Viihde ANSSI

KEVÄTKAUDEN PAKINA - TOMMI AALTONENkuva: SaLOMON KOSUNENDJ - VÄÄRIN YMMÄRRETTY JA USEINVÄÄRIN KOHDELTU ASIAKASPALVELIJAHaluan heti alkuun todeta että kunnioitan sekä Teostonettä Gramexin tekemää työtä Suomalaisen musiikinsekä musiikintekijöiden puolesta.Aloitin oman dj urani vuonna 1986. Tuolloin oli vielä käytössäc-kasetit, joista nykynuoriso tuskin edes tietää mitään.Ensimmäiset keikat heitin yhdellä ainoalla c-kasettinauhurilla,spiikkaaminen oli työn, hien ja tuskan takana. Hienoa aikaavaikka en välttämättä enää kyseisellä tavalla tahtoisi yhtäänkeikkaa tehdä. Kaikesta huolimatta kokemus vailla vertaa.80-luvulla levykaupoissa käydessä dj sai yleensä mukaansatukun promosinkkuja, siis niitä vinyylistä valmistettuja. Niitäsitten kuunneltiin, arvosteltiin ja laitettiin uutuuksina soimaanlevylautaselle. Tästä hyötyivät useat eri tahot: dj:t, musiikintekijät,artistit sekä levykauppiaat.Hommat helpottuivat huomattavasti cd levyjen ilmestyessä.Ei tarvinnut enää kantaa kymmentä maitolaatikollistavinyylilevyjä hampaat irvessä ja otsa hiessä keikoille koskanyt levyt mahtuivat mukavasti alumiinisalkkuihin.Mutta mitä on tapahtunut ?Niin hieno asia kuin verkosta ladattava musiikki onkin, niinammattikuntaamme kohdellaan tässä kohtaa väärin. Levyyhtiöteivät enää tee tiskijukille suunnattuna promosinkkujakuin murto-osan entisestä ja kohta tuskin sitäkään. Noitakinharvoja promoja saa metsästää kissojen ja koirien kanssa.Kun kuluttaja haluaa ostaa kappaleen verkkokaupasta, niinhän maksaa kappaleesta noin euron per biisi. Tiskijukka maksaakyseisestä kappaleesta aivan saman euron mutta tämänlisäksi pitää maksaa vielä erilliset tallennuslupakorvaukset.Teostolle että Gramexille molemmille omat, jotta laillisestiostettua kappaletta saisi sitten soittaa julkisesti, asiakkaillejotka kenties juuri meidän avullamme löytävät sen mieluisenbiisin / bändin ja ostavat heidän koko levyn. Mieleeni onmonesti herännyt kysymys että miksi näin, enkä ole siihenoikein koskaan vastausta saanut.Otetaan toinenkin esimerkki. Dj on vuosien varrella hankkinutuseita satoja ellei tuhansia originaaleja cd levyjä, joissavalitettavasti on useassa vain muutama soittoon kelpaava biisi.Dj haluaa helpottaa omaa työtaakkaansa ja luopua kymmenienlaukkujen kantamisesta keikalle, tällöin on tietenkin varsinjärkeenkäypää että nuo muutamat biisit kopioidaan tietokoneelle.Mutta kas kun tässäkin tapauksessa joudumme maksamaansen tallennuslupamaksun. Siis siinäkin tapauksessa että alkuperäinen,kaupasta ostettu levy on todistettavasti hyllyssä. Siistuo samainen levy jonka hinnassa on ollut jo kaikki mahdollisetkorvaukset mukana ja jota kyllä saisi soittaa keikalla ilmanerillistä korvausta.Edelleen mielessäni pyörii kysymys:miksi näin ?Emmekö enää nauti sitä arvostusta joka meillä joskus on ollut,miksi meitä suhteellisen pienellä palkalla upeaa työtä tekeviäasiakaspalvelijoita rokotetaan näillä ylimääräisillä maksuilla.Tiskijukan ammatti ei todellakaan ole sitä pelkkää ruusuillatanssimista. Me olemme henkilöitä, joita mikään kone ei pystykoskaan korvaamaan. Toimimme levyjen soiton lisäksi useinmyös parisuhdeterapeutteina sekä psykologeina viikonlopustatoiseen, öisin ja aina hymyssä suin vaikka oma elämä mättäisikuinka halolla päähän ja vasaralla varpaaseen.Tästä kaikesta huolimatta rakastan työtäni, asiakkaitani, työtovereitanienkä vaihtaisi päivääkään pois. Tämä ammatti onelämäntapa, tähän kasvetaan ja tähän jää koukkuun. Nostanhattua kaikille vanhanliiton soittajille ja toivotan onnea nuorellesukupolvelle. •4 TANSSIVIIHDE LEHTI 1/2011