvattu<br />

vuoden loppuun mennessä. Tällä<br />

hetkellä vaikuttaa siltä, että<br />

niistä joutuu maksamaan erikseen.<br />

Tietoliikenne- ja faksiohjelma<br />

laitteessa kuitenkin on.<br />

Paristojen tilaa Series 5:ssä<br />

voi tarkastella sekä virrankulutusta<br />

ilmoittavina numeroina<br />

että pylväsnäyttönä.<br />

Erillistä telakointiyksikköä<br />

laitteessa ei ole, mutta tiedonsiirto-ohjelma<br />

ja sarjaporttiin<br />

kytkettävä kaapeli kuuluvat vakiovarusteisiin.<br />

Ohjelmana on<br />

PsiWin 2, joka lisää oman My<br />

Psion -kuvakkeensa Windowsin<br />

Resurssienhallintaan.<br />

Tiedostomuotojen muunnokset<br />

siirto-ohjelma tekee automaattisesti,<br />

eivätkä skandinaaviset<br />

merkit tuota ongelmia.<br />

Schedule Plussan aikataulutietojen<br />

synkronointi Series 5:een on<br />

automaattista, mutta osoitetiedot<br />

on erikseen siirrettävä tekstitiedostona<br />

Psioniin.<br />

Series 5:lle voi ennustaa hyvää<br />

menestystä CE-mikrojen<br />

puristuksessa, olettaen että sähköposti-<br />

ja selainohjelmat eivät<br />

ole liian kalliita.<br />

Maahantuojan mukaan edullisempi<br />

neljän megatavun versio<br />

on tulossa myöhemmin.<br />

TOIMITUKSEN VALINTA<br />

� Psion Series 5<br />

Hinta: 5490 mk<br />

Valmistaja: Psion,<br />

http://www.psion.com<br />

Maahantuoja: Anglo-Nordic Oy, puh.<br />

(09) 819 211, faksi (09) 811 338,<br />

http://www.anglo.fi<br />

Lyhyesti: Psion Series 5:ssä yhdistyvät<br />

vertailun laitteiden parhaimmat puolet,<br />

nykyaikainen tekniikka, monipuoliset ohjelmat<br />

ja vertailun paras näppäimistö. Ainoa<br />

kysymysmerkki on testin aikana vielä<br />

keskeneräiset <strong>Internet</strong>-yhteysohjelmat.<br />

Psion Siena<br />

Ensimmäinen seikka, joka puolen<br />

tai yhden megatavun Psion<br />

Sienassa tulee kantta avattaessa<br />

mieleen, on se, että nyt se meni<br />

rikki. Kyse on kuitenkin normaalista<br />

avautumisesta, joka<br />

paljastaa samalla infrapunayhteyden<br />

ja sarjaportin. Väärinkäsityksen<br />

mahdollisuus lienee<br />

tullut valmistajallekin mieleen,<br />

sillä asiasta huomautetaan erikseen<br />

käyttöoppaan alussa.<br />

Infrapunayhteys on hyvin<br />

näppärä silloin, jos monella<br />

käyttäjällä on Psionin laite ja yhteisiä<br />

tietoja täytyy vaihtaa. Vertailussa<br />

kokeiltiin siirtää tietoa<br />

Psion Series 3c:hen pöytäkoneesta<br />

ja siitä taas Sienaan infrapunalinkillä.<br />

Laitteiden infrapunaportit<br />

vain vastakkain, ja<br />

valitaan siirrettävä tieto. Tieto<br />

siirtyy yhdessä hujauksessa toiseen<br />

laitteeseen ja äänimerkki<br />

kertoo siirron onnistumisesta.<br />

Uudempaan käyttöjärjestelmään<br />

perustuvan Series 5:n<br />

kanssa ei tietoja voi infrapunan<br />

kautta vaihtaa.<br />

Psionien tapaan siirtyminen<br />

ohjelmasta toiseen tapahtuu<br />

kirjoitusnäppäimistön yläpuolelle<br />

sijoitetuilla kalvonäppäimillä.<br />

Tärkeimmät ohjelmat ja<br />

viimeksi avatun dokumentin<br />

saa esille niiden kautta, harvemmin<br />

käytettyihin pääsee käsiksi<br />

systeemipainikkeen avulla.<br />

Sienassa on sellainen ylellisyys,<br />

joka muista puuttuu: erillinen<br />

numeronäppäimistö. Näppäimet<br />

ovat kuitenkin pieniä ja<br />

vievät paljon tilaa näytöltä, joka<br />

onkin sitten todella pieni. Näyttökansi<br />

on myös niin painava,<br />

että se horjuttaa koneen tasapainoa.<br />

Kun kannen asentoa ei voi<br />

säätää, se kellottaa aina avoimena.<br />

Näytössä ei ole taustavaloa.<br />

Sienasta löytyvät myös skandinaaviset<br />

merkit, joskin apu-<br />

näppäimen takaa. Näppäimistö<br />

on varsin hyvä ja tarkka.<br />

Sienasta voi sanoa melkein<br />

samaa kuin sen isoveljestä, Series<br />

3c:stä. Ohjelmatkin ovat<br />

melkein samat, vain pikamuistiinpanojen<br />

teko ja äänimuistio<br />

puuttuvat. Sienassakin yhteysohjelma<br />

pöytäkoneeseen on<br />

hankittava erikseen, mutta sama<br />

PsiWin toimii hyvin senkin<br />

kanssa.<br />

Sienan todella pienen näytön<br />

tuomia ongelmia Psion on koettanut<br />

Series 3c:n tapaan poistaa<br />

käyttämällä esimerkiksi tapaamisia<br />

kirjoitettaessa suurempia<br />

kirjaimia kuin riville muutoin<br />

mahtuisi. Tällä tavalla tapahtumat<br />

saakin moitteitta kirjoitettua<br />

muistiin. Kirjainkoon saa<br />

myös Sienassa määriteltyä itse<br />

eri sovelluksiin.<br />

Paristojen tila on Series 3c:n<br />

lailla Sienassa tarkistettavissa erilaisina<br />

lukemina, joista voi helposti<br />

päätellä, kuinka kauan laitetta<br />

voi nykyparistoilla käyttää.<br />

Sienan ulkokuori on hiukan<br />

nahkean tuntuinen. Pieni kapistus<br />

ei tällä lailla lipsahda hikisestäkään<br />

kädestä.<br />

Psion Siena on suunnattu ja<br />

suunniteltu nimenomaan pientä<br />

muistikirjaa tarvitsevalle. Se tarjoaa<br />

mahdollisuuden lisävarusteena<br />

myytävän PsiWin-ohjelman<br />

avulla ottaa pöytäkoneen<br />

tietoja mukaan ja siirtää tietoa<br />

pöytäkoneeseen. Pienikokoista<br />

laitetta tarvitsevalle Siena on hyvä<br />

valinta.<br />

TOIMITUKSEN VALINTA<br />

� Psion Siena<br />

Hinta: 1295 mk /1590 mk (512 kt /1 Mt)<br />

Valmistaja: Psion,<br />

http://www.psion.com<br />

Maahantuoja: Anglo-Nordic Oy, puh.<br />

(09) 819 211, faksi (09) 811 338,<br />

http://www.anglo.fi<br />

Lyhyesti: Pienikokoinen ja edullinen<br />

kämmenmikro, joka muistuttaa eniten<br />

perinteistä elektronista muistikirjaa.<br />

Monipuoliset ohjelmat. PC-yhteyden saa<br />

lisävarusteena.

Vertailu T A S K U U N M A H T U V A T T I E T O K O N E E T<br />

Sharp ZR-5800<br />

Sharpilla on monenlaisia elektronisia<br />

muistikirjoja jo vuosien<br />

takaa. Suomessa yhtiön hienoin<br />

tuote on kahden megatavun<br />

muistilla ja taustavalolla varustetulla<br />

kosketusnäytöllä ryyditetty<br />

ZR-5800 eli Sharp Zaurus.<br />

PC-Card-paikka, infrapunayhteys<br />

ja liitäntä pöytäkoneeseen<br />

tai muihin Sharpeihin kuuluvat<br />

myös laitteen ominaisuuksiin.<br />

Ohjelmasta toiseen siirrytään<br />

näytön kummallakin puolella<br />

olevasta näppäinpalkista, jonka<br />

kuvakkeita voi kosketuskynän<br />

lisäksi painaa sormella.<br />

Skandinaaviset merkit löytyvät<br />

näppäinyhdistelmän takaa.<br />

Näppäimistö on hiukan veltto,<br />

mutta sillä jaksaa kuitenkin kirjoittaa<br />

jonkin aikaa.<br />

Sharpin paras puoli on tietojen<br />

integrointi. Erilaisia tietoja<br />

voi sijoittaa yhteen kansioon,<br />

jolloin niiden käsittely on helppoa<br />

ja yhteenkuuluvuus selvää.<br />

Toinen hyvä asia on loppuun<br />

saakka ajateltu ja toimiva kosketusnäyttö.<br />

Näytön kulmaa voi<br />

Sharpissa säätää portaattomasti<br />

parhaan valaistuksen löytämiseksi,<br />

ja pahimmassa tapauksessa<br />

apua löytyy kohtalaisen hyvästä<br />

taustavalosta.<br />

Kosketusnäytön avulla voi<br />

kirjoittaa jopa muistilappuja,<br />

mutta tekstintunnistus ei sentään<br />

ole mahdollista. Näytölle<br />

voi myös piirtää. Valmiitakin<br />

kuvia on olemassa.<br />

Sharpista löytyy hiukan etsimällä<br />

kaikenlaisia hienoja pikkuasioita.<br />

Esimerkiksi kalenterin<br />

kuukausinäyttöön voi piirtää ja<br />

merkitä vaikkapa pienellä viivalla<br />

lomapäivät. Parhaimmillaan<br />

käyttö onkin jatkuvaa pienten<br />

käyttöä helpottavien ja selkeyttävien<br />

vinjettien löytämistä.<br />

Ongelmaksi voi Windows-<br />

käyttäjälle muodostua laitteen<br />

puutteellinen tiedonsiirto. Tekstinkäsittelyssä<br />

tieto on siirrettävä<br />

RTF-muodossa, ja taulukkolaskennassa<br />

tuorein tuettu Excelin<br />

versio on 4.0.<br />

Schedule Plus sen sijaan osaa<br />

siirtää osan tiedoistaan Sharpiin<br />

ja myös lukea tietoa siitä ilman<br />

erillisiä tiedonsiirto-ohjelmia.<br />

Tiedonsiirtoa varten täytyy<br />

hankkia lisävarusteena myytävä<br />

RuppLynx-ohjelma ja kaapeli,<br />

ellei sopivaa ole ennestään. Ohjelma<br />

toimi testissä moitteettomasti.<br />

Sharpiin on saatavilla lisäohjelmia,<br />

joiden avulla se pystyy<br />

käyttämään uudempiakin<br />

tiedostomuotoja. Tällaista kaipaisi<br />

kuitenkin jo perusmalliin.<br />

Tuetuista PC-Card-lisäkorteista<br />

on käsikirjassa lista, ja<br />

maahantuoja kertoo mitkä<br />

GSM-modeemikortit on todettu<br />

toimiviksi Sharpissa.<br />

Paristojen tilaa ei Sharpissa<br />

voi millään tarkastaa. Laite ilmoittaa,<br />

milloin paristot tulee<br />

vaihtaa, mutta muuta tietoa paristojen<br />

kulumisesta ei saa.<br />

Sharp ZR-5800 on valmistajansa<br />

pitkän perinteen arvoinen<br />

tuote. Hieno integrointi, valmiiksi<br />

ajateltu kosketusnäyttö ja<br />

mahdollisuus ottaa pöytäkoneen<br />

tietoja mukaansa tekevät siitä<br />

kovan kilpailijan Windows CE -<br />

mikroille, mutta ainoastaan, jos<br />

siihen hankkii uusimpien toimisto-ohjelmientiedostomuotoja<br />

ymmärtävän lisäohjelman.<br />

� Sharp ZR-5800<br />

Hinta: 2990 mk<br />

Valmistaja: Sharp,<br />

http://www.sharp-usa.com<br />

Maahantuoja: Perkko Oy, puh. (09)<br />

478 0500, faksi (09) 4780 5540,<br />

http://www.perkko.fi<br />

Lyhyesti: Yhteensopivuudeltaan hiukan<br />

vanhanaikaiseksi jäänyt kämmenmikro,<br />

jonka tietojen integrointi ja kynäliittymä<br />

ovat huippuluokkaa. PC-yhteysohjelma<br />

ei kuulu hintaan.<br />

U.S. Robotics Pilot 5000<br />

Jos Psion Siena on pieni, niin<br />

USR Pilot 5000 on vielä pienempi.<br />

Paidantaskuun mahtuvaan<br />

laitteeseen on saatu mahdutettua<br />

hämmästyttävä määrä<br />

toimintoja, eikä puuttuva näppäimistökään<br />

tuota kovin suuria<br />

ongelmia. Pöytäkoneyhteys on<br />

mukana vakiona, ja se onkin<br />

tarpeen, jos aikoo käsitellä suurempia<br />

tietomääriä.<br />

Pilotin kosketusnäyttö täyttää<br />

melkein koko laitteen, vain<br />

muutama nappi on sijoitettu<br />

näytön alapuolelle. Näyttö on<br />

hyvin toteutettu ja sen kontrasti<br />

riittävä, koska laitetta on kämmenellä<br />

helppo kallistaa parhaan<br />

valon saamiseksi. Näytössä<br />

ei ole taustavaloa.<br />

Kaikkia muistion toimintoja<br />

ohjataan koskettamalla näytölle<br />

ilmestyviä kuvakkeita tai sarakkeita<br />

kosketuskynällä. Kosketuskynä<br />

on erittäin hyvä ja napakka.<br />

Tekstin syöttämiseen laitteessa<br />

on Graffiti-nimellä kulkeva<br />

tekstintunnistus, jonka merkit<br />

oppii pienen harjoittelun jälkeen<br />

kirjoittamaan näytön alaosassa<br />

olevaan tunnistusalueeseen<br />

kohtalaisen tarkasti. Hankaluuksia<br />

koettaessa voi näyttöön<br />

hakea näppäimistön kuvan<br />

ja syöttää siitä vaikeat merkit.<br />

Päinvastoin kuin muut vertailumme<br />

laitteet Pilot on suunniteltu<br />

nimenomaan kalenterin<br />

ja muistikirjan korvaajaksi. Siinä<br />

on valmiina kalenteri, osoitekortisto,<br />

tehtävälista, muistikirja<br />

ja laskin. Tietoja voi ryhmitellä<br />

ja hakea eri tavalla.<br />

Lisäohjelmia Pilotiin on maailmalla<br />

saatavissa useilta valmistajilta,<br />

ja <strong>Internet</strong>istä Pilotiin<br />

löytyy shareware- ja ilmaisohjelmia,<br />

jotka ladataan Pilotin<br />

muistiin telakointiyksikön kautta.<br />

Telakointiyksikkö onkin Pilotin<br />

käyttäjälle kaikki kaikessa,<br />

koska ilman sitä vähänkin<br />

suurempien tietomäärien siirtäminen<br />

laitteeseen on käytännössä<br />

mahdotonta. Kun Pilot<br />

pannaan telakointiyksikköön ja<br />

käynnistetään tiedonsiirto, pöytäkone<br />

ja Pilot yhdenmukaistavat<br />

tietonsa automaattisesti.<br />

Telakointiin tarvittava liitin<br />

on laitteen pohjassa avoimena<br />

näkyvissä. Kokeilun aikana tämä<br />

ei tuottanut ongelmia, mutta<br />

voisi hyvin ajatella liittimen<br />

kärsivän joissain säilytysoloissa.<br />

Perusvarustuksena Pilotissa<br />

on oma ajanhallintaohjelmansa,<br />

jonne tietoa saa siirrettyä muista<br />

ohjelmista, joskin hiukan hankalasti.<br />

Jos ylläpitää kalenteriaan<br />

Pilot Desktop -ohjelmalla, ei<br />

hankaluuksia esiinny. Muiden<br />

ajanhallintaohjelmien käyttäjien<br />

on hankittava tiedonsiirto-ohjelma.<br />

USR Pilot kertoo paristojen<br />

tilan selkeällä pylväsnäytöllä aina,<br />

kun sovellusvalikko on näkyvissä.<br />

� U.S. Robotics<br />

Pilot 5000<br />

Hinta: 1990 mk<br />

Valmistaja:U.S. Robotics<br />

Maahantuoja: Microdata Oy, puh. (09)<br />

348 331, faksi (09) 3483 3209,<br />

http://www.microdata.fi<br />

Lyhyesti: Rintataskuun mahtuva laite,<br />

jossa hyvä kynäliittymä ja Graffiti-aakkosilla<br />

toimiva tekstintunnistus korvaavat<br />

näppäimistön. Lähinnä tarkoitettu<br />

kalenterin korvaajaksi.<br />

TIETOKONE<br />

MARRASKUU 1997 63

Kiintolevyt ovat olleet prosessoritehon<br />

ja muistien kasvun lisäksi<br />

ratkaisevalla tavalla erilaisten tietokonesovellusten<br />

kehityksen<br />

moottorina. Jopa satojen megatavujen<br />

ohjelmat ovat mahdollisia kun käytössä<br />

on suuria ja kohtuuhintaisia kiintolevyjä.<br />

PC-mikrojen perustekniikka ei alunperin<br />

tukenut kiintolevyjä lainkaan ja yhden levyosion<br />

suurin koko pysyi pitkään 32 megatavussa.<br />

Vasta parin viime vuoden aikana on<br />

saatu standardeja, joilla PC:n BIOS pystyy<br />

käsittelemään yli 504 megatavun levyjä. Ongelmaksi<br />

on muodostunut massiivisten tietomäärien<br />

siirtonopeus, minkä vuoksi tiedonsiirtoon<br />

on nopeassa tahdissa julkistettu<br />

toinen toistaan nopeampia siirtostandardeja.<br />

Näiden uusien standardien ja valmistustekniikan<br />

nopean kehityksen ansiosta tällä<br />

hetkellä on vaikea löytää kaupasta kiintolevyjä,<br />

joiden koko on alle kaksi gigatavua. Samalla<br />

hinta suhteessa levytilan määrään on<br />

laskenut niin, että megatavun saa mikroon<br />

nyt jo alle 50 pennillä.<br />

62 TIETOKONE MARRASKUU 1997<br />

Vertailu<br />

TEKSTI VESA TIIRIKAINEN<br />

MITTAUKSET OTTO AALTO<br />

KUVAT TIMO SIMPANEN<br />

Gigoja<br />

Gigoja<br />

Gigoja<br />

IDE-levyille<br />

IDE-kiintolevyjen kehitys on viime aikoina ollut nopeaa. Kiintolevyhankintaa<br />

harkitsevalle onkin tarjolla kaupassa edullinen valikoima useiden gigatavujen kokoisia<br />

malleja. Luvassa on uusien siirtoprotokollien ansiosta myös entistä suurempia<br />

nopeuksia. Tutkimme, mitä eroja ulkoisesti hyvin samanlaisilla yli kolmen gigatavun<br />

IDE-kiintolevyillä on.<br />

Jyrkästä hinnan laskusta ja kokojen kasvusta<br />

johtuen gigatavujen kokoiset kiintolevyt<br />

ovat mikrojen perusvarustusta. Nopea<br />

mallien uudistus vaatii merkittäviä kehityspanoksia,<br />

joihin pystyvät vain isot valmistajat,<br />

joten valmistajien lukumäärä on laskenut.<br />

Mukaan valmistajakilpaan ovat tulleet<br />

myös perinteiset tietokonevalmistajat, kuten<br />

Fujitsu ja IBM. Tutuista merkkivalmistajista<br />

ovat omilla nimillään enää markkinoilla<br />

vain Maxtor, Micropolis, Quantum, Seagate<br />

ja Western Digital.<br />

Mekaaninen asennus helppoa<br />

Ensimmäiset 70-luvun mikroissa käytetyt<br />

kiintolevyt olivat 14-tuumaisia ja PC/XT:n<br />

aikoihin ulkoisesti asennettavat kiintolevyt<br />

kahdeksan tuuman kokoisia. Kotelojen sisään<br />

rakennettiin ensin 5,25 tuuman kiintolevyjä,<br />

mutta lähes kymmenen vuotta yleisin<br />

varsinaisten pyörivien levyjen koko on ollut<br />

3,5 tuumaa.<br />

Kannettaviin mikroihin on kehitetty pienimmillään<br />

1,8 tuuman levyjä käyttäviä<br />

Mukana vertailussa:<br />

� Fujitsu MPA3035AT<br />

� Fujitsu MPA3052AT<br />

� IBM Deskstar DCAA34330<br />

� IBM Deskstar DCAA33640<br />

� IBM Deskstar DHEA34330<br />

� IBM Deskstar DHEA36480<br />

� IBM Deskstar DHEA38451<br />

� Micropolis Mustag 4550A<br />

� Quantum Bigfoot QM54335CY-A<br />

� Quantum Bigfoot QM56510CY-A<br />

� Quantum Fireball ST32A011<br />

� SamsungVG33402A<br />

� Seagate Medalist Pro ST36450A<br />

� Seagate Medalist Pro ST36451A<br />

� Seagate Medalist ST33240A<br />

� Seagate Medalist ST34342A<br />

� Western Digital Caviar AC34000<br />

� Western Digital Caviar AC35100<br />

malleja. Koko kiintolevypaketin yleisin koko<br />

on ollut pitkään jokseenkin sama kuin 3,5<br />

tuuman levykeasemilla. Kun samalla fyysisellä<br />

levykoolla tavallisin mikroissa myytävä<br />

kiintolevy oli 90-luvun alussa 40 megatavua,<br />

on vertailussamme useita yli kuuden gigatavun<br />

3,5-tuumaisia kiintolevyjä.<br />

Viime vuonna Quantum kuitenkin toi takaisin<br />

markkinoille 5,25 tuuman kiintolevyt<br />

Bigfoot-malleillaan. Mekaniikka on suuremman<br />

koon vuoksi edullisempaa ja koko laite<br />

on halvempi kuin mekaanisesti pienemmät<br />

mallit. Suuresta mekaniikan koosta johtuen<br />

siinä on pienempiä levyjä pidempi hakuaika.<br />

Kiintolevyn perusmittojen pysyminen pitkään<br />

samoina tekee helpoksi mekaanisen<br />

asennustyön, koska useimmissa koteloissa on<br />

valmiina sopivat kiinnityspaikat. Myös kiintolevyjen<br />

yleisin sähköinen johdotus on ollut<br />

AT:n ajoista saakka sama. Kun itse levykoneiston<br />

ohjaus rakennettiin kiintolevyn yhteyteen,<br />

syntyivät nykyiset IDE-levyt<br />

(Integrated Drive<br />

Electronics). Yh-<br />

I S O T K I I N T O L E V Y T<br />

dellä 40-johtimisella lattakaapelilla saadaan<br />

ohjauskomennot ja data liikkumaan periaatteessa<br />

kahteen kiintolevyyn.<br />

Useamman kiintolevyn asentaminen<br />

mikroon on jo mekaanisesti vaikeampaa. Samaan<br />

kaapeliin kytketyistä kiintolevyistä<br />

toisen on oltava isäntä ja toisen renki. Nämä<br />

valitaan kiintolevyssä olevilla siltauskytkimillä,<br />

joissa on yleensä kolme asentoa. Ongelma<br />

on se, että vanhojen kiintolevyjen siltauksista<br />

ei yleensä ole ohjeita itse levyssä ja<br />

usein käsikirjat ovat hävinneet. Osaan ongelmista<br />

saa kuitenkin avun kiintolevyvalmistajien<br />

WWW-sivuilta.<br />

Yhteen koteloon voi asentaa useamman<br />

kuin kaksi IDE-liitäntää käyttävää levyä.<br />

Tämä on helppoa uusilla Pentium-mikroilla,<br />

sillä kaikissa uusissa emolevyissä on valmiina<br />

kaksi IDE-liitintä. Vanhempaan mik-<br />

roon on hankittava alkuperäisistä levyohjaimista<br />

parannettu IDE-kortti, jossa on kaksi<br />

liitintä.<br />

Tänä syksynä markkinoille tulleet Ultra<br />

DMA -siirtotapaa käyttävät kiintolevyt vaativat<br />

emolevyn, jossa piirisarjana on Intelin<br />

430TX tai 440LX. Vanhempien koneiden<br />

PCI-väylään on asennettava erillinen Ultra<br />

DMA -ohjainkortti, jos halutaan hyödyntää<br />

Ultra DMA -siirtotapaa. Ilman ohjainkorttia<br />

ja uusia piirisarjoja levyt kyllä toimivat,<br />

mutta Ultra DMA:n etuja ei tällöin saada<br />

käyttöön.<br />

PC:n rajat rikkoutuvat<br />

Uusien isojen kiintolevyjen käyttöönoton<br />

kynnyksenä on enemmän koneen elektroniikka<br />

kuin mekaaninen asennus. PC/XTmikroissa<br />

esitelty BIOS nimittäin<br />

rajoittaa kiinto-<br />

TIETOKONE<br />

MARRASKUU 1997 63

Vertailu I S O T K I I N T O L E V Y T<br />

Lyhenteet<br />

selviksi<br />

Kiintolevyjen asentamisessa<br />

tulee vastaan suurehko joukko<br />

erilaisia lyhenteitä, joiden ymmärtäminen<br />

helpottaa levyn<br />

käyttöönottoa. Tässä luettelossa<br />

on mukana tärkeimmät<br />

lyhenteet PC-kiintolevyjen<br />

kaikilta aikakausilta.<br />

ARLL<br />

Advanced RLL eli laajennettu RLL,<br />

jolla saadaan vielä parempi datan<br />

pakkaus. 34 erilaista koodaustapaa.<br />

ATA<br />

AT Attachment, IBM PC/AT:ssa esitelty<br />

kiintolevyn liitäntätapa ohjaimeen.<br />

Yleisesti tästä käytetään<br />

myös lyhennettä IDE.<br />

ATA-2<br />

Laajennettu ATA, jonka tunnetaan<br />

myös nimillä EIDE ja FAST-ATA.<br />

ATA-3<br />

Edelleen laajennettu ATA, jossa on<br />

käytössä PIO Mode 4 ja DMA Mode<br />

2, joilla päästään siirtonopeudessa<br />

16,66 megatavuun sekunnissa.<br />

ATA-4<br />

Uusin ATA-standardi, jossa on otettu<br />

käyttöön Quantumin patentoima<br />

Ultra DMA, jolla saadaan siirtonopeuden<br />

maksimiksi 33 megatavua<br />

sekunnissa.<br />

CHS<br />

Cylinder/Head/Sector, alkuperäinen<br />

PC BIOSin levyosoitustapa, joka perustuu<br />

levyn sylintereiden, luku- ja<br />

kirjoituspäiden ja sektorien yhdistelmään.<br />

Suurin yhdistelmä 1024 x 16<br />

x 63 rajoittaa kiintolevyn osoitettavan<br />

koon 504 megatavuun.<br />

DMA<br />

Direct Memory Access eli datan siirto<br />

oheislaitteelta suoraan muistiin<br />

ilman prosessorin käyttöä. PC/XT<br />

BIOSissa kiintolevyn tiedon siirtoon<br />

varattiin DMA kanava 3. AT-mikrossa<br />

esitelty liitäntätapa ATA ei tarvitse<br />

DMA-kanavaa, mutta uusiin<br />

ATA-normeihin se on taas tullut.<br />

Käytössä on kaksi DMA-moodia, yhden<br />

ja useamman sanan DMA, joista<br />

nykyisin on käyt”ssä vain usean<br />

sanan DMA.<br />

IDE<br />

Integrated Drive Electronics, kiintolevyn<br />

liitäntätapa, jossa kiintolevyn<br />

ohjauselektroniikka on sijoitettu<br />

kiintolevyyn, jolloin vältetään<br />

ST506-liitännässä tarvittava ohjauslattakaapeli.<br />

IDEstä on 8 ja 16 bitin<br />

versiot. Yleisesti lyhennettä IDE käytetään<br />

kuitenkin nykyisen 16 bitin<br />

ATA-liitännän synonyymina.<br />

64 TIETOKONE MARRASKUU 1997<br />

Western Digitalin levyissä oli siltain, jolla levy saatiin näkymään 2,1 gigatavuisena<br />

vanhoja koneita ja niiden BIOS:ejä varten.<br />

levyjen koon 504 megatavuun.<br />

Tämän taustalla on osoitejärjestelmä,<br />

joka oli käytössä 90-luvun<br />

alkuun saakka. Rajoituksia<br />

on pyritty kiertämään kehittämällä<br />

muutaman viime vuoden<br />

aikana yhä uusia BIOS-laajennuksia.<br />

Kiintolevyllä olevan tiedon<br />

osoite lasketaan alkuperäisen<br />

PC-BIOSin mukaisesti CHSmenetelmällä<br />

eli sylinterin, luku-kirjoituspään<br />

ja sektorin<br />

avulla. Suurin sylinterimäärä on<br />

1024, päiden määrä 16 ja sektorien<br />

määrä 63. Näiden lukujen<br />

tulo rajoittaa yhden fyysisen levyn<br />

kooksi 504 megatavua.<br />

Toinen rajoitus tulee käyttöjärjestelmästä.<br />

Ensimmäiset<br />

DOSit eivät tukeneet kiintolevyjä<br />

lainkaan. Vasta vuonna 1986<br />

esitelty DOS 4.0 tuki yli 32 megatavun<br />

levyosioita. Nyt 32-bittistä<br />

osoitusta käyttävät Windowsit<br />

pystyvät käsittelemään<br />

periaatteessa jopa teratavujen<br />

kokoisia kiintolevyjä.<br />

CHS-osoitusta on laajennettu<br />

ja erilaisia kiintolevyjen käsittelytapoja<br />

on eri aikoina julkistetuissa<br />

BIOSeissa toistakymmentä<br />

erilaista. P-CHS-menettelyssä<br />

sylinterien suurin lukumäärä<br />

voi olla 65535, jolloin kiintolevyn<br />

suurin koko on 136 gigatavua.<br />

L-CHS-menettelyllä taas<br />

kasvatetaan päiden määrä<br />

255:een, jolloin suurin kiintolevyn<br />

koko on 7,84 gigatavua.<br />

Uusin osoitustapa tunnetaan<br />

lyhenteellä LBA (Logical Block<br />

Address). Siinä levyllä olevat tallennuslohkot<br />

numeroidaan<br />

juoksevalla numerolla nollasta<br />

alkaen. Monet <strong>uudet</strong> BIOSit<br />

osaavat muodostaa LBA-nume-<br />

rot sekä P-CHS:ää että L-<br />

CHS:ää käyttävistä levyistä. Valitusta<br />

yhdistelmästä riippuen<br />

kiintolevyn suurin koko on tällöin<br />

7,84 gigatavusta aina 136 gigatavuun<br />

saakka. Lisäksi eräät<br />

BIOSit eivät osaa käsitellä sylinterimäärän<br />

osoitukseen käytettäviä<br />

alkuperäisen 10 bitin jälkeisiä<br />

bittejä oikein, vaan kolmastoista<br />

bitti rajoittaa koon<br />

2,1 gigatavuun.<br />

Ennen uuden ison kiintolevyn<br />

ostoa kannattaa siis tarkistaa,<br />

että koneen BIOS tuntee<br />

LBA:n. Jos BIOS ei tätä tee, voi<br />

uudemmat Flash-BIOSit päivittää<br />

ohjelmallisesti. Viimeisenä<br />

keinona on upottaa kiintolevyn<br />

käynnistysuralle ajuriohjelma,<br />

jollaisia toimitetaan ainakin joidenkin<br />

kiintolevyjen mukana.<br />

Viimemainittu keino on epävarma,<br />

koska esimerkiksi Windows<br />

95:n uusi asennus tyhjentää<br />

käynnistysuran eikä iso kiintolevy<br />

tällöin välttämättä toimi.<br />

Isojen levyjen monet<br />

standardit<br />

Ensimmäisten PC/XT-mikrojen<br />

kiintolevyissä käytettiin liitäntätapana<br />

Seagaten kehittämää<br />

ST506-standardia. Siinä kiintolevyyn<br />

meni nykyisen IDE-standardin<br />

tapaan 40-johtiminen<br />

datajohto ja kapeampi ohjaussignaaleja<br />

siirtävä lattajohto.<br />

PC/AT:n myötä esiteltiin<br />

kiintolevyt, joissa ohjauselektroniikka<br />

oli itse levyn yhteydessä.<br />

Tästä tulee kiintolevyjen liitäntätavan<br />

lyhenteeksi vakiintunut<br />

IDE eli Integrated Drive Electronics.<br />

Oikeampi liitäntätavan lyhenne<br />

on ATA, AT Attachment<br />

eli AT-liitäntä.<br />

Alkuperäisen<br />

ATAn mukaan<br />

yhteen kiintolevyohjaimeen<br />

voi<br />

kytkeä vain yhden<br />

ATA-kaapelin,<br />

jossa on korkeintaan<br />

kaksi kiintolevyä.<br />

Tätä rajoitetta<br />

on kierretty<br />

kahdella eri tavalla:<br />

laajentamalla<br />

ATA-standardia<br />

tai käyttämällä<br />

toista standardia.<br />

ATA-standardi<br />

on nykyisin Amerikanstandardointijärjestö<br />

AN-<br />

SIn käsialaa. Ensimmäinenlaajennus<br />

oli ohjain,<br />

jossa on paikka kahdelle liitäntäjohdolle.<br />

Tämä ATA-2 tunnetaan<br />

valmistajan mukaan EIDEnä<br />

(Western Digital) tai Fast-<br />

ATAna (Quantum).<br />

Uusimmassa ATA-4-standardissa<br />

on kiinnitetty erityistä<br />

huomiota suurempiin siirtonopeuksiin.<br />

Standardin määrittämä,<br />

joskin Quantumin patentoima<br />

Ultra DMA pystyykin nykytekniikalla<br />

33 megatavun sekuntinopeuteen,<br />

kun alkuperäinen<br />

ATA pystyy korkeintaan 4,1<br />

megatavuun sekunnissa.<br />

Ultra DMA:n perusajatus on<br />

nostaa yhdellä levyn kellojaksolla<br />

siirrettävä tietomäärä kaksinkertaiseksi<br />

ja standardi mahdollistaa<br />

periaatteessa suuremmatkin<br />

nopeudet kuin 33 megatavua<br />

sekunnissa, kunhan kiintolevyjen<br />

koneistot toimivat nykyistä<br />

nopeammin. Käytännössä<br />

ensimmäiset Ultra DMA -kiintolevyt<br />

ovat siirtonopeudeltaan<br />

vain noin kymmenen prosenttia<br />

nopeampia kuin vastaavaa mekaniikkaa<br />

käyttävät aikaisemman<br />

ATA-3-standardin mukaiset<br />

laitteet.<br />

Toinen mahdollinen kiintolevyjen<br />

liitäntästandardi on<br />

SCSI, jossa yhteen kaapeliin voidaan<br />

ketjuttaa seitsemän laitetta.<br />

Tämä on käytössä Macintosheissa,<br />

mutta PC-puolella suosio<br />

ei ole yhtä suuri, koska SCSIohjaimet<br />

ovat ATAn vaatimaa<br />

kalliimpia. PC-mikroissa SCSI<br />

on kuitenkin käytössä kaikissa<br />

RAID-levystöissä, tehokkaissa<br />

työasemissa ja suurimmassa<br />

osassa palvelimia.<br />

Levyn hukkatila<br />

kasvaa<br />

Todella isoilla levyillä DOS ja

Vertailu I S O T K I I N T O L E V Y T<br />

Windows hukkaa FAT-tiedostojärjestelmän<br />

(File Allocation<br />

Table) vuoksi rajusti levytilaa.<br />

Tämä johtuu siitä, että alkuperäinen<br />

FAT käyttää kiinteän mittaisten<br />

varausyksikköjen osoitukseen<br />

16 bittiä, jolloin näiden<br />

yksikköjen enimmäismäärä on<br />

yhdellä levyosiolla 65536.<br />

FATia käytettäessä isoilla levyillä<br />

on siksi pakko kasvattaa<br />

varausyksikköjen kokoa niiden<br />

määrän sijasta tai vaihtoehtoisesti<br />

iso levy on jaettava useampiin<br />

osioihin.<br />

Esimerkiksi yhden gigatavun<br />

kokoista levyosiota käytettäessä<br />

yhden varausyksikön koko on<br />

16 kilotavua. Tästä seuraa se, että<br />

pienet, muutaman tavun mittaiset<br />

tiedostotkin varaavat tilaa<br />

aina vähintään 16 kilotavua ja<br />

samanlaista hukkatilaa jää lähes<br />

jokaisen tiedoston perään.<br />

Muutaman tuhannen tiedoston<br />

osiossa voi tästä syystä olla hukkatilaa<br />

jopa kymmeniä megatavuja.<br />

Ongelma kasvaa sitä suuremmaksiä<br />

mitä suurempia levyosioita<br />

käytetään.<br />

Asian voi korjata vaihtamalla<br />

käyttöjärjestelmään sisältyvä tiedostojärjestelmä<br />

toiseksi. Microsoft<br />

onkin kehittänyt perinteiseen<br />

Windowsiin uuden 32-bittisen<br />

tiedostojärjestelmän FAT32.<br />

Tässä järjestelmässä varausyksikköjen<br />

koko on vakio (512 tavua)<br />

ja määrä on periaatteessa rajoittamaton,<br />

joten hukkatilaa ei juuri<br />

synny. FAT32 ei kuitenkaan<br />

toimi kaikkien kiintolevyä suoraan<br />

ohjaavien ohjelmien kanssa.<br />

Isojen kiintolevyjen aikaan<br />

kirjoitetut Windows NT ja OS/2<br />

sisältävät tiedostojärjestelmiä,<br />

joissa käytetään vaihtuvamittaisia<br />

varausyksikköjä. Windows<br />

Kuvassa testin fyysisesti suurin (Quantum Bigfoot) ja pienin (Seagate<br />

Medalist Pro) levy. Molempien kapasitetti on kuitenkin sama, 6,5 gigatavua.<br />

NT:n tiedostojärjestelmä NTFS<br />

(NT File System) ja OS/2:n<br />

HPFS (High Perfocmance File<br />

System) eivät ole yhteensopivia<br />

aikaisemman FATin tai toistensa<br />

kanssa.<br />

Ongelma ei välttämättä ole<br />

suuri, koska isoja levyjä saa yhä<br />

halvemmalla. Useissa tapauksissa<br />

on varmasti vaivattomampaa<br />

käyttää isoja levyosioita ja tuttua<br />

DOSia tai Windowsia sen sijaan,<br />

että kikkailisi useiden levyosioiden<br />

tai uuden käyttöjärjestelmän<br />

kanssa.<br />

Mikron suorituskyky<br />

riippuu kiintolevystä<br />

Monet nykyiset ohjelmat käyttävät<br />

niin suuria tiedostoja, että ne<br />

eivät mahdu kerralla muistiin.<br />

Tällöin joudutaan käyttämään<br />

kiintolevyä välimuistina. Siksi<br />

kiintolevy ja sen yhteydessä nopeutuskeinot<br />

vaikuttavat käytännössä<br />

tietokoneen suorituskykyyn<br />

useimmiten paljon<br />

enemmän kuin esimerkiksi prosessorin<br />

nopeus.<br />

Hyvin organisoidulla kiintolevyllä<br />

isommat tiedostot ovat<br />

yhtenäisinä levyalueina, jolloin<br />

hakunopeus vaikuttaa vain tiedoston<br />

ensimmäisen varausyksikön<br />

hakuaikaan. Kiintolevyjen<br />

fyysisten hakunopeuksien<br />

erot ovat nykyisin pieniä. Nopeudet<br />

liikkuvat yleensä yhdeksän<br />

ja 14 millisekunnin välillä ja<br />

siksi hakunopeuksien erot eivät<br />

juuri vaikuta suorituskykyyn<br />

käytännön sovelluksissa, kuten<br />

tekstinkäsittelyssä tai taulukkolaskennassa.<br />

Hakuaikaa voi nopeuttaa jopa<br />

useita kertaluokkia erilaisten<br />

välimuistiratkaisujen avulla.<br />

Käytännössä eri kiintolevyjen<br />

erot ovat tässäkin suhteessa pienet,<br />

koska ohjelmallisten välimuistien<br />

kuten Microsoftin<br />

Smartdriven nopeus on useissa<br />

tapauksissa parempi kuin kiintolevyjen<br />

yhteyteen rakennetut<br />

Kuvassa nykyaikaiselle IDE-levylle ominainen liityntä. Vasemmalta lukien: IDE-liitin, siltaimet sekä virransyöttö.<br />

Siltauksien kytkennät on painettu levykotelon yläpinnalle. Tässä levyssä siltaimet ovat hankalasti<br />

sijoitettuna syvennykseen, josta niihin tarttuminen vaatii työkaluja.<br />

EIDE<br />

Enhanced IDE, Western Digitalin julkaisema<br />

laajennus IDE-liitäntään.<br />

Mahdollistaa LBA-osoituksen ja neljän<br />

kiintolevyn liitännän yhteen ohjaimeen.<br />

ESDI<br />

Enhanced Small Device Interface,<br />

Maxtorin 80-luvun alkupuolella kehittämä<br />

parannus ST506:een, jossa<br />

levyllä olevan datan koodauselektroniikka<br />

on sijoitettu kiintolevyyn.<br />

Saman näköiset kaapelit, mutta erilaiset<br />

signaalit kuin ST506:ssa.<br />

Fast-ATA<br />

Quantumin ja Seagaten käyttämä<br />

nimitys heidän ATA-2-määritysten<br />

mukaisista kiintolevyistään.<br />

Landing zone (LZ)<br />

Laskeutumisalue, johon kiintolevyn<br />

luku- ja kirjoituspäät siirretään lepotilassa<br />

levypinnan vaurioiden välttämiseksi.<br />

Nykyisissä kiintolevyissä<br />

automaattinen toiminto, yleisesti<br />

vielä 80-luvun lopulla tarvitsi ajaa<br />

erillinen pysäköintiohjelma.<br />

L-CHS<br />

Logical CHS, looginen CHS, jossa luku-<br />

ja kirjoituspäiden määrä on kasvatettu<br />

16:sta 256:eenä jolloin suurin<br />

levykoko on 1024 x 256 x 63 eli<br />

7,84 gigatavua.<br />

LBA<br />

Logical Block Address. Kiintolevyn<br />

osoitustapa, jossa levylohkot numeroidaan<br />

juoksevalla loogisella numerolla<br />

alkaen nollasta. Tekee mahdolliseksi<br />

136 gigatavun levykoon<br />

ATA-liitännällä.<br />

MBR<br />

Master Boot Record. Käynnistystietue<br />

eli levyn ositustaulukko, joka<br />

luodaan FDISK-ohjelmalla. Tästä voi<br />

olla myös osoite muita ositustaulukkoja<br />

sisältäviin tietueisiin. Joidenkin<br />

isojen kiintolevyjen ajuriohjelmat sijoitetaan<br />

MBR:ään.<br />

MFM<br />

Modified Frequency Modulation, levyllä<br />

olevan datan koodaustapa,<br />

jossa käytetään taajuusmodulaatiota<br />

ja 17 sektoria uralla. Käytössä<br />

vieläkin levykkeillä sekä XT- ja ATmikroissa.<br />

P-CHS<br />

Physical CHS, fyysinen CHS, jossa<br />

sylinterien määrä on kasvatettu<br />

1024:stä 65535:eenä jolloin suurin<br />

levykoko on 65535 x 16 x 63 eli 136<br />

gigatavua.<br />

PreComp<br />

Precompensation eli menettely, jolla<br />

kiintolevyn elektroniikka kompensoi<br />

levyllä olevien vastakkaiseen suuntaan<br />

magnetoituneiden alueiden<br />

ajan mukana tapahtuvan siirtymän<br />

toisiaan kohden. Jos tällaista menettelyä<br />

ei olisi, voisi levy tulla ajan<br />

myötä lukukelvottomaksi.<br />

TIETOKONE<br />

MARRASKUU 1997 65

Vertailu I S O T K I I N T O L E V Y T<br />

fyysiset välimuistit. Erikoistapauksena<br />

mainittakoon peilattuja<br />

levypareja käyttävät RAIDlevystöt.<br />

Niiden ohjauselektroniikka<br />

ja välimuistit pudottavat<br />

näiden levystöjen hakunopeudet<br />

huonoimmillaankin selvästi alle<br />

parhaiden IDE-asemien.<br />

Paljon suurempi suorituskykyero<br />

kuin välimuisteissa syntyy<br />

käytännössä kiintolevyjen siirtonopeuksista.<br />

Tässä vaikuttaa<br />

käytännössä monta eri tekijää.<br />

Ensimmäisessä ATA-standardissa<br />

tiedot siirrettiin ohjelman<br />

avulla kiintolevyltä ensin prosessorille<br />

ja sieltä tietokoneen<br />

muistiin. Tämä PIO-siirtotapa<br />

rasittaa kuitenkin prosessoria<br />

runsaasti ja siksi uusissa kiintolevyissä<br />

on siirrytty DMA:han<br />

eli suoraan muistiosoitukseen,<br />

jossa tiedot siirretään kiintolevyltä<br />

muistiin ilman käyntiä<br />

prosessorissa. Uudet kiintolevyt<br />

eivät eroa tässäkään suhteessa<br />

merkittävästi toisistaan, mutta<br />

esimerkiksi viisi vuotta vanhan<br />

kiintolevyn siirtonopeus saattaa<br />

olla vain neljäsosa nopeimmista<br />

nykyisistä ja sen kyllä huomaa.<br />

66 TIETOKONE MARRASKUU 1997<br />

Miten valita?<br />

Uuden kiintolevyn valinta on<br />

ostajan kannalta varsin helppoa,<br />

jos käytössä on uusi Pentiummikro.<br />

Liitäntänä on poikkeuksetta<br />

IDE ja <strong>uudet</strong> emolevyt antavat<br />

mahdollisuuden käyttää<br />

neljääkin samanaikaista kiintolevyä.<br />

Kannattaa kuitenkin tarkistaa,<br />

että kiintolevyt toimivat nykyisen<br />

koneen BIOSilla. Ongelmia<br />

tulee helposti myös, jos yrittää<br />

kytkeä samaan kaapeliin peräkkäin<br />

uuden ja kymmenkunta<br />

vuotta vanhan kiintolevyn.<br />

Kun kiintolevyjen liitäntätavat<br />

ovat samanlaisia ja suorituskykyerot<br />

pienet, muodostuvat<br />

tärkeimmiksi valintatekijöiksi<br />

hinta ja fyysinen koko.<br />

Hinnat muuttuvat melkein<br />

päivittäin, joten tarjouksia kannattaa<br />

seurata. Hinnaltaan<br />

edulliset ja pienempiä levyjä<br />

hiukan hitaammat Quantumin<br />

5.25-tuumaiset Bigfoot-mallit<br />

eivät ehkä mahdu jokaiseen<br />

mikroon.<br />

Toimituksen valinta<br />

■ Seagate Medalist Pro ST36451A ja<br />

ST36450A<br />

Seagaten molemmat 6,5 gigatavuiset levyt ovat suorituskyvyltään<br />

testin voittajia lähes identtisillä suoritusarvoilla. Levyt<br />

ovat periaatteessa samanlaisia, toinen on perinteinen ja<br />

toinen Ultra DMA. Levyjen mukana seuraa DiskWizard-ohjelmisto<br />

sekä käyttöohjeet.<br />

■ IBM Deskstar DHEA-36480<br />

IBM:n 6,5 gigatavun Ultra DMA -levy on teknisesti oivallinen<br />

toteutus. Levy on kaiken kaikkiaan erinomainen valinta<br />

suorituskykyistä levyä etsiville. IBM luottaa selkeisiin, itse<br />

levyyn painettuihin kytkentäohjeisiin perinteisten käyttöohjeiden<br />

sijaan.<br />

■ Fujitsu MPA3052ATU<br />

Fujitsu osallistui testiin kahdella mallilla, joista suurempi 5,2<br />

gigainen Ultra DMA -levy nousi kärkijoukkoon suorituskykynsäkin<br />

puolesta. Kun hinta vielä on kohdallaan, on valinta<br />

helppo.<br />

■ Quantum Bigfoot CY6540A<br />

Bigfoot ei suorituskyvyllään yllä aivan vertailun parhaiden<br />

levyjen rinnalle. Levy on hyvä valinta runsaasti edullista kiintolevytilaa<br />

etsivälle.

Vertailu I S O T K I I N T O L E V Y T<br />

Kiintolevyjen 15 vuotta<br />

1982<br />

IBM PC-DOS 2.0 toi PC-mikroihin<br />

hakemistot, jolloin eri<br />

valmistajat myivät kotelon ulkopuolisia<br />

kiintolevyjä. Mitään<br />

vakioituja liitäntätapoja ei<br />

ollut.<br />

Mikroihin myytiin kahdeksan<br />

tuuman levyillä varustettuja<br />

”Winchestereitä”, esimerkiksi<br />

Tietokoneen ensimmäisessä<br />

numerossa Findip mainosti<br />

tällaista 24 megatavun<br />

laitetta hintaan 19 800 markkaa.<br />

1983<br />

PC/XT: 5 megatavun ST506 ja<br />

10 megatavun ST412. Suurin<br />

yhden kiintolevyn teoreettinen<br />

koko 32 megatavua. Esimerkiksi<br />

Tallgrassin 6,25 megatavun<br />

”kovalevyasema”<br />

maksoi vuoden lopulla erikseen<br />

ostettuna 24 560 markkaa.<br />

1984<br />

PC/AT: ATA, tuki neljälletoista<br />

10-112 megatavun kiintolevytyypille.<br />

PC/MS-DOS 3.3,<br />

jonka avulla yksi fyysinen kiintolevy<br />

voitiin jakaa useampaan<br />

enintään 32 megatavun osioon.<br />

Puhuttiin edelleen yleisesti<br />

Winchestereistä ja esimerkiksi<br />

kotimainen Nokia<br />

PC:n sai varustettuna 5-15<br />

megatavun tällaisella kiintolevyllä<br />

hintojen ollessa 42 000-<br />

58 300 markkaa.<br />

1985<br />

PC/MS-DOS 4.0, jossa tuki yli<br />

32 megatavun kiintolevyille.<br />

Tietokone-lehti esitteli 30 ”yhteensopivaa”<br />

mikroa ja joukon<br />

niiden oheislaitteita. Perusvarustuksena<br />

useimmissa mikroissa<br />

oli 10 megatavun kiintolevy.<br />

Erillislaitteet olivat kovissa<br />

hinnoissa, esimerkiksi 30 megatavun<br />

Control Data CDC<br />

Storage Master levymuisti<br />

maksoi ohjaimineen 38 566<br />

markkaa.<br />

1986<br />

Mikrojen levytiloja laajennettiin<br />

yleisesti ”kovalevykorteilla”,<br />

joissa kiintolevy oli rakennettu<br />

suoraan laajennusväylään<br />

asennettavaan korttiin.<br />

Tietokone-lehtikin oli asialla<br />

kun Osmo A. Wiio kirjoitti<br />

kokemuksistaan korttikovalevyn<br />

käyttöönotossa muun<br />

muassa että ”On kutakuinkin<br />

turhaa käyttää esimerkiksi<br />

IBM:n Top View tai Microsoftin<br />

Windows -tyyppisiä ohjelmia<br />

ilman kovalevyä”.<br />

IBM esitteli PS/2:n ja pyrki<br />

uuden väyläratkaisun lisäksi<br />

käyttämään Maxtorin jo 80luvun<br />

alkupuolella kehittämää<br />

ST506:n parannettua versiota<br />

ESDIä, joka ei kuitenkaan<br />

yleistynyt. Myöhemmin IBM<br />

siirtyi PS/2:ssa SCSI-kiintolevyihin,<br />

jotka eivät ole yleistyneet<br />

PC-laitteissa lähinnä ohjaimista<br />

tulevan lisähinnan<br />

vuoksi.<br />

Tietokoneen helmikuun<br />

numerossa oli lehden ensimmäinen<br />

kiintolevyjen vertailu,<br />

jossa oli mukana 11 ”korttikovalevyä”,<br />

kooltaan 10-30 megatavua.<br />

Näiden laitteiden<br />

hinnat vaihtelivat välillä 4950-<br />

9000 markkaa.<br />

1988<br />

Erikseen myytävien kiintolevyjen<br />

hinnat olivat laskeneet<br />

huomattavasti ja varsin isojakin<br />

levyjä myytiin. Peruskoko<br />

kiintolevyille oli 40 megatavua<br />

ja sellaisen sai hintaan 2000-<br />

4000 markkaa. Suurista levyistä<br />

esimerkiksi Miniscriben 380<br />

megatavun malli maksoi 15<br />

990 markkaa.<br />

1992<br />

Vielä vuoden alussa tavallinen<br />

kiintolevyn peruskoko oli 40<br />

megatavua, mutta vuoden<br />

loppupuolella <strong>uudet</strong> valmistustavat<br />

ja vakioituminen PCtyyppisissä<br />

mikroissa ATA-liitäntään<br />

kasvattivat tavalliseksi<br />

levykooksi 200 megatavua.<br />

1993<br />

Tietokone julkaisi tammi-<br />

1987<br />

kuussa ensimmäisten varsinai-<br />

KIINTOLEVYTILAN HINTAKEHITYS 1982-97<br />

300 2000 15001600 4000 300<br />

250<br />

200<br />

150<br />

100<br />

247<br />

115<br />

75<br />

50<br />

38<br />

23 20<br />

9,4<br />

3,3 2,6 0,9 0,6<br />

0<br />

1982 19831984 19851986198719881989 19901991199219931994 19951996 1997<br />

Kiintolevyn hinta/kapasiteetti muuttuu logaritmisesti. Kuvassa on<br />

kunakin aikana mikron mukana tulevan perustasoisen kiintolevyn<br />

megatavun markkamääräisen hinnan kehitys markoissa.<br />

sen kiintolevyvertailun nimellä<br />

”Nopeat ja tilavat kiintolevyt”.<br />

Näille 200-250 megatavun<br />

kiintolevyille ei saatu merkittäviä<br />

eroja, joten toimituksen<br />

valintaa ei tehty. Hinnat<br />

olivat välillä 4000-4500 markkaa.<br />

1995<br />

Toinen kiintolevyvertailu julkaistiin<br />

Tietokoneen maaliskuun<br />

numerossa nimellä ”Uudet,<br />

isot IDEt”. 500 megatavun<br />

levyistä toimituksen valinnan<br />

ansaitsivat Maxtor 7546AT ja<br />

Seagate ST5660A, joiden hinnat<br />

olivat 1390 ja 1890 markkaa.<br />

Mikron peruskiintolevyn<br />

koko siis kymmenkertaistuu<br />

nykyvauhdilla noin viidessä<br />

vuodessa ja siten 20 gigatavua<br />

saavutetaan vuonna 2002.<br />

Kymmenen vuoden kuluttua<br />

kiintolevyn peruskoko on jo<br />

200 gigatavua. Mitä silloin<br />

pystymmekään tekemään!<br />

PIO<br />

Programmed Input/Output, tavallisin<br />

PC:ssä käytetty tietojen siirtotapa,<br />

jossa tiedot siirretään oheislaitteesta<br />

prosessorin kautta muistiin.<br />

Yksinkertaisimmillaan PIO sitoo yhden<br />

keskeytyksen yhtä siirrettävää<br />

sektoria kohden, mutta nykyisin<br />

käytetään jopa PIO 16 -asetusta,<br />

jossa yhden keskeytyksen aikana<br />

siirretään 16 sektoria.<br />

PIO mode<br />

ATA-standardi määrittelee viisi erilaista<br />

PIO-moodia, jotka numeroidaan<br />

0..4. Mitä isompi numero, sitä<br />

lyhempi on yhden keskeytyksen aika<br />

ja kääntäen sitä suurempi siirtonopeus.<br />

Esimerkiksi PIO mode 0 -tasolla<br />

suurin siirtonopeus on 3,33<br />

megatavua sekunnissa ja PIO mode<br />

4 -tasolla 16,67 megatavua sekunnissa.<br />

RLL<br />

Run Length Limited, levyllä olevan<br />

datan koodaustapa, jolla saadaan<br />

pakatuksi dataa levylle noin kaksinkertainen<br />

määrä MFM-koodaukseen<br />

verrattuna. Käytetään sekä ATA- että<br />

SCSI-kiintolevyissä. 24 erilaista<br />

pakkaustapaa.<br />

SCSI<br />

Small Computer Systems Interface,<br />

amerikkalaisen standardointijärjestö<br />

ANSIn hyväksymä liitäntätapa pienten<br />

tietokoneiden oheislaitteille. Liitäntä<br />

mahdollistaa seitsemän laitetta<br />

ketjutettuna yhteen liitäntään.<br />

Käyt”ssä kaikissa Macintosheissa ja<br />

RAID-levystöissä.<br />

ST506/412<br />

Ensimmäinen PC-mikrojen yleinen<br />

liitäntästandardi, joka julkaistiin<br />

IBM PC/XT:ssä Seagate Technologyn<br />

5 megatavun ja 10 megatavun levymalleille<br />

ST506 ja ST412. Vaatii erilliset<br />

lattajohdot datalle ja kiintolevyn<br />

ohjaukselle.<br />

Ultra DMA<br />

Uusin Quantumin patentoima ATAlevyjen<br />

siirtoprotokolla, jolla siirretään<br />

yhden kellojakson aikana aikaisempiin<br />

verrattuna kaksinkertainen<br />

määrä tietoa. Uutena on myös<br />

tiedon siirron aikainen CRC-tarkistus,<br />

joka vähentää siirtovirheitä.<br />

Käytetään myös nimityksiä Ultra-<br />

ATA ja suurimman siirtonopeuden<br />

mukaista nimitystä Ultra-DMA/33.<br />

Vaatii toimiakseen ohjaimen, joka<br />

tukee Ultra DMA:ta.<br />

TIETOKONE<br />

MARRASKUU 1997 67

Vertailu I S O T K I I N T O L E V Y T<br />

Ultra DMA:lla vain hieman lisää nopeutta<br />

Kiintolevyjä testattiin Soyo<br />

5TT5- sekä Abit AX5-Pentium -<br />

emolevyillä, joka on varustettu<br />

Ultra DMA -tiedonsiirtokäytäntöä<br />

tukevalla Intelin 430TXpiirisarjalla.<br />

Näiden emolevyjen<br />

BIOS tukee Ultra DMA:ta. Prosessoriksi<br />

valitsimme 200 megahertsisen<br />

Pentium MMX -prosessorin.<br />

Muistia kokoonpanossa<br />

oli 32 megatavua. Kiintolevyt<br />

testattiin IDE-väylässä yksin,<br />

mikron CD-ROM-asema oli<br />

kytkettynä toiseen väylään häiriöiden<br />

välttämiseksi.<br />

Kukin kiintolevy osioitiin<br />

kahteen yhtä suureen, yhden<br />

gigatavun kokoiseen osioon,<br />

joista toinen sijaitsi vapaan alueen<br />

alussa ja toinen levyn lopussa.<br />

Näin pyrittiin saamaan vertailukelpoisia<br />

tuloksia sekä levyjen<br />

ulko- että sisäreunoilta. Levyt<br />

formatoitiin ja niille asennettiin<br />

Windows 95 -käyttöjärjestelmä.<br />

C-osiolle asennettiin<br />

Ziff-Davisin testit, MS Access,<br />

Tietokonelehden omat vakiotestit<br />

sekä joukko tätä vertailua<br />

varten kehitettyjä kiintolevytestejä,<br />

jotka asennettiin myös<br />

D-osiolle. Asennusten jälkeen<br />

kukin kiintolevy eheytettiin ja<br />

asetukset tarkistettiin.<br />

Ziff-Davisin Winbench-testeistä<br />

valittiin muutamia kiintolevyn<br />

tiedonsiirtonopeutta mittaavia<br />

testejä, joita ajettiin sekä<br />

suurilla että pienillä tiedostoilla.<br />

Tietokonelehden vakiotesteihin<br />

kuuluvalla Access-tietokantatestillä<br />

pyrittiin selvittämään<br />

kunkin levyn nopeutta todellisessa<br />

sovelluskäytössä. Tätä vertailua<br />

varten kehitetyt kiintolevytestit<br />

mittasivat levyn luku- ja<br />

kirjoitusnopeutta sen sisä- ja<br />

ulkokehällä. Testeissä sekä pelkästään<br />

luettiin levyltä että kirjattiin<br />

luettuja tietoja toiseen<br />

hakemistoon.<br />

Hiljaiset ja helposti<br />

asennettavat<br />

Nykyiset kiintolevyt ovat hiljaisia<br />

verrattuna muutaman vuoden<br />

takaisiin edeltäjiinsä. Kullakin<br />

merkillä on tyypillinen naksuntansa,<br />

joka ei yleensä häiritse.<br />

Ongelmia vähäinen ääni<br />

saattaa tuottaa sikäli, ettei kiintolevyntoimintaa<br />

havaitse<br />

muusta kuin merkkivalosta.<br />

Kiintolevyjen asennus oli on-<br />

68 TIETOKONE MARRASKUU 1997<br />

Seagate Medalist Pro ST36451A<br />

Seagate Medalist Pro ST36450A<br />

IBM Deskstar DHEA-36480<br />

IBM Deskstar DHEA-38451<br />

IBM Deskstar DHEA-34330<br />

Fujitsu MPA3052ATU<br />

IBM Deskstar DCAA-33640<br />

Western Digital Caviar AC35100<br />

IBM Deskstar DCAA-34330<br />

Fujitsu MPA3035ATU<br />

Micropolis Mustang 4550A<br />

Quantum Fireball ST32A011<br />

Western Digital Caviar AC34000<br />

Samsung VG33402A<br />

Seagate Medalist ST34342A<br />

Quantum Bigfoot CY6540A<br />

Seagate Medalist ST33240A<br />

Quantum Bigfoot CY4320A<br />

0 60 120 180 240 300<br />

sekuntia<br />

Access-testi on tietokantatesti, jossa käytetään 16 megatavun suuruista<br />

tietokantaa. Testi kuvaa todellista tilannetta käytettäessä levyintensiivistä<br />

sovellusta. Testin suoritusajat on ilmoitettu sekunneissa.<br />

Nopeimman ja hitaimman levyn ero on peräti 77 sekuntia.<br />

Seagate Medalist Pro ST36451A<br />

Seagate Medalist Pro ST36450A<br />

IBM Deskstar DHEA-36480<br />

IBM Deskstar DHEA-38451<br />

IBM Deskstar DHEA-34330<br />

Fujitsu MPA3052ATU<br />

IBM Deskstar DCAA-33640<br />

Western Digital Caviar AC35100<br />

IBM Deskstar DCAA-34330<br />

Fujitsu MPA3035ATU<br />

Micropolis Mustang 4550A<br />

Quantum Fireball ST32A011<br />

Western Digital Caviar AC34000<br />

Samsung VG33402A<br />

Seagate Medalist ST34342A<br />

Quantum Bigfoot CY6540A<br />

Seagate Medalist ST33240A<br />

Quantum Bigfoot CY4320A<br />

gelmatonta. Uudet koneet tunnistavat<br />

levyt vaivatta, mutta<br />

vanhemmilla (1,5 vuotta vanhemmilla)<br />

koneilla saattaa ilmetä<br />

satunnaisia ongelmia. Esimerkiksi<br />

eräs laboratoriomme<br />

120 megahertsin Pentium ei<br />

tunnistanut yhtään uusista levyistä<br />

ennen BIOS-päivitystä.<br />

Levyjen asettaminen joko<br />

Master- tai Slave-tilaan tapahtuu<br />

kaikissa testatuissa levyissä<br />

siltaimilla. Useimmissa levyissä<br />

nämä pienet kytkimet on sijoitettu<br />

IDE-liittimen viereen, josta<br />

niiden asettaminen tulisi sujua<br />

ongelmitta.<br />

Ongelmia aiheuttaa kuitenkin<br />

siltaimien sijoittaminen syvennykseen,<br />

johon on vaikea<br />

saada kynttä tai muuta työkalua<br />

ACCES-TESTI<br />

KIRJOITUSTESTI<br />

sisäreuna<br />

ulkoreuna<br />

211<br />

213<br />

222<br />

225<br />

225<br />

226<br />

233<br />

234<br />

234<br />

235<br />

236<br />

238<br />

241<br />

250<br />

256<br />

258<br />

279<br />

288<br />

2,12<br />

2,43<br />

1,86<br />

2,27<br />

2,69<br />

2,74<br />

1,99<br />

2,27<br />

1,73<br />

2,03<br />

1,93<br />

2,33<br />

1,09<br />

1,38<br />

2,15<br />

2,37<br />

1,88<br />

2,21<br />

1,72<br />

1,67<br />

2,04<br />

2,85<br />

1,53<br />

1,88<br />

2,5<br />

2,07 2,47<br />

2,14 2,41<br />

1,91<br />

2,35<br />

1,83<br />

2,26<br />

2,38<br />

0 0,5 1 1,5 2 2,5 3<br />

Megatavua sekunnissa<br />

2,64<br />

1,97<br />

Taulukosta ilmenee levyn sisä- ja ulkoreunan välinen ero kirjoitettaessa<br />

dataa levylle. Levyn ulkoreuna on nopeampi kuin sisäreuna. Tässä<br />

testissä menestyivät erityisesti Segaten 4,3 gigatavun Ultra DMA -<br />

levy ja IBM:n perinteinen 3,6 gigatavun kiintolevy. Myös Bigfootin<br />

nopeus levylle kirjoitettaessa kannattaa ottaa huomioon.<br />

väliin. Muutamat siltaimet ovat<br />

lisäksi täysin sileitä, joten otteen<br />

saaminen niistä on hyvin<br />

vaikeaa.<br />

Suorituskyky yllätti,<br />

Ultra DMA pettymys<br />

Nopeustesteissä suurikapasiteettiset<br />

3,5 tuuman levyt pärjäsivät<br />

yleisesti ottaen hyvin. Suuret<br />

5,25-tuumaiset Bigfootit olivat<br />

hitaita, kuten oli odotettua.<br />

Samoin mallisarjan ikä heijastui<br />

nopeustestien tuloksissa.<br />

Testitulokset olivat kaksijakoisia.<br />

Toisaalta nykyisten kiintolevyjen<br />

suorituskyky kokonaisuudessaan<br />

oli odotettua parempi.<br />

Pettymyksen tuotti Ultra<br />

DMA, joka ei testikokoonpanon<br />

kaltaisessa laitteistossa tuo-<br />

nut mainittavaa nopeusetua.<br />

Ultra DMA -levyt olivat toki<br />

nopeita, mutta tämä johtui lähinnä<br />

niiden uudemmasta tekniikasta.<br />

Luku ja kirjoitustestien tärkein<br />

anti oli odotettu nopeusero<br />

levyn ulko- ja sisäkehän välillä.<br />

Levyt pyörivät vakionopeudella,<br />

mutta levyn pinnan nopeus lukupäähän<br />

nähden riippuu siitä,<br />

mistä kohdasta tietoa luetaan tai<br />

mihin sitä kirjoitetaan. Levyn<br />

ulkoreunalla nopeus on suurin<br />

ja sisäreunalla pienin.<br />

Kiintolevyjen hakuaika riippuu<br />

paljon levyn pyörimisnopeudesta.<br />

Useimmat 3,5-tuumaiset<br />

IDE-levyt pyörivät nopeudella<br />

5400 kierrosta minuutissa<br />

ja niiden hakuaika on<br />

yleensä 9-11millisekuntia. Tästä<br />

joukosta poikkeavat Quantumin<br />

Bigfoot-levyt, jotka pyörivät<br />

3600 kierrosta minuutissa.<br />

Bigfootien hakuaika on tyypillisesti<br />

14 millisekuntia.<br />

Erilaiset luku- ja kirjoitustestit<br />

kuvaavat levyn teknisiä suoritusarvoja,<br />

mutta todellisuudesta<br />

kertovat parhaiten sovellustestit.<br />

Käyttämämme Accesstesti<br />

on osoittautunut jyvien ja<br />

akanoiden erottelijaksi tässä<br />

suhteessa. Erot levyjen välillä<br />

olivat huomattavia, sillä nopeimman<br />

ja hitaimman levyn<br />

suoritusajoilla oli eroa peräti 36<br />

prosenttia.<br />

Nopeimpia levyjä olivat isot<br />

Seagatet. Myös IBM:n Ultra<br />

DMA -levyt menestyivät hyvin<br />

käytännöllisesti katsoen identtisillä<br />

tuloksillaan. Kärkikastiin<br />

ylsi myös Fujitsun 5,2 gigatavun<br />

Ultra DMA -levy. Hitaimpia<br />

olivat odotetusti Quantumin<br />

Bigfootit ja hieman yllättäen<br />

vanhempi Seagaten 3,2 gigatavun<br />

Medalist.<br />

Käyttämämme Ziff-Davisin<br />

luku- ja kirjoitusnopeustestit<br />

kuvaavat erikokoisten datapakettien<br />

vaikutusta luku- ja kirjoitusnopeuteen.<br />

Testiohjelma<br />

luo levylle 16-megatavuisen tiedoston,<br />

jota luetaan määrätynkokoisina<br />

paketteina (200 tai<br />

4096 kilotavua) joko satunnaisesti<br />

tai peräkkäin. Taulukosta<br />

käy myös ilmi luvun ja kirjoituksen<br />

välinen suurin nopeusero.<br />

OTTO AALTO

Vertailu I S O T K I I N T O L E V Y T<br />

Levyt<br />

Tiedon tallennukseen käytettävät<br />

useimmiten alumiiniseoksesta<br />

tehdyt levyt pinnoitetaan<br />

eri tekniikoita<br />

käyttäen magneettisella kerroksella.<br />

Näitä levyjä on kotelossa<br />

yleensä useita ja yhden<br />

paksuus on nykyisin<br />

noin puoli millimetriä. Levyjen<br />

koot vaihtelevat 2,5<br />

tuumasta 5,25 tuumaan.<br />

Päiden<br />

siirtomekanismit<br />

Levyjen hakunopeus on<br />

lähinnä kiinni luku-kirjoituspäidensiirtonopeudesta.<br />

Ensimmäisissä kiintolevyissä<br />

päitä ja niiden<br />

kiinnitysvarsia siirsi askelmoottori,<br />

jota voitiin<br />

pyörittää kumpaankin<br />

suuntaan. Tämä mekanismi<br />

on kuitenkin niin<br />

epätarkka, että sitä käytetään<br />

enää levykeasemissa.<br />

Uusissa kiintolevyissä<br />

luku-kirjoituspäitä siirretään<br />

hakuvarsiin liittyvillä<br />

magneeteilla ja keloilla,<br />

tarkka paikka saadaan<br />

levyllä olevien oh-<br />

Kiintolevyn rakenne rakenne<br />

Tuuletus ja ilman suodatus<br />

Suurista valmistajista IBM käyttää edelleen kiintolevyistä<br />

nimitystä ”umpilevy”, koska ensimmäiset<br />

”Winchester”-tekniikkaa käyttävät kiintolevymekanismit<br />

olivat pölysuojan vuoksi täysin umpinaisessa kotelossa.<br />

Nykyisin kotelot eivät ole täysin umpinaisia, vaan<br />

niissä on pieni ilmaventtiili tasaamassa ilman paineen<br />

kotelon sisällä samaksi kuin ulkopuolella. Pienetkin<br />

pölyhiukkaset voivat aiheuttaa tietovirheitä, minkä<br />

vuoksi luku-kirjoituspäiden ilmatyynyn tuottava ilmavirta<br />

kulkee suodattimen läpi.<br />

Pyöritin ja pyöritysmoottorit<br />

Levyt käyttävät yhteistä akselia, joka on suora jatke<br />

pyöritysmoottorille. Levyjä pyöritetään vakionopeudella,<br />

joka oli pitkään 3600 kierrosta minuutissa,<br />

mutta uudemmissa levyissä nopeus voi olla jopa 10<br />

000 kierrosta minuutissa.<br />

Luku/kirjoituspäät<br />

Kiintolevyssä on yksi luku/kirjoituspää<br />

jokaista levypintaa<br />

kohti. Siten esimerkiksi<br />

neljää levyä käyttävässä<br />

kiintolevyssä on<br />

kahdeksan päätä. Kaikki<br />

luku-kirjoituspäät on sijoitettu<br />

varsien päähän siten,<br />

että ne liikkuvat samanaikaisestiä<br />

vaikka<br />

yleensä vain yksi pää kerrallaan<br />

siirtää tietoa. Luku/kirjoituspäätpidetään<br />

ilmatyynyllä irti levyistä,<br />

jotta nämä eivät<br />

naarmuuntuisi. Kiintolevyn<br />

pysähtyessä päät<br />

siirretään pois levyn<br />

päältä kosketuksen<br />

välttämiseksi.<br />

jaustietojen avulla. Sisäinen elektroniikka<br />

Kiintolevyissä on usein näkyvilläkin<br />

suurimman osan<br />

elektroniikasta sisältävä piirtolevy.<br />

Tämän lisäksi lukukirjoituspäissä<br />

on yleensä pieni<br />

esivahvistinä koska magneettisignaalien<br />

vaihteluista<br />

päähän syntyvä sähkövirta on<br />

hyvin heikko.<br />

TIETOKONE<br />

MARRASKUU 1997 69

Vertailu I S O T K I I N T O L E V Y T<br />

Seagate Medalist ST33240A Fujitsu MPA3035ATU Samsung VG33402A IBM Deskstar DCAA-33640 Quantum Bigfoot CY4320A Quantum Fireball ST32A011<br />

Hinta 1 450 mk 1 500 mk 1 545 mk 1 550 mk 1 600 mk 1 600 mk<br />

Maahantuoja Amitel, CHS, TT-Microtrading, Raidox, Amitel, Gandalf Data Berendsen Components, Microtronica, Microtronica,<br />

Mikrolog Microtronica HS TT-Microtrading TT-Microtrading<br />

Takuu 3 v. 3 v. 3 v. 3 v. 3 v.<br />

Kapasiteetti (Mt) 3227 3500 3401 3612 4335 3228<br />

Välimuistin koko (Kb) 128 128 128 128 128 128<br />

Hakuaika uralta uralle (ms) 2 3 2,2 3 2<br />

Keskim. hakuaika (ms) 12 10 9,5 14 10<br />

Kierrosnopeus (rpm) 4500 5400 5400 5400 3600 5400<br />

Kiekkojen lukumäärä 4 3 2 3 2 2<br />

Lukupäiden lukumäärä 8 6 4 5 4 4<br />

Tiedonsiirtotavat PIO 4, ATA-3, DMA 2 PIO 4, ATA-3, DMA 2 PIO 4, ATA 3, UDMA Mode 2, PIO 4, ATA-3, DMA 2 PIO 4, ATA-3, DMA 2 PIO 4, ATA 3, UDMA Mode 2,<br />

Käyttöohjeet � � � � � �<br />

Ohjelmisto DiscWizard � � � � �<br />

Mk/Megatavu 0,45 0,43 0,45 0,43 0,37 0,50<br />

Tuotearviot<br />

Samaa merkkiä kuin Toimituk- Fujitsun peruslevy Ultra Samsung on markkinoilla har- IBM:n DMA-levy on varsin Hinnaltaan oiva tietovarasto. Quantumin 3,2 gigatavun Ultra<br />

sen valinta, mutta ominaisuuk- DMA:lla. Suorituskyvyltään vinaisempi kiintolevymerkki. suorituskykyinen, vaikka jää- Suorituskyky ei päätä huimaa, DMA -malli oli väliinputoaja niin<br />

siensa puolesta testijoukon toi- ja hinnaltaan keskitasoa. Suorituskyvyltään levy jää keskin hieman nopeammista Ult- mutta riittää vaatimattomam- hintansa kuin ominaisuuksiensa<br />

sesta päästä. Lisämiinusta keh- Mukana seuraavat käyttökijoukon hännille. Hinta melko ra DMA -serkuistaan. Erikoipaan käyttöön, esimerkiksi suhteen. Keskinkertaista suoritusnoista<br />

siltauksista. Selkeä ohjeohjeet varsin suppeat. korkea ominaisuuksiin nähsella tavalla toteutettu sil- vanhan koneen päivityslevyksi. kykyä melko korkealla hinnalla.<br />

vihko ja ohjelmisto.<br />

den.taus.<br />

IBM Deskstar DCAA-34330 Seagate Medalist IBM Deskstar DHEA-34330 Western Digital Caviar Fujitsu MPA3052ATU Western Digital Caviar<br />

ST34342A AC34000 AC35100<br />

Hinta 1 750 mk 1 850 mk 1 950 mk 1 970 mk 2 090 mk 2 160 mk<br />

Maahantuoja Berendsen Components, Amitel, CHS, Berendsen Components, CHS, J&M, Mikrolog Raidox, Amitel, CHS, J&M, Mikrolog<br />

CHS TT-Microtrading, Mikrolog CHS Microtronica<br />

Takuu 3 v. 3 v. 3 v. 3 v. 3 v. 3 v.<br />

Kapasiteetti (Mt)) 4335 4303 4335 4001 5250 5163<br />

Välimuistin koko (Kb) 128 128 512 256 128 256<br />

Hakuaika uralta uralle (ms) 2,2 2 2,2 3<br />

Keskim. hakuaika (ms) 9,5 12 2,2 11,5 10 11<br />

Kierrosnopeus (rpm) 5400 4500 9,5 5200 5400 5400<br />

Kiekkojen lukumäärä 3 4 3 3 2 3<br />

Lukupäiden lukumäärä 6 8 5 6 4 6<br />

Tiedonsiirtotavat<br />

Käyttöohjeet<br />

Ohjelmisto<br />

PIO 4, ATA-3, DMA 2<br />

�<br />

�<br />

PIO 4, ATA 3, UDMA Mode 2, PIO 4, ATA 3, UDMA Mode 2,<br />

� �<br />

DiscWizard �<br />

PIO 4, ATA-3, DMA 2<br />

�<br />

�<br />

PIO 4, ATA-3, DMA 2<br />

�<br />

�<br />

PIO 4, ATA 3, UDMA Mode 2,<br />

�<br />

�<br />

Mk/Megatavu 0,40 0,43 0,45 0,49 0,40 0,42<br />

Tuotearviot<br />

Megatavuhinnaltaan melko Seagaten pienempi Ultra Suorituskyvyltään erinomai- WD:n 4 gigatavun Ultra DMA- Fujitsun suurempi levy on suori- WD:n suurempi Ultra DMA -levy<br />

edullinen ja nopea levy. Jää niu- DMA-levy ei lunasta odotuknen levy, joka häviää megatalevy on ominaisuuksiltaan tuskyvyltään kärjen tuntumassa. on kohtuullisen nopea ja jää vain<br />

kasti keskikastiin hinta/suoritussia. Erilainen kotelointi kätkee vuhinnassa testin voittajille. Ei keskitasoa. Hinnan ollessa Hinnaltaan kohtuullinen levy an- hiukan kärkijoukosta muiden<br />

kyky-vertailussa. Siltaukset aluk- alleen testivoittajista poikkea- varsinaisia käyttöohjeita. suhteellisen korkea ei yllä kärsaitsee toimituksen valinnan. ominaisuuksiensa puolesta.<br />

si vaikea löytää levyn piirilevyvaa tekniikkaa. Miinusta kehkisijoille.<br />

Ohjeet painettu le- Mukana suppeat käyttöohjeet..<br />

puolelta. Ohjeet painettu itse noista siltauksista. Selkeä ohvylle.<br />

koteloon..<br />

jevihko ja ohjelmisto.<br />

Quantum Bigfoot Seagate Medalist Seagate Medalist IBM Deskstar DHEA-36480 Micropolis Mustang IBM Deskstar<br />

CY6540A Pro ST36450A Pro ST36451A 4550A DHEA-38451<br />

Hinta 2 340 mk 2 500 mk 2 550 mk 2 590 mk 2 795 mk 4 500 mk<br />

Maahantuoja Microtronica, Amitel, CHS, Mikrolog, Amitel, CHS,Mikrolog, Berendsen Components, Gandalf Data Berendsen Components,<br />

TT-Microtrading TT-Microtrading TT-Microtrading CHS CHS<br />

takuu 3 v. 3 v. 3 v. 3 v. 3 v.<br />

Kapasiteetti (Mt) 6506 6449 6449 6499 5002 8455<br />

Välimuistin koko (Kb) 128 512 512 128 512<br />

Hakuaika uralta uralle (ms) 3 2 2 2,2 2 2,2<br />

Keskim. hakuaika (ms) 14 9,5 9,5 9,5 10,5 9,5<br />

Kierrosnopeus (rpm) 3600 5400 5400 5400 5200 5400<br />

Kiekkojen lukumäärä 3 5 5 4 4 4<br />

Lukupäiden lukumäärä 6 10 10 8 8 8<br />

Tiedonsiirtotavat<br />

Käyttöohjeet<br />

Ohjelmisto<br />

PIO 4, ATA-3, DMA 2<br />

�<br />

�<br />

PIO 4, ATA-3, DMA 2<br />

�<br />

DiscWizard<br />

PIO 4, ATA 3, UDMA Mode 2,<br />

�<br />

DiscWizard<br />

PIO 4, ATA 3, UDMA Mode 2,<br />

�<br />

�<br />

PIO 4, ATA-3, DMA 2<br />

�<br />

�<br />

PIO 4, ATA 3, UDMA Mode 2,<br />

�<br />

�<br />

Mk/Megatavu<br />

Tuotearviot<br />

0,36<br />

Suurempi Bigfoot tarjoaa paljon<br />

vastinetta rahalle. Se ei ole<br />

0,39<br />

Seagaten suorituskyky on<br />

erinomainen ja hinta kohdal-<br />

0,40<br />

Ultra DMA-ominaisuuksilla varustettu<br />

Toimituksen valinta.<br />

0,40<br />

Tässä levyssä ovat ominais<strong>uudet</strong><br />

ja hinta hyvin kohdallaan.<br />

0,56<br />

Micropolis on testin erikoisin levy.<br />

Se on myös yksi hitaimmista<br />

0,53<br />

Testatuista levyistä kapasiteetiltaan<br />

suurin. Nopeus aivan<br />

nopea, mutta pärjää kuitenkin laan. Tuote on maineensa Hinnassa vain pientä uusien Suorituskyvyltään erinomai- nopeustestien valossa. Sovellus- kärkitasoa. Hinnassa vielä uu-<br />

pikkuveljeään paremmin. Hyvä veroinen ja saatavuus hyvä. ominaisuuksien tuomaa lisää. nen valinta tänään ja vielä testissä se sijoittuu keskivaiheiltuudenviehätyslisää. Hinnan<br />

sijoitus tilaa tarvitsevalle. Miinusta kehnoista siltauk- Miinusta kehnoista siltauksis- huomennakin.<br />

le. Hinnakas levy<br />

laskiessa hyvä valinta.<br />

sista. Selkeä ohjevihko ja ohjelmisto.ta.<br />

Selkeä ohjevihko ja ohjelmisto.<br />

on = � ei = �<br />

Maahatuojat Amitel Berendsen Components CHS Gandalf Data J&M Martela Microtronica Mikrolog Raidox TT-Microtrading<br />

puhelin (09) 584 5411 (09) 413 0800 (03) 213 6100 (09) 774 2150 (09) 4789 6122 (09) 777 5751 (09) 804 611 (09) 5842 6300 (09) 502 741<br />

faksi (09) 584 54 222 (09) 4130 8350 (03) 213 6122 (09) 7742 1555 (09) 4789 6123 (09) 777 3048 (09) 8046 1200 (09) 5845 4222 (09) 502 7499<br />

http:// www.amitel.fi www.berendsen.fi www.chs.fi www.j-m.fi www.mikrolog.fi www.raidox.fi www.tt-microtrading.fi<br />

70 TIETOKONE MARRASKUU 1997

Testi<br />

H P P H O T O S M A R T<br />

Sähköinen<br />

valokuvalaboratorio<br />

Photosmart-kuvausjärjestelmän<br />

eri<br />

osat ovat yhteisen nimensä<br />

mukaisesti hy-<br />

HP:n<br />

vin yhteensopivia, mikä<br />

auttaa selkeästi niiden käyttöönotossa ja<br />

itse käytössä. Tuotteiden myyminen erikseen<br />

on hyvä piirre, sillä näin käyttäjä pystyy<br />

laajentamaan laitteistoaan hiljalleen ensimmäisen<br />

laitteen ostamisen jälkeen.<br />

Photosmart-digitaalikamera kilpailee digitaalikameroiden<br />

kevyimmässä sarjassa.<br />

Sen enimmäistarkkuus on 640 x 480 kuvapistettä.<br />

Tällä tarkkuudella sen kuvat kelpaavat<br />

Web-sivuille, mutta eivät juuri suurempaa<br />

tarkkuutta vaativaan käyttöön.<br />

HP:n digitaalikameran etuna on sen helppokäyttöisyys.<br />

Kuvaajan huoleksi jää vain<br />

kameran laukaisimen painaminen. Kuvien<br />

tarkkuudessa eli resoluutiossa on kolme eri<br />

astetta, joka valitaan ennen kuvan ottamista.<br />

Käytännössä erot eri resoluutioiden välillä<br />

ovat pieniä, joten tarkkuus heijastuu enemmänkin<br />

kameran tallennuskapasiteettiin.<br />

Kuvien tallentuminen kameran muistiin<br />

kestää kymmenkunta sekuntia, minä aikana<br />

uutta kuvaa ei voi ottaa.<br />

Vaati hieman totuttelua säätää kameran<br />

resoluutiota tilanteen ja tilantarpeen mukaan.<br />

Alkuun kävi muutaman kerran niin,<br />

että testaajan oli käytävä tyhjentämässä kuvavarastonsa<br />

jo muutaman kuvan jälkeen<br />

tietokoneelleen, kun suurin resoluutio oli<br />

jäänyt päälle. Käytännössä tämä tilanpuute<br />

oli ehkä kameran vakavin puute. Valmistajalta<br />

on saatavissa kaksinkertaisen kapasiteetin<br />

omaava muistimoduuli, mutta sekään ei<br />

salli filmirulliin tottuneen huoletonta kuvien<br />

näpsimistä.<br />

Kameran liitäntä tietokoneeseen käy kätevästi<br />

sarjaportin kautta. Tämäntasoisen digitaalikameran<br />

pienille kuvatiedostoille se<br />

on riittävän nopea. Testatussa Windows 95 -<br />

ympäristössä liitäntä toimi varsin kiitettävästi<br />

kytke ja käytä -periaatteella.<br />

Skannerilla vain kymppikuvia<br />

Skannereiden hinnoittelu on muuttunut<br />

kuluttajaystävälliseen suuntaan. Siitä huolimatta<br />

ne eivät ole yleistyneet kotikäytössä.<br />

Skanneri on kuitenkin varsin verraton tiedonsyöttölaite.<br />

Sen avulla on helppo arkis-<br />

OTTO AALTO<br />

KUVA: TIMO SIMPANEN<br />

HP:n Photosmart-järjestelmä on<br />

koottu valokuvien tuotantoa<br />

varten.<br />

HP on tuonut markkinoille Photosmart-nimisen tuotemalliston, johon<br />

kuuluu digitaalikamera, valokuvaskanneri sekä valokuvatulostin.<br />

Tuotteet ovat yhteisestä nimestään huolimatta itsenäisiä, eikä niitä<br />

ainakaan toistaiseksi myydä yhteen paketoituna.<br />

toida pöytää täyttävät paperipinot, ja sopivasti<br />

yhdistellen se tekee mikrosta myös toimivan<br />

kopiokoneen. Valokuvien tallentamiseen<br />

skanneri soveltuu myös mitä mainioimmin.<br />

Bittimuotoon tallennettu kuva ei<br />

haalistu ja se voidaan tulostaa paperille aina<br />

haluttaessa.<br />

HP:n valokuvaskanneri ei ole tavallinen,<br />

sillä se on tarkoitettu vain valokuvien skannaukseen,<br />

joten siihen ei mahdu mitään 10 x<br />

15 sentin valokuvaa isompaa. Valokuvien<br />

skannauksen HP hoitaa sitten esimerkillisesti.<br />

Pakettiin kuuluu skanneri ja SCSI-kortti.<br />

TIETOKONE<br />

MARRASKUU 1997 79

Testi H P P H O T O S M A R T<br />

Asennus sujuu Windows 95:n<br />

alaisuudessa lähes automaattisesti.<br />

Asennuttuaan Photo Scanner<br />

-ohjelma toimii taustalla ja<br />

herää eloon automaattisesti,<br />

kun skannerille syötetään valokuva.<br />

Kuvan tarkkuuden ja<br />

muutaman muun määrittelyn<br />

jälkeen kuva luetaan tietokoneen<br />

muistiin.<br />

Suurimmalla tarkkuudella<br />

kymppikuvan skannaus kestää<br />

noin parikymmentä sekuntia.<br />

Aikaa kuluu kuitenkin säätöjen<br />

tekemiseen ja kuvan kirjoittamiseen<br />

muistiin niin paljon, että<br />

kokonaisen filmirullan skannauksessa<br />

saattaa hyvinkin vierähtää<br />

tunti.<br />

Photosmart-valokuvaskanneri<br />

kykenee paperikuvilla tarkkuuteen<br />

300 pistettä tuumalle,<br />

mikä on useimpiin käyttötarkoituksiin<br />

riittävä. Diakuvia se<br />

skannaa 2400 DPI:n optisella<br />

tarkkuudella. Myös negatiivit<br />

voidaan skannata suoraan.<br />

Tulostus kallista<br />

HP:n valokuvatulostin on kookas<br />

laite, jonka olemus ei muistuta<br />

kirjoitinta. Kuoret kätkevät<br />

sisäänsä kuitenkin laadukkaita<br />

valokuvatulosteita tuottavan koneiston.<br />

Tulostimen koon sanelee<br />

paksujen valokuvapapereiden<br />

ja erikoismusteen vaatima<br />

suora paperirata.<br />

Valokuvatulostus ei ole tarkoitettu<br />

hätäisille, sillä yhden<br />

kymppikuvan kokoisen tulosteen<br />

tuottamiseen kirjoittimelta<br />

menee yli kaksi minuuttia. Kokonaisen<br />

A4 -arkin kokoisen<br />

kuvan tulostamisessa tuhraantuu<br />

aikaa yli viisi minuuttia. Itse<br />

tulosteet ovat jopa hämäävän<br />

valokuvamaisia.<br />

Alkuvuodesta mustesuihkutulostimien<br />

valokuvien tulostamisen<br />

lisävarusteet olivat vahvasti<br />

esillä, mutta niiden avulla<br />

aikaansaadut tulosteet ovat kaukana<br />

tämän kirjoittimen tuotoksista.<br />

Tavallisissa mustesuihkutulostimissa<br />

käytetty kuvanmuodostustekniikka<br />

perustuu<br />

kolmeen pääväriin, mutta Photosmart-tulostimessa<br />

käytetään<br />

kuutta väriä kolmesta eri mustekasetista.<br />

Näin saadaan aikaan<br />

rikkaampi väripaletti. Tarkasteltaessa<br />

tulostusjälkeä luupilla<br />

on helppo havaita, kuinka HP:n<br />

tulostimen kuvapisteet ikään<br />

kuin sulautuvat toisiinsa muodostaen<br />

yhtenäisen väripinnan,<br />

toisin kuin perinteisillä mustesuihkutulostimilla<br />

tulostetut.<br />

Varsinainen valokuvatulostus<br />

80 TIETOKONE MARRASKUU 1997<br />

HP:n Photosmart-valokuvausjärjestelmä on yhtiön hyvä yritys tuoda kattava valokuvauksen järjestelmä<br />

monenlaiseen käyttöön. Photosmart-laitteista skanneri on hyvälaatuinen, kun taas kamera jää perustasolle.<br />

Tulostus ei ole halpaa.<br />

tuottaa halutunlaisen tuloksen<br />

vain erikoispaperilla. Erikoispaperi<br />

muistuttaa paksuudeltaan<br />

ja muilta ominaisuuksiltaan oikeata<br />

valokuvapaperia. Sitä on<br />

saatavissa, kuten oikeitakin valokuvia,<br />

sekä kiiltävä- että mattapintaisena.<br />

Omien valokuvien tulostus<br />

HP:n suosittelemille materiaaleille<br />

on kallista puuhaa.<br />

Hinta on moninkertainen verrattuna<br />

valokuvausliikkeen tarjoamiin<br />

kehityspalveluihin.<br />

Hintaero tasaantuu kuitenkin<br />

A4-kokoisia suurennoksia tulostettaessa.<br />

Valmistaja lupaa<br />

valokuvatulosteille kolmen vuoden<br />

säilyvyyden ilman merkittävää<br />

haalistumista.<br />

HP tulostaa myös tekstiä ja<br />

grafiikkaa sekä osaa käyttää normaalia<br />

paperia. Nämä ovat kuitenkin<br />

käyttötarkoituksia, joihin<br />

tulostin ei hyvin sovellu.<br />

Kirjoitin tulostaa mustaa väriä<br />

kopiopaperille riittävän tarkasti,<br />

mutta tulostusjälki kalpenee tähän<br />

käyttöön tarkoitettujen laser-<br />

ja mustesuihkukirjoittimien<br />

rinnalla. Erikoispaperille tulostettuna<br />

tarkka grafiikka antaa<br />

kaiken mitä tulostimen nimellistarkkuus<br />

lupaa, mikä on pitkälti<br />

erikoispaperin ja leviämättömän<br />

musteen yhteisvaikutuksen<br />

ansiota.<br />

Kuvankäsittelyohjelma<br />

huono<br />

Kaikkien Photosmart-malliston<br />

tuotteiden mukana on Microsoftin<br />

Picture It, joka on kuvan-<br />

käsittelyn perusohjelma eli se ei<br />

sisällä mitään hienouksia. Picture<br />

Itin avulla voidaan säätää kuvan<br />

värejä, kontrastia ja kirkkautta<br />

sekä kääntää kuvaa. Ohjelma<br />

on yksinkertainen eikä<br />

useimmissa tapauksissa sen tarjoamia<br />

mahdollisuuksia monimutkaisempia<br />

toimia kaipaakaan<br />

- ainakaan ensimmäisen<br />

kymmenen kuvan aikana. Onneksi<br />

HP:n laitteet käyttävät<br />

yleistä TWAIN-rajapintaa, joka<br />

mahdollistaa niiden yhteistyön<br />

useimpien kuvankäsittely- ja<br />

taitto-ohjelmien kanssa.<br />

Kokonaisuudessaan HP on<br />

onnistunut luomaan ensimmäisen<br />

harrastajavalokuvaajan vaatimustasoa<br />

tyydyttävän PCpohjaisen<br />

valokuvastudion. Tasapuolisimman<br />

parin tästä joukosta<br />

muodostavat skanneri ja<br />

valokuvatulostin. Niiden avulla<br />

valokuvaaminen ja varsinkin<br />

kuvien arkistointi saa aivan uudenlaisen<br />

vapauden.<br />

Digitaalikameratekniikka laahaa<br />

vielä muun tekniikan kehityksen<br />

perässä, sillä tässä hintaluokassa<br />

kamerat ovat perin<br />

vaatimattomia. HP:n digitaalikamera<br />

on kuitenkin harkinnan<br />

arvoinen vaihtoehto hintaluokassaan<br />

nimenomaan helppokäyttöisyytensä<br />

ansiosta.<br />

HP:n menestys oheislaitemarkkinoilla<br />

on pohjautunut<br />

pitkälti huolellisesti tuotteistettuihin<br />

ratkaisuihin niin tulostimissa<br />

kuin skannereissakin.<br />

Photosmart-mallisto ei tuota<br />

pettymystä tässä suhteessa, sillä<br />

sen ohjaimet ja ajurit toimivat<br />

moitteetta. Aloittelevan käyttäjän<br />

näkökulmasta varsinkin onnistunut<br />

kytke ja käytä -toiminta<br />

ansaitsee kiitosta.<br />

Hinnaltaan Photosmart-laitteet<br />

ovat ominaisuuksiinsa nähden<br />

kohtuullisia. Investointia<br />

harkitessa on pidettävä mielessä,<br />

että nämä ovat tavallisia kirjoittimia<br />

ja skannereita paljon erikoistuneempia<br />

laitteita, joiden<br />

monikäyttöisyys on varsin rajoitettua.<br />

Niiden hankinta kannattaa,<br />

jos harrastaa valokuvausta<br />

vakavissaan. Jos on päättänyt<br />

ryhtyä harrastamaan myös valokuvien<br />

käsittelyä ja tulostusta,<br />

HP on oikea valinta.<br />

Digitaalinen valokuvaus on<br />

vielä lapsenkengissä. Suuret valmistajat<br />

ovat kuitenkin havainneet<br />

siinä piilevän potentiaalin<br />

ja kehittelevät tuotteitaan yhä<br />

kiihtyvällä vauhdilla. Digitaalikameroissa<br />

ja valokuvatulostimissa<br />

on odotettavissa lähiaikoina<br />

paljon uutta ja ihmeellistä.<br />

Todennäköisesti myös tulostusmateriaalien<br />

hinnat laskevat kilpailun<br />

ansiosta jonkin verran.<br />

■ HP Photosmart<br />

Hinta: Photoprinter 3290 mk, Photoscanner<br />

3490 mk, Photosmart-kamera<br />

2590 mk<br />

Valmistaja: Hewlett-Packard,<br />

http://www.hp.com<br />

Maahantuoja: Hewlett-Packard Oy,<br />

puh. (09) 88 721, faksi (09) 887 2277,<br />

http://www.hpfin.fi<br />

Lyhyesti: Hyvä valokuvien tuotannon<br />

laitteisto. Erinomainen valokuvatulostin,<br />

hyvä valokuvaskanneri ja perustason digitaalikamera.

S Ä H K Ö P O S T I N T I E T O T U R V A<br />

Lukeeko joku postiasi?<br />

Mitä enemmän sähköposti leviää<br />

suljetun käyttäjäryhmän yksityisestä<br />

käytöstä massojen työ- ja<br />

viihdevälineeksi, sitä enemmän<br />

sen turvallisuus puhuttaa ihmisiä.<br />

Eikä suotta, sillä nykyisin<br />

erittäin arkaluonteistakin materiaalia<br />

välitetään sähköpostitse.<br />

Arkaluontoisia viestejä voivat olla<br />

vaikkapa sopimukset tai sopimusluonnokset<br />

yritysten välillä<br />

sekä henkilö- ja luottotiedot. Vielä<br />

pahempia voivat olla lausahdukset,<br />

joissa panetellaan jotakuta.<br />

Sähköpostin käyttäjillä pitäisi olla tiedossa,<br />

että lähes mikä tahansa selväkielisenä lähetetty<br />

viesti voi vahingossa mennä väärään<br />

paikkaan. Samoin sen voi vahingossa, puolivahingossa<br />

tai tahallisesti päästä lukemaan<br />

aivan väärä henkilö. Sellainen, joka voi jopa<br />

väärinkäyttää saamaansa informaatiota.<br />

Turvaa viesteille<br />

Tietoliikenteen turvaamiseen kuuluu sähköpostin<br />

ohella kaikki muukin yrityksessä tapahtuva<br />

tietoliikenne, vaikkapa puhelin- ja<br />

faksiliikenne. Sähköpostin kannalta tietoliikenteen<br />

voi sanoa olevan turvallista, kun<br />

käytettävät ohjelmat siirtävät sähköpostisanomia<br />

verkon sisällä riittävän vahvasti salattuna,<br />

eli käyttäen jotakin koodausmenetelmää.<br />

Samalla on kuitenkin huolehdittava siitä,<br />

että verkkoa ei päästä salakuuntelemaan. Valitettavasti<br />

näin ei useinkaan tehdä, vaan ohjelmat<br />

välittävät sähköpostin enemmän tai<br />

vähemmän selväkielisenä. Salakuuntelutapaukset<br />

lienevät melko harvinaisia ja ne pystytään<br />

osittain estämään riittävän kulunvalvonnan<br />

avulla.<br />

Suurin tietoturvallisuuden uhka yrityksiin<br />

kohdistuu aina sisältäpäin. Tämä pitää paikkansa<br />

myös sähköpostin kohdalla. Niinpä<br />

sähköpostiohjelmaa ei saisi koskaan jättää<br />

auki, kun poistutaan työpisteestä. Samoin<br />

sen tulisi käynnistyä vain riittävän autentisoinnin<br />

eli käyttäjän tunnistuksen avulla.<br />

Tyypillinen autentisointimenetelmä on käyttäjätunnuksen<br />

ja salasanan tarjoaminen.<br />

Henkilöstöä koskeva tietoturvan ongelma<br />

koskee sähköpostin kohdalla erityisesti myös<br />

sähköpostijärjestelmän ylläpitäjää. Yleensä<br />

tällaisella henkilöllä on pääsy kaikkiin käyttäjien<br />

kansioihin ja sitä kautta myös kaikkiin<br />

käyttäjien sanomiin, mikä usein unohtuu<br />

Moi Pekka<br />

Nähdään sitten assalla.<br />

Mun pitää lähteä eli<br />

et saa enää kiinni...<br />

Taina<br />

Tavataanko<br />

Marja illalla?<br />

t. Minna<br />

Keskiviikko<br />

19:00 Marja<br />

21:00 Taina postitalolla<br />

23:00 Mervi ja Pekka ravintola Villisiassa<br />

sähköpostia käytettäessä. Maailmalla onkin<br />

olemassa useita esimerkkejä, joissa järjestelmän<br />

ylläpitäjät ovat monitoroineet työntekijöiden<br />

tietoliikennettä. Järjestelmän ylläpitäjän<br />

moraali ja luotettavuus pitäisi siksi olla<br />

erityisen korkea.<br />

<strong>Internet</strong>- ja X.400-järjestelmien<br />

turvallisuus<br />

X.400-verkon ytimen muodostavat ADMD:t<br />

eli yleensä kansallisten teleoperaattorien ylläpitämät<br />

hallintoalueet. Koska siirtotienä<br />

maan sisällä käytetään operaattorien omia<br />

verkkoja, ne ovat yhtä luotettavia kuin epäluotettavin<br />

työntekijä verkkoa ylläpitävässä<br />

organisaatiossa. Tämä ei ole paljon. Jos ajattelee<br />

Suomen tilannetta, niin X.400-palveluntarjoajallamme<br />

on tuhansia työntekijöitä.<br />

Vaikka vastuualueita ja samoin pääsyoikeuksia<br />

on rajattu, ei ole mahdoton ajatus, että<br />

Moi Taina<br />

En pääse tulemaan 19:00.<br />

Ilmoita uusi aika.<br />

t.Pekka<br />

Moi Leena<br />

Nähdään huomenna 18:00<br />

Postitalolla.<br />

t.Mervi<br />

kellä tahansa näistä työntekijöistä on pääsy<br />

X.400-verkkoon.<br />

Kun X.400-sanoman vastaanottaja on toisessa<br />

maassa, muuttuu tilanne vieläkin huonommaksi.<br />

Sanoman kulkua verkossa ei<br />

pysty millään tavalla ennustamaan, joten se<br />

saattaa kulkea sellaistenkin hallintoalueiden<br />

läpi, missä ylläpitäjä on juuri päättänyt ruveta<br />

monitoroimaan sanomia henkilökohtaisten<br />

tietojen keräämistä varten. Tällaiseen ei<br />

ole oikein minkäänlaista ehkäisykeinoa.<br />

<strong>Internet</strong> verkkona on vieläkin huonommassa<br />

asemassa kuin X.400-verkko. X.400verkon<br />

kohdalla palveluntarjoajat pääsääntöisesti<br />

ovat suuria ja luotettavia teleoperaattoreita.<br />

<strong>Internet</strong>in kohdalla asia ei välttämättä<br />

ole näin. Sanoma, joka on osoitettu Suomesta<br />

USA:han, saattaa matkalla läpäistä<br />

kymmeniä eri järjestelmiä, joiden ylläpitäjiin<br />

on pakko voida luottaa.<br />

TIETOKONE<br />

Marika<br />

MARRASKUU 1997 83

Aina ei voi kuitenkaan olla<br />

varma tieturvan tasosta, vaikka<br />

järjestelmää ylläpitävä henkilö<br />

olisikin luotettava. Järjestelmään<br />

voi olla hyökätty ja johonkin<br />

postia välittävään laitteeseen voi<br />

olla jätetty Troijan hevonen -<br />

tyyppinen agenttiohjelma, joka<br />

monitoroi liikennettä ja lähettää<br />

sen asettajalle sisällön mielenkiintoiseksi<br />

luokitellusta liikenteestä.<br />

Salainen ja julkinen<br />

avain<br />

Sähköpostin ja yleensäkin datan<br />

salaukseen on käytettävissä kaksi<br />

toisistaan eroavaa menetelmää.<br />

Nämä ovat salaisen ja julkisen-salaisen<br />

avaimen menetelmät.<br />

Ensimmäisessä menetelmässä<br />

salausavain on sekä lähettäjän<br />

että vastaanottajan tiedossa.<br />

Salauksen kulku on esitetty<br />

kuvassa 1. Salaus tehdään niin,<br />

että sanoman lähettäjä ja vastaanottaja<br />

sopivat käytetystä<br />

avaimesta tai lähettäjä toimittaa<br />

avaimen jollakin tavalla vastaanottajalle.<br />

Kun avain on kummankin<br />

osapuolen tiedossa, voi<br />

lähettäjä salata sanoman<br />

@<br />

84 TIETOKONE MARRASKUU 1997<br />

S Ä H K Ö P O S T I N T I E T O T U R V A<br />

avaimella ja lähettää sen eteenpäin.<br />

Vastaanottaja saa avatuksi<br />

sanoman tuntemallaan avaimella.<br />

Salaisen avaimen menetelmistä<br />

tunnetuimpia ovat DES<br />

(Data Encryption Standard), joka<br />

on USA:n viranomaisten jo<br />

70-luvulla kehittämä 56 bitin<br />

avainta käyttämä algoritmi;<br />

RC4, jota esimerkiksi Microsoft<br />

käyttää tuotteissaan sekä IDEA,<br />

joka on tunnetun salausasiantuntijan<br />

Bruce Scheierin kehittämä<br />

algoritmi.<br />

Salaisen-julkisen avaimen<br />

menetelmässä menetellään siten,<br />

että kullakin sanomanvälityksen<br />

osapuolella on käytössään kaksi<br />

eri avainta. Näistä toinen eli julkinen<br />

avain julkistetaan koko<br />

maailmassa ja sitä voidaan levittää<br />

vapaasti, kun taas salainen<br />

avain pidetään visusti omana<br />

tietona. Menetelmässä lähtevä<br />

sanoma koodataan esimerkiksi<br />

vastaanottajan julkisella<br />

avaimella, jolloin sen pystyy<br />

avaamaan vain vastaanottajan<br />

salaisella avaimella. Julkisen-salaisen<br />

avaimen menetelmällä<br />

saadaan hoidettua sähköpostin<br />

viidestä turvallisuusvaatimuk-<br />

Normaali<br />

teksti<br />

Vaihtoehtoja salauksen toteuttamiseksi<br />

<strong>Internet</strong>-sähköpostin turvaamiseksi on kehitelty useita<br />

menetelmiä, joihin kuuluvat PEM (Privacy Enchanced<br />

Mail), PGP (Pretty Good Privacy), MOSS (MIME Object<br />

Security Services) ja S/MIME (Secure/Multipurpose<br />

<strong>Internet</strong> Mail Extensions).<br />

PEM on vuoden 1993 alkupuolella julkistettu ehdotus<br />

sähköpostin turvaamiseksi. Vaikka se sisälsikin periaatteessa<br />

kaikki eväät, niin sen suurin puute oli, ettei se<br />

kyennyt salaamaan muita kuin tekstipohjaisia sanomia.<br />

Koska valmistajat eivät sisällyttäneet PEMiä omiin tuotteisiinsa,<br />

ajoi aika sen ohi.<br />

MOSS-järjestelmä on esitelty vuonna 1995. Se on rakennettu<br />

hyvin pitkälle PEMin päälle, mutta siinä on<br />

otettu huomioon myös ei-tekstisanomien välitys.<br />

MOSS-standardiehdotuksessa on määritelty tarkasti<br />

kaikki tarvittavat kentät sanomien salauksen ja digitaalisen<br />

allekirjoituksen määrittelemiseksi, mutta siitä huolimatta<br />

valmistajat eivät ole ottaneet sitä käyttöön.<br />

Pretty Good Privacy on sen sijaan hyvin elinvoimainen<br />

järjestelmä sanomanvälityksen turvaamiseksi. Sen<br />

kehittäjä Phil Zimmermann on ollut pitkään salauksen<br />

ja suojauksen puolestapuhujia Yhdysvalloissa. Hän on<br />

ollut tekemisissä myös USA:n viranomaisten kanssa<br />

vahvan salauksen vientimääräyksien kiertämisestä.<br />

Zimmermannin perustama yhtiö PGP on julkistanut<br />

Pretty Good Privacy 5.0 -ohjelman, joka toimii Windows-<br />

ja Macintosh -ympäristöissä. PGP 5.0 käyttää<br />

vahvoja salausalgoritmejä, minkä vuoksi sen vienti<br />

USA:sta on kielletty. Sen lähdekoodi on kuitenkin toimitettu<br />

Eurooppaan yli 6000-sivuisina kirjoina. Koodi<br />

on sitten skannattu ja oikoluettu. Työ on osittain vielä<br />

kesken, mutta PGP 5.0 -versio eri käyttöjärjestelmille lienee<br />

valmiina syksyn kuluessa. PGP:n vahva puoli on, että<br />

se ei ole voimakkaasti sidottu käytettävään sähköpostiohjelmaan.<br />

Eniten valmistajien kannatusta on saanut S/MIME.<br />

Avain<br />

sesta kolme. Nämä ovat autentisoiminen,<br />

eheys ja luottamuksellisuus.<br />

Tunnetuimpia julkisensalaisen<br />

avaimen menetelmää<br />

käyttäviä algoritmejä ovat RSA ja<br />

Diffie-Hellman.<br />

Varsinaiseen sanomanvälitykseen<br />

käytettäessä kummassakin<br />

menetelmässä on omat ongelmansa.<br />

Salaisen avaimen menetelmän<br />

suurin ongelma muodostuu<br />

avainten turvallisesta levittämisestä.<br />

Vastaavasti menetelmän<br />

algoritmit ovat kylläkin nopeita,<br />

jolloin suurenkin datamäärän<br />

salaus käy helposti käyttäjän hermostumatta.<br />

Salaisen-julkisen avaimen<br />

menetelmässä taas ongelma on<br />

salaukseen käytettävän avaimen<br />

pituus, joka on yleeensä 512-<br />

1024 bittiä ja tästä johtuu salaamisen<br />

hitaus. Yleensä menetelmiä<br />

käytetäänkin rinnakkain.<br />

Avain<br />

Salattu<br />

Salaus Avaus<br />

teksti<br />

Normaali<br />

teksti<br />

Sähköpostin suojauksen salaisen avaimen menetelmä (kuva 1).<br />

Vaikka elokuussa ilmoitettiin, että sitä ei mahdollisesti<br />

tulla standardoimaan, ovat monet valmistajat jo tekemässä<br />

S/MIME-palikoita omiin ohjelmiinsa. S/MIMEn<br />

määrittelyt ovat pitkälle samanlaiset kuin MOSSissa. Se<br />

on alunperin RSA Data Securityn (http://www.rsa.com/)<br />

ajama turvallisuusprotokolla ja yhtiö ylläpitää kotisivullaan<br />

erillistä S/MIME-keskusta, jolla se esittelee muun<br />

muassa S/MIME:n käyttöön yhteensopivia sähköpostituotteita.<br />

RSA Data Security on äskettäin tuonut markkinoille<br />

myös S/Mail 1.0 -sovelluskehitysrajapinnan, jonka avulla<br />

on helppo integroida S/MIME-komponentit omaan<br />

sähköpostiohjelmaan, mutta valitettavasti USA:n vientisäännökset<br />

estävät tämänkin tuotteen viennin ulkomaille.<br />

S/MIME toimii melko lailla samalla tavalla kuin normaali<br />

MIME-sanoma. Määrittely sisältää erillisiä otsikkokenttiä,<br />

joiden avulla lähettävä osapuoli kertoo vastaanottajalle,<br />

mitä salausalgoritmiä on käytetty tai että<br />

digitaalinen allekirjoitus seuraa mukana. S/MIME mahdollistaa<br />

kahden eri salausalgoritmin käytön. Nämä ovat<br />

RC2 ja tripla-DES. Näistä ensimmäinen on niin sanottu<br />

heikko salaus eli 40-bittinen. Jälkimmäisessä normaalia<br />

56-bittistä DES-algoritmiä ajetaan kolmeen kertaan, jolloin<br />

saadaan 168-bittinen salaus. Allekirjoituksen luomiseen<br />

käytetään MD5- tai SHA-1-algoritmiä ja avainten<br />

vaihtoon RSA-algoritmiä.<br />

S/MIME ei kuitenkaan ole tarkoitettu pelkästään sähköpostin<br />

salaamiseen. Suunnittelijoidensa mukaan sillä<br />

voidaan suojata kaikenlaista sähköistä sanomavälitystä.<br />

Näin ollen sitä voidaan käyttää myös muun muassa<br />

OVT/EDI- (Organisaatioiden Välinen<br />

Tiedonsiirto/Electronic Data Interchange) sanomien<br />

tai vaikkapa verkon yli toimivien asiakas-palvelinsanomien<br />

suojaamiseen.<br />

Kaksi suojaustasoa<br />

Sanomanvälityksessä on tavallisesti<br />

kaksi eri suojaustasoa. Ensimmäisellä<br />

tasolla sanoma suojataan<br />

pelkästään siten, että siihen<br />

liitetään niin sanottu digitaalinen<br />

allekirjoitus. Allekirjoituksesta<br />

vastaanottaja pystyy todentamaan,<br />

että lähettäjä on ollut<br />

se, joka viestin otsikkokentässä<br />

mainitaan ja että viestiä ei ole<br />

muokattu sen kulkiessa siirtojärjestelmässä.<br />

Toisella tasolla on<br />

mahdollista salata sanoma kokonaan.<br />

Tasoja voi yleensä käyttää<br />

joko erikseen tai rinnakkain.<br />

Kuva 2 esittää digitaalisen allekirjoituksen<br />

ja sanoman salauksen<br />

periaatetta. Digitaalisessa<br />

allekirjoituksessa sanoman lähettäjä<br />

muodostaa sanomasta<br />

yksisuuntaisen niin sanotun<br />

HASH-funktion avulla yksilöllisen<br />

bittijonon eli allekirjoituksen.<br />

Nykyisin yleisesti käytössä<br />

oleva MD5-Hash-funktio tuottaa<br />

128-bittisen jonon. Tämän<br />

jonon lähettäjä salaa omalla salaisella<br />

avaimellaan.<br />

Vastaanottajalle lähetetään alkuperäinen<br />

sanoma ja lisäksi salattu<br />

allekirjoitus. Allekirjoituksen<br />

vastaanottaja pystyy avaamaan<br />

yleisesti saatavilla olevalla<br />

lähettäjän julkisella avaimella.<br />

Samoin vastaanottaja pystyy generoimaan<br />

sanomasta samalla<br />

Hash-funktiolla yksilöllisen bittijonon.<br />

Jos vastaanottajan generoima<br />

ja lähettäjältä saatu ja<br />

avattu bittijono ovat samoja, voi<br />

vastaanottaja olla varma, että sanomaan<br />

ei ole koskettu matkan<br />

varrella ja lähettäjätiedot ovat oikein.<br />

Sanoma voidaan salata myös<br />

kokonaan. Jos sanoma halutaan<br />

salata kokonaan, menetellään<br />

seuraavasti. Järjestelmästä riippuen<br />

generoidaan yksilöllinen,<br />

salaisen avaimen menetelmän<br />

mukainen salausavain. Sen avulla<br />

salataan varsinainen sanoma.<br />

Tämän jälkeen salausavain salataan<br />

vastaanottajan julkisella<br />

avaimella. Varsinaisessa viestissä<br />

kulkee mukana sanoma sekä salattu<br />

salausavain eli niin sanottu<br />

salauslaatikko. Vastaanottaja<br />

purkaa ensimmäiseksi omalla<br />

salaisella avaimella salauslaatikon<br />

sisällön ja saamallaan salausavaimella<br />

koko sanoman si

sällön.<br />

Äkkipäätään ajateltuna järjestelmä<br />

tuntuu kovin yksinkertaiselta.<br />

Eli jokaiselle vain avainpari<br />

ja sitten salailemaan sanomia.<br />

Valitettavasti reaalimaailma ei<br />

toimi ihan näin. Jotta suojattujen<br />

sanomien välitys olisi mahdollista<br />

myös ennen tuntemattomille<br />

osapuolille, tulisi näiden<br />

julkisesta avaimesta olla jonkinlainen<br />

tieto. Tämän ongelman<br />

ratkaisemiseksi on kehitelty erilaisia<br />

ajatuksia, mutta eniten ilmaa<br />

siipiensä alle on saanut<br />

X.509-sertifikaatti. Sertifikaatissa<br />

ilmaistaan muun muassa käyttäjä,<br />

hänen sähköpostiosoitteensa,<br />

yhteystietoja, sertifikaatin myöntäjä<br />

ja tietenkin - se julkinen<br />

avain.<br />

Jotta sertifikaatit olisivat helposti<br />

saatavissa, tarvitaan erillisiä<br />

sertifikaattipalvelimia. Myös näitä<br />

on olemassa maailmalla, mutta<br />

tällä hetkellä niiden suurin<br />

ongelma on yhteensopimattomuus.<br />

Jos sopimus on yhden<br />

sertifikaattiorganisaation kanssa,<br />

niin voi olla vaikeuksia löytää<br />

vastaanottajan sertifikaatti toisen<br />

organisaation palvelimista. Toki<br />

tähänkin on tulossa muutoksia,<br />

kunhan toiminta ja standardit<br />

saadaan vakiinnutetuksi.<br />

Kaupalliset <strong>tuotteet</strong><br />

Vaikka maailmalla on jo useita<br />

eri mahdollisuuksia varmistaa<br />

sähköpostin turvallisuus, eivät<br />

valmistajat ole ihan kehityksen<br />

tahdissa. Aikaisempia turvallisuusprotokollia<br />

käytti tuskin<br />

kukaan, S/MIME sen sijaan on<br />

voittamassa jatkuvasti leviävää<br />

kannatusta.<br />

Tutustuttaessa kolmeen suurimpaan<br />

Suomessa käytettävään<br />

kaupalliseen sähköpostijärjestelmään<br />

havaitaan, että turvallisuus<br />

on vielä vähän retuperällä.<br />

Ainostaan Lotus Notes Mailissa<br />

on mahdollista käyttää myös<br />

muiden organisaatioiden kanssa<br />

turvallisen postin välityksen takaavaa<br />

SSL-protokollaa (Secure<br />

Sockets Layer). Kahdessa muussa,<br />

Microsoftin Exchangessa ja<br />

TeamWARE Mailissa turvallisuuden<br />

varmistukseen käytetään<br />

omia menetelmiä, jotka tarvitsevat<br />

vastapuolelta tiettyjä asioita<br />

salatun ja suojatun sanoman välittämiseksi.<br />

Nykyisellään Microsoftin<br />

Exchange 5.0 mahdollistaa sähköpostisanomien<br />

salaamisen ja<br />

digitaalisen allekirjoituksen<br />

kaikkien Exchange-organisaatioiden<br />

välillä. Salaamiseen käy-<br />

S Ä H K Ö P O S T I N T I E T O T U R V A<br />

Allekirjoituksen luominen<br />

Alkuperäinen<br />

sanoma<br />

HASH Message Lähettäjän<br />

Digest<br />

128-bittiä salainen avain<br />

Allekirjoituksen varmentaminen<br />

Alkuperäinen<br />

sanoma<br />

HASH<br />

Message<br />

Digest<br />

128-bittiä<br />

tetään Euroopassa Cast 40 -algoritmia<br />

(40-bittinen) ja Yhdysvalloissa<br />

Cast 64- (64-bittinen) tai<br />

DES-algoritmia. Avainten vaihto<br />

hoituu RSA-algoritmilla.<br />

Avaininformaatio tallennetaan<br />

Exchangessa erilliseen tietokantaan<br />

X.509-muotoisina sertifikaatteina.<br />

Lotus Notes Mailissa on vaihtoehtona<br />

SSL:n lisäksi oma salausmenetelmä.<br />

Tämäkin käyttää<br />

hyväkseen RSA-algoritmejä<br />

eli käytännössä 40-bittistä salausta.<br />

Notes Mailin omaa järjestelmää<br />

käytettäessä kullekin<br />

käyttäjälle luodaan sertifikaatit,<br />

jotka tallennetaan omaan tietokantaansa.<br />

TeamWARE Mailissa salaus<br />

tehdään aivan toisella tavalla<br />

kuin kahdessa muussa järjestelmässä.<br />

Järjestelmään on mahdollista<br />

lisätä kaksi eri tuotetta eli<br />

TeamWARE Intranet Security<br />

Server ja TeamWARE Crypto.<br />

Näistä ensimmäinen salaa siirtotien<br />

joko työaseman ja palvelimen<br />

tai kahden palvelimen välissä.<br />

Jälkimmäinen taas salaa<br />

tiedostoja.<br />

Sähköpostia lähetettäessä kerrotaan<br />

Cryptolle, että lähetetään<br />

salattua dataa, jolloin se ei aukaise<br />

tiedostoa. Menetelmä on eri<br />

tuotteista turvallisin, sillä siinä<br />

käytetään algoritminä tripla-<br />

DES:iä, mutta kummallakin osapuolella<br />

pitää olla TeamWARE<br />

Crypto -ohjelma ja lisäksi salat-<br />

=<br />

Allekirjoitus<br />

Allekirjoitus<br />

Lähettäjän<br />

julkinen<br />

avain<br />

Digitaalisen allekirjoituksen ja sanoman salauksen periaate (kuva 2).<br />

tuna voi välittää vain tiedostoliitteitä.<br />

Huonona puolena on<br />

myös se, että salausavain pitää<br />

välittää erikseen esimerkiksi puhelimitse<br />

tai tavallisen postin välityksellä,<br />

jos siihen luottaa.<br />

Kaikki kolme valmistajaa ovat<br />

kuitenkin tuomassa markkinoille<br />

S/MIME-lisäosia omiin työasemaohjelmiinsa<br />

ja näin ollen<br />

jatkossa salattujen ja suojattujen<br />

sanomien kulku tietoverkoissa<br />

lisääntyy lähimmän vuoden sisällä.<br />

@<br />

Entäpä sitten kotikäyttäjä?<br />

Kotikäyttäjällä tilanne on hieman<br />

ongelmallisempi. Yleensä<br />

kotikäyttäjän työkalu on jokin ilmaiseksi<br />

tai puoli-ilmaiseksi <strong>Internet</strong>istä<br />

imuroitu tai <strong>Internet</strong>yhteyspaketin<br />

mukana tuleva<br />

sähköpostiohjelma. Näistä vain<br />

murto-osa osaa tällä hetkellä<br />

keskustella millään yllämainituistaturvallisuusprotokollista.<br />

Tämä johtaa tietenkin<br />

siihen, että myöskään sähköpostin<br />

salaus ilman vaivannäköä ei<br />

ole mahdollista.<br />

Jos kotikäyttäjä jaksaa nähdä<br />

hiemankin vaivaa, myös hänen<br />

on mahdollista turvata sähköpostinsa.<br />

Ja miksei tämä soveltuisi<br />

myös yrityskäyttöön? Suositeltavin<br />

vaihtoehto on PGP-ohjelma,<br />

joka on saatavissa lähes<br />

kaikkiin käyttöjärjestelmiin ja<br />

joka on oikeastaan sähköposti-<br />

Sähköpostin turvallisuusvaatimukset<br />

Sähköpostille voidaan määritellä viisi kriteeriä, joiden pitäisi täyttyä, kun<br />

puhutaan turvallisesta järjestelmästä.<br />

1. Autentisoiminen. Tällä tarkoitetaan sitä, että niin sanoman lähettäjä<br />

kuin sen vastaanottajakin pystytään yksilöllisesti määrittämään.<br />

2. Eheys. Tällä tarkoitetaan sitä, että pystytään varmistumaan siitä, että<br />

sanomaa ei ole väärennetty sen kulkiessa erilaisten järjestelmien läpi.<br />

3. Luottamuksellisuus. Tällä tarkoitetaan sitä, että sanomaa, joka on tarkoitettu<br />

lähettäjältä vastaanottajalle, ei pääse kukaan muu lukemaan sen<br />

kulkiessa erilaisten järjestelmien läpi.<br />

4. Valtuutus. Tällä tarkoitetaan sitä, että vain ne henkilöt, joilla on valt<strong>uudet</strong><br />

lukea tietty sanoma, pystyvät näin tekemään.<br />

5. Todentaminen. Tällä tarkoitetaan sitä, että henkilöiden välinen kommunikointi<br />

voidaan jälkeenpäin osoittaa tapahtuneen.<br />

Message<br />

Digest<br />

128-bittiä<br />

ohjelmariippumaton.Periaatteessa käyttöönottoon riittää, että<br />

hankkii ohjelman jostakin<br />

maailmalla olevista palvelimista<br />

(esimerkiksi<br />

http://www.ifi.uio.no/pgp),<br />

asentaa sen, luo itselleen tarvittavat<br />

avaimet ja rekisteröityy johonkin<br />

maailmalla olevista<br />

avainpalvelimista. Tällä tavalla<br />

henkilökohtaisen sähköpostin<br />

käyttö on turvallista.<br />

Hankalampi tapa, joskin yhtä<br />

toimiva, on hankkia jokin henkilökohtainen<br />

tiedostojen salausohjelma.<br />

Tällaisen avulla käyttäjä<br />

voi salata esimerkiksi tiedoston,<br />

jossa on mukana juuri se<br />

tärkeä sopimuspaperi tai muu<br />

vastaava. Tämän tiedoston voi<br />

sitten lähettää liitteenä sähköpostisanoman<br />

mukana. Tämän<br />

menetelmän huono puoli on se,<br />

että salausavain pitää toimittaa<br />

vastapuolelle ja hänellä pitää olla<br />

vastaava ohjelma käytössään.<br />

”Tavataanko tänä<br />

iltana?”<br />

Sähköpostin turvallisuudesta tulee<br />

eittämättä vuosien kuluessa<br />

yhä kriittisempi kysymys. Kun<br />

viestintä siirtyy rajallisesti kuunneltavissa<br />

olevista puhelinverkoista<br />

kohtuullisen vapaisiin tietoliikenneverkkoihin,<br />

on aina<br />

olemassa vaara, että joku lukee<br />

sanomasi. Ja kun nimenomaan<br />

<strong>Internet</strong>-puolella ollaan epätietoisia,<br />

minkä salausmenetelmän<br />

puolelle kallistutaan, ovat eri valmistajatkin<br />

melko pitkälle odottelulinjalla.<br />

Pitää siis muistaa, että vaikka<br />

maailmalla olisikin vielä kohtuullisen<br />

turvallista, et voi koskaan<br />

olla varma, etteikö joku<br />

yrityksessäsi olisi keksinyt keinon<br />

lukea kaikkien yrityksen<br />

työntekijöiden sähköpostia. Ja<br />

vaikkapa seuloa sitä erillisen<br />

tekstifiltterin kautta etsien sanomaa<br />

”Tavataanko Marja tänä iltana?”.<br />

TIETOKONE<br />

Lähtevä sanoma<br />

Alkuperäinen<br />

sanoma<br />

Allekirjoitus<br />

MARRASKUU 1997 85

Mikromaailman<br />

Henkilökohtaisen tietokoneen käsite syntyi tammikuussa 1975, kun Popular Electronics -<br />

lehden kansikuvassa esiteltiin ensimmäinen kotikäyttäjälle suunnattu tietokone. Koneella<br />

ei ollut vielä nimeä, joten lehden toimittaja kysyi ehdotusta 12-vuotiaalta tyttäreltään. Tämä<br />

katseli parhaillaan Star Trekiä televisiosta ja ehdotti nimeksi Altair, koska se oli sen hetkinen<br />

Enterprisen määränpää.<br />

Konetta myytiin rakennussarjana<br />

389 dollarin hinnalla<br />

ja se oli nykymittapuun<br />

mukaan todella alkeellinen.<br />

Muistia siinä oli 256 tavua<br />

ja ”käyttöliittymänä” toimi<br />

joukko punaisia merkkivaloja<br />

ja mekaanisia kytkimiä.<br />

Harva tiesi, että lehden kansikuvassa<br />

esiintynyt laite oli väärennös. Oikea laite oli<br />

kadonnut postissa matkalla lehden kuvaukseen,<br />

eikä valmistajalla ollut muita valmiita<br />

koneita. Niinpä kuvaukseen toimitettiin pikaisesti<br />

pelkät laitteen kuoret.<br />

Pelkkien kuorten kuvaaminen käynnisti<br />

86 TIETOKONE MARRASKUU 1997<br />

siis kehityksen, josta on tänään kasvanut<br />

suuri teollisuudenala.<br />

Ensimmäiset vuodet<br />

Mikrotietokoneen ensimmäiset vuodet olivat<br />

villejä. Yrityksiä syntyi ja kuoli, eikä niiden<br />

jälkeensä jättämillä koneilla ollut muuta<br />

kuin muistoarvoa, koska ohjelmat piti kirjoittaa<br />

erikseen jokaiselle konetyypille. Yhteisen<br />

prosessorin ja käyttöjärjestelmän puute<br />

piti mikrotietokoneet pelkkinä harrastelijoiden<br />

välineinä, eikä todellista teollisuutta<br />

päässyt syntymään.<br />

Harrastuspohjalta syntyi kuitenkin joukko<br />

merkittäviä yrityksiä. Ensimmäinen suur-<br />

IBM PC<br />

PC-testi: 1<br />

IBM AT<br />

PC-testi: 4<br />

menestys oli vuonna 1977 julkistettu Apple<br />

II. Aikansa mahtitekijä oli myös Commodore,<br />

joka aloitti pöytäkoneilla, mutta suuntasi<br />

sitten tarmonsa kotimikroihin. Suomalaiset<br />

olivat kehityksessä mukana, sillä Telmacnimistä<br />

konetta myytiin rakennussarjana<br />

elektroniikka-alan harrastajille.<br />

Ensimmäisinä vuosina kehityksen painopiste<br />

oli laitetekniikassa. Ohjelmiston merkitys<br />

korostui vasta myöhemmin, kun tekniikka<br />

oli jo löytänyt oman muotonsa ja PCteollisuus<br />

syntynyt.<br />

Ainoana standardina 80-luvun alussa oli<br />

CP/M-käyttöjärjestelmä, joka tuki 64 kilota-<br />

386/16 MHz<br />

PC-testi: 11<br />

486/25 MHz<br />

PC-testi: 33<br />

Pentium/60<br />

PC-testi: 148<br />

vun keskusmuistia ja oli tehty 8-bittiselle<br />

Z80-prosessorille. CP/M:stä huolimatta koneet<br />

olivat erilaisia ja esimerkiksi levykeasemien<br />

kapasiteetti vaihteli. Siksi ohjelmia<br />

ei voinut siirtää suoraan koneesta toiseen,<br />

vaan esimerkiksi aikansa ykkösteksturi<br />

WordStar piti istuttaa uuteen koneeseen erityisellä<br />

sovitusohjelmalla.<br />

Alkuaikojen ohjelmista kaksi oli ylitse<br />

muiden: Microsoftin MS-Basic, jota lähes<br />

kaikki mikrovalmistajat käyttivät koneissaan,<br />

sekä Visicalc, joka oli maailman ensimmäinen<br />

taulukkolaskentaohjelma. Se ilmestyi<br />

aluksi Applelle ja oli niin mullistava,<br />

että monet yritykset hankkivat Apple II -koneita<br />

vain päästäkseen ajamaan tätä ohjelmaa.<br />

Visicalc teki aiemmin työläistä laskentakaavoista<br />

helppoja ja mahdollisti vaivattomat<br />

mitä-jos-analyysit.<br />

Pentium Pro/200<br />

PC-testi: 757<br />

Pentium II<br />

PC-testi: 1010<br />

PC syntyy puolivahingossa<br />

Isoilla tietokoneilla maineeseen noussut<br />

IBM teki 80-luvun alkaessa rohkean päätöksen.<br />

Seurattuaan sivusta Applen menestystä<br />

se päätti yrittää itsekin. Yrityksen periaatteiden<br />

vastaisesti mikro koottiin standardiosista<br />

ja kun PC-nimen saanut laite julkistettiin<br />

elokuussa 1981, siitä tuli kaikkien hämmästykseksi<br />

tavaton menestys.<br />

Vielä suurempi vaikutus PC:llä oli Microsoftiin.<br />

Bill Gates oli nähnyt Popular<br />

Electronics -lehden kannen ja perustanut<br />

sen innoittamana Microsoftin Uuteen Meksikoon.<br />

Paikka oli sama, jossa Altair-koneita<br />

tehtiin. Kun Altairin valmistus loppui, Gates<br />

siirsi yrityksen kotikaupunkiinsa Seattleen ja<br />

erikoistui ohjelmointikieliin.<br />

Kun IBM halusi käyttöjärjestelmän uudelle<br />

koneelleen, se kääntyi Microsoftin<br />

puoleen, koska luuli tämän tekevän myös<br />

käyttöjärjestelmiä. Gates oikaisi väärinkäsityksen<br />

ja neuvoi IBM:n edustajia ottamaan<br />

yhteyttä Digital Researchiin, jonka tuote<br />

CP/M oli.<br />

Tarina kertoo, että Digital Researchin perustajalla<br />

ja pääjohtajalla – oman aikansa Bill<br />

Gatesillä – oli kiire pelaamaan golfia, eikä<br />

hän ehtinyt ottaa edes vastaan IBM:n edustajia.<br />

Todennäköisempää kuitenkin on, että<br />

IBM halusi sanella yksin sopimuksen ehdot,<br />

eikä Gary Kildall uskaltanut sitoutua niihin.<br />

PC-testi<br />

PC-testi mittaa mikron prosessorin suorituskykyä<br />

verrattuna alkuperäisen IBM PC:n prosessoriin (Intel<br />

8088, 4,77 MHz). Esimerkiksi nopeusindeksi 100<br />

tarkoittaa sitä, että testatun mikron prosessori on<br />

sata kertaa 4,77 megahertsin Intel 8088:a nopeampi.<br />

PC-testi mittaa vain prosessorin suorituskykyä,<br />

mikäli koko testi mahtuu pyörimään prosessorin sisäisessä<br />

välimuistissa. Vanhempia prosessoreita lukuunottamatta<br />

näin on aina. PC-testin tuloksiin ei<br />

vaikuta muistin määrä, kiintolevyn nopeus tai muut<br />

oheislaitteet.<br />

Joka tapauksessa neuvottelut kariutuivat.<br />

IBM:n edustajat palasivat Microsoftin luo ja<br />

Bill Gates teki elämänsä kaupat. Hän osti<br />

25000 dollarilla paikalliselta pikkuyritykseltä<br />

QDOS-nimisen käyttöjärjestelmän puolivalmiin<br />

ytimen. Tästä rungosta Microsoftin<br />

ohjelmoijat kehittivät PC-DOSin, jota IBM<br />

alkoi toimittaa koneittensa mukana. Microsoftille<br />

jäi oikeus myydä samaa käyttöjärjestelmää<br />

MS-DOS-nimellä muille laitevalmistajille.<br />

Digital Research sai lopulta valmiiksi 16bittisen<br />

version CP/M:stä, mutta oli jo liian<br />

myöhäistä. Käyttöjärjestelmien markkinajohtaja<br />

oli pysyvästi vaihtunut ja Digital<br />

Research ajautui sivuraiteille. Se säilyi markkinoilla<br />

ohjelmointikielten ansiosta ja lähti<br />

mukaan DOS-kilpaan kehittämällä oman<br />

moniajo-DOSin (Concurrent DOS) sekä lopulta<br />

suoranaisen kloonin nimellä DR-DO-<br />

Sin. Lopulta Novell osti yrityksen ja antoi<br />

DOSille nimen Novell DOS. Kildall itse kuoli<br />

90-luvun puolivälissä loukattuaan päänsä<br />

kapakkatappelussa.<br />

Kesällä 1981 kolme Texas Instrumentsilla<br />

työskennellyttä miestä kokoontui miettimään<br />

liikeideoita houstonilaiseen ravintolaan.<br />

Miehet olivat Rod Canion, Jim Harris<br />

ja Bill Murto. Vaihtoehtoina olivat meksikolainen<br />

ravintola, kiintolevyjen valmistaja,<br />

piippaava avaimenperä autoilijoille tai tietokonetehdas.<br />

He päätyivät viimeksi mainittuun<br />

ja näin sai alkunsa Compaq. Jo ensimmäisenä<br />

toimintavuotena liikevaihto ylitti<br />

100 miljoonaa dollaria, mikä on aloittavien<br />

yritysten kaikkien aikojen ennätys.<br />

Ihan yhtä räjähtävä ei ollut suomalaisen<br />

Nokian startti, vaikka sillä oli pitkä kokemus<br />

minitietokoneiden valmistajana. Syyskuussa<br />

1981 Nokia julkisti ensimmäisen oman mikronsa,<br />

joka sai nimen MikroMikko 1. Koneessa<br />

oli päätteistä tuttu vihreä näyttö ja<br />

neliskulmaiset näppäimet. Sama neliskulmainen<br />

muotoilu jatkui keskusyksikössä.<br />

Kone toimi CP/M-käyttöjärjestelmällä.<br />

TIETOKONE<br />

MARRASKUU 1997 87

Applelta graafinen käyttöliittymä<br />

Nokia Datan MikroMikko 1 avasi<br />

vuonna 1981 tietä suomalaiselle<br />

tietokoneteollisuudelle. Kone<br />

toimi CP/M-käyttöjärjestelmällä.<br />

Lotuksen Tammikuussa 1983 julkaisema<br />

1-2-3 oli PC-ohjelmistojen<br />

läpimurtotuote. Se säilytti<br />

asemansa johtavana taulukkolaskimena<br />

aina 1990-luvun alkuvuosiin<br />

saakka.<br />

Applen Macintosh toi graafisen<br />

käyttöliittymän ja hiiren mikromaailmaan<br />

vuonna 1984.<br />

Digital Researchin GEM oli DO-<br />

Sin päällä toiminut grafiikkalaajennus,<br />

jonka menestyksekkäin<br />

ohjelma oli Ventura Publisher.<br />

88 TIETOKONE MARRASKUU 1997<br />

1982<br />

Commodore 64<br />

Vaikka IBM PC:n maailmanvalloitus oli jo alkanut,<br />

laitteita ei vielä riittänyt Eurooppaan asti. Niinpä<br />

Suomen markkinoita hallitsivat yhä CP/M-koneet<br />

ja Commodoren VIC-20. VIC maksoi peruskokoonpanossa<br />

noin 2500 markkaa ja siinä oli viiden<br />

kilotavun muisti. Massamuistina toimi kasettiasema.<br />

Näyttönä käytettiin televisiota, jonka alhainen<br />

tarkkuus rajoitti rivin pituuden 22 tekstimerkkiin.<br />

Puutteistaan huolimatta VIC-20:sta tuli ensimmäinen<br />

kansanmikro. Sen kanssa kilpaili aluksi<br />

englantilaisen Sinclairin ZX-81, joka oli vielä halvempi.<br />

Sinclairissa oli kuitenkin hipaisunäppäimistö<br />

ja se oli kooltaan niin pieni, että monet pitivät<br />

laitetta pelkkänä leluna. Vasta parannettu<br />

Sinclair Spectrum pystyi kilpailemaan tasaväkisesti<br />

VIC-20:n kanssa.<br />

Markkinoilla oli myös ruotsalainen Luxor, jonka<br />

ABC-80 ehti yleistyä muutamissa kouluissa. Parannettu<br />

ABC-800 kelpasi jo yrityskäyttöön, mutta yleisen<br />

käyttöjärjestelmän puuttuessa sekin hävisi<br />

markkinoilta. Apple II maksoi Suomessa yli 10 000<br />

markkaa, eikä siksi koskaan ollut kovin yleinen.<br />

Syksyllä Commodore esitteli VIC-20:n seuraajan.<br />

Commodore 64:ssä oli nimensä mukaisesti 64<br />

kilotavua RAMia, josta lähes 40 kilotavua jäi käynnistyksen<br />

jälkeen vapaaksi. Koneessa oli myös tarkkuusgrafiikka<br />

ja kehittyneet ääniominais<strong>uudet</strong>.<br />

Suurin tekninen hienous oli kuitenkin sprite-grafiikka,<br />

jota käyttämällä oli helppo liikuttaa kuvaruudulla<br />

erilaisia graafisia hahmoja. Commodoren<br />

alkuhinta oli 3995 markkaa. Vuoden kuluessa hinta<br />

oli pudonnut alle kolmeen tuhanteen.<br />

Tietokone-lehden ensimmäinen numero ilmestyi<br />

syksyllä. Sitä ennen mikrotietokoneita oli käsitelty<br />

Prosessori-lehdessä.<br />

1983<br />

Lotus mullistaa<br />

taulukkolaskennan<br />

Tammikuussa Mitch Kaporin perustama Lotus<br />

julkaisi IBM PC:lle suunnitellun 1-2-3-taulukkolaskentaohjelman.<br />

Koska Visicalcia ei ollut vielä<br />

PC-versiona, 1-2-3:sta tuli välitön menestys.<br />

Lotus 1-2-3:ssa oli ensi kertaa mukana grafiikka<br />

ja sillä pystyi laatimaan paljon isompia laskentamalleja<br />

kuin kilpailevilla CP/M- tai Apple-ohjelmilla.<br />

Se oli ohjelmoitu suoraan PC:n konekielelle,<br />

joten se oli myös erittäin nopea. Voikin sanoa, että<br />

1-2-3 oli keskeinen tekijä PC:n menestyksessä.<br />

Menestyksensä innoittamana Lotus osti Visicalcin<br />

kehittäjän Software Artsin ja säästyi näin ikäviltä<br />

patenttiriidoilta.<br />

Maaliskuussa IBM lisäsi PC:hen 10 megatavun<br />

kiintolevyn ja kasvatti perusmuistin 256 kilotavuun.<br />

Koneita alkoi vihdoin saada myös Suomesta.<br />

IBM XT:n hinta oli 46000 markkaa. Yritykset ostivat<br />

niitä, vaikka koneen ohjelmavalikoima oli vielä<br />

vaatimaton.<br />

Victor, Texas Instruments, HP, Digital ja monet<br />

muut alkoivat valmistaa 8088-prosessoriin pohjautuvia<br />

PC:itä, jotka olivat parempia kuin alkupe-<br />

räinen IBM PC. Ne olivat nopeampia ja niissä oli<br />

parempi grafiikka tai muita hienouksia. Koneet eivät<br />

silti käyneet kaupaksi. Asiakkaat vaativat täydellistä<br />

yhteensopivuutta ja sen mittariksi kohosi<br />

Microsoftin lentosimulaattori. Jos peli toimi mikrossa,<br />

se oli IBM-yhteensopiva. Ellei toiminut, kone<br />

ei käynyt kaupaksi – ei vaikka se olisi ollut parempi<br />

ja halvempi kuin esikuvansa.<br />

Vain Apple jatkoi omaperäistä linjaansa ja julkisti<br />

ensimmäisen graafisella käyttöliittymällä varustetun<br />

mikron, Apple Lisan. IBM julkisti suurin odotuksin<br />

PC:stä tehdyn kevytversion. Kuten nimi PC<br />

Junior kertoi, kone oli tarkoitettu kotikäyttöön. Molemmat<br />

koneet epäonnistuivat täysin. Applen siksi,<br />

että kone oli liian kallis ja liian hieno; IBM:n siksi,<br />

että kone oli liian rajoittunut edes kotikäyttöön.<br />

Marraskuussa piskuinen Borland alkoi myydä<br />

Turbo Pascalia. Philippe Kahn oli hankkinut ohjelman<br />

oikeudet Tanskasta ja alkoi mainostaa ohjelmaa<br />

Byten sivuilla. Aluksi Borland-nimisellä yrityksellä<br />

ei ollut edes varaa maksaa mainoksista,<br />

mutta ohjelmasta tuli valtava menestys ja Borland<br />

nousi hetkessä kuuluisuuteen.<br />

Seuraavana vuonna ilmestyi Sidekick-työpöytäohjelma<br />

ja vuoden lopulla Turbo Lightning -oikolukuohjelma,<br />

jossa oli ensi kertaa lennossa toimiva<br />

oikoluku Word 95:n tapaan – mutta jo 12 vuotta<br />

aikaisemmin.<br />

1984<br />

Macintosh<br />

Tammikuussa 1984 Apple julkisti Macintoshin. Se<br />

oli epäonnisen Lisan seuraaja, mutta paljon edullisempi.<br />

Steve Jobs halusi Macistä mahdollisimman<br />

yksinkertaisen ja kompaktin niin, että sitä voisi<br />

huoletta myydä jopa tavalliselle kotikäyttäjälle.<br />

Varmuuden vuoksi laitteen kuoret sinetöitiin niin,<br />

ettei konetta voinut laajentaa edes lisämuistilla.<br />

Macistä tuli kone, joka toi hiiren ja graafisen<br />

käyttöliittymän suuren yleisön tietoisuuteen. Ensireaktiot<br />

Maciä kohtaan olivat innostuneet ja laitteet<br />

menivät hyvin kaupaksi. Vasta vuoden lopulla<br />

ostajat huomasivat, ettei koneeseen saanutkaan<br />

tarpeeksi ohjelmia ja Mac-kauppa taantui. Myös<br />

koneeseen valittu 128 kilon muisti osoittautui aivan<br />

liian pieneksi todellisia töitä varten.<br />

Lotus ja Ashton-Tate loivat uuden ohjelmakategorian:<br />

monitoimiohjelmat. Uskottiin, että yhdellä<br />

ohjelmalla voisi tehdä kaiken tarpeellisen ja<br />

tietojen siirto osuudesta toiseen olisi helppoa. Lotuksen<br />

ohjelma oli Sinfonia ja Ashton-Taten Framework.<br />

Lisäksi tyrkyllä oli Enable ja OpenAccess,<br />

mutta niiden merkitys jäi marginaaliseksi. Kilpailusta<br />

selvisi voittajana Sinfonia, joka säilyi käytössä<br />

aina Windowsin tuloon asti.<br />

Taulukkolaskennan myötä Lotuksesta tuli aikansa<br />

ylivoimainen markkinajohtaja. McKinseyn konsultti<br />

Jim Manzi syrjäytti Kaporin toimitusjohtajan<br />

paikalta ja pysyi vallassa aina 90-luvun puolivälissä<br />

tapahtuneeseen yrityskauppaan asti. Microsoft halusi<br />

ykköseksi ja tarjoutui ostamaan Lotuksen. Yhdistymisneuvottelut<br />

olivat jo pitkällä, mutta lopulta<br />

suunnitelmat kariutuivat ja Kapor jätti yhtiön.<br />

Lotuksella oli muitakin ongelmia. Sen toinen<br />

monitoimitoimiohjelma oli Macille tarkoitettu Jazz,<br />

josta tuli mikrohistorian epäsuosituin ohjelma. Lo-

Alduksen PageMaker oli ensimmäinen<br />

julkaisuohjelma. Se julkaistiin<br />

Mac-ympäristöön 1985<br />

ja PC:lle vasta kolme vuotta<br />

myöhemmin.<br />

Borland osti heinäkuussa 1989<br />

Ashton-Taten vallatakseen Paradoxilla<br />

ja dBasella tietokantaohjelmien<br />

markkinat. Luvattu dBasen<br />

Windows-versio kuitenkin<br />

myöhästyi useammalla vuodella<br />

ja johti Borlandin vaikeuksiin.<br />

IBM julkisti ensimmäisen OS/2:n<br />

keväällä 1987, mutta graafisen<br />

käyttöliittymän sisältänyt 1.1versio<br />

tuli markkinoille vasta<br />

joulukuussa 1988.<br />

Macintosh-koneista tutut tietokonevirukset<br />

levisivät PC-ympäristöön<br />

1980-luvun loppuvuosina.<br />

tukselle palautettiin enemmän ohjelmia kuin mitä<br />

niitä oli myyty – jopa piraattikopiot palautettiin.<br />

Elokuussa IBM julkisti PC:n seuraajan. IBM AT<br />

käytti ensi kertaa 80286-prosessoria ja siinä oli uusi<br />

1,2 megatavun levykeasema. Kiintolevy oli aikansa<br />

suurin mahdollinen, 20 megatavua. Yhtä mullistava<br />

oli Data Generalin One, joka oli ensimmäinen<br />

akkukäyttöinen, isolla LCD-näytöllä varustettu<br />

PC-matkamikro. Sen elinkaari jäi kuitenkin lyhyeksi,<br />

koska yritys ei osannut hyödyntää uusia<br />

markkinoita.<br />

Raadollinen mikrobisnes vaati Suomessa ensimmäisen<br />

uhrinsa, kun Topdata, joka oli ensimmäisenä<br />

aloittanut mikrojen myynnin katukaupoissa,<br />

ajautui konkurssiin heti vapun jälkeen.<br />

Pioneerin ura oli kestänyt vajaat viisi vuotta.<br />

Tietokone-lehden kustantajaksi oli alkuvuodesta<br />

tehdyllä kaupalla tullut Sanoma Osakeyhtiö,<br />

joka osti Tietokonetta ja Prosessoria julkaisseen<br />

Tecnopressin.<br />

1985<br />

Ikkunasodat ja julkaisuohjelmat<br />

Aldus toi markkinoille PageMaker-taitto-ohjelman.<br />

Kun Apple sai vielä samaan aikaan valmiiksi<br />

ensimmäisen PostScript-laserin (tarkkuus 300 dpi,<br />

myyntihinta 80 000 markkaa), syntyi työpöytäjulkaisun<br />

(desktop publishing) käsite. Se pelasti Macin,<br />

sillä graafisuutensa vuoksi Mac oli ainoa kone,<br />

jolla julkaisuja voitiin taittaa.<br />

PageMakerin PC-versio ilmestyi vasta paria<br />

vuotta myöhemmin. Samoille apajille tuli myös<br />

Ventura, joka käytti GEM-grafiikkalaajennusta ja<br />

oli PC-maailmassa pitkään PageMakeria<br />

suositumpi. Silti PC:n julkaisuominais<strong>uudet</strong> jäivät<br />

kauaksi Macintoshin jälkeen.<br />

Applella kuohui muutenkin. Pepsiltä toimitusjohtajaksi<br />

palkattu Sculley erotti syksyllä Steve Jobsin,<br />

joka ryhtyi perustamaan uutta tietokoneyritystä.<br />

Next-koneista tuli Unix-työasemia, jotka olivat<br />

teknisesti hienoja, mutta joiden oli vaikea löytää<br />

ostajaa. Laitteiden valmistus lopetettiin 1993,<br />

kun noin 50 000 kappaletta oli saatu kaupaksi.<br />

Keväällä Digital Research julkaisi DOSin päälle<br />

rakennetun GEMin, joka toi Macintoshmaisen<br />

käyttöliittymän ja roskakorin myös PC-käyttäjälle.<br />

IBM:llä oli oma merkkipohjainen Topview, joka<br />

hallitsi DOS-ohjelmien moniajon. Ikkunasotien<br />

kolmas osapuoli oli Microsoft, jonka lupaama Windows<br />

myöhästyi kerta toisensa jälkeen. Markkinat<br />

spekuloivat, mikä näistä kolmesta mahtaisi voittaa –<br />

vai tulisiko IBM:ltä sittenkin oma Unixiin pohjautuva<br />

käyttöjärjestelmä, joka korjaisi potin.<br />

IBM koki ensimmäisen takaiskunsa, kun Junior<br />

floppasi ja sen valmistus lopetettiin vähin äänin keväällä<br />

1985. Syksyllä IBM julkisti oman lähiverkkotekniikkansa,<br />

Token Ringin, joka haastoi siihen<br />

asti markkinoita hallinneen Ethernet-tekniikan.<br />

Tämän kaiken kuohunnan keskellä tuskin kukaan<br />

kiinnitti huomiota siihen, mitä Intel puuhaili.<br />

Se oli saanut valmiiksi 32-bittisen mikroprosessorin,<br />

joka julkistettiin kaikessa hiljaisuudessa.<br />

Nimen 80386 saanut prosessori oli teknisesti kehittynyt<br />

mutta hankkeena niin suuri, että Intel<br />

tuotti historiansa ainoan tappiollisen tilikauden.<br />

Vähältä piti, ettei prosessorin kehitys vienyt Inteliä<br />

konkurssiin.<br />

1986<br />

Tehokilpailu alkaa<br />

Vuonna 1986 markkinoilla oli jo useita AT-klooneja.<br />

Kaikki valmistajat vakuuttivat olevansa täysin<br />

yhteensopivia ”aidon” IBM AT:n kanssa. Kun se ei<br />

enää riittänyt, kilpailuaseeksi otettiin ensimmäistä<br />

kertaa nopeus. Siinä, missä IBM:n oma AT oli toiminut<br />

aluksi kuuden, myöhemmin kahdeksan<br />

megahertsin nopeudella, kilpailijat nostivat kellotaajuuden<br />

10, 12 ja jopa 15 megahertsiin.<br />

Suomalainen Nokia vastasi tehokilpailuun<br />

omalla tavallaan. MikroMikko 2 käytti kaikista<br />

muista poiketen 80186-prosessoria. Omaperäisiä<br />

valintoja teki myös Commodore, joka ei lähtenyt<br />

mukaan PC-kilpaan vaan loi Amigan. Siitä tulikin<br />

nuorten suosima pelikone, jonka vahvuus oli grafiikassa<br />

ja multimediassa. Amigan markkinaosuus<br />

jäi kuitenkin PC-maailman jalkoihin ja lopullisesti<br />

Amigan taru päättyi 90-luvun puolivälissä.<br />

Markkinoille yritti myös peliautomaateista tuttu<br />

Atari, mutta sen ST-koneen elinkaari jäi muutamaan<br />

vuoteen. Koneen valmistaja lupaili CD-<br />

ROM-asemaa, joka vain muutaman tuhannen<br />

markan hinnalla toisi CD-sovellukset tavallisten<br />

käyttäjien ulottuville, mutta laitetta ei koskaan ilmestynyt.<br />

CD-tekniikan läpimurtoon kului vielä<br />

reilut viisi vuotta.<br />

Syksyllä 1986 Compaq hämmästytti markkinoita<br />

julkistamalla maailman ensimmäisen 386-mikron,<br />

joka sai nimen Compaq Deskpro 386. Laite oli<br />

kahdeksan kertaa nopeampi kuin sen aikaiset PC:t<br />

ja tuplasti nopeampi kuin AT:t. Compaqin julkistus<br />

oli ikävä yllätys varsinkin IBM:lle, joka oli siihen<br />

asti itseoikeutetusti johtanut PC-kehitystä.<br />

1987<br />

OS/2 ja PS/2<br />

Vuoden 1987 alussa mikromaailma pidätti henkeään.<br />

Tiedettiin, että IBM julkistaisi pian uudenlaiset<br />

mikrot, jotka ehkä tekisivät kaikki aiemmat koneet<br />

vanhanaikaisiksi. Uumoiltiin myös, että IBM<br />

julkistaisi oman käyttöjärjestelmän ja tekisi selvän<br />

pesäeron Microsoftin DOSiin.<br />

Suuri julkistus tapahtui huhtikuun 2. päivänä.<br />

IBM esitteli sekä PS/2-koneet että OS/2-käyttöjärjestelmän,<br />

jonka se oli sittenkin kehittänyt yhdessä<br />

Microsoftin kanssa erityisesti uusia koneitaan varten.<br />

Microsoft sai jälleen oikeuden myydä käyttöjärjestelmää<br />

MS-OS/2-nimisenä muille laitevalmistajille,<br />

mutta kuten nimikin jo kertoi, uusi järjestelmä<br />

profiloitiin erityisesti uusia PS/2-koneita varten.<br />

PS/2-koneissa oli useita uusia ominaisuuksia.<br />

Niissä oli ensi kertaa 256 väriin pystyvä VGA-näyttö,<br />

korppuasemat ja mikrokanava, joka vaati aivan<br />

uudenlaiset lisäkortit. Vaikka IBM julkisti ensimmäisen<br />

386-koneen, PS/2 80:ta alettiin toimittaa<br />

vasta seuraavana syksynä, joten Compaq sai peräti<br />

vuoden etumatkan.<br />

Myös OS/2:n aikataulu oli pitkä ja ulottui kahden<br />

vuoden päähän. Loppuvuodesta valmistui<br />

1.0-versio, joka oli kuitenkin täysin merkkipohjainen<br />

eikä siksi kiinnostanut juuri ketään.<br />

Yhtä vähän kiinnostivat ostajia markkinoille tul-<br />

TIETOKONE<br />

MARRASKUU 1997 89

Windows syrjäyttää DOSin<br />

Vielä 1989 Microsoft liputti innokkaasti<br />

OS/2:n puolesta. Suunta<br />

muuttui, kun Windows 3 julkistettiin<br />

toukokuussa 1990.<br />

WordPerfect joutui Windowsin<br />

myötä pikkuhiljaa luopumaan<br />

tekstinkäsittelyohjelmien markkinajohtajan<br />

paikasta. Ohjelman<br />

ensimmäinen Windows-versio<br />

oli hidas ja täynnä DOS-ajan rasitteita.<br />

IBM julkisti keväällä 1987 PS/2mikrojen<br />

mukana mikrokanavan.<br />

Seuraavana vuonna se sai<br />

kilpailijakseen ISA-yhteensopivan<br />

EISAn.<br />

IBM:n PS/1 oli ensimmäinen kotimarkkinoille<br />

suunniteltu merkkimikro.<br />

Se ei kuitenkaan menestynyt.<br />

Varsinaisesti kotimikromarkkinat<br />

avautuivat vasta<br />

1990-luvun puolivälissä.<br />

90 TIETOKONE MARRASKUU 1997<br />

leet ensimmäiset PC-sähköpostiohjelmat, kuten<br />

Network Courier ja cc:Mail. Lähiverkot olivat harvassa<br />

eikä yhdyskäytäviä yleisiin postijärjestelmiin<br />

ollut.<br />

1988<br />

Väyläsota alkaa<br />

Koska yritykset käyttivät yhä enimmäkseen PC- ja<br />

AT-koneita, Intel toi kesällä myyntiin 386SX-piirin.<br />

Se oli aidon 80386:n kevennetty versio. Ulospäin 16bittinen<br />

rakenne alensi valmistuskustannuksia ja<br />

markkinoille alkoi tulla useita 386SX-koneita. Se sopi<br />

Intelille hyvin, sillä kloonivalmistajat olivat<br />

alkaneet syödä pahasti 80286-prosessorien<br />

katteita.<br />

Pelätessään, että mikrokanava veisi kohti<br />

suljettua PC-tekniikkaa, joukko laitevalmistajia<br />

alkoi syksyllä kehittää uutta väylää<br />

Compaqin johdolla. EISA lupasi mikrokanavan<br />

edut, mutta mahdollisti myös vanhojen<br />

ISA-korttien käytön. Osa laitevalmistajista oli<br />

ehtinyt ilmaista tukensa mikrokanavalle,<br />

osalla oli tarjolla molemmat vaihtoehdot.<br />

Alkoi kiihkeä kannunvalanta siitä, kumpi<br />

väylistä oli nopeampi ja parempi. Muutamassa<br />

vuodessa vaaka kallistui ISA/EISAn puolelle ja neljän<br />

vuoden kiistelyn jälkeen IBM:kin lopulta luopui<br />

mikrokanavasta. Lopulta väyläsodat loppuivat<br />

PCI-tekniikan tuloon.<br />

Joulukuussa valmistui vihdoin OS/2 1.1, jossa<br />

oli mukana kauan odotettu Presentation Manager<br />

-grafiikkalaajennus. Sovellukset kuitenkin puuttuivat<br />

ja kirjoitinpuolella oli tuettuna vain yksi tulostin:<br />

IBM:n oma matriisikirjoitin.<br />

Vuoden lopulla Samna sai valmiiksi ensimmäisen<br />

Windows-tekstinkäsittelyohjelman. Ami 1.0 oli<br />

vielä yksinkertainen, mutta tärkeintä oli että Samna<br />

ehti markkinoille ennen Microsoftia, sillä Windows-Wordin<br />

myynti alkoi vasta vuoden 1990 keväällä.<br />

Myöhemmin Lotus osti Samnan ja liitti<br />

Amin omaan perheeseensä.<br />

Vuoden alussa Nokia Data osti ruotsalaisen<br />

Ericssonin tietokonetoiminnot ja sai samalla suomalaisen<br />

Davan. Puhuttiin Euroopan omistamisesta<br />

ja suomalaisen teknologian valloituksista.<br />

Suunnitelmat eivät kuitenkaan toteutuneet ja toukokuussa<br />

1991 japanilaisen Fujitsun hallitsema ICL<br />

osti Nokia Datan. MikroMikkojen valmistus jatkui<br />

kuitenkin entistäkin vauhdikkaampana uuden<br />

isännän ohjauksessa.<br />

1989<br />

Virukset tulevat<br />

Keväällä Intel julkisti prosessorinsa 486-sukupolven.<br />

Aluksi prosessoria kaavailtiin tehokkaisiin<br />

palvelimiin, mutta käyttäjien tehonälkä oli kyltymätön.<br />

Vuoden lopulla ilmestyivät myyntiin ensimmäiset<br />

486-prosessoria käyttäneet koneet.<br />

Akkukäyttöiset 386-koneet alkoivat hiljalleen<br />

yleistyä ja korvata aiemmat 286-kannettavat. Eräs<br />

erikoisimmista matkakoneista oli IBM:n PS/2<br />

P70, jossa oli irrotettavan kannen alla punertava<br />

plasmanäyttö. Plasmanäytön suuren virrankulutuksen<br />

vuoksi kone ei kuitenkaan toiminut akuilla.<br />

Sovellusohjelmissa tapahtui paljon. Lähes tuntematon<br />

kanadalainen Corel Draw alkoi nopeasti<br />

nousta piirto-ohjelmien markkinoilla ja 90-luvulle<br />

tultaessa se oli jo syrjäyttänyt aiemmat ykköset,<br />

Designerin ja Arts&Lettersin.<br />

Kesällä valmistui vihdoin Lotus 1-2-3:n versio<br />

3.0. Sitä oli odotettu pitkään ja hartaasti, olihan<br />

ohjelma ensimmäisiä merkkipohjaisia OS/2-sovelluksia.<br />

Paketissa oli myös ohjelman DOS-versio.<br />

Tärkein uudistus oli tuki kolmiulotteisille laskentamalleille.<br />

Niistä huolimatta taulukkolaskennan<br />

valtikka alkoi hiljalleen siirtyä Excelille.<br />

Viimeinen suuri DOS-aikakauden julkistus oli<br />

WordPerfect 5.0. Siinä oli ensi kertaa mahdollista<br />

yhdistää kuvia tekstin keskelle. Myös graafinen<br />

esikatselu oli uutta DOS-maailmassa. Viitosversion<br />

ansiosta WP nousi Suomessakin tekstinkäsittelyn<br />

ylivoimaiseksi markkinajohtajaksi.<br />

Syksyllä valmistui OS/2 1.2 -versio, jossa oli<br />

uusi HPFS-tiedostojärjestelmä, sovellusten käynnistysvalikko<br />

ja muutama uusi kirjoitinajuri. Samaan<br />

aikaan saatiin ensimmäinen kaupallinen<br />

graafinen OS/2-sovellus: Borlandin Sidekick. Mutta<br />

nekään eivät riittäneet antamaan OS/2:lle kaivattua<br />

lisäpotkua ja yhä useammat alkoivat epäillä,<br />

että Unix valtaa myös työpöytämikrojen markkinat.<br />

Käyttäjien keskuudessa alettiin kuiskailla uudesta<br />

uhkasta. Aiemmin vain Mac-maailmassa<br />

tunnetut virukset olivat tulossa myös PC-maailman<br />

riesaksi. Jo vuonna 1988 oli tehty satunnaisia<br />

havaintoja Ping-Pong-viruksesta, mutta ensimmäinen<br />

laajempi virusaalto pääsi valloilleen vuoden<br />

lopulla. Nimet Stoned, Disk Killer, Jerusalem<br />

ja 1701 herättivät pelkoa ja väristyksiä mikrojen<br />

käyttäjissä, koska kukaan ei tiennyt, miten vaarallisia<br />

virukset tulisivat lopulta olemaan.<br />

1990<br />

Windows 3 räjäyttää potin<br />

OS/2 ei pystynyt lunastamaan siihen kohdistettuja<br />

odotuksia. Sen laitevaatimukset olivat liian suuret<br />

eikä sovelluksia ollut kuin kourallinen. Microsoft<br />

ja IBM vetivät kehitystä eri suuntiin eivätkä<br />

yritykset tienneet, mitä olisi kannattanut tehdä.<br />

Vaikka Bill Gates oli vielä edellisen vuoden<br />

marraskuussa positioinut Windowsin sivuraiteille,<br />

sen kehitystä oli jatkettu kaikessa hiljaisuudessa.<br />

Kun Windows 3.0 toukokuussa julkistettiin, se oli<br />

valtava menestys. Aluksi Microsoft yritti pitää<br />

Windowsia astinlautana OS/2:een, mutta jo loppuvuodesta<br />

OS/2-puheet saivat jäädä ja Microsoftin<br />

huomio keskittyi yksin Windowsiin.<br />

Heinäkuussa 1990 Borland osti Ashton-Taten.<br />

Yritystä pidettiin aina yhden ohjelman talona, ja<br />

kun dBase IV tuotiin markkinoille pahasti keskeneräisenä,<br />

Ashton-Tate ajautui taloudellisiin<br />

vaikeuksiin. Kesti kuitenkin vuosia, ennen kuin<br />

Borland sai valmiiksi lupaamansa dBasen Windows-version<br />

ja silloin oli jo liian myöhäistä.<br />

Keväällä Lotus järisytti markkinoita ilmoittaessaan,<br />

että se oli hankkinut lähiverkkojen markkinajohtajan<br />

Novellin osake-enemmistön. Kauppa

Ensimmäinen värinäyttöinen<br />

kannettava saatiin Suomeen<br />

maaliskuussa 1990. Passiivimatriisitekniikalla<br />

toteutettu EGAnäyttöinen<br />

NEC ProSpeed maksoi<br />

tuolloin yli 60 000 markkaa.<br />

Schneider esitteli 1990-luvun<br />

alussa EuroPC:n, jossa keskusyksikkö<br />

oli mahdutettu osaksi laajennettua<br />

näppäimistöä.<br />

Ohjelmamarkkinoilla 1990-luvun<br />

alku oli myrskyisä. Esimerkiksi<br />

grafiikkaohjelmissa Corel Draw<br />

syrjäytti aiemmat markkinaykköset,<br />

Designerin ja Arts&Lettersin.<br />

Kynämikrojen tekivät kovasti tuloaan<br />

1991-1992, mutta ne eivät<br />

saavuttaneet suurtakaan menestystä.<br />

kuitenkin peruuntui.<br />

Lotuksella oli muitakin huolia. Kesällä valmistui<br />

kaikkein odotetuin OS/2-sovellus, 1-2-3/G, joka<br />

oli kuitenkin paha pettymys. Pienistä moduleista<br />

koottu ohjelma toimi kuin täi tervassa. Epäonnistuminen<br />

oli paha isku sekä OS/2:n että Lotuksen<br />

uskottavuudelle. Lotus alkoi kiireesti siirtää<br />

1-2-3:a Windowsiin, mutta Microsoft oli jo saanut<br />

Excelillään pitkän etumatkan.<br />

Uudet 486-mikrot vakiinnuttivat asemansa<br />

markkinoilla ja niiden tehoa verrattiin sen ajan<br />

minitietokoneisiin. NEC julkisti ensimmäisen värinäytöllä<br />

varustetun kannettavan. Passiivimatriisinäytön<br />

värit olivat kuitenkin sameat ja ruudunpäivitys<br />

tahmeaa.<br />

1991<br />

Multimedia alkaa kiinnostaa<br />

Alkuvuodesta 1991 IBM:n ja Microsoftin tiet erosivat<br />

lopullisesti. IBM alkoi itse vastata OS/2-kehityksestä<br />

ja Microsoft keskittyi Windowsiin. Samalla<br />

laiteriippumaton OS/2 3.0 sai nimen Windows<br />

NT. Merkittävän potkun Windowsille antoi<br />

Visual Basic, joka teki Windows-ohjelmoinnista<br />

vihdoin niin helppoa, että portit avautuivat myös<br />

harrastajille. Tuloksena oli pienten Windowsapuohjelmien<br />

ja pelien tulva.<br />

Keväällä Microsoft, Compaq, SCO ja Digital<br />

julkistivat ACEn, jonka piti linjata mikrojen tekniikan<br />

tulevaisuus ilman IBM:ää. Microsoft<br />

pelkäsi, ettei Intelin prosessorikehitys<br />

pysyisi kilpailevan RISC-tekniikan vauhdissa.<br />

Siksi prosessoreiksi valittiin sekä Intelin<br />

perinteinen arkkitehtuuri että MIPSin<br />

R-sarjan RISC-prosessorit. Käyttöjärjestelminä<br />

luvattiin tukea SCO:n Unixia sekä<br />

tulevaa laiteriippumatonta OS/2 3.0-versiota.<br />

Heinäkuussa IBM vastasi sopimalla yhteistyöstä<br />

Applen ja Motorolan kanssa.<br />

Aluksi yhteistyö näytti lupaavalta. Taligentin<br />

piti luoda uusi oliopohjainen käyttöjärjestelmä<br />

ja Kaleidan multimediateknologiaa. Tärkeintä<br />

oli kuitenkin PowerPC-prosessoriperhe,<br />

jonka piti uudella RISC-tekniikallaan vallata<br />

markkinajohtajan asema Inteliltä. Apple alkoi<br />

siirtää omia koneitaan PowerPC-tekniikkaan ja<br />

myös IBM lupasi käyttää piiriä tulevissa tehomikroissaan.<br />

Multimedia alkoi kiinnostaa yhä enemmän<br />

myös PC-käyttäjiä. Macintosh oli teknisesti pidemmällä,<br />

joten PC-maailma loi lokakuussa<br />

MPC-määrityksen. Se kuvasi, mitä vaatimuksia<br />

multimedia-PC:ltä piti edellyttää, jotta CD-RO-<br />

Milla toimitetut sovellukset toimisivat siinä. Kahta<br />

vuotta myöhemmin vaatimukset nousivat ja<br />

syntyi MPC II -standardi.<br />

DOS-ajan markkinajohtajat saivat vihdoin valmiiksi<br />

omat Windows-versionsa: Lotus syyskuussa<br />

ja WordPerfect marraskuussa. Aikaa oli kuitenkin<br />

kulunut jo liikaa, eivätkä DOS-klassikkojen<br />

Windows-versiot vastanneet käyttäjien odotuksia.<br />

Ne olivat hitaita ja DOS-yhteensopivuuden säilyttäminen<br />

aiheutti ohjelmoijille runsaasti päänvaivaa.<br />

Syksyllä IBM julkisti ensimmäisen ThinkPad-<br />

matkamikron tyyppinumerolla PS/2 33. Sen hidas<br />

386SX-prosessori ja surkea akkukäyttöisyys herättivät<br />

lähinnä sääliä, mutta IBM oppi nopeasti. Yhä<br />

paremmat ThinkPadit seurasivat toinen toisiaan ja<br />

IBM kohosi Compaqin ja Toshiban rinnalle matkakoneiden<br />

aateliin.<br />

1992<br />

Kynämikrojen lyhyt kukoistus<br />

Miksi matkakonetta piti käyttää kömpelöllä näppäimistöllä?<br />

Miksei koneen näytölle voinut kirjoittaa<br />

suoraan? Vuonna 1992 kynämikrojen tulevaisuus<br />

näytti niin lupaavalta, että monet laitevalmistajat<br />

julkistivat kynällä ohjattavia mikroja.<br />

Käyttöjärjestelmissä parhaan lähdön sai Go Corporationin<br />

PenPoint, jolta Microsoft veti maton<br />

alta lisäämällä kynäominais<strong>uudet</strong> tavalliseen Windowsiin.<br />

Pen Windows ei ollut menestys. Tekniikka ei yksinkertaisesti<br />

ollut riittävän kehittynyttä, jotta<br />

mikro olisi luotettavasti ymmärtänyt käsinkirjoitettua<br />

tekstiä. Sen sai kokea karvaasti myös Apple,<br />

jonka kesällä 1992 julkistamasta Newtonista tuli<br />

suuri, mutta erittäin lyhytaikainen menestys. Kynäkonevalmistajista<br />

tunnetuin oli Momenta, jonka<br />

syksyinen konkurssi oli lopullinen merkki siitä,<br />

ettei maailma ollut vielä valmis kynäkoneille.<br />

Keväällä IBM sai vihdoin monta kertaa myöhästyneen<br />

OS/2 2.0:n, joka oli ensimmäinen 32bittinen<br />

OS/2-versio. Se pystyi ajamaan Windowssovelluksia<br />

ja sisälsi uudenlaisen Workplace-työpöydän,<br />

joka oli huomattavasti Windowsia edellä.<br />

Microsoft julkisti lähes samaan aikaan Windows<br />

3.1:n, joka oli yhä 16-bittinen, mutta sisälsi multimedian<br />

ja TrueType-fonttitekniikan.<br />

Toukokuussa Intel kertoi uudesta OverDrivetekniikasta,<br />

jossa mikron tehoa voitiin lisätä erityisellä<br />

päivitysprosessorilla. Ajatus oli hyvä, mutta<br />

päivitysprosessorien hinta muodostui niin korkeaksi<br />

ja nopeusetu niin vähäiseksi, ettei tekniikasta<br />

koskaan tullut kovin suosittua.<br />

Kesällä laadukkaista, mutta kalliista mikroistaan<br />

tunnettu Compaq laski koneittensa hintoja<br />

lähes kloonivalmistajien tasolle. Muiden nimekkäiden<br />

valmistajien oli seurattava perässä ja esimerkiksi<br />

IBM alkoi myydä halvempia mikrojaan<br />

Ambra-tuotenimellä. Asiakkaan tilauksen mukaisesti<br />

koottavat kloonit säilyttivät kuitenkin asemansa,<br />

vaikka hintaero kutistuikin.<br />

Kesäkuussa aiemmat valmistajakohtaiset ja VE-<br />

SAn standardoima VLB-paikallisväylä saivat väistyä,<br />

kun PCI-väylän määrittely valmistui. Tehomikrot<br />

siirtyivät käyttämään PCI:tä, koska lisäkorteista<br />

saatiin silloin nopeampia. VLB katosi<br />

markkinoilta muutamassa vuodessa.<br />

Marraskuussa Microsoft julkisti Video for Windowsin,<br />

joka oli ensimmäinen ohjelmallinen videolaajennus<br />

Windowsiin. Apple oli saanut oman<br />

QuickTimen valmiiksi Macintoshia varten jo tammikuussa.<br />

Syksyllä NEC toi ensimmäisenä valmistajana<br />

markkinoille CD-ROMin, joka toimi tuplanopeudella.<br />

Julkistus osui oikeaan aikaan, sillä multimedia<br />

oli juuri alkanut kiinnostaa markkinoita. Alkoi<br />

jatkuva kilpailu yhä nopeampien CD-lukijoiden<br />

kehittämiseksi.<br />

TIETOKONE<br />

MARRASKUU 1997 91

<strong>Internet</strong> laajenee maailmanverkoksi<br />

Microsoft aloitti vuonna 1992<br />

vuosittaiset painokset CD-ROMtuotteista<br />

kuten Cinemaniasta ja<br />

Encartasta. Ne samoin kuin ensimmäisten<br />

kaksinkertaisella nopeudella<br />

pyörineiden CD-asemien<br />

markkinoille tulo avasivat<br />

varsinaisesti CD-levyjen aikakauden.<br />

Kun pelkät <strong>uudet</strong> sukupolvet ja<br />

korkeammat kellotaaj<strong>uudet</strong> eivät<br />

riittäneet, Intel julkisti kannettaviin<br />

mikroihin erikoistuneet<br />

SL-prosessorit ja kellotaajuuden<br />

kolminkertaistavat<br />

DX4:t. Kilpailu kiristyikin 1990luvun<br />

puolivälissä, kun AMD ja<br />

Cyrix kehittivät omia Intel-yhteensopivia<br />

malleja.<br />

IBM osti kesäkuussa 1995 Lotuksen<br />

saadakseen vankempaa jalansijaa<br />

mikrojen ohjelmistobisneksessä.<br />

Kaupan pääkohde oli<br />

nopeasti suosiota saavuttanut<br />

Notes-työryhmäohjelmisto.<br />

92 TIETOKONE MARRASKUU 1997<br />

1993<br />

Vihreän PC:n syksy<br />

Maaliskuussa Intel julkisti 486-prosessorin seuraajan<br />

ja ensimmäiset koneet tulivat markkinoille<br />

toukokuun lopussa. Nimi Pentium kuulosti joidenkin<br />

mielestä lähinnä hammastahnalta eikä 60<br />

megahertsin tuoma tehokaan ollut kuin tuplasti<br />

486-koneita suurempi. Monet olivat pettyneitä,<br />

mutta alkukangertelun jälkeen Pentium-kauppa<br />

alkoi kuitenkin käydä.<br />

Samoihin aikoihin Microsoft sai valmiiksi DOS<br />

6.0:n, josta tuli viimeinen erillinen DOS-versio.<br />

IBM ehti välissä tehdä oman DOSin numerolla<br />

6.1, joten marraskuussa Microsoft nosti numeronsa<br />

6.2:een. Kun DoubleSpace-pakkausohjelmasta<br />

syntyi kiistaa Stackerin valmistajan kanssa,<br />

Microsoft joutui aluksi poistamaan pakkauksen<br />

(6.21) ja palauttamaan sen uudella DriveSpace-nimellä<br />

(6.22).<br />

Syksyllä Microsoft alkoi toimittaa Windows<br />

NT:tä, mutta käyttöjärjestelmän suosio jäi aluksi<br />

vaatimattomaksi. Lähinnä ostajia kiinnosti palvelinversio,<br />

Advanced Server, joka sekin oli vielä osin<br />

puutteellinen.<br />

Syksyn puheenaiheeksi nousivat vihreät mikrot.<br />

Yhdysvalloissa oli huomattu, miten paljon kymmenet<br />

yötä päivää päällä olevat mikrot tuottivat<br />

lämpöä ja kuluttivat sähköä. Paikallinen ympäristöministeriö<br />

määritteli Energy Star -ohjelmassa<br />

kuinka paljon sähköä mikrot saivat kuluttaa ja valmistajat<br />

riensivät heti markkinoimaan koneitaan<br />

erityisen vihreinä. Kulutuksen minimointi jäi kuitenkin<br />

lyhytaikaiseksi muoti-ilmiöksi.<br />

Lama koetteli suomalaisia mikromyyjiä. Tammikuussa<br />

Novosys osti tappiota tuottaneen Sophisticsin.<br />

Maaliskuussa myös Microsoftin maahantuonnin<br />

aloittanut Mikrolink ajautui konkurssiin<br />

ja lopetti toimintansa.<br />

1994<br />

<strong>Internet</strong>in ja CD-ROMin läpimurto<br />

Modeemiharrastajat olivat välittäneet toisilleen<br />

tiedostoja ja sähköpostia purkkien välityksellä jo<br />

pitkään. Keväällä 1994 tietoliikenneharrastus alkoi<br />

kiinnostaa yhä laajemmin ja kesällä tietoverkko<br />

<strong>Internet</strong> ylitti ensi kertaa uutiskynnyksen. Televisio<br />

ja lehdet alkoivat kirjoittaa verkosta, joka siihen<br />

asti oli ollut yliopistomaailman sisäinen<br />

yhteydenpitokanava. Jalkapallon MM-kisoista<br />

tuli ensimmäinen suurtapahtuma, jolla<br />

oli verkossa omat WWW-sivut. Samalla<br />

Eunet alkoi ensimmäisenä operaattorina tarjota<br />

<strong>Internet</strong>-yhteyksiä myös kotikäyttäjille.<br />

Kesällä verkossa piti vielä surffata Mosaicilla,<br />

mutta lokakuussa verkossa alettiin jakaa<br />

uutta Netscape-selainta, joka Mosaicista poiketen<br />

toimi myös 16-bittisenä ja oli tätä huomattavasti<br />

monipuolisempi. Netscape valtasikin<br />

avautuvat markkinat muutamassa kuukaudessa.<br />

<strong>Internet</strong>iä sivuten TKK:ssa järjestettiin maaliskuussa<br />

tilaisuus, jossa julkistettiin Linus Torvaldsin<br />

työstä alkunsa saanut Linux-käyttöjärjestelmä.<br />

Tuolloin Linuxin tunsivat vain aktiiviset verkkoharrastajat,<br />

mutta muutamassa vuodessa Linux levisi<br />

kaikkialle maailmaan ja nousi ”oikeaksi”<br />

Unix-versioksi.<br />

Keväällä Intel nosti Pentiumin nopeuden 75, 90<br />

ja 100 megahertsiin. Todellisen PR-katastrofin Intel<br />

teki kuitenkin syksyllä, kun se yritti vähätellä<br />

piirin laskuvirheestä noussutta kohua. Lopulta<br />

joulun alla Intel antoi periksi ja lupasi vaihtaa ilmaiseksi<br />

kaikki väärin laskevat piirit uusiin. Vaihto<br />

tuli maksamaan Intelille noin kaksi miljardia<br />

markkaa.<br />

Keväällä Novell yllätti ostamalla WordPerfectin<br />

ja Borlandin Quattron. Novellin tavoitteena oli<br />

toimistosovellusten, Netware-verkon ja Unixin<br />

tuella luoda vakavasti otettava vaihtoehto Microsoftin<br />

tarjonnalle. Yritys kuitenkin epäonnistui,<br />

mikä tiesi samalla loppua WordPerfectin aiemmalle<br />

markkinajohtajan asemalle. Tammikuussa<br />

1996 Novell myikin WordPerfectin edelleen Corelille.<br />

Joulukuussa IBM sai valmiiksi OS/2 3.0:n, jonka<br />

Warp-koodinimi jäi pysyvään käyttöön. Kun<br />

Microsoftin joutui samalla ilmoittamaan Windows<br />

95:n myöhästymisestä, IBM:llä oli viimeinen<br />

tilaisuus rynnistää 32-bittisten käyttöjärjestelmien<br />

markkinoille. Se ei kuitenkaan onnistunut, sillä<br />

OS/2-sovelluksia oli niukasti eivätkä kaikki Windows-sovellukset<br />

toimineet kunnolla OS/2:ssa.<br />

Vuosi oli myös CD-ROMin lopullisen läpimurron<br />

vuosi. Levyt löysivät tiensä kirjakauppoihin ja<br />

niiden hinta laski kotikäyttäjän ulottuville. Microsoft<br />

vauhditti kehitystä tekemällä Cinemanian,<br />

Encartan ja joukon muita perusohjelmia.<br />

1995<br />

Windowsin suuri vuosi<br />

Keväällä Intel alkoi toimittaa Pentium Pro -prosessoreita.<br />

Aluksi nopeudet olivat 150 ja 180 megahertsiä,<br />

mutta vuoden lopulla vauhti nousi 200<br />

megahertsiin.<br />

<strong>Internet</strong> oli alkanut elää omaa elämäänsä. Kun<br />

Yhdysvaltojen kansallinen tiedesäätiö, joka oli<br />

vuosia ylläpitänyt <strong>Internet</strong>in tärkeintä runkoverkkoa,<br />

purki verkkonsa toukokuussa 1995, kukaan ei<br />

edes huomannut tapahtumaa. Kaupalliset operaattorit<br />

olivat ottaneet runkoliikenteen omalle<br />

vastuulleen.<br />

Kesällä IBM yllätti kaikki ostamalla Lotuksen.<br />

IBM sai haltuunsa Notes-työryhmäohjelman, jonka<br />

merkitys korostui avautuvilla verkkomarkkinoilla.<br />

Aiemmin taulukkolaskennan ylivoimainen<br />

markkinajohtaja Lotus 1-2-3 oli jo hiipunut kuriositeetiksi.<br />

Sen sijaan Lotuksen Smartsuite-paketointi<br />

hangoitteli vielä Microsoftin Officea vastaan.<br />

Windows 95:n piti valmistua jo maaliskuussa,<br />

mutta aikataulu lykkääntyi elokuulle. Windowsin<br />

ominaisuuksia, luotettavuutta ja asemaa pohdittiin<br />

koko alkuvuoden. Julkistuksen jälkeen selvisi,<br />

että Windows 95 täytti odotukset. Sen jälkeen oli<br />

lopullisesti selvää, että IBM OS/2 oli hävinnyt<br />

kamppailun käyttäjien sieluista. IBM keskittyikin<br />

jatkossa kehittämään OS/2:n verkko- ja palvelinominaisuuksia.<br />

Elokuussa tapahtui muutakin, jolla oli pysyvä<br />

vaikutus: maailmalla havaittiin makrovirus, joka

Sun julkisti ensimmäisen NC-koneen<br />

syksyllä 1996. Sitä ovat<br />

seuranneet muun muassa IBM.,<br />

Siemens-Nixdorf ja Network<br />

Computing Incin julkistamat latitteet.<br />

<strong>Internet</strong> on avannut parissa vuodessa<br />

mikromaailmaan aivan<br />

uuden ulottuvuuden.<br />

Sunin kehittämä Java-ohjelmointikieli<br />

nousi <strong>Internet</strong>in kasvun<br />

myötä otsikoihin vuonna<br />

1996.<br />

Nokia julkisti keväällä 1996<br />

Communicator-laitteensa, jossa<br />

ensimmäistä kertaa yhdistetään<br />

taskumikro ja puhelin. Laite sai<br />

runsaasti kansainvälistä huomiota.<br />

Windows 95 sai syyskuussa 1997<br />

uutta ilmettä <strong>Internet</strong> Explorer<br />

4.0:n myötä. Active Desktop ja<br />

uusi kanavatekniikka otettiin<br />

vastaan ristiriitaisin tuntein.<br />

levisi Word-dokumenttien välityksellä.<br />

Viruksen ensimmäinen tartuntalähde oli<br />

Microsoft itse ja <strong>Internet</strong>in myötä yleistyvä<br />

sähköposti levitti sitä nopeasti kaikkialle<br />

maailmaan.<br />

Windows 95:n markkinointivouhotukseen<br />

kyllästyneenä Oraclen pääjohtaja Ellison<br />

alkoi puhua uudenlaisesta tietotekniikasta,<br />

joka pohjautuisi kevyisiin verkkomikroihin<br />

ja tekisi Microsoftin Windowsin<br />

tarpeettomaksi. Tästä periaatteesta<br />

muodostui sittemmin NC-tekniikan ydin.<br />

<strong>Internet</strong>in suosio oli päässyt pahasti yllättämään<br />

Microsoftin, joka oli keskittynyt koko vuoden<br />

Windows 95:ään. Joulukuussa Microsoft järjesti<br />

näyttävän julkistustilaisuuden, jossa se ilmoitti<br />

lisäävänsä <strong>Internet</strong>-tekniikat kaikkiin ohjelmiinsa.<br />

Tämä täyskäännös oli lopullinen osoitus<br />

siitä, että <strong>Internet</strong> oli pysyvästi muuttanut tietojärjestelmien<br />

suunnittelua.<br />

Joulukuussa Tietotehdas ja VTKK yhdistyivät<br />

tuottaen maamme suurimman tietotekniikkayrityksen,<br />

TT-Tiedon. Samoihin aikoihin aloitti toimintansa<br />

AltaVista, josta tuli nopeasti netin tunnetuin<br />

hakukone. Aiempi Lycos sai väistyä.<br />

1996<br />

Java nousee otsikoihin<br />

Sunin kehittämä Java-tekniikka oli noussut puheenaiheeksi<br />

jo vuoden 1995 kuluessa ja kiinnostus<br />

Javaa kohtaan kasvoi samassa tahdissa WWW-selainten<br />

leviämisen kanssa. Tammikuussa valmistui<br />

Java 1.0 -version määritys ja helmikuussa Navigator<br />

2.0, joka oli ensimmäinen Javaa käyttävä selain.<br />

<strong>Internet</strong>issä tapahtui koko ajan. Helmikuussa<br />

<strong>Internet</strong>issä aloitti toimintansa PointCast. Se oli<br />

ensimmäinen muokattava uutispalvelu, joka lähetti<br />

halutut tiedot suoraan käyttäjän työpöydälle.<br />

PointCast alkoi ensimmäisenä hyödyntää pushtekniikkaa<br />

ja se sai nopeasti joukon kilpailijoita.<br />

Ecash-verkkorahan koekäyttö alkoi Suomessa<br />

ja Merita avasi ensimmäisenä pankkina maailmassa<br />

sähköisen tilisiirron yksityisasiakkaille. Tietokone-lehti<br />

otti ensimmäisenä Suomessa käyttöön<br />

Ecash-maksut omilla WWW-sivuilla. Lotus<br />

julkisti Dominon, joka teki Notes-ryhmätyöohjelmasta<br />

<strong>Internet</strong>-palvelimen.<br />

Elokuussa 1996 Microsoft lähti tosissaan mukaan<br />

selainkilpailuun <strong>Internet</strong> Explorer 3.0:lla.<br />

Netscapen markkinaosuus alkoi hitaasti supistua,<br />

mutta Navigator säilytti silti asemansa selvänä<br />

markkinajohtajana. Syksyllä valmistui Navigator<br />

3.0 ja vuoden lopulla Netscape kertoi omasta<br />

push-tekniikastaan, joka oli vastaus Microsoftin<br />

Active Desktopille.<br />

Nokia julkisti keväällä GSM-puhelimen ja mikron<br />

risteytyksen. Communicator 9000 toi Nokialle<br />

runsaasti julkisuutta, vaikka laite olikin epäkäytännöllisen<br />

iso puhelimeksi ja vastaavasti liian pieni<br />

mikroksi.<br />

Perinteinen PC-tekniikka siirtyi kevään kuluessa<br />

Pentium Pro -kauteen. Kesällä jokaisella valmistajalla<br />

oli jo oma 200 megahertsin malli. Tavallisen<br />

Pentiumin nopeus kasvoi keväällä 166<br />

megahertsiin ja kesällä 200 megahertsiin. Hintaero<br />

Pro-malleihin oli sen verran suuri, että Pentium-<br />

koneille riitti kysyntää koti- ja työasemakäytössä.<br />

Marraskuussa Microsoft julkisti Windows<br />

CE:n, joka oli muistiomikroihin suunniteltu pikku-Windows.<br />

Laitteiden myynti sujui kuitenkin<br />

heikosti. Vuoden lopulla julkistettiin Microsoft<br />

Office 97. Vaikka paketti oli iso ja sisälsi enemmän<br />

kuin kukaan yksittäinen käyttäjä tarvitsi, kauppa<br />

kävi hyvin. Tärkeimpänä myyntivalttina olivat sovelluksiin<br />

upotetut <strong>Internet</strong>-ominais<strong>uudet</strong>.<br />

Total cost of ownership – TCO eli piilokustannukset<br />

nousivat julkisuuteen. Huomattiin, että<br />

vaikka mikrojen hinnat olivat alhaiset, niiden ylläpito<br />

ja tuki maksoi aivan liikaa. Tähän rakoon iski<br />

Sun, joka sai ensimmäisenä valmiiksi oman<br />

NC-koneensa, JavaStationin. Microsoft vastasi<br />

julkistamalla ajatuksen yksinkertaisemmasta<br />

PC:stä, joka sai nimen NetPC.<br />

Applelle vuosi 1996 oli vaikea. Myynti takkuili ja<br />

Apple etsi suuntaviivoja tuleville koneilleen. Monet<br />

odottivat sopimusta BeBoxin valmistajan kanssa,<br />

mutta Apple kääntyikin joulun alla Nextin puoleen.<br />

Ympyrä sulkeutui, kun Steve Jobs palasi kaupan<br />

myötä 11 vuoden jälkeen takaisin Applelle.<br />

Digitaalikamerat tekivät vuoden kuluessa todellisen<br />

rynnistyksen. Markkinoille tuli jatkuvasti<br />

uusia, toinen toistaan parempia malleja. Digitaalikuvauksesta<br />

tuli ensi kertaa todellinen vaihtoehto<br />

perinteiselle filmille.<br />

1997<br />

MMX ja Pentium II<br />

Tammikuussa Intel alkoi toimittaa ensimmäisiä<br />

MMX-multimediakäskyillä terästettyjä Pentiumprosessoreita.<br />

Toukokuussa tulivat sitten Pentium<br />

Prosta kehitetyt Pentium II -mallit, joissa oli niin<br />

ikään MMX-tekniikka ja jopa 300 megahertsiin<br />

nouseva kellotaajuus. Ensimmäiset Pentium II -<br />

mikrot ilmestyivät kauppoihin kesän aikana.<br />

Nettimaailmassa tapahtui jatkuvasti. Pieniä<br />

operaattoreita ja WWW-sivujen tekijöitä syntyi<br />

kuin sieniä sateella. Sähköinen verkkokauppa puhutti,<br />

mutta varsinkin kuluttajille suunnatut kaupat<br />

valittivat asiakaspulaa. Pelastajaksi odotettiin<br />

turvallisen luottokorttikaupan mahdollistavaa<br />

SET-tekniikkaa, mutta piloteista huolimatta sen<br />

lopullinen käyttöönotto lykkääntyi toistuvasti.<br />

Netscape päivitti keväällä selaimensa nelosversioksi,<br />

jolloin nimikin vaihtui Communicatoriksi.<br />

Microsoft julkisti syyskuun lopussa <strong>Internet</strong><br />

Explorer 4:n. Sen myötä tulivat ensimmäiset suomalaiset<br />

sisältökanavat.<br />

HPY ajoitti kesän hiljaisimpaan hetkeen ilmoituksen,<br />

että se luopuu vuoden loppuun mennessä<br />

iltaisin ja viikonloppuisin noudatettavasta kertaveloituksesta.<br />

Uusimaalaiset <strong>Internet</strong>-käyttäjät ottivat<br />

tiedon vastaan tyrmistyksellä, koska se tiesi<br />

nettikäytön selvää kallistumista.<br />

Uusinta tekniikkaa edustivat DVD-asemat. Elokuvalevyjen<br />

tarjonta oli kuitenkin vähäistä eikä<br />

tietokonesovelluksia ollut vielä ensimmäistäkään.<br />

Yhtä hitaasti levisi USB-liitäntä, jota alkoi näkyä<br />

koneissa jo vuoden 1996 puolivälissä. Vielä vuoden<br />

1997 lopullakin USB:tä käyttävät oheislaitteet<br />

olivat silti harvassa.<br />

PETTERI JÄRVINEN<br />

TIETOKONE<br />

MARRASKUU 1997 93

Mikromaailman historia<br />

Windows<br />

vuosien saatossa<br />

Microsoft julkisti<br />

Windowsin marraskuussa<br />

1983 eli<br />

jo ennen kuin Macintosh-koneet<br />

tulivat markkinoille.<br />

Microsoftilla tiedettiin<br />

hyvin, mitä Apple oli tekemässä,<br />

koska Microsoft oli mukana kehittämässä<br />

Macille ensimmäisiä<br />

sovellusohjelmia. Multiplanin<br />

Mac-versio oli niitä harvoja sovelluksia,<br />

mitä uudelle koneelle<br />

oli heti valmiina, kun se ilmestyi.<br />

Bill Gates näki, että Macintoshin<br />

käyttämässä graafisessa<br />

käyttöliittymässä oli tulevaisuus<br />

94 TIETOKONE MARRASKUU 1997<br />

Tämän päivän PC-käyttäjä pitää Windowsia itsestäänselvyytenä.<br />

Nykyinen menestys on kuitenkin<br />

seurausta pitkästä ja mutkikkaasta kehityksestä,<br />

jonka alkutaival oli suorastaan kivinen.<br />

ja päätti tuoda sen myös PCmaailmaan.<br />

PC-tekniikka eli<br />

kuitenkin vielä 8088-perusprosessorin<br />

varassa ja vain murtoosassa<br />

koneita oli ylipäätänsä<br />

grafiikkaan pystyvä näyttö.<br />

Myös PC:n muistimäärä, vaikka<br />

se olikin Macintoshia suurempi,<br />

osoittautui kovin pieneksi graafista<br />

käyttöliittymää ajatellen.<br />

Microsoftin tavoite Windowsin<br />

suhteen oli alusta pitäen<br />

kunnianhimoinen: siihen piti<br />

tulla moniajo ja moderni tapahtumapohjainen<br />

arkkitehtuuri.<br />

Näiden tavoitteiden toteuttaminen<br />

640 kilon muistissa ja kahdella<br />

360 kilotavun levykkeellä<br />

osoittautui vaikeaksi ja kun<br />

Windows 1.02 lopulta valmistui<br />

syksyllä 1985, se herätti käyttäjissä<br />

lähinnä haukotuksia.<br />

Windows 1.02<br />

– niukasti ohjelmia<br />

Windows 1.02:n toimitukset<br />

Suomessa alkoivat talvella 1986.<br />

Paketti sisälsi neljä levykettä,<br />

joilla toimitettiin Windowsin lisäksi<br />

joukko apuohjelmia. Eräät<br />

niistä – kuten Cardfile, Calendar,<br />

Write ja Reversi – säilyivät<br />

muuttumattomina liki 10 vuotta.<br />

Microsoftin ja Applen tekemän<br />

sopimuksen mukaisesti<br />

Windowsin ikkunointi jakoi

näytön aina tasan kaikkien<br />

avointen ikkunoiden kesken.<br />

Kaikki ikkunat olivat siten näytöllä<br />

rinnakkain, eikä päällekkäisiä<br />

ikkunoita voinut olla.<br />

Uusien ikkunoiden avaaminen<br />

muutti automaattisesti vanhojen<br />

kokoa, mikä hämmensi<br />

käyttäjiä.<br />

Muutoin ensimmäinen Windows<br />

näytti pitkälti samalta kuin<br />

tämän päivän Windows. Valikot,<br />

näytön alareunaan tulevat<br />

kuvakkeet ja hiiren käyttötavat<br />

olivat pitkälti samat. Sujuva<br />

käyttö edellytti kuitenkin täyttä<br />

640 kilon keskusmuistia, kiintolevyä<br />

ja hiirtä, jotka vielä tuohon<br />

aikaan olivat harvojen ylellisyyttä.<br />

Edistääkseen hiiren käyttöä<br />

Microsoft ryhtyi itse valmistamaan<br />

hiiriä. Ensimmäinen malli<br />

oli pyöreähkö ja siinä oli kaksi<br />

vihreää painiketta.<br />

Windowsilla ei ollut käytännön<br />

merkitystä, koska siihen ei<br />

saanut sovelluksia. Mukana tulevien<br />

apuohjelmien lisäksi<br />

markkinoilla oli vain In-A-Vision-piirrosohjelma,<br />

eivätkä<br />

Microsoftin kanssa kilpailevat<br />

ohjelmavalmistajat – kuten sen<br />

aikainen markkinaykkönen Lotus<br />

– olleet lainkaan kiinnostuneita<br />

ohjelmiensa siirtämisestä<br />

Windowsiin.<br />

Windows 2.03<br />

– kunnollinen<br />

ikkunointi<br />

Koska Windows ei kiinnostanut<br />

laajoja markkinoita, Microsoft<br />

sai kehitellä sitä kaikessa rauhassa.<br />

Vuoden 1987 lopussa ilmestyi<br />

versio 2.03, jossa ikkunoita<br />

saattoi siirtää myös osittain<br />

päällekkäin. Käyttöliittymään<br />

oli tehty joukko muitakin pieniä<br />

parannuksia, jotka Applen mie-<br />

Marraskuussa 1983 julkistetusta<br />

Windows saatiin Suomeen ensimmäiset<br />

kappaleet vuoden<br />

1984 lopulla. Se ei saavuttanut<br />

juurikaan menestystä. Tilannetta<br />

ei korjannut juurikaan syksyllä<br />

1985 esitelty 1.02 versio.<br />

lestä loukkasivat sen patentteja.<br />

Applen ja Microsoftin välillä alkoi<br />

juridinen kiistely, joka päättyi<br />

Microsoftin eduksi syksyllä<br />

1989.<br />

Mahdollisuus laajentaa Windowsin<br />

työtilaa EMS-muistilla<br />

oli enemmän kuin tervetullut,<br />

sillä ilman lisämuistia ohjelmille<br />

jäi vain muutama sata kilotavua<br />

työtilaa.<br />

Windows alkoi hiljalleen herättää<br />

kiinnostusta ja sille ilmestyivätensimmäisetsovellukset.Niiden<br />

joukossa<br />

olivat PageMaker<br />

ja heti<br />

Windows<br />

2.03:n jälkeen<br />

myös Microsoftin<br />

Excel,<br />

joka oli alunperin<br />

tehty<br />

Macintoshille.<br />

Laitetekniikan<br />

kehitys auttoi<br />

Windowsia, sillä AT-koneet alkoivat<br />

hiljalleen yleistyä ja ensimmäiset<br />

386-mikrotkin olivat<br />

jo tulossa markkinoille.<br />

Windows/286 ja<br />

Windows/386<br />

– moniajoa ja työtilaa<br />

Pian sen jälkeen, kun Compaq<br />

oli syksyllä 1986 julkistanut ensimmäisen<br />

386-koneen, Microsoft<br />

toi markkinoille Windowsista<br />

erityisen 386-version.<br />

Se oli joidenkin Unix-versioiden<br />

ohella ensimmäinen 386-prosessorille<br />

suunniteltu ohjelma.<br />

Windows/386:ssa oli ensi kertaa<br />

mahdollista ajaa monta<br />

DOS-ohjelmaa moniajossa ja ikkunoituna.<br />

Tempun takana oli<br />

386-prosessorin VM86-tila, jossa<br />

se virtualisoi itsensä ja matki yhtä<br />

aikaa useita tavallisia prosessoreita.<br />

Näin nekin sovellukset, jotka<br />

kirjoittivat suoraan kuvaruutumuistiin<br />

ja yrittivät omia koko<br />

mikron itselleen, saatiin toimimaan<br />

siististi ikkunassa.<br />

Tavallisten Windows-sovellusten<br />

ajoon 386-versio ei kuitenkaan<br />

tuonut mitään uutta –<br />

päinvastoin, niille jäi jopa vähemmän<br />

vapaata muistia kuin<br />

286-versiossa.<br />

Kun Windows/286 ilmestyi<br />

syksyllä 1988, markkinoiden<br />

huomio oli jo siirtynyt<br />

OS/2:een. Windows ei herättänyt<br />

suurtakaan huomiota eikä<br />

ihme, sillä merkittävin uudistus<br />

nimen lisäksi oli tuki HMAalueelle.<br />

Se antoi Windows-so-<br />

velluksille noin 40 kilotavua lisää<br />

työtilaa.<br />

Hewlett-Packard alkoi jo keväällä<br />

1987 kehittää Windowsin<br />

päälle laajennusta, joka poistaisi<br />

sen aikaiset rajoitukset ja tekisi<br />

Windowsista oikean oliopohjaisen<br />

ympäristön, jossa sovellusten<br />

sijaan käsiteltäisiin dokumentteja.<br />

New Wave -nimellä<br />

kulkenut järjestelmä tuki muun<br />

muassa pitkiä tiedostonimiä ja<br />

täydellistä vedä-ja-pudota-käyttöä.<br />

Lisäksi siinä oli agenttitoiminto,<br />

jolla voitiin ohjelmoida<br />

vakiotehtävien suoritusta.<br />

New Wave toimi kunnolla<br />

vain PS/2-koneissa ja vaati sen<br />

aikaiseen konekantaan nähden<br />

Windowsin ensimmäiset seitsemän<br />

vuotta olivat ankeita. Vasta<br />

keväällä 1990 julkistettu Windows<br />

3.0 aloitti todellisen Windows-ohjelmien<br />

vyöryn. Ohjelmatalot<br />

kehittivät kilvan uusia<br />

Windowsia hyväksikäyttäviä ohjelmia<br />

ja siirsivät vanhoja DOSohjelmiaan<br />

uuteen ympäristöön.<br />

liiaksi muistia ja levytilaa. Aitoja<br />

New Wave -sovelluksia ilmestyi<br />

vain muutamia, tunnetuimpana<br />

niistä Ami Pro.<br />

Windows 3.0:n jälkeen New<br />

Wave katosi lopullisesti markkinoilta.<br />

Windows 3.0:sta<br />

Microsoftin kultamuna<br />

Kun Microsoft huomasi, ettei<br />

yhteistyö IBM:n kanssa sujunutkaan<br />

odotetulla tavalla, se<br />

palasi takaisin Windowsin pariin.<br />

Windowsiin lisättiin virtuaalimuisti,<br />

tuki 386-prosessorille<br />

sekä kyky käyttää suoraan<br />

kaikki koneeseen asennettu jatkomuisti.<br />

Lopputulos kuorrutettiin<br />

vielä uudella työpöydällä<br />

ja näin saatu ohjelma julkistettiin<br />

22. toukokuuta 1990.<br />

Windowsista tuli välitön menestys.<br />

Tahmeasti edennyt<br />

Alunperin Macintosheille tehty Excel oli yksi ensimmäisiä Windowsin<br />

yleiskäyttöisiä toimistosovelluksia.<br />

TIETOKONE<br />

MARRASKUU 1997 95

Mikromaailman historia<br />

Syksyllä 1988 markkinoille tullut Micrografxin Designer oli ensimmäinen<br />

grafiikkaohjelma Windowsiin.<br />

OS/2-aika oli luonut suuria<br />

odotuksia graafista käyttöliittymää<br />

kohtaan, mutta OS/2-sovelluksia<br />

oli vähän eikä kirjoitinajureita<br />

ollut juuri lainkaan.<br />

Windowsille oli jo satoja sovelluksia<br />

ja sen laitevaatimukset<br />

olivat OS/2:ta pienemmät. Vaikka<br />

Windows oli teknisesti yksinkertaisempi,<br />

se vastasi paremmin<br />

markkinoiden tarpeisiin.<br />

Ilman soraääniä Windowsin<br />

voittokulku ei silti sujunut. PahamaineisetUAE-virheilmoitukset<br />

saattoivat pysäyttää sovelluksen<br />

niin, että kaikki avoimet<br />

työt katosivat. Ajurituki oli<br />

puutteellinen ja DOS-markkinoiden<br />

menestyssovellukset ilmestyivät<br />

Windows-versioina<br />

vasta vuoden tai kahden kuluttua,<br />

mikä antoi Microsoftin<br />

omille sovelluksille pitkän etumatkan.<br />

Monille käyttäjille uuden<br />

Windowsin hyödyllisin<br />

ominaisuus olikin sen Solitairepasianssi.<br />

Pieni päivitys 3.1 ja<br />

työryhmäversio<br />

Huhtikuun kuudentena 1992 ilmestyi<br />

Windows 3.1, jossa oli<br />

Windows for Workgroups toi uudenlaisiatyöryhmäominaisuuksia<br />

Windows-käyttäjille.<br />

96 TIETOKONE MARRASKUU 1997<br />

korjattu monia alkuperäisen<br />

3.0-version puutteita. Surullisen<br />

kuuluisat UAE-virheet vaihtuivat<br />

GPF-virheiksi, Windows alkoi<br />

tukea multimediaa ja OLEtekniikkaa.<br />

Lisäksi tulivat ruudunsäästäjät<br />

ja TrueType-fontit,<br />

jotka vähensivät tulostusongelmia.<br />

Vanha Reversi-peli sai väistyä<br />

ja tehdä tilaa Mine sweeperille.<br />

Sisäisten järjestelmäresurssien<br />

määrä kasvoi, mutta kesti vain<br />

pari vuotta, kun ne taas alkoivat<br />

loppua kesken.<br />

Syksyllä 1992 ilmestyi ensimmäinen<br />

työryhmä-Windows<br />

(Windows for Workgroups),<br />

jossa oli mukana verkko-ominais<strong>uudet</strong>.<br />

Kaikki Windows-työasemat<br />

pystyivät jakamaan omia<br />

tiedostojaan ja kirjoittimiaan<br />

muiden työasemien käyttöön.<br />

Verkko-ominaisuuksien hyödyntämiseksi<br />

mukana oli ensi<br />

kertaa myös sähköpostiohjelma<br />

sekä joukko verkossa toimivia<br />

apuohjelmia, kuten Chat-tekstipuhelin<br />

ja neljän pelaajan korttipeli.<br />

Vuosikymmenen mediarummutus:<br />

Windows 95<br />

Koodinimellä Chicago kulkenutta<br />

Windowsia esiteltiin ensi<br />

kertaa julkisesti Comdex-messuilla<br />

marraskuussa 1993. Silloin<br />

Microsoftin edustaja lupasi, että<br />

seuraava Windows olisi valmis<br />

vuoden kuluessa.<br />

Jälleen kerran Windowsin tekeminen<br />

osoittautui odotettua<br />

hankalammaksi. Microsoft joutui<br />

lykkäämään julkistusta kahdesti,<br />

kunnes Windows 95 -nimen<br />

saanut uusi käyttöjärjestelmä<br />

näki vihdoin päivänvalon<br />

24. elokuuta 1995. Microsoftin<br />

markkinointikoneisto piti huo-<br />

len siitä, että Jay Lenonin isännöimästä<br />

julkistustilaisuudesta<br />

tuli kansainvälinen mediatapahtuma.<br />

Windows 95 oli ensimmäinen<br />

32-bittinen Windows, vaikka<br />

se sisälsikin yhteensopivuussyistä<br />

runsaasti vanhaa 16-bittistä<br />

koodia.<br />

Windows 95:n mukana Windows<br />

sai vihdoin kunnollisen<br />

työpöydän ja kansiomaisen tiedostojärjestelmän,<br />

pitkät tiedostonimet<br />

sekä tukun uusia apuohjelmia.<br />

Uusia 32-bittisiä sovelluksia<br />

käytettäessä Windows<br />

toimi aiempia versioita luotettavammin<br />

ja ajoi sovelluksia aidosti<br />

moniajossa. TCP/IP-tuki<br />

teki siitä myös <strong>Internet</strong>-yhteensopivan.<br />

Isoveli Windows NT<br />

Microsoft aloitti kokonaan uuden<br />

käyttöjärjestelmän kehittämisen<br />

jo 80-luvun lopussa. Silloin<br />

se vielä kulki OS/2 3.0 -nimellä,<br />

mutta kun välirikko<br />

IBM:n kanssa osoittautui vakavaksi,<br />

Microsoft antoi projektille<br />

uuden nimen: Windows NT<br />

(New Technology). Projektin<br />

vetäjäksi palkattiin David Cutler,<br />

joka toi mukanaan Digitalista<br />

kokemusta, osaamista ja ohjelmoijia.<br />

Bill Gates julkisti Windows<br />

NT:n kesällä 1994. Toimitukset<br />

alkoivat saman vuoden syksyllä<br />

Windows NT 3.1 -nimellä.<br />

Käyttöjärjestelmästä oli alusta<br />

alkaen kaksi versiota: työasemaja<br />

palvelinversio, joista jälkimmäinen<br />

sisälsi erityisesti verkon<br />

käyttäjien ja palvelimen hallinnassa<br />

tarvittavia apuohjelmia.<br />

Nimestään huolimatta Windows<br />

NT:llä oli vain vähän yhteistä<br />

tavallisen Windowsin<br />

kanssa. Windows NT hallitsi<br />

alusta lähtien moniprosessorikäytön<br />

ja siitä oli versiot Intelin<br />

lisäksi myös Alpha- ja MIPSprosessoreille.<br />

Myöhemmin<br />

mukaan tuli vielä PowerPC-versio,<br />

jonka elinkaari jäi kuitenkin<br />

lyhyeksi.<br />

Windows NT:n kohdalla toteutui<br />

vanha kuvio: aluksi<br />

myynti sujui verkkaisesti, eikä<br />

kukaan pitänyt Windows NT:tä<br />

vakavana uhkana Unixille.<br />

Microsoft oli kuitenkin sinnikäs<br />

ja paranteli Windows NT:tä 3.5ja<br />

3.51-versioilla, jolloin myyntikin<br />

alkoi vihdoin sujua. Syksyllä<br />

1996 ilmestyi versio 4.0, jossa oli<br />

uusi työpöytä, kansioajattelu ja<br />

samat apuohjelmat kuin Windows<br />

95:ssäkin.<br />

Tulossa ensivuonna:<br />

Windows 98 ja<br />

Windows NT 5.0<br />

Pian Windows 95:n jälkeen<br />

Microsoft alkoi vihjailla tulevista<br />

Nashville- ja Memphis-versioista.<br />

Nashvillea ei kuitenkaan<br />

koskaan julkistettu. <strong>Internet</strong>maailma<br />

alkoi kiinnostaa Windows-käyttäjiä<br />

yhä enemmän,<br />

joten Microsoft päätti integroida<br />

sen täysin muuhun Windowsiin.<br />

Näin syntyi Windows<br />

98, jonka beetaversiot ilmestyivät<br />

syksyn alussa. Tällä hetkellä<br />

Microsoft lupaa uutuutta valmiiksi<br />

ensi vuoden toisella neljänneksellä.<br />

Tänä syksynä ilmestyi myös<br />

ensimmäinen Windows NT 5.0<br />

beeta. Vuoden kuluessa Windows<br />

NT oli lopullisesti vakiinnuttanut<br />

asemansa palvelimissa<br />

ja alkoi kilpailla suosiosta Unixin<br />

kanssa. Siksi Windows NT:n<br />

tulevalta versiolta odotettiin<br />

poikkeuksellisen paljon.<br />

PETTERI JÄRVINEN<br />

Windows NT on onnistunut valtaamaan merkittävän aseman verkkokäyttöjärjestelmänä.

Pikakokeet<br />

DIGITAL HINOTE ULTRA 2000<br />

Kannettavien markkinoilla on nyt<br />

laitteita, jotka ominaisuuksiensa<br />

puolesta käyvät myös pöytäkoneen<br />

korvikkeena. Pieni näyttö ei<br />

ole juuri houkutellut pidempään<br />

käyttöön, mutta Digitalin uudessa<br />

kannettavassa on 14,1-tuumainen<br />

näyttö, joka vetää vertoja pöytäkoneiden<br />

näytöille.<br />

Digitalin näppäimistö on tuntumaltaan<br />

pettymys. Näppäimistö<br />

on jämäkkä, mutta näppäinhattuja<br />

ei ole juuri muotoiltu. Kirjoitettaessa<br />

ei saa kunnon tuntumaa<br />

painalluksen perille menemisestä.<br />

Rannetuki on riittävän iso.<br />

Osoitinlaitteena Ultrassa on ohjainlevy.<br />

Levyä on miellyttävä<br />

käyttää, sillä sormea ei tarvitse<br />

lainkaan jännittää, kuten tappihiirtä<br />

käytettäessä. Hiiren painikkeita<br />

vastaavat näppäimet ovat<br />

riittävän isot. Näppäimiä tosin<br />

tarvitsee harvoin, koska tuplapainalluksen<br />

voi hoitaa myös levyä<br />

kevyesti näpäyttämällä.<br />

HiNote Ultra 2000:n prosessorina<br />

on yllättäen vain 166 megahertsin<br />

MMX-Pentium, kun tarjolla<br />

olisi ollut myös 233 megahertsin<br />

prosessori. Keskusmuistia<br />

on vakiona 32 megatavua, joka<br />

riittää hyvin Windows 95 -käyttöön.<br />

Käyttöjärjestelmäksi voi valita<br />

myös Windows NT 4.0:n.<br />

Suuri 3,2 gigatavun kiintolevy on<br />

sijoitettu viisaasti näppäimistön<br />

alle, josta se on nopea irrottaa.<br />

Digitalin Ultra 2000:ssa on modeemi<br />

vakiona. Nopeimmillaan<br />

33 6000 bittiä sekunnissa siirtävän<br />

modeemin voi päivittää X2-tekniikkaa<br />

tukevaksi, jolloin teoreet-<br />

LAITTEET<br />

Digital HiNote Ultra,<br />

pöytänäyttö sylikoossa......99<br />

Nokia 300XA,<br />

virheetöntä kuvalaatua ..100<br />

Apocalypse 3Dx, tehokas<br />

3D-kortti.............................100<br />

Compaq Presario 4810,<br />

uudenlainen kotimikro ...102<br />

Captivator PCI/VC ja<br />

Video Blaster Webcam,<br />

kuvapuhelimet<br />

<strong>Internet</strong>issä ......................104<br />

tinen linjanopeus on suurimmillaan<br />

56 600 bittiä sekunnissa. US<br />

Roboticsin kehittämä X2-tekniikka<br />

ei ole ainakaan Suomessa kovin<br />

suosittu.<br />

Äänen Ultrassa tuottaa 16-bittinen<br />

Sound Blaster -yhteensopiva<br />

piiri. Wavetable-synteesiä piiri ei<br />

tue, eivätkä vaatimattomat kaiuttimet<br />

juuri pelaamaan houkuttelekaan.<br />

Ulkoisia kaiuttimia tai<br />

kuulokkeita varten Ultrassa on<br />

toki liitin.<br />

Digitalin aiemmassa huippumallissa<br />

oli nerokas väyläratkaisu,<br />

jonka ansiosta CD- ja levykeasema<br />

olivat laitteessa kiinni sisäisenä samanaikaisesti.<br />

Ultrassa ei tätä ratkaisua<br />

ole hyödynnetty. Laitettaan<br />

paljon matkakäytössä hyödyntäville<br />

perinteinen ratkaisu ei varmasti<br />

ole mieleen.<br />

Laitteen liitännät ovat tuttuja<br />

muista kannettavista. Tärkeimmät<br />

liittimet on sijoitettu takaosaan,<br />

josta ne löytyvät helposti. Suojakannen<br />

alle on piilotettu ulkoisille<br />

vioille herkät liittimet, kuten esimerkiksi<br />

sarjaliitin.<br />

Sylikoneiden pitempiaikaista<br />

käyttöä on usein rajoittanut pieni<br />

näyttö. Vaikka pöytäkone olisikin<br />

Matrox Millennium II ja<br />

Mystique 220, näytönohjainten<br />

voimapari........107<br />

Rainbow Runner,<br />

videokuvan monitaitaja..110<br />

Fujix DS-300, keskisarjan<br />

digitaalikamera ...............113<br />

Nikon Coolpix ,<br />

multimediamuistio ..........114<br />

Pöytänäyttö sylikoossa<br />

Digital HiNote Ultra 200<br />

IBM ThinkPad 760 XD<br />

Toshiba Tecra 740 CDT<br />

SOVELLUSTESTI<br />

Sovellustestissä Digital HiNote oli keskiluokkaa.<br />

kannettavaa hitaampi,<br />

vie pöytäkone<br />

yleensä voiton<br />

suuremman näyttönsä<br />

ansiosta.<br />

Ultra on ensimmäinen<br />

kannettava,<br />

jossa näytön koko<br />

on yli 14 tuumaa.<br />

Laitteen 14,1-tuumainenTFT-aktiivimatriisinäyttö<br />

on<br />

vakuuttava. Pöytäkoneissa<br />

yleiset 15<br />

tuuman näytön<br />

tuntuvat Ultran näytön<br />

rinnalla vaatimattomilta.Digitalin<br />

näytön ansiosta ei pöytäkonetta<br />

jää kaipaamaan kuin vain ulkoisen<br />

näppäimistönsä osalta.<br />

Laitteen omalla näytöllä voi<br />

käyttää maksimissaan 1024 x 768<br />

pisteen grafiikkatilaa 16-bittisillä<br />

väreillä (65 536 väriä). Mikäli kuitenkin<br />

jää kaipaamaan ulkoista<br />

näyttöä, voi tarkkuuden nostaa<br />

1280 x 1024 pisteeseen asti.<br />

Ultran testitulokset osoittivat,<br />

että huippukannettavien kärki on<br />

teholtaan tasaväkistä. Muutaman<br />

kymmenyksen nopeusero Toshiban<br />

740 CDT:hen ja Thinkpad<br />

760 XD:hen on niin pieni, että<br />

1,2<br />

1,17<br />

1,25<br />

0 0,2 0,4 0,6 0,8 1 1,2 1,4 1,6<br />

kertaa Pentium 100 MHz (suurempi parempi)<br />

OHJELMAT<br />

Adaptec Easy CD Creator,<br />

monipuolinen CD-velho..103<br />

Corel Lumiere Suite 1.0,<br />

harrastajan videostudio ..108<br />

Mathcad 7 Professional,<br />

laskentaa<br />

ohjelmien kesken ............109<br />

JBuilder 1.0, Java-ohjelmia<br />

komponenteista ..............112<br />

Harmony 97, harmoniaa<br />

kämmenmikroihin...........114<br />

Digitalin uuden huippukannettavan näyttö on<br />

erinomainen.<br />

käytössä sitä ei huomaa. Valintapäätöstä<br />

tehtäessä Ultra vetäneekin<br />

pidemmän korren juuri näyttönsä<br />

ansiosta.<br />

Akkutesti osoitti, että näytön<br />

suuresta koosta huolimatta virtaa<br />

riittää hyvin. Lähes kahden ja puolen<br />

tunnin mittainen käyttöaika<br />

on hyvä tulos. Testissä on kaikki<br />

virransäästöominais<strong>uudet</strong> kytketty<br />

pois päältä, joten normaalikäytössä<br />

virtaa riittää varmasti paljon<br />

pidempään.<br />

TUOMAS KARHU<br />

■ Digital HiNote<br />

Ultra 2000<br />

Hinta: 40 000 mk<br />

Valmistaja: Digital Equipment Corporation,<br />

http://www.digital.com<br />

Maahantuoja: Digital Equipment Corporation<br />

Oy, (09) 43 441, faksi (09) 434<br />

4033, http://www.digital.fi<br />

Lyhyesti: Ominaisuuksiltaan tehokas<br />

MMX-kannettava, joka näyttönsä ansiosta<br />

korvaa hyvin myös pöytäkoneen. Hieman<br />

tunnottoman näppäimistön vastapainoksi<br />

on rannetuki riittävän iso myös<br />

suurikätiselle käyttäjälle.<br />

TIETOKONE<br />

MARRASKUU 1997 99

Pikakokeet [laitteet]<br />

Virheetöntä kuvanlaatua<br />

NOKIA 300XA<br />

arkan ja geometrialtaan vir-<br />

Theettömän nestekidenäytön<br />

moni ottaisi myös ihan tavallisen<br />

mikronsa näytöksi. Korkea hinta<br />

on pitänyt ne kuitenkin erikoissovelluksissa,<br />

kuten sairaalakäytössä<br />

ja teollisuudessa. Myös Nokia tuli<br />

lokakuussa mukaan pöytäkoneisiin<br />

tarkoitettujen litteiden nestekidenäyttöjen<br />

markkinoille.<br />

Nestekidenäytössä Nokia turvautuu<br />

Hitachin tekniikkaan,<br />

mutta näyttö on uudempaa tekniikkaa<br />

kuin Hitachin omassa<br />

DT3130E-mallissa käytetty. Tietokone-lehden<br />

LCD-näyttöjen vertailussa<br />

(6-7/97) kiiteltiin Hitachin<br />

näytön terävää kuvaa ja laajaa<br />

katselukulmaa, mutta moitittiin<br />

kuvan karkeutta. Nokian käyttämässä<br />

uudessa näytössä rasterisuutta<br />

on saatu pienennettyä, eikä<br />

se enää pistä silmään samalla tavalla.<br />

Näytön halkaisija on hiukan yli<br />

13 tuumaa ja maksimitarkkuus<br />

1024 x 768 pistettä. Nestekidenäytön<br />

terävyyden ansiosta suurinta<br />

tarkkuutta voidaan näytön pienestä<br />

läpimitasta huolimatta myös<br />

käyttää. Teräväkuvaista ja välkkymätöntä<br />

nestekidenäyttöä kun voi<br />

katsoa huomattavasti lähempää<br />

kuin tavallista kuvaputkea.<br />

Pienemmät tarkk<strong>uudet</strong> Nokian<br />

näytössä tehdään suurentamalla<br />

kuvapistettä 1,5- tai 1,25-kertaiseksi.<br />

Tarkkuuden 640 x 480 ja<br />

800 x 600 pisteen näyttöjen skaalaus<br />

koko näytön alueelle toimii<br />

hyvin ja näyttöä kestää katsella<br />

pienemmilläkin tarkkuuksilla.<br />

Näyttö toimii tavallisilla SVGAyhteensopivilla<br />

näytönohjaimilla.<br />

Nokian kuvanlaatu on parasta<br />

nestekidenäytöissä tähän mennessä<br />

nähtyä. Nestekidenäyttöjen on-<br />

100 TIETOKONE MARRASKUU 1997<br />

gelma on ollut katselukulman rajallisuus.<br />

Varsinkin pystysuunnassa<br />

tietokoneen käyttäjän pää tahtoo<br />

liikkua ja kapean katselukulman<br />

aiheuttama kontrastin vaihtelu<br />

näytöllä häiritsee. Sivusuunnassa<br />

katselukulma ei ole niinkään<br />

kriittinen. Toisin kuin nestekidenäytöissä<br />

yleensä, Nokian paneelin<br />

katselukulma on sekä pysty- että<br />

sivusuunnassa riittävän laaja.<br />

Useimmin tarvittavaa säätöä eli<br />

kirkkautta varten oma kierrettävä<br />

nuppinsa. Muut säädöt tehdään<br />

näytölle aukeavan valikon avulla.<br />

Yleensä säädöksi riittää, kun valikosta<br />

käskee näytön sovittaa itsensä<br />

automaattisesti näytönohjaimen<br />

tarjoaman signaalin mukaiseksi.<br />

Kuva on myös kirkas ja tasainen.<br />

Aivan näyttöalueen reunoihin<br />

jää hieman muuta näyttöä<br />

tummemmat alueet. Nestekidenäyttöjen<br />

tapaan Nokian kuva on<br />

geometrisesti täysin virheetön.<br />

Kuvapisteet ovat äärimmäisen<br />

tarkkoja ja täsmälleen neliön<br />

muotoisia.<br />

Nokia saapui nestekidenäyttöjen<br />

markkinoille myöhään, sillä<br />

moni valmistaja on tehnyt vastaavia<br />

laitteita jo toista vuotta. Nokian<br />

näyttö on kuitenkin heti kärkikaartissa,<br />

sillä nestekidenäyttöjen<br />

varhaisen vaiheen ongelmat,<br />

kuten rajattu katselukulma, on<br />

saatu korjattua. Hinta on edelleen<br />

hyvin korkea.<br />

JUHA KANKAANPÄÄ<br />

■ Nokia 300Xa<br />

Kannettavista tututnestekidenäytöt<br />

ovat joka<br />

mikron näytöksi<br />

vielä liian kalliita,<br />

mutta vaativissaolosuhteissa<br />

niillä on käyttöä.Nestekidenäyttö<br />

on pienikokoinen<br />

ja kevyt,<br />

se kuluttaa<br />

vähän sähköä, ei<br />

lämpene eikä häiritse<br />

muita sähkölaitteita.<br />

Hinta: 20 000 mk<br />

Valmistaja: Nokia Display Products Oy,<br />

puh. (02) 7711, faksi (02) 771 2414,<br />

http://www.nokia.fi<br />

Lyhyesti: Teräväkuvainen ja laajan kuvakulman<br />

omaava nestekidenäyttö, joka<br />

on muiden vastaavien näyttöjen tapaan<br />

hyvin kallis.<br />

VIDEOLOGIC APOCALYPSE 3DX<br />

Näyttävyyttä<br />

nopealla koneella<br />

-korttien taisto jatkuu. Ke-<br />

3Dsän 3D-korttivertailussa<br />

hyvin pärjännyt Apocalypse 3D<br />

on saanut nimensä perään kirjaimen<br />

x ja vauhdittajakseen uuden<br />

grafiikkapiirin nimeltä PCX2, kun<br />

aikaisempi PCX1 hävisi<br />

3dfx:nVoodoo Graphics-piirisarjalle<br />

nopeudessa. PCX2:n suosiosta<br />

kertoo se, että konsoli- ja kolikkopeleistään<br />

tuttu Sega on valinnut<br />

PCX2:n seuraavan pelikonsolinsa<br />

pohjaksi.<br />

Elektroniikkajättiläinen NEC ja<br />

eurooppalainen VideoLogic kehittivät<br />

nopeasti uuden PCX2:n,<br />

joka tuo mukanaan lisää tehoa ja<br />

korjaa ensimmäisen piirin puutteita.<br />

Läheltä katsottujen tekstuurien<br />

pehmentämiseen tarvittavat<br />

MIP-mapping ja bi-lineaarinen<br />

filtteröinti ovat nyt uuden piirin<br />

vakio-ominaisuuksia.<br />

PCX-piirin ongelma on kuitenkin<br />

edelleen se, että piiri on hyvin<br />

riippuvainen mikron prosessorin<br />

kellotaajuudesta, minkä takia 166<br />

megahertsin Pentium on hitain<br />

mikro, johon Apocalypse 3Dx<br />

kannattaa asentaa. Jos pelien 3Dominaisuuksia<br />

ei aseta aivan<br />

huippuunsa, tuo kortti uutta<br />

ulottuvuutta myös hitaampiin<br />

mikroihin.<br />

Apocalypse 3Dx:n mukana tulee<br />

luonnollisesti CD-levyllinen<br />

ajureita ja testiohjelmia. Pelikäyttöön<br />

tarkoitetun kortin mukana<br />

on luonnollisesti myös pelejä. VideoLogic<br />

on ostanut oikeudet antaa<br />

kortin mukana Terraciden,<br />

Tomb Raiderin, Ultimate Racen,<br />

Mechwarrior 2:n ja Wipeout<br />

2097:n, jotka on sovitettu Apocalypsen<br />

tukemaan PowerVR-muotoon.<br />

VideoLogicin kotisivulta voi kopioida<br />

päivityksiä muutamiin peleihin,<br />

jotka päivityksen jälkeen<br />

tukevat Apocalypsen ja NECin kehittämääPowerVR-kiihdytintekniikkaa.<br />

Kyseistä tekniikkaa tukevia<br />

pelejä on vielä vähän markkinoilla,<br />

mikä on selvä heikkous.<br />

Terracide ja Mechwarrior 2 ovat<br />

jo vanhentuneita pelejä, eivätkä<br />

esitä kortin parhaita puolia. Tomb<br />

Raider on mainettaan heikompi<br />

seikkailupeli, joka näyttää korkealla<br />

resoluutiolla todella hienolta.<br />

Wipeout 2097 on puolestaan futuristista<br />

lentelyä ja kilpa-ajoa, jossa<br />

3dfx:n versio pääsee oikeuksiinsa.<br />

Apocalypse 3Dx pystyy 1024 x<br />

768 -tarkkuuteen 3dfx:n jäädessä<br />

VideoLogicin Apocalypse 3Dx<br />

korjaa yhtiön aikaisemman 3Dkortin<br />

puutteet.<br />

640x480:een, mutta 200 megahertsin<br />

Pentium MMX-prosessorista<br />

loppuu silloin jo laskentateho.<br />

Tarkkuustilassa 800 x 600 kuvapistettä<br />

toimiva Ultimate Race<br />

on Apocalypse 3Dx:n myyntivaltti;<br />

mainio kilpa-autopeli, joka<br />

näyttää paremmalta kuin suurin<br />

osa nykyisistä kolikkopeleistä.<br />

Hienon ja nopean grafiikan lisäksi<br />

Ultimate Race on pelinäkin erinomainen.<br />

Yksikään kortin mukana tulevista<br />

peleistä ei ole optimoitu<br />

PCX2:lle, vaan ne ovat kaikki aikaisemman<br />

PCX1:n versioita, joten<br />

parantamisen varaa on vielä.<br />

Videologic sai juuri valmiiksi<br />

OpenGL-päivityksen GLQuake- ja<br />

GLHexen II -pelejä varten, mikä<br />

lisää kortin käyttömahdollisuuksia.<br />

Päivitys on ladattavissa yhtiön<br />

<strong>Internet</strong>-sivuilta.<br />

Apocalypse 3Dx on helppo<br />

asentaa. Koska kortti välittää laskemansa<br />

grafiikan PCI-väylää pitkin,<br />

se ei tarvitse mitään kaapeleita.<br />

PC:n kuoret otetaan vain auki<br />

ja kortti laitetaan vapaaseen PCIkorttipaikkaan.<br />

Kun Windows 95tai<br />

Windows NT 4.0 -käyttöjärjestelmä<br />

pyytää ajureita, ne löytyvät<br />

nopeasti CD:ltä.<br />

Apocalypse 3D ei toiminut koneessa,<br />

jossa oli PCI-väylässä jo<br />

verkkokortti, näytönohjain ja<br />

kiintolevyohjain, mutta Apocalypse<br />

3Dx toimi moitteettomasti samanlaisessa<br />

koneessa heti ensi<br />

yrittämällä.<br />

PETRI TEITTINEN<br />

■ VideoLogic<br />

Apocalypse 3Dx<br />

Hinta: 995 mk<br />

Valmistaja: Videologic Incorporated,<br />

http://www.videologic.com<br />

Maahantuoja: Microdata Oy, puh. (02)<br />

412 5390, faksi (09) 412 5391<br />

Lyhyesti: Erittäin helppo asentaa, ja<br />

markkinoiden tehokkain 3D-kortti oikein<br />

ohjelmoituna. Korttia tehokkaasti käyttäviä<br />

PowerVR-tuettuja pelejä ei ole juuri<br />

tarjolla.

102 TIETOKONE MARRASKUU 1997<br />

Pikakokeet [laitteet]<br />

Uudenlainen<br />

kotimikro<br />

COMPAQ PRESARIO 4810<br />

ikrovalmistajat ovat jo pit-<br />

Mkään tienneet, ettei perinteisestä<br />

PC:stä ole kodinkoneeksi.<br />

PC on aivan liian tekninen ja hankala<br />

miellyttääkseen tavallista kuluttajaa.<br />

Rohkeimmat valmistajat<br />

ovat lähteneet uusille urille ja pyrkineet<br />

risteyttämään PC:n perinteisiin<br />

kodinkoneisiin. Mikrosta<br />

on haluttu tehdä television, CDsoittimen<br />

ja tietokoneen risteytys.<br />

Tulokset ovat olleet vaihtelevia.<br />

Compaqin resepti kotikäyttöä<br />

varten on Presario, jonka uusimmassa<br />

mallissa on monia perinteisestä<br />

PC-tekniikasta poikkeavia<br />

ratkaisuja ja näppäriä yksityiskohtia.<br />

Compaq on tehnyt kokonaisuuden,<br />

jolla kuka tahansa perheenjäsen<br />

voi PC-käytön lisäksi<br />

käsitellä ääntä ja kuvaa sekä katsella<br />

ja kuunnella CD-tallenteita.<br />

Ensimmäisenä pistävät silmään<br />

viiston etupaneelin painikkeet,<br />

joista neljä ohjaa sisäänrakennetun<br />

CD-aseman toimintaa äänilevyjä<br />

kuunneltaessa. Toiset neljä<br />

painiketta käynnistävät ennalta<br />

ohjelmoituja sovelluksia. Yksi painikkeista<br />

voidaan ohjelmoida<br />

käynnistämään minkä tahansa sovelluksen.<br />

Toinen painike käynnistää<br />

<strong>Internet</strong>-yhteyden ja kaksi<br />

muuta liittyvät puhelinsovellusten<br />

käyttöön. Idea on hyvä, sillä<br />

kokematonkin kotikäyttäjä saa sovelluksen<br />

käyntiin painikkeesta,<br />

mutta miksi tilaa on vain yhdelle<br />

ohjelmalle?<br />

Etulevyn suurin painike siirtää<br />

koneen valmiustilaan, jolloin aurinko-merkkivalo<br />

muuttuu havainnollisesti<br />

kuuksi. Valmiustilassa<br />

sovellusten tila säilyy, mutta<br />

kone on lähes hengetön. Perinteinen<br />

virtakytkin on sijoitettu takaseinään,<br />

koska se on käytännössä<br />

tarpeeton.<br />

Näppärä yksityiskohta on kotelon<br />

päällä olevat uurteet, joihin<br />

mahtuu viisi CD-levykoteloa. Toinen<br />

oivallus ovat värikoodatut<br />

kaapelit ja niiden vastakappaleet.<br />

Värikoodauksen ansiosta audiojohtojen,<br />

hiiren ja näppäimistön<br />

kytkentä käy lähes idioottivarmasti.<br />

Ja jos käyttäjä saa koneensa peruuttamattomasti<br />

solmuun, käyttöjärjestelmän<br />

ja vakiosovellukset<br />

voi palauttaa CD-levyltä.<br />

Testikoneessa oli 15 tuuman<br />

näyttö. Sen kuva-ala vaikuttaa pieneltä,<br />

koska kehykset ovat paksut<br />

ja kuoren molemmin puolin ovat<br />

isohkot JBL:n kaiuttimet. Näytön<br />

Compaq<br />

Presariossa<br />

keskeisimmättoiminnot<br />

on pyritty<br />

tekemään<br />

äärimmäisen<br />

helpoksi.<br />

etureunassa<br />

on iso säätöpyörä,<br />

jolla<br />

ohjataan äänenvoimakkuutta.Säädön<br />

aikana<br />

ruudulle ilmestyy<br />

televisiosta tuttu porrasosoitin.<br />

Varusohjelmat on kasattu kotikäyttöä<br />

silmälläpitäen: MS-<br />

Works, muutamia pelejä ja hakuteoksia<br />

CD-levyillä sekä Color-<br />

Desk-kuvankäsittelyohjelma. Sen<br />

käyttöliittymä on ajateltu hauskasti<br />

peruskäyttäjän näkökulmasta eikä<br />

noudata mitään Windowsstandardia.VideoCD-katseluohjelman<br />

avulla koneessa voi katsoa<br />

myös CD-levyillä olevia elokuvia,<br />

mutta koska VideoCD-tekniikan<br />

elinikä jäi lyhyeksi, elokuvien valikoima<br />

on olematon. Toivottavasti<br />

seuraavassa Presariossa on jo<br />

DVD-asema.<br />

Presarion mukana toimitetaan<br />

myös monipuolinen puhelinohjelma,<br />

joka muuntaa laitteen vaikkapa<br />

faksiksi tai puhelinvastaajaksi.<br />

Etulevyssä on videosignaalin sisääntulo,<br />

jolla voi digitoida videokameran<br />

tai nauhurin lähettämää<br />

kuvaa. Mukana toimitetaan äärimmäisen<br />

yksinkertainen apuohjelma,<br />

joka tekee kaapatuista videoista<br />

AVI-leikkeitä, mutta ei sisällä<br />

editointi- tai käsittelyominaisuuksia.<br />

Kaappauksen laatu on valittu alhaiseksi,<br />

jotta leikkeet eivät vie liikaa<br />

levytilaa. Tarkoitus on, että<br />

niitä voisi lisätä vaikkapa sähköpostiviesteihin.<br />

Heikkotasoiset<br />

leikkeet toimivat hyvin oletuskoossa,<br />

joka on tulitikkuaskin kokoinen,<br />

mutta suurennettuna virheet<br />

näkyvät häiritsevästi, eikä<br />

kaappauksen laatua voi säätää.<br />

Lisävarusteena on saatavissa<br />

Compaqin oma videokamera, joka<br />

kiinnitetään näytön päälle ja joka<br />

muuntaa laitteen kuvapuhelimeksi<br />

Microsoftin Netmeetingohjelmaa<br />

käyttäen. <strong>Internet</strong>-, sähköposti-<br />

ja kuvapuhelin toimivat<br />

modeemilla, jonka suomenkielinen<br />

käsikirja kertoo siirtävän 56<br />

kilotavua sekunnissa. Oikea arvo<br />

on kuitenkin 56 kilobittiä sekunnissa.<br />

Presarion PC-tekniikka on alan<br />

uusinta uutta. Prosessorina on 233<br />

megahertsin MMX Pentium ja<br />

keskusmuistin vakiomäärä on riittävät<br />

32 megatavua. Testikoneessa<br />

oli neljän gigatavun kiintolevy, joka<br />

FAT32:lla saadaan myös taloudellisesti<br />

käyttöön. Sisältä katsottuna<br />

Presario nojaa tavanomaisiin<br />

ratkaisuihin. Ainoa erikoisuus on<br />

irrotettava kehikko, johon lisäkortit<br />

asetetaan.<br />

Hyvästä yrityksestä huolimatta<br />

Presario ei aivan yllä tavoitteeseensa.<br />

Laite on kodinkoneeksi<br />

suorastaan ruma ja värityskin<br />

noudattaa perinteistä Compaqin<br />

harmaata linjaa. Uusin tekniikka<br />

nostaa hinnan niin korkeaksi, että<br />

käyttäjäkunta valikoituu aktiiviharrastajiin.<br />

Heitä kotikäyttäjän<br />

iloksi tarkoitetut ratkaisut eivät<br />

välttämättä ilahduta.<br />

PETTERI JÄRVINEN<br />

■ Compaq Presario 4810<br />

Hinta: 16 000 mk<br />

Kokoonpano: prosessori Pentium 233<br />

MHz MMX, muisti 32 Mt, kiintolevy 4 Gt,<br />

monitori 15”, modeemi, videokamera<br />

Valmistaja: Compaq, http://www.compaq.com<br />

Maahantuoja: Compaq Computer Oy,<br />

puhelin (09) 615 599, faksi (09) 6155<br />

9898, http://www.compaq.fi<br />

Lyhyesti: Uudenlainen kotimikro, jossa<br />

monia televisiosta ja äänentoistolaitteista<br />

tuttuja piirteitä. Näppärä unikytkin, joka<br />

sulkee laitteen, mutta säilyttää avoinna<br />

olevat ohjelmat tietoineen. Monipuolinen<br />

puhelinkeskusohjelma, mutta<br />

videokaappausominais<strong>uudet</strong> vaatimattomat.<br />

Perinteinen väritys ja kömpelö koko<br />

vaikeuttavat laitteen sijoittamista.

Pikakokeet [ohjelmat]<br />

Monipuolinen CD-velho<br />

ADAPTEC EASY CD CREATOR DELUXE EDITION 3.0<br />

asy CD Creatorin uusin versio<br />

Eon muuttunut edeltäjistään<br />

melkoisesti. Ohjelman ydin on<br />

kirjoitettu kokonaan uudelleen.<br />

Tämä näkyy aiempaa ripeämpänä<br />

toimintana erityisesti suurten, tuhansia<br />

tiedostoja sisältävien CDlevyjen<br />

käsittelyssä.<br />

Uusimman version Deluxemalliin<br />

on pakattu myös muuta<br />

uutta. Se osaa jo tavanomaisten<br />

ääni-, data- ja yhdistelmälevyjen<br />

lisäksi tehdä PhotoCD- ja VideoCD-levyjä.<br />

Datalevystä voi halutessaan<br />

tehdä myös käynnistyslevyn,<br />

jonka avulla voi pelastaa<br />

koneensa levyrikon jälkeen takaisin<br />

toimintakuntoon.<br />

Easy CD Creatorin uusin versio<br />

toimii ainoastaan Windows 95- ja<br />

NT 4.0 -mikroissa. Kehityssuunta<br />

on sama kuin muillakin ohjelmilla,<br />

käyttöjärjestelmien vanhoja<br />

versioita ei tueta.<br />

Asennus sujuu mallikkaasti musiikin<br />

säestyksellä. Levyllä on varsinaisen<br />

ohjelman lisäksi pari apuohjelmaa<br />

ja multimediaesitys, joka<br />

esittelee ohjelman toimintoja.<br />

Apuohjelmat pitää asentaa erik-<br />

seen. Deluxe Editionin ja tavallisen<br />

Easy CD Creatorin erottavat<br />

toisistaan Deluxeen pakatut lisätoiminnot,<br />

kuvan, äänen ja liikkuvan<br />

kuvan käsittely. Varsinainen<br />

CD:n poltto-ohjelma on molemmissa<br />

versioissa sama.<br />

Easy CD:n käynnistyessä avautuu<br />

oletuksena opastevelho, jonka<br />

avulla saa nopeasti aikaan ensimmäisen<br />

CD:nsä. Ennen ensimmäisen<br />

levyn polttoa on kuitenkin<br />

käydä ohjelman testiosuus läpi.<br />

Testiosuudessa koetellaan haluttujen<br />

kiintolevyjen nopeus, CD-aseman<br />

kyky lukea ääntä CD-levyltä<br />

ja CD-R-aseman toiminta.<br />

Kaikkien peruslevyjen luonti<br />

käy velhon avulla lähes käden<br />

käänteessä. Erikoisempien, kuten<br />

käynnistys-CD-levyjen, teko vaatii<br />

ensimmäisellä kerralla käsikirjan<br />

apua, mutta seuraavalla kerralla<br />

selviää ilmankin.<br />

Levyjen poltto onnistui kokeiluissamme<br />

ilman suurempia ongelmia,<br />

mutta pahana päivänä voi<br />

tulla montakin kelvotonta levyä.<br />

Ongelmien syynä ovat useimmiten<br />

joko polttava CD-asema, mik-<br />

Easy CD Creatorin käyttöliittymä on säilynyt lähes ennallaan aiempaa<br />

monipuolisemmista toiminnoista huolimatta.<br />

ron käyttöjärjestelmän ongelmat<br />

tai oikutteleva poltto-ohjelma.<br />

Easy CD Creatorin Deluxe Editionin<br />

ostoon kannustaa eniten<br />

mukana tuleva CD Spin Doctor -<br />

ohjelma, jonka avulla analogisessa<br />

muodossa olevien nauhoitteiden<br />

siirto CD:lle käy helposti. Ohjelman<br />

lisäksi tarvitaan äänikortti ja<br />

stereot, joissa on linjaulostulo.<br />

Spin Doctor osaa nauhoittaa mitä<br />

tahansa lähdettä ja jopa poistaa<br />

vanhoihin levyihin ja nauhoihin<br />

kuuluvia virheitä kuten napsahduksia<br />

ja sihinää. Lopputulos on<br />

vähintään kohtuullinen, mutta ei<br />

tyydytä tarkimpia kultakorvia.<br />

ANTTI AROMAA<br />

■ Adaptec Easy CD<br />

Creator Deluxe<br />

Edition 3.0<br />

Hinta: 1 100 mk<br />

Valmistaja: Adaptec, Inc.,<br />

http://www.adaptec.com<br />

Maahantuoja: Amitel Oy, puh<br />

(09) 584 5411, faksi (09) 584 54222,<br />

http://www.amitel.fi<br />

Lyhyesti: Monipuolinen CD:n poltto-ohjelma,<br />

jonka avulla voi näppärästi pelastaa<br />

vanhat nauhoitukset digitaaliseen<br />

muotoon.<br />

TIETOKONE<br />

MARRASKUU 1997 103

Pikakokeet [laitteet]<br />

VIDEOLOGIC CAPTIVATOR PCI/VC JA CREATIVE LABS VIDEO BLASTER WEBCAM<br />

Kuvapuhelimet<br />

<strong>Internet</strong>issä<br />

<strong>Internet</strong>issä käytettävien kuvapuhelimien<br />

markkinat ovat laajentuneet<br />

nopeasti, kun H.324-standardi<br />

saatiin hyväksyttyä. Uusimpien<br />

kamera- ja ohjelmapakettien<br />

tuottajina ovat VideoLogic ja<br />

Creative, joiden <strong>tuotteet</strong> on suunnattu<br />

pitkälti kotikäyttäjille, vaikka<br />

niitä voidaan hyödyntää myös<br />

yritysten videoneuvotteluissa.<br />

VideoLogicin Captivator<br />

PCI/CV -paketin videokortti kytketään<br />

tietokoneen PCI-korttipaikkaan,<br />

johon se asentui testikoneessa<br />

ilman ongelmia. Windows<br />

95 löysi oikeat keskeytykset ja<br />

muistiosoitteet ongelmitta. Mukana<br />

paketissa on Philipsin hyvälaatuinen<br />

videokamera, joka laitetaan<br />

monitorin päälle huteralle jalustalle.<br />

Captivator käyttää Microsoftin<br />

kehittämää DirectDraw-tekniikkaa,<br />

joten grafiikkakortin on tuettava<br />

kyseistä tekniikkaa ja tietokoneessa<br />

pitää olla DirectDraw asennettuna.<br />

Testikoneessa käytettiin<br />

Matrox Millenium -näytönohjainta,<br />

jonka kanssa Captivator toimi<br />

hyvin.<br />

Mukana tuli VDOPhone Professional-videoneuvotteluohjelma,<br />

joka oli kuitenkin versio 2.0,<br />

vaikka VDOnet-yhtiö on julkaissut<br />

siitä jo version 3.0. Vanhempi<br />

versio toki toimi, mutta uuden<br />

version kuvanlaatu ja muut ominais<strong>uudet</strong><br />

ovat selvästi paremmat.<br />

104 TIETOKONE MARRASKUU 1997<br />

Päivittäminen uuteen versioon<br />

maksaa <strong>Internet</strong>in kautta 39 dollaria<br />

eli noin 210 markkaa. Tämä<br />

testi tehtiin uusimmalla versiolla.<br />

VDOnetin <strong>Internet</strong>-kotisivun<br />

kautta pääsee palvelimelle, jossa<br />

on useita henkilöitä läsnä ympäri<br />

maailmaa. Kahdenkeskiset kuvapuhelinyhteydet<br />

toimivat henkilön<br />

tunnusta Web-selaimessa painamalla.<br />

Nykivä 80 x 60 kuvapisteen<br />

värikuva pahasti pätkivän äänen<br />

kanssa muodostui testissä<br />

muun muassa Japaniin, Sveitsiin<br />

ja Yhdysvaltoihin. Yhteys ei katkennut<br />

itsestään, kun se oli muodostunut,<br />

joten sikäli se oli vakaa.<br />

Yhteyden muodostaminen suoraan<br />

toisen VDOPhone-ohjelman<br />

käyttäjän kanssa IP-osoitteen<br />

syöttämällä onnistui hyvin. Kun<br />

yhteys otettiin Helsingin sisällä ja<br />

<strong>Internet</strong>iin oltiin kytkeydytty 64<br />

kilobitin ISDN-yhteydellä, niin<br />

kuvayhteys ei enää juurikaan nykinyt.<br />

Ääniyhteydestä sai selvää<br />

sen verran, että pystyi vaivalloisesti<br />

juttelemaan.<br />

Vastaanottajalla on oltava <strong>Internet</strong>-yhteys<br />

ja VDOPhone-ohjelma<br />

päällä, mutta hänen ei tarvitse<br />

olla kytkeytyneenä mihinkään palvelimeen<br />

yhteyden muodostamiseksi<br />

IP-osoitteen perusteella. Jos<br />

siis henkilö vaikka työpaikalla<br />

kiinteän yhteyden turvin pitää kameraa<br />

ja ohjelmaa koko ajan päällä,<br />

hänelle voi soittaa kuvapuhelun<br />

koska tahansa.<br />

<strong>Internet</strong>in kautta otetuissa<br />

yhteyksissä on siis<br />

vielä paljon valinnanvaraa.<br />

Vaikka ohjelmat ja tekniikka<br />

kehittyvät, niin <strong>Internet</strong><br />

pysyy hitaana, minkä<br />

vuoksi kuvapuhelimen<br />

käyttö on hankalaa. Jos<br />

tyytyy huonoon kuvan- ja<br />

äänenlaatuun, niin yhteyden<br />

voi sanoa syntyneen.<br />

Aina voi keskustella näppäimistön<br />

avulla reaaliaikaisesti<br />

chat-toiminnon<br />

avulla, mikä on varteenotettava<br />

vaihtoehto<br />

etenkin ulkomaan yhteyksissä.<br />

Yhteyttä yritettiin<br />

henkilön IP-osoitteen<br />

avulla myös<br />

H.324-standardin mukaiseen<br />

toisen laitetoimittajan<br />

laitteeseen, mutta se ei<br />

Captivator-videokortin mukana tulee Siemensin tekemä videokamera,<br />

joka asennetaan monitorin päälle. Kameran yhteydessä on myös<br />

mikrofoni, joten erillistä pöydällä seisovaa mikrofonia ei tarvita.<br />

<strong>Internet</strong>in kautta videokuvan<br />

laatu on heikko <strong>Internet</strong>in ruuhkaisuuden<br />

vuoksi. Henkilön kuitenkin<br />

tunnistaa ja puheesta saa<br />

selvän ainakin kotimaan<br />

yhteyksillä.<br />

onnistunut. Kummallakin piti olla<br />

sama VDOPhone-ohjelma, ennen<br />

kuin yhteys saatiin muodostettua.<br />

Vaikka standardien mukaisien<br />

laitteiden ja ohjelmien pitäisi<br />

olla yhteensopivia, niin tässä<br />

tapauksessa näin ei ollut.<br />

Captivatorin mukana tuli myös<br />

kokeiluversioita erilaisista videokuvan<br />

kaappaus- ja videoneuvotteluohjelmista.<br />

<strong>Internet</strong>issä eniten<br />

käytetyn Cu-Seeme-ohjelman<br />

kanssa Captivator toimi, mutta<br />

videokuvan päivittyminen oli hidasta<br />

<strong>Internet</strong>in ruuhkaisuuden<br />

vuoksi.<br />

Captivator-paketin mukana tulee<br />

VDOPhone-ohjelman versio 2.0,<br />

mutta uuden version 3.0 voi ostaa<br />

<strong>Internet</strong>in kautta.<br />

Creative Labs Video<br />

Blaster WebCam<br />

Sound Blaster -äänikortistaan<br />

tunnettu Creative Labs on lähtenyt<br />

Video Blaster Webcam -tuotteellaan<br />

jokamiehen videoneuvottelumarkkinoille.<br />

WebCam on<br />

kompakti ja viimeistellyn oloinen<br />

paketti, joka sisältää kameran ja<br />

ohjelman lisäksi mikrofonin sekä<br />

rinnakkaisporttiin liitettävän videosovittimen.<br />

Kokonaisuuteen ei kuulu äänikorttia,<br />

joka vaaditaan äänen välittämiseen.<br />

Valmistaja lupaa järjestelmän<br />

toimivan minkä tahansa<br />

Windows 95 -yhteensopivan äänikortin<br />

kanssa, mutta full-duplexääniominais<strong>uudet</strong><br />

edellyttävät äänikortilta<br />

full-duplex-tukea. Käsikirjan<br />

mukaan tällainen äänikortti<br />

on esimerkiksi Sound Blaster 16.<br />

WebCam-ohjelman taustalla on<br />

Creative Labsin <strong>Internet</strong>-puhelinohjelma<br />

WebPhone, joka tulee

Pikakokeet [ohjelmat]<br />

esimerkiksi joidenkin Sound Blaster<br />

-korttien kylkiäisenä. WebPhonella<br />

voidaan muodostaa kaksisuuntaisia<br />

puhelinyhteyksiä <strong>Internet</strong>in<br />

läpi. Vastaanottaja voidaan<br />

valita joko sähköpostiosoitteen tai<br />

IP-osoitteen perusteella.<br />

Webphone-ohjelmalla voidaan<br />

ottaa yhteyttä muihin samaa ohjelmaa<br />

käyttäviin henkilöihin, jotka<br />

ovat parhaillaan <strong>Internet</strong>issä.<br />

Ohjelman käyttöliittymän esikuvana<br />

on kännykkä. Näppäimen takaa<br />

saadaan esiin valikko, josta haetaan<br />

langoilla olevia käyttäjiä<br />

maittain. Yhteys muodostetaan<br />

napsauttamalla sopivan henkilön<br />

kuvaketta. Jos henkilö ei vastaa,<br />

hänelle voidaan jättää puhepostia.<br />

WebCam-ohjelma on yksinkertaisesti<br />

WebPhone-ohjelma laajennettuna<br />

videoyhteydellä.<br />

WebCam-ohjelmalla voidaan olla<br />

puhelinyhteydessä WebPhonen<br />

käyttäjien kanssa ja päinvastoin.<br />

Yksisuuntainenkin videoyhteys<br />

vaatii WebCam-ohjelman molemmille<br />

osapuolille.<br />

Laitteen asennus on kerrassaan<br />

helppoa. Koska videosovitin asennetaan<br />

rinnakkaisporttiin, ei mikroa<br />

tarvitse edes avata. Videosovitin<br />

ottaa käyttöjännitteensä mikron<br />

näppäimistöliitännästä, joka<br />

voi olla varustettu joko perintei-<br />

sellä isolla DIN-liittimellä tai<br />

merkkimikroissa yleisellä pienellä<br />

DIN-liittimellä.<br />

Kamera vaatii, että rinnakkaisportti<br />

toimii ECP-tilassa (Extented<br />

Capabilites Port). Kaikkein<br />

vanhimmat laitteet eivät tue ECPtilaa,<br />

mutta tämä ei<br />

liene ongelma, koska<br />

suosituksen mukaan<br />

PC:n pitäisi olla varustettu<br />

vähintään 133<br />

megahertsin Pentiumprosessorilla.Tällaisissa<br />

mikrojen rinnakkaisportteissa<br />

on<br />

yleensä ECP-tuki.<br />

Joissakin laitteissa<br />

ECP-tila täytyy asentaa<br />

erikseen päälle<br />

CMOS-setupin asetuksista.<br />

<strong>Internet</strong>in kautta yhteyksiä luotaessa<br />

kaistanleveys aiheuttaa ongelmia,<br />

joten annos pioneerihenkeä<br />

on paikallaan. Tuotteen avulla<br />

on mahdollista tutustua uusiin<br />

ihmisiin ympäri maailmaa. Kun<br />

reaalimaailman keskustelun<br />

avausrepliikit liittyvät usein säähän,<br />

<strong>Internet</strong>in videoyhteyksillä<br />

vakiopuheenaiheena on yhteyksien<br />

laatu. Lähiverkkoyhteyksillä<br />

videokuvan ja äänen laatu alkaa<br />

olla riittävä jonkinlaista hyötykäyttöäkin<br />

ajatellen.<br />

WebCamin<br />

käyttöliittymä<br />

on<br />

tehty matkapuhelimenkaltaiseksi.<br />

Videoyhteys vaatii WebCam-ohjelman<br />

molemmille osapuolille.<br />

Videoneuvotteluohjelman lisäksi<br />

pakettiin kuuluu muun muassa<br />

ISpy-sovellus, jolla kameran kaappaama<br />

kuva voidaan siirtää FTP:n<br />

avulla esimerkiksi WWW-palvelimelle.<br />

Kuva voidaan asettaa päivittymään<br />

jatkuvasti tai vaikkapa<br />

vain kerran vuorokaudessa. Ispyohjelman<br />

avulla Video Blaster -<br />

järjestelmällä voidaan elävöittää<br />

Web-sivuja tai toteuttaa erilaisia<br />

valvontasovelluksia. Järjestelmä<br />

selvisi kunnialla ainakin kahvihuoneen<br />

kahvinkeittimen valvonnasta.<br />

Lisäksi pakettiin kuuluu Media-<br />

Studio VE -ohjelma, jolla voi editoida<br />

ja tallentaa videokuvaa AVItiedostoiksi.<br />

Omia AVI-tiedostoja<br />

voi puolestaan räätälöidä multimediapostikorteiksi<br />

pakkaukseen<br />

kuuluvalla Howdy!-ohjelmalla.<br />

ELJAS NIKKILÄ<br />

■ VideoLogic Captivator<br />

PCI/VC<br />

Hinta: 1500 mk<br />

Valmistaja: VideoLogic,<br />

http://www.videologic.com<br />

Maahantuoja: Ergona Data Oy, puh.<br />

(03) 734 4280, faksi (03) 734 4065,<br />

http://www.ergonadata.se<br />

Lyhyesti: Kohtuulliseen värikuvanlaatuun<br />

<strong>Internet</strong>issä kykenevä tuote, jossa<br />

äänenlaatu jää kuitenkin vähäiseksi. Ohjelmavalikoima<br />

ei ole hyvälaatuinen.<br />

■ Creative Labs Video<br />

Blaster WebCam<br />

Hinta: 1200 mk<br />

Valmistaja: Creative Labs,<br />

http://www.creative.com<br />

Maahantuoja: Toptronics Oy, puh. (02)<br />

273 4000, faksi (02) 273 4050, http://<br />

www.toptronics.fi<br />

Lyhyesti: Monipuolisen ohjelmapaketin<br />

sisältävä kamera, joka soveltuu hyvin <strong>Internet</strong>-käyttöön.<br />

<strong>Internet</strong>in hitauden<br />

vuoksi kuvanlaatu on kuitenkin heikko.<br />

TIETOKONE<br />

MARRASKUU 1997 105

Pikakokeet [laitteet]<br />

Näytönohjainten<br />

voimapari<br />

atrox on hallinnut työ-<br />

Masemien näytönohjainten<br />

markkinoita viimeisen puolentoista<br />

vuoden ajan. Jo kohta kaksi<br />

vuotta sitten julkistettu Millennium-näytönohjain<br />

on ollut standardi,<br />

johon muita ohjaimia on<br />

verrattu. Kesällä se sai seuraajan,<br />

Millennium II:n, josta on odotettu<br />

samanlaista menestystä.<br />

Matrox on pyrkinyt myös voimakkaasti<br />

kotimarkkinoille Mystique-ohjaimellaan.<br />

Nyt tästäkin<br />

on julkistettu nopeampi versio,<br />

jonka nimessä oleva 220 viittaa<br />

sen RAMDAC-piirin megahertsilukuun.<br />

Edellinen versio oli 170<br />

megahertsiä. Nyt myös Mystique<br />

kykenee riittävän korkeisiin virkistystaajuuksiin<br />

suuremmissa näyttötiloissa.<br />

Matrox on pyrkinyt näytönohjaimissaan<br />

voittamaan puolelleen<br />

sekä koti- että toimistoväen suosion.<br />

Jo ensimmäisessä Millenniumissa<br />

oli rajoitettu 3D-käskykanta.<br />

Mystique oli ilmestyessään<br />

paras yleisohjain niin 2- kuin 3Dmaailmassa.<br />

Nyttemmin kotimarkkinoita<br />

kiinnostavat 3Dominais<strong>uudet</strong><br />

ovat aivan toista<br />

luokkaa ja tähän tarkoitukseen<br />

löytyy markkinoilta runsaasti<br />

ominaisuuksiltaan kehittyneempiä<br />

näytönohjaimia. Uuden Millennium<br />

II:n myötä myös tämän<br />

ohjaimen 3D-ominaisuuksia kasvatettiin,<br />

vaikkapa sitten vain varmuuden<br />

vuoksi.<br />

Nämä kaksi näytönohjainta eivät<br />

kilpaile toistensa kanssa, mistä<br />

on huolehdittu hinnoittelulla.<br />

Neljän megatavun muistilla varustetut<br />

versiot Matrox Millennium<br />

II:t maksavat noin 1500 markkaa,<br />

kun taas Mystiqueta myydään viittäsataa<br />

markkaa halvemmalla.<br />

32K<br />

24K<br />

16K<br />

256<br />

Hinnanero samoin kuin erilaiset<br />

kohderyhmät selittyvät ohjainten<br />

käyttämillä erilaisilla muistityypeillä:<br />

Millennium käyttää<br />

nopeampaa ja kalliimpaa<br />

WRAMia ja Mystique Matroxin Mille-<br />

taas SGRAMia.<br />

nium- ja Mystiquenäytönohjaimista<br />

Yhteisiä<br />

on nyt <strong>uudet</strong> ver-<br />

ajureita<br />

siot, jotka ovat aiempaa<br />

nopeampia<br />

Matrox toimittaa näy- ja paremmin 3Dtönohjaimiensa<br />

mukana ominais<strong>uudet</strong>hal- ajuriCD:n, jossa on tarlitsevia.peelliset ajurit eri käyttöjärjestelmille<br />

sekä kylkiäisenä<br />

ohjelmia, muun muassa<br />

Picture Publisher- ja Kai’s Power<br />

Tools 3 -kuvankäsittelyohjelmat.<br />

Asennus on helppoa, sillä<br />

useimmissa kokeilluissa Windows<br />

95 -järjestelmissä asennusikkuna<br />

ilmestyi automaattisesti. Ainoana<br />

ongelmana Matroxin näytönohjaimien<br />

asennuksessa on Windowsin<br />

alunperin väärin tunnistama<br />

ohjain, Oak Technologies.<br />

Joissakin tapauksissa asennuksen<br />

loppuunsaattaminen vaati tämän<br />

ohjaimen poistamista ennen kuin<br />

Matroxit suostuvat toimimaan.<br />

Näytönohjainten ohjekirjat ovat<br />

esimerkillisen selkeitä. Matroxin<br />

Web-sivuillaan tarjoama ajurituki<br />

on luokassaan oivallista, koska<br />

uusia ajuri- ja BIOS-versioita ilmestyy<br />

sivuille jatkuvasti.<br />

Näyttötilan ja näytön valitseminen<br />

on helppoa QuickDesk-ohjelman<br />

avulla. Oletuksena käytössä<br />

on Plug and Play -monitori, mutta<br />

monitorinsa tyypin voi määritellä<br />

myös kattavasta listasta tai määritellä<br />

itse haluamansa virkistystaaj<strong>uudet</strong><br />

eri näyttötiloissa. Kaikki valmistajan<br />

näytönohjaimet käyttävät<br />

samaa hallintaohjelmaa, minkä lisäksi<br />

vanhan ja uuden Millenniumin<br />

ajurit ovat<br />

identtisiä.<br />

SOVELLUSTESTI<br />

Aikaisemmin<br />

Matrox Mystique 220<br />

valiteltu Mysti-<br />

Matrox Millennium Matrox Millennium II quenNT-ajurei- 318<br />

den puute on tä-<br />

271<br />

tä nykyä korjat-<br />

260<br />

394 tu. Ajurit löyty-<br />

363<br />

351<br />

395<br />

375 Matroxien näy-<br />

367<br />

241<br />

tönohjainten<br />

241<br />

suorituskyky<br />

234<br />

eri värimäärillänäytönoh-<br />

0 60 120 180 240 300 360 420 jaintamittaa- sekuntia (pienempi parempi) vassaExcel-testissä<br />

värimäärä MATROX MILLENNIUM II JA MYSTIQUE 220<br />

vät ajuri-CD:ltä.<br />

Nyt testatut versiot näytönohjaimista<br />

oli varustettu neljän megatavun<br />

näyttömuistilla. Tämä mahdollistaa<br />

täysvärien näytön 1280 x<br />

1025 -tilassa. Tämä riittää useimmille,<br />

mutta suurempaa muistia<br />

halajavat voivat päivittää Millennium<br />

II:nsa jopa 16 megatavuun<br />

saakka. Tällä muistimäärällä saadaan<br />

täysvärit jopa 1920 x 1080 -<br />

tilassa.<br />

Uusien näyttötilojen hallinta<br />

onkin uuden Matroxin etu, vaikkakin<br />

korkeimmassa 1920 x 1200 -<br />

tilassa se ei kykene enää ergonomisiin<br />

virkistystaajuuksiin.<br />

Huomionarvoista on se, että vastedes<br />

myytävissä kahdeksan megatavun<br />

Millennium II:ssa on 250<br />

megahertsinen RAMDAC, joka<br />

parantaa olennaisesti virkistystaajuuksia<br />

näissä korkeissa resoluutioissa.<br />

Mystiquen muistimäärän<br />

pystyy kasvattamaan kahdeksaan<br />

megatavuun saakka.<br />

Matroxilla on myös lisäkortteja<br />

videoeditointia ja television katselua<br />

varten. Tällä hetkellä tällaisia<br />

Rainbow Runner -nimisiä laajennuksia<br />

on saatavana Mystiquelle,<br />

mutta myös Millenniumille vastaavia<br />

versioita on tulossa.<br />

Testituloksia<br />

Testasimme molemmat ohjaimet<br />

2D-ympäristössä, joka on edelleenkin<br />

näytönohjaimien tärkein<br />

työsarka. Testit osoittivat Matroxin<br />

ohjainten paremmuusjärjestyksen<br />

noudattavan odotettua<br />

kaavaa.<br />

Uusi Millennium on vanhaa<br />

Milleniumia nopeampi, mutta<br />

odotettua vähemmän, vain noin 3<br />

– 4 prosenttia. Suhteessa Mystiqueen<br />

uusi Millennium on yli kymmenen<br />

prosenttia nopeampi.<br />

Nykyään näytönohjainten väli-<br />

set erot eivät ole enää menneiden<br />

vuosien tavoin dramaattisia, eikä<br />

niiden merkitys tavallisessa käytössä<br />

ole huomattava. Testauksen<br />

kuluessa tutkimme myös ajureiden<br />

vaikutusta nopeuteen. Kolmen<br />

uusimman ajurin välillä merkittäviä<br />

eroja ei ollut, mutta on silti<br />

suositeltavaa käyttää uusinta<br />

mahdollista ajuria.<br />

Näytönohjaimen BIOSin päivitys<br />

on myös mahdollista ja jopa<br />

helppoa, mutta sen tarve ja siihen<br />

sisältyvä riski on arvioitava tarkoin.<br />

Varsinaista nopeusetua sillä<br />

ei yleensä saavuteta. Kaikki viralliset<br />

testitulokset on saatu käyttäen<br />

uusimpia ajureita ja BIOS-versioita.<br />

Molemmat näytönohjaimet<br />

ovat hyviä esimerkkejä valmiista<br />

tuotteista. Kumpikin on riittävän<br />

nopea nykyisille ohjelmille, minkä<br />

lisäksi ne kykenevät riittävän suuriin<br />

resoluutioihin ja virkistystaajuuksiin.<br />

Ajurihuolto toimii, jos<br />

on <strong>Internet</strong>-yhteys ja muistinlaajennuksiakin<br />

on saatavilla, ainakin<br />

siihen saakka, kunnes korvaavat<br />

mallit ilmestyvät markkinoille.<br />

OTTO AALTO<br />

■ Matrox Millennium II<br />

Hinta: 1490 mk<br />

Valmistaja: Matrox Graphic Inc.,<br />

http://www.matrox.com<br />

Maahantuoja: Microtronica Oy, puh.<br />

(09) 777 5751, faksi (09) 777 3048<br />

Lyhyesti: Vaativaan käyttöön tarkoitettu<br />

laadukas 2D-näytönohjain tasapainoisilla<br />

ominaisuuksilla.<br />

■ Matrox Mystique 220<br />

Hinta: 990 mk<br />

Valmistaja: Matrox Graphic Inc.,<br />

http://www.matrox.com<br />

Maahantuoja: Microtronica Oy, puh.<br />

(09) 777 5751, faksi (09) 777 3048<br />

Lyhyesti: Vaativaankin käyttöön soveltuva<br />

näytönohjain, jossa lisänä rajoitetut<br />

3D-ominais<strong>uudet</strong>.<br />

TIETOKONE<br />

MARRASKUU 1997 107

Pikakokeet [ohjelmat]<br />

Harrastajan videostudio<br />

COREL LUMIERE SUITE 1.0<br />

Grafiikkaohjelmistaan<br />

tunnettu Corel on valmistanut<br />

ohjelman PCpohjaiseenvideotuotantoon.<br />

Lokakuussa Corel myi<br />

kyseisen ohjelman International<br />

Microcomputer Softwarelle, mutta<br />

tukee sitä ainakin tämän vuoden<br />

loppuun saakka.<br />

Lumiere Suite sisältää videoeditorin<br />

lisäksi ohjelmat kuvankäsittelyyn<br />

ja 3D-animaatioiden luomiseen.<br />

Ohjelmat on laadittu<br />

Windows 95- ja NT-ympäristöihin,<br />

ja ne toimitetaan neljällä CDlevyllä.<br />

Useimmat Lumieren toiminnoista<br />

muistuttavat editointiohjelmien<br />

kärkeä edustavaa Adobe<br />

Premiereä. Työskentely näillä kahdella<br />

ohjelmalla on lähes samanlaista.<br />

Videoleikkeet sijoitetaan aikajanalle<br />

eli kanavalle peräkkäin<br />

tai lomittain. Tarvittaessa otosten<br />

väliin sijoitetaan siirtymäefekti,<br />

kuten ristikkäiskuva. Kahden videokanavan<br />

lisäksi käytettävissä<br />

on lukuisia Superimpose-kanavia<br />

päällekkäiskuville. Myös äänirai-<br />

108 TIETOKONE MARRASKUU 1997<br />

toja on rajoittamaton määrä.<br />

Otoksia editoidaan hiirellä siirtämällä<br />

ja efektejä sijoitetaan valikoistavedä-ja-pudota-periaatteella.<br />

Yksittäistä videoleikettä voi<br />

muokata suodattimilla, kuten<br />

käänteis- ja peilikuvalla sekä mosaiikki-<br />

ja kuva-kuvassa-efektillä.<br />

Erilaisia siirtymätehosteita on 70<br />

ja suodattimiakin lähes saman<br />

verran.<br />

Tekstauksia ja yksinkertaista<br />

grafiikkaa luodaan helppokäyttöisellä<br />

tekstityökalulla. Mainitsemisen<br />

arvoinen toiminto on myös<br />

SmartSound Wizard, jolla tuotetaan<br />

tunnelman ja tempon kaltaisten<br />

asetusten pohjalta valmiita<br />

musiikkipätkiä.<br />

Lumieren suurin heikkous on<br />

esikatselutoiminnon kankeus. Ohjelma<br />

ei luo väliaikaisia tiedostoja,<br />

vaan yrittää rakentaa esikatseltavan<br />

videon tosiaikaisesti alkuperäisistä<br />

videotiedostoista. Esikatseltava<br />

video nykii pahasti, kun<br />

katseluikkunaa suurennetaan tai<br />

kun käytetään useita tehosteita.<br />

Onneksi lopullisten videotiedosto-<br />

Corel Lumierella<br />

videon editoiminen<br />

tapahtuu<br />

graafisesti. Kuvassa<br />

ollaan valitsemassasiirtymäefektiäkahden<br />

otoksen välille.<br />

jen renderointi ei<br />

ole oleellisesti hitaampaa<br />

kuin esimerkiksiPremieressä.<br />

Periaatteessa<br />

Lumiere soveltuu<br />

yhtä hyvin kuvaruudulla katseltavien<br />

videoiden työstämiseen kuin<br />

editointiin, jossa työstetty aineisto<br />

siirretään takaisin kuvanauhalle.<br />

Ohjelman rajoitukset tulevat kuitenkin<br />

ilmi täysikokoista SuperVHS-kuvaa<br />

tuotettaessa. Jotkut<br />

Lumieren efekteistä eivät yksinkertaisesti<br />

ole riittävän tarkkoja<br />

tai sulavia.<br />

Lumieren mukana tulee reilusti<br />

oheisaineistoa. Motion 3D on<br />

helppokäyttöinen, mutta ominaisuuksiltaan<br />

rajoittunut mallinnusohjelma,<br />

joka soveltuu lähinnä<br />

tekstianimaatioiden laatimiseen.<br />

PhotoPaint 6 on tasokas ohjelma<br />

bittigrafiikkakuvien luomiseen.<br />

Corel Lumiere Suite on runsas<br />

ohjelmistopaketti, joka muuttaa<br />

pienellä rahalla PC-mikron monipuoliseksi<br />

videoeditointi- ja animaatiostudioksi.<br />

Sujuva käyttö<br />

edellyttää laitteistolta vähintään<br />

120 megahertsin prosessoria, 16 –<br />

32 megatavun muistia ja videodigitointikorttia.<br />

JUHA ARRASVUORI<br />

■ Corel Lumiere Suite 1.0<br />

Hinta: 550 mk<br />

Valmistaja: Corel Corporation,<br />

http://www.corel.com<br />

Maahantuoja: TT-Microtrading Oy,<br />

puh. (09) 502 741, faksi (09) 502 7499,<br />

http://www.tt-microtrading.fi<br />

Lyhyesti: Helppokäyttöinen videoeditointiohjelma,<br />

jolla tuotettujen videoiden<br />

tekninen taso ei aina tavoita vaativan<br />

käyttäjän tarpeita. Mukana PhotoPaint<br />

6, Motion 3D sekä runsaasti video- ja<br />

äänileikkeitä.

Pikakokeet [ohjelmat]<br />

MATHCAD 7 PROFESSIONAL<br />

Laskentaa ohjelmien kesken<br />

MathCad on perinteisesti<br />

ollut puhtaaseen numeroiden<br />

murskaukseen keskittynyt<br />

ohjelma. Tekstin ja numeroaineiston<br />

tuonti toisista ohjelmista<br />

on ollut hankalaa. Uudistetussa<br />

MathCadissa on keskitytty<br />

erityisesti helpottamaan aineiston<br />

liikuttelua eri ohjelmien välillä.<br />

MathCad 7 jakautuu nyt kahteen<br />

osaan. Perinteiseen laskentaan<br />

keskittyvään ohjelmaan<br />

MathCad Professional, joka on<br />

tuttu aikaisempien versioiden<br />

käyttäjille. Uusi osa on MathConnex,<br />

joka keskittyy MathCad komponenttien<br />

linkittämiseen muiden<br />

ohjelmien kanssa.<br />

MathCad käsittelee yhtälöitä samalla<br />

tavalla, kuin niitä ratkaistaan<br />

paperilla. Ongelmia voidaan<br />

ratkaista numeerisen laskennan lisäksi<br />

myös symbolisesti. Ammattikäyttöön<br />

suunnatun ohjelman<br />

symbolinen laskenta on taidoiltaan<br />

erittäin hyvää. Esimerkiksi<br />

korkeakoulutasoisista laskuista<br />

ohjelma selviää ongelmitta.<br />

Numerot ja taulukot tuodaan<br />

kätevimmin MathCadiin Component-velhon<br />

avulla. Tärkeimpiä<br />

ohjelman osaamia tiedostomuotoja<br />

ovat Excel ja MATLAB, mutta<br />

myös taulukkomuotoinen aineisto<br />

on aikaisempaa helpompi<br />

lukea velhon avulla.<br />

Excelistä muuttujat määritellään<br />

taulukon alueiden avulla. Yhteen<br />

Excel taulukkoon voidaan linkittää<br />

neljä eri muuttujaa. Muista<br />

taulukkolaskentaohjelmista tiedostoja<br />

voidaan lukea matriiseina.<br />

Tällöin taulukon solut muutetaan<br />

matriisin alkioiksi. Taulukkolaskentaohjelman<br />

tekstisolut ja muut<br />

tuntemattomat solut muunnetaan<br />

matriisissa nolliksi. Myös funktioiden<br />

arvot siirtyvät oikein, jotka<br />

MathCadin matriisissa muunnetaan<br />

numeroiksi.<br />

MathConnex<br />

yhdistää<br />

MathConnex edustaa aikaisemmasta<br />

huomattavasti poikkeavaa<br />

ajattelutapaa. Siinä ongelman ratkaisu<br />

luodaan eri dokumentteja<br />

yhdistelemällä. Tällaisia dokumentteja<br />

ovat MathCadin ymmärtämät<br />

linkit toisista ohjelmista,<br />

joita hallitaan graafisesti. Lähtötiedot<br />

voivat tulla vaikkapa<br />

MathCad-tiedostosta, laskennan<br />

suorittaa Excel dokumentti ja viimeiseksi<br />

tulokset näytetään ruudulla.<br />

Yleensä toisia ohjelmia käy-<br />

MathCad esittää matemaattisen ongelman samalla tavalla, kuin se<br />

ratkaistaan paperilla. Matemaattisia ongelmia voidaan ratkaista numeeristen<br />

menetelmien lisäksi myös symbolisesti.<br />

MathConnex yhdistää dokumentit eri ohjelmien välillä. Lähtöarvot<br />

annetaan suoraan MathConnexissa, johon on liitetty ConnexScript- ja<br />

MathCad-dokumentit. Tulosten esittämisestä vastaa MathConnexin<br />

kuvaaja.<br />

tetään tietolähteinä ja MathCaddokumentit<br />

laskevat tulokset.<br />

Dokumentit yhdistetään toisiinsa<br />

johtimella. Tiedon kulku dokumenttien<br />

välillä selviää johtimen<br />

kulusta.<br />

Tarvittaessa voidaan liittää<br />

MathConnexiin aivan erityinen<br />

ConnexScript-dokumentti, joka<br />

on ohjelmoitava tekstidokumentti.<br />

ConnexScript on tarkoitettu lyhyiden<br />

funktioiden kirjoittamiseen<br />

tapauksissa, joissa ei tarvita<br />

MathCadin kaikkia ominaisuuksia.<br />

Toiminnaltaan Script muistuttaa<br />

paljon MATLABin ohjelmoitavia<br />

funktioita.<br />

Dokumenttien välille voidaan<br />

asettaa ehtoja ja syöttöarvoina<br />

käyttää asteittain kasvavaa lukusarjaa.<br />

Saatuja tuloksia voidaan<br />

käyttää myös lähtöarvoina.<br />

MathConnex-dokumentti jakaantuu<br />

kahteen osaan Exploreriin<br />

ja työpöytään. Explorerissa<br />

näytetään kaikki dokumentin<br />

komponentit luettelona, ja työpöydässä<br />

on graafinen esitys ratkaistavasta<br />

ongelmasta.<br />

Ongelman ratkaisua hallitaan<br />

joko käynnistämällä, pysäyttämällä<br />

tai lopettamalla laskenta. Lisäksi<br />

voidaan asettaa keskeytyksiä ja<br />

tutkia arvoja kesken laskennan.<br />

Uushankinnaksi<br />

hyvä ostos<br />

Käyttökokemuksen perusteella<br />

MathCadin <strong>uudet</strong> ominais<strong>uudet</strong><br />

tuntuvat hyviltä. Ohjelmasta on<br />

korjattu edellisessä versiossa ilmennyt<br />

kiusallinen tulostusongelma.<br />

Lisäksi aikaisempaa paremmat<br />

ominais<strong>uudet</strong> aineiston yhdistämiseksi<br />

muiden ohjelmien<br />

kanssa helpottavat työskentelyä.<br />

Ominaisuuksien runsaus ei välttämättä<br />

herätä pelkkää innostusta.<br />

Aiemmin ohjelman ominais<strong>uudet</strong><br />

ovat olleet laajat, eikä puhtaaseen<br />

matemaattiseen puoleen ole tullut<br />

lisäyksiä enää tässä versioissa. Uudet<br />

ominais<strong>uudet</strong> vaativat koneelta<br />

lisää tehoa, mikä näkyy ohjelman<br />

hitaampana käynnistymisenä.<br />

Paljon laskevaa ei hitaampi<br />

käynnistyminen välttämättä haittaa,<br />

ja vastapainoksi ohjelman<br />

matriisilaskenta on aikaisempaa<br />

nopeampaa.<br />

Vaikka ohjelman kehittäjät ovat<br />

kulkeneet Microsoftin viitoittamaa<br />

tietä ohjelmien yhteiskäytön<br />

osalta, on eräs seikka kuitenkin<br />

jäänyt pahasti huomiotta. Edes<br />

vielä ei MathCad erota desimaalipilkkua.<br />

Taulukkolaskennan desimaalipilkku<br />

kääntyy desimaalipisteeksi,<br />

tekstidokumentissa pilkku<br />

tulkitaan matriisin erottimeksi.<br />

Ohjelman <strong>uudet</strong> ominais<strong>uudet</strong><br />

ovat osaltaan miellyttäviä parannuksia,<br />

eivätkä ohjelman erikoiset<br />

ominais<strong>uudet</strong> haittaa kaikkia<br />

käyttäjiä. Vastaavasti vaakakupissa<br />

painaa uusista ominaisuuksista<br />

maksettava hinta, joka ei välttämättä<br />

riitä perusteeksi päivitykselle<br />

viimeisistä versioista. Uutta matematiikkaohjelmaa<br />

hankkivalle<br />

MathCad 7 Professional sisältää<br />

lähes kaiken mitä kuvitella saattaa.<br />

■ MathCad 7<br />

Professional<br />

TIETOKONE<br />

KIMMO AHONEN<br />

Hinta: 4 100 mk, oppilaitokset<br />

2 480 mk, päivitys 1 480 mk<br />

Valmistaja: MathSoft, Inc.,<br />

http://www.mathsoft.com<br />

Maahantuoja: Zenex Computing, puh.<br />

(09) 692 7677, faksi (09) 692 7621,<br />

http://www.zenex.fi<br />

Lyhyesti: Monipuolinen matematiikkaohjelma.<br />

Aineiston liikuttaminen toisista<br />

ohjelmista on edellisiä versioita<br />

helpompaa.<br />

MARRASKUU 1997 109

Pikakokeet [laitteet]<br />

Videokuvan monitaitaja<br />

RAINBOW RUNNER<br />

ainbow Runner on Matroxin<br />

Rsuosituille näytönohjaimille<br />

Mystique ja Mystique 220 tarkoitettu<br />

videolaajennus. Lisäkortti<br />

tuo pienellä rahalla vanhempaankin<br />

tietokoneeseen ominaisuuksia,<br />

joista on totuttu maksamaan suuria<br />

summia. Rainbow Runnerin<br />

toimintoihin kuuluu videodigitointi,<br />

TV-ulostulo ja MPEG-videoiden<br />

toisto.<br />

Rainbow Runner liitetään kiinni<br />

Mystiqueen, joten se ei vie ylimääräistä<br />

laajennuspaikkaa. Korttiin<br />

kytketään haaroitin, joka jakaa videosignaalin<br />

sisäänmenon ja ulostulon<br />

kahteen SuperVHS- ja komposiittiliitäntään.Videolaajennuksessa<br />

ei ole ääniominaisuuksia, joten<br />

sen rinnalle tarvitaan laadukas<br />

äänikortti.<br />

Mutkattoman ohjelmallisen<br />

asennuksen jälkeen videolaajennus<br />

on käyttövalmis. Käyttöoppaassa<br />

selostetaan ytimekkäästi<br />

laitteiston ominaisuuksien lisäksi<br />

kaikkien ohjelmien perustoiminnot.<br />

Videotoiminnoista, joista<br />

suurin osa liittyy lisävarusteena<br />

saatavan TV-virittimen säätöihin,<br />

hallitaan PowerRemote-ohjainohjelmalla.<br />

Overlay-tekniikan ansiosta<br />

pystyy videonauhurin virittimen<br />

kautta korttiin syötettyä televisiokuvaa<br />

seuraamaan vaikka<br />

tekstinkäsittelyn lomassa.<br />

Sujuvaa<br />

videodigitointia<br />

Rainbow Runnerin digitointiominais<strong>uudet</strong><br />

soveltuvat tietokoneella<br />

esitettävien AVI-videoiden tekemisen<br />

ohella myös editointiin, jossa<br />

videotuotos siirretään takaisin<br />

kuvanauhalle.<br />

Kortti käyttää samaa Motion-<br />

JPEG-pakkaustekniikkaa kuin esimerkiksi<br />

Miron ja Fastin videokortit.<br />

M-JPEG-tekniikka toimii<br />

siten, että digitointivaiheessa kortti<br />

pakkaa videokuvan reaaliajassa.<br />

Videotiedostoja katseltaessa kortti<br />

purkaa pakkauksen ja syöttää videosignaalin<br />

monitorin lisäksi ulkoiseen<br />

näyttölaitteeseen. Tämä<br />

ulostulo on täysin riippumaton<br />

kortin TV-muuntimesta. Videokuvaa<br />

voi digitoida myös pakkaamattomana.<br />

Digitoitavan videokuvan tarkkuus<br />

valitaan 174 x 144 ja 704 x<br />

506 kuvapisteen väliltä. Värisyvyys<br />

on M-JPEG-pakkauksessa<br />

24-bittinen. Videodigitointia testattiin<br />

120 megahertsin Pentiumissa,<br />

joka oli varustettu 16<br />

110 TIETOKONE MARRASKUU 1997<br />

megatavun muistilla, Fast-ATAkiintolevyllä<br />

ja kahden megatavun<br />

Mystique-näytönohjaimella.<br />

Paras laatu saavutetaan 704 x<br />

576 pisteen tarkkuudella, 25 kuvan<br />

sekuntinopeudella ja pakkaussuhteella<br />

8:1. Digitoitavan videokuvan<br />

muodostama datavirta on<br />

tällöin 2,6 megatavua sekunnissa.<br />

Testilaitteen hitaus osoitti kortin<br />

todellisen suorituskyvyn, sillä laite<br />

ei kadottanut digitoitaessa ainoatakaan<br />

kuvaruutua.<br />

Digitointia testattiin myös 352 x<br />

288 pisteen tarkkuudella ja 25 kuvan<br />

sekuntinopeudella. Datavirta<br />

pieneni 700 kilotavuun sekunnissa.<br />

Näillä asetuksilla digitoitu kuva<br />

on poikkeuksellisen tasokas ja riittää<br />

taatusti kotivideoiden työstämiseen.<br />

Rainbow Runnerin suunnittelijat<br />

ovat löytäneet sopivan<br />

kompromissin pakatun kuvan laadun<br />

ja datan tiivistyksen välillä.<br />

PowerRemote-ohjelma antaa<br />

esimakua siitä, millainen tietokonepohjainen<br />

multimediakeskus<br />

voisi olla. Ohjelmassa on nimittäin<br />

ajastin, jolla koneen saa digitoimaan<br />

haluttua televisiokanavaa<br />

haluttuna aikana. Minuutti digitoitua<br />

videokuvaa VHS-videon<br />

Long Play-tasoon verrattavalla<br />

laadulla vie 30 megatavua levytilaa.<br />

Gigatavun kiintolevylle mahtuu<br />

siis puolen tunnin ohjelma.<br />

MPEG-videoita<br />

televisiosta<br />

Videokortin TV-ulostulo kytketään<br />

television tai videonauhurin<br />

komposiitti-, SVHS- tai Scart-liitäntään.<br />

TV-muunnin kykenee<br />

tuottamaan kuvaa Windows-, DirectX-<br />

ja DOS-tiloista parhaimmillaan<br />

640 x 480 pisteen tarkkuudella.<br />

Pienikokoisia kirjasimia<br />

pystyi juuri ja juuri lukemaan television<br />

kuvaputkelta. TV-muun-<br />

Rainbow Runner on Mystique-näytönohjaimille tarkoitettu videolaajennus,<br />

jossa on useita toimintoja videodigitoinnista TV-ulostuloon.<br />

nin on selvästi suunniteltu pelikäyttöön,<br />

mutta se soveltuu myös<br />

erilaisiin esitys- ja opetustilanteisiin.<br />

Rainbow Runnerissa on laitteistopohjaisesti<br />

toteutettu MPEG1videopurku,<br />

joka toimi huomattavasti<br />

sukkelammin kuin mikään<br />

ohjelmallinen ratkaisu. Kuvanlaadussa<br />

ei ole moitteen sijaa. TVulostulon<br />

kautta MPEG-videoita<br />

pääsee seuraamaan myös televisiosta.<br />

Rainbow Runnerin mukana tulee<br />

edustava kokoelma ohjelmia.<br />

Media Studio 2.5 on vastaava videoeditointiohjelma<br />

kuin alan ykkönen<br />

Adobe Premiere, muttei<br />

aivan yhtä selkeä käyttää. Ohjelmassa<br />

on samanaikaisesti käytettävissä<br />

99 videokanavaa ja 99 ääniraitaa,<br />

kolmisenkymmentä siirtymäefektiä<br />

ja kuvafiltteriä. Media<br />

Studiolla saa pienellä vaivalla editoitua<br />

perheen loma- ja juhlavideot.<br />

Koska videot voi siirtää takaisin<br />

kuvanauhalle, ei niitä editoinnin<br />

päätyttyä tarvitse säilyttää<br />

kiintolevyllä.<br />

PhotoExpress on näppärä ohjelma,<br />

jolla muokataan ja arkistoidaan<br />

digitoituja yksittäiskuvia.<br />

Ulead MPEG Converter muuntaa<br />

AVI- ja QuickTime-videot standardiin<br />

MPEG1-muotoon. Ohjelma<br />

on hidas, eivätkä sillä muunnetut<br />

videotiedostot säästä lainkaan<br />

levytilaa AVI-muotoon verrattuna.<br />

VDOPhone mahdollistaa videopuhelut<br />

modeemiyhteyden tai <strong>Internet</strong>in<br />

kautta. Kuvapuheluita<br />

kokeiltiin kahden 28,8 kilotavua<br />

sekunnissa tietoa siirtävän modeemin<br />

välityksellä. Yhteys oli värillinen<br />

eikä nykinyt hurjasti, mutta<br />

videoikkunan koko oli vain 80 x<br />

60 pistettä. VDOPhonella voidaan<br />

perustaa <strong>Internet</strong>iin vaikka oma<br />

televisiokanava: kuvaa syöttävä videonauhuri<br />

kytketään videokorttiin<br />

ja annetaan ohjelman hoitaa<br />

loput.<br />

Vaikuttava<br />

kokonaisuus<br />

Edullinen hinta, hyvin toteutetut<br />

toiminnot sekä digitoidun kuvan<br />

ja TV-muuntimen laatu huomioon<br />

ottaen Rainbow Runner on<br />

varsin vaikuttava kokonaisuus.<br />

Hyvään suorituskykyyn vaikuttaa<br />

myös näytönohjaimen tasokkuus.<br />

Monipuolisen ohjelmiston ansiosta<br />

videolaajennukselle löytyy monenlaista<br />

käyttöä videoeditoinnista<br />

ja kuvapuheluista valvontatehtäviin.<br />

Rainbow Runnerin täysipuolinen<br />

hyödyntäminen ei edellytä<br />

huipputehokasta tietokonelaitteistoa,<br />

vaan 120 megahertsin prosessori<br />

ja 16 megatavun keskusmuisti<br />

riittää mainiosti. Tuote soveltuu<br />

yhtä hyvin kotikäyttöön, videoharrastajille<br />

ja multimedian ammattilaisille.<br />

Rainbow Runnerista<br />

on saatavana myös samanhintainen,<br />

Matrox Millenium II -näytönohjaimelle<br />

tarkoitettu versio.<br />

JUHA ARRASVUORI<br />

■ Rainbow Runner<br />

Hinta: 1 590 mk<br />

Valmistaja: Matrox Graphics Inc.,<br />

http://www.matrox.com<br />

Maahantuojat: Berendsen Data, puh.<br />

(09) 413 0800, faksi (09) 4130 8350,<br />

http://www.berendsen.fi/data,<br />

Microtronica, puh. (09) 777 5751,<br />

faksi (09) 777 30488<br />

Lyhyesti: Mystique-näytönohjaimille<br />

tarkoitettu videolaajennus, jonka ominaisuuksia<br />

ovat videodigitointi M-JPEG-pakkauksella,<br />

laitepohjainen MPEG1-videoiden<br />

toisto ja TV-ulostulo. Mukana oheisohjelmia<br />

moneen käyttöön.

Pikakokeet [ohjelmat]<br />

Java-ohjelmia komponenteista<br />

JBUILDER 1.0<br />

hjelmointi ensimmäisen pol-<br />

Oven Java-välineillä oli perin<br />

epähavainnollista, mutta Borlandin<br />

uusi JBuilder antaa Java-kehittäjille<br />

samaa havainnollisuutta, johon<br />

muun muassa Visual Basicin<br />

ja Delphin käyttäjät ovat tottuneet.<br />

Ensimmäisen polven Java-välineillä<br />

kentät, painikkeet ja muut<br />

käyttöliittymän osat sijoitettiin<br />

paikoilleen ohjelmakoodiin sijoitetuilla<br />

käskyillä. Lopputuloksen<br />

saattoi nähdä vasta ohjelman ajamalla.<br />

JBuilderissa ohjelmoijalla<br />

on edessään lomakepohja, johon<br />

voi pudotella paletista poimittuja<br />

käyttöliittymäkomponentteja.<br />

Ohjelmointi tapahtuu pääasiassa<br />

kirjoittamalla näille komponenteille<br />

tapahtumankäsittelijöitä.<br />

Valitettavasti käyttöliittymien<br />

rakentaminen ei kuitenkaan ole<br />

aivan yhtä helppoa kuin esimerkiksi<br />

Visual Basicilla tai Delphillä.<br />

Niillä ohjelmoija sijoittaa komponentit<br />

ruudulla haluamilleen paikoille.<br />

Samanlainen yksinkertainen<br />

asemointi ei ole Java-välineellä<br />

mahdollista. Syynä tähän on<br />

se, että Java-ohjelmien pitäisi toimia<br />

monien eri graafisten käyttöjärjestelmien<br />

alaisuudessa. Eri<br />

käyttöjärjestelmissä käytetään erilaisia<br />

koordinaatistoja ja mittoja.<br />

Ongelma on ratkaistu asettelusääntöjen<br />

(layout managers) avulla.<br />

Kullekin käyttöliittymän paneelille<br />

voi valita asemointisäännöt<br />

useista eri vaihtoehdoista.<br />

Näiden asettelusääntöjen tehokas<br />

hyödyntäminen vaatii kuitenkin<br />

opiskelua. Käyttöliittymien tekeminen<br />

JBuilderilla on paljon<br />

helpompaa kuin puhtaalla Javalla,<br />

mutta se on silti kertaluokkaa<br />

hankalampaa kuin esimerkiksi Visual<br />

Basicilla tai Delphillä.<br />

JavaBeansmääritykset<br />

valmiina<br />

JBuilder on ollut pitkään tulollaan.<br />

Tämä johtuu ainakin osittain<br />

siitä, että Borland on odottanut<br />

kiltisti, että Javan ympärille syntynyt<br />

konsortio saa JavaBeans-komponenttiarkkitehtuurinmääritykset<br />

valmiiksi.<br />

JavaBeans-komponentit ovat Javalla<br />

ohjelmoituja komponentteja.<br />

Ohjelmoijat voivat periyttää niistä<br />

uusia komponenttiluokkia, joille<br />

he voivat tarpeidensa mukaan ohjelmoida<br />

Javalla uusia ominaisuuksia.<br />

Testaamamme Professional-<br />

112 TIETOKONE MARRASKUU 1997<br />

version sekä myös laajimman<br />

client-server-version mukana tulee<br />

yli sata komponenttia lähdekoodeineen.<br />

Halvimmassa Standard-versiossa<br />

valikoima on suppeampi.<br />

Tietokantasovellukset kootaan<br />

komponenteista. Ilman ohjelmointia<br />

pääsee varsin pitkälle kytkemällä<br />

tietokantakomponentteja<br />

toisiinsa sekä asettelemalla niiden<br />

ominaisuuksia. Tässä suhteessa<br />

JBuilder muistuttaa C++ Builderia<br />

sekä Delphiä. Samankaltaisuus<br />

ei kuitenkaan ole niin suuri, että<br />

esimerkiksi Delphi-ohjelmoija<br />

voisi hypätä suoraan ilman uusien<br />

asioiden opiskelua tekemään Javatietokantasovelluksia.<br />

Tietyiltä osin JBuilderin tietokantakomponentit<br />

ovat jopa parempia<br />

kuin Delphin ja C++ Builderin<br />

komponentit. JBuilder tuo<br />

esimerkiksi joukon parhaat välineet<br />

päivityskonfliktien käsittelylle.<br />

Tähän käytetään resolver-olioita,<br />

joita vastaavia Delphi ja C++<br />

Builder eivät tarjoa.<br />

Etätietokantoja käytetään uuden<br />

JDBC-standardin mukaisten<br />

rajapintaolioiden kautta. Niiden<br />

avulla sovellus voidaan tehdä tietokantaratkaisustariippumattomaksi.<br />

Samaa asiaa Windows-ympäristössä<br />

on palvellut ODBC-rajapinta.<br />

JBuilder tarjoaa JDBC:lle<br />

sovittimen ODBC-kantojen käyttöä<br />

varten.<br />

JDBC on eräs tapa tehdä hajautettuja<br />

sovelluksia. JBuilderin<br />

client-server-versio tarjoaa hajautettuja<br />

sovelluksia varten myös<br />

tuen RMI-etäproseduureille ja<br />

CORBA/IIOP-standardin mukaisille<br />

etäolioille.<br />

Hyvä käyttöohjeistus<br />

Ohjelmointivälineiden käyttäjät<br />

Työtilan vasemmassa<br />

reunassa on<br />

ruutu, jossa<br />

voi tarkastellakäyttöliittymän<br />

rakennetta<br />

jäsennyspuunmuodossa.<br />

ovat tottuneetkäyttöohjeidenlihottamiin<br />

hyvin paksuihinpaketteihin.<br />

JBuilder tulee kuitenkin varsin<br />

hoikassa paketissa, jossa on kirjamuotoisia<br />

käyttöohjeita vain noin<br />

kolmensadan sivun verran.<br />

Alalla on jo totuttu siihen, että<br />

hakuoppaat eivät ole paperilla<br />

vaan CD-levyllä. Uutta JBuilderissa<br />

on se, että myös opetteluoppaat<br />

ovat suurimmaksi osaksi CD:llä.<br />

Tämä ratkaisu toimii varsin hyvin,<br />

koska opettelu perustuu pääasiassa<br />

ohjelmointiesimerkkien läpikäyntiin.<br />

Kun perusteet on opittu esimerkkien<br />

kautta, on perusteellisemman<br />

läpikäynnin aika. Tähän<br />

tarkoitukseen on tarjolla käyttäjän<br />

opas sekä ohjelmoijan opas. Ne<br />

ovat paperilla, mikä on myös hyvä<br />

ratkaisu, sillä monet syventyvät<br />

asioihin mieluiten jossain muualla<br />

kuin tietokoneen äärellä.<br />

Java-kielen opettelumateriaalin<br />

puute on käyttöohjeiden ainoa<br />

merkittävä puute. Ilmeisesti Bor-<br />

land on katsonut voivansa säästää<br />

tässä asiassa. Java-kieli kun on<br />

niin hyvin standardoitu, että kaikki<br />

Javan oppikirjat ajavat asian yhtä<br />

hyvin.<br />

Visual Basicin oli ensimmäinen<br />

ohjelmointiväline, joka mahdollisti<br />

komponenttipohjaisen ohjelmoinnin<br />

Windows-ympäristössä.<br />

Tällä välineellä muutkin kuin varsinaiset<br />

asiantuntijat saattoivat ohjelmoida<br />

Windows-sovelluksia.<br />

Windows pääsi kunnolla syrjäyttämän<br />

DOSia vasta, kun sovellusten<br />

tekeminen tuli ohjelmoijien<br />

enemmistön ulottuville.<br />

Tänään Windowsin aseman pahin<br />

uhkaaja on Java-ohjelmointikieleen<br />

perustuva verkkotietokone.<br />

JBuilder on puolestaan ensimmäinen<br />

komponenttipohjainen<br />

Java-ohjelmointiväline. Voisiko se<br />

merkitä verkkotietokoneelle samaa,<br />

mitä Visual Basic merkitsi<br />

Windowsille? Jos näin ei käy, syy<br />

ei ainakaan ole itse JBuilderissa. Se<br />

on korkealaatuinen ja ykkösversioksi<br />

hämmästyttävän valmiiksi<br />

ajatellun tuntuinen ohjelmointiväline.<br />

ANTTI WIIO<br />

■ JBuilder 1.0<br />

JBuilder<br />

opetteluoppaat<br />

ovat HTMLmuotoisiaruutudokumentteja.<br />

Hinta: Standard 890 mk,<br />

Professional 2490 mk<br />

Valmistaja: Borland International<br />

Incorporated, http://www.borland.com<br />

Maahantuoja: Tietoväylä Oy, puh. (09)<br />

681 060, faksi (09) 678 780,<br />

http://www.tietovayla.fi<br />

Lyhyesti: Komponenttipohjaisen Javaohjelmoinnin<br />

väline, joka on maltettu<br />

suunnitella ja viimeistellä kunnolla.

Pikakokeet [laitteet]<br />

Keskisarjan<br />

digitaalikamera<br />

FUJIX DS-300<br />

uji on tuonut aikaisemmin<br />

Fesittelemiensä ammattitason<br />

digitaalikameroiden rinnalle yksinkertaisemman,<br />

pienemmän ja<br />

kevyemmän mallin. Huomattavasti<br />

edeltäjiensä edullisemman<br />

Fujix DS-300:n kuvatekniikka perustuu<br />

niiden tavoin 1,3 miljoonan<br />

pikselin 2/3-tuumaiseen<br />

CCD-kuvaelementtiin.<br />

Kamerassa on kolminkertainen<br />

9,2 – 25,8 millimetrin zoom-objektiivi,<br />

joka vastaa kinokameran<br />

35 – 105 millimetrin polttovälialuetta.<br />

Optisen etsimen koko etsinkuva<br />

suurenee ja pienenee zoomauksen<br />

myötä. Lähikuvaus on<br />

mahdollista aina 40 sentin lähietäisyydelle<br />

ja kamerassa on vielä<br />

lisäksi erityinen makrokuvausasetus.<br />

Fujix DS-300 on käytettävissä<br />

aivan täysautomaattisena, jolloin<br />

kamera säätää tarkennusta myöten<br />

kaiken automaattisesti. Vaihtoehtoisesti<br />

valittavissa on ohjelma-automatiikka,<br />

aukko- tai aikaautomatiikka<br />

sekä täydellinen käsisäätö,<br />

mikä on erinomainen<br />

mahdollisuus tämän hintatason<br />

digitaalikameroissa vaativia käyttäjiä<br />

ajatellen.<br />

Kameran kuvamuistina voidaan<br />

käyttää PC-korttistandardin mukaisia<br />

Flash-muistikortteja tai Fujin<br />

SmartMedia -kortteja sovittimen<br />

avulla. Kameraan sovitettavien<br />

muistikorttien kapasiteetti on<br />

suurimmillaan 40 megatavua.<br />

Kuvatiedostot ovat joko pakkaamattomia<br />

TIFF-kuvia tai pakattuja<br />

JPEG-kuvia. Käyttäjällä on<br />

valittavissa kolme eri pakkausastetta,<br />

joiden tuottama kuvanlaatu<br />

yltää vaatimattomasta laadukkaaseen.<br />

Pakkaamattomia kuvia mahtuu<br />

korttimuistiin kortin koosta<br />

riippuen 1 – 16, mutta kaikkein<br />

lievimmälläkin JPEG-pakkauksel-<br />

la kuvatiedostoja mahtuu kortille<br />

jo nelinkertainen määrä.<br />

Kameran CCD-kennon valonherkkyysasetukseksi<br />

on valittavissa<br />

joko ISO 100:aa tai 400:aa vastaava<br />

herkkyys ja niukassa valossa kuvaaminen<br />

onnistuu yhdysrakenteisen<br />

salamalaitteen avulla. Kameran lisävarustekenkään<br />

on liitettävissä<br />

myös erillinen salamalaite, mikä on<br />

myös erinomainen ominaisuus tämän<br />

luokan kamerassa.<br />

Kuvat voidaan siirtää tietokoneeseen<br />

joko PC-kortin avulla tai<br />

liittämällä kamera PC- tai Macintosh-mikron<br />

sarjaporttiin. Kuvat<br />

siirretään mikroon kameran mukana<br />

tulevalla ohjelmalla. Lisävarusteena<br />

on saatavissa sarjakuvauslisäke,<br />

jonka avulla kameralla<br />

voidaan ottaa kuvasarjoja jopa 4,5<br />

kuvan sekuntinopeudella. Lisäke<br />

toimii myös nopeana SCSI-liitäntänä,<br />

jolloin kamera on liitettävissä<br />

tietokoneen SCSI-väylään tai -<br />

ohjaimeen.<br />

Kooltaan suurehko kamera on<br />

yllättävän kevyt ja hieman kömpelöstä<br />

ulkonäöstään huolimatta<br />

varsin mukava käsitellä.<br />

Fujix DS-300 on yksityis- ja harrastelukäyttöön<br />

liian kallis laite,<br />

mutta on omiaan sellaisten yritysten<br />

käyttöön, jotka tarvitsevat laadukasta<br />

kuvamateriaalia nopeasti<br />

hyödynnettävässä digitaalimuodossa.<br />

JUKKA TIKKANEN<br />

■ Fujix DS-300<br />

Keskihintaisen<br />

Fujix DS-300 -<br />

kameran 1,3<br />

miljoonan kuvapisteentarkkuus<br />

takaa varsin<br />

terävät digitaalisetvalokuvat.<br />

Hinta: 14 640 mk, muistikortit 1200-<br />

6000 mk (10-40 Mt)<br />

Valmistaja: Fuji Photo Film Limited,<br />

http://www.fujifilm.com<br />

Maahantuoja: Fuji Finland Oy, puh.<br />

(09) 82 5951, faksi (09) 870 3818,<br />

http://www.fuji.fi<br />

Lyhyesti: Keskiluokan digitaalikamera,<br />

jonka CCD-elementti tuottaa 1280 x<br />

1000 kuvapisteen erottelutarkkuuden.<br />

Monipuolisin säädöin ja ominaisuuksin<br />

varustetussa automaattikamerassa on<br />

kolminkertainen zoom-objektiivi.<br />

TIETOKONE<br />

MARRASKUU 1997 113

Pikakokeet [ohjelmat]<br />

Harmoniaa<br />

kämmenmikroihin<br />

HARMONY 97<br />

Uudenuutukaiset Windows CE -<br />

käyttöjärjestelmällä toimivat kämmenmikrot<br />

on suunniteltu toimimaan<br />

Microsoft Office 95 -ohjelmapaketin<br />

kanssa. Koska varsin<br />

monilla on Microsoftin uuden lisenssipolitiikan<br />

vuoksi hankittuna<br />

Office 97, syntyy tarve sovittaa<br />

kämmenmikron ja pöytämikron<br />

kalenteri- ja osoitetiedot yhteen.<br />

Randsoftin Harmony 97 on tehty<br />

tähän tarkoitukseen.<br />

CE-kämmenmikrojen tiedostoyhteensopivuus<br />

hoidetaan normaalisti<br />

HPC Explorer -ohjelmalla,<br />

mutta Harmony toimii toisella<br />

tavalla. Se lisää itsensä ohjelman<br />

valikoihin, josta tietojen synkronointi<br />

on helppo käynnistää samalla<br />

kun käyttää ohjelmaa.<br />

Harmony on toistaiseksi saatavissa<br />

seuraaviin ohjelmiin, joita<br />

ovat Symantecin ACT! 3.0, Microsoft<br />

Outlook 97, Lotus Organizer<br />

97 ja ECCO Pro 4.0. Kokeilimme<br />

ohjelmaa sekä Microsoft Outlookin<br />

että Lotus Organizerin kanssa.<br />

114 TIETOKONE MARRASKUU 1997<br />

Harmony toimii kuten luvataankin.<br />

Valikossa on erilaisia<br />

mahdollisuuksia synkronoida tietonsa<br />

joko automaattisesti aina,<br />

kun kämmenmikro liitetään yhteyteen<br />

pöytäkoneen kanssa tai ainoastaan<br />

haluttaessa. On myös<br />

mahdollista ainoastaan tuoda tai<br />

viedä tietoa koneesta toiseen.<br />

Täydellistä tietojen synkronointia<br />

käytettäessä ohjelma siirtää ensin<br />

tiedot toisesta koneesta toiseen<br />

koneeseen ja ryhtyy sitten vertailemaan<br />

niitä. Kaksinkertaiset tiedostot<br />

se poistaa automaattisesti<br />

niin haluttaessa. Tämä merkitsee<br />

myös sitä, että tietojen synkronointi<br />

kestää kohtalaisen kauan.<br />

Harmony tarjoaa myös monipuolisia<br />

mahdollisuuksia suodattaa<br />

ja valita synkronoitavaa tietoa<br />

esimerkiksi päivämäärien mukaan,<br />

jolloin vanhempaa tietoa ei<br />

tarvitse aina erikseen verrata kummassakin<br />

koneessa. Ohjelma kertoo<br />

myös erikseen, onko kaikki<br />

tieto siirtynyt oikeassa muodossa.<br />

Ohjelmaa kokeiltaessa tietojen<br />

synkronointi Microsoft Outlookin<br />

Multimediamuistio<br />

NIKON COOLPIX 300<br />

igitaaliset kamerat on usein<br />

Dmielletty perinteisen filmille<br />

kuvaavan kameran korvaajaksi.<br />

Digitaalikameroiden laatu on siihen<br />

yhä keskimäärin kehno, mutta<br />

kuvia tallentavan digitaalisen<br />

laitteen voi ajatella toisinkin. Tunnettu<br />

kameravalmistaja Nikon nimittääkin<br />

uutta digitaalikameraansa<br />

multimediamuistioksi.<br />

CoolPix 300 on rakenteeltaan<br />

litteä, lompakon tai muistikirjan<br />

oloinen laite, jonka voi hyvin sujauttaa<br />

taskuun, salkkuun tai käsilaukkuun<br />

siinä kuin käsipuhelimenkin.<br />

Suuren osan laitteen tilavuudesta<br />

vievät paristot. Ilman paristoja<br />

CoolPix painaa 240 grammaa.<br />

Kuvan tarkkuus on tavanomaiset<br />

640 x 480 kuvapistettä.<br />

Muistia laitteessa on neljä megatavua.<br />

Se riittää 66:lle parhaan laadun<br />

kuvalle, joilla pakkaussuhde<br />

on noin 1/10. Vaihtoehtona on<br />

puolta tiukempi JPEG-pakkaus.<br />

Kuvia voi selata ja katsella kameran<br />

omalla värillisellä TFT-näytöllä.<br />

Kuvien lisäksi CoolPix tallettaa<br />

myös ääntä. Ilman kuvia sitä mahtuu<br />

muistiin 17 minuuttia. Lait-<br />

teen muistiin voi myös piirtää tai<br />

kirjoittaa tekstiä, joka tallentuu<br />

kuvaksi. Ääni voi olla kuvan liitteenä,<br />

samoin piirros, jolloin se on<br />

kuvan päällä. Piirtää voi mukana<br />

tulevalla pienellä kynällä, jolla<br />

myös ohjataan kameran toimintoja<br />

näytön valikoista. Poikkeuksellisen<br />

suuri, 50 x 38 millimetrin kokoinen<br />

näyttö tunnistaa kynän<br />

paineen.<br />

Mikrotietokoneeseen CoolPix<br />

liitetään joko SCSI-väylällä tai sarjaliikennekaapelilla.<br />

Koelaitteessa<br />

oli vain sarjakaapeli, joka osoittautui<br />

luotettavaksi, mutta tavattoman<br />

hitaaksi. Yhden kuvan siirtoaika<br />

oli noin 70 sekuntia, joten<br />

täyden kameran tyhjentämiseen<br />

tällä tavoin menee peräti reilu<br />

tunti.<br />

Kuvien valotus toimi hyvin,<br />

mutta laukaisu oli hankalaa. Laukaisupainike<br />

oli tunnoton ja oli<br />

vaikea tajuta, milloin kamera kuvan<br />

otti. Kamera oli mahdollista<br />

laukaista myös TFT-näytöltä, jolta<br />

kuvan otto tapahtui heti ja tuntuma<br />

oli hyvä.<br />

Muuten multimediamuistion<br />

käyttö oli sujuvaa ja helppoa. Valikkopohjainen<br />

toiminta oli loogi-<br />

Harmony synkronoi CE-kämmenmikron ja tunnetuimpien kalenteriohjelmien<br />

tietoja.<br />

kanssa sujui ilman ongelmia. Lotus<br />

Organizerin kanssa piti ensin<br />

sulkea se tiedosto, johon tietoa haluttiin<br />

siirtää, ennen kuin tiedot<br />

siirtyivät. Sen jälkeen kaikki sujui<br />

kunnolla, lukuunottamatta sitä,<br />

että jotkin tiedot esiintyivät kämmenmikrossa<br />

kaksinkertaisina.<br />

Randsoft tarjoaa ilmaisen 30 päivän<br />

koeajan ohjelman hankintaa<br />

harkitseville. Kokeiluversio on haettavissa<br />

yrityksen websivuilta. Ohjelmaan<br />

kannattaa tutustua, koska<br />

ohjelma tekee sen minkä lupaa, ja<br />

nen, ja sillä oli helppo tarkistaa<br />

kuvan onnistuminen ja pyyhkäistä<br />

huonot kuvat pois. Äänen tallettaminen<br />

kävi yksinkertaisesti mikrofoninapin<br />

painamisella.<br />

Kuvat siirrettiin mikroon<br />

TWAIN-liittymällä, joka sarjaliikennekaapelin<br />

kanssa toimi tahmaisesti.<br />

Pelkkä pienoiskuvien<br />

saaminen kuvaruudulle kesti kauan,<br />

ja liittymäohjelma luki pienoiskuvat<br />

joka kerta uudelleen,<br />

kun TWAIN avattiin. Kuvat oli<br />

mahdollista hakea joko kuvaohjelmaan<br />

tai kopioida suoraan kiintolevylle.<br />

koeaikakin on kyllin pitkä kelvollisten<br />

kokeilujen tekemiseksi.<br />

VEIKKO REKUNEN<br />

■ Harmony 97<br />

Hinta: ilmainen 30 päivän kokeiluversio<br />

valmistajan kotisivuilta, $39.95+postikulut<br />

levykkeiden ja käsikirjan kanssa<br />

Valmistaja: Randsoft,<br />

http://www.randsoft.com<br />

Maahantuoja: ei maahantuojaa<br />

Lyhyesti: Kalenteri- ja osoitetietojen<br />

synkronointiohjelma CE-kämmenmikrojen<br />

ja pöytäkoneiden välille uusimpiin<br />

ohjelmaversioihin, joita CE-mikrojen oma<br />

siirto-ohjelma ei tunnista.<br />

Nikonin digitaalikamera tallentaa<br />

kuvien lisäksi ääntä ja piirroksia,<br />

minkä vuoksi sitä kutsutaan<br />

multimediamuistioksi.<br />

Akkujen lataus kesti suunnilleen<br />

kameran kuvaamisen täyteen.<br />

Seuraavaksi akut tyhjenivät yhdellä<br />

kuvien imurointikerralla sarjaliikennekaapelin<br />

kanssa. Verkkolaite<br />

ja laturi ovatkin välttämättömät<br />

lisähankinnat, sillä paristoja<br />

on turha tuhlata etenkään kuvien<br />

imurointiin kamerasta.<br />

Tarkkuutensa puolesta CoolPix<br />

300 sopii <strong>Internet</strong>-kuvitukseen ja<br />

pienikokoiseen mustetulostamiseen.<br />

Painotöihin tarkkuus ei riitä.<br />

Audiovisuaaliseksi muistioksi<br />

CoolPix on näppärä laite, jonka<br />

kapasiteettikin on riittävä.<br />

ANTERO ALKU<br />

■ Nikon CoolPix 300<br />

Hinta: 6200 mk<br />

Valmistaja: Nikon Corporation,<br />

http://www.nikon.co.jp<br />

Maahantuoja: Nikon Svenska Ab Suomen<br />

toimisto, puh. (09) 566 0060, faksi<br />

(09) 5660 0626<br />

Lyhyesti: Muistikirjan kokoinen digitaalikamera<br />

VGA-tarkkuudella sekä äänen<br />

ja piirrosten talletuksen mahdollisuudella.<br />

Hyvä kuvan laatu ja suurikokoinen<br />

TFT-näyttö.

Luettu&katsottu [kirjat][CD]<br />

YLEISTEOS NT:STÄ<br />

Windows NT 4 – käyttäjän<br />

käsikirja<br />

Petteri Järvinen<br />

702 sivua, 325 mk<br />

WSOY 1997<br />

ISBN 951-0-21372-1<br />

http://www.wsoy.fi,<br />

www.pjoy.fi<br />

Petteri Järvisen aiemmat kirjat<br />

kattavat DOS-, Windows<br />

3.1-, OS/2- ja Windows 95 -<br />

käyttöjärjestelmät. Uusimman<br />

kirjan myötä on vuorossa<br />

Windows NT, joka on<br />

viime aikoina yleistynyt voimakkaasti<br />

varsinkin yrityksissä,<br />

mutta jonkin verran<br />

myös kotikäytössä.<br />

Kirja käsittelee NT:tä sekä<br />

työasema- että palvelinkäytössä.<br />

Koska NT on käyttöliittymältään<br />

hyvin samanlainen<br />

kuin Windows 95, on<br />

Järvinen jättänyt työpöydän,<br />

apuohjelmien ja muiden perustoimintojen<br />

käsittelyn vähemmälle.<br />

Näistäkin asioista<br />

on kyllä omat lukunsa, mutta<br />

esimerkiksi kolmesta eri<br />

tavasta kopioida tiedostoja<br />

hiirellä esitellään vain yksi.<br />

Kirjassa on keskitytty<br />

Windows 95:stä puuttuviin<br />

ominaisuuksiin. Järvinen<br />

esittelee aluksi NT:n arkkitehtuuria<br />

ja eroja aiempiin<br />

käyttöjärjestelmiin. Muiden<br />

lukujen aiheita ovat tulostimet<br />

ja fontit, komentorivi ja<br />

DOS-ohjelmat, konfigurointi,<br />

toiminnan seuranta, levyjen<br />

ja tiedostojärjestelmien<br />

hallinta, verkkojen perusarkkitehtuuri<br />

ja käyttö, kansioiden<br />

jakaminen, käyttöoikeudet,<br />

käyttäjätunnukset sekä<br />

käyttäjäprofiilit, TCP/IP,<br />

modeemikäyttö, WWWpalvelu,<br />

varmuuskopiointi,<br />

rekisteri ja joitakin virityksiä<br />

sekä asentaminen. Lukuja<br />

on yhteensä 24.<br />

Edellisen kappaleen lista<br />

on pitkä ja myös kirjan sisällysluettelo<br />

on 22 sivun mittainen.<br />

Sen alkuun olisikin<br />

kaivannut sivun mittaista tiivistettyä<br />

versiota. Kirjan ulkoasu<br />

ja teksti on huoliteltua,<br />

joskin harvakseltaan<br />

tekstin seassa on lauseenpätkiä<br />

kuten ”tunnus se sisältää”.<br />

Teoksen kuvaruutukaappaukset<br />

ovat englanninkielisestä<br />

versiosta, samoin tekstissä<br />

olevat viittaukset käyttöliittymään.<br />

Useimmissa<br />

tekstiviittauksissa Järvinen<br />

on uutterasti liittänyt mukaan<br />

myös suomenkielisen<br />

ohjelmaversion käyttämän<br />

tekstin.<br />

Kirjan asiasisällössä on<br />

hieman virheitä. Alun arkkitehtuuriosassa<br />

oli 20 sivulla<br />

17 virhettä, joskin puolet<br />

virheistä on niin pieniä, että<br />

niiden merkitys lukijalle on<br />

olematon. Myöhemmissä<br />

luvuissa virheiden osuus pienenee.<br />

Kirjalla on oma<br />

www-sivu osoitteessa<br />

www.pjoy.fi. Siellä on lista<br />

löydetyistä virheistä korjauksineen,<br />

tosin tätä syyskuussa<br />

kirjoitettaessa merkintöjä<br />

oli vasta yksi.<br />

Järvisen käyttämät termit<br />

ovat paikka paikoin ristiriidassa<br />

yleisesti käytettyjen käsitteiden<br />

kanssa. Järvinen<br />

muun muassa tuomitsee<br />

NT-lyhenteen käytön, koska<br />

tuotteen oikea nimi on Windows<br />

NT. Järvinen kertoo<br />

kuitenkin kappaletta aiemmin<br />

itse käyttävänsä Windows<br />

95:stä koko kirjassa<br />

termiä Windows.<br />

Kirja käy läpi suunnilleen<br />

kaikki NT-tukihenkilön tai<br />

pääkäyttäjän tarvitsemat<br />

osa-alueet. 700 sivuun ei<br />

kuitenkaan mahdu kattavaa<br />

esitystä laajan käyttöjärjestelmän<br />

kaikista osista, joten<br />

moni aihe käsitellään vain<br />

lyhyesti. Varsinkin palvelintoimintojen<br />

kohdalla teoksessa<br />

on enemmän toimintojen<br />

läpikäyntiä kuin näkemystä<br />

tai ohjeita siitä, miten<br />

hallinta kannattaisi järjestää.<br />

Vaikka kirjan painotus on<br />

yleiskuvan antamisessa, on<br />

joukossa myös yksityiskohtia<br />

ja hyödyllisiä niksejä. Varsinkin<br />

komentorivin käyttö<br />

ja hallintakomennot sekä<br />

monet Resource Kitin apuohjelmat<br />

ovat ilahduttavan<br />

hyvin esillä. Toisaalta esimerkiksi<br />

Task Managerin<br />

käynnistystavoista näppärintä<br />

(Ctrl-Shift-Esc) ei kirjasta<br />

löydy ja joissakin kohdissa<br />

saatetaan jokin asia opettaa<br />

Windows 95:n tapaan, vaikka<br />

NT:ssä olisi parempikin<br />

tapa.<br />

Kaiken kaikkiaan kirja<br />

muodostaa tasapainoisen<br />

kokonaisuuden. Järvisen kirjan<br />

avulla aloitteleva käyttäjä<br />

oppii tuntemaan NT:tä ja<br />

myös edistyneempi käyttäjä<br />

saa paljon lisää tietoa.<br />

SAKARI KOUTI<br />

SYLIN TÄYDELTÄ<br />

NT:TÄ<br />

Windows NT 4.0 – tehokäyttäjän<br />

opas, osat 1 ja 2<br />

Jyrki Kivimäki<br />

1329 sivua, 365 mk ja 1132<br />

sivua, 365 mk<br />

Suomen Atk-kustannus Oy<br />

1997<br />

ISBN 951-762-445-X ja 951-<br />

762-446-8<br />

http://www.satku.fi<br />

Jyrki Kivimäki on viime<br />

vuosina haastanut Petteri<br />

Järvisen aseman Suomen<br />

tuotteliaimpana mikrokirjailijana.<br />

Jyrki on jo aiemmin<br />

tehnyt kirjan Windows<br />

NT:n kolmosversiosta. Seuraavaksi<br />

oli luonnollisesti<br />

kohteena nelosversio. Yhteissivumäärä<br />

on jo 2500,<br />

joka on jaettu kahdeksi<br />

muutaman kuukauden välein<br />

ilmestyneeksi kirjaksi.<br />

Näinkin lukijaa uhkaa vielä<br />

”tenniskyynärpää”.<br />

Kivimäen kirjat ovat Järvisen<br />

teoksiakin insinöörimäisempiä<br />

sekä hyvässä että<br />

pahassa. Osa 1 pyrkii kattamaan<br />

NT-työaseman ja osa<br />

2 palvelimen. Näiden kahden<br />

tuotteen ominais<strong>uudet</strong><br />

ovat kuitenkin suurimmaksi<br />

osaksi yhteisiä, joten kahdessa<br />

kirjassakin on päällekkäisiä<br />

asioita.<br />

Osassa 1 on aluksi omat<br />

lukunsa NT:n yleisille piirteille<br />

ja asennukselle, sitten<br />

käydään läpi Ohjauspaneelin<br />

toiminnot, apuohjelmat ja<br />

pääkäyttäjän apuohjelmat.<br />

Käyttöliittymä ja käyttö käydään<br />

läpi hyvinkin tarkasti<br />

yli 200 sivun voimin. Luku<br />

alkaa Enter-näppäimen toiminnasta<br />

ja päättyy erilaisiin<br />

käyttöliittymän virityksiin<br />

NT:n Rekisteriä muokkaamalla.<br />

Tosin yksityiskohtana<br />

Task Managerin käynnistys<br />

painamalla Ctrl-Shift-Esc<br />

puuttuu, kuten Järvisenkin<br />

kirjassa. Muiden lukujen aiheita<br />

ovat sovellukset, tietojen<br />

siirto, tulostaminen,<br />

multimedia, verkko, tietoliikenne,<br />

<strong>Internet</strong>, kannettavat<br />

mikrot sekä ylläpito.<br />

Osa 2:n ensimmäinen viidennes<br />

toistaa luvut asennuksesta,<br />

Ohjauspaneelista<br />

ja käyttöliittymästä. Näiden<br />

sisältö tosin poikkeaa monissa<br />

kohdin osasta 1 ja luku<br />

käyttöliittymästäkin on enää<br />

kahdeksan sivua. Lopuissa<br />

luvuissa käsitellään käyttäjien<br />

hallintaa, verkkopalveluita,<br />

TCP/IP:tä oheispalveluineen,<br />

<strong>Internet</strong>-palveluita,<br />

rekisteriä, tietoturvaa sekä<br />

lopuksi jälleen ylläpitoa.<br />

Myös näissä luvuissa on<br />

päällekkäisyyttä osan 1 kanssa,<br />

mutta käsittelytapa on<br />

suuntautunut palvelimiin.<br />

Kivimäen kirjoissa on<br />

enemmän huolimattomuusvirheitä<br />

kuin Järvisellä, teks-<br />

TIETOKONE<br />

tissä on joitakin kirjoitusvirheitä<br />

ja osa kuvaruutukaappauksista<br />

on venähtänyt.<br />

Kirjan nimestä esitetään kolme<br />

eri versiota ja taitto on<br />

levoton.<br />

Asiavirheitä tuntuisi olevan<br />

hieman vähemmän kuin<br />

Järvisellä, tosin koelaskenta<br />

alun arkkitehtuuriluvussa<br />

tuotti yhtä suuren tuloksen,<br />

eli noin yksi virhe sivu kohden.<br />

Järvisellä puolet virheistä<br />

oli pieniä. Kivimäellä taas<br />

puolet virheistä on sellaisia,<br />

että kirjoittaja ilmeisesti tarkoittaa<br />

oikeaa asiaa, mutta<br />

onnistuu muotoilemaan sen<br />

vääräksi.<br />

Windows NT 4.0 - tehokäyttäjän<br />

oppaan kuvaruutukaappaukset<br />

ja termit ovat<br />

NT 4.0:n suomenkielisestä<br />

versiosta, mutta tekstissä<br />

mainitaan myös englanninkieliset<br />

muodot. Koska palvelinta<br />

ei ole lainkaan suomennettu,<br />

ovat osan 2 kuvaruutukaappaukset<br />

taas englantia.<br />

Kuten Järvisen kirjasta,<br />

myös Kivimäeltä kokenutkin<br />

käyttäjä oppii useita vinkkejä.<br />

Suureen sivumäärään<br />

mahtuu uskomattoman paljon<br />

asiaa. Päällekkäisyys tosin<br />

vaivaa Kivimäen teosta.<br />

Jo osassa 1 selitetään kansioiden<br />

ja tiedostojen käyttöoikeudet<br />

moneen kertaan.<br />

Neljän rivin kappale siitä,<br />

että eri ryhmien kautta tulevat<br />

käyttöoikeudet summataan<br />

yhteen, on laitettu<br />

osaan 1 peräti kahdeksan<br />

kertaa! Kaiken lisäksi asia on<br />

vielä noilla riveillä esitetty<br />

harhaanjohtavasti.<br />

Edellä on pyritty kokoamaan<br />

kirjan kaikki puutteet,<br />

jolloin lopputulos saattaa<br />

kuulostaa liiankin negatiiviselta.<br />

Kirjoissa on melko kattavat<br />

referenssit NT:n tavallisista<br />

ja verkkokomennoista.<br />

Kivimäen kaksiosainen<br />

kirja soveltuu paremmin referenssiksi<br />

kuin kannesta<br />

kanteen luettavaksi oppaaksi.<br />

Ensimmäistä osaa voi vielä<br />

kotikäyttäjäkin hyödyntää,<br />

mutta toinen osa on tehty<br />

vain yrityskäyttöön.<br />

SAKARI KOUTI<br />

MARRASKUU 1997 117

Luettu&katsottu [kirjat][CD]<br />

VÄRIKÄSTÄ MAA-<br />

ILMANMATKAILUA<br />

Pieni maailmanmatkaaja<br />

Hinta: 395 markkaa<br />

Alkuperäisen version valmistaja:<br />

Dorling Kindersley,<br />

http://www.dk.com<br />

Suomenkielisen version valmistaja:<br />

Helsinki Media<br />

Puh. (09) 120 670, faksi (09)<br />

120 5680,<br />

http://multimedia.helsinkimedia.fi<br />

Dorling Kindersley on maailman<br />

menestyneimpiä lastenkirjakustantajia<br />

ja ajan myötä<br />

yhtiöstä on tullut myös yksi<br />

merkittävimmistä lasten<br />

multimediateosten kustantajista<br />

maailmassa. Dorling<br />

Kindersleyn multimediateoksia<br />

tuotetaan nykyään hieman<br />

samalla otteella kuin<br />

Disneyn animaatiofilmejä:<br />

tuotteita suunniteltaessa ja<br />

tuotettaessa otetaan huomioon<br />

useiden kansallisten versioiden<br />

valmistaminen.<br />

118 TIETOKONE MARRASKUU 19977<br />

Suomessa Dorling Kindersleyn<br />

”lokalisoituja” multimediatuotteita<br />

on ryhtynyt<br />

kustantamaan Helsinki Media.<br />

Valmiiksi tuotettua sisältöä<br />

suomeksi toteuttamalla<br />

Helsinki Media onkin pystynyt<br />

tuomaan Suomen pienille<br />

multimediamarkkinoille<br />

suurella rahalla toteutettuja<br />

suomenkielisiä tuotteita.<br />

Pieni maailmanmatkaaja<br />

opettaa 5-10-vuotiaille lapsille<br />

maantietoa. Tietoa kerätään<br />

matkailemalla. Matkan<br />

lähtöpisteenä on oma huone,<br />

josta matkakohteita voi valita<br />

joko tarkastelemalla maailmankarttaa<br />

tai valitsemalla<br />

haluamansa maan huoneen<br />

seinällä roikkuvasta maaluettelosta.<br />

Matkoillaan käyttäjä kerää<br />

luomaansa passiin leimoja.<br />

Leimojen kerääminen muodostaa<br />

kehyskertomuksen:<br />

keräämällä tarvittavan määrän<br />

leimoja käyttäjä ”valmistuu”<br />

maailmanmatkaajaksi.<br />

Pienessä maailmanmatkaajassa<br />

maita voi tarkastella<br />

joko värikkäänä<br />

kulttuurikarttana tai<br />

maantieteeseen keskittyvän<br />

näkymän avulla.<br />

Leimojen keräämisen lisäksi<br />

lapsi voi lähettää vierailemistaan<br />

maista postikortteja takaisin<br />

kotiin. Kortit kerääntyvät<br />

oman huoneen ilmoitustaululle.<br />

Pientä maailmanmatkaajaa<br />

voi käyttää myös<br />

eräänlaisena moninpelinä.<br />

Kun jokainen käyttäjä luo<br />

matkansa alussa oman passinsa,<br />

voi postikortteja eri<br />

puolilta maailmaa lähettää<br />

myös muille passin tehneille<br />

käyttäjille.<br />

Matkaillessaan käyttäjä voi<br />

tarkastella maailmaa koristellun<br />

ja värikkään ”kulttuurikartan”<br />

tai pelkästään valtioiden<br />

rajat näyttävän kartan<br />

avulla. Värikkäämpi kartta sisältää<br />

suuren määrän tietoiskuja<br />

eläimistä ja ilmiöistä.<br />

Tietoiskut aktivoituvat klikattaessa<br />

kartan kuvia. Suurin<br />

osa tietoiskuista on staattisia<br />

tekstiruutuja, mutta mukana<br />

on myös muutamia animoituja<br />

ja selostuksella varustettuja<br />

tietopaketteja.<br />

Graafisesti Pieni maailmanmatkaaja<br />

on värikäs ja<br />

runsas. Karttanäkymässä on<br />

loputtomasti klikattavia kohteita.<br />

Sama pätee maailmanmatkaajan<br />

huoneeseenkin:<br />

lähes kaikki huoneen esineet<br />

(jopa tapetit) reagoivat hiiren<br />

klikkaukseen. Paikka paikoin<br />

yltäkylläisyys alkaa aikuiskäyttäjälle<br />

olla jopa liiallista,<br />

mutta lapselle runsas näkymä<br />

on aarreaitta.<br />

Äänimaailmaan on kiinnitetty<br />

runsaasti huomiota ja<br />

tuloksena onkin yksi runsaimmista<br />

äänimaisemista,<br />

joita lasten multimediatuotteisiin<br />

on toteutettu. Tehosteet<br />

eivät ole pelkkää tylsää ja<br />

toistuvaa tingeltangelia vaan<br />

huolella suunniteltuja ja toteutettuja<br />

efektejä. Pienen<br />

maailmanmatkaajan suomenkielinen<br />

kerronta on<br />

myös laadukasta. Ääninä on<br />

aikuisen yleiskertojan lisäksi<br />

käytetty kahta kouluikäistä<br />

lasta, jotka lukevat tietoja<br />

maista ja kaupungeista luontevasti<br />

ja pikkuvirheistä välittämättä.<br />

Pienen maailmanmatkaajan<br />

suunnittelussa on ilmeisesti<br />

pyritty mahdollisimman<br />

helppoon käytettävyyteen eliminoimalla<br />

valikot. Useimmissa<br />

tapauksissa ratkaisu<br />

toimiikin, mutta joitakin hieman<br />

kiistanalaisia keksintöjä<br />

toteutukseen on silti jäänyt.<br />

Pienen maailmanmatkaajan<br />

alkuperäisversiosta on lisätietoja<br />

Dorling Kindersleyn<br />

englanninkielisillä WWW-sivuilta.<br />

Pakkauksessa kehotetaan<br />

käyttäjää vierailemaan<br />

myös Helsinki Median multimedia-osaston<br />

sivuilla, mutta<br />

ainakaan lehden painoon<br />

mennessä näillä sivuilla ei ollut<br />

mitään tietoa Pienestä<br />

maailmanmatkaajasta.<br />

KARI HAAKANA<br />

A.D.A.M - THE<br />

INSIDE STORY<br />

Hinta: 395 markkaa<br />

Valmistaja: A.D.A.M software<br />

Inc., http://www.adam.com<br />

Maahantuoja: PLAN 1 Oy, puhelin<br />

(03) 2230 777, faksi (03)<br />

2233 234, http://www.plan1.fi<br />

A.D.A.M The Inside Story -<br />

teoksen avulla pääsee tutustumaan<br />

monipuolisesti ihmiskehon<br />

salaisuuksiin. Mo-<br />

nimutkaisen aiheen käsittelyä<br />

helpottaa, että tekijöiden<br />

asenne käsiteltävään aiheeseen<br />

on melko viihteellinen.<br />

Animaatio-osuudessa, johon<br />

päästään päävalikon<br />

kautta, tutustutaan käytännön<br />

esimerkkien avulla ihmiskehon<br />

toimintaan. Heiveröistä<br />

animaatiota on onneksi<br />

höystetty humoristisella<br />

kerronnalla, jonka ansiosta<br />

osuutta jaksaa katsoa useamminkin<br />

kuin kerran. Hyvin<br />

valitut käytännön esimerkit<br />

helpottavat asioiden omaksumista.<br />

Suomalaista käyttäjää ilahduttaa<br />

englanninkielisten<br />

anatomian termien ääntämisosuus.<br />

Kaikkien teoksessa<br />

esiintyvien termien ääntämistä<br />

voi harjoitella klikkaamalla<br />

haluttua termiä, jolloin<br />

kuulee korrektin ääntämisasun.<br />

Harmi vain, että<br />

tästä osuudesta ei pääse suoraan<br />

sanastoon, jossa termit<br />

selitetään. Hakutoiminnot<br />

ovat kelvolliset, sillä myös sananosia<br />

voi hakea.<br />

Teoksessa on myös tietokilpailuosuus.Tavanomaistenkolmivaihtoehtoarvauksien<br />

lisäksi käyttäjän tulee<br />

yrittää jatkaa virkkeitä mahdollisimmantotuudenmukaisesti.<br />

Tietokilpailun avulla<br />

voi helposti testata oppineisuutensa<br />

tasoa.<br />

Kolmiulotteisesti mallinnettujen<br />

kehonosien kääntely<br />

on ohjelman ehkäpä asiallisin<br />

osuus. Tässä osuudessa kehon<br />

eri osia voi kääntää eri<br />

akseleiden suhteen. Katseltavia<br />

osia voi myös suurentaa,<br />

mutta bittikarttakuvat kärsivät<br />

suurennoksesta niin paljon,<br />

ettei toiminto juurikaan<br />

täytä tehtäväänsä.<br />

Varsinaisen tiedon lisäksi<br />

teoksessa on kevyempääkin<br />

viihdettä. Ohjelma sisältää<br />

muun muasssa erillisen oh-<br />

A.D.A.M - the inside story esittelee ihmisen kehon toimintaa<br />

humoristisella otteella. Suomenkielisen käyttäjän<br />

paneutumista voi vaikeuttaa englannin kieli, jonka<br />

lääketieteellinen terminologia lienee monelle vierasta.<br />

jelman, jossa pääsee kokoamaan<br />

esimerkiksi ihmisen<br />

kättä. Pala palata koottava<br />

käsi on hyvä osoitus käytännön<br />

esimerkin voimasta uuden<br />

asian opiskelussa.<br />

A.D.A.M:in käyttöliittymä<br />

on hieman sekavasti toteutettu.<br />

Toimintopainikkeiden<br />

toiminnot voivat muuttua<br />

kesken käytön eivätkä käytetyt<br />

symbolit aina ole täysin<br />

yksiselitteisiä. Graafinen ulkoasu<br />

ei juuri säväytä. Amerikkalaiseen<br />

tapaan käyttäjät<br />

voivat varjella lapsiaan tarpeettomalta<br />

tiedolta peittämällä<br />

ihmishahmojen sukupuolielimet<br />

viikunanlehdillä.<br />

Englanninkielisyydestään<br />

ja pienistä suunnitteluvirheistään<br />

huolimatta<br />

A.D.A.M:ista on varmasti<br />

apua fysiologian perusteiden<br />

selvittämiseen peruskoulutasolla.<br />

TUOMAS KARHU

Näköaloja<br />

Jukka Nortio on Tietokone-lehden toimituspäällikkö.<br />

Päivästä toiseen saamme katsoa<br />

työpaikoilla ja usein vielä kotonakin<br />

noita rumia kantikkaita<br />

laatikoita. Vai pitääkö joku nykyistä<br />

harmaata mikroarkkitehtuuria<br />

viehättävänä? Toisin on saksien, vasaroiden,<br />

autojen ja imureiden kohdalla.<br />

Niissä ergonomisuus ja design yhdistyvät<br />

toiminnallisuuteen ja tehokkuuteen. Miksei<br />

siis mikroissa?<br />

Johtuuko tämä mikronkäyttäjien hiljainen<br />

hyväksyntä perusteettomasta kunnioituksesta<br />

mikrojen mystistä maailmaa<br />

kohtaan vai onko syynä vain tottumus<br />

”näinhän on aina ollut”?<br />

Valtavirrasta poikkeavia yrittäjiä on<br />

vuosien varrella tosin ollut. Compaq tarjosi<br />

ensimmäisistä 386-mikroista puukuorisia<br />

toimitusjohtajamalleja. Schneiderilla<br />

oli 1990-luvun alussa kirjahyllyyn siististi<br />

pystymallisia pienikoteloisia mikroja.<br />

Kotimikroissa mustat Indianat ja viime<br />

vuonna Suomessakin nähty Acerin malli<br />

ovat piristäviä esimerkkejä, kuinka pienillä<br />

muutoksilla saa omaperäisiä koneita.<br />

Maininnan ansaitsee myös ICL, joka muutama<br />

vuosi sitten markkinoi erivärisiä<br />

joutsenkaulaisia monitoreja MikroMikkojensa<br />

kanssa.<br />

Rojut piiloon<br />

Eniten minua hämmästyttää nykymikroissa<br />

niiden koko. Lähes kaikki peruskokoonpanoissa<br />

tarvittavat komponentit<br />

verkkoliitännästä ääniohjaukseen on sijoitettu<br />

emolevylle. Silti useimmissa halpamallissakin<br />

on neljä–viisi vapaata korttipaikkaa.<br />

Myös tilaa vieviä massamuistipaikkoja<br />

on lähes aina yli tarpeen. Kaikkiin<br />

yrityksen perustyöasemiin tai kotimikroihin<br />

ei tarvita loputonta laajennettavuutta.<br />

Kohtuuttomasti kumarretun laajennettavuuden<br />

hintana ovat mammuttimaiset<br />

pöytä- tai tornikotelot. Onko se komeutta,<br />

kun mikro on kolho rumilus eikä kätevä ja<br />

huomaamaton pizzalaatikko pöydällä?<br />

IBM:n uusimmassa Aptivassa on loistavasti<br />

oivallettu kotien rajalliset tilat ja tarve<br />

saada mikrorumilus piiloon. Koneen keskusyksikkö<br />

on tavalliseen tapaan kookas<br />

tornikotelo, mutta sen saa etäälle työpisteestä<br />

oivan teknisen ratkaisun avulla.<br />

Varsinainen keskusyksikkö voidaan sijoit-<br />

Rumilus pöydälläsi<br />

taa vaikka kaappiin, sillä siitä lähtee kaksi<br />

pitkää kaapelia näyttöön ja sen alla olevaan<br />

pieneen pöytäyksikköön. Pieneen pöytäyksikköön<br />

liitetään näppäimistö, hiiri, kaiuttimet<br />

ja muut oheislaitteet. Myös levykeja<br />

CD-asema sekä laitteen virtakytkin ovat<br />

pöytäyksikössä.<br />

Kerrassaan nerokas oivallus. Samanlais-<br />

ta ratkaisua toivoisin toimistomikrollekin.<br />

On raivostuttavaa vaihtaa levykettä tai<br />

CD-levyä lattialla olevaan tornikoteloiseen<br />

mikroon.<br />

Egronomiaan<br />

innovatiivisuutta<br />

Muotoilu voisi ottaa oppia ergonomiasta,<br />

joka on ollut menestyksekäs markkinavaltti<br />

monelle näytölle, näppäimistölle<br />

ja ohjainlaitteelle.<br />

Olen ihastunut Microsoftin Ergonomic<br />

Keyboardiin ja harjoittelen juuri Esselten<br />

viime keväänä lanseeraaman pystyasentoisen<br />

hiiren käyttöä. Monet himosurffarit<br />

ovat puolestaan jääneet kerrasta Microsoftin<br />

IntelliMousen lumoihin. Kaikissa näissä<br />

tuotteissa on hyvin yhdistetty uudenlainen<br />

muotoilu ergonomiaan.<br />

Mutta tämä ei riitä. Todella rohkeita innovaatioita<br />

kaivataan. On selvää, ettei<br />

tienraivaajan asema ole standardeihin pyrkivällä<br />

alalla helppo, mutta ilman riskinottoa<br />

ei uusia markkinoita avata tai<br />

markkinaosuuksia kasvateta.<br />

Hyvä esimerkki ovat ergonomialtaan ja<br />

designiltaan ihastuttavat litteät nestekide-<br />

näytöt. Niissä yhdistyy esimerkillisesti ergonomia<br />

ja muotoilu. Välkkymättöminä ja<br />

kirkasvärisinä ne ovat kaikinpuolin nykyisiä<br />

putkinäyttöjä parempia. Ne ovat<br />

myös kooltaan ja muotoilultaan ilo silmälle.<br />

Litteän näytön sijoittaminen työpisteeseen<br />

on paljon helpompaa kuin parinkymmenkiloisen<br />

monitorin.<br />

Litteiden näyttöjen hinnat ovat toistaiseksi<br />

kolminkertaisia vastaavankokoisiin<br />

katodisädenäyttöihin verrattuna. Näin siksi,<br />

ettei massamarkkinoita vielä ole.<br />

Designmikrosta<br />

markkinavaltti<br />

Yksi mahdollisuus uudenlaiseen mikrodesigniin<br />

ovat NC- ja NetPC-laitteet. Niiden<br />

ensimmäiset mallit ovat koteloltaan pieniä<br />

ja siistejä. Esimerkiksi Network Computingin<br />

ja IBM:n ensimmäiset NC:t sopivat<br />

mukavasti pöydälle pystyyn monitorin<br />

viereen. NetPC-mallit ovat puolestaan pieniä<br />

perinteisiä pöytäkoteloita. Molemmat<br />

ovat toki toiminnallisesti rajoittuneempia<br />

kuin perinteiset PC:t, mutta niiden antama<br />

virike saattaa herättää myös PC-valmistajat<br />

miettimään uusia rakenneratkaisuja.<br />

On tietenkin selvää, että massamarkkinoilla<br />

kilpailtaessa kovin monipuolinen<br />

tuotesortimentti ei ole mahdollinen, mutta<br />

nykyinen tasapäinen tilanne markkinoilla<br />

ei palvele kenenkään etua. Pelkkä jako<br />

koti- yritysmarkkinoihin ei riitää tulevaisuudessa,<br />

kun valmistajien on kohdistettava<br />

tuotteensa yhä erilaistuville ja vaativimmille<br />

ostajille.<br />

Yrityksissä kiinnitetään kiitettävästi<br />

huomiota kalustukseen, tekstiileihin ja rakennusten<br />

ulkoiseen olemukseen. Samalla<br />

tavalla myös siellä käytettävät mikrot voisivat<br />

viestiä yrityksen imagoa. Mikä valmistaja<br />

laajentaa ensimmäisenä asiakkaan<br />

valinnanmahdollisuuksia koteloihin, niiden<br />

väreihin ja muotoihin?<br />

Pienille mikrovalmistajille tilausmikrojen<br />

tekeminen voisi olla kannattava kilpailukeino<br />

suurien merkkien puristuksessa.<br />

Toisaalta joku suuri maailmanmerkki voisi<br />

hyvin lanseerata ”Meiltä oma nimikkomikro”<br />

-kampanjan.<br />

Kysyntää markkinoilla varmasti on. Nyt<br />

tarvitaan vain rohkeutta nähdä, että rumiluksesta<br />

voi rakentaa kaunottaren.<br />

TIETOKONE<br />

MARRASKUU 1997 121

Miten jaksaa<br />

videoneuvottelu?<br />

Tietotekniikka-alan tuotekonseptit jakautuvat<br />

kolmeen kastiin: voittajiin, putoajiin ja uinujiin.<br />

Lanseerausvaiheessa kaikista pidetään yhtä<br />

paljon melua. Voittajat tunnistaa siitä, että puhetta<br />

riittää vielä seuraavanakin vuonna, mutta<br />

uinujat erottaa putoajista vain tarkalla korvalla.<br />

Videoneuvottelu kuuluu uinujiin: siitä on<br />

kuiskittu vuosikausia. Herääkö se vihdoin?<br />

PERTTI HÄMÄLÄINEN<br />

V ideoneuvottelun<br />

tie 1950luvun<br />

tieteiselokuvien sodanjohtohuoneistasuuryritysten<br />

ja julkishallinnon organisaatioiden<br />

käyttöön on ollut<br />

raskas ja mutkainen. Monet ovat<br />

jo ehtineet kadottaa sinnikkään<br />

kilpailijan näköpiiristään.<br />

Loppuottelu käydään pienissä<br />

yrityksissä ja kuluttajamarkkinoilla.<br />

Tämä kisa on vasta alkanut,<br />

vaikka monet ehtivät välillä<br />

uskoa ottelijan keskeyttäneen.<br />

Videoneuvottelun salaisena aseena<br />

ovat standardit, joiden varassa<br />

lopullinen läpimurto on. Kes-<br />

keisiä standardeja on viisi,<br />

H.320:sta H.324:ään, ja voittoon<br />

tarvitaan menestys ainakin kolmessa<br />

tämän viisiottelun lajeista.<br />

Yhteensopivuus<br />

välttämätön<br />

Videoneuvottelu laskeutui ensimmäisen<br />

kerran tavallisen kuolevaisen<br />

ulottuville 1990-luvun<br />

alkupuolella. Mikrotietokoneille<br />

alkoi tuolloin ilmaantua videokameroiden<br />

liitäntäsovittimia ja<br />

erityisiä laajennuskortteja, koodekkeja,<br />

jotka digitalisoivat analogisen<br />

videoinformaation reaaliajassa<br />

tiedonsiirtoa varten.<br />

Huonona puolena näissä rat-<br />

Verkkosivujen sisältö<br />

PERTTI HÄMÄLÄINEN:<br />

Miten jaksaa videoneuvottelu? .................................................123<br />

UUTISET: .................................................................................125<br />

VERTAILU: Palomuurit..........................................................129<br />

PIKAKOKEET:........................................................................139<br />

■ Lotus Intranet Starter Pack<br />

■ MS Exchange 5.0<br />

YRJÖ BENSON: PC on tulevaisuuden ratkaisu...................142<br />

kaisuissa oli valmistajakohtaisuus,<br />

jonka takia eri ratkaisut eivät<br />

välttämättä toimineet ristiin.<br />

Videoneuvotteluyhteys on kuitenkin<br />

hyödyllisin vieraiden kesken.<br />

Tutut kommunikoivat tehokkaasti<br />

jo puhelimellakin,<br />

koska he osaavat tulkita toistensa<br />

äänensävyihin liittyviä pieniäkin<br />

vihjeitä. Oudompien kanssa keskusteltaessa<br />

ruumiin kielellä on<br />

suurempi merkitys.<br />

Yleistyäkseen videoneuvottelulaitteiden<br />

täytyykin olla yhtä<br />

yhteensopivia kuin äänipuhelimet<br />

ovat tänään. Matkapuhelimista<br />

ei koskaan olisi tullut<br />

myyntimenestystä, elleivät kilpailevat<br />

valmistajat olisi määritelleet<br />

yhteisiä standardeja. Suorastaan<br />

välttämätöntä oli myös,<br />

että NMT:n ja GSM:n kaltaisten<br />

eri tekniikoiden väliset yhteydet<br />

luotiin ja että kännyköillä voi<br />

soittaa myös lankapuhelimiin.<br />

Lähtölaukauksena ISDN<br />

Videoneuvottelun ensimmäinen<br />

suuri standardointiponnistus oli<br />

H.320, joka määritteli ISDN:n<br />

käytön kahden tai useamman<br />

videoneuvottelupisteen välille.<br />

Standardia ja sen alistandardeja<br />

hiottiin vuosikausia, ja lopullinen<br />

ITU-T:n suositus hyväksyttiin<br />

huhtikuussa 1995. H.320 sisältää<br />

tietoliikennemääritysten<br />

lisäksi G.700-standardisarjaan<br />

kuuluvat äänen koodaus- ja pakkausmenettelyt<br />

sekä MPEGiä kevyemmänvideokoodausstandardin<br />

H.261. Yhteensopiviksi hioutuneita<br />

H.320-toteutuksia on<br />

markkinoilla jo runsaasti.<br />

ISDN tarjoaa soveltajalleen<br />

kytkentäisen yhteyden, joka on<br />

digitaalisena häiriötön. Kaista<br />

voidaan valita halutun laatutason<br />

mukaan yhdestä 64 kilobittiä<br />

sekunnissa tarjoavasta ISDN-kanavasta<br />

järjestelmäliittymän<br />

1920 kilobittiin sekunnissa asti.<br />

Tavallisin vaihtoehto on perusliittymän<br />

kaksi kanavaa eli<br />

128 kilobittiä sekunnissa, jolla<br />

saadaan puhuvat päät kohtuulliseen<br />

näköyhteyteen keskenään.<br />

Kolmen yhteenniputetun perusliittymän<br />

kuusi kanavaa eli 384<br />

kilobittiä sekunnissa on jo riittävä<br />

kaista korkealuokkaista videokuvaa<br />

vaativiin sovelluksiin<br />

kuten usean henkilön ryhmän<br />

kuvaamiseen tai kuulovammaisten<br />

käyttämän viittomakielen välittämiseen.<br />

TIETOKONE<br />

MARRASKUU 1997 123

Kun ISDN on nykyään teollisuusmaissa<br />

jo varsin hyvin saatavissa,<br />

ratkaisu on ihanteellinen<br />

yrityskäyttöön. Useallakin rinnakkaisella<br />

kanavalla käytävä<br />

muutaman tunnin neuvottelu<br />

on halpa verrattuna muutaman<br />

hengen delegaation lähettämiseen<br />

Atlantin toiselle puolelle.<br />

Kuluttaja valitsee<br />

modeemin...<br />

ISDN:llä on kuitenkin vielä pitkä<br />

tie kuljettavanaan, ennen kuin se<br />

hyväksytään koteihin. Teleoperaattorit<br />

eivät ole tehneet asennuksen<br />

tilausta mitenkään turhan<br />

helpoksi. Jos asiakas haluaa<br />

pitää vanhat analogiset oheislaitteensa,<br />

kuten puhelimen ja<br />

modeemin eikä investoi saman<br />

tien niiden digitaalisiin vastineisiin,<br />

tiedossa on kuukausittaisia<br />

lisäkustannuksia.<br />

ISDN:ään kohdistuukin merkillisen<br />

kiihkeä vastustus analogisten<br />

modeemien vannoutuneiden<br />

kannattajien taholta. He<br />

valittavat ISDN:n asennusmaksuja<br />

ja lankapuhelinyhteyttäkorkeampiakuukausimaksuja.Kuitenkin<br />

samat<br />

käyttäjät<br />

maksavat<br />

nurisemattamatkapuhelimensa<br />

käytöstä lankapuhelimiin<br />

nähden yhtä lailla korotettuja<br />

maksuja. Liikkuvuuden antama<br />

etu mielletään arvokkaammaksi<br />

kuin ISDN-perusliittymän<br />

tarjoamat kaksi rinnakkaista, nopeaa<br />

ja häiriötöntä yhteyttä.<br />

Modeemien valta-aseman<br />

tähden videoneuvottelu halutaan<br />

tarjota kotikäyttäjille myös analogisilla<br />

yhteyksillä. Maaliskuussa<br />

1996 hyväksytty ITU-T:n suositus<br />

H.324 kattaa tämän vaihtoehdon.<br />

Ensimmäisen sukupolven<br />

tuotteiden yhteensopivuutta<br />

on testailtu tämän vuoden aikana<br />

monissa <strong>messut</strong>apahtumissa.<br />

Analogisten modeemien viimeisin<br />

kunnolla standardoitu laji<br />

on V.34. Tätä nopeammat<br />

V.34+, K56Flex ja X2 kärsivät<br />

yhteensopivuusongelmista eivätkä<br />

yleensä anna luotettavasti nopeampaa<br />

yhteyttä kuin V.34:n<br />

tarjoama 28,8 kilobittiä sekunnissa.<br />

Näistä syistä ja valmistumisajankohdastaan<br />

johtuen<br />

124 TIETOKONE MARRASKUU 1997<br />

H.324 standardoi siirtotieksi<br />

V.34-modeemin.<br />

Tällä nopeudella videoneuvottelu<br />

jää vaatimattomaksi elämykseksi.<br />

Kun puheelle joudutaan<br />

varaamaan viisi-kuusi kilobittiä<br />

sekunnissa, videoruutu on<br />

kovin pieni tai päivittyy harvakseltaan,<br />

hitaimmillaan muutaman<br />

kerran sekunnissa.<br />

...ja yritys lähiverkon<br />

Yrityksen sisällä ISDN ei sen sijaan<br />

useinkaan ole järkevin vaihtoehto.<br />

Jotta videoneuvottelu<br />

tuottaisi sisäisessä käytössä, sen<br />

olisi oltava mahdollisimman<br />

monen työntekijän käytettävissä.<br />

ISDN-videoneuvotteluvarustus<br />

on kuitenkin vielä kohtalaisen<br />

hintava, ja ISDN-yhteyden<br />

järjestäminen jokaiseen työpisteeseen<br />

tuntuu tuhlaukselta.<br />

Ovathan mikrot jo lähiverkossa,<br />

miksei se kävisi siirtotieksi?<br />

ITU-T:lla on taas standardiratkaisutarpeeseen.Marraskuussa<br />

1996 hyväksytty<br />

suositus<br />

H.323 määritteleevideoneuvottelunIP-yhteyskäytännöllä<br />

missä<br />

hyvänsä lähiverkossa.<br />

Suositus kattaa myös<br />

yhdysliikenteen H.320- ja H.324laitteisiin,<br />

joten yritys voi laajentaa<br />

jo tekemiensä investointien<br />

käyttöä merkittävästi.<br />

Multimedialiikenteen tuominen<br />

tavalliseen lähiverkkoon herättää<br />

kuitenkin kaksi kaistanleveyteen<br />

liittyvää ongelmaa. Ensimmäinen<br />

on videoneuvotteluiden<br />

muilta sovelluksilta syömä kaista,<br />

toinen on muun liikenteen<br />

purskeisuus, joka voi aika ajoin<br />

katkoa videoneuvotteluita.<br />

Videoneuvotteluiden aiheuttaman<br />

kuormituksen hallitsemiseksi<br />

H.323 määrittelee verkkoon<br />

portinvartijan, laitteen, jolle istuntoja<br />

haluavat videoneuvottelijat<br />

rekisteröityvät ja jolta ne varaavat<br />

tarvitsemansa kaistat. Pääkäyttäjä<br />

voi määritellä rinnakkaisten<br />

videoneuvotteluiden<br />

enimmäiskaistaksi esimerkiksi<br />

kaksi megabittiä sekunnissa, jolloin<br />

verkkoon mahtuu esimerkiksi<br />

viisi 384 kilobittiä sekunnissa<br />

lähettävää neuvottelijaa.<br />

VERKKOSIVUT<br />

Miten jaksaa videoneuvottelu?<br />

Muun liikenteen hallinta onkin<br />

jo vaikeampi ongelma. H.323<br />

määrittelee liikennöinnin tapahtuvaksi<br />

tietosähkepohjaisella<br />

RTP-yhteyskäytännöllä (Real Time<br />

Protocol), joten videoneuvottelu<br />

kulkee teoriassa esimerkiksi<br />

tiedostonsiirtoja joutuisammin.<br />

Menettely ei kuitenkaan takaa<br />

videoneuvottelujen häiriötöntä<br />

palvelua edes IP-verkossa,<br />

ja yritysten lähiverkoissa kulkee<br />

yleensä muutakin liikennettä.<br />

Tätä ongelmaa H.323 ei ratkaise<br />

pitävästi, vaan verkkovastaavan<br />

on järjestettävä videoneuvottelutyöasemille<br />

riittävästi<br />

kaistaa muilla tavoin. Pienessä,<br />

yhden rakennuksen verkossa<br />

käypä ratkaisu on käyttää lähiverkkokytkimiä,<br />

jolloin jaetun<br />

median ongelma poistuu.<br />

Kytkimetkään eivät kuitenkaan<br />

ratkaise suuren, monesta<br />

aliverkosta koostuvan tai usealle<br />

paikkakunnalle ulottuvan verkon<br />

rakentamisongelmaa. Tällöin<br />

käytetään yleensä aliverkot<br />

toisiinsa yhdistäviä reitittimiä,<br />

jotka eivät nykyisellään osaa<br />

priorisoida eri sovelluksilta tulevaa<br />

IP-liikennettä.<br />

Tällainen priorisointiratkaisu<br />

on kuitenkin kiivaan standardoinnin<br />

alla: RSVP (ReSource<br />

ReserVation Protocol) lupaa ratkaista<br />

tämän ongelman. Menettelyn<br />

yksityiskohdat ja koko konseptin<br />

skaalautuvuus ovat kuitenkin<br />

vielä kiivaan debatin kohteena.<br />

Standardin lukkoonlyömisen<br />

jälkeenkin vie aikaa ennen<br />

kuin reitittimet alkavat laajasti<br />

tukea uutta yhteyskäytäntöä. Videoneuvottelu<br />

<strong>Internet</strong>in kaltaisessa<br />

ruuhkaisessa verkossa on<br />

vielä onnenkauppaa.<br />

H.323 toimii siis nykyisissäkin<br />

lähiverkoissa, mutta ei pysty takaamaan<br />

kuvan laatua. Toteutuksia<br />

on kuitenkin jo markkinoilla,<br />

joten konseptin toimivuutta<br />

omassa ympäristössä voi<br />

alkaa testata.<br />

Entä tehokkaat siirtotiet?<br />

Mutta jos ISDN on harvinainen,<br />

modeemi tehoton ja lähiverkko<br />

epäluotettava, mikä olisi kelvollinen<br />

vaihtoehto siirtotieksi? Eikö<br />

luotettavia lähiverkkototeutuksia<br />

löydy?<br />

Alusta pitäen aikakriittisen liikenteen<br />

erikoistarpeet huomioon<br />

ottavien lähiverkkojen standardoimiseksi<br />

on toki tehty yrityksiä.<br />

IEEE:n 802-arsenaalista<br />

löytyy muun muassa National<br />

Semiconductorin tuen turvin<br />

määritelty isokrooninen Ethernet<br />

eli 802.9a, ja HP runnoi<br />

AT&T:n taustatuella 100VG-<br />

AnyLAN-tekniikan 802.12-standardiksi<br />

asti. Ja onhan jo vanhassa<br />

kunnon FDDI:ssä määritelty<br />

myös synkroninen liikennöintitapa<br />

juuri multimediasovelluksia<br />

ajatellen.<br />

Näistä varsinkin ensinmainittu<br />

soveltuu videoneuvottelun<br />

alustaksi hyvin, käyttäähän<br />

isokrooninen Ethernet aikakriittiselle<br />

liikenteelle ISDN-tekniikkaa<br />

omalla lähiverkkoliikenteestä<br />

eristetyllä kanavallaan. 802.9a<br />

toimikin referenssialustana ITU-<br />

T:n H.322-suositusta määriteltäessä.<br />

Kyseinen standardi määrittelee<br />

videoneuvottelun taatun<br />

palvelutason lähiverkoissa.<br />

Mikään näistä lähiverkkotekniikoista<br />

ei kuitenkaan ole yleistynyt<br />

siinä määrin, että videoneuvottelulaitteiden<br />

valmistajat<br />

olisivat innostuneet asiasta.<br />

Entä miten olisi ATM? Kun<br />

ATM:ää muutama vuosi sitten<br />

alettiin markkinoida, tärkeinä<br />

myyntiargumentteina olivat juuri<br />

tarpeen mukaan skaalautuva<br />

kaistanleveys ja yhteyskohtaisesti<br />

määriteltävät takuukaistat. Videoneuvottelua<br />

käytettiin usein<br />

esimerkkinä demonstraatioissa.<br />

ITU-T:n ehtymättömästä<br />

standardivarastosta löytyykin<br />

suositukset videoneuvottelun sovittamiseksi<br />

myös suoraan<br />

ATM:n päälle. H.321 on videokoodaukseltaan<br />

läheistä sukua<br />

edellä mainituille standardeille.<br />

Tätä vanhempi H.310 ottaa<br />

ATM:stä kaiken irti ja määrittelee<br />

HDTV-tasoisen videoneuvottelun<br />

MPEG-koodauksineen.<br />

Kuten sovellusten suorat<br />

ATM-sovitukset yleensäkin, käytännön<br />

toteutukset ovat kuitenkin<br />

toistaiseksi harvinaisia. Lisäksi<br />

ATM:ää videoneuvotteluun<br />

soveltavat valmistajat rakastavat<br />

itse kehittämiään tekniikoita.<br />

Todennäköiseltä vaikuttaakin,<br />

että H.323-pohjaiset ratkaisut<br />

kuljettavat videoneuvotteluliikennettä<br />

IP-yhteyskäytännöllä<br />

myös ATM:ssä. Tekniikkana voi<br />

olla IP, lähiverkkoemulointi tai<br />

MPOA (MultiProtocol Over<br />

ATM). Videoneuvottelun voitto<br />

markkinoilla nojaa siis pelkästään<br />

vahvoihin lajeihin: H.320,<br />

H.323 ja H.324. Muilla on nykyisellään<br />

täyterooli.

Uusi nauha-asema<br />

Tandbergilta<br />

Tandberg Data ASA julkisti uuden Tandberg<br />

TR4 Pro 4/8 GB Travan -nauhaaseman.<br />

Aseman kapasiteetti on neljä gigatavua<br />

ja pakattuna kahdeksan gigatavua. Nauha-aseman<br />

tallennusnopeus on 60 megatavua minuutissa.<br />

Asemassa on RWW-tarkistusominaisuus<br />

(Read-While-Writing), jonka ansiosta varmuuskopiointiin<br />

kuluva aika puolittuu. Nauha-asema<br />

liitetään tietokoneen SCSI-väylään. Tuote on<br />

suunnattu pienyritysten palvelimien varmistusvälineeksi<br />

ja siitä on saatavissa sisäinen ja ulkoinen<br />

malli. Asema tukee Dos-, Windows-, Windows<br />

95-, Windows NT- ja Novell-käyttöjärjestelmiä.<br />

Lisätietoja: Tandberg Data ASA, puh. + 47 22<br />

189 090, faksi + 47 22 189 595, http://www.tandberg.com<br />

Etäkäyttöpalvelin<br />

Ciscolta<br />

Cisco Systems tuo markkinoille suorituskykyisen<br />

Cisco AS5300 access -palvelimen.<br />

AS5300 on suunnattu teleoperaattoreille, <strong>Internet</strong>-palveluntarjoajille<br />

ja suuryrityksille.<br />

Ciscon Universal Access Server -tuoteperheeseen<br />

kuuluva AS5300-palvelin tukee modeemija<br />

ISDN-soittosarjayhteyksiä. AS5300:n sisäänrakennetut<br />

modeemit ja ISDN-pohjaiset kanavat<br />

mahdollistavat jopa 120 samanaikaisen etäkäyttäjän<br />

kytkemisen verkkoon yhdellä puhelinnumerolla.<br />

VERKKOSIVUT<br />

Uutiset<br />

Reitittävät kytkimet tulevat<br />

Kytkinvalmistajat ovat julkistaneet tiheään tahtiin<br />

kytkimiä, joissa kytkentä tapahtuu verkkokerroksen<br />

osoitteen perusteella. Monet valmistajat<br />

käyttävät tästä TCP/IP-reititystä nopeuttavasta<br />

ominaisuudesta nimitystä Layer 3 -kytkentä.<br />

Perinteisissä lähiverkoissa päti 80/20:n prosentin<br />

nyrkkisääntö, jonka mukaan verkon liikenteestä<br />

80 prosenttia on paikallista ja vain 20<br />

prosenttia suuntautuu aliverkon ulkopuolelle.<br />

<strong>Internet</strong>-intranet-liikenteen lisääntyessä vanhat<br />

nyrkkisäännöt eivät enää pidä paikkaansa, ja<br />

uusi tilanne vaatii uudenlaista verkon suunnittelua.<br />

Tärkeä päätös verkkoa suunniteltaessa on valinta<br />

kytkennän ja reitityksen välillä. Uusiin<br />

ASIC-piireihin perustuvat reitittävät kytkimet<br />

ratkaisevat valintapulman, sillä ne tarjoavat yhtä<br />

suuren nopeuden ja alhaisen siirtoviiveen kuin<br />

nykyiset Ethernet-kytkimet, mutta osaavat lisäksi<br />

tehdä OSI-mallin kolmoskerroksen reitityspäätökset.<br />

Kytkinratkaisu 3Comilta<br />

3Com on esitellyt uuden CoreBuilder 3500<br />

Layer 3 -kytkimen. CoreBuilder on ensimmäinen<br />

tuote, jossa on käytetty 3Comin FIRE<br />

(Flexible Intelligent Routing Engine) ASIC -teknologiaa.<br />

FIRE ASIC -teknologia on 3Comin Layer<br />

3 -kytkinarkkitehtuurin perusta ja se mahdollistaa<br />

suuremman kytkentäkapasiteetin huomattavasti<br />

perinteisiä runkoverkkoreitittimiä<br />

edullisemmin.<br />

CoreBuilder 3500 -kytkin sisältää neljä korttipaikkaa,<br />

joihin saa yhteensä 24 Fast Ethernet -<br />

porttia. Kytkin tukee Ethernetiä, Fast Ethernetiä,<br />

Gigabit Ethernetiä, FDDI:tä ja ATM:ää sekä IP-,<br />

AS5300 sisältää sekä 10-BaseT- että nopean lähiverkkoliitännän<br />

mahdollistavan 10/100 Ethernet-portin.<br />

AS5300:n verkkokäyttöjärjestelmä<br />

Cisco IOS mahdollistaa muun muassa salauksen,<br />

Multilink PPP -protokollan ja tiedon<br />

pakkauksen. Palvelin tukee myös multimediapohjaisia<br />

verkkosovelluksia.<br />

Lisätietoja: Cisco Systems Finland, puh. (09)<br />

5305 6763, faksi (09) 1594 3093, www.cisco.com.<br />

56 000 bitin etäkäyttöratkaisu<br />

Shivalta<br />

Shiva on julkistanut pienten ja keskisuurten yritysten<br />

etäkäyttötarpeisiin tarkoitetun LanRover<br />

Power-Up -laitesarjan. Laitteet sisältävät<br />

etäkäytön perustoiminnot ja ovat noin 40 prosenttia<br />

edullisempia kuin LanRover-<strong>tuotteet</strong>.<br />

Shiva julkisti myös LanRover/D56-etäkäyttötuotteen,<br />

jonka ansiosta yrityksen työntekijät<br />

voivat olla etäyhteydessä yrityksen lähiverkkoon<br />

56 000 bitin sekuntinopeudella. LanRover/D56<br />

tulee markkinoille loppuvuoden aikana ja se<br />

maksaa reilut 50 000 markkaa.<br />

Lisätietoja: Shiva Europe Limited, puh. + 46 (0)8<br />

463 1024, faksi +46 (0)8 463 1010,<br />

http://www.europe.shiva.com<br />

IPX- ja Appletalk-protokollia. Laitteen kokonaisläpäisykapasiteetti<br />

on noin 3,6 miljoonaa pakettia<br />

sekunnissa. Noin 50 000 markkaa maksava<br />

CoreBuilder 3500 tulee markkinoille marraskuun<br />

aikana.<br />

Lisätietoja: 3Com Nordic AB, puh. (09) 4354<br />

2067, faksi (09) 455 5166, http://www.3com.com<br />

Vaihtoehto Bay Networksilta<br />

Bay Networks on myös julkistanut reitittävien<br />

kytkinten tuoteperheen. Tuoteperheen nimi on<br />

Accelar ja siihen kuuluu neljä kytkintä. Uudet<br />

kytkimet ovat Accelar 100, Accelar<br />

1100, Accelar 1200 ja Accelar 1250.<br />

Tuotteet perustuvat Bay Networksin kesällä ostaman<br />

Rapid City -nimisen yrityksen kehittämään<br />

teknologiaan. Tuotteet tukevat muun<br />

muassa uutta gigabit Ethernet -teknologiaa.<br />

Lisätietoja: Bay Networks Finland, puh. (09)<br />

6969 2620, faksi (09) 6969 2619, http://www.baynetworks.com<br />

Sadan megabitin<br />

Token Ring tulee<br />

Ethernetin vaihtoehtona sinnitellyt Token Ring -<br />

verkkoarkkitehtuuri on päivittymässä suurempiin<br />

nopeuksiin. Token Ring -verkkoja on käytössä<br />

monissa suuryrityksissä. Erityisen suosittuja<br />

ne ovat pankki- ja vakuutusalalla. Kaksitoista<br />

Token Ring -valmistajaa on IBM:n johdolla perustanut<br />

High-Speed Token Ring Alliance -ryhmän<br />

kehittämään Token Ring -verkon nopeampaa<br />

versiota. Standardiesitys nopeista Token<br />

Ring -verkoista on jo jätetty IEEE:n 802.5-työryhmälle.<br />

High-Speed Token Ring Alliance -<br />

ryhmään kuuluva tanskalainen Olicom pyrkii<br />

varmistamaan sujuvan siirtymisen 100 megabitin<br />

Token-Ringin käyttöön palvelimissa ja verkkokytkimissä.<br />

Nopea Token Ring -teknologia on<br />

sisällytetty Olicomin syyskuussa julkistamaan<br />

CrossFire Token-Ring -kytkimeen ja uusiin<br />

High-Speed Token Ring -palvelinsovittimiin<br />

(HSTR). Uusi High-Speed Token-Ring -teknologia<br />

kasvattaa kaistaleveyden kuudestatoista<br />

megabitistä sataan megabittiin sekunnissa ilman<br />

merkittäviä muutoksia nykyiseen Token Ring -<br />

tekniikkaan. Token Ringin kaistaleveyttä on luvattu<br />

nostaa aina gigatavuun saakka.<br />

High-Speed Token-Ring Alliance pyrkii kehittämään<br />

yhteensopivia, skaalattavia Token-Ringratkaisuja.<br />

Sen työn pohjalta kehitetyt <strong>tuotteet</strong><br />

ovat yhteensopivia olemassa olevien Token-<br />

Ring-pohjaisten tietoverkkojen kanssa.<br />

Lisätietoja: Olicom A/S, puh. +45 270 000,<br />

faksi +45 270 101, http://www.olicom.dk.<br />

TIETOKONE<br />

MARRASKUU 1997 125

LYHYESTI<br />

Ingres-tietokantaohjelmasta uusi<br />

versio<br />

Computer Associatesin Ingres-tietokantaohjelmasta<br />

on ilmestynyt uusi versio OpenIngres 2.0. Uusia<br />

ominaisuuksia ovat muun muassa <strong>Internet</strong>-käyttö,<br />

Java-tuki, rivitason lukitus, klusterointi ja symmetrinen<br />

moniprosessointi. Unixin rinnalle kehitysympäristönä<br />

on nyt nostettu Windows NT.<br />

OpenIngres avaa relaatiotietokannat <strong>Internet</strong>-yhteydelle.<br />

Kehittäjät voivat sijoittaa SQL-lauseita<br />

suoraan HTML-sivuille. Kehittäjät voivat myös luoda<br />

Web-sivuja, joiden kautta käyttäjät voivat olla<br />

yhteydessä tuotantotietoihin reaaliaikaisesti. OpenIngres<br />

2.0 mahdollistaa Web-liitännän Microsoftin,<br />

Netscapen ja Spyglassin palvelimiin.<br />

Keskeinen turvallisuutta tuova menetelmä on kahden<br />

replikoivan palvelimen käyttö.<br />

Lisätietoja: TT-Technology Oy, puh. (09) 3290<br />

7100, faksi (09) 3290 7599, http://www.tt-tech.fi<br />

<strong>Internet</strong>-kaupankäyntiä IBM:ltä<br />

IBM on täydentänyt sähköisen kaupankäynnin<br />

tuotevalikoimaa uusilla Net.Commerce-, CommercePOINT-<br />

ja Cryptolope Live -ohjelmilla.<br />

Net.Commerce-kauppapalvelin helpottaa erityisesti<br />

pienten ja keskisuurten yritysten <strong>Internet</strong>-kauppapaikan<br />

pystyttämistä. Tuotteiden hinnat alkavat<br />

noin 25 000 markasta.<br />

CommercePOINT Payment -<strong>tuotteet</strong> mahdollistavat<br />

Secure Electronic Transaction -standardin (SET)<br />

mukaiset turvalliset luottokorttimaksut kauppapaikkapalvelimien<br />

käyttöön. Cryptolope Livellä<br />

voidaan sähköistä informaatiota välittää avoimissa<br />

tietoverkossa salatussa muodossa.<br />

Lisätietoja: IBM, puh. (09) 4591, faksi (09) 459<br />

4442, http://www.ibm.com<br />

Pentium Pro -palvelimia Delliltä<br />

Dell Computer Corporation on julkistanut Intelin<br />

Pentium Pro -suoritinta hyödyntävän neljän prosessorin<br />

PowerEdge 6100 -palvelimen.<br />

PowerEdge 6100 on suunniteltu tuomaan suorituskykyä<br />

moniprosessorisovelluksiin, ja siinä on runsaat<br />

laajennusmahdollis<strong>uudet</strong>. Laitteessa on kymmenen<br />

massamuistipaikkaa, ja tallennuskapasiteetti<br />

voi olla enimmillään 340 gigatavua.<br />

Yhdellä 200 megahertsin Pentium Pro -prosessorilla,<br />

64 megatavun muistilla, 4 gigatavun Ultra/Wide<br />

SCSI- 3 -kiintolevyllä sekä 10/100-verkkokortilla<br />

ja CD-ROM-asemalla varustettuna PowerEdge<br />

6100 maksaa 59 000 markkaa.<br />

Lisätietoja: Dell Computer Oy, puh. 020 361 030,<br />

faksi (09) 6969 2666, http://www.dell.com<br />

ARCserve-varmistusohjelmasta<br />

uusi versio<br />

Computer Associates International on aloittanut<br />

ARCserve-varmistusohjelman uuden version toimitukset.<br />

ARCserve oli sittemmin CA:n omistukseen<br />

siirtyneen Cheynne-yrityksen lippulaiva. ARCserve<br />

6.5 on tarkoitettu asiakas-palvelinjärjestelmien<br />

varmistukseen Windows NT -ympäristössä. Uuden<br />

version ominaisuuksiin kuuluvat muun muassa<br />

etäasennus ja keskitetty informaatio- ja raportointitietokanta.<br />

ARCserve 6.5:ssä on mahdollista linkittää<br />

HSM-laitteita (Hierarchical Storage Management)<br />

osaksi varmistusjärjestelmää.<br />

Mukana tulee myös erillinen MBO 1.0 -komponentti,<br />

joka on tarkoitettu havainnoimaan mahdollisesti<br />

suurkoneympäristössä käytettävissä olevaa<br />

tallennuskapasiteettia.<br />

ARCserven Enterprise Edition maksaa noin 7500<br />

markkaa ja yksittäisen palvelimen versio noin<br />

3700 markkaa. Työasemaversion hinta on noin<br />

800 markkaa.<br />

Lisätietoja: Computer Associates Finland, puh.(09)<br />

348 484, faksi (09) 3484 8585,<br />

http://www.cai.com<br />

126 TIETOKONE MARRASKUU 1997<br />

VERKKOSIVUT<br />

Uutiset<br />

Työryhmäkytkin<br />

Compaqilta<br />

Compaq Computer Corporation täydentää<br />

Compaq Netelligent -verkkotuoteperhettään uudella<br />

Compaq Netelligent 5114 -Ethernet-kytkimellä.<br />

Compaq Netelligent 5114 -Ethernet-kytkin<br />

on suunniteltu täysin kytkentäisiä<br />

työryhmäympäristöjä varten. Edullinen hinta<br />

mahdollistaa kytkentäisen Ethernet-tekniikan<br />

tuomisen jokaiselle työasemalle. Kytkimessä on<br />

vakiona 12 Ethernet-porttia (10Base-T) ja lisäksi<br />

kaksi 10/100 megabitin porttia automaattisella<br />

nopeudentunnistuksella, joihin voidaan kytkeä<br />

esimerkiksi työryhmäpalvelin ja tarvittaessa<br />

liitäntä Fast Ethernet -runkoverkkoon. Kaikki<br />

portit voivat liikennöidä kaksisuuntaisesti.<br />

Compaq Netelligent 5114 -työryhmäkytkin ei<br />

vaadi määrittelyjä ja on heti valmis käyttöönotettavaksi.<br />

Compaq julkaisi myös uusia<br />

verkkokortteja. Compaq tuo markkinoille kolme<br />

Token Ring -verkkoihin tarkoitettua PCI-, ISAja<br />

PC Card -väylän Netelligent-verkkokorttia.<br />

Lisätietoja: Compaq Computer Oy, puh. (09)<br />

615 599, faksi (09) 6155 9898, http://www.compaq.com<br />

Fast Ethernet -kytkimiä<br />

Allied Telesyniltä<br />

Allied Telesyn on julkistanut uusia Fast Ethernet<br />

-kytkimiä. Uudessa AT-MS400-kytkimessä<br />

on neljä autonegotiation-ominaisuutta tukevaa<br />

10/100 megabitin porttia. AT-MS425-kytkimessä<br />

on puolestaan kaksi autonegotiation-<br />

ominaisuudella varustettua porttia sekä yksi<br />

manuaalisesti konfiguroitava 10/100-portti ja<br />

yksi kuituliitäntäportti.<br />

Edullisissa kytkimissä ei ole hallintaominaisuuksia<br />

ja ne on tarkoitettu esimerkiksi palvelimien<br />

liittämiseen runkoverkkoon. Neliporttisten<br />

kytkimien lisäksi Allied Telesynillä on uusia kaksiporttisia<br />

kytkimiä. Kaksiporttisissa MS-201-<br />

, MS-202- ja MS-201-kytkimissä on yksi<br />

10/100 megabitin parikaapeliportti ja toinen<br />

portti joko parikaapelia tai kuituliitäntää varten.<br />

Lisätietoja: Allied Telesyn International Ltd,<br />

puh. + 44 1235 442 540, faksi + 44 1235 442 590,<br />

http://www.alliedtelesyn.com<br />

Eunetille satelliittiverkko<br />

<strong>Internet</strong>-palvelujen tuottaja EUnet ja norjalainen<br />

telekommunikaation tarjoaja Telenor<br />

Satellite Services ovat rakentaneet yhteistyössä<br />

Euroopan kattavan satelliittiverkon. Satelliittiverkon<br />

tarkoituksena on parantaa edelleen<br />

EUnetin <strong>Internet</strong>-yhteyksien luotettavuutta.<br />

Satelliittiyhteyksien ansiosta EUnetilla on nyt<br />

toinen erillinen ja täysin itsenäisesti toimiva yhteysverkko.<br />

Satelliittiverkko ei ole altis kaapeli-<br />

katkoille tai teleliikennehäiriöille.<br />

Satelliittijärjestelmä kattaa kaikki EUnetin toimintaan<br />

kuuluvat alueet Lissabonista Moskovaan<br />

ja Pohjoismaista Marokkoon. Laajan kattavuuden<br />

ansiosta kaikista EUnet-maista on nyt<br />

mahdollista saada nykyisten yhteyksien rinnalle<br />

<strong>Internet</strong>-satelliittiyhteys. Laaja toiminta-alue<br />

merkitsee myös yhteyksien monipuolista hyödyntämistä.<br />

Lisätietoja: EUnet Finland Oy, puh.<br />

(09) 478 4800, faksi (09) 478 4808,<br />

http://www.eunet.fi<br />

Novell NDS for NT julki<br />

Novell laajentaa hakemistopalvelunsa (NDS)<br />

Windows NT:lle. Novell NDS for NT -tuote<br />

on tarkoitettu yksinkertaistamaan laajojen<br />

NT-verkkojen, palvelinten ja sovellusten hallintaa.<br />

NDS:n avulla Windows NT:n Domain-hierarkia<br />

muuttuu joustavammaksi ja helpommin<br />

hallittavaksi.<br />

Käytännössä NDS korvaa NT:n oman Domain-tietokannan<br />

ja toimii rajapintana sovelluksille,<br />

oheislaitteille ja verkkokomponenteille.<br />

Tämä mahdollistaa moniportaiset Domainit sekä<br />

niiden hallinnan eri tasoilta ja fyysisesti eri<br />

paikoista. Yksittäiset NT-mikrot ja komponentit<br />

eivät huomaa minkään muuttuneen verkossa,<br />

eivätkä siksi tarvitse muutoksia asetuksiinsa.<br />

Käyttäjän kannalta suurin muutos on, että käyttäjätunnusta<br />

ja salasanaa tarvitsee käyttää vain<br />

kerran riippumatta siitä, käyttääkö hän useita<br />

verkon tarjoamia palveluita vai ei.<br />

Novell NDS for NT tulee myyntiin marraskuussa<br />

ja se maksaa Yhdysvalloissa käyttäjää<br />

kohti hieman vajaat 70 dollaria.<br />

Lisätietoja: Novell Finland Oy,<br />

puh. (09) 502 951, faksi (09) 5029 5300,<br />

http://www.novell.com<br />

Netscape ja<br />

Documentum<br />

intranet-yhteistyöhön<br />

Netscape Communications Corporation ja Documentum<br />

Inc. ovat julkistaneet yhteistyösopimuksen,<br />

jonka mukaan Netscape paketoi Documentumin<br />

RightSite-ohjelmiston uuteen Enterprise<br />

Server 3.0 -versioonsa.<br />

RightSite on Documentumin web-server-liityntäohjelmisto,<br />

jonka avulla käyttäjä saa täydet<br />

dokumenttienhallintapalvelut web-käyttöliittymään.<br />

Näitä palveluja ovat muun muassa dokumenttien<br />

luonnin, hyväksymisen ja jakelun automatisointi<br />

sekä keskeisten dokumenttien uudelleenkäyttö.<br />

Alkanut yhteistyö yhdistää kahden yrityksen<br />

<strong>tuotteet</strong> niin, että informaation haku ja käyttö<br />

intranetin avulla tulee entistä helpommaksi.<br />

Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet selainten<br />

käytön yleistyneen runsaasti erityisesti<br />

haettaessa dokumentteja erilaisista tietovarastoista.<br />

Lisätietoja: TT-Technology Oy, puh. (09) 3290<br />

7100, faksi (09) 3290 7599, http://www.tt-tech.fi

Nykyään lähes kaikki<br />

TCP/IP (Transmission<br />

Control Protocol/<strong>Internet</strong>Protocol)<br />

-liikenne kulkee<br />

yhä selväkielisenä <strong>Internet</strong>issä.<br />

Tätä liikennettä pystyy kuka<br />

tahansa melko yksinkertaisilla<br />

laitteilla salaa tarkkailemaan.<br />

Helppoa on kaapata muun<br />

muassa salasanoja, joiden avulla<br />

taas voi tunkeutua vieraisiin järjestelmiin.<br />

Salatarkkailun lisäksi<br />

liikenteen muuntelu ja yhteyksien<br />

kaappaus on mahdollista,<br />

joskaan ei yhtä helppoa.<br />

Näitä uhkia voidaan torjua<br />

palomuurilla rajoittamalla liikennettä<br />

siten, että haavoittuvien<br />

palveluiden käyttö estetään<br />

muualta kuin halutuista paikoista.<br />

Samoin voidaan useissa palomuureissa<br />

käyttää vahvempia<br />

tunnistusmenetelmiä, esimerkiksi<br />

kertakäyttöisiä salasanoja.<br />

Tärkein <strong>Internet</strong>in turvallisuutta<br />

lisäävä tekniikka on palomuuri.<br />

Palomuurien lisäksi<br />

kryptauksen eli digitaalisen salakirjoituksen<br />

käyttö on lisääntymässä.<br />

Palomuuri muodostaa<br />

kuitenkin aina eräänlaisen pe-<br />

VERKKOSIVUT<br />

Palomuurit<br />

rusturvatason, joten järjestelmien<br />

liittäminen suoraan <strong>Internet</strong>iin<br />

ilman palomuuria on varsin<br />

arveluttavaa.<br />

Mikä on palomuuri?<br />

Palomuuri on verkko-ohjelma,<br />

jolla pyritään rajoittamaan sen<br />

lävitse kulkeva liikenne organisaation<br />

tietoturvapolitiikan mukaiseksi.<br />

Joissain tapauksessa tämä<br />

voi tarkoittaa hyvinkin tiukkaa<br />

liikenteenrajoitusta, toisissa<br />

tapauksissa rajoitukset voivat olla<br />

väljempiä. Jokin organisaatio<br />

voi esimerkiksi estää kaiken ul-<br />

<strong>Internet</strong>in kasvun<br />

myötä TCP/IP-verkkojenturvallisuusongelmat<br />

ovat muuttuneet<br />

merkittäväksi kysymykseksi<br />

niin yhtymäverkkojen<br />

kuin muidenkintietoliikenneverkkojen<br />

osalta.<br />

TCP/IP-protokollaperhe<br />

on alunperin suunniteltu<br />

käytettäväksi<br />

melko pienessä, turvalliseksi<br />

oletetussa<br />

verkossa. Nykyinen <strong>Internet</strong><br />

ei ole enää pieni<br />

eikä turvallinen, joten<br />

palomuureja tarvitaan<br />

estämään luvattomat<br />

vierailut yrityksen<br />

lähiverkossa.<br />

TEKSTI<br />

RIKU KALINEN,<br />

TAPIO HEISKANEN,<br />

PEKKA NIKANDER<br />

KUVA<br />

TIMO SIMPANEN<br />

Luvattomat<br />

<strong>Internet</strong>-vierailut kuriin<br />

Mukana vertailussa<br />

� Altavista Firewall 97<br />

� Borderware<br />

� FireWall-1<br />

� Gauntlet<br />

� IBM Firewall<br />

� ONGuard<br />

� Secure Computing<br />

Firewall<br />

� Raptor Eagle<br />

TIETOKONE<br />

MARRASKUU 1997 129

Näin testattiin<br />

Testissä palomuuri erotti toisistaan turvallisen sisäisen verkon ja<br />

turvattoman ulkoisen verkon. Ulkoisessa verkossa olevasta tietokoneesta<br />

hyökättiin sisäistä verkkoa vastaan.<br />

Kuhunkin palomuuriin määriteltiin vuorollaan seuraavat pääsyoikeudet.<br />

Sisäverkosta ulospäin sallittiin Telnet, FTP, HTTP,<br />

SSH ja DNS-kyselyt. Ulkopuolelta sai ottaa vain SSH-yhteyksiä<br />

osoitteeseen 10.0.1.1.<br />

Mainituista palveluista Telnet, FTP, HTTP ja DNS ovat hyvin<br />

tunnettuja peruspalveluita, joille pitäisi löytyä valmiit määritykset<br />

ja näin olikin useimmissa testattavissa tuotteissa. Sen sijaan SSHprotokolla<br />

on siinä määrin uusi, ettei sitä ollut missään tuotteessa<br />

valmiina. Näin päästiin testaamaan myös uusien protokollien<br />

määrittelyitä. Määriteltyjen yhteyksien toiminta testattiin, ja toimimattomat<br />

yhteydet kirjattiin.<br />

Palomuuria vastaan hyökättiin SATAN (Security Administrator’s<br />

Tool for Analyzing Networks) -ohjelman versiolla 1.1.1.<br />

Kaikkia käytettyjä IP-osoitteita vastaan hyökättiin. Sisäverkossa<br />

ajettiin hyökkäyksen ajan snifferiohjelmaa Tcpdump, jolla mitattiin<br />

läpi päässyt liikenne. Mikäli läpi pääsi määrittelemätöntä liikennettä,<br />

tämä kirjattiin. Lisäksi tarkkailtiin, hälyttikö palomuuri<br />

tästä selvästi pahantahtoisesta hyökkäyksestä ja jäikö lokeihin<br />

merkintöjä.<br />

<strong>Internet</strong>iin<br />

Ulkoverkko 10.0.0.0/24 Sisäverkko 10.0.1.0/24<br />

koa tulevan liikenteen sähköpostia<br />

lukuun ottamatta, joku toinen<br />

taas sallia yhteydet kaikkiin<br />

yleisimpiin <strong>Internet</strong>-palveluihin.<br />

Palomuureja käytetään nykyisin<br />

melko laajasti liitettäessä eri<br />

yhteisöjen verkkoja <strong>Internet</strong>iin.<br />

Tämä ei suinkaan ole palomuurien<br />

ainoa käyttökohde, sillä joissakin<br />

paikoissa palomuuria käytetään<br />

myös organisaation omien<br />

verkkojen välillä. Palomuurilla<br />

voidaan esimerkiksi erottaa sairaalan<br />

potilastietoja sisältävä verkon<br />

osa muusta verkosta.<br />

Palomuurin pääajatus on keskittää<br />

turvallisuuden hallinta yhteen<br />

paikkaan. Tyypillisimmässä<br />

tapauksessa palomuuri kytketään<br />

<strong>Internet</strong>in ja yritysverkon<br />

väliin. Tällöin liikenne kulkee<br />

yhden pisteen kautta, mistä seuraa<br />

se, että liikennettä voidaan<br />

tehokkaasti ja keskitetysti rajoittaa<br />

palomuurissa. Tämä helpottaa<br />

turvallisuuden hallintaa, kos-<br />

.1 .2 .2 .1<br />

Hyökkäävä<br />

kone<br />

130 TIETOKONE MARRASKUU 1997<br />

Testattava estattava<br />

palomuuri<br />

ka näin yksittäisten verkossa olevien<br />

palvelinten ja työasemien<br />

turvallisuutta palomuurin takana<br />

olevaan maailmaan nähden<br />

voidaan hallita palomuurissa.<br />

Tässä vertailussa tutkittiin<br />

pienten ja keskisuurten yritysten<br />

käyttöön soveltuvia ratkaisuja.<br />

Vertailuun valittiin palomuurituotteita,<br />

joiden kokonaiskustannukset<br />

laitteistoineen ja ohjelmineen<br />

ovat vähemmän kuin<br />

150 000 markkaa.<br />

Perinteisesti palomuurit on<br />

toteutettu tarkoitukseen suunnitelluilla<br />

Unix-koneilla tai jollain<br />

erityiskäyttöjärjestelmällä. Windows<br />

NT -verkkokäyttöjärjestelmä<br />

kuitenkin lisää merkitystään<br />

myös palomuurien alustana, sillä<br />

monet palomuurien valmistajat<br />

ovat tehneet ohjelmastaan<br />

myös NT-version.<br />

Palomuuriohjelmista valittiin<br />

testiin nimenomaan Windows<br />

NT -versio, jos se oli olemassa.<br />

VERKKOSIVUT<br />

Palomuurit<br />

Suojattava<br />

kone<br />

Vertailtavat palomuurit testattiin kuvan mukaisella järjestelyllä,<br />

jossa suojattavaan koneeseen yritettiin tunkeutua palomuurin läpi.<br />

Vertailussa haluttiin selvittää,<br />

onko NT kelvollinen palomuurin<br />

alustaksi. Windows NT:n<br />

asiantuntijat ottavat mieluusti<br />

ylläpidettäväksi juuri NT-version.<br />

Palomuuri ei poista kaikkia<br />

tietoturvaongelmia. Esimerkiksi<br />

henkilöstöstä johtuviin turvaongelmiin<br />

ei voida vaikuttaa palomuurilla.<br />

Palomuurista ei myöskään ole<br />

haluttua hyötyä, jos turvalliseksi<br />

oletetun verkon kaapelointiin tai<br />

työasemiin on pääsy kenellä tahansa.<br />

Tämä tulee ottaa huomioon<br />

palomuurin sijoitusta mietittäessä.<br />

Palomuurin pitää aina<br />

olla osa laajempaa, hyvin mietittyä<br />

kokonaisturvallisuuden ratkaisua.<br />

Palomuuri on niin turvallinen<br />

kuin sen määritykset kertovat.<br />

Jos palomuuri määritellään huonosti,<br />

sen turvavaikutus on hyvin<br />

vähäinen. Palomuuri ei ole<br />

myöskään kertaratkaisu, sillä sen<br />

ylläpito ja seuranta vaativat työtä.<br />

Kun palomuurin rajoitukset<br />

ymmärretään, niin se parantaa<br />

organisaation tietoturvatasoa<br />

merkittävästi.<br />

Kehityksessä kaksi<br />

päälinjaa<br />

Palomuurit ovat kehittyneet<br />

kahta päälinjaa myöten. Reitittimissä<br />

on pitkään ollut mahdollisuus<br />

määritellä pääsylistoja läpi<br />

kulkevien pakettien suodattamiseen<br />

eli erikseen on määritelty,<br />

mitkä paketit pääsevät läpi ja<br />

mitkä eivät.<br />

Ensimmäiset varsinaiset palomuurit<br />

olivat yhdyskäytäviä, jotka<br />

katkaisivat IP-liikenteen kokonaan.<br />

Useimmissa nykyisissä<br />

palomuureissa on molempien<br />

päälinjojen ominaisuuksia. Osa<br />

liikenteestä voidaan hoitaa yhdyskäytävillä<br />

ja loput paketteja<br />

suodattamalla.<br />

Pakettien suodattaminen on<br />

kehittynyt siten, että erilaisia<br />

suodatusmahdollisuuksia on<br />

tuotteiden kehittyessä tullut lisää.<br />

Nykyisin on esimerkiksi<br />

mahdollista määritellä dynaamisia,<br />

esimerkiksi kellonajan tai aikaisemman<br />

liikenteen mukaan<br />

muuttuvia suodatussääntöjä.<br />

Vaikkakin jotkut <strong>Internet</strong>-palveluntuottajat<br />

antavat mahdollisuuden<br />

määritellä reitittimiinsä<br />

pääsylistoja, on monimutkaisempien<br />

pääsylistojen toteuttaminen<br />

usein hankalaa ja byrokraattista.<br />

Monesti yksinkertaisin ratkaisu<br />

on hankkia palomuuri, joka on<br />

käyttäjän omassa hallinnassa ja<br />

johon voidaan määritellä monimutkaisiakin<br />

sääntöjä ilman, että<br />

tätä varsin tärkeää asiaa tarvitsee<br />

ulkoistaa.<br />

Suodatusta monin tavoin<br />

Palomuureissa liikennettä voidaan<br />

suodattaa lukuisilla eri tavoilla.<br />

Suodatuskriteereistä tärkeimpiä<br />

ovat IP-osoitteet, porttinumerot,<br />

aika, muu liikenne ja<br />

itse liikenteen sisältö. Näitä kriteerejä<br />

voidaan yhdistellä eri tavoin.<br />

Liikennettä voidaan suodattaa<br />

IP-lähde- ja kohdeosoitteiden<br />

perusteella. Kannattaa huomata,<br />

että IP-lähdeosoite ei ole välttämättä<br />

luotettava, koska sen väärentäminen<br />

on varsin helppoa.<br />

Sen sijaan esimerkiksi olemassa<br />

olevan TCP-yhteyden kaappaus<br />

on jo paljon vaikeampaa, vaikkakin<br />

mahdollista.<br />

Suodatuksessa voidaan nojata<br />

lähde- tai kohdeportin numeroihin.<br />

Vanhan käytännön mukaan<br />

joissakin paikoissa pidetään pieninumeroisista<br />

porteista (1 –<br />

1023) tulevia yhteyksiä turvallisempina<br />

kuin muita, koska<br />

Unix-ympäristössä vain pääkäyttäjä<br />

voi ottaa pieninumeroisen<br />

portin käyttöön.<br />

Tämän mekanisminturvallisuusarvo<br />

on<br />

nykyisin hyvin<br />

vähäinen.<br />

Liikennettä<br />

voidaan suodattaa<br />

myös itse liikenteen<br />

sisällön<br />

perusteella. Tämä<br />

on raskas<br />

menetelmä ja<br />

vaatii varsin suorituskykyisen<br />

pa-<br />

Borderware-palomuuriohjelman<br />

päävalikossa tärkeimät<br />

toiminnot<br />

on tuotu selkeästi<br />

esiin helppotoimisuudenlisäämiseksi.Borderware<br />

käyttää<br />

poikkeuksellisesti<br />

Windows NT Server-palvelinkäyttöjärjestelmän<br />

alustana riisuttua<br />

BSDI-Unixia, joka<br />

asennettiin ensimmäiseksi.

lomuurin. Esimerkiksi FTP:llä<br />

siirrettäviin tiedostoihin voidaan<br />

tehdä virustarkastus tai HTTP:llä<br />

ladattavista Web-sivuista voi tarkistaa,<br />

sisältävätkö ne Java- tai<br />

ActiveX-osia.<br />

Tietynlainen liikenne voidaan<br />

sallia vain määrättyihin aikoihin,<br />

mikä edellyttää, että palomuurissa<br />

on kello.<br />

Jos palomuuri suodattaa paketteja,<br />

on palomuuriin määritelty<br />

pääsylista pidettävä mahdollisimman<br />

lyhyenä. Pääsylistan<br />

pidentäminen hidastaa yleensä<br />

palomuurin toimintaa lineaarisesti<br />

eli 20 sääntöä sisältävä lista<br />

käsitellään kaksi kertaa nopeammin<br />

kuin 40 sääntöä käsittävä.<br />

Yleensä myös sääntöjen järjestys<br />

vaikuttaa suorituskykyyn.<br />

Useammin käytetyt säännöt<br />

kannattaa sijoittaa listan alkuun,<br />

jos mahdollista.<br />

Yleensäkin palomuuri hidastaa<br />

lävitseen kulkevaa liikennettä<br />

eli hidastaa <strong>Internet</strong>-yhteyksiä,<br />

koska läpi kulkevaa liikennettä<br />

käsitellään toisinaan hyvinkin<br />

monimutkaisilla säännöillä.<br />

Käytännön tilanteissa tämä ei<br />

useimmiten haittaa, koska palomuurien<br />

suorituskyky ei vielä<br />

normaaleilla <strong>Internet</strong>-yhteyden<br />

nopeuksilla (alle kaksi megabittiä<br />

sekunnissa) ole ongelma. Jos<br />

<strong>Internet</strong>-liittymä on nopea (yli<br />

Yhteyskäytännöt eli protokollat<br />

TCP/IP-protokollaperhe<br />

TCP/IP-protokollaperheen perustan<br />

muodostaa IP (<strong>Internet</strong><br />

Protocol), jonka päälle on rakennettu<br />

muut käytetyt protokollat,<br />

kuten TCP (Transmission Control<br />

Protocol), UDP (User Datagram<br />

Protocol) ja ICMP (<strong>Internet</strong><br />

Control Message Protocol).<br />

Näiden varaan puolestaan<br />

rakentuvat varsinaiset sovellusprotokollat,<br />

kuten FTP (File<br />

Transfer Protocol) ja<br />

SMTP(Simple Mail Transfer<br />

Protocol).<br />

IP on yhteydetön protokolla,<br />

jossa IP-kehykset välitetään yksitellen<br />

lähettäjältä vastaanottajalle<br />

IP-osoitteen perusteella. IP-osoite<br />

on 32-bittinen etumerkitön<br />

kokonaisluku, joka yksilöi verkkoliittymän.<br />

IP-osoitteet kirjoitetaan<br />

yleensä desimaalimuodossa,<br />

kahdeksan bitin tavut toisistaan<br />

pisteellä erotettuina, esimerkiksi<br />

194.197.118.23. Tyypillisesti<br />

IP-osoitteeseen liitetään<br />

DNS-nimipalvelulla (Domain<br />

Name Service) nimi, esimerkiksi<br />

tequila.nixu.fi.<br />

TCP<br />

TCP (Transmission Control<br />

Protocol) on yhteydellinen protokolla.<br />

TCP-yhteys muodostetaan<br />

kahden IP-osoitteen ja kahden<br />

portin väliin. TCP-protokollaa<br />

hyödyntävät useimmat <strong>Internet</strong>in<br />

palvelut, kuten Telnet (virtuaalipääteyhteys),<br />

SMTP<br />

(Simple Mail Transfer Protocol,<br />

sähköpostin lähetys), POP ja<br />

IMAP (Post Office Protocol, <strong>Internet</strong><br />

Mail Access Protocol, sähköpostin<br />

etäluku) sekä HTTP ja<br />

HTTPS (Hypertext Transfer<br />

Protocol ja Secure HTTP, Webliikenne).<br />

UDP<br />

UDP (User Datagram Protocol)<br />

on yhteydetön protokolla. UDPpaketista<br />

löytyvät IP-osoitteiden<br />

lisäksi lähde- ja kohdeporttien<br />

numerot ja tarkastussumma.<br />

Porttinumeroiden suhteen pätee<br />

sama kuin TCP:n kohdalla eli<br />

palvelin kuuntelee tunnettua<br />

porttia ja asiakas valitsee porttinumeron<br />

satunnaisesti.<br />

UDP-protokollaa hyödyntävät<br />

muun muassa nimipalvelukyselyt<br />

(DNS). UDP:ta käytetään<br />

tyypillisesti sovelluksissa,<br />

joissa TCP:n yhteydellisyys kättelyineen<br />

ja kuittauksineen muodostuisi<br />

liian raskaaksi.<br />

ICMP<br />

ICMP (<strong>Internet</strong> Control Message<br />

Protocol) on <strong>Internet</strong>in huoltoprotokolla.<br />

ICMP-paketeilla voidaan<br />

esimerkiksi tiedustella<br />

verkkoliittymän toimintakuntoa.<br />

Tähän nojaa muun muassa laajasti<br />

käytetty ping-ohjelma, jolla<br />

voidaan kaukaakin tarkastaa halutun<br />

IP-osoitteen toiminta.<br />

ICMP-paketteja lähetetään<br />

myös erilaisissa virhetilanteissa,<br />

kuten esimerkiksi silloin, kun<br />

IP-paketteja ei voidakaan toimittaa<br />

perille haluttuun osoitteeseen.<br />

Turvamielessä eräät ICMP-<br />

VERKKOSIVUT<br />

Palomuurit<br />

FireWall-1:n suodatusmääritykset ovat monipuoliset. Osa suodatusmäärityksistä<br />

ei kuitenkaan näy suoraan määrittelyikkunasta.<br />

paketit ovat hankalia, koska niillä<br />

voidaan muun muassa järjestellä<br />

reititystä uudelleen vaikkapa<br />

liikenteen kaappausta varten.<br />

SMTP<br />

SMTP (Simple Mail Transfer<br />

Protocol) on sähköpostin lähetysprotokolla.<br />

Postia lähettävä<br />

asiakaskone ottaa yhteyden<br />

SMTP-palvelimeen TCP-protokollalla<br />

porttiin 25. SMTP-palvelin<br />

reitittää tarvittaessa postin<br />

edelleen nimipalvelutietojen perusteella.<br />

HTTP, HTTPS<br />

HTTP (Hypertex Transfer Protocol)<br />

on World Wide Webin<br />

protokolla, jolla siirretään Websivuja<br />

palvelimelta selaimelle.<br />

HTTPS on saman protokollan<br />

turvatumpi versio.<br />

Esimerkiksi pankkiyhteyksissä<br />

käytetään tyypillisesti HTTPSprotokollaa.<br />

Sekä HTTP että<br />

HTTPS ovat TCP-pohjaisia protokollia.<br />

HTTP-palvelin kuuntelee<br />

porttia 80 ja HTTPS-palvelin<br />

porttia 443.<br />

FTP<br />

FTP (File Transfer Protocol) on<br />

<strong>Internet</strong>in tiedostonsiirtoprotokolla.<br />

Otettaessa<br />

FTP-yhteyttä<br />

asiakas avaa ensin<br />

palvelimelle<br />

TCP-yhteyden<br />

porttiin 21.<br />

Varsinaisia tiedostonsiirtoja<br />

TCP/IP<br />

UDP<br />

ICMP<br />

SMTP<br />

HTTP, HTTPS<br />

POP, IMAP<br />

DNS<br />

FTP<br />

varten avataan oma yhteytensä,<br />

joka palvelimen päässä on portissa<br />

20 ja asiakkaan päässä suurinumeroisessa<br />

satunnaisessa<br />

portissa. Yhteys avataan normaalisti<br />

samaan suuntaan kuin tiedot<br />

siirretään. Jos siis tiedosto siirretään<br />

asiakkaalle päin, palvelin<br />

avaa yhteyden.<br />

DNS<br />

DNS-nimipalvelua käytetään selvittämään,<br />

mikä IP-osoite liittyy<br />

annettuun domain-nimeen ja<br />

päinvastoin.<br />

DNS-kyselyt kulkevat UDPprotokollalla.<br />

DNS-palvelin<br />

kuuntelee porttia 53 ja asiakas<br />

käyttää omassa päässään suurinumeroista<br />

porttia.<br />

POP, IMAP<br />

POP (Post Office Protocol) ja<br />

IMAP (<strong>Internet</strong> Message Access<br />

Protocol) ovat sähköpostin etälukuprotokollia.<br />

POP-protokollasta on käytössä<br />

kahta eri versiota, POP2 ja<br />

POP3, jotka ovat vastaavasti<br />

TCP-porteissa 109 ja 110. IMAPpalvelin<br />

kuuntelee porttia 143.<br />

Näissä kaikissa asiakkaat käyttävät<br />

suurinumeroisia portteja.<br />

Sirpa@tietokone.fi<br />

TIETOKONE<br />

toimitus@tietokone.fi<br />

I luokka<br />

MARRASKUU 1997 131

Protokollien turvallisuus<br />

Palomuurissa suodatus kannattaa<br />

ehdottomasti tehdä vain IPosoitteen<br />

(esimerkiksi<br />

194.197.118.23) perusteella, vaikka<br />

DNS-nimien (esimerkiksi tequila.nixu.fi)<br />

käyttö olisikin<br />

mahdollista. Tämä sen vuoksi,<br />

että turvapalveluiden ei pitäisi<br />

nojata DNS:ään, jonka turvallisuusominais<strong>uudet</strong><br />

ovat varsin<br />

vaatimattomat. Muutamissa palomuuriohjelmissa<br />

IP-osoitteille<br />

ja -osoiteryhmille voidaan antaa<br />

symbolisia nimiä, joilla ei ole mitään<br />

tekemistä DNS:n kanssa.<br />

Tämä on hyvä asia, jota kannattaa<br />

hyödyntää.<br />

TCP-yhteyden suunta eli<br />

kumpi avaa yhteyttä ja kumpi<br />

kuuntelee, voidaan selvittää yhteyden<br />

avauksessa kulkevissa paketeissa<br />

olevia lippubittejä tarkastelemalla.<br />

TCP-yhteyksiä suodatettaessa<br />

riittää, että yhteyden<br />

ensimmäiset paketit suodatetaan,<br />

koska ilman niitä yhteys ei voi<br />

muodostua.<br />

Vaikka palvelut yleensä kuuntelevat<br />

vakiintuneita portteja, ei<br />

mikään estä palvelimen ylläpitäjää<br />

sijoittamasta haluttua palvelua<br />

mihin hyvänsä porttiin. Tä-<br />

kaksi megabittiä sekunnissa),<br />

täytyy palomuurin suorituskykyynkin<br />

kiinnittää huomiota.<br />

Tämän vertailun puitteissa ei<br />

suorituskykyä testattu.<br />

Hallinta hankalaa<br />

Palomuurissa pitäisi olla minimimäärä<br />

palveluita ja käyttäjä-<br />

Secure Computing Firewall for NT Altavista Firewall 97 ONGuard Borderware IBM Firewall for AIX<br />

Hinta 50 käyttäjälle 8775 mk 21 490 mk 23 322 mk 23 478 mk (25 käyttäjää) 23 808 mk<br />

Valmistaja Secure Computing Digital Equipment ON Technology Secure Computing IBM<br />

Http:// http://www.securecomputing.com http://www.digital.com http://www.on.com http://www.securecomputing.com http://www.networking.ibm.com<br />

Maahantuoja Nordic LAN&WAN DEC J&M Martela Oy Nordic LAN&WAN IBM<br />

Puhelin (09) 7002 9030 (09) 43 441 (09) 4789 6100 (09) 700 290 30 (09) 4591<br />

Faksi (09) 502 3840 (09) 434 4040 (09) 4789 6123 (09) 502 3840 (09) 459 4442<br />

Http:// http://www.lanwan.fi http://www.digital.fi http://j-m.fi http://www.lanwan.fi http://www.ibm.fi<br />

Käyttöjärjestelmät NT NT, Unix DOS (SecureOS) BSDI (Unix) AIX (Unix)<br />

Tyyppi Yhdyskäytävä Yhdyskäytävä Pakettisuodatin Yhdyskäytävä Yhdyskäytävä / pakettisuodatin<br />

Yhteyskäytännöt<br />

IP � � � � �<br />

TCP � � � � �<br />

UDP Vain DNS Vain DNS � Vain DNS �<br />

ICMP Rajoitettu Rajoitettu Rajoitettu Rajoitettu �<br />

SMTP-yhdyskäytävä � � � � �<br />

HTTP-yhdyskäytävä � � � � �<br />

Telnet-yhdyskäytävä � � � � �<br />

FTP-yhdyskäytävä � � � � �<br />

POP-yhdyskäytävä � � � � �<br />

News-yhdyskäytävä � � � � �<br />

Yleinen TCP-yhdyskäytävä � � � � �<br />

Muut yhdyskäytävät AOL, Gopher, Wais, Whois Finger, RealAudio, SQL*Net DNS<br />

Muuta<br />

Aikapohjaiset säännöt � � � � �<br />

Graafinen käyttöliittymä � � � � �<br />

Etähallinta � � � omalla protokollalla � HTTPS+JAVA � HTTP+JAVA<br />

IP-spoofingin esto � � � � �<br />

132 TIETOKONE MARRASKUU 1997<br />

män vuoksi ei ulos lähtevää liikennettä<br />

voida yleisessä tapauksessa<br />

luotettavasti rajata pelkkien<br />

porttinumeroiden perusteella.<br />

Turvamielessä sähköpostin lähetysprotokolla<br />

SMTP on hankala,<br />

koska laajimmin <strong>Internet</strong>issä<br />

käytetty SMTP-ohjelma Sendmail<br />

on osoittautunut varsin turvattomaksi.<br />

Uusia turvaongelmia<br />

näyttää löytyvän puolen vuoden<br />

välein.<br />

Melkoinen osa näistä ongelmista<br />

on vaarallisia vain, jos<br />

SMTP-porttiin päästään suoraan<br />

käsiksi ulkopuolelta. Monissa palomuureissa<br />

on mahdollisuus<br />

käyttää SMTP-yhdyskäytävää, joka<br />

ottaa ulkopuolelta tulevat postit<br />

vastaan ja toimittaa ne edelleen.<br />

Asiakas ottaa yhteyden palvelimeen<br />

joko suoraan tai proxypalvelimen<br />

välityksellä. Proxypalvelimia<br />

käytetään välimuisteina<br />

eli jos samaa sivua kysytään<br />

saman proxyn kautta usein, se<br />

saadaan välimuistista eikä sitä<br />

tarvitse uudelleen ladata esimerkiksi<br />

Yhdysvalloista.<br />

Toisinaan HTTP-proxyä ajetaan<br />

palomuurissa. HTTP-pro-<br />

tunnuksia. Missään tapauksessa<br />

palomuuriin ei saa jättää oletussalasanoja<br />

vaan kaikki salasanat<br />

pitää vaihtaa. Yleisesti ottaen palomuurin<br />

sisältävä tietokone ei<br />

pitäisi olla missään muussa käytössä.<br />

Esimerkiksi sähköpostilaatikoiden<br />

tai muiden ylimääräisten<br />

VERKKOSIVUT<br />

Palomuurit<br />

xyllä voidaan myös piilottaa ulkomaailman<br />

näkyvistä yksittäisten<br />

käyttäjien IP-osoitteet. Ulkoapäin<br />

katsottaessa näyttää siltä,<br />

että kaikki yhteydenotot tulevat<br />

proxystä.<br />

Viime aikoina yleistyneet Java-<br />

ja ActiveX-mekanismit aiheuttavat<br />

lähiverkkojen turvallisuudesta<br />

vastaaville henkilöille<br />

harmaita hiuksia. Näiden mekanismien<br />

avulla voidaan HTTPyhteyden<br />

kautta ladata selaimen<br />

suoritettavaksi ohjelmakoodia,<br />

joka voi olla myös pahantahtoista.<br />

Javan ja ActiveX:n suodattaminen<br />

palomuurissa on perin<br />

hankalaa ja edellyttää käytännössä<br />

liikenteen sisällön analysointia.<br />

FTP-protokollan käyttö aiheuttaa<br />

tietoturvaongelman, jos<br />

paketteja suodatetaan ainoastaan<br />

porttinumeroiden perusteella.<br />

Tällöin myös ei-haluttuja yhteyksiä<br />

voidaan ottaa <strong>Internet</strong>istä<br />

päin, kunhan lähdeportti on 20.<br />

Tätä voidaan ehkäistä avaamalla<br />

yhteys portista 20 ainoastaan silloin,<br />

kun vastaava FTP-yhteys<br />

on päällä tai käyttämällä erillistä<br />

FTP-yhdyskäytävää palomuurissa.<br />

palveluiden sijoitus palomuuriin<br />

ei turvallisuuden kannalta ole<br />

järkevää, koska tällöin joudutaan<br />

palomuuriin itseensä avaamaan<br />

varsin laaja pääsy.<br />

Tehtäessä palomuurin perusmäärityksiä<br />

kannattaa ilman<br />

muuta ostaa tukea maahantuojalta<br />

varsinkin, jos TCP/IP-proto-<br />

Raptorin päävalikko on selkeä,<br />

mutta hallintakäyttöliittymä oli<br />

kokonaisuudessaan hieman<br />

sekava.<br />

kollan syvin olemus ei ole kirkkaana<br />

mielessä. Tällä lisärahankäytöllä<br />

pystytään yleensä varmistamaan<br />

se, että alkumääritykset<br />

tehdään oikein ja tehokkaasti.

Vertailun kaikki palomuurit<br />

asentuivat suhteellisen vaivatta,<br />

mutta palomuurien hallinnan<br />

käyttöliittymät olivat jo hankalampia.<br />

Suodatusmääritysten teko<br />

edellytti kaikissa vertailun ohjelmissa<br />

hyvää TCP/IP-protokollan<br />

tuntemusta.<br />

Kaikkia vertailun palomuureja<br />

hallitaan graafisella käyttöliittymällä.<br />

Osa on hallittavissa vain<br />

palomuurikoneesta ja osa etäkäyttönä,<br />

mutta muutamia palomuuriohjelmia<br />

voidaan sekä paikallis-<br />

että etähallita.<br />

Etähallintamenetelmät vaihtelevat<br />

valmistajakohtaisista protokollista<br />

ja hallintaohjelmista<br />

HTTP- ja HTTPS-pohjaisiin<br />

menetelmiin, jotka toimivat millä<br />

hyvänsä Web-selaimella.<br />

Vertailun aikana palomuurikoneesta,<br />

joka oli varustettu<br />

Windows NT 4.0 Server -käyttöjärjestelmällä,<br />

hajosi kerran järjestelmärekisteri<br />

ja kerran tiedostojärjestelmä.<br />

Molemmissa tapauksissa<br />

käyttöjärjestelmä ja sovellusohjelmat<br />

jouduttiin asentamaan<br />

uudelleen. Lisäksi eräissä tuotteissa<br />

IP-reititys piti kääntää<br />

erikseen päälle eli ohjelmisto ei<br />

osannut tehdä sitä. Ohjelmia<br />

asennettaessa tarvittiin tyypillisesti<br />

useita järjestelmän uudelleenkäynnistyksiä.<br />

Unix-alustalla<br />

toimivissa palomuureissa ei ole<br />

havaittu vastaavanlaisia ongelmia.<br />

Lähes kaikki <strong>tuotteet</strong> edellyttivät<br />

tukipalvelua, ennen kuin<br />

Gauntlet FireWall-1 Raptor Eagle<br />

28 875 mk 30 300 mk 40 300 mk (100 käyttäjää)<br />

Trusted Information Systems Check Point Software Raptor Systems<br />

http://www.tis.com http://www.checkpoint.com http://www.raptor.com<br />

Avantcomp Oy Stonesoft Oy SNI<br />

(09) 525 92 00 (09) 476 711 (09) 507 31<br />

(09) 5259 2099 (09) 4767 1234 (09) 5073 5554<br />

http://www.avantcomp.fi http://www.stone.fi http://www.sni.fi<br />

NT, Unix NT, Unix NT, Unix<br />

Yhdyskäytävä / pakettisuodatin Pakettisuodatin Yhdyskäytävä / pakettisuodatin<br />

� � �<br />

� � �<br />

� � �<br />

� � �<br />

� � �<br />

� � �<br />

� � �<br />

� � �<br />

� � �<br />

� � �<br />

� � �<br />

Gopher, RealAudio, NetShow Gopher, RealAudio, DNS, NTP<br />

� � �<br />

� � �<br />

� � omalla protokollalla � omalla protokollalla<br />

� � �<br />

� = on, � = ei ole<br />

VERKKOSIVUT<br />

Palomuurit<br />

IBM Firewall for AIX:iin määritellyt<br />

yhteydet. Hyökkäykset eivät<br />

läpäisseet IBM:n palomuuria ja<br />

kaikki hyökkäykset näkyivät lokitiedostossa,<br />

joten palomuuri toimi<br />

siltä osin siten kuin sen pitääkin<br />

toimia.<br />

Altavista Firewall 97 -palomuurissa oli TCP-yhteyden määrittelyikkuna,<br />

jossa on näkyvissä SSH-yhteyskäytännön määrittelyt. Puutteena<br />

oli, että koko hyökkäys ei näkynyt lokitiedostoissa.<br />

määritykset saatiin halutunlaisiksi.<br />

Suodatus- ja yhdyskäytävämääritykset<br />

edellyttivät poikkeuksetta<br />

vankkaa TCP/IP-protokollan<br />

tuntemusta.<br />

Unix-käyttöjärjestelmät mielletään<br />

usein NT:tä turvallisemmiksi,<br />

koska sen lähdekoodit<br />

ovat käytettävissä.<br />

NT:stä voi löytyä tietoturvaaukkoja,<br />

koska juuri kukaan<br />

Microsoftin ulkopuolella ei tiedä,<br />

miten mikäkin asia on koodattu.<br />

Kun tämän muistaa sekä<br />

hyväksyy käyttöjärjestelmän lievän<br />

epävakauden ja joidenkin<br />

ominaisuuksien menetykset,<br />

ovat NT-pohjaiset palomuurit<br />

käyttökelpoisia.<br />

Tämä toteutuu erityisesti silloin,<br />

kun palomuurin ylläpitäjällä<br />

on vahva NT-osaaminen,<br />

mutta vähän tai ei lainkaan<br />

Unix-osaamista. Vertailussa mukana<br />

olleista palomuureista ei<br />

yhdestäkään päästy varsinaisesti<br />

hyökkäämään läpi, mutta yhdessä<br />

niistä havattiin selvä turvaaukko.<br />

Lisäksi tarvitaan salausta<br />

Nykytiedon perusteella näyttää<br />

selvältä, että palomuurit eivät<br />

yksinään riitä <strong>Internet</strong>-liikenteen<br />

turvaamiseen pidemmällä tähtäyksellä.<br />

Palomuuri ilmaiseksi?<br />

Palomuurin hankkimista miettivän<br />

ei suinkaan tarvitse nojautua<br />

ainoastaan markkinoilta<br />

löytyviin kaupallisiin tuotteisiin.<br />

Jos perusosaamista on itsellä<br />

riittävästi, on hyvinkin monipuolisia<br />

palomuureja mahdollista<br />

koota ilmaisista komponenteista.<br />

Käytännössä kaikki tässä jutussa<br />

mainitut komponentit levitetään<br />

lähdekoodina, joten<br />

käyttöjärjestelmäalustaa asennettaessa<br />

on muistettava asentaa<br />

myös ohjelmankehitystuki<br />

C-kääntäjineen.<br />

Itse tehdyn palomuurin loppuhintaan<br />

vaikuttaa laitteistokustannusten<br />

lisäksi työn osuus,<br />

joka voi olla huomattava. Jos<br />

sopiva laitteisto on jo olemassa,<br />

lisähankintaa ei tarvita. Työtä lisää<br />

se, että eri komponenttien<br />

yhteensovittaminen on hankalaa<br />

ja vaatii erikoisosaamista.<br />

Mikäli palomuuri on tehty<br />

itse, on huolehdittava tietämyksen<br />

säilymisestä organisaatiossa,<br />

muuten on vaarana, että<br />

avainhenkilön poistuessa kaikki<br />

tuki katoaa.<br />

Näistä rajoituksista huolimatta<br />

kotitekoinen palomuuri<br />

voi olla jollekin organisaatiolle<br />

käyttökelpoinen vaihtoehto.<br />

Tällaisen palomuurin räätälöitävyys<br />

esimerkiksi on aivan omaa<br />

luokkaansa, koska ohjelmien<br />

lähdekoodit ovat käytettävissä.<br />

Myös kaikkien tässä mainittujen<br />

käyttöjärjestelmien lähdekoodit<br />

ovat tarvittaessa saatavilla.<br />

Itse tehdyn palomuurin käyttöjärjestelmän<br />

alustana voi käyttää<br />

Linuxia (http:// www.linux.org/dist/),<br />

Free BSD:tä<br />

(http://www.freebsd.org/) tai<br />

NetBSD:tä (http://www.<br />

netbsd.org/), jotka kaikki toimivat<br />

myös PC-alustalla ja ovat vakaampia<br />

kuin Windows NT.<br />

Sovellusyhdyskäytävän pohjaksi<br />

käy vaikkapa TIS:n Firewall<br />

Toolkit. Paketti on ilmainen,<br />

mutta edellyttää rekisteröitymistä<br />

ja TIS:n lisenssiehtojen<br />

(ftp://ftp.tis.com/pub/firewalls/<br />

toolkit/LICENSE) hyväksymistä.<br />

Vertailtu Gauntlet on tästä<br />

paketista kehitetty versio. Tarvittaessa<br />

pakettisuodattimeksi sopii<br />

vaikkapa IP Filter -paketti<br />

(ftp://ftp.funet.fi/pub/ unix/security/firewalls/ip-filter/).<br />

TIETOKONE<br />

MARRASKUU 1997 133

Toimituksen<br />

valinta<br />

Käytettävyytensä ja selkeytensä perusteella<br />

erottui kaksi tuotetta, jotka<br />

edustavat kahta erilaista perusarkkitehtuuria<br />

eli pakettisuodatinta ja sovellutusyhdyskäytävää.<br />

Molemmat<br />

valitut <strong>tuotteet</strong> asentuivat siististi ja<br />

niiden käyttö oli varsin suoraviivaista<br />

ja selkeää ainakin TCP/IP:n hallitseville.<br />

■ FireWall-1<br />

FireWall-1 on monipuolinen pakettisuodatin,<br />

jonka määritykset ovat<br />

selkeät. Samoin lokinpitomahdollis<strong>uudet</strong><br />

ansaitsevat kiitoksen. Fire-<br />

Wall-1 on myös joustava ja hallintakäyttöliittymä<br />

on hyvin mietitty.<br />

■ Gauntlet<br />

Gauntlet aloitti uransa TIS Firewall<br />

Toolkitinä. Varsinainen tuote on<br />

kuitenkin jo hyvän aikaa sitten eriytetty<br />

vapaasti saatavasta työkalupaketista<br />

ja panostettu erityisesti hallintakäyttöliittymään.<br />

Tuote on siisti.<br />

Pääasiassa nojataan sovellutusyhdyskäytäviin,<br />

mutta pakettisuodatusominais<strong>uudet</strong><br />

tuovat hyvän lisän<br />

ominaisuuksiin.<br />

Niiden lisäksi tarvitaan myös vahvaan salakirjoitukseen<br />

perustuvaa suojausta, jonka<br />

avulla voidaan estää sekä salatarkkailu että<br />

liikenteen muokkaaminen. Samalla luonnollisesti<br />

estyy yhteyksien kaappaus ja salasanojen<br />

keräys.<br />

Palomuureja kuitenkin tarvitaan myös<br />

kryptausta käytettäessä. Todennäköisesti erillisten<br />

palomuurien lisäksi markkinoilla yleistyvät<br />

suoraan työasemaan tai palvelimeen<br />

asennettavat, palomuurien tyyppiset suodatinohjelmat.<br />

Näiden avulla suojataan esimerkiksi<br />

liikkuva työasema tai WWW-palvelin.<br />

Lähitulevaisuudessa markkinoille tulee lisää<br />

ratkaisuja, joissa palomuurien ominaisuuksia<br />

on yhdistetty vahvaan salaukseen.<br />

Palomuuriominaisuuksien avulla rajoitetaan<br />

liikennettä ja määritellään mikä osa liikenteestä<br />

pitää olla kryptografisesti suojattua ja<br />

mikä ei. Salauksen avulla puolestaan suojataan<br />

se osa liikenteestä, jonka suojaus on tarpeen.<br />

Uudet salaus<strong>tuotteet</strong> ovat nykyään tyypillisesti<br />

palomuurien tapaisia erillisiä järjestelmiä,<br />

joiden avulla muodostetaan turvallisia<br />

VPN-yhteyksiä (Virtual Private Network)<br />

yrityksen lähiverkkojen välille <strong>Internet</strong>in välityksellä.<br />

Ensi vuoden aikana vastaavia tuotteita<br />

tulee myös suoraan työasemiin ja palvelimiin.<br />

134 TIETOKONE MARRASKUU 1997<br />

VERKKOSIVUT<br />

Palomuurit<br />

Altavista Firewall<br />

AltaVista toimii sovellusyhdyskäytävänä. Sen<br />

asennus sujui helposti ja perusmääritysten<br />

asettelu onnistui. AltaVistassa toimii myös<br />

oma nimipalvelinsovellus. SSH-yhteyttä ei<br />

saatu toimimaan kumpaankaan suuntaan.<br />

AltaVistaa käytetään omalla käyttöliittymällään.<br />

Toimiva oivallus on käyttää näytön<br />

Borderware<br />

BorderWare toimii sovellusyhdyskäytävänä.<br />

Ohjelman asennus sujui suhteellisen helposti.<br />

BorderWare käyttää käyttöjärjestelmän<br />

alustana riisuttua BSDI-Unixia, joka asennettiin<br />

ensimmäiseksi.<br />

Käyttöjärjestelmän asennuksessa newsseille<br />

varattu levyosio ei suostunut asentumaan,<br />

joten se jouduttiin jättämään pois. Samoin<br />

Suomen aikavyöhyke oli järjestelmälle tuntematon.<br />

Järjestelmässä on kolme verkkokorttia,<br />

mutta ohjelma ei näyttänyt käyttäjälle,<br />

mikä verkkoliittymä oli kulloinkin kyseessä.<br />

Kolmatta verkkokorttia ei tarvittu.<br />

Kun käyttöjärjestelmä ja palomuuriohjelma<br />

oli asennettu, tehtiin tuotteen perusmääritykset<br />

yksinkertaisella tekstipohjaisella<br />

käyttöliittymällä palomuurikoneella. Tämän<br />

taustaväriä (vihreä, keltainen tai<br />

punainen) kertomaan palomuurin<br />

tilasta. Normaalitilassa tausta on<br />

vihreä, mutta kun hälyttävää aktiviteettia<br />

havaitaan, taustaväri vaihtuu<br />

vastaavasti.<br />

Aluksi nimipalvelu jätettiin<br />

määrittelemättä, mikä hidasti palomuurin<br />

toimintaa huomattavasti,<br />

jolloin viiveet yhteyksien muodostamisessa<br />

olivat jopa minuutteja.<br />

Nimipalvelumääritykset on siis<br />

käytännössä tehtävä.<br />

Halutut yhteydet saatiin SSH:ta<br />

lukuunottamatta toimimaan.<br />

Hyökkäys ei tuottanut tulosta.<br />

Vaikka koko hyökkäys ei näkynyt<br />

lokeissa, AltaVista reagoi hyökkäykseen<br />

menemällä Yellow Alert -tilaan.<br />

� Altavista Firewall 97<br />

Hinta: 21 490 mk<br />

Valmistaja: Digital Equipment Corp., http://www.altavista.software.digital.com<br />

Maahantuoja: Digital Equipment Corp. Oy,<br />

puh. (09) 43 441,<br />

faksi (09) 434 4040, http://www.digital.fi<br />

Lyhyesti: Perustuote, käyttää näytön taustaväriä<br />

fiksusti.<br />

jälkeen siirryttiin<br />

käyttämään<br />

HTTPS-pohjaista<br />

käyttöliittymää,<br />

joka vaatii erillisen<br />

työaseman. Ohjelmandokumenttien<br />

mukaan käyttöliittymäksi<br />

kävisi<br />

Web-selain, esimerkiksiNetscape.Todellisuudessakäyttöliittymäksi<br />

kelpasi vain<br />

Netscape 3 tai <strong>Internet</strong><br />

Explorer 4.<br />

Borderwarea<br />

hallitaan 40-bittisellä avaimella salatulla<br />

HTTPS-yhteydellä, jossa hyödynnetään laajasti<br />

Javaa. Käyttöliittymä on siisti. Ohjelmassa<br />

on joukko valmiiksi tehtyjä perusmäärityksiä.<br />

SSH-protokollan lisäys molempiin<br />

suuntiin onnistui pienellä vaivalla dokumenttien<br />

mukaan.<br />

Loki oli jaettu useisiin osiin, mutta mihinkään<br />

ei jäänyt jälkeä tehdystä hyökkäysyrityksestä.<br />

Halutut yhteydet saatiin toimimaan,<br />

eivätkä hyökkäykset tuottaneet tulosta.<br />

� Borderware<br />

Hinta: 23 478 mk (25 käyttäjää)<br />

Valmistaja: Secure Computing, http://www.securecomputing.com<br />

Maahantuoja: Nordic LAN&WAN Communication Oy,<br />

puh. (09) 700 290 30, faksi (09)502 3840,<br />

http://www.lanwan.fi<br />

Lyhyesti: Yhdyskäytävä, jossa perusominais<strong>uudet</strong>.

Firewall-1<br />

FireWall-1 on pakettisuodatin, johon on rakennettu<br />

varsin vakuuttavat ominais<strong>uudet</strong>.<br />

Yhdyskäytäväohjelmia tai proxyjä siinä ei<br />

varsinaisesti ole. FireWall-1:n asennus sujui<br />

VERKKOSIVUT<br />

Palomuurit<br />

siististi huomattuamme, että<br />

lisenssiavaimessa pitää olla<br />

palomuurikoneen oikea IPosoite.<br />

Tuotteen ulkoasu on hiottu,<br />

mutta osa suodatusmäärityksistä<br />

ei näy suoraan määrittelyikkunasta,<br />

vaan ne on<br />

piilotettu alivalikkoihin. Määritykset<br />

kannattaa käydä kokonaan<br />

läpi välttyäkseen yllätyksiltä.<br />

NT-versiossa on IPreititys<br />

käännettävä käsin<br />

päälle, muuten liikenne ei<br />

kulje. Unix-versio osaa tämän<br />

automaattisesti.<br />

Hallintaohjelma osaa käsitellä useita palomuureja<br />

kerrallaan. Sekä paikallis- että etähallinta<br />

on mahdollista ohjelman omalla<br />

protokollalla.<br />

Läpikulkeva liikenne voidaan määritellä<br />

kirjattavaksi lokiin sääntökohtaisesti. Samoin<br />

Gauntlet<br />

Gauntletissa pääosa liikenteestä<br />

hoidetaan yhdyskäytävillä,<br />

mutta tuotteessa on<br />

myös mahdollisuus pakettien<br />

suodattamiseen. Ohjelmassa<br />

tosin aiheellisesti varoitetaan,<br />

että huonosti tehdyillä pakettisuodatuksilla<br />

pilataan turvallisuus.<br />

Tämä koskee kaikkia<br />

vertailun tuotteita.<br />

Asennettaessa törmäsimme<br />

ongelmaan, joka tosin oli<br />

dokumentoitu, mutta josta ei<br />

asennusvaiheessa varoitettu.<br />

Ohjelma nimittäin asentuu<br />

aina kiintolevyn C-osiolle,<br />

jonka pitää olla NTFS, muuten<br />

tuote ei toimi kunnolla tai<br />

ei lainkaan.<br />

Hallintakäyttöliittymä on<br />

selkeä, samoin ohjeet. Jäim-<br />

IBM Firewall<br />

for AIX<br />

Secured Network Gateway<br />

toimii sekä pakettisuodattimena<br />

että sovellusyhdyskäytävänä.Käyttöjärjestelmäalustana<br />

toimii IBM:n Unixkäyttöjärjestelmän<br />

versio<br />

AIX.<br />

Paketti tuli esiasennettuna<br />

eikä käyttöönotossa ollut ongelmia.Hallintakäyttöliittymä<br />

on HTTP-pohjainen. Palomuurikoneessa<br />

tuli esiasennettuna<br />

Netscape, joka<br />

voidaan määritellä hälytyksiä haluttuihin<br />

sääntöihin. Lokien tarkkailuun on oma käyttöliittymänsä.<br />

FireWall-1 osaa suodattaa liikennettä<br />

IP-osoitteiden, porttinumeroiden,<br />

ajan ja muun liikenteen perusteella.<br />

Testattaessa FireWall-1 ei päästänyt lävitse<br />

kiellettyä liikennettä. Kaikki yritykset tallentuivat<br />

lokiin. Sallittu liikenne pääsi lävitse.<br />

Tehdyt määritykset olivat suhteellisen tiukat,<br />

sillä SATAN-ohjelma luuli ajoittain tutkivansa<br />

verkkoa, jota ei ole olemassa.<br />

TOIMITUKSEN VALINTA<br />

� FireWall-1<br />

Hinta: 30 300 mk<br />

Valmistaja: Check Point Software Technologies Ltd.,<br />

http://www.checkpoint.com<br />

Maahantuoja: Stonesoft Oy, puh. (09) 476711, faksi<br />

(09) 4767 1234, http://www.stone.fi, TT Professional Solutions,<br />

puh. (09) 3294 7600, faksi (09) 3294 7695,<br />

http://www.ttpro.fi<br />

Lyhyesti: Selkeä ja monipuolinen pakettisuodatin.<br />

me kuitenkin kaipaamaan tarkempaa selvitystä<br />

DNS-nimipalveluun liittyvistä määrityksistä.<br />

Nimipalvelun määrittely oli käyttöohjeissa<br />

jätetty varsin vähälle huomiolle.<br />

Gauntletin NT-versiossa ei ole etähallintamahdollisuutta.<br />

Ohjelman pakettisuodatin<br />

osaa suodattaa liikennettä IP-osoitteiden ja<br />

porttinumeroiden perusteella, ja sovellutusyhdyskäytäviä<br />

on useimmille palveluille.<br />

Testattaessa Gauntlet ei päästänyt lävitse<br />

kiellettyä liikennettä, mutta kaikki kielletyt<br />

yritykset eivät tallentuneet lokiin. Sallittu liikenne<br />

pääsi lävitse.<br />

TOIMITUKSEN VALINTA<br />

� Gauntlet<br />

Hinta: 28 875 mk<br />

Valmistaja: Trusted Information<br />

Systems, http://www.tis.com<br />

Maahantuoja: Avantcomp Oy, puh. (09) 525 92 00,<br />

faksi (09) 5259 2099, http://www.avantcomp.fi<br />

Lyhyesti: Selkeä ja toimiva yhdyskäytävä, jota on vielä<br />

maustettu pakettisuodattimella.<br />

toimi hyvin. Käyttöliittymässä hyödynnetään<br />

myös Javaa.<br />

Etähallinta on mahdollista HTTP-protokollalla.<br />

Hallintakäyttöliittymä on toimiva,<br />

joskin hieman mutkikas. Halutut yhteydet<br />

saatiin määriteltyä ja toimimaan. Hyökkäys<br />

ei tuottanut tulosta ja näkyi lokissa.<br />

� IBM Firewall for AIX<br />

Hinta: 23 808 mk<br />

Valmistaja: IBM Corporation,<br />

http://www.networking.ibm.com<br />

Maahantuoja: Oy International Business Machines<br />

Ab, puh. (09) 4591, faksi (09) 459 4442,<br />

http://www.ibm.fi<br />

Lyhyesti: Peruspalomuuri, jossa sekä yhdyskäytävän<br />

että pakettisuodattimen ominaisuuksia.<br />

TIETOKONE<br />

MARRASKUU 1997 135

OnGuard<br />

OnGuard toimii pakettisuodattimena. Ohjelma<br />

ja laitteisto saapuivat esiasennettuina,<br />

mutta toiseen tietokoneeseen piti asentaa<br />

hallintakäyttöliittymä, mikä onnistui vaivatta.<br />

Secure Computing Firewall for NT<br />

136 TIETOKONE MARRASKUU 1997<br />

VERKKOSIVUT<br />

Palomuurit<br />

Esiasennettua palomuuriohjelmistoa<br />

oli jossakin vaiheessa uudelleenkonfiguroitu,<br />

joten jouduimme<br />

asentamaan varsinaisen palomuurin<br />

uudelleen. Tämän jälkeen<br />

hallintakäyttöliittymäkin suostui<br />

keskustelemaan palomuurille.<br />

Perusasennus ei sujunut vaivatta.<br />

Palomuurikoneessa oli kaksi verkkokorttia,<br />

mutta mistään ei käynyt<br />

ilmi, mikä olisi toisen verkkokortin<br />

IP-osoite. Sitä ei myöskään kysytty.<br />

Lopulta ilmeni, että molemmat<br />

verkkokortit vastaavat samaan IPosoitteeseen,<br />

mikä edellytti erikoisia<br />

reititysmäärittelyitä ulkoverkossa.<br />

Hallintakäyttöliittymä oli hieman<br />

sekava. Pienetkin määrittelymuutokset<br />

vaativat varsinaisen palomuurikoneen<br />

uudelleenkäynnistyksen. Varsinainen<br />

palomuuri toimii DOSin alaisuudessa.<br />

Ainoastaan etähallinta on mahdollista,<br />

mihin tarvitaan toinen kone varsinaisen palomuurikoneen<br />

lisäksi.<br />

Onquardissa on joukko valmiiksi tehtyjä<br />

Raptor Eagle<br />

Raptor toimii sovellutusyhdyskäytävänä<br />

tai pakettisuodattimena. Asennus<br />

onnistui vaivatta. Asennettaessa<br />

huomattiin, että lisenssiavain on sidottu<br />

juuritiedostojärjestelmän tunnisteeseen,<br />

joka vaihtuu, jos NT<br />

asennetaan uudelleen. Mikäli siis<br />

käyttöjärjestelmä joudutaan asentamaan<br />

uudelleen esimerkiksi tiedostojärjestelmän<br />

hajottua, tarvitaan uusi<br />

lisenssiavain tai vanha tunniste on<br />

palautettava jollakin muulla keinolla.<br />

Hallintakäyttöliittymä oli hieman<br />

sekava. Käyttöliittymästä saatiin<br />

muutaman kerran mystinen virheilmoitus,<br />

joka ei kuitenkaan muuten<br />

haitannut toimintaa.<br />

Firewall for NT on<br />

yhdyskäytäväohjelmisto.<br />

TCP-pohjaiset<br />

protokollat on toteutettu<br />

yhdyskäytävillä.<br />

UDP-pohjaisista protokollista<br />

tuetaan ainoastaan<br />

DNS:ää,<br />

mikä tapahtuu ajamallanimipalvelinohjelmaapalomuurissa.<br />

Asennus sujui<br />

vaivatta, ja halutut<br />

yhteydet saatiin määriteltyä<br />

palomuuriin.<br />

perusmäärityksiä. SSH-protokollan lisäys oli<br />

hankalaa, ja käyttöohje suosittelikin vahvasti,<br />

että uusia protokollia määriteltäessä pitäisi<br />

ottaa yhteys maahantuojaan. Määritykset<br />

saatiin tehtyä halutulla tavalla.<br />

Lokin ulkoasu oli hiukan sekava, mutta<br />

luettava.<br />

Hyökkäys ei tuottanut varsinaisesti tulosta.<br />

IDENT-protokolla (TCP 113) pääsi lävitse<br />

sisäverkkoon, koska se oli palomuurissa<br />

määritelty osaksi sähköpostin kuljetussääntöjä.<br />

Tämä on selvä turvaongelma, koska<br />

IDENTin avulla voi saada selville muun<br />

muassa käyttäjätietoja. IDENTin ei pitäisi olla<br />

osana oletussääntöjä vaan erikseen kytkettävä.<br />

Hyökkäysyritys aiheutti hälytyksen, ja<br />

kaikki yritykset tallentuivat lokiin.<br />

� OnGuard<br />

Hinta: 23 322 mk<br />

Valmistaja: ON Technology Corporation,<br />

http://www.on.com<br />

Maahantuoja: J&M Martela Oy, puh. (09) 4789 6100,<br />

faksi (09) 4789 6123, http://www.j-m.fi<br />

Lyhyesti: Omalaatuinen pakettisuodatin, jossa oleellista<br />

tietoa on piilotettu kauniiden kuvien taakse.<br />

Etähallinta on mahdollista ohjelmiston<br />

omalla protokollalla. Halutut määritykset<br />

saatiin tehtyä SSH:ta lukuunottamatta. Tehty<br />

hyökkäys ei tuottanut tulosta, ja yritykset<br />

kirjautuivat lokiin. Lokissa oli jopa ilmoitus,<br />

että palomuuria vastaan käytetään mahdollisesti<br />

porttiskanneria, kuten olikin asianlaita.<br />

� Raptor Eagle<br />

Hinta: 40 300 mk (100 käyttäjää)<br />

Valmistaja: Raptor Systems, http://www.raptor.com<br />

Maahantuoja: Siemens Nixdorf, puh. (09) 507 31, faksi<br />

(09) 5073 5554, http://www.sni.fi<br />

Lyhyesti: Peruspalomuuri, joka toimii joko pakettisuodattimena<br />

tai yhdyskäytävänä.<br />

Hallinta hoidettiin ohjelmiston oman<br />

käyttöliittymän kautta. Käyttöliittymä on<br />

hieman sekava, ja erityisesti lokia varten varattu<br />

ikkuna on liian pieni. Loki-ikkunan<br />

kasvattaminen ei ollut mahdollista. Tehty<br />

hyökkäys ei läpäissyt palomuuria, mutta lokiin<br />

ei jäänyt kaikkia tietoja hyökkäyksestä.<br />

� Secure Computing Firewall for NT<br />

Hinta: 8 775 mk<br />

Valmistaja: Secure Computing, http://www.securecomputing.com<br />

Maahantuoja: Nordic LAN&WAN Communication Oy,<br />

puh (09) 700 290 30, faksi (09) 502 3840,<br />

http://www.lanwan.fi<br />

Lyhyesti: Halpa perustuote.

Päivittyvä sähköpostipalvelin<br />

Microsoft Exchange 5.0<br />

xchange-palvelin näki tuotan-<br />

Etoversiona päivänvalon huhtikuussa<br />

-96. Vaikka tuotetta oli jo<br />

pitkään valmistettu, ei se julkistettuna<br />

ollut aivan valmis. Se sisälsi<br />

rajoituksia ylläpitoon, tietokantojen<br />

käyttöön, varmuuskopiointiin<br />

ja pinnalle nousevaan <strong>Internet</strong>käyttöön<br />

liittyen.<br />

Ohjelmakoodi oli myös melkoisen<br />

virheellistä, mistä osoituksena<br />

oli tiuhaan tahtiin ilmestyneet<br />

huoltopaketit. Ensimmäinen näistä<br />

tuli imuroitavaksi Microsoftin<br />

palvelimelta jo vapunpäivänä ja<br />

jatkoa seurasi heinäkuussa -96,<br />

marraskuussa -96 ja toistaiseksi<br />

viimeinen, versioon 4.0 tullut Service<br />

Pack ilmestyi tämän vuoden<br />

maaliskuussa. Ainut huoltopaketti,<br />

joka lisäsi suoraan Exchangen<br />

mahdollisuuksia ennen uutta versiota<br />

oli numero kaksi, jonka mukana<br />

tuli mahdollisuus käyttää valinnaisia<br />

yhteyksiä <strong>Internet</strong>-yhdyskäytävän<br />

kanssa.<br />

Samaan aikaan viimeisen huoltopaketin<br />

kanssa julkistettiin seuraavan<br />

sukupolven Exchange, eli<br />

versio 5.0. Siinä Microsoft on panostanut<br />

jo huomattavasti edeltäjäänsä<br />

enemmän nimenomaan <strong>Internet</strong>-ominaisuuksiin.<br />

Näiden lisäksi<br />

uudessa versiossa on muutama<br />

vähäinen muutos hallintaohjelmaan<br />

ja osoitteiden näkymiseen<br />

käyttäjälle.<br />

<strong>Internet</strong>...intranet...<br />

<strong>Internet</strong>...intranet...<br />

Uusi Exchange tuo mukanaan<br />

neljä kappaletta <strong>Internet</strong>-tekniikoiden<br />

hyödyntämiseen tähtäävää<br />

ominaisuutta. Tuetut protokollat<br />

ovat POP3 (Post Office Protocol,<br />

versio 3), HTTP (Hypertext<br />

Transfer Protocol), NNTP<br />

(Network News Trasfer Protocol)<br />

ja LDAP (Lightweight Directory<br />

Access Protocol).<br />

POP3-protokollatuki tuo kokonaan<br />

uuden ulottuvuuden<br />

Exchangen käyttöön. Aikaisemman<br />

pakollisen Exchange-työasemaohjelman<br />

sijasta palvelimelta<br />

voi käydä noutamassa sähköpostit<br />

luettavaksi millä tahansa POP3:sta<br />

tukevalla ohjelmalla mistäpäin<br />

maailmaa tahansa. Tälläisiä ohjelmia<br />

on markkinoilla varsin runsaasti,<br />

sillä lähes mikä tahansa työ-<br />

VERKKOSIVUT<br />

Pikakokeet<br />

asemaan tarkoitettu <strong>Internet</strong>-sähköpostiohjelma<br />

on nimenomaan<br />

POP3-yhteensopiva. Protokollalla<br />

on toki myös omat rajoituksensa,<br />

johtuen lähinnä sen suppeasta<br />

käskyvalikoimasta. Tämä taas aiheuttaa<br />

sen, että kaikkea Exchange-palvelimen<br />

tarjonnasta ei voida<br />

käyttää hyväksi. Mutta tärkein, eli<br />

sähköposti kulkee.<br />

Jos POP3-tuki laajentaa<br />

Exchangen käyttömahdollisuuksia<br />

paljon, niin tuki HTTP-protokollalle<br />

laajentaa niitä vielä enemmän.<br />

HTTP-tuen pohjalla on<br />

Microsoftin IIS-WWW-palvelin<br />

(<strong>Internet</strong> Information Server) ja<br />

siinä käytettävä ASP-tekniikka<br />

(Active Server Pages). Nämä yhdistettynä<br />

Java-kieliset skriptit oikein<br />

tulkitsevaan selaimeen vapauttaa<br />

käyttäjän kokonaan ajan<br />

ja paikan, sekä ohjelmien kahleista.<br />

Tarvitaan ainoastaan yhteys<br />

<strong>Internet</strong>iin ja sopiva selain, jonka<br />

jälkeen kusti polkee taas. Varsinaisen<br />

sähköpostin lisäksi selaimella<br />

pääsee käyttämään myös julkisia<br />

kansioita, eli Exchangen keskustelufoorumeita.<br />

HTTP-tuen käyttö<br />

ei kuitenkaan varsinkin sen alkuvaiheessa<br />

ollut aivan ongelmatonta.<br />

Varsinkin käyttäjän autentisointi<br />

tuntui olevan asia, joka tökki<br />

joka toisessa asennetussa palvelimessa.<br />

Pienellä virittelyllä ja<br />

NT:n Service Pack 3:n mukana<br />

tulleella uudella versiolla ASP-tekniikasta<br />

nämäkin lastentaudit alkavat<br />

olla menneen talven lumia.<br />

Kolmas puhtaasti asiakas/palvelin-tyyppiseen<br />

viestintään tarkoitettu<br />

<strong>Internet</strong>-protokolla, joka toteutettiin<br />

osana Exchangea on<br />

NNTP. Tämän avulla Exchangen<br />

julkisia kansiota pääsee käyttämään<br />

myös millä tahansa Newslukuohjelmalla.<br />

Tämä avaa aivan<br />

uusia näköaloja yrityksen toiminnassa.<br />

Exchangen avulla on helppoa<br />

perustaa vaikkapa omien<br />

tuotteiden ongelmia koskettelevia<br />

keskustelupalstoja ja hoitaa käyttäjätukea<br />

tällä tavoin. NNTP-tuen<br />

avulla Exchangen voi liittää myös<br />

osaksi maailmalaajuista USENET<br />

News -hierarkiaa. Tämä taas mahdollistaa<br />

tiettyjen uutisryhmien<br />

välityksen suoraan julkisina kansioinaExchange-työasemaohjelman<br />

käyttäjille ilman, että näiden<br />

<strong>Internet</strong>-protokollia<br />

pystyy konfiguroimaan<br />

kolmelta<br />

eri tasolta. Nämä<br />

ovat postialue,<br />

palvelin ja postilaatikko.Helpointa<br />

on asettaa oikeat<br />

arvot postialueen<br />

tasolla, jolloin<br />

ne vaikuttavat<br />

myös alempiin<br />

objekteihin.<br />

tarvitsee erikseen opetella jonkin<br />

News-lukuohjelman käyttöä. Neljäs<br />

tuettu protokolla LDAP helpottaa<br />

hakemistotietojen, eli lähinnä<br />

käyttäjien löytymistä<br />

Exchangen sisällä. Palvelin itse<br />

käyttää X.500-hakemistostandardia<br />

muistuttavaa hakemistorakennetta<br />

tallentamaan tietoa organisaation<br />

käyttäjistä ja muista komponenteista.<br />

Ongelmana tälläisessä<br />

on hakemistoagentin, eli DSAkomponentin<br />

(Directory Service<br />

Agent) implementaation vaikeus<br />

ja raskaus. Nimenomaan <strong>Internet</strong>käyttäjiä<br />

varten kehitetty LDAPrajapinta<br />

helpottaa kuitenkin tilannetta<br />

ratkaisevasti. LDAP mahdollistaa<br />

kevyiden hakemistoagenttien<br />

rakentamisen myös suhteellisten<br />

vaatimattomien ohjelmien<br />

sisälle ja edesauttaa näin<br />

käyttäjäinformaation hakemista<br />

eri lähteistä. Järjestelmän ylläpitäjän<br />

on myös mahdollista määrittää,<br />

minkälaisia tietoja satunnaiselle<br />

LDAP-kyselijälle tarjotaan.<br />

Muut muutokset<br />

Myös Exchangen hallintaohjelma<br />

on joutunut rusikoinnin kohteeksi,<br />

tosin huomattavasti vähemmän<br />

kuin mitä palvelimen <strong>Internet</strong>-ominais<strong>uudet</strong>.<br />

Näkyvin muutos<br />

hallintaohjelmassa on erikseen<br />

muokattavissa oleva työkalurivi,<br />

sekä tietokantojen käyttäjien ja<br />

käyttöasteen näkyminen suoraan<br />

Uutisvuon konfiguroimiseksi Exchangessa<br />

on erillinen velho, joka helpottaa tehtävää<br />

ratkaisevasti.<br />

ilman, että jokaisen komponentin<br />

kohdalla täytyy erikseen käydä<br />

ominaisuussivulta löytämässä sopiva<br />

välilehti.<br />

Käyttäjien jakaminen ryhmiin ja<br />

varsinkin siirtäminen ryhmästä<br />

toiseen on tuottanut ongelmia ja<br />

tuottaa edelleen ongelmia Exchangessa.<br />

Jostakin syystä järjestelmän<br />

suunnittelijat eivät ole lisänneet<br />

siihen toimintoa, jolla yksittäisen<br />

postilaatikon saisi siirrettyä esimerkiksi<br />

myynti-kansiosta johtoryhmä-kansioon,<br />

työntekijän<br />

vaihtaessa osastoa. Exchange<br />

5.0:ssa ongelma on kuitenkin kierretty<br />

melko näppärästi. Siinä on<br />

mahdollista tehdä erillisiä osoitenäkymiä,<br />

joissa saa luokitella postilaatikoita<br />

eri ominaisuuksien<br />

mukaan. Voidaan tehdä vaikkapa<br />

osoitenäkymä ”kaupunki”, johon<br />

Exchange automaattisesti luo postilaatikkojen<br />

ominaisuuksien mukaan<br />

kansiot ”Helsinki”, ”Turku”<br />

ja ”Pori” sekä sijoittaa postilaatikot<br />

näihin. Työasemanohjelman<br />

osoitekirjassa on sitten helppo valita<br />

käyttäjää etsiessä oikea kansio.<br />

Exchange 5.0:n mukana tuli<br />

myös odotettu yhdyskäytäväuutuus.<br />

Aiempien suurkonejärjestelmiin<br />

ja globaaleihin sähköpostiverkkoihin<br />

sekä MS Mailiin suunnattujen<br />

yhdyskäytävien rinnalle<br />

saatiin cc:Mail-yhdyskäytävä. Tämän<br />

avulla sähköpostin ja hakemistotietojen<br />

siirto käy sujuvasti.<br />

TIETOKONE<br />

MARRASKUU 1997 139

Entäpä jatko<br />

Artikkelia kirjoitettaessa Microsoft<br />

on juuri julkistanut Exchangen<br />

5.5:n beetaversion. Markkinoille<br />

tuote on luvattu vielä tämän<br />

vuoden puolella.<br />

Exchange 5.5 laajentaa edelleen<br />

Exchangen <strong>Internet</strong>-ominaisuuksia.<br />

POP3-tuen rinnalle tulee tuki<br />

laajempaan operointiin pystyvälle<br />

IMAP4-sähköpostiprotokollalle<br />

(<strong>Internet</strong> Mail Access Protocol,<br />

versio 4). Sen avulla käyttäjillä voi<br />

olla muun muassa useampia sähköpostilaatikoita<br />

avoinna yhdellä<br />

näytöllä, aivan kuten normaalissakinExchange-työasemaohjelmassa.<br />

Myös HTTP-protokollan käyttö<br />

laajenee. Uudessa versiossa sillä<br />

voi käyttää Exchangen kalenteriominaisuuksia<br />

eli Schedulea. Mukana<br />

on myös yhdyskäytävä Lotus<br />

Notes Mail -järjestelmiä varten.<br />

Turvallisuuspuolen tärkeä uudistus<br />

on S/MIME-protokollan<br />

käyttöönotto. Vaikka S/MIME ei<br />

ole saanut standardin asemaa<br />

IETF:n (<strong>Internet</strong> Engineering Task<br />

Force) RFC-sarjassa (Request for<br />

Comments), on siitä jo ehtinyt<br />

muodostua de facto -standardi.<br />

Protokolla mahdollistaa sähköpostin<br />

turvallisen välityksen.<br />

Odotetuin uutuus 5.5:ssa on<br />

kuitenkin Exchangen tietokantojen<br />

kokomaksimin kasvattaminen.<br />

Aikaisemman 16 gigatavua/tietokanta-rajoituksen<br />

sijasta voidaan<br />

luoda niin suuri tietokanta kuin<br />

palvelimen levyille mahtuu. Tämä<br />

mahdollistaa paremmin multimediatiedostojen<br />

tallentamisen palvelimelle<br />

ja vahvistaa näin Microsoftin<br />

filosofiaa, jonka mukaan<br />

Exchangen postilaatikon pitäisi olla<br />

kaiken käyttäjäkohtaisen informaation,<br />

kuten sähköpostin, puhepostisanomien<br />

ja faksien tallennuspaikka.<br />

Se, toteutuuko tämä,<br />

jää kokonaan järjestelmän ylläpitäjän<br />

vastuulle.<br />

AKI ANTTILA<br />

� Microsoft Exchange 5.0<br />

Hinta: 6 390 mk (sis. 5 asiakasohjelmalisenssiä),<br />

16 990 mk (25 lisenssiä), Enterprise<br />

edition 25 500 mk (25 lisenssiä).<br />

Edustaja: Microsoft Oy, puh.<br />

(09) 525 5026, faksi (09) 878 8778,<br />

http://www.microsoft.fi<br />

Valmistaja: Microsoft,<br />

http://www.microsoft.com<br />

Lyhyesti: Microsoftin sähköposti/ryhmätyö-palvelimen<br />

uusin versio. Tärkeimmät<br />

uudistukset liittyvät <strong>Internet</strong>-protokollien<br />

tuen lisäämiseen. Uusi versio vapauttaa<br />

näin käyttäjän paikan ja käytettävän<br />

ohjelman kahleista. Pienemmät<br />

muutokset liittyvät käyttäjähallintaan ja<br />

hallintaohjelmaan. Käytettävyys aikaisempaa<br />

luokkaa, luotettavuus tuotteen<br />

kypsymisen myötä parantunut.<br />

ntranet on tämän vuoden muo-<br />

Ititermi. Se on synnyttänyt aivan<br />

uuden tuotevalikoiman, mutta innostanut<br />

myös vanhoja valmistajia<br />

paketoimaan omia ohjelmiaan<br />

ajan hengen mukaisesti.<br />

Lotus on rakentanut helppokäyttöisen,<br />

liki avaimet käteen -<br />

periaatteella toimivan intranetratkaisun,<br />

joka toimitetaan yhdessä<br />

siistissä paketissa.<br />

Ratkaisun pohjana on Notesryhmätyöohjelma.<br />

<strong>Internet</strong>in<br />

yleistymisen jälkeen Notes-tuotenimeä<br />

on alettu tarkoituksella ajaa<br />

alas ja paketista saa turhaan etsiä<br />

sanaa Notes. Nimen on korvannut<br />

Domino, joka viittaa alkuperäisen<br />

Notes-ohjelman <strong>Internet</strong>-palvelinominaisuuksiin.<br />

Paketin Notesversiona<br />

on 4.51. Syyskuussa ilmestyi<br />

jo ohjelman 4.6-versio,<br />

mutta käytännössä erot ovat minimaaliset.<br />

Intranet Starter Pack sisältää<br />

kolme CD-levyä. Varsinaisen Notes/Domino-levyn<br />

lisäksi mukana<br />

ovat SMTP-yhdyskäytävä sähköpostia<br />

varten sekä kolmas levy, jolla<br />

on <strong>Internet</strong> Explorer- ja Netscape<br />

Navigator -selainten kolmosversiot<br />

eri kielisinä versioina. Lotukselle<br />

tyypillinen monialustatuki<br />

näkyy kaikessa, sillä levy sisältää<br />

Dominon versiot eri käyttöjärjestelmiä<br />

varten. Jopa Navigatorista<br />

on mukana Macintosh- ja Solarisversiot.<br />

Yrityksen omassa verkossa toimiva<br />

Domino-ratkaisu syntyy lupausten<br />

mukaan lähes käsin koskematta.<br />

Asennusohjelma luo hakemistot,<br />

kopioi tiedostot, luo tietokannat<br />

ja perustaa pääkäyttäjän<br />

tunnuksen. Palvelimelta asennus<br />

haukkaa 143 megatavua levytilaa.<br />

Jotta myös tietokannoille jäisi riittävästi<br />

tilaa, paketin kyljessä suositellaan<br />

500 megatavun vapaata levytilaa.<br />

Toisella levyllä toimitettavan<br />

SMTP-yhdyskäytävän asennus <strong>Internet</strong>-postiyhteyksiä<br />

varten vaatiikin<br />

sitten jo teknistä osaamista<br />

ja termien tuntemista.<br />

Intranet Starter Pack sisältää lisenssit<br />

viidelle käyttäjälle. He voivat<br />

käyttää paketin sovelluksia joko<br />

perinteisellä Notes-työpöytäohjelmalla<br />

tai asentaa levyltä paremmin<br />

intranet-henkeen sopivan<br />

WWW-selaimen. Windows<br />

VERKKOSIVUT<br />

Pikakokeet<br />

Intranet yhdessä paketissa<br />

Lotus Intranet Starter Pack<br />

Intranet Starter Packin ohjelmia voi käyttää myös WWW-selaimella<br />

intranet-ideologian mukaisesti, mutta käyttömukavuus ei silloin yllä<br />

Notesin oman työpöytäohjelman tasolle.<br />

NT -palvelimen mukana toimitettava<br />

<strong>Internet</strong> Explorer 2 ei kuitenkaan<br />

riitä Dominon käyttöön, sillä<br />

sovellukset vaativat kehys- ja Javascript-tuen.Yhteensopivuusongelman<br />

vuoksi myöskään uudemman<br />

Netscapen asennus ei onnistu,<br />

mikäli Notes-palvelinohjelma<br />

on samanaikaisesti auki.<br />

Paketti sisältää valmiit Notessovellukset<br />

yleisiä intranetin käyttökohteita<br />

varten: sähköposti, kalenteri,<br />

ilmoitustaulu, dokumenttiarkisto,<br />

sähköiset lomakkeet ja<br />

puhelinluettelo. Parhaiten toimivat<br />

dokumenttiarkisto ja ilmoitustaulu,<br />

joissa Notesin dokumenttipohjainen<br />

tietokanta pääsee kunnolla<br />

oikeuksiinsa.<br />

Sähköposti toimii kohtuullisesti,<br />

vaikka sen käyttöliittymä onkin<br />

hieman kankea ja esimerkiksi<br />

Reply All -komento puuttuu. Kalenterisovellus<br />

on taivutettu Notes-kannaksi<br />

viimeisenä ja ilmeisen<br />

puoliväkisin, mikä myös näkyy<br />

lopputuloksesta.<br />

Vaikka intranetin ajatus onkin<br />

mainio, Notes-sovellukset toimivat<br />

selvästi paremmin Notesin<br />

omalla asiakasohjelmalla käytettynä.<br />

Selainpohjaiseen ratkaisuun<br />

on päädytty joissakin yrityksissä<br />

kustannussyistä.<br />

Kun työasemia on useita satoja,<br />

on edullisempaa asentaa niihin ilmaiset<br />

selainohjelmat kuin maksaa<br />

Lotukselle jokaiseen työase-<br />

maan tulevasta lisenssistä. Starter<br />

Packissä tämä ei ole ongelma, koska<br />

siihen kuuluu viisi käyttölisenssiä,<br />

mutta jos intranetia laajennetaan,<br />

selaimet voivat olla edullisempi<br />

vaihtoehto uusiin työasemiin.<br />

Ilahduttavinta paketissa on se,<br />

että kaikki on suomennettu. Varsinkin<br />

hauskasti kuvitettu Lotus<br />

Notesin perusteet -opas on<br />

huonosta paperilaadusta huolimatta<br />

ilo silmälle. Myös ohjelma<br />

on suomennettu ja sisältää suomenkielisen<br />

oikoluvun. Valmissovellusten<br />

räätälöinti oman yrityksen<br />

tarpeisiin vaatii kuitenkin syvällisempää<br />

perehtymistä Notesin<br />

saloihin, jolloin on pakko turvautua<br />

ohjelman laajaan sähköiseen<br />

opastustietokantaan.<br />

PETTERI JÄRVINEN<br />

� Lotus Intranet Starter Pack<br />

Hinta: 14 800 mk, (12 900 mk UK), lisälisenssit:<br />

Notes Desktop; 2 800 mk, pelkkä<br />

Mail Client; 720 mk,<br />

selaimen kanssa käytettävä Mail Access;<br />

2 790 mk / 10 kpl.<br />

Lisätietoja: Lotus Development Finland<br />

Oy, puh. (09) 477 4780, faksi (09) 459<br />

3033, http://www.lotus.fi<br />

Valmistaja: Lotus Development,<br />

http://www.lotus.com<br />

Lyhyesti: Opaskirjoja myöten suomennettu<br />

intranet-kokonaisratkaisu, joka rakentuu<br />

Lotus Notes 4.51 -ryhmätyöohjelman<br />

varaan. Sisältää sähköpostin, kalenterin,<br />

dokumenttiarkiston sekä ilmoitustaulut<br />

valmiina Notes-kantoina, joita voi<br />

muokata omiin tarpeisiin sopivaksi.<br />

TIETOKONE<br />

MARRASKUU 141

YRJÖ BENSON<br />

T yöasema-arkkitehtuurin<br />

kolme peruskomponenttia<br />

ovat hallinta, tallennus<br />

ja prosessointi.<br />

Työaseman hallinta voidaan hoitaa paikallisesti<br />

tai etähallintana verkon yli. PC<br />

suunniteltiin alunperin 1980-luvun alkupuolella<br />

paikallisesti hallituksi, yksittäiskäyttäjän<br />

yksittäiskoneeksi. 1980-luvun<br />

loppupuolella PC:t kytkettiin yrityksissä lähiverkkoon<br />

sähköpostia, työryhmäkalenteria<br />

ja yhteishakemistoja varten.<br />

1990-luvun alkupuolella markkinoille<br />

tuli etähallintaohjelmia, joilla PC:tä voidaan<br />

hallita verkon yli. Tämä tarkoittaa, että järjestelmän<br />

ylläpitäjä voi omalta työasemaltaan<br />

operoida käyttäjän työasemaa samalla<br />

tavalla kuin jos hän olisi käyttäjän työasemalla.<br />

Tällä menettelyllä saavutetaan huomattavia<br />

etuja. Monet ongelma- ja pulmatilanteet<br />

selviävät ilman, että kenenkään tarvitsee<br />

mennä käyttäjän luokse. Myös muutokset<br />

ja asennukset voidaan hoitaa etähallinnan<br />

keinoin.<br />

Rajan ei tarvitse olla ehdoton, eli että<br />

kaikki hoidetaan paikallisesti tai vastaavasti<br />

kaikki etäältä. Voi olla myös välimuotoja,<br />

osa hoidetaan paikallisesti ja osa verkon<br />

kautta. Windows NT 4 tukee tätä mallia tehokkaasti.<br />

Siinä voidaan määritellä mitä ylläpitotoimenpiteitä<br />

tehdään paikallisesti ja<br />

mitä etäältä. Etähallinnan ääripäässä järjestelmämuutoksia<br />

ei voi tehdä paikallisesti ollenkaan.<br />

Tällä voidaan estää käyttäjää sotkemasta<br />

konettaan vahingossa tai tahallaan.<br />

Etähallinta on hankalaa kannettavilla<br />

työasemilla. Monissa yrityksissä kiinteästi<br />

lähiverkkoon kytketyt työasemat etähallitaan,<br />

mutta kannettavat paikallishallitaan.<br />

Tämä johtaa siihen, että hallintapolitiikka<br />

täytyy suunnitella erikseen kiinteille koneille<br />

ja erikseen kannettaville.<br />

Ohjelmat verkosta tai<br />

työasemalta<br />

Työasema-arkkitehtuurin toinen ulottuvuus<br />

on tallennus. Sillä viitataan sovellusohjelmien<br />

ja omien tiedostojen tallennuspaikkaan.<br />

Ääritapauksissa kaikki tiedot ovat<br />

joko työasemassa tai palvelimella. Työasema-ääripää<br />

on perinteinen vaihtoehto, se<br />

mihin PC on alunperin suunniteltu. Palvelinvaihtoehto<br />

tarkoittaa, että sovellusohjelmat<br />

ovat palvelimella, josta ne ladataan verkon<br />

yli työasemaan ennen ajamista ja että<br />

käyttäjän kotihakemisto omia tiedostoja<br />

varten on palvelimella, ei työasemassa. Ää-<br />

142 TIETOKONE MARRASKUU 1997<br />

VERKKOSIVUT<br />

PC on tulevaisuuden ratkaisu<br />

rimmilleen viritetyssä palvelinvaihtoehdossa<br />

työasemassa ei ole muuta kuin käyttöjärjestelmä.<br />

Suurin saavutettavissa oleva etu sillä, että<br />

ohjelmat ovat palvelimella, on parantunut<br />

hallittavuus. Koska ohjelmat haetaan aina<br />

ennen ajoa palvelimelta, voidaan olla varmoja,<br />

että kaikilla on aina sama versio käytössä.<br />

Kun versio muuttuu, saadaan uusi<br />

versio kaikkien käyttöön päivittämällä vain<br />

palvelimella oleva versio. Työasemia ei tarvitse<br />

edes etähallita tätä muutosta varten.<br />

Haittana on lähiverkon kuormituksen kasvu.<br />

10 miljoonaa bittiä sekunnissa on miniminopeus<br />

tavallisille toimisto-ohjelmille.<br />

Monissa yrityksissä on jo vuosia haettu<br />

palvelimelta Wordin, Excelin ja muiden ohjelmien<br />

exe-tiedostot aina ennen käyttöä.<br />

Kokemukset ovat olleet myönteisiä. Jos<br />

yritys toimii usealla paikkakunnalla, pitää<br />

joka paikkakunnalla olla oma ohjelma- ja<br />

kotihakemistopalvelin, koska ohjelmien<br />

siirtäminen yhtymäverkoissa on liian hidasta<br />

ja kallista.<br />

Paikallisen ja etätallennuksen välillä on<br />

monia välivaihtoehtoja. Kiinteän työaseman<br />

kotihakemisto voi olla jaettu siten, että<br />

osa on työasemalla, osa palvelimella. Eniten<br />

käytetyt ohjelmat voivat olla työasemalla,<br />

mutta harvemmin tarvittavat palvelimella.<br />

Tällä tavalla saadaan prosessikuvien<br />

laatimisohjelma tai jokin muu harvoin tarvittava<br />

ohjelma kaikkien käytettäväksi ilman,<br />

että sitä tarvitsee asentaa joka työasemaan.<br />

Kannettavat mikrot ovat tallennuksessa<br />

äärivaihtoehtojen välissä. Kun mikro on telakoitu<br />

tai yhdistetty modeemilla lähiverkkoon,<br />

on siinä käytettävissä kaikki palvelut<br />

ja tiedot, mutta irrallisena koneena vain<br />

paikalliset peruspalvelut.<br />

Prosessointi palvelimella tai<br />

työasemassa<br />

Kolmas ulottuvuus on prosessointi. Myös<br />

prosessointi voidaan toteuttaa paikallisesti<br />

tai palvelimella. Paikallisessa prosessoinnissa<br />

ohjelma ajetaan työasemassa, etäprosessoinnissa<br />

ohjelma ajetaan palvelimella. Palvelinkäytön<br />

tuotteita ovat esimerkiksi Citrix<br />

ja Microsoftin tuleva Hydra.<br />

Etäkäytöllä voidaan pidentää olemassaolevan<br />

vanhan laitekannan käyttöikää, jos<br />

halutaan esimerkiksi ajaa nykyaikaisia 32bittisiä<br />

sovelluksia vanhoilla koneilla. Citrixin<br />

filosofiassa jopa työaseman Windows<br />

NT on palvelimella. Tämän filosofian mu-<br />

kaisesti on rakennettu myös Windowspäätteitä,<br />

jotka eivät kykene paikalliseen<br />

prosessointiin lainkaan, vaan ajavat kaikki<br />

sovellukset käyttöjärjestelmää myöten verkon<br />

yli palvelimella.<br />

Etäkäyttöä voidaan myös käyttää erittäin<br />

suurten sovellusten ajamiseen, jotka eivät<br />

mahtuisi keskikokoiseen uuteenkaan<br />

PC:hen. Samoin harvoin tarvittavat sovellukset,<br />

mutta joita silti kuka tahansa voi joskus<br />

tarvita, voivat sijaita etäprosessointipalvelimella.<br />

Tavallinen lähiverkkoon tai modeemiyhteyteen<br />

kytketty PC voi ajaa osan<br />

sovelluksista omalla prosessorillaan, osan<br />

palvelimella etäprosessointina.<br />

NC-tyyppisesti hallittu PC<br />

Yhdistelemällä näitä kolmea ulottuvuutta<br />

sekä erilaisia laitevaihtoehtoja saadaan mielenkiintoisia<br />

tuloksia. Esimerkiksi PC, joka<br />

on etähallittu ja etätallennettu, mutta paikallisesti<br />

prosessoiva, on järjestelmähallinnan<br />

näkökulmasta sama kuin NC. Voikin<br />

olla, että tällä tavalla ylläpidetystä PC:stä tulee<br />

yritysten pääasiallinen työasemaratkaisu,<br />

eikä suinkaan NC:stä.<br />

NC-tyyppisesti hallittu PC on yhtä halpa<br />

hallita kuin NC. Elinikäisissä kokonaiskustannuksissa<br />

hintaeroksi jää vain koneiden<br />

hankintahintojen erotus, joka ei ole kuin<br />

noin 6 000 markkaa. Kokonaiskustannuksissa<br />

se ei ole paljoa. Saattaa olla useissa tapauksissa<br />

perusteltua maksaa tuo ylimääräinen<br />

6 000 markkaa, siitä että saa PC:n, eli<br />

koneen, joka voi tarvittaessa toimia myös<br />

paikallisesti.<br />

Työasema-arkkitehtuureissa on tärkeää<br />

erottaa toisistaan laitetaso ja käyttötapataso.<br />

Laite voi olla PC, Net-PC tai NC, mutta<br />

näitä kaikkia voidaan tarvittaessa etähallita,<br />

etätallentaa ja etäprosessoidakin. Eniten<br />

valinnanvapautta ja kombinointivaihtoehtoja<br />

tarjoaa PC, joka voidaan keskeisiltä<br />

osiltaan konfiguroida yhtä helposti hallittavaksi<br />

kuin NC. Voikin olla, että NC-tyyppisesti<br />

hallittu perinteinen PC on tulevaisuuden<br />

työasemaratkaisu yrityksissä. NC-konsepti<br />

ei ehkä tule elämään omana laitetyyppinään,<br />

vaan ainoastaan PC:n käyttötapana.<br />

Yrjö Benson on Tietokone-lehden vakituinen<br />

avustaja ja tietoverkkojen soveltamisen<br />

asiantuntija. Hän toimii Electronic Data<br />

Systemsin Account Managerina.

Käyttäjän portti<br />

[ohjelmointi][Windows][DOS][Tietokone Plus+]<br />

Tarkista koodisi<br />

Y2K – kuinka varautua<br />

2000 -ongelman<br />

Vuosi 2000 ei ole pelkästään<br />

vanhojen suurtietokoneiden<br />

ongelma. Vuosituhannen<br />

vaihde voi tuottaa<br />

ongelmia aivan uusissakin<br />

ohjelmissa. Ainoa kunnon<br />

tapa varmistaa, että ongelmia<br />

ei esiinny, on tarkistaa<br />

ohjelman koodi. Ja oikea aika<br />

ryhtyä työhön on juuri<br />

nyt.<br />

kattavin määrittely<br />

on<br />

”väärän vuosisadan olettamisen<br />

aiheuttamat ongelmat”.<br />

Teknisesti ongelma on yksinkertainen,<br />

mutta hyvin laajalle levinnyt<br />

ja odottamattomista paikoista<br />

löytyvä. Englanninkielinen nimitys<br />

”Y2K bug” on hieman harhaanjohtava,<br />

sillä usein kyseessä ei<br />

ole tahaton bugi, vaan suunnitteluvirhe.<br />

Näitä suunnitteluvirheitä on<br />

kaikkialla. Uusista ohjelmistoista<br />

mainittakoon käyttöjärjestelmät<br />

kuten Windows 3.1, NetWare, ja<br />

lähes kaikki UNIX:it, sovellukset<br />

kuten Excel 5 ja NNTP, jopa GPSvastaanottimien<br />

ja lähes jokaisen<br />

PC:n CMOS/BIOS-mikropiirit.<br />

Nämä ongelmat ovat melko helposti<br />

korjattavissa. Paras ratkaisu<br />

on uuden version asentaminen<br />

Todelliset pulmat piilevät kotitekoisissa<br />

ohjelmissa, joita ei voi<br />

korvata kaupan hyllyltä löytyvällä<br />

paketilla.<br />

Ongelmien lajit<br />

Yksinkertaisin, mutta yleisin ongelma<br />

on mikä tahansa \laskutoimitus<br />

tai vertailu\ kahden kaksinumeroisen<br />

vuosiluvun välillä.<br />

Perinteinen esimerkki on iän laskeminen.<br />

Nyt on vuosi 1997 ja esimerkkihenkilömme<br />

syntyi vuonna<br />

1965, vähennyslaskun mukaan<br />

(97 - 65) hän on nyt 34-vuotias.<br />

Mutta jos samaa logiikkaa kokeillaan<br />

vuonna 2000, tietokone<br />

laskee iloisesti 00 - 65, jolloin vastaukseksi<br />

tulee loogisesti oikea,<br />

mutta käytännössä enintään surkuhupaisa<br />

”-65”. Pelkät laskutoi-<br />

<strong>Internet</strong>issä on runsaasti tietoa Y2K-ongelmasta. Osoitteessa http://www.year2000.co.uk on päivälaskurin<br />

lisäksi paljon asiaa päivä päivältä ajankohtaisemmasta ongelmasta.<br />

mitukset eivät tosin ole läheskään<br />

ainoa esimerkki tästä lajista: täytyy<br />

muistaa myös lajittelu, tietojen<br />

poisto, tarkistukset, timestampit,<br />

avaimet tietokannassa, kaksoiskappaleet,<br />

kulunut tai jäljellä oleva<br />

aika, loopit ja niin edelleen.<br />

Erityisen hankala ongelman laji<br />

on \vakioiden\ käyttö, ei vain kaksi-<br />

vaan myös nelinumeroisten lukujen<br />

kanssa. Yksinkertaisimmillaan<br />

vuosisadaksi kirjataan aina<br />

”19” ja perään vain liitetään vuosi,<br />

jolloin<br />

vuonna 2000 saadaan ”1900”<br />

tai kenties jopa ”19100”. Tai kenties<br />

omasta mielestään nerokas<br />

ohjelmoija tulostaa vuosilukunsa<br />

C-koodinpätkällä<br />

*s++ = ’0’ + tm->tm_year /<br />

10;<br />

*s++ = ’0’ + tm->tm_year %<br />

10;<br />

josta tulee ”19:0” vuonna 2000.<br />

Epäuskottavaako? Windows<br />

3.1:n File Manager tekee täsmälleen<br />

näin.<br />

Aivan oma lukunsa ovat erityismerkitykset<br />

tietyille päiväyksille:<br />

monien järjestelmien mielestä<br />

”01/01/01” on uusi tietue,<br />

”09/09/99” on poistettu tietue, ja<br />

”31/12/99” on ikuisesti arkistoitu<br />

tietue.<br />

Yksi yleinen murheenkryyni<br />

ovat karkausvuodet. On syytä<br />

muistaa, että vuosi 2000 on karkausvuosi.<br />

Oikeaoppinen pseudokoodi-algoritmi<br />

karkausvuosien laskemiseksi<br />

on seuraavanlainen:<br />

if (year % 400 == 0 || (year<br />

% 4 == 0 && year % 100 != 0))<br />

then<br />

leap_year();<br />

else<br />

not_leap_year();<br />

Muita sääntöjä ei ole. Oikeaoppinen<br />

vuoden keskimääräinen pituus<br />

(seitsemän luvun tarkkuudella)<br />

on siis 365,2425 päivää.<br />

Nyt kun ongelmien lajit ovat<br />

tiedossa, tuleekin tehtävän hankalampi<br />

osa, sillä ongelmat pitää<br />

myös löytää. Automaattisista hakuohjelmista<br />

on apua, mutta mikään<br />

työkalu ei takaa löytävänsä<br />

kaikkia ongelmia. Ohjelmat voivat<br />

käyttää päiväyksiä ilman systeemikutsuja<br />

tai kirjastoja yksinkertaisesti<br />

lukemalla ne levyltä tai verkosta.<br />

Kaksinumeroisia vuosia piilotetaan<br />

usein niinkin salakavaliin<br />

paikkoihin kuin tiedostojen nimiin<br />

(esimerkiksi 020397.DAT).<br />

Eikä pelkän lähdekoodin tarkistus<br />

riitä. PC:llä täytyy tutkia muun<br />

muassa DLL- ja INI-tiedostot sekä<br />

Windowsin registry, tietokannoissa<br />

täytyy tarkistaa muun muassa<br />

DBF, NDX, NTX, MDX, IDX ja<br />

monta muuta tiedostolajia, joissa<br />

saattaa piillä päiväyksiä tai päiväyslogiikkaa.<br />

Oletetaan, että olet saanut oman<br />

ohjelmasi Y2K-yhteensopivaksi.<br />

Hyvä niin, mutta se ei riitä.<br />

TIETOKONE<br />

MARRASKUU 1997 145

Käyttäjän portti [ohjelmointi]<br />

Jos ohjelmasi lukee tietoja ulkopuolelta<br />

täytyy varmistaa, että ohjelman<br />

syötteet ovat oikeaoppisia<br />

tai ainakin, että ohjelmasi pystyy<br />

suoriutumaan väärämuotoisista<br />

tiedoista. Harva ohjelma on sellaisenaan<br />

valmis käsittelemään vaikkapa<br />

negatiivista ikää. Koneen<br />

kaatavan luvun aikaansaaminen<br />

ei vaadi montakaan laskutoimitusta.<br />

Levyltä, verkosta tai jopa<br />

näppäimistöltä tuleva syöte voi<br />

olla korruptoitunutta. Miten ohjelma<br />

käsittelee kaksinumeroisena<br />

käsin syötettyä vuosilukua?<br />

Ohjelmointikielet<br />

Yhdessäkään ohjelmointikielessä<br />

ei itsessään ole vuosi 2000 -ongelmia.<br />

Ongelmat johtuvat tilan rajoituksista<br />

ja sekä ohjelmoijan että<br />

kielen kirjastojen suunnittelijoiden<br />

huolimattomuudesta tai ajattelemattomuudesta.<br />

C ja C++ ovat suosituimmat<br />

ohjelmointikielet. Systeemikirjastojen<br />

osalta ne ovat melko hyvässä<br />

kunnossa, lukuunottamatta yhtä<br />

merkittävää poikkeusta. Tässä<br />

käytännön esimerkki:<br />

time_t t;<br />

char date[7];<br />

time(&t);<br />

struct tm *lt = localtime(&t);<br />

sprintf(date,<br />

”%02d%02d%02d”, lt->mday, lt-<br />

>mon, lt->year);<br />

Löysitkö virheen? Jos kokeilet<br />

koodia nyt, se toimii vallan mainiosti,<br />

mutta tm->tm_year palauttaa<br />

vuosi - 1900, ei vuosi %<br />

100. 5. maaliskuuta 1997 rutiini<br />

tulostaa oikein ”050397”. 5. maaliskuuta<br />

2000 tulos on ”0503100”,<br />

ellei ohjelma sitten kaadu samantien,<br />

kun yritetään tulostaa seitsemää<br />

merkkiä vaikka tilaa on varattu<br />

vain kuudelle merkille. Helpoin<br />

tapa korjata ongelma on lisätä ”%<br />

100” lt->yearin perään, jolloin ylimääräiset<br />

vuodet leikataan pois.<br />

Paras tapa on kuitenkin korvata<br />

koko viimeinen rivi seuraavalla:<br />

strftime(date,6,”%d%m%y”,lt);<br />

%y palauttaa aina vuosi % 100,<br />

joten ikäviä yllätyksiä ei tule.<br />

Muilta osin C-kirjastot ovat<br />

kunnossa, ainakin vuoteen 2036<br />

asti. Tällöin UNIX:n time_t (etumerkillinen<br />

32-bittinen luku)<br />

pyörähtää ympäri ja palauttaa<br />

kaikki päiväykset vuoteen 1970.<br />

Toivon mukaan UNIX-järjestelmät<br />

siirtyvät ennen sitä 64-bittisiin<br />

lukuihin.<br />

C++:n seuraaja Java on valitettavasti<br />

perinyt henkiseltä esi-isältään<br />

osan sen ongelmista. Kaikki<br />

java.util.Date-metodit käyttävät<br />

struct tm:n kaltaista ”vuosi-1900”-<br />

146 TIETOKONE MARRASKUU 1997<br />

määrittelyä vuodelle, johon voi<br />

kompastua ellei ole varovainen:<br />

Date(97,01,01); // 1.1.1997<br />

Date(100,01,01); //<br />

1.1.2000<br />

Date(00,01,01); // 1.1.1900<br />

Date(2001,01,01);//<br />

1.1.3900<br />

Netscapen JavaScript yrittää<br />

korjata tämän, mutta lopputulos<br />

on sekava. Date-objektin getYear/setYear()-metodit<br />

näyttävät<br />

suorilta Java-kopioilta ja niin ne<br />

ovatkin, kunhan vuosi on alle<br />

2000. Mutta vuosituhannen vaihtuessa<br />

funktiotkin vaihtuvat: setYear(100)<br />

ei enää ole laillinen,<br />

vaan vuodesta 2000 vuosi on annettava<br />

kokonaisena, eli setYear(2000).<br />

setYear() yrittää itse<br />

päätellä, kumpi muoto on sopivampi,<br />

mutta Date.UTC palauttaa<br />

päiväykset aina Java-muodossa ilman<br />

1900:aa.<br />

Toinen suosittu kieli näinä päivinä<br />

on Visual Basic.Visual Basic<br />

kyllä tukee nelinumeroisia vuosia<br />

muun muassa Date- ja Variant<br />

V_DATE -muuttujillaan, mutta<br />

valitettavasti useimmat ohjelmoijat<br />

ovat vältelleet näitä ja käyttäneet<br />

sen sijaan String-muuttujia.<br />

Vaikka päiväyksiä käsitellään sisäisesti<br />

liukulukuina, lähes kaikki<br />

päiväykset luetaan sisään Stringeinä.<br />

Jossain vaiheessa ne täytyy<br />

muuntaa ja muunnos riippuu<br />

käytetystä Visual Basicin versiosta.<br />

VB 3 ja aikaisemmat versiot olettivat<br />

vuosisadan olevan aina 1900,<br />

VB 4 olettaa vuosisadan olevan sama<br />

kuin systeemikellon vuosisata<br />

ja VB 5 käyttää kiinteää ikkunointia,<br />

jossa 00-29 ovat 2000-luvulla<br />

ja 30-99 1900-luvulla.<br />

Oman lukunsa muodostavat<br />

tietokannat, joka ovat hyvin keskeisessä<br />

asemassa yrityksen tietojenkäsittelyssä.<br />

Kaikki nykyaikaiset<br />

tietokannat kyllä \osaavat\ haluttaessa<br />

käyttää nelinumeroisia vuosia,<br />

mutta tärkeämpi kysymys onkin,<br />

käytetäänkö niitä. Monissa<br />

järjestelmissä joutuukin käsin<br />

asettamaan joko käyttöjärjestelmän<br />

oletusarvoksi nelinumeroiset<br />

vuodet tai ainakin asettamaan oletusarvoisen<br />

vuosisadan ikkunoinnin<br />

käsin. Jos tieto on kaksinumeroista<br />

ja tietokanta muuntaa sen<br />

nelinumeroiseksi lennossa, tiedonsiirto<br />

ohjelmasta toiseen on<br />

erityisen riskikästä, sillä kannat<br />

saattavat tehdä eri oletuksia. Kaksinumeroisten<br />

päiväysten käyttö<br />

kannan avaimissa saattaa myös<br />

aiheuttaa odottamattomia ongelmia<br />

vuosisadan vaihtuessa, sillä<br />

kantaan voi ilmestyä kaksoiskappaleita.<br />

Nykyään tietokannoilla on omat<br />

ohjelmointikielensä, joiden koodi<br />

täytyy tarkistaa siinä missä muidenkin<br />

ohjelmien. Esimerkiksi<br />

useimmissa SQL-versioissa kaksinumeroinen<br />

vuosi sijoitetaan aina<br />

1900-luvulle. Tietokantojen kanssa<br />

kannattaa myös erityisesti varoa<br />

character-kenttiin sijoitettuja päiväyksiä,<br />

joita operoidaan näennäisen<br />

yhteensopivuuden takia omilla<br />

rutiineilla huomioimatta vuotta<br />

2000.<br />

On muistettava, että edellä on<br />

esitetty vain pieni poikkileikkaus<br />

kaikkein yleisimmistä vuosi 2000 -<br />

ongelmista. Mitä visaisempi ongelma,<br />

sitä hankalampi se on löytää.<br />

Kaikki päiväyksiä käsittelevät<br />

koodit on tarkistettava.<br />

Ratkaisut<br />

Laajan vuosi 2000 -ongelman löydyttyä<br />

sen voi ratkaista usealla eri<br />

tavalla. Ratkaisuvaihtoehdoilla on<br />

etunsa ja haittansa, joten ratkaisu<br />

täytyy aina sovittaa ongelmaan.<br />

Elegantein ratkaisu on \kenttien<br />

lavennus\ (date expansion), jossa<br />

kaikista kaksinumeroisista vuosista<br />

tehdään nelinumeroisia. Tällöin<br />

ohjelman logiikkaan ei yleensä<br />

tarvitse koskea ja ratkaisu toimii<br />

vuoteen 9999 asti. Valitettavasti<br />

tämä on myös melko työläs ratkaisu,<br />

sillä kaikki tieto on muunnettava<br />

ja ohjelmatkin pitää saada<br />

systeemaattisesti käsittelemään<br />

nelinumeroista tietoa kaikissa I/Ooperaatioissa.<br />

Ohjelman tilan ja<br />

muistin kulutus lisääntyy myös<br />

jonkin verran.<br />

Toinen yleinen ratkaisu on \ikkunointi\<br />

(windowing/pivoting),<br />

jossa vuosisata määritellään joko<br />

kiinteän tai liukuvan pisteen avulla.<br />

Jos vaihtopisteeksi asetetaan<br />

vaikkapa 50, vuodet 00-49 ovat<br />

2000-luvulla ja vuodet 50-99<br />

1900-luvulla. Tämä ratkaisu ei<br />

vaadi muutoksia tietoon tai sen<br />

määrittelyyn eikä vie enempää tilaa,<br />

mutta uutta logiikkaa on lisättävä<br />

lähes kaikkialle ja muutoksen<br />

jälkeen kantaan mahtuu enintään<br />

100 vuotta tietoa.<br />

Harvinaisempi ratkaisu on \tiedon<br />

pakkaus\ (date compression), jossa<br />

kolme tai neljä numeroa mahdutetaan<br />

kahteen tavuun. Ratkaisun<br />

ainoa etu on, että tilan kulutus<br />

ei lisäänny vaikka kantaan mahtuu<br />

1000-10000 vuoden tiedot Haittoja<br />

on sitäkin runsaammin. Pakkaus-purkuoperaatioita<br />

täytyy lisätä<br />

lähes jokaiseen päiväyksiä käsittelevään<br />

ohjelman osaan, mikä<br />

hidastaa ohjelman suorituskykyä<br />

tuntuvasti. Ratkaisu on myös teknisesti<br />

vaativa ja pienikin lipsahdus<br />

voi aiheuttaa pahoja virheitä<br />

tietokantaan.<br />

Eniten uutisoitu ratkaisu on \kapselointi\<br />

(encapsulation), jossa joko<br />

tieto tai itse ohjelma siirretään<br />

menneisyyteen ja takaisin. Yleisin<br />

siirto on 28 vuotta taaksepäin,<br />

koska 1972 oli karkausvuosi ja viikonpäivien<br />

sijainti oli sama kuin<br />

vuonna 2000. Kapseloinnilla vuosi<br />

2000 vältetään varmistamalla,<br />

ettei se koskaan tule: vuodesta<br />

1997 tuleekin 69 eikä 97, jolloin<br />

vuosi 2000 on 72 eikä 00. Jos ohjelma<br />

kapseloidaan, eli rakennetaan<br />

sillat, joilla tietoa siirretään<br />

taaksepäin ennen syöttöä ohjelmalle,<br />

muutoksen voi toteuttaa jopa<br />

ilman ohjelman lähdekoodia.<br />

Ratkaisuna tämä on melko nopea<br />

toteuttaa, mutta se vastaa käytännössä<br />

padon reiän tukkimista sormella.<br />

Kapselointi on tehtävä hyvin<br />

huolellisesti, sillä jos aikapoimuun<br />

jäänyt tieto pääsee livahtamaan<br />

ulos, tietokannoista tulee<br />

uuden ja vanhan sekoitus, jota on<br />

lähes mahdoton korjata. Parhaimmassakin<br />

tapauksessa ratkaisu on<br />

vain väliaikainen; tällä keinolla aikaa<br />

voi ostaa lisää 28 vuotta, mutta<br />

siihen mennessä ongelmalle on<br />

löydettävä toinen, kestävämpi ratkaisu.<br />

Toinen elegantti ratkaisu on \korvaaminen\<br />

(replacement), jossa<br />

vanhan ohjelman tilalle rakennetaan<br />

aivan uusi, 2000-yhteensopiva<br />

versio. Tämä vaihtoehto on sinänsä<br />

houkutteleva, sillä samalla<br />

olisi mahdollista uusia ohjelman<br />

kaikki muutkin piirteet täysin. Tätä<br />

ei kuitenkaan voi suositella.<br />

Uuden ohjelman rakentaminen<br />

on hyvin kallista ja hidasta. Tässä<br />

vaiheessa eli syksyllä 1997 korvikeprojektin<br />

aloittaminen vähänkin<br />

isommalle kriittiselle järjestelmälle<br />

olisi hyvin riskialtista, sillä jos<br />

uutta ohjelmaa ei saada ajoissa<br />

valmiiksi, yrityksen toiminta pysähtyy.<br />

Vuoden 2000 paikkeilla häämöttää<br />

toinenkin iso ATK-projekti, eli<br />

siirtyminen yhteiseen eurovaluuttaan<br />

vuoteen 2002 mennessä. Joissain<br />

piireissä on kehotettu tekemään<br />

Y2K- ja Euro-muunnokset<br />

yhtäaikaa, mutta se ei ole suotavaa.<br />

Kahden mittavan projektin<br />

samanaikainen suoritus monimutkaistaa<br />

järjestelyjä merkittävästi.<br />

Eurolla ja Y2K:lla on myös<br />

yksi hyvin merkittävä ero.<br />

1.1.2002 markkapohjaiset ohjelmat<br />

toimivat edelleen vaikka niitä<br />

ei korjattaisi ja markat voi kääntää<br />

euroiksi vaikka taskulaskimella,<br />

jos on pakko, mutta 1.1.2000<br />

Y2K-ongelmista kärsivä ohjelma<br />

ei enää toimi, eikä taskulaskimista<br />

ole iloa. Koska Euron takarajaa<br />

voidaan myös vielä siirtää, Y2Kongelman<br />

ratkaisu kannattaa ehdottomasti<br />

priorisoida listan ensimmäiseksi<br />

JANI PATOKALLIO

Käyttäjän portti [vinkit]<br />

Nitoja apuun<br />

Officen dokumentit yhteen<br />

Isoja raportteja tai muistioita<br />

laadittaessa käytetään tavallisesti<br />

useita ohjelmia aineiston<br />

tuottamiseen.<br />

Microsoft Officen Nitojan<br />

avulla koko aineisto voidaan<br />

näppärästi kerätä yhdeksi<br />

tiedostoksi, jolloin aineiston<br />

hallinta ja tulostaminen sujuvat<br />

helpommin. Nitojaa<br />

voidaan hyödyntää myös<br />

työryhmäkäytössä Windowsin<br />

Salkku (Briefcase) -<br />

toiminnon avulla.<br />

itoja (Binder) on ohjelma, jo-<br />

Nka tulee Microsoft Office -<br />

tuotepaketin mukana. Nitojaan<br />

voidaan kopioida ainoastaan<br />

Word, Excel, PowerPoint tai<br />

Microsoft Project -tiedostoja. Nitojaan<br />

voidaan luoda myös uusia<br />

Microsoft Office -tiedostoja erilaisten<br />

asiakirjamallien pohjalta.<br />

Jokaisesta tiedostosta muodostuu<br />

Nitojaan oma osio, joka säilyttää<br />

yhteyden siihen ohjelmaan, jolla<br />

se on luotu. Muokattaessa esimerkiksi<br />

Wordin asiakirjaosioita,<br />

Nitojan ikkunassa näkyvät Wordin<br />

valikot ja työkalurivit. Nitojalla<br />

yhteen kerättyjä tiedostoja kutsutaan<br />

niteeksi ja niteen tiedostonimessä<br />

käytetään OBD-päätettä.<br />

Uuden niteen luonti<br />

Uusi nide luodaan käynnistämällä<br />

Nitoja ja antamalla komento<br />

Osio-Lisää tiedostosta [Section-<br />

Add from File]. Tiedostot, joista<br />

nide luodaan, jäävät edelleen kiintolevylle<br />

ja vain niiden kopiot liitetään<br />

niteeseen. Näin tiedot vievät<br />

kiintolevyltä kaksinkertaisen<br />

määrän tilaa ja siksi alkuperäiset<br />

tiedostot voidaankin poistaa -<br />

kunhan nide on ensin tallennettu<br />

huolellisesti. Nide tallennetaan<br />

komennolla Tiedosto-Tallenna<br />

Nide [File-Save Binder]. Nitojaan<br />

voidaan myös luoda uusia osioita<br />

komennolla Osio-Lisää [Section-<br />

Add], jolloin voidaan valita mitä<br />

asiakirjamallia käytetään uuden<br />

osion pohjana.<br />

Osioiden käsittely ja<br />

tulostusmääritykset<br />

Niteen osiot näkyvät allekkain ohjelmaikkunan<br />

vasemmassa reu-<br />

Nitojaan liitetyt tiedostot näkyvät Nitojan vasemmassa reunassa allekkain. Nitojassa näkyvät aktiivisen<br />

osion luontiohjelman valikot ja työkalurivin painikkeet.<br />

nassa. Osioiden järjestystä voidaan<br />

muuttaa hiirellä vetämällä ja<br />

ne kannattaa järjestää tulostusjärjestyksen<br />

mukaisesti. Osion nimeä<br />

voidaan muuttaa esimerkiksi<br />

kaksoisnapsauttamalla kuvakkeen<br />

alla olevaa nimeä. Tarpeettomat<br />

osiot voidaan poistaa niteestä komennolla<br />

Osio-Poista [Section-<br />

Delete], jolloin tieto häviää pysyvästi.<br />

Jos tietoa tarvitaan myöhemmin,<br />

kannattaa osio tallentaa<br />

erilliseksi tiedostoksi ennen poistamista<br />

(Osio-Tallenna tiedostona<br />

[Section-Save as File]).<br />

Osioita muokataan yleensä Nitojan<br />

sisällä, jolloin kunkin ohjelman<br />

Tiedosto-valikko on täynnä<br />

Nitojan komentoja ja suurin osa<br />

ohjelman omista Tiedosto-valikon<br />

komennoista on siirtynyt<br />

Osio-valikkoon. Muuten ohjelman<br />

käyttö on lähes samanlaista<br />

kuin ilman Nitojaa. Osioita voidaan<br />

muokata myös Nitojan ulkopuolella<br />

kyseisen tiedoston omalla<br />

ohjelmalla (Osio-Näytä ulkopuolella<br />

[Section-View Outside]),<br />

mutta silloinkin ne pitää avata Nitojan<br />

kautta. Nitoja on myös pidettävä<br />

taustalla avoinna koko<br />

muokkauksen ajan. Ohjelmassa<br />

ainoa Nitojasta muistuttava komento<br />

on Tiedosto-valikossa, Sulje<br />

ja palaa /tiedoston nimi/ [Close<br />

& Return to /tiedoston nimi/].<br />

Muokattaessa Excel-taulukkoa Nitojasta käsin on Tiedosto [File] -valikko<br />

täynnä Nitojan omia toimintoja ja Excelin omat komennot on<br />

siirretty Osio [Section] -valikkoon. Nitojaan liitetyt tiedostot näkyvät<br />

Nitojan vasemmassa reunassa allekkain.<br />

Nide voidaan tulostaa yhtenä<br />

kokonaisuutena tai valikoimalla<br />

vain tietyt osiot. Shift tai Control -<br />

näppäimiä apuna käyttämällä voidaan<br />

valita useita osioita tulostusta<br />

varten.<br />

Osiot noudattavat omia tulostusasetuksiaan,<br />

jotka asetetaan<br />

kunkin osion omassa ohjelmassa.<br />

Word ja Excel -osioissa tulostusmääritykset<br />

tehdään valitsemalla<br />

haluttu osio ja antamalla komento<br />

Osio-Sivun asetukset [Section-Page<br />

Setup].<br />

PowerPoint-osiossa asetuksia<br />

muutetaan komennolla Työkalut-<br />

Asetukset-Tulostus [Tools-Options-Print],<br />

joka on käytössä vain<br />

uusimmassa PowerPoint 97 -versiossa.<br />

Tunnisteiden luonti ja<br />

sivunumerointi<br />

Koko niteelle voidaan tehdä yhteiset<br />

ylä- ja alatunnisteet sekä määritellä,<br />

miten osioiden sivut numeroidaan<br />

tulostuksessa. Niteen tulostusasetukset<br />

määritellään komennolla<br />

Tiedosto-Niteen sivun<br />

asetukset [File-Binder Page Setup].<br />

Valintaikkunasta voidaan muokata<br />

ylä- ja alatunnisteet mieleisiksi<br />

ja valita ne osiot, jotka niitä<br />

noudattavat. Valitsematta jääneet<br />

osiot noudattavat omia, omassa<br />

ohjelmassaan määriteltyjä tunnis-<br />

TIETOKONE<br />

MARRASKUU 1997 147

Käyttäjän portti [ohjelmointi]<br />

Salkussa olevaa tiedostoa päivitettäessä jokainen muuttunut niteen<br />

osio nähdään omana kuvakkeena. Käyttäjä voi itse valita, minkä version<br />

hän haluaa säilyttää kustakin osiosta.<br />

teita. Nitojan valintaikkunassa<br />

voidaan myös määritellä osioiden<br />

sivunumerointi ja tulostetaanko<br />

kaikki vai ainoastaan valitut<br />

osiot. Sivunumerointi voi olla<br />

jatkuva koko niteessä tai se voidaan<br />

määritellä alkamaan joka<br />

osion alusta.<br />

148 TIETOKONE MARRASKUU 1997<br />

Esikatselu ja<br />

tulostaminen<br />

Sivumääritysten jälkeen kannattaa<br />

käydä tarkistamassa tulos esikatselussa<br />

komennolla Tiedosto-Niteen<br />

esikatselu [File-Binder Print Preview].<br />

PowerPoint-osioille ei ole<br />

esikatselumahdollisuutta. Jos<br />

muut osiot näyttävät kelvollisilta<br />

esikatselussa, voidaan nide tulostaa<br />

komennolla Tiedosto-Tulosta<br />

Nide [File-Print Binder]. Jos nide<br />

on niin suuri, että tulostimella on<br />

hankaluuksia tulostaa se yhtenä<br />

työnä, kannattaa poistaa rasti kohdasta<br />

Tiedosto-Niteen asetukset-<br />

Tulosta koko nide kerralla [File-<br />

Binder options-Print binder as a<br />

single job].<br />

Nitoja<br />

työryhmäkäytössä<br />

Nitoja sopii Windowsin Salkkutoiminnon<br />

kanssa hyvin työryhmäkäyttöön.<br />

Toimintaidea on se,<br />

että nide tallennetaan verkkoon<br />

sellaiseen kansioon, johon kaikilla<br />

työryhmän jäsenillä on luku- ja<br />

kirjoitusoikeudet. Kukin käyttäjä<br />

kopioi niteen sieltä omaan Salkkuunsa,<br />

josta käsin hän voi muokata<br />

niteen osioita. Tarvittaessa<br />

nide päivitetään verkossa sijaitsevan<br />

version kanssa, jolloin käyttäjän<br />

muokkaamat osiot viedään<br />

palvelimelle ja vastaavasti muiden<br />

muokkaamat osiot päivitetään<br />

käyttäjän salkkuun.<br />

Tällaisessa yhteiskäytössä kannattanee<br />

kuitenkin sopia työryhmän<br />

yhteisistä pelisäännöistä eli<br />

siitä, kuka vastaa mistäkin niteen<br />

osiosta. Jos nimittäin kaksi henkilöä<br />

muokkaa täsmälleen samaa<br />

osiota, niin toisen tekemät muutokset<br />

voivat pyyhkiytyä epähuomiossa<br />

pois.<br />

Plussat ja miinukset<br />

Nitoja on kätevä työväline eri ohjelmilla<br />

tehdyn materiaalin niputtamiseen.<br />

Se on melko helppokäyttöinen,<br />

joten käyttäjä pääsee<br />

sen kanssa nopeasti työntekoon.<br />

Varsinkin Salkku-toiminnon<br />

kanssa käytettynä se on mainio lisä<br />

Microsoft Officen työryhmäominaisuuksiin.<br />

Ohjelman heikkouksia<br />

on muun muassa ylä- ja<br />

alatunnisteen muokkauksen kömpelyys,<br />

esimerkiksi kuvan lisäys tai<br />

kirjestandardin mukaisen tunnisteen<br />

teko ei onnistu.<br />

Toinen ominaisuus, jota Nitojassa<br />

erityisesti kaipaisi, on jonkinlainen<br />

automatiikka sisällysluettelon<br />

laatimiseen. Nyt sisällysluettelo<br />

täytyy kirjoittaa itse alusta loppuun.<br />

Myöskin osioiden linkitysmahdollisuus<br />

tuntuisi tarpeelliselta<br />

ominaisuudelta, kun nidetiedoston<br />

koko paisuu niin suureksi,<br />

että sitä on hankala käsitellä.<br />

KIRSTI LEPPÄMAA

Käyttäjän portti [Tietokone Plus]<br />

Tietokone Webline ja Tietokone Online<br />

Tilaajille Plus-etuja<br />

Tietokone-lehti tarjoaa tilaajilleen<br />

maan kattavimmat<br />

tietotekniikat sähköiset tietopalvelut,<br />

kokonaispaketti<br />

on nimeltään Tietokone<br />

Plus+. Yhteisen nimen alta<br />

paljastuvat Tietokone Onlinen<br />

ja Tietokone Weblinen<br />

runsaat ilmaiset uutiset, artikkeliarkistot,tiedostoalueet<br />

ja asiantuntevat keskustelut.<br />

ietokone-lehden tilaajien käy-<br />

Ttössä oleva Tietokone Plus+ sisältää<br />

kaiken sen, mitä paperinen<br />

lehti ei pysty välittämään: päivittäiset<br />

uutiset, artikkelitietokanta,<br />

ajurit, shareware-apuohjelmat. Lisäksi<br />

lukijoillamme on mahdollisuus<br />

antaa palautetta ja kysyä<br />

asiantuntijoilta neuvoa reaaliaikaisesti.<br />

Tietokone Plus+ on tilaajien<br />

käytössä <strong>Internet</strong>in Web-sivujen<br />

tai tavallisen modeemiyhteyden,<br />

eli Tietokone Onlinen, kautta. Yhteydenottoon<br />

tarvitaan vain modeemi<br />

tai esimerkiksi yrityksen<br />

kiinteä verkkoyhteys <strong>Internet</strong>iin.<br />

Uutismaailma<br />

sormenpäässä<br />

Tietokone-lehden päivittäinen<br />

uutispalvelu, Webline-uutiset, tarjoaa<br />

uusimmat uutiset tuoreeltaan<br />

koko tietokonealalta. Tuotteiden<br />

julkistukset, uusien tekniikoiden<br />

esiinmarssi, yritysten kuulumiset<br />

ja muut kiinnostavat asiat<br />

löydät uutispalvelusta joka päivä.<br />

Webline-uutiset on itse asiassa<br />

kaksi lehteä. Päivittäisen etusivun<br />

lisäksi koko viikon uutiset ovat<br />

luettavissa Viikkolehdestä. Kaikki<br />

uutiset jäävät tietokantaan, josta<br />

voi milloin tahansa hakea uutishistoriaa<br />

hakusanoilla. Uutisia on<br />

tietokannassa vuodesta 1995 lähtien,<br />

joten mitkään taustatiedot eivät<br />

jää huomaamatta.<br />

Uutislehteen pääsee Weblinen<br />

etusivulta. Sen suora osoite on<br />

http://tietokone.fi/uutiset. Uutissivujen<br />

ja -arkiston käyttö ei edellytä<br />

rekisteröitymistä.<br />

Arkistosta vanhat<br />

jutut<br />

Suurin osa Tietokone-lehden tilaajista<br />

säästää kirjastossaan kaikki<br />

ilmestyneet numerot. Painetun<br />

lehden muodossa tiedot ovat hyvässä<br />

tallessa, mutta tehokkainta<br />

on ottaa yhteys Tietokone Plussan<br />

Tietokoneen kotisivulta avautuvat Plus-palvelujen arkisto ja uutissivut.<br />

Arkiston käyttö edellyttää rekisteröitymistä.<br />

artikkeliarkistoon. Vertailut ja testit<br />

löytyvät sieltä nopeasti ja aukottomasti.<br />

Uutisten lailla Tietokone-lehden<br />

artikkelit on tallennettu<br />

tietokantaan, josta hakusanojen<br />

avulla saa aivan uuden<br />

näkökulman kumulatiiviseen tietoon.<br />

Joskus saattaa myös olla tarvetta<br />

syventää tietoja johonkin tiettyyn<br />

aiheeseen liittyen. Kuka voisi sanoa<br />

tietävänsä kaiken esimerkiksi<br />

SCSI-väylästä? Silloin on hyvä<br />

käyttää hyväkseen Tietokone Plussan<br />

artikkeliarkistoa. Hakusanalla<br />

”SCSI” löytyvät kaikki Tietokonelehdessä<br />

julkaistut aiheeseen liittyvät<br />

artikkelit. Listasta voi sitten valita<br />

ja lukea haluamansa.<br />

Artikkeliarkistoon pääsee Weblinen<br />

etusivulta. Arkiston käyttö<br />

edellyttää rekisteröitymistä, mikä<br />

käy kätevästi pääsivulta avautuvalla<br />

lomakkeella.<br />

Tiedosto-alueilta apu<br />

moniin pulmiin<br />

Tietokone Plussan tiedostokirjastosta<br />

löytyy apu monenmoisiin<br />

pulmiin kimuranttien grafiikkatiedostojen<br />

avaamisesta kirjoitinajureihin.<br />

Graafisen käyttöliittymän<br />

ansiosta tiedostot on voitu<br />

jaotella selkeästi ja tehokkaasti eri<br />

kansioihin ja niiden alakansioihin,<br />

joten haluamansa löytää helposti.<br />

Tiedostojen etsiminen tapahtuu<br />

samalla tavalla kuin oman kiintolevyn<br />

selaaminen. Suomenkieliset<br />

lyhyet kuvaukset tiedostoista ja<br />

ohjelmista auttavat myös valinnassa.<br />

Voit myös pyytää Tietokone<br />

Plussan ylläpitoa hakemaan haluamasi<br />

tiedoston, mikäli sitä ei<br />

vielä tiedostokirjastossa ole. Mikäli<br />

tiedostolle katsotaan olevan<br />

yleistä tarvetta, se pyritään nopeasti<br />

lisäämään kirjastoon. Kaikki<br />

tiedostot on tietenkin tarkistettu<br />

virustorjuntaohjelmilla.<br />

Tiedostoalueet löydät Tietokone<br />

Onlinesta, minne pääset tilaajille<br />

toimitetulla Online-yhteysohjelmalla.<br />

Tietokone Onlinen voi<br />

myös tilata erikseen, jollei ole lehden<br />

tilaaja. Tiedostoalueiden käyttö<br />

edellyttää rekisteröitymistä, josta<br />

on ohjeet Onlinen etusivulla<br />

Keskusteluista apua<br />

ongelmiin<br />

Etkö saa uutta näytönohjainta<br />

asennettua? Kaatuuko koneesi<br />

tiettyä ohjelmaa käytettäessä? Eikö<br />

<strong>Internet</strong>-yhteys toimi? Haluatko<br />

tietää, mitä shareware-ohjelmat<br />

tarkoittavat? Vai haluatko ilmaista<br />

mielipiteesi viimeisimmästä käyttöjärjestelmäversiosta?<br />

Tietokone-lehden tilaajilla on<br />

mahdollisuus kysyä apua ongelmiinsa<br />

Tietokone Plussan keskusteluryhmissä,<br />

joihin osallistuu laajan<br />

käyttäjäjoukon lisäksi myös eri<br />

alojen asiantuntijoita. Apu pulmatilanteeseen<br />

saattaa löytyä varsin<br />

nopeasti.<br />

Keskusteluita voi seurata helposti<br />

graafisen käyttöliittymän ansiosta.<br />

Viimeisimmät viestit, joita<br />

ei ole vielä lukenut, näkyvät selkeästi.<br />

Viestiketjujen eli vastausten<br />

luku sujuu automaattisesti ja keskusteluun<br />

osallistuminen on vain<br />

hiiren painalluksen takana.<br />

Keskustelualueita on runsaasti,<br />

joten voi valita, mitä aiheita haluaa<br />

seurata. Ja käytössä on myös<br />

Hyde Park, jossa sana on vapaa.<br />

JUKKA NORTIO<br />

Mitä on Tietokone Plus+ ?<br />

Tietokone Plus+ on Tietokone-lehden tilaajille tarkoitettu sähköinen palvelu.<br />

Tietokone Plussan palveluja on tarjolla kahdessa paikassa, WWW-selaimella<br />

osoitteessa www.tietokone.fi (Tietokone Webline) ja erillisellä FirstClass-yhteysohjelmalla<br />

puhelinnumerosta (09) 565 2322 (Tietokone Online).<br />

FirstClass-yhteysohjelman voit asentaa tilaajille jaetulta Tietokone Plus+<br />

CD-levyltä. Kumpaankin paikkaan on rekisteröidyttävä erikseen.<br />

Tietokone Onlinessa tilaajat voivat osallistua keskusteluihin ja imuroida shareware-tiedostoja.<br />

<strong>Internet</strong>-sivuilla Tietokone Webline tarjoaa lukijoilleen päivittäisen<br />

uutislehden ja artikkeliarkiston.<br />

Tietokone Onlinessa on tilaajaedut saadakseen lähetettävä sisäänkirjoittautumisen<br />

jälkeen ylläpidolle postia ”Tilaajien rekisteröityminen” -kansion viestilomakkeella,<br />

jossa kysytään muuan muassa asiakasnumero.<br />

■ keskustelut ■ uutislehti<br />

■ sharewaret ■ artikkeliarkisto<br />

TIETOKONE<br />

MARRASKUU 1997 149

Käyttäjän portti [Tietokone Plus+]<br />

Tiedostot-palstalla esitellään<br />

Tietokone Online -palvelun<br />

Tiedostot-alueelle lisättyjä<br />

uusia ohjelmia. Tiedostot on<br />

jaettu niiden aiheiden mukaisiin<br />

kansioihin. Tiedostot<br />

on pakattu: PC-ohjelmat<br />

yleensä Pkzip-pakkausohjelmalla<br />

ja Mac-ohjelmat Sea-,<br />

Sit- tai Hqx-muotoon.<br />

Useimmat ohjelmat ovat niin<br />

kutsuttuja shareware-ohjelmia.<br />

Shareware-ohjelmia jaetaan vapaasti<br />

kokeiltaviksi. Ohjelman<br />

kokeiluaika on yleensä noin kuukausi.<br />

Mikäli testiajan jälkeen<br />

päättää jatkaa ohjelman käyttöä,<br />

ohjelma pitää rekisteröidä. Rekisteröintimaksu<br />

vaihtelee kymmenestä<br />

kuuteenkymmeneen dollaria<br />

eli noin viidestäkymmenestä<br />

kolmeensataan markkaan.<br />

Kaikki Tiedostot-alueen ohjelmat<br />

on tarkistettu virusten varalta. Kukin<br />

ohjelma löytyy ohjelmaesittelyn<br />

lopussa olevan hakemistopolun<br />

avulla.<br />

Kymppisormi 3.2<br />

Kymmensormijärjestelmän<br />

hallinta on tehokkaan<br />

koneenkäytön<br />

kulmakivi. Kymmensormijärjestelmää<br />

käyttävän kirjoittajan<br />

ei tarvitse toistuvasti siirtää<br />

katsettaan näppäimistön ja kuvaruudun<br />

välillä.<br />

Kymppisormi on suomalainen<br />

kymmensormijärjestelmän harjoittamiseen<br />

tarkoitettu ohjelma.<br />

Perusnäppäinharjoitusten lisäksi<br />

ohjelmassa on myös pelejä, joiden<br />

avulla näppäilynopeuttaan voi parantaa.<br />

Lisäksi Kymppisormella<br />

voi harjoitella tekstin kirjoittamista,<br />

mukana on muutama harjoitusteksti.<br />

Kymppisormen laitteistovaatimukset<br />

ovat vähäiset. Windowsin<br />

DOS-ikkunassa moitteettomasti<br />

Tiedostot<br />

150 TIETOKONE MARRASKUU 1997<br />

toimiva Kymppisormi on varsin<br />

nopea, joten kirjoituskoneen korvikkeeksi<br />

kelpaa vaikka vanha ATmikro.<br />

Kymppisormi on hyödyllinen<br />

harjoitteluohjelma jokaiselle tietokonettaan<br />

vakavasti käyttävälle.<br />

Ohjelman avulla on mukava harjoittaa<br />

omaa kirjoitusnopeuttaan.<br />

Maksuton esittelyversio on toiminnoiltaan<br />

jonkinverran rajoitettu.<br />

Tiedostot: Apuohjelmat:<br />

DOS-apu<br />

10sormi3.zip, 268 Kt<br />

NetTerm 4.2.2<br />

NetTerm on yksi tunnetuimmista<br />

PC:n pääteohjelmista.NetTermiä<br />

voi käyttää telnetyhteyksien<br />

lisäksi myös perinteisenä<br />

pääteohjelmana modeemin<br />

kanssa.<br />

Modeemikäytössä NetTerm<br />

kanssa ei tule ongelmia. NetTerm<br />

tuntee suuren joukon eri tyyppisiä<br />

modeemeja ja jos omaa modeemityyppiä<br />

ei listalta löydy, voi käyttää<br />

Windowsin omia modeemiasetuksia.<br />

Tiedostojen siirtoon on käytettävissä<br />

neljä eri protokollaa. Vaikka<br />

määrä onkin vähäinen verrattuna<br />

vaikkapa Telixiin, niin Net-<br />

Termistä löytyvä Zmodem on<br />

käytännössä yleisin siirtoprotokolla.<br />

NetTerm osaa siirtää tiedostoja<br />

myös telenet-yhteyden kautta.<br />

NetTermissä on toimintojen automatisointiin<br />

tarkoitettu skriptikieli.<br />

Skriptejä käyttämällä voi esimerkiksi<br />

sisäänkirjoittaumisen automatisoida.<br />

Lisäksi monia asetuksia<br />

voi skriptikielen avulla<br />

muuttaa, esimerkiksi modeemin<br />

asetustiedot voi halutessaan<br />

muuttaa.<br />

NetTerm on näppärä pääteohjelma,<br />

jonka suosio on varsin perusteltua.<br />

Modeemikäytössä Net-<br />

Suomalainen Kymppisormi on mainio ohjelma kymmensormijärjestelmän<br />

harjoitteluun.<br />

NetTerm on kätevä pääteohjelma erityisesti telnet-yhteyksiin.<br />

Term on mainio vaihtoehto, mutta<br />

telnet-yhteyksissä ohjelma on<br />

parhaimmillaan.<br />

Ohjelmasta on omat versiot sekä<br />

16- että 32-bittiselle Windowsille,<br />

joten vanhemmankin<br />

Windowsin käyttäjien ei tarvitse<br />

tyytyä Windowsin omaan Terminal-ohjelmaan.<br />

16-bittinen versio:<br />

Tiedostot: Tietoliikenne<br />

NT16422.EXE, 662 Kt<br />

32-bittinen versio:<br />

Tiedostot: Tietoliikenne<br />

NT32422.EXE, 905 Kt<br />

Cookie Cruncher 2.11<br />

Netscape Navigator -<br />

selain otti ensimmäisenä<br />

käyttöön keksit<br />

(cookies). Keksejä käytetään<br />

varsin paljon, mutta tietoa<br />

niistä on vaikeampi löytää. Monet<br />

ovatkin pitäneet keksejä jopa tietoturvariskinä.<br />

Keksitekniikan avulla voidaan<br />

tietoa siirtää palvelimelta käyttäjän<br />

koneeseen niin, että tieto säilyy<br />

myös yhteyden katkaisun jälkeenkin.<br />

Kun yhteys avataan uudelleen,<br />

löytää palvelinohjelma käyttäjän<br />

koneella olevat keksit ja lukee<br />

niistä edellisellä kerralla tallennetut<br />

tiedot.<br />

Cookie Cruncher on ohjelma,<br />

joka on tarkoitettu keksien käsittelyyn.<br />

Ohjelmalla voi näppärästi<br />

muuttaa keksejä tai kokonaan<br />

poistaa niitä. Cookie Cruncherilla<br />

voi kätevästi käynnistää eri selaimet.<br />

Cookie Cruncherissa esiintyi<br />

testikäytön aikana pieniä ongelmia.<br />

Määriteltäessä asennusvaiheessa<br />

käytettävien selainten asennuspolkuja,<br />

toimi ohjelman on<br />

find-toiminto perin hitaasti. Ohjelmien<br />

oikeat sijainnit löytyivätkin<br />

nopeammin Windowsin<br />

omalla etsintätoiminnolla.<br />

Tiedostot: <strong>Internet</strong>-ohjelmat:<br />

Webbiselaimet (WIN)<br />

Cook211.zip, 868 Kt<br />

GOTSCHI PC 1.02<br />

Virtuaalilemmikki eli<br />

tamagotchi on pieni,<br />

yleensä taskukokoinen<br />

tietokonepeli, jossa keinoelävää<br />

lemmikkiä hoidetaan perinteisen<br />

lemmikin tavoin. Tamagotchit<br />

tulivat Japanissa markkinoille<br />

viime vuoden lopulla ja ovat<br />

jo nyt levinneet ympäri maailmaa.<br />

Jotta keinolemmikki eläisi mahdollisimman<br />

pitkään, pitää siitä<br />

huolehtia oikean lemmikin tavoin.<br />

Niinpä tamagotchin kanssa pitää<br />

leikkiä säännöllisesti ja sen ruoansaanti<br />

on turvattava. Huolenpitoa<br />

vaille jäänyt keinolemmikki laihtuu<br />

ja kuolee pian pois.<br />

Gotschi PC on keinoelämää<br />

matkiva sovellus PC:lle. Gotschissa<br />

on kaikki taskukokoisen lemmikin<br />

ominais<strong>uudet</strong>. Yksinkertaisen<br />

pistegrafiikan sijaan PC:ssä<br />

elävä keinolemmikki on toteutettu<br />

varsin näyttävästi.<br />

Gotschi PC:n rekisteröidyn version<br />

keinoeläin elää noin kuukauden<br />

verran, ilmaisversion ötökkä<br />

kuolee pois jo neljännen päivän<br />

jälkeen. Lisäksi keinolemmikin<br />

ruokavalio on ilmaisversiossa varsin<br />

yksipuolinen, rekisteröityä keinolemmikkiä<br />

voi hemmotella yli<br />

20 eri ruoalla, joista osan vaikusta<br />

lemmikin terveyteen voi vain arvailla.<br />

Gotschi PC toimii 32-bittisessä<br />

Windowsissa, eli käytännössä koneessa<br />

pitää olla joko Windows 95<br />

tai Windows NT.<br />

Tiedostot: Pelit: WIN95pelit<br />

Gotschi.arj, 1037 Kt<br />

TUOMAS KARHU

Käyttäjän portti [Tietokone Plus+]<br />

Kuukauden CD:<br />

Blackhawk for<br />

Windows 95, Osa 2<br />

Marraskuun kuukauden CD-levynä on toinen osa Blackhawk-kokoelmasta.<br />

Kokoelman ensimmäisen osa esittelimme<br />

lokakuussa. Kaikki levyn ohjelmat vaativat 32-bittisen<br />

Windowsin eli käytännössä joko Windows 95:n tai<br />

Windows NT:n.<br />

Nykyaikaiset PC:n äänikortit perustuvat niin sanottuun wavetablesynteesiin.<br />

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että äänikorttien<br />

muistiin on tallennettu suuri määrä oikeista soittimista nauhoitettuja<br />

ääniä. Ensimmäisissä syntetisoijissa sitä vastoin ääni tuotettiin<br />

kokonaan synteettisesti, minkä vuoksi äänet eivät juuri oikeiden soitinten<br />

ääntä muistuttaneet. Tunnetuin näistä äänisynteeseistä on<br />

Yamahan kehittämä taajuusmodulaatio- eli FM-synteesi. FM-synteesiä<br />

on käytetty ja käytetään yhä edelleen PC:n äänikorteissa muodostamaan<br />

keinotekoisia ääniä.<br />

Synteettistä musiikkia<br />

Hakemistossa \DISK2\MMEDIA\MUSIC olevalla Synthia V-syntetisoijalla<br />

(SYNTHIGH.ZIP) voi tuottaa keinotekoista ääntä vanhojen<br />

syntetisoijien tapaan. Käytössä on yhteensä kuusitoista ääntä<br />

tuottavaa oskillaattoria, joiden käyttämää taajuutta sekä aaltokäyrää<br />

voi vapaasti muuttaa. Valmiin äänen voi tallentaa WAV-tiedostoksi<br />

jatkokäsittelyä varten. Synthian avulla voi monipuolisesti tutustua<br />

synteettiseen äänenmuodostukseen. Synthia on erinomainen ohjelma<br />

synteettisen äänen muodostamiseen.<br />

Synthian lisäksi hakemistossa \DISK2\MMEDIA\MUSIC on monia<br />

muita hyödyllisiä ohjelmia musiikin parissa puuhasteleville.<br />

Mellosoftronilla (ML11.ZIP) voi jäljitellä maailman ensimmäistä<br />

sampleria, Mellotronia, joka tuli suuren yleisön tietoon esimerkiksi<br />

Jean-Michel Jarren musiikin myötä. Hakemistosta löytyy myös<br />

perinteisiä CD-levyjen soitto-ohjelmia, joista esimerkiksi SuperCD<br />

on mainio vaihtoehto Windowsin omalle soitto-ohjelmalle.<br />

Luettelointiapuja<br />

Hakemistossa \DISK2\HOBBY\MISC on käteviä apuohjelmia erityyppisten<br />

esineiden luettelointiin. Laajakin postimerkkikokoelma<br />

pysyy hallinnassa Global Stampsilla (GSTAMP12.ZIP). Ohjelmalla<br />

voi tehdä vaikkapa listan omista kokoelmista puuttuvista merkeistä.<br />

Tulostetun listan voi lähettää aiheeseen sopivaan Usenet news -keskustelualueelle<br />

ja tämän jälkeen alkaa odotella myyntitarjouksia.<br />

Keep It Compactiin (KIC12.ZIP) voi tallentaa yksityiskohtaista tie-<br />

Erään tuntemattoman amerikkalaisnäyttelijän nimi näyttää ASCIIgrafiikkana<br />

varsin uhkealta.<br />

Synthialla voi jäljitellä tunnettujen syntikkapop-yhtyeiden äänimaailmaa.<br />

Tommy Softwaren tekemällä CAD-ohjelmalla käy tekninen piirrustus<br />

mallikelpoisesti.<br />

toa omasta CD-levykokoelmasta. Tavanomaisten tietojen lisäksi ohjelmaan<br />

voi syöttää tiedot esimerkiksi käytetystä äänitysstudiosta.<br />

Keep It Compactissa on havainnollisen käyttöliittymän lisäksi varsin<br />

monipuolinen etsintätoiminto.<br />

Erilaisia grafiikan käsittelyyn tarkoitettuja ohjelma löytyy hakemistosta<br />

\DISK2\MMEDIA\GRAPHICS. Esimerkiksi Siggen95 osaa<br />

(SIG95_2G.ZIP) tehdä tavallisesta tekstistä näyttävän näköistä<br />

ASCII-grafiikkaa. Ohjelman tekemän merkkigrafiikan voi liittää<br />

vaikkapa oman sähköpostiviestin loppuun. Tekniseen piirustukseen<br />

tarkoitettu CAD/DRAW4 (TSCD401E.ZIP) sopii mainiosti vaikkapa<br />

opiskeluun liittyvien piirrosten tekemiseen. Gif Construction Setillä<br />

(GCS32P.ZIP) voi tehdä animaatioita vaikkapa omalle kotisivulle.<br />

GIF-animaatioita osaavat näyttää kaikki uudemmat selaimet.<br />

Hakemistossa \DISK2\SCIENCE\MATH on apuvälineitä matemaattisiin<br />

ongelmiin. Mathlab 95 (MATHLB95.ZIP) osaa esittää<br />

matemaattiset funktiot havainnollisesti joko kaksi- tai kolmiulotteisina<br />

kuvaajina. Master Converter (MC32_172.ZIP) puolestaan<br />

muuttaa lukuja mittayksiköstä toiseen. Ohjelma on hyödyllinen<br />

apuväline lukumuunnosten tekoon. Master Converter tuntee suuren<br />

määrän eri mittayksiköitä.<br />

TUOMAS KARHU<br />

TIETOKONE<br />

MARRASKUU 1997 151

Aviso-ohjelmasta<br />

Kiitos mielenkiintoisesta ajanhallintaohjelmia<br />

koskeneesta artikkelista<br />

Tietokone-lehden lokakuun<br />

numerossa. Haluaisin kuitenkin<br />

kiinnittää huomiotanne<br />

muutamiin yksityiskohtiin artikkelissanne.<br />

Olette muun muassa maininneet<br />

että Avison kalenteri on vaatimaton,<br />

ja että siinä ei olisi mahdollista<br />

tarkastella tapahtumia<br />

viikkonäkymän muodossa. Tämä<br />

ei pidä paikkaansa. Aviso on itse<br />

asiassa ainoita kalentereja, jossa<br />

voi vapaasti valita kalenterinäkymän,<br />

oli se sitten kuusi viikkoa,<br />

yksi päivä tai mitä tahansa siltä väliltä,<br />

viikkonäkymä mukaanlukien.<br />

Näin Aviso-kalenterissa voi<br />

tarkastella esimerkiksi mitä tahansa<br />

valinnaista muutaman päivän<br />

ajanjaksoa halutessaan. Lisäksi<br />

Avisossa voi avata useamman kalenteri-ikkunan<br />

kerralla, jos haluaa<br />

tarkastella pidempää ajanjaksoa<br />

tai verrata yrityksen ja henkilön<br />

näkymiä erillisissä kalentereissa.<br />

Artikkelissa ei huomioitu Avison<br />

kalenterin toimintoa, joka mahdollistaa<br />

tapahtumaan liitettyjen<br />

kohteiden tapahtumahistorian tarkastelemisen<br />

klikkaamalla auki kyseisen<br />

kohteen suoraan tapahtumasta,<br />

oli sitten kyseessä henkilö,<br />

yritys, projekti tai vaikkapa dokumentti.<br />

Samaten olette jättänyt<br />

huomioimatta mahdollisuuden<br />

tarkastella projektin, resurssin tai<br />

yrityksen kalenterinäkymää Avisokalenterissa,<br />

yksittäin tai yhtäaikaa.<br />

Aviso myös muistuttaa haluttaessa<br />

kaikista tapahtumista, vaikkapa<br />

GSM-viestillä. Avisossa on myös<br />

CTI (computer telephone integration)-toiminto,<br />

joka tuo haluttaessa<br />

soittajan tiedot ja tapahtumahistorian<br />

puhelun vastaanottajalle<br />

näkyviin.<br />

Ihmettelen suuresti ainoasta kotimaisestaajanhallintasovelluksesta<br />

artikkelissanne antamaa kuvaa,<br />

josta tuotettamme ei tunnista.<br />

Patrick Cederberg<br />

Myyntipäällikkö<br />

Aviso Systems Oy<br />

Kiitokset palautteesta. Testissä oli<br />

todellakin jäänyt huomioimatta se<br />

Avison kalenterin ominaisuus, jolla<br />

saa kerralla näkyviin halutun määrän<br />

päiviä. Tämä ominaisuus ei<br />

kuitenkaan riitä muuttamaan vertailun<br />

lopputulosta, Avison kalenterista<br />

puuttuvat muun muassa vuosinäyttö<br />

ja suomalaiset juhlapyhät.<br />

Kirjeet<br />

[Tietokone, kirjeet, PL 2, 00040 Helsinki Media][toimitus@tietokone.fi]<br />

Suorakäyttöisyyttä emme arvioineet<br />

muidenkaan tuotteiden kohdalla.<br />

Vertailluista tuotteista samankaltaista<br />

suorakäyttöisyyttä on<br />

muun muassa Organizerissa ja<br />

Outlookissa. Soittajan tietojen<br />

näyttö on tärkeä ominaisuus joillekin<br />

tietyille ammattiryhmille, esimerkiksi<br />

paljon kontakteja hoitaville<br />

myyntihenkilöille ja se löytyy<br />

Avison ohella myös Actista.<br />

Nykyiset ohjelmat ovat varsin<br />

monipuolisia ja samankin tuoteryhmän<br />

sisällä <strong>tuotteet</strong> poikkeavat<br />

kohderyhmiltään varsin paljon toisistaan.<br />

Kussakin ohjelmassa on<br />

sen vuoksi ominaisuuksia, joita ei<br />

löydy monestakaan muusta ohjelmasta.<br />

Yhden vertailun puitteissa ei<br />

kaikkien ohjelmien kaikkia ominaisuuksia<br />

voi käsitellä täydellisesti<br />

vaan vertailulle on valittava lähtökohta,<br />

jonka perusteella kaikkia arvioidaan<br />

yhdenmukaisesti. Kunkin<br />

tuotteen erikoispiirteet ja kohderyhmät<br />

kerrotaan vertailuun liittyvissä<br />

tuotekohtaisissa arvioissa.<br />

Kalenteriohjelmien vertailussa<br />

ohjelmia arvioitiin henkilökohtaisina<br />

ajanhallintaohjelmina ja henkilökohtaisen<br />

tiedon hallintavälineinä<br />

kuten vertailun alkutekstissä<br />

kerrottiin. Näissä ominaisuuksissa<br />

Aviso ei yltänyt aivan parhaiden tasolle,<br />

mutta tuotearviossa tuotiin<br />

esiin Avison ominais<strong>uudet</strong> tietokantaan<br />

perustuvana työryhmäohjelmana,<br />

joissa se on muita edellä.<br />

Vesa Tiirikainen<br />

Missä Corelin<br />

InfoCentral?<br />

Kiitokset mielenkiintoisesta ajanhallinta<br />

tietokoneella -artikkelista.<br />

Minua ovat PIMit kiinnostaneet<br />

jo jonkin aikaa ja olen haeskellut<br />

<strong>Internet</strong>istä itselleni sopivaa shareware-pakettia.<br />

Tarjonta on todella<br />

kirjavaa ja taso vaihtelee kovasti.<br />

Löysin kuitenkin jotain mielenkiitoista:<br />

Corelin InfoCentral7:n<br />

voi hakea kokeiltavaksi Corelin<br />

web-sivuilta. Muutoinhan se on<br />

osa heidän toimistopakettiaan.<br />

Olen nyt käyttänyt sitä muutamia<br />

viikkoja ja kysyisinkin miksi<br />

ette ottaneet sitä mukaan testiin?<br />

Ohjelma on kovin yhdysvaltalainen,<br />

mutta vastapainoksi sen voi<br />

hyvin konfiguroida itselleen sopivaksi.<br />

Kannattaisi ainakin tutustua.<br />

InfoCentral löytyy osoitteesta:<br />

http://www.corel.com/products/wordperfect/infocentral7/<br />

Pekka Ala-aho<br />

Emme ottaneet ohjelmaa vertailuun<br />

siksi, että sitä ei enää kehitetä<br />

ja jaella kaupallisten kanavien<br />

kautta. Niin kauan kuin Corel ohjelmaa<br />

ilmaiseksi jakelee, voi sitä<br />

suositella. Tietokoneessa kyseinen<br />

ohjelma on testattu aikaisemmin<br />

nimellä WordPerfect Info Central.<br />

Tilalle on tullut täysin uudistunut<br />

Corel Central, joka myydään<br />

osana Corel WordPerfect Suite<br />

8:aa. Vertailun kirjoituksen alkaessa<br />

elokuun lopulla maahantuoja ei<br />

pystynyt toimittamaan ensimmäistäkään<br />

versiota Corel Centralista,<br />

mutta kylläkin sähköisessä muodossa<br />

olevan esitteen. WP Suite 8:n ostajat<br />

saavat tämän pikatuntuman<br />

mukaan hyvältä vaikuttavan ohjelman<br />

erillisellä tilauksella.<br />

Vesa Tiirikainen<br />

Korjaus maahantuojatietoihin<br />

Tietokone-lehden viime numerossa<br />

testatun PowerQuest DriveCopy<br />

-tuotteen maahantuojatiedoissa<br />

oli ohjelman yhden jälleenmyyjän<br />

yhteystiedot. Maahantuojana<br />

toimii Swanholm Distribution Oy,<br />

puh. (09) 506 2677, faksi (09) 506<br />

2232, http://www.swanholm.com.<br />

Jälleenmyyjiä on useita.<br />

toimitus<br />

Win 95 -mikro<br />

nopeasti DOSiin<br />

Windows 1.0:sta lähtien kaikkia<br />

versioita käyttäneenä olen ihmetyksellä<br />

seurannut ohjeita, miten<br />

Windows 95 saadaan käynnistymään<br />

DOS-tilaan. Erilaisten piilotiedostojen<br />

editointi on toimiva,<br />

mutta turhan hankala ratkaisu.<br />

Kun ihmisillä on usein Windows<br />

95 -koneessa vanhoja DOS-ohjelmia,<br />

niin he haluavat mennä suoraan<br />

niihin ilman, että Windows<br />

käynnistyy lainkaan.<br />

Tämän voi tehdä yksinkertaisesti<br />

luomalla käynnistyslevyn juureen<br />

WIN.BAT-tiedoston, joka sisältää<br />

vaikkapa vain CLS-komennon.<br />

Tällöin Windowsin käynnistyminen<br />

keskeytyy BATin ajoon.<br />

Koneen saa palautettua alkuperäiskuntoon<br />

poistamalla äsken<br />

luotu tiedosto.<br />

Matti Saari

Paavo<br />

Vuosikaudet ylin ystäväni Grönroos on kehitellyt<br />

Ainutlaatuista Suurta Ideaa.<br />

Tiedähäntä, montako kuolematonta oivallusta<br />

kaveri lienee jo raapustanut sinikantiseen<br />

ruutuvihkoonsa. Joka tapauksessa kyseinen<br />

vihko vaeltaa Ruusin povitaskussa uskollisesti<br />

kantapubiin, sillä Ruusi on jostain<br />

kuullut heureka!-ilmiön olevan sitä todennäköisempi<br />

mitä rennommassa mielialassa<br />

sitä metsästää. Pubista palattuaan tämä tärkeä<br />

muistiinpanoväline pääsee Ruusin yöpöydälle<br />

syystä, että kaikkein isoimmat ideat<br />

kuulemma pamahtavat tajuntaamme unen<br />

ja valveen rajamailla.<br />

Jaa että mitäkö mies vihkoineen miettii?<br />

Hän yksinkertaisesti jahtaa vastausta<br />

ikuisuusongelmaan: miten tehdä rahaa juuri<br />

mitään tekemättä? Karvas on kaverini kateus<br />

aina, kun hän hoksaa jonkun muun tässä<br />

projektissa onnistuneen.<br />

– Kato ny perhana tätäkin Paavo!, Ruusi<br />

sadattelee. – Joku hullu on menny kirjottaan<br />

tällasen huuhaaoppaan selluliitinpoistosta ja<br />

meidän vielä hullumpi muija menee maksaan<br />

tällasesta rahaa! Eikö ny tyhmempiki leväperä<br />

osaa lanteitaan hetkutella ja pakaroitaan<br />

piukistella ilman, että oikein kirjoissa<br />

käsketään?<br />

Vatsarintaliike<br />

Äkisti kesken marmatuksen Ruusi saa<br />

seuraavan Suurideansa. Hänkin tottavie kirjoittaa<br />

kirjan! Aikoo valistaa päätetyöntekijöitä<br />

veltostuneitten lihasten ylösrakennuksessa.<br />

Siitä siunaamasta alkaa näppäimistön<br />

hurmioitunut rummutus ja meikun kyseenalainen<br />

kunnia toimia ennennäkemättömien<br />

atk-jumppaliikkeitten ensitestaajana.<br />

– Seisot sivuttain siinä kokopeilin eessä,<br />

komentaa kirjailija. – Sitten napakasti vatsa<br />

sisään ja rinta ulos. Toista, toista! Vatsa sisään.<br />

Rinta ulos...<br />

– Mitä helkkarin ainutlaatusta tässä muka<br />

on?, huohotan. – Johan tätä samaa tehtiin intissä<br />

kyllästymiseen asti.<br />

– Tuleva liikuntaoppaani onkin suunnattu<br />

toisenlaiselle kohderyhmälle. Vaikkapa<br />

naaraspuoliselle näyttöpäätteellä työskentelevälle<br />

tai suurfirman sivarijohtajalle.<br />

Jostain syystä Ruusin liikeidea ei oikein<br />

kolahda kustantamoissa. Kun käsikirjoitus<br />

palautuu kuudenneltakin taholta, turhautunut<br />

toverini pistää jälleen kerran vanhan siniruutuisen<br />

mietintävihkon povitaskuunsa ja<br />

poistuu pubiin.<br />

– Sain siellä Iltistä selaillessani elämäni oivalluksen!,<br />

hän hehkuttaa dagenefter. – Aion<br />

Paavo kuule kohtapuolin lanseerata varta-<br />

158 TIETOKONE MARRASKUU 1997<br />

vasten vauraille, oikein ökyrikkaille, suunnittelemani<br />

tietokoneohjelman. Keskituloisista<br />

kun ei tässä maassa oo mihinkään, ne<br />

on tiekkö sellasta tuulipukuista tuppisuuväkeä,<br />

joka ei eväänsä räväytä elämän oikeille<br />

haasteille. Nöyränä köyhänä alistutaan vaan<br />

mihin tahansa mitä pyhä byrokratia keksii,<br />

vaikka jo raastuvan penkilläkin ollaan näköjään<br />

kaikki eriarvoisia, ansiosidonnaisia. Ei<br />

jukupliut pienintäkään vastarintaliikettä millään<br />

taholla! Tässä valtakunnassa ainoota<br />

kunnon vastarintaa aikoihin on väläytellyt<br />

vain se Liekki-sonni ja senkin toivat väkipakolla<br />

hirvimetältä pois, liekaan pistivät niinku<br />

meidät muutkin...<br />

– Minkäslainen on nyt sitten tää sun tuliterä<br />

tietokoneohjelma, tää rikkaille tarkotettu?<br />

– No leikitääs, jotta sulla ois velkaa sanotaan<br />

vaivaset 15 milliä, Ruusi maalailee. - Ethän<br />

sä yrittäjäressu sellasten summien maksuun<br />

pysty, edessä on konkurssit ja yrittämiskiellot<br />

ja ystävien näennäinen sääli. Mutta<br />

jos kymmenen prosenttia kokonaisvelasta<br />

kuittaisit, tulisko sillon maine palautetuksi,<br />

omatunto ja vouti rauhotetuksi? Voisitko vihellellen<br />

palata takaisin yritysmaailmaan? Et<br />

voi olla täysin varma, niin, jollei sulla ole<br />

käytössäsi tätä mun tulevaa ohjelmaani. Se<br />

nimittäin räknää hetkessä, paljonko prosentuaalisesti<br />

kannattaa takaisinpäin maksella,<br />

jottei vaan vahingossakaan maksa liikaa,<br />

mutta kuiteskin verovähennysoikeus avautuu.<br />

Säällistä voittoahan sun yrittäjänä täytyy<br />

joka tapauksessa tavotella; ehkä tollanen 25<br />

prosentin kate takasinmaksetulle summalle...<br />

parille lähivuodelle... ois paikallaan. Se selviää,<br />

kun ohjelmaa vähän valmiimmaksi viilailen.<br />

Toivottavasti huomaat, Paavo hyvä, jotta<br />

tää jos mikä on sitä peräänkuuluttamaani<br />

vastarintalikkettä! Eikä muuta tarvita kun<br />

taulukkolaskentaohjelma, talonpoikaisjärki<br />

ja ripaus luovaa oveluutta.<br />

Jo seuraavalla viikolla löytyy internetistä<br />

Ruusin kotisivulta kaupallista tiedotetta uudesta<br />

ainutlaatuisesta Uffaffaa-ohjelmasta.<br />

Ja päivien vierittyä finanssineromme itse<br />

löytyy jälleen kantapubista. Rahaa vippaamasta<br />

ja jotain uutta sinikantiseen vihkoon<br />

kirjoittamasta.

Runsaasti pikakokeita:<br />

Mikroja, kirjoittimia, tietoliikennettä...<br />

VERKKOSIVUT:<br />

Pk-yrityksen <strong>Internet</strong>-liittymät<br />

Yrityksen <strong>Internet</strong>-yhteyksiin on tarjolla runsaasti<br />

erilaisia ratkaisuja. Valitaanko modeemi, ISDN vai<br />

kiinteä linja, riippuu <strong>Internet</strong>-käytön määrästä ja<br />

budjetista. Kartoitamme laajassa katsauksessa,<br />

minkälaisia kokonaispaketteja <strong>Internet</strong>-palveluntarjoajilla<br />

on kaupan.<br />

160 TIETOKONE MARRASKUU 1997<br />

Joulukuu on mikrokaupan vilkkainta aikaa.<br />

Veronpalautukset ja tilinpäätösostot vievät tehonälkäisiä<br />

ostajia mikromyymälöihin. Minkälaisen<br />

mikron saa 10 000 tai 15 000 markalla? Entä mitä<br />

eroa on valmiilla merkkimikrolla ja standardiosista<br />

kootulla "kloonilla"? Tutkimme eri hintaryhmissä, mihin<br />

rahat kannattaa sijoittaa optimaalisen suorituskyvyn<br />

saamiseksi. Kokoamme myös unelmamikron ostajalle,<br />

jolle tärkeintä ei ole se, mitä mikro maksaa<br />

vaan se, että kone on tehty markkinoiden parhaista<br />

osista.<br />

Ensi numerossa<br />

Mikroa koko rahalla<br />

Tuoterintamalla on tapahtunut<br />

paljon syksyn<br />

aikana. Testaamme uutuuksista<br />

muun muassa<br />

600 megahertsin Digitalin<br />

Alpha-työaseman,<br />

Unisysin uuden Aquanta-sarjan,<br />

Compaqin Armada<br />

7300:n, Nokian ja<br />

Psionin PC Card -datamodeemit,<br />

Hewlett-<br />

Packardin <strong>uudet</strong> kirjoittimet<br />

ja paljon muuta.<br />

Multimediaa<br />

esityksiin ja nettiin<br />

Multimedia on soluttautunut vaivihkaa joka paikkaan. Sitä näkee yhtälailla yritysesittelyissä<br />

ja WWW-sivuilla kuin lasten CD-levyillä. Laadukkaan multimedian<br />

tekeminen on taitolaji, johon tarvitaan osaamisen lisäksi kunnon välineet. Joulukuun<br />

vertailussamme arviomme multimedian teko-ohjelmia.

logo

products

Resources

Company

Terms of service
Privacy policy
Cookie policy
Cookie settings
Imprint
Change language
Made with love in Switzerland
© 2024 Yumpu.com all rights reserved

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!