Lataa - Vaasan yliopisto

1ESIPUHEAsuminen ja yrittäminen keskittyvät Suomessa yhä lisääntyvässä määrin. Kasvukeskusten jakaupunkien merkitystä hyvinvoinnin tuojina, innovaatioiden kehtoina sekä työpaikkojen japalveluiden luojina korostetaan. Kaikki ei kuitenkaan ole mustavalkoista ja maaseudullakinon omat vahvuutensa. Maaseudun rauha, avaruus, luonto sekä monessa mielessä erilaiset elämänarvotja pienemmät piirit voivat tarjota ympäristön ja mahdollisuuksia, joita kaupungissaei ole. Viimeaikaisessa keskustelussa nämä asiat tuntuvat jääneen lähes huomiotta, mikä saattaavaarallisella tavalla uhata Suomen alueiden monipuolisuutta sekä sen sisällään pitämiämahdollisuuksia.Tässä tutkimuksessa erilaisten alueiden vahvuuksia ja heikkouksia on lähestytty niin sanotunläheisyyden ekonomian käsitteen kautta. Käsitteellä tarkoitetaan sitä, että tietyillä alueillaeläminen voi olla muita alueita helpompaa ja miellyttävämpää, koska siellä palveluiden saatavuuson helppoa, eläminen on edullista, kaupallinen paine on vähäistä, kunnallinen päätöksentekoon nopeaa ja sosiaaliset verkostot vahvoja. Uudessa maaseutupolitiikassa läheisyydenekonomia on nähty eräänä maaseudun vahvuutena. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää,onko läheisyyden ekonomiaa olemassa ja millaisin ehdoin sitä mahdollisesti on.Tutkimuksen rahoitti maa- ja metsätalousministeriö Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän esityksestä.Tutkimuksen toteutuksesta oli päävastuussa KTM Miia Mäntylä. Haastattelut tehtiinyhdessä HTM Petra Lindqvistin kanssa, joka myös vastasi kuntia koskevien tietojen etsimisestäja kirjaamisesta. Hankkeen ja kyselyn suunnittelussa tärkeää apua saatiin FM Kari Leinamoltaja KTM Eija Rissaselta. Hankkeen ohjausryhmään kuuluivat Pirkanmaan Leader+ jaALMA -toimintaryhmien toiminnanjohtajat Mikko Rissanen (Pomoottori ry), Juhani Keskinen(Pirkan Helmi ry), Heikki Konsala (Kantri ry), Juha Kolhinen (Poko ry) ja Petri Rinne(Joutsenten reitti ry). Lisäksi ohjausryhmään kuuluivat Vilppulan kunnanjohtaja Mauri Heinonen,maa- ja metsätalousministeriöstä Sanna Sihvola ja Levón-instituutista professori HannuKatajamäki, joka myös ohjasi tutkimuksen. Tutkimus ei olisi onnistunut ilman kyselyynvastanneiden ja haastateltavien myötävaikutusta. Kiitos kuuluu kaikille heille.Vaasassa, toukokuussa 2004Jouko HavunenLevón-instituutin johtaja1