[Internet][uudet tuotteet][messut]

Ensituntuma: AMD:n uusi K6-prosessori haastaa Intelin MMX:n 

MIKROALAN ERIKOISLEHTI ■ NUMERO 4 ■ HUHTIKUU 1997 ■ HINTA 37 MK 

+VERKKOSIVUT 

Valokuvat suoraan WWW-sivuille, esitteisiin, julkaisuihin 

pokkarit 

Digitaalikamara on mikron uusi 

kuuma oheislaite. Sillä saa 

kuvat helposti ja edullisesti 

tietokoneeseen. Testasimme 17 

digitaalipokkaria ja vertasimme 

niitä ammattilaiskameroihin. 

3D-grafiikkaohjaimet 

Ei pelkkiä pelikortteja 

Web-puhelimet 

Uhkaavatko nettitekniikat 

perinteistä puhelua? 

Pikakokeet 

�PageMaker 6.5 

� Epson Stylus 800 

� Motorola Cellect 2 

� Digital HiNote VP 57 

� Small Business Graphics 

PAL.VKO 9719 

6 41 488 8 28 418 8 

97004 

828418-97-04

Digitaalikuvaus käy taskukameralla helposti. Samoin kuvan siirto mikroon. 

Vertailussa 20 digitaalista kameraa, sivulta 38. 

38 DIGITAALIKUVAUKSEN LÄPIMURTO 

Pienikokoiset ja helppokäyttöiset digitaalipokkarit ovat mikroympäristön kuumin 

uusi oheislaiteryhmä. Tutkimme kaikki 17 tämän tuoteryhmän kameraa ja 

testasimme myös, kuinka ne eroavat ammattikäyttöön tarkoitetuista isoveljistään. 

Antero Alku, Timo Simpanen 

54 3D-GRAFIIKKAA UUSILLA 

PIIREILLÄ 

Lähes kaikissa uusissa näytönohjaimissa 

on 3D-grafiikkakiihdytin. Vertasimme, 

mitä eroa kiihdytinpiireillä on ja 

millainen vaikutus 3D-ominaisuuksilla 

on erilaisissa käyttötarkoituksissa. 

Petri Teittinen 

65 AINA KUULOLLA: 

INTERNET-PUHELIMET 

Internet-puhelinohjelmat ovat kehittyneet huimaavaa vauhtia. Vaikka ne eivät vielä 

uhkaakaan perinteistä puhelinta antavat ne käyttäjilleen mahdollisuuksia, joista 

luuripuhelimen omistajat voivat vain uneksia. Antti Halme 

Lisäksi 

OIKOLUVUN KOUKEROT 

Suomen kilen oikolukuun ja kielenhuoltoon 

on kehitetty erikoisohjelmia. Kuinka 

toimistopakettien vakio-ohjelmat pärjäävät 

niille? Kirsi Voipio ....................................73 

KÄYTTÄJÄN PORTTI 

Vinkit: Tehoa sähköpostin käyttöön .111 

Ohjelmointi: 

Pankkiyhteys Accessilla .........................114 

TIETOKONE PLUS+ 

Aina uutisaallon harjalla .......................117 

Kolumnit 

Petteri Järvinen 

Totta ja tarua nettikaupasta ...........29 

Osmo A. Wiio 

Verkollako autuaaksi? ....................33 

Bill Howard 

Menestystä mikrolla .......................35 

Näköaloja Antero Alku 

Inhimillisyyden rajoilla ..................89 

Huhtikuu 1997 numero 4 

Verkkosivut 

PERTTI HÄMÄLÄINEN: 

Kytkennän kolmas kerros ...................91 

UUTISET: ...........................................95 

VERTAILU: DMI-mikrot ................99 

PIKAKOKEET: ...............................107 

■ IntranetWare for 

Small Business 

■ Groupsystems 1.1D 

■ WebXRay 

YRJÖ BENSON: Kotimikroa 

ostamassa osa 2..................................110 

Pikakokeet 

LAITTEET 

Digital HiNote VP 57, 

matkamiehen MMX ................................77 

Microtek Phantom 4800, 

edullinen laatuskanneri ...........................78 

Wizard Radio, 

pikkuradio mikroon.................................79 

Sound Blaster AWE 64, 

uusi äänistandardi....................................82 

Motorola Cellect 2, 

monipuolinen matkamodeemi ...............83 

Olympus P150 -E, 

pikkutulostin valokuville.........................83 

Epson Stylus 800, 

huipputarkka väritulostin........................86 

OHJELMAT 

F-Secure Desktop 1.0, 

tiedostot piiloon.......................................79 

Imagination Engineer CAD, 

ammattilaisten CAD-ohjelma .................80 

Visio Professional 4.5, 

kaaviopiirron mestari...............................80 

Pagemaker 6.5, 

veteraanin uutuudet.................................84 

Small Business Graphics, 

grafiikan monitaituri ...............................85 

Vakiot 

Pääkirjoitus .....................................6 

Mitä uutta......................................11 

Trendit ............................................23 

Kirjat ja CD:t..................................87 

Kirjeet...........................................120 

Mikromarkkinat .........................121 

Paavo ............................................126 

Ilmoittajat ...................................127 

Ensi numerossa ..........................128 

TIETOKONE 

HUHTIKUU 1997 5

TOIMITUS 

Päätoimittaja Eskoensio Pipatti 

Toimituspäällikkö Jukka Nortio 

Toimitussihteeri Tommy Lilja 

Toimittajat Kari Haakana, Jari Kallio 

Art Director Osmo Leivo 

Toimituksen sihteeri Päivi Närhi 

Taitto Sirpa Ärmänen 

Piirrokset Marika Suomela, 

Harri Vaalio 

Vakituiset avustajat Otto Aalto, 

Kimmo Ahonen, Antero Alku, Aki Anttila, 

Juha Arrasvuori, Pauli Aurola, Yrjö Benson, 

Tommi Elo, Kenneth Falck, Antti Halme, 

Pertti Hämäläinen, Hannu Järvinen, 

Petteri Järvinen, Tuomas Karhu, 

Mikko Kautto, Sakari Kouti, Olli Majander, 

Juha Myöhänen, Ossi Mäntylahti, 

Panu Mäntylahti, Pekka Niemi, 

Eljas Nikkilä, Niko Palosuo, Timo Peltola, 

Veikko Rekunen, Jorma Satola, 

Timo Simpanen, Sampo Suvisaari, 

Petri Teittinen Vesa Tiirikainen, 

Seppo Uusitupa, Kirsi Voipio, 

Antti Wiio, Osmo A. Wiio 

Postiosoite Tietokone, PL 2, 

00040 HELSINKI MEDIA 

Katuosoite Kornetintie 8, 00380 HELSINKI 

Puhelin (09) 120 5911 

Telefax (09) 120 5799 

Internet http://www.tietokone.fi, 

toimitus@tietokone.fi 

Tietokone Online (09) 565 2322 

KUSTANTAJA 

Helsinki Media Company Oy 

Erikoislehtien johtaja: Eero Sauri 

Markkinointijohtaja: Heikki Nurmela 

LEHDEN MYYNTI 

Tuotepäällikkö: Pauliina Kaivola 

ILMOITUSMYYNTI 

Tietokone, ilmoitusosasto, 

PL 2, 00040 HELSINKI MEDIA 

Puhelin: (09) 120 5911, 

Telefax : (09) 120 5999 

Myyntijohtaja: Esa Sairio 

Myyntipäälliköt: Jussi Kiilamo, 

Tapani Mäkelä, Minna-Marjut Kumpula 

ja Marika Tolvanen 

Markkinointipäällikkö: Mia Kemppi 

Ilmoitussihteeri: Sirkka Pulkkinen 

Sivujen 35 ja 69 artikkelit ovat PC Magazinen 

yhdysvaltalaisen painoksen alkuperäisaineistoa 

ja sen tekijänoikeudet kuuluvat 

Ziff Communications Companylle, joka 

pidättää kaikki oikeudet. Copyright © 1997 

Ziff Communications Company. 

ISSN 0359-4947 16. vuosikerta 

Levikki: 32 564 (LT II/96) 

Painopaikka: Forssan Kirjapaino Oy, 1997 

ASIAKASPALVELU 

Helsinki Media Erikoislehdet, Asiakaspalvelu, PL 5 

00040 HELSINKI MEDIA 

Tilaukset: (09) 120 670, kirjatilaukset (09) 120 671 

Tilausten irtisanomiset / peruutukset (09) 5066 9100. 

Ympärivuorokautinen automaattipalvelu: näppäile tai 

pyöritä tarvittavat tiedot (9-numeroinen asiakasnumero 

ja 5-numeroinen tilaustunnus), jotka löytyvät laskusta 

tai lehden osoitelipukkeen yläriviltä vasemmalta 

lukien. Irtisanominen tulee voimaan 2-3 viikon kuluessa 

ilmoituksesta. Tilaus katkaistaan maksetun jakson 

loppuun. Jos uutta, alkanutta jaksoa ei ole maksettu, 

veloitamme asiakkaan vastaanottamien lehtien hinnat. 

Muut asiat (09) 120 670 (osoitteen muutokset ym.) 

Osoitteenmuutokset ja tilausten irtisanomiset tulevat 

voimaan viimeistään yhden ilmestymiskerran jälkeen ilmoituksen 

saapumisesta. 

Tilaushinnat: Kestotilaus 12 kk 368 mk, määräaikaistilaus 

12 kk 398 mk. 

6 TIETOKONE HUHTIKUU 1997 

Kaipaako Internet 

sääntelyä? 

■ Kestotilaus jatkuu uudistamatta kunnes tilaaja irtisanoo 

tilauksensa tai muuttaa sen määräaikaiseksi. 

Seuraavat jaksot tilaaja saa kulloinkin voimassa olevaan 

kestotilaushintaan, joka on aina edullisempi kuin vastaavan 

pituinen määräaikaistilaus. 

■ Tilaukset toimitetaan force majeure (lakko, tuotannolliset 

häiriöt yms.) varauksin. 

■ Tietokone ilmestyy 11 kertaa vuodessa, joista yksi on 

kaksoisnumero. 

■ Helsinki Media Erikoislehtien asiakasrekisteriä voidaan 

käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointitarkoituksiin. 

■ Lehtiemme tilaajat ovat Helsinki Media konsernin 

asiakkaita ja saavat seuraavien vuosien aikana edullisia 

asiakastarjouksia tuotteistamme. Mikäli ette halua 

asiakastarjouksia, voitte ilmoittaa asiasta asiakaspalveluumme, 

jolloin poistamme tilaustietonne tilausvelvoitteiden 

täytyttyä. 

Huhtikuu 1997 

nternetin tehokäyttäjät ovat kes- 

Ikustelleet verkkoviestinnän vamassa 

toimiva vapaaehtoisjoukko. 

Useimmiten on kuitenkin palkattapaudesta 

siitä lähtien, kun ”ulkova 

poliisivoimat. 

puolisia” alkoi virrata tiedon val- 

Internetissä näitä vahingoittavia 

tatielle ja päivälehdistö kiinnostui 

toimia ei vielä ole esiintynyt niin 

verkosta mediana ja jakelu- 

paljon, että olisi kovin ilmeistä, 

kanavana. 

minkälaisia puolustavia rakenteita 

Käyttäjäkunnan kasvaminen ja 

tarvitaan. Tunnettuja tapauksia ei 

kirjavoituminen toi esiin muuta- 

ole kovin paljon ja nekin ovat 

mia ongelmia, muun muassa teki- 

useimmiten epäsuoria tai merkijänoikeusrikkomukset,mahdollitykseltään 

vähäisiä. 

set kunnianloukkaukset ja tietenkin 

pelon väärän tiedon levittämi- 

Eskoensio Pipatti 

päätoimittaja 

Valtakunnan lait ovat tähänkin 

asti olleet voimassa myös Internesestä. 

Tämä taas kirvoitti esiin Intissä, 

joten mistään uudesta asiasta 

ternetin sääntelyvaatimuksia. 

ei ole kysymys. Uusi laki vain pyrkii luo- 

Internet-yhteisö on reagoinut voimakmaan järjestelmän, jolla vastuunkantajat 

kaasti kaikkiin verkon sisällön ja pelisään- määritellään ja saadaan tarvittaessa esiin. 

töjen kontrollointipyrkimyksiin. Useim- Viestimällä voi nimittäin tehdä rikoksia: 

pien mielestä verkkoviestintää ei saisi lain- herjauksia, yksityiselämän loukkauksia, rakaan 

rajoittaa. Monelle on tästä keskustehaa kerääviä ketjukirjeitä, epäsiveellisen 

lusta jäänyt sellainen mielikuva, että verk- materiaalin julkaisemista tai kiihotusta kankoon 

on tunkeutumassa jonkinlainen ensanryhmää vastaan (rasismi). Voihan kuka 

nakkosensuuri, jota vastaan Internet-käyt- tahansa esimerkiksi lähettää murhauhkauktäjät 

ovat taistelemassa. 

sen presidentille sähköpostissa, kuten taan- 

Oikeusministeriön asettaman sananvanoin tapahtui. Fyysisessä maailmassa näilpaustoimikunnan 

lakiehdotus on viime le teoille on korkeat moraalikynnykset. Tie- 

viikkoina nostanut kontrollikeskustelun jältoliikenteen maailmassa asiat sen sijaan suleen 

esiin. Jo toimikunnan nimi kertoo, etjuvat paljon helpommin, myös väärät asiat. 

tä sensuurista ei ole kysymys, vaikkakin la- Internet-yhteisö saa uuden lain myötä 

kiehdotuksen sisältö keskittyy lakien tavoin hyväksynnän kannalleen, että sananvapau- 

enemmän määrittelemään vastuunkantajia den pitää toimia myös verkossa. Minkään- 

ja rangaistusseuraamuksia, kuin mitä valaisia poliittisia tai muita tarkoitusperiä ajapauksia 

ihmisille kuuluu. 

vaa ennakkosensuuria ei Internetiin olla 

Internet on elänyt alkuvuotensa onnellis- pystyttämässä eikä pidäkään pystyttää. 

ta anarkian aikaa. Anarkia onkin yhteis- Sen sijaan järjestyneeseen yhteiskunkuntajärjestelmänä 

ihanteellinen niin kauan taan kuuluva vastuu omista teoistaan ulot- 

kuin ihmiset eivät vahingoita toisiaan, toistuu ilman uusia lakejakin myös Internetiin. 

tensa henkistä vapautta tai omaisuutta. Tämä ei välttämättä ole kaikille ollut sel- 

Anarkian kyky suojata yhteiskunnan jäsenvää.tä vahingoittavassa tarkoituksessa toimivaa Julkaiseminen on Internetin avulla kenen 

vahvempaa vastaan on kuitenkin heikko. tahansa ulottuvilla. Siitä seuraa, että vas- 

Suojaaminen edellyttää aina jonkinasteista tuukysymykset ovat myös lähempänä ta- 

järjestäytymistä. Joskus siihen riittää yksi vallista ihmistä kuin moni on tullut ajatel- 

puolustava ystävä, joskus tiiviissä rintaleeksikaan. ■ Tietokone-lehdelle voi tarjota julkaistavaksi artikkeleita 

ja käyttövinkkejä. Julkaistuista maksetaan palkkio, 

jos ne eivät liity yritysten normaaliin tiedotustoimintaan. 

Ennen artikkelin kirjoitusta on syytä ottaa yhteyttä 

toimitukseen päällekkäisyyksien välttämiseksi. 

■ Lehti ei vastaa tilaamattomasta materiaalista. Julkaisemamme 

artikkelit,ohjelmat ja vinkit on tarkastettu 

huolella, mutta emme kuitenkaan takaa niiden virheettömyyttä 

emmekä vastaa esiintyneistä virheistä. 

■ Mikäli ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista 

syistä (esim. lakko) tai asiakkaasta johtuvasta 

syystä voida julkaista, lehti ei vastaa ilmoittajille 

mahdollisesti aiheutuvista vahingoista. Lehden vastuu 

ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta 

virheestä rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän 

palauttamiseen. Huomautukset on tehtävä 8 päivän 

kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta. 

■ Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä vain toimituksen 

luvalla.

Mitä Uutta 

[uutiset][päivitykset][Internet][uudet tuotteet][messut][trendit] 

Huhtikuu 1996 Tietokone Pl 64, 00381 Helsinki, puh. (90) 120 5751, faksi (90) 120 5799, sähköposti: mitauutta@online.tietokone.fi 

Lyhyesti 

HP julkisti suunnitelmansa 

uudesta PhotoSmart-tuoteperheestä.PhotoSmarttulostimen, 

-skannerin ja -digitaalikameran 

voi ostaa 

kunkin erikseen noin 500 

dollarin hintaan tai yhtenäisenä 

pakettina, jonka hinta 

HP:n mukaan on noin 1 400 

dollaria. PhotoSmart-tulostin 

ja -skanneri vaativat toimiakseen 

vähintään 66-megahertsisen 

ja CD-asemalla varustetun 

486-kokoonpanon 16 

megatavun keskusmuistilla. 

Mobile World Communicationsin 

maahantuoma Option- 

PC Card tukee nyt kaikkia 

Nokian datasiirto-ominaisuuksilla 

varustettuja 

GSM-puhelimia, myös 8110mallia. 

Option on II-tyypin 

PCMCIA-kortti, joka sisältää 

GSM-verkon data- ja faksiyhteydet 

ja toimii myös lankapuhelinverkonfaksimodeemina. 

Nokian lisäksi Option 

toimii useimpien Ericssonin, 

Siemensin, Sonyn ja Panasonicin 

GSM-puhelinten kanssa. 

International Data Corporationin 

tutkimuksen innoittamana 

Sun aikoo aloittaa 

myös supertietokoneiden 

tuotannon. Tällä hetkellä niiden 

markkinoita hallitsee suvereenisti 

Cray Research. 

IDC:n tuoreen tutkimuksen 

mukaan supertietokoneiden 

markkinoilla liikkuu rahaa 

noin 5,6 miljardia dollaria 

vuonna 2000. Sunin uusin 

julkistus alueella on Sun Ultra 

HPC, joka yhtiön edustajien 

mukaan tarjoaa paremmanhinta/suorituskykysuhteen 

kuin esimerkiksi Silicon 

Graphicsin Origin 2000 tai 

IBM:n RS6000 SP. 

Sun Microsystems ja 

Hewlett-Packard ovat tehneet 

sopimuksen, jonka pohjalta 

HP tarjoaa omana tuoteversionaan 

Sun Java 

WorkShop kehitysympäristön 

HP-UX- ja Windows NT - 

käyttöjärjestelmäalustoillaan. 

Java-sovelluksia voidaan kehittää 

HP 9000 Enterprise - 

palvelimilla ja työasemilla. 

HP:llä on jo aiemmin ollut 

saatavilla Java Virtual Machine 

ja Java Development Toolkit. 

Lotus Notes työryhmäohjelman 

uuden 4.5-version Internet-ominaisuuksia 

on alettu 

hiljalleen hyödyntää myös 

Suomessa. Yksityisyrittäjä 

Heli Turja on avannut osoit- 

Sunin pääjohtaja Scott McNealy Suomessa: 

Java OS muuttaa 

käyttöjärjestelmien 

markkinat 

Suomessa vieraillut Sun-yhtiön hallituksen puheenjohtaja 

ja pääjohtaja Scott McNealy kertoi 

näkemyksiään tietokonealan kehityksestä. Hänen 

mukaansa tietokoneala elää juuri kolmatta 

suurta muutoskauttaan. 

McNealyn mielestä keskitetystä, 

suurkonepohjaisesta 

tietojenkäsittelystä PC:hen 

edennyt ala on siirtymässä 

verkkokeskeisen tietojenkäsittelyn 

aikakauteen. Hän 

nosti verkkomuotoisen tietotekniikanmahdollistajiksi 

TCP/IP- ja IMAP4-protokollien, 

ASCIIn, ja 

HTML-kielen rinnalle Sunin 

kehittämän Java-ohjelmointikielen. 

Erityisesti McNealy korosti 

HTML-kielen merkitystä 

siirryttäessä verkkokeskeiseentietojenkäsittelyyn. 

"Kenenkään ei enää 

pitäisi olla tallentamatta informaatiotaHTML-muotoon. 

HTML on luettavissa 

Sun esitteli CeBIT-messuilla 

JavaTel-tekniikkaa, 

jossa tietotekniikka ja puheviestintä 

yhdistyvät. 

kaikkialla, missä vain on 

TCP/IP-verkko ja selainohjelma. 

HTML-muoto on 

universaali, sen käyttäjät eivät 

ole sidottuja tiettyyn sovellusohjelmaan 

tai käyttöjärjestelmään", 

McNealy sanoi. 

McNealy käytti omaa yhtiötään 

esimerkkinä siirtymisestä 

verkkokeskeiseen 

ajattelutapaan. "Sunilla on 

miljoona WWW-dokumenttia, 

jotka on tehty viimeisen 

vuoden aikana. 

Vuoden sisällä kaikki yhtiön 

sovellusohjelmat ovat 

Javalla kirjoitettuja ja niitä 

käytetään NC-laitteilla, pois 

lukien kaikkein raskaimmat 

CAD-tehtävät", McNealy 

kertoi. 

Muun muassa Corelin 

valmistamat Java-pohjaiset, 

erittäin halvalla tai jopa ilmaiseksi 

jaettavat sovellukset 

muuttavat McNealyn 

mukaan väistämättä ohjelmamarkkinoita 

samalla tavalla 

kuin Java OS muuttaa 

käyttöjärjestelmämarkkinoita. 

McNealy ei kuitenkaan 

usko Microsoftin nopeaan 

romahdukseen. "Microsoft 

on rakentanut asemaansa 

20 vuotta ja uskon että se 

on olemassa vielä seuraavatkin 

20 vuotta. Ratsastavathan 

jotkut ihmiset vielä 

nykyäänkin hevosilla, vaikka 

autot ovat olleet olemas- 

Sun Microsystemsin hallituksen 

puheenjohtaja ja 

pääjohtaja Scott McNealy. 

sa sata vuotta", McNealy 

sanoi. 

Viime aikoina esitettyä 

kritiikkiä Javan turvallisuuspuutteita 

kohtaan McNealy 

ei ottanut kovin vakavasti. 

"Java on arkkitehtuuriltaan 

ehdottomasti turvallisin 

alusta. Joitakin pieniä puutteita 

on havaittu tämän arkkitehtuurin 

toteutuksessa, 

mutta nekin on korjattu 

mahdollisimman nopeasti", 

McNealy kertoi ja vertasi 

Javaa Microsoftin ActiveXtekniikkaan, 

jonka turvallisuusongelmat 

McNealyn 

mukaan ovat osoituksia 

ActiveX:n arkkitehtuurin 

puutteista, joita on huomattavasti 

vaikeampi korjata. 

McNealy korosti myös, 

että Java on ensisijaisesti 

yritysympäristöön suunnattu 

konsepti. "Emme tule 

menemään kotimarkkinoille, 

suoranaisesti. Lisensoimme 

kyllä Java-tekniikkaa 

muille valmistajille, 

mutta luultavasti ette tule 

näkemään kodeissanne JavaStationeja. 

Java-autoja ja 

televisioita saatatte kyllä 

nähdä", McNealy maalaili. 

JavaOS-käyttöjärjestelmäntoimitukset 

alkoivat 

Sun Microsystemsin Java- 

OS-käyttöjärjestelmän ensimmäisen 

1.0-version toimitukset 

aloitettiin. Java- 

OS-järjestelmää asennetaan 

Intel, Cyrix ja AMD esittelivät CeBIT-messuilla Saksan Hannoverissa uusia prosessoreitaan, jotka 

perustuvat mikron multimediaa parantavaan MMX-tekniikkaan. Maailman suurimmilla tietotekniikkamessuilla 

oli esillä myös lukuisia oheislaitteiden uusia tekniikoita: uudelleenkirjoittavia CD- 

RW-levyasemia, CD-levyjen syrjäyttäjäksi mainittuja DVD-asemia, helposti kytkettäviä USB-laitteita, 

DSL-tekniikkaan perustuvia modeemeja ja niin edelleen. Messuilla nähtiin myös ensimmäinen 

NetPC-määritelmän mukainen verkkotietokone, joka oli Siemens-Nixdorfin kehittämä. s. 16 

TIETOKONE 

etenkin NC-tietokoneisiin 

(Network Computer), käsitietokoneisiin 

ja kulutuselektroniikan 

laitteisiin. 

JavaOS tukee Sunin 

Sparc- ja Intelin x86-prosessoreita, 

minkä lisäksi 

myöhemmin tässä kuussa 

valmistuu versio StrongARM-prosessoria 

varten. 

Uuden käyttöjärjestelmän 

on lisensoinut tuotteisiinsa 

muun muassa IBM, joka 

käyttää järjestelmää verkkotietokoneissaan, 

sekä 

Toshiba ja Advanced Risck 

Machines yhtiö. 

Sun uskoo JavaOS:n lyövän 

itsensä läpi myös kotiviihteen 

ja Internetiin liitettävien 

laitteiden saralla. 

Uusi käyttöjärjestelmä sopii 

Sunin mukaan käytännöllisesti 

katsoen kaikenlaisiin 

laitteisiin, jotka tarvitsevat 

käyttöjärjestelmää. 

JavaOS on hämmästyttävän 

pieni käyttöjärjestelmä, 

sillä koko Java Application 

Environment vie tilaa vain 

2,4 megatavua eli mahtuu 

kahdelle levykkeelle. Verkkotietokoneen 

vaatima järjestelmäHotJava-selaimineen 

ja yhden megatavun 

fonttitiedostoineen vie neljä 

megatavua kiintolevytilaa ja 

vaatii saman verran keskusmuistia. 

Sun Microsystems julkisti 

myös JavaTel-alustan tietotekniikan 

ja puheviestinnän 

yhdistämiseen (CTI, 

Computer Telephony Integration). 

CeBIT-messuilla 

Saksassa oli esillä Sunin Java-pohjaisenpuhelinsovelluksen 

esiversio, jolla puheluita 

pystyi soittamaan lähiverkon 

kautta puhelinverkkoihin. 

Yritys pystyy ohjelman 

avulla seuraamaan puhelinliikennettäänmonipuolisesti. 

Java-sovelluksena se 

voidaan upottaa Web-sivulle, 

joten sitä pystyy käyttämään 

myös Web-selaimella. 

HUHTIKUU 1997 11

Mitä Uutta [maailmalta] 

Lyhyesti 

teeseen http://www.helium.fi 

Web-hotellin, johon Notesin 

tietokantoja käyttävät voivat 

laittaa Web-sivunsa esiin. 

Heliumin kotisivuilla on toistaiseksi 

vain Inter-Real Oy:n 

Real-Music-palvelu, jonka 

kautta voi tilata CD-levyjä ja 

musiikkivideoita Internetin 

välityksellä. 

Corel aikoo aloittaa uuden 

WordPerfect-toimistoohjelmapakettinsatoimituksen 

toukokuun aikana. 

Professional-versio on määrä 

toimittaa kaksi kuukautta 

myöhemmin. Paketti nimetään 

uudelleen siinä olevan 

WordPerfect-tekstinkäsittelyohjelman 

mukaan, koska Corel 

uskoo sillä nimellä olevan 

eniten maailmalla mainetta. 

Uuden version hinnoittelu on 

Corelin mukaan Version 7 

paketin kaltainen. 

Microsoftin Windows NT 4.0 

-verkkokäyttöjärjestelmässä 

oleva virhe saattaa 

aiheuttaa käyttäjän profiiliin 

tallennettujen tietojen katoamisen 

ja mikä pahempaa kotihakemiston 

tuhoamisen. 

Virhe on havaittu sekä NTpalvelin- 

että NT-työasemakäyttöjärjestelmissä. 

Virhe ilmenee 

käyttäjillä, jotka on 

asetettu ylläpitäjät-ryhmään. 

Kun tällainen henkilö poistetaan 

ryhmästä, häviää hänen 

profiilistaan samalla kaikki 

työpöytään liittyvät asetukset. 

Niinpä oikopolut, kansiot 

ja tiedostot häviävät muun 

informaation ohella. 

Uusi Lotus Components 

1.1 sisältää joukon nopeita 

ja tehtäväkeskeisiä appletteja 

eli lisäohjelmia, jotka perustuvat 

ActiveX-tekniikkaan. 

Components 1.1 on suunniteltu 

ennen kaikkea hyödyntämään 

Lotus Notes 4.5 työryhmäohjelman 

uusia ominaisuuksia. 

Uusia Components-toimintoja 

ovat 

muun muassa turvallisuus ja 

valvonta, joiden avulla sovellukset 

voidaan suojata luvattomalta 

käytöltä. 

Hewlett-Packardin uudet 

DeskJet 694- ja DeskJet 692C 

-mustesuihkutulostimet kykenevät 

valmistajan mukaan 

lähes valokuvalaatuun. 

Uusista malleista 694 korvaa 

mallin DeskJet 690C ja 692C 

mallin 693C. Kummankin 

laitteen hinta on 299 dollaria 

(noin 1400 markkaa). Niihin 

saa myös valokuvalaatuisen 

tulostuksen mahdollistavan 

lisämoduulin, jonka hinta on 

49 dollaria (noin 380 markkaa). 

Novera julkaisi uuden version 

täysin Java-kielisestä 

verkkokäyttöjärjestelmästään. 

Novera Epic 1.1 on 

suunnattu yrityksille ja sovelluskehitysryhmille, 

joilla on 


Intel haastoi Cyrixin ja 

AMD:n oikeuteen 

Intel on nostanut kanteen 

Cyrixiä ja AMD:tä vastaan 

MMX-tuotemerkin virheellisestä 

käytöstä. Intel on hakenut 

oikeutta MMX-nimeen 

rekisteröimällä sen 

tammikuussa. Rekisteröintiviranomaiset 

eivät ole kuitenkaan 

vielä antaneet Intelille 

yksinoikeutta tuotemerkin 

käyttöön. 

Intel on panostanut 

MMX-tekniikan mainostamiseen 

kymmeniä miljoonia 

dollareita. Yhtiön mielestä 

kilpailevat prosessorivalmistajat 

saavat kohtuu- 

Intel on myöntänyt että sen 

edustajat ovat painostaneet 

kahta saksalaista tietokonelehteä 

lehtien julkaistua 

negatiiviset arvostelut 

virallisesti julkistamattomasta 

Pentium II -prosessorista. 

Saksalaislehdet olivat saaneet 

prosessorin tietokonevalmistajalta, 

jonka nimeä 

ei ole kerrottu julkisuuteen. 

U.S. Roboticsin pääjohtaja 

Casey Cowell puolusti voimakkaasti 

U.S. Roboticsin 

ja 3Comin fuusiopäätöstä 

osakkeenomistajille järjestetyssä 

vuosittaisessa tapaamisessa. 

Cowell ei osannut 

selittää kummankaan yrityksen 

osakekurssien heilahduksia. 

Hänen mukaansa 

fuusio on ymmärretty 

osittain väärin sekä Wall 

Streetillä että osakkeenomistajien 

ja toimittajien 

keskuudessa. Välittömästi 

fuusiopäätöksen julkistamisen 

jälkeen U.S. Roboticsin 

osakkeen kurssi 

nousi ja laski edestakaisin, 

3Comin kurssi puolestaan 

laski. 

Pääjohtaja Casey Cowellin 

mukaan fuusiolla ei ole 

mitään tekemistä yritysten 

lyhyen aikavälin osakekurs- 

tonta etua ilmoittamalla 

tuotteidensa sisältävän 

MMX-laajennukset. Intelin 

mielestä oikea ilmaisu olisi: 

"Prosessori on yhteensopiva 

Intelin MMX-tekniikan 

kanssa." 

Intel, Cyrix ja AMD ovat 

neuvotelleet nimen käytöstä 

jo viime syksystä lähtien. 

Intelin kilpailijoiden mielestä 

MMX-nimeä on totuttu 

käyttämään jo yleisesti 

merkkinä multimedialaajennuksista. 

Niinpä ne eivät 

mielestään loukkaa millään 

tavalla Intelin oikeuksia. 

Intel painosti 

saksalaislehtiä 

Lehdet julkaisivat prosessorista 

negatiiviset arvostelut, 

kutsuen sitä pettymykseksi. 

Lehtien mukaan Pentium 

II hävisi vertailussa 

AMD:n K6-prosessorille. 

Arvostelujen julkaisun 

jälkeen Intelin edustajat olivat 

uhanneet vetää ilmoituksensa 

lehdistä. Lisäksi 

yhtiö uhkasi lehtiä oikeustoimilla.. 

“Fuusio on ymmärretty osittain väärin” 

U.S. Robotics puolustaa 

fuusiopäätöstään 

sien arvojen kanssa. "Fuusiopäätös 

perustui yritysten 

pitkän aikavälin strategioihin. 

Pitkällä aikavälillä 

osakkeenomistajat saavat 

suurempia tuottoja, koska 

fuusioitunut yritys on 

markkinajohtaja kahdella 

tietoverkkojen nopeimmin 

kasvavalla sektorilla", Cowell 

vakuutti yrityksen lehdistötiedotteessa. 

Cowell kumosi myös sitkeitä 

huhuja siitä, että U.S. 

Robotics olisi menettämässä 

uskoaan nopeimmille 

modeemeille luomaansa 

teknologiaan. "Mikään ei 

voisi olla kauempana totuudesta", 

Cowell sanoi. 

Osakkeenomistajat kyselivät 

huolissaan pääjohtajalta, 

miten yritys aikoo kamppailla 

uuden x2-tekniikkansa 

puolesta Rockwell Semi- 

Apple irtisanoo 

4100 

työntekijää 

Taloudellisissa vaikeuksissa 

pitkään kamppaillut Apple 

Computer julkisti eilen 

odotetut muutokset yhtiössä. 

Applen johtaja Gilbert 

Amelio (kuvassa) on ilmoittanut 

yhtiön irtisanovan 

4 100 työntekijää lähiviikkojen 

aikana. Irtisanomiset 

koskevat lähes 

25 prosenttia yhtiön vakituisista 

työntekijöistä. Irtisanomisista 

55 prosenttia 

tapahtuu Yhdysvalloissa ja 

45 prosenttia Applen ulkomaisissa 

yhtiöissä. 

Amelion ilmoituksen 

mukaan leikkauksia tehdään 

myös joissakin yrityksen 

ohjelmaprojekteissa. 

Rahoitusta vähennetään ainakin 

Open Doc -komponenttitekniikan,Cyberdogselainohjelman 

ja puheentunnistustekniikan 

osalta. 

Myös Performa-tuotelinja 

lakkautetaan. 

Irtisanomisten ja tuotekehityksenuudelleenarviointien 

tarkoituksena on 

vähentää yhtiön kuluja 400 

miljoonalla dollarilla. Yhtiön 

johdon tavoitteena on 

saavuttaa voitollinen tulos 

syyskuussa päättyvällä tilivuosineljänneksellä. 

conductor Systemsin ja Lucent 

Technologiesin kehitteillä 

olevaa kilpailevaa siirtoteknologiaa 

vastaan. Kyseiset 

yritykset ovat nimittäin 

osallisina forumissa, joka 

perustettiin luomaan 56 

kilobittiä sekunnissa Internetistä 

siirtävälle tekniikalle 

yhteinen standardi. Myös 

3Com on forumin jäsen, 

mutta U.S. Robotics ei ole. 

Pääjohtaja Cowellin mukaan 

osakkeenomistajilla ei 

kuitenkaan ole syytä huoleen, 

koska U.S. Robotics 

on kilpailijoitaan edellä. 

"Me olemme äärettömän 

tyytyväisiä siihen, miten hyvin 

markkinat ovat ottaneet 

uuden teknologiamme 

vastaan," hän sanoi ja lisäsi 

U.S. Roboticsin haluavan 

olla markkinastandardin 

luoja. 

Hayes ostaa 

Cardinalin 

Juuri kun jälkimainingit 

U.S.Roboticsin ja 3Comin 

kaupasta ovat alkaneet 

laskeutua ilmoitti 

Hayes Microcomputer 

Products ostavansa Cardinal 

Technologiesin. 

Cardinalin työntekijöistä 

osalle tarjotaan paikkaa 

uudessa organisaatiossa, 

mutta suurin osa joutuu 

lähtemään. 

Kauppa hyödyttää suuresti 

Hayesiä, joka on sitoutunutK56Flex-modeemitekniikkaan.Cardinal 

on sen sijaan tukenut 

U.S.Roboticsin x2tekniikkaa. 

Uusi organisaatio 

pystyy siis tarjoamaan 

asiakkaille kumman 

vaihtoehdon tahansa. 

Samalla se pystyy 

nopeasti sopeutumaan 

Open 56K Forumin 

uusiin päätöksiin. Open 

56K Forum on standardoimassa 

56 kilobitin 

siirtotapaa. 

Cardinalia kauppa hyödyntää 

myös. Vaikka 

yhtiö on suuri tekijä 

USA:n markkinoilla ei 

sillä ole ollut riittävästi 

kokoa kansainvälisille 

kilpakentille. Yhdistymällä 

Hayesiin yhtiö 

pääsee tuotteillaan helpommin 

uusille kasvualueille. 

Microsoft 

kehittää 

Java-Officea 

TechWire-uutispalvelun 

saamien tietojen mukaan 

Microsoft on aloittanut 

suositun Office-sovellusohjelmapakettinsakääntämisenJava-ohjelmointikielelle. 

Saatujen tietojen mukaan 

Microsoft ei suunnittele 

tuotteen julkistamista 

ennen kuin kilpailevat Javapohjaiset 

sovellukset on julkaistu. 

Ainakin Corel ja Lotus 

kehittävät Java-toimistosovelluksia. 

Corelin Javatoimistopakkaus 

tuli Yhdysvalloissa 

myyntiin maaliskuun 

lopulla ja Lotuksen 

Kona-pakettia ryhdyttäneen 

myymään tänä kesänä. 

Microsoftin edustajat eivät 

ole kommentoineet esitettyjä 

tietoja.


ICL Datan 

voitto pieneni 

ICL Data Oy:n voitto viime 

vuodelta oli 55 miljoonaa 

markkaa. Pudotusta edellisvuoteen 

oli reilusti, sillä yhtiön 

vuoden 1995 voitto oli 

121 miljoonaa. 

Yrityksen liikevaihto kasvoi 

hienoisesti 3,7 prosentilla 

vajaaseen 1,9 miljardiin 

markkaan. Vastaavasti yhtiön 

kokonaistulos oli viime 

vuodelta tappiollinen, sillä 

yhtiö maksoi emoyhtiölleen 

konserniavustuksia 95 miljoonaa 

markkaa eli viisi 

miljoonaa markkaa enemmän 

kuin edellisenä vuonna. 

Kannattavuuden negatiivinen 

kehitys johtui ICL 

Data Oy:n toimitusjohtaja 

Visaa ei suositella 

Internet-käyttöön 

Luottokunta-yhtiön varatoimitusjohtaja 

Keijo Tapiovaara 

ei suosittele luottokortin 

numeron välittämistä 

Internetissä. "Emme 

voi suositella luottokorttiostosten 

tekoa Internetin 

kautta nykytilanteessa. Kehottaisin 

luottokortin käyttäjiä 

malttamaan mielensä 

ensi syksyyn saakka, kunnes 

otamme käyttöön SET-järjestelmän 

Internetin maksuliikenteessä", 

sanoo Tapiovaara.Sfnet.atk-keskusteluryhmässä 

keskusteltiin runsaasti 

luottokortin käyttämisestä 

Internetissä. Keskustelu 

sai alkunsa tietokirjailija 

Petteri Järvisen mielipidekirjoituksestaHelsingin 

Sanomissa ja sitä seu- 

Intel on ryhtynyt toimittamaan 

MMX-tekniikalla varustettuja 

Pentium OverDrive 

-prosessoreita, joilla voi 

helposti korvata vanhat 75, 

90 ja 100 megahertsin Pentium-prosessorit. 

Uudet 

megahertsiluvut ovat vastaavasti 

125, 150 ja 166 megahertsiä. 

Päivityksen huonona 

puolena on korkea hinta, 

Henry Ehrstedtin mukaan 

huoltotoiminnan ja tuotemyynnin 

kannattavuuden 

heikkenemisestä, jota kasvanutjärjestelmätoimintakaan 

ei pystynyt paikkaamaan. 

Jatkossa ICL Data aikookin 

keskittyä juuri järjestelmätoimintaan. 

Erityiseksi 

painopistealueekseen yhtiö 

on ottanut WWW-pohjaiset 

järjestelmäratkaisut, joita 

varten yhtiöön on perustettu 

erityinen verkottumisratkaisuja 

työstävä yksikkö. 

Verkottumisessa ICL tulee 

panostamaan yritysten väliseen 

kommunikointiin ja 

kaupankäyntiin. 

ranneesta Luottokunnan 

yhteydenotosta. Järvisen 

mukaan Luottokunnan 

turvallisuuspäällikkö Antti 

Mustonen ilmoitti Visaluottokortin 

käyttämisen 

Internetissä olevan kiellettyä. 

Varatoimitusjohtaja Tapiovaaran 

mukaan Luottokunta 

ei kuitenkaan ole 

kieltänyt Visan käyttöä Internetissä. 

"Yhtiön vahva 

mielipide on kuitenkin se, 

että luottokortin numeroa 

ei pitäisi välittää Internetin 

kautta", Tapiovaara sanoo. 

Mitään seuraamuksia Luottokunnan 

taholta Visaa Internetissä 

käyttäville ei suosituksesta 

huolimatta ole 

luvassa. 

Inteliltä MMX-päivitysprosessoreita 

sillä 125 ja 150 megahertsin 

OverDrive-prosessorit 

maksavat Yhdysvalloissa 

400 dollaria (2 000 markkaa) 

ja 166 megahertsin 

prosessori 500 dollaria (2 

500 markkaa). OverDriveprosessorit 

mukauttavat 

monien Pentium-emolevyjen 

käyttämän 3,3 voltin 

jännitteen MMX-tekniikan 

vaatimaksi 2,8 voltiksi. 

Javan ja ActiveX:n 

käyttö edelleen vähäistä 

ActiveX-kontrollin avulla 

voi Web-sivulle lisätä esimerkiksi 

ohjelmista tuttuja 

valikoita, joihin voi lisätä 

erilaisia toimintoja. 

Java-appletteja ja ActiveXkontrolleja 

käytetään 

WWW-sivuilla edelleen 

varsin vähän, väittää yhdysvaltalaisenWWW-kehitysyhtiön 

tekemä kartoitus. 

Application Methods -yhtiön 

tekemässä kartoituksessa 

käytiin läpi noin 20 

miljoonaa WWW-sivua, 

joilla viitattiin johonkin 

Verkkotietokoneille 

10 prosenttia 

yritysmarkkinoista 

Tietotekniikan alan markkinatutkimuksiinerikoistunut 

IDC-tutkimuslaitos ennustaa, 

että verkkotietokoneet 

kaappaavat vuoteen 

2001 mennessä jopa kymmenen 

prosentin viipaleen 

mikrotietokoneiden yritysmarkkinoista. 

Tutkimuksen mukaan 

verkkotietokoneet korvaavat 

yrityksissä lähinnä päätteitä 

ja pääte-emulointikäytössä 

olevia vanhempia 

mikroja, joita löytyy etenkin 

suuryrityksistä mittavia 

määriä. 

IDC:n analyytikkojen 

mukaan ratkaiseva vuosi 

verkkotietokoneiden kehitykselle 

on 1998, jolloin 

konseptin on viimeistään 

todistettava käyttökelpoisuutensa. 

Verkkotietokoneiden 

yleistyminen vaatii, että yritykset 

siirtyvät keveämpiin, 

Java-pohjaisiin sovelluksiin 

ja että yritysten verkkoratkaisut 

ovat tasolla, joka 

mahdollistaa verkkotietokoneiden 

täysimittaisen 

käytön. 

HTTP-protokollan 

laajennukseen: näistä 

sivuista 50 prosenttia 

käytti sivujen toimintojen 

laajentamiseen CGI:tä. 

JavaScriptiä käytetään 

kartoitetuista sivuista 1,5 

prosentissa ja Java-appletteja 

0,15 prosentissa. 

VBScriptiä käytetään noin 

tuhannella sivulla (0,005 

prosenttia kartoitetuista sivuista) 

ja ActiveX-kontrolleja 

400 sivulla (0,002 prosenttia 

kartoitetuista sivuista). 

Loput noin 48 prosenttia 

tutkituista sivuista olivat 

normaalia HTML-kieltä. 

CGI:n valta-asemaa selittää 

ennen kaikkea se, että se 

on vanhin käytettävissä olevista 

HTTP:n laajennustekniikoista. 

Muiden tekniikoiden 

odotetaan tosin ottavan 

kiinni CGI:tä helppokäyttöisyytensä 

ansiosta. 

Microsoft 

nostaa 

Windows 

3.1:n hintaa 

Microsoft nostaa Windows 

3.1-käyttöjärjestelmän lisensointihintoja.Laitevalmistajien 

täytyy syksystä 

lähtien maksaa lähes kaksinkertaista 

lisenssimaksua 

Microsoftille, mikäli ne haluavat 

tarjota asiakkailleen 

vanhaa 16-bittistä Windows-käyttöjärjestelmää. 

Lisäksi laitevalmistajia 

kielletään tarjoamasta koneisiin 

vaihtoehtoisesti joko 

Windows 3.1:tä tai 95:tä, 

joten laitteita saadaan myydä 

ainoastaan yhdellä käyttöjärjestelmävaihtoehdolla. 

Microsoft pyrkii päätöksellään 

saamaan lisää käyttäjiä 

Windows 95:lle. Markkinoinnista 

huolimatta 

Windows 95:n markkinaosuus 

yrityskäyttäjien pöytäkoneidenkäyttöjärjestelmistä 

on jäänyt 19 prosenttiin, 

kun Windows 3.1:n 

käyttäjiä on vielä peräti 74 

prosenttia. Windows NT:tä 

käyttää neljä prosenttia 

Forrester Researchin tekemän 

tuoreen tutkimuksen 

mukaan, joten Microsoftilla 

on edessään vielä pitkä 

käännytystyö. 

TIETOKONE 

Lyhyesti 

tarvetta kehittää Java-pohjaisia 

tuotteita. Ohjelman hinta 

on 50 käyttäjän lisenssillä 

7500 dollaria eli noin 35 000 

markkaa. 

McAfee Associates on julkistanut 

uuden version VirusScan-viruksentorjuntaohjelmastaan, 

jonka parannukset 

liittyvät lähinnä 

Microsoftin uuden Office 97 - 

toimisto-ohjelmapaketin mukanaan 

tuomiin ongelmiin. 

VirusScan 3.0 sisältää Hunter-nimisen 

hakukoneen, joka 

löytää Word 97 ja Excel 

97 -ohjelmilla tuotetuissa dokumenteissa 

mahdollisesti 

piilevät makrovirukset. Lisäksi 

se löytää käynnistyssektorilla 

piilevät ja muotoaan 

muuttavat virukset. 

Sun julkisti Java-kielellä tehdyn 

HotJava Browser 1.0 

-selaimen, jota voidaan hyödyntää 

esimerkiksi infokioskien, 

itsepalvelutyöasemien 

ja muiden Web-pohjaisten 

sovellusten tuotannossa. 

HotJava Browser on räätälöitävissä, 

joten kehittäjät 

voivat luoda haluamansa 

kaltaisia , esimerkiksi yritysja 

tuotekuvan mukaisia käyttöliittymiä. 

Lapin Yrittäjät ry ja Länsipohjan 

Yrittäjät ry on käynnistänyt 

hankkeen, jossa julkaistaan 

1600 lappilaisen yrityksenmultimediahakemisto 

CD-levyllä ja 350 yrityksen 

osalta Internetissä. 

Hankkeesta käytetään nimeä 

Lapin yritysten sähköinen 

kauppakanava. Hakemistot 

on tarkoitettu lappilaisten 

yrittäjien käyttöön keskinäisen 

verkottumisen parantamiseksi 

ja alihankintatoiminnan 

kehittämiseksi. 

Yhdysvaltalaisen MIDS-tutkimuslaitoksen 

mukaan maailmassa 

on jo 57 miljoonaa ihmistä, 

joilla on pääsy Internetiin. 

MIDS on myös ennustanut 

tulevien vuosien käyttäjälukuja. 

Sen mukaan 

vuonna 2000 Internetiin olisi 

kytkettynä yli 250 miljoonaa 

konetta ja niillä on käyttäjiä 

yli 700 miljoonaa. 

HUHTIKUU 1997 13


Lyhyesti 

Tutkimuslaitos International 

Data Corportionin (IDC) julkaiseman 

raportin mukaan 

Lotus Notes on kasvattanut 

asemaansa maailman eniten 

käytettynä työryhmäjärjestelmänä. 

Lotus Notesin 

osuus uusista käyttäjistä oli 

36 prosenttia, mikä on noin 

4,3 miljoonaa henkilöä. Lähimmäs 

Notesia pääsi Novellin 

GroupWise, jolla oli 18 

prosentin osuus. Kolmanneksi 

jäi Microsoftin Exchange 

17 prosentin osuudellaan. 

Computer Intelligence (CI) - 

tutkimuslaitoksen tekemän 

markkinatutkimuksen mukaanMacintosh-käyttöjärjestelmällä 

varustettujen pöytätietokoneiden 

myynti yrityksille 

kasvaa Yhdysvalloissa. 

Yli tuhannelta yhdysvaltalaiselta 

jakelijalta ja jälleenmyyjältä 

kerättyjen tietojen 

mukaan Mac OS -käyttöjärjestelmä 

onnistui jo toisena 

kuukautena peräkkäin 

lisäämään markkinaosuuttaan 

Intel-mikrojen kustannuksella.Macintosh-käyttöjärjestelmällä 

varustettujen 

tietokoneiden markkinaosuus 

oli tammikuussa 1997 

yli 11 prosenttia, kun se vuoden 

1996 joulukuussa oli 9 

prosenttia ja marraskuussa 8 

prosenttia. 

Yhdysvaltojen suurimman 

tietokoneiden suoramyyntiyrityksen 

Dellin tulos kasvoi 

helmikuun toinen päivä 

päättyneen tilivuoden 1997 

aikana 90 prosenttia 518 

miljoonaan dollariin (2,6 miljardia 

markkaan) ja liikevaihto 

47 prosenttia 7,76 miljardiin 

dollariin (38,8 miljardiin 

markkaan). Tilivuoden viimeisellä 

neljänneksellä kasvuprosentit 

olivat vieläkin 

suurempia: tuloksen kasvu 

oli 170 prosenttia ja liikevaihdon 

57 prosenttia. Dell 

Computerin pääasiassa puhelimen, 

postin, Internetin ja 

yrityksille myönnettävien tilien 

avulla tapahtuva myynti 

toimii tällä hetkellä erittäin 

hyvin. Analyytikoiden mukaan 

yrityksen kasvu on nopeampaa 

kuin tietokonevalmistajien 

kasvu keskimäärin, 

koska sen liiketoimintatapa 

soveltuu dynaamisille tietokonemarkkinoilleerinomaisesti. 


Data Corporationin (IDC) mukaan 

kuvankäsittelyyn 

liittyvät markkinat ovat kokemassa 

räjähdysmäisen 

kasvun digitaalisten kameroiden 

yleistymisen myötä. Kysely 

tehtiin kotitalouksiin 

kuudessa maassa. Valokuvien 

järjestelyn lisäksi kotitaloudet 

käyttävät nyt tai jatkossa 

tietokonetta erilaisten 

harrastelehdyköiden valmistamiseen 

tai onnittelukorttien 

tekemiseen. 


Käynnistettyä PC:tä ei juuri käytetä 

Kotitaloudet käyttävät avattua 

PC-tietokonettaan eniten 

ei mihinkään. Toisin 

sanoen käynnistetty tietokone 

kököttää ylivoimaisesti 

suurimman osan, 54 

prosenttia, aukioloajastaan 

yksinään käyttämättömänä. 

Tämä tulos saatiin Yhdysvaltalaisenmarkkinatutkimusyrityksen, 

NPD Group 

Incorporationin tekemässä 

PC Meter -tutkimuksessa. 

Tutkimuksessa mitattiin 

10 076 yhdysvaltalaisen kotitaloudenhenkilökohtai- 

Kaksi Internetin perusprotokollaa 

HTTP (Hypertext 

Transfer Protocol) ja 

NNTP (Network News 

Transfer Protocol) ovat 

uusiutumassa. 

HTTP, jota käytetään 

WWW-sivujen siirtoon, saa 

lähinnä lisää nopeutta kun 

taas NNTP, jota käytetään 

keskusteluryhmien lukemiseen 

ja replikointiin tehdään 

entistä joustavammaksi. 

Kummankin muutoksen 

taustalla ovat lisääntyneet 

käyttäjämäärät ja se, 

että kumpaankin protokollaa 

käytetään jatkossa yhä 

enemmän intranet-verkkojen 

rakentamiseen. 

HTTP:n versio 1.1, josta 

on luvassa luonnos kesään 

mennessä tuo kaksi siirtoon 

vaikuttavaa lisäkomponenttia. 

Näistä putkitus (pipelining) 

mahdollistaa kaiken 

datan siirtämisen yh- 

sen tietokoneen käyttöä 

kuukauden ajan. Tietokoneeseen 

tallennettu PC Meter 

-ohjelma laski käyttötarkoitukseksi 

ei mitään, kun 

viimeisestä näppäimen tai 

hiiren kosketuksesta oli kulunut 

yli 60 sekuntia. 

Kotitalouksien tietokoneen 

käyttö ei osoittautunut 

kovinkaan tuottavaksi 

edes silloin, kun tietokoneella 

tehtiin jotakin. Suurin 

käyttötarkoitus oli nimittäin 

käyttöjärjestelmän 

kanssa pelaaminen. Tutki- 

Internet-standardit 

WWW-sivuihin lisää nopeutta 

Yli 500 000 viisitoista vuotta 

täyttänyttä suomalaista 

käyttää Internetiä vähintään 

kerran viikossa. Taloustutkimus 

Oy:n kuudes Internet-käyttäjätutkimusosoittaa, 

että verkon käyttäjälukujen 

kasvu jatkuu edelleen 

varsin voimakkaana. 

Viime loka-marraskuussa 

viikoittaisia käyttäjiä arvioitiin 

olevan noin 420 000, 

nyt tammi-helmikuun mittauksessa 

jo 510 000, joten 

kasvua on siten runsaat 20 

prosenttia kolmessa kuukaudessa. 

Viime vuonna 

vastaavaan aikaan viikoittaisten 

käyttäjien määräksi 

dellä yhteydellä, kun nykyisin 

esimerkiksi WWW-sivun 

kuvat ja teksti haetaan 

erikseen. Välimuistin 

(cache) avulla jo selaimen 

muistissa tai koneen kiintolevyllä 

olevasta sivusta haetaan 

palvelimelta vain 

muuttuneet osat. 

NNTP:n osalta muutokset 

koskevat protokollan eli 

yhteyskäytännön laajennettavuutta. 

Pääasia kehitystyöstä 

tehdään IETF:n (Internet 

Engineering Task 

Force) NNTPext-työryhmässä, 

jonka tavoitteena on 

tarjota tapoja laajentaa protokollan 

soveltuvuutta intranet-verkkoihin. 

Tällä hetkellä 

esimerkiksi Netscapen 

Collabra-ryhmätyöpalvelimen 

mukana tulevassa keskusteluryhmäpalvelimessa 

on jo käytössä yrityksen 

omia laajennuksia. 

Puolen miljoonan Internetkäyttäjän 

raja ylittyi 

arvioitiin noin 255 000, eli 

vuositasolla kasvuprosentti 

on tasan sata. Nyt verkolla 

on jo päivittäisiä käyttäjiä 

yli 200 000. 

Verkon säännöllisten, vähintään 

viikoittaisten kotikäyttäjien 

määrä ylitti nyt 

ensi kertaa säännöllisten 

opiskelukäyttäjien määrän. 

Työpaikka on kuitenkin 

edelleen selvästi yleisin yhteydenottopaikka, 

ja verkon 

käyttö työpaikoilta on myös 

aktiivisempaa kuin koti- ja 

opiskelupaikkakäyttö. 

Viikkotunteja keskimääräiselle 

suomalaiselle Internet-käyttäjälle 

kertyy kui- 

muksen mukaan 29 prosenttia 

koneen käyttöajasta 

kului dokumenttien järjestelyyn, 

tulostukseen, taustavärin 

ja näytönsäästäjän 

vaihtamiseen sekä kursorin 

vilkkumistahdin muuttamisen. 

Tekstinkäsittely oli 16 

prosentin osuudella PC:n 

toiseksi suurin käyttötarkoitus. 

PC:tä käytettiin kolmanneksi 

eniten tietokonepelien 

pelaamiseen, johon 

kului 15 prosenttia käyttöajasta. 

Eniten pelattiin 


Data Corporationin 

(IDC) mukaan kuvankäsittelyyn 

liittyvät markkinat 

ovat kokemassa räjähdysmäisen 

kasvun digitaalisten 

kameroiden yleistymisen 

myötä. 

Kuudessatoista maassa 

tehdyssä kyselyssä kotitalouksilta 

tiedusteltiin, käyttävätkö 

ne tietokonetta valokuvien 

arkistointiin. Tällä 

hetkellä 19 prosenttia käytti 

ja sama määrä ilmoitti 

aloittavansa vuoden sisällä. 

Valokuvien järjestelyn lisäksi 

kotitaloudet käyttävät 

nyt tai jatkossa tietokonetta 

erilaisten harrastelehdyköiden 

valmistamiseen tai onnittelukorttien 

tekemiseen. 

Kotitalouksien valmiutta 

luoda erilaisia kuviin liittyviä 

hengentuotteita auttavat 

niiden hankkimat valokuvalaatuiset 

tulostimet, väriskannerit 

ja digitaalikamerat. 

Windows-käyttöjärjestelmän 

mukana tulevaa pasianssia. 

Vasta neljänneltä sijalta 

käyttötutkimus löysi Internetin. 

12 prosenttia yhdysvaltalaistenkotitietokoneiden 

käyttöajasta kului sisään 

soittamiseen ja Internetissä 

surffaamiseen. Itse 

asiassa suurin osa ajasta hupeni 

läpipääsyyn ja kuukaudessa 

vain 3,5 tuntia jäi 

itse Internet-surffaamiseen. 

IDC:n markkinakatsaus: 

Kuvankäsittelyn 

markkinat kasvussa 

tenkin vain muutamia. 

Kaksi kolmesta verkkoa nykyisin 

säännöllisesti käyttävästä 

ei viihdy verkossa yhteensä 

kahta tuntia kauempaa 

viikossa. Yli 10 tuntia 

viikossa verkossa risteilee 

vain kolme prosenttia kaikista 

nykyisistä viikoittaisista 

käyttäjistä. Osuus on 

aivan sama kuin vuoden 

1996 alussa. 

Internetiä joskus kokeilleiden 

sukupuoli- ja ikäprofiili 

lähestyy käyttäjäkunnan 

kasvaessa hiljalleen 

Digitaalisen kuvauksen 

uusin mielenkiinnon kohde 

Fujin digitaalikamera 

DS-300 julkistettiin CeBITmessuilla 

Saksassa. 

Digitaalisten taskukameroiden 

tekniikka kehittyy 

nopeaa vauhtia. Mielenkiintoisin 

uutuus tällä hetkellä 

on Fujin DS-300, joka 

on taskukameran mallinen, 

mutta siinä on zoom-objektiivi, 

lisäsalaman mahdollisuus 

ja 1,3 miljoonaa 

kuvapistettä eli kuvan tarkkuus 

on 1280 x 1024 kuvapistettä. 

Fujin uusi kamera julkistettiin 

juuri CeBIT-messuilla 

Saksassa. Kamera tulee 

markkinoille kesäkuussa. 

normaalia väestön jakaumaa. 

Naisia verkkoa joskus 

kokeilleista onkin jo 40 

prosenttia, mutta mitä aktiivisempi 

käyttäjäryhmä, 

sitä alhaisempi on naisten 

osuus. 

Työ- ja kotikäyttäjät ovat 

selvästi keskimääräistä varakkaampaa 

väestöä, ja tulokset 

osoittavat myös, että 

verkon suurin kasvupotentiaali 

lähimmän puolen 

vuoden aikana on varakkaan 

keski-ikäisen väestön 

keskuudessa.

Mitä Uutta [ensituntuma] 

AMD K6/PR2-200 

AMD K6 kilpasille Pentiumien kanssa 

TIMO PELTOLA 

AMD väittää K6-prosessorin 

olevan nopeampi 

kuin Intelin 

tulossa oleva Pentium 

II. Intel julkistaa uuden 

prosessorinsa vasta 

toukokuussa, joten 

tätä asiaa ei vielä voitu 

selvittää. Intelin 

MMX-Pentiumin 

AMD:n uutuus ainakin 

jättää taakseen. 

Ostettuaan NexGenin 

noin puolitoista 

vuotta sitten 

AMD sai K6prosessorinsa 

valmiiksi nopeassa 

tahdissa. Ennen 

kauppaa sekä AMD että 

NexGen kehittivät omia 

kuudennen sukupolven 

suorittimia. Kaupan jälkeen 

AMD kuoppasi oman K6projektinsa 

ja otti kehitystyön 

pohjaksi NexGenin 

silloin kehitteillä olleen 

Nx686:n. Tämä työ on nyt 

kantanut hedelmää uuden 

K6:n muodossa. 

AMD nimeää K6:n kilpailijaksiKlamath-koodinimellä 

tunnetun Intelin 

Pentium II -suorittimen, 

joka näillä näkymin julkistetaan 

toukokuun alkupuolella. 

AMD:n ilmoituksen 

mukaan K6 on Windows 

95:llä nopeampi kuin Intelin 

MMX-Pentium, Pentium 

Pro tai Pentium II, 

kun kaikkia suorittimia ajetaan 

samalla kellotaajuudella. 

Windows NT 4.0 - 

käyttöjärjestelmällä ainoastaan 

Pentium Pro vie 

AMD:n mukaan voiton 

K6:lta. Ennakkotietojen 

mukaan Pentium II on samalla 

kellotaajuudella Pentium 

Prota hitaampi. 

AMD:n suorituskykymittaukset 

on tehty Winstone 

97 -testiohjelmalla. 


MMX-Pentium 

200 MHz 

Pentium-kantayhteensopiva 

Pentium Pro- ja Pentium II 

-suorittimiin verrattuna 

K6:n valttina on sen kantayhteensopivuus 

Pentiumin 

kanssa eli se voidaan asentaa 

tavalliseen Pentiumprosessorinkantaan 

(Socket 7). 

Suoritin toimii siis 

edullisemmilla ja 

laajasti saatavilla 

olevilla emolevyillä. 

Emolevyltä 

vaaditaan kuitenkin 

tuki K6-suorittimelle. 

Intelin 

tulevassa Pentium 

II:ssa käytetään 

täysin poikkeavaa 

emolevytoteutusta, 

jossa 

prosessori 

on välimuistien 

kanssa 

omalla piirilevyllään. 

MMX-Pentiumin tavoin 

K6 tarvitsee 3,3 voltin lisäksi 

toisen käyttöjännitteen. 

Toinen jännite on MMX- 

Pentiumin 2,8 voltista poiketen 

2,9 volttia. Prosessorin 

ulkoinen väylä toimii 66 

megahertsin taajuudella. 

Suoritin valmistetaan 0,35 

mikrometrin prosessilla 

(johtimien viivanleveys 

mikropiirillä). Transistoreita 

K6:ssa on 8,8 miljoonaa, 

kun Pentium II pitää sisällään 

7,5 miljoonaa transistoria. 

AMD K6 -prosessori perustuu 

RISC-ytimeen. Intelin 

x86-käskyt käännetään 

ennen suoritusta RISC-käskyiksi. 

Suorittimessa on yhteensä 

64 kilotavua L1-väli- 

muistia (32 kilotavua käskyille 

ja 32 kilotavua datalle), 

mikä on tuplasti verrattuna 

Intelin MMX-Pentiumiin 

tai Pentium II:n. 

K6 on yhteensopiva multimedia- 

ja grafiikkaohjelmia 

nopeuttavien MMX-käsky- 

jen (multimedia extensions) 

kanssa. MMX-tekniikka 

laajentaa prosessorin 

käskykantaa 57 käskyllä. 

K6 testipenkissä 

Saimme testiin Osbornen 

K6/PR2-200-suoritinta 

käyttävän mikron. Laite perustuu 

Intelin uusimalla 

430TX -piirisarjalla toteutettuun 

Asus TX97-X - 

emolevyyn. Emolevyn manuaalista 

ei vielä löydy mainintaa 

uudesta K6-suorittimesta, 

mutta oikea käyttöjännite 

levyllä kuitenkin on. 

PR2-200-prosessorin sisäinen 

200 megahertsin kellotaajuus 

saadaan kertomalla 

66 megahertsin väyläkello 

kolmella. Välimuistia emolevyllä 

on 512 kilotavua. 

PC-testi 

AMD K6/PR2-200 827 

MMX-Pentium 

200 MHz 

Pentium Pro 

200 MHz 

Sovellusindeksi 

kertaa Pentium /100 MHz 

Sovellustestissä (Word, Excel ja Access) AMD K6 on 

MMX-Pentiumia nopeampi. 

2,39 

2,57 

kertaa IBM PC 


MMX-Pentium 

200 MHz 

674 

758 

Mikron 64 megatavun keskusmuisti 

on toteutettu 

SDRAM-kammoilla. 

Kiintolevynä Osbornessa 

on Seageten uusi 4,3 gigatavun 

Cheetah liitettynä 

SCSI-ohjaimeen. Näytönkäsittelystä 

huolehtii kahdeksan 

megatavun muistilla 

varustettu 3D Labsin Glintpiiriin 

perustuva ohjain, joka 

on nopea etenkin 3Dkäytössä. 

Suoria suorituskykyvertailuja 

aiempiin mittauksiin 

on vaikea tehdä, koska testattu 

kokoonpano oli rakennettu 

uusimmista ja tehokkaista 

komponenteista. 

Vertailukohdan saamiseksi 

asensimme mikroon myös 

Intelin 200 megahertsin 

MMX-Pentiumin. Prosessorin 

laskentanopeutta mittaavassa 

PC-testissä K6 

voittaa 827:n tuloksellaan 

PovRay 

sekuntia 

Puhtaasti prosessorin 

suorituskykyä mittaavassa 

PC-testissä AMD 

K6/PR2-200 voittaa sekä 

MMX-Pentiumin että Pentium 

Pron. 

Liukulaskennan nopeutta mittaavassa PovRay-testissäkin 

MMX-Pentium jää AMD:n K6:lle. 

457 

478 

TIETOKONE 

Mikrolog onnistui ensimmäisenämikrovalmistajana 

toimittamaan testeihin 

AMD:n uutuusprosessorilla 

varustetun Osborne-mikron. 

K6:n esiversiolla 

varustettu kone 

osoittautui testeissämme 

Intelin Pentium 

MMX:ää jonkin verran 

nopeammaksi. 

MMX-Pentiumin 

(674). 200 megahertsin 

Pentium Pron PC-testitulos 

on keskimäärin 758. 

PC-testi ei kuitenkaan 

kerro koko totuutta laitteiston 

nopeudesta. Tietokone-lehdensovellustesteissä 

K6-mikro osoittautui 

myös saman kellotaajuista 

MMX-Pentium-mikroa 

nopeammaksi. 

Näytönkäsittelyä mittaavassa 

Excel-testissä ero oli 

vajaat seitsemän prosenttia. 

Emolevyn, prosessorin ja 

muistinkäsittelyn nopeutta 

mittaavassa Word-testissä 

eroksi saatiin yli 20 prosenttia. 

Levynkäsittelyn nopeutta 

osoittavassa Accesstestissä 

ero oli odotetusti 

marginaalinen. K6:n lopulliseksi 

indeksiksi saatiin 

2,59, MMX-Pentiumin jäädessä 

2,39:ään. 

Lisäksi mittasimme suorittimien 

nopeutta liukulukulaskennassaPovRay-testillä. 

Tässäkin testissä K6 vei 

voiton vajaan viiden prosentin 

erolla. 

Osborne AMD-malli on 

tehokas mikro etenkin grafiikkakäytössä.Markkinoiden 

kärkijoukkoa olevat 

komponentit (64 Mt muistia, 

4,3 Gt SCSI-kiintolevy, 

17" näyttö, 16X CD-ROM) 

nostavat kuitenkin kokoonpanon 

hinnan 26 900 

markkaan. Tämä kokoonpano 

ei annakaan suoraa 

kuvaa massamarkkinoille 

tarkoitettujen K6-mikrojen 

hinnasta. Kesän kuluessa 

selviää mille tasolle K6-laitteiden 

kuluttajamallien 

hinnat asettuvat. Mielenkiintoista 

on myös nähdä 

onko K6-prosessori täysin 

yhteensopiva Intelin kanssa. 

Lyhyen ensitutustumisen 

puitteissa emme havainneet 

ongelmia yhteensopivuudessa. 

HUHTIKUU 1997 15

Mitä Uutta [CeBit] 

Uusien prosessorien esiinmarssi 

Intelin seuraava Pentium Pro -prosessori nimeltään Pentium 

II, Cyrixin uusi M2-prosessori ja AMD:n K6-prosessori 

olivat pääosissa maaliskuun puolessa välissä pidetyillä 

CeBIT-messuilla Hannoverissa. Myös lukuisat uudet tekniikat 

oheislaitteiden puolella tekivät tuloaan. 

HANNOVER - JARI KALLIO 

ntel ja mikrovalmistajat eivät ker- 

Itoneet uuden aiemmin koodinimellä 

Klamath tunnetun 

MMX-tekniikalla varustetun Pentium 

Pro -prosessorin suoritusarvoja 

eivätkä hintatietoja, mutta ensimmäisten 

prosessorien kellotaajuus 

on 233 megahertsiä ja seuraavien 

266 megahertsiä. Intel on kuitenkin 

toimittanut emolevyjen valmistajille 

myös muutamia 300 megahertsin 

Pentium II -prosessoreita. 

Lukuisilla suurilla mikrovalmistajilla 

oli ainakin yhden tietokoneen 

vierellä kyltti ”Pentium II - 

Technology Presentation”. 

Cyrix esitteli ensi kerran suljettujen 

ovien takana MMX-tekniikkaa 

hyödyntävää 166 megahertsin M2prosessoriaan. 

Myös AMD esitteli 

messuilla uutta MMX:llä vahvistettua 

200 megahertsin K6-prosessoriaan. 

Kummallakin valmistajalla on 

siis aiempaa paremmat mahdollisuudet 

pärjätä prosessori-kilpailussa 

Inteliä vastaan, kunhan uudet 

prosessorit saadaan vielä kevään aikana 

tuotantoon. Cyrix ja AMD 

kauppaavat prosessoreitaan selvästi 

halvemmalla kuin Intel. 

Cyrixillä ja AMD:llä on silti kova 

työ saada mikrovalmistajat ja kuluttajat 

vakuuttumaan prosessoriensa 

erinomaisuudesta. Cyrixin 

133 megahertsin MediaGX-prosessorin 

saaminen Compaqin Presario 

2110 -mikroihin oli päänavaus, 

mutta messuilla kyseisten mikrojen 

vieressä ei ollut Cyrixin prosessorista 

mitään mainintaa, vaan asiaa 

Siemens-Nixdorf esitteli messuilla 

näyttävästi User Centered 

Computing -ajatustaan. 


Compaq toi vaatimattomasti 

osastollaan esiin Cyrixin Media 

GX -prosessoria, sillä tietokoneen 

ulkopuolella sitä ei mainostettu 

mitenkään, vaan asiaa piti 

erikseen kysyä esittelijältä. 

piti erikseen kysyä. Intel-prosessorilla 

varustetuissa mikroissa oli sen 

sijaan järjestään kyltti ”Intel inside”. 

CD-RW-ja DVD-levyjä 

Saksalainen Siemens-Nixdorf esittäytyi 

kotikamarallaan näyttävästi. 

Yhtiö lanseerasi User Centered 

Computing -käsitteen, jonka yhteydessä 

julkistettiin Java-pohjainen 

Scenic Pro Net -verkkotietokone 

Euroopan markkinoille. SNI pyrkii 

yhdistämään työasemakeskeisen ja 

verkkokeskeisen työskentelyn käyttäjäkeskeiseksitietokonetyöskentelyksi. 

Philips esitteli ensimmäisiä CDlevyjen 

uudelleen kirjoittamiseen 

kykeneviä levyasemia eli CD- 

ReWritable-asemia. Philips 

CDD3600 lukee tietoa kuusinkertaisella 

nopeudella ja kirjoittaa kaksinkertaisella 

nopeudella. Kesäkuussa 

myyntiin tulevat asemat 

maksavat Yhdysvalloissa 700 dollaria 

(3500 markkaa) ja ne tulevat samaan 

aikaan myyntiin myös Euroopassa. 

Asemissa on IDE-liitäntä, 

Pentium II -prosessorien tekniikkaesittely komeili messuilla useiden 

tietokonekokoonpanojen yhteydessä. 

mutta kaksi kuukautta myöhemmin 

on saatavilla myös nopeampaan 

tiedonsiirtoon kykeneviä 

SCSI-liitäntäisiä asemia. 

Philipsin edustajan mukaan CD- 

RW-levy maksaa noin 45 Saksan 

markkaa (135 markkaa), kun kerran 

kirjoitettava CD-R-levy maksaa 

noin 11 Saksan markkaa (33 markkaa). 

CD-RW on kätevä esimerkiksi 

usein tehtävissä varmuuskopioinneissa, 

kun taas CD-R-levyjä 

kannattaa hyödyntää kokonaisia 

CD-levyjä kopioitaessa. CD-RWlevyjen 

rajoituksena on, että niitä 

voidaan lukea vain Multi-Readtekniikkaa 

hyödyntävillä CD-asemilla. 

Philipsin edustaja näytti vielä 

beetavaiheessa olevaa ohjelmaa, 

jossa tiedoston polttaminen CD- 

RW-levylle oli yhtä helppoa kuin 

tiedoston siirtäminen kiintolevyllä 

paikasta toiseen Windows-käyttöjärjestelmässä. 

Tiedosto vain raahattiinResurssienhallinta-ohjelman 

vedä ja pudota -tekniikalla levylle 

tai sieltä pois. 

CD-asemien syrjäyttäjiksi mainitut 

DVD-asemat olivat myös vahvasti 

esillä messuilla, sillä muun 

muassa Panasonic, 

Hitachi ja Philips 

esittelivät osastoil- 

Siemens-Nixdorfin 

pääjohtaja 

Gerhard Schulmeyer. 

laan uusia DVD-asemia, jotka kykenevät 

8,5 gigatavun tallennukseen. 

Philipsin asemien myynti alkaa 

vielä kevään aikana. 

Nokialta 

USB-monitoreita 

USB-laitteiden (Universal Serial 

Bus) tarjonta alkoi messuilla olla 

kattava, joten pian niitä on odotettavissa 

myös markkinoille. Monet 

uudet tietokoneet on jo pitkään varustettu 

USB-liitännällä, johon voidaan 

kytkeä toista sataa laitetta tietokoneen 

ollessa käynnissä. Esimerkiksi 

Philipsillä oli esillä maailman 

ensimmäiset USB-kaiuttimet, 

jotka eivät tarvitse toimiakseen 

mikron sisäistä äänikorttia, sillä tarvittava 

elektroniikka on kaiuttimien 

sisällä. 

Nokia julkisti ensimmäisen monitorinsa, 

jossa on USB-jakorasia. 

Monitoriin voi kytkeä neljä USBlaitetta. 

Messuilla monitoriin oli 

kytketty USB-näppäimistö. Nokia 

447 Za -monitorissa on lisäksi 

USB:n mahdollistama ohjelmallinen 

monitorin säätö, joten esimerkiksi 

monitorin kuvaruudun voi 

keskittää ja yhdensuuntaistaa ohjelmalla 

painikkeiden sijaan. 

Uudessa Nokia 446Xpro -mallissa 

on erikoista kuvaruutukoko, jo- 

Philipsin uudelleenkirjoittavaCDD3600asema 

tulee myyntiinkesäkuussa.

Mitä Uutta [CeBit] 

ka on 19 tuumaa. Harva muu monitorivalmistajaa 

käyttää sitä kokoa. 

Nokian edustaja Pasi Kujala määritteli 

messuilla, että uusi monitori 

on vähän kalliimpi kuin 17-tuumainen, 

mutta lähes yhtä iso kuvaalaltaan 

kuin 21-tuumainen monitori. 

Nokian osastolla esillä ollut 21tuumainen 

Multigraph 445Xpro - 

monitori kykenee 1800 x 1440 kuvapisteen 

näyttötilaan 80 hertsin 

taajuudella. Lisäksi vaakataajuus on 

huimat 121 kilohertsiä, mihin eivät 

Kujalan mukaan kykene muut monitorivalmistajat. 

Nokialla oli lukuisten muiden 

valmistajien tapaan esillä myös litteänäyttöinen 

LCD-monitori 

N300xa, jonka kuvaruudun koko 

on 13,3 tuumaa, mutta se vastaa 

kuva-alaltaan tavallisia 15-tuumaisia 

monitoreita. Monitori kykenee 

1024 x 768 -näyttötilaan 262 000 

värillä. Kaikki Nokian uudet monitorit 

tulevat myyntiin syksyllä. 

DSL- ja 

LS-120-tekniikat 

U.S. Robotics USR esitteli messuilla 

DSL-tekniikkaa (Digital Subscriber 

Line), joka lupaa tavallisia puhelinlinjoja 

pitkin nopeampia Internet-yhteyksiä 

kuin modeemit ja 

ISDN-sovittimet. Yhtiön DSL-laitteet 

on suunnattu niin puhelinpalvelujen 

tarjoajille kuin pienille yrityksille 

ja koteihin. 

Suuri ranskalainen telekommunikaatioyhtiö 

on lupautunut ottamaan 

U.S. Roboticsin DSL-tekniikalla 

toimivat laitteet koekäyttöön 

asiakkaita varten tämän vuoden aikana. 

USR tuo jo kesäkuussa markkinoille 

500 dollarin (2000 markkaa) 

hintaisen Viper-DSL-modeemin. 

DSL-tekniikalla kyetään vastaanottamaan 

tietoa kuusi megabittiä 

sekunnissa ja lähettämään 640 

kilobittiä sekunnissa. 

Pitkään tuloaan tehnyt LS-120tekniikka 

oli entistä näyttävämmin 

esillä messuilla. Tekniikan avulla 

pystytään levykkeelle tallentamaan 

120 megatavua tietoa, minkä lisäksi 

levykeasema pystyy käsittelemään 

myös perinteisiä levykkeitä, sillä 

kumpikin levyke on ulkomitoiltaan 

Nokian edustaja 

Pasi Kujala 

esitteli messuilla 

yhtiön 

uutta monitoria, 

johon voi 

liittää USBlaitteita. 

saman suuruinen. 

LS-120-tekniikan saralla OR 

Technology esitteli syksyllä markkinoille 

tulevaa FD-2120A-asemaa, 

joka maksaa noin 150 dollaria (450 

markkaa). Saksan kolmanneksi 

suurin mikromerkki Vobis ilmoitti 

ryhtyvänsä käyttämään LS-120-asemia 

tietokoneissaan. Mitsubishi 

esitteli kannettavaan tietokoneeseen 

sopivaa LS-120-asemaa. Myös 

Panasonicilla oli LS-120-tekniikkaan 

perustuva asema esillä. 

IBM esitteli messuilla valikoidulle 

joukolle seuraavan sukupolven 

kaksiprosessorisia IntelliStation-tehotyöasemiaan. 

Ensimmäiseen 

malliin IntelliStation Z Pro:hon saa 

enimmillään gigatavun keskusmuistin, 

yhdeksän gigatavun SCSIkiintolevyn 

ja se kykenee siirtämään 

tietoa sata megabittiä sekunnissa 

lähiverkossa. Tehotyöasemien 

hinnat lähtevät yksiprosessorisina 

4000 dollarista (20 000 markkaa). 

Digitaalisten kameroiden vyöry 

jatkui CeBIT-messuilla. Kiinnostavin 

oli Fujin uusi digitaalinen taskukamera, 

joka kykenee huimaan 

1280 x 1000 kuvapisteen tarkkuuteen. 

Kamerassa on sen pienestä 

koosta huolimatta 35-105 millimetrin 

zoom-objektiivi ja siihen 

saa lisävarusteena moottoriperän, 

jolla saa 4,5 valokuvaa sekunnissa. 

Fujix DS-300 -kamera tulee markkinoille 

kesäkuussa ja se maksaa 

noin 4 000 Saksan markkaa (12 000 

markkaa). 

Suomalaisista näytteilleasettajista 

Data Fellows julkisti CeBITissä F- 

Secure-turvaohjelmiin kuuluvan 

Commerce Client- ja Server-ohjelmat 

128-bittisellä suojauksella. Data 

Fellows esitteli myös uuden 3.0versionF-Prot-virustentorjuntaohjelmastaan. 

Nokia julkisti CeBIT-messuilla 

Saksassa Nokia Cellulard Card 

Phone -kortin , johon on yhdistetty 

GSM-puhelin. Puhelinkortti vain 

työnnetään kannettavan tietokoneen 

PCMCIA-paikkaan, ja sen jälkeen 

voi ottaa GSM-datayhteyden 

Internetiin tai GSM-puheyhteyden 

tietokoneen mikrofonin kautta. 

Nokian uuden tuotteen puolesta 

puhuvat käytön helppous, sillä mi- 

Sunin NC:lle kilpailija 

SNI esitteli 

ensimmäistä NetPC:tä 

Siemens-Nixdorf SNI esitteli CeBIT-messuilla Saksan Hannoverissa 

ensimmäisenä maailmassa NetPC:n, joka on NC:n (Network Computer) 

kilpailija. NetPC on Microsoftin, Intelin ja niiden kumppaneiden 

määritysten mukainen verkkotietokone, kun taas NC on Sunin 

yhdessä toisten mikrovalmistajien kanssa sopima verkkotietokoneen 

määritelmä. 

SNI:n diplomifyysikko, tohtori Karl-Heinz Url kutsui yhtiön Scenic 

Pro Net S -NetPC:tä lapsekseen, sillä hän johti verkkotietokoneen kehittämisen 

projektia SNI:llä viiden vuoden ajan. Tietokone-lehdelle 

myöntämässään haastattelussa hän korosti, kuinka Microsoft ja Intel 

messuilla pitämässään NetPC:n lopullisten määrittelyjen tiedotustilaisuudessa 

käyttivät nimenomaan Scenic Pro Netiä esittelyssään. 

”SNI:n verkkotietokoneita on valmistettu nyt 20 kappaletta. Vielä 

tämän kuukauden aikana ensimmäiset sata NetPC:tä pystytään toimittamaan 

asiakkaille. Yhtään kauppaa ei tosin vielä ole tehty, mutta 

vastahan laite saatiin nyt näytille CeBIT-messuille,” Url totesi. 

Scenic Pro Net on suunnattu nimenomaan yrityksille, jotka voivat 

verkkotietokoneiden avulla säästää mikrojen ylläpidon kustannuksia 

merkittävästi. Urlin mukaan ensimmäiset sata NetPC:tä toimitetaan 

parille kolmelle suurelle yritykselle, jotka pääsevät kokeilemaan niitä 

ostopäätösten tekemiseksi. Yksi kauppa saattaa sitten käsittää tuhat 

NetPC:tä. Sun on ensimmäisen näin laajan kauppansa jo tehnyt NC:n 

osalta. 

”SNI:n NetPC on aivan kuin tavallinen tietokone ilman levykeasemaa. 

Sisällä on 200 megahertsin Pentium-prosessori, muistia 8 – 128 

megatavua ja korkeintaan 512 kilotavun välimuisti. Windows-käyttöjärjestelmä 

ladataan suoraan yrityksen palvelimelta, mutta kokoonpanoon 

voidaan lisätä myös kiintolevy, jos tietoa halutaan säilöä sinne 

väliaikaiseksi,” kertoi Url. 

NetPC voidaan säätää siten, että sillä pystyy avaamaan vain tietyt 

ohjelmat, kuten esimerkiksi Microsoft Wordin ja Excelin. Mahdollista 

on myös käyttää liittymänä pelkästään Web-selainta, jonka kautta 

sovellukset avataan ja jota käytetään Internetin selaamiseen ja sähköpostin 

käsittelyyn. Kolmas vaihtoehto on tarjota käyttäjälle täydet oikeudet 

palvelimelta löytyvien ohjelmien käyttämiseen, mutta tässäkään 

vaihtoehdossa käyttäjä ei pysty muuttamaan käyttöjärjestelmän 

ja laitteen asetuksia, vaan sen voi tehdä vain verkon hallinnasta vastaava 

henkilö”, selvitti Url. 

Levykeaseman paikalle NetPC:hen saa lisävarusteena älykorttiaseman, 

johon käyttäjä syöttää henkilökohtaisen älykorttinsa (Chipcard) 

ja avaa käyttöliittymänsä oman tunnuksensa ja salasanansa avulla. Samaa 

työasemaa voivat tällöin käyttää eri henkilöt, mutta kukin saa 

palvelimelta esiin vain omat tiedostonsa ja hänen käyttöönsä myönnetyt 

ohjelmat. 

tään sovittimia eikä johtoja tarvita. 

Lisäksi varsinaisen GSM-puhelimen 

akut säästyvät. 

Nokian korttipuhelimen tuotepäällikkö 

kertoi CeBIT-messuilla, 

että kyseessä on vasta prototyyppi, 

joka voidaan saada tietokonelehtien 

testeihin aikaisintaan kuukauden 

päästä. Myyntiin kortti on tulossa 

syksyllä tai loppuvuonna. 

Nokian tuotekehittelyn tulosta 

on myös ohjelmallinen modeemi 

Nokia Cellular Data Suite, joka kopioidaan 

levykkeiltä kannettavan 

tietokoneen kiintolevylle, minkä 

jälkeen Nokia 8110- ja uudella Nokia 

3110 matkapuhelimella voidaan 

ottaa modeemiyhteys pelkän 

COM-porttiin kytkettävän sarjakaapelin 

avulla. 

TIETOKONE 

SNI:n diplomifyysikko, 

tohtori Karl- 

Heinz Url 

vierelään yhtiön 

Scenic 

Pro Net S - 

NetPC. 

HUHTIKUU 1997 17

Mitä Uutta [Internet] 

Netistä 

auto kesäksi 

Kesän lähestyminen saa monen unelmoimaan 

uudesta autosta. Nuoret ja keskimääräistä hyvätuloisemmat 

nettikäyttäjät ovatkin otollinen 

kohderyhmä automarkkinoinnille. Ei ihme, että 

esimerkiksi Nissan markkinoi uutta autoaan 

viime syksynä näyttävästi juuri nettimedialla. 

PETTERI JÄRVINEN 

ikä kyse ole enää pelkästä markkinoinnista. Amerikka- 

Elainen Chrysler arvioi hiljattain, että neljän vuoden kuluttua 

25 prosenttia autokaupoista tehdään verkon kautta. 

Se tietää nykyisten autokauppojen määrän radikaalia vähentymistä 

ja hintakilpailun kiristymistä, kun ostajat voivat 

aiempaa vapaammin verrata hintoja kaikkialla Yhdysvalloissa. 

Autoista kiinnostunut voi ottaa lähtökohdaksi vaikkapa 

Autodatan, joka on autoalan tietopalveluverkko. Sen sivuilta 

(http://www.adfin.fi) löytyy linkkejä maahantuojien 

ja autovalmistajien sivuille, mutta myös Autoalan tiedotuskeskuksen 

sivut sekä muita hyödyllisiä osoitteita. 

Käytetyn auton ostajaa kiinnostava palvelu on osoitteessa 

http://www.hae.fi. Siinä on mukana laaja joukko Suomessa 

myynnissä olevia uusia ja käytettyjä autoja, joita voi 

etsiä halutun merkin, hintaluokan tai vuosimallin mukaan. 

Juuri tällaisessa tehtävässä netti on parhaimmillaan: se 

poistaa maantieteelliset etäisyydet ja helpottaa hintavertailujen 

tekemistä. Jokaisesta käytetystä autosta on mukana 

hinnan lisäksi tekniset tiedot. Vain valokuvat puuttuvat. 

Vastaavia palveluita on muitakin, mutta ne ovat merkkitai 

ketjukohtaisia. Esimerkiksi Volvon vaihtoautopörssiin 

voi tutustua osoitteessa http://www2.procomp.fi/volvovp/. 

Eräät automyymälät ja korjaamotkin ovat jo mukana 

verkossa, sillä esimerkiksi Konalan auto (http://konalanautokeskus.inet.fi/) 

mainostaa ottavansa vastaan huoltovarauksia 

sähköpostilla. 

Autoilijan kannattaa muistaa myös Tielaitoksen palvelin 

(http://www.tieh.fi). Se kertoo muun muassa reaaliaikaisen 

ruuhkatilanteen niin pääkaupunkiseudun ulosmenoteillä 

kuin tärkeimmillä valtateilläkin, säätiedotuksen tien käyttäjille 

sekä varoittaa kesällä aktiivisista tie- ja päällystystöistä. 

Autoliitto on osoitteessa http://www.autoliitto.fi ja 

vastaavan jenkkijärjestön koti on http://www.aaa.com. 

Yllättävää kyllä, autoväen tuntemaa Tekniikan Maailmaa 

ei verkosta löydy. MTV3:n palvelimella on tosin otsikko 

TM autohinnasto, mutta sivut olivat suljettuna uudistusten 

vuoksi. 

Unelmille pyörät 

Vaikka itsellä olisi suunnitelmissa vain kesäauto, mikään ei 

estä unelmoimasta kunnon menopeleistä. Netti tekee 

unelmoinnista entistä helpompaa. 

BMW:n sivuilta (http://www.bmw.de) kiinnostunut ostaja 

voi valita auton mallin ja sille halutun maalauksen ja sisustuksen. 

Lopputulos näkyy WWW-sivulla, vain otan tämän 

-painike puuttuu. Mersun vastaava virtuaalinen autokauppa 

toimii osoitteessa http://www1.dbresearch-berlin.de:8001/index_e.html 

ja palvelee BMW:stä poiketen 

myös englanniksi. 

Osoitteessa http://www.porsche.be/index.html toimii 

Porschen belgialaiset sivut ja amerikkalaisilla on omat sivunsa 

osoitteessa 

http://www.porsche-usa.com/home.html. Toisenlaista luksusta 

löytyy Lexus-sivuilta osoitteesta http://www.lexususa.com. 

Osoitteessa http://www.hae.fi toimii Autodatan tietokanta, 

josta näkyvät Suomessa myynnissä olevat käytetyt 

henkilöautot. Sopivaa autoa voi etsiä merkin, 

vuosimallin, sijainnin tai hintaluokan perusteella. 

Tielaitoksen palvelimelta (www.tieh.fi) löytyy paljon 

autoilijaa kiinnostavaa tietoa, muun muassa sää- ja tietyötiedotteet 

sekä reaaliaikainen liikennetilasto Helsingin 

ulosmenoteiltä ja tärkeimmiltä pääteiltä. 

Aina saa haaveilla. BWM:n kotisivulla (www.bmw.de) 

voi koota halutun mallisen ja värisen auton, joka näyttäytyy 

sitten WWW-sivulla ihailtavaksi. 

Entäpä ne Suomessa jatkossa valmistettavat Porschet? 

Valmet Automotive löytyy verkosta 

(http://www.valmet.com/automot/), mutta sivuilla ei mainita 

sanallakaan Porschea. Eikä ihme, sillä sivujen lopusta 

löytyy vuosiluku 1995. 

Lakiehdotus sananvapaudeksi 

Sananvapaustoimikunta jätti helmikuussa mietinnön, jossa 

aiempien painovapaus-, radiovastuu- ja kaapelilähetystoimintalakien 

sisältö pyritään yhdistämään ja ajanmukaistamaan 

niin, että mukaan otetaan myös tietoverkoissa 

tapahtuva viestintä. Oikeusministeriön laatiman tiivistelmän 

asiasta voi lukea osoitteessa http://www.vn.fi/om/suomi/tiedotteet/sananvaptiiv.html. 

Lyhyesti 

Kodak on aloittanut uudenlaisen 

valokuvapalvelun Internetin 

välityksellä osoitteessa 

http://www.extranet.com. 

Kodak Internet Print Services 

(KIPS) tarjoaa digitaalisten 

valokuvien tulostuksen A4kokoiseksi. 

Toimitus luvataan 

Englantiin päivässä, muihin 

maihin hieman hitaammin. 

Kodakin edustajan mukaan 

palvelu on suunnattu erityisesti 

yrityksille, jotka haluavat 

digitaalisessa muodossa 

olevista kuvista korkeaa 

laatua olevat paperivedokset. 

Valokuvalaatuiset 

väritulostimet ovat vielä kalliita 

eikä niitä kannata muutaman 

kuvan takia hankkia. 

Kiintolevyvalmistaja Seagate 

ryhtyy yhteistyöhön televisioiden 

WWW-käytön mahdollistavia 

lisälaitteita valmistavan 

WebTV Networksin 

(www.webtv.com) kanssa. 

Strategisen yhteistyön lisäksi 

Seagate on ilmoittanut yhtiön 

investoineen WebTV 

Networksiin. Investoinnin 

suuruutta ei ole kerrottu. Yhtiöissä 

uskotaan WWW:n 

käytön kotitalouksissa kasvavan 

ja yhtiöiden johtajien käsityksen 

mukaan WWW:tä 

tullaan kotitalouksissa käyttämään 

nimenomaan television 

kautta. 

Tele lähetti Helsingissä järjestetyn 

Yhdysvaltain ja Venäjän 

presidenttien huippukokouksenlehdistötilaisuudet 

suorana Internetissä. Lähetykset 

olivat seurattavissa 

Telen medialaboratorion ja 

Ylen kotisivuilta. Ääni- ja kuvalähetykset 

lähetetään edelleen 

myös useista muista 

mediapalvelimista ympäri 

maailmaa. Tele toteutti Internet-lähetykset 

yhteistyössä 

A4 Median, Yleisradion ja ulkoministeriön 

kanssa. 

Macromedian Shockwave-lisäohjelman 

(plug-in) aikaansaama 

turvallisuusaukko 

Netscapen Navigator -selainohjelmassa 

on yhtiön edustajien 

mukaan tukittavissa päivittämällä 

ohjelmat uusimpiin 

versioihinsa. Netscapen 

turvallisuuspäällikön mukaan 

aukkoa ei ole, mikäli käytetään 

Shockwaven versiota 6 

ja Netscapen uusinta Communicator-selainohjelman 

beeta-versiota. Molemmat 

ohjelmat ovat saatavissa valmistajiensa 

WWW-sivuilta. 

Microsoft ilmoitti kehittäneensä 

ensimmäisen kanavamäärittelyformaatin 

(Channel 

Definition Format, CDF), jonka 

avulla Internet-julkaisujen 

tekijät voivat lähettää käyttäjille 

informaatiota. Kyseessä 

on Microsoftin ensimmäinen 

askel yrityksen pyrkimyksessä 

standardoida tämä niin 

kutsuttu push-tekniikka. 


TIETOKONE HUHTIKUU 1997 19


Lyhyesti 

Microsoft ilmoitti lisäksi, että 

uudessa Internet Explorer 

4.0:ssa, jonka beeta-versio 

julkaistaan ensi kesänä ja 

kaupallinen versio syksyllä, 

on CDF. Tällöin mikä tahansa 

WWW-sivu voi ottaa käyttöön 

push-tekniikka, jolla Internetin 

tiedontuottajat voivat 

työntää materiaalia suoraan 

käyttäjien koneille. 

Digital käynnistää ensi kesänä 

kaikille WWW-käyttäjille 

avoimen Millicent-maksujärjestelmän 

kokeilun Internetissä. 

Millicent-järjestelmä 

mahdollistaa jopa viiden 

pennin hintaisten tuotteiden 

ja palveluiden kannattavan 

ostamisen ja myymisen. Järjestelmä 

on suunniteltu ostoksiin, 

joiden arvo on alle 

25 markkaa. Digitalin mukaan 

tällaisia ostoksia voisivat 

olla esimerkiksi verkossa 

myytävät lehtiartikkelit, Javaappletit 

tai musiikkiäänitteet. 

VDOnet on kehittänyt skaalattavan 

videotekniikan, jonka 

avulla käyttäjät voivat välittää 

lähes televisiolaatuista 

videokuvaa Internetin tai 

muun siirtoverkon välityksellä. 

Aikaisemmin yhtiön VDO- 

Live player -ohjelma pystyi 

näyttämään 20 ruutua sekunnissa, 

mutta uusi tekniikka 

tuo tähän puolet lisää eli 

se pystyy 30 ruutuun sekunnissa. 

Parhaaseen kuvalaatuun 

päästään 512 kilobitin 

siirtonopeudella. Tämän 

mahdollistavat yhtiön käyttämät 

uudet pakkaustekniikat. 

CommerceNetin ja Nielsen 

Media Research -tutkimuslaitoksen 

tekemän tutkimuksen 

mukaan Internetin käyttö Yhdysvalloissa 

ja Kanadassa 

kasvaa edelleen. Tutkimusta 

varten haastateltiin puhelimitse 

6600 yli 16-vuotiasta 

yhdysvaltalaista ja kanadalaista. 

Joulu-tammikuussa 

suoritetun tutkimuksen mukaan 

23 prosenttia (50,6 miljoonaa 

henkilöä) pohjoisamerikkalaisista 

käyttää Internetiä: 

kasvua puolentoista 

vuoden takaiseen tilanteeseen 

on tutkimuksen mukaan 

13 prosenttiyksikköä. 

Valtioneuvoston kotisivut 

osoitteessa http://www.vn.fi 

uudistettiin. Avajaisten kunniaksi 

pääministeri Paavo 

Lipponen piti ensimmäisen 

kansalaisten kyselytunnin Internetissä, 

kun hän vastaili 

sähköpostikysymyksiin puolentoista 

tunnin ajan. Lipposen 

apuna oli kymmenpäinen 

joukko poliittisia avustajia, 

kirjoittaja ja tekniikan asiantuntijoita 

varmistamassa, että 

kaikki sujuu hyvin. Lipponen 

vastasi kysymyksiin vanhanaikaisesti 

kynällä kirjoittaen. 

Avustaja kirjoitti vastaukset 

tietokoneelle. 


Mietinnössä lähdetään siitä, että lain säännökset soveltuisivat 

kaikkeen joukkoviestintään tallennus-, julkaisu- tai 

jakelutekniikasta riippumatta. Tämän välineneutraalisuuden 

periaatteen mukaisesti verkkojulkaisuille määritellään 

samanlaiset tallennus-, vastuu- ja oikaisusäädökset kuin 

muillekin medioille. 

Rinnastus muihin medioihin ei ole netin tapauksessa ongelmatonta 

ja johtaa tilanteisiin, jotka vievät pohjan verkon 

nykyiseltä vapaudelta. Jos videokuvan lähettämistä verkkoon 

aletaan pitää ohjelmatoimintana ja säännöllisesti päivitettäville 

WWW-sivuille vaaditaan päätoimittajaa, netin 

amatööriluonne on mennyttä. 

Koska mietintö on vasta ehdotus ja menossa lausuntokierrokselle, 

sen yksityiskohdat tulevat todennäköisesti vielä 

muuttumaan. Silti jokaisen verkkokäyttäjän kannattaa 

seurata hankkeen etenemistä – onhan laki eräs maailman 

ensimmäisistä yrityksistä ulottaa vanhojen medioiden pelisäännöt 

myös uuteen tietoverkkoaikaan. Siksi muut maat 

tulevat aikanaan ottamaan oppia Suomen kokemuksista. 

Vastustus on turhaa 

Uutena mediana netti tuottaa säännöllisesti juridisia pulmia 

ja uusia tilanteita. Tuorein kiistely koskee Star Trekin 

hahmojen käyttöä. 

Star Trek on elämää suurempi ilmiö. Verkossa on satoja 

tai jopa tuhansia sivuja, joilla käytetään sen hahmoihin liittyviä 

kuvia, ääniä tai tekstilainauksia. Jos lakia tulkitaan tiukasti, 

hahmojen käyttö omalla kotisivulla rikkoo Paramount-elokuvayhtiön 

oikeuksia. Tähän asti elokuvayhtiöt 

ovat kuitenkin katsoneet asiaa läpi sormien. Vaikkei sivujen 

tekijöillä olekaan asianmukaista lupaa, he tuottavat 

myönteistä julkisuutta ja lisäävät hahmojen tunnettuisuutta. 

Sallivan asenteen aika saattaa kuitenkin olla ohi. Tuorein 

kiista alkoi, kun erään Star Trek -aiheisen kotisivun ylläpitäjä 

sai Viacomin juristeilta kirjeen, jossa vaadittiin poistamaan 

välittömästi sivuilta kaikki luvaton Star Trek -aiheinen 

materiaali. Kirje on luettavissa GIF-tiedostona osoitteessa 

http://www.loskene.com/letter.gif. 

Star Trek herättää aina intohimoja. Tällä kertaa asiaa pahensi 

se, että Paramount oli antanut uunituoreen First 

Contact -elokuvan sivut Microsoftin MSN-palvelun 

(http://startrek.msn.com/) toteutettavaksi. Kuinka ollakaan, 

First Contact käsittelee Borgeja, joiden tunnuslause 

on ”Resistance is futile – you will be assimilated”. Samaa 

lausetta on käytetty myös Microsoftia vastaan pilkkaamaan 

sen ylivoimaista markkina-asemaa ohjelmistopuolella. 

Star Trekin vapauden kannattajat keräävät nyt kannatusta 

ja pyrkivät saamaan tukea muilta osoitteessa 

http://www.vol.it/luca/startrek/viacom.html. Sen verran 

realisteja trekki-ihmiset ovat, että neuvovat lähettämään 

tuki-ilmaisut mieluummin etana- kuin sähköpostilla. Säh- 

Kotisivujen tekijät ovat ryhtyneet puolustamaan oikeuttaan 

käyttää Star Trek -sarjan hahmoja ja tematiikkaa 

omilla sivuillaan. Star Trekin levitysoikeudet omistavaa 

Viacomia tällainen harrastustoiminta ei liiemmin 

miellytä. 

Sananvapaustoimikunnan mietinnön tiivistelmään voi 

tutustua osoitteessa http://www.vn.fi/om/suomi/tiedotteet/sananvaptiiv.html. 

Kyseessä on kuitenkin vasta 

luonnos, joka voi vielä muuttua ennen päätymistään 

laiksi 

köpostia kun eivät Viacommin kaltaisten isojen yritysten 

johtajat useinkaan edes tunne. 

Myös Paramount on hieman joustanut kannastaan. 

Avoin kirje kiistasta huolestuneille löytyy osoitteesta 

http://www.paramount.com/openletter/. Siinä yhtiö vakuuttaa 

vain suojelevansa omia oikeuksiaan eikä suinkaan 

kiellä kaiken Star Trekiin viittaavan käyttöä. 

Paramountin onkin syytä olla varovainen sanankäänteissään, 

sillä trekkiläisten verkottumisaste on suuri ja jos se 

kanavoituu netin ansiosta elokuvayhtiötä vastaan, kaikki 

saavat kärsiä seurauksista. 

Paramountin tapaus on saanut kohtuullisesti julkisuutta, 

mutta ensimmäinen se ei silti ole. Jo vuosi sitten Lego-yhtiön 

juristit pakottivat erään yksityiskäyttäjän sulkemaan 

omat Lego-aiheiset kotisivunsa. Yhtiön mukaan vain sen 

omat Lego-sivut voivat taata tuotemerkkiin liittyvän laadun 

ja aseman säilymisen. 

Lupa linkittää 

Tähän asti oikeutta linkittää mikä tahansa verkossa näkyvä 

sivu omalle sivulle on pidetty netin perusoikeutena. Mutta 

kun verkkoon on tullut kaupallisia motiiveita, vanhat periaatteetkin 

joudutaan arvioimaan uudelleen. 

Amerikkalainen Total News (http://www.totalnews.com) 

perusti hiljattain uutispalvelun, jossa on valtava kokoelma 

aiheen mukaan järjestettyjä linkkejä muiden lehtien ja tiedotusvälineiden 

uutissivuihin. Total News ei itsessään tuota 

mitään, se vain linkittää toisten tekemät uutiset omalle 

sivulleen – ja kerää tietenkin rahaa myymällä sivuilleen 

mainoksia. 

Virallinen, Paramountin hyväksymä Star Trek -elokuvan 

kotisivu toimii Microsoftin MSN-palvelussa. Sieltä löytyy 

myös avoin kirje kaikille sarjan faneille, jossa Paramount 

kertoo vain puolustavansa laillisia oikeuksiaan 

pitäessään silmällä Star Trek -hahmojen käyttöä.


Alkuperäisten uutisten tuottajat ovat nyt nousseet vastustamaan 

tällaista linkitystä. Tapaus ei ole aivan uusi, sillä 

vastaavasta asiasta kiisteltiin jo viime vuoden puolella 

Englannissa, kun pieni lehti säästi omaa työtään ja linkitti 

kilpailijansa kirjoittamat uutiset omalle sivulleen. Total- 

Newsin tapaus on kuitenkin paljon laajempi ja menossa oikeuden 

ratkaistavaksi. 

Jos asia päätyy oikeudessa juristille, joka ei tunne netin ja 

uuden median erikoispiirteitä, on suuri vaara että Total 

News määrätään lopettamaan vieraiden sivujen linkitys. 

Tällaisen päätöksen seuraukset voisivat olla hyvin kauaskantoiset 

ja saattaisivat johtaa vapaan linkitysoikeuden menettämiseen. 

Se taas tietäisi vakavaa iskua koko WWW- 

Videolähetyksiä 

Internetistä 

TERO FAVORIN 

RealAudion, erään Internetin 

suosituimman reaaliaikaisen audiolähetysjärjestelmän, 

kehittäjä Progressive 

Networks ei ole jäänyt lepäämään 

laakereilleen. RealAudion 

versio 3.0 oli tuskin julkaistu, kun 

yritys ilmoitti lisänneensä videokuvan 

välityksen järjestelmäänsä, joka 

on kuitenkin vielä beetavaiheessa. 

RealVideo toimii samalla periaatteella 

kuin RealAudiokin. Videolähetyksen 

katselu voidaan aloittaa 

välittömästi, ilman että tarvitsee 

ensin odottaa katsottavan tiedoston 

siirtymistä omaan työasemaan. Tämä 

nopeuttaa huomattavasti videoiden 

katselua Internetistä, koska 

tavallisten videotiedostojen siirto 

saattaa kestää huomattavasti kauemmin 

kuin videolla on pituutta. 

Audioversion tapaan RealVideo 

käynnistyy suoraan WWW-selaimesta. 

Videokuva voi pyöriä joko 

WWW-sivulla tai erillisessä Real 

Playerissa. Uusi Player-ohjelma sisältää 

videon lisäksi myös kaikki 

RealAudio 3.0:n ominaisuudet, joten 

sitä voi käyttää myös pelkkien 

ääniohjelmien kuunteluun. Pelkkää 

ääntä kuunnellessa päästään 

lähes CD-tasoisen äänen toistamiseen. 

Total News rahastaa mainostamalla uutissivuja, joiden 

sisältö on muiden tuottamaa. Nerokas liikeidea vai linkitysoikeuden 

väärinkäyttöä? Asiaa puidaan Yhdysvalloissa 

oikeudessa. 

tekniikalle, jonka vahvuus on alusta pitäen ollut helpossa 

linkitettävyydessä. 

Suomiko tietoyhteiskunta? 

Maaliskuussa Suomi otti jälleen yhden pienen askeleen 

kohti teledemokratiaa, kun pääministeri Lipponen vastasi 

kansalaisten sähköpostilla lähettämiin kysymyksiin. Joukko 

kysymyksiä vastauksineen on luettavissa osoitteessa 

http://www.vn.fi/vn/suomi/vn041f.htm. 

Kysymysten lukeminen palauttaa teledemokratiasta haaveilevat 

nopeasti takaisin maan kamaralle. Suorasukaiset 

kysymykset kuten ”oletko homo?” tai ”Mikä saa sinut vihaamaan 

Suomen maataloustuottajia?” eivät anna kovin 

korkeaa kuvaa kansalaisten tiedontarpeesta tai halusta vaikuttaa 

todelliseen päätöksentekoon. Kysymysten jälkeen 

tulee jopa mieleen, että kansan mielipide on jatkossakin 

syytä pitää poissa sieltä, missä vastuullisia päätöksiä tehdään. 

Mutta vikaa on myös toisessa päässä. Yleisradion uutisten 

kuvaraportti näytti, miten pääministeri kirjoitti vastauksensa 

kynällä ruutupaperille, josta avustajat sitten naputtivat 

ne takaisin verkkoon. 

Se siitä tietoyhteiskunnasta. Jos tämä on tilanne Suomessa, 

jonka pitäisi olla maailman ykkönen Internet-asioissa, 

muilla mailla on todella pitkä matka kuljettavanaan. 

R E A L A U D I O 4 . 0 B E E T A 

RealVideon kuvan 

koko on hieman suurempi 

kuin muissa vastaavissa 

järjestelmissä. 

Kuvan mittasuhteet 

ovat muutettavissa, joten 

TV-kokoisen kuvan 

lisäksi voi lähettää 

myös laajakangaskuvaa. 

Kuva-ala ei tosin 

ole kovinkaan laaja, 

yleensä ainoastaan vajaat 

200 kuvapistettä 

leveydeltään. 

Videot voivat olla 

myös vuorovaikutteisia. 

Videokuvaan voidaan määritellä 

alueita, joita hiirellä painamalla 

käyttäjä voi siirtyä toiseen videoon 

tai uudelle WWW-sivulle. 

RealVideo käyttää Progressive 

Networksin omaa videokuvan pakkausmenetelmää, 

jossa otetaan erityisesti 

huomioon tiedonsiirron 

mahdolliset virheet, kuten epävakaasta 

tietoliikenneyhteydestä johtuvat 

verkkopakettien puuttumiset. 

Videokuva voidaan pakata useilla 

tiedonsiirtonopeuksilla katsottavaksi, 

eli samasta materiaalista voidaan 

tehdä useita versioita eritasoisten 

Internet-yhteyksien käyttäjille. 

Pakkausalgoritmit on erityisesti 

optimoitu yleisimmille Internetin 

RealVideo-lähetysten seuraamiseen tarvitaan käytännössä 

vähintään ISDN-yhteyden nopeus 64 kilobittiä 

sekunnissa. 

käyttönopeuksille: 28,8 kilobittiä 

sekunnissa modeemiyhteyksille ja 

56 kilobittiä sekunnissa ISDN-yhteyksille. 

Tällöin materiaali koodataan 

siirrettäväksi 20 Kbps tai 45 

Kbps nopeuksilla, jolloin jää hieman 

varmuusvaraa tiedonsiirron 

häiriöitä varten. 

Koska modeemiyhteyden kautta 

täytyy saada kulkemaan kuvan lisäksi 

äänikin, on äänidatalle varattu 

20 Kbps tiedonsiirtokapasiteetista 

6,5 Kbps - 12 Kbps suuruinen kaistale. 

Loppuosaan on ahdettu lähetettävä 

videomateriaali. 

Vaikka videokuva on pakattu äärimmilleen, 

ei RealVideota tavallisen 

modeemin kautta katsellessa 

voi juurikaan puhua liikkuvasta ku- 

TIETOKONE 

Lyhyesti 

ParaGraph on ilmoittanut Internet 

Space Builder 2.1 -työkalusta 

(ISB), jonka avulla on 

mahdollista luoda VRML-sivuja 

(Virtual Reality Modelling 

Language) ja joka tukee 

Intelin uusia MMX-komentoja. 

Ohjelman avulla tehtyjä 

sivuja voidaan katsella millä 

tahansa VRML 2.0 -standardia 

tukevalla selaimella. ISB 

mahdollistaa myös sivujen 

automaattisen pakkauksen 

pienentäen näin latausaikaa. 

Sophos Plc:n InterCheck 

asiakas/palvelin-virustorjuntaohjelma 

on saatavana 

myös Windows NT -käyttöjärjestelmään. 

InterCheck on 

osa Sweep-ohjelmaa, joka 

tuo nyt tosiaikaisen suojan 

sekä NT-työasemalle että 

palvelimelle. InterCheck valvoo 

kaikkia tiedostoja levykäsittelyjä, 

kohdistuvat ne 

sitten sähköpostin liitetiedostoihin, 

Internetiin, CD-levyyn, 

ohjelmiin tai levykeasemaan. 

vasta. Ainoastaan katsottaessa 

hyvin staattista materiaalia, 

kuten keskusteluohjelmaa, 

jossa ainoastaan 

puhujan kasvot liikkuvat, 

kuvat vaihtuvat riittävän 

nopeasti. Vauhdikkaampi 

kuva-aineisto esitetäänkin 

yleensä dia-esityksen tapaan, 

jolloin kuvat vaihtuvat 

parin sekunnin välein. 

ISDN-yhteydellä nopeudella 

64 kilobittiä sekunnissa 

videot näyttävät jo videolta 

ja ääni toistuu monotasoisena 

eli esimerkiksi 

musiikkivideoiden katselu 

onnistuu. Samoin ainakin 

yhden yhdysvaltalaisen televisiokanavanuutislähetysten 

seuraaminen onnistuu 

Internetin kautta vuorokauden ympäri. 

Kiinteän Internet-yhteyden 

kautta lähetykset ovat yhtä hyviä 

kuin ISDN:llä. 

Audio- ja videolähetysten vastaanottoon 

tarvittavan RealPlayerin 

saa ilmaiseksi Internetin kautta 

osoitteesta 

http://www.realaudio.com Windows 

95/NT ja Macintosh PowerPC 

-käyttöjärjestelmille. Entiseen 

tapaan tarjolla on myös maksullinen 

versio, joka tarjoaa ilmaisversion 

ominaisuuksien lisäksi 

määriteltävät pikavalinnat, RealAudio- 

ja RealVideo-palveluiden selauksen 

ja tallennusmahdollisuuden. 

HUHTIKUU 1997 21

Mitä Uutta [trendit] 

IPv6 – Seuraavan sukupolven 

verkkoprotokolla 

AKI ANTTILA 

Internetin on useaan otteeseen 

sanottu kaatuvan 

omaan mahdottomuuteensa; 

kokoonsa, käyttäjämääriinsä, 

reitittimien ruuhkautumiseen 

tai yksikertaisesti 

siksi, että joku vetää sähkötöpselin 

pois jossakin kriittisessä 

liikenteen solmupisteessä. 

Ehkä, ehkä ei, mutta 

jotakin sillekin on selkeästi 

tapahtumassa. 

nternetissä tällä hetkellä käytettä- 

I 

vä TCP/IP-protokollaperhe juon- 

taa juurensa 80-luvun alkupuolelle. 

Ydinprotokolliin kuuluvat IP (Internet 

Protocol), TCP (Transmission 

Control Protocol), UDP (User 

Datagram Protocol), ICMP (Internet 

Control Message Protocol) ja 

ARP (Address Resolution Protocol). 

Näistä IP:n määrittelee RFC 

791 (Request For Comments) ja 

muut vastaavasti RFC:t 793, 768, 

792 ja 826. Kaikki ydinprotokollat 

ovat tietotekniikan ikämittapuulla 

hyvinkin vanhoja -- aina vuodelta 

1980. Tuona aikana verkko ja sen 

käyttötarkoitukset ovat muuttuneet 

rajusti. Vuoden 1981 elokuussa Internetiin 

-- tai silloiseen Arpanetiin 

oli kytkeytyneenä 213 konetta. Viimeisin, 

tammikuussa tehty tutkimus 

osoittaa verkon koostuvan yli 

16 miljoonasta koneesta. Myös 

verkko itsessään on muuttunut. 

Entisten hitaiden runkoverkkojen 

tilalle ovat tulleet valokaapeliyhteydet 

ja useita gigabittejä sekunnissa 

siirtävät runkoreitittimet. Muutoksen 

täytyy tavalla tai toisella heijastua 

myös perusprotokolliin. 

Kaksi ydinongelmaa ylittää kuitenkin 

pienemmät seikat. Nykyiset 

protokollat eivät mahdollista osoitteiden 

jakoa loputtomiin, eli pian 

uusille käyttäjille ei ole enää jakaa 

yksilöllistä IP-osoitetta. Tämä on 

havaittu jo nykyään kun operaattorit 

pyrkivät antamaan mahdollisimman 

pienen osoiteavaruuden 

asiakkaalle. Toisaalta, vaikka osoitteita 

olisikin jäljellä eivät kaikki 

mahdolliset verkot mahdu reititinten 

reititystauluihin, eli paikkoihin 

joiden perusteella verkossa liikkuvat 

paketit ohjataan oikeille urille. 

Ensimmäisenä remontin kohteeksi 

joutui verkkokerroksen protokolla, 

eli IP. Uuden version kehitystyö 

aloitettiin vuonna 1991, ja 


aluksi lähinnä osoiteongelmaan kehitettiin 

ratkaisu, jonka nimeksi tuli 

CIDR (Classless Interdomain 

Routing). Tämä oli helppo ja nopea 

ja sinänsä melko väliaikaiseksi tarkoitettu 

tekninen kikka. CIDR:ssä 

kiinteiden joko A-, B- tai C-luokan 

verkkojen kokorajat häivytetään, eli 

osoitteiden määrää kussakin verkossa 

voidaan vapaasti säädellä aliverkon 

maskin avulla. Tämän tuoma 

helpotus yhdessä reititinten 

uusien ominaisuuksien kanssa auttavat 

tilannetta, mutta eivät missään 

nimessä voi olla lopullinen 

ratkaisu. Pitää muista, että Internetin 

kasvuvauhti on sen nykykoosta 

huolimatta edelleen noin sata prosenttia 

vuodessa. 

Uusia työryhmiä perustettiin toisensa 

perään. Vuosien 1993 ja 1995 

välillä esitettiin lukuisia ehdotuksia 

uudeksi verkkoprotokollaksi, kunnes 

nimellä IPng (IP, next generation) 

toiminut IETF:n (Internet 

Engineering Task Force) työryhmä 

esitti standardeja, jotka ilmeisesti 

tulevat toimimaan tulevaisuuden 

IP:n määrittelevinä dokumentteina. 

Standardeissa uuden IP:n versionumero 

on 6, eli protokolla on kokonaisuudessaan 

IPv6. Ensimmäiset 

IPv6:sta käsittelevät standardiehdotukset 

ilmestyivät vuoden 1996 

tammikuussa. 

Mitä uutta IPv6:ssa 

Tärkein uudistus uudessa protokollassa 

on osoiteavaruuden huomattava 

laajentaminen. Entisessä versiossa 

osoitteisiin käytettiin 32 bittiä. 

Periaatteessa tämäkin sallisi varsin 

huomattavan osoiteavaruuden 

(2^32 on noin 4,3 miljardia), mutta 

osoitteiden jakaminen eri luokkiin 

on vienyt suurimman osan 

osoitteista ja nykyisellään A-luokan 

eli suurimpia verkkoja on vapaana 

vain muutamia. IPv6:ssa homma 

on täysin hallinnassa. Siinä osoitteen 

pituus on peräti 128 bittiä. Tämän 

avaruuden jakamisesta ei ole 

vielä päästy täyteen selvyyteen, 

mutta jonkinlainen esitys asiasta on 

olemassa. 

Osoitteiden määrästä on esitetty 

erilaisia laskelmia. Teoriassa niitä 

on noin 665*10^21/maapallon neliömetri. 

Koska jotkut osoitteet 

ovat varattuja on todellisuudessa 

käytössä pessimistisimpienkin arvioiden 

mukaan 1564 osoitetta jokaista 

neliömetriä kohden. Tässäkin 

vaihtoehdossa osoitteita riittäisi 

vaikka jokaisen ihmiseen elimiin 

kytkettäisiin erilaisia TCP/IP-verk- 

RFC Nimi Julkaistu 

2080 RIPng for IPv6 10.1.1997 

2073 An IPv6 Provider-Based Unicast Address Format 8.1.1997 

2019 Transmission of IPv6 Packets Over FDDI 17.10.1996 

1972 A Method for the Transmission of IPv6 Packets over 

Ethernet Networks 16.8.1996 

1971 IPv6 Stateless Address Autoconfiguration 16.8.1996 

1970 Neighbor Discovery for IP Version 6 (IPv6) 16.8.1996 

1933 Transition Mechanisms for IPv6 Hosts and Routers 8.4.1996 

1886 DNS Extensions to support IP version 6 4.1.1996 

1885 Internet Control Message Protocol (ICMPv6) 

for the Internet Protocol Version 6 (IPv6) 4.1.1996 

1883 Internet Protocol Version 6 (IPv6) Specification 4.1.1996 

Voimassa olevat IP-standardiehdotukset. 

koon liitettäviä valvontalaitteita. 

Uusi osoite esitetään kahdeksana 

16-bittisenä palana heksadesimaalimuodossa. 

Erottimina paloissa toimii 

kaksoispiste. Esimerkkinä osoite 

1080:0000:0000:0000:0008:0800:20 

0C:417A. Osoitteessa olevia nollia 

voi poistaa kahdella tavalla. Jokaisen 

palan sisältämät etunollat voi 

jättää pois ja peräkkäiset nollapalat 

voidaan esittää kahdella peräkkäisellä 

kaksoispisteellä. Osoite supistuu 

näillä säännöillä seuraavaksi: 

1080::8:800:200C:417A. 

Osoitteiden määrän lisääminen 

helpottaa myös reititystä. Koska 

uudet osoitteet voidaan jakaa puhtaalta 

pöydältä on paljon helpompi 

antaa suuria lohkoja kerrallaan tiettyihin 

tarkoituksiin. Käytännössä 

voidaan ajatella, että kaikki Euroopan 

osoitteet alkavat numerolla 1, 

Amerikan numerolla 2, Afrikan numerolla 

3 ja niin edelleen. Näin eurooppalaisten 

reitittimien tarvitsee 

vain todeta paketin osoitteen ensimmäinen 

numero ja lähettää paketti 

jatkokäsiteltäväksi esimerkiksi 

Amerikan puolelle. 

Uudessa versiossa IP-protokollan 

otsikkokenttien määrää on vähennetty 

jyrkästi. Tämä on saatu aikaan 

erillisellä seuraava otsikko - 

kentällä, jonka avulla paketteihin 

voidaan liittää erilaisia optiota. Kun 

reitittimet ja muut laitteet joutuvat 

nykyään tutkimaan 14 eri kenttää 

vähentää uusi versio niiden määrän 

yhdeksään. Tämä tulee nopeuttamaan 

pakettien reititystä. Optioita 

on määritelty kahdeksan erilaista. 

Turvallisuuteen on kiinnitetty 

erityistä huomiota. Uudessa versiossa 

on erillinen turvallisuusoptio, 

jonka avulla vaikka koko paketin 

sisältämä informaatio voidaan 

koodata. Koodaus tapahtuu millä 

tahansa yleisesti käytössä olevalla 

algoritmilla, jonka sekä lähettäjä 

että vastaanottaja tuntevat. Tarpeellinen 

informaatio salauksen 

purkamiseksi kulkee paketin mukana 

tai se välitetään erikseen toteutuksesta 

riippuen. 

Käyttö ja käyttöönotto 

IPv6:n tukemiseksi on useista 

muista protokollista ja menetelmistä 

tehty uusia versioita. Muun 

muassa DNS-järjestelmä (Domain 

Name System), ICMP-kontrolliprotokolla 

(Internet Control Message 

Protocol) ja RIP-reititysprotokolla 

(Routing Information Protocol) 

ovat saaneet jo IPv6-yhteensopivat 

versiot. 

Uutta protokollaa testataan kiivaasti 

eri puolilla maailmaa. Käytännössä 

testejä tehdään erillisissä 

saarekkeissa, jotka yhdistetään 

IPv4-versiota käyttävällä normaalilla 

runkoverkolla toisiinsa. Tekniikkana 

käytetään siis tunnelointia, 

missä kaikki IPv6-paketit kapseloidaan 

IPv4-pakettien sisälle. Verkon 

nimi on 6bone ja siihen liittyvää informaatiota 

löytyy Internetistä 

osoitteesta http://www- 

6bone.lbl.gov. 

Varsinainen käyttöönoton aikataulu 

IPv6-protokollan kohdalla jää 

nähtäväksi. Erilaisia ennusteita on 

tullut sekä protokollan kehittäjien 

että tuotteiden valmistajien taholta. 

Optimistit väittävät oikean IPv6runkoverkon 

näkevän päivänvalon 

jo huomenna -- tai -- ainakin ylihuomenna, 

pessimistien mielestä 

tekniikkaa käytetään tositeholla 

vasta pitkälti ensi vuosituhannen 

puolella. Kuitenkin jo nyt IPv6protokollaa 

tukevia TCP/IP-tuotteita 

on olemassa eikä yhdelläkään 

valmistajalla ole tulevaisuudessa varaa 

ylenkatsoa verkkojen uutta veturia. 

TIETOKONE 

HUHTIKUU 1997 23

Mitä Uutta [uudet tuotteet] 

1440 dpi:n mustesuihkutulostimia 

Epson on tuplannut mustesuihkutulostimiensa 

tarkkuuden 720 pisteestä 

1440 pisteeseen tuumalle. Tulostimissa 

käytetään pietsokide-tekniikkaa, jolla 

saavutetaan 55 mikronin pistekoko. 

Yhdessä suihkutettavassa pisarassa on 

mustetta 13 nanogrammaa. Edeltäviin 

malleihin verrattuna uusien tulostimien 

nopeus on myös kasvanut huomattavasti. 

Edullisin 1440 pisteen tarkkuuteen 

yltävä Epson Stylus Color 600 tulostaa 

neljä värillistä tai kuusi mustavalkoista 

sivua minuutissa. Tehokkaamman yrityskäyttöön 

tarkoitetun Color 800 - 

mallin tulostusnopeus on vastaavasti 

seitsemän tai kahdeksan sivua minuutissa. 

Suurempaa tulostuskokoa tarvitsevalle 

mallistossa on A2-koossa tulostava 

Stylus Color 1520. Laitteen tulostusnopeus 

on neljä värillistä tai kah- 

Tehokannettavia 

Digitalilta 

Digital on laajentanut kannettavien mikrojensa 

valikoimaa uusilla HiNote-malleilla. Laitteiden 

prosessorivaihtoehdot ovat 120 tai 133 megahertsin 

Pentium sekä 166 megahertsin MMX- 

Pentium. Edullisinta mallia lukuunottamatta 

mikroissa on 256 kilotavua L2-välimuistia. 

Digital on saanut mahdutettua kannettaviin 

levykeaseman lisäksi 12 nopeuksisen CD-aseman. 

Molemmat asemat ovat yhdessä pienessä 

moduulissa joka voidaan haluttaessa korvata lisäakulla. 

MMX-mallissa on vakiona Litium-ioniakku. 

Muiden mallien NiMH-akun voi korvata 

lisävarusteena saatavalla LiIon-akulla. 

Muistia laitteissa on vakiona 16 megatavua ja kiintolevyn 

kapasiteetti on 1,08 – 2,16 gigatavua. Mallista riippuen 

mikroissa on joko TFT- tai DSTN-näyttö. Näytön koko on 

12,1 tuumaa ja tarkkuus 800 x 600 pistettä. 

Lisäkortteja varten Digitalissa on kaksi CardBus-yhteensopivaa 

PC Card -paikkaa. Vakioliitäntöjen lisäksi laitteis- 

Epson on tuplannut mustesuihkutulostimiensa 

tarkkuuden 1440 pisteeseen tuumalle. 

Sonylta digitaalikamera 

Sony DKC-ID1 -digitaalikameran tarkkuus on 768 

x 576 pistettä. Kuvat kamera tallentaa tavalliselle 

PC-kortille (PCMCIA ATA Type II). Kameran 

mukana toimitetaan kahden megatavun 

muistikortti, jolle mahtuu 28 

kuvaa normaalitarkkuudella tai 

10 kuvaa fine-tarkkuudella. 

Kamerassa voidaan käyttää 

myös suurempia 

muistikortteja ja parhaillaan 

yhdelle kortille 

mahtuu yli 300 otosta. 

Kuvat siirretään kamerasta 

mikroon PCkorttia 

käyttäen tai vaihtoehtoisesti 

SCSI-liitännän kautta. Kameran 

12-kertainen zoomi vastaa kinokoossa 

38-460 millimetrin linssiä. Laitteen valotusaika on säädettävissä 

välillä 1/15 – 1/4000 sekuntia. Tarkennus hoituu kä- 

deksan mustavalkoista sivua 

minuutissa. Stylus 800- ja 

1520-tulostimiin on lisävarusteena 

saatavana verkkosovitin 

sekä PostScripttulkki. 

Lisäksi 1520-malliin 

on saatavana syöttölaite rullapaperille. 

Stylus Color 600 maksaa 

noin 3 500 markkaa, Color 

800 maksaa 5 100 markkaa ja 

1520:n hinta on 8 600 markkaa. 

Stylus 600:n mukana 

toimitetaan ohjelmapaketti, 

johon kuuluu muun muassa 

Adoben Photo Deluxe -kuvankäsittelyohjelma. 

Lisätietoja: Facit Electronics, 

puh. (09) 42 061, faksi 

(09) 420 6200, 

http://www.facit.fi 

Digital on saanutmahdutettuakannettaviin 

mikroihinsa 

sekä CD- että 

levykeaseman. 

sa on neljän megabitinsekuntinopeudellatoimivainfrapunaliitäntä. 

Malliston 

edullisin HiNote 

VP550 maksaa 

120 megahertsin 

Pentiumilla, 1,08 

gigatavun kiintolevyllä ja DSTN-näytöllä 14 700 markkaa. 

Vastaavasti kalleinta päätä edustava 166 megahertsin 

MMX-malli maksaa 2,16 gigatavun levyllä ja TFT-näytöllä 

30 860 markkaa. 

Lisätietoja: Digital Equipment Corporation Oy, puh. 

(09) 43 441, faksi (09) 434 4033, http://www.digital.fi 

Sony DKC-ID1 -digitaalikamera tallentaa kuvat 

tavalliselle PC-kortille 768 x 576 pisteen 

tarkkuudella. 

sin tai automatiikan huolehtimana. 

Sisätiloissa valaistuksesta 

huolehtii tarvittaessa automaattinen 

salama. 

Kamerassa on LCD-tekniikkaan 

perustuva värietsin. Kortille 

tallennettuja kuvia voi selailla etsimessä 

ja turhat kuvat on helppo poistaa 

tilaa viemästä. Kamera painaa käyttökunnossa 

750 grammaa. Sony DKC-ID1 maksaa 

11 960 markkaa. Laitteen hintaan sisältyy 

LiIon-akku sekä laturi. 

Lisätietoja: Sony Finland, puh. (09) 4763 3283, faksi 

(09) 4763 3350 

TIETOKONE 

Epsonilta digitaalikamera 

EPSON PhotoPC 500 -digitaalikameran 

tarkkuus on 

640 x 480 pistettä. Kerralla 

kuvia mahtuu kameran muistiin 

parhaalla tarkkuudella 

30 kappaletta ja 320 x 240 

pisteen tarkkuudella 60 kappaletta. 

Tarvittaessa kameran 

muistin voi laajentaa. 

PhotoPC maksaa noin 4 500 

markkaa. 

Lisätietoja: Facit Electronics, 

puh. (09) 42 061, faksi (09) 

420 6200, http://www.facit.fi 

LCD-näyttö 

Eizolta 

Eizo on tuonut markkinoille 

13,8 tuuman LCD-näytön. 

Näytön aktiivinen kuva-ala 

vastaa 15 tuuman tavallista 

näyttöä. Eizon suurin tarkkuus 

on 1024 x 768 pistettä 

ja värejä on käytössä 

260 000. Haluttaessa värimäärän 

voi laajentaa 16,7 

miljoonaan. Eizo FlexScan 

L23 maksaa noin 22 000 

markkaa. 

Lisätietoja: Berendsen Data, 

puh. (09) 825 4200, faksi 

(09) 827 4125, 

http://www.berendsen.fi 

Dynalinkiltä 

GSM-modeemikortti 

Dynalink GSM on PC Card - 

paikkaan asennettava kortti, 

jolla GSM-puhelimen voi liittää 

kannettavaan tietokoneeseen. 

Laitteen tiedonsiirtonopeus 

on 9600 bittiä sekunnissa. 

Kortti sopii suoraan 

Nokian 2110-matkapuhelimeen. 

Lisävarusteena 

saatavalla kaapelilla korttia 

voi käyttää Nokia 8110-, Siemens 

S4-, Sony CMDX1000sekä 

Ericsson GH388 -puhelimien 

kanssa. Dynalink GSM 

maksaa 1 990 markkaa ja liitäntäkaapelin 

hinta on 290 

markkaa. 

Lisätietoja: Toptronics Oy, 

puh. (02) 273 4000, faksi 

(02) 273 4050, 

http://www.toptronics.fi 

Tieliikennelaki 

levykkeillä 

Tieliikenne 1997 on monipuolinen 

julkaisu tieliikennelainsäädännöstä. 

Pakettiin 

kuuluu 518 sivuisen kirjan lisäksi 

levykkeillä toimitettava 

helppokäyttöinen tietokanta 

tieliikennesäädöksistä. Esimerkiksi 

kaikki liikennemerkit 

löytyvät värikuvina tietokannasta. 

Tieliikenne 1997 

maksaa 260 markkaa. 

Lisätietoja: Edita Oy, puh. 

(09) 56 601, faksi (09) 566 

0380, http://www.edita.fi 

MMX-mikro 

Digitalilta 

Digital on tuonut Celebris FX 

-mallistoonsa 200 megahertsin 

MMX-Pentiumia käyttä- 

HUHTIKUU 1997 25


vän mikron. Celebris FX 5200 

MMX maksaa 16 megatavun 

muistilla, 2,1 gigatavun kiintolevyllä,kahdeksannopeuksisella 

CD-asemalla ja Matrox 

Millennium -näytönohjaimella 

13 900 markkaa. 

Verkkosovitin kuuluu mikron 

vakiovarustukseen. 

Lisätietoja: Digital Equipment 

Corporation Oy, puh. (09) 43 

441, faksi (09) 434 4033, 

http://www.digital.fi 

ISDN-kortti 

kannettavaan 

Digi DataDire GO! on PC 

Card -kortti, johon on yhdistetty 

ISDN-sovitin sekä V.34standardin 

mukainen modeemi. 

ISDN-käytössä kortin siirtonopeus 

on 64 kilobittiä sekunnissa 

ja modeemi liikennöin 

28 800 bitin sekuntinopeudella. 

Lisäksi kortti toimii 

telekopiokoneena. Digi toimii 

DOS-, Windows 3.X-, Windows 

95- sekä Macintoshkäyttöympäristöissä. 

Datafire 

GO! maksaa 2 950 markkaa. 

Lisätietoja: Microdata Oy, 

puh. (09) 348 331, faksi (09) 

3483 3209, 

http://www.microdata.fi 

Tehokas multimediaprojektori 

3M on kehittänyt multimediaprojektorin, 

jonka valoteho 

on 1000 ANSI-lumenia. 

Laitteessa käytetään TFT LCD 

-tekniikkaa ja kuvan tarkkuus 

on 800 x 600 pistettä. 

Värejä laite toistaa 16,7 miljoonaa. 

Projektorissa on kaksi 

tietokoneliitäntää sekä 

kaksi videoliitäntää. Laitteen 

varustukseen kuuluu sisäänrakennettu 

kaiutin sekä langaton 

kaukosäädin. 3M 

MP8650:n hinta asettuu 70 – 

80 000 markan haarukkaan. 

Lisätietoja: Suomen 3M Oy / 

Visuaaliset tuotteet, puh. 

(09) 52 521, faksi (09) 520 

664 

Tehokkaita 

kannettavia 

Applelta 

Apple PowerBook 3400 -kannettavissa 

käytettään 180, 

200 tai 240 megahertsin Power 

PC 603e -suorittimia. 

Laitteiden 32 megatavun 

muistin voi laajentaa 144 

megatavuun. Kannettavien 

varustukseen kuuluu 12-nopeuksinen 

CD-asema, ääniominaisuudet 

sekä 12,1 tuuman 

TFT-näyttö. Mikrojen 

hinnat alkavat 29 000 markasta. 

Lisätietoja: Apple Computer, 

puh. (09) 4761 5230, faksi 

(09) 4761 5201, 

http://www.apple.fi 

MPEG-1-pakkauskortti 

FutureTell Espresso on PCIväylään 

liitettävä MPEG-1pakkauskortti. 

Kortti pakkaa 


HP tehosti mikrojaan 

HP on tuonut markkinoille entistä tehokkaammat Vectramikrot. 

HP Vectra XA -mallistoon on tuotu 166 tai 200 

megahertsin MMX-Pentiumia käyttävät mikrot. Laitteissa 

on 512 kilotavua L2-välimuistia, 32 megatavua keskusmuistia 

sekä 1,6 tai 2,5 gigatavun EIDE-kiintolevy. Perusliitäntöjen 

lisäksi mikroissa on USB-väylä sekä verkkosovitin. 

Laitteissa käytetään Matroxin Millennium-näytönohjainta. 

Vectra XA:n hinnat alkavat 10 700 markasta. 

XA-sarjaan on tuotu myös uudet Pentium Pro -mallit, 

joissa on parhaillaan 4,5 gigatavun Ultra SCSI -kiintolevy. 

Pentium Pro -mallien hinnat alkavat 18 000 markasta. 

Vectra VL -kuluttajamallistoa on niin ikään tehostettu 

MMX-laitteilla. Mikroissa on S3 Trio 64 V2 -näytönohjain. 

VL-malleja hieman tehokkaampiin Pentium Prolla varustettuihin 

VA-mikroihin on lisätty Soft Power Down -toiminto. 

Lisäksi laitteet on nyt saatavilla neljän gigatavun EI- 

DE-kiintolevyllä. VA-mallien hinnat alkavat 14 800 markasta. 

HP:n lähtötason VE-mallia on myös tehostettu uusilla 

ominaisuuksilla. Kiintolevyn kapasiteetti on nyt 1,6 gigata- 

Kevyt dataprojektori 

InFocus LitePro 720 on SVGA-tasoinen dataprojektori joka 

painaa ainoastaan 5,4 kilogrammaa. Laitteessa käytetään 

polysilikoni-LCD-tekniikkaa ja 150 watin metalli-halidilamppua. 

Projektorin valoteho on 450 ANSI-lumenia. 

Ääntä InFocus tuottaa toimiessaan vain 41 desibelin verran. 

Projektorin tarkkuus on 800 x 600 pistettä tuumalle ja 

värejä on käytössä täydet 16,7 miljoonaa. Laite osaa näyttää 

myös 1024 x 768 pisteen kuvan käyttämällä pakkausta. Tietokoneliitännän 

lisäksi projektorissa on liitäntä videosignaalille. 

Kaikki kaapelit kytketään mikrosta projektorin mukana 

tulevaan CableWizard -rasiaan, joka liitetään projektoriin 

yhdellä kaapelilla. CableWizardissa on sekä PC- että Macintosh-yhteensopivat 

liittimet. Kaikkia heittimen toimintoja 

ohjataan langattomalla kaukosäätimellä, joka toimii 

myös hiiren korvikkeena. Äänten toistosta huolehtii projektoriin 

sisään rakennettu kaiutin tai tarvittaessa ulkoiset 

kaiuttimet. 

InFocus LitePro 720 maksaa noin 64 500 markkaa. Lisä- 

Tehokas 

MMX-kannettava 

Lap Power on julkistanut tehokkaan Progresso Avatar 

MMX -kannettavan. Laitteessa käytetään 166 megahertsin 

TCP-kantaista MMX-Pentiumia. TCP-suoritin ei tarvitse 

ollenkaan tuuletinta, joten mikron käyntiääni on hiljainen. 

Suorittimen sisäisen välimuistin lisäksi laitteessa on 256 kilotavua 

L2-välimuistia. 

Laitteen 32 megatavun keskusmuistin voi laajentaa 90 

megatavuun. Kiintolevyn kapasiteetti on joko 1,44 tai 2,16 

gigatavua. Kymmennopeuksinen CD-asema on saatu mahdutettua 

mikroon samanaikaisesti levykeaseman kanssa. 

Laitteen 16-bittinen äänikortti on Sound Blaster Pro -yhteensopiva. 

Avatarin 12,1 tuuman TFT-näytön tarkkuus on 800 x 

600 pistettä. Näyttömuistia laitteessa on kaksi megatavua, 

jolla ulkoiselle näytölle saadaan 1024 x 768 pisteen tarkkuus 

64 kilovärillä. Hiiren korvikkeena laitteessa on kosketustaso. 

Lisäkortteja vasten mikrossa on kaksi PC Card -paikkaa. 

Perusliitäntöjen lisäksi laitteessa on infrapunaportti. Pöytäkäytössä 

Avatar voidaan kytkeä porttitoistimeen. Prog- 

HP on tehostanut mikrojaan MMX-tekniikalla ja entistä 

tehokkaammilla kiintolevyillä sekä näytönohjaimilla. 

vua ja muistia on 16 megatavua. Prosessorina laitteissa on 

150 tai 166 megahertsin Pentium. Laitteiden hinnat alkavat 

6 800 markasta. 

Kaikissa Pentium Pro -malleissa on Windows NT -käyttöjärjestelmä. 

Pentium-mikrot ovat mallista riippuen saatavilla 

Windows 3.x-, Windows 95- tai Windows NT -käyttöjärjestelmällä. 

Lisätietoja: Hewlett-Packard Oy, puh. (09) 88 721, faksi 

(09) 8872 2652, http://www.hpfin.fi 

InFocus LitePro 

on SVGA-tasoinen 

dataprojektori, joka 

painaa ainoastaan 5,4 

kilogrammaa. 

varusteena laitteeseen on 

saatavilla erilaisia kiinnitys- 

sarjoja esimerkiksi kattoasennusta varten. 

Lisätietoja: InFocus Finland, puh. (09) 854 5270, faksi (09) 

853 2189, http://www.infocus.fi 

LapPower Progresso Avatar MMX on 166 megahertsin 

MMX-Pentiumilla varustettu multimediakannettava. 

resso Avatar maksaa 1,44 gigatavun kiintolevyllä noin 26 

000 markkaa. 

Lisätietoja: LapPower, puh. (02) 275 7575, faksi (02) 275 

7570, http://www.lappower.se


Suurkokotulostimia 

HP:lta 

HP on tuonut markkinoille kaksi mustesuihkutekniikkaa 

käyttävää suurkokotulostinta. Molemmat laitteet 

tulostavat A0-koossa ja rullapaperisyöttölaitteen avulla voi 

tulostaa 40 metriä pitkiä tulosteita. Tulostimien tarkkuus 

on 600 pistettä tuumalle. 

Edullisempi DesignJet 2000CP on tarkoitettu käytettäväksi 

ulkoisen RIPin kanssa. Laitteessa on kahdeksan megatavua 

muistia ja liitäntänä on ECP-rinnakkaisportti. 

Malli 2500CP on varustettu PostScript level 2 -tulkilla ja 20 

megatavun muistilla. Lisäksi tulostimessa on kahden gigatavun 

kiintolevy kirjasimia ja tulostusjonoja varten. Laitteessa 

on rinnakkaisliitännän lisäksi verkkosovitin. Molemmissa 

tulostimissa on HP-GL/2-emulointi. 

A0-kokoisen julisteen tulostaminen kestää normaalitarkkuudella 

noin 14 minuuttia. Erikoistarkkaa tulostusta 

käytettäessä aika nousee puoleen tuntiin. Tulostimissa on 

kirjoituspään mustesäiliöiden lisäksi suurikokoiset 410 millilitran 

lisäsäiliöt, jotka ovat tarpeen etenkin verkkokäytössä. 

Laite täyttää automaattisesti kirjoituspään säiliöt niiden 

Norton 

Utilities NT:lle 

Symantec on tehnyt Windows NT 4.0 -version Norton Utilities 

-apuohjelmastaan. Ohjelmaan kuuluu työkalut kiintolevyn 

eheytykseen sekä virusten torjuntaan. 

Norton System Doctor valvoo työasemaa tai palvelinta ja 

ennakoi mahdollisia ongelmia. Ohjelma varoittaa kiintolevyongelmista 

sekä viruksista. DiskDoctor puolestaan korjaa 

FAT16- sekä NTFS-levyillä ilmeneviä ongelmia. Norton 

Protection/UnErase korvaa NT:n roskalaatikon ja säilyttää 

jopa muiden ohjelmien päällekirjoittamat ja DOS-ikkunasta 

poistetut tiedostot. 

Pirstoutuneen kiintolevyn eheytys onnistuu SpeedDiskillä. 

Ohjelma osaa FAT-levyjen lisäksi eheyttää NTFS-levyt. 

Lisäksi pakettiin kuuluu System Information -työkalu, 

joka kertoo käyttäjälle mikron kuormitusasteesta, käytetyistä 

resursseista sekä laitteiston kokoonpanosta. 

Symantecin ohjelmien päivitys onnistuu helposti Internetin-kautta 

Live Update -toiminnolla. Ohjelma tarkistaa 

päivityspalvelimelta onko uutta versiota ilmestynyt ja päivittää 

automaattisesti käyttäjän kiintolevyllä olevan ohjel- 

IBM:ltä uusia 

kotimikroja 

IBM on tuonut markkinoille Aptiva L -kotimikromalliston. 

Laitteissa on entistä tehokkaammat suorittimet alkaen 133 

megahertsin Pentiumista ja päätyen 200 megahertsin 

MMX-Pentiumiin. Laitteiden kiintolevykapasiteetti vaihtelee 

mallista riippuen 1,2 gigatavusta 4,2 gigatavuun. Pentium-malleissa 

on vakoina 16 megatavua EDORAM-muistia. 

MMX-laitteissa on joko 16 tai 32 megatavua nopeampaa 

synkronista SDRAM-muistia. 

Mikroissa on kahdeksan tai 16-nopeuksisen CD-aseman, 

äänikortin ja kaiuttimet sisältävä multimediavarustus. Tehokkaimmissa 

malleissa on lisäksi erillinen bassokaiutin. 

Edullisinta mallia lukuunottamatta myös modeemi kuuluu 

laitteiden varustukseen. MMX-malleissa modeemi liikennöi 

33 600 bitin sekuntinopeudella ja puhetta voi siirtää samanaikaisesti 

datan kanssa DSVD-tekniikan avulla. Laitteiden 

modeemi toimii myös puhelinvastaajana, telekopiolaitteena 

ja kaiutinpuhelimena. 

Aptiva-mikrojen mukana toimitetaan laaja ohjelmapa- 

HP:n suurkokotulostimet 

tulostavat 

A0-kokoisia 

julisteita 600 

pisteen 

tuumatarkkuudella. 

tyhjennyttyä. Tavallisen musteen lisäksi laitteisiin on saatavana 

auringonvalon kestävää UV-mustetta. 

DesignJet 2000CP maksaa 70 500 markkaa ja 2500CP 81 

500 markkaa. 

Lisätietoja: Hewlett-Packard Oy, puh. (09) 887 21, faksi 

(09) 887 2277, http://www.hpfin.fi 

Symantecin ohjelmien päivitys onnistuu kätevästi Internetiin 

liitetyn päivityspalvelimen kautta. 

man. Samaan tapaan käyttäjä saa virustorjuntaohjelmaan 

tiedot uusista viruksista. Norton Utilities maksaa noin 700 

markkaa. 

Lisätietoja: Computer 2000 Finland, (09) 887 331, faksi 

(09) 8873 3343, http://www.c2000.fi 

IBM Aptiva L- kotimikroissa on valmiina multimediavarustus, 

modeemi sekä laaja ohjelmapaketti. 

ketti, johon kuuluu muun muassa Lotus SmartSuite -toimisto-ohjelma, 

MS Works -monitoimiohjelma, virustorjuntaohjelma, 

apuohjelmia sekä pelejä. Edullisin Aptiva 

maksaa 9 990 markkaa. Tehokkaimman MMX-mallin hinta 

on 17 tuuman näytöllä, 4,2 gigatavun kiintolevyllä ja 32 

megatavun muistilla 19 990 markkaa. 

Lisätietoja: IBM Oy, puh. (09) 4591, faksi (09) 459 4014, 

http://www.ibm.fi 

TIETOKONE 

25 kuvaa sekunnissa resoluution 

ollessa 352 x 288, 320 x 

240 tai 160 x 120 pistettä. 

Äänen näytteenottotaajuus 

on 32, 44,1 tai 48 kilohertsiä. 

Kortilla on komposiitti- ja svideo-sisääntulot. 

Espresso 

maksaa noin 9 900 markkaa. 

Lisätietoja: HedCom Oy, puh. 

(09) 682 866, faksi (09) 682 

8489, http://www.ftelinc.com 

Suurikokoisia 

näyttöjä 

CHUN Monivision näyttöjen 

kuvaputken koko on 29, 33 

tai 37 tuumaa. Tietokoneliitännän 

lisäksi laitteissa on 

video- ja s-video-liitännät. 

Näyttöjen varustukseen kuuluu 

TV-viritinmoduuli sekä 

langaton kaukosäädin. CHU- 

Nin hinnat alkavat 19 800 

markasta. 

Lisätietoja: EP-Engineering 

Oy, puh. (09) 879 5639, faksi 

(09) 879 5448, 

http://www.engine.fi 

Teline hiirelle 

Mouse Trapperillä näytöllä 

olevaa kohdistinta voi liikuttaa 

peukalolla pyörittämällä 

ja liikuttamalla näppäimistön 

eteen asennettavaa tankoa. 

Tanko liikuttaa laitteen vasemmassa 

reunassa olevaan 

telineeseen asennetun hiiren 

palloa. Tarvittaessa hiiren voi 

irrottaa telineestä. Mouse 

Trapper toimii myös rannetukena. 

Laitteen hinta on 1 450 

markkaa. 

Lisätietoja: Avaintieto Oy, 

puh. (09) 759 3399, faksi 

(09) 759 3933 

Nokialta uusia 

näyttöjä 

Nokia on tuonut markkinoille 

kaksi Trinitron-kuvaputkea 

käyttävää 15 tuuman näyttöä. 

Näyttöjen virkistystaajuus 

1024 x 768 pisteen tarkkuudella 

on 80 hertsiä. Molemmat 

monitorit täyttävät 

TCO-95-normin vaatimukset 

virransäästön ja säteilysuojauksen 

osalta. Nokia 

449Xi maksaa noin 2 800 

markkaa. Kaiuttimilla ja vahvistimella 

varustetun 449Xamallin 

hinta on noin 2 900 

markkaa. 

Lisätietoja: Dava Oy, puh. 

(09) 56 161, faksi (09) 5616 

8200, http://www.dava.fi 

HUHTIKUU 1997 27


petteri.jarvinen@pjoy.fi 

Jo pitkään on odotettu, milloin Internet-kaupankäynnin 

määrä lähtee 

hurjaan kasvuun. Tähän asti 

kasvu on ollut tasaista ja moni toiveikas 

myyjä on pettynyt, kun 

WWW-sivu ei olekaan tuonut tuhansia 

uusia tilauksia. Totuus verkkokaupasta on 

tarua vaatimattomampi, mutta tulevaisuuden 

odotukset ovat yhä korkealla. 

Termi Internet-kaupankäynti tuo monelle 

mieleen suuret massat. Siis kuluttajamarkkinat. 

Jos verkossa on kymmeniä 

miljoonia käyttäjiä, niistä murto-osankin 

houkutteleminen omaksi asiakkaaksi riittäisi 

takaamaan hyvät bisnekset. 

Mutta verkkokauppiaan osa ei ole helppo, 

sillä verkossa on satoja tai tuhansia 

muitakin kauppiaita, joilla on juuri samat 

tuotteet ja liikeidea. Kilpailijasta on vaikea 

erottua, koska sijainnilla, palvelulla tai 

muilla ulkoisilla tekijöillä ei ole merkitystä. 

Hinta ratkaisee ja siksi verkkokauppiaan 

katteet jäävät väistämättä pieneksi. 

Jos haluaa tietää, mihin verkkokauppa 

on kehittymässä, kannattaa tutkia ATKkauppiaita. 

Mikron hankintaa suunnitteleva 

ostaja kerää itselleen sähköisellä lomakkeella 

juuri sellaisen kokoonpanon 

kuin haluaa ja vertaa eri myyjien hintoja. 

Tällaisia sähköisiä hinnoittelijoita on ainakin 

BT-Mikrolla, Mikroapajalla ja Tietotaskulla. 

Itsepalveluna tapahtuva hintavertailu 

sopii hyvin nettikauppaan. Ja 

hinnat ovat valmiiksi tingittyjä, mikä säästää 

sekä ostajan että myyjän aikaa. 

Turha mainitakaan, että sähköinen 

kauppa on aina auki. Sen valossa kiista tavallisten 

kauppojen aukioloajoista vaikuttaa 

perin vanhakantaiselta. 

Yleistyykö verkkokauppa 

liikaa? 

Verkosta ostaminen on edullista ja kätevää. 

Se sopii erityisen hyvin meille suomalaisille, 

koska meillä on paljon nettikäyttäjiä, 

mutta ei jenkkiläistä tai keskieurooppalaista 

palvelukulttuuria. Olemme tottuneet 

itsepalveluun ja arvostamme eniten 

halpaa hintaa. Etäisyydet ovat pitkiä ja 

liikkuminen kallista, joten sähköiselle 

shoppailulle on hyvät edellytykset. 

Tuskin kestää pitkään, ennen kuin joku 

pistää pystyyn sähköisen ruokakaupan, 

josta voi tilata tavalliset peruselintarvik- 

Totta ja tarua nettikaupasta 

keet suoraan kotiovelle. Perinteisen lähikauppiaan 

tuskin kannattaa tähän ryhtyä, 

koska se joutuu kuitenkin ylläpitämään 

kallista myymälää, mutta verkostoajattelulla 

toimivalle uudelle yrittäjälle tilaisuus 

olisi houkutteleva. Hän voisi ostaa tavarat 

suoraan tuottajilta, huolehtia tilausten keräyksestä 

verkon kautta ja toimittaa tavarat 

asuntoalueittain suoraan koteihin. 

Nopea siirtyminen sähköiseen kaupankäyntiin 

voi kuitenkin olla vaarallista. Perinteinen 

kauppa on nyt suuri työllistäjä, 

eikä se pysty kilpailemaan hinnalla tai va- 

109 1090 8 3990 4890 3990 4890 TERVETULOA 

2250 250 likoimalla verkkokaupan kanssa. Jos sähköinen 

kaupankäynti yleistyy liiaksi, 

kauppa joutuu pankkien kaltaiseen rakennemuutokseen, 

jonka seurauksena työttömyyden 

puolittamistavoite karkaa lopullisesti 

käsistä. 

Lisäksi kotimainen verkkokauppias 

joutuu aina kilpailemaan myös kansainvälisillä 

markkinoilla. Verkossa maantieteellisillä 

rajoilla ei ole muuta merkitystä 

kuin ulkomaisten kauppojen korkeammat 

kuljetuskustannukset. Jos kyse on ulkomailla 

tehdystä tavarasta, se joudutaan 

joka tapauksessa kuljettamaan Suomeen 

ja kuljetuksen maksaa joka tapauksessa 

asiakas itse. 

Miksi siis tilata tavaraa kotimaiselta 

kauppiaalta, jos sitä saa halvemmalla ulkomailta? 

Valikoiman laajuudessa tai hinnassa 

kotimainen kauppias tuskin pystyy 

kilpailemaan. Sen etuna ovat vain kotimaiset 

tuotteet – ja suomen kieli ylipäätänsä. 

VISAa ei saa käyttää 

verkossa 

Olen itse tilannut verkossa toimivista 

jenkkikaupoista levyjä, kirjoja ja elektroniikkaa. 

Kuljetuskustannuksista huoli- 

matta ne ovat tulleet kotiovelle toimitettuna 

lähes aina edullisemmaksi kuin vastaavat 

tavarat Suomesta ostettuna. 

Maksun olen hoitanut VISAlla, eikä laskuissa 

ole vielä kertaakaan ollut epäselvyyksiä. 

Uskallan käyttää korttiani mieluummin 

verkossa kuin oikeissa kaupoissa, 

koska siellä on aina olemassa vaara, että 

joku varastaa kortin tai kloonaa sen 

magneettiraidan. Kortilla ja magneettiraidalla 

voi tehdä paljon enemmän haittaa 

kuin pelkällä nimellä ja numerolla. 

Hiljattain VISAa Suomessa edustava 

Luottokunta otti kuitenkin minuun yhteyttä 

ja kertoi tiukkaan sävyyn, että kortin 

käyttö verkossa on käyttösopimuksen 

vastaista ja siksi kiellettyä. Olin yllättynyt, 

sillä kun hankin kortin joskus 80-luvun 

puolivälissä, ei silloisessa sopimuksessa 

mainittu sanallakaan tietoverkkoja. En 

ole senkään jälkeen saanut mitään tiedotetta 

asiasta. 

Yllättävää kyllä, Luottokunta sallii kortin 

numeron lähettämisen faksilla, koska 

silloin tilaus rinnastetaan postimyyntiin. 

Voin siis etsiä netistä halutun kaupan ja 

tehdä tilauksen sieltä faksilla, mutta en 

sähköisellä lomakkeella. 

Näin siitä huolimatta, että VISA-numero 

välitetään verkossa yleensä SSL-salattuna, 

joten sen nappaaminen ja purkaminen 

on likipitäen mahdotonta. Sen sijaan faksilähetys 

on täysin salaamaton ja sen voi 

purkaa kuka tahansa salakuuntelija. Luottokunnalla 

sen paremmin kuin itsellänikään 

ei ole tiedossa yhtään tapausta, 

jossa kortin numero olisi kaapattu sen 

kulkiessa verkossa. 

Kyse lieneekin joko uuden tekniikan 

pelko tai se, että VISA haluaa suojella tulevaa 

SET-salausstandardia, jota se on itse 

ollut laatimassa. SETin salaus ei ole sen tehokkaampaa 

kuin SSL:ssäkään, koska Yhdysvaltojen 

vientirajoitukset kieltävät vahvojen 

salaustekniikoiden käytön. SETin 

etu on siinä, että se piilottaa kortin numeron 

myös myyjältä ja estää näin myyjää 

käyttämästä saamiaan tietoja väärin. Tämä 

on kiistaton parannus, mutta kuka estää 

myyjää käyttämästä väärin faksilla 

saamiaan tilauksia? 

SET-standardin pitäisi tulla käyttöön 

syksyllä. Koska VISAn käyttö verkossa on 

nyt virallisesti kielletty, aktiivisten verkko- 

TIETOKONE 

HUHTIKUU 1997 29


petteri.jarvinen@pjoy.fi 

ostajien kannattaa hankkia American 

Express tai muu vastaava kilpaileva luottokortti. 

He eivät suosittele kortin käyttöä 

verkossa, mutta eivät liioin kiellä sitä. 

Kauppa se on joka kannattaa, heillekin. 

Business-to-business 

Kuluttajamarkkinoiden varjossa businessto-business-kaupankäynti 

on jäänyt vähemmälle 

huomiolle. Kuitenkin tavarantoimittajan 

ja vakioasiakkaiden yhdistäminen 

toisiinsa avoimella tietoverkolla 

on taloudellisesti kannattavaa jo nyt. Tällaista 

verkkoa kutsutaan extranetiksi eli 

kumppanuusverkoksi. 

Extranet avaa asiakkaalle suoran pääsyn 

myyjän tietojärjestelmään. Sieltä hän voi 

tarkistaa saatavuuden, toimitusajan, tekniset 

tiedot, pyytää raportteja, selata tuotekuvastoa 

ja jättää lopulta tilauksen, joka 

menee suoraan varastonvalvontaan ja laskutukseen. 

Sähköisen tilauksen vastaanoton 

kustannukset ovat murto-osa puhelin- 

tai faksitilauksesta. 

Extranet toteuttaa monet vanhojen 

EDI-järjestelmien tavoitteista, mutta paljon 

EDIä halvemmalla. Internet korvaa 

tietoliikenneyhteyden, selain asiakaspäätteen 

ja WWW-palvelin toimii linkkinä 

myyjän tietojärjestelmään. 


Sähköinen raha 

Viimeinen ja mielikuvitusta kiihottavin 

sähköisen kaupankäynnin osatekijä on 

sähköinen raha. Viime keväänä Suomessa 

alkanut ecash-kokeilu herätti suuria odotuksia, 

mutta nyt vuotta myöhemmin tilanne 

on toinen. Alkuinnostuksen jälkeen 

sähköisten kauppojen synty tyrehtyi 

ja ensimmäiset, kuten PAF-kasino, ovat jo 

ehtineet luopua ecashista. Myös kilpailevan 

amerikkalaisen CyberCoinin pörssikurssi 

on pohjalukemissa. 

Ongelma on siinä, etteivät markkinat 

ainakaan vielä ole valmiita mikromaksujen 

ajatukselle. Sähköinen raha perustuu 

siihen, että kuka tahansa voi veloittaa 

WWW-sivujensa katsomisesta muutaman 

pennin ilman laskutuskuluja. Jos katsojia 

on miljoonia, se tuottaa hyvät voitot. 

Mutta mitä sellaista tavallisella käyttäjällä 

voisi olla, josta kukaan maailmassa 

olisi valmis maksamaan edes 10 penniä? 

Keksin itse vain pornokuvat, huumeenvalmistusohjeet 

tai laittoman tiedon, jota 

ei muualta saa. 

Kuvitelma siitä, että kaikki voivat rikastua 

rahastamalla pennejä toisiltaan, on 

nettimaailmalle tyypillistä utopiaa. Joltainhan 

rahojen on tultava. Jos aiot kerätä 

sivujesi katsojilta 10 000 markkaa, sinun 

on oltava valmis käyttämään saman ver- 

ran muiden käyttäjien sivujen katsomiseen, 

jotta tämä äärimmilleen viety kansankapitalismi 

toteutuisi. 

Otollisin käyttö ecashille olisi tietojen, 

hakupalveluiden, lehden sivujen tai kuvatiedostojen 

myynnissä, mutta tätä kaikkea 

on verkosta saatavissa yllin kyllin ilmaiseksi, 

mainoksilla rahoitetuista palvelimista. 

Periaatteellisista syistä käyttäjät katsovat 

mieluummin mainoksia kuin maksavat 

käytöstä. 

Ecash sopisi Finlexin tai kaupparekisterin 

kaltaisten, kilpailun ulkopuolella olevien 

tiedontuottajien käyttöön, mutta silloin 

asiakkaina olisivat lähinnä yrityskäyttäjät. 

Heille ecash soveltuu huonosti, 

koska maksuista ei saa kirjanpitoon käypää 

kuittia. Ecash on tarkoitettu vain kuluttajamarkkinoille. 

Sitä paitsi jo muutama 

Finlex-haku maksaa helposti sata 

markkaa, joten ecashin penniajattelu toimii 

väärässä suuruusluokassa. 

Ainakin vielä lähitulevaisuuden nettikauppa 

tulee siis pohjautumaan konkreettisiin 

tavaroihin, jotka tilataan verkosta ja 

toimitetaan postilla tai kuriirilla. Maksu 

tapahtuu luottokortilla tai tilisiirtona. 

Kaupan todellinen volyymi ja vaikutukset 

perinteisiin kauppoihin selvinnevät jo ensi 

vuoden kuluessa.

Osmo A. Wiio 

Maailman valioluokan sanomalehtiin 

luettu Los Angeles 

Times kertoi tammikuussa 

Steve Jobsin siirtymisestä 

takaisin Applen leipiin. 

Jutun yhteydessä lehti muistutti, että 

”enemmän kuin yleensä uskotaan” innovaatio 

riippuu yksilöistä, heidän sattumanvaraisesta 

menneisyydestään ja yhteyksistään. 

Jobs on tästä esimerkki. 

Mikrotietokoneiden historia todistaa 

samaa Marcian ”Ted” Hoffista (mikrosuoritin) 

sekä Steve Jobsista ja Steven 

Wozniakista (Apple) Gary Kildalliin 

(CP/M). Kaikki tärkeimmät sovellustyypit 

– tietokannat, teksturit, taulukkolaskenta 

ja jopa verkkoselaimet – ovat alkujaan nimeltä 

tunnettujen yksilöiden kehittämiä. 

On sitten eri asia, että innovaatioiden 

edelleen kehittämisessä, tuotannossa ja 

markkinoinnissa toimii tehokkaimmin 

nykyaikainen kaupallinen organisaatio. 

Sen sijaan atk-alan peruskeksintöjen luomisessa 

suurilla organisaatioilla on varsin 

vaatimaton ansioluettelo. 

Ihminen on sosiaalinen eläin ja myönnän 

mielelläni yhteistyön suuret edut. 

Olen jopa eri yhteyksissä opettanut tehokkaan 

ja luovan yhteistyön muotoja. Olen 

myös painottanut sitä, että meidän korpisuomalaisten 

perisyntejä on huono yhteistyön 

henki ja taito. Monimutkainen 

nyky-yhteiskunta ei yksinkertaisesti toimi 

ilman tehokasta yhteistoimintaa. Kokonaisuus 

on suurempi kuin osien summa, 

aineellisten ja henkisten resurssien yhdistämisen 

avulla syntyy sellaista, joka yksilösuorituksena 

olisi mahdotonta. Tietyin 

edellytyksin myös ryhmätyö on luovaa, 

sillä siten asioita tarkastellaan monesta 

kulmasta ja monien ideoiden perusteella. 

Meillä suomalaisilla on kuitenkin myös 

merkillinen into mennä äärimmäisyyksiin 

omaksumissamme asioissa. Näin myös 

yhteistyön korostamisessa, mikään muu ei 

enää tunnu kelpaavan. Tuntuu, että suomalaiset 

ovat eräänlaista joko-tahi-kansaa 

(0 tai 1), joka politiikassa kuten kaikessa 

muussakin halveksii välimuotoja. Nyt me 

olemme verkottumisen maailmanmestareita. 

Voi sitä raukkaa, jolla ei ole omaa 

sähköpostiosoitetta eikä surffaile neteissä! 

Mitäkö vikaa yhteistyössä sitten on, eikö 

se ole hieno asia? Sitrassa työskennel- 

Verkollako autuaaksi? 

lessäni oli yksi työtehtäväni nimenomaan 

innovaatiotapahtuman tutkiminen ja 

edistäminen. Organisaatioviestinnän tutkijana 

olen sitä edelleen harrastanut viime 

vuosiin saakka. Tähänastisesta laajasta 

kansainvälisestä tutkimustoiminnasta on 

selvinnyt monia innovaatiota edistäviä ja 

estäviä edellytyksiä, vaikka mitään yleispätevää 

reseptiä uudisteiden syntymiseen 

ei ole keksitty. 

Ryhmätyö tukahduttaa 

Melko yksimielisiä tunnutaan oltavan 

tuosta juttuni alussa olevasta esimerkistä, 

että ratkaisevat innovaatiot ovat useimmiten 

yksilöiden keksimiä. Ryhmätyöllä on 

monia uudisteita estäviä rajoituksia. Mui- 

den laumaeläinten tapaan ihmisetkin pelaavat 

ryhmissä sosiaalisia pelejä, joiden 

tarkoituksena on esimerkiksi taistelu (arvo)vallasta 

tai henkilökohtaisten kiistojen 

voittamisesta. Nämä pelit ovat ryhmän tavoitteiden 

kannalta joko vahingollisia tai 

ainakin toisarvoisia. Lisäksi muiden sosiaalisten 

eläinten tavoin ihminen joka tapauksessa 

muodostaa ryhmissä sosiaalisia 

arvoasteikkoja (virallisia tai epävirallisia) 

ja ”ylempiarvoisen” mielipide saattaa tappaa 

tai estää muiden ehkä paremmatkin 

ideat. 

Suomessa kuten yleensäkin länsimaissa 

ryhmissä toimii myös tavallaan vastakkainen 

ilmiö eli ”rusinoiden poimiminen 

pullasta”, ryhmätyön edut otetaan, mutta 

omaa panosta ei anneta. Ryhmässä syntynyt 

mahdollinen oma hyvä idea halutaan 

pitää omana tietona, jotta siitä saataisiin 

myöhemmin täysi kunnia ja hyöty yksilösuorituksena. 

Juuri tässä on ero meidän ja hyvin sosiaalisiin 

yhteisöjen välillä. Esimerkiksi 

japanilaiset ovat yhteistyön mestareita, 

koska siellä suurin kunnia on rikastuttaa 

ryhmän panosta. Yksilösuoritusta ei rohkaista 

eikä arvosteta. Japanilaisen sananlaskun 

mukaan: ”Jos lattiasta pistää esille 

naula, se on lyötävä heti takaisin”. Japanilaiset 

itse sanovat, että he ovat erinomaisia 

soveltajia ja huonoja keksijöitä. Japanilaisilla 

on kaikkiaan hyvin suuri määrä patentteja, 

joista valtaosa on nimenomaan 

muualla tehtyjen keksintöjen parannuksia. 

Ryhmätyöstä – kokouksista tai verkoista 

– voi myös muodostua itsetarkoitus. 

On kivaa jutella työtovereiden kanssa niitä 

ja näitä luovuuden nimissä. Viestintä 

on tärkeä osa innovaatioiden syntyä, mutta 

työhön liittyvien uudisteiden syntymiseen 

todennäköisesti keskustelut asiakkaiden 

tai ulkopuolisten asiantuntijoiden 

kanssa olisivat hedelmällisempiä. Tästä on 

aivan selvää todistusaineistoa innovaatiotutkimuksissa. 

Verkkotyöskentelyllä on vielä lisäksi 

omat vaaratekijänsä. Kun me juuri olimme 

huokaisemassa helpotuksesta, ettei 

George Orwellin isoveli-valvoo-maailmaa 

tullutkaan vuonna kirjan nimen mukaisesti 

vuonna 1984, me olemmekin itse vapaaehtoisesti 

tunkemassa sinne. HS:n yleisöartikkelissa 

(14.12.96) tietosuojavaltuutettu 

Jorma Kuopus kirjoitti otsikolla ”Internetissä 

ei ole yksityisyyttä”. Olen samasta 

asiasta kirjoittanut ja puhunut. 

Kaiken paljastamisen huippua edustanee 

suomalainen verkkoilija, joka pitää 

yksityistä päiväkirjaa kaikkien luettavaksi. 

No, ehkä sen vapaaehtoisena tekona ymmärtää 

paremmin kuin niitä, jotka katsovat 

oikeudekseen tunkeutua yksityisiksi 

tarkoitettuihin tiedostoihin. Minusta se 

on täsmälleen sama asia kuin se, että avattaisiin 

ja luettaisiin toisten yksityiskirjeitä. 

Ollaanko nyt verkostumisen innossa 

tuhoamassa yksilöllistä luomisvoimaa? 

Ollaanko pakottamassa verkkotyöskentelyyn 

sellaisia yksilöitä, jotka työskentelevät 

paremmin ja luovemmin, kun he tekevät 

työtä omaan tahtiinsa ja omilla ehdoillaan? 

Ollaanko kokonaan syrjäyttämässä 

ihmisen persoonallisuuserot pakottamalla 

kaikki samaan muurahaiskekoon? 

TIETOKONE 

HUHTIKUU 1997 33

Bill Howard 

Bill Howard on yhdysvaltalaisen 

PC Magazine -lehden toimituspäällikkö ja kolumnisti 

Silmäni erottavat jo valon kajastuksen 

tunnelin päässä. Vihdoinkin 

lähes kaikki alkavat olla 

yhtä mieltä siitä, että PC:stä on 

huimasti hyötyä niin kotona 

kuin työpaikalla ja että sen avulla aivan oikeasti 

saa aikaan enemmän ja parempaa. 

Itse olen ollut vakuuttunut tästä vuoden 

päivät, mikä ei suinkaan tarkoita sitä, että 

monenmoiset turhaumat vielä olisivat 

mennyttä aikaa. Eipä tosiaankaan, mutta 

edes ne eivät ole onnistuneet mitätöimään 

PC:n merkitystä silloin, kun on saatava 

työt tehdyksi. Seuraavassa joitakin esimerkkejä. 

Asfalttisoturi. Vietän joka kuukaudesta 

vähintään viikon matkoilla, ja jo vuodesta 

1985 olen kantanut mukanani matkamikroa, 

jolla kirjoitan lehtijuttuni ja pidän 

yhteyttä sähköpostiini. Super VGA -näytöllä 

varustettu kannettava Pentium pitää 

minut töitteni suhteen ajan tasalla lähes 

yhtä hyvin kuin jos istuisin työpaikallani: 

artikkelit, muistiot ja jopa luettaviksi ja 

korjattaviksi lähetetyt värilliset taittovedokset 

siirtyvät vaivattomasti sähköpostin 

välityksellä. 

Aina valmis sisätilapaimentolainen. 

Toimistolla ollessanikin vietän suurimman 

osan työpäivästä jossain muualla 

kuin työpöytäni ääressä. Lukuisten muiden 

muistikirjamikroihin mieltyneiden 

kollegoideni tavoin olen kuitenkin koko 

ajan yhteydessä konttorin lähiverkkoon 

langattoman verkkokortin välityksellä. 

Uuden tekniikan ansiosta voimme ottaa 

mikrot mukaan palavereihin ja tehdä parempia, 

tarkempia ja luettavampia muistiinpanoja. 

Onnistuneiden työryhmäpäätösten 

suurimpia esteitä on tähän saakka 

ollut se, että ihmiset poistuvat neuvotteluhuoneesta 

erilaisin käsityksin siitä, mitä 

sovittiin, ja yhteenvetokin tulee yleensä jakeluun 

vasta päivien päästä, jos silloinkaan. 

Mikroilla tehdyistä sähköisistä 

muistiinpanoista kokouspöytäkirjat ja 

päätösmuistiot sen sijaan syntyvät samantien. 

Kotikäyttäjä. Nykyiset opetusviihteelliset 

CD-levyt ovat niin hyviä, että monissa 

perheissä lapset istuvat mieluummin tietokoneen 

kuin television ääressä. Internetistä 

ja CD-tietosanakirjoista löytyvä tie- 

Menestystä mikroilla 

tomäärä alkaa lisäksi olla jo sitä luokkaa, 

ettei esitelmien ja tutkimusten tekeminen 

enää ole sidottu kirjastojen aukioloaikoihin. 

Tehokkaiden ja kohtuuhintaisten 

mikrojen ansiosta kotonaan työskentelevä 

pienyrittäjä ei myöskään enää joudu antamaan 

teknistä tasoitusta toimistossa ahertavalle 

palkolliselle. 

Sähköpostikulttuuri. Perinteisen postin 

käyttö on kallista ja aikaa vievää. Sähköposti 

on halpaa ja helppoa, eikä monella- 

kaan yrityskäyttäjällä ole kielteisiä mielikuvia 

paperiviestien korvaamisesta uudella 

tekniikalla. Sähköposti on klassinen esimerkki 

"aivotehostimesta", joka auttaa terävää 

käyttäjäänsä työskentelemään entistäkin 

tehokkaammin. 

Vastaavasti nörtti, jolla ei oikeastaan ole 

mitään tärkeää sanottavaa kenellekään, 

voi sähköpostin avulla kylvää ympäristöönsä 

enemmän sähköisiä muistioita 

kuin paperille tulostettuja ja näin haitata 

koko organisaation toimintaa - ainakin 

viimeistään sitten, kun hän keksii, miten 

clipart-kuvakirjastoja käytetään. 

Älykkäämpiä ohjelmia. Kymmenen 

vuotta sitten monia nykyisten ohjelmien 

vakiotoimintoja olisi kutsuttu tekoälyksi. 

Olipa kyse mistä tahansa, ohjelmat alkavat 

joka tapauksessa jo olla riittävän älykkäitä 

auttaakseen käyttäjää välttämään virheitä 

ja jopa korjaamaan osan niistä. 

Tällä saralla Microsoft näyttää olevan 

kehityksen kärjessä. Microsoft Publisher 

on ensiluokkainen työkalu esitteiden ja 

tiedotteiden suunnitteluun; sen suosituksia 

noudattamalla on vaikeaa osua vikaan. 

Ohjelmassa on esimerkiksi värinvalintaikkuna, 

jossa vastavärit on ryhmitelty pystysuoriin 

sarakkeisiin. Samaten Microsoft 

Office 97:n kieliopin tarkistustoiminnosta 

on hyötyä hyvällekin kirjoittajalle. 

Investoi tuottavuuteen 

Monet turhaumat ovat siis vuosien mittaan 

lähes tyystin karisseet. Windowsista 

on tullut entistä helppokäyttöisempi: vedä 

ja pudota -toiminnot pelaavat sujuvasti ja 

pitkistä tiedostonimistä on paljon iloa. Itse 

en ole pitkiin aikoihin menettänyt mitään 

tärkeitä tietoja kiintolevyn hajoamiseen, 

eikä aivan lähimenneisyydestä muistu 

mieleeni kovin montaa muutakaan laitevikaa. 

Plug-and-Play-lisäkorttien asentaminen 

sujuu sekin 

useimmiten ongelmitta, 

enkä enää joudu 

tuhlaamaan aikaani kullekin 

yksittäiselle ohjelmalle sopivien 

ajureiden etsimiseen. 

Tuottavuushyötyjen mittaaminen 

on kuitenkin edelleen hankalaa. 

Miten tietohallintopäällikkö voisi 

osoittaa toimitusjohtajalle, että mikrojen 

päivitys 64 megatavun muistilla 

ja Windows NT:llä varustetuiksi 200-megaisiksi 

Pentium Pro -koneiksi tuo lisää 

markkoja tuloslaskelman loppuriville? 

Kokeilkaapa tällaista: Miettikää, miten 

yrityksenne olisi käynyt, jos se olisi viimeksi 

kuluneiden kymmenen vuoden 

ajan kieltäytynyt uudesta tekniikasta kokonaan 

tai ostanut aina halvinta, mitä 

kaupasta löytyy, ja yrittänyt sitten sinnitellä 

sen turvin neljä tai viisi vuotta. Yrittäkää 

sen jälkeen kuvitella, millaisiin tulevaisuudennäkymiin 

moinen strategia johtaisi. 

Miten 300-megaisilla kiintolevyillä 

varustetut 486-kannettavat vaikuttavat 

kentällä kiertävien myyntitykkienne tehokkuuteen 

vuonna 1997? Kolmen vuoden 

kuluttua jopa nykyiset Pentium/200mikrot 

ovat liian hitaita. Ensimmäinen ja 

tärkein keino henkilökunnan tuottavuuden 

säilyttämiseen on työvälineiden pitäminen 

ajan tasalla. 

Joidenkin tutkimuksiin perustuvien arvioiden 

mukaan yhden yritys-PC:n kustannukset 

viiden vuoden ajalta ovat yli 

160 000 markkaa. Tässä luvussa ei ole 

otettu huomioon tuottavuuden lisääntymisestä 

saatavia hyötyjä, mutta perusperiaate 

on selvä: Laitteiston kustannukset 

ovat merkityksettömiä sen rinnalla, että 

yritys säilyy tehokkaana ja kilpailukykyisenä. 

TIETOKONE 

HUHTIKUU 1997 35


Vertailu 

D I G I T A A L I K A M E R A T 

Haastetta 

kinofilmille 

Puolen vuosisadan ikään ehtinyttä 

kinofilmiä on yritetty korvata 

monenlaisin ratkaisuin, mutta 

aina se on selvinnyt voittajana. 

Kameroihin työntynyt digitaalitekniikka 

on viimeisin haastaja. 

Puolessatoista vuodessa on edetty 

sellaisella vauhdilla, että kemiallinen 

filmi saattaa vihdoin 

menettää valta-asemansa. 

Mukana vertailussa 

● Agfa ePhoto 307 

● Canon EOS DCS-1 

● Canon PowerShot 600 

● Casio QV-10A 

● Casio QV-100 

● Chinon ES-3000 

● Epson PhotoPC 500 

● Fuji DS-7 

● Fujix DS-515 

● Kodak DC-20 



● Minolta RD-175 

● Nikon Coolpix 100 

● Olympus C-400 

● Olympus C-400 L 

● Olympus C-800 L 

● Polaroid PDC-2000 

● Ricoh RDC-2 

● Sony DKC-ID1 

TEKSTI ANTERO ALKU 

KUVAT JA TESTIAVUSTAJA TIMO SIMPANEN 

Digitaalinen kuvankäsittely ei ole 

enää uusi asia PC:n käyttäjälle. 

Huokeat skannerit ja Internet 

ovat tehneet valokuvatiedostoista 

monille arkipäivää. Kirjapainoalalla 

valokuva on elänyt digitaalisena jo 

reilusti toistakymmentä vuotta. Kuluttajamarkkinoilla 

sähköinen kuva on tullut tutuksi 

videon muodossa, vaikka videonauhalle 

tallennettu kuva onkin äänikasetin 

tapaan analogisessa muodossa. 

Valokuvan kohdalla kemiallinen filmi 

on kuitenkin ollut välttämättömyys meidän 

päiviimme saakka. Digitaalinen kuva on 

jokseenkin poikkeuksetta ollut lähtöisin filmin 

tai paperivedoksen skannauksesta. Filmiä 

valottava kamera on ollut ainoa toimiva 

keino pitää valokuvauskone mukana 

kaikkialla ja lähes kaikissa olosuhteissa. 

Videokameroiden myötä saatu ensituntuma 

sähköiseen kuvaan antoi jo viitteitä 

siitä, ettei kemiallinen filmi ehkä ole ikuinen 

ratkaisu. Jo ensimmäisten kotivideokameroiden 

hämmästyttävä ominaisuus oli niiden 

kyky tuottaa kuvaa tavallisessa sisävalaistuksessa. 

Videokamerasta 

valokuvauskone 

Digitaalisen valokuvan tekniikka on ollut 

videokameroissa käytössä jo muutaman 

vuoden. Digitaalinen pysäytyskuva tai digitaalinen 

kuvanvakain perustuvat yksittäisen 

ruudun tallentamiseen muistiin digitaalisessa 

muodossa. Videokameran tarkkuus on 

kuitenkin ollut valokuvaan nähden vielä 

vaatimaton. 

Videonauhan erottelukyky on suuruusluokaltaan 

570 x 250 kuvapistettä, VGAmonitorin 

640 x 480 ja televisiokuvan tarkkuus 

Euroopassa käytännössä 570 x 400 kuvapistettä. 

Kinofilmin tarkkuus on luokkaa 

8000 x 5000 kuvapistettä, tarkimman digitaalisen 

järjestelmäkameran 3060 x 2036 

kuvapistettä ja tarkimman digitaalisen taskukameran 

1024 x 768 kuvapistettä. 

Vaikka digitaalikamerat ovat mekaanisesti 

yksinkertaisempia, maksavat ne silti 

vielä jopa enemmän kuin videokamerat tai 

filmiä kuvaavat kamerat. Hinta määräytyy 

kahden kalliin komponentin arvosta. Digitaalikamera 

tarvitsee pysyvää flash-muistia, 

joka on huomattavasti kalliimpaa kuin mikroissa 

käytetty dynaaminen muisti. Vielä 

flash-muistia kalliimpi on CCD-kenno. 

Videokameroihin tai vaatimattomiin digitaalikameroihin 

riittävä, noin 300 000 

kuvapisteen CCD-kenno maksaa valmistajalle 

250 markkaa. Kun kennon koko nostetaan 

suurempaan tarkkuuteen, niin pelkkä 

kenno maksaa valmistajalle jo 5 000 markkaa. 

Tarkimmissa kennoissa on kuusi miljoonaa 

kuvapistettä, ja sellainen voi maksaa 

jo huimat 80 000 markkaa. 

Digitaalikameralla 

omat etunsa 

On helppo verrata digitaalista kameraa filmikameraan, 

sillä tekeväthän molemmat 

kuvia. Digitaalikameroiden kysyntä ei kuitenkaan 

kohdistu samoille markkinoille filmikameroiden 

kanssa. 

Digitaalisen kameran etu on nopeus, sillä 

kuva on välittömästi valmis käytettäväksi 

sähköisessä muodossa. Valokuvan voi sijoittaa 

dokumenttiin, Web-sivulle tai lähettää 

sähköpostina maapallon toiselle puolelle 

heti, kun kuva on otettu. 

Kuvan käyttöä edeltävien työvaiheiden ja 

ajan säästymisen mukana säästetään myös 

kosolti rahaa. Filmin, kehityksen, skannauksen 

ja tallennuksen myötä digitaalisen 

valokuvan hinnaksi muodostuu nykyään 

50–100 markkaa kuva. Valokuvien tuottaminen 

digitaalikameralla on kameran ostamisen 

jälkeen ilmaista, mikä ajan myötä 

maksaa kameran hinnan takaisin. 

Nykyaikainen huokeakin skanneri tekee 

tarkempia kuvia kuin suurin osa digitaalikameroista, 

mutta usein filmin ja skannerin 

suurta tarkkuutta ei tarvita. Jopa painotuotteissa 

suuri osa kuvista on niin pieniä, että 

digitaalikameroiden nykyinenkin tarkkuus 

riittää. Internetin kuvitukseen kamerat ovat 

riittäviä jo nyt. 

Digitaalikameraa käyttävät ihmiset, jotka 

tarvitsevat nimenomaan digitaalisessa muodossa 

olevia kuvia. Kun halutaan paperilla 

olevia valokuvia, digitaalikamera ei pärjää 

filmille. Loma- ja perhekuvien kanssa on ai- 

TIETOKONE 

HUHTIKUU 1997 39

Vertailu D I G I T A A L I K A M E R A T 

kaa odottaa, eivätkä ne saa 

maksaa paljoa, joten ne soveltuvat 

hyvin perinteiseen filmikuvaukseen. 

Digitaalikamera, PC 

ja väritulostin ovat turhaa hienostelua 

kymppikuvien vedostamiseksi. 

Lomakuvien katseluun digitaalikameran 

otokset sopivat 

kuitenkin siten, että valokuvia 

näytetään tietokoneen kuvaruudulta. 

Parhaissa mukana tulleissa 

ohjelmissa on valittuja 

kuvia automaattisesti ruudulla 

vaihtava ohjelma, jolloin on 

ikään kuin diaesityksestä. Mukaan 

voi liittää myös tunnelmamusiikkia 

tai valmiin kuvakohtaisesti 

synkronoidun selostuksen. 

Kameran PC-ohjelmalla pystyy 

usein myös ottamaan kuvia. Agfan 

Controls-kortti tuo kuvaruudulle 

esikatselukuvan, oikeassa 

yläkulmassa on laukaisupainike. 

Tasku- vai 

järjestelmäkamera? 

Yleisiin studiokameroihin sekä 

ammattikuvaajien järjestelmäkameroihin 

saa filmiä korvaamaan 

digitaaliperän, joiden ongelma 

vielä toistaiseksi on se, että 

CCD-kennosto on pienempi 

kuin filmi. Osassa kameroita digitaaliperä 

rajaa yksinkertaisesti 

pienemmän kuvan. Toinen keino 

on liittää digitaaliperään optiikkaa, 

joka projisoi filmiä varten 

tehdyn objektiivin luoman 

kuvan pienemmäksi. Jälkimmäinen 

ratkaisu rajoittaa kuitenkin 

käytettävää valovoimaa. 

Taskukameroiden tapaisissa 

digitaalikameroissa ei edellä 

olevaa ongelmaa ole, sillä niiden 

objektiivit on suunniteltu CCDkennon 

mittojen mukaan. Digitaaliset 

taskukamerat muistuttavat 

filmiä käyttäviä serkkujaan 

monilla tavoin muutenkin, 

sillä ne ovat samankokoisia ja 

suurin osa niiden toiminnoista 

on automatisoitu. Yksinkertaisimmillaan 

ei vaadita muuta 

kuin virran kytkeminen päälle, 

kohdistus ja laukaisu. 


Digitaaliset järjestelmäkamerat 

ovat aivan eri hintaluokassa 

kuin digitaaliset taskukamerat, 

sillä järjestelmäkamerasta saa 

maksaa noin 50 000 markkaa, 

kun taas hyvän taskukameran 

saa 7 000 markalla. Halvimman 

järjestelmäkameran ja parhaimman 

taskukameran tarkkuudessa 

ei ole paljon eroa. 

Järjestelmäkameran suurimpina 

etuina ovat perinteisten 

kameroiden tapaan lisäsalaman 

sekä eri objektiivien käytön 

mahdollisuus. Taskukameroissa 

on kiinteä heikkotehoinen salama 

sekä kiinteä objektiivi. Tosin 

kahdessa testatussa kamerassa 

oli vaihtuvapolttovälinen 

zoom-objektiivi, jonka soisi 

yleistyvän myös muissa digitaalisissa 

taskukameroissa. 

Ei kehitystä vaan 

tiedonsiirtoa 

Digitaalikamerassa on filmikameraan 

verrattuna täysin uudenlaisia 

toimintoja. Jos kamerassa 

on oma näyttö, tallennettuja 

kuvia voi katsella heti ja 

epäonnistuneet kuvat voi poistaa 

saman tien. Valotussäätöjen 

lisäksi kuvaaja voi useissa testatuissa 

kameroissa valita valokuvien 

tarkkuuden tai pakkaustiheyden. 

Nämä vaikuttavat samalla 

filmin pituuteen, eli siihen, 

montako kuvaa kameran 

muistiin mahtuu. 

Kuvan yhteyteen on tallennettu 

useissa kameroissa päiväys 

ja muita tietoja, kuten kuvan 

valotusarvot ja kuvaavan 

kameran nimi. Millään testatulla 

kameralla tämä informaatiokenttä 

ei siirry kuvaan, vaan se 

näkyy vain kameran omassa ohjelmassa 

tai kuvaluettelon yhteydessä. 

Kamerassa voi olla 

myös mikrofoni, kuten esimerkiksi 

Canonissa ja Ricohissa, 

jolloin kuvaan liittyviä tietoja 

voi sanella mukaan kuvakohtaisesti. 

Digitaalisten kameroiden 

muisteina ovat yleisiä PC Card - 

kortit, jotka voivat olla kiintolevyjä 

tai RAM-muistikortteja. 

RAM-muistikortit ovat nopeampia, 

kun taas kiintolevykorteissa 

on huomattavasti suurempi 

kapasiteetti. Täyteen kuvattu 

PC Card voidaan siirtää 

mikron PC Card -liittimeen, 

jollainen on tavallisesti kannettavissa 

mikroissa. Useissa kameroissa 

käytetään vakiotiedostoja, 

jolloin kuvat ovat suoraan 

muokattavissa yleisillä kuvankäsittelyohjelmilla.Muutamas- 

sa aivan uusimmassa mallissa 

on pieni postimerkin kokoinen 

SmartCard-muistikortti, joka 

liitetään kamerasta poistamisen 

jälkeen PC Card -koteloon ja on 

näin tavalliseen tapaan käytettävissä. 

Halvempi ratkaisu on sisäinen 

muisti, josta kuvatiedostot 

siirretään johtoa pitkin mikroon. 

Yleisin tapa on kytkeä kamera 

sarjaporttiin tai Canonin 

tapauksessa rinnakkaisporttiin. 

SCSI-liitäntä olisi nopeampi, 

mutta sarja- ja rinnakkaisportti 

löytyy taatusti jokaisesta mikrosta. 

Muutamissa kameroissa 

on vielä videoliitäntä kuvien 

katselemiseksi televisiosta. 

Käytännössä sarjaportti 

osoittautui SCSI-liitäntää paremmaksi 

ratkaisuksi. Kaikki 

RS-liitäntäiset kamerat purkivat 

kuvat ongelmitta, kun SCSI-liitäntöjen 

saaminen toimintaan 

tuotti runsaasti ongelmia. Kamerat 

eivät toimi Windows 

95:n SCSI-ajureilla ja Windowsin 

rekisteriä on muokattava 

käsin, jotta Windows edes 

käynnistyy SCSI-kameran kanssa. 

Kaiken kaikkiaan älykkäin 

tapa on PC Cardien käyttö, mikä 

edellyttää PCMCIA-asemaa, 

mutta toimii luotettavimmin, 

nopeimmin ja vaivattomimmin. 

Muistikortin käyttö tekee 

myös kuvauskapasiteetista rajattoman, 

sillä kortteja voidaan 

ostaa haluttu määrä. 

Tiukkaa pakkausta 

JPEG-muotoon 

Valokuvien siirtämiseen kamerasta 

tietokoneeseen käytetään 

joko erillistä kuvankäsittelyohjelmaa 

tai Twain-liittymää. Liit- 

tymän kautta valitaan kamerasta 

imuroitavat kuvat, tyhjennetään 

muistia tai muutetaan kameran 

asetuksia. Johdon ollessa 

kytkettynä ohjelmasta voi jopa 

laukaista kameran. 

Kuvatiedostojen suuri koko 

on digitaalisten kameroiden pysyvä 

ongelma vielä pitkään. Valokuvia 

pakataan sen vuoksi kameran 

muistiin JPEG-muotoon, 

jotta kuvia saadaan mahtumaan 

suhteelliseen pieniin 

muisteihin suunnilleen filmirullan 

verran. 

Kameran tekemä valokuvien 

pakkaaminen on syytä ottaa 

huomioon kuvien jatkokäsittelyssä. 

Kuvankäsittelyä varten 

pakattu kuva joudutaan nykyisillä 

ohjelmilla purkamaan, 

ja uudelleen pakkaaminen tietokoneelle 

tallennusta varten 

huonontaa kuvanlaatua. 

Kuvatiedostojen kokoon voi 

vaikuttaa joissain kameroissa 

myös valitsemalla tallennettavaksi 

vähemmän kuvapisteitä. 

Kuvaajan on kuitenkin oltava 

tarkkana, mitä kameran asetukset 

tekevät. Pienempi resoluutio 

ja lievä pakkaus tuottavat huonomman 

lopputuloksen kuin 

samankokoinen tiedosto suuremmalla 

resoluutiolla ja voimakkaammalla 

pakkauksella. 

Onko tarkkuus 

tärkein? 

Suurin osa markkinoilla olevista 

kameroista tuottaa kuvaa 

VGA-tarkkuudella. Yleensä kuvan 

koko vaihtelee 640 x 480 

pisteestä 600 x 800 pisteeseen. 

Valmistajat ilmoittavat tarkkuuden 

usein myös CCD-kennon 

kuvapisteiden määrällä, joka 

siis vaihtelee tällöin välillä 

Kodakin Picture Easy on hyvä esimerkki siitä, minkälaisille markkinoille 

huokeimpia digitaalikameroita tarjotaan. Kuvien haku kamerasta 

on pyritty tekemään mahdollisimman yksinkertaiseksi ja hauskan 

näköiseksi, ei tietokonemaiseksi.


307 200–480 000. 

Tällainen kuva on tarkkuudeltaan 

samaa luokkaa kuin televisiokuva. 

Jos kuva tulostetaan 

yleiseen kymppikuvakokoon 

10 x 15 senttimetriä, kuvapisteet 

erottuvan kuvasta hienona 

mosaiikkina. Internetin 

kuvitukseen, näytöltä katseluun, 

mustesuihkutulostimin 

tulostettaviin töihin taikka painotöihin 

enintään noin seitsemän 

sentin levyisiksi vaakakuviksi 

tämä tarkkuus on kuitenkin 

riittävä. 

Painotöiden yleisenä vaatimuksena 

voi pitää, että kameran 

Valokuvat siirretään PC:lle 

yleensä kaapelia pitkin. Yleisin 

tapa on sarjaportti. Isommissa 

kameroissa on myös SCSI-liitäntä, 

kuten Sonyssa. 

pitäisi tuottaa tarkkuus, joka riittää 

A4-kokoiseen kuvaan painettuna. 

Tällöin kuvan olisi oltava 

parempi kuin 2400 x 3200 kuvapistettä. 

Tarkkuus on kuitenkin 

vain osa kuvan laatua, sillä värisävyjen 

ja kontrastin pitää myös 

olla kunnossa. Painotöiden 

kanssa sävyiltään virheellinen 

kuva on yhtä käyttökelvoton 

kuin tarkkuudeltaan heikko valokuva. 

Testien perusteella ilmeni, että 

värisävyt vaihtelevat mallikohtaisesti 

vielä paljon. Samoin 

selvisi, ettei kameran CCD-kennon 

kuvapistemäärä takaa aina 

hyvää kuvanlaatua, sillä voimakas 

pakkaus tärvelee kuvaa 

enemmän kuin vaatimaton kuvapistemäärä. 

Jos kuvan koko on noin 700 x 

500 pistettä, sitä ei pitäisi pakata 

alle 100 kilotavun tiedostoon. 

Pakkaamattomana koko on 

noin 1000 kilotavua, mutta pienimmät 

kamerat puristavat kuvat 

noin 40 kilotavuun. Pakkaus 

jättää kuvaan tällöin näkyviä virheitä, 

joita ei pysty korjaamaan 

kuvankäsittelyn ohjelmilla. 

Automatiikka on 

suosiossa 

Taskukameroissa on totuttu 

täyteen automatiikkaan, jonka 

kehittynyt elektroniikka ja filmin 

kasvanut valotusvara ovat 

yhdessä tehneet mahdolliseksi. 

Myös digitaaliset taskukamerat 

ovat enimmäkseen automaattisia. 

Digitaalitekniikan erikoisuus 

on muuttuva kameran herkkyys, 

minkä vuoksi useissa taskukameroissa 

ei ole himmennintä 

lainkaan tai sillä on vain 

kaksi asentoa. CCD-kennot 

näyttävät kuitenkin olevan kovin 

eritasoisia. Parhaimmissa 

kennoissa dynamiikka eli kyky 

erottaa yhtäaikaa sekä tummia 

että vaaleita kohteita on erinomainen. 

Yleensä tällöin myös 

väritasapaino on hyvä. Joillain 

kameroilla dynamiikka on selvästi 

rajallinen ja filmiä huonompi. 

Valotuksen onnistuminen 

on digitaalikameralla sikäli 

helppoa, että kamera pystyy tekemään 

vaaleimmasta kuvapisteestä 

valkoisen ja tummimmasta 

mustan. Kameran tekniikasta 

kuitenkin riippuu, kuinka 

tasaiseksi kuvan kontrasti saadaan 

ja toistuvatko värit oikein 

koko sävyalalla. Automaattinen 

valkotasapainon säätö on tärkeä 

ominaisuus, koska monilla kameroilla 

kuvataan myös keinovalossa 

ilman salamaa. 

Terävyyden säätäminen on 

monissa digitaalikameroissa 

tarpeetonta. CCD-kennot ovat 

niin pieniä ja objektiivien polttovälit 

vain muutaman millin 

luokkaa, että objektiivin luonnollinen 

syvätarkkuus ulottuu 

alle metrin etäisyydestä äärettömään. 

Kun lisäksi CCD-kennojen 

oma tarkkuus on paljon objektiivien 

tarkkuutta huonom- 

pi, niin etäisyyden säätö rajoittuu 

vain normaalikuvaukseen ja 

lähikuvaukseen eli makroasentoon. 

PC:tä tarvitaan 

jälkikäsittelyssä 

Digitaalisessa valokuvauksessa 

filmin kehittämistä ja odottamista 

ei tarvita, mutta vastapainona 

on oltava PC ja on osattava 

edes alkeellisimmat kuvatiedoston 

käsittelyn vaiheet. 

Jos kuvia halutaan paperille, 

tarvitaan myös tulostin. Nykyiset 

mustesuihkutulostimet soveltuvat 

jo hyvin digitaalikameroiden 

kuville, mutta markkinoille 

on tullut myös valokuvamaisia 

pikkutulostimia, jotka 

tekevät sublimaatiotekniikalla 

valokuvavedoksen tasoisia kuvia. 

Tällainen on esimerkiksi 

Olympuksella, ja sillä voi tulostaa 

myös ilman PC:tä suoraan 

kamerasta. 

Kuvatiedostojen hallinta 

muodostuu nopeasti ongelmaksi. 

Useimmat kameroiden mukana 

tulevat ohjelmat sisältävät 

Taskukameroissa laajennettavuus on harvinaista. Epson ja Ricoh tarjoavat 

nestekidenäytön lisävarusteina. Epsoniin voi myös lisätä muistia 

pienellä SIMM-moduulilla. 

Useimmat kuvienpurkuohjelmat näyttävät kamerassa olevat kuvat 

pienoiskuvina. Kätevä ohjelma sallii valita monta kuvaa siirrettäväksi 

kerralla sekä antaa myös poistaa kuvia valikoiden. 

jonkinlaisen kuvaselaimen, 

mutta monista puuttuu kuluttajamarkkinoille 

tarkoitettu 

kunnollinen valokuvien arkistointiohjelma. 

Kun kuvia alkaa 

olla satoja, ei riitä, että niitä voi 

katsella ikoneina. 

Joka tapauksessa digitaalikameran 

suurin etu on, että kuvat 

ovat sähköisessä muodossa ja 

käytettävissä heti, paperillakin 

kymmenen minuutin kuluessa. 

Internet-käyttö on yksi suuri 

suu näitä kameroita ostettaessa. 

Kysyntää toistaiseksi 

yrityksissä 

Tutkimuslaitos IDC on selvittänyt, 

että seuraavan vuoden aikana 

24 prosenttia ruotsalaisista 

PC:n omistavista kotitalouksista 

käyttää tai harkitsee alkavansa 

käyttää mikroaan digitaalisten 

kuvien arkistointiin. Tämä ei 

silti merkitse kuoliniskua taskukameralle 

ja filmille, sillä PC:n 

omistajat eivät ole sama asia 

kuin koko kansa. 

Suomessa digitaalikameroiden 

kysyntä rajoittuu vielä yrityksiin, 

joille kelpaavat etenkin 

keskihintaa kalliimmat ja resoluutioltaan 

parhaimmat taskukamerat. 

Käyttökohteet liittyvät 

teollisuuteen ja tilanteisiin, joissa 

on nopeasti saatava kuvallista 

informaatiota, esimerkiksi lähetettäväksi 

valmistajalle tai 

huoltohenkilöille ulkomaille. 

Kehitys on kuitenkin nopeata, 

ja kuvan käytön tarpeet 

muuttuvat. Sähköinen viestintä 

on vielä suhteellisen nuorta digitaalisessa 

muodossa. Internet 

lisää selvästi digitaalisten kuvien 

käyttöä, ja kotien löydettyä digitaalisen 

kuvan mahdollisuudet 

ei digitaalisten kameroiden läpimurrolle 

ole enää esteitä. 

TIETOKONE 

HUHTIKUU 1997 41


Canon EOS DCS-1 

Canonin EOS DCS-1 on ammattikäyttöön 

tehdyn järjestelmäkameran 

yhteyteen rakennettu 

Kodakin digitaalinen kameraperä. 

Itse asiassa digitaalivarustus 

on hieman kamerarunkoa 

suurempi yksikkö. 

Muistivälineenä kamerassa 

on PC Card -kiintolevy. Yksi 

kuva on pakkaamattomana 18 

megatavua, mutta se tallennetaan 

pakattuna noin kuuden 

megatavun kokoon. Kapasiteetti 

määräytyy käytetyn kiintolevyn 

koon mukaan. 

Kuvan tarkkuus on taskukameroihin 

nähden huikea 3060 x 

2036 kuvapistettä. Tarkkuus 

riittää hyvin aikakauslehden kuvitukseen 

lähes kokosivun kuvaan 

saakka. 

Kameran käyttäminen on 

hyvin samanlaista kuin tavallisella 

järjestelmäkameralla kuvaaminen. 

Kuvan valotuksen 

säätö tapahtuu kameran aika- ja 


Toimituksen valinta 

Vertailuun otettiin mukaan kaikki markkinoilla olevat digitaaliset 

taskukamerat sekä kolme eri hintaluokan digitaalista 

järjestelmäkameraa esimerkin vuoksi. Tämän takia järjestelmäkameroista 

ei tehty toimituksen valintaa lainkaan. 

Canon PowerShot ja Olympus C-800 L 

Canon PowerShot 600 ja Olympus C-800 L edustavat digitaalisten 

taskukameroiden parhaimmistoa. Omassa hintaluokassaan 

ne erottuvat selvästi kuvan laadussa muista. 

Olympus tarjoaa taskukameroiden parhaan absoluuttisen 

tarkkuuden. PowerShot taas tarjoaa monipuolisuutta ja 

korkeaa kapasiteettia, minkä lisäksi kuvat ovat käytännössä 

yhtä tarkkoja kuin Olympuksella. 

Kodak DC-20 

Kodak DC-20 tarjoaa taskukameroiden parhaan hinta-laatusuhteen. 

Puolentoista tuhannen markan hinnalla ei vielä pidäkään 

odottaa suuria, mutta kameralla saa helposti kelvollisia 

kuvia, jotka pienessä koossa kelpaavat ainakin monisteiden 

kuvitukseksi. Internetin kuviksi tarkkuus riittää hyvin. 

JÄRJESTELMÄKAMERAT 

valovoimatoiminnoilla. 

Kuvien tarkkuus on erinomainen. 

Tämä on ainoa kamera, 

jolla jopa syvätarkkuus erottuu 

kuvatiedostosta selvästi. 

Valkotasapaino asetetaan osoittamalla 

kuvasta neutraalia harmaata 

kohtaa, jolloin väritasapaino 

on yleensä aina oikein. 

Suhteellisen vaatimattomasta 

herkkyydestä johtuen 

vastavalo tai tummat kohteet ai- 

heuttavat samanlaisia ongelmia 

kuin filmillä, mutta filmistä 

poiketen tiedostoissa on korjausvaraa 

käytännössä rajattomasti. 

36-bittistä väritarkkuutta 

käyttäen vältytään sävykadolta. 

Digitaalikameraksi laajennettu 

järjestelmäkamera suo kuvaajalle 

kaikki valokuvauksen 

mahdollisuudet ja vapaudet. PC 

Card -kiintolevyjen käytön ansiosta 

kapasiteetti on rajaton, ja 

kamera sopii samaan käyttöön 

kuin filmiä kuvaava sisarensa. 

LCD-näyttö olisi miellyttävä lisä, 

jonka soisi näin arvokkaan 

laitteen osaksi. 

■ Canon EOS DCS-1 

Hinta: 160 000 mk 

Valmistaja: Canon Computer Systems 

Inc., http://www.ccsi.canon.com 

Maahantuoja: Canon Oy, puh. (09) 

560 61, faksi (09) 560 6571, 

http://www.canon.fi 

Lyhyesti: Arvokas mutta laadukas digitaalinen 

järjestelmäkamera, jonka kuvan 

laatu vastaa jo filmin tasoa. 

Fujix DS-515 

Fuji on kehittänyt yhdessä Nikonin 

kanssa digitaalisen järjestelmäkameran, 

jonka etuna on 

täysi kinofilmin kuva-ala. Näin 

objektiivit ja muut varusteet 

käyvät sellaisinaan. Testikamerassa 

oli zoom, jonka polttovälialue 

oli 35--70 millimetriä, 

mutta valittavana on mikä hyvänsä 

Nikonin automaattitarkenteinen 

objektiivi. 

Valittavissa ovat herkkyydet 

ISO 800 tai 1600, joten kamera 

soveltuu sisäkuvaukseen ilman 

salamaakin. Valkotasapainon 

säätö on automaattinen tai valittavissa. 

Valotus mitataan kamerarungossa 

erillisellä CDSkennostolla. 

Parhaan laadun kuvat ovat 

Fujin omassa TIFF-muodossa, 

joka avataan Photoshopin lisukkeella. 

Kolme muuta laatua 

ovat JPEG-pakattuja. 

Kameran käyttö vastaa täysin 

filmiä kuvaavan järjestelmäkameran 

käyttöä. Kokematonkin 

kuvaaja voi käyttää kameraa automaattiasetuksin, 

mutta kokenut 

kuvaaja arvostaa järjestelmäkameran 

monipuolisia mahdollisuuksia. 

Kuvien väritasapaino automaattisella 

valkotasapainon 

säädöllä on hyvä sekä sisä- että 

ulkokuvissa. Värit ovat luonnolliset 

ja myös tarkkuus on hyvä. 

Vaihtoehtoisia pakkaustiheyksiä 

on kolme, eikä tiheimmälläkään 

pakkauksella tule 

häiritseviä virheitä näkyviin. 

Fujix on yksi parhaista digitaalisista 

järjestelmäkameroista, 

sillä sen käyttö ei poikkea filmikameran 

käytöstä . Kuvien tarkkuus 

on yhtä hyvä kuin filmistä 

pöytäskannerilla saatavalla tiedostolla, 

joten kamera riittää 

sen puolesta lehtikuvaukseen. 

■ Fujix DS-515 

Hinta: 60 000 mk 

Valmistaja: Fuji Photo Film Co., 

http://home.fujifilm.com/index.html 

Maahantuoja: Fuji Finland Oy, puh. 

(09) 825 951, faksi (09) 870 3818, 

http://www.fuji.fi 

Lyhyesti: Digitaalinen järjestelmäkamera, 

jonka kuvan laatu vastaa filmistä 

pöytäskannerilla saatavaa laatua. 

Minolta RD-175 

Minolta on rakentanut digitaalisen 

järjestelmäkameran yhdistämällä 

Minolta 500si-kamerarunkoon 

digitaaliperän. CCDkennojen 

kuva-ala on kinofilmiä 

pienempi, joten vaihdettavien 

objektiivien polttovälit 

joutuu kertomaan kahdella. 

Minoltan Twain-liittymä on 

yksinkertainen. Kuvien tallennusmuoto 

on Minoltan oma, 

joten PC Card -asemassakin kopioidut 

kuvat on avattava ensin 

Twainilla. 

Kameran käyttö on samanlaista 

kuin järjestelmäkameralla. 

Valittavana on useita automaattiohjelmia 

sekä käsisäätö. Kamerarunko 

on suunniteltu harrastelijamarkkinoille, 

mutta digitaalisiin 

taskukameroihin verrattuna 

se on ominaisuuksiltaan 

erittäin monipuolinen, sillä 

jo erillinen salama on suurena 

etuna. 

Kuvat ovat väreiltään tasapainoisia, 

mutta oikean valotuksen 

merkitys on suuri. Automaattivalotus 

osuu yleensä kohdalleen, 

mutta virhevalotus johtaa 

kontrastin puutteeseen ja sävykäyrän 

korjaustarpeeseen. 

Kohina, terävöitys ja kameran 

sisäinen pakkaus eivät aiheuta 

häiritseviä virheitä kuvaan. 

Sen sijaan kuvissa erottuu 

paikoin raidallisuutta. Kuvien 

tarkkuus on hyvä, vaikka interpoloinnin 

tuoma pehmeys on 

havaittavissa. 

Käyttöominaisuuksiltaan 

Minolta alkaa jo täyttää lehti- ja 

urheilukuvaajan vaatimuksia. 

Rungon kevyt muovirakenne 

rajaa kuitenkin rankan ammattikäytön 

pois, sillä matkatyössä 

tarvitaan tukevarunkoista kameraa, 

jonka saa pidettyä vakaasti 

tasapainossa. 

■ Minolta RD-175 


Valmistaja: Minolta Corporation, 

http://www.minolta.com 

Maahantuoja: Facit Electronics Oy, 

puh. (09) 42061, (09) 4206200, 


Lyhyesti: Huokea digitaalinen järjestelmäkamera, 

joka kapasiteettinsa ja tarkkuutensa 

puolesta soveltuu esimerkiksi 

lehtityöhön.


Tarkkuus ratkaisee 


tarkkuus on yksi tärkeimmistä 

kameran valintaan 

vaikuttavista tekijöistä. Mitä 

tarkempia kuvia sitä suurempana 

ne voidaan painaa lehteen. Käyttötarkoitus 

kannattaa kuitenkin 

huomioida, sillä jopa vertailun 

huonoimman tarkkuuden omaava 

kamera riittää Web-sivujen 

kuvitukseen ja tietokoneen monitorilta 

katselemiseen aivan mainiosti. 

Digitaalikameran kuvapistemäärä, 

esimerkiksi 640 x 480 kuvapistettä, 

ei yksin takaa kuvan 

tarkkuutta. Kameran rajallisen 

muistin vuoksi kuvia pakataan 

usein voimakkaasti, ja se heikentää 

kuvan tarkkuutta. Kamera 

saattaa pakata 900 kilotavun kuvan 

43 kilotavuun, jolloin kuvapisteiden 

lisäksi kuvaan syntyy 

kahdeksan kuvapisteen kokoisia 

neliöitä, mikä heikentää kuvan 

tarkkuutta. 

Yhtä voimakas pakkaus suuremmasta 

kuvatiedostosta, esimerkiksi 

9000 kilotavusta 430 kilotavuun, 

ei kuitenkaan aiheuta 

samanlaisia ongelmia. Kun suuri 

kuva jaetaan kahdeksan kuvapisteen 

kokoisiin neliöihin, näiden 

neliöiden alueella väri vaihtelee 

vähemmän ja pakkaus toistaa alkuperäisen 

kuvan tarkemmin. 

Canon EOS DCS1 -kameralla 

otetut testikuvat osoittavat, että 

terävyyden puolesta digitaalitekniikalla 

on mahdollista päästä kinofilmin 

tasolle, mutta toistaiseksi 

filmin veroinen digitaalikamera 

on vielä kallis. Canonhan maksaa 

noin 160 000 markkaa. 

Kinofilmikameran ja erinomaisen 

terävyyden digitaalikameran 

osasuurennoksissa tulee 

näkyviin myös CCD-tekniikan ja 

filmin ero. Filmissä on kohinaa 

eli värien epätasaisuutta rakeenmuodostuksen 

vuoksi. Filmin kohina 

on tasainen koko sävyalueella. 

CCD-kennossa kohina on 

kuin ääninauhan kohina, jonka 

voimakkuus on tietty, mutta kun 

kirkkaus on tarpeeksi suuri, kohinan 

osuus on häviävän pieni. EO- 

Sin kuvaamat kasvot ovat sen 

vuoksi paremmat. 

Digitaalisilla taskukameroilla 

otettuja valokuvia voidaan käyttää 

myös painettujen lehtien kuvitukseen, 

kunhan tiedetään valokuvien 

tarkkuuden mukanaan 

tuomat rajoitukset. Parhailla taskukameroilla 

otetut valokuvat 

voidaan julkaista esimerkiksi Tietokone-lehdessä 

noin kymmenen 

sentin levyisenä. Jos ne painetaan 

suurempina, kuvapisteet tulevat 

näkyviin. 

Painettuun julkaisuun menevien 

valokuvien laskentakaava on 

seuraava: kuvan leveys (kuvapistettä) 

/ painorasterin tiheys (rasterilinjaa 

per sentti eli lpc) / 1,5 

Osasuurennokset testikuvista terävyysluokittain 

Erinomainen terävyys (digitaalinen 

järjestelmäkamera). 

Välttävä terävyys (digitaalinen 

taskukamera). 

Hyvä terävyys (digitaalinen 

järjestelmäkamera). 

Huono terävyys (digitaalinen 

taskukamera). 

(kerroin, joka ottaa huomioon, 

että rasterilinja on 45 asteen kulmassa, 

kun kuvapisteet ovat vaakasuorassa 

rivissä) = suurin kuvan 

leveys. 

Tietokonelehden painorasterin 

tiheys on 62, joten Olympuksen 

parhaalla mallilla kaaviosta 

muodostuu seuraava: 1024 / 62 / 

1,5 = 11 senttiä. Pakkauksen merkitystä 

tämä kaava ei ota huomioon, 

joten pelkkä kuvan leveys ei 

kerro aivan kaikkea. 

Oheisessa kuudessa osasuurennoksessa 

eri digitaalikameroilla 

otetut valokuvat on jaettu viiteen 

eri luokkaan terävyyden mukaan, 

jotta terävyyden merkitys 

tulee näkyviin. Kamerakohtaisia 

testikuvia on yli 40 eli aukeamallisen 

verran, joten niitä ei voitu 

painaa tarpeeksi suurella terävyyden 

esiin tuomiseksi, vaan niillä 

saadaan näkyviin värien ja sävyjen 

toisto. Mukana on vertailun 

vuoksi myös kinofilmikameralla 

ISO 100 -herkkyyden filmille 

otettu ja rumpuskannerilla luettu 

valokuva. 

Alla olevissa kuvissa on näkyvissä 

4 x 4 senttimetrin kokoinen 

alue alkuperäisestä testikuvasta, 

joka kokonaisena täyttäisi koko 

A4-sivun leveyden. Kuvien värisävyt 

on säädetty samankaltaisiksi, 

mutta muuten kuvat edustavat 

sitä tarkkuutta, jonka kamera sellaisenaan 

tuottaa. 

Tyydyttävä terävyys (digitaalinen 

taskukamera). 

Kinofilmikameralla otettu 

kuva. 

Näin testattiin 

Jokaisella kameralla otettiin yksi 

testikuva pilvisenä iltapäivänä 

kello 14 ja 16 välillä. Valoisuus ei 

pysynyt pilvien liikkeen vuoksi aivan 

tasaisena, minkä vuoksi kuvan 

taustalla näkyvän taivaan väri 

muuttui kuvauksen aikana. 

Tavallisia testikuvan virheitä 

olivat yleinen sininen sävy, värintoiston 

latteus, valkoisten kohtien 

palaminen puhki, jolloin niistä ei 

erotu sävyjä sekä pensaikon sekoittuminen 

seinään. Pensaikko 

on saman väristä kuin seinä, eikä 

varpuja erotu selvästi. Kirkkaanpunaisen 

ja mustan pyyhkeen yhtymäkohta 

meni useilla kameroilla 

pehmeäksi. Auton punainen 

väri taittuu herkästi oranssiksi. 

Yleissävyyn vaikuttaa kameran 

herkkyys ja kyky asettaa valkotasapaino. 

CCD-kennot tunnistavat 

sinistä väriä heikosti, 

mutta punainen tahtoo korostua 

niin, ettei siihen saada sävyjä. 

Kuvan terävyyteen ja pensaiden 

erottumiseen talon seinästä 

vaikuttaa kameran pakkaus. Kaikkien 

kameroiden CCD-kennojen 

tarkkuus riittää erottamaan pensaat, 

mutta usean kuvapisteen 

alueella toimiva pakkaus sekoittaa 

pensaiden ja seinän värin keskenään. 

Jokaisesta kamerasta on julkaistu 

käsittelemätön raakakuva 

sekä ammattivalokuvaajan käsittelemä 

lopullinen valokuva. Vertailuparissa 

nähdään, kuinka hyvän 

alkuperäisen valokuvan kamera 

kykenee ottamaan ja kuinka 

hyvän valokuvan siitä pystyy tietokoneohjelmalla 

muokkaamaan. 

Moni valokuva voi näyttää alkuperäisenä 

lattealta ja värittömältä, 

mutta osaavissa käsissä 

sieltä löytyy enemmän sävyjä kuin 

alunperin värikkäästä valokuvasta. 

Kameraa hankittaessa onkin 

hyvä tietää, osataanko valokuvia 

käsitellä kuvankäsittelyohjelmilla 

vai onko raakakuvia tarkoitus 

käyttää lähes sellaisenaan. 

Testikuvista näkyy kameroiden 

sävyjen- ja värientoiston laatu. 

Valokuvien tarkkuus ei niissä 

tule esiin, koska testikuvia ei voitu 

painaa tarpeeksi suurina tarkkuuden 

esiin nostamiseksi. Viereisissä 

painetuissa osasuurennoksissa 

tarkkuuden ja myös pakkauksen 

merkitys tulee kuitenkin 

hyvin esiin. Mitä enemmän pakataan 

niin sitä heikommaksi muodostuu 

kuvanlaatu. 

TIETOKONE 

HUHTIKUU 1997 43


Käsittelemättömät Käsitellyt Käsittelemättömät Käsitellyt 


Fujix DS-515 


Agfa ePhoto307 

Canon Powershot 600 



Fujix DS-515 



Casio QV-10A 

Casio QV-100 

Chinon ES-3000 

Epson PhotoPC 500 

Casio QV10A 

Casio QV-100 


Canon Powershot 600 Fuji DS-7 

Fuji DS-7 

Epson PhotoPC 500


Käsittelemättömät Käsitellyt Käsittelemättömät Käsitellyt 

Kodakv DC20 

Kodak DC25 

Kodak DC50 

Nikon Coolpix 100 

Olympus C-400 

Kodak DC20 

Kodak DC25 

Kodak DC50 

Nikon Coolpix 100 

Olympus C400-L 


Polaroid PCD-2000 

Ricoh RDC-2 



Polaroid PCD-2000 

Ricoh RCD-2 

Olympus C-400 Sony DKC-ID1 

Sony DKC-ID1 

TIETOKONE 

HUHTIKUU 1997 45


TASKUKAMERAT Kodak DC-20 Casio QV-10A Olympus C-400 Kodak DC-25 Agfa ePhoto 307 Casio QV-100 Fuji DS-7 Nikon Coolpix 100 

Hinta 1 500 mk 3 000 mk 3 200 mk 3 300 mk 4 000 mk 4 000 mk 4 000 mk 4 000 mk 

Valmistaja Eastman Kodak Co Casio Incorporated Olympus Optical Co. Eastman Kodak Co Agfa Gevaert AG Casio Incorporated Fuji Photo Film Co. Nikon Corporation 

Http:// www.kodak.com www.casio-usa.com www.olympusamerica.com www.kodak.com www.agfa.com www.casio-usa.com home.fujifilm.com www.klt.co.jp/Nikon 

Maahantuoja Dava Oy Esselte Oy Finlandia-Kuva Oy Dava Oy Oy Agfa-Gavaert Ab Esselte Oy Fuji Finland Oy Nikon Svenska Ab 

Puh. (09) 56161 (09) 565 3355 (09) 759 1200 (09) 56161 (09) 88 781 (09) 565 3355 (09) 825 951 (09) 566 0060 

Faksi (09) 5616 8200 (09) 550 261 (09) 759 1315 (09) 5616 8200 (09) 887 8278 (09) 550 261 (09) 870 3818 (09) 5660 0626 

Http:// www.dava.fi – – www.dava.fi – – www.fuji.fi – 

YLEISET OMINAISUUDET 

Optinen tarkkuus kuvapistettä 493 x 373 320 x 240 640 x 480 493 x 373 640 x 480 640 x 480 640 x 480 512 x 480 

CCD-kennon tarkkuus kuvapistettä 185 000 76 800 350 000 185 000 350 000 350 000 350 000 330 000 

Kinofilmikameraa vast. polttoväli 50 mm 60 mm 35 mm 50 mm 43 mm 35 mm 38 mm 52 mm 

Herkkyys ISO-asteikolla ISO 800 - 1600 ISO 100 ISO 130 ISO 800 - 1600 ISO 125 ISO 100 ISO 100 ISO 100 

Salama � � � � � � � � 

Etsin optinen LCD optinen optinen optinen LCD LCD optinen 

Otettujen kuvien LCD-näyttö � � � � � � � � 

MUISTI JA KUVANLAATU 

Muistin rakenne (1) Kiinteä Kiinteä Kiinteä Kiinteä / Compact-Flash Kiinteä Kiinteä SmartCard Kiinteä 

Vakiomuisti 1 Mt 2 Mt 1,5 Mt ? 2 Mt 2 Mt 4 Mt 2 Mt 1 Mt 

Kuvien määrä parhaalla laadulla 7 kpl 96 kpl 12 kpl 13 kpl 36 kpl 64 kpl 30 kpl 21 kpl 

Kuvan tiedostomuoto oma JPEG JPEG oma JPEG JPEG JPEG JPEG 

Kuvalaadun valinta, pakkaustiheys � � � � � � � � 

Kuvalaadun valinta, tarkkuus � � � � � � � � 

LIITÄNNÄT 

PC-liitäntä Sarjaportti Sarjaportti Sarjaportti Sarjaportti Sarjaportti Sarjaportti Sarjaportti PC Card 

Twain-liitäntä � � � � � � � � 

Itsenäinen ohjelma PhotoEnhancer � � PhotoEnhancer � � � � 

Videoliitäntä � � � � � � � � 

TESTIKUVAN KOKO 

Kameran sisällä 150 kt 26 kt 72 kt 150 kt 39 kt 65 kt 45 kt 47 kt 

Avattuna ohjelmaan 539 kt 226 kt 900 kt 539 kt 900 kt 900 kt 900 kt 720 kt 

Siirtoaika kamerasta 31 sekuntia 8 sekuntia 24 sekuntia 15 sekuntia 6 sekuntia 15 sekuntia 14 sekuntia - 

MUUTA 

Kuvankäsittelyohjelma PhotoEnhancer 2.2, � � PhotoEnhancer, Adobe Photo � Adobe Photo � 

Kai’s Power Goo Kai's Power Goo, Deluxe Deluxe 

Picture Easy 

Paristot/akut 3V lithium 4 x AA 4 x AA 2 x 3V lithium 4 x AA 4 x AA 4 x AA 4 x AA 

Virtalähde � Lisävaruste Lisävaruste � � Lisävaruste Akkulaturi � 

Ohje suomeksi � � � � � � � � 

Pienin lähikuvausleveys 30 cm 22 cm 15 cm 30 cm 36 cm 11 cm 7 cm 11 cm 

Lisävarusteet Compact-Flash, 4 Mt, 

1700 mk, 26 kuvaa 

� = on � = ei (1) Vaihdettavien Compact-Flash-, SmartCard- ja PC Card-korttien avulla muistikapasiteettia voi lisätä rajattomasti 

JÄRJESTELMÄKAMERAT Minolta RD175 Fujix DS-515 Canon EOS DCS 1 

Hinta 32 500 mk 60 000 mk 160 000 mk 

Valmistaja Minolta Corp. Fuji Photo Film Co. Canon Computer Systems Inc. 

Http:// www.minolta.com home.fujifilm.com www.ccsi.canon.com 

Maahantuoja Facit Electronics Oy Fuji Finland Oy Canon Oy 

Puh. (09) 42061 (09) 825 951 (09) 560 61 

Faksi (09) 4206200 (09) 870 3818 (09) 560 6571 

Http:// www.facit.fi www.fuji.fi www.canon.fi 

YLEISET OMINAISUUDET 

Optinen tarkkuus kuvapistettä 768 x 494 1280 x 1000 3060 x 2036 

CCD-kennon tarkkuus kuvapistettä 380 000 1 300 000 6 000 000 

Kinofilmikameraa vast. polttoväli 2-kertainen 1-kertainen 1,25-kertainen 

Herkkyys ISO-asteikolla ISO 800 ISO 800 / 1600 ISO 80, mv ISO 200 

Salama valinnan mukaan valinnan mukaan valinnan mukaan 

Etsin optinen optinen optinen 

Otettujen kuvien LCD-näyttö � � � 

MUISTI JA KUVANLAATU 

Muistin rakenne (1) PC Card PC Card puskuri ja PC Card 

Vakiomuisti 113 Mt 15 Mt 170 Mt 

Kuvien määrä parhaalla laadulla 114 kpl 7 kpl 26 kpl 

Kuvan tiedostomuoto oma oma tai JPEG oma 

Kuvalaadun valinta, pakkaustiheys � � � 

Kuvalaadun valinta, tarkkuus � � � 

LIITÄNNÄT 

PC-liityntä SCSI PC Card SCSI 

Twain-liitäntä � � � 

Itsenäinen ohjelma � � � 

Videoliitäntä � � � 

TESTIKUVAN KOKO 

Kameran sisällä 1,1 Mt 2,16 Mt (325 kt) 6,22 Mt 

Avattuna ohjelmaan 5 Mt 3,65 Mt 36,5 M (48b), 17,8 M (24b) 

Siirtoaika kamerasta 15 sekuntia - ei mitattu 

MUUTA 

Kuvankäsittelyohjelma � � � 

Paristot/akut Videoakku / litium Akku Akku 

Virtalähde � Akkulaturi � 

Ohje suomeksi � � runko � / CCD � 

Pienin lähikuvausleveys objektiivista riippuen objektiivista riippuen objektiivista riippuen 

Huom. 3 erillistä CCDkennostoa 


Kinofilmikameralla otettu 

testikuva. 

TESTIKUVAT 

Digitaalisilla kameroilla 

otettujen testikuvien lisäksi 

testikuva otettiin myös kinofilmikameralla 

ja skannattiin 

tavallisella rumpuskannerilla 

vertailun vuoksi, 

jotta sävyjen ja värien erot 

näkyvät digitaalikameroihin 

verrattuna. Yllä kinofilmiltä 

tuotettu valokuva, jota 

on jo skannausvaiheessa 

käsitelty tavalliseen tapaan 

parhaan mahdollisen lopputuloksen 

saamiseksi. 

Kinofilmiltä skannaaminen 

ei tuota varsinaista raakakuvaa, 

vaan pitkälle lo- 

pullisen tuloksen, joten lopullinen 

kuvankäsittelytyö 

on vähäisempää. Tämän 

vuoksi ei myöskään julkaistu 

käsiteltyä valokuvaa, kuten 

digitaalikameroiden tapauksessa, 

koska ero alkuperäiseen 

skannattuun kuvaan 

ei ole suuri. Jo skannausvaiheessa 

säädetään väritasapainoa, 

kontrastia sekä 

tumma ja vaalea pää. Skannaaminen 

on siis olennainen 

osa kuvankäsittelyn 

prosessia, kun on kysymys 

kinofilmikuvasta. 

Hyvin toistuva testikuva 

on yleissävyltään neutraali. 

Lumi ja taivas ovat valkoisia 

tai hieman harmaita. Etualan 

valkea, harmaa ja musta 

pyyhe ovat myös neutraalit, 

ja jokaisesta pyyhkeestä 

erottuu taitoksia. Pensaiden 

ja talon värit eroavat toisistaan 

selvästi, pensaat harmaina, 

talo tiilenpunaisena. 

Talon seinästä erottuu tiiliverhous, 

ikkuna ja ovi, parhaimmillaan 

jopa tiilien 

saumat. Henkilön kasvojen 

ihonväri on luonnollinen.


Epson PhotoPC 500 Olympus C-400 L 

5 000 mk 5 000 

Seiko Espon Corp. Olympus Optical Co. 

www.epson.co.uk www.olympusamerica.com 

Facit Electronics Oy Finlandia-Kuva Oy 

(09) 42061 (09) 759 1200 

(09) 4206200 (09) 759 1315 

www.facit.fi – 

640 x 480 640 x 480 

330 000 350 000 

43 mm 35 mm 

ISO 130 ISO 130 

� � 

optinen optinen 

Lisävaruste � 

Kiinteä / SIMM-laajennnus Kiinteä 

2 Mt 2 Mt 

30 kpl 20 kpl 

JPEG JPEG 

� � 

� � 

Sarjaportti Sarjaportti 

� � 

� � 

� � 

47 kt 72 kt 

900 kt 900 kt 

15 sekuntia 24 sekuntia 

PictureWorks � 

Photo Enhancer 

Fun Edition 

4 x AA 4 x AA 

Lisävaruste Lisävaruste 

� � 

16 cm 15 cm 

SIMM-laajennus, 

1200 mk, 2 Mt 30 kuvaa 


Agfan digitaalinen taskukamera 

on malliltaan tavallisen taskukameran 

kaltainen, mutta hieman 

yleistä linjaa kookkaampi. 

Kamerassa on vähän kytkimiä, 

joten kuvaaminen on suoraviivaista. 

Virta kytkeytyy 

liu'uttamalla objektiivin ja optisen 

tähtäimen suojus sivuun. 

Laukaisuviive on sekunnin 

luokkaa. Viimeksi otetun kuvan 

voi poistaa kynällä käytettävällä 

painikkeella. 

Automaattinen valkotasapainon 

säätö tasoittaa kuvien sävyjä, 

mutta yleissävyksi jää lievä 

sinertävyys. Vallitsevan valon 

sisäkuvat onnistuvat kuitenkin 

hyvin. Kaikkiaan kontrasti on 

hyvä, myös tummissa alueissa. 

Terävöitys on jyrkissä kontras- 

Canon PowerShot 600 Chinon ES-3000 Kodak DC-50 Olympus C-800 L Ricoh RDC-2 Sony DKC-ID1 Polaroid PDC-2000 

7 000 mk 7 000 mk 7 000 mk 7 000 mk 7 000 mk 12 000 mk 21 000 mk 

Canon Computer Systems Inc. Chinon Industries Inc. Eastman Kodak Co. Olympus Optical Co. Ricoh Corporation Sony Electronics Polaroid Corp. 

www.ccsi.canon.com www.chinon.co.jp www.kodak.com www.olympusamerica.com www.ricoh.co.jp www.sel.sony.com www.polaroid.com 

Canon Oy Fotolux Oy Dava Oy Finlandia-Kuva Oy Eirikuva Oy Sony Finland Oy Doctron Oy 

(09) 560 61 (09) 558085 (09) 56161 (09) 759 1200 (03) 811 811 (09) 476 3300 (09) 682 2800 

(09) 560 6571 (09) 506 1521 (09) 5616 8200 (09) 759 1315 (03) 811 8311 (09) 4763 3350 (09) 682 2877 

www.canon.fi – www.dava.fi – – – www.doctron.fi 

800 x 600 640 x 480 756 x 504 1024 x 768 786 x 576 768 x 576 800 x 600 

570 000 410 000 381 000 810 000 410 000 450 000 480 000 

50 mm 38 - 114 mm 37 - 111 mm 35 mm 35 / 55 mm 38 - 460 mm 38 mm 

ISO 100 ISO 200 ISO 84 ISO 100 ISO 90 ISO 78 ISO 100 

� � � � � � � 

optinen optinen optinen optinen optinen LCD Optinen 

� � � � � � � 

Kiinteä / PC Card Kiinteä / PC Card Kiinteä / PC Card Kiinteä Kiinteä / PC Card PC Card Kiinteä kiintolevy 

1 Mt 1 Mt 1 Mt 6 Mt 2 Mt 2 Mt 40 Mt 

4 kpl 5 kpl 7 kpl 30 kpl 9 kpl 7 kpl 40 kpl 

oma oma oma JPEG oma JPEG oma 

� � � � � � � 

� � � � � � � 

Rinnakkaisportti Sarjaportti Sarjaportti Sarjaportti Sarjaportti SCSI SCSI 

� � � � � � � 

� � PhotoEnhancer � � � � 

� � � � � � � 

136 kt 192 kt 144 kt 152 kt 192k (96k, 48k) 180 / 55 kt 1,1 Mt 

1,49 Mt 900 kt 1,09 Mt 2,25Mt 1,29 Mt 1,27 Mt 5,49 Mt 

10 sekuntia 46 sekuntia 13 sekuntia 40 sekuntia 40 sekuntia ei mitattu ei mitattu 

Photo Impact U-Lead � PhotoEnhancer � ArcSoft PhotoStudio � 

Akku tai 6xAA 4 x AA 4 x AA 4 x AA 4 x AA Videoakku 4 x AA akut 

� Lisävaruste � Lisävaruste � � � 

� � � � � � � 

10 cm 15 cm 7 cm 15 cm 2 cm 2,8 cm 25 cm 

Canonin PC Card , 4 Mt Chinonin PC Card, Kodakin PC Card, Sundisk PC Card, 

1600 mk, 32 kuvaa 2 Mt, 1350 mk,20 1700 mk, 4 Mt, 10 Mt, 1850 mk 

kuvaa 24 kuvaa 

teissa häiritsevän suuri. Pakkaus 

jättää paikoin jälkensä, 

mutta yleisesti ei häiritsevästi. 

Värikylläisyys on kohtuullisen 

hyvä. 

Agfa on hieman kookas, 

mutta tarpeelliset toiminnot sisältävä 

kamera. Vaikka malli on 

uudehko, on se ominaisuuksiltaan 

tavanomainen. Kameralla 

otettavien valokuvien terävyys 

ei ole hyvää luokkaa. 

■ Agfa ePhoto307 


Valmistaja: Agfa Gevaert AG, 

http://www.agfa.com 

Maahantuoja: Oy Agfa-Gevaert Ab, 

puh. (09) 88 781, faksi (09) 887 8278 

Lyhyesti: Keskitasoinen kamera, jonka 

sävyntoisto on kohtalaisen hyvä, mutta 

terävyys kärsii voimakkaasta pakkauksesta. 

Canon PowerShot 600 

Canon PowerShot 

600 

Taskukameraksi PowerShot on 

isokokoinen kamera. Virtalähteenä 

käytetäänkin videokameran 

akkua, ja sisäisen muistin lisäksi 

Canoniin sopii tavallinen 

PC Card -kiintolevy tai flashmuisti, 

jotka ovat kuitenkin lisävarusteita. 

Sisäinen muisti on 

vain yksi megatavu, johon mahtuu 

parhaalla 832 x 608 kuvapisteen 

laadulla vain neljä kuvaa. 

Valokuvat siirretään PC:lle 

asettamalla kamera telakointiasemaan, 

joka kytketään muista 

poiketen tulostimien käyttämään 

rinnakkaisporttiin. Canonin 

siirto-ohjelma toimii 

Twain-moduulina. 

Kameran mukana tulevat 

ohjelmat ovat vertailun parhaimmistoa. 

Muistitilan säästämiseksi kamerassa 

on kolme kuvatarkkuutta, 

joissa pakkaustiheys 

vaihtelee. Vaativaa käyttöä ajatellen 

kameraa voi säätää myös 

käsin, jolloin sekä kuvapistemäärä 

että pakkaustehokkuus 

vaihtelevat. Kuvat voidaan tallentaa 

myös täysin pakkaamattomina, 

jolloin jälkikäsittely 

voidaan tehdä virheettömälle 

kuvalle. Säätömahdollisuudet 

olivat testin parhaimmistoa. 

TOIMITUKSEN VALINTA 

■ Canon PowerShot 600 


Valmistaja: Canon Computer Systems 

Inc., http://www.ccsi.canon.com 

Maahantuoja: Canon Oy, puh. (09) 

560 61, faksi (09) 560 6571, 

http://www.canon.fi 

Lyhyesti: Keskitasoa parempaa kuvanlaatua 

tekevä hieman kookas kamera. 

Kunnon akun, PC Card -korttien ja monipuolisten 

asetusten ansiosta hyvä valinta 

taskukameraksi. 

Casio QV-10A ja 

QV-100 

Casion erikoisuus on objektiiviosa, 

jonka voi kääntää lähes mihin 

suuntaan tahansa kameran 

runkoon nähden. Näin voi helposti 

ottaa vaikka kuvan itsestään. 

Casion kaksi mallia poikkeavat 

toisistaan tarkkuudessa. 

10A tuli markkinoille jo vuonna 

TIETOKONE 

HUHTIKUU 1997 47


Casio QV-100 

1995, ja sen tarkkuus on vertailun 

heikoimpiin kuuluva 320 x 

240 kuvapistettä. Uusi malli 

QV-100 on ominaisuuksiltaan 

muuten vanhan kaltainen, mutta 

kuvan tarkkuus on nelinkertainen. 

Muisti Casioissa on kiinteä, 

mutta suurehko, sillä parhaalla 

tarkkuudella kameraan mahtuu 

64 valokuvaa. Casiot kykenevät 

kuvaamaan hyvässä huonevalossa. 

QV100:n pakkaus ei tule näkyviin 

häiritsevästi, mutta terävöitys 

on turhan voimakas. Värintoisto 

on latteata. Käytännössä 

kuvat tarvitsevat sävykorjauksen. 

QV10A:n vaatimaton tarkkuus 

tulee näkyviin rosoisuutena. 

Terävöitystä on käytetty hyvin 

lievästi karkean tarkkuuden 

vuoksi. Väritasapaino on 

QV100:aa parempi. 

■ Casio QV-10A ja 

QV-100 

Hinta: QV-10 A 3 000 mk, QV-100 

4 000 mk 

Valmistaja: Casio Incorporated, 

http://www.casio-usa.com 

Maahantuoja: Esselte Oy, puh. 

(09) 565 3355, faksi 

Lyhyesti: Kääntyvän objektiiviosan ansiosta 

käteviä taskukameroita. QV100 

on ominaisuuksiltaan keskitasoinen kamera, 

jonka kuvanlaatua voi korjata jälkikäteen. 


Casio QV-10A 

Videokameraa muistuttava 

Chinon on kuvausasennossa 

lappeellaan pidettävä kolmin- 


kertaisella zoomilla ja omalla 

salamalla varustettu kamera, joka 

ei enää ole varsinaista taskukokoa. 

Objektiivin polttoväli 

vaihtelee vastaten aluetta 

38–114 millimetriä kinofilmikamerassa. 

Kun kameran toiminta on 

asetettu halutuksi, kuvaamisessa 

ei tarvita kuin laukaisinta. 

Zoomauspainikkeitakaan ei 

välttämättä tarvita, jos käytetään 

ohjelmoitua zoomausta. 

Parhaalla kuvanlaadulla kameralta 

kuluu vajaa kymmenen sekuntia 

kuvan tallentamiseen 

muistiin. 

Valkotasapaino on päivänvaloa 

varten. Pilvisen päivän yleissävyksi 

tulee sinertävä. Sisävalaistuksessa 

kuvista tulee kellertäviä, 

sillä sinisen värin osalla kameran 

herkkyys ei riitä. Salamavalolla 

kuvat onnistuvat hyvin. 

Chinonin sävyntoisto on tasainen, 

sillä sekä tummassa että 

vaaleassa päässä tulee sävyjä näkyviin. 

Terävöitys ei ole häiritsevä, 

mutta pakkaus jättää paikoin 

kiusallisia jälkiä. Sävytasapainon 

automaattinen säätö 

korjaa yleissävyä varsin hyvin. 

Terävyys on kohtalaista luokkaa. 

■ Chinon ES-3000 


Valmistaja: Chinon Industries Inc., 

http://www.chinon.co.jp 

Maahantuoja: Fotolux Oy, puh. (09) 

558 085, faksi (09) 506 1521 

Lyhyesti: Monipuolinen zoomilla varustettu 

kamera, jonka kuvan tarkkuus 

on muihin ominaisuuksiin nähden vaatimaton. 

Sävyntoisto kamerassa on hyvä. 

Epson PhotoPC 500 

Taskukameran kokoinen Epson 

on hieman kookas etenkin, kun 

siihen liittää lisävarusteena saatavan 

nestekidenäytön. Kameran 

muisti on myös laajennettavissa 

laajennuspiirillä. 

Epsonin muistikortit ovat 

vain tähän kameraan sopivia 

muistilaajennuksia. High Quality 

-asetuksella ohjelma interpoloi 

kuvat kaksinkertaiseen 

tarkkuuteen. Valokuvien erillinen 

poisto on mahdollista vain 

erillisen LCD-näytön avulla. 

Kuvat ovat sävyiltään tasapainoisia 

ja salamavalollakin 

otetut kuvat toistuvat tasaisina, 

eivät jyrkkinä. Valkotasapainon 

säätö toimii hyvin. Digitaalinen 

terävöinti on hieman häiritsevän 

voimakas, ja voimakas pakkaus 

jättää jälkensä kuviin. Havaittavaa 

kohinaa kuvissa ei ole. 

Epsonin tarkkuus on keskitasoa, 

ja perusvarustuksella Epson 

on hyvä keskivertoinen digitaalikamera. 

Etuna on mahdollisuus 

laajentaa toimintoja lisävarusteiden 

kanssa, tosin niiden 

hankinta nostaa kameran hintaa. 

■ Epson PhotoPC 500 


Valmistaja: Seiko Epson Corporation, 

http://www.epson.co.uk 

Maahantuoja: Facit Electronics Oy, 

puh. (09) 42 061, faksi (09) 420 6200 

Lyhyesti:Keskiluokan kameran etu on 

mahdollisuus laajentaa muistia ja liittää 

kameraan LCD-näyttö. Sävyiltään hyvien 

kuvien terävyys kärsii voimakkaasta 

pakkauksesta. 

Fuji DS-7 

Fuji DS-7 on pienen taskukameran 

kokoinen hyvin käteen 

istuva kamera, jonka takaseinässä 

on nestekidenäyttö etsimenä. 

Tarkennus tehdään käsin 

säätimellä, jossa on makro-, lähi- 

ja normaaliasento. 

Ominaisuutena kamerassa 

on, että kameran nestekidenäytön 

lisäksi otettuja valokuvia 

voi katsella myös televisiosta, 

sillä kamerassa on VHS-tasoinen 

videoliitin. PC:lle kuvat 

siirretään tavalliseen tapaan sarjaportin 

kautta. 

Ulkokuvien värit ovat tasapainossa, 

mutta sisäkuvista tulee 

kellertäviä. Kamera pärjää 

kuitenkin sisäkuvien valotuksessa 

hyvin käyttämällä pitkiä 

valotusaikoja. 

Kun pakkaus pienentää tiedostoa 

yli 90 prosenttia, se näkyy 

myös kuvassa. Jyrkkien sävyerojen 

ympärille tulee näkyviin 

mosaiikkia. Myös terävöitys 

tulee paikoin häiritsevänä 

näkyviin. Näkyvää kohinaa ai- 

heutuu ainoastaan pakkauksesta, 

mutta tasaisissa sävyissä se ei 

ole häiritsevästi näkyvissä. 

■ Fuji DS-7 


Valmistaja: Fuji Photo Film Co., 

http://home.fujifilm.com/index.html 

Maahantuoja: Fuji Finland Oy, puh. 

(09) 825 951, faksi (09) 870 3818 

Lyhyesti: Keskiluokan tarkkuus, jossa 

voimakas pakkaus heikentää kuvan terävyyttä. 

Sävyiltään jälki on hyvää. 

Kodak DC20 


pienuuden ennätys on ilman 

muuta Kodakin mallilla DC20. 

Myös kameran käyttö on tehty 

niin yksinkertaiseksi, ettei vähempään 

enää pääse. Kamera 

on parin tulitikkulaatikon kokoinen. 

Kuvien tarkkuus on parhaimmillaan 

493 x 373 kuvapistettä, 

jolloin kuvia mahtuu yhden 

megatavun muistiin vain 

seitsemän. Pisin valotusaika on 

1/30 sekuntia, mutta vaikka kamerassa 

ei ole salamaa, sillä 

pystyy kuvaamaan myös sisävalaistuksella, 

sillä kameran herkkyys 

säätyy automaattisesti välillä 

ISO 800--1600. 

Kamera on niin pieni, että 

siitä on melkein vaikea saada 

hyvää otetta, mutta onneksi kamera 

ei paina juuri mitään. Etsin 

on optinen, eikä siihen ole 

merkitty selvää rajausta. Etsin 

rajasikin kuvan liian oikealle. 

Kuvatessa tarvitaan vain kahta 

kameran kolmesta näppäimestä: 

virta päälle ja laukaisu. Laukaisun 

yhteydessä kamerasta tulee 

filmikameran sulkimen tapainen 

ääni. Kolmas painike tyhjentää 

kameran muistin kerralla. 

Pienestä koostaan huolimatta 

DC20 tekee hyväsävyisiä kuvia. 

Talvimaisemassa erottuvat 

hangen kumpareet ja sisäkuvassa 

kasvojen väri on luonnollinen 

ja kirkas, vaikka taustalla 

olisi valoisampiakin kohtia. Sävyntoisto 

on tasainen, vain lievästi 

tummia alueita korostava. 

Vaikka kuvan tarkkuus kuvapisteinä 

jää vaatimattomaksi, 

kuva on käytännössä yhtä hyvä 

kuin monen kameran 640 x 480


kuva, koska lievempi pakkaus ei 

jätä häiritseviä jälkiä. 


■ Kodak DC20 


Valmistaja: Eastman Kodak Company, 

http://www.kodak.com 

Maahantuoja: Dava Oy, puh. 

(09) 56 161, faksi (09) 5616 8200 

Lyhyesti: Markkinoiden huokein taskukamera. 

Optinen tarkkuus on vaatimaton, 

mutta lievähkön pakkauksen vuoksi 

käytännön tarkkuus on keskiluokan tasolla. 

Sävyiltään kamera tekee miellyttävää 

jälkeä. 

Kodak DC-25 

Kodakin malliston toiseksi pienin 

kamera on suorituskyvyltään 

pienimmän kaltainen, mutta 

ominaisuuksiltaan monipuolisempi. 

Kamerassa on salama ja 

nestekidenäyttö takareunalla. Lisäksi 

siihen saa irrotettavan kahden 

megatavun muistikortin, 

joilla voi kasvattaa kuvauskapasiteettia 

rajattomasti. 

Nestekidenäytön ansiosta kuvia 

voi katsella ja valittuja kuvia 

poistaa muistista. Näyttö osaa 

esittää neljä kuvaa kerrallaan. 

Kameran oma valkotasapaino 

toimii hyvin, joten salamalla 

ja vallitsevassa valossa saa sisällä 

lähes samanlaisia kuvia. Lievän 

pakkauksen ansiosta kuvien 

käytännön terävyys on hyvä, parempi 

kuin useilla paremman 

resoluution kameroilla. 

Kodakin DC-25 on kohtalaista 

jälkeä tekevä pikkukamera, 

jossa on oikeastaan kaikki 

järkevän digitaalikameran ominaisuudet. 

Kuvan tarkkuus on 

kuitenkin huonoa tasoa. Värien 

ja sävyjen laadussa DC-25 on 

hyvää luokkaa. 

■ Kodak DC-25 




Maahantuoja: Dava Oy, puh. 

(09) 56161, faksi (09) 5616 8200 

Lyhyesti: Markkinoiden huokeimman 

taskukameran isoveli, jossa varustelu on 

monipuolisempi. Kuvan tarkkuus jää 

vaatimattomaksi, joskin jälki on kohtuullista 

lievan pakkauksen ansiosta. 

Kodak DC-50 

Vertailun yksi harvoista zoomobjektiivilla 

varustetuista laitteista 

on Kodak DC-50, joka on 

videokameramainen. Kameran 

zoomaussuhde vastaa suunnilleen 

kinokameran polttovälialuetta 

37--111 milliä. 

Laukaisimen painaminen aktivoi 

kameran tarkentamaan ja 

mittaamaan valotusta, jonka 

ajan vilkkuu valo. Käytännössä 

menee siis vajaa sekunti ennen 

varsinaista kuvaushetkeä, mikä 

on varsin pitkä aika. 

Kameran sävyalue on hämmästyttävän 

laaja ja sillä saa 

kontrastiltaan miellyttäviä kuvia. 

Erityisesti tummat sävyt 

toistuvat hyvin, mutta myös 

vaaleiden alueiden yksityiskohdat 

erottuvat. 

Vähäisen pakkauksen ansiosta 

pakkauksesta ei jää virhettä. 

Terävöintiä on käytetty niukasti 

ja värit erottuvat toisistaan. 

■ Kodak DC-50 




Maahantuoja: Dava Oy, puh. (09) 56 

161, faksi (09) 5616 8200 

Lyhyesti: Monipuolinen ja keskitasoa 

tarkempi zoomaava kamera, jolla on 

erinomainen sävyalue. Kuvat ovat värikkäitä 

ja sävykkäitä. PC Card -muistin ansiosta 

hyvä kapasiteetti. 

Nikon 

Coolpix 100 

Nikonin digitaalinenpikkukamera 

on kuin PC 

Card -kortti, jonka 

päähän on lisätty 

objektiivi, 

salama ja toimintonäyttö.Käyttötilanteessa 

tämä PC 

Card työnnetään 

paristokotelon sisään ja siten 

saadaan aikaiseksi kamera. Kuvien 

siirto PC:lle tapahtuu työntämällä 

kamera paristokotelon 

poistamisen jälkeen suoraan PC 

Card -liittimeen. 

Vallitsevassa valossa sisällä 

herkkyys ei riitä, vaan salaman 

käyttö on välttämätöntä. Tummien 

alueiden erottelukyky on 

hyvä, mutta värit jäävät latteiksi. 

Terävöitys on kohtuullinen, 

eikä pakkauskaan jätä häiritsevää 

jälkeä. 

■ Nikon Coolpix 100 


Valmistaja: Nikon Corporation, 

http://www.klt.co.jp/Nikon 

Maahantuoja: Nikon Svenska Ab, 

puh. (09) 566 0060, 

faksi (09) 5660 0626 

Lyhyesti: Erikoisella tavalla muotoiltu 

pienikokoinen kamera. Kuvan tarkkuus 

jää alle keskitason, mutta pakkausvirhe 

ei ole häiritsevä. Tummien alueiden sävyntoisto 

on hyvä. 

Olympus C-400, 

C400-L ja C-800L 

Olympuksen digitaalikameramallisto 

perustuu tavallisen taskukameran 

kokoiseen runkoon, 

josta on kolme aivan samannäköistä 

vaihtoehtoa. Kaikissa 

malleissa on kiinteäpolttovälinen 

objektiivi, jonka kuvakulma 

vastaa kinofilmikameran 

laajakulmaa. 

Tarkennus on kiinteä, mutta 

käytössä on makroasento lähikuviin. 

Kaikissa malleissa on 

salama, jossa on myös punasilmäisyyden 

esto henkilökuvia 

varten. 

Sisätiloissa kamera käyttää 

automaattisesti salamaa, mutta 

salaman voi kytkeä myös pois 

päältä, joten kuvia voi ottaa 

myös hyvän huonevalaistuksen 

turvin. 

Kuvien siirto PC:lle tapahtuu 

sarjaportin kautta. Olympuksen 

oma ohjelma on vaatimaton 

kuvankäsittelyohjelma, jolla kopioidaan 

kuvat kamerasta, säädetään 

tarvittaessa väritasapainoa 

sekä tallennetaan kuvat. 

Kaikki kameran kuvat voi tallentaa 

kiintolevylle yhdellä komennolla. 

Olympus on looginen ja 

helppo käyttää. Siirrettävä objektiivin 

suojus toimii kameran 

virtakytkimenä. Kuvan laadun 

ja lähikuvan painikkeet ovat kameran 

päällä. Selaamiseen tarvittavat 

painikkeet ovat nestekidenäytön 

vieressä, minkä lisäk- 

si kameroissa on myös itselaukaisin. 

Valkotasapaino on asetettu 

päivänvalolle ja salamalle. Hämärässä 

kuvat tulevat sinertäviksi 

ja sisäkuvat vallitsevalla 

valolla saavat valolähteen värisen 

yleissävyn. Kuvien terävyys 

on hyvä. 

Luonnollisesti CL800 tekee 

erittäin hyvää jälkeä suuremman 

resoluutionsa vuoksi, mutta 

myös 400-mallien kuvat ovat 

hyviä. Pakkauksesta ei jää kiusallista 

jälkeä ja terävöintiä on 

käytetty säästeliäästi. 

Kuvissa ei myöskään ole kohinaa, 

ja sävytasapaino on hyvä. 

Sekä tummassa että vaaleassa 

päässä erottuvat vielä yksityiskohdat. 


■ Olympus C-400, C400-L 

ja C-800L 

Hinta: C-400, 3 200 mk, C400-L, 5 000 

mk, C-800L, 7 000 mk 

Valmistaja: Olympus Optical Co., 

http://www.olympusamerica.com 

Maahantuoja: Finlandia-Kuva Oy, 

puh. (09) 759 1200, faksi (09) 759 1315 

Lyhyesti: Olympuksen mallisto tarjoaa 

kolme eritasoista vaihtoehtoa. Paras 

malli tarjoaa taskukameroiden ylivoimaisesti 

parhaan tarkkuuden, joka hipoo 

huokeimpien järjestelmäkameroiden 

tasoa. Sävyntoisto on hyvä kaikissa 

malleissa. 

Polaroid PDC-2000 

Polaroidin kameraa voisi sanoa 

persoonalliseksi valmistajan pikakuvakameroiden 

tapaan. Tukeva 

metallinen runko tekee kamerasta 

raskaan, mutta vakaan 

käyttää. Kuvausasennossa kamera 

on litteä. 

Objektiivi on irrotettavaa 

mallia ja saatavilla on vaihtoobjektiivi 

pitkällä polttovälillä. 

Vakio-objektiivi vastaa 38 millimetrin 

laajakulmaa kinofilmikamerassa. 

Polaroid on valinnut digitaalikameroille 

harvinaisen ratkaisun 

tuottaa suuria kuvatiedostoja. 

CCD-kennon tarkkuus 

on 800 x 600 pistettä, mutta tiedoston 

suhteellinen tarkkuus 

kaksinkertaistetaan interpoloimalla, 

jolloin kuvia voi käyttää 

näennäisesti isompina, mutta 

yleisvaikutelma on pehmeä. In- 

TIETOKONE 

HUHTIKUU 1997 49

terpolointi ja terävöitys näkyvät 

selvimmin pienissä yksityiskohdissa. 

Kamera toimii täysin automaattisena, 

mutta käsisäädötkin 

ovat mahdollista. Tarkennukselle 

on lukitus ja vastavalolle 

korjauspainike. 

Valkotasapaino selviää päivänvalosta 

ja salamasta, mutta 

herkkyys ei riitä hämärään, jolloin 

kuvien sävy taittuu siniseen. 

Kohinaa ei kuvissa näy, ja 

värit toistuvat hyvin. Interpoloinnin 

vuoksi terävyys jää vaatimattomaksi 

suuresta kuvapistemäärästä 

huolimatta, mutta 

on kuitenkin hyvää tasoa muihin 

verrattuna. 

■ Polaroid PDC-2000 


Valmistaja: Polaroid Corporation, 

http://www.polaroid.com 

Maahantuoja: Doctron Oy, puh. 

(09) 682 2800, faksi (09) 682 2877, 

http://www.doctron.fi 

Lyhyesti: Hyviä ratkaisuja sisältävä kamera, 

joka kokonaisuutena on ristiriitainen. 

Optinen tarkkus on hintaan nähden 

huono. Hyvä kuvanlaatu saavutetaan 

runsaalla jälkikäsittelyllä. 

Ricoh RDC-2 


Taskukameran kokoinen Ricoh 

on kokoonsa nähden raskas ja 


runsaasti toimintoja sisältävä 

kamera. Objektiivi on ilahdut- 

tavasti kaksiasentoinen: laajakulma 

vastaa 35 millin polttoväliä 

ja normaaliasento 55 millin 

polttoväliä filmikamerassa. 

Valkotasapaino on hyvä sekä 

ulko- että sisäkuvissa. Salaman 

käyttö sisällä johtaa helposti vaaleiden 

kohteiden, kuten kasvojen 

ylivalottumiseen. Sävyntoisto on 

tasainen. Yksityiskohtia erottuu 

myös tummista kohteista, eikä 

kohinastakaan ole kiusaa. 

Kompressiosta ei ole näkyvää 

haittaa suurimmalla tiedostopituudella. 

Eniten tiivistetty tiedosto 

alkaa jo pehmetä, mutta ei häiritsevästi. 

Terävöitystä on käytetty 

säästeliäästi, ja värisävyt erottuvat 

keskimääräistä paremmin. 

■ Ricoh RDC-2 


Valmistaja: Ricoh Corporation, 

http://www.ricoh.co.jp 

Maahantuoja: Eirikuva Oy, puh. (03) 

811 811, faksi 

Lyhyesti: Monipuolisesti varusteltava 

pienikokoinen kamera, jossa PC Card - 

muistit. Kuvan laatu keskitasoa parempi. 

Sony DKC-ID1 

Sonyn kamera muistuttaa pientä 

videokameraa, jota kuitenkin 

käytetään kyljellään. Kameran 

erikoisuutena on peräti 12-kertainen 

zoom-objektiivi, joka on 

vertailun selvästi laajin. Objektiivin 

polttoväli vastaa aluetta 

38–460 millimetriä verrattuna 

normaaliin kinofilmikameraan 

eli käytettävissä on melkoinen 

kauko-objektiivi. 

Etsimenä on poikkeuksellisesti 

värillinen nestekidenäyttö, 

jonka kuva vaikuttaa varsin karkealta 

ja perin vaikeakäyttöiseltä. 

Parhaan ja tavallisen kuvalaadun 

erotus on pakkaustiheydessä. 

Kameran voi liittää mikroon 

SCSI-väylään, jolloin tarvitaan 

SCSI-2-kaapeli, Adaptecin liitäntäkortti 

ja uusi EZ-SCSI 4 - 

ohjelma. 

Sonyn Twain-liitännät osoittautuivat 

hankalatoimisiksi, 

vaikka liitäntä on tarkoitettu 

sekä Windows 3.11:een että 

95:een. Lopulta Twain-liittymää 

ei saatu toimimaan kummassakaan 

Windows-versiossa. Halvempaa 

ja yksinkertaisempaa 

on siis PC Card käyttö. 

Sonyn käyttö on sujuvaa ja 

loogista. Sähkötoiminen zoom 

on valokuvaajalle hidas ja nestekide-etsin 

tuntuu karkealta. 

Näyttö kuitenkin kertoo jo tähdätessä 

valaistusolosuhteiden 

riittävyydestä. Flash-muistin 

ansiosta kamera on nopeasti 

valmis seuraavaan kuvaan. 

Tummissa alueissa on lievää 

kohinaa, joka ei ole häiritsevää, 

ellei kuvaa tarvitse vaalentaa 

runsaasti. Terävöitys on sopiva, 

ja suhteellisen lievästä pakkauksesta 

johtuen tiivistyksestä ei 

jää merkittävää jälkeä. 

■ Sony DKC-ID1 


Valmistaja: Sony Electronics, 

http://www.sel.sony.com 

Maahantuoja: Sony Finland Oy, puh. 

(09) 476 3300, faksi (09) 4763 3350 

Lyhyesti: Hyvää kuvanlaatua tekevä 

laajalla zoomilla varustettu kamera. Toimiva 

automaattinen valkotasapaino. Videoakku 

ja PC Card takaavat suuren kapasiteetin.

Näytön 

kolmas 

ulottuvuus 

Kuten niin monet aikaisemmat 

edistysaskeleet kotitietokoneiden 

historiassa, on myös 3Dnäytönohjainten 

siirtyminen 

kalliista 3D-työasemista kotikoneisiin 

suurelta osin viihdeteollisuuden 

ansiota. Kun PC:n pelit siirtyivät kaksiulotteisesta 

maailmasta kolmiulotteiseen, tulivat 

mikroprosessoreiden rajat vastaan varsin 

nopeasti. Siinä missä kaksiulotteisen maailman 

esittämiseen riittää muistialueiden sisällön 

kopioiminen paikasta toiseen mahdollisimman 

nopeasti, asettaa kolmas ulottuvuus 

tietokoneen laskentateholle suuria 

vaatimuksia. Aidosti kolmiulotteisten pelien 

tulon myötä pelivalmistajat alkoivat saada 

palautetta pelaajilta, ja suuren yleisön mielipide 

oli selvä: pelien pitää olla värikkäämpiä, 

resoluutioltaan tarkempia ja ennenkaikkea 

nopeampia. 


■ Diamond Stealth 3D 3000 

(S3 ViRGE/VX) 

■ Diamond Monster 3D 

(3Dfx Voodoo Graphics) 

■ Videologic Apocalypse 3D 

(PowerVR NEC PCX1) 

■ Creative Labs 3D Blaster PCI 

(Rendition Verite) 

■ ATI 3D Pro Turbo PC2TV 

(ATI 3D Rage II) 

■ Matrox Mystique 

(MGA-1064SG) 

■ Hercules Terminator 3D/DX 

(S3 ViRGE/DX) 

Vertailukohteena: 

■ ELSA Gloria-L 


Vertailu 

3 D - P I I R I S A R J A T 

TEKSTI: PETRI TEITTINEN 

KUVAT: TIMO SIMPANEN 

Keräsimme vertailuun seitsemän eri 3D-piirejä käyttävää 

näytönohjainta ja erottelimme jyvät akanoista. Tulokset 

osoittavat, että pelkkä kirjainyhdistelmä 3D kortin nimessä ei 

takaa vauhdikasta kolmatta ulottuvuutta. 

Kyselyt paljastivat, että pelaajien mielestä 

pelikokemusta eniten haittaava piirre on pelien 

hidas kuvanpäivitysnopeus. Ihmissilmä 

mieltää tarpeeksi nopeasti peräkkäin esitetyt 

kuvat sulavana liikkeenä. Pelien 3D-grafiikka 

saa helposti aikaan sen, että mikroprosessori 

ei ehdi laskea sille annettuja tehtäviä 

tarpeeksi nopeasti. Tällaisissa tapauksissa 

kuvanpäivitysnopeus saattaa olla niin hidas, 

että silmä ei enää hyväksy näkemäänsä jatkuvana 

liikkeenä. Ilmiötä voisi kiertää yksinkertaistamalla 

pelimaailmaa, mutta tällöin 

pelaajan näkemän keinotekoisen maailman 

uskottavuus kärsii. Vuonna 1995 tietokonemarkkinoille 

tulikin selvä tilaus lisälaitteelle, 

joka ottaisi valtaosan 3D-grafiikalle 

ominaisista raskaista laskutoimituksista 

hoitaakseen. 

3D-näytönohjaimien valmistajilla oli 

markkinatutkimusten viitoittama reitti: kehittää 

hintavista 3D-grafiikkaan erikoistuneista 

piirisarjoistaan kuluttajien kukkaroille 

sopivat versiot. 

Kilpailu korttivalmistajien kesken johti 

siihen, että ensimmäiset 3D-ohjaimet olivat 

alitehoisia ja suunnittelultaan keskeneräisiä. 

Pahimmillaan pelit toimivat nopeammin ilman 

näitä ensimmäisiä 3D-ohjaimia. 

3Dlabs:in Glint Game, jota käytettiin Creative 

Labsin 3D Blaster VLB:ssä ja Nvidian 

NV1-piiri, jota Diamond käytti Edge 

3D:ssään, olivat molemmat niin hitaita, että 

3D-kiihdytyksestä ei voinut juuri puhua. 

Molemmat piirit haudattiin kaikessa hiljaisuudessa 

vähemmän kuin tyydyttävien 

myyntilukujen saattelemina. 

Uusi yritys 

Vuoden 1996 aikana 3D-ohjaimien toinen 

sukupolvi aloitti hyökkäyksensä ja verisen 

kamppailunsa käyttäjien rahoista. Koska 

jokainen valmistaja samalla julkaisi oman 

ehdotuksensa uudeksi 3D-näytönohjainstandardiksi, 

oli erityisen tärkeää saada 

mahdollisimman nopeasti leijonanosa 

markkinoista. Artikkelin kirjoitushetkellä 

yksikään valmistaja ei ole vallannut niin isoa 

siivua markkinoista, että sen 3D-piiriä voitaisiin 

väittää standardiksi. Onkin todennäköistä, 

että 3D-ohjainmarkkinat pirstoutuvat 

entistä enemmän sitä mukaa, kun uusia 

ja tehokkaampia 3D-piirisarjoja julkaistaan; 

vuoden 1997 aikana erilaisia piirisarjoja tulee 

olemaan yli 40 ja hyvin harvat niistä ovat 

keskenään rautatasolla yhteensopivia. Eri 

ohjelmointirajapintoja ei onneksi ole kovin 

montaa. 

Toisen sukupolven 3D-kiihdyttimet voidaan 

jakaa kahteen ryhmään, sivukortteihin 

ja yhdistelmäkortteihin. Sivukortti asennetaan 

koneessa jo olevan näytönohjaimen 

rinnalle ja ohjaimet kytketään toisiinsa joko 

Feature Connectorin kautta, ulkoisella kaapelilla 

tai sitten tieto siirretään 3D-ohjaimesta 

alkuperäiseen ohjaimeen PCI-väylää 

pitkin. Sivukortit hoitavat pelkästään 3Dgrafiikan 

laskemisen. Kaiken perinteisen 

grafiikan, kuten käyttöliittymän piirtää koneen 

alkuperäinen näytönohjain. Yhdistelmäkortit 

korvaavat koneen aikaisemman 

näytönohjaimen ja sisältävät sekä 3D- että 

2D-osan samalla kortilla.

Vertailu 3 D - P I I R I S A R J A T 

Tekstuurien bi-lineaarista filtteröintiä, esittäjänä ATI 3D Pro Turbo Sama näkymä ilman 3D-korttia 

Lähikuva filtteröidystä 

räjähdyksestä 

Hellbenderissä, asialla 

3D Blaster PCI 

Pelkästään 

pelaajilleko? 

Vaikka kaikki vertailun kortit 

on selkeästi suunnattu pelikäyttöön, 

voidaan muutamia kortteja 

käyttää muuhunkin. Esimerkiksi 

Matrox Mystiquen ja 

ATIn 3D Pro Turbon mukana 

tulee WIRL-laajennus WWWselaimiin. 

Tämän laajennuksen 


avulla 3D-kortti ottaa hoitaakseen 

myös VRML-kielellä ohjelmoitujen 

kotisivujen 3D-grafiikan. 

Joidenkin korttien valmistajien 

kotisivuilta löytyy myös 

tuoreita ajureita, jotka asentamalla 

kortin saa toimimaan 

CAD-ohjelmien ja 3D-mallinnusohjelmien 

kanssa. 

Mystiquesta puuttuu 

monia tärkeitä 

3D-ominaisuuksia, 

kuten tämä räjähdys 

Hellbenderistä 

esittelee 

Minkä ostaisin 

ja koska? 

Kolmannen sukupolven 3Dpiirisarjat 

tekevät jo kovasti tuloaan. 

Ensimmäiset niitä käyttävät 

kortit ilmaantuvat myyntiin 

näillä näkymin loppukesällä 

1997. Joukossa tulee myös 

olemaan suomalaisten suunnittelema 

Pyramid 3D-piiri, joka 

ainakin paperilla näyttää varsin 

lupaavalta. Siinä on ensimmäisenä 

sisäänrakennettu geometriamoottori, 

joka siirtää paljon 

raskaita laskutoimituksia mikroprosessorilta 

itselleen. Uusia 

3D-ominaisuuksia ei tulevien 

sukupolvien piireissä tulla liiemmin 

näkemään, vaan painopiste 

on laskentatehon kasvatta- 

Merkki Hercules Creative Labs Matrox Videologic Diamond Diamond ATI Elsa 

Malli Terminator 3 D Blaster Mystique Apocalypse 3D Stealth 3D 3000 Monster 3D 3D Pro Turbo PC2TV Gloria L-88 

Hinta 1 190 mk 1 390 mk 1 390 mk 1 440 mk 1 490 mk 1 790 mk 2 100 mk 16 600 mk 

Muistin määrä 4 Mt 4 Mt 4 Mt 4 Mt 2 Mt 4 Mt 4 Mt 16 Mt 

Maahantuoja Comax Oy CHS Electronics Oy 2) Ergona Data Oy 1) 1) Etra Oy Ergona Data Oy 

Puhelin (09) 342 2160 (03) 213 6100 (03) 734 4280 (09) 366 366 (03) 734 4280 

Faksi (09) 342 2170 (03) 213 6122 (03) 734 4065 (09) 369 9368 (03) 734 4065 

Http:// www.comax.com www.chs.fi www.ergonadata.se www.ergonadata.se 

3D-kiihdytin S3 ViRGE/DX Rendition Verité MGA-1064SG PowerVR NEC PCX1S3 ViRGE/VX 3Dfx Voodoo Graphics ATI 3D Rage II 

Glint Delta / 500TX 

Anti-aliasing x x - x x x x x 

Alpha blending x x x x x x x x 

Bi-linear filtering x x - - x x x x 

Fogging/hazing x x x x x x x x 

Gouraud shading x x x x x x x x 

Lighting - - - x - x x - 

MIP mapping x x - x x x x x 

Perspective correction x x x x x x x x 

Shadowing - - - x - x - - 

Sub-pixel correction x x - x x x x x 

Transparency x x - x x x - x 

Z-buffering x x x 3) x x x x 

APIt Direct3D Direct3D Direct3D Direct3D Direct3D Direct3D Direct3D Direct3D 

BRender CGL Kinetix Heidi PowerSGL BRender OpenGL Renderware Kinetix Heidi 

OpenGL R. Speedy3D OpenGL RealityLab OpenGL Renderware Brender OpenGL 

Renderware Renderware Renderware Renderware OpenGVS OpenGL Renderware 

S3 3DAPI S3 3DAPI 3Dfx Glide Kinetix Heidi BRender 

Kinetix Heidi ATI CIF 

RealityLab Quick Draw 3D 

1) CHS Electronics Finland Oy, puh. (03) 213 6100, faksi (03) 213 6122, http://www.chs.fi, J&M Martela Oy, puh. (09) 4789 6122, faksi (09) 4789 6123, GameGen 

http://www.j-m.fi, Microdata Oy, puh. (09) 348 331, faksi (09) 3483 3209, http://www.microdata.fi, Microtronica Oy, puh. (09) 777 5751, faksi (09) 777 3048 

2) Berendsen Data, puh. (09) 825 4200, faksi (09) 827 4125, Comax Oy, puh. (09) 342 2160, faksi (09) 342 2170, http://www.comax.com 

3) PowerVR käyttää tekniikkaa nimeltä hidden surface removal, joka ajaa saman asian kuin Z-buffering.


Romurallin räiskettä Matrox Mystiquen voimin, ilman 3D-kiihdytystä 

resoluutio ja ruudunpäivitysnopeus putoavat puoleen 

misessa. 

Ostopäätöksen ajoittamiseen 

pätee sama sääntö kuin PC:n 

ostamiseen. Jos jää odottamaan 

API (Application 

Programming Interface) 

Ohjelmointirajapinta. Näitä ovat esimerkiksi 

Microsoftin Direct X, Silicon Graphicsin kehittämä 

OpenGL, Intelin 3DR, Renderware, Brender 

ja suomalainen, Hybridin kehittämä Sur- 

Render. Ohjelmointirajapintojen ansiosta ohjelmoijan 

ei tarvitse tuntea jokaisen 3D-kortin erikoispiirteitä. 

Jokaisella 3D-piirivalmistajalla on 

lisäksi oma rajapintansa omaa piiriään varten, jota 

käyttämällä saadaan tavallisesti suurin teho 

piirisarjasta irti. 

Anti-aliasing 

Reunanpehmennys, jonka avulla vähennetään vinoissa 

ja kaarevissa viivoissa esiintyvää sahalaitailmiötä 

laskemalla laitoihin lisää pikseleitä. 

Alpha blending 

Tekniikka, jolla saadaan aikaiseksi läpinäkyviä 

kappaleita. Niin sanottu Alpha-kanava määrittelee 

kappaleen läpinäkyvyyden. Kun tämä ominaisuus 

on rakennettu 3D-piiriin, voivat ohjelmoijat 

käyttää ohjelmissaan läpinäkyviä pintoja 

ohjelman nopeuden kärsimättä. 

Bi-linear filtering 

Tapa, jolla tekstuurin tyhjät kohdat täytetään niitä 

ympäröivillä pikseleillä, jolloin tekstuuri ei 

näytä rosoiselta läheltä tarkasteltuna. 

Feature Connector 

Näytönohjaimessa oleva 25-napainen liitin, johon 

voidaan kytkeä esimerkiksi toinen näytönohjain 

tai kuvankaappauskortti. 

Fogging/hazing 

Sumuefekti, jolla voidaan luoda realistisen näköisiä 

horisontteja ja luonnonilmiöitä. 

FPS (Frames per Second) 

Ruutua sekunnissa. FPS-luku ilmoittaa, kuinka 

monta kertaa näytönohjainkortti piirtää monitorin 

ruudulle uuden kuvan. Kun näitä ruutuja 

piirretään sekunnin aikana tarpeeksi monta, kä- 

seuraavaa, parempaa konetta, 

ei tule koskaan hankkimaan sitä, 

koska markkinoille tulee jatkuvasti 

uusia ja nopeampia ko- 

S3 ViRGE/VX osaa tärkeimmät 3D-temput, mutta tehoa puuttuu 

neita. Kannattaakin ostaa paras 

mahdollinen kokoonpano sillä 

hetkellä kun sitä tarvitsee ja mihin 

on varaa. Vertailun kärki on 

T E R M E J Ä 

sittää ihmissilmä sen jatkuvana, sulavana liikkeenä. 

Kun ruudunpäivitys putoaa alle 24 fps:n, liike 

näyttää nykivältä. 

Frame buffer 

Se osa näytönohjaimen muistia, johon kaikki 

monitorille piirrettävään kuvaan tarvittavat tiedot 

kootaan ennen kuvan varsinaista piirtämistä. 

Apocalypse 3D käyttää äitiohjaimensa näyttömuistia, 

jolloin sen neljän megatavun muisti voidaan 

käyttää lähes kokonaan tekstuurien tallentamiseen. 

Monster 3D käyttää omaa muistiaan, 

jolloin vain kaksi megatavua sen neljän megatavun 

muistista jää vapaaksi tekstuureille. Tekstuurimuistin 

vähäisyys on tällä hetkellä useiden 

ohjelmoijien mielestä 3D-korttien suurin ongelma. 

Gouraud shading 

Tekstuurin varjostustekniikka, jossa tekstuurin 

rosoiset kohdat saadaan näyttämään pehmeiltä ja 

pyöreiltä värityksen avulla. 

Lighting 

Valojen vaikutus 3D-maailmaan. Tämä on ilman 

3D-kiihdytystä äärimmäisen raskasta, samoin 

kuin varjojen laskeminen ja piirtäminen 3Dmaailmaan. 

MIP mapping 

Tällä tekniikalla saavutetaan tekstuurien yksityiskohtaisuuden 

pehmeä ja tasainen muuttuminen 

niiden siirtyessä lähemmäksi tai kauemmaksi. 

Tekstuurimuistiin on talletettu samasta tekstuurista 

useita versioita eri tarkkuuksilla ja näitä 

yhdistelemällä saavutetaan haluttu tulos. 

MPEG 

Tapa pakata liikkuvaa kuvaa ja ääntä. MPEGistä 

on olemassa useita versioita, MPEG-1 on jonkin 

verran VHS-kuvaa huonompi, mutta MPEG-2:ta 

käytetään DVD-levyillä kuvan pakkaamiseen. 

MPEG:in ongelma on nopean liikkeen pakkaaminen 

ja toistaminen, sekä pienten yksityiskohtien 

katoaminen. 

jo nyt sitä luokkaa, että 3Dkorttia 

tarvitsevalla ei ole mitään 

syytä jäädä odottelemaan 

seuraavaa ja parempaa. 

Näyttömuisti 

Näyttömuistin koko määrittelee tavallisesti, 

kuinka paljon värejä kortti pystyy näyttämään 

kullakin resoluutiolla. Neljän megatavun muistilla 

päästään yleensä 1024 x 768 -tarkkuudella 

16,7 miljoonaan värisävyyn. 

PCI (Peripheral Component 

Interconnect) 

ISA- ja VLB-väyläratkaisujen seuraaja. Liitäntä, 

jonka välityksellä lisäkortti kytketään PC:n emolevyyn. 

Polygon 

Polygoni on 3D-grafiikan perusrakennuskappale, 

jonka muoto rakentuu yhdistämällä kolmiulotteiseen 

avaruuteen piirretyt pisteet. Näin 

muodostuneen kappaleen pinnalle voidaan piirtää 

kuva (texture mapping). 

Shadowing 

Valojen aiheuttamien varjojen laskeminen ja 

piirtäminen 3D-maailmaan. 

Sub-pixel correction / 

sub-pixel accuracy 

Joskus tekstuurit eivät ole aivan sopivan kokoisia 

tai eivät jostain muusta syystä sovi kappaleen 

päälle aivan oikealle kohdalleen. Tämän tekniikan 

avulla tekstuurit voidaan siirtää paikalleen 

pikkutarkasti. 

Transparency 

Läpinäkyvyys. Kappaleille voidaan alpha-kanavan 

avulla määrittää läpinäkvyysarvoja. 

Tri-linear filtering 

Tekniikka, joka toimii kuten bi-linear filtering, 

mutta käyttää tekstuurin tyhjien kohtien täyttämiseen 

keskiarvoja kahdesta muusta tekstuurista. 

Z-buffering 

Z-puskurointi päättelee kuinka ”syvällä” kappale 

on kuvassa ja määrittelee, mitkä kappaleet ovat 

toisten edessä. 

TIETOKONE 

HUHTIKUU 1997 57


Näin testattiin 

Testikoneena oli 200 megahertsin Pentium-prosessorilla 

varustettu PC MG-emolevyllä 

ja 32 megatavun muistilla. 

D3Dtest on Direct X 3:n mukana tuleva 

ohjelma korttien testaamiseen niiden Direct3D-ajurien 

kautta. Kyseiset ajurit eivät 

välttämättä tue kaikkia kortin ominaisuuksia, 

mutta tuettujen ominaisuuksien suhteen 

saatiin näin aikaiseksi sarja arvoja, joita 

voidaan käyttää mittapuuna vertaillessa 

kortteja. Fill rate mittaa kuinka nopeasti 

kortti osaa piirtää täytettyjä polygoneja. 

Flat shading ei pehmennä polygonin reunoja 

väreillä, kuten Gouraud shading tekee. 

Bi-linear filtering pehmentää katsojaa lähellä 

olevat tekstuurit laskemalla tyhjiin 

kohtiin lisää pikseleitä; point filtering ei tee 

tätä, vaan tekstuurit näyttävät lähemmäksi 

tullessaan kulmikkailta ja rosoisilta. Jos 

kortti ei tue bi-linear filteröintiä, ei mittaustulosta 

ole. Polygon-osassa mitataan 

yksinkertaisesti kortin nopeutta piirtää 

pelkkiä polygoneja. Intersection-osassa 

kortti laitettiin laskemaan toisensa leikkaavia 

polygoneja ja piilottamaan näkymättömäksi 

jäävät polygonit. Tuloksissa kpps 

tarkoittaa tuhatta pikseliä sekunnissa ja 

mpps miljoonaa pikseliä sekunnissa. 

Timing-testissä kortti joutuu luomaan 

RGB-tekstuureja reaaliajassa. Luku kertoo 

kuinka monta iteraatiota kortti laskee sekunnissa. 

Twist on Direct3D-testi, jossa kortti 

piirtää ruudulle sikarin muotoisen, keskeltä 

taipuvan kappaleen. Testissä käytetään 

kortin Direct3D-ajurin kaikkia 3D-ominaisuuksia 

sekä point filtteröinnillä että bilinear-suodatusta, 

ikkunassa ja koko ruudun 

kokoisena. 3Dfx-piirisarja ei toimi 

suunnittelunsa takia ikkunassa. Resoluution 

perässä oleva kerroin (x8, x16, x24) 

tarkoittaa väripaletin kokoa; x8 tarkoittaa, 

että kunkin pikselin värin määrittelyyn 

käytetään 8 bittiä, jolloin värejä on 256. 16- 


PowerVR 

ATI 

Gouraud shading + point filtering 

3Dfx 28 

MGA 9 

S3 DX 

Rendition 

S3 VX 

Glint 

Fill rate Intersection 

7,9 

6,1 

5,7 

11,9 

11,1 

mpps 

24,6 

Fill rate -testi mittaa kuinka nopeasti 3D-ohjain 

osaa pirtää täytettyjä polygoneja 

bittiset värit sisältävät 65536 väriä ja 24-bittiset 

värit puolestaan 16,7 miljoonaa väriä. 

Flip2D-testissä piirretään yksinkertaista 

väritettyä 2D-neliötä eri resoluutioilla ja 

värimäärillä kunkin kortin ajurin mahdollisuuksien 

mukaisesti. Monster 3D ja Apocalypse 

3D käyttävät tähän testiin äitiohjaintaan 

(tässä testissä STB Lightspeed 

128), joten niiden tulosta ei ole kirjattu. 

WizMark 2.0 on 3Dfx-yhtiön julkaisema 

vertailuohjelma, joka käyttää kaikkia kortin 

Direct3D-ajurin toimintoja, joten sen an- 

PowerVR 

Gouraud shading + point filtering 

3Dfx 2,7 

tama arvosana kuvaa hyvin kortin 3D-toimintaa 

yleisesti. Ohjelma käynnistyy Litetilassa, 

jos kortin ajuri ei tue tiettyjä 3Dominaisuuksia 

tai kortissa ei yksinkertaisesti 

ole vaadittuja ominaisuuksia. Full- ja 

Lite-tiloilla on eri skaalojen mukaiset arvot, 

koska niitä ei saa verrata toisiinsa. Koska 

ohjelma on 3Dfx:n tekemä, on syytä epäillä, 

että se vetää hieman kotiinpäin. 

ELSA Gloria-L (Glint Delta / 

Glint 500TX / S3 ViRGE) 

Raskaaseen CAD-työskentelyyn ja 3D-mallinnukseen suunniteltu ELSA Gloria on vertailussa 

mukana vertailukohteena. 3D-kiihdyttiminä kortissa toimivat 3Dlabs:in kehittämät 

Glint Delta ja Glint 500TX, ja 2D-yhteensopivuutta hoitaa S3:n ViRGE. 16 megatavun 

muistilla varustettu 16 600 markan hintainen kortti ei ole parhaimmillaan Direct3D-testeissä, 

sillä sen pääasiallinen käyttötarkoitus on toimia kiihdyttimenä ohjelmille, 

jotka käyttävät teolliseen suunnitteluun paremmin sopivia rajapintoja, kuten 

OpenGL:ää ja Kinetikin Heidiä. On syytä päätellä, että kortin Direct3D-ajurit hukkaavat 

aimo osan kortin raa’asta tehosta, ja tämä näkyy mittaustuloksissa. Gloria häviää 

jonkin verran Monster 3D:lle, mutta on marginaalisesti nopeampi kuin Apocalypse 3D 

ja Matrox Mystique. Muistin määrässä ELSA on omaa luokkaansa. 

Lisätietoja: Ergona Data Oy, puh. (03) 734 4280, faksi (03) 734 4065 

ATI 

MGA 1,6 

S3 DX 

Rendition 

S3 VX 

Glint 

0,5 

kpps 

1,4 

1,3 

Intersection-testissä 3D-ohjain laskee toisensa 

leikkaavia polygoneja ja piilottaa näkymättömäksi 

jäävän osan 

D3Dtest S3 ViRGE/DX Rendition Verité MGA-1064SG PowerVR NEC S3 ViRGE/VX 3Dfx Voodoo ATI 3D Rage II Glint Delta / 500TX 

Fill rate: 

Flat shading + point filtering 7.88 mpps 6.24 mpps 9.07 mpps 26.08 mpps 5.65 mpps 28 mpps 11.92 mpps 11.28 mpps 

Gouraud shading + point filtering 7.85 mpps 6.08 mpps 8.96 mpps 24.56 mpps 5.65 mpps 28 mpps 11.86 mpps 11.08 mpps 

Flat shading + bi-linear filtering 5.23 mpps 5.04 mpps - - 4.70 mpps 28 mpps 6.48 mpps 4.72 mpps 

Gouraud shading + bi-linear filtering 5.20 mpps 4.96 mpps - - 4.70 mpps 28 mpps 6.45 mpps 4.70 mpps 

Polygon: 

Flat shading + point filtering 111.60 kpps 182.11 kpps 170.27 kpps 31.88 kpps 87.36 kpps 346 kpps 5) 235.41 kpps 

Gouraud shading + point filtering 111 kpps 156.94 kpps 161 kpps 23.69 kpps 87.79 kpps 325 kpps 5) 213.21 kpps 

Flat shading + bi-linear filtering 86.92 pps 180.63 kpps - - 86.41 kpps 346 kpps 5) 235.10 kpps 

Gouraud shading + bi-linear filtering 86.84 kpps 157.64 kpps - - 86.92 kpps 320 kpps 5) 214.47 kpps 

Intersection: 

Flat shading + point filtering 1.38 kpps 1.60 kpps 1.57 kpps 3.08 kpps 0.48 kpps 2.71 kpps 1.91 kpps 1.85 kpps 

Gouraud shading + point filtering 1.38 kpps 1.26 kpps 1.57 kpps 2.90 kpps 0.48 kpps 2.70 kpps 1.94 kpps 1.86 kpps 

Flat shading + bi-linear filtering 0.88 pps 1.20 kpps - - 0.41 kpps 2.70 kpps 1.07 kpps 0.74 kpps 

Gouraud shading + bi-linear filtering 0.88 kpps 1.09 kpps - - 0.41 kpps 2.70 kpps 1.08 kpps 0.73 kpps 

Timing 15384 / s 14925 / s 13888 / s 5494 / s 14084 / s 15151 / s 13157 / s 13888 / s 

Twist 

312x274 point filtering 200-227 fps 151-166 fps 181-204 fps 129-141 fps 96-101 fps - 181-204 fps 204-263 fps 

bi-linear 151-166 fps 151-154 fps - - 82-87 fps - 151-166 fps 140-163 fps 

640x480x16 point filtering 58-60 fps 38-40 fps 113-130 fps 82-87 fps 29-32 fps - 73 fps 63-75 fps 

bi-linear 48-53 fps 36-38 fps - - 26-28 fps 59-60 fps 44-54 fps 37-39 fps 

Flip2D 

320x200x8 69 fps - - - 69 fps - - - 

320x200x16 70 fps - - - 80 fps - - - 

640x480x8 59 fps 74 fps 362 fps - 85 fps - 72 fps 75 fps 






WizMark 2.0 

full 2) 4) 5540.8 6) 3) 2) 21684.5 4) 5885.7 2) 

lite 2) 98.6 150.3 152.6 2) 323 96.8 2) 

2) WizMark pysähtyy virheilmoitukseen. 3) D3D-ajuri ei tue seuraavia toimintoja: dithering, sub-pixel correction, bi-linear filtering. 4) D3D-ajuri ei tue seuraavia toimintoja: MIP-mapping. 

5) testiohjelma kaatuu ja jumiuttaa koneen. 6) D3D-ajuri ei tue seuraavia toimintoja: MIP-mapping, sub-pixel correction, bi-linear filtering. 

1,9 

1,9 

2,9


ATI 3D Pro Turbo 

PC2TV (ATI 3D 

Rage II) 

ATI 3D Rage II on edelleenkehitelty 

versio 3D Rage:sta, jota 

vaivasi laskentatehon puute. 

Rage II on edeltäjäänsä selvästi 

nopeampi ja sijoittui nopeustesteissä 

tasaisesti kärkikaksikon 

taakse. Ominaisuuksia piirissä 

on vaikka muille jakaa. 

WizMark-testi sijoitti ATIn jaetulle 

kolmannelle tilalle 3D 

Blasterin kanssa. 

Testatussa kortissa on neljä 

megatavua SGRAMia. Tavallisen 

Feature Connectorin lisäksi 

kortilla on ATIn oma Multimedia 

Channel -liitin, johon voi 

kytkeä MPEG-2-purkukortin ja 

ATIn oman TV-kortin, joka sisältää 

virittimen ja kuvankaappaustoiminnon. 

Kortin päädystä 

löytyy tavanomaisen monito- 

Creative Labs 3D 

Blaster PCI 

(Rendition Verité) 

Creative Labsin valmistaman 

3D Blaster PCI -kortin käyttämä 

Rendition Verité-piiri sisältää 

3D-kiihdyttimen lisäksi 

myös 2D-osan, jonka ansiosta 

3D Blaster PCI korvaa kokonaan 

koneen alkuperäisen näytönohjaimen. 

Tämä ei ole pelkästään 

hyvä asia, sillä alkuperäisen 

ohjaimen VGA-osa voi 

hyvinkin olla nopeampi kuin 

3D Blasterin. Erona muihin 

vertailun piireihin on myös 

Veritén geometrialaskentaa 

suorittava osa, joka siirtää osan 

geometrialaskennasta koneen 

prosessorilta itselleen. 

3D-toiminnoissa 3D Blaster 

PCI ei yllä aivan terävimpään 

kärkeen ainakaan mittaustulosten 

perusteella. Hinnaltaan se 

on vertailun halvimpia kortteja 

ja Verité näyttää saavan mukavasti 

tukea pelivalmistajilta. 

Osasyynä tähän lienee Creative 

Labsin maine PC-markkinoilla, 

loihan se SoundBlasterista vakaan 

standardin äänikorttipuolelle. 

3D Blaster PCI sisältää neljä 

megatavua EDO DRAMia, jonka 

ansiosta se kykenee 24-bittisiin 

väreihin parhaimmillaan 

800 x 600 -näyttötilassa. 1280 x 

1024 -tarkkuus on vielä 16-bittinen, 

mutta sitä korkeampia 

resoluutioita kortti ei kykene 

riliittimen lisäksi kaksi ylimääräistä 

liitintä, joiden avulla PC:n 

saa kiinni televisioon. 

ATI pystyy täysväreihin 800 x 

600 -tarkkudella ja 65536 väriin 

1152 x 864 -tarkkuudella. Korkeimmassa, 

1600 x 1200, resoluutiossa 

väripaletin koko on 8bittinen, 

eli 256-värinen. 

Flip2D-testissä ajuri ei suostunut 

testaamaan kortin VGAosan 

nopeutta, mutta SVGA onnistui 

kohtuullisella menestyksellä. 

Ruudun päivitysnopeus oli 

kautta linjan vertailun keskita- 

tuottamaan. Mitään laajennusliittimiä 

kortilla ei ole. 

Vaikka Flip2D-testi näyttää, 

että kortti päivittää SVGA-ruutua 

yli 70 ruutua sekunnissa aina 

16-bittiseen 800 x 600 -tilaan 

asti, on karvas totuus käytännön 

pelitesteissä kuitenkin se, 

että 3D Blasterin VGA-tila 

(320x200) on varsin hidas. 

Muihin kortteihin verrattuna 

sen kuvanpäivitysnopeus on 

noin yksi kolmasosa ja 

SVGA/2D-testissä 3D Blaster 

PCI sijoittuu Matroxin ja S3 

ViRGE/VX:n jälkeen kolmanneksi. 

Verité hyytyy kuitenkin 

oudosti 24-bittisessä 800 x 600tilassa 

16 ruutuun sekunnissa. 

Windows 95 -ajureiden lisäksi 

3D Blasterin paketista löytyy 

muutamia korttia varten 

■ Creative Labs 3D 

Blaster PCI (Rendition 

Verité) 


Maahantuoja: CHS Electronics Finland 

Oy, puh. (03) 213 6100, faksi (03) 213 

6122, http://www.chs.fi 

Lyhyesti: Edullinen kortti, jonka Windows-käyttö 

kärsii värien puutteesta 

korkeissa näyttötarkkuuksissa ja 1600 x 

1200 -tilan puutteesta. 

soa, mutta ATIn MPEG-toisto 

on kuitenkin kunniamaininnan 

arvoinen. 3D Rage II on 

selvästi suunniteltu pakatun 

videokuvan purkamiseen, sillä 

kortin mukana tulevat AVI- ja 

MPEG- toisto-ohjelmat pyörittävät 

koko ruudun kokoista 

videokuvaa huomattavasti paremmin 

kuin muut vertailun 

kortit. 

Vertailun kalleimman kortin 

hintalappu selittyy osittain kortin 

TV-liitännöillä, mutta myös 

sen mukana tulevalla ohjelmistopaketilla. 

Ajureiden (Win95, 

Win3.x, WinNT, OS/2) lisäksi 

paketista löytyy nippu CD- 

ROM-levyjä, jotka sisältävät 

muun muassa WIRL-laajennuksen 

suosituimpiin WWW-selaimiin. 

Teoriassa WIRLin avulla 

3D-grafiikkaa käyttävien kotisivujen 

katselu nopeutuu huomattavasti, 

kun 3D:n laskeminen 

siirretään ATIn 3D-piirin 

Diamond Monster 

3D (3Dfx Voodoo 

Graphics) 

Amerikkalaisen 3Dfx:n Voodoo 

Graphics -piirisarja on 

suunniteltu vain pelejä silmälläpitäen. 

Voodoota käyttävä 

kortti asennetaan olemassaolevan 

näytönohjaimen rinnalle, 

jolloin se varaa käyttöönsä yhden 

PCI-korttipaikan. Monitori 

kytketään 3Dfx-korttiin, josta 

vedetään kaapeli alkuperäisen 

näytönohjaimen monitoriliitäntään. 

Tavallisessa 2D-käytössä 

Monster 3D ja muut Voodoota 

käyttävät kortit ovat täysin 

huomaamattomia, eivätkä 

millään tavalla puutu koneen 

toimintaan. Vasta kun PC:ssä 

käynnistetään ohjelma, joka 

kutsuu Voodoon toimintoja sopivan 

rajapinnan kautta, valtaa 

3Dfx:n piirisarja koneen näyttötoiminnot 

itselleen. Voodoo 

Graphics ei toimi ikkunassa, 

vaan vaatii toimiakseen kokoruutunäytön. 

Näin siitä ei ole 

mitään apua esimerkiksi ikkunoita 

käyttävissä mallinnusohjelmissa. 

Rakenteensa ansiosta Voodoo 

ei ole samalla tavalla riippuvainen 

tietokoneen prosessorin 

laskentatehosta kuin toinen 

rinnakkaiskortti, Apocalypse 

3D. Direct3D-laskennassa 

3Dfx:n piirisarja ei anna muille 

korteille mitään mahdollisuuksia. 

Intersection-testissä se jäi 

tehtäväksi. Hitaiden Internetyhteyksien 

tuomaa viivettä 

WIRL ei tietenkään poista. 

Kortin monipuolisista ominaisuuksista 

huolimatta asennuksessa 

ei ollut ongelmia. 

Kannattaa kuitenkin huomata, 

että kun kortti kytketään televisioon 

ja kontrollipaneelista laitetaan 

televisiotila päälle, alkaa 

kortti lähettää myös PC:n monitorille 

50 hertsin kuvaa. Käsikirja 

varoittaa, että kaikki monitorit 

eivät välttämättä toimi 

tällä virkistystaajuudella, ja että 

tämä saattaisi jopa rikkoa monitorin. 

■ ATI 3D Pro Turbo 

PC2TV (ATI 3D Rage II) 


Maahantuoja: Etra Oy, 

puh. (09) 366 366, faksi (09) 369 9368 

Lyhyesti: Vertailun monipuolisin kortti 

laajennusmahdollisuuksien puolesta tarjoaa 

hyvälaatuisen liitännän televisioon, 

keskinkertaisen Windows-nopeuden ja 

hieman alitehoisen 3D-piirin. 

kakkoseksi NECin PowerVR:lle 

ja RGB-tekstuurien laskemisnopeudessa 

sen päihitti hädin 

tuskin vain Hercules 3D/DX:n 

käyttämä S3 ViRGE/DX. Etenkin 

WizMark-testissä Voodoo 

Graphics on omaa luokkaansa, 

mutta koska WizMark on 

3Dfx:n ohjelmoima nopeustesti, 

olisi toisenlainen tulos ollutkin 

yllätys. 

Diamond Monster 3D:ssä on 

EDO DRAMia neljä megatavua, 

eikä mahdollisuutta sen 

laajentamiseen ole. Koska 3Dpiirisarja 

käyttää muistia sekä 

kuvaruutu- että tekstuurimuistina, 

loppuu neljä megatavua 

nopeasti. 

3D-käytössä Monster 3D 

pystyy 800 x 600 -tarkkuuteen 

24-bittisillä väreillä, jotka kortti 

rasteroi 16-bittiseksi näytölle. 

Ajurit (Win95, Win3.x) ja digitaalisessa 

muodossa olevan ohjekirjan 

sisältävän CD:n lisäksi 

Monster 3D:n mukana tulee 

kytkemiseen tarvittava välikaapeli 

ja aimo paketti pelejä. 

Asennus on helppoa: kortti 

vapaaseen PCI-korttipaikkaan, 

kaapeli kiinni, kone käyntiin ja 

TIETOKONE 

HUHTIKUU 1997 59


ajurit Windowsille. Ongelmia 

saattaa syntyä, jos koneen alkuperäinen 

ohjain on S3:n piirillä 

varustettu, sillä Voodoo ja S3 

menevät muistiavaruudessa 

päällekkäin, eikä kaikki toimi 

odotetulla tavalla. 3Dfx:n kotisivulta 

löytyy kuitenkin pieni 

apuohjelma, joka ratkaisee ongelman. 

Diamond Stealth 

3D 3000 (S3 ViR- 

GE/VX) 

S3:n valmistama ViRGE/VX 

on yhtiön vastaus kritiikkiin, 

jota sen aikaisempi ViRGEpiiri 

sai osakseen. S3 on yrittänyt 

nopeuttaa piiriään muuttamalla 

sen käyttämän muistin 

tyypin hitaasta DRAM:ista 

nopeampaan VRAM:iin. Muita 

mainittavia muutoksia ei tehty. 

Nopeamman muistin aikaansaama 

nopeuslisä on kuitenkin 

vain marginaalinen ja vaikka 

ViRGE/VX polygonien piirtonopeudessa 

peittoaakin yllättävän 

kehnosti pärjänneen Apocalypse 

3D:n, on se kokonaisuutena 

koko vertailun hitain 

piirisarja. Tavallisena 2D-piirinä 

ViRGE/VX on kuitenkin 

erinomaisen nopea ja soveltuu 

sen takia hyvin piiriksi perusnäytönohjaimeenWindowskäyttöä 

varten; Flip2D-testissä 

VX oli testin toiseksi paras. Vertailukohteena 

olleessa ELSAn 

Gloriassa S3 ViRGE hoitaa nimenomaan 

kortin 2D-toimintoja, 

eli esimerkiksi Windowsin 

ikkunointia. ViRGE/VX:ssä on 

kaikki tärkeimmät 3D-toiminnot, 

mutta niiden toteuttamiseen 

piiri on selkeästi alitehoinen. 

3D-testeissä Diamond 

Stealth 3D 3000 oli selvästi koko 

joukon hitain. Vain RGB-tekstuurin 

luomisessa se sijoittui 

ryhmän keskivaiheille, muissa 

testeissä se piti perää selvällä 

erolla muihin. Mittaustulosten 

mukaan 3D-kortiksi Stealth 

3D:tä ei kannata hankkia. 

Testatussa Stealth 3D:ssä on 

kaksi megatavua 

EDOVRAM:ia, jonka voi lisäkortilla 

laajentaa neljään megatavuun. 

Muistin vähäisyys näkyy 

pääasiassa siinä, että 24-bittiseen 

värimäärään ylletään vain 


■Diamond Monster 3D 

(3Dfx Voodoo Graphics) 



Oy, puh. (03) 213 6100, faksi (03) 213 

6122, http://www.chs.fi, J&M Martela 

Oy, puh. (09) 4789 6122, faksi (09) 

4789 6123, http://www.j-m.fi, Microdata 

Oy, puh. (09) 348 331, faksi (09) 

3483 3209, http://www.microdata.fi, 

Microtronica Oy, puh. (09) 777 5751, 

faksi (09) 777 3048 

Lyhyesti: Monster 3D on tehty pelikäyttöön, 

eikä sitä muuhun tarkoitukseen 

kannata käyttääkään. Nopea ja 

näyttävä 3D-pelien kiihdytin. 

800 x 600 -tarkkuudella. 1024 x 

768 -tilassa väreille on käytössä 

16 bittiä (65536 väriä) ja parhaimmillaan 

kortti yltää aina 

1600 x 1200 -tarkkuuteen värimäärän 

ollessa 256. 

Diamond Stealth 3D 3000 

on hyvä 2D-kortti ja soveltuu 

sen takia erinomaisesti peruskortiksi 

Windows- ja pelikäyttöön 

VGA- ja SVGA-tiloissa, 

kunhan ei yritä ajaa kortin 3Dominaisuuksia 

käyttäviä pelejä 

tai ohjelmia. 2D-testissä ainoa 

kompastuskivi oli 800 x 600 - 

tarkkuuden ajaminen täysväritilassa, 

jolloin kuvanpäivitys 

putosi 16-bittisen tilan 85 ruudusta 

sekunnissa jopa 20 ruutuun 

sekunnissa. 

■ Diamond Stealth 3D 

3000 (S3 ViRGE/VX) 



Oy, puh. (03) 213 6100, faksi (03) 213 

6122, http://www.chs.fi, J&M Martela 

Oy, puh. (09) 4789 6122, faksi (09) 

4789 6123, http://www.j-m.fi, Microdata 

Oy, puh. (09) 348 331, faksi (09) 

3483 3209, http://www.microdata.fi, 

Microtronica Oy, puh. (09) 777 5751, 

faksi (09) 777 3048 

Lyhyesti: Kokonaisuutena Diamond 

Stealth 3D 3000 on 2D-käytössä mainio, 

luotettava ja nopea kortti, jonka hinta 

on kuitenkin yllättävän korkea kilpailijoihin 

verrattuna. 3D-kiihdyttimeksi 

kortti ei sovellu. 

Hercules Terminator 

3D/DX (S3 ViR- 

GE/DX) 

ViRGE/VX:n laimean esityksen 

ja S3:n pontevien lupausten 

perusteella DX:n odotettiin 

suoriutuvan nopeustesteistä 

kunnialla, mutta toisin 

kävi. Luvatusta 300 – 400 prosentin 

tehonlisäyksestä verrattuna 

VX:ään jäi puuttumaan 

suurin osa. Piiriin on VX:ään 

verrattuna lisätty jonkin verran 

ominaisuuksia, joista suurin osa 

on kuitenkin enemmän tai vähemmän 

tarpeettomia. 

Perus-Terminaattorissa on 

kaksi megatavua EDODRAMia, 

jonka voi laajentaa neljään megatavuun, 

kuten testikortissa oli 

tehty. Muistilaajennuksen ansiosta 

kortti kykenee täysväritilaan 

1024 x 768 -tarkkuudella ja 

16-bittiseen värimäärään vielä 

1600 x 1200 -tarkkuudella. 

Muistilaajennusliitännän lisäksi 

kortilla on tavallinen Feature 

Connector sekä liitin MPEGpurkulisäkorttia 

varten. 

Perus-VGA-tilassa ViR- 

GE/DX pysyy vielä VX-veljensä 

vauhdissa, mutta kun tarkkuus 

ja värimäärä kasvavat, alkaa DX 

jäädä kelkasta. Kaiken kaikkiaan 

DX:n VGA- ja SVGA-tilat ovat 

yllättävän hitaita; kun muut 

vertailun kortit saavat aikaiseksi 

75 kuvaa sekunnissa, pystyy 

DX vain 60 päivityskertaan sekunnissa. 

On mahdollista, että 

jokin Herculeksen kortin arkkitehtuurissa 

tai ajureissa hidastaa 

kaikkia kortin 2D-toimintoja 

kohtuuttomasti, eikä syytä voi 

Matrox Mystique 

(MGA-1064SG) 

Matroxin MGA-1064SG piiri 

on suunniteltu hieman eri näkökulmasta 

kuin vertailun 

muut 3D-piirit ja siitä puuttuu 

monia 3D-ominaisuuksia, joita 

voisi pitää itsestäänselvyyksinä. 

Anti-aliasing, bi-linear filtering 

ja MIP-mapping ovat silmiinpistävimmät 

puutteet, mutta 

toisaalta näiden pois jättäminen 

on tehnyt kortista nopeamman; 

koska kortin ei tarvitse vaivautua 

edes pohtimaan kyseisiä toimintoja, 

voi se käyttää kaiken 

tehonsa helpompiin 3D-tehtäviin. 

Tärkeiden 3D-ominaisuuksien 

puute näkyi tosin yllättävän 

usein testatuissa peleis- 

suoraan sälyttää piirin niskoille. 

S3:n lupaamat VX:ää nopeammat 

3D-toiminnot eivät 

ole pelkkiä lupauksia, sen verran 

mittaustulokset todistavat. 

Direct3D-testien mukaan ViR- 

GE/DX on selvästi VX:ää nopeampi, 

ja ohittaa tuloksissa 

paikoitellen jopa ATI:n Rage 

II:n ja Renditionin Veritén. 

Terminator 3D/DX:n testiversion 

mukana tuli vain kaksi 

levykettä, jotka sisälsivät Windows 

95-ajurit. Korpulla oleva 

readme-tiedosto väittää, että 

ajurit eivät toimi Direct3D:n 

kanssa, vaikka testit väittivät 

toista. Syykin selvisi; korpuilla 

oli toimiva Direct3D-ajuri, 

mutta readme-tiedosto puhui 

huomattavasti vanhemmasta 

ajurista. 

Kortin asennus oli todellista 

Plug-n-Playtä; kortti koneeseen, 

ajurit perään ja kaikki toimii. 

■ Hercules Terminator 

3D/DX (S3 ViRGE/DX) 


Maahantuoja: Comax Oy, 

puh. (09) 342 2160, faksi (09) 342 2170, 

http://www.comax.com 

Lyhyesti: Terminator 3D/DX on yleispätevä 

Windows-kortti, mutta 3D-piiristä 

puuttuu edelleen tehoa. 

sä karkeina tekstuureina. Direct3D-testeissä 

se pyristeli tavallisesti 

joukon keskivälin tienoilla, 

mutta WizMark-testissä 

se sijoittui silti toiseksi suurinpiirtein 

samalla tuloksella PowerVR:n 

kanssa. Toinen poikkeus 

oli Twist-testi, jossa se pärjäsi 

erittäin hyvin. 

Mystiquen perusversiossa on 

kaksi megatavua SGRAMia, joka 

voidaan laajentaa neljään 

megatavuun, kuten testikortissa 

oli tehty. Tavallisen Feature 

Connectorin lisäksi Mystiquessa 

on liitäntä Matroxin Rainbow 

Runnerille, TV-viritin/kuvankaappauskortille. 

Mystique on vertailun paras 

kortti Windows-käyttöön. Se 

pystyy 24-bittisiin väreihin vielä 

1280 x 1024 -näyttötarkkuu-


della ja 16-bittisiin väreihin vielä 

kortin korkeimmalla 1600 x 

1200 -näyttötarkkuudella. Mystiquessa 

on myös ehdottomasti 

vertailun paras kuvan laatu. Kuvan 

terävyys on aivan omaa 

luokkaansa. Mystiquen 2D-nopeus 

puoltaa myös sen valintaa 

sopivaksi jokapaikan Windowskortiksi. 

Vaikka ajuri ei suostunut 

mittauttamaan kortin 

VGA-tilaa Flip2D-testissä, peittoaa 

Matroxin kortti kaikki 

muut SVGA-tilojen nopeudessa. 

Siinä missä muut kortit piirtävät 

70 – 80 ruutua sekunnissa 

kahdeksan bitin väreillä 640 x 

480 -näyttötilassa, Mystique 

piirtää 362 ruutua sekunnissa. 

Ero Matroxin hyväksi vähenee 

kun värejä tulee lisää, mutta 100 

ruutua sekunnissa 24-bittisillä 

väreillä 800 x 600 -tilassa on hatunnoston 

arvoinen suoritus. 

Mystique on testin ainoa 

kortti ATI 3D Pro Turbon ohella, 

jonka ohjelmistopaketissa on 

jotain peliosaston ulkopuolelta. 

MPEG-pyöritysohjelman lisäksi 

CD:ltä löytyy WIRL-laajennus 

WWW-selaimiin sekä ajurit 

Windows 95:een, Windows 

3.1:een, Windows NT:hen ja 

OS/2:een. Kortin asennus toimi 

muuten erinomaisesti, mutta 

Mystiquen Busmaster-ominaisuuden 

kanssa ilmeni joitakin 

ongelmia. 

■Matrox Mystique 

(MGA-1064SG) 


Maahantuoja: Berendsen Data, puh. 

(09) 825 4200, faksi (09) 827 4125, Comax 

Oy, puh. (09) 342 2160, faksi (09) 

342 2170, http://www.comax.com 

Lyhyesti: 3D-ominaisuuksiltaan puutteellinen, 

mutta nopea kortti. Tavallisena 

näytönohjaimena vertailun paras. 

Videologic Apocalypse 

3D (PowerVR 

NEC PCX1) 

PCX1-piirin suunnittelua leimaa 

omalaatuisten ratkaisujen 

käyttö. Videologicin Apocalypse 

3D-kortissa ei esimerkiksi ole 

laisinkaan z-bufferia tai frame 

bufferia. Kortti asennetaan koneeseen 

näyttökortin rinnalle, 

eikä niiden välille vedetä kaapeleita. 

Apocalypse 3D käyttääkin 

alkuperäisen näytönohjaimen 

frame bufferia Direct Draw:n 

(osa Direct X:ää) kautta, ja asettaa 

sen takia alkuperäiselle ohjaimelle 

tiettyjä vaatimuksia: 

sen pitää olla PCI-väylässä, 

muistia pitää olla vähintään 

kaksi megatavua ja sen ajurin 

on ehdottomasti oltava Direct 

X-yhteensopiva. Toisen näytönohjaimen 

täytyy olla PCIväylässä, 

koska Apocalypse 3D 

lähettää datansa sille nimenomaan 

PCI-väylää pitkin. Zbuffer 

on korvattu ISP-prosessorilla 

(Image Synthesis Processor), 

joka poistaa näkymättömiin 

jäävät pikselit laskutoimituksista 

lennossa, eikä z-bufferia 

tämän takia tarvita laisinkaan. 

Nämä ratkaisut merkitsevät 

sitä, että kortin koko muisti 

jää vapaaksi tekstuureille. Huono 

puoli on se, että ISP:n nopeus 

on suoraan riippuvainen 

PC:n prosessorin nopeudesta. 

Valmistaja suosittelee vähimmäiskokoonpanoksi 

166 megahertsin 

Pentiumia, jossa on 

muistia vähintään 24 megatavua. 

PowerVR-teknologia on helposti 

laajennettavissa. Tekstuurimuistia 

voi lisätä 16 megatavuun 

asti (ei kuitenkaan tälle 

kortille) kutakin ISP:tä kohti. 

Apocalypse 3D:ssä on yksi ISP, 

mutta voidaan valmistaa kortteja, 

joissa on useampia ISP:eitä. 

Kortilla on myös TSP (Texture 

& Shading Processor), joka hoitaa 

tekstuureita ja varjostuksia 

koskevat laskutoimitukset. Sekä 

TSP että ISP on integroitu 

PCX1-piirin sisälle. Ominaisuusleuttelosta 

käy ilmi, että 

PCX1-piiri osaa käytännöllisesti 

katsoen kaikki 3D-temput, 

lukuunottamatta bi-linear filteröintiä. 

Tämä ei aivan pidä 

paikkaansa, sillä PCX1 osaa 

pehmentää lähempänä olevat 

tekstuurit, mutta vielä tällä hetkellä 

DirectX 3.0 ei osaa käyttää 

piirin sitä toimintoa. PowerVR:n 

omaa PowerSGL-raja- 

pintaa käyttäen sekin ominaisuus 

saadaan käyttöön, ja tulossa 

oleva Microsoftin DirectX 

5.0 osaa myös käyttää sekä 

PCX1:n että 3Dfx Voodoo 

Graphicsin erityispiirteitä hyväkseen. 

Direct3D-testeissä Apocalypse 

3D pärjää hyvin, lukuunottamatta 

outoja lipsahduksia polygonien 

piirtämisessä ja RGBtekstuurien 

luomisessa. 

WizMark sijoitti kortin toiselle 

sijalle Matrox Mystiquen kanssa. 

Apocalypse 3D on jälleen 

hyvä esimerkki siitä, miten paljon 

vaikuttavampia tuloksia 

voidaan saada aikaiseksi käyttämällä 

kortin valmistajan omaa 

rajapintaa. 

Asennus on yksinkertaista; 

aikaisempaa näytönohjainta ei 

tarvitse irrottaa, Apocalypse 

3D laitetaan vapaaseen PCIkorttipaikkaan 

ja sillä hyvä. 

Testeissä kävi ilmi, että ongelmia 

tulee, jos koneessa on jo 

monta aktiivista PCI-korttia. 

Apocalypse 3D ei suostunut 

toimimaan koneessa, jonka 

PCI-väylää kuormitti jo verkkokortti, 

nopea näytönohjain 

ja SCSI-ohjain. 

■ Videologic Apocalypse 

3D (PowerVR NEC 

PCX1) 


Maahantuoja: Ergona Data Oy, puh. 

(03) 734 4280, faksi (03) 734 4065, 

http://www.ergonadata.se 

Lyhyesti: Erittäin lupaava 3D-kiihdytin, 

josta huolellisesti ohjelmoituna saadaan 

tehoa irti enemmän kuin kilpailijoistaan. 

Vähimmäisvaatimus PC:lle on kuitenkin 

varsin kova. Lisäksi valmistaja luottaa 

liikaa kuormitetun PCI-väylän kykyyn 

siirtää paljon dataa pienessä ajassa. 

TIETOKONE 

HUHTIKUU 1997 61

Vertailu 

I N T E R N E T - P U H E L I M E T 

TEKSTI TERO FAVORIN 

KUVA TIMO SIMPANEN 

Puhetta verkon yli 

Internet-puhelimet ovat 

tähän asti olleet lähinnä 

mielenkiintoinen kokeilu. 

Viimeaikojen standardointipyrkimykset 

ja puhelimien 

ominaisuuksien kehittyminen 

ovat kuitenkin tuoneet 

soittamisen Internetin kautta 

lähemmäksi jokapäiväistä 

elämää. 

Internet-puhelimen toimintaperiaate 

on suhteellisen yksinkertainen. Ensimmäinen 

askel on tavoitellun henkilön 

”puhelinnumeron” löytäminen. 

Puhelinluettelona käytetään joko 

puhelinvalmistajan omaa käyttäjäkantaa 

tai Internetin valkoiset sivut -luetteloja. Perinteisestä 

puhelinluettelosta poiketen näistä 

luetteloista on nähtävissä, onko henkilö 

tavoitettavissa (yhteydessä Internetiin ja 

käyttämässä puhelinohjelmaa). 

Puhelinluettelot ovat välttämättömiä puhekumppanin 

löytämiseksi silloin, kun henkilöllä 

ei ole pysyvää internet-osoitetta. 

Koska puhelinyhteys muodostetaan tiettyyn 

IP-osoitteeseen, otetaan verkko-osoite 

ensin selville puhelinluetteloiden avulla. 

Useimmat puhelimet mahdollistavat myös 

suorat yhteydenotot ilman puhelinluettelon 

käyttöä, mistä on hyötyä silloin, kun tavoitellun 

henkilön IP-osoite on etukäteen tiedossa. 


● Digiphone 

● Freetel 

● Intel Video Phone 

● Internet Phone 4 

with Video 

● Netscape 

Conference 

● Netmeeting 2.0 

● Televox 2.0 

● WebPhone 2.01 

● WebTalk 

Yhteyden muodostuttua keskustelukumppanien 

välille puhelinkeskustelu tapahtuu 

joko radiopuhelimen tapaan yksisuuntaisesti 

(half-duplex) tai perinteisen 

puhelimien tapaan kaksisuuntaisesti (fullduplex), 

jolloin molemmat keskustelijat 

voivat puhua yhtäaikaa. Yksisuuntaisen keskustelun 

helpottamiseksi puhelimissa on 

toiminto, joka aktivoi lähetyksen automaattisesti 

kun mikrofoniin puhutaan. Vaikka 

kaikki vertaillut puhelinohjelmat toimivat 

kaksisuuntaisesti, täytyy myös käytetyn äänikortin 

ja äänikorttiajurin tukea kaksisuuntaista 

toimintaa. 

Koska digitoitu puhe vaatii suhteellisen 

suuren verkkokapasiteetin, puhelinohjelma 

pakkaa äänen ennen lähettämistä. Aikaisemmin 

internet-puhelimet käyttivät omia 

pakkausalgoritmejaan, minkä johdosta eri 

valmistajien puhelimet eivät pystyneet 

kommunikoimaan keskenään. Ratkaisuna 

ongelmaan Kansainvälinen Televiestintäliitto 

(IPU) on merkittävien ohjelmistoyritysten 

myötävaikutuksella määritellyt suosituksen 

tietoverkkojen puhe- ja videoyhteksille. 

Suositusta kutsutaan yleisesti nimellä 

H.323 ja vertailluista puhelimista sitä noudattavat 

Intel Video Phone, Netscape Conference 

ja Microsoft Netmeeting. 

Puhelimen korvaaja? 

Keskeisin argumentti internet-puhelinten 

puolesta on usein ollut puhelukustannusten 

edullisuus perinteisiin puheluihin verrattuna. 

Mikäli ei oteta huomioon sitä, että puhelinohjelmien 

käyttö vaatii useiden tuhansien 

arvoisen multimedia-PC:n, Internetpuheluiden 

kulut jäävät selvästi perinteisen 

puhelimen kuluja pienemmiksi, varsinkin 

mikäli kysymys on kansainvälisistä puheluista. 

Tosin kansainväliset Internet-puhelut 

eivät ole täysin ilmaisia, koska useat Internet-operaattorit 

veloittavat erikseen kansainvälisten 

yhteyksien käytöstä. Internetpuheluiden 

käyttö kaukopuheluliikenteen 

korvaajana on ongelmallista myös siksi, että 

Internet-ulkomaanyhteyksien laatu saattaa 

vaihdella niin paljon, että ymmärrettävän 

keskustelun käyminen on toisinaan hyvin 

vaikeaa. 

Puhelinohjelmien monipuoliset lisäominaisuudet 

tekevät niistä kuitenkin varteenotettavan 

vaihtoehdon jopa tavallisille 

lähipuheluille. Internet-puhelimella voi teh- 

TIETOKONE 

HUHTIKUU 1997 65

Vertailu I N T E R N E T - P U H E L I M E T 

dä paljon enemmän kuin pelkästään 

vaihtaa kuulumisia. 

Keskustelijat voivat jakaa keskenään 

tiedostoja, hahmotella ajatuksiaan 

yhteisellä piirtopöydällä 

ja jopa käyttää yhdessä sovellusohjelmiapuhelinkeskustelun 

lomassa. Esimerkiksi työryhmän 

jäsenet voivat keskustella 

muutoksista tiettyihin dokumentteihin 

ja tehdä muutosehdotuksia 

niihin puhelinkeskustelun 

aikana riippumatta 

siitä, missä ryhmän jäsenet sattuvat 

olemaan. 

Internet-puhelimet mahdollistavat 

myös videopuhelut, joita 

perinteisissä puhelinverkoissa 

ei ole pystytty onnistuneesti toteuttamaan 

huolimatta vuosikymmenien 

kehitystyöstä. 

Vaikka videoyhteyksien tasossa 

on vielä toivomisen varaa, 

muuttaa heikkotasoinenkin videokuva 

keskustelun luonnetta 

huomattavasti. 


WebTalk näyttää maailmankartalla puhelinyhteyden osapuolten 

sijainnin. 


Netspeak 

yhtiön 

Webphone 

näyttää aivan...puhelimelta. 

Yhteisten standardien helpottaessa 

ja yksinkertaistaessa 

internet-puhelinten käyttöä 

tekniset edellytykset Internetin 

puheluliikenteeseen ovat olemassa. 

Vaikka internet-puhelinten 

käyttö on tähän asti ollut 

lähinnä harrastusluontoista kokeilua, 

yrityskäyttäjille suunnattuja 

nettipuhelinpalveluita ollaan 

parasta aikaa kehittämässä. 

Internet Phone 4 

with Video 

Vocaltecin nettipuhelin on tehokas ja helppokäyttöinen 

kokonaisuus, joka muodostuu monipuolista puhelunhallintaominaisuuksista 

ja lisätyökaluista. Video-ominaisuudet 

tuovat lisäksi uuden ulottuvuuden keskusteluun. 

Heikkoutena on kuitenkin yhteensopimattomuus muihin 

puhelimiin. 

Microsoft 

Netmeeting 2.0 

Netmeeting tarjoaa kaikki mahdolliset mausteet tavallisen 

puhelinkeskustelun lisäksi. Vaikka puhelunhallinnassa on 

vielä parantamisen varaa, tarjoaa Netmeeting liudan mielenkiintoisia 

ominaisuuksia kuten sovellusten jakamisen, 

tehokkaan piirtopöydän ja videon. Uuden H.323-standardin 

tuki mahdollistaa myös keskustelut muiden puhelinten 

käyttäjien kanssa. 

Videokuvan laatu modeemiyhteyden yli jättää vielä toivomisen 

varaa. 

Enemmän kuin puhelin 

Useat internet-puhelimet tarjoavat 

pelkän puhelutoiminnon 

lisäksi myös useita lisäominaisuuksia, 

joista osa on tuttuja perinteisen 

puhelintoiminnan 

puolelta. 

Koputus 

Koputus toimii samalla tavalla 

kuin perinteisissäkin puhelimissa. 

Internet-puhelimella voidaan 

ottaa myös välipuheluita, 

jolloin käynnissä oleva puhelu 

voidaan asettaa odottamaan ja 

sen jälkeen vastataan tulevaan 

puheluun tai otetaan uusi puhelu 

uudella linjalla. 

Piirtopöytä 

Piirtopöytä (whiteboard) on 

kaikille keskustelijoille yhteinen 

Windowsin Paint-ohjelman tapainen 

piirto-ohjelma. Piirtopöydän 

avulla keskustelijat voivat 

hahmotella ideoitaan. Joidenkin 

piirtopöytien kautta 

voidaan välittää muiden sovellusten 

ikkuinoiden sisältö. 

Puhelinluettelo 

Puhelinohjelmien puhelinluettelo 

sijaitsee joko puhelinvalmistajan 

palvelimella tai yleisissä 

valkoiset sivut -palvelimissa. 

Luettelossa näkyy puhelinkäyttäjien 

lisäksi luettelo myös sillä 

hetkellä tavoitettavissa olevista 

henkilöistä. Eräät luettelot on 

jaettu erilaisiin keskusteluhuoneisiin, 

jotka toimivat pulinalinjojen 

tapaan. 

Puhelinneuvottelu 

Puhelinneuvotteluksi kutsutaan 

kolmen tai useamman keskustelijan 

samanaikaista yhteyttä, 

jossa kaikki voivat osallistua 

keskusteluun ja lisäohjelmien 

käyttöön. 

Soittajan näyttö 

Internetpuhelimen soidessa 

ruudulla näkyy soittajan nimi, 

sähköpostiosoite ja mahdollisesti 

myös muita tietoja. 

Soittajan esto 

Soittajan estoa käyttämällä voidaan 

estää epätoivottujen henkilöiden 

yhteydenotot. Käyttäjä 

voi merkitä tällaiset henkilöt 

listaan, jonka perusteella puhelin 

jättää heidän soittonsa huomioimatta. 

Tekstikeskustelu 

Tekstikeskustelu käydään näppäimistöä 

käyttäen Internet Relay 

Chatin (IRC) tyyliin. Keskustelijat 

lähettävät toisilleen 

tekstiviestejä rivi kerrallaan. 

Tekstikeskustelua voi käyttää 

viimeisenä keinona puheyhteysongelmien 

selvittämiseen. 

Tiedostonsiirto 

Keskustelijat voivat välittää toisilleen 

tiedostoja keskustelun 

lomassa. Yleensä tiedostonsiirto 

tapahtuu puheen taukokohdissa, 

jolloin tiedonsiirron häiritsevä 

vaikutus keskusteluun minimoituu. 

Video 

Tietokoneeseen liitetyn videokameran 

kuva voidaan lähettää 

keskustelun lomassa puhekumppanille. 

Käytännössä hyvälaatuinen 

videopuhelu vaatii 

suhteellisen paljon tiedonsiirtokapasiteettia. 

Tavallisella 28,8 

kbps modeemilla päästään ainoastaan 

heikkoon kuvanlaatuun, 

mutta ISDN-yhteydellä 

kuva on jo kohtalainen. 

Äänikirje 

Äänikirjeet (voice mail) ovat 

sähköpostiviestin mukana lähetettyjä 

äänitiedostoja, jotka äänitetään 

ja lähetetään Internet-

Digiphone 


Digiphone on pelkistetty 

puhelin, joka ei 

lisäominaisuuksilla 

paljoakaan hienostele. 

Puhelinluettelo löytyy Digiphonen 

WWW-sivuilta, mutta 

luettelosta ei ilmene ketkä käyttäjät 

ovat tavoitettavissa. Henkilölle 

ei voi soittaa suoraan 

WWW-selaimen kautta, vaan 

osoite on ensin liitettävä omaan 

puhelinmuistioon. Digiphonen 

käyttäjäkannan voi myös siirtää 

omalle levylle, jolloin henkilöhaku 

on nopeampaa. 

Digiphonen perusversio ei 

tarjoa muita lisäominaisuuksia 

puheluiden lisäksi kuin puheen 

salauksen yksinkertaisella salasanalla. 

Sen sijaan Deluxe-versiolla 

kolme henkilöä voi osallistua 

samanaikaisesti puhelinneuvotteluun. 

Lisäksi Deluxeversion 

mukana tulee Netscape 

Navigator ja muita Internet-ohjelmia. 

■ Digiphone 

Hinta: perusversio ilmainen, Deluxe 

450 markkaa 

Maahantuoja: Software Explosion Oy, 

puh. (014) 448 0400, fax (014) 448 

0444, http://www.softexpl.com 

Freetel+ Intel Video Netscape Netscape Microsoft 

Phone Cooltalk Conference Netmeeting 

Hinta Ilmainen/ Ilmainen Ilmainen Ilmainen Ilmainen 

29,90 USD (150 mk) 

Valmistaja Freetel Communications Intel Corporation Netscape Netscape Microsoft 

http: www.freetel.com www.intel.com www.netscape.com www.netscape.com www.microsoft.com 

Maahantuoja – – – – – 

Kaksisuuntainen � � � � � 

Koputus � � � � � 

Soiton esto � � � � � 

Äänikirje � � � � � 

Puheluneuvottelu � � � � � 

Vastaaja � � � � � 

Tekstikeskustelu � � � � � 

Tiedostonsiirto � � � � � 

Piirtopöytä � � � � � 

Video � � � � � 

H.323-yhteensopiva � � � � � 

Webphone 2.01 Webtalk Televox 2.0 Digiphone Deluxe Internet Phone 4 

Hinta 49.95 USD (250 mk) 390 mk, 490 mk 29,95 USD (150 mk) 19,95 USD (450 mk) 470 mk 

Valmistaja Netspeak Corporation Quarterdeck Corporation Voxware Inc. Third Planet Publishing Vocaltec 

http: www.netspeak.com www.qdeck.com www.voxware.com www.planeteers.com www.vocaltec.com 

Maahantuoja – useita* – Software Explosion Oy Software Explosion Oy 

http: – – www.softexpl.com www.softexpl.com 

puh – – (014) 448 0400 (014) 448 0400 

faksi – – (014) 448 0444 (014)448 0444 

Kaksisuuntainen � � � � � 

Koputus � � � � � 

Soiton esto � � � � � 

Äänikirje � � � � � 

Puheluneuvottelu � � � � � 

Vastaaja � � � � � 

Tekstikeskustelu � � � � � 

Tiedostonsiirto � � � � � 

Piirtopöytä � � � � � 

Video � � � � � 

H.323-yhteensopiva � � � � � 

� = on � = ei *Zenex Oy, puh.(09) 6927677, fax (09-6927621), http://www.zenex.fi. Software Explosion, puh. (014) 448 0400, fax (014)448 0444, http://www.softexpl.com. 

Toptronics, puh (02) 273 4000, fax (02) 273 4050, http://www.toptronics.fi 

Valmistaja: Third Planet Publishing, 

http://www.planeteers.com 

Lyhyesti: Peruspuhelin ilman lisäominaisuuksia, 

Deluxe-versiossa myös puhelinneuvottelu. 

Ei H.232-yhteensopiva. 

Freetel 

Freetel on ilmaisohjelma, 

jonka käyttö 

on maksutonta yksityishenkilöille.Vapaan 

käytön vastineeksi käyttäjä 

joutuu katsomaan verkon 

kautta tulevia mainoksia. Jotta 

mainokset soluisivat varmasti 

käyttäjän koneeseen, on hänen 

oltava koko ajan yhteydessä 

Freetelin palvelimeen. Tämän 

vuoksi kaikki puhelinyhteydet 

on otettava palvelimen kautta. 

Freetel tarjoaa tavallisten puhelinominaisuuksien 

lisäksi 

myös tekstipohjaisen keskusteluyhteyden 

ja tiedostojen siirron 

puhujien kesken. Ennen keskusteluyhteyden 

avaamista voi 

lähettää itsestään lyhyen esittelyviestin. 

Ominaisuutta käytetään 

lähinnä soitellessa Freetelin kaikille 

avoimissa pulinaryhmissä. 

Jos useampi käyttäjä soittelee samalla 

puhelinohjelmalla, voidaan 

jokaiselle käyttäjälle määri- 

tellä omat asetukset. 

Freetelin käyttöliittymä on 

koruton ikkuna, jossa on näkyvillä 

puhelunhallintaan liittyvät 

toiminnot ja puhelinluettelo tai 

tekstikeskusteluikkuna. Vaikka 

ikkunan pienentää, jää siitä kuitenkin 

näkyviin mainosalue, joka 

pysyy päällimmäisenä käyttöliittymässä. 

Mainoksista pääsee 

eroon ostamalla rekisteröintikoodin, 

joka tuo mukanaan 

myös mahdollisuuden perustaa 

yksityisiä keskustelualueita 

Freetelin palvelimeen. Erikseen 

ostettava Personal Edition toimii 

myös yrityksen sisäisessä 

intranetissä ilman Internet-yhteyksiä. 

■ Freetel 

Hinta: Perusversio ilmainen, Personal 

Edition 29,95 dollaria (150 markkaa) 

Maahantuoja: – 

Valmistaja: Freetel Communications, 

http://www.freetel.com/ 

Lyhyesti: Ulkoisesti karu mainosrahoitteinen 

ilmaisohjelma. Maksullisessa versiossa 

myös intranet-puhelut. Ei H.232yhteensopiva. 

Intel Video Phone 

Intelin puhelin on 

alustapitäen rakennettu 

uuden H.323standardinmukaisesti. 

Video Phonen puheluominaisuudet 

ovat kuitenkin vaatimattomat. 

Tarjolla on vain pelkät 

perusominaisuudet, ilman 

mitään lisähienouksia kuten 

useiden puheluiden hallintaa. 

Kuten puhelimen nimestä 

voi päätellä, puhelin voi vastaanottaa 

ja lähettää videokuvaa. 

Lisäksi puhelimeen on saatavissa 

joitakin Intelin kehittämiä 

lisäosia, kuten kuvien vaihteluun 

tarkoitettu EasyPhoto 

Net. 

Intelin puhelin toimii yhdessä 

WWW-selaimen kanssa kiinnittyen 

selaimen alalaitaan. Intelillä 

ei ole omaa puhelinluetteloa, 

vaan käyttäjät rekisteröityvät 

johonkin Internetin yleisistä 

valkoiset sivut-palvelimista, joiden 

kautta puhelut yhdistetään. 

■ Intel Video Phone 

Hinta: Ilmainen 

Maahantuoja: - 

Valmistaja: Intel, http://www.intel.com 

Lyhyesti: H.323-standardin mukainen 

peruspuhelinohjelma videolisäyksellä. 

TIETOKONE 

HUHTIKUU 1997 67


Internet Phone 4 

with Video 

Vocaltec oli ensimmäineninternet-puhelinvalmistaja, 

joka 

julkaisi ensimmäisen 

version internet-puhelimestaan 

vuonna 1995. Vocaltec on 

ahkerasti kehittänyt teknologiaansa 

ja sen uusin versio on 

monipuolinen puhelinpaketti. 

Puhelimen näyttöruutu on 

siisti ja yksinkertainen, jonka 

keskellä liikkuu animoitu hahmo. 

Hahmoa seuraamalla käyttäjä 

näkee, mitä puhelinyhteyden 

aikana tapahtuu. 

Vocaltecin puhelin sisältää 

tarvittavat puhelunhallintatoiminnot 

koputuksineen, automaattisine 

vastauksineen ja äänikirjeineen. 

Lisäksi keskustelun 

aikana voi siirtää tiedostoja 

ja käyttää yhteistä piirtopöytää. 

Yhteisen piirtopöydän kautta 

voidaan lähettää minkä tahansa 

auki olevan ikkunan sisältö keskustelukumppanille.Uusimman 

version lisäosa tuo puhelimeen 

myös videoyhteydet. 


■ Internet Phone 4 

with Video 

Hinta: 470 markkaa 

Maahantuoja: Software Explosion Oy, 

puh. (014) 448 0400, fax (014) 448 

0444, http://www.softexpl.com 

Valmistaja: Vocaltec, 

http://www.vocaltec.com 

Lyhyesti: Erittäin monipuolinen Internetpuhelin. 


Netscape Cooltalk 

ja Conference 

Netscape Navigator 

-selaimen 3.0version 

mukana 

toimitetaan myös 

Cooltalk-nimistä 

Internet-puhelinta. Cooltalk on 

puhelimena yksinkertainen, lisävarusteena 

on ainoastaan ääniviestin 

lähetys, jos soittoon ei 

vastata. WWW-pohjaisena puhelinluettelona 

toimii Netscapen 

oma palvelin, josta voi etsiä 

muita Cooltalk-käyttäjiä. 

Cooltalkin piirtopöytä on 

kuitenkin varsin monipuolinen 

ja sen lisäksi voi käyttää myös 

tekstikeskustelua. Cooltalk on 

saatavissa Windows- ja Macintosh-käyttöjärjestelmien 

lisäksi 

myös useimpiin Unix-järjestelmiin. 


Netscapen uuden Communicator-paketin 

mukana toimitetaan 

Conference-puhelin, joka 

on kehittyneempi versio 

Cooltalkista. Conferencen erikoisominaisuus 

on integrointi 

Netscapen WWW-selaimeen siten, 

että puhekumppanit voivat 

surffata verkossa yhdessä. Molempien 

keskustelijoiden selaimet 

on synkronoitu toisiinsa siten, 

että ne näyttävät samaa sivua. 

Yhteissurffausta voi johtaa 

yksi keskustelija kerralla. 

Cooltalkin ominaisuuksia on 

täydennetty myös tiedostojen 

siirrolla. Lisäksi käyttäjä voi valita 

käytettävän yhteyskäytännön, 

jolloin Conferencella voi 

ottaa yhteyden H.323-yhteensopiviin 

puhelimiin, Televoxiin ja 

GSM-koodausta käyttäviin puhelimiin. 

■ Netscape Cooltalk ja 

Conference 

Hinta: Ilmainen (sisältyvät Netscape 

Navigatoriin ja Communicatoriin) 


Valmistaja: Netscape, 

http://www.netscape.com 

Lyhyesti: Cooltalk on vaatimaton Internet-puhelinohjelmapiirtopöytä-lisävarusteella. 

Cooltalkin paranneltu versio 

Conference on Netscapen uusimpaan 

Web-selaimeen tiiviisti integroitu puhelinohjelma. 

Käyttäjä voi valita useista 

yhteyskäytännöistä. H.232-yhteensopiva. 

Netmeeting 2.0 

Microsoftin Netmeeting 

on monipuolinenpuhelinpaketti, 

jossa 

on panostettu erityisesti 

lisäominaisuuksiin. Peruspuhelunhallinta 

on sen sijaan 

hyvin yksinkertaista. Netmeetingilla 

ei voi ottaa välipuheluita, 

mutta jos puhelun aikana 

tulee toinen puhelu, on 

mahdollista aloittaa puhelinneuvottelu 

kaikkien kesken. 

Tällöin puhuminen onnistuu 

vain yhden henkilön kanssa 

kerrallaan, mutta lisätyökalut 

ovat kaikkien osallistujien käytettävissä. 

Netmeetingin lisätyökaluihin 

kuuluu tekstipohjainen keskustelu, 

tiedostojen siirto ja piirtopöytä. 

Lisäksi Netmeetingin 

kautta voi jakaa Windows 95 - 

sovelluksia siten, että yksi neuvottelun 

osallistujista käyttää 

sovellusta ja muut voivat seurata 

tapahtumaa omalla ruudullaan 

näkyvästä sovellusikkunan 

kopiosta. Netmeeting tukee 

ITU:n standardeja ja tarjoaa 

myös videokuvan lähetyksen ja 

vastaanoton. 


■ Netmeeting 2.0 

Hinta: Ilmainen 


Valmistaja: Microsoft, 

http://www.microsoft.com 

Lyhyesti: Runsailla lisäominaisuuksilla 

varusteltu ohjelma, erikoisuutena sovellusten 

jako -toiminto ja video-ominaisuudet. 

H.232-yhteensopiva. 

Televox 2.0 

Voxware tarjoaa 

puhelinvaihtoehdoksi 

Televox 2.0 - 

puhelintaan. Peruspuheluominaisuuksien 

lisäksi Televoxin erikoisuutena 

on käyttäjän äänen 

muuttaminen esimerkiksi piirroselokuvahahmon 

ääneksi tai 

avaruusolion ääneksi. Hauska 

ominaisuus, jonka käytännön 

hyöty jää kuitenkin pieneksi, 

ellei välttämättä halua kuulostaa 

maaoravalta. 

Televoxin avulla voi käydä 

neuvottelupuheluita, tekstikeskusteluja 

ja siirtää tiedostoja. 

Tiedostonsiirto ja tekstikeskustelut 

onnistuvat myös puhelun 

aikana. Neuvottelupuheluun 

voi samanaikaisesti osallistua 

jopa viisi henkilöä. 

■ Televox 2.0 

Hinta: 29,95 dollaria (150 markkaa) 


Valmistaja: Voxware, 

http://www.voxware.com 

Lyhyesti: Monipuolinen ohjelma, jossa 

puheäänen pystyy muuntamaan. Ei 

H.323-yhteensopiva. 

WebPhone 2.01 

Webphonen käyttöliittymä 

on rakennettumahdollisimmanmatkapuhelinmaiseksi 

näyttöruutuineen, puhelinnäppäimineen 

ja ruudulla avautuvine 

luukkuineen. Vaikka käyttöliittymän 

ulkoasu on tyylikäs, 

eivät sen kolmikirjaimisilla lyhenteillä 

merkityt toimintonäppäimet 

ole kaikkein ymmärrettävämpiä. 

Webphonen monipuolisiin 

puhelunhallintaominaisuuksiin 

kuuluu myös vastaaja, johon 

voi jättää puheviestejä. Lisäksi 

Webphonella on mahdollista 

lähettää äänikirje toisen käyttä- 

jän sähköpostilaatikkoon, josta 

se voidaan kuunnella puhelimen 

avulla. 

Jos samanaikaisia puhekumppaneita 

on useita, voi yksi 

puhujista aloittaa neuvottelupuhelun, 

ja kutsua muut siihen 

mukaan. Puhekumppanien 

määrä on riippuvainen neuvottelupuhelun 

aloittajan verkkoyhteyden 

tasosta, koska hänen 

puhelimensa toimii palvelimena, 

jonka kautta muiden puhelut 

välitetään. Tavallisella 28,8 

kbps modeemiyhteydellä voi 

konferenssiin osallistua kolme 

henkeä, ISDN-linjalla määrä 

nousee jo viiteen. 

■ WebPhone 2.01 

Hinta: 49,95 dollaria (250 markkaa) 


Valmistaja: Netspeak Corporation, 

http://www.netspeak.com 

Lyhyesti: Vastaajalla ja äänikirjeominaisuuksilla 

varusteltu Internet-puhelin. 


WebTalk 

Quarterdeckin 

nettipuhelinpakettiin 

kuuluu puhelimen 

lisäksi 

apuohjelmia Internetin 

käyttöön. Windows 3.1 

-käyttäjiä varten mukana on 

Quarterdeckin oma winsockrajapinta 

ja Internet yhteydenotto-ohjelma. 

Koska Webtalkin 

käyttö vaatii WWW-selaimen, 

mukana on myös Quarterdeck 

Mosaic. Hyödyllinen lisävaruste 

on pieni mikrofoni, 

jonka voi kiinnittää tarralla monitoriin. 

WebTalkin käyttöliittymää 

hallitsee maailman kartta, josta 

näkee oman ja keskustelukumppanin 

sijainnin. Lisäksi 

näytöllä on näkyvissä mikrofonin 

säätökytkimet ja äänen tasonsäätö. 

WebTalk ei tarjoa 

muita lisätoimintoja puhelujen 

ottamisen kuin tekstipohjaisen 

keskustelun. 

■ WebTalk 

Hinta: 390 markkaa, 490 markkaa 

Maahantuoja: Zenex Oy, puh.(09) 692 

7677, fax (09) 692 7621, http://www.zenex.fi. 

Software Explosion Oy, puh. 

(014) 448 0400, fax (014) 448 0444, 

http://www.softexpl.com. Toptronics Oy, 

puh (02) 273 4000, fax (02) 273 4050, 


Valmistaja: Quarterdeck Corporation, 

http://www.qdeck.com 

Lyhyesti: Vain tekstikeskustelun normaalien 

puhelintoimintojen lisävarusteeksi 

tarjoava kaupallinen ohjelma. Ei 

H.232-yhteensopiva.


Internet-puhelimien standardit 

un muutama vuosi sitten 

Kkävi selväksi, että Internetpuhelimilla 

oli edellytykset koko 

tietoliikennemaailman mullistamiseen,standardointityöryhmät 

kuten ITU (International 

Telecommunications 

Union) ja IETF (Internet Engineering 

Taskforce) aloittivat 

keskustelun puhelimien toteutuksista 

sekä yhteensopivuusja 

tietoturvakysymyksistä. 

Tässä vaiheessa saattaa ihmetyttää, 

miksi samaa ongelmaa 

ratkotaan kahdessa eri instanssissa. 

Selitys on yksinkertaisesti 

se, että molemmat keskittyvät 

saman ongelman eri osaalueisiin. 

ITUssa pohditaan sitä, 

miten puhelinohjelmien pitäisi 

toimia lähi- ja muissa verkoissa, 

kun taas IETF on kiinnostunut 

lähinnä mahdollisista 

Internet-multimedian siirtokäytännöistä. 

Molemmissa työryhmissä on 

mukana sekä yrityksiä että opetuslaitoksia, 

joiden prioriteetit 

ja kiinnostuksen kohteet ovat 

usein erilaisia, joten pohdinnat 

etenevät usein rauhalliseen tahtiin 

tuottaen lukuisia asiakirjaehdotuksia 

ennen kuin lopullisesta 

standardista päästään yhteisymmärrykseen. 

Vasta viimeksi 

kuluneen vuoden aikana 

työryhmät ovat julkaisseet kohtuullisen 

valmiita Internet-puhelimen 

määrityksiä, joiden perusteella 

ohjelmistotalot voivat 

suunnitella uusia tuotteitaan. 

H.323-standardi 

Tärkein uusista standardeista 

on ITUn H.323-luonnos, josta 

on jo oikeastaan tullut Internet-puhelimien 

ohjelmoijien 

raamattu. H.323 ei ainoastaan 

määritä, mitä perustoimintoja 

Internet-puhelinohjelman on 

tuettava, vaan se sanelee myös 

puhelunohjausta sekä äänen ja 

videokuvan pakkaustekniikoita 

koskevat suositukset, joita ohjelmien 

on syytä noudattaa. 

Koska H.323 liittyy läheisesti 

nimenomaan Internet-puhelimiin, 

monet virheellisesti 

olettavat sen koskevan vain tavallisia 

äänipuhelinohjelmia. 

Todellisuudessa H.323 määrittää 

myös sen, miten videopuhelimien 

pitäisi toimia. Lisäksi 

se mahdollistaa ohjelmistopohjaiset 

neuvottelut esimerkiksi 

yhteisten tiedonsiirtoikkunoiden 

välityksellä ja monia muita 

tiedonsiirtomenetelmiä. Edelleen 

H.323-yhteensopivan puhelinjärjestelmän 

ei tarvitse olla 

PC-pohjainen, vaan se voi 

olla mikä tahansa laite, joka 

hallitsee määrityksen mukaiset 

yhteyskäytännöt. 

H.323:n kasvavan suosion 

salaisuus on, ettei se yritä hallita 

koko laajaa puhelintoimintojen 

kirjoa, vaan keskittyy ensisijaisesti 

sellaisiin datavirtoihin 

(signaaleihin), joita puhelin 

voi hyödyntää. Kaikkien 

H.323-yhteensopivien ohjel- 

Videokuvan 

pakkaus 

(esim. H.261) 

Äänen pakkaus 

(esim. TrueSpeech II 

tai A-law) 

Järjestelmän 

ja puhelun 

ohjaus (H.245) 

mien pitäisi tukea äänisignaaleja 

ja tietoliikenteen ohjaussignaaleja. 

Äänisignaalit koostuvat 

pakatusta digitaalisesta äänidatasta, 

tavallisesti puheesta. Tietoliikennesignaaleja 

puolestaan 

käytetään vastaanottajapään 

puhelimen ominaisuuksien selvittämiseen 

ja yhteydenoton 

edistymisen seuraamiseen. Lisäksi 

H.323-standardi antaa 

puhelinohjelmalle mahdollisuuden 

välittää videosignaaleja 

(pakattua videokuvaa) ja datasignaaleja 

(bittikarttoja tai muita 

binaaritiedostoja). 

Kaikki puhelinohjelmat tukevat 

luonnollisesti normaaleja 

äänipuheluja, joten niiden on 

pystyttävä käsittelemään äänidataa. 

Eräs olennaisimmista 

H.323:n määrityksistä koskeekin 

koodaus- ja dekoodausalgoritmeja 

eli koodekkeja, joita 

puhelinohjelmassa voidaan 

käyttää. Esimerkiksi äänen pakkaukseen 

standardin mukainen 

järjestelmä voi käyttää u-law-, 

A-law (G.711)-, MPEG1 Audio- 

tai TrueSpeech II -koodekkeja 

(G.723). Kaikkien standardin 

mukaisten puhelimien 

on tuettava vähintään u-law- ja 

A-law-koodekkeja. TrueSpeech 

II:n kaltaisia kehittyneempiä 

koodekkeja voidaan käyttää, 

mutta vain siinä tapauksessa, 

että kumpikin keskenään kom- 

H.323 Standardi 

Yhteyskäytäntö 

Epäluotettava 

(esim. UDP) 

Luotettava 

(esim. IP) 

H.323 määrittää muun muassa äänen ja videokuvan pakkausmenetelmät 

sekä puhelun ohjauksen. Se ei ota kantaa käytettävään 

laitteistoon eikä käytettävän verkon tiedonsiirtotekniikoiden kaltaisiin 

yhteyskäytäntöasioihin. 

munikoiva puhelin tukee niitä. 

Vaikka standardi määrittää 

puhelimen mahdolliset äänenpakkaustekniikat, 

se ei ota kantaa 

mikrofonin laadun ja samanaikaisten 

puhelujen enimmäismäärän 

kaltaisiin järjestelmäkohtaisiin 

ominaisuuksiin. 

Jättämällä nämä seikat avoimiksi, 

H.323 välttää sitoutumisen 

johonkin tiettyyn laitteistoon 

tai käyttöjärjestelmään. 

Videopuhelimien markkinapenetraatio 

on pitkään ollut 

varsin rajallinen korkean 

hinnan, huonon kuvanlaadun 

ja käyttäjien varovaisten asenteiden 

johdosta. H.323:ssa on 

kuitenkin jo varauduttu siihen, 

että videopuhelimen käsite joskus 

tulevaisuudessa saavuttaa 

yleisen hyväksynnän. 

Sekä ääni- että videodatan 

välitykseen voidaan H.323-yhteensopivassa 

järjestelmässä 

käyttää ns. epäluotettavaa yhteyskäytäntöä, 

kuten UDP:tä 

(User Datagram Protocol). Nimensä 

mukaisesti epäluotettava 

yhteyskäytäntö ei takaa, että 

data siirtyy virheettömästi tai 

saapuu vastaanottajalle siinä 

järjestyksessä, jossa se lähetettiin. 

Tämän ansiosta se on toisaalta 

tehokkaampi ja nopeampi 

kuin luotettava yhteyskäytäntö, 

joka varmistaa virheettömän 

tiedonsiirron. Epäluotettavuuskin 

on suhteellista: erään 

Internet-puhelimien valmistajan 

mukaan yli 99 prosenttia 

UDP:llä lähetetyistä paketeista 

saapui perille täysin virheettöminä. 

Epäluotettavalla yhteyskäytännöllä 

säästettävä prosessoriteho 

voidaan sitäpaitsi 

käyttää tehokkaampien ääni- ja 

videokoodekkien toteutukseen. 

Ohjaustoiminnot: 

H.245 

Ääni- ja video-ominaisuudet 

luonnollisesti viehättävät Internet-puhelimien 

käyttäjiä, mutta 

H.245-standardissa määritetyt 

ohjaustoiminnot ovat se perusta, 

jolle puhelimen sujuva 

toiminta varsinaisesti rakentuu. 

H.245 määrittää, miten puhelin 

ottaa yhteyden toiseen puhelimeen, 

miten keskustelu aloitetaan, 

miten vastaanottajapään 

puhelimen ominaisuudet selvitetään 

ja miten puhelu lopetetaan. 

Toisin kuin ääni- ja videosignaalit,H.245-ohjaussignaalit 

on siirrettävä luotettavan yhteyskäytännön, 

kuten TCP/IP:n 

välityksellä. Yhdenkin ohjaussignaalin 

hukkaaminen saattaa 

johtaa koko puhelun epäonnistumiseen. 

Eräs H.245:n tärkeimmistä 

tehtävistä on määrittää, kumpi 

puhelin on yhteyden isäntä- ja 

kumpi orjapuhelin. Tässä yhteydessä 

sopimaton sananvalinta 

on paikallaan, sillä isäntäpuhelin 

voi lähettää jotkin komennot 

yhteyden aikana vain 

kerran. Jos molemmat puhelimet 

esimerkiksi pyytävät jota- 

TIETOKONE 

HUHTIKUU 1997 69

Vertailu I N T E R N E T – P U H E L I M E T 

kin yksittäistä jakamatonta resurssia 

samanaikaisesti, puhelu 

epäonnistuu. Kun puhelimet 

ovat päättäneet keskenään, 

kumpi niistä on isäntä ja kumpi 

orja, työnjako säilyy samana 

koko yhteyden ajan. 

Isäntä-orja-työnjakoa seuraa 

puhelimien ominaisuuksista 

kertovien sanomien vaihto. Sen 

aikana puhelinohjelmat valitsevat 

tekniikan, joka parhaiten 

soveltuu puhelinyhteyden hoitamiseen. 

Tämä on tehtävä heti 

puhelun alussa, koska H.245 

määrää, ettei lähettävä puhelin 

koskaan lähetä signaalia, jota 

vastaanottava puhelin ei ymmärrä. 

Puhelimet voivat esimerkiksi 

kysyä toisiltaan, mitä 

äänenpakkausmenetelmiä vastapuolella 

on käytössään tai tukeeko 

vastapuoli kaksisuuntaista 

(full-duplex) vai yksisuuntaista 

(half-duplex) tiedonsiirtoa. 

Ohjelmat voivat 

H.245:n avulla määrittää myös 

suositeltavan tarkkuuden siirrettäville 

bittikartoille ja jopa 

sen, ymmärtääkö vastaanottava 

puhelin fakseja. 

Järjestelmien ominaisuuksien 

määrityksen lisäksi H.245 

sisältää tiedonsalausmahdollisuuksia 

ja vuonohjaustoimintoja, 

joilla voidaan muun 

muassa valita tiedonsiirtokanavan 

numero ja suurin sallittu 

siirtonopeus. Eräs tärkeä 

H.245:n ominaisuus on mahdollisuus 

monitoroida huojuntaa 

eli datapakettien siirtoajan 

vaihtelua. Liiallinen huojunta 

on pahasta puhelinyhteydelle, 

sillä pitkät viiveet äänipakettien 

välillä saattavat aiheuttaa äänen 

pätkimistä. 

Kokoustoiminnot: 

T.120 

H.323-standardin mukaiset 

puhelimet voivat tarjota käyttäjilleen 

mahdollisuuden terästää 

puhelujaan visuaalisilla elementeillä 

ja tiedonsiirrolla. 

ITUn määrittelemä T.120standardi 

nimittäin suunniteltiin 

nimenomaan kahden tai 

useamman käyttäjän välisten 

audiovisuaalisten kokousten 

toteuttamiseksi. Sitä hyödyntävä 

Internet-puhelin voi määrittää 

muiden kokoukseen osallistuvien 

puhelimien vastaavat 

ominaisuudet, siirtää kuvia ja 

muita tiedostoja, käyttää jaettua 

tiedonsiirtoikkunaa sekä 

aloittaa kokouksia ja ohjata nii- 


tä. H.245:n tavoin T.120 edellyttää 

luotettavaa yhteyskäytäntöä. 

T.120:n mukainen järjestelmä 

käyttää kokousten aloitukseen, 

ohjaukseen ja lopetukseen 

GCC-tekniikkaa (General 

Conference Control). Lisäksi 

se varmistaa GAT-selvityksellä 

(General Application Template), 

että muut kokoukseen osallistuvat 

standardin mukaiset 

järjestelmät käyttävät oikeita 

yhteyskäytäntöjä. GAT:n ja 

GCC:n avulla Internet-puhelimet 

voivat myös osallistua useaan 

kokoukseen samanaikaisesti. 

T.120:n erikoisempiin ominaisuuksiin 

kuuluvat muun 

muassa still-kuvat ja jaettu tiedonsiirtoikkuna.T.120-ohjelmat 

voivat myös tukea näppäimistön 

ja hiiren etäkäyttöä, 

jonka ansiosta kokouksen 

osanottajat voivat osoittaa toisilleen, 

mitä muutoksia he haluaisivat 

tehdä yhteisessä tiedonsiirtoikkunassatarkasteltaviin 

asiakirjoihin. 

ITUn panos Internet-puhelintalkoisiin 

on ollut määrittää, 

miten puhelinsovelluksen pitää 

toimia. IETF taas on keskittynyt 

Internetin yleisten multimediaominaisuuksienparantamiseen.TCP/IP-yhteyskäytäntö 

suunniteltiin aikoinaan luotettavaa 

tiedonsiirtoa varten. 

Sitä käyttämällä voi siis varmistua 

siitä, että paketti siirtyy Internetin 

välityksellä virheettömästi 

vastaanottajalleen. 

TCP/IP ei kuitenkaan takaa, 

että tiedot menisivät perille 

ajallaan. 

Multimediasovellukset ja 

etenkin puhelinohjelmat eivät 

taas yleensä ole niinkään tarkkoja 

tietojen virheettömyydestä 

kuin niiden ajoituksesta. Jos 

tiedonsiirtonopeutta ei pystytä 

ennustamaan, seurauksena on 

puhelinkeskustelujen pätkiminen. 

Internet-tiedonsiirrossa 

tällaista ennustettavuutta ei 

välttämättä ole, joten puhelinohjelmien 

nykyinen sukupolvi 

kärsii ajoittaisesta –joskus vakavastakin 

–äänen pätkimisestä. 

QOS-pyynnöt RSVP:llä 

Ensimmäinen IETF:n ehdottama 

vaihtoehto on RSVP-käytäntö 

(Resource Reservation 

Protocol eli resurssienvarauskäytäntö).Multimediasovellukset 

voivat RSVP:n välityk- 

sellä pyytää tiettyä QOS:ää 

(Quality of Service eli palvelutaso) 

verkon käytössä olevalla 

yhteyskäytännöllä (IP tai UDP) 

varmistaakseen nykimättömän 

videokuvan ja tasalaatuisen äänen 

välittymisen. RSVP toteuttaa 

palvelutason takaamalla vähintään 

jonkin tietyn siirtonopeuden 

kaikissa haluttua puhelinyhteyttä 

välittävissä tietokoneissa 

eli verkon solmuissa. 

Eräs RSVP:n mielenkiintoinen 

ominaisuus on se, että resurssien 

varauspyynnöt lähetetään 

vain vastaanottajilta lähettäjille 

eikä päinvastoin. Tämä 

muun muassa siksi, että 

vain vastaanottava järjestelmä 

voi tietää, millä nopeudella dataa 

on saatava, jotta äänen tai 

videokuvan dekoodaus onnistuisi 

luotettavasti. Toinen 

RSVP:n erityispiirre on se, että 

varaukset hyväksytään vain yhteen 

suuntaan. RVSP ei myöskään 

salli ääni- ja videodatan 

yhdistämistä varatulla kanavalla. 

Kun RSVP-sovellukset ovat 

lopettaneet tiedonsiirron, niiden 

pitäisi käyttää käytäntöön 

sisältyvää purkutoimintoa 

(tear-down). Se peruuttaa kaikki 

ohjelman tekemät resurssien 

varauspyynnöt ja vapauttaa Internetistä 

saatavissa olevan kaistanleveyden 

muiden sovellusten 

käyttöön. Jos RSVP-puhelinohjelma 

ei huolimattomuuttaan 

pura RSVP-varauksiaan, 

käytäntö kuitenkin havaitsee aikakatkaisun 

avulla tiedonsiirron 

loppuneen ja purkaa varaukset 

automaattisesti. 

Koska RSVP toteuttaa halutun 

palvelutason varaamalla 

verkon resursseja eli käytännössä 

kaistanleveyttä, huolimaton 

tai ilkivaltainen käyttäjä 

voi tukkia verkon aloittamalla 

useita QOS-istuntoja. Kun varaus 

on tehty, muut käyttäjät 

eivät voi hyödyntää varattua 

kaistanleveyttä, vaikkei sen varaaja 

edes vastaanottaisi mitään. 

RSVP:ssä ei valitettavasti 

ole mekanismia tällaisten ongelmien 

välttämiseksi, vaan 

valvontakäytäntöjen muotoilu 

on jätetty verkkojen pääkäyttäjien 

huoleksi. On selvää, että 

RSVP:n menestyminen edellyttää 

aggressiivisempaa ratkaisua. 

Synkronointia RTP:llä 

Vaikka RSVP pyrkii hallitse- 

maan palvelutason aiheuttamia 

ongelmia, siitä ei ole apua äänen 

ja kuvan synkronoinnissa, 

joka on Internet-multimedian 

perusongelma. TCP/IP:n kaltaiset 

luotettavat yhteyskäytännöt 

käyttävät useita kerroksia 

varmistaakseen virheettömän 

tiedonsiirron. Nämä kerrokset 

saattavat kuitenkin vakavasti 

haitata aikakriittisten äänen ja 

videokuvan häiriötöntä dekoodausta, 

joka edellyttää tasaista 

tiedonsiirtoa. IP-yhteyskäytäntöön 

ei myöskään sisälly mitään 

ajastusmäärityksiä, joten 

sillä siirrettävien tietojen synkronointi 

on erityisen haastavaa. 

Näiden ongelmien ratkaisemiseksi 

IETF on suunnitellut 

RTP-käytännön (Real-Time 

Transport Protocol eli reaaliaikainen 

siirtokäytäntö). 

RTP:tä ajetaan tyypillisesti 

epäluotettavan yhteyskäytännön, 

kuten UDP:n, päällä. Kuhunkin 

RTP-pakettiin on liitetty 

tarvittavat ajastustiedot ja 

järjestysnumero, joiden avulla 

vastaanottava ohjelma kykenee 

suhteellisen helposti yhdistämään 

äänidatan vastaavaan videodataan. 

Pakettien ajastustiedot 

mahdollistavat lisäksi äänen 

ja kuvan synkronoinnin, 

sillä niiden perusteella ohjelma 

tietää, mihin pakettiin siirtyä, 

jos videoruutuja joudutaan hitaan 

siirtonopeuden vuoksi 

ohittamaan. RTP:n voi myös 

yhdistää RSVP:hen, jolloin voidaan 

siirtää synkronoitua multimediaa 

halutulla palvelutasolla. 

Multimediasovellukset voivat 

tehostaa RTP:tä edelleen 

yhdistämällä sen IETF:n kehittämään 

RTCP-käytäntöön 

(Real-Time Transport Control 

Protocol eli reaaliaikainen tiedonsiirron 

ohjauskäytäntö). 

RTCP:n avulla sovellus kykenee 

mukautumaan verkon 

muuttuvaan kuormitukseen ilmoittamalla 

äkillisistä siirtonopeuden 

muutoksista yhteyden 

molemmille osapuolille. RTPyhteensopiva 

puhelin voi esimerkiksi 

monitoroida verkon 

käytettävissä olevaa kapasiteettia 

ja ottaa automaattisesti 

käyttöön heikkolaatuisemman 

äänikoodekin verkon ruuhkautuessa. 

LINDEN DECARMO

O I K O L U K U J A K I E L E N H U O L T O - O H J E L M A T 

Englanninkielisiä oikolukuohjelmia on 

ollut saatavilla jo pitkään, sen sijaan 

suomenkieliset ohjelmat ovat tulleet 

laajempaan käyttöön vasta parin viimeisen 

vuoden aikana. Oikolukuohjelmien tarve 

on ilmeinen, sillä kieltä hyvinkin osaava kirjoittaja 

voi tehdä kirjoitus- ja huolimattomuusvirheitä. 

Hyvällä oikolukuohjelmalla 

varustettu tietokone on pilkuntarkka oikolukija, 

jolta ei yksikään virhe livahda ohi silmien. 

Suomenkielen oikolukuohjelman tekeminen 

on huomattavasti vaikeampaa kuin 

esimerkiksi englanninkieltä korjaavan ohjelman. 

Syy tähän on kielten erilainen rakenne. 

Suomi on rakenteeltaan synteettinen 

kieli, jossa sanojen suhteet toisiinsa ilmaistaan 

sanan vartaloon liitettävillä päätteillä. 

Siinä, missä romaanisissa ja germaanisissa 

kielissä sanojen suhteita kuvataan prepositioilla, 

suomessa sanaa taivutetaan. Esimerkiksi 

substantiivit taipuvat luvun ja sijamuodon 

mukaan. Tämän lisäksi sanoihin 

voidaan lisätä irrallisia tehostepäätteitä 

(vaikkapa -kin). Tällainen taivuttaminen 

johtaa siihen, että yhdellä sanalla voi olla satoja 

sallittuja kirjoitusasuja. 

Kaikkia sallittuja sanoja on mahdotonta 

luetella yksitellen, koska luettelossa pitäisi 

olla miljoonia sanoja. Näin ollen suomenkielisen 

oikolukuohjelman täytyy ainakin 

jossakin määrin kyetä analysoimaan sanojen 

rakennetta. Tätä analyysiä voidaan tehdä 

monella eri tavalla, joten oikolukuohjelmien 

ominaisuuksissakin on eroja. 

Suomenkielen solmut 

Sen vuoksi, että suomi poikkeaa rakenteeltaan 

englannista, myös eri kielten kirjoittajien 

tyypillisesti tekemät virheet eroavat 

toisistaan. Suomalaiselle oikeinkirjoitus 

TEKSTI: KIRSI VOIPIO 

KUVA: TIMO SIMPANEN 

Painovirhepaholaisen 

painajaiset 

Taitavakin kirjoittaja tekee kirjoitusvirheitä. 

Näiden kiusallisten 

virheiden karsimiseen markkinoilla 

on oikolukuohjelmia. Uudet 

suomea taitavat oikolukuohjelmat 

ovat hyvinkin käyttökelpoisia 

työkaluja. 

tuottaa harvoin ongelmia, koska sanat pääsääntöisesti 

kirjoitetaan niin kuin ne lausutaan. 

Hankaluudet liittyvätkin niihin sanoihin, 

joissa kirjoitusasu poikkeaa ääntämyksestä. 

Esimerkkinä tästä ovat sanaparit viivoitin/viivotin, 

katsopa/katsoppa. Yhdyssanat 

ovat toinen suuri murheitten aiheuttaja. 

Täydellistä oikolukuohjelmaa ei ole, koska 

oikeinkirjoitussäännöt muuttuvat kaiken 

aikaa. Käytännössä tämä ei ole suuri ongelma, 

koska ohjelmia täytyy joka tapauksessa 

päivittää lähes vuosittain. Todennäköisesti 

ohjelmat oppivat uusimmat oikeinkirjoitussäännöt 

käyttäjiään nopeammin. 

Yhdessä tai erikseen 

Windowsiin on tällä hetkellä tarjolla kolme 

suurta tekstinkäsittelyohjelmaa; Microsoft 

Word, Corel WordPerfect ja Lotus Word 

Pro. Ohjelmien suomenkielisten versioitten 

mukana tulee kaikissa kolmessa jonkinlainen 

oikolukuohjelma. Näitten pakettiin 

kuuluvien oikolukuohjelmien lisäksi vertailimme 

kahta erikseen myytävää ohjelmaa: 

Kielikoneen WinVirkkua ja Lingsoftin Orthografixia. 

Testissä käytetyt tekstinkäsittelyohjelmat 

ovat uusimpia saatavilla olevia suomenkielisiä 

versioita. Valitettavasti sekä WordPerfectillä 

että Wordilla on käynnissä sukupolvenvaihdos, 

joten näistä ohjelmista pääsimme 

testaamaan suhteellisen vanhoja versioita. 

Oletettavasti myös oikolukuohjelmat 

muuttuvat uusien versioitten ilmestymisen 

myötä. 

Kaikissa oikolukuohjelmissa on varsinaisen 

oikoluvun lisäksi myös tavutus. Tämän 

lisäksi WinVirkku tarkastaa tekstin 

kieliopin ja luettavuuden. Erillisohjelmista 

Orthografix toimii ainoastaan Microsoft 

TIETOKONE 

HUHTIKUU 1997 73

Word 7.0:ssa. WinVirkku sen 

sijaan toimii kaikkien ohjelmien 

kanssa ja tukee myös ohjelmien 

vanhempia versioita. 

Tekstinkäsittelypakettien 

mukana tulevat oikolukuohjelmat 

eivät vaadi mitään erityistoimia 

asentamisessa. Myös 

erillisohjelmien asentaminen 

käy sujuvasti, mitään mainitsemisen 

arvoisia ongelmia ei vastaan 

tullut. Asennustavaltaan 

Orthografix ja WinVirkku 

poikkeavat siinä, että Orthografix 

korvaa Wordin alkuperäisen 

oikolukuohjelman, kun taas 

WinVirkku tulee rinnakkaiseksi 

vaihtoehdoksi. 

Erillisohjelmat yllättävät pienellä 

koollaan; romppukotelon 

sisällä onkin vain pari korppua. 

Vaikka tekstinkäsittelyohjelmat 

ovat hyvää vauhtia turpoamassa 

kohti gigatavun haamurajaa, oikolukuohjelmat 

vievät vain 

muutaman megatavun. Ohjelmien 

pieni koko tekee niitten 

asentamisen joutuisaksi, mutta 

valitettavasti niukka linja on havaittavissa 

myös ohjekirjoissa. 

Varsinaiset käyttöohjeet löytyvät 

ainoastaan sähköisessä 

muodossa. 

Oikein kirjoittavat 

ohjelmat 

Suurimmalle osalle käyttäjistä 

oikolukuohjelman tärkein tehtävä 

on oikeinkirjoituksen tarkistaminen. 

Yksikään ohjelma 

ei selviä tästä läheskään täydellisesti. 

Ongelmia aiheuttavat 

etenkin sanat, joihin kuuluu 

sääntöjen mukaan välimerkkejä 

(ulko-ovi, liu'utti). Näissä kompuroivat 

kaikki ohjelmat, 

Microsoft Wordin oikoluku pahimmin. 



Lotuksen Word Pro merkitsee epäilyttävät sanat selvästi, ehkä jopa 

liian selvästi. 

Ohjelmat löytävät pääsääntöisesti 

kaikki väärin kirjoitetut 

sanat, mutta ne nipottavat usein 

aivan virheettömistäkin ilmauksista. 

Tämä riippuu paljolti 

ohjelmien sanastojen laajuudesta 

ja siitä, kuinka hyvin 

ohjelmat tunnistavat erilaisia 

taivutusmuotoja. Word Pron ja 

Wordin sanastot näyttävät tässä 

suhteessa hyvin samanlaisilta ja 

ovat selvästi WordPerfectin sanastoa 

suppeampia. Erillisohjelmat 

ovat pakettiratkaisuja parempia 

sanastoiltaan; WinVirkku 

voittaa tältä osin Orthografixin 

niukasti. 

Jokaiselle ohjelmalle voi 

opettaa uusia sanoja. Kuitenkin 

vain WinVirkku oppii sanan 

kaikki taivutusmuodot kerrasta; 

muille uusi sana täytyy opettaa 

erikseen kaikissa vastaantulevissa 

taivutusmuodoissa. Täysin 

toimittajankestävä ei WinVirkkukaan 

ole, vaikka ohjelma tunnistaakin 

oikein syötetyn sanan 

erittäin hyvin kaikissa taivutusmuodoissa. 

Ohjelmat ehdottelevat tuntemattomien 

sanojen tilalle sanastosta 

löytyviä sanoja. Win- 

Virkku on ehdotuksissaan 

yleensä melko hillitty, kun taas 

WordPerfect edustaa toista ääripäätä. 

Uusien sanojen tilalle 

WP:llä on roppakaupalla mielikuvituksellisia 

vaihtoehtoja, eikä 

oikea sana ole useinkaan 

luettelon alkupäässä. Muut oikolukuohjelmat 

sijoittuvat ehdotusten 

lennokkuudessa ja 

määrässä jonnekin näitten ääripäitten 

välille. 

Ohjelmat osaavat oikolukea 

tekstiä joko koko ajan taustalla 

tai vain pyydettäessä. Jos ohjelmille 

antaa ohjeen oikolukea 

tekstiä sitä mukaa kuin sitä kirjoitetaan, 

ne merkitsevät tunnistamattomat 

sanat esimerkiksi 

alleviivaamalla. 

WinVirkku toimii hieman 

eri tavalla. Se kerää virheellisiksi 

epäilemänsä sanat ja rakenteet 

luetteloksi, jota voi selata 

erikseen. Tämä on järkevää, 

koska WinVirkku etsii myös 

kielioppivirheet, joita ei voi löytää 

kuin kokonaisista virkkeistä. 

Kielioppivirheet ovat myös niin 

monimutkaisia, ettei niitten selittäminen 

onnistu pelkällä alleviivauksella. 

Taustalla pyörivä oikoluku 

on periaatteessa hyvä ominaisuus, 

mutta sen käyttäminen 

näkyy nopeallakin koneella kirjoittamisen 

tahmeutena. Oikoluvun 

voi kaikissa ohjelmissa 

halutessaan poistaa taustalta ja 

ajaa vain tarvittaessa. 

Ta-vu-tus 

Kaikki oikolukuohjelmat osaavat 

myös tavuttaa suomenkielistä 

tekstiä. Huolimatta siitä, 

että suomen kielioppi on monimutkainen, 

tavutussäännöt 

ovat yksinkertaisia. Muutama 

perussääntö ja luettelo poikkeuksista 

antavat jo erittäin hyviä 

tuloksia. Siksi ei olekaan yllättävää, 

että kaikki oikolukuohjelmat 

suoriutuvat tavuttamisesta 

hyvin. 

Yleisesti ottaen ohjelmat eivät 

tavuta väärästä kohdasta, 

vaan pikemminkin jättävät tavuttamatta 

oikeasta kohdasta. 

Tämä onkin varminta, sillä suomessa 

on sanoja, joitten merkitys 

riippuu tavurajan paikasta. 

Esimerkiksi "kaivosaukko" voi 

merkitä kaivoksen suuta tai kaivossa 

asuvaa saukkoa. 

Kovin suuria eroja ohjelmien 

tavuttamiskyvyissä ei ole. Kaikilla 

saa työn tehtyä. Parasta jälkeä 

saa kuitenkin sillä, että pyytää 

ohjelmia hyväksyttämään 

käyttäjällä tavurajojen paikat. 

Erilaisia ikkunoita 

Tekstinkäsittelyohjelmien oikolukijoitten 

käyttöliittymät poikkeavat 

toisistaan joiltakin osin. 

Wordissa ja WordPerfectissä 

ruudulle tulee suurehko oikolukuikkuna, 

joka peittää osan 

tekstistä. Lotuksen Word Prossa 

ikkuna on kätevä palkki, joka 

tulee tekstialueen yläreunaan. 

WinVirkun ikkunan kokoa voi 

melko vapaasti säätää, mutta 

käytännössä ikkuna on pidettävä 

suhteellisen suurena, jotta 

kaikki vaihtoehdot olisivat helposti 

käytettävissä. Ikkunan 

suuri koko ei kuitenkaan haittaa, 

koska ohjelma näyttää korjattavat 

virkkeet omassa ikkunassaan, 

eikä muokattavaa tekstiä 

tarvitse katsella tekstinkäsittelyohjelman 

ikkunasta. 

Synonyymisanastot 

Wordissa, Word Prossa ja Orthografixissa 

on oikoluvun ja tavutuksen 

lisäksi myös synonyymisanakirja. 

Ominaisuus ei ole 

suomenkielessä läheskään niin 

tärkeä kuin englannissa, jossa 

pyritään tekemään tekstistä hienompaa 

käyttämällä vierasperäisiä 

sanoja. Synonyymisanaston 

käyttökelpoisuutta vähentää 

myös se, että suomessa toiston 

välttäminen harvoin onnistuu 

pelkästään yksittäistä sanaa 

vaihtamalla. Yleensä tällaisessa 

tapauksessa täytyy muuttaa koko 

lauserakenne, missä synonyymisanakirjasta 

ei välttämättä 

ole apua. 

Wordin ja Word Pron synonyymisanastot 

on ilmeisesti 

tehty lähinnä sitä varten, että 

niiden voidaan sanoa kuuluvan 

pakettiin. Ohjelmat on tehty 

suoraan englanninkielisistä, joten 

ne vaativat sanat aina perusmuodossa. 

Näin ollen yksinkertainen 

synonyymin kysyminen 

on hankalaa, koska sana pitää 

kirjoittaa erikseen perusmuodossa 

synonyymisanaston 

käyttämistä varten. Sanastoiltaan 

Wordin ja Word Pron synonyymisanakirjat 

vaikuttavat 

identtisiltä; ne antavat samat 

oudot vastineet tutuille sanoille. 

Orthografixin synonyymisanakirja 

on käytettävyydeltään 

jo aivan toista luokkaa. Se hyväksyy 

sanat kaikissa taivutus- 

WinVirkun monipuoliset 

ja kehittyneetominaisuudet 

näkyvät 

myös sanaston 

lisäys -ikkunassa.

muodoissa ja taivuttaa synonyymitkin 

valmiiksi. Käytännössä 

ohjelma tunnistaa eri taivutusmuodot 

erittäin hyvin. Sanan 

korvaaminen synonyymillaan 

onkin hyvin sujuvaa. Orthografix 

on ainoa testatuista 

ohjelmista, jota viitsii käytännössä 

käyttää synonyymisanakirjana. 

WinVirkussakin on synonyymisanasto, 

mutta ohjelma tarjoaa 

sanastoa käytettäväksi vasta 

havaittuaan tekstissä tarpeetonta 

toistoa. Yleensä tämä riittää, 

koska synonyymisanakirjan 

tärkein käyttötarkoitus on 

toiston välttäminen tekstissä. 

Myös WinVirkku taivuttaa ehdottamansa 

synonyymit valmiiksi 

oikeaan muotoon. 

Pilkunviilaamista 

Pelkkien kirjoitusvirheitten lisäksi 

kokenutkin kirjoittaja tekee 

kielioppi- ja välimerkkivirheitä. 

WinVirkku on ainoa ohjelma, 

joka osaa löytää ja korjata 

näitä virheitä. Ohjelman 

tuottanut Kielikone Oy on ollut 

jo pitkään mukana suomenkieleen 

liittyvien tietokoneohjelmien 

tekemisessä. Virkunkin 

juuret juontavat vuosikymmenen 

alkuun, joskin ohjelmaa on 

paranneltu moneen otteeseen. 

WinVirkun taustalla oleva 

vahva kokemus näkyy ohjelman 

toiminnassa. Oikoluku 

ymmärtää lauserakenteita hyvin, 

ja se osaa antaa käyttökelpoisia 

vinkkejä huonojen rakenteitten 

karsimiseksi. Ymmärrettävästi 

ohjelman ehdotukset 

ovat joskus suorastaan 

koomisia, mutta varsin usein 

ehdotuksista on hyötyä kokeneellekin 

kirjoittajalle. 

Koska välimerkkisäännöt 

ovat suomenkielessä hankalia, 


WordPerfectin oikoluku ehdottelee usein sangen kummallisia korjauksia 

aivan oikein kirjoitettuihin sanoihin. 

niissä riittää usein korjattavaa. 

Valitettavasti ohjelma on tässä 

suhteessa vielä kehitysasteella ja 

tekee paljon kummallisia virheitä. 

WinVirkku jäsentää esimerkiksi 

lainausmerkit väärin, 

eikä ymmärrä suoria lainauksia 

tai repliikkejä. Toinen vastaava 

ongelma liittyy siihen, että ohjelma 

ei jostain syystä osaa tunnistaa 

kappaleen vaihtumista 

otsikon jälkeen. Otsikko tulee 

liitetyksi seuraavan kappaleen 

alkuun, jolloin väliotsikkojen 

perässä tulevista virkkeistä annetaan 

lähes poikkeuksetta jokin 

virheilmoitus. 

Eräs ohjelman kiusallisimmista 

virheistä on sen taipumus 

ehdottaa pilkkuvirheitä virheettömiin 

lauseisiin. Ohjelma ei 

esimerkiksi tunnista rinnasteisissa 

päälauseissa olevia yhteisiä 

lauseenjäseniä. Tämän vuoksi 

ohjelma ehdottaa seuraavaan 

virkkeeseen ja-sanan eteen pilkkua: 

"Hitaasti hän pudisti päätään 

ja käänsi katseensa ulos." 

Kiusalliseksi tämän virheen tekee 

se, että pilkkusäännöistä 

epävarma kirjoittaja todennäköisesti 

korjaa virkkeen ehdotuksen 

mukaiseksi. 

Tällaisten onnahtelujen 

vuoksi WinVirkku sopii parhaiten 

käyttäjälle, joka itse hallitsee 

kielioppisäännöt hyvin. Jo ohjelman 

vihjeissään käyttämä 

kieli vaatii kieliopin termistön 

tuntemista. Satunnaiselle kirjoittajalle 

saattaa jäädä hieman 

epäselväksi ohje, joka alkaa: 

"Toisen infinitiivin instruktiivilla 

ilmaistaan tapaa, jolla tekeminen 

tapahtuu..." Sama vaiva 

esiintyy ohjelman ohjetiedostoissa. 

WinVirkulle toivoisi perusteellista 

ja hyvin kirjoitettua 

ohjekirjaa, jossa käytäisiin läpi 

myös kieliopin perusasiat. 

Hieman epävarman toiminnan 

lisäksi WinVirkun käyttöä 

haittaa sen hitaus. Ohjelma lukee 

lehtitekstiä huomattavasti 

ihmistä hitaammin. Pidemmät 

tekstit onkin syytä jättää koneen 

pureskeltavaksi kahvitunnin 

ajaksi. Virheitä tosin pystyy 

korjaamaan välittömästi niitten 

löydyttyä, mutta siitä huolimatta 

ohjelma tuntuu hitaalta. 

Kieliopin tarkastamisen ja 

oikolukemisen lisäksi WinVirkku 

osaa arvioida tekstin luettavuutta. 

Luettavuuden mittana 

käytetään muun muassa sanojen 

pituutta ja lukumäärää virkkeessä. 

Nopeiden kokeilujen 

perusteella ohjelma arvioi tekstejä 

varsin osuvasti. Toiminnosta 

voi olla paljonkin hyötyä 

sotkuisiin lauserakenteisiin sortuville. 

Sekalainen 

seurakunta 

Kaikki testatut oikolukuohjelmat 

toimivat vähintään tyydyttävästi. 

Ne löytävät yksinkertaiset 

kirjoitusvirheet vaikeuksitta, 

ja tavutuskin sujuu hyvin. Tekstinkäsittelyohjelmien 

omat oikolukujärjestelmät 

ovat parhaimmillaan 

kirjoittamisen aikaisten 

lyöntivirheitten löytämisessä. 

Viimeistelyvaiheessa 

niistä ei kuitenkaan ole vastaavaa 

hyötyä kuin erillisenä myytävistä 

ohjelmista. 

Ominaisuuksiltaan Kielikoneen 

WinVirkku on selvästi 

monipuolisin. Kokeneelle kirjoittajalle 

siitä on paljon iloa, 

mutta kielioppiin vähemmän 

vihkiytynyt käyttäjä joutuu välillä 

harhaanjohdetuksi. Win- 

Virkku on vielä selvästi keskentekoinen. 

Sen käyttöliittymässä 

on selviä ohjelmointivirheitä, ja 

sekoilut esimerkiksi lainausmerkkien 

kanssa aiheuttavat 

melkoisesti harmia. 

Tuotteena hienostunein on 

Lingsoftin Orthografix. Se integroituu 

Wordiin täydellisesti, 

ja jopa sen poistaminen onnistuu 

helposti. Vaikka Wordin 

mukana tuleekin aivan kelvollinen 

oikolukuohjelma, saattaa 

Orthografixin hankkiminen 

kannattaa. Ohjelmassa on erinomainen 

synonyymisanakirja, 

ja sen oikolukuominaisuudet 

ovat paremmat kuin Wordin alkuperäisessä 

oikolukijassa. 

Orthografixista saisi vieläkin 

käyttökelpoisemman, jos sille 

voisi opettaa sanoja sanaluokan 

perusteella samaan tapaan kuin 

Virkulle. Ohjelman käyttöä ra- 

joittaa valitettavasti se, ettei sitä 

saa muuhun tekstinkäsittelyohjelmaan 

kuin Wordiin. 

WinVirkku antaa esimakua 

siitä, mitä kaikkea oikolukuohjelma 

voi tehdä. Orthografix 

puolestaan näyttää, kuinka vaivaton 

tällainen ohjelma voi parhaimmillaan 

olla. Toivottavasti 

saamme pian uuden sukupolven 

oikolukuohjelmia, joissa 

parhaat puolet yhdistyvät. 

Testatut ohjelmat 

■ Corel WordPerfect 

Suite 6.1 

Hinta: 1 790 markkaa (päivityshinta 

790 markkaa) 

Valmistaja: Corel, 

http://www.corel.com 

Maahantuojat: Computer 2000 Oy, 

puh. (09) 887 331, faksi (09) 8873 

3343, Scribona Suomi Oy, puh. (09) 52 

721, faksi (09) 527 2583, TT-Microtrading 

Oy, puh. (09) 502 741, faksi (09) 

502 7499, http://www.ttm.fi 

Lyhyesti: Suomenkielisen ohjelman 

mukana tulevassa työkalussa on hyvä 

oikoluku ja tavutus. Pakettiin ei kuulu 

synonyymisanastoa. 

■ Lotus Word Pro 96 

Hinta: 790 markkaa 

Valmistaja: Lotus, 

http://www.lotus.com 

Maahantuoja: Lotus Development 

Finland Oy, puh. (09) 477 4780, faksi 

(09) 459 3033 

Lyhyesti: Tekstinkäsittelyohjelmaan 

kuuluu käyttökelpoinen oikolukuohjelma, 

jossa on lisäksi tavutus ja epäkäytännöllinen 

synonyymisanasto. 

■ Microsoft Word for 

Windows 95 

Hinta: 2 990 markkaa (päivityshinta 1 

050 markkaa) 

Valmistaja: Microsoft, 

http://www.microsoft.com 

Maahantuoja: Microsoft Finland Oy, 

puh (09) 525 501, faksi 878 8778, 

http://www.microsoft.fi 

Lyhyesti: Wordin sisäänrakennetussa 

perustyökalussa on toimiva oikoluku ja 

tavutus, mutta epäkäytännöllinen synonyymisanasto. 

■ Orthografix 1.01 

Hinta: 610 markkaa, useamman käyttäjän 

lisenssit 100--490 markkaa 

Valmistaja: Lingsoft Oy, puh. (09) 499 

556, faksi (09) 440 602, 

http://www.lingsoft.fi 

Lyhyesti: Erillisohjelma, jossa on erinomainen 

oikolukutyökalu, tavutus ja 

käyttökelpoinen synonyymisanasto. 

Toimii vain MS Wordin kanssa. 

■ WinVirkku 1.0 

Hinta: 1 650 mk, useamman käyttäjän 

lisenssit 5 450--33 000 markkaa 

Valmistaja: Kielikone Oy, puh. (09) 

682 0211, faksi 682 0167, 

http://www.kielikone.fi 

Lyhyesti: Uuden sukupolven lupaus, 

jossa on huomattavasti enemmän ominaisuuksia 

kuin kilpailijoilla. Ohjelmassa 

on vielä hiomista, ja se on selvästi 

muita hitaampi. 

TIETOKONE 

HUHTIKUU 1997 75

Pikakokeet 

-käskyillä terästetyt 

MMX Pentiumit alkavat 

yleistyä nopeasti myös kannettavissa 

mikroissa. Digitalin HiNote on 

varsin edustava esimerkki uudesta 

teholuokasta. 

Digital HiNoten näppäimistö 

on paljon kirjoittavalle pienoinen 

pettymys. Näppäimet on sijoitettu 

hieman liian lähellä toisiaan eikä 

näppäinhattuja ole juuri muotoiltu. 

Näppäimistöä vaivaa myös 

lievä tunnottomuus. 

Kuvalaadussa ei ole moitteen sijaa. 

12,1-tuumaista TFT-aktiivimatriisinäyttöä 

on miellyttävä 

katsella. Säätövaraa kuvan kirkkaudelle 

ja kontrastille on melko 

niukasti 

Grafiikasta vastaa 128-bittinen 

NeoMagicin grafiikkapiiri. Omaa 

näyttöä käytettäessä suurin tarkkuus 

on 800 x 600 pistettä 16-bittisillä 

väreillä (65 536 väriä). Ulkoisella 

näytöllä voi käyttää myös 

1024 x 256 -tilaa, jolloin värejä on 

käytössä 256. Ulkoista ja sisäistä 

näyttöä voi käyttää myös samanaikaisesti. 

Ääntä HiNotessa tuottaa 16bittinen 

Sound Blaster Pro -yhteensopiva 

piiri. PC:n äänikorteissa 

jo vakioksi muodostunutta 

wavetable-synteesiä ei ole hyödynnetty 

HiNotessa. Laitteen stereokaiuttimet 

on sijoitettu viisaasti, 

sillä ne eivät peity laitetta 

käytettäessä. 

Osoitinlaitteena on kannettavissa 

yleistynyt ohjainlevy. Hiiren 

painikkeiden virkaa hoitavat näppäimet 

on sijoitettu molemmin 

puolin ohjainlevyä. Hiiren oikeata 

painiketta vastaava näppäin on 

kooltaan turhan pieni. 

LAITTEET 

Digital HiNote VP575, 

MMX-tekniikkaa 

kannettavassa . . . . . . . . . .77 

Microtek Phantom 4800, 

skannausta halvalla . . . . .78 

Wizard Radio, 

radio helposti mikroon . . .79 

SoundBlaster AWE 64, 

äänikorttien 

uusi luokka . . . . . . . . . . . .82 

Mainio matka-MMX 

DIGITAL HINOTE VP575 

HiNote VP575:n suorittimena 

on 166 megahertsin Pentium 

MMX. Keskusmuistia on vakiona 

tavanomaiset 16 megatavua, jonka 

voi laajentaa 80 megatavuun. 

Kiintolevy on kooltaan 2,1 gigatavua. 

Käyttöjärjestelmäksi voi valita 

joko Windows 95:n tai Windows 

NT 4.0:n. Käytännössä 16 

megatavun vakiomuisti on Windows 

NT 4.0:aa ajatellen liian pieni, 

joten lisämuistin osto on äkkiä 

edessä. 

Laitteen liitännät edustavat 

muista kannettavista tuttua linjaa. 

HiNoteen on saatavissa myös telakointiasema, 

jossa on Ethernetliitäntä, 

joten yhteys vaikkapa yrityksen 

sisäiseen verkkoon onnistuu 

helposti. IrDA-infrapunaväylä 

toimii neljän megabitin sekuntinopeudella. 

CD- ja levykeasema 

samoissa kuorissa 

Yleensä kannettavaan mikroon 

on voinut sisäisesti kiinnittää joko 

CD- tai levykeaseman, mutta ei 

molempia samanaikaisesti. Asemien 

samanaikainen käyttö on 

yleensä vaatinut jomman kumman 

aseman liittämistä ulkoisena 

lisälaitteena kiinni mikroon. 

HiNote VP 575:n uuden väyläratkaisun 

myötä CD- ja levykeasema 

on saatu sisäisiksi samanaikaisesti. 

HiNoten lisälaiteväylään 

kytkettävässä yksikössä on 12-nopeuksinen 

CD-asema ja levykeasema 

samassa irrotettavassa kotelossa. 

Vaikka molemmat laitteet 

onkin kytketty samaan väylään, ei 

käytettävyys ole kärsinyt lainkaan. 

MMX-suorittimen antama tehonlisäys 

myös vanhoihin ohjel- 

Olympus P-150E, 

valokuvien tulostukseen . .83 

Motorola Cellect 2, 

GSM-datakortti . . . . . . . . .83 

Epson Stylus Color 800, 

väritulostukseen . . . . . . . .86 

OHJELMAT 

F-Secure Desktop 1.0, 

tiedostojen salaukseen . . .79 

Visio Professional 4.5, 

kaavioiden piirtämiseen . .80 

miin 

kävi testeistä 

selvästi ilmi. HiNotella 

mitattujen testitulosten 

keskiarvo oli selvästi parempi 

kuin Tietokoneen viime vuoden 

marraskuun numeron 166-megahertsisten 

pöytäkoneiden vastaava 

arvo. MMX-käskyjä hyödyntävillä 

ohjelmilla ero olisi ollut vieläkin 

suurempi. Ero muihin, tavallisella 

Pentiumilla varustettuihin huippukannettaviin 

oli niin ikään selkeä. 

Mittaamamme kahden tunnin 

ja kahdeksan minuutin kesto laitteen 

käyttämälle litium-ioniakulle 

edustaa hyvää keskitasoa. Normaalikäyttö 

tosin poikkeaa testiolosuhteista, 

joten akkutestin tu- 

P166/16 

Microtech 

P120/16 Fujitsu 

Lifebook 520D 

P166MMX/16 

Digital HiNote 

VP575 

Imagination Engineer 

kaksiulotteista 

CAD-suunnittelua . . . . . . .80 

SPSS 7.5, Systat 7.0 ja 

SPSS Diamond, 

tilastolaskentaan . . . . . . . .81 

Pagemaker 6.5, 

veteraanin uudet vaatteet 84 

Micrografx Small Business 

Graphics and Print Studio, 

pikkunäppärää grafiikkaa 85 

Sovellustesti 

losta voi pitää lähinnä suuntaa 

antavana. 

TUOMAS KARHU 

■ Digital HiNote VP 575 


Valmistaja: Digital Equipment Corporation, 

http://www.digital.com 

Maahantuoja: Digital Equipment Corporation 

Oy, puh. (09) 43 441, faksi (09) 

434 4033, http://www.digital.fi. 

Lyhyesti: Ominaisuuksiltaan tasapainoinen 

ja tehokas MMX-kannettava, jonka 

ainoa haittapuoli on hieman tunnoton 

näppäimistö. 

kertaa Pentium 100 MHz 

TIETOKONE 

1,09 

1,35 

1,43 

HUHTIKUU 1997 77

Pikakokeet [laitteet] 


MICROTEK PHANTOM 4800 

äriskannerien hinnat painuvat 

Ventistä alemmas. Helmikuisessa 

skannerivertailussa valikoima 

alkoi 1 890 markasta, nyt 

Microtek tekee uuden pohjanoteerauksen, 

sillä Phantom 

4800 -väriskannerin hinta on 200 

markkaa halvempi. 

Mielenkiintoiseksi hinnan tekee 

se, että Phantom 4800 on tekniikaltaan 

täysin sama laite kuin 

vertailussa mukana ollut Microtek 

ScanMaker E3. Molemmat 

skannerit perustuvat samaan koneistoon, 

ainoastaan kotelo on 

erilainen. Hintaeroa ScanMakeriin 

tulee maahantuojasta riippuen 

600-900 markkaa. 

Phantom 4800:n tarkkuus on 

siis 300 x 600 pistettä ja se lukee 

kutakin osaväriä kahdeksan bitin 

tarkkuudella eli periaatteessa 

erottaa 16,7 miljoonaa väriä. Halvimpien 

skannerien CCD-kenno 

ei kuitenkaan ole riittävän herkkä 

erottamaan aivan pienimpiä sävyeroja, 

ja Microtekilläkin kuvan 

tummimmat osat tahtovat mennä 

mustaksi. Phantom on kuitenkin 

sävyjen erottelun kyvyssä halpojen 

väriskannerien parhaimmistoa. 

Phantom 4800 ja ScanMaker 

E3:n hintaero näkyy varusohjelmissa. 

Kalliimman ScanMakerin 

mukana tulee rajoitettu versio kuvankäsittelyohjelmaPhotoshopista 

ja tekstinlukuohjelma OmniPagesta. 

Phantom 4800 ostajan on 

tyytyminen huomattavasti vaatimattomampiin 

kylkiäisiin. 

Image-In on alkeellinen kuvankäsittelyohjelma, 

jolla voi tehdä 

pieniä korjailuja skannattuun kuvaan, 

mutta Photoshopiin sitä on 

turha verrata. ReadIris OCR on 

sinänsä ihan kelvollinen tekstintunnistusohjelma, 

joka ymmärtää 

jopa suomenkielistä tekstiä. Maahantuoja 

tarjoaa mahdollisuutta 

päivittää ohjelman OmniPagen 

Pro -versioon, mutta päivityksen 

hinta on jopa skannerin omaa 

hintaa korkeampi. Hinnasta on 

Phantom 

4800 on sävyjenerottelun 

kyvyssä 

halpojen väriskannereidenparhaimmistoa. 

Halvalla hyvää jälkeä 

tingitty myös jättämällä painettu 

käsikirja pois pakkauksesta. 

Phantom 4800 mukana tuleva 

skannausohjelma on sen sijaan 

täysin sama Microtekin ScanWizard 

kuin kalliimmissakin malleissa. 

ScanWizard on monipuolinen 

skannausohjelma, jossa on 

kaikki hyvältä skannausohjelmalta 

vaadittavat toiminnot. Esikatselukuva 

on riittävän suurikokoinen 

ja skannausohjelmalla tehdyt 

väri- ja sävykorjaukset näkyvät 

esikatselukuvassa. Välineet kuvan 

korjaukseen ovat monipuoliset ja 

ammattitasoa. Skannusohjelma 

on TWAIN-ajuri, joten kuvia voi 

lukea suoraan kaikkiin kuvankäsittely- 

ja tekstintunnistusohjelmiin 

sekä eräisiin piirto- ja taittoohjelmiinkin. 

Phantom 4800 ja ScanWizard 

on varmatoiminen ja nopea yhdistelmä. 

Se ei aivan yllä nopeimpien 

tasoskannerien joukkoon, 

mutta pärjää tasaisen varmasti 

isojenkin kuvien kanssa. ScanMaker 

E3:n tapaan Phantomin kuvat 

on voimakkaan värisiä. Sävyalue 

on hyvin hallinnassa ja kuvien 

tummistakin osista erottuu sävyjä 

ilman vahvaa keskisävyjen korjaustakin. 

Koska sävyaluetta ei 

tarvitse paljoa korjata, kuvan väritkin 

on helpommin hallittavissa. 

Hintaansa nähden Phantom 

4800 on omaa luokkaansa. Hintaero 

ScanMaker E3:een on kuitenkin 

pieni ja selittyy mukana tulevilla 

ohjelmilla. 

JUHA KANKAANPÄÄ 

■ Microtek Phantom 

4800 

Valmistaja: Microtek Inc., 

http://www.mteklab.com 

Maahantuoja: PC-Solutions Oy, puh. 

(09) 452 1639, faksi 452 2166 

Hinta: 1 690 mk, Pericad Oy, puh. (09) 

452 3577, faksi (09) 425 475 

Lyhyesti: Halvimman hintaluokan väriskanneri, 

jonka tekniikka ja skannausohjelma 

ovat samoja kuin kalliimmassa 

ScanMaker E3:ssa. Mukana tulevat vaatimattomammat 

kuvankäsittely- ja tekstintunnistusohjelmat 

selittävät hintaeron.

Pikakokeet [ohjelmat] 

Tiedostot salaisiksi 

F-SECURE DESKTOP 1.0 

ataFellows, joka tunnetaan 

Dparhaiten F-PROT-virustentorjuntaohjelmastaan, 

on pitkään 

toiminut myös tietoturva-alalla. 

Nyt markkinoille on tullut kokonainen 

tietoturvaa lisäävien ohjelmien 

perhe, joka on kerännyt palkintoja 

niin Suomessa kuin ulkomaillakin. 

Tietoturva onkin otollinen aihe 

kansainvälistä vientiä ajatellen, 

sillä markkinoita muuten hallitsevat 

amerikkalaiset kärsivät oman 

maansa vientirajoituksista. Tehokkaita 

salausohjelmia ei saa viedä 

maasta ulos, jotteivät ne joutuisi 

maan vihollisten käsiin. 

DataFellowsin F-Secure-tuoteperheeseen 

kuuluu useita ohjelmia, 

joista tavallista mikronkäyttäjää 

kiinnostaa eniten Desktopversio. 

Sillä salataan mikrossa olevat 

tiedostot niin, ettei kukaan ulkopuolinen 

pysty avaamaan niitä 

ilman salasanaa. Tietosuoja on 

konkreettinen ongelma varsinkin 

alati lisääntyvän matkamikrojen 

käytön vuoksi. Pienet koneet on 

helppo varastaa, jolloin yrityksen 

luottamukselliset tiedostot saattavat 

joutua kilpailijan käsiin. 

F-Secure Desktopin toimintaperiaate 

on selkeä ja yksinkertainen. 

Kilpailijoistaan poiketen se ei 

yritäkään luoda virtuaalista, salattua 

levyä tai suorittaa salausta 

lennossa käytön aikana. Ohjel- 

malle annetaan lista tiedostoista, 

joiden halutaan pysyvän salattuna. 

Aina kun Windows käynnistyy, 

merkityt tiedostot puretaan ja aina 

kun Windows suljetaan, tiedostot 

muunnetaan takaisin salattuun 

muotoon. Salaus tai sen 

purku voidaan käynnistää myös 

tiedostokohtaisesti. Windows 95 - 

versiossa tiedoston paikallisvalikkoon 

ilmestyy tätä varten uusia 

komentoja. 

F-Secure Desktop käyttää niin 

sanottua Pallokala-algoritmia 

(Blowfish), joka on varsin tuore ja 

poikkeaa esimerkiksi PGP-ohjelman 

käyttämistä algoritmeista. 

Blowfishin hyvä puoli on kuitenkin 

sen ilmaisuus. Avaimen pituus 

on 256 bittiä, mikä riittää 

erittäin luotettavaan salaukseen - 

edellyttäen, ettei kukaan jatkossakaan 

löydä algoritmista heikkoa 

kohtaa, jolla murtamista voisi nopeuttaa. 

Blowfish-algoritmin toinen hyvä 

puoli on sen nopeus: vanhassa 

486-testikoneessa ohjelma salasi 

tiedostoja noin 12 megatavun minuuttivauhdilla, 

mikä on ainakin 

matkakoneessa täysin riittävä. 

Tiedostojen salauksen yhteydessä 

ohjelma poistaa alkuperäiset 

tiedostot ja kirjoittaa niiden päälle 

nollaa, jottei alkuperäisiä tiedostoja 

pysty palauttamaan. Pääl- 

Eetteristä työpöydälle 

WIZARD RADIO 

adion kuuntelu tietokoneen 

Ravulla onnistuu nykyään jopa 

Internetin kautta, mikä kiinteällä 

yhteydellä ei tule edes kalliiksi. Kätevämpää 

radion kuuntelu on kuitenkin 

Wizard Radion avulla. 

Hieman savukerasiaa pienempi 

Wizard Radio liitetään tietokoneen 

sarjaporttiin. Antennia ja äänen 

ulostuloa varten on kaksi pistoketta. 

Mitään säätimiä laitteessa 

ei ole, sillä asetusten muuttaminen 

hoidetaan ohjelmallisesti. 

Radion ulostulo kytketään mikron 

äänikorttiin, mutta kaiuttimet 

voi liittää myös suoraan radioon, 

kunhan ne ovat aktiivikaiuttimet, 

sillä laite ei sisällä vahvistinta. 

Mukana toimitetaan kaapeli 

vain äänikorttia varten, joten ulkoisille 

kaiuttimille on johto han- 

kittava erikseen. Laitteen ulostulo 

on stereofoninen. 

Wizard Radion yksi huono 

puoli on, ettei se toimi Windows 

NT -käyttöjärjestelmässä lainkaan. 

Maahantuojan mukaan ohjelmasta 

on valmisteilla versio, joka 

toimii myös NT:n kanssa. 

Radion käyttöliittymä on hyvin 

toteutettu. Viritystaajuuden 

osoittava näyttö on isokokoinen 

ja selkeä, minkä lisäksi aseman voi 

virittää itse tai käyttää laitteen 

omaa automaattista viritintä. Viritin 

ei ole aivan yhtä nopea kuin 

perinteisissä radiovastaanottimissa 

eikä ohjelma osaa automaattisesti 

tallentaa viritettyjä radioasemia 

muistiin. 

Eniten kuunnellut asemat voi 

tallentaa pikapainikkeisiin, joiden 

F-Secure Desktop lisää Windows 95:n valikkoihin salauskomennon, 

josta salaus tai sen purku voidaan käynnistää tiedostokohtaisesti. 

Muutoin salaus tapahtuu aina, kun Windowsin käyttö lopetetaan. 

lekirjoitustapa on varmuuden 

vuoksi säädettävissä tavalliseksi 

tai erittäin turvalliseksi. Suurempi 

riski on siinä, että jos kone varastetaan 

sen ollessa käynnissä tai jos 

Windows kaatuu ja kone jää jumiin, 

tiedostot jäävät levylle suojaamattomassa 

muodossa. 

Ainoa varsinainen kauneusvirhe 

havaittiin ohjelman asennusohjelmassa. 

Salasanan pitää olla 

vähintään kuuden merkin mittainen, 

mutta rajoitus selviää vasta 

ohjetiedostoa lukemalla. Liian lyhyestä 

salasanasta ei myöskään 

tule varoitusta; asennusohjelma 

vain ei suostu jatkamaan ennen 

kuin sanaa on pidennetty. 

Tästä huolimatta F-Secure 

kautta eri asemien välillä voi liikkua 

sujuvasti. Painikkeet voi nimetä 

radioaseman mukaan. Painikkeita 

on varattu vain kymmenen 

aseman taajuustietoja varten, 

joten muiden kanavien taajuudet 

pitää aina erikseen hakea. 

Ohjelman tarjoaman ajastintoiminnon 

avulla voi radio-ohjelmia 

nauhoittaa kiintolevylle myöhempää 

kuuntelua varten. Nauhoituksen 

laadun voi valita itse, joten 

esimerkiksi pelkkiä puheohjelmia 

tallennettaessa kannattaa käyttää 

alinta näytteenottotaajuutta. Ohjelma 

osaa myös laskea, kuinka 

pitkään valitulla laadulla on mahdollista 

nauhoittaa. 

Radion mukana toimitettava 

niin sanottu lapamatoantenni riittää 

mainiosti useimmille. Valtakunnalliset 

radiokanavat kuuluvat 

moitteettomasti, mutta paikallisradioiden 

kuuluvuudessa voi heikossa 

kentässä esiintyä häiriöitä. 

Wizard Radio on oiva lisälaite 

paljon mikroa käyttävälle, jonka 

hyödyllisyys tulee ilmi erityisesti 

matkakäytössä. Kannettavaan 

Desktop toimii näppärästi ja on 

varsinkin kotikäyttäjälle edullinen: 

tekijän WWW-palvelimelta 

löytyy yksityiskäyttäjälle ilmainen 

Personal-versio, eikä yrityslisenssikään 

ole kallis. 

PETTERI JÄRVINEN 

■ F-Secure Desktop 1.0 

Valmistaja: DataFellows, puh. (09) 478 

444, faksi (09) 4784 4599, 

http://www.datafellows.com 

Hinta: 600 markkaa, (Personal-versio ilmainen) 

Lyhyesti: Sekä Windows 3.x:ssä että 

Windows 95:ssä toimiva salausohjelma, 

joka salaa tärkeät tiedostot Windowsin 

sulkemisen yhteydessä ja avaa ne Windowsin 

käynnistyessä. Ei toimi Windows 

NT:ssä. 

Wizard Radio saa käyttövirran 

sarjaportista, joten erillistä virtalähdettä 

ei tarvita. 

mikroon liitettynä on päivän uutistarjonta 

saatavilla ilman kalliita 

GSM-datayhteyksiä. 

TUOMAS KARHU 

■ Wizard Radio 

Hinta: 290 mk 

Valmistaja: GemTek Technology Co. 

Maahantuoja: TietoTasku Oy, puh. (09) 

490 383, faksi (90) 490 983, 

http://www.tietotasku.fi 

Lyhyesti: Pienikokoinen radiovastaanotin. 

Monipuolinen ja selkeä käyttöliittymä. 

Ohjelman toimimattomuus NT:ssä 

laskee muuten hyvän tuotteen käyttöarvoa. 

TIETOKONE 

HUHTIKUU 1997 79


Kaavioiden ystäville 

VISIO PROFESSIONAL 4.5 

Kaavakuvat rakennetaan vetämällä hiirellä vasemman reunan paletista 

kaavion osia kuva-alueelle. 

iirtämisohjelmien mark- 

Pkinajohtajat ovat selvästi 

suuntautuneet palvelemaan kuvitustaiteilijoiden 

tarpeita. Esimerkiksi 

CorelDraw on hyvin yleinen 

ohjelma toimistotietokoneissa, 

joissa sen monipuoliset piirtämisominaisuudet 

menevät kuitenkin 

suurelta osin hukkaan. 

Kun toimistossa piirretään, niin 

piirroksen aiheena on usein jonkin 

asian rakenne. Organisaatiokaavio 

kuvaa organisaation ja kytkentäkaavio 

sähkölaitteen rakennetta. 

Piirroksilla voidaan havain- 

Intergraph on julkistanut CADsuunnitteluohjelman 

nimeltään 

Imagination Engineer, joka on 

suunnattu useille eri aloille. Asennuksen 

yhteydessä kysytään ohjelman 

käyttötarkoitusta, jonka mukaan 

määrätään käytettävän lomakkeen 

muoto ja mitta-asteikko. 

Suunnittelijan tarpeet on otettu 

Imagination Engineerissä huomioon 

hyvin. Kaksiulotteisten mallien 

piirto tapahtuu normaalisti 

hiirellä osoittamalla haluttua kuvioita, 

minkä jälkeen alkio piirretään 

haluttuun paikkaan. Toiminta 

on tuttua erityisesti kuvituksiin 

käytettävistä piirto-ohjelmista. 

Teknistä piirtämistä varten on 

alkioiden mittojen oltava tarkasti 

selvillä, jolloin mitat voidaan antaa 

myös tarkkoina lukuarvoina. 

Imagination Engineerissä ei kuitenkaan 

ole käytössä varsinaista 

koordinaatistoa, mikä hankaloittaa 

työn tiettyjä vaiheita. 

Microsoftin määrittelemät standardit 

on otettu huolella huomioon 

ohjelmassa, mikä onkin suo- 


nollistaa myös esimerkiksi toimiston 

PC-verkon rakennetta tai 

vaikkapa tilausten käsittelyn etenemistä 

työvaiheesta toiseen. 

Visio on erikoisohjelma tällaisten 

rakenteita kuvaavien kaavioiden 

tekoon. Visiossa on paljon 

ominaisuuksia, jotka säästävät 

työtä nimenomaan tällaisissa piirtämistehtävissä. 

Apulevy oli välttämätön varuste 

kaavioiden tekijöille silloin, kun 

asioita vielä suunniteltiin kynällä 

ja paperilla. Nämä olivat yksinkertaisesti 

levyjä, joissa oli käytet- 

Helppo perus-CAD 

IMAGINATION ENGINEER 

tavaa, sillä yhtenäistämällä käyttöliittymiä 

vähenee ohjelman opetteluun 

kuluva aika. 

Suunnittelutyötä helpottamaan 

on käytössä joukko työkaluja. 

SmartSketch-opaste kertoo käyttäjälle 

piirrettävän alkion suhteen 

muihin. Näin voidaan vaikkapa 

liittää viiva toisen kappaleen keskelle 

vaivattomasti. Ohjelman 

näyttämä suhdesymboli kertoo, 

ollaanko keskellä vai kenties viivan 

päässä. Aina suhteiden helposta 

valinnasta ei ole hyötyä ja 

tarvittaessa saadaan vain halutut 

suhteet näkymään. 

Vaikka tarpeelliset piirtotyökalut 

ohjelmasta löytyvätkin hyvin, 

on siinä silti puutteita. Koneenpiirtäjälle 

on vapaan piirron työkalu 

melko tarpeeton. Harvemmin 

suunnittelija voi kappaleeseensa 

piirtää mitään vapaita 

muotoja. 

Imagination Engineerissä on 

otettu huomioon, että CAD-ohjelmat 

(Computer Aided Design) 

ovat olleet markkinoilla jo hyvän 

aikaa. Uuden ohjelma markkinoille 

tulo olemassa olevien seu- 

tyjen piirrosalkioiden muotoisia 

reikiä. Kun esimerkiksi sähkömiehen 

kynä seurasi sähkövastusta 

esittävän reiän reunoja, paperille 

piirtyi vastuksen symboli. 

Visio Professionalin mukana 

tulee kymmenittäin valmiita apulevyjä 

erilaisten kaavioiden tekemiseen. 

Yksistään tietokoneohjelmien 

tekijöille on tarjolla valmiit 

kirjastot noin neljänkymmenen 

eri suunnittelumenetelmän symboleille. 

Kaavioiden tekijä poimii hiirellä 

symboleja paletista ja sijoittaa 

ne paikoilleen piirrokseen. Tämän 

jälkeen hän piirtää symbolien 

väliset kytkennät. 

Näin pitkälle pääsee monilla 

yleiskäyttöisillä piirtämisohjelmilla 

suhteellisen helposti. Visio alkaa 

päästä todella oikeuksiinsa 

vasta sitten, kun eteen tulee tarve 

muuttaa kaavioita. Jos esimerkiksi 

työnkulkua kuvaavaan kaavioon 

tulee uusi työvaihe, vanhojakin 

työvaiheita joudutaan ehkä tilan 

saamiseksi siirtelemään. Tavallisella 

piirtämisohjelmalla tämä 

olisi suuri urakka: työvaihe-laatikkojen 

lisäksi jouduttaisiin piirtämään 

uudestaan niitä yhdistäviä 

nuolia. 

Visio ymmärtää kaavakuvan rakenteen. 

Se tietää, mitkä laatikot 

ovat yhteydessä toisiinsa. Jos siir- 

raan on aina hankalaa. Imagination 

Engineer lukee AutoCAD- ja 

MicroStation-tiedostoja. Näin 

voidaan vanhat tiedostot siirtää 

Imagination Engineeriin. 

Ohjelma on parhaimmillaan 

käytössä, jossa ei välttämättä tarvita 

3D-piirto-ominaisuuksia saati 

sitten 3D-mallinnusta. Useille 

pienille konepajoille ja muille 

käyttäjille voi yksinkertainen 

CAD-ohjelma tarjota aivan riittävästi 

ominaisuuksia. Tällöin yksi 

rät yhtä laatikkoa, siihen liittyvät 

nuolet seuraavat mukana. 

Käyttäjä voi liittää Visio-kaavioiden 

osiin omia tietojaan, jotka 

saa esille lomakkeina tai itse piirrokseen 

sijoitettuina teksteinä. 

Kaavioiden osiin voidaan myös 

liittää ohjelmoitua tapahtumankäsittelylogiikkaa. 

Paketin mukana 

tulee tätä varten Microsoftin 

Visual Basic for Applications. Ohjelmointia 

voidaan kuitenkin tehdä 

millä tahansa välineellä, joka 

tukee OLE2-automaatioita. 

Visio on erittäin hyvin toteutettu 

ja varsin käyttäjäystävällinen 

piirtämisohjelma rakennekaavioiden 

tekoon. Lisäksi sitä voi yhtä 

hyvällä syyllä pitää myös kaaviokuviin 

perustuvien sovellusten 

kehittimenä. 

ANTTI WIIO 

■ Visio Professional 4.5 


Valmistaja: Visio Corporation, 

http://www.visio.com 

Maahantuoja: Swanholm Distribution, 

puh. (09) 506 2677, faksi (09) 506 2232, 

http://www.swanholm.dk/finland 

Lyhyesti: Rakennekaavioiden piirtämiseen 

erikoistunut ohjelma, joka tarjoaa 

myös monipuoliset ohjelmoinnin mahdollisuudet. 

Paljon valmiita kaavasymbolikirjastoja 

eri aloille. 

Imagination Engineer on helppokäyttöinen CAD-ohjelma kaksiulotteisten 

mallien suunnitteluun. Useille käyttäjille riittää tasossa tapahtuva 

työskentely, jolloin monipuolinen Imagination Engineer on hyvä 

valinta. 

mahdollinen valinta on Imagination 

Engineer. 

KIMMO AHONEN 

■ Imagination Engineer 

Hinta: 3 800 mk, opiskelijat 500 mk 

Valmistaja: Intergraph Software Solutions, 

http://www.intergraph.com 

Maahantuoja: Intergraph Finland Oy, 

puh. (09) 804 641, faksi (09) 8046 4333 

Lyhyesti: Monipuolinen perusohjelma 

CAD-työskentelyyn. Microsoft Officen tapainen 

käyttöliittymä tekee ohjelman 

käytön opettelusta helppoa.


Tilasto-ohjelmien kova kolmikko 

SPSS 7.5 FOR WINDOWS, SYSTAT 7.0 FOR WINDOWS JA SPSS DIAMOND 

ansainvälisillä tilasto-ohjel- 

K mien markkinoilla on tapahtunut 

keskitystä, sillä amerikkalainen 

SPSS osti vuonna 1994 kilpailija 

Systatin ja vuonna 1995 

BMDP:n. Ohjelmia ollaan yhdistämässä 

SPSS-nimen alle. Suomalaiset 

SPSS:n ja Systatin edustajat 

ovat kuitenkin erikseen. 

SPSS on alkujaan suurten tietokoneiden 

tilastopaketti, joka siirrettiin 

PC:lle 1984. Sama tausta 

on BMDP:lla, joka oli tarkoitettu 

lähinnä biologian ja lääketieteen 

laskentatoimeen. SPSS on liittänyt 

BMDP:n mukana tulleen Diamond-ohjelman 

omaan valikoimaansa 

SPSS Diamond -nimisenä. 

Tutkittavana ollut Diamond 

oli Windows 3.x-ohjelma. 

SPSS ja Systat ovat monipuolisia 

tilastolaskennan ohjelmakokonaisuuksia. 

Niiden olennaisin 

ero on se, että Systat on yhdennetty 

tilasto-ohjelma, mutta SPSS 

on useiden osien moduulijärjestelmä. 

Lisäksi ainakin täällä Suomessa 

paketeilla on erilainen hinnoittelu. 

Systatilla on yksi, kaiken sisältävä 

hinta. SPSS:n hintaa on vaikea 

määritellä tarkasti, koska perusmaksun 

lisäksi jokaisella moduulilla 

on oma hintansa. Lisäksi 

on edullisempi oppilaitoshinta sekä 

erikseen sovittavia vuosilisenssejä. 

Makrokieli 

kehittynyt 

Tämän lehden ilmestymisen aikoihin 

markkinoille on kummastakin 

ohjelmasta tullut viimeisimmät 

Windows-versiot SPSS 7.5 ja 

Systat 7.0. SPSS:ssä on kehitetty 

makrokieltä ja käytön automaatiota. 

Verkkotyöskentelyn helpottamiseksi 

tulostiedostoja voi viedä 

HTML- tai ASCII-muodossa ja 

kuviot JPEG-muodossa, ja ohjelmasta 

saa suoraan Internet-yhteyden. 

Varuspalkkeja voi nyt soveltaa 

ja muokata, minkä lisäksi tilastotoimintoja 

on lisätty perusversioon 

ja tulostusta on parannettu. 

Systat-tiedostoja luetaan 

nyt suoraan. 

Vajaa vuosi sitten ilmestyneissä 

edellisissä versioissa oli vielä selvä 

ero SPSS:n ja Systatin välillä. 

SPSS:n perusosassa oli huomattavasti 

vähemmän tilastomenetelmiä 

kuin Systatissa. Nyt ero 

SPSS:n perusosan ja Systatin tarjoamien 

laskentamenetelmien välillä 

on melkein kadonnut. Systat 

on ollut hyvä ohjelma kokeelli- 

SPSS ja Systat ovat monipuolisia tilastolaskennan ohjelmia. 

seen tietojen erittelyyn. Tätä ominaisuutta 

on edelleen tehostettu 

kuvioiden vuorovaikutteisella käsittelyllä. 

Tässä onkin ehkä Systatin 

hienoinen etu SPSS:n nykyversion 

rinnalla. 

Molemmissa on tilastolaskennan 

perusmenetelmät kuten summaluvut, 

ristiintaulukointi, keskiarvojen 

vertailut, varianssianalyysi, 

korrelaatiot, kanoninen korrelaatio, 

korrespondenssianalyysi, 

moniulotteinen asteitus (MSD), 

regressioanalyysi, klusteri- ja 

diskriminanttianalyysi sekä epäparametriset 

testit. 

Lisäksi Systatissa on muun 

muassa aikasarjoja ja polkuanalyysi 

sekä erilaisia matriisioperaatioita 

sekä koejärjestelyjen suunnittelua. 

Jos mukaan otetaan 

SPSS:n modulit Professional Statistics, 

Advanced Statistics, Tables, 

Chaids, Exact Tests, Categories, 

Lisrel, Mapinfo, Neyral Connections, 

QI Analyst, Developers 

Kit, Tables ja Trends, tarjonta 

muuttuu SPSS:n eduksi. 

Samalla rahalla saa Systatissa 

hiukan enemmän, mutta lisää 

maksamalla SPSS vetää pitemmän 

korren. Systat on tavallaan 

itseriittoinen kokonaisuus, mutta 

SPSS tarjoaa yhä uusia lisämoduuleja 

erikoistarpeisiin. Systatille 

on tosin saatavissa joitakin kokonaan 

itsenäisiä lisäohjelmia, 

joilla ei ole muuta yhteistä pääohjelman 

kanssa kuin tiedostotyyppi. 

Systatin etuna on vielä toimiminen 

sekä 16 että 32 bitin Windowsissa, 

mutta SPSS 7.5 toimii 

vain versioissa 95 ja NT. 

SPSS:n perusosan mukana tulee 

SPSS Production Facility (tuotantoyksikkö), 

joka on eräänlainen 

makro-ohjelma ohjelman automaattista 

käyttöä varten. Se on 

hyödyllinen, jos esimerkiksi joutuu 

usein käyttämää samaa laskentamenetelmää. 

SPSS:llä on 

oma komentokielensä, jolla asiantuntija 

voi jatkaa paketin käyttömahdollisuuksia. 

Grafiikka on molemmissa monipuolista, 

joskin lisää joustoa kuvien 

jälkikäsittelyyn voisi toivoa. 

Kuviotoiminta antaa molemmissa 

hieman kaksijakoisen vaikutelman. 

Mukana on valikoima erilaisia 

kuviotyyppejä, jotka ilmestyvät 

helposti näkyviin. Kuvioiden 

ja tekstien muuttaminen sen sijaan 

on turhan vaikeata. Jatkokäsittelyä 

varten kuvion voi siirtää 

varsinaiseen grafiikkaohjelmaan, 

mikä on turhan monimutkaista. 

Molempien käyttöliittymät ovat 

Windows-versioissa kohtuullisen 

hyviä ja muistuttavat tietysti toisiaan 

saman valmistajan tuotteina. 

Molemmat hyväksyvät oman 

muotonsa lisäksi useita vieraita 

tiedostomuotoja kuten dBase, 

Excel, Lotus ja ASCII. Dokumentointi 

on molemmissa todella perusteellista 

jopa siinä määrin, että 

kaipaisi lyhyttä pikaopasta. 

Molemmat ohjelmistot ovat 

asiantuntevan käyttäjän työkaluja, 

mutta erityisesti Systat sopii myös 

tilapäiselle tarvitsijalle. 

Diamond 

analyyseihin 

Diamond on erillinen tilastotietojen 

graafinen analyysiohjelma eli 

se ei siis ole kuvitusohjelma, vaan 

pikemminkin graafinen laskentaohjelma, 

jossa tilastollista numerotietoa 

voi jatkojalostaa riippuvuuksien 

havainnollistamiseksi 

kuvioina. Tilastolliset peruskuviot 

on edullisinta tuottaa muilla ohjelmilla, 

joilla kuvioiden käsittely 

on joustavampaa. 

Diamondin avulla tiedoista voi 

saada irti suhteita, joita numeroilla 

on vaikeata havaita. Dataa voi 

sijoittaa kaksi- tai kolmiulotteisiin 

kuvioihin, joita on monia tavallisuudesta 

poikkeavia tyyppejä aina 

fraktaaleihin saakka. Ohjelman 

taustalla on psykologinen Gestalt-ilmiö 

(kokonaishahmo). Näkökentässä 

havaitaan hahmoja, 

kokonaisuuksia, joten monimutkaisten 

numerosarjojen keskinäiset 

riippuvuudet saattavat tulla 

kuvioissa näkyviin paremmin 

kuin pelkästään laskennallisilla 

monimuuttujamenetelmillä. 

Diamond on tarkoitettu täydentämään 

muita laskentamenetelmiä. 

Samanaikaisesti voi 

tutkia monia eri kuvioita, jotka on 

kytketty toisiinsa. Jos yhdessä kuviossa 

tekee muutoksia, niin ne 

näkyvät kaikissa muissakin. Datasta 

voi samanaikaisesti tutkia 

useita eri osajoukkoja. Kuvioiden 

tulkinta vaatii tilastotieteen todellista 

asiantuntemusta. 

Testaamamme Diamondin 

asennus Windows 95 -mikroon 

tuotti hieman vaikeuksia. Asennus 

valittaa useasta tiedostosta, 

mutta jos valitsee virheikkunan 

Ohita-vaihtoehdon, saa latauksen 

läpi eikä ohjelman käyttäminen 

sen jälkeen tuota vaikeuksia. 

OSMO A. WIIO 

■ SPSS 7.5 for Windows 

Hinta: perusmoduli 7 950 mk 

Valmistaja: SPSS Incorporated 

Maahantuoja: Action Office Oy, puh. 

(09) 524 801, faksi (09) 524 854. 

Lyhyesti: Tilastolaskennan peruspaketti 

Windows 95:lle ja NT:lle. Saatavissa monipuolinen 

valikoima lisämoduuleja eri 

tarkoituksiin. Ohjelmassa on hyvä grafiikkamuoto. 

Versio 7.5 on CD-levyllä lisäosineen, 

joille kullekin on ostettava 

erikseen saatava purkamiskoodi. 

■ Systat 7.0 for Windows 

Hinta: 7 800 mk, päivitys 2 200 mk 


Maahantuoja: Mikromartti, puh. 

(09) 692 3800, faksi (09) 692 7621 

Lyhyesti: Monipuolinen tilastolaskennan 

ohjelmisto, joka ei tarvitse lisäosia. 

Sopii eräänlaiseksi tilastolaskennan perusohjelmaksi. 

Tarkoitettu Windows 

3.x:lle ja 95:lle. Grafiikkatoiminnalla saa 

aikaan tärkeimmät tilastolliset kuviotyypit. 

■ SPSS Diamond for 

Windows 



Maahantuoja: Action Office Oy, puh. 

(09) 524 801, faksi (09) 524 854, 

Mikromartti, puh. (09) 692 3800, 

faksi (09) 692 7621 

Lyhyesti: Tilastotaulukoiden graafinen 

analyysiohjelma exploratiiviseen (etsivään) 

käyttöön. Vaatii hyvää tilastotieteen 

tuntemusta. Ohjelma toimii Windows 

versioissa 3.x ja 95, mutta ei 

NT:ssä. 

TIETOKONE 

HUHTIKUU 1997 81


Creative Labsin AWE-äänikorttien 

uusin 64-ääninen 

malli tarjoaa joukon uusia 

hyväksi mainostettuja ominaisuuksia, 

joiden merkitys 

paljastuu kuitenkin tarkemmassa 

tarkastelussa melko 

vähäiseksi. 

n vaikeaa parantaa, kun läh- 

Odetään melko hyvältä tasolta. 

SoundBlasterin teknisen laadun 

takana ovat Proteus-syntetisaattoreista 

tutut E-MU-syntetisaattoripiirit. 

Ne perustuvat niin sanottuun 

wavetable-tekniikkaan, jossa 

äänitetyistä näytteistä luodaan oikealta 

kuulostavia soitinääniä. 

SoundBlaster AWE:n soitinäänet 

eivät ole äänikorttien parhaasta 

päästä, mihin ei ole syynä 

kortin tekniikka vaan sen yhden 

megatavun ROM-muistille ahdettu 

huonolaatuinen äänikirjasto. 

Lähes rajattomat mahdollisuudet 

avautuvat, kun korttiin lisätään 

RAM-muistia. Internetistä 

löytyy runsaasti sekä ilmaisia että 

maksullisia SoundBlaster AWEyhteensopiviaSoundfont-äänikirjastoja. 

Kortin mukana tulee 

myös varsin hyvät ohjelmat näiden 

äänikirjastojen muokkaamiseen 

ja luomiseen. 

Uusi syntetisaattori 

vaatii Pentiumin 

Ääninäytteisiin perustuva tekniikka 

on syrjäyttänyt vanhemman 

FM-tekniikan eli taajuusmodulaatiotekniikan 

syntetisaattoreissa. 

Nyt laboratorioista on tulossa 

tuotteiden maailmaan jälleen uusi 

tekniikka -- fyysinen mallinnus. 

Fyysinen mallinnus tarkoittaa 

sitä, että tietokoneeseen rakennetaan 

matemaattisista yhtälöistä 

malli soittimen fyysisistä ominaisuuksista. 

Näin voidaan simuloida 

esimerkiksi sitä, mitä huilussa 

tapahtuu, kun soittaja puhaltaa 

sinne. 

AWE 64 sisältää fyysiseen mallinnukseen 

perustuvan niin sanotun 

waveguide-syntetisaattorin, 

joka on toteutettu ohjelmallisesti. 

Fyysinen simulointi vaatii melko 

raskasta laskentaa. Niinpä waveguide-syntetisaattori 

vaatiikin vähintään 

90 megahertsin Pentiumprosessorin. 

AWE 64 tarjoaa vain viisitoista 

fyysisellä mallinnuksella toteutettua 

soitinääntä. Joukossa ovat 

muun muassa huilu ja klarinetti 

sekä useita erilaisia kitaraääniä. 

Äänet ovat sointiväriltään hyvin 

oikean tuntuisia. Ne ovat kuitenkin 

myös luonnottoman puhtaita 

- kukaan todellinen huilisti ei soita 

näin tasaisen puhtaasti. 

Fyysisellä mallinnuksella toteutetut 

äänet voittavat laadussa sel- 


SoundBlasterin AWE 64 - 

äänikortissa on uutta 

muun muassa äänien 

fyysinen mallinnus. 

Paljon melua vähästä 

SOUNDBLASTER AWE 64 

västi kortin ROM-kirjaston vastaavat 

ääninäytteisiin perustuvat 

äänet. Pienellä vaivalla Internetistä 

kuitenkin löytää ääniä, jotka tekevät 

kilpailusta selvästi tasaisemman. 

Joissain korvissa näytteisiin 

perustuvat äänet saattavat kuulostaa 

pienten epäpuhtauksiensa 

vuoksi aidommilta. 

64 ääntä harvoin 

tarpeen 

Useimmat nykyiset äänikortit 

pystyvät soittamaan 32:ta ääntä 

samanaikaisesti, mikä voi tuntua 

vähältä, koska onhan monissa orkestereissa 

paljon enemmän soittajia. 

Soittajien määrä on kuitenkin 

tässä asiassa hieman harhaanjohtava. 

Tyypillisessä sinfoniaorkesterissakin 

on eri soittimia vain 

reilusti alle kaksikymmentä. Jos 

parikymmentä viulistia soittaa samaa 

nuottia, syntetisaattori hoitaa 

saman asian yhden jousistoäänen 

avulla. 

Käytännössä 32 ääntä riittää 

varsin pitkälle. Jos haluaa toteuttaa 

syntetisaattorilla Stravinskin 

Kevätuhrin kaltaisia orkesterivärin 

bakkanaaleja, äänistä voi joskus 

tulla pula. Pienemmille kokoonpanoille 

sävellettyjen teosten 

kohdalla vanhan AWE 32:n 

äänet riittävät yleensä hyvin. 

Stravinskin ynnä muun vastaavan 

musiikin ystäville AWE 64 

tarjoaa vain hyvin rajoitetusti 

apua. Kortin työjuhtana toimiva 

ääninäytteisiin perustuva E-MUsyntikka 

on edelleenkin 32-ääninen. 

Uusista äänistä vastaa fyysi- 

seen mallinnukseen perustuva 

waveguide-syntetisaattori, jonka 

avulla lisä-ääniä on siis saatavissa 

vain viidelletoista soittimelle. 

Ferrari puolen litran 

bensatankilla 

AWE 64:n perusversio sisältää siis 

puolen megatavun verran RAMmuistia, 

johon voi ladata hankittuja 

tai itse tehtyjä Soundfont-ääniä. 

Näin hienoon tekniikkaan perustuva 

syntetisaattori puolen megatavun 

RAM-muistilla on kuin Ferrari 

puolen litran bensatankilla. 

AWE 32 -korttiin saattoi lisätä 

normaaleja 32:n nastan SIMMmuistimoduuleita. 

Nyt 32-nastaiset 

SIMMit ovat väistymässä 70nastaisten 

SIMMien tieltä. Olisi 

voinut kuvitella, että uudessa 

AWEssa olisi voinut käyttää 70nastaisia 

standardi-SIMMejä, 

mutta ei, sillä lisämuistia haluavien 

on nyt ostettava Creative 

Labsin omia muistimoduuleita. 

Ja niiden hinnat ovat kahdesta 

kolmeen kertaa SIMM-muistia 

kalliimpia. 

Tehdään siis Ferrarista Fiatin 

hintainen, mutta pannaan isommalle 

bensatankille sitten enemmän 

hintaa! 

Riittävällä muistilla varustetusta 

syntetisaattorista joutuu nyt siis 

maksamaan aikaisempaa enempää. 

Hinta on kuitenkin vielä varmasti 

ominaisuuksiin nähden kilpailukykyinen. 

AWE 64 -kortin markkinoinnissa 

on erityisesti korostettu 

64:ää ääntä sekä fyysistä mallin- 

nusta. Rajoitustensa vuoksi näiden 

ominaisuuksien merkitys on 

useimmille käyttäjille melko vähäinen. 

Ne tuntuvatkin enemmänkin 

tekosyiltä uuden kalliimmilla 

muisteilla varustetun kortin 

tekemiselle. 

Tässä on testattu AWE 64:n vakioversiota. 

Noin neljäsataa 

markkaa kalliimpi vaativille musiikinystäville 

suunnattu Goldversio 

ei ehtinyt testiimme. Tämä 

versio tarjoaa muun muassa neljän 

megatavun RAM-muistin sekä 

ääniteteollisuuden käyttämän 

DAT-muotoisen digitaalisen ulostulon. 

Gold-korttiin on tehty uusi neljän 

megatavun RAM-muistia vaativa 

General MIDI -äänikirjasto, 

joka tulee myös vakioversion mukana 

CD-rompulla. Testasimme 

kirjastoa riittävällä muistilla varustetulla 

AWE 32 -kortilla. Kirjaston 

soitinäänet ovat aivan toista 

luokkaa kuin ROM-kirjaston 

vakioäänet, joten muistinlisäyksellä 

saa paljon aikaan. 

ANTTI WIIO 

■ SoundBlaster AWE 64 

Hinta: 1350 mk (Gold-versio 1800 mk) 

Valmistaja: Creative Labs Inc., 

http://www.creativelabs.com 

Maahantuoja: Toptronics Oy, puh (02) 

273 4000, faksi (02) 273 4050, 


Lisämuisti: 4 megatavua 400 mk, 8 

megatavua 650 mk 

Lyhyesti: Ensimmäinen 64 yhtäaikaisen 

äänen toistamiseen kykenevä äänikortti, 

joka on kuitenkin hyvin riisuttu malli. 

Vasta kalliin muistinlisäyksen avulla sen 

koko tehokkuus saadaan käyttöön.


Olympuksen valokuvatulostin on mukava varuste digitaalikameralle, 

jos valokuvia haluaa tulostaa paperille. 

Valokuvatulostin 

OLYMPUS P-150E 

igitaaliset kamerat toivat tul- 

Dlessaan tarpeen uudenlaiselle 

tulostimelle. Valokuvia on totuttu 

katselemaan paperivedoksina, joiden 

koko on paljon pienempi 

kuin A4-paperiarkki. Samalla niiden 

tarkkuus ja värit ovat tasaisemmat 

kuin mustetulostimen 

jälki kopiopaperilla. Valokuvatulostin 

saadaan aikaan käyttämällä 

pientä A6-kokoista arkkia ja sublimaatiotekniikkaa. 

Olympuksen pieni sublimaatiotulostin 

P-150E on tehty Olym- 

puksen digitaalikameroiden lisävarusteeksi. 

Selvimmin siitä kertoo 

erikoinen liitin, joka kytkee 

Olympuksen kamerat suoraan tulostimeen 

eli valokuvan voi tulostaa 

suoraan kamerasta. Luonnollisesti 

käytössä on myös rinnakkaisportti 

ja ajurit, joilla valokuvatulostimen 

saa myös PC:n tulostimeksi. 

Tulostimen koko on pieni, sillä 

se on kenkälaatikon kokoinen, 

mutta pieni paperikaukalo ja tulostustaso 

kasvattavat hieman syvyyttä. 

Arkkikoko on 14 x 10 

senttiä, jolle tulostuu 11 x 8,2 sen- 

Reissumiehen modeemi 

MOTOROLA CELLECT 2 

otorola on tuonut markki- 

M noille uudempiin puhelimiinsa 

sopivan Cellect 2 GSMdatakortin. 

Tämä PCMCIA-kortti 

toimii muun muassa Motorola 

d460:n ja pikkuruisen StarTACin 

kanssa. 

Korttiin on GSM-sovittimen lisäksi 

mahdutettu myös tavallinen 

14 400 bittiä sekunnissa siirtävä 

faksimodeemi. Kohderyhmänä 

on selvästi paljon matkustavat 

käyttäjät. Tavallisen modeemin 

lisäämisellä datakortista on tehty 

käyttökelpoinen väline myös kotona 

ja toimistossa, missä matkapuhelimella 

soittaminen ei ole 

järkevää. 

Kortin asentaminen Windows 

95:een sujuu kytke & käytä -peri- 

aatteen mukaisesti. Suurempia yllätyksiä 

ei asennuksen aikana tullut. 

Asennusohjeessa annetaan 

ohjeita kuitenkin hyvin niukkasanaisesti. 

Vanhempaan Windowsiin 

asennusohjeita on enemmän, 

mutta tämä johtuu lähinnä 

siitä, että Windows 95:ssä 

PCMCIA-tuki on sisäänrakennettuna. 

Internet-apu 

vähäistä 

Ongelmatilanteisiin on hankala 

löytää apua. Esimerkiksi kortin 

ajureita ei ole saatavilla Internetistä, 

vaan ne on haettava soittamalla 

Motorolan omaan palvelimeen 

Englantiin. Kortti on kuitenkin 

periaatteessa täysin yhteensopiva 

tin kokoinen kuva. Valkoiset reunukset 

ovat siten varsin leveät, 

mikä erottaa tulostetut valokuvat 

perinteisistä valokuvista, joissa 

reunoja ei ole lainkaan. 

Sublimaatiotekniikka perustuu 

polyesteripintaiseen tulostusmateriaaliin 

ja koko arkin levyiseen 

värinauhaan, jossa on peräkkäin 

kukin perusväri vuorollaan. 

Olympuksen kasetissa ei ole mustaa 

lainkaan, ainoastaan kolme 

väriä. Yksi materiaalipakkaus sisältää 

50 arkkia ja niille riittävän 

värinauhakasetin. 

Tulosteet muistuttavat pieniä 

valokuvia. Polyesteriarkin pinta 

on kiiltävä ja muovimainen, kuten 

valokuvat. Sublimaatiotekniikalla 

yksittäisen kuvapisteen väri 

vaihtelee koko värialueella, joten 

kuvissa ei erotu minkäänlaista 

rasterointia. Tulostimen tarkkuus 

on 148 kuvapistettä tuumalle, mikä 

kuulostaa vaatimattomalta, 

mutta on riittävä valokuvien tulostamiseen. 

Tulostusalalle Olympus tekee 

640 x 480 kuvapistettä. Luku ei 

ole sattuma, vaan se on täsmälleen 

sama, minkä useat huokeat 

digitaalikamerat tekevät. 11 x 8,2 

senttimetrin kuva-ala on kuitenkin 

pienempi kuin kymppikuvien 

yleinen 15 x 10 senttimetriä. 

Hyvistä kuvatiedostoista tulostin 

tekee kaunista jälkeä. Värit 

ovat kirkkaat ja täyteläiset, ja vastaavat 

oikeaa valokuvaa. Tulostettaessa 

kuvan jyrkkyys kasvaa selvästi, 

sillä 90-prosenttisesta mustasta 

tulee jo täysin mustaa ja 10prosenttinen 

vaaleanharmaa me- 

Hayesin perusmodeemien kanssa, 

joten vanhemmatkin ohjelmat 

toimivat sujuvasti sen kanssa. 

Kortti on kokonaisuutena toimiva. 

Ohjelmien ei tarvitse tietää, 

käytetäänkö tavallista modeemia 

vai GSM-datakorttia. Riittää, kun 

käyttäjä kytkee korttiin joko matkapuhelimen 

tai mukana tulevan 

puhelinjohdon. Pikakokeen aikana 

kortti toimi asennuksen jälkeen 

moitteettomasti sekä GSMsovittimena 

että modeemina, joten 

siinä suhteessa laite täytti odotukset 

hyvin. Muuta moitittavaa 

laitteeseen liittyen kuitenkin löytyy. 

Valheellista 

mainontaa 

Motorola saa kuitenkin pitkän 

miinuksen mainonnastaan. 

Useammassakin paikassa kortin 

nee valkoiseksi. 

Photoshopin tulostuksen korjauskäyrä 

ei toimi Olympuksen 

kanssa, vaan mitkä hyvänsä arvot 

jyrkentävät kuvaa vielä entisestään. 

Ainoa tapa estää jyrkentyminen 

on vääristää kuvan kontrasti 

kuvaohjelmalla ennen tulostusta. 

Toinen pieni kiusa oli, ettei tulostinohjain 

pystynyt käsittelemään 

omasta resoluutiostaan 

poikkeavia kuvatiedostoja virheettömästi. 

Sovittaessaan kuvan 

kokoa tulostuskokoon ohjain 

saattaa synnyttää kuvaan paikoin 

häiritsevänä näkyviin tulevaa ruudutusta. 

Pienistä puutteistaan huolimatta 

Olympuksen valokuvatulostin 

on mukava varuste digitaalikameralle, 

jos kuvien vedostamien paperille 

on tarpeen. Tarkkuus vastaa 

kameroiden tarkkuutta, ja väritoistoa 

rajoittaa kamera, ei tulostin. 

Tulostus on kohtuullisen 

nopeaa, 85 sekuntia per kuva, 

mutta tulosteen 5,50 markan hinta 

on korkea verrattuna valokuvalaboratorioiden 

tarjontaan. 

ANTERO ALKU 

■ Olympus Digital 

Color Printer P-150E 


Valmistaja: Olympus Inc. 

Maahantuoja: Finlandia-Kuva Oy, puh. 

(09) 759 1200, faksi (09) 759 1315 

Lyhyesti: Valokuvien tulostukseen tarkoitettu 

pieni sublimaatiotulostin, jonka 

tulostusala on 11 x 8,2 senttimetriä. Kytketään 

PC:n rinnakkaisporttiin tai suoraan 

Olympuksen digitaalikameroihin. 

Värintoisto on tasaista ja värit ovat kirkkaat. 

Mororolan modeemi ei toimi 

36000 bps -nopeudella GSM:llä. 

nopeudeksi mainostetaan 36 000 

bittiä sekunnissa. Tämä lukema 

on ostajan harhaanjohtamista. 

Ohjekirjoista nimittäin käy ilmi, 

että tämä 36 000 bittiä sekunnissa 

TIETOKONE 

HUHTIKUU 1997 83


on siirtonopeus, joka saavutetaan 

lähettämällä pakattua tietoa lankaverkossa 

nopeudella 14 400 bittiä 

sekunnissa. 

Siirtonopeudesta esitetty väite 

on siis kahdella tavalla väärä. 

Tuota 36 000 bittiä sekunnissa 

nopeutta ei saavuteta GSM-yhteydellä, 

vaan ainoastaan lankaverkossa. 

Ja toisaalta näin suurta nopeutta 

ei saavuteta edes lankaverkon 

yli kuin siinä tapauksessa, että 

lähetettävä tieto on sopivasti 

pakkautuvaa. Esimerkiksi puhtaat 

tekstitiedostot voivat pakkautua 

paljonkin, mutta valmiiksi pakatut 

tiedostot eivät pakkaudu ollenkaan. 

Nopeus kiinni 

GSM-verkosta 

Todelliset siirtonopeudet ovat siis 

9 600 bittiä sekunnissa GSM-verkossa 

ja 14 400 bittiä sekunnissa 

lankaverkossa. GSM-verkon siirtonopeus 

on verkosta itsestään 

kiinni, joten mikään GSM-verkossa 

toimiva datakortti ei voi tällä 

hetkellä siirtää enempää kuin 

tuon 9 600 bittiä sekunnissa. Huimalta 

tuntuvan siirtonopeuden 

taustalla on siis aivan puhdas harhautus. 

Erityisen tuomittavaksi tämän 

mainonnan tekee se, että myös 

Motorolan puhelimia mainostetaan 

sillä, että ne siirtävät 36 000 

bittiä sekunnissa. Tuolla siirtonopeudellahan 

ei ole mitään tekemistä 

puhelimen kanssa, koska 

jopa Motorolan oman materiaalin 

mukaan se saavutetaan ainoastaan 

lankaverkossa! 

Käyttökelpoinen 

laite 

Cellect 2 on niin hyvä tuote, että 

sitä ei tarvitsisi mainostaa väärin. 

Matkustavaiselle on usein hyötyä 

siitä, että yhteyden ottamiseen voi 

käyttää joko GSM-puhelinta tai 

tavallista puhelinta, kumpi vain 

sattuu olemaan helposti saatavilla. 

Teknisesti tuotteesta on vaikea 

löytää moitteen sijaa, ainoastaan 

mainonta ja Internetistä löytyvä 

tuki osoittautuivat heikoiksi. 

KIRSI VOIPIO 

■ Motorola Cellect2 


Valmistaja: Motorola Inc., 

http://www.motorola.com 

Maahantuoja: Motorola Finland, puh. 

(09) 682 4400,faksi (09) 676 287 

Lyhyesti: Näppärä PC Card -kortti, joka 

toimii sekä GSM-sovittimena 9600 bps - 

nopeudella että modeemina tavallisessa 

lankaverkossa 14 400 bps -nopeudella. 


Veteraanin virkistys 

PAGEMAKER 6.5 

ivuntaiton veteraani PageMa- 

S ker on edelleen alansa markkinajohtajana. 

Adoben ilmoittamien 

markkinaosuuksien mukaan 

PageMaker hallitsee lähes 80 

prosenttia Windows-markkinoista 

ja selvästi yli puolta Macintoshmarkkinoista, 

kun lasketaan myytyjen 

ohjelmien määrää. 

Yrityskaupan myötä Adoben 

tuotteeksi siirtynyttä ohjelmaa on 

uusittu ajan vaatimusten mukaan, 

eli sähköiseen julkaisemiseen ja 

Internetiin. Uudisteista huolimatta 

PageMakerin jäljittelee edelleen 

kuvaruudulla saksitaittoa, eli 

palstojen ja kuvien leikkaamista ja 

teippaamista paikoilleen sivulla. 

Tämä periaate tekee ohjelmasta 

helposti lähestyttävän, jokamiehen 

taitto-ohjelman. 

Uuden version Windows-yhteensopivuus 

on parantunut. Hiiren 

oikea näppäin on käytössä 

kunnollisella tehtävästä riippuvalla 

hiirivalikolla. Leijuvat valikot 

on muutettu itse järjesteltäviksi 

kortistoiksi, jolloin valikon sisällön 

saa muokata tarpeen mukaiseksi. 

Hiirellä vetäminen toimii 

sekä valikoiden että muiden objektien 

kanssa. 

Vanhan Windowsin ystävien on 

nyt joko vaihdettava uuteen tai 

pysyttävä PageMakerin edellisessä 

versiossa. Uusi versio toimii nimittäin 

vain Windows 95:ssä tai 

NT 4:ssä. 

Vihdoinkin kehykset 

PageMakerin logiikka on tähän 

saakka poikennut muista taittoohjelmista. 

Teksti on kirjoitettu 

kursorilla osoitettuun kohtaan, ja 

tekstin ympärille on muodostunut 

kaihdin, jolla määritellään 

palstan muoto. Nyt PageMaker 

on antanut käyttäjien toiveille periksi, 

ja tekstiä varten voi piirtää 

ennalta paikan, kehyksen. 

PageMakerin kehys on toiminnoiltaan 

vielä vaatimaton. Tekstin 

kanssa sille voi määrätä taustan ja 

reunuksen sekä marginaalit, mutta 

ei palstoja. Tekstin juoksun kehyksistä 

toiseen voi muokata itse. 

Kuvan kanssa marginaaleja ei ole. 

Sen sijaan on valittavissa, skaalataanko 

kuva kehyksen vaiko kehys 

kuvan mukaan, vai rajataanko kuva 

kehyksellä. Kuvan sijainnin kehyksessä 

voi asettaa hiirellä. Tämä 

tehdään rajaustyökalulla, mikä 

tuntuu hieman epäloogiselta. 

Kehyksen sisällön voi erottaa 

kehyksestä, jolloin tekstistä tulee 

kaihdin ja kuvasta tavanomainen 

PageMakerin kuva. Vastaavasti sivulla 

olevia elementtejä voi sijoittaa 

kehyksiin. Graafiset elementit 

voi muuttaa kehyksiksi ja päinvastoin. 

Niinpä kehykset voivat 

nelikulmion lisäksi olla soikioita 

tai monikulmioita. Kehykset toimivat 

muiden elementtien tavoin 

ryhmiteltäessä tai päällekkäisyyttä 

järjestettäessä. 

Tasot ovat uutta taitto-ohjelmissa. 

Tasojen sisältö on havainnollistettu 

tunnusvärillä, joka nä- 

PM:n työpöydältä 

puuttuvat painikepalkit 

ja muokattavat 

työkaluvalikot. 

Kelluvista valikoista 

löytyy taittotyössä 

tarpeellisia asioita, 

kuten tekstityylit ja 

kirjastoidut kuvat ja 

tekstit. Taitto-ohjelmalle 

uutta ovat tasot. 

kyy valitun elementin kahvapisteissä. 

Elementtien siirtely tasojen 

välillä tapahtuu hieman työläästi 

leikepöydän kautta, ei hiirellä vetämällä. 

Myös valokuvien rajausmahdollisuudet 

ovat PageMakerissa 

parantuneet. Kuvaa voi rajata 

monikulmiolla, jonka voi muotoilla 

vapaasti. Kahvapisteitä lisäämällä 

ja siirtelemällä monikulmiolla 

voi jäljitellä kaaria, joita 

piirtotyökalussa ei ole. 

Painoon tai 

WWW-sivuille 

Töiden siirtäminen kirjapainoon 

on muuttunut työlääksi, kun valokuvatiedostot 

kulkevat mukana. 

PageMakerin uusi lisuke kokoaa 

kaikki dokumenttiin liittyvät tiedostot 

yhteen paikkaan, jolloin 

unohtamisen mahdollisuus poistuu. 

Työt voi tulostaa suoraan Acrobatin 

PDF-tiedoston, joka riittää 

hyvin vaatimattomiin monistustarpeisiin. 

Dokumentin voi tulostaa 

myös EPS-muotoon tai valmiiksi 

tulostimelle kopioitavaksi 

PostScript-tiedostoksi. 

Internet-julkaisussa PageMaker 

on kehittynyt huomattavasti. Ohjelma 

muuttaa kuvat GIF- tai 

JPG-muotoon, ja osaa jäljitellä 

taiton ulkoasua. Asemointi perustuu 

HTML:n taulukkokomentoihin. 

Vaihtoehtona on tehdä dokumentista 

jatkuvaa yksipalstaista 

HTML-koodia, jossa kuvat katkaisevat 

tekstipalstan.


HTML-vienti vaatii joukon asetuksia, 

kuten tyylien ja HTMLtyylien 

vastaavuuden määrittämisen. 

Edelleenkään näitä asetuksia 

ei voi tallentaa, vaikka ne pysyvät 

muistissa kunnes ohjelman sulkee. 

Muotoilun säilyminen osoittautui 

jossain määrin onnenkaupaksi, 

joka riippuu paljolti siitä, miten 

hyvin HTML-tyylit ja dokumentin 

tyylimäärittelyt vastaavat 

toisiaan. Tästä ei voi syyttää Page- 

Makeria, sillä HTML ei pysty esittämään 

läheskään kaikkea, mihin 

PageMaker pystyy. Käytännössä 

sivut on viimeisteltävä selaimen 

muokkaimella, ellei sivuja taita 

alun alkaen HTML:n rajoituksien 

puitteissa. 

PageMakeriin voi myös avata 

HTML-sivuja, mutta silloin 

HTML:n muotoilut menetetään. 

Uudistuksista huolimatta Page- 

Maker poikkeaa kilpailijoistaan 

kuten tähänkin asti. Automatiikassa 

olisi vielä parantamisen varaa. 

Uudetkin ominaisuudet tuke- 

Yksittäisten kuvien lisäksi Draw 5:llä voi luoda vaikkapa kolmesti taitetun 

esitteen. 

rafiikkaohjelmat paisuvat ai- 

G na vain suuremmiksi ja monipuolisemmiksi, 

mutta samalla 

raskaammiksi käyttää. Isompikin 

innostus grafiikan tekemiseen 

saattaa lopahtaa, kun pitäisi opetella 

käyttämään ammattilaisen 

työkalulta näyttävää ohjelmaa ja 

koneestakin tuntuu loppuvan resurssit 

kesken. 

Tähän väliin iskee Micrografx 

omalla ohjelmapolitiikallaan. 

Micrografx on laajan Graphics 

Suite -pakettinsa lisäksi tuonut 

PageMakerissa 

uutta ovat kehykset, 

eli laatikot, 

joihin voi sijoittaa 

tekstiä ja 

kuvia. Kehyksen 

asetukset ovat 

kuitenkin vielä 

vaatimattomat 

kilpailijoihin verrattuna. 

vat PageMakerin ennestään vahvoja 

alueita: lyhyitä julkaisuja, 

esitteitä ja mainoksia, joissa jokainen 

sivu tehdään käsityönä erikseen. 

Mutta painamisen PageMaker 

ottaa tosissaan. 

PageMaker on tavallaan menneisyytensä 

vanki. Kursori ei tunnista 

osoitettavaa elementtiä eikä 

Joka firman piirtopaketti 

MICROGRAFX SMALL BUSINESS GRAPHICS AND PRINT STUDIO 

markkinoille useita pikkunäppäriä 

ja edullisia grafiikkaohjelmakokoelmia. 

Small Business Graphics & 

Print Studio panostaa nimenomaan 

helppokäyttöisyyteen ja 

nopeaan tulokseen pienellä vaivalla. 

Opiskelun tarvetta on vähennetty 

pyrkimällä Microsoft 

Officen kaltaisiin toimintoihin ja 

yhteensopivuuteen. 

Graphics & Print Studio käsittää 

kolme itsenäistä ohjelmaa grafiikan 

luontiin ja kuvien käsitte- 

muuta toimintaansa sen mukaan. 

Työpöydältä puuttuvat Windows-ohjelmista 

tutut käytettävyyden 

elementit, kuten painikepalkit 

ja muokattavat työkaluvalikot. 

Pienenä mutta kiusallisena 

esimerkkinä on myös Tiedostovalikon 

edellisten töiden lista, 

jonka pitää olla ylimääräisen nap- 

lyyn, sekä yhden pienemmän 

apuohjelman grafiikkatiedostojen 

hallintaan. Kaikki mahtuu kätevästi 

yhdelle CD:lle, josta asennus 

sujuu vaivattomasti. Levytilaa se 

haukkaa alle sata megatavua, eikä 

koneelta muutenkaan vaadita ihmeitä. 

Lisäksi mukana on toinen 

CD, joka on ahdettu täyteen leikekuvia. 

Windows Draw 5 on vektoripohjainen 

piirto-ohjelma, joka 

tarjoaa kaikki perusvälineet grafiikan 

luomiseen eikä normaalikäyttäjä 

jää kaipaamaan juuri mitään. 

Varsinaisten kuvien lisäksi 

Drawlla syntyvät kätevästi esitteet, 

kaaviot, brosyyrit ja mainokset. 

Tekstiä voi napata joukkoon vaikkapa 

Wordistä ja leikekuvia 

CD:ltä. Paniikkitilanteisiin on 

olemassa velho, jonka avustuksella 

valmiista vaihtoehdoista voi 

näppärästi muokata tietyntyyppisen 

tuotoksen. 

Yleisimpiin WWW-selaimiin 

on tarjolla plug-in, joka mahdollistaa 

draw-formaatin tiedostojen 

näyttämisen Internetissä. Tähän 

saakka on netissä nähty vain bittikarttakuvia, 

mutta kohta saattavat 

draw-tyyppiset vektorikuvat yleistyä. 

Picture Publisher 6 on paketin 

kuvankäsittelyohjelma, joka sisältää 

normaalit toiminnot bittikart- 

sautuksen takana. 

Askeettisuus tuskin häiritsee 

vanhoja PageMakerin ystäviä, 

mutta markkinaosuuden säilyttäminen 

edellyttää kilpailukyvyn ylläpitämistä 

myös työpöydän rakenteessa. 

ANTERO ALKU 

■ PageMaker 6.5 

Hinta: 4 500 mk (engl.), 6 500 mk 

(suom.), päivitys 1 050 mk (engl.), 1 550 

mk (suom.) 

Valmistaja: Adobe System Inc, 

http://www.adobe.se/fi 

Maahantuoja: Computer 2000 Oy, 

puh. (09) 887 331, faksi (09) 8873 3343, 

http://www.c2000.fi, Dava Oy, puh: (09) 

56 161. faksi (09) 5616 8200, 

http://www.dava.fi, Scribona Suomi Oy, 

puh. (09) 52 729, faksi (09) 527 2254, 

http://www.scribona.com 

Päivitykset: Täyttöpää Oy, puh (09) 

4780 0870, faksi (09) 4780 0877, 

http://www.tayttopaa.fi 

Lyhyesti: Sivuntaiton veteraanin uusittu 

versio, jossa mukana kehykset, tasot 

ja parantunut HTML-tuki. 

takuvien manipulointiin. Useimmissa 

toiminnoissa käyttäjä näkee 

testikuvasta miten mikäkin säätö 

vaikuttaa kuvaan, joten kokemattomampikin 

kuvankäsittelijä löytää 

tarvitsemansa instrumentin. 

Erikoisefektejä on laitettu mukaan 

runsaasti. 

Instant 3D on tarkoitettu lähinnä 

kolmiulotteisen tekstin tekoon. 

Sillä loihtii nopeasti näyttäviä otsikoita 

tai asetelmia. Mukana seuraa 

muutama valmis 3D-objekti, 

mutta ne eivät oikein tahdo riittää 

muuta kuin esimerkeiksi. 

Lisäksi paketissa on ABC Media 

Manager, joka auttaa grafiikkatiedostojen 

hallinnassa. 

Small Business Graphics & 

Print Studio on suunnattu pienille 

toimistoille ja yrityksille kaikenlaisen 

grafiikan tekoon, mutta 

hinta ja resurssien tarve eivät estä 

käyttämästä sitä kotonakaan. Yhdessä 

Office-paketin kanssa kokonaisuus 

on monipuolinen. 

ILKKA TALVITIE 

■ Micrografx Small 

Business Graphics and 

Print Studio 

Hinta: 430 mk 

Valmistaja: Micrografx Inc., 

http://www.micrografx.com 

Maahantuoja: Computer 2000, puh. 

(09) 887 331, faksi (09) 8873 3343, Scribona 

Suomi Oy, puh. (09) 52 729, faksi 

(09) 527 2254 

Lyhyesti: Kevyt ja edullinen, mutta tasokas 

grafiikkaohjelmien paketti toimistoon 

tai yritykseen. Pienellä vaivalla 

näyttäviä tuotoksia. 

TIETOKONE 

HUHTIKUU 1997 85


Laadukasta 

värien juhlaa 

EPSON STYLUS COLOR 800 

Kaksisuuntaisen rinnakkaisliitännän 

ansiosta ohjain osaa näyttää 

mustesäiliöiden tilan. Tieto jäljellä 

olevasta tulostusajasta olisi 

käytettyä aikaa hyödyllisempi 

tieto. 

Epsonin ajuri on yksinkertainen 

ja selkeä. Jos automatiikka ei toimi, 

lisävalintojen takaa löytyvät 

monipuoliset mahdollisuudet tulostusjäljen 

hienosäätöön. 


Epson lanseerasi aikoinaan tuplasti 

kilpailijoitaan suuremman, 

720 dpi:n tarkkuuden. Nyt Epson 

tuplaa tarkkuuden jälleen. Stylus 

Color 800:n nimellinen tarkkuus 

on peräti 1440 pistettä tuumalle. 

Suurempi tarkkuus toimii kuitenkin 

ainoastaan toiseen suuntaan 

eli tarkkuus on todellisuudessa 

1440 x 720 dpi. Paperinsiirtomekanismi 

osaa siirtää arkkia 

puolin askelin, joten jonkinlaisella 

perusteella tarkkuutta voi sanoa 

suuremmaksi. Osittain kyse on 

kuitenkin mainoskikasta. 

Mustesuihkutulostimen tarkkuus 

on monen pienen tekijän 

summa. Se ei riipu ainoastaan 

mustesuuttimien tiheydestä tulostuspäässä 

tai paperinsiirtomekanismin 

tarkkuudesta. 

Epson käyttää tulostuspäässä 

omaa pietsosähköistä menetelmäänsä, 

jossa mustepisara lähtee 

suuttimien läpi sähkövarauksen 

voimin. Epsonin mukaan menetelmä 

on tarkempi kuin muissa 

mustesuihkutulostimissa käytetty 

tekniikka, jossa muste kuumennetaan 

nopeasti kirjoituspäässä ja 

purskautetaan paperin pintaan 

suuttimien läpi. Nykyaikaisten 

mustesuihkutulostimien tapaan 

Epsonin tulostuspää osaa muuttaa 

pisteen kokoa annostelemalla 

ruiskautettavan musteen määrää. 

Epsonin muste on kuivempaa 

kuin mustesuihkutulostimissa 

yleensä. Se sisältää tuhdisti pigmenttiä 

ja kuivuu tavallisenkin 

Epsonin tulosteissa on loistavat värit. 

paperin pintaan nopeasti imeytymättä 

paperin kuituja pitkin. Kun 

piste pysyy hyvin koossa, se on 

pieni ja terävä. Sen väri on kylläinen 

eikä paperin väri pääse kuultamaan 

sen läpi. 

Vaikka tulostusmenetelmät ja 

väriaineet kehittyvätkin, paperi 

on edelleen suurin tulostuslaatuun 

vaikuttava tekijä. Huokoinen 

paperi imee mustetta, jolloin 

piste leviää, tulee epätarkaksi ja 

paperin väri kuultaa pisteen läpi. 

Päällystetty kiiltäväpintainen paperi 

pitää musteen tarkemmin 

paikallaan. Paras jälki mustesuihkutulostimella 

saadaan muovipinnoitetulle 

erikoispaperille, jossa 

muste ei leviä lainkaan. 

Epson käyttää useimpien muiden 

mustesuihkujen tapaan niin 

sanottua hajarasteria, jossa värit 

muodostetaan kolmen osavärin 

(syaani, magenta, keltainen) satunnaisesti 

jakautuneista pisteistä. 

Hajarasteri mahdollistaa sävykkäät 

kuvat pienelläkin tarkkuudella. 

Hyvin tarkalla väripisteellä 

saadaan pienetkin sävyerot näkyviin 

ja säilytetään samalla kuvien 

terävyys. 

Erityistä tarkkuutta vaativissa 

kohdissa, kuten tekstissä ja vektorigrafiikassa 

voidaan käyttää hiukan 

erilaista menetelmää. Laajoissa 

yhtenäisissä väripinnoissa tärkeää 

on tasainen ja säästeliäs värin 

käyttö. Reunaviivojen terävöityksellä 

pehmennetään kaarien reunoja 

pienemmillä mustepisaroilla. 

Epson on jo aiemmilla malleillaan 

loistanut nimenomaan värikuvien 

tulostuksessa. Parantunut 

tarkkuus ei tietty huononna jälkeä. 

Väriliu'ut ovat pehmeitä ja 

sävykkäitä, grafiikka ja teksti on 

tarkkaa. Valokuvissa ei tarkkuuden 

tai värien puolesta ole moitteen 

sijaa. Epsonin rasterointi- 

menetelmä toimii hyvin ja ajuri 

osaa valita kullekin kuvan osalle 

parhaimmin soveltuvan rasterin. 

1440 ja 720 pisteen tarkkuuden 

ero on pieni. Mustavalkoisesta 

grafiikasta tai tekstistä tarkkuuksien 

eroja ei huomaa edes luupilla. 

Kellolla eron näkee sen sijaan helposti. 

26 x 17 sentin kokoisen 

(150 dpi, 4,5 Mt) valokuvan tulostaminen 

720 dpi tarkkuudella 

kesti hiukan alle 7 minuuttia, kun 

tuplatarkkuudella aikaa kului 

tuplaten. 

Paras jälki tulee Epsonin omalle 

erikoispaperille. Sitä on tarjolla 

sekä tavallista paperia muistuttavaa 

kohtuuhintaista, että erittäin 

kallista muovipintaista. Viimeksi 

mainitulle tulostetut kuvat alkavat 

olla melko lailla valokuvalaatua. 

Tavalliselle paperillekin tulee 

aivan kelpo jälkeä. Paperiksi kannattaa 

kuitenkin etsiä hiukan tavallista 

kopiopaperia kiiltävämpää. 

Toisin kuin esimerkiksi Canon, 

Epson ei tarjoa erillisiä musteita 

fotorealistiseen tulostamiseen, 

vaan sama muste kelpaa kaikkeen 

tulostukseen. Tämä säästää sekä 

vaivaa, että rahaa. Erikoismusteet 

kun ovat varsin kalliita ja mustekasetin 

vaihtaminen aina oma 

vaivansa. 

JUHA KANKAANPÄÄ 

■ Epson Stylus Color 800 


Valmistaja: Seiko Epson Corp., 

http://www.epson.com 

Maahantuoja: Facit Electronics, puh. 

(09) 42 061, faksi (09) 420 6200, 


Lyhyesti: Laadukas väritulostin vaativaan 

grafiikan tulostukseen. Nimellinen 

tarkkuus on huimat 1440 pistettä tuumalle, 

mutta käytännössä lisätarkkuutta 

on vaikea erottaa Epsonin jo totutusta 

720 dpi:n tarkkuudesta.

Luettu&katsottu [kirjat][CD] 

ACCESS KUVIEN 

AVULLA 

Access 7 

Carita Virenius 

185 mk, 160 sivua ja levyke 

Teknolit 1997, http://www.teknolit.fi 

ISBN 952-9823-49-5 

Teknolitin Visual-sarja perustuu 

ajatukseen, että värikkäiden 

kuvien ja esimerkkien 

avulla opitaan A4-kokoisesta 

kirjasta ohjelmien 

perustoiminnot. Sarjassa on 

ilmestynyt Microsoftin Office-paketin 

ohjelmien opaskirjoja 

ja nyt vuorossa on 

Accessin käytön opiskelu. 

Mukana on myös levyke, jolla 

on kirjassa käytetty esimerkkitietokanta. 

Visual-sarjan perusajatus 

on hyvä lähtökohta oppimiselle. 

Kuvien avulla oppiminen 

on helpompaa kuin 

pelkkään tekstiin tukeutuen, 

jos kuvitus vain on oppimisen 

tueksi suunniteltu. Täytekuvat 

taas vievät helposti 

ajatukset sivuun. Visual-sarjassa 

kuvitus toimii, vaikka 

Access 7 -kirjassa jotkin kuvat 

ovatkin hieman liian pieniä. 

Kirja soveltuu aloittelijoiden 

lisäksi myös hieman pidemmälle 

ehtineille Accessin 

käyttäjille. Aloittelijalle 

kerrotaan aivan kädestä pitäen 

mikä tietokantaohjelma 

on, mitä tietokannoilla tarkoitetaan 

ja kuinka niitä laaditaan. 

Accessin perusteiden esittelyä 

seuraava esimerkkitietokannan 

laadinta suunnittelusta 

alkaen on erittäin hyvin 

toteutettu. Tietokantaohjelmia 

käsittelevissä kirjoissa ei 

ole aina jaksettu kyllin selvästi 

kertoa, että tietokannan 

suunnitteleminen ennen sen 

laatimista on ehdottomasti 

paikallaan. Tässä kirjassa 

suunnittelu saa sille kuuluvan 

painoarvon, ja suunnitteluprosessi 

myös esitetään 

selkeästi kaaviokuvin. 

Suunnitteluosan jälkeen 

kerrotaan lisää valmiin tietokannan 

käsittelystä. Tähän 

osuuteen kuuluvat taulukoiden 

ja lomakkeiden sekä alilomakkeiden 

luominen ja 

käsittely. Raporttien ja erilaisten 

kyselyjen laatiminen 

selvitetään asiallisesti ja selkeästi. 

Erityisen havainnollisesti 

kirjassa kerrotaan hyvien 

kaavakuvien avulla, miten 

yhteydet eri tietokantojen 

välillä toimivat ja miten niitä 

voidaan luoda ja muuttaa. 

Moni aiemmin outona pidetty 

asia tulee kokeneemmallekin 

käyttäjälle selvemmäksi. 

Makroista ja moduuleista 

sekä MS Office -ohjelmien 

yhteiskäytöstä kirja kertoo 

ainoastaan perusteet. Tämäkin 

on onnistunut ratkaisu, 

koska makrot ja ohjelmointi 

ovat niin suuria asioita, että 

ne edellyttävät omia kirjojaan. 

Kirjassa käsitellään nimenomaan 

suomenkielistä 

Accessia. Kun monilla on 

käytössään englanninkielinen 

versio, olisi voinut toivoa 

englanninkielisten ilmaisujen 

selvitystä vaikkapa vain 

sanaston muodossa. Joka tapauksessa 

Vireniuksen kirjaa 

voi suositella jokaiselle, joka 

joutuu opettelemaan Accessin 

käyttöä. 

VEIKKO REKUNEN 

MONIPALVELUITA 

ATM:LLÄ 

ATM-tekniikka 

ja monipalvelu 

verkot 

Mika Grundström ja 

Roy Mickos 

325 mk, 396 sivua 

Suomen Atk-kustannus Oy 1997 

http://www.satku.fi 

ISBN 951-762-488-3 

Tietotekniikkavisionäärien 

kaavailemat tiedon valtatiet, 

multimediaverkot ja interaktiiviset 

kyberavaruudet ovat 

saaneet runsaasti pastatilaa 

tietotekniikkalehdissä ja 

muissakin viestimissä. ATMtekniikkaa 

on kaavailtu näiden 

hurjien ja mielikuvitusta 

kiihottavien lupausten yhdeksi 

lunastajaksi. Suuren 

yleisön tietoisuuteen ATM ei 

vielä ole levinnyt, mutta alan 

julkaisuissa kirjainyhdistelmään 

liittyy runsaasti hypeä. 

Asyncronous Transfer 

Mode eli asynkroninen toimintamuoto 

on tavalliselle 

kadun kuluttajalle vieras termi, 

eikä Mika Grundströmin 

ja Roy Micosin kirjoittama 

ATM-kirja juurikaan pyri 

näiden asioiden tilaa korjaamaan. 

Kirjan kohderyhmänä 

ovat ATM-ammattilaiset tai 

sellaiseksi opiskelevat. 

Tietoliikennettä opiskellessaan 

suomalainen joutuu 

turvautumaan englannin 

kieleen heti alkeita pidemmälle 

edistyttyään. Suomenkielisenä 

ATM-tekniikka ja 

monipalveluverkot on piristävä 

poikkeus ja erinomainen 

osoitus ATM-tiedon tasosta 

Suomessa. Mikäli kirja 

tulee kulumaan suomalaisten 

opiskelijoiden käsissä, on 

syytä uskoa, että Suomi säilyttää 

jatkossakin johtavan 

asemansa ATM-alalla. 

Suomenkielisyys ei aihepiiristä 

johtuen ole kuitenkaan 

yksinomaan positiivinen 

seikka. Alan suomenkieliset 

termit eivät ole vakiintuneet 

ja käännökset aiheuttavat 

helposti väärinkäsityksiä. 

Tarkkaan ja tiiviiseen ilmaisuun 

pyrittäessä myös kielen 

selkeys ja eloisuus ovat hieman 

kärsineet. Lähinnä juuri 

tästä syystä ATM-tekniikka 

ja monipalveluverkot ei ole 

mikään kansantajuinen itseopiskelijanpaketti, 

vaan 

vaatii lukijaltaan alan perustietoja. 

Asiapitoisen teokseen lähdeluetteloa 

on kertynyt lähes 

kuusi sivua. Taitto, kaaviokuvat 

ja kirjan ulkoasu vahvistavat 

käsitystä, että sisältö 

on ulkoasua oleellisempaa. 

Monet kirjan kaaviokuvista 

ovat huonosti hahmotettavia 

ja taitosta tunnistaa suoraan 

WordPerfect-ohjelman perusasetukset. 

Tekstityyppien 

käytössä on tosin omalaatuisiakin 

ratkaisuja. 

Teoksen ensimmäiset 70 

sivua käsittelevät tietoliikenneverkkojen 

perusteita ja 

vasta sitten päästään itse 

ATM-tekniikkaan, joka käydään 

kattavasti läpi. Protokollat, 

kerrokset, ohjaus, hallinta 

ja sovellukset täyttävät 

loput 400 sivusta. ATM-tekniikan 

osa-alueet käydään lä- 

pi syvällisyydellä, joka on 

tarpeen lähinnä vain ATMammattilaiselle 

tai tenttiin 

valmistuvalle alan opiskelijalle. 

Käsiteltyjä aiheita ovat 

muun muassa tiedonsiirtoverkon 

toimintatavat, yleisimmät 

siirtotiet, liikenteen 

ohjaus, verkonhallinta ja tärkeimmät 

ATM:n sovellukset. 

Kirja kattaa laajan aihepiirin. 

Vain yhdestä ATM-tekniikan 

osa-alueesta, kuten 

ATM:stä yhtymäverkoissa, 

LAN-emulaatiosta, tilausvideopalveluista 

tai muista 

ATM:n sovelluksista, löytyy 

varmasti helppolukuisempiakin 

vaihtoehtoja. Ei tosin 

suomenkielellä. 

ELJAS NIKKILÄ 

ISDN-OPAS 

ALOITTELEVALLE 

ISDN-käyttäjän opas 

Hannu Jaakohuhta 

145 mk, 160 sivua 

Suomen ATK-kustannus Oy 

1996 

http://www.satku.fi 

ISBN 951-762-455-7 

"ISDN-käyttäjän opas" on lyhyt 

johdatus ISDN-maailmaan. 

Kirja antaakin hyvän 

yleiskuvan tekniikan tasosta 

ja sovellutuksista. On ilahduttavaa, 

että tällainen perusteos 

on suomenkielisenä 

saatavilla. Juuri tällä hetkellä 

ISDN on tulossa tavallisen 

mikronkäyttäjän todellisuuteen, 

joten teos on ehdottomasti 

ajankohtainen. 

ISDN-käyttäjän oppaassa 

käsitellään tavalliselle käyttäjälle 

tärkeitä perusasioita. 

Aluksi paneudutaan siihen, 

kuka ISDN-liittymää tarvitsee 

ja mitä vaihtoehtoja sille 

on. Liittymän hankkimiseen 

annetaan hyvin käytännönläheisiä 

ohjeita. Lukijalle kerrotaan 

seikkaperäisesti, mitä 

on odotettavissa, jos hankkii 

ISDN-liittymän. Esimerkiksi 

liittymän mukana tuleva 

verkkopääte kuvataan ulkomitoista 

lähtien yllätysten 

välttämiseksi. 

TIETOKONE 

Ulkoasultaan ja sisällöltään 

kirja on selkeä: teksti on 

asiallista ja kuvia on runsaasti 

viestiä selventämässä. 

Oikoluku tosin on jäänyt 

hieman puolitiehen, kirjoitus- 

ja ajatusvirheitä on häiritsevän 

paljon. Ajan hengen 

mukaisesti kirjan lopussa on 

pitkä luettelo WWW-sivuista, 

joilta voi hakea lisätietoa 

ISDN:stä. Kokoelma on kuitenkin 

varsin sekalainen, 

monet sivuista ovat lähinnä 

laitevalmistajien esitteitä. 

Kirja esittelee tavallisimmat 

ISDN-päätelaitteet kuten 

puhelimet, vaihteet ja telekopiokoneet. 

Se ei kuitenkaan 

juuri kerro tietokoneen 

ja ISDN:n yhdistämisen tarjoamista 

mahdollisuuksista. 

Kirja ei esimerkiksi mainitse, 

että tietokoneesta voi saada 

puhelinvastaajan tai faksin 

muutamalla apuohjelmalla. 

Mikronkäyttäjälle annetaan 

runsaasti asennus- ja 

käyttöesimerkkejä. Nämä 

esimerkit ovat kuitenkin 

kaikki yhdelle ja ainoalle kortille 

(Teles), joten muitten 

sovitinten ostajat eivät välttämättä 

neuvoista hyödy. Kaiken 

kaikkiaan kirja antaa 

melkoisen silotellun ja auvoisan 

kuvan ISDN-korttien 

asentamisesta. Käytännön 

ongelmien ratkaisemiseen on 

kirjassa suppea vianhakuohje, 

mutta ymmärrettävästi 

ohje ei ole mitenkään kattava. 

Varsinkaan käyttöjärjestelmiin 

liittyvistä ongelmista 

ei puhuta, vaikka ne ovatkin 

erittäin yleisiä. 

Pintapuolisuutensa vuoksi 

kirja sopii hyvin aloittelijan 

ensiaskelten tueksi, vaikkeivät 

kaikki tekniikan kuvaukset 

kokemattomille aukeakaan. 

Vaatii melkoista 

tietoliikennetekniikan asiantuntemusta 

ymmärtää, mikä 

on esimerkiksi "balansoitu 

kierretty pari" tai "linjakoodauksessa 

käytetty 2B/1Qkoodi". 

Tämäntasoisia ilmauksia 

on ripoteltu tekstiin 

sinne tänne ilman mitään selityksiä, 

mutta kaikeksi onneksi 

niitten ymmärtäminen 

ei ole välttämätöntä. 

KIRSI VOIPIO 

HUHTIKUU 1997 87

Luettu&katsottu [kirjat][CD] 

INTERNET YKSISSÄ 

KANSISSA 

Internet – 

muutostekijä 


254 sivua, 175 mk 

WSOY 1996 

ISBN 951-0-21704-2 

Tietokirjailija Petteri Järvinen 

on tehnyt romaanin 

tyyppisen kirjan Internet -muutostekijä, 

joka käy kuitenkin 

myös tietokirjasta. Internetiä 

käydään elävästi läpi 

monista eri lähtökohdista. 

Ensituntuma kirjasta on 

romaanimainen. Monipuolinen 

sisällysluettelo ja infor- 


matiiviset kappaleiden otsikot 

tekevät kuitenkin kirjasta 

tietoteoksen, josta pystyy 

myös hakemaan tietoa aihekohtaisesti. 

Läpi käydään 

niin hakukoneet ja nettipuhelimet 

kuin verkon väärinkäytökset 

ja kuluttajansuojakin. 

Järvinen pyrkii kirjassaan 

kuvaamaan niitä muutoksia, 

joita yleiseksi tietoverkoksi 

kehittynyt Internet aiheuttaa. 

Järvisen mukaan tieto 

on kuitenkin verkossa enää 

korkeintaan sivuosassa, sillä 

Internetiä käytetään pääasiassa 

markkinointiin, mainostamiseen, 

tiedottamiseen, 

julkisiin keskusteluihin ja 

kahdenkeskiseen viestintään 

sähköpostin avulla. 

Internet -- muutostekijä 

on mielenkiintoista luettavaa 

vähänkin Internetistä 

kiinnostuneelle. Tiedon käsitteen 

ohella Järvinen tuo 

esiin monia konkreettisia Internetin 

toimintoja, joiden 

olemassaolosta on hyvä tietää. 

Järvinen kokoaa kirjassaan 

Internetin lähihistorian 

tärkeimmät tapahtumat yksiin 

kansiin ja luotaa niiden 

kautta tulevaisuutta. 

Järvisen kirjan tarkasti 

luettuaan voi sanoa omaavansa 

hyvät tiedot Internetistä 

ilmiönä, vaikka ei olisi Internetiä 

koskaan käyttänytkään. 

Teksti ei ole teknistä 

vaan helposti luettavaa myös 

sellaiselle, joka ei ole tietokoneiden 

eikä Internetin kanssa 

paljoa puuhannut. Teos käy 

yleissivistävästä luettavasta 

vaikka oppilaitoksille. 

Internetistä paljon tietävän 

käsissä Järvisen kirja on 

toisinaan vanhan kertausta. 

Useat aiheista ovat tuttuja 

myös Järvisen lehtikolumneista, 

jos niitä on tarkkaan 

seurannut. Muutamia sivuja 

voi siten hypätä ylitse, mutta 

paljon uutta ja tärkeää kirjasta 

silti löytää. 

Järvisen kuuluisaa kriittistä 

asennetta kirjasta löytyy, 

mutta sitä ei voi sanoa kärjekkääksi 

vaan perin asialliseksi 

ja perustelluksi, mikä 

on hyvä piirre. Kokonaisuutena 

kirja haastaa lukijansa 

pohtimaan Internetin merkitystä 

ja Internetin eri puolia 

juuri oikealla tasolla. 

JARI KALLIO 

Hakusanat ja sanakirjateksti esitetään CD-Perussanakirjassa 

omissa ikkunoissaan. 

PERUSSANAKIRJA 

OIKEASSA MUO- 

DOSSA 

CD-perussanakirja 

Hinta: yksittäislisenssi 950 mk, 

verkkokäyttölisenssit 590–860 

mk / käyttäjä 

Kustantaja: Oy Edita Ab, puh. 

(09) 56 601, http://www.edita.fi 

Kohtuuhintaista suomen 

kielen perussanakirjaa CD:llä 

on odotettu jo jonkin aikaa. 

Editan julkaisemana se on 

vihdoin saatu: CD-Perussanakirja 

sisältää noin satatuhatta 

sanaa, joista kolmetuhatta 

on kirjaversioon nähden 

saatettu ajanmukaiseksi. 

CD:lle on myös lisätty kaksituhatta 

uutta sanaa, joita kirjassa 

ei ole. 

CD-perussanakirjassa tehdään 

yksinkertaisia perushakuja 

pienessä hakuruudussa, 

jota voi helposti pitää auki 

tekstinkäsittelyohjelman rinnalla. 

Sanojen löytäminen on 

helppoa korvausmerkkien 

avulla. 

Hakuja voi halutessaan 

tarkentaa laajennetussa hakuruudussa, 

jossa haun voi 

tarkemmin rajata. Hankalien 

sanojen taivutusmuotojen 

tarkistaminen on erityisen 

kätevää, koska jokainen sanakirjan 

sana on varustettu 

myös taivutustiedoilla. Sanoista, 

joista on useampia 

muotoja, on helppo hakea se 

muoto, jossa sana on selitetty. 

Sanoja voi myös hakea 

erillisestä hakusanaruudusta 

aakkosjärjestyksessä. 

Uudissanoja on sanakirjaan 

lisätty sen valmistumiseen 

saakka. CD:ltä löytyvät 

niin hiphop, jojolaihduttaminen 

kuin hymiökin. Myös 

monien vierasperäisten sanojen 

suomenkielinen vastine 

löytyy. 

Yhdyssanoja voi hakea 

pelkästään toisen osan perusteella. 

Erilaisia useamman 

sanan muodostamia ilmaisuja 

löytyy hakemalla sanapareja 

koko sana-artikkelin 

tekstistä. 

Jos jotain hankaluutta haluaa 

sanakirjasta löytää, niin 

asioiden sijoittaminen 

useampaan eri ikkunaan on 

sekä hyvä että huono asia. 

Toisaalta yksittäisen tiedon 

löytäminen ja haun tarkentaminen 

on kätevämpää, toisaalta 

monen ikkunan käyttäminen 

hidastaa toisinaan 

oikean tiedon löytämistä. 

Hankalaa on myös se, että 

hakusana on aina kirjoitettava 

eri ikkunaan kuin sanan 

selitys. Olisi ollut varsin kätevää 

mahdollistaa sanojen hakeminen 

myös sanakirjatekstin 

sisältävästä ikkunasta pelkästään 

kirjoittamalla haluttu 

sana. Nyt on aina vaihdettava 

ikkunaa hakusanaa 

vaihdettaessa joko hakuikkunaan 

tai hakusanaikkunaan. 

Halutessaan koko sanaston 

voi siirtää kiintolevylle, 

mikä nopeuttaa hakuja. Tilaa 

vaaditaan tällöin noin 110 

megatavua, mikä nykyisillä 

kiintolevyillä ei ole kohtuuton 

määrä. Toisaalta nykyisten 

Pentium-koneiden ja nopeiden 

CD-ROM-asemien 

avulla haku toimii aivan riittävän 

nopeasti CD:ltäkin. 

Jo vanhastaan hyödylliseksi 

apuvälineeksi osoittautuneen 

perussanakirjan 

hankkimista kätevässä CDmuodossa 

voi suositella kaikille 

kirjoitustyötä tekeville. 

Lähes tuhannen markan hinta 

pelottanee kuitenkin monia 

mahdollisia käyttäjiä, 

vaikka kirjaversion hinta onkin 

CD-Perussanakirjaa korkeampi. 

VEIKKO REKUNEN

Mikrotietokoneiden historian 

aikana meidät on tuuditettu 

ajattelemaan, kuinka kapasiteetti 

ja tehot tuplaantuvat 

parin vuoden välein. Eikä 

kehityksellä näy olevan loppua. Tämä 

tuplaantuminen on jatkunut jopa joissain 

tilanteissa tuskastumiseen asti. Jatkuva 

ohjelmien päivittäminen ja uusien koneiden 

ostaminen alkaa tuntua turhalta, jos 

työt onnistuvat vanhoillakin eväillä. 

Tietokonealan insinöörit ovat esittäneet 

huimia teknisiä visioita. Tänä päivänä ei 

vielä tiedetä, miten kasvu voi jatkua ikuisesti. 

Silti insinööreillä on vahva usko siihen, 

että nykyiset tekniikat korvataan 

uusilla, jotka ylittävät nyt näkyvissä olevat 

rajat. Siten kaiken tuplaantuminen voisi 

jatkua loputtomiin. 

Tuplaantuminen on alan teollisuuden 

mieleen. Länsimaissa alkaa olla mikro jo 

jokaisella. Koditkin on täytetty pelimikroilla, 

jollaiseksi ei teollisuuden onneksi 

enää kelpaa työpaikan vanha PC. Markkinat 

eivät länsimaissa enää voi kasvaa mikron 

käyttäjien määrän lisääntymisellä. Siten 

kaupankäyntiä on ylläpidettävä jotenkin 

muuten, ja ohjelmien ja raudan kilpajuoksu 

on siihen oiva keino. 

Näköaloja 

Antero Alku on konsultti ja Tietokone-lehden vakituinen avustaja. 

Hänen erikoisalaansa ovat graafisen alan laitteet ja ohjelmat. 

Tekniikkaa itsensä vuoksi 

Mutta jatkuuko tuo kehitys sittenkään 

ikuisesti. Eikö mikrotietokoneisiin muka 

päde sama tuotteen elinkaaren laki, kuin 

kaikkiin muihin tuotteisiin. Vaikka mikro 

edustaa uutta ja monimutkaista teknologiaa, 

tuotteen elinkaaren laki ei riipu pelkästään 

teknologiasta, vaan tuotteen käytettävyydestä. 

Auto kelvatkoon jälleen helpoksi vertaukseksi. 

Mikrotietokoneen tapaan se on 

monimutkainen ja kallis massatuote. Auton 

elinkaaren alkuosa on ollut tekniikan 

kehittymisen ansiosta poikkeuksellisen 

pitkä, kymmeniä vuosia. Autoihinkin päti 

aikanaan tuplaantumisen laki: moottorin 

teho, auton nopeus, polttoaineen kulutus, 

oma paino, hyötykuorma, ajo-ominaisuudet, 

varustelu ja moni muukin asia 

kehittyi aina vaan paremmaksi. Mutta silti 

kehitykselle tuli raja. 

Edellä mainituista ominaisuuksista nykyään 

kehittyy käytännössä enää polttoaineen 

kulutus. Moottorin teholla tai huip- 

Inhimillisyyden rajoilla 

punopeudella ei ole enää mitään markkina-arvoa. 

Pikemminkin päin vastoin. Ihmiset 

haluavat pienempiä, hitaampia ja 

vähemmän tehokkaita autoja. 

Auto on tullut inhimillisille rajoille. Ihminen 

ei pysty käyttämään hyödykseen 

tehon tai nopeuden kasvua. Auton suorituskykyä 

kehittämällä auton tuottamaa 

palvelua ei voida enää kehittää. Epäilemättä 

PC kohtaa pian saman kohtalon. Itse 

asiassa siitä on jo merkkejä. 

Me kaikki tiedämme, että tekstinkäsittely 

sujui aivan mainiosti jo 8088-prosessoria 

käyttäneellä koneella. Ja epäilemättä 

yhä on ihmisiä, jotka kirjoittavat Word- 

Perfect 4.2:lla ja vanhalla perus-PC:llä. 

Tekstinkäsittelyn todelliset parannukset 

ovat sen jälkeen olleet lähinnä mukavuustekijöitä. 

Jatkuva oikoluku ja esimerkiksi 

pisteenjälkeisten isojen 

kirjainten korjaaminen ovat 

todellisia parannuksia, 

mutta tarvitaanko 

niitä 

varten Pentium 

Pro, 

neljän megatavun 

ohjelma, 80 megatavunkäyttöjärjestelmä 

ja 32 megatavunkeskusmuisti? 

Käyttäjän 

ehdoilla 

Pentium Pro ja 

Pentium MMX ovat 

osoituksia siitä, että kehitystä 

on alettava hakea 

käytettävyydestä eikä vain tehojen jatkuvasta 

kasvattamisesta. Käytännössä kukaan 

ei tarvitse 128 tai 256 bitin sanapituudella 

toimivaa PC:tä, kun tieto on tarpeeksi 

tarkkaa jo 32-bittisenä. Kun koneen 

vasteaika kaikissa operaatioissa lyhenee 

alle puolen sekunnin, koneen nopeuden 

kasvaminen edes satakertaiseksi ei 

merkitse mitään. Ihminen ei muutu sen 

nopeammaksi. 

Jos lähdettäisiin ihmisen tarpeista ja 

suunniteltaisiin PC uudestaan siltä pohjalta, 

voitaisiin havaita, että tuotekehityksen 

dollarit valuvat suurelta osin täysin 

vääriin kohteisiin. Prosessoreiden kehittäminen 

on toimistomarkkinoiden kannalta 

ollut turhaa puuhaa jo muutaman vuoden. 

Sen sijaan litteä, terävä ja nykyisiä 

monitoreita paljon suurempi ja tarkempi 

monitori olisi monelle paljon mieluisampi 

uutuus. Raskaan hiiren korvaaminen 

osoitusjärjestelmällä, joka toimii tavallisella 

kuulakärkikynällä, olisi myös varmasti 

monen mieleen. 

Ohjelmapuolella ominaisuudet ovat 

pursunneet yli tarpeiden jo kaikilla sovellusalueilla. 

Sen sijaan luotettavuuteen, ohjelmien 

kokoon, koodin tehokkuuteen ja 

yhteistoimintaan muiden ohjelmien, ei 

kiinnitetä huomiota. Myös käytettävyys 

jää yleensä vähemmälle, erityisesti uusien 

ominaisuuksien osalla. 

Kellotaajuuksia ja sanapituuksia, 

kiintolevyjen kokoja 

ja väylänopeuksia voidaan teknisesti 

kasvattaa vaikka kuinka. 

Silti tämä kehitys tulee pysähtymään 

kysynnän puutteeseen. 

Jo nyt moni valitsee pöytäkoneen 

sijaan salkkumikron, 

vaikka niiden suorituskyky on vähintään 

vuoden jäljessä tehokilvan kärjestä. Jos 

valmistajien filosofia pitäisi paikkansa, 

näin ei pitäisi tapahtua. 

Koneen ja ihmisen suhteessa ihminen 

on määräävä tekijä. Eikä ihminen 

muutu teknisen kehityksen 

myötä. Aivan samoin, kuin autojen 

kanssa, ominaisuuksien kehittäminen 

pysähtyy, kun ihmisen 

kyky hyödyntää ominaisuuksia 

saavutetaan. Eli kone saavuttaa inhimilliset 

rajat. 

On mielenkiintoista nähdä, miten tietokonealan 

teollisuus sopeutuu tähän 

muutokseen. Tähän saakka se on tehnyt 

mitä on halunnut asiakkaidensa tarpeista 

piittaamatta. Myös alan ainoa merkittävä 

suuri uutuus, verkkomikro eli NC, edustaa 

edelleen tuotetta, joka palvelee valmistajan, 

ei kuluttajan odotuksia. 

Tulevaisuuden PC-markkinat ovat kuitenkin 

asiakaslähtöiset, jolloin ala joutuu 

miettimään strategiansa täysin uudelleen. 

Alkaisimmeko sitten vihdoin saamaan sellaisia 

mikroja, varusteita ja ohjelmia, joita 

me koneiden käyttäjät haluamme 

TIETOKONE 

HUHTIKUU 1997 89

Kytkentä nousee 

kolmannelle kerrokselle 

PERTTI HÄMÄLÄINEN 

Kytkentäinen Ethernet 

on parin viime 

vuoden aikana ollut 

vertaansa vailla oleva 

menestys, ja perinteiset 

paikallissillat ovat 

lähes tyystin hävinneetverkkovalmistajientuotevalikoimasta. 

Kuluneen talven 

uusi iskusana on ollut 

IP-kytkentä. Tekeekö 

uusi tekniikka reitittimille 

nyt saman kuin 

kytkimet silloille? 

E thernet-kytkimet 

ovat hinnaltaan 

tänään samaa 

luokkaa kuin perinteiset 

jaetun median keskittimet pari 

vuotta sitten, kun uusi tekniikka 

nousi yleiseen tietoisuuteen. Nopea 

hintakehitys on ollut mahdollista, 

koska laitteet ovat tehneet 

selkeän ongelman ratkaisemisen 

verkkovastaaville helpoksi. 

Jaetun Ethernetin ongelmanahan 

on kuormituksen lisääntyessä 

ilmenevä hidastuminen, 

joka johtuu siitä, että media on 

yhteinen. Kaikki samaan verkkosegmenttiin 

kytketyt laitteet 

kilpailevat rajallisesta kaistasta, 

ja Ethernetin kilpavarauskäytäntö 

vain lisää uudelleenlähetysten 

ja siis liikenteen määrää kun 

kaistalla alkaa tulla ahdasta. 

Kytkimet ratkaisevat ongelman 

samoin kuin sillatkin, jakamalla 

yhteisen Ethernetin erillisiin 

segmentteihin ja päästämällä 

lävitseen vain eri segmenteissä 

olevien laitteiden välisen liikenteen. 

Kytkimet ja sillat tuntevat 

Verkkosivujen sisältö 

PERTTI HÄMÄLÄINEN: 

Kytkentä nousee kolmannelle kerrokselle ..................................91 

UUTISET: ....................................................................................95 

VERTAILU: DMI-hallittavat mikrot ........................................99 

PIKAKOKEET:........................................................................107 

■ IntranetWare for Small Business ■ Groupsystems 

for Windows 1.1d ■ WebXRay 

YRJÖ BENSON: Tietokonetta ostamassa, osa 2 ..............110 

liikenteestä vain verkkosovitintenMAC-osoitteet, 

eivätkä ne ota kantaa 

yhteyskäytäntöihin jotka 

on määritelty OSI-mallin 

toisen eli siirtoyhteyskerroksen 

yläpuolella. 

Pakettipohjaisessa kytkimessä 

on jokaista porttia 

kohti osoitetaulu, 

jonka perusteella kytkin 

lähettää paketin oikeaan 

porttiin paketin alussa 

olevan MAC-osoitteen 

perusteella. Koko 

pakettia ei puskuroida 

vaan uudelleenohjaus 

aloitetaan 

heti osoitteen tultua luetuksi, 

joten kytkimestä 

aiheutuva siirtoviive on 

hyvin lyhyt, vain kymmenen 

mikrosekunnin 

luokkaa. Kytkimet toimivat 

lähes kaapelin nopeudella. 

Toinen suosittu kytkinten laji, 

ATM-kytkimet, toimii tavallaan 

vielä alhaisemmalla eli solutasolla. 

Jokainen 53 tavun mittainen 

ATM-solu sisältää tunnisteen, 

jonka perusteella solu 

liitetään johonkin kytkinten välillä 

avattuun virtuaaliseen yhteyteen. 

Myös tässä yksittäisten 

solujen kytkentäviive on erittäin 

alhainen, kunhan virtuaaliyhteys 

on ensin saatu avattua. 

Reititin on toista maata 

Reititinten toiminta perustuu 

kuitenkin verkko-osoitteisiin, eli 

ne operoivat OSI-mallin kolmannella 

eli verkkokerroksella. 

Reitittimet muodostavat keske- 

nään verkon, ja ne vaihtavat keskenään 

tietoja aliverkkojen sijainnista 

kuhunkin reitittimeen 

nähden. 

Esimerkiksi suuren organisaation 

verkko voi olla jaettu 

useisiin aliverkkohin. Verkon 

ytimessä voi olla järeä runkoreititin 

joka tuntee satojen aliverkkojen 

osoitteet, kun taas verkon 

laidoille sijoitettujen haarakonttorireititinten 

takaa voi löytyä 

vain yksi aliverkko. 

Toinen tyypillinen reititinverkko 

on jokaisen tänä päivänä 

tuntema Internet. Suomesta 

Australiaan lähtevä sähköpostiviesti 

tai WWW-selailupyyntö 

voi kulkea matkallaan reilun 

TIETOKONE 

HUHTIKUU 1997 91

puolen tusinan reitittimen kautta. 

Suuressa reititinverkossa 

olennaista on vikasietoisuus: jos 

yksi reititin putoaa pois pelistä, 

pakettien on silti kuljettava perille 

jotain vaihtoehtoista reittiä. 

Toisaalta reititinten väliset yhteydet 

voivat olla hyvinkin erilaisia: 

jossain voi olla sadan megabitin 

sekuntinopeudella toimiva 

runkoverkko, toisaalla taas 

64 kilobittiä sekunnissa välittävä 

kiinteä laajaverkkoyhteys. Tällöin 

tarvitaan optimointia. 

Reititinten älystä suurin osa 

onkin suunnattu verkon yhteystietojen, 

reittien, ylläpitoon. Reitittimet 

kommunikoivat keskenään 

tähän tarkoitukseen kehitetyillä 

yhteyskäytännöillä kuten 

RIP (Routing Information Protocol) 

tai OSPF (Open Shortest 

Path First). 

Nopeudet, joilla reititin ohjaa 

vastaanottamiaan paketteja 

edelleen oikeaan porttiinsa, ovat 

kertaluokkaa hitaampia kuin 

MAC-tason kytkinten vastaavat. 

Tyypillinen paketin siirtoviive 

reitittimessä on 150 mikrosekunnin 

tietämissä. 

Kytkimestä on helppo tehdä 

halvalla nopea, koska kytkin toimii 

itsenäisesti: sen pitää vain 

muistaa minkä portin takaa mikäkin 

sen tuntemista MACosoitteista 

löytyy. Reitittimet 

joutuvat sen sijaan ylläpitämään 

ja vaihtamaan keskenään aliverkkokohtaisia 

reititystietoja. 

Aliverkko-osoitteiden hakutauluista 

paisuu myös suurten verkkojen 

runkoreitittimissä nopeasti 

varsin pitkiä, mikä kasvattaa 

osoitteiden etsintäaikoja. 

Reititys on perinteisesti tehty 

keskitetyllä eikä porttikohtaisella 

älyllä kuten kytkentä, koska 

prosessi on teknisesti mutkikas 

ja kallis toteuttaa. Reitittimet 

ovatkin itse asiassa erikoistuneita 

tietokoneita, joilla on omat 

käyttöjärjestelmänsä ja päivitettävät 

ohjelmistonsa. 

Mitä kolmoskerroksen 

kytkentä ei ole 

Puusta katsoen luulisi että kun 

osoitetaulut ovat kunnossa, kytkentä 

olisi reitittimissä sama asia 

kuin kakkoskerroksenkin kytkimissä. 

Mikäpä on sen helpompaa 

kuin lukea paketin alusta 

kohdealiverkon osoite ja huiskaista 

paketti oikeaan osoitteeseen 

johtavaan porttiin. 


Tätähän reititin pelkistetysti 

tekee. Aivan näin yksinkertaista 

kytkentä ei verkkokerroksella 

kuitenkaan ole, koska verkossa 

liikkuu myös yleensä koko joukko 

yhteyskäytäntöjä, joiden kehysrakenteet 

ja reititysprotokollat 

ovat erilaiset. Pakettipohjaisen 

kytkimen tarvitsee tutkia 

vain MAC-osoitteita, jotka ovat 

jokaisessa kehyksessä samassa 

kohdassa. 

Kolmoskerroksen kytkentä 

onkin aina yhteyskäytäntökohtaista. 

Tähän asti julkistetut tekniikat 

ovat lähteneet liikkeelle 

IP-protokollasta aivan kuten reitittimet 

kymmenen vuotta sitten 

markkinoille tullessaan, ja IPX 

on vasta tulossa mukaan. Poikkeuksena 

on ATM:n solukytkentä: 

markkinoille tuloaan tekevä 

MPOA (MultiProtocol 

Over ATM) on nimensä mukaisesti 

määritelty useammille yhteyskäytännöille. 

Vaihtoehtoisia tekniikoita 

Reitittimiä on tehty moniin eri 

tarkoituksiin: suuren rakennuksen 

tai kampusalueen lähiverkkoja 

yhdistäviksi runkoreitittimiksi, 

laajaverkkojen välityksellä 

toisiinsa kytkettyjen verkkojen 

yhdistämiseksi keskuskonttorin 

lähiverkkoon tai haarakonttorin 

verkon yhdistämiseksi pääkonttoriin 

ja ulkomaailmaan. 

Niinpä myös kytkentä voidaan 

tehdä reitittimissä varsin 

monella eri tavalla, ja eri tekniikoilla 

on eri soveltamiskohteet. 

Runkoreitittimen toimintaa 

voi nopeuttaa perustamalla sen 

sisäinen toiminta nopeaan kytkentäiseen 

tekniikkaan ja kopioimalla 

koko reititystaulukot 

jokaista porttia käsittelevälle piirille. 

Raa’an voiman tekniikalla 

päästään kytkinten nopeuksiin 

ja reitittimen läpi saadaan gigabittikaupalla 

dataa sekunnissa 

mutta ratkaisu on kovin kallis. 

Positiivista on, että tuloksena 

on tavallinen, perinteisten ratkaisujen 

kanssa yhteensopiva 

reititin: kytkentä on vain laitteen 

sisäinen ratkaisu. 

Toinen, suosituksi noussut 

strategia on käyttää koeteltua 

kakkoskerroksen kytkentää ratkaisun 

perustana. Kukin verkko/laite-osoitepari 

kuvataan joko 

virtuaaliseksi MAC-osoitteeksi 

tai, mikäli käytetään 

ATM-kytkintä, virtuaalipolun 

tunnukseksi. Tämän prosessin 

VERKKOSIVUT 

Kytkentä nousee kolmannelle kerrokselle 

jälkeen paketti tai solut luovutetaan 

perinteiselle kytkimelle. 

Tällaisten monikerroskytkinten 

luokkaan kuuluu esimerkiksi 

Ciscon Tag Switching -nimellä 

tunnettu menetelmä. Menetelmä 

sopii hyvin esimerkiksi 

oman verkon yhdistämiseen ulkopuolisiin 

verkkoihin: ulospäin 

laite näyttää reitittimeltä, mutta 

verkkoon päin kytkimeltä. 

Koska verkko-osoite hukataan 

muunnoksessa, ei ulkoa 

tullut paketti pääse enää jatkamaan 

matkaansa muutoin kuin 

toisen samanlaista menetelmää 

käyttävän reitittimen kautta. 

Kun paikalliset lähiverkot perustetaan 

yhä enenevässä määrin 

kytkimiin, kokonaisuus on kuitenkin 

kelvollinen. Samantapaista 

”reitittimet laidoilla, kytkimet 

keskellä” -strategiaa noudattaa 

myös IBM Aris-tekniikassaan. 

Cabletronin SFVN (Secure 

Fast Virtual Networking) ja 

DECin IP-pakettikytkentä ovat 

puolestaan hiukan eksoottisia 

metodeita, joissa IP-aliverkon 

käsite häviää loppukäyttäjän näkökulmasta 

kokonaan. 

Kolmas perusmetodi on erottaa 

reittien laskenta ja kytkentä 

toisistaan. Keskitettyihin reitityspalvelimiin 

perustuvia tekniikoita 

ovat esitelleet muun muassa 

3Com, IBM ja Newbridge, ja 

varsinaisen pakettien ohjauksen 

tekevät näiden kanssa kommunikoivat 

kakkoskerroksen kytkimet. 

Tämä ATM:n lähiverkkoemuloinnin 

mieleen tuova menetelmä 

antaa verkkovastaavalle 

hyvät mahdollisuudet keskitettyyn 

kontrolliin, mutta voi 

muodostua rajoitukseksi verkkoa 

kehitettäessä. 

Neljäs kytkentäfilosofia ottaa 

oppia ATM:stä ja sen virtuaalipiiriajattelusta. 

Tyhjästä tähdeksi 

viime vuonna hypähtäneen 

ATM-laitevalmistaja Ipsilonin 

IP-kytkentä perustuu tietovirtojen 

havaitsemiseen liikenteen 

joukosta. Esimerkiksi tiedostonsiirto 

tai WWW-sivujen selailu 

työasemalle generoi tuhansia paketteja, 

joissa lähettäjä ja vastaanottaja 

säilyvät samoina. 

Normaalisti Ipsilonin laitteisto 

reitittää kaiken liikenteen perinteiseen 

tapaan. Löydettyään 

liikenteestä tietovirran se kytkee 

virtuaaliyhteyden lähettäjän ja 

vastaanottajan välille, jolloin 

näiden kahden välinen liikenne 

sujuu minimaalisin viivein. 

Kakkoskerroksen opetukset 

Kantaako Ethernet-kytkinten 

tarjoama analogia nimeä pitemmälle? 

Tuleeko kolmoskerroksen 

kytkimistä verkkoalan seuraava 

hitti? 

Monissa edellä esitetyissä tekniikoissa 

on ongelmana, että ne 

vaativat muutoksia olemassaoleviin 

yhteyskäytäntöihin. Esimerkiksi 

Ipsilon ja Cisco käyvät veristä 

disinformaatiosotaa estääkseen 

toistensa ratkaisujen nousemista 

hyväksytyiksi standardeiksi. 

Moni muukin uusi metodi on 

tuomittu jäämään valmistajakohtaiseksi 

ja tulee edellyttämään 

verkon ylläpitäjiltä erikoisosaamista 

toisin kuin kakkoskerroksen 

kytkimet. 

Tekniikoita on julkistettu pitkin 

viime vuotta, ja uusia tuotteita 

vasta tippuu markkinoille. 

Pölyn laskeutuminen voi viedä 

aikaa. Verkkovastaavilla riittääkin 

puuhaa heidän selvittäessään 

miten uuden sukupolven 

IP-kytkimet saadaan toimimaan 

olemassaolevan verkkoinfrastruktuurin 

ja mitkä tulevaisuuden 

kasvupolut mikäkin tekniikka 

sulkee pois. 

Tältä kannalta katsoen yksinkertainen 

ratkaisu voi olla paras. 

Esimerkiksi Bay ja Madge ovat 

julkistaneet kolmoskerroksen 

”kytkimiä”, jotka itse asiassa toimivat 

kuten perinteiset reitittimet 

mutta jossa reititystoiminnot 

on toteutettu täysin asic-piireihin 

pohjautuvana laitetason 

ratkaisuna. 

Rajoitettuna tavallisimpiin 

yhteyskäytäntöihin, IP:hen ja 

IPX:ään, tällainen laite voi hoitaa 

suurimman osan perinteisen 

reitittimen tehtävistä, mutta paljon 

nopeammin ja halvemmalla. 

Parasta on että yhteensopivuus 

muuhun laitekantaan säilyy täysin, 

eikä standardoituja yhteyskäytäntöjä 

tai opittuja verkon 

konfigurointisääntöjä tarvitse 

muuttaa. 

Kytkennästä ei kyllä ole kysymys 

mutta onhan termi osoittautunut 

oivaksi markkinoinnissa.

Symantecin verkonhallintaohjelmat 

HP:lle 

HP ja Symantec ovat allekirjoittaneet sopimuksen, 

jonka mukaan HP ostaa Symantecilta sen 

verkkoliiketoimintayksikön ja liittää sen osaksi 

HP OpenView -järjestelmää. 

Kauppaan kuuluvat tuotteet ovat: Expose-niminen 

reaaliaikainen palvelimenhallintaohjelmisto 

sekä verkonhallintaohjelmistot Norton 

Administrator for Networks ja Norton Desktop 

Administrator. Näiden tuotteiden avulla tietohallinnosta 

vastaavat henkilöt voivat lisätä tuottavuutta 

ja vähentää verkotettujen PC-työasemien 

ja palvelimien käyttöön liittyviä kustannuksia. 

Kaupan uskotaan poikivan lisää HP 

OpenView Windows NT-pohjaisia tuotteita 

HP:n myyntikanaviin. 

Lisätietoja: Hewlett-Packard Oy, puh. (09) 88 

721, faksi (09) 887 2277, http://www.hp.com. 

Ericsson ja Bay Networks 

yhteistyöhön 

Bay Networks ja Ericsson Telecom AB ovat sopineet 

maailmanlaajuisesta yhteistyöstä. Sopimuksen 

mukaisesti Ericsson ryhtyy toimittamaan 

asiakkailleen Bay Networksin tietoliikenneratkaisuja. 

Ericsson vahvistaa omia laajakaistaratkaisujaan 

Bay Networksin verkonhallintajärjestelmillä. 

Bay Networksin tuotteita hyödynnetään 

lisäksi asiakkaiden lähiverkkojen yhdistämisessä 

julkisiin verkkoihin. 

VERKKOSIVUT 

Uutiset 

Digi International on tuonut markkinoille 

sarjan pienikokoisia työryhmäkeskittimiä. 

Pieniin toimistoihin ja työryhmiin suunnattu 

tuoteperhe kulkee nimellä MicroHub. 

MicroHub-keskittimien pienin malli Digi 

510H maksaa alle tuhat markkaa ja siinä on 

viisi 10BaseT-parikaapeliporttia. Digi 910H 

maksaa 1 450 markkaa ja siinä on kahdeksan 

parikaapeliporttia ja yksi BNC-liitin 

10Base2-koaksiaalikaapelia varten. 

Alle kahden tuhannen markan hintaisessa 

Digi 1710H:ssa on kuusitoista 10BaseTporttia 

(RJ-45-liitin) ja yksi 10Base2-portti 

(BNC-liitin). 

Digin keskittimet tukevat verkon automaattista 

segmentointia ja yhteyksien uudelleenluomista 

niin, että keskittimet voivat eristää 

viallisen segmentin. 

Bay Networks ja Ericsson myös kehittävät yhdessä 

suorituskykyisiä laajakaistatuotteita, joissa 

integroituvat ääni-, data-, video- ja Internet-yhteydet. 

Lisätietoja: Bay Networks Finland, puh. (09) 

6969 2620, faksi (09) 6969 2619, http://www.baynetworks.com. 

Ciscolta Ethernet-kytkin 

Cisco Systems laajentaa Catalyst 1900 Ethernetkytkinten 

valikoimaansa uudella pk-sektorin 

NDS myös NT:lle 

Novell ykkönen verkkokäyttöjärjestelmissä 

International Data Corporationin (IDC) tuoreimpien 

tilastojen mukaan NetWare- ja IntranetWare-palvelimia 

toimitettiin asiakkaille 

vuonna 1996 kaikkiaan 973 000 kappaletta. 

Novellin verkkokäyttöjärjestelmätuotteita 

myytiin noin 25 prosenttia enemmän kuin toiseksi 

sijoittuneita Windows NT -palvelimia. 

Viime vuonna Novell toimitti asiakkailleen 

kaikkiaan 20,5 miljoonaa uutta verkkoja intranet-solmua. 

IDC:n tilastoista käy ilmi, että 

Novellin verkoissa on päivittäin kolme kertaa 

enemmän käyttäjiä kuin NT-verkoissa. 

Monet asiakkaat käyttävät tarpeidensa mukaisesti 

sekä Novellin että Microsoftin verkkoja. 

Novell onkin julkistanut uuden hallintaohjelmiston, 

joka yhdistää IntranetWare/NetWare 

ja Windows NT -verkkojen hallinnan. Uusi 

Novell Administrator for Windows NT hyödyntää 

NDS:ää eri palvelinympäristöjen hallinnassa. 

Ohjelma yksinkertaistaa käyttäjätietojen 

hallintaa ja NT-toimialueiden verkkoresursseja 

ei tarvitse enää hallita erikseen. 

Digiltä pieniä työryhmäkeskittimiä 

Novell Administrator for Windows NT -hallintaohjelman 

avulla voidaan vähentää verkon 

hallintaan kuluvaa aikaa ja kuluja. Verkkoa 

voidaan hallita yhdestä pisteestä ja useita samanlaisia 

käyttäjäprofiileja voidaan luoda mallin 

avulla yhtä aikaa. Hallintaohjelmisto myös 

automatisoi monia tehtäviä, kuten NT-toimialueiden 

käyttäjien siirron NDS:ään. Luottamussuhteita 

Windows NT -ympäristöissä tarvitaan 

vähemmän, sillä NDS hallitsee toimialueita. 

NDS:ään tehdyt muutokset näkyvät 

automaattisesti myös NT:ssä. 

Novell Administrator for Windows NT -hallintaohjelma 

tukee jopa 10 000 käyttäjää ja 

ryhmää yhdellä toimialueella. 

Asiakkaat voivat noutaa Novell Administrator 

for Windows NT -ohjelman Internetistä 

Novellin kotisivuilta. 

Lisätietoja: Novell Finland puh. (09) 502 

951, faksi (09) 5029 5300, http://www.novell.com 

Lisätiedot: Microdata Oy, puh. (09) 4774 110, 

faksi (09) 4582 020, http://www.microdata.fi 

yritysten ja sivukonttoreiden tarpeisiin suunnatulla 

Catalyst 1912-kytkimellä. 

Catalyst 1912 Ethernet-kytkin on uusin jäsen 

Ciscon NetBeyond Extended Network -tuoteperheessä. 

Kytkimessä on kaksitoista 10BaseTporttia 

ja yksi AUI-portti. Lisäksi siinä on sadan 

megabitin 100BaseT-portti palvelimeen tai runkoverkkoon 

liittämistä varten. 

Catalyst 1912 perustuu Ciscon IOS-teknologiaan, 

joka mahdollistaa yhteensopivuuden ja keskitetyn 

hallinnan koko NetBeyond Extended 

Network -järjestelmässä. Käyttäjät voivat 

SNMP-pohjaisen CiscoWorks Windows- ohjelmistosovelluksen 

avulla keskitetysti valvoa ja 

korjata ongelmatilanteita verkossaan. Catalyst 

1912 tukee Cisco Group Management- protokollaa 

(CGMP), joka parantaa multimediasovellusten 

tukea verkossa. 

Lisätietoja: Cisco Systems Finland, puh. 

(09) 5305 6763, faksi (09) 1594 3093, 

http://www.cisco.com. 

Sunilta 

klusterointistrategia 

Sun Microsystems on julkistanut klusterointistrategiansa 

suuntaviivat. Uusi arkkitehtuuri on 

nimeltään Full Moon, ja sen mukaan kehitetyt 

ratkaisut on tarkoitettu yrityksille jotka tarvitsevat 

jatkuvaa, keskeytymätöntä palvelua intranetja 

Internet-sovelluksilleen. Full Moon täydentää 

Sunin nykyisten klusterituotteiden valikoimaa. 

Full Moon tarjoaa helposti hallittavan ja vikasietoisen 

ratkaisun, jossa koko useista keskusyksikkösolmuista 

ja suorittimista muodostuva 

klusteri näkyy yhtenä ainoana tietokoneena. 

Erilaiset ylläpito- ja huoltotoimenpiteet voidaan 

suorittaa järjestelmän toimintaa keskeyttämättä. 

Full Moon tuodaan markkinoille neljässä vaiheessa 

vuosina 1997 – 1999. 

Ensimmäisenä vaiheena julkistettiin Solstice 

TIETOKONE 

HUHTIKUU 1997 95

LYHYESTI 

TJ-Tieto Oy:lle osake-enemmistö 

Dataunit Consulting Oy:stä 

TJ-Tieto Oy on hankkinut osake-enemmistön työryhmäjärjestelmiin 

erikoistuneesta ohjelmistoyhtiö 

Dataunit Consulting Oy:stä. Dataunit Consulting 

Oy tuottaa asiakaskohtaisesti räätälöityjä Lotus 

Notes- ja intranet/Internet-pohjaisia järjestelmiä. 

Lisätietoja: TJ-Tieto Oy, puh. (09) 613 370, 

http://www.tjgroup.com, Dataunit Consulting Oy, 

puh. (03) 366 4550, http://www.duc.fi 

Verkot läpivalaisuun 

Amerikkalainen Cinco Networks Inc. on julkistanut 

WebXRay-ohjelman Internet-yhteyksien analysointiin 

ja valvontaan. Win95/NT-pohjainen WebXRay 

toimii Ethernet-, Fast Ethernet-, FDDI- ja Token 

Ring -verkoissa. Ohjelma kuvaa verkon graafisena 

ja sen avulla on mahdollista tutkia esimerkiksi 

Web-palvelimelle kohdistuvan liikenteen määrää 

tai tarkastella yksittäisten käyttäjien verkolle aiheuttamaa 

kuormitusta. 

WebXRay hälyttää palvelinten ylikuormituksesta ja 

virhetilanteista. Ohjelma tunnistaa HTTP-, FTP-, 

POP3-, SMTP-, NNTP- ja Telnet-yhteyskäytännöt. 

Lisätietoja: Nordic Lantools Oy, puh. (09) 836 

2620, faksi (09) 8362 6222 

Cisco Systems ja Hewlett Packard 

yhteistyöhön 

Hewlett-Packard Co. ja Cisco Systems julkistama 

yhteistyösopimus koskee neljää aluetta: teknologinen 

kehitys, tuoteintegraatio, asiantuntijapalvelut 

sekä asiakaspalvelu ja -tuki. Cisco ja HP tarjoavat 

kokonaisvaltaisia end-to-end-ratkaisuja Microsoft 

Windows NT- ja Unix-ympäristöihin. HP integroi 

Ciscon IOS-teknologian omaan UNIX-jarjestelmäänsä 

ja NT-palvelimiinsa. Cisco kannattaa 

HP:ta yhteistyökumppanina konsultointi- ja tukipalveluissa 

seka atk- ja teknologia-yhteistyössä 

Lisätietoja: Cisco Systems Finland, puh. (09) 5305 

6763, faksi (09) 1594 3093, http://www.cisco.com. 

Novellilta GroupWise 5.1 

Novell on julkistanut uuden version työryhmäohjelma 

GroupWisesta. Sen suurin uudistus on aiempaa 

paremmat Internet-liitännät, kuten tuki HTTP-, 

HTML-, MIME- ja LDAP-standardeille. GroupWise 

5.1 sisältää GroupWise työpöytä- ja etäkäyttäjäohjelmat, 

NWAdmin-hallintamoduulin, asynkronisen 

ja X.25-yhdyskäytävän, palvelinagentit ja MHS-yhdyskäytävän, 

sekä työkalut muista sähköpostijärjestelmistä 

GroupWiseen siirtymiseksi. Englanninkielinen 

GroupWise 5.1 -työasemaohjelma tuli 

markkinoille maaliskuun lopussa. Suomenkielinen 

versio tulee huhti-toukokuussa. 

Lisätietoja: Novell Finland, puh. (09) 502 951, faksi, 

(09) 5029 5300, http://www.novell.com/finland. 

Vuosi 2000 lähestyy 

Vuosituhannen vaihtuminen on suuri haaste ohjelmien 

päivittäjille. Väärät vuosiluvut ohjelmakoodissa 

voivat lamaannuttaa yrityksen tietojärjestelmiä. 

Computer Associates tarjoaa asiakkailleen 

helpotusta koodin läpikäymiseen. CA:n Discovery 

2000 Challenge -ohjelma tutkii yritysten COBOLkoodia 

ja etsii vaikeuksia aiheuttavat päivämääräkentät. 

Lisätietoja: Computer Associates Finland 

Oy, puh. (09) 348 484, faksi (09) 3484 8585, 

http://www.cai.com. 

Myös Platinum technology on määritellyt vuosituhannen 

vaihtumisen aiheuttaman muutoksen yhdeksi 

avainohjelmistaan. Vuosituhannen vaihteen 

lisäksi yhteiseen valuuttaan siirtyminen Euroopassa 

aiheuttaa toteutuessaan lähes vastaavansuuruisen 

ohjelmistojen muutostyön. Platinumin ratkaisu 

vastaa molempiin haasteisiin. Platinumin ratkaisuun 

sisältyy SystemVision-tuote analysointia varten, 

TransCentury toteuttamista varten ja Time- 

Warp testaamiseen. 

Lisätietoja: Platinum technology Finland Oy, puh. 

(09) 887 311, faksi (09) 8873 1233, 

http://www.platinum.com 


VERKKOSIVUT 

Uutiset 

HA 1.3 -klusterointiohjelmisto vaativiin Internet- 

ja tietokantaympäristöihin. Solstice HA 1.3 

on tarkoitettu Internetiä liiketoiminnassaan keskeisesti 

hyödyntäville yrityksille, joiden järjestelmien 

on toimittava keskeytymättä. 

Solstice HA 1.3 tarjoaa kehittyneet järjestelmänhallinnan 

ja vikatilanteista toipumisen menetelmät, 

joiden ansiosta korkean käytettävyyden 

järjestelmien ylläpito on aiempaa huomattavasti 

yksinkertaisempaa ja edullisempaa. Samalla 

ohjelmistolla voidaan hallita myös toisistaan 

etäällä olevia palvelimia ja levyjärjestelmiä, 

jotka voidaan näin hajauttaa katastrofitilanteiden 

varalta. 

Full Moonin seuraavassa vaiheessa loppuvuodesta 

1997 julkistetaan Java-pohjaiset hallintavälineet, 

neljän koneen klusterit, useat loogiset koneet, 

ja laajennettu ohjelmistojen tuki. Kolmannessa 

vaiheessa 1998 tuodaan globaali tiedostojärjestelmä, 

globaali eri klusterin koneiden laitteiden 

käyttö, nopea koneitten välinen liitäntä, ja 

kahdeksan koneen klusterit. Neljännessä vaiheessa 

1999 tuodaan teknologia, jolla klusteri 

toimii yhtenä koneena. 

Lisätietoja: Sun Microsystems Oy, puh. (09) 

525 561, faksi (09) 5255 6252, http://www.sun.fi 

U.S. Robotics 3Comille 

Modeemien valmistaja U.S. Robotics -yhtiö fuusioituu 

verkkotuotevalmistaja 3Comiin. Muodostettava 

tietoliikenneyhtiö toimii 3Comin nimellä 

ja sen hallintoneuvoston puheenjohtajana 

jatkaa 3Comin hallintoneuvoston puheenjohtaja 

Eric Benhamou. U.S. Roboticsin hallintoneuvoston 

puheenjohtajasta ja toimitusjohtajasta 

Casey Cowellista tulee yrityksen hallintoneuvoston 

varapuheenjohtaja. 

3Com ja U.S. Robotics markkinajohtajia omilla 

aloillaan verkkosovittimien ja modeemien 

valmistajina. Kaupasta saatava hyöty voi tämän 

vuoksi jäädä pieneksi. 

Pörssi ei ole erikoisen innostunut fuusiosta ja 

molempien yritysten osakkeiden hinnat ovat 

fuusion julkistamisen jälkeen olleet laskusuunnassa. 

Lisätietoja: 3Com Nordic AB, puh. 

(09) 4354 2067, faksi (09) 4354 2200, 

http://www.3com.com 

Cabletronilta Token Ring 

-kytkinmoduuli 

Cabletron tuo markkinoille uuden Token Ring - 

moduulin ATX LAN -kytkimeensä. ATX-kytkin 

kytkee ja reitittää Token Ringin lisäksi kaikki 

ATM:n, Ethernetin, Fast Ethernetin ja FDDIn 

yhdistelmät. ATX Token Ring -kytkimessä on 

1,6 gigabitin sisäinen kaistanleveys ja se sisältää 

10BaseT-, 100BaseT-, FDDI- ja ATM-tuen. Kytkin 

tukee IP-, IPX- ja AppleTalk-reititystä. 

Lisätietoja: Cabletron Systems puh. 

+46 8 762 6040, faksi +46 8 792 4161, 

http://www.ctron.com 

Reitittävä kytkin Baylta 

Bay Networks on julkistanut reitittävän kytkimen 

nimeltä Switch Node. Switch Node on ensimmäinen 

tuote jossa hyödynnetään uutta Bay 

Networksin hajautettuun kytkentäiseen arkkitehtuuriin 

perustuvaa teknologiaa. 

Switch Node kytkee kehykset eteenpäin verkkokerroksen 

(Layer 3) IP- tai IPX-osoitteen perusteella. 

Perinteiset lähiverkkokytkimet suorittavat 

kytkennän ainoastaan siirtoyhteyskerroksen 

(Layer 2) MAC-osoitteen avulla. Reitittävä 

kytkin mahdollistaa nopean kytkennän, alhaisen 

siirtoviiveen sekä joustavan reitityksen. 

Switch Node auttaa vähentämään runkoverkkoreittimien 

kuormitusta ja nopeuttaa IP- ja 

IPX-protokolliin perustuvaa liikennettä. 

Kytkin on modulaarinen ja siihen voidaan 

asentaa joko kymmenen tai sadan megabitin sekuntinopeudella 

toimivia kortteja. Switch Noden 

hinta vastaa lähiverkkokytkimen hintaa ja 

sen konfigurointi on helpompaa kuin tavallisen 

reitittimen. 

Lisätietoja: Bay Networks Finland, puh. (09) 

6969 2620, faksi (09) 6969 2619, http://www.baynetworks.com 

Fast Ethernet -tuotteita 

Bay Networksilta 

Bay Networks on esitellyt uusia tuotteita BayStack-tuoteperheeseensä. 

Uutuuksiin kuuluu niin 

kytkimiä, keskittimiä kuin muuntimiakin. 

BayStack 30T ja 30F ovat Fast Ethernet -mediamuuntimia., 

joilla yhdistetään kymmenen ja 

sadan megabitin nopeudella toimivia Ethernetverkkoja. 

BayStack 302T ja 302F ovat verkkojen 

segmentointiin ja työryhmäkäyttöön tarkoitettuja 

kytkimiä. Niiden kytkinkokoonpano voi 

muodostua kahdeksasta half-duplex-nopeudella 

toimivasta 10BaseT-portista ja joko 100BaseTXparikaapeli- 

tai 100BaseFX-kuituportista. 

BayStack 50 -keskitinperhe on tarkoitettu yksittäisille 

käyttäjille tai pienille työryhmille. BayStack 

50 -keskittimessä on neljä 10BaseT-porttia. 

BayStack 51 on kahdeksan portin ja BayStack 

52 16 portin laite. M2216T Ethernet-kytkin tarjoaa 

käyttäjäkohtaiset kytkentäiset kymmenen 

megabitin yhteydet pienille työryhmille. 

Lisätiedot: Bay Networks Finland, puh. (09) 

6969 2620, faksi (09) 6969 2619, http://www.baynetworks.com.

Järjestelmähallinnaksi kutsutaan 

sitä organisaation 

tehtävien joukkoa, jolla 

seurataan tietoteknisen 

infrastruktuurin tilaa ja 

varmistetaan sen toimivuus. 

Parhaiten hallinnassa ovat olleet 

perinteiset suurkoneympäristöt 

oheislaitteineen ja sovelluksineen, 

koska koko organisaation 

kannalta kriittisimmät järjestelmät 

löytyvät usein keskuslaitteistoilta. 

Myös työvälineet ovat kehittyneet 

pisimmälle suurkonepuolella. 

Tietokantojen ja tulostusjonojen, 

varmistusten ja eräajojen 

hallinta on tehtäväkenttä johon 

on tarjolla runsain määrin 

operaattorien ja järjestelmävalvojien 

käyttämiä ohjelmistoja. 

Välineitä on 1990-luvun alkupuolella 

siirretty laajalti myös 

Unix-pohjaisiin laitteisiin, ja lähiverkkoympäristöille 

spesifiset 

ongelmat ovat tätä kautta tulleet 

tutuiksi järjestelmähallintaohjelmistojen 

valmistajille. Toisaalta 

työryhmäverkkojen suunnasta 

on järjestelmähallinnan alueelle 

tullut myös uusia yrittäjiä. 

Lähiverkot ja niihin kytketyt 

PC-pohjaiset palvelimet ja työasemat 

muodostavat kuitenkin 

suurkoneympäristöjä kertaluok- 

VERKKOSIVUT 

Vertailu: mikrojen DMI-ominaisuudet 

Kesyttääkö DMI 

työpöydän pedon? 

Mikrotietokoneiden määrän pidäkkeetön 

kasvu on ahdistanut rajallisilla resursseilla 

toimivat verkkovastaavat monissa yrityksissä 

selkä seinää vasten. Verkon alati kasvava ja 

teknisesti yhä vaativampi työasemakanta 

monituisine ongelmineen on kuin tarun monipäinen 

peto, jolle kasvaa jokaisen poikkilyödyn 

pään sijaan seitsemän uutta. Ritariksi, 

joka lupaa taltuttaa tämän hirviön, tarjoutuu 

standardi nimeltä DMI. 

PERTTI HÄMÄLÄINEN 

kaa tai paria pulmallisemman 

ongelmakentän. Laitteistojen 

modulaarisuus, tekniikan nopea 

kehitys, käyttöjärjestelmäversioiden 

runsaus ja sovellustoimittajien 

monilukuisuus ovat 

PC-ympäristölle luonteenomaisia 

piirteitä, joiden ansiosta parhaatkaan 

hallintavälineet eivät 

tahdo pysyä ongelmien tasalla. 

Laitteistoja hankitaan joka 

vuosi lisää, joko palvelemaan 

uusia käyttäjiä tai korvaamaan 

vanhoja laitteita, joten ison organisaation 

mikrokannasta tulee 

vuosien myötä pakostakin kovin 

kirjava. Koska valmistajilla on 

suorastaan pakonomainen halu 

uudistaa mallistonsa kaksi – kolme 

kertaa vuodessa, tietohallinnon 

hyvää tarkoittavat suositukset 

ja standardit elävät parhaimmillaankin 

vain puoli vuotta 

kerrallaan. 

Ongelmana omaisuus 

Järjestelmähallinnan peruskivi 

onkin omaisuuden hallinta. 

Uusien sovellusten tai lisälaitteiden 

käyttöönottoa suunnitteleva 

mikrotietokonevastaava on hukassa 

ellei hän tiedä mitä ominaisuuksia 

yrityksen nykykalustolla 

on. 

Yhtiössä voidaan esimerkiksi 

tehdä päätös siirtyä käyttämään 

uutta tekstinkäsittelyohjelman 

versiota, ja tiedostoyhteensopi- 

vuuden säilyttämiseksi päivittää 

ohjelma kerralla kaikille käyttäjille. 

Uusi ohjelmaversio asettaa 

uudet minimivaatimukset käyttöjärjestelmän 

versiolle sekä työaseman 

teholuokalle, muistimäärälle 

ja vapaalle levytilalle. 

Investoinnin heijastusvaikutuksina 

seuraa nyt vanhojen koneiden 

uusimisia tai lisämuistien 

hankintoja sekä käyttöjärjestelmäversioiden 

vaihtoja. Mikrotuen 

tai vastaavan yksikön tehtäväksi 

jää selvittää ja esitellä tarvittavat 

hankinnat. 

Toisaalta saatetaan saada selville 

esimerkiksi, että tietyn 

merkkisissä koneissa tietty 

BIOS-versio on syynä yhtiössä 

käytetyn pääte-emulointiohjelman 

kanssa satunnaisesti mutta 

kiusallisen usein esiintyviin jumiutumisiin. 

Tehtävänä on nyt 

löytää koneet joissa BIOS-päivitys 

on tehtävä. 

Parinkymmenen työaseman 

pienyrityksessä tällaisiin tehtäviin 

menee korkeintaan muutama 

tunti aikaa vaikka mikrokantaa 

ei olisi ihmeemmin dokumentoitukaan. 

Parintuhannen 

koneen konsernissa työaika lasketaan 

henkilötyöviikoissa ellei 

kuukausissa, koska dokumentit 

eivät yleensä ole riittävästi ajan 

tasalla. 

Vuosien myötä hankitut koneet 

löytyvät toki kirjanpitolain 

edellyttämästä käyttöomaisuusrekisteristä 

tai -listasta, mutta 

sen tiedot ovat yleensä taloushallinnon 

edellyttämällä tasolla 

eli teknisen tuen kannalta yhtä 

tyhjän kanssa. PC-komponenttien 

ja varsinkin ohjelmien hinnat 

ovat sitä paitsi painuneet 

TIETOKONE 

HUHTIKUU 1997 99

niin alas, että hankinnat kirjataan 

usein käyttöomaisuuden sijasta 

suoraan kuluiksi, joten 

suurin osa tiedoista ei ole kirjoissa 

eikä kansissa. 

PC-omaisuus on usein kirjattu 

myös mikrotuen ylläpitämään 

taulukkolaskenta- tai tietokantaohjelmalla 

toteutettuun 

kortistoon. Koska tällaisia tiedostoja 

ylläpidetään usein 

enemmän tai vähemmän manuaalisesti, 

niistä löytyy vain 

harvoin tietoja esimerkiksi jälkikäteen 

lisätyistä muisteista tai vikaantuneiden 

tilalle hankituista 

kiintolevyistä. 

Varsin usein käyttäjäyksiköillä 

on myös mahdollisuus hankkia 

ohjelmia ja laitteita omin 

päin, eikä keskitetty mikrotuki 

tällöin pysy ajan tasalla. Ja dynaamisia 

tietoja kuten vapaiden 

levytilojen määriä ei tietenkään 

voida koskaan kortistoida manuaalisesti. 

Omaisuus hallintaan 

Ongelmaan on kehitetty 

omaisuudenhallintaohjelmistoja, 

jotka tutkivat mikrot perin 

pohjin ja tallentavat niistä löytyvien 

komponenttien ja ohjelmistojen 

tiedot omaan tietokantaansa. 

Palvelimet löytyvät aina 

verkosta, työasemat inventoidaan 

luontevimmin niiden kirjoittautuessa 

verkkoon, ja tiedot 

pysyvät näin aina ajan tasalla. 

Kotikoneet ja muut irtomikrot 

saadaan mukaan käyttämällä 

niissä aika ajoin inventointiagentti 

levykkeellä. 

Tällaisten ohjelmien ensimmäinen 

sukupolvi tuli markkinoille 

jo 1990-luvun alussa, ja ne 

perustuivat ohjelmoijiensa vuosien 

varrella keräämään tietouteen 

mikrojen teknisistä yksityiskohdista. 

Niinpä esimerkiksi 

BIOS-versiot ja -valmistajat 

otettiin selville etsimällä BIO- 

Seista valmistajien copyrightmerkintöjä, 

ja sovellusohjelmien 

versiot tunnistettiin .EXE-tiedostojen 

nimien, kokojen ja 

niistä löytyvien ”sormenjälkien” 

eli tietystä kohdasta tiedostoja 

löytyviksi tiedettyjen merkkijonojen 

perusteella. 

Kuten jokainen PC:n diagnostiikkaohjelmia 

käyttänyt tietää, 

tällaiset ohjelmat eivät voi 

olla kovinkaan luotettavia. Sitä 

paitsi ohjelmien amerikkalainen 

alkuperä heijastui eurooppalaisten 

valmistajien tuotteiden huo- 


VERKKOSIVUT 


nona tuntemuksena. 

Ratkaisuksi DMI 

PC-valmistajat ovat nähneet ongelman 

jo vuosia, ja siihen on 

kehitetty myös ratkaisu: DMI 

eli Desktop Management Interface 

on standardoitu hallinta-rajapinta 

jonka avulla hallintaohjelmat 

pääsevät käsiksi työasemien 

ja palvelinten ominaisuus- 

ja ohjaustietoihin. Epämääräisten 

sormenjälkien nuuskimisen 

sijasta jokaisen komponentin 

ja sen ominaisuudet 

voi nyt tunnistaa valmistajariippumattomallastandardimenettelyllä. 

Standardia on kehittänyt 

Laitekomponentit 

Komponenttiagentit 

Komponenttirajapinta CI 

DMI-palvelukerros 

Hallintarajapinta MI 

Hallintasovellukset 

vuonna 1992 asetettu työryhmä 

nimeltä DMTF (Desktop Management 

Task Force). Siihen kuuluu 

edustava joukko laite- ja 

käyttöjärjestelmävalmistajia sekä 

hallintaohjelmien kehittäjiä. 

Standardin ensimmäinen versio 

valmistui jo vuonna 1994, ja sitä 

on laajennettu monin yksittäisiä 

komponentteja koskevin lisäyksin 

sen jälkeen. 

DMI perustuu kolmitasoiseen 

arkkitehtuuriin. Sen käyttäjälle 

näkyvänä osana on varsinaisen 

standardin ulkopuolelle 

jäävä hallintasovellus, joka voi 

olla yksittäistä mikroa koskeva 

DMI-tietojen selailuohjelma tai 

monipuolisen järjestelmä- tai 

verkonhallintaohjelman työasema-agentti, 

joka välittää DMItiedot 

hallintakonsolille muiden 

toimintojensa ohella. 

Hallintasovellus keskustelee 

DMI-palvelukerroksen (SL, Service 

Layer) kanssa hallintarajapinnan 

(MI, Management Interface) 

kautta. Hallintasovellus voi 

komentaa palvelukerrosta kolmella 

perusoperaatiolla: List, 

Get ja Set, näiden lisäksi käytössä 

on aloitus- ja lopetuskomennot 

ja operaatiot MIF-tietokannan 

ylläpitoon. 

DMTF:n DMI-arkkitehtuuri (versio 1.x) 

SNMP 

Lähi- tai etäverkko 

MIF 

MIF 

Hallintakonsoli 

MIF 

Mikrotietokone 

MIF-tietokantaan (Management 

Information Format) on 

tallennettuna kaikki hallittavaa 

järjestelmää koskevat tiedot. Esimerkiksi 

mikron emolevyä tai 

näytönohjainta kuvaavat tiedot 

on alunperin tallennettu komponenttikohtaiseenMIF-tiedostoon, 

joista yhdistelemällä kootaan 

järjestelmän MIF-tietokanta. 

MIF-tiedostot ovat tekstitiedostoja 

joissa tietojen esitystapa 

noudattaa ASN-1:n nimellä tunnettua 

standardia (Abstract Syntax 

Notation 1). Menettely ja 

esitystapa on lainattu verkonhallintastandardi 

SNMP:ssä käytetyistä 

MIB-tiedostoista. 

Kutakin komponenttia kohti 

MIF-tiedoissa on yksi tai useampia 

tietoryhmiä, jotka puolestaan 

jakautuvat yksittäisiin attribuutteihin. 

Hallintasovellus voi 

selata MIF-tietokantaa List-komennolla, 

jolloin se saa tiedon 

järjestelmään kuuluvista komponenteista, 

niiden tietoryhmistä 

ja attribuuteista. Kun järjestelmän 

komponentit ja niihin 

kuuluvat ryhmät ovat tiedossa, 

attribuutteja voidaan kysellä 

myös Get-komennolla. Monet 

tiedot ovat luonteeltaan staattisia: 

laitteen valmistaja, tyyppikoodit 

ja sarjanumerot. Myöskään 

komponenttien fyysiset 

ominaisuudet eivät muutu: suorittimen 

kellotaajuus, kiintolevyn 

kapasiteetti tai näytön tuetut 

virkistystaajuudet ja -resoluutiot 

säilyvät samoina komponentin 

käyttöajan. 

Osan järjestelmän hallintaan 

tarvittavista tiedoista on kuitenkin 

oltava käyttäjäorganisaation 

muutettavissa: esimerkiksi laitteen 

hankintapäivä ja -hinta, 

huoltosopimustiedot, työaseman 

haltija ja sijaintiosoite. Näiden 

tietojen ylläpitoon DMI tarjoaa 

hallintasovellukselle Set-komennon, 

jonka avulla MIF-tietokannan 

muutettavissa oleviin 

kenttiin pääsee käsiksi. 

Kaikki tiedot eivät kuitenkaan 

ole laitteen valmistajan tai 

omistajan pysyvästi määriteltävissä, 

vaan ne voivat muuttua 

laitetta uudelleen konfiguroitaessa 

tai käytettäessä. Keskusmuistin 

määrä, kiintolevyn vapaa 

levytila, verkkosovittimen 

toimintamoodi (esimerkiksi 

10/100 megabittiä sekunnissa, 

vuoro- tai kaksisuuntainen) ynnä 

muut dynaamiset tiedot on 

kyseltävä asianomaisilta komponenteilta 

itseltään. Tätä varten 

DMI:ssä on komponenttirajapinta 

(CI, Component Interface), 

jonka avulla palvelukerros ja 

komponentit voivat keskustella 

keskenään. 

Kehittyvä standardi 

DMIn perusversio 1.0 julkaistiin 

huhtikuussa 1994, ja sen jälkeen 

ovat valmistuneet täsmennetty 

versio 1.1 sekä lukuisten komponentti-MIFien 

määritykset. 

Uusi hallittava komponenttihan 

saadaan DMIn piiriin määritte-

lemällä sitä koskevien hallintatietojen 

ryhmä MIF-kieliopin 

mukaisesti. Näitä on PC-työasemien 

ja palvelinten lisäksi kehitetty 

kirjoittimille, näyttölaitteille, 

sovellusohjelmille, verkkosovittimille 

ja massamuisteille, 

ja MIFejä on kehitteillä jopa 

tukitoimenpiteiden ja omistamisen 

kustannusten hallintaan. 

DMI:n perusversiot eivät ottaneet 

kantaa verkossa tapahtuvan 

liikenteen toteutustapaan tai 

yhteyskäytäntöihin, vaan palvelukerros 

toimii hallittavassa 

mikrotietokoneessa. Tämä jätti 

toteuttajille vapaat kädet mutta 

ei edistänyt hallintaohjelmien ja 

hallittavien järjestelmien yhteensopivuutta: 

hallintaohjelmien 

kirjoittajat laativat edelleen omia 

agenttejaan, jotka oli asennettava 

työasemiin ja palvelimiin. 

Viime vuoden maaliskuun lopussa 

valmistui DMIn versio 

2.0, joka määritteli selkeät proseduurit 

MI- ja CI-rajapintoihin 

aiempien tietolohkoja käsitelleiden 

Get-, Set- ja List-komentojen 

tueksi. Kun hallintakonsoli 

ja hallinta-agentti toimivat eri 

koneissa, niiden välinen yhteyskäytäntö 

on nyt täsmällisesti 

määritelty RPC-standardi (Remote 

Procedure Call). Samalla 

palvelukerros (Service Layer) nimettiin 

uudelleen palvelun tarjoajaksi 

(Service Provider). 

Näin poistuvat ongelmat esimerkiksi 

eri käyttöjärjestelmillä 

toimivien koneiden hallinnassa, 

koska RPC-kirjastot löytyvät nykyään 

kaikista relevanteista 

käyttöjärjestelmistä. DMI-määritys 

hyväksyy kolme RPC-toteutusta: 

laajimmassa käytössä 

on DCE/RPC, Sunin versio on 

ONC/RPC, ja myös kuljetuskerroksesta 

riippumaton TI/RPC 

on tuettu. 

Lisäksi komponenttirajapintaan 

on lisätty tapahtumaryhmien 

(Event Groups) määrittelyt. 

Hallittava järjestelmä voi 

oma-aloitteisesti raportoida hallintaohjelmalle 

tilassaan tapahtuvista 

muutoksista. Palvelukerrokselle 

voidaan määritellä, mitkä 

tapahtumat välitetään edelleen 

hallintaohjelmalle, mitkä 

taas suodatetaan pois jotta järjestelmän 

valvojaa ei kuormitettaisi 

turhalla detaljitiedolla. 

Esimerkiksi kiintolevyt osaavat 

korjata virheitään ja merkitä 

vialliset lohkot levyn pinnalta 

käyttökelvottomiksi. Yksittäiset 

VERKKOSIVUT 


virheet eivät vielä ole huolen aihe, 

mutta kun virheitä on kumuloitunut 

riittävästi tai uusia 

virheitä alkaa esiintyä liian 

usein, tilanne on syytä tulkita 

merkiksi levyn odotettavissa olevasta 

täydellisestä vikaantumisesta. 

Modernit SMART-tekniikalla 

varustetut levy-yksiköt 

osaavat raportoida ongelmistaan 

hallintaohjelmille, jotka voivat 

lähettää hälytyksen järjestelmän 

valvojalle ajoissa. 

Uusimpana kehityksenä on 

DMTF:ssä käynnistetty viime 

vuoden syyskuussa hallintatietojen 

yleisen, oliosuuntautuneen 

mallin kehittäminen. CIM-alikomitea 

(sanoista Common In- 

V. 1.x CIkomponentti 

(laite tai 

ohjelma) 

V. 1.x CI 

V. 1.x MI 

Paikallinen 

hallintasovellus 

formation Model) tähtää DMItietojen 

levittämiseen erilaisille 

hallintajärjestelmille perustuivatpa 

ne perinteisiin verkonhallintastandardeihin 

kuten 

SNMP:hen tai CMIPiin tai moderneihin 

oliomalleihin kuten 

CORBAan. 

Viimeksimainittuihin lukeutuvat 

myös työn alla olevat 

JMAPI ja HMM. Näiden mukaanotto 

takaa, että DMI sopii 

mainiosti perustekniikaksi 

WWW-pohjaisille hallintaohjel- 

V. 2.0 CIlaitekomp. 

V. 2.0 CIohjelmakomp. 

V. 2.0 CImikrokoodik. 

DMI-palvelutarjoaja SP 

mille joista on kuluneena talvena 

yleisesti innostuttu kehittäjäpiireissä. 

DMI ei standardina 

ota kantaa siihen miten hallintatiedot 

toimitetaan käyttäjälle, 

olennaista on se miten tiedot tallennetaan 

laitteille ja miten ne 

saadaan toimitettua niistä hallintaohjelmille. 

Muna-kana-ongelma 

PC-valmistajat ovat kuitenkin 

olleet hitaita tukemaan DMIstandardia. 

Innokkaimpia ovat 

olleet HP, IBM ja DEC, jotka 

valmistavat itsekin PC-verkkojenjärjestelmähallintaohjelmistoja. 

Muutamat suuret PC-valmistajat 

kuten Acer, Compaq, 

DMTF:n DMI-arkkitehtuuri (versio 2.0) 

RPC-tuki 

MI-asiakas 

Etähallintasovellus 

Proseduraalinen (v. 2.0) CI 

MI-palvelin 

RPC-tuki 

RPC-tuki RPC-tuki 

MI-asiakas MI-asiakas 

Mikrotietokone 

Lähi- tai etäverkko 

MIF 

Dell, Fujitsu, Packard Bell ja Siemens/Nixdorf 

ovat myös sertifioineet 

DMI-toteutuksensa 

DMTF:n testilaboratoriossa. 

Sen sijaan valtaosa PC-valmistajien 

massasta ei ole juuri 

välittänyt ottaa kantaa koko kysymykseen. 

Tähän on varmasti 

ollut eräänä syynä käyttäjäorganisaatioiden 

puuttuminen 

DMTF-työryhmästä. Kilpailevat 

valmistajat kyräilevät luonnollisista 

syistä toisiaan ja uudistukset 

joita asiakkaat eivät ole voi- 

makkaasti vaatimassa jäävät helposti 

vähälle huomiolle. 

Toisaalta DMIn yleistymistä 

on haitannut sen toteutuksen 

jääminen laitevalmistajien aktiivisuuden 

varaan: käyttöjärjestelmien 

tasolla DMI-tuki on laahannut 

perässä. Työpöydän valtias 

Microsoft on kyllä ollut 

alusta alkaen mukana DMTFtyöryhmässä, 

mutta ei ole pitänyt 

DMI:tä kovin korkealla 

prioriteetilla. Myös Novell vaikuttaa 

unohtaneen DMIn kokonaanNetWare-palvelinkäyttöjärjestelmissään. 

Sen sijaan esimerkiksi 

IBM, SCO ja Sun ovat 

sisällyttäneet DMI-tuen OS/2:n 

ja Unixin eri versioihin. 

Microsoftin käyttöjärjestelmäosasto 

on keskittynyt tarkastelemaan 

maailmaa yksittäisen 

PC:n kannalta, ja tuloksena on 

ollut esimerkiksi yksittäisen laitteiston 

konfigurointiin tarkoitettu 

Plug&Play-määritys, joka 

pitkälle vain toistaa DMI:n toimintoja. 

Suorastaan koomista 

on että DMI:n 32-bittinen Windows-toteutus 

on IBM:n käsialaa. 

Pienet PC-valmistajat pyrkivät 

minimoimaan ohjelmistokustannuksensa 

hankkimalla 

käyttöjärjestelmät ja muut varusohjelmistot 

yhdestä ja samasta 

paikasta, yleensä siis Microsoftilta. 

Käyttöjärjestelmään 

kuuluva PnP (Plug&Play) on 

helppo toteuttaa, koska emolevyt 

ja monet lisälaitteet tukevat 

sitä rautatasolla. Sen sijaan 

DMI-piirteiden lisääminen aiheuttaisi 

ylimääräisiä kustannuksia, 

koska ohjelmat pitäisi lisensoida 

jostain, asentaa ne sekä 

MIF-tiedostot kiintolevylle ja 

vielä testata kokonaisuus eri kokoonpanoissa. 

Kun DMI-valmius on ollut 

vain harvoissa mikrotietokoneissa, 

myöskään järjestelmähallintaohjelmistojen 

toimittajat eivät 

ole olleet kovin innokkaita 

rakentamaan yksinomaan sen 

varaan vaan ovat luottaneet 

omiin agenttiratkaisuihinsa. 

DMI on näissä ollut yksi toiminto 

muiden ohella. 

Alan kärkinimistä vain DMIryhmässäkin 

aktiiviset Intel ja 

Symantec kehittivät heti DMIohjauksen 

omiin tuotteisiinsa, 

edellinen LANDesk Management- 

ja jälkimmäinen Norton 

Network Administrator -sarjan 

ohjelmistoihin. Myös IBM:n 

TIETOKONE 

HUHTIKUU 1997 101

NetFinity-ohjelmassa on jo pitkään 

ollut DMI-tietojen tarkasteluun 

soveltuva selainohjelma. 

Sen sijaan esimerkiksi Microsoftin 

Systems Management Serverin 

DMI-tuki perustuu vielä ohjelmiston 

1.2-versiossakin standardia 

edeltäneeseen luonnokseen. 

Tilanne on kuitenkin vihdoin 

muuttumassa kuluneen talven 

uusien julkistusten myötä. Järjestelmähallinnankruunaamaton 

kuningas Computer Associates 

kääntyi DMI:n kannattajaksi 

viime vuoden syyskuussa, 

kun se ilmoitti tukevansa DMI:n 

2.0-versiota osana ODMI-strategiaansa 

(Open Desktop Management 

Initiative). Yhtiön hyvin 

menestynet Unicenter-tuotteet 

tukevatkin DMI:tä tänä päivänä. 

Toinen merkittävä julkistus 

saatiin maaliskuussa, kun 

Microsoft ja Hewlett-Packard ilmoittivat 

laajasta yhteistyöstä 

järjestelmähallinnan alueella. 

Tätä kautta Microsoftkin saa 

SMS:äänsä vihdoin kunnollisen 

DMI-tuen. Open-View-verkonhallintaohjelmaansa 

aktiivisesti 

järjestelmähallinnan suuntaan 

laajentava HP on ollut uranuurtajia 

DMI-kykyisten mikrojen 

valmistajana ja osaa tarjota omat 

DMI-tietonsa myös SMS:lle tämän 

itsessään näkemien tietojen 

rinnalle. 

DMI-toteutukset tänään 

DMI-valmiita mikrotietokoneita 

onkin tullut viime kesän jäl- 


keen markkinoille monilta toimittajilta. 

Itse asiassa DMTFkomitean 

laskelmien mukaan 

maailmassa oli viime vuoden lopussa 

myyty jo 20 miljoonaa 

mikroa jotka ainakin jossain 

määrässä tukevat DMI:tä. 

Mutta onko DMI kypsä käytettäväksi? 

Pyysimme nähtäväksi 

DMI-koneita kahdeltatoista 

valmistajalta, joista kahdeksan 

toimitti laitteensa testiin. Vertailussa 

kiinnitettiin huomiota 

MIF-tietojen määrään ja DMIvarusohjelmiston 

laatuun ja toimintoihin. 

Laitteet asennettiin Novell 

NetWare 3.12 -verkkoon, jota 

hallittiin Intel LANDesk Manager 

v.2.51 -ohjelmalla. Intelin 

DMI-toteutushan on tietyssä 

mielessä alan standardi, koska 

Intel on kirjoittanut DMI-palvelukerroksen 

DOS- ja Windows 

3.1 -versiot. LANDesk kuten 

muutkin hallintaohjelmat ovat 

kuitenkin vielä DMI 1.1 -version 

tasolla, joten standardin jo vuoden 

vanhan 2.0-version siunauksista 

ei vielä saatu nauttia. 

Suomessa LANDeskin käyttö 

on suhteellisen vähäistä mikä 

heijastui laitemaahantuojien tukihenkilöiden 

keskimäärin vähäisenä 

neuvontakykynä verkkokäytössä. 

Muutkin järjestelmähallintaohjelmistot 

ovat vielä 

työasemaverkoissa melko harvinaisia 

ilmestyksiä. 

Useimmat mikrovalmistajat 

ovatkin pakanneet laitteidensa 

mukaan työasemassa paikalli- 

VERKKOSIVUT 


DMI-toteutukset 

Mikrotietokone AST Bravo MS-T PRO 6200 Compaq DeskPro 4000 Dell OptiPlex Gxi Fujitsu Mikromikko Ergo Pro X 

Käyttöjärjestelmä Windows NT 4.0 Windows NT 3.51 Windows 95 Windows 95 

DMI-komponentit 

- DMI Service Layer Intel 16-bit v. 2.04 IBM 32-bit v. 1.03 IBM 32-bit v. 1.00 Intel 16-bit v. 2.02 

- PC System 14 ryhmää 60 alkeisryhmää 25 ryhmää 37 ryhmää 

- Monitori x- - - - 

- Verkkosovitin - - - - 

- Audio - - - - 

- Hälytykset - - - - 

- Sovellukset - - - - 

- Käyttäjän määriteltävät - - 6 attribuutin ryhminä - 

Oma DMI-selain AssetPak IBM DMI Browser Inspector - 

Muu hallintaohjelma - Insight Manager - - 

Mikrotietokone HP Vextra XA IBM PC 350 Osborne SNI Scenic Pro C5 

Käyttöjärjestelmä Windows 95 Windows 95 Windows 95 Windows 95 

DMI-komponentit 

- DMI Service Layer Intel 32-bit v. 1.92 Intel 16-bit v. 1.00 Intel 32-bit v. 1.91 Intel 16-bit v. 2.02 

- PC System 39 ryhmää - 37 ryhmää 34+12+7 ryhmää 

- Monitori 3 ryhmää - - - 

- Verkkosovitin 3 ryhmää - - - 

- Audio - - 3 ryhmää 

- Hälytykset 5 ryhmää - - 

- Sovellukset - Intel ProShare, 2 ryhmää File&OS Instrumentation, LANDesk 

Client & Inventory, 8 + 14 ryhmää 

- Käyttäjän määriteltävät - - - - 

Oma DMI-selain TopTools - Intel LANDesk Client Manager v. DeskWare DeskInfo 

3.0, ASUSTek DMICFG 

Muu hallintaohjelma OpenView - - - 

sesti toimivan DMI v.1.x-käyttöliittymän. 

Useimmiten kyseessä 

on yksinkertainen selain, jolla 

laitteen MIF-tietoja pääsee etupäässä 

katselemaan. MIF-tietokantaan 

kuuluu yleensä myös 

käyttäjäkohtaisia tietoja kuten 

laitteen sijoituspaikka tai käyttäjän 

nimi, joita voi muutella selainohjelmalla. 

Yksittäisessä PC:ssä tällaisesta 

selaimesta ei ole suurtakaan 

hyötyä, Usein se vain toistaa pitkälle 

esimerkiksi Windows 95:n 

tai NT 4.0:n laitehallinnan tehtäviä. 

Käyttöliittymiä ei myöskään 

voi yleisesti kehua, yksittäiset 

tiedot esitetään usein omissa ikkunoissaan 

jolloin kokonaiskuvan 

saaminen on vaikeata. 

Useimmiten selaimet toimivat 

kuitenkin myös verkkoyhteyden 

yli toiseen koneeseen. 

Työryhmän koneiden DMI-tietoja 

voi tarkastella esimerkiksi 

pääkäyttäjän työasemalta. Tämä 

on mahdollista koska ohjelmistot 

perustuvat Intelin lähdekoodiin, 

ja Intelin DMI 1.x:n mukainen 

palvelukerrostoteutus 

toimii Intelin RAP- eli Remote 

Access Protocolilla myös IPXyhteydellä 

verkon yli. 

Mutta eihän tässä näin pitänyt 

käydä? DMI:n tarkoituksenahan 

oli korvata valmistajakohtaiset 

diagnostiikka- ja hallintaohjelmat 

yhteisellä raja-pinnalla, 

jonka kautta koneisiin 

pääsee käsiksi laitevalmistajasta 

riippumattoman ohjelmistotalon 

kirjoittamalla hallintaohjel- 

malla, ei saada aikaan lisää valmistajakohtaisiahallintaohjelmia. 

Koko verkon laitteet kattavien 

tietokantojen puuttuessa 

työasemien omat ohjelmat eivät 

tietenkään sovellu suuren järjestelmän 

hallintaan. 

Työasemakohtaiset DMIkäyttöliittymäohjelmat 

tuovat 

oman mausteensa myös tietoturvaan. 

Parhaimmillaan tai pahimmillaan 

DMI-ohjelmalla voi 

vaikkapa kylmäkäynnistää naapurin 

koneen – tai jopa verkon 

palvelimen – verkon kautta. 

Kannattaa pohtia ovatko tällaiset 

ohjelmistot jokaisen loppukäyttäjän 

välineitä vaikka ne 

työasemien mukana vakiona tulisivatkin, 

vai olisiko niiden 

käyttöä syytä jotenkin rajoittaa. 

DMI:n kakkosversiossa myös 

tietoturvakysymykset kuten 

käyttäjien tunnistaminen ja 

käyttöoikeuksien rajoittaminen 

on otettu huomioon. 

Sutta ja sekundaa 

Testien perusteella DMI on tänä 

päivänä lohduttoman keskeneräisessä 

vaiheessa. Suurin osa 

testatuista DMI-toteutuksista oli 

tasoltaan jossain säälittävän ja 

naurettavan välimailla: hallintaohjelman 

saamat tiedot olivat 

suurelta osin puutteellisia tai, 

mikä vielä pahempaa, jopa vääriä. 

Vain pari tuotetta tarjosi 

luotettavan tuntuisen pohjan 

PC-kaluston hallinnalle. 

Ongelmana ei niinkään ollut 

ohjelmistojen toimivuudessa

kuin varsinaisissa tiedoissa. DMI 

on integroitava laitteistoon kunnolla, 

se ei saa olla pelkkä rivi 

tuote-esitteessä. Hyväkään hallintaohjelma 

ei pysty kertomaan 

tietoja joita se ei saa mistään. Jos 

työaseman MIF-tiedostot on 

koottu hutaisten ja vain muutama 

laitekomponentti osaa kertoa 

itsestään DMI:lle, ei hallintarajapinnasta 

juuri ole hyötyä. 

Kannattaako mikroja sitten 

ensinkään valita DMI-toteutuksen 

perusteella? Kun vanhat koneet 

eivät kuitenkaan tunne 

DMI:tä, ja koko kaluston uusiutumiseen 

menee kolmesta viiteen 

vuotta aikaa, miksi vaivata 

päätään koko kysymyksellä? 

Iso organisaatio joka kiinnittää 

hankintahintojen lisäksi 

huomiota myös mikrotietokonekantansa 

omistamisen kustannuksiin, 

tekee viisaasti edellyttäessään 

toimittajalta kunnollista 

mikrotietokoneiden hallittavuutta. 

DMI on epäkypsyydestään 

huolimatta ainoa varteenotettavavalmistajariippumaton 

teknologia joka on kasvamassa 

käyttökelpoiseksi ratkaisuksi 

työasemaverkkojen omaisuuden 

hallinnan ja muutosten 

hallinnan kysymyksiin. 

DMI on standardina tänään 

samassa vaiheessa kuin joku 

PCI-väylä oli puoli vuotta ensimmäisten 

tuotteiden markkinoille 

tulon jälkeen. Valmistajien 

kiinnostus on herännyt, 

mutta implementoinnit häilyvät. 

Yrityksen omat mikrokohtaiset 

tiedot voi jo tänään tallentaa 

DMI-tietokantoihin, ja laitetietojen 

luotettavuus kasvaa syksyyn 

mennessä varmasti. DMI:tä 

kannattaa vaatia, mutta ostajien 

on syytä olla tarkkoja. 

AST 

AST Bravo-työaseman käyttöjärjestelmänä 

oli Windows NT 

4.0, mutta mukana seuraavat 

DMI-ohjelmat olivat 16-bittisiä 

versioita. DMI-palvelukerros oli 

Intelin käsialaa ja kohtalaisen 

uusi versio, mutta siitä huolimatta 

Bravon DMI-tuen sai 

melko vähällä vaivalla sortamaan 

NT:n 16-bittisen alijärjestelmän. 

AST:n omaa tuotantoa oli 

DMI-selain nimeltä AssetPak 

Viewer. Se oli testatuista kankeimman 

oloisia, koska jokaisen 

yksittäisen tiedon esille saaminen 

vaati monipolvisen ikkunajonon 

läpikahlaamista. AST 

ei myöskään ollut vaivautunut 

toimittamaan laitteensa mukana 

kovin kattavia MIF-tiedostoja. 

Palvelukerros ja PC olivat ainoat 

oliot joista MIF-tiedosto 

löytyi, ja jälkimmäinenkin oli 

14-ryhmäisenä varsin suppea. 

Vaikka laitteesta saikin selville 

sarjanumeron ja sellaiset tekni- 

VERKKOSIVUT 



■ Hewlett-Packard 

Hewlett-Packard oli ainoa toimittaja, jonka testiin toimittama tuote 

valoi uskoa DMI:n käyttökelpoisuuteen. MIF-tiedot kattoivat 

työaseman kaikki komponentit näyttölaitetta ja verkkosovitinta 

myöten. Kun HP on vielä kiinnittänyt huomiota DMI-tietojen tuomiseksi 

tässä suhteessa keskeneräisten hallintaohjelmien kuten 

Microsoftin SMS:n ulottuville, valmistajan voi uskoa olevan tosissaan. 

Maininnan arvoisia ovat myös Dell, jonka DMI-selain oli varsin 

käyttökelpoinen mutta jolla tietosisältö ei noussut läheskään samalle 

tasolle HP:n kanssa, sekä Fujitsu jolla on myös havaittavissa 

vilpitöntä yritystä. Muilla toimittajilla on vielä edessään ankara savotta 

ennen kuin niiden DMI-toteutuksista alkaa olla jotain todellista 

hyötyä käyttäjälle. 

AST:n AssetPak Viewerin käyttäjä saa kahlata läpi koko DMI-hierarkian 

mukaiset ikkunajonot päästäkseen näkemään yksittäisiä tietoja. 

set perustiedot kuin suorittimen 

nopeuden ja BIOS-version tunnistetiedot, 

suuri osa ryhmistä 

sisälsi paljolti ei-tuettuja tietoja. 

AssetPakin avulla jäi selvittämättä 

niin laitteen keskeytysten 

kuin DMA-kanavien käyttö, varatut 

laajennuskorttipaikat ja 

niiden sisältö ja vapaiden muistikampapaikkojen 

määrä. 

Mikrotuen kannalta näin 

puolitiehen jätetystä omaisuuden 

hallinnasta ei ole suurtakaan 

hyötyä. AST on jättänyt DMI:n 

potentiaalin pitkälle käyttämättä. 

Compaq 

Compaqin toimittama DeskPro 

4000 toimitettiin testiin ilman 

mitään DMI-ohjelmistoja. Esiasennetussa 

Windows NT 3.51käyttöjärjestelmässä 

oli kuitenkin 

mahdollisuus lisätä Desktop 

Management -ohjelmistoja jälkikäteen. 

Compaqin koneilleen laatimasta 

hallintaohjelmistosta Insight 

Managerista löytyy sovituksia 

sekä palvelimiin että työasemiin. 

Insight Manager on perusfilosofialtaanSNMP-pohjainen, 

eikä Insight Manager - 

agenttien asennus työasemaan 

tuo oletusarvoisesti DMI-toimintoja 

koneeseen. Erikseen 

pyytämällä työasemaan asentui 

kuitenkin PC MIF ja DMI:n versiota 

1.1 edustava, IBM:n käsialaa 

olevat 32-bittiset DMI-ohjelmistot. 

DMI-selain oli kohtalaisen 

kankea käyttää, koska PC:n tiedot 

oli ryhmitelty DMI:n perusjaottelun 

mukaisesti peräti 60 alkeisryhmään 

ilman hierarkiaa: 

esimerkiksi jokainen DMA-kanava 

esiintyi hakupuussa omana 

ryhmänään. Selain antoi laitteesta 

perustiedot kuten muistin 

määrät ja SIMM-kampojen käytön, 

levyjen koot ja laitteen sarjanumeron. 

Sen sijaan esimerkiksi 

näyttömuistin määrää tai 

kotelon sarjanumeroa ei enää 

löytynyt. Näyttöä tai verkkosovittimia 

ei jälkikäteen asennettu 

DMI-ohjelmisto MIF-tietojen 

puutteessa tuntenut. 

Compaqin strategiana onkin 

ollut vähätellä DMI:n merkitystä. 

Jättimäisenä PC-valmistajana 

Compaqilla on ollut varaa lähestyä 

kahtatoista työasemaverkkojen 

hallintaohjelmistojen tekijää 

ASIsta ja Arcadasta Symanteciin 

ja Tallyyn ja laatia yhteistyössä 

näiden kanssa erityiset Compaq-sovitukset. 

Järeämpiin hal- 

Compaqin kömpelö DMI-selain on tuttu myös IBM:n SystemView-ohjelmiston 

käyttäjille. 

TIETOKONE 

HUHTIKUU 1997 103


lintaohjelmistoihin kuten HP 

OpenView:hun tai Tivolin tuotteisiin 

Insight Manager integroituu 

suoraan. 

Suora tuki tietyn merkkivalmistajan 

koneille on toki hyvä 

myyntivaltti hallintaohjelmistoille 

ja kääntäen, mutta paremmassa 

maailmassa elettäisiin jos 

valmistajat voisivat sopia standardeihin 

perustuvasta tietojen 

siirrosta. Compaqin nihkeä suhtautuminen 

on varmasti ollut 

osaltaan vaikuttamassa DMI:n 

hitaaseen etenemiseen. Toisaalta 

Compaqilla on ilmeisesti valmiudet 

lisätä kattava DMI-tuki 

laitteisiinsa niin pian kuin tarvetta 

ilmenee eli jokin merkittävä 

hallintaohjelmisto alkaa tukea 

DMI:n 2.0-versiota. 

Dell 

Dellin testilaite oli mallia OptiPlex 

Gxi ja sen käyttöjärjestelmänä 

oli Windows 95. DMI-toteutus 

oli 32-bittinen eli IBM:n käsialaa, 

versio 1.0. Maahantuojalla 

ei ollut ohjeita tämän version 

sovittamiseksi yhteen Intelin 

LANDesk Managerin 16-bittisen 

verkkotuen kanssa, joten DMIohjelmia 

tarkasteltiin vain työasemassa. 

Paikallisena DMI-selaimena toimii 

näppärä ohjelma nimeltä 

Dell Inspector. Siihen oli asennettu 

vain kaksi komponenttia, 

itse DMI-palvelukerros ja PCjärjestelmä. 

Inspector esittää 

MIF-tietokannan Windows 95:n 

käyttäjälle tutun mukaisena 

puurakenteena, jossa kutakin 

tietoryhmää pääsee tarkastelemaan 

lähemmin sitä hiirellä 

napsauttamalla. 

Inspectorin käytettävyys on varsin 

hyvä, se esimerkiksi osoittaa 

käyttäjän muutettavissa olevat 

tiedot havainnollisesti kynäsymbolilla. 

Positiivinen piirre ohjel- 

VERKKOSIVUT 

Dellin DMIselain 

nousee 

joukon kärkeen 

selkeän 

käyttöliittymänsäansiosta. 

massa on myös, että sillä voi tulostaa 

MIF-tietoja kätevästi paperille. 

Dellin PC-MIF sisälsi kohtuullisen 

laajan joukon ryhmiä, 

ja esimerkiksi IRQ-linjojen ja 

DMA-kanavien käyttö kävi Inspectorilla 

selväksi. Monia hyödyllisiä 

tietoja jäi kuitenkin kaipaamaan, 

esimerkiksi fyysisen 

muistin, käytettyjen muistikampojen 

tai videomuistin määrästä 

ei saanut selkoa. DMI antaa 

käyttäjälleen vain niin paljon 

tietoja kuin laitteen valmistaja 

on nähnyt hyväksi sille kertoa, 

eikä toteutuksesta ole tällaisena 

täyttä hyötyä. 

Dellin DMI-ohjelmisto tarjosi 

myös mahdollisuuden perustaa 

käyttäjäorganisaation omia 

tietoja varten erityisen kuuden 

tiedon ryhmänsä. Seuraavan 

kerran käynnistettäessä Inspector 

lisää automaattisesti näin 

syntyneen MIF-tiedoston DMItietojen 

kantaan. 

Näin mikrotuki voi perustaa 

ryhmän johon käyttäjät saavat 

tallentaa valmiiden otsikoiden 

alle yrityskohtaisia tietoja, joita 

ei löydy yleisistä MIF-tiedoista. 

MIF-tiedostot ovat puhtaita 

ascii-tiedostoja joten niitä voi 

toki liittää kenen tahansa DMItoteutukseen, 

mutta Dellin käyttäjän 

ei tarvitse ymmärtää syntaksimäärittelyistä 

mitään, koska 

tietojen syöttöä varten on valmis 

ohjelma. 

Fujitsu 

Fujitsun MikroMikko ErgoPro 

X oli vertailun ainoa kone, joka 

saapui ilman minkäänlaista 

DMI-selainta. Kun DMI-palvelukerroskin 

oli reilusti versiota 

1.0, MIF-ryhmiä löytyi vain 

PC:tä varten ja readme-tiedosto 

oli varsin lakoninen, eikä toteutukseltakaan 

osannut odottaa

suuriakaan. 

Yllätys olikin suuri, kun LAN- 

Desk löysi koneesta aivan mukavasti 

tietoja muistikonfiguraatioita, 

keskeytysten käyttöä ja 

asennettujen laajennuskorttien 

tietoja myöten, ja tiedot olivat ainakin 

päällisin puolin tarkastellen 

myös kohdallaan. Jopa näytön 

tyyppi ja sarjanumero olivat 

tiedossa, joskin näyttö-MIFin 

puuttuessa Asset-tietojen ryhmässä. 

Myös työaseman uudelleen 

käynnistäminen LANDeskin 

hallinta-asemalta onnistui. 

Puutteitakin toki löytyi, esimerkiksi 

näyttösovittimen 

muistin määrää ei nähty ja emolevyn 

satelliittikorttina toteutettu 

lähiverkkosovitin näkyi vain 

omaa keskeytystasoaan käyttävänä 

PnP-laitteena. Selitys jälkimmäiseen 

puutteeseen löytyi 

laitteen syntyhistoriasta: MIFtiedostot 

syntyvät koneisiin esiasennusvaiheessa, 

ja verkkosovitin 

oli lisätty toimitukseen jälkikäteen. 

Kun työasemassa ei ole 

mitään paikallista DMI-ohjelmaa, 

ei jälkikäteen asennettujen 

komponenttien MIF-tiedostoja 

voi installoida MIF-tietokantaan. 

Ongelma on tietysti DMI:lle 

yleinen: käyttäjän asentamien 

komponenttien tietojen pysyminen 

yllä on käyttäjän aktiivisuuden 

ja asiantuntemuksen varassa 

niin kauan kuin laitteet eivät 

osaa kertoa itsestään komponenttirajapinnan 

kautta. Valmistajan 

uudemmissa, Pentium 

Pro -emolevyihin perustuvissa 

laitteissa ollaan jo pitemmällä 

tässäkin suhteessa. 

VERKKOSIVUT 


Fujitsun DMI-tietoja pääsi katselemaan vain verkon hallintaohjelmalla, 

ja tietosisältö oli kohtalaisen kattava joskaan ei täydellinen. 


Hewlett-Packard 

HP lähti suurista PC-valmistajista 

ensimmäisenä edistämään 

DMI:tä sisällyttämällä MIF-tiedostot 

ja DMI-palvelukerrokset 

omiin mikroihinsa jo ennen 

kuin hallintaohjelmistojen valmistajat 

olivat Inteliä lukuunottamatta 

edes tehneet päätöksiä 

DMI:n käyttöönotosta. Esimerkiksi 

SNMP-pohjaisen Insight 

Managerin samoihin aikoihin 

julkistanut Compaq onkin 

omissa tiedotteissaan kritisoinut 

HP:tä turhanaikaisen teknologian 

markkinoimisesta ilman 

tietoakaan ratkaisuista. 

Tämän tutustumisen perusteella 

vaikuttaa kuitenkin siltä, 

että HP on osunut pitkälle oikeaan 

hallittavia mikroja suunnitellessaan. 

Testattu Vectra XA 

piti sisällään DMI:n 32-bittisen 

version, joka oli Intelin käsialaa 

ja versiota 1.92. MIF-tiedostoja 

on tarjolla sekä itse laitteesta että 

myös verkkosovittimesta ja 

monitorista, ja tiedot olivat sarjanumeroita 

myöten kohdallaan. 

HP:n MIF-tiedostoista löytyy 

kaikkiaan 250 DMTF:n määrittelemää 

attribuuttia ja 50 

HP:n omaa konfigurointija 

hallintatietoa, jotka on mukautettu 

DMI-standardin mukaisiksi. 

HP on toteuttanut esimerkiksi 

niin sanotun Alert-MIFin: 

jos käynnistyksenaikainen diagnostiikka 

löytää laitteesta vikoja 

tai jos kiintolevy alkaa osoittaa 

vikaantumisen merkkejä, komponentit 

voivat lähettää DMI- 

palvelukerroksen kautta hälytyksiä 

valvontaohjelmalle. Tämä 

osoittaa, että HP on toteuttanut 

DMI:n 1.1-version täysin. 

DMI-tietoihin pääsi käsiksi 

TopTools-nimisellä ohjelmalla, 

jonka testattu versio oli 

QA.06.02 eli vielä hiukan beeta. 

MIF-tietojen selailun lisäksi 

TopTools sisältää konfigurointija 

salasana-asetukset sekä toiminnon 

jolla laitteen flash-BIOS 

päivitetään korvaamalla se levytiedoston 

sisällöllä. Käyttöliittymältään 

TopTools on lähes Dellin 

Inspectorin luokkaa, mutta 

ohjelma on paljon monipuolisempi. 

Vanhempia versioita Top- 

Tools-ohjelmasta on jo tuotannossa, 

mutta testissä käyneen 

version hittipiirteenä on sen integroituminen 

HP:n OpenViewverkonhallintaohjelmaan, 

jolle 

esimerkiksi hälytykset ongelmatilanteista 

voidaan suoraan ohjata. 

Järjestelmän vastuuhenkilö 

saa myös PC:t näkyviin Open- 

View-valvontakonsolinsa verkkokartalle, 

ja napsauttamalla 

PC:n kuvaketta kartalta ruudulle 

käynnistyy TopTools joka antaa 

pääsyn PC:n syövereihin. 

Omien hallintaohjelmiensa 

lisäksi HP on laajentanut DMIponnistuksensa 

myös Microsoftin 

Systems Management Server 

-tuotteen eli SMS:n paranteluun. 

Vectra-koneista saadaankin 

SMS:lle huomattavasti perustietoja 

tarkemmat raportit 

käyttämällä HP:n valmistamaa 

MIF-konvertointiohjelmaa, jolla 

DMI MIF-tiedostot kuvataan 

SMS:n käyttämään esistandardiin 

MIF-formaattiin. 

IBM 

TIETOKONE 

HP:n työaseman 

mukana 

seurasi ehdottomasti 

kattavin kokoelmaMIFtietoja. 

IBM toimitti testiin PC 350mallin, 

jonka kiintolevylle esitallennetuistakäyttöjärjestelmäversioista 

valittiin asennettavaksi 

Windows 95. Asennuksen jälkeen 

laitteesta ei kuitenkaan löytynyt 

mitään DMI:hin viittaavaa. 

Edes IBM:n laitteiden vakio-ohjelmistoihin 

kuuluvassa 

hallintaohjelma NetFinityssä ei 

ollut mukana siihen yleensä sisältyvää 

DMI-selainta. 

Tarkempi tutkimus paljasti, 

että DMI on IBM:n toteutuksessa 

mukana vain Windows 3.1- ja 

OS/2-käyttöjärjestelmissä, mutta 

ei Windows 95:n tai Windows 

NT:n tapauksessa. Koska Windows 

95 on riittävän 16-bittinen, 

päätettiin asentaa mukana 

tulleelta CD-levyltä DMI:n Windows 

3.1-versio. Tämä osoittautui 

DMI 1.0 -version tasolla olevaksi 

toteutukseksi, jonka mukana 

seurasi Intelin DMI-sovelluskehityspaketin 

dokumentit. 

MIF-tiedostoja laitteessa oli vain 

itse DMI-ohjelmistosta ja vakiovarustukseen 

kuuluvasta Intelin 

ProShare-ohjelmasta. 

Tämän tuttavuuden perusteella 

IBM:n DMI-tuki Win- 

IBM:n testikoneen mukana toimitetusta 

hallintaohjelma NetFinitystä 

ei löytynyt mitään DMIhin 

viittaavaa. 

HUHTIKUU 1997 105

Siemens- 

Nixdorfin 

DeskInfoohjelmassa 

tiedot on 

ryhmitelty 

selkeästi. 

Tietojen 

puutteellisuus 

ja jopa 

virheet vievät 

kuitenkin 

pohjan pois 

muuten 

hyvältä 

yritykseltä. 


VERKKOSIVUT 


Osborne osasi 

kertoa laajennuskorttipaikoista 

vain 

ovatko ne 

käytössä 

mutta ei mitä 

niihin oli 

asennettu. 

dows-työasemissa vaikuttaa vähintäänkin 

vajavaiselta. Tulos 

on perin merkillinen, koska nimenomaan 

IBM on kirjoittanut 

DMI:n 32-bittiset versiot paitsi 

omille OS/2- ja AIX-käyttöjärjestelmilleen 

myös Windows 

95:lle ja Windows NT:lle. Ilmeisesti 

suuren korporaation vasen 

käsi ei tiedä mitä oikea tekee, eikä 

yhtiön PC-divisioonalla ole 

juuri kosketusta järjestelmähallinnasta 

vastaaviin yksiköihin. 

Osborne 

Kotimainen Osborne on mukana 

DMI-hallinnassa emolevytoimittaja 

Asustekin kautta: valmistaja 

varustaa koneensa DMIkonfigurointiapuohjelmalla,joka 

vie emolevylle tehdyt määrittelymuutokset 

suoraan myös 

DMI-kantaan. Varsinainen loppukäyttäjäyksikönhallintaväline 

tämä ei ole, lähinnä se on 

suunnattu kokoonpanoyritykselle 

tai tekniselle mikrotuelle. 

Käyttäjälle tarkoitettu Intel 

LANDesk Client Manager vaikutti 

vähän keskeneräiseltä, sillä 

sen käynnistyessä näytölle ilmestyi 

minuuttien ajaksi pelkät ohjelman 

ikkunan kehykset. Hätäisempi 

ehtii käynnistää jo koneensa 

uudelleen luullessaan 

ohjelman jumiutuneen. 

Testauksia häiritsivät koneen 

käynnistyessä näytölle ilmestyvät 

virheilmoitukset LD78- ja 

Mach64-komponenteista, jotka 

oli määritelty DMI-kantaan, 

mutta joita ei löytynyt koneen 

emolevyversiolta. DMI-versio 

ennakoi lehden ilmestymisajankohtana 

markkinoille tulevaa 

emolevymallia. 

Osbornen DMI-toteutuksessa 

on kyllä aineksia, sillä PC:tä kuvaava 

MIF on kohtalaisen laaja. 

Ennakoivaa diagnostiikkaa harjoittavat 

SMART-levyt ilmoittivat 

konsolille toimivansa turvallisesti, 

ja laitteen sarjanumerokin 

oli jaksettu tallentaa MIFkantaan 

oikein. 

Valvontakonsolille saadut tiedot 

eivät kuitenkaan olleet kovin 

täydellisiä saati luotettavia. Esimerkiksi 

keskeytyslinjoja tai 

DMA-kanavia ei saatu näkyviin 

vaan tuloksena oli rivi Attribute 

Error -ilmoituksia. Myöskään 

kaikkia DMICFG-ohjelmalla tallennettuja 

DMI-tietoja kuten 

OEM-merkkijonoja ei Intelin 

ohjelmalla löytynyt. 

Kokonaisuudesta syntyi vaikutelma 

kuin valmistaja vielä 

harjoittelisi DMI-koneiden kokoamista. 

Hyvin toteutettuna 

DMI on osa laitevalmistajan laadunvalvontaa, 

tässä tapauksessa 

oltiin vielä kaukana toimivasta 

prosessista. 

Siemens-Nixdorf 

SNI:ltä oli tarkasteltavana Scenic 

Pro C5 -malli, johon oli valmiiksi 

asennettuna Windows 95. 

DMI-tietokanta alustetaan laitetta 

käynnistettäessä autoexec.bat-tiedostostakäynnistyvällä 

DOS-komentojonolla. 

Windowsista DMI-tietoihin 

pääsee käsiksi SNI:n DeskWareohjelmistopakettiin 

kuuluvalla 

DeskInfo-ohjelmalla. Ohjelman 

käyttöliittymä on paremmasta 

päästä, koska eri tiedot on jaoteltu 

selkeästi omille korteilleen. 

Osa tiedoista kysellään DMIagentilta: 

odotusaikana näytössä 

pyörii pallo jonka toisella puolella 

lukee SNI, toisella DMI. 

Ikävä kyllä DMI:n hyödyntäminen 

on taas kerran jäänyt 

puolitiehen. Esimerkiksi verkkosovittimen 

tietoja ei selausohjelmalla 

löydy, koska mikroon ei 

ole asennettu kaikkia tarvittavia 

MIF-tiedostoja. DeskWare-selain 

ei myöskään näytä kaikkia 

MIF-tietoja: LANDesk löysi laitteesta 

enemmän tietoja, esimerkiksi 

vastauksen kysymykseen 

monellako SIMM-kammalla 

keskusmuisti oli toteutettu. 

Sen sijaan sellaiset olennaiset 

tiedot kuin laajennuspaikkojen 

määrä ja käyttö näytettiin väärin. 

DMA-kanavien ja keskeytyslinjojen 

käyttö jäivät tyystin 

selvittämättä, puhumattakaan 

kotelon tyypistä, laitteen ja emolevyn 

sarjanumeroista ja valmistuskuukausista. 

Mitä virkaa on 

koko DMI:llä jos puolet tiedoista 

puuttuu eikä loppuihinkaan 

tietoihin voi luottaa? 

Service-välilehden taakse 

käyttäjäorganisaatio voi tallentaa 

käyttämänsä huoltoyhtiön 

yhteystiedot sekä korkeintaan 

neljän hot-line-päivystysten yhteystiedot. 

Yritteliäs ja palveluhenkinen 

maahantuoja järjestäisi 

omat yhteystietonsa tänne, 

mutta arvatenkin logistiikkaongelmat 

estävät maakohtaisten 

tietojen tallentamisen näihin 

kenttiin – vain Saksan SNI:n yhteystiedot 

löytyivät laitteesta.

Verkkokäyttöjärjestelmä 

Novell IntranetWare 

for Small Business 

Novell toi viime syksynä myyntiin 

NetWare 4.11:n, joka pienin lisäyksin 

ristittiin IntranetWareksi. 

Nyt siitä on tehty kevennetty versio 

PK-yritysten tarpeisiin. Uutuuden 

houkuttelevuutta lisää 

edullinen hinta, joka on vain noin 

puolet isoveljen hinnasta. Rahaa 

säästää sekin, että lisenssit voidaan 

hankkia käyttäjä kerrallaan. 

IntranetWare for Small Business 

-tuotteen suurin rajoitus on, 

että se tukee vain 25 yhtaikaista 

käyttäjää ja yhtä toimipaikkaa. Lisäksi 

IP/IPX-yhdyskäytävä ja 

WAN-yhteydet on poistettu. 

Muuten uutuus on normaali 

NetWare-palvelin. 

Yhdyskäytävän puuttuminen 

on hieman sääli. Sen avulla pieni 

yritys voisi liittyä melko turvallisesti 

Internetiin ilman, että erikseen 

tarvitsee murehtia palomuureista. 

Joskin yhdyskäytäväkoneen 

tulisi olla eri kuin palvelimen. 

Satunnaista sivutoimista pääkäyttäjää 

varten hallintaohjelmia 

on helpotettu. Lisäksi etähallinta 

on mahdollista ManageWise-ohjelmalla. 

Tällöin jälleenmyyjä pystyy 

modeemin avulla auttamaan 

verkkoasiakkaitaan. 

Modeemeita on mahdollista 

hyödyntää muutenkin. Pakettiin 

kuuluva NetWare Connect 2.0 

sallii verkossa olevien modeemien 

yhteiskäytön. 

IntaranetWare-paketoinnissa 

on mukana Novell Web Server 

2.51, jonka avulla voidaan pystyttää 

oma pieni intranet. Kullekin 

verkon käyttäjälle kuuluu myös 

Netscape-lisenssi, ja paketissa on 

mukana Navigator 3.0. Lisenssitekstissä 

lukee hieman yllättäen 

”Novell NetWare Navigator”. 

Mikäli käytössä on aiemmin ollut 

NetWare 2 tai 3, se voidaan 

päivittää melko edullisesti. Ja jos 

sattuisi käymään niin, että yritys 

kasvaa yli tuon 25 käyttäjän, on 

päivitys tavalliseen IntranetWareen 

erittäin helppo. 

Palvelimen asennuksessa 

puutteita 

Palvelinasennusta on helpotettu, 

mutta vääristä kohdista. Enää ei 

tarvitse määrätä kohdehakemistoa 

tai pääkäyttäjän salasanaa. 

Taltioita (volume) ei myöskään 

voida asettaa, vaan koko levystä 

tulee valitettavasti iso SYS-taltio. 

Asennus alkaa kuten aiemmissakin 

versioissa CD-ajurien virittämisellä 

DOS-ympäristöön ja 

FDISK-komennon saloja tutkimalla. 

Myöhemmin asennuksessa 

pitää tietää koneen SCSI-ohjaimen 

ja verkkosovittimen tyyppi 

sekä niiden keskeytys- ja muut 

vastaavat asetukset. Mikäli koneessa 

on PCI-kortteja, asennus 

on automaattisempi. 

Pääkäyttäjän salasanan määrittelyt 

ovat järjestelmän ongelmakohta. 

Tuskinpa monikaan IntranetWarea 

asentava pienyrityksen 

talouspäällikkö ymmärtää, että 

vaikka hän asennuksen jälkeen 

asettaakin Admin-käyttäjän salasanan, 

pääsee järjestelmään edelleen 

täysin oikeuksin Binderymoodia 

hyödyntäen tunnuksella 

Supervisor! Asentaminen on siis 

syytä edelleen tehdä Novellin 

tuotteita tuntevan asiantuntijan 

avustuksella. 

Käsikirjoja on paperimuodossa 

vain ohukaiset Admin Guide ja 

Install Guide. Loput käsikirjat 

ovat HTML-muodossa yhdellä 

paketin kolmesta CD-levystä. Niitä 

pääsee lukemaan edellä mainitulla 

Navigator 3.0 -selaimella ja 

valikoimassa on NetWare 4.11:n 

ja NetWare Connectin kaikki 

kymmenet käsikirjat. Lukeminen 

tapahtuu CD-levyltä, tai tiedot 

voidaan kopioida asennuksen 

päätteeksi palvelimen levylle. 

Perushallinta helppoa 

Käyttöjärjestelmän työasemaohjelma 

asennetaan CD-levyltä tai 

siltä luoduilla asennuslevykkeillä. 

Näppärä jälleenmyyjä on saattanut 

tehdä myös käynnistyslevykkeen. 

Käynnistyessään työasemat 

kytkeytyvät uuteen palvelimeen 

ja asentavat sieltä tarvittavat komponentit. 

Asennus ei välttämättä 

ole täysin automaattinen, vaan 

saattaa vaatia joidenkin asetustiedostojen 

muokkausta. 

Tuotteen mukana on 32-bittiset 

VERKKOSIVUT 

Pikakokeet 

työasemaohjelmat Windows 

95:lle sekä DOS/Windows 3.1:lle. 

Lisäksi voidaan valita vanhempi 

VLM-ohjelmisto DOSille tai tuki 

Mac- sekä OS/2-työasemille. NTtyöasemia 

varten ohjelmat on 

hankittava erikseen. 

Kun asennuksen jälkeen pääkäyttäjä 

ensimmäisen kerran kirjautuu 

verkkoon, käynnistyy 

QuickStart-ohjelma, joka velhon 

(Wizard) tapaan kyselee, minkä 

nimisiä käyttäjiä yrityksessä on, ja 

millaisiin ryhmiin heidät halutaan 

sijoittaa sekä lopuksi, onko 

palvelimessa tai verkossa yhteinen 

kirjoitin. Tämän jälkeen verkko 

on valmis käyttöön. 

QuickStart-vaihe on hyvin 

helppo, joskaan sen jälkeen ei palvelimessa 

tulostinta lukuunottamatta 

vielä ole mitään, mitä voisi 

käyttää. Hakemistorakenne palvelimessa 

olevia dokumentteja ja 

sovelluksia varten pitää vielä 

suunnitella ja luoda sekä asettaa 

asiaan kuuluvat käyttöoikeudet. 

Tämä on toki mahdollista tehdä 

itse, mutta asiantuntijan apu saattaa 

jälleen olla paikallaan. 

NetWaren perinteinen hallintaohjelma 

NwAdmin on käytettävissä, 

mutta sivutoimiselle pääkäyttäjälle 

yksinkertaisempi on 

uusi NEAT (Novell Easy Administration 

Tool). Siinä missä 

NwAdmin näyttää NetWaren koko 

NDS-puun ja sallii kaikkien 

objektien monipuolisen muokkaamisen, 

näyttää NEAT puusta 

vain yhden haaran. Valintoja ja 

ominaisuuksia on siinä muutenkin 

vähemmän. 

Käyttäjien, ryhmien, tulostimien 

ja hakemistojen lisäksi 

NEAT-ohjelmalla voidaan hieman 

hallita myös sovelluksia, lähinnä 

niiden käynnistyskuvakkeita. 

Palvelimeen luodaan haluttujen 

sovelluksien kuvakkeet ja liitetään 

ne asiaankuuluviin käyttäjiin. 

Tämän jälkeen kukin käyttäjä 

näkee työasemassa itselleen tarkoitetut 

kuvakkeet, kun hän 

käynnistää NAL-apuohjelman 

(Novell Application Launcher). 

Uuden tuotteistuksen ansiosta 

IntranetWare on saatu nyt puolet 

halvemmaksi. Se on varmasti 

kannattava ostos, mikäli NetWaren 

haluaa, eikä 25 käyttäjän raja 

tule vastaan. Mikäli tuttu jälleenmyyjä 

tuntee Novellin tuotteet 

hyvin ja asiakastaan tukee, palvelee 

PK-yrityksen IntranetWare 

varmasti hyvin mitä tahansa pienyritystä. 

SAKARI KOUTI 

■ Novell IntranetWare 

for Small Business 

TIETOKONE 

NEAT-ohjelmalla 

Mervin 

käyttöoikeuksiahakemistoihin 

voidaan 

asettaa vain 

karkealla tasolla. 

NEAT näyttää NDS-puusta vain tarvittavan osan. Myös käyttäjä- ja 

muita tietoja näkyy vain rajattu määrä. 

Hinta: palvelin ja 5 työasemaa 

4 200 mk, lisätyöasema 

350 mk, päivitys perusversioon 

kaikista verkkokäyttöjärjestelmistä 

2 400 mk 

Maahantuojat: Novell Finland, puh. 

(09) 502 951, faksi (09) 5029 5300, 

http://novell.com/finland 

Lyhyesti: NetWare 4.11 puoleen hintaan 

ja 25 käyttäjän maksimilla. Hallintaohjelmat 

perinteistä yksinkertaisempia, 

mutta asennus sen sijaan ei. 

HUHTIKUU 1997 107

Työryhmäohjelma 

GroupSystems for 

Windows 1.1d 

rizonan yliopisto on tutkinut 

Aprofessori Jay Nunamakerin 

johdolla ryhmätyön tehostamismahdollisuuksia 

tietotekniikan 

keinoin jo parikymmentä vuotta. 

Tutkimus onkin tuottanut välineitä, 

jotka auttavat jopa samassa 

huoneessa koolla olevaa ryhmää 

parantamaan esimerkiksi ideoiden 

määrää ja laatua. 

GroupSystems on tutkijoiden 

työn pohjalta jo useita vuosia sitten 

kehitetty Nunamakerin perustaman 

Ventana Corporationin 

kaupallinen tuote. Aikaisempaan 

DOS-pohjaiseen ohjelmaan verrattuna 

ensimmäinen Windowsversio 

sisältää ominaisuuksia, 

joissa käytetään hyväksi graafista 

käyttöliittymää ja Internetiä. 

Ohjelman käytön edellytyksenä 

on lähiverkko, jonka palvelimelle 

perus- ja lisäohjelmat asennetaan 

levykkeiltä. Ryhmän henkilöiden 

tarvitsemat työkalut voidaan 

asentaa palvelimelta halutuille 

työasemille. Monessa tilanteessa 

käy selväksi, että suuri osa tuotteesta 

on toteutettu Paradoxilla. 

Erikoisten lähtökohtiensa vuoksi 

GroupSystems ei muistuta mitään 

toista ohjelmaa. Perusversio 

sisältää työkalut ongelmien, ideoi- 


den tai ratkaisujen muodostamiseen 

ja käsittelyyn. Ryhmäistuntoa 

johtaa yksi henkilö, joka käynnistää 

tarvittavat työkalut kunkin 

ryhmän jäsenen käyttöön. 

Työasemien ääressä istuvat ryhmän 

jäsenet voivat esimerkiksi 

naputella ideoita samaan aikaan. 

Ideat tallentuvat ilman niiden 

esittäjän nimiä yhteiseen tietokantaan. 

Kun ideoita on riittävästi, 

ryhmäistunnon johtaja pyytää 

jäseniä äänestämään parasta ideaa. 

Tulokset ovat välittömästi käytössä. 

Nunamakerin tutkimusten 

ja esimerkiksi IBM:n käytännön 

kokemusten perusteella Group- 

Systemsillä toimiva ryhmä tuottaa 

merkittävästi enemmän ja parempia 

ideoita kuin parhaat ilman 

vastaava työkalua toimivat ryhmät. 

Ohjelmassa on myös työkalut 

lomakepohjaisten mielipidekyselyjen 

tekemiseen, kyselylomakkeiden 

jakeluun myös WWW:n 

kautta sekä saatujen vastausten 

monipuoliseen käsittelyyn. Yksi 

työkaluista on liiketoimintaprosessien 

mallinnustyökalu, jonka 

avulla ryhmä voi mallintaa yhtä 

prosessia esimerkiksi eri kohdista 

samaan aikaan. Mukana on myös 

VERKKOSIVUT 

Pikakokeet 

GroupSystemsillä ryhmän jäsenet voivat muokata tietoa samaan aikaan. 

Mistä tahansa voidaan kysyä ryhmän mielipide istunnon aikana. 

yksinkertaisia henkilökohtaisia 

työkaluja, kuten muistio ja piirrosalusta. 

Järjestelmän tekninen toteutus 

jää vielä melko kauas parhaista 

toimiston yleistyökaluista. Ohjelma 

kaatui satunnaisesti ja ilmeisesti 

käyttäjävirheiden vuoksi koko 

palvelimella oleva järjestelmä 

sekosi kerran kokeilujen aikana. 

Teimme kokeeksi noin 70 kysymystä 

sisältävän lomakkeen, jonka 

käsittely oli ilmeisesti Paradoxista 

johtuen varsin hidasta tavallisessa 

kymmenen megabittiä sekunnissa 

siirtävässä verkossa. Ohjelma 

toimii kuitenkin riittävän 

luotettavasti varsinaista käyttötarkoitusta 

eli ryhmätyötä ajatellen. 

Tiimityö on erittäin suosittua 

Suomessa. Varsinkin ideoinnin ja 

tutkimustyön kanssa tekemisissä 

olevien tiimien kannattaa tutustua 

GroupSystemsiin. Parhaassa 

tapauksessa tällainen tuote maksaa 

itsensä takaisin jo yhden tehokkaan 

ryhmäistunnon aikana. 

VESA TIIRIKAINEN 

■ GroupSystems for 

Windows 1.1d 

Hinta: alkaen 68 076 mk (10 käyttäjää), 

yksittäiskäyttäjän paketti 7 198 mk 

Valmistaja: Ventana Groupsystems. 

http://www.ventana.com 

Maahantuoja: GroupVision Oy, puhelin 

(09) 4354 2570, faksi (09) 455 4918, 

http://www.groupvis.fi/group/ 

Lyhyesti: Ryhmätyöohjelma, joka sopii 

erityisesti kehitys- ja tutkimustyötä tekeville 

ryhmille.

Verkonhallintaohjelma 

WebXRay 

nternet- ja intranet-aikakaudel- 

Ila verkonhallinnan tarpeet ovat 

selvästi monipuolistuneet. Palveluita 

on tullut lisää yrityksien 

omiin verkkoihin ja sitä kautta 

myös mahdollisten vikakohtien 

määrä on kasvanut. Suurten verkonhallintatuotteiden, 

kuten 

Hewlett-Packardin OpenViewn 

rinnalle on tullut ohjelmia, jotka 

ovat tarkoitettuja vain tietyn kapean 

sektorin palveluiden tarkkailuun. 

Yksi näistä on Cinco 

Networksin WebXRay, joka monitoroi 

TCP/IP-verkkoa ja sen 

päälle toteutettuja palveluita. 

WebXRay toimii Windows NT 

3.51- tai uudemman version sekä 

Windows 95 -käyttöjärjestelmän 

kanssa. Suositeltava laitekokoonpano 

on Pentium-prosessori, 

käyttöjärjestelmästä riippuen 12 – 

16 megatavua muistia ja kahdeksan 

megatavua levytilaa. Ohjelma 

hyväksyy käytettäväksi verkoksi 

Ethernetin, Fast Ethernetin, Token 

Ringin, 100VG-AnyLANin ja 

FDDI:n. 

Valvontaa, karttoja ja 

hälytyksiä 

Ohjelmalla pystyy palveluiden 

monitoroinnin lisäksi katsomaan 

myös verkossa kulkevien pakettien 

sisältöä. Näin voi tehdä vianselvitystä, 

mikäli sovellusprotokollien 

kuten HTTP-siirtoprotokollan 

toiminta on tuttua. Tutkittavia 

asioita ovat pakettien määrä, 

siirtokaistan käyttö, palvelujen 

käyttöaste ja keskeytetyt yhteyspyynnöt. 

WebXRay mahdollistaa myös 

hetkittäisen kuormituksen tutkimisen 

lisäksi pitemmän aikajakson 

tilastojen tekemisen palvelujen 

käytöstä. Tilastoja voidaan rakentaa 

vaihtelevalla näytteenottotaajudella 

sekunnista tuntiin. 

Kaikki hetkittäiseen tilan tarkkailuun 

käytössä olevat mittarit ovat 

myös varsinaisten tilastojen tekemisessä 

mahdollisia. 

Varsinaisen palvelutarkkailun 

lisäksi WebXRayllä voidaan tehdä 

verkon topologiakarttoja. 

WebXRay saadaan kartoittamaan 

automaattisesti verkossa olevat 

TCP/IP:tä käyttävät laitteet ja samalla 

selvittämään, mitä palveluja 

niissä on tarjolla. Kun kartta on 

kerran piirretty nähdään siitä suoraan 

kunkin palvelimen tila värikoodien 

avulla. Tämä helpottaa 

ylläpitäjän työtä, sillä ohjelman 

ikkunaa ei tarvitse kuin pikaisesti 

vilkaista havaitakseen kaiken olevan 

kunnossa. 

Palveluiden ja protokollien 

vianselvitykseen WebXRayllä on 

mahdollisuus kaapata verkon liikennettä 

talteen. Kaappauksessa 

voidaan käyttää apuna suodattimia. 

Näitä ovat IP-osoitteen, pakettikoon, 

protokollan tai tietyn 

tekstinpätkän mukainen suodatus. 

Edellisiä voidaan myös yhdistellä 

ja näin kaapata vaikkapa 

kahden koneen välinen POP3-liikenne 

kokonaisuudessaan. 

Ohjelma pystyy tuottamaan graafisia esityksiä laitteiden välisestä liikennöinnistä. 

Tässä 10 minuutin kaappaus, missä nähdään HTTP-siirtoprotokollan 

tilastot. 

VERKKOSIVUT 

Pikakokeet 

WebXRay antaa taulukkomaisesti haluttujen palvelimien palvelut ja 

niiden statuksen. Hymyilevä naama tarkoittaa, että palvelu on ok, 

kieltomerkki, ettei palveluun päästä. 

Kartan lisäksi WebXRay sisältää 

erilaisia hälytysmahdollisuuksia. 

Näitä ovat hakulaitesanoma, sähköposti 

ja äänimerkki. Kontrolloitavien 

komponenttien hälytysluokkia 

on kuusi kappaletta. Niillä 

esimerkiksi koneen kaatuminen 

voidaan asettaa kriittiseksi tapahtumaksi 

ja vastaavasti kriittiseen 

tapahtumaan voidaan yhdistää 

hakulaitehälytys. Sen sijaan 

ICMP-protokollan (Internet 

Control Message Protocol) lähettämä 

Source Quench -ohjausviesti 

voidaan tulkita informatiiviseksi 

ja lähettää tieto siitä sähköpostitse. 

Kaikista hälytyksistä voidaan 

lisäksi tehdä lokia. 

Liikenne syyniin ja 

tilastoihin 

WebXRayn eri taulukoissa menee 

helposti sekaisin alussa. Ohjelma 

antaa graafisia tai taulukkomaisia 

esityksiä verkon laitteiden generoimista 

liikennemääristä ja yhteyspyynnöistä. 

Helpoin tapa saada 

koneet monitoroinnin piiriin 

on tehdä automaattinen verkon 

tutkinta ja etsiä tiettyjä palveluja 

koneilta. Kun tästä on saatu piirrettyä 

verkon topologiakuva, voidaan 

tutkia laitteiden toimintaa. 

Liikennemääriä voidaan tutkia 

kolmesta eri taulukosta. Yksi on 

palvelinkoneiden tilastot. Tässä 

nähdään kuinka paljon palvelimet 

ovat liikennöineet eri protokollilla. 

Vastaava tilasto on saatavissa 

myös työasemien osalta. Ehdottomasti 

mielenkiintoisin taulukko 

on ristiintaulukointi palvelimien 

ja työasemien välillä. Sen avulla 

pystyy jäljittämään esimerkiksi, 

kuka käyttää huomattavasti aikaa 

Internetissä ilmestyvien iltapäivälehtien 

lukemiseen. 

Kaappausten tekeminen ja niiden 

suodattaminen on helppoa. 

Erillinen suodattimen konfigurointi-ikkuna 

tarjoaa runsaan valikoiman 

erityyppisiä suotimia. 

Ikkuna on vain turha pieni, eli 

vierityspalkkeja joutuu käyttämään 

ahkerasti saadakseen selville 

mistä protokollista on oikein 

kysymys. Varsinainen kaappauksen 

tarkasteluikkuna antaa varsin 

normaalin näkymän, eli ensin koko 

paketin, sitten sen sisällön protokollakerroksittain 

ja lopuksi 

kunkin kerroksen sisällön. Kaappauksen 

sisältöä ei voi jälkeenpäin 

suodattaa, joten suodatus pitää 

rakentaa etukäteen. 

WebXRay on hyvin suunniteltu 

ja toimiva tuote. Se avustaa verkon 

ylläpitäjää monipuolisesti ja 

mahdollistaa myös yrityksen Internet- 

tai tietoliikenteen käyttöpolitiikan 

seurannan. On sitten 

eri kysymys kuinka moraalista on 

valvoa työntekijöiden tietoverkkojen 

käyttöä. 

Paras puoli WebXRayssä onkin 

erilaiset valvontatoimenpiteet. Ylläpito 

helpottuu huomattavasti, 

kun voi luottaa että ohjelma tekee 

hälytyksen silloin kun jotakin 

merkittävää tapahtuu. 

AKI ANTTILA 

■ GWebXRay 


Valmistaja: Cinco Networks, Inc., 

http://www.cinco.com 

Maahantuoja: Nordic Lantools, puh. 

(09) 836 2620, faksi (09) 8362 6222, 

http://www.nltoy.fi 

Lyhyesti: TCP/IP-verkkojen ja niiden 

palvelujen monitorointiin tarkoitettu ohjelma. 

Monipuoliset hälytysominaisuudet. 

Useita eri mittareita palvelujen käytön 

tarkkailuun. Asennus ja käyttö 

helppoa. 

TIETOKONE 

HUHTIKUU 1997 109

YRJÖ BENSON 

Tämän lehden tammikuun numerossa 

kerroin kotitietokoneeni ostosta. 

Koneessa ei ollut modeemia, 

vaikka sen oli sovittu kuuluvan 

kauppaan mukaan. Myöhemmin 

huollossa alkuperäisen äänikortin tilalle 

vaihdettiin yhdistetty modeemi- ja äänikortti. 

Tästä syntyi uusi ongelma: Modeemikortilla 

oleva ääni oli paljon huonompi 

kuin alkuperäinen ääni. 

Modeemiseikkailun yhteydessä olin joutunut 

tekemään huoltoon yhteensä neljä 

matkaa. Tie alkoi siis jo käydä tutuksi. 

Mutta käyntikertojen määrä ei jäänytkään 

neljään. 

Soitin koneen myyneen liikkeen toimitusjohtajalle. 

Hän lupasi että koneeseen 

vaihdetaan veloituksetta takaisin alkuperäinen 

hyvä äänikortti, ja laitetaan laajennuskorttipaikkaan 

uusi modeemikortti. 

Tietokonehuollot ovat auki hankalaan aikaan, 

tyypillisesti arkisin kello 8–16. Niinpä 

kesti pitkään, ennenkuin löysin kalenteristani 

aikaa viedä kone huoltoon. Otin mukaani 

koneen mukana tulleen alkuperäisen äänikortin, 

joka oli otettu pois modeemia 

asennettaessa ja annettu minulle. 

Huollossa kysyin huoltomieheltä, miksi 

modeemikortilla oleva ääni on huonompi 

kuin koneen alkuperäisellä äänikortilla 

oleva ääni. Hän kertoi kyllä tietävänsä, että 

modeemikortilla oleva ääni on huonompi 

kuin alkuperäinen. Silti hän oli lupaa 

kysymättä ja asiakasta informoimatta 

vaihtanut hyvän äänen huonoksi modeemin 

asennuksen yhteydessä. 

Huoltomies arveli, ettei kortin vaihtoon 

mene nyt pitkää aikaa, ehkä puoli tuntia. 

Olin melkoisen varma, ettei vaihto onnistu 

siinä ajassa. Lähdin töihin. Sovimme että 

tulen hakemaan koneen seuraavana 

päivänä. Viides reissu huollossa oli nyt 

tehty, kuudes edessä. 

Kalpeanharmaa huoltomies 

Kun tulin seuraavana päivänä, oli huoltomies 

kalpeanharmaa kasvoiltaan. Hän sanoi 

yrittäneensä kaikkensa, mutta ei onnistunut. 

Merkkihuolto ei saanut koneeseen 

asennettua sen omaa, alkuperäistä äänikorttia! 

Menin katsomaan konettani. 

Sen kaiuttimista kuului vain surkeaa piipitystä. 

Huoltomies selitti, että vanhan ja uuden 

äänikortin keskeytykset menevät päällekkäin 

ja että hän tarvitsisi alkuperäisen äänikortin 

ohjaimen. Mutta hänellä ei ole 


VERKKOSIVUT 

Tietokonetta ostamassa, osa 2 

ohjainta. Siis merkkihuollossa ei ole koneen 

vakio-äänikortin ohjainta! Koko liikkeessä 

ei ollut yhtään samanlaista konetta, 

josta ohjaimen olisi voinut kopioida. 

Huoltomies oli soittanut jonnekin ja 

saanut ohjeen, että koneen kiintolevy pitää 

formatoida ja asentaa koko kone uudelleen! 

Siis äänikortin ohjaimen asentaminen 

edellyttää kiintolevyn formatointia? 

Koneen uudelleenasennuksen yhteydessä 

tulisi ohjain kuntoon. 

Uudelleenasennus tapahtuisi koneen 

mukana tulleelta CD-levyltä, jossa on koneen 

perusasennus. Huollossa ei tietenkään 

ollut tätä levyä. Huoltomies ehdottikin 

minulle, että menisin hakemaan levyn 

kotoani. Tässä vaiheessa aloin hiiltyä, mutta 

tein tunnin matkan saadakseni asiaa 

eteenpäin. 

Paluumatkalla, siis seitsemäs reissu 

huoltoon, päätin etten anna lupaa kiintolevyn 

formatointiin. Levylle oli jo ehtinyt 

kertyä niin paljon omia tiedostojamme, 

tulostaulukoita ja itse asentamiamme ohjelmia, 

että kaiken saaminen ennalleen formatoinnin 

jälkeen olisi iso työ. Toin kuitenkin 

asennus-CD-levyn. Sanoin huoltomiehelle, 

että hän etsisi ohjaimen CD:ltä ja 

asentaisi sen, mutta että hän ei saa formatoida 

kiintolevyä. Jätin huoltomiehen 

ahertamaan ja lähdin pois. 

Kahdeksas ja 

yhdeksäs kerta huollossa 

Seuraavana päivänä oli puhelinvastaajassani 

viesti, että kone on valmis. Menin huoltoon, 

nyt siis jo kahdeksannen kerran. 

Huoltomies oli iloinen. Hän kertoi löytäneensä 

oikean ohjaimen Internetistä ja 

asentaneensa sen, nyt kone toimii hienosti. 

Menin katsomaan, totta. Kaikki toimi. 

Tosin koneessa oli huollon näyttö, ei minun 

oma näyttöni, sillä olin tuonut huoltoon 

vain keskusyksikön, en näyttöä ja 

näppäimistöä. 

Vein koneen iloisena kotiin. Mutta siellä 

odotti pettymys. Kone ei käynnistynyt 

kunnolla, käynnistyksen jälkeen näyttö 

meni pimeäksi. Ruudulla näkyi käynnistyksen 

aikana käynnistykseen liittyviä 

näyttöjä, mutta kun koneen olisi pitänyt 

mennä Windows 95:een, niin ruutu meni 

pimeäksi. 

Etsin näytön ohjekirjan ja ryhdyin haarukoimaan 

vikaa. Arvelin että näytönohjain 

olisi huollossa asetettu testattaessa konetta 

17-tuumaisella näytöllä liian suurel- 

le resoluutiolle tai virkistystaajuudelle, jota 

oma 15-tuumainen näyttöni ei tue. 

Olin oikeassa. Mutta sitten seurasi ongelma: 

Resoluutio muutetaan Windows 95:n 

Asetukset-toiminnolla. Mutta en pääse 

Windowsiin, koska näyttö pimenee ennen 

Windowsiin menoa. Mitä tehdä? 

Askartelin asian kanssa tuntikausia. 

Olin jo luopua toivosta ja ajattelin, että 

huoltoon täytyy tehdä yhdeksäs reissu, jolloin 

koneeni kytketään isompaan näyttöön 

ja resoluutio asetetaan kohdalleen. 

Ajattelin vielä viimeisenä keinona pienentää 

näyttömuistin kokoa. Tämän pääsee 

tekemään koneen käynnistyksen yhteydessä 

ennenkuin Windows 95 käynnistyy. 

Resoluutiota tai virkistystaajuutta 

käynnistyksen yhteydessä ei voi säätää, 

mutta näyttömuistin kokoa voi. 

Näyttömuistin koon pienennys auttoi! 

Kone käynnistyi ja näyttö toimi. Vian hakemiseen 

ja korjaamiseen oli tosin kulunut 

koko ilta. Tämän jälkeen kokeilin äänikorttia 

ja uutta modeemia. Kaikki toimi 

moitteettomasti. Vanhalle äänikortille säädettyjen 

pelien asetuksia piti hieman korjata, 

mutta säätöjen jälkeen kaikki toimi 

hienosti. 

Koneeni on tunnettua merkkiä, testivoittaja. 

Ostin sen suuresta merkkiliikkeestä. 

Huollossa tiedettiin että kirjoitan 

lehtiin. He olivat lukeneet kolumnini jossa 

kerroin edellisistä huoltokäynneistäni, 

tunnistivat siitä itsensä ja hieman naureskellen 

pahoittelivat tilannetta. Huolto varmaankin 

yritti kaikkensa, että saisin nyt 

hyvää palvelua. Silti tulos oli näin kehno, 

vaikka kyseessä oli tavanomainen, yksinkertainen 

perustoimenpide. 

Minulla oli koneeni kanssa poikkeuksellisen 

huonoa tuuria. Harvat joutuvat käymään 

huollossa kahdeksaa kertaa. Mutta 

sain sentään koneeni lopulta kuntoon. 

Tiedän monia, jotka eivät ole saaneet. On 

aika tavallista, että PC:stä puuttuu jokin 

ominaisuus tai se toimii väärin, mutta siihen 

on sopeuduttu, koska kuntoon saattaminen 

on liian vaikeaa, kallista, logistisesti 

hankalaa, turhauttavaa ja paljon aikaa 

vaativaa. 

Yrjö Benson on Tietokone-lehden vakituinen 

avustaja ja tietoverkkojen soveltamisen 

asiantuntija. Hän toimii Electronic 

Data Systemsin Account Managerina.

Käyttäjän portti 

[ohjelmointi][Windows][DOS][online] 

Sähköpostin tehokäyttö 

Pistä sanomat kuriin 

Sähköpostista on muutaman 

viime vuoden aikana 

tullut yhä tärkeämpi työväline. 

Se mahdollistaa ajasta ja 

paikasta riippumattoman 

kommunikoinnin, erilaisten 

dokumenttien siirron ja 

asioiden selvittelyn silloin 

kun se käyttäjälle itselleen 

sopii. Sähköpostin tehokas 

käyttö vaatii kuitenkin muutamien 

perusasioiden oppimista. 

ähköpostin käytön lisääntyessä 

Shuonona puolena on varsinaisten 

sosiaalisten kontaktien väheneminen. 

Vaikka kollega olisi 

samassa huoneessa tai korkeintaan 

yhden ovenavauksen takana 

on paljon helpompi pitää takamuksensa 

tuolilla ja lähettää sähköpostia. 

Niinpä monen käyttäjän sähköpostiohjelman 

tulevien postien 

laatikko näyttää helposti läjältä, 

joka on paljon pahempi kuin työpöydän 

nurkalla seisova tekemättömien 

töiden pino. Ja koska palvelimella 

tai käyttäjän omassa koneessa 

on ylensä riittävästi tilaa ei 

postilaatikon säännöllistä, jokakeväistä 

siivoustakaan tule oikein 

tehtyä. Tilannetta helpottaa mikäli 

tulevat postit järjestelee jo saapuessaan 

siten että ne ovat jatkossa 

helposti löydettävissä ja tietyn 

aiheen mukaisessa järjestyksessä. 

Tämä taas vaatii hieman vaivaa ja 

käsityksen siitä mitä haluaisi saavuttaa. 

Tämän artikkelin tarkoituksena 

on esitellä keinoja sähköpostin tehokäyttöön. 

Koska erilaiset sähköpostipalvelimet 

sisältävät erilaisia 

ominaisuuksia on keinot esitelty 

täysin erillään ohjelmista ja vastaavasti 

ohjelmien tähän artikkeliin 

liittyviä ominaisuuksia on 

koottu erilliseen taulukkoon, jossa 

ovat mukana tämän hetken markkinajohtajat 

eli Microsoftin 

Exchange, Lotuksen Notes Mail ja 

TeamWare Tiimiposti. 

Saapuva posti kuriin 

Ennen kuin postia voi ryhtyä 

käsittelemään, tulee miettiä kansiorakennetta. 

Tehokkainta on rakentaa 

luokittelu aiheen mukaisesti. 

Näin käyttäjällä voi olla vaikkapa 

kansiot ”Työt”, ”Harrastukset”, 

”Postituslistat” ja ”Henkilökohtaiset”. 

Näistä viimeksimainittu 

on tietenkin suojattu omalla, 

erillisellä salasanallaan. 

Näiden päätason kansioiden alle 

on sitten helppo rakentaa alikansioita 

joihin varsinainen posti 

sijoitellaan. ”Työt”-kansion alle 

voidaan luoda vaikkapa kansiot 

”Tehtävät”, ”Tiedoksi” ja ”Hoidetut”. 

Vastaavalla tavalla muodostetaan 

muita alikansioita. Kun 

kansiorakenne on selvillä voidaan 

jatkaa eteenpäin. 

Yleinen tapa järjestellä saapuvaa 

postia on rakentaa eräänlainen tulosuodatin, 

joka jakaa sanomat 

valmiiksi oikeisiin kansioihin. Mikäli 

päivittäisiä sanomia tulee alle 

kymmenen päivässä, ei tähän toimenpiteeseen 

välttämättä tarvita 

erillistä automaattista toimintoa. 

Jos sanomia tulee parikymmentä 

tai enemmän päivässä on niiden 

lajittelu automaattisesti jo lähes 

välttämättömyys. 

Lajittelu hoituu helpoimmin lähettäjän 

sähköpostiosoitteen perusteella. 

Näin esimerkiksi posti- 

tuslistat, joilta yleensä tulee paljon 

sanomia saadaan siististi ohjattua 

omiin kansioihinsa. Muita suodatuksen 

kohteita voivat olla otsikkorivi 

ja varsinainen viestin sanomaosuus. 

Kansion sisäinen 

suodatus 

Vaikka kaikki saapuvat sanomat 

on edellämainitulla tulosuodattimella 

saatu menemään oikeisiin 

kansioihin saattaa silti eteen tulla 

tilanteita, joissa tietystä kansiosta 

tulisi kaivaa esille jokin olennainen 

sanoma. Tällaista varten 

Kaikissa ohjelmissa pystyy yleensä viestiä lähetettäessä määrittelemään 

viestin ominaisuuksia. Tässä Notesin ikkuna, josta saa määriteltyä 

viestin suojauksen/salauksen, lähetysprioriteetin ja muutamia 

muita asioita. 

useimmissa ohjelmissa on etsiominaisuus, 

joka tuo esille haluttujen 

kriteerien mukaiset sanomat. 

Joskus pelkkä etsi-toiminta ei 

riitä käyttäjälle. Esimerkiksi aiemmin 

mainittu ”Hoidetut”-kansio 

voisi olla hyvä ryhmitellä tietyn 

kriteerin mukaisesti aina, kun se 

avataan. Tämän voi hoitaa niin sanottujen 

näkymien avulla. Näkymä 

määritellään haluttuun kansioon 

ja sen määrittelyssä kerrotaan, 

minkä viestikentän mukaisesti sanomat 

ryhmitellään. Näkymiä voi 

käyttää esimerkiksi postituslistojen 

yhteydessä. Tuhansia sanomia 

sisältävä sähköpostiin liittyvä postituslista 

voidaan ryhmitellä vaikka 

otsikon mukaisesti, jolloin 

kaikki samaan aiheeseen liittyvät 

viestit erottuvat helposti. 

Sähköpostista 

kaunista 

Mikäli sanomia siirretään julkisissa 

verkoissa, ei niissä ole yleensä 

mahdollista siirtää muotoiltua 

tekstiä. Oman yrityksen sisällä sen 

sijaan tällaiseenkin ilotteluun on 

mahdollisuus. Normaali sähköpostisanoma 

sisältää tekstimuotoista 

informaatiota 10 tai 12 pisteen 

fontilla Times New Roman 

tai Arial -fontilla. Mitäpä jos tekisit 

poikkeuksen? 

Ohjelmastasi löytyy varmasti 

erillinen työkalurivi, mistä voit 

vaihdella sanomassasi käytettävää 

kirjasintyyppiä, merkin kokoa ja 

väriä sekä muita tehostekeinoja 

kuten alleviivausta tai kursiivia. 

Sanoman oleellisten kohtien tehostaminen 

auttaa käyttäjää löytämään 

siitä tarpeellisen informaation. 

Näyttöruutu ei ole paras 

mahdollinen väline pitkille sanomille 

ja pieni vaivannäkö asiaa kirjoitettaessa 

saattaa korvautua tyytyväisellä 

vastaanottajalla, joka jaksaa 

lukea sanoman loppuun asti. 

Liitetiedostoja 

postin sekaan 

Faksin yleistyessä sen mukanaan 

tuomaa toiminnan nopeutumista 

ylistettiin monisanaisesti. Mutta 

mitä onkaan faksi sähköpostiin 

verrattuna? Tavallinen käyttäjä 

kirjoittaa sanoman tekstinkäsittelyohjelmalla, 

tulostaa sen, juoksee 

sitten faksilaitteelle lähettämään 

sanoman ja menee takaisin työpisteeseen 

havaitakseen, että vastapuoli 

on jo löytänyt sanomasta 

korjattavan kirjoitusvirheen. Olisiko 

tähän vaihtoehtoa? 

Yrityksen lähiverkkoon liitetyt 

faksiohjelmat helpottavat monessa 

kohtaa. Mutta niidenkin käytössä 

on omia ongelmiaan, kuten se että 

toisissa ylläpitäjän pitää ohjata tulevat 

faksit oikeille henkilöille. Mitäpä 

jos tämä ylläpitäjä on matkalla 

tai muuten vain tavoittamattomissa? 

TIETOKONE 

HUHTIKUU 1997 111

Käyttäjän portti [ohjelmointi] 

Sähköpostin mukana lähetettävillä 

liitetiedostoilla ongelma ratkeaa 

kätevästi. Yleensä liitteenä 

voidaan lähettää millä tahansa ohjelmalla 

tehtyjä dokumentteja. 

Kun vastaanottaja saa dokumentin 

on se hänellä heti valmiina jatkokäsittelyyn 

ja mahdolliset kirjoitusvirheet 

voidaan korjata samantien. 

Liitetiedostoissakin on omat ongelmansa. 

Varsinkin Microsoftin 

uusia toimistosovelluksia ovat vaivanneet 

makrovirukset, jotka saattavat 

pahimmassa tapauksessa jopa 

tuhota kiintolevyn sisällön. 

Niinpä kaikkia liitetiedostona tulleita 

dokumentteja kannattaa käsitellä 

silkkihansikkain. 

Kuittaa, kuittaa 

Sähköpostia välittävästä järjestelmästä 

riippuen on lähetettyihin 

sanomiin mahdollista pyytää kuittaus 

eli vahvistus viestin perillesaapumisesta. 

Internetissä kuittaus 

ei ole standardin mukainen 

toiminne, X.400-viestinvälitysjärjestelmässä 

se on mukana, tosin ei 

aina tuettuna. Normaalisti kuittaus 

on mukana yksittäisen järjestelmän 

sisällä. 

Kuittaus helpottaa tavallista 

työntekoa kahdeltakin osin. Ensinnäkin 

on mahdollista pyytää 

välityskuittaus. Se kertoo lähettäjälle 

että järjestelmä on saanut 

viestin toimitettua perille vastaanottajan 

postilaatikkoon. Näin informaatio 

on ainakin siirtynyt. 

Toinen ominaisuus on lukukuittaus 

joka kertoo onko vastaanottaja 

lukenut sanoman. 

Turvallisuus kuntoon 

Viime aikoina on yhä enemmän 

puhuttu sähköpostin turvallisuudesta. 

Esille on tullut tapauksia, 

missä yritysten tietohallinto-osasto 

on seulonut työntekijöiden 


viestejä. Maailmalla kiertää myös 

huhuja, että rapakon takana valtiolliset 

tiedustelupalvelun elimet 

kävisivät järjestelmällisesti läpi Internetin 

liikennettä etsien tiettyjä 

avainsanoja, kuten presidentti, 

pommi tai terroristi. 

Koska tosiasia on että julkisissa 

järjestelmissä tai yrityksen sisälläkin 

lähetetyt sanomat ovat lukuisien 

henkilöiden ulottuvilla ei 

ole ollenkaan huono ajatus salata 

ne siten että vain vastaanottaja saa 

niistä selvän. Tai jos joku kaappaakin 

viestin niin sen pystyy 

avaamaan vain huomattavan työmäärän 

ansiosta. Lisäksi viestien 

suojauksella ehkäistään viestien 

lähettämistä väärällä nimellä. 

Sähköpostin salaamisessa on 

kaksi eri muotoa. Toinen on niin 

sanottu digitaalinen allekirjoitus ja 

toinen viestin salaaminen kokonaan. 

Digitaalinen allekirjoitus on 

sanoman oheen liitettävä alkuperäisestä 

viestistä generoitu yleensä 

128-bittinen jono, joka on koodattu 

lähettäjän salaisella, vain tämän 

henkilön tiedossa olevalla 

avaimella. Vastapuoli pystyy laskemaan 

saman jonon saatuaan alkuperäisen 

sanoman ja myös purkamaan 

koodatun lisäjonon lähettäjän 

julkisella avaimella, mikä on 

MS Lotus Notes TeamWare 

Exchange 5.0 Mail 4.5 Posti 5.1 

Hierarkkinen kansiojärjestelmä � � � 

Tulevan postin lajittelu � �** �* 

Etsi-toiminto � � � 

Kansionäkymät � �** � 

Lähtevän postin muotoilu � � � 

Liitetiedostojen lähetys � � � 

Sanoman toimituskuittaus � � � 

Sanoman lukukuittaus � � � 

Ketjukirjemahdollisuus � � � 

Turvallisuusominaisuudet 

Digitaalinen allekirjoitus �* � � 

Sanoman salaus �* � � 

Allekirjoitus � � � 

Viestin ajastettu poistaminen � � � 

Viestin kutsuminen takaisin � � � 

Käyttäjän jakelulistat � � � 

� = on � = ei * Asennettava erikseen palvelimesta ja/tai työasemaohjelmasta 

** Luotava työasemasta erikseen 

TeamWaren 

Postissa viestin 

tila nähdään 

erillisestä ikkunasta. 

Kullekin 

vastaanottajalle 

näytetään 

oma tilansa, eli 

onko viestin 

vielä matkalla, 

onko se perillä 

vai onko se peräti 

luettu. 

yleisesti saatavilla. Mikäli jonot 

ovat samat, voidaan olla varmoja 

(jos lähettäjän salainen avain on 

pysynyt salaisuutena), että sanoman 

lähettäjä on se, joka otsikossa 

lukee. Samoin voidaan olla varmoja 

että sanoman sisältöä ei ole 

muokattu sen matkan varrella. 

Viestin salaaminen kokonaan 

tehdään siten, että jokaista sanomaa 

varten generoidaan niin sanottu 

salausavain. Salausavain on 

huomattavasti lyhyempi kuin julkisen/salaisen 

avaimen menetelmän 

avaimet. Tyypillinen pituus, 

lähinnä USA:n hallituksen vienti- 

Sähköpostietiketti 

määräyksistä johtuen on 40 bittiä. 

Tällä avaimella koodataan lähetettävä 

sanoma. Salausavain koodataan 

vielä erikseen vastaanottajan 

julkisella avaimella. Lähetettävässä 

viestissä kulkee sekä salattu data, 

että koodattu salausavain. Vastaanottaja 

pystyy dekoodaamaan 

salausavaimen omalla salaisella 

avaimellaan ja sen jälkeen purkamaan 

koko viestin. Tällä tavalla 

voidaan siirtää täysin luottamuksellista 

informaatiota. Mainittakoon 

kuitenkin vielä että 40-bittinen 

avain on saatu purettua käyttämällä 

useampaa tehokasta konetta 

rinnakkain alle neljässä tunnissa. 

Aivan sataprosenttisen varma 

menetelmä ei siis ole. 

Muita mukavia 

ominaisuuksia 

Edellisten lisäksi jokapäiväisen 

kommunikoinnin helpottamiseen 

sähköposti tarjoaa vielä muutamia 

muita ominaisuuksia. Näistä ehkäpä 

tärkein on sanomaan liitettävä 

allekirjoitus. Mikäli allekirjoitus-ominaisuus 

on tuettu on ohjelmaan 

mahdollista luoda yksi tai 

useampia erilaisia allekirjoituksia 

joita halutessa voi lisätä sanoman 

loppuun. Yleensä allekirjoitukses- 

Koska sähköpostin käyttö on kohtuullisen vapaata toimintaa on sitä 

varten olemassa aikojen kuluessa syntyneitä sääntöjä. Tässä niistä 

tärkeimpiä. 

Kirjoita lyhyesti 

Koska ihminen hahmottaa paljon paremmin sanoja paperilla kuin 

näytöllä, tulisi pitkät kirjelmät lähettää A4-muodossa. Yleensä sähköpostisanomien 

tulisi olla lyhyitä ja ytimekkäitä. Kappaleiden tulisi 

olla lyhyitä, mieluimmin alle kahdeksan riviä. Myös kappaleiden 

määrä tulisi olla rajoitettu. Näillä keinoilla taataan se, että sähköposti 

säilyy informaatiokanavana jollaiseksi se on tarkoitettukin; 

nopeana, tehokkaana ja helppokäyttöisenä. 

Mieti kenelle lähetät 

Liian usein organisaatiossa on ihmisiä, jotka lähettävät täysin yhdentekeviä 

viestejä kaikille. Lähettäjän tulee ajatella, mitä lähettää ja 

kenelle lähettää. Postijärjestelmän ylläpitäjän vastuulla on huolehtia, 

että tiettyä aiheryhmää käsittelevät keskustelut saavat joko oman 

jakelulistansa tai oman keskustelupalstansa. 

Kirjoita suomea 

Sen lisäksi, että sähköpostisanomien tulee olla lyhyitä ja ytimekkäitä 

on niiden oltava myös kielellisesti huoliteltuja. Pieneltä näyttöruudulta 

on muutenkin vaikeampi hahmottaa kieltä, kuin paperilta 

ja toistuvat kielioppivirheet vain vähentävät mahdollisuuksia 

ymmärtää sanomaa. 

Muu viestintä 

Koska sähköpostissa ei ole mahdollisuutta tarkkailla vastapuolta, eikä 

edes äänensävystä voi päätellä mitään, on viestien sisällön oltava 

tarkkaan harkittu. Poikkipuolinen sana sanomassa on helppo ymmärtää 

väärin, kun vastaava sana normaalikeskustelussa peittyisi 

hymyn alle. Sanomat tulisikin kirjoittaa aina harkinnan kanssa.


Kansiorakenne kannattaa suunnitella tarkasti. 

Kansiot on tässä jaettu ensin pääaiheiden mukaisesti 

ja sitten tarkemmin aihepiireittäin. Rakenteesta 

ei kuitenkaan kannata tehdä liian syvää. 

Parempi vaihtoehto on tehdä päätasolla 

useampia kansioita ja ryhmitellä asiakokonaisuudet 

niiden alle. 

sa on lähettäjän osoiteinformaatiota, 

eli nimi, osoite ja puhelinnumero. 

Huomattavaa on ettei 

allekirjoituksesta saa tehdä liian 

pitkää, sillä normaalin sanoman 

ollessa 5--10 riviä 

tuo 20 rivin allekirjoitus 

vain turhaa 

kuormaa verkkoon. 

Toinen hyödyllinen 

asia on lähetetyn 

viestin poistaminen. 

Jos joukolle 

käyttäjiä lähetetään 

esimerkiksi kokouskutsu, 

voidaan se 

merkitä poistettavaksi 

tietyn ajan kuluttua. 

Mikäli joku 

käyttäjä ei ole saapunutta 

viestiä lukenut 

ja siinä on tämä 

ominaisuus käytössä, 

niin viesti 

poistetaan käyttäjältä 

ja hän ei saa mitään 

informaatiota 

että viesti on tullut 

ylipäätään. Toisissa 

järjestelmissä on 

olemassa myös viestin 

kutsuminen takaisin. 

Jakelulista on 

ominaisuus joka vähentää vastaanottajien 

nimien näpyttelyn 

tarvetta. Kaikissa sähköpostiohjelmissa 

käyttäjä voi itse luoda jakelulistoja 

esimerkiksi ”Oma osas- 

to” tai ”Projektiryhmä X”, joihin 

voi lisätä asianomaiset henkilöt. 

Näin kaikille ryhmään kuuluville 

ihmisille viestejä lähetettäessä ei 

tarvita kuin ilmaista ryhmän nimi 

aikaisemman 10--20 nimen sijasta. 

Ja järjestelmä hoitaa viestin kaikille 

ryhmän jäsenille. 

Työryhmäomaisuuksia tukemaan 

on olemassa ketjukirjemahdollisuus, 

jossa viestin alkuperäinen 

lähettäjä pystyy määrittelemään 

vastaanottajajärjestyksen. 

Esimerkiksi voidaan määrätä että 

sanoma menee ensin Heikille, kun 

Heikki on katsonut sen niin se lähetetään 

Jukalle, Jukalta Marille ja 

viimeksi vaikka lähettäjälle itselleen. 

Sanomassa mahdollisesti liitetiedostona 

kulkevaa dokumenttia 

voidaan sitten matkalla muokata 

ja näin saada suoritettua vaikkapa 

lausuntokierros loistavaan 

uuteen ehdotukseen kahvihuoneen 

uudelleenjärjestelystä. 

Viestiin vastaaminen on oma 

taiteenlajinsa. Normaalisti käytössä 

on kolme vaihtoehtoa eli vastaa, 

vastaa kaikille ja lähetä eteenpäin. 

Näistä ensimmäinen lähettää vastauksen 

pelkästään viestin lähettäjälle, 

toinen kaikille viestissä mainituille 

vastaanottajille sekä lähettäjälle 

ja viimeisellä pystytään lä- 

hettämään saatu sanoma eteenpäin 

jollekin kolmannelle henkilölle. 

Näiden käyttö on paljon 

riippuvainen henkilöstä. Jotkut lähettävät 

vastauksen aina kaikille 

vastaanottajille ajattelematta sen 

enempää. Parempi käytäntö on 

kuitenkin miettiä jokaisen sanoman 

kohdalla, onko myös muiden 

syytä tietää vastaus. Lähetä edelleen 

-toiminnon käyttöäkin kannattaa 

harkita. Onko viestin alkuperäinen 

lähettäjä todellakin halunnut 

että sitä lähetetään eteenpäin 

jonkun muunkin luettavaksi? 

Sähköposti voi oikein käytettynä 

olla hyvinkin monipuolinen ja 

työilmapiiriä rikastuttava väline. 

Monet pikkuasiat saa sen avulla 

hoidettua yksinkertaisesti ja nopeasti. 

Pitää kuitenkin muistaa ettei 

sähköposti korvaa kunnon juttelua 

naamasta naamaan. Puhelimenkin 

avulla kiperät ongelmat ja 

välttelynhaluisenkin tukipalvelun 

henkilön voi saada vastaamaan. 

Sähköposti kun helposti hukkuu 

tuhansien muiden joukkoon... 

AKI ANTTILA 

TIETOKONE 

HUHTIKUU 1997 113


Pankkiyhteys Access-tietokannalla ja 

tietoliikenneohjelmalla 

Pankkitoimihenkilöiden työn 

siirryttyä asiakkaiden tehtäväksi 

on tietoliikennekustannuksista 

tullut kustannustietoisen 

kuluttajan pahin 

ongelma. Mutta ei hätää, 

tallentamalla maksutiedot 

etukäteen tietokantaan 

ja siirtämällä esivalmistellut 

tapahtumat tietokannasta 

tietoliikenneohjelman avulla 

nopeasti pankin järjestelmään, 

on kallis yhteysaika 

minimoitavissa. 

indows mahdollistaa erillis- 

Wten sovellusten yhteistyön. 

Nykyisin yhteistyötä tehdään lähinnä 

OLE-tekniikan avulla, mutta 

myös vanha DDE-tekniikka on 

edelleen käyttökelpoinen. Tässä 

esimerkissä luodaan Microsoftin 

Access-tietokannan ja tietoliikenneohjelman 

välille DDE-yhteys, 

jonka välityksellä Access-sovelluksesta 

siirretään tietoa tietoliikenneohjelmalle. 

Esimerkki toimii Telix for Windows- 

ja ZOC for Windows 95 - 

tietoliikenneohjelmilla. Telix on 

16-bittinen Windows-ohjelma, 

mutta toimii mainiosti Windows 

95:ssä. ZOC on OS/2:sta Windowsiin 

siirretty 32-bittinen ohjelma. 

Molemmilla voi soittaa suoraan 

modeemilla esimerkiksi Infotelin 

kautta pankin järjestelmään 

ja molemmat toimivat myös Internetin 

kautta telnet-päätteenä. 

Kumpikin ohjelma on niin sanottu 

shareware-ohjelma, eli tutustumisversio 

on vapaasti saatavilla 

lukuisista bbs-järjestelmistä ja Internetistä. 

Oheinen Access-sovellus sisältää 

Meritan SOLO-palvelun laskujen 

maksun perustoiminnot ja tarpeen 

mukaan toimintoja on helppo 

lisätä. Ohjelmien välisen yhteistyön 

helppoudessa onkin koko 

esimerkin idea. Ohjelmat, joita ei 

mitenkään erityisesti ole tarkoitettu 

toimimaan yhdessä, toteuttavat 

sulassa sovussa vähällä vaivalla 

hyödyllisiä toimintoja. Näin toteutetussa 

sovelluksessa on toki 

omat heikkoutensa, mutta esimerkki 

havainnollistaa Windowssovellusten 

yhteistyön vaivattomuuden 

ja voiman. 

Käytännön hyötyä sovelluksesta 

saavat ne, jotka käyttävät aikaveloitukseen 

perustuvaa yhteystapaa 


pankin järjestelmään ja muutkin 

hyötyvät mahdollisuudesta säilyttää 

toistuvia maksujen pohjia tietokannassa. 

Heikkouksiin kuuluu esimerkiksi 

se, että yksinkertaisuuden 

nimissä ohjelmaan ei ole sisällytetty 

virhetarkistuksia ja niinpä 

Access saattaa antaa omia ilmoituksiaan 

varoituksena käyttäjälle. 

Maksut-taulunsarakkeet. 

Lomakkeen 

kontrollien 

sijoittelu ja 

nimet. 

Lomakkeen luonti 

Esimerkin tekemiseen tarvitaan 

Microsoft Access 95 sekä Telix tai 

ZOC. Ensin luodaan uusi Accesstietokanta 

ja siihen taulu MAK- 

SUT. Maksut-tauluun tehdään 

seitsemän saraketta: Maksu, Tili, 

Saaja, Mk, Eräpäivä, Viite ja Maksettu. 

Maksu on tyypiltään laskuri 

(Autonumber), pitkä kokonaislu- 

ku (Long Integer) ja se on taulun 

perusavain (primary key). Maksettu-sarake 

on tyyppiä päivämäärä/kellonaika 

(Date/Time) ja lyhyt 

päivämäärä (Short Date). Loput 

sarakkeet ovat teksti-tyyppisiä 

(Text). Kuva 1 havainnollistaa 

taulun rakennetta. 

Seuraavaksi laaditaan lomake 

(Form). Uuden lomakkeen tietolähteeksi 

valitaan äsken luotu taulu. 

Ohjattu lomakkeen luonti tekee 

nopeasti hyvän pohjan jatkomuokkaukselle. 

Kun ohjattu toiminto 

kysyy lomakkeelle mukaan 

otettavia sarakkeita, valitaan kaikki 

muut paitsi Maksu-sarake. 

Lomake vaatii vielä hiukan 

muokkausta ennen kuin se on 

valmis. Kuvassa 2 on malli siitä 

mitä tavoitellaan. Esimerkissä 

muokkausruutu-kenttiin 

(textbox) liittyvät selite-kentät (label) 

on poistettu ja niiden tilalle 

on laitettu komentopainikkeita 

(command button). Lisäksi lomakkeen 

alaosaan, lomakkeen 

alatunniste-alueelle (form footer), 

Laskujen maksaminen on helppoa, kun tietoliikenneohjelma ja maksutietokanta sijoitellaan ruudulle vierekkäin.


on lisätty kaksi painiketta, jotka 

ovat hyödyllisiä SOLO-palvelua 

käytettäessä: toisella lähetetään enterin 

painallus ja toisella U-kirjain 

sekä enterin painallus. 

Muokkausruutu-kentille 

(Textbox) on annettu kuvassa 2 

näkyvät nimet (Tili, Saaja, jne.) 

kenttien ominaisuuseditorin avullaominaisuudet/muut_ominaisuudet/nimi(properties/other/name) 

ja painonapeille napissa näkyvät 

otsikot ominaisuudet/otsikko 

(properties/format/caption) sekä 

kuvan vieressä näkyvät nimet 

ominaisuudet/muut_ ominaisuudet/nimi 

(properties/other/name). 

Lomakkeeseen liittyvä Visual 

Basic for Applications -ohjelmakoodi 

(VBA) saadaan näkyviin valitsemalla 

lomake ja hakemalla ohjelma 

esiin Näytä-valikon (View) 

Koodi-toiminnolla (Code). Ohjelman 

alkuun Access yleensä kirjoittaa 

valmiiksi listauksen 1 alussa 

näkyvät kaksi riviä ja näiden rivien 

jatkoksi lisätään vielä kaksi muuttujamäärittelyä 

Dim-lauseilla. 

Lomakkeeseen liittyvät tapahtumankäsittelijät 

Napsautuksen yhteydessä 

(On Open) ja Sulkemisen 

yhteydessä (On Close). Ne kirjoitetaan 

lomakkeen ominaisuuseditorin 

avulla klikkaamalla lomakeeditorin 

vasenta ylänurkkaa ja valitsemalla 

sitten Ominaisuudet-ikkunan 

(Properties) Tapahtumien 

ominaisuudet -lehti (Event). Sieltä 

valitaan ensin Avaamisen yhteydessä 

-kohta (On Open) ja Koodin 

muodostin -valinnalla (Code 

builder) kirjoitetaan listauksen 1 

Form_Open -rutiinin koodi. 

Listauksessa on merkitty kolme 

riviä, joilla valitaan käyttöön joko 

Telix tai ZOC. Näistä kirjoitetaan 

jompikumpi sen mukaan kumpaa 

ohjelmaa aiotaan käyttää. Riville 

”ApplTdsto = ...” kirjoitetaan tarvittaessa 

tietoliikenneohjelman 

käynnistämiseen tarvittava polku 

täydellisenä, esimerkiksi ApplTdsto 

= ”D:\TFW\TELIX.EXE”. 

Vastaavasti kirjoitetaan Sulkemisen 

yhteydessä -kohtaan (On 

Close) listauksen 1 Form_Close - 

rutiinin koodi. 

Seuraavaksi jokaisen lomakkeella 

olevan painonapin Painikenapsautuksen 

yhteydessä -tapahtumaan 

(On Click event) kirjoitetaan 

listauksesta näppäintä vastaava 

yhden tai kahden rivin koodinpalanen. 

Eli esimerkiksi cmdTilinappulan 

Painikenapsautuksen 

yhteydessä -tapahtuman On Click 

-tapahtumaan kirjoitetaan cmdTili_Click-rutiinissa 

olevat rivit. 

Lopuksi koodieditorilla kirjoitetaan 

vielä LahetaDDEdata-rutiini 

kokonaisuudessaan. Accessin editori 

tunnistaa rutiinin, kun ensim- 

mäinen rivi on kirjoitettu (Private 

Sub LahetaDDEdata...), joten sen 

voi kirjoittaa jonkin valmiin koodipalan 

loppuun ja Access tekee 

siitä automaattisesti oman sivun, 

jos jokainen rutiini on määritelty 

näkymään erikseen. 

Ohjelmaa testaamaan 

Ohjelman testaus voidaan nyt 

aloittaa avaamalla juuri valmiiksi 

saatu lomake. Jos tietoliikenneohjelma 

ei ollut käynnissä, se käynnistyy 

automaattisesti. Lomakkeen 

kenttiin voi syöttää maksettavien 

laskujen tiedot, tietoja voi 

selailla lomakkeen alalaidassa näkyvillä 

tavallisilla selailunäppäimillä 

ja muutenkin ikkuna toimii 

niin kuin normaali Access-lomake 

toimii. Laskuja voi myös syöttää 

suoraan tauluun tai syöttöä varten 

voi suunnitella haluamansa lomakkeen 

ja lisätä siihen vaikkapa 

tietojen oikeellisuuden tarkistuksia. 

Kun kaikki maksut on tallennettu 

tietokantaan, on aika ottaa yhteys 

pankin järjestelmään. Siirrytään 

vain käyttämään tietoliikenneohjelman 

ikkunaa ja otetaan 

yhteys. Kun tulee aika kirjoittaa 

maksettavan laskun tietoja, vaihdetaankin 

Accessin ikkunaan ja 

painellaan hiirellä vuorollaan kunkin 

lähetysvuorossa olevan tiedon 

vieressä olevaa painiketta ja kas 

kummaa –tiedot siirtyvät Accessista 

pankkiin nopeasti ja vaivattomasti. 

Lomakkeen alalaidassa olevien 

enter- ja U+enter-nappuloiden 

avulla kaikki maksut saa hoidettua 

ilman, että tarvitsee välillä 

vaihtaa tietoliikenneohjelman ikkunaan, 

mutta tarvittaessa sekin 

on koska tahansa mahdollista. 

Ohjelmien välisen yhteistyön salaisuus 

on DDE-yhteys, joka avataan 

Form_Open-rutiinissa 

DDEInitiate-funktiolla ja suljetaan 

lopuksi Form_Close-rutiinissa 

DDETerminateAll-rutiinilla. 

Accessista välitetään tietoliikenneohjelmalle 

tietoa lähetettäväksi 

linjalle LahetaDDEdata-rutiinissa. 

Telixille välitys tapahtuu Accessin 

komennolla DDEPoke ja ZOC:lle 

komennolla DDEExecute. Komentojen 

välillä on pieni filosofinen 

ero, mutta molemmilla toteutuu 

tämän esimerkin kannalta täsmälleen 

sama toiminto. DDE-yhteydestä 

löytyy lisätietoja kunkin 

ohjelman käyttöohjeista. 

Varoituksen sanana vielä lopuksi 

se, että koska tässä rakennetussa 

sovelluksessa ei ole mitään virhetarkistuksia,tietoliikenneohjelman 

ikkunaa kannattaa seurata 

tarkasti, ettei virheitä pääse syntymään. 

JARI AHOLA 

Listaus 1 

Option Compare Database 

Option Explicit 

Dim chan As Variant 

Dim Appl As String 

Private Sub LahetaDDEdata(data As String) 

If Not IsNull(chan) Then 

If UCase(Appl) = UCase(”ZOC”) Then 

DDEExecute chan, ”ZocSend ” + Chr(34) + data + 

Chr(34) 

Else 

DDEPoke chan, ”TerminalData”, data 

End If 

End If 

End Sub 

Private Sub cmdEnter_Click() 

LahetaDDEdata ”^M” 

End Sub 

Private Sub cmdUenter_Click() 

LahetaDDEdata ”U^M” 

End Sub 

Private Sub cmdTili_Click() 

LahetaDDEdata Tili + ”^M” 

Maksettu = Now() 

End Sub 

Private Sub cmdSaaja_Click() 

LahetaDDEdata Saaja + ”^M” 

End Sub 

Private Sub cmdMk_Click() 

LahetaDDEdata Mk + ”^M” 

End Sub 

Private Sub cmdEräpäivä_Click() 

LahetaDDEdata Eräpäivä + ”^M” 

End Sub 

Private Sub cmdViite_Click() 

LahetaDDEdata Viite + ”^M” 

End Sub 

Private Sub Form_Close() 

DDETerminateAll 

End Sub 

Private Sub Form_Open(Cancel As Integer) 

Dim aika 

Dim Topic As String 

Dim ApplTdsto As String 

’******************************************* 

’* Tämä määrittelee Telixin käyttöön * 

Appl = ”TELIX” 

Topic = ”TELIX” 

ApplTdsto = ”telix.exe” 

’******************************************* 

’* Tämä määrittelee ZOC:in käyttöön * 

Appl = ”ZOC” 

Topic = ”COMM” 

ApplTdsto = ”zoc.exe” 

’******************************************* 

On Error Resume Next 

chan = DDEInitiate(Appl, Topic) 

If Err Then 

Err.Clear 

Call Shell(ApplTdsto, vbNormalNoFocus) 

If Err Then 

chan = Null 

Else 

aika = Timer ’ Odotetaan ohjelman käynnistymistä 

Do While Timer < aika + 8 

DoEvents 

Loop 

Err.Clear 

chan = DDEInitiate(Appl, Topic) 

If Err Then 

chan = Null 

End If 

End If 

If IsNull(chan) Then 

Call MsgBox(Appl + ”iin ei saatu yhteyttä”) 

End If 

End If 

End Sub_ 

TIETOKONE 

HUHTIKUU 1997 115


Webline uutiset uudistui 

Päivittäiset 

atk-uutiset 

Internetistä 

Tietokone-lehti on julkaissut 

uutisia sähköisessä muodossa 

jo parin vuoden ajan. Ensin 

uutiset ilmestyivät Tietokone 

Online -palvelussa, 

mutta viime vuonna uutisia 

alettiin välittää myös Internet-sivuille 

Tietokone Weblinen 

osoitteessa 

http://www.tietokone.fi/uutiset. 

utislehti Internetissä uudistet- 

Utiin ulkoasultaan kokonaan 

helmikuussa Tietokone Plus -palveluun 

siirryttäessä. Aiemmin otsikot 

olivat samankokoisia, joten 

lukijan oli vaikea hahmottaa, mikä 

on tärkeä uutinen ja mikä ei. Nyt 

pääuutinen erottuu selvästi erikseen 

ja muiden uutisten otsikot 

ovat nähtävissä pääsivun laidassa. 

Uutisotsikot sivun laidassa rullaavat 

alaspäin sitä mukaa, kun 

uusia uutisia syötetään järjestelmään. 

Ylimpänä väripohjalla olevassa 

laatikossa on viimeksi syötetty 

pikku-uutinen. Pääuutiset 

vaihtuvat omaa rataansa. Pääsi- 


Internetin lisäksi uutisia pystyy lukemaan myös Tietokone-lehden 

sähköisestä palvelusta Tietokone Onlinesta, johon otetaan yhteys 

suoraan modeemilla. 

vulla näkyy siten aina kaksi pääuutista, 

kuusi muuta uutista ja 

kolme verkkouutista. 

Webline uutiset ilmestyy joka 

päivä eli sinne lisätään tietokonealan 

uutisia seitsemänä päivänä 

Etusivulta löytyy linkki päivän jokaiseen uutiseen, jotka näkyvät 

oheisessa asussa. Valokuvia otetaan uutisiin digitaalisella kameralla, 

mikä nopeuttaa uutisvälitystä. 

viikossa vuoden ympäri. Päivän 

uutisanti laitetaan sivuille pääosin 

aamulla ennen yhdeksää, joten ne 

ovat heti aamutuimaan luettavissa, 

mutta tärkeitä uutisia lisätään 

päivän mittaan tarpeen mukaan. 

Webline uutiset -palvelun etusivu 

sisältää kahden pääuutisen lyhennelmät, 

joista pääsee linkin 

kautta lukemaan koko jutun. Oikeassa 

laidassa on viimeisimpien 

uutisten otsikot. 

Tietokone-lehden Internetissä 

ilmestyvät uutiset noudattavat 

lehden linjaa sisällöltään eli ne on 

suunnattu tietotekniikkaa tunteville 

henkilöille. Uutisia tehdään 

niin uusista ohjelmista ja laitteista 

kuin yrityskaupoista ja -tuloksista 

sekä tietotekniikan alan kehityksestä. 

Myös Internetiä koskevat 

uutiset ovat vahvasti esillä. Erikseen 

ryhmiteltynä ovat lisäksi 

verkkouutiset, jotka käsittelevät 

lähinnä yritysten lähiverkkoja koskevia 

aiheita. 

Valokuvia digitaalisella 

kameralla 

Webline uutisten sivupohjan lisäksi 

myös itse uutisten ulkonäköön 

on kiinnitetty huomiota, sillä 

vähintään pääuutisissa on aina 

kuva ja myös muut uutiset on 

Uutisarkisto on käyttökelpoinen väline ajankohtaisen tiedon etsimiseen 

halutusta tietotekniikan alan aiheesta. NC-hakusanalla löytyi lukuisia 

uutisia verkkotietokoneista.

Käyttäjän portti [online] 

usein kuvitettu. Tietokone-lehden 

toimituksella on käytössään digitaalinen 

kamera, joten kaikista tiedotustilaisuuksista 

ja ulkomaan 

juttumatkoilta saadaan tuoreet valokuvat 

nopeasti välitettyä uutissivuille. 

Suurimmilta ulkomailla järjestetyiltä 

messuilta pystytään uutisia ja 

valokuvia syöttämään järjestelmään 

suoraan ulkomailta Internetin 

kautta päivittäin, joten tiedonvälitys 

on mahdollisimman nopeaa. 

Parhaassa tapauksessa esimerkiksi 

Yhdysvalloissa pidettyjen tietotekniikan 

messujen avajaisista 

on uutinen valokuvan kera luettavissa 

Weblinessa tunnin kuluttua 

avajaisten päättymisestä. 

Harvemmin tietotekniikkauutisia 

lukeville tarjotaan myös Webline 

uutiset Viikkolehti, josta löytyvät 

kaikki viimeisimmän seitsemän 

päivän aikana julkaistut uutiset. 

Täysipainoisia uutisia kertyy 

viikon aikana yli 50, joten tarjonta 

on laajaa. Viikkolehdestä on helppo 

myös kerrata viikon aikana ilmestyneitä 

uutisia, jos jonkun uutisen 

sisältö on jäänyt vaivaamaan 

mieltä. 

Uutis- ja artikkeliarkistottiedonhakuun 

Erittäin hyödyllinen osa Webline 

uutisia on uutisarkisto, jossa on 

useita tuhansia uutisia jo parin 

vuoden ajalta. Arkiston avulla pystyy 

tutustumaan aiheeseen tai yritykseen 

ajankohtaisen tiedon 

avulla. Esimerkiksi IBM-hakusanalla 

arkistosta löytyi 120 uutista 

ja prosessori-hakusanalla yli 30 

uutista. 

Uutiset siirtyvät Internetin 

Web-sivuille automaattisesti Tietokone-lehden 

sähköisestä palvelusta 

Tietokone Onlinesta, johon 

otetaan yhteys suoraan modeemilla. 

Onlinen käyttömaksu on Tietokone-lehden 

tilaajille vain 90 

markkaa vuodessa, joten sitä kautta 

uutisten lukeminen on vuositasolla 

halpaa, jos sitä vertaa Internet-yhteydentarjoajienparinkymmenen 

pennin minuuttihintaan. 

Onlinessa ovat nähtävillä myös 

samat uutiskuvat kuin Weblinessa. 

Tietokonelehden tuottamat päivittäiset 

uutiset Webline- ja Online-palvelussa 

ovat osa Tietokone 

Plus -pakettia, jonka avulla Tietokone-lehden 

tilaajille tarjotaan 

lehteä laajentavia sähköisiä palveluja. 

Uutisten lisäksi tilaajat voivat 

hyödyntää Weblinessa esimerkiksi 

artikkelitietokantaa, josta löytyvät 

kaikki Tietokone-lehdessä ilmestyneet 

vertailut, pikakokeet ja 

muut jutut HTML-muodossa. 

JARI KALLIO 

Jos uutisia ei ehdi selaamaan päivittäin, voi tiedonnälkäänsä tyydyttää Webline uutiset 

Viikkolehden avulla. 

Ohjelmat 

Win expose Registry 

Lähes jokainen Windows-ohjelmoija 

on törmännyt tilanteeseen, 

jossa ohjelma kaatuu merkillisiin 

virhetilanteisiin. Virheenmetsästykseen 

on olemassa leegio erilaisia 

työkaluja, joista WXR tarjoutuu 

rekisterien tutkailuun. 

Win expose registry näyttää 

muistissa olevat rekisterit ja kertoo 

reaaliajassa ohjelmat, jotka niitä 

käsittelevät. Suorittavan ohjelman 

lisäksi näytetään käsiteltävä rekisteri 

ja syötetty tai luettu arvo ja 

mahdolliset virheilmoitukset. Tapahtumat 

saa suodatettua niin, 

että näytetään vaikka vain tietyt 

virheet tai pelkät rekisterien luennat. 

Tapahtumat saa myös tallennettua 

lokitiedostoon myöhempää 

tarkastelua varten. 

ShetefSolutionsin WXR on oiva 

työkalu ohjelmakoodissa olevien 

virheitten jäljittämiseen mitä tulee 

virheellisten rekisterien käsittelyyn. 

Tehokäyttäjätkin saavat jollei 

nyt hyödyllistä, niin ainakin mielenkiintoista 

tietoa koneestaan. 

Tiedostot:Apuohjelmat: 

Windows95 

Windows expose IO 

Windowsin levynkäsittely on vähintäänkin 

yhtä piilossa käyttäjältä 

kuin rekisterien käpistely, mikä 

on omiaan vaikeuttamaan ohjelmoijien 

ja tehokäyttäjien pyrkimyksiä 

hallita järjestelmää. Shetef 

Solutionsin Windows expose -sarjan 

IO-työkalu on ulkoisesti aivan 

kuin Registry-osa. IO keskittyy levynkäsittelyyn 

yhtä huolellisesti, 

kuin Registry rekistereihin. 

WXIO näyttää reaaliaikaisesti 

valittujen ohjelmien suorittamat 

levyoperaatiot: tiedostojen nimen, 

halutun operaation ja virheilmoitukset. 

Tiedot saa lokiin myöhempää 



Levynkäsittely 

WEIO on käyttökelpoinen työkalu 

ohjelmakoodissa majailevien 

TIETOKONE 

Win eXpose 

Registry hälyttää 

rekisterikutsusta. 

Win eXpose IO 

antaa joskus jopa 

liikaa tietoa levyoperatioista. 

bugien metsästämiseen ja koneen 

toimintahäiriöitten tutkailemiseen. 

Tehokäyttäjille ohjelma tarjoaa 

WERin tapaan mielenkiintoista 

ja triviaaliakin tietoa Windowsin 

levynkäsittelystä. 



Instant drive access 

Nykyään lähiverkkoon kytketyssä 

tietokoneessa on käytössä useita 

levyasemia ja verkkotuen onkin 

vaikea pysyä ajan tasalla kaikista 

käyttäjille annetuista jaoista. IDA 

on system trayhyn majoittuva 

apuohjelma, joka näyttää koneelle 

näkyvät levyasemat ja niitten vapaan 

tilan. 

Varsinkin ohjelmien asennuksessa 

ja verkon etähallinnassa IDA 

on käyttökelpoinen. IDA sopii 

HUHTIKUU 1997 117


Yli megatavun lokitiedosto aukeaa Textpadilla käden käänteessä. 

myös hyvin kotikoneeseen, jossa 

on monigigianen useisiin osioihin 

jaettu kiintolevy. 



TextPad 

Helios Softwaren TextPad on korkealaatuinen 

ASCII-editori. Se 

hallitsee makrokielen ja avaa suuretkin 

tekstitiedostot ripeästi. 

TextPadin ulkoasu muistuttaa Office 

97- paketin ohjelmia, sillä työ- 


kalurivin kuvakkeet ovat samanlaisia, 

kuin vaikka Word 97:ssa. 

Ohjelmassa on oikoluku valmiina 

kymmenelle eri kielelle. se hallitsee 

URL-linkit, osa avata tiedostoja 

binäärimuodossa, etsi/korvaa 

käsittelee myös erikoismerkkejä 

(sarkain) ja laittaa sanoja aakkosjärjestykseen. 

Ominaisuuksiensa puolesta 

Text Pad ei siis enää kilpaile Notepadin 

kanssa, vaan melkein asettuu 

Wordpadin tilalle. Täydestä 

Tutunkin sivun moniulotteisuus hämmästyttää, kun sen näkee graafisena 

esityksenä. 

tekstinkäsittelyohjelmasta TextPadin 

kuitenkin erottaa kiinteästi 

valittu kirjasinlaji. 

Ohjelmoijille ja muille, jotka 

joutuvat käsittelemään suuria 

ASCII-muotoisia tiedostoja, on 

TextPad varmasti hyvä työkalu 

rankkaankin käyttöön. 

Tiedostot:Tekstinkäsittely 

CompuPic 

Paint Shopin mukava Browse-työkalu 

on hyvä kuva-arkistojen hallintaohjelma, 

mutta CompuPic on 

sekin oiva ohjelma kuvien hallintaan. 

CompuPic muistuttaa päällisin 

puolin tiedostoselainohjelmia. Se 

näyttää valitun hakemiston kuva-


tiedostot pikkukuvina. Halutut 

kuvat voi siten helposti valita lähempää 


CP:n ominaisuuksiin kuuluu 

kuvien katselun lisäksi esimerkiksi 

kuvan siirtäminen taustakuvaksi. 

Kuvien tiedostomuotoja voi 

myös muutella, joskaan ei yhtä 

laajasti, kuin PSP:llä. 

CP:n varsinainen innovaatio on 

yhdistää samaan ohjelmaan äänten 

hallinta äänikirjastoksi. Lisäksi 

se tukee Twain-kuvanlukijoita ja 

tarjoaa oman ruudunsäästäjänsä, 

unohtamatta tiedostojen UUkoodausta. 

Vaikuttaakin hieman siltä, että 

CP yrittää olla hyvä ohjelma joka 

alalla, mikä puolestaan tekee siitä 

auttamattomasti rajoittuneen verrattuna 

kapean alan erikoisohjelmaan. 

Tiedostot:Grafiikkaohjelmat 

Astra Site Manager 

WWW-sivuilla olevien linkkien ja 

alalinkkien muodostamien kokonaisuuksien 

hallinta muuttuu helposti 

liian työlääksi kynällä ja paperilla. 

Mercury Interactiven Astra 

Site Manager on tarkoitettu juuri 

hypertekstisivujen hallintaan. 

ASM tekee halutusta WWW-sivusta 

graafisen esityksen, josta näkee 

yhdellä vilkaisulla mikäli sivusta 

on muodostunut liian hajanainen. 

Valitettavasti laajoista ja jo 

hajanaisista sivuista saatava visuaalinen 

informaatio on hyvin 

kaoottista. 

ASM puoltaa hyvin paikkansa 

hypertekstisivujen luonnissa. Kun 

omia tekeleitään tutkailee aika 

ajoin, voidaan välttää liiallinen 

hajanaisuus jo alkuunsa. 

Tiedostot:Internet-ohjelmat 

Kokeile 

ilmaiseksi! 

Tietokone Online on kaikille 

avoin online-palvelu. 

Tarjontaamme pääsee tutustumaan 

ilmaiseksi kuka 

tahansa pelkän puhelumaksun 

hinnalla. 

TK Onlinen täysipainoinen 

käyttäminen vaatii oman 

Windows-pohjaisen yhteysohjelman 

käyttämistä. 

Voit imuroida yhteysohjelman 

joko Internetistä 

(http://www.tietokone.fi/o 

nline/yhteys/yhteys.htm) 

tai pääteohjelmallasi Onlinen 

palvelimelta. 

Soita pääteohjelmallasi 

numeroon 

(09) 565 2322 

Rekisteröidy ja hae yhteysohjelma 

Online Info:Yhtysohjelmat 

-alueelta. 

Kuukauden CD: 

Cica February 1997 

Tietokone Online Plus+ - 

palvelun käyttäjille on joka 

kuukausi tarjolla uusi ohjelmaromppu. 

Kuukauden 

CD-levyt sisältävät kattavan 

valikoiman erilaisia 

shareware-ohjelma. 

Kuukauden CD on saatavilla 

Onlinen tiedostoalueella. Tiedostoalueella 

on Kuukauden CD 

-niminen kansio, josta CD löytyy. 

Saman kansion kautta voi 

tutkia myös aiempien kuukausien 

levyjen tarjontaa. Kansiosta 

löytyy myös kuvausteksti jokaisesta 

CD-levystä. 

Levyt on pääosin hankittu ulkomaisilta 

CD-levyjen kokoajilta. 

Joitakin levyjä voi saada suomalaisista 

mikrokaupoista, mutta 

suurin osa on tilattava suoraan 

kokoelmien valmistajilta. Tietkone-lehden 

kautta levyjä ei voi hankkia. 

Huhtikuun kuukauden levynä on ensimmäinen 

CD yhteensä kaksi levyä sisältävästä kokoelmasta. 

Cican kokoelmalta löytyy runsaasti erityyppisiä ohjelmia 

niin Internet-surffaajille kuin ohjelmoijillekin. 

Jokaisessa hakemistossa on tiedosto 00_IN- 

DEX.TXT, jossa on muutamalla sanalla esitelty kyseisen 

hakemiston ohjelmat. Samasta tiedostosta 

selviää myös vaadittava käyttöjärjestelmä, joka 

käytännössä on Windows 95 tai Windows NT. 

Hakemistossa \DISC1\ACCESSOR on joukko 

hyödyllisiä apuohjelmia vaikkapa ohjelmointiin. 

Einstein (EINST500.ZIP) on monipuolinen funktiolaskin, 

jolla vaikeatkin kaavat on helppo hallita. 

Einstein toimii myös 16-bittisessä Windowsissa. 

Calc95 (CALC9534.ZIP) on puolestaan tarkoitettu 

vain Windows 95:n käyttäjille. Calc95-laskimessa 

Oman kirjahyllyn sisältö kannattaa luetteloida 

Manage Your Booksilla. 

Einsteinilla ratkeavat monimutkaisetkin 

kaavat nopeasti. 

on runsaasti erilaisia matemaattisia 

funktioita ja lukujärjestelmiä. 

CALMon 95:llä (CAL- 

MON11.ZIP) voi pitää kirjaa tärkeistä 

tapahtumista. Lisäksi ohjelma 

näyttää päiväyksen, kellonajan 

ja laitteiston kuormituksen. 

Sharewarena on saatavilla paljon 

laadukkaita tekstieditoreita, 

joilla kirjoittaminen sujuu joustavasti 

hieman vanhempaakin 

laitteistoa käytettäessä. Hakemistossa 

\DISC1\EDITOR on monia 

hyviä vaihtoehtoja. TextPad 

(TXP3222.ZIP) on nopea ja 

helppokäyttöinen tekstieditori, 

joka sopii mainiosti ohjelmakoodin 

kirjoittamisen lisäksi myös 

tekstinkäsittelyyn. TextPadin lisäksi 

kannattaa kokeilla vaikkapa 

EasyEditiä (EE_105.ZIP), joka 

on peruseditori ilman turhia hienouksia. 

Hakemistoon \DISC1\DRIVERS on koottu erilaisia 

laiteajureita. Eri oheislaitteille tarkoitetut ajurit 

löytyvät omista alihakemistoistaan. Esimerkiksi 

äänikorttiajurit ovat hakemistossa \DISC1\DRI- 

VERS\SOUND. Äänikorttitiedostojen joukosta 

löytävät ajurit muun muassa kannettavissa tietokoneissa 

yleiselle ESS Audio -piirille. Näytönohjainajuritiedostot 

ovat hakemistossa \DISC1\DRI- 

VERS\VIDEO. 

CommNet (CMNET21D.EXE) on helppokäyttöinen 

terminaaliohjelma Windowsille. CommNetiä 

voi mainiosti käyttää vaikkapa telnet-pääteohjelmana. 

Qmodem Pro -pääteohjelman (Q95DE- 

MO.EXE) monipuolisia toimintoja oppii nopeasti 

arvostamaan. Qmodem Pro sekä Commnet ovat 

hakemistossa \DISC1\COMM. 

Comix Zone (DEMO95.EXE) 

on tulevaisuuden New Yorkiin 

sijoittuva sarjakuvamainen taistelupeli. 

Nopeatempoinen, Segan 

tuottama peli osoittaa kiistatta, 

että Windows 95 toimii 

hyvin myös pelialustana. Sekä 

Comix Zone että muut kuukauden 

CD-levyn pelit löytyvät hakemistosta 

\DISC1\GAMES. 

Harrastuksiin liittyviä ohjelmia 

on hakemistossa 

\DISC1\HOBBY. Hakemistosta 

löytyy esimerkiksi postimerkkikokoelman 

lajitteluun tarkoitettu 

Global Stamps 

(GSTAMPS.ZIP). Global 

Stampsin avulla isotkin kokoelmat 

pysyvät ojennuksessa. Kirjojen 

keräilijöille taas soveltuu 

mainiosti Manage Your Books 

(BKM32100.ZIP). 

TUOMAS KARHU 

TIETOKONE 

HUHTIKUU 1997 119

Kirjeet 

[Tietokone, kirjeet, PL 2, 00040 Helsinki Media][toimitus@tietokone.fi] 

Edistyvä JPEG 

WWW-sivuille 

Mitä tarkoittaa progressive JPEGkuvissa? 

Kun laitoin JPEG-kuvia 

kotisivulleni tuossa muodossa, 

odotin niiden olevan myös "progressiivisia" 

eli kehittyvän epätarkasta 

tarkkaan kuvaan. Mutta ei. 

Kun testasin sivuani, niin MS Internet 

Explorer kertoi, että sitä 

kuvaa ollaan lataamassa. Odotin 

ja odotin, kunnes kuva aukeni sitten 

kerralla. Missä siinä oli sitä 

progressiivisuutta? Vaihdoin 

JPEG:ini Standard muotoon, jolloin 

kuvat syntyvät ruudulle juova 

(blokki) kerrallaan ylhäältä alas. 

Siinä ainakin näkee kuvan latauksen 

ja jaksaa jäädä odottamaan 

kuvan "valmistumista" toisin kuin 

progressiivisen kuvan latauksessa. 

Marko Peltojoki 

Progressive JPEGille pitäisi itse 

määritellä, monenako tarkennusvaiheena 

progressiivinen kuva tulee. 

Jos olet valinnut 1 (mikä voi olla 

oletuksena), niin sitten se tulee 

kerralla. Kokeilepa laittaa progressiivisuuden 

stepeiksi vaikkapa 4. 

Eri ohjelmissa mahdollisuudet 

vaihteleva. Esimerkiksi Photoshopissa 

on mahdollisuus valita progressivelle 

3, 4 tai 5 Scans, mutta 

Paint Shop Prossa ei ole lainkaan 

tätä valintaa. Mutta kiintolevyltä 

kumpikin aukeaa Netscapeen (sekä 

3 että 4) typerästi ylhäältä alas, ilman 

tarkentumista. Sen sijaan molemmista 

ohjelmista tehty GIF89a 

Interlaced toimii kuten pitääkin. 

Eri ohjelmat pakkaavat myös saman 

kuvan eri tavoin. Esimerkkejä 

kuvatiedostojen pituuksista: pakkaamaton: 

3,77 Mt, JPEG medium: 

233 kt, GIF Photoshop 4: 

850 kt, GIF Paint Shop Pro 4: 993 

kt 

Antero Alku 

Corel-kuvat 

EPS-muotoon 

Kuinka EPS-tiedostomuotoa käytetään? 

Minulla olisi tarkoitus 

muuntaa Corel Draw 6:lla tehty 

taideteos Macintoshin ymmärtämään 

muotoon. EPS:llä pitäisi 

onnistua, vai ? Ideana olisi myös 

säilyttää kaikki fontit/kuvat mukana. 

Toistaiseksi en saanut aikaan 

muuta kuin suttuisia tilaavieviä 

tiedostoja. 

Janne Isotalo 

Macintoshin ymmärtämiä tiedostomuotoja 

on monia. Corelista löy- 


tyy myös Macintosh-versio, jolla 

luonnollisesti voi avata Corelin kuvia. 

Jos Macintoshissa ei ole Corelia 

voi kuvat siirtää muun muassa 

Macin Illustratoriin tai Freehandiin. 

Tällöin kannattaa valita Corelin 

exportista jokin kyseisten ohjelmien 

versioista. 

EPS-tiedostot ovat aina isoja, joten 

tiedoston kasvu CDR-tiedostoon 

verrattuna on luonnollista. 

Kun haluat fontit mukaan, parasta 

on, että muunnat tekstit kuvioiksi. 

Silloin kirjaimet eivät ole enää 

tekstiä, vaan kirjaimen muotoisia 

kuvia. Ne näkyvät varmasti oikean 

näköisinä, mutta tekstiä ei voi 

muokata tekstinä, ja tiedoston koko 

kasvaa entisestään. 

Muihin dokumentteihin sijoitettavan 

EPS-tiedoston mukaan voi 

sisällyttää niin sanotun ATM-fonttitiedostot. 

(Ruksaa Include Fonts.) 

Tulostin osaa käyttää niitä tulostusvaiheessa 

riippumatta siitä, onko 

tulostimeen tai tulostavaan 

Macciin asennettu kyseistä kirjasinta. 

Tämäkin kasvattaa tiedoston 

kokoa, kutakin kirjasinta kohden 

luokkaa 50 kilotavua. 

Sijoitettavat EPS-kuvat eivät ole 

tarkoitettu avattavaksi jossain toisessa 

piirto-ohjelmassa. Niitä voi 

avata, mutta onnistuminen vaihtelee. 

Erityisen epäonnista voi olla 

juuri kirjasinten toiminta. Ja lisäksi 

EPS-kuva on osattava avata 

muokattavaan muotoon. Muuten 

se on piirto-ohjelmassakin kuin sijoitettuna 

mihinkä hyvänsä ohjelmaan. 

Sitten on vielä erikseen se, miltä 

EPS-kuva näyttää kuvaruudulla. 

EPS-kuvaan kuuluu bittikarttamuotoinen 

vedos, joka näyttää 

suunnilleen sen, mitä itse tiedosto 

sisältää. Macintoshia varten tämän 

Preview Imagen on oltava eri 

muodossa kuin PC:llä. Ruksaa siis 

esikatselukuvaa määrittävässä valikossa 

For Mac. 

Antero Alku 

Omia ruudunsäästäjiä 

Millä ohjelmilla voisi tehdä oman 

ruudunsäästäjän Windowsiin? 

Tarvis olisi saada siihen esimerkiksi 

10 vaihtuvaa lintukuvaa. 

Mallin näin McDonnell Douglasin 

vastaavasta, jonka imuroin netistä 

ScreenSaver Heavenistä. Voikos 

sen toteuttaa esimerkiksi CorelShow:lla 

tai PowerPointilla? 

Timo Pulliainen 

Kannattaa etsiä Internetistä 

VuePrint 4.3,Pro/32 Edition -ohjelma. 

Siinä on näytönsäästäjätoiminto 

ja se ymmärtää monia eri 

kuvatiedostomuotoja. Katsopa 

http://www.hamrick.com/ . 

Kari Vartiainen 

Pieni NT-verkko 

Kaavailemme työpaikkaan pientä 

verkkoa. Siihen tulisi tässä vaiheessa 

seitsemän konetta, ja jatkossa 

enimmillään 12. Yksi ainut 

ohjelma, jota kaksi ihmistä käyttävät 

ajetaan serveristä. Sen lisäksi 

tietysti tulostaminen, varmistaminen, 

modeeminjako ja muu 

sellainen verkon kautta. 

Jos serverinä on sopivasti varusteltu 

Windows NT:llä varustettu 

133 megahertsin Pentium, niin 

kannattaako edes kokeilla sen 

käyttöä työasemanakin? 

Johan Westerlund 

Tämä on prioriteettijuttu, joka 

riippuu sekä verkon että työaseman 

kuorimituksesta. Kompromisseja 

on tehtävä puolin ja toisin. Käyttöjärjestelmä 

on kuitenkin avainasemassa. 

NT lienee ainoa oikeasti ky- 

symykseen tuleva käyttöjärjestelmä, 

vaikka kyllähän Netwarenkin 

uusimpiin versioissakin on työasemakäyttömahdollisuus. 

Mikäli palvelinta 

käytetään vain modeemien 

ja kirjoittimien jakoon ja varmistukseen, 

voisi jopa Windows 95 tulla 

kysymykseen. Toisaalta FATtiedostojärjestelmän 

vuoksi se ei 

sovellu kuin satunnaiseen tiedostojen 

jakoon. Periaatteessa alle kymmenen 

aseman palvelimena toimii 

jo NT-työasemaversiokin. 

Mikäli verkon nopeus on perinteinen 

jaettu 10 megabittiä sekunnissa, 

niin 133 megahertsin Pentium-palvelinta 

voi suhteellisen 

huoletta käyttää myös työasemana. 

10 megabitin verkko on niin tahmea, 

että sillä ei saada 133 megahertsin 

Pentium-palvelimesta irti 

lähellekään koko tehoa. 

Eljas Nikkilä

Paavo 

– Pannaanko tänne ekaks sienet vai kalat?, 

huhuilen keittiöstä. 

– Josko kokeilisit vaikka order+ctrl - 

vaihtoehtoa... 

TV-tuoliin vajonneen vaimoni ironiaa 

on vaikea kuulla, koska kuvaruutu tykittää 

konekivääriäkin tulisempaa italiankieltä. 

Marcello Mastroiannin sylissä näköjään 

kiehuu kuuma donna; meikun edessä 

puolestaan valuu kalvakka pakastekala. 

Tiskipöydälle on lisäksi tuotu pari porkkanaa, 

lanttu, suolakurkkua, smetanaa ja 

jokin rupisenkarvainen joriininjuuri. Tiedän, 

tiedän että se on meikun kokkausvuoro 

tänään. Mutta miten näistä rehuista 

saa synnytettyä jonkin hemmetin seljankan, 

venäläisen kalakeiton, jota anoppi 

saapuu kohta lusikoimaan? Tottavie edes 

yrittäisin, jos tukena olisi vaikka miten laiha 

manuaali. 

Mutta tukena ei ole edes vaimoa. 

Sen sijaan että Paula vähääkään jelppaisi 

meikkua, se vaan nautiskelee elintärkeästä 

kulttileffasta ja asiaankuuluvasta 

pikku camparista, kutoo villapaitaa kummipojalleen, 

täyttää sanaristikkoa, pälpättää 

olallakeikkuvaan puhelinluuriin, 

ottaa välillä välipuheluja, pussaa treeneihin 

lähtevää kuopusta ja kyhnyttää koiraa. 

Kaiken tämän se hoitaa suveneerisen samanaikaisesti! 

(Äimistelen jälleen kerran, 

minkälainen onkaan se prosessori, joka 

piilee tuon papiljottipäisen pääkoppakotelon 

alla.) 

Toisaalta Paula on perustyhmä. 

Esimerkki: 

Tämä simultaanisuoritusten akrobaatti 

sekoaa heti pasmoissaan, kun meikku koettaa 

opettaa sille vähänkin vaikkapa Windowsin 

käyttöä. Paula sanoo olevansa sinut 

avoimen ikkunan kanssa, mutta saavansa 

puistatuksia, jos enempi ruutuja jätetään 

auki. Alimmaksi jääneestä luukusta 

saattaa kuulemma vahingossa ”karata” 

(?) jotain, jos se peitetään. 

– Mä en yksinkertaisesti tykkää päällekkäin 

kasaantuvista asioista. En mistään 

mitä en NÄE. Mä haltsaan vain yhden 

homman kerrallaan! Tällainen on vaimon 

vakiovalehtelu. 

Seuraan hetken keittiön ovelta tv-tuolissakännyköivää/kutovaa/luovaa/pusittelevaa 

multimediaani, heitän sitten viimeisenkin 

toivon tajuta niin sanottua 

naislogiikkaa ja palaan hellan viereen. Iiro 

tallustelee kannoillani. (Kyseinen sekahedelmäkoira 

on puoliksi jokin saksanseisoja. 

Käskystä ei ole istunut vielä kertaankaan.) 

– Ei me Iiro kuule osata keittää tätä 

neuvostosuomalaista kalasoppaa, vaikeroin. 

– Kuin me selitetään kyvyttömyytemme 

sille hienostelevalle, hyvin herkkävatsaiselle 

anopille? 

Paremman tiedon puutteessa kumoan 

kaikki tiedostot työpöydältä kertaheitolla 


SIMULTAANISOPPA 

kattilaan, se kuorimaton joriininjuuri 

(juuriselleri. toim.huom) lurpsahtaa liemeen 

sekin. Nyt kun seljanka lempeästi 

hautuu, meikulla on tilaisuus perehtyä 

painettuun sanaan. EU pistää silmään joka 

lehden palstoilta. 

– Et usko koira, miten sikamaisia palkkoja 

esimerkiksi noi EU:n simultaanitulkit 

nettoaa. Tässäkin kehuskellaan niitä edustajia 

jotka kiiruusti koettavat sitä brysselinkieltä 

oppia. Mutta sano mun sanoneen, 

jotta monta euroa ehtii simultaanitulkkien 

taskuun kilahtaa ennenkun 

hitainkin eurovaltuutettu kielen oppii. 

Mikseivät jukopliut hyödynnä mikrojen 

kapasiteettia? Mikseivät hanki joka edustajalle 

sellaista pientä kannettavaa kaikilla 

mausteilla? Tarvittaisiin vain romppuasema, 

jolla voidaan ajella kielilevyjä ja sitten 

vaan peräkylien mieskin näpyttelee painavan 

sanottavansa selkeellä suomella, mikä 

– hopsista – kääntyy kevyesti muiden euromaiden 

murteiksi. Ja menee verkkoja 

myöten tai infrapunalinkeillä kaikkien 

EU-kolleegojen tutkailtavaksi. Jopa internettiä 

pitkin ne voi keskustella... 

– Paavo, mikä täällä haisee?, huudetaan 

olohuoneesta. 

– Ei mikään, rauhottelen, räppään 

liesituulettimen päälle ja koetan kauhoa 

pohjaanpalaneita möykkyjä irti kattilan 

pohjasta. Ilman manuaalia on mahdoton 

päätellä, menikö koko keitto kompostikuntoon; 

pestaan koiran tunnustelijaksi. 

Lientä lipauttava Iiro saa samantien niin 

rajun puistatuskohtauksen, inhoreaktion, 

etten millään ehdi kiskaista kattilaa kuolapärskeitten 

alta. 

* * * 

– Aijjaijjai, anoppi hehkuttaa hetken 

kuluttua. – Kerrankin sinä Paavo olet onnistunut. 

Keitossasi on kerrassaan gulinaristinen 

maku, jopa sellainen pieni 

viehättävän vulgääri jälkimaku... Mikset 

muuten sinä itse syö? 

Iiro lukee silmänräpäyksessä ajatukseni, 

jopa omat ajatuksensa. Tuo tyrkylle talutushihnaa, 

istuu alas ja nousee ylös ensi 

kertaa komennettuna. 

Ja sitten me pojat poistutaan. 

Kiivasta simultaanitahtia ja kauas.

MMX-tehomikrot 

Ensimmäiset MMX-mikrot olivat alkuvuodesta esteltyjä kotimikromalleja. Nyt 

kaikilta suurimmilta valmistajilta on tarjolla myös työkäyttöön tarkoitettuja tehotyöasemia. 

Niissä on uuden prosessoritekniikan lisäksi muutakin uusinta tekniikkaa. 

Tutkimme kymmenen eniten myydyn mikromerkin MMX-tarjonnan ja 

kerromme toukokuun vertailussamme, mitä hyötyä uusista tekniikoista on. 

Intranet-työasemat: 

NC vai selainmikro? 

Verkkotietokone eli NC oli viime vuoden kuumin keskusteluaihe atk-maaailmassa. 

Monet uskoivat NC-koneiden syrjäyttävän mikrot yhä enemmän 

verkottuvassa maailmassa. Nyt kun ensimmäiset NC-konseptilla toteutetut 

koneet ovat saatavilla, testaamme kuinka niihin asetetut toiveet toteutuvat ja 

kuinka NC pärjää selaimella varustetulle mikrolle intranet-ympäristössä. 


Ensi numerossa 

Uuden sukupolven 

toimisto-ohjelmat 

Uusien toimisto-ohjelmapakettien iskusanat ovat 

Internet, työryhmäomainaisuudet ja yhteentoimivuus. 

Corelin mallin myötä Lotus ja Microsoft 

ovat uunituoreissa paketeissaan panostaneet erityisesti 

ohjelmien Internet-ominaisuuksiin. Käyttäjälle 

uutuudet näkyvät uusina käyttömahdollisuuksina 

ja parantuneena käytettävyytenä. Nyt onkin 

aika miettiä, mikä vaihtoehdoista sopii parhaiten 

sinun käyttöösi. Mukana vertailussamme 

Corel WordPerfect Suite 7, Lotus SmartSuite 97 ja 

Microsoft Office 97 Standard. 

Millä ohjelmalla WWW-taittoon? 

WWW-sivujen taitto-ohjelmat ovat voimakkaimmin kehittyvä ohjelmaryhmä 

tällä hetkellä. Viime syksyisen vertailumme jälkeen on lähes kaikista 

ohjelmista tullut uudet versiot, jotka pursuavat kiinnostavia uusia 

ominaisuuksia. Enää sivujenteko ja ylläpito ei vaadi HTML-kielen syvimpien 

salojen tuntemusta, vaan sivunrakentaja voi keskittyä sivujen ulkoasun 

ja toimivuuden pohtimiseen. 

Micrografxin grafiikkapaketti 

haastaa Corelin 

Grafiikaohjelmien markkinoita hallinnut Corel saa 

jälleen kerran vahvan haastajan vanhasta kilpakumppanistaan. 

Micrografx on nyt koonnut edulliseen ohjelmapakettiinsa 

grafiikkaohjelman, kuvankäsittelyn, 

3D-piirron ja kaavioiden teko-ohjelman.

[Internet][uudet tuotteet][messut]

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

Delete template?

Save as template?