1-2/2009 - Suomen Inkeri-liitto ry

1–2 / 2009inkeriläistenviestiinkeriläisten viesti1

tässä numerossa:Pääkirjoitus: Lehti harventaa tahtia – linja jatkuu ........................................ s. 3Vatjalaiset ja inkeroiset heräämässä viime hetkellä ..................................... s. 4–9Maria Mullonen on poissa ............................................................................ s. 10Karjala-aiheisia TV-elokuvia ....................................................................... s. 11Matkan varrelta ............................................................................................. s. 12–15Heimoveteraanit juhlivat pikkujoulua .......................................................... s. 15Rautainen mies ja Ambomaan Agricola ....................................................... s. 16–21Kohtalo kuljettaa .......................................................................................... s. 22Uutisia Inkeristä ............................................................................................ s. 23–27Tapahtumakalenteri ...................................................................................... s. 28–31Numero 3/2009 ilmestyy viikolla 13. Aineisto toimitukselle 25.2. mennessä.Numero 4/2009 ilmestyy viikolla 22. Aineisto toimitukselle 27.4. mennessä.Kannen kuva : Ensimmäiset kotimaassa valmistuneet lähetyssaarnaajatHelsingin Nikolainkirkon, nykyisen Tuomiokirkon portailla heti vihkimisenjälkeen 10.6.1868: (vas.) B.B. Björklund, K.L. Tolonen. Pietari Kurvinen,K.A. Weikkolin ja äärimmäisenä oikealla Martti Rautanen (Piirros:Yrjö Kohonen: Rautainen mies, Kuva ja Sana 1945).nkeriläisten viestiToimistoLehden tilaukset ja osoitteenmuutokset,jäsenmaksut ja tuotetilaukset ym.Inkerikoti, Karjalatalo,Käpylänkuja 1, 00610 Helsinki.Puh. (09) 793 796, 050 306 8725ti klo 18.30–20, Annikki Kelo.Sampo 800012-306364.Nordea 101030-1085026.Ilmoitukset /€1/1 sivu 250 €, ½ sivu 135 €, ¼ sivu 85 €Kuolinilmoitukset 17 €Kiitos- ym. ilmoitukset 10 €Tilaushinta 200930 € kotimaahan ja Ruotsiinmuualle 36 €/v (360 kr/v)Pääasiamies Ruotsissa(Hoitaa lehden tilaukset): Viktor AitmanLinbanev. 6, SE-438 35 Landvetter.Puh 031-916 602, v_aitman@spray.seRuotsin Inkeri-liiton postisiirtotili 17 38 88-9SivistyssäätiöHallituksen pj Toivo IhoBredantie 6 D 18, 02700 Kauniainenpuh. 050 505 2335OP 578038-20031499ToimitusPäätoimittaja Toivo IhoToimitussihteeri Katri EinamoToimituksen osoiteNummitie 30 A, 02730 Espoo,puh. 040 740 0408 (ark. klo 9.00–17.00)Internet http://www.inkeriliitto.fi(Avataan myöhemmin ilmoitettavanaajankohtana)Sähköposti inkerinviesti@suomi24.fiPainopaikka Vammalan Kirjapaino OyLehti ilmestyy kuudesti vuodessa.Aineisto palautetaan vain erikseenpyydettäessä.Julkaisija Suomen Inkeri-liitto ry.2inkeriläisten viesti

Pää kirjoitusLehti harventaa tahtia –linja jatkuuToivo IhoEdellisessä numerossa kerrottiin liitonsyyskokouksen päätöksistä. Niiden joukossaoli Inkeriläisten Viestiä koskevapäätös, jonka mukaan lehti joutuu kulujavähentääkseen supistamaan ilmestymiskertojensamäärää siten, että aikaisemmankymmenen numeron sijaan ilmestyytästä lähtien kuusi numeroa vuodessa.Näistä kaksi on kaksoisnumeroita.Miksi näin tehtiin? Lehden tilaajakantaon vuosien varrella jatkanut supistumistaan,eli tilausmaksuja kertyy entistä vähemmän.Kun lehden tekemisestä koituviakuluja ei vastaavasti kuitenkaan voidapienentää, lehti tuottaa tappiota. Laskelmienmukaan toinen vaihtoehto olisi ollutnostaa lehden vuosikerran tilaushintajonnekin 45 euron tienoille, mitä pidettiinehdottomasti liian korkeana. Näin päädyttiintähän ratkaisuun, koska lukijakuntahaluttiin edelleen pitää ajan tasalla siitä,mitä inkeriläisyhteisössä tapahtuu.Lehti tulee, kuten tähänkin saakka, selostamaankesäjuhlia ja muita inkerinsuomalaistenyhteisöllisiä tapahtumia.Myös inkerinsuomalaisten kulttuuriperinteensäilyttäminen ja siihen liittyvätartikkelit kuuluvat jatkossakin lehden sisältöön.Kun Neuvostoliiton vielä ollessavoimissaan sen inkerinsuomalaisia kohtaanharjoittamasta sorrosta voitiin puhuavain sordiinolla, niin Neuvostoliiton hajottuaosiin asioista voidaan puhua sellaisinakuin ne ovat. Näin on tässä lehdessätehty, ja sama linja tulee jatkumaan.KOKOUSKUTSUSuomen Inkeri-liitto ry:n sääntömääräinen kevätkokous pidetään22.3.2009 klo 14.00Inkerikodissa, Käpylänkuja 1, 00610 HelsinkiKäsitellään säännöissä kevätkokoukselle määrätyt asiat.Hallitusinkeriläisten viesti3

Vatjalaiset ja inkeroisetheräämässä viime hetkelläHeikki TervonenVenäjän pienistä suomensukuisistakansoista vatjalaiset ja inkeroiset ovatkokemassa kulttuurisen heräämisen– yhdennellätoista hetkellä. Kummallakinheimolla on oma museo, toinentosin modernissa virtuaalisessa muodossa.Kummankin kieltä ja kulttuuriapyritään elvyttämään ja vahvistamaan.Vatjalaiset on hyväksyttysyksyllä 2008 Venäjän alkuperäiskansojenluetteloon.Inkerinmaan suomalaiset muuttivat alueelle,jossa inkeroiset eli inkerikot sekä vatjalaisetasuivat ennen heitä. Nämä olivatomaksuneet ortodoksisen uskon. Osa Inkerinmaanja Käkisalmen läänin alkuperäisistäasukkaista muutti 1600-luvullaVenäjän puolelle Aunukseen, Novgorodintienoille, Valtain ylängölle ja ennen muutaTverin kyliin. Inkerinmaan muuttajien joukossaoli paljon vatjalaisia ja inkeroisia.Keitä vatjalaiset ja inkeroiset olivat?Vatjalaisia pidetään virolaisten lähisukulaisina.Inkeroiset taas ovat todennäköisestilähellä heidän pohjoisina naapureinaanasuneita karjalaisia. He saattoivatjopa pitää itseään karjalaisina. Ehkä heidännimensä johtuu Inkere-joesta, niinkuin karjalaisten nimi johtunee Korelastaeli Käkisalmesta. Vatjalaisten merkitystäkuvaa se, että Novgorodin hallintoalueistayhtä kutsuttiin Vatjan viidennekseksi.Laatokkaakin saatettiin kutsua Vatjanmereksi.Valloittajana tullut Ruotsin suurvaltapyrki käännyttämään inkeroisia ja vatjalaisialuterilaiseen uskoon. Petrus eliPietari Bång oli Inkerinmaan superintendenttinäeli piispana jo 1600-luvulla.Hänellä oli kaksi tavoitetta: saada kansaolemaan kuuliainen uudelle hallitsijalle jakäännyttää kreikanuskoisia luterilaiseenuskoon. Vaikka Bång oli vakuuttunut siitä,että luterilainen usko oli oikea ja ”venäläinen”usko perustui suurelta osin erehdyksiin,hän oli yllättävän tahdikas. Hänsanoi, että kreikanuskoisilla on pyhä ehtoollinenniin kuin luterilaisilla. Samoinheillä oli monta kaunista kirkkoisien rukousta.He uskovat Jumalaan kolmessapersoonassa niin kuin luterilaisetkin. Hetunnustavat syntinsä ja puhuvat kauniistiJumalan armosta ja Kristuksen ansiosta.Heillä oli kyllä monta taikauskoista tapaa,mutta piispa sanoi pelkäävänsä, että sisäisessähurskaudessa he voittivat monet luterilaiset.Se on paljon sanottu luterilaisenpuhdasoppisuuden ajan piispalta.Piispa Bång toivoi, että kohtelemallalempeästi kreikanuskoisia näiden ja luterilaistenvälinen juopa kasvaisi umpeenja että kreikanuskoiset lopulta siirtyisivätevankelisen uskon puolelle. Vain ”pikkupakkoa” avioliitto- ja papinmaksuasioissaoli sallittu käyttää.Vatjalaisia ja inkeroisiakäännytettiinSama inkeroisten ja vatjalaisten painostaminenjatkui piispa Juhana Gezeliuksenaikana. Inkeriläistohtori Juhani Jääskeläisenmukaan tämän aikana juurrutettiinInkeriin käsitys, että luterilaisuus jasuomalaisuus kuuluivat elimellisesti yh-4inkeriläisten viesti

Inkeroisten museon hoitaja Natalia Nikolajevnaja pastori Arvo Survo katsovat paimenentuohitorvea. Usein Inkerinmaan paimenet olivatVenäjän vallan aikana tulleet Suomesta.teen. Suomalaiset papit velvoitettiin käymäänvatjalaisten ja inkeroisten kodeissaantamassa opetusta. Suomensukuiset oliopetuksen avulla käännytettävä luterilaisuuteenja tällä tavoin loitonnettava venäläisistä.Luterilaisten tuli myös käyttääSuomesta tulleiden pukukuosia. Näin heerottautuivat ulkonaisestikin venäläisistä.Gezeliuksen toiminnan tuloksena lukutaitokohosi kaikkialla, uusia kirkkoja rakennettiinja kaksikymmentä uutta opettajanvirkaa perustettiin. Koulumestariteli lukkarit määrättiin 1600-luvun lopullajokaiseen Inkerin seurakuntaan. Venäläisetkuitenkin reagoivat kreikanuskoisenväestön pakkokäännyttämiseen ja muistuttivat,että se oli Stolbovan rauhansopimuksenvastaista, jossa oli taattu uskonnonvapaus. Kauppasuhteet valtakuntienvälillä olivat uhattuina. Gezelius oli tyytymätönhäneen kohdistettuun painostukseenja sanoi, että jos ”jo lasketut käännytystyönperustukset” hävitettäisiin, hänenolisi pakko pyytää Suomesta tai Ruotsistavähäistä papinvirkaa, ellei hän tahtoisijoutua pilkan ja naurun kohteeksi.Ruotsin hallituksen oli määrättäväkäännytystyön periaatteet. Niiden mukaanasukkaille oli säilytettävä vapaa uskonnonharjoitus,mikäli he Ruotsin vallanalaisuuteen siirtyessään olivat olleettodella venäläisiä. Jos he taas olivat polveutuneetsuomalaisista eivätkä olleetmaahan asettuessaan kuuluneet kreikkalaiskatoliseenkirkkoon, olivat pakkotoimetheihin nähden luvallisia. Kun annetutmääräykset eivät sallineet syntyperäistenvenäläisten käännyttämistä, tarmokas superintendenttivelvoitti kreikanuskoisiapappeja antamaan omille seurakuntalaisilleenopetusta kristinuskon alkeista.Gezeliuksen omien tiedonantojen mukaanhänen menestyksensä käännytystyössäoli niin huomattava, että jo vuonna1684 oli 3 000 perhettä liitetty luterilaiseenkirkkoon. Vuonna 1686 hän ilmoitti,että inkeroisten ja vatjalaisten keskuudessaoli kokonaisia pitäjiä liittynyt luterilaiseenuskontoon. Vuonna 1688 vallinneenankaran nälänhädän aikana hänen toimestaan22 000 henkeä sai elintarvikeapua.Anna Ivavnovna ja LarinParaske1800-luvulla kansanrunojen kerääjät saapuivatvatjalaisten keskuuteen. EliasLönnrot oli Virossa viimeisellä tutkimusmatkallaanloppukesästä vuonna 1844.Viron matka kesti kauemmin kuin hänoli olettanut. Suomenlahti jäätyi, ja Lönnrotinoli lähdettävä jalkapatikassa kiertämäänPietarin kautta kohti kotimaata. Kattilanpappilassa Länsi-Inkerissä hän tapasiopiskelutoverinsa Juhana Groundströmin.Tämän vaimo Engla oli kerännyt In-inkeriläisten viesti5

kerin kansanrunoutta. Kylältä noudettiinvatjalaiseukko Anna Ivavnovna, joka olihäärunojen taitaja. Lönnrotin keruuvihkoonkarttui kokonaista 2 500 runosäettä.Professori Martti Haavion mukaan AnnaIvavnovna oli ”kuolevan kansansa todellinenlauluemo”. Hän oli myös viimeinenrunonlaulaja, jonka Lönnrot eläessään tapasi.Kattilan kirkkoherran kymmenvuotiaspoika Oskar sai Lönnrotin käynnistälisää intoa kansanrunojen keruuseenHänestä tuli Lönnrotin ennustuksen mukaan”Inkerinmaan sammontakoja”. OskarGroundström oli myös Kolppananseminaarin ensimmäinen johtaja. Haaviomeni naimisiin inkeriläisen runoilijanAale Tynnin kanssa, jonka runo ”Kaarisilta”on Suomessa hyvin suosittu.Anna Ivavnovnaakin tunnetumpi runonlaulajaoli inkeroisiin kuulunut LarinParaske. Hän on niitä harvoja naisia,joka on saanut Helsinkiin omanpatsaansa. Larin Paraske oli varsinaiseltanimeltään Paraskeva Nikitina. Hän olisyntynyt Inkerinmaan Lempaalan Miiskuniemenkylässä vuonna 1833 ja mennytnaimisiin itseään lähes 20 vuotta vanhemmanja sairaalloisen Gavril Stepanovinkanssa. Hän kuoli ”68-vuotiaana vanhuuteen”vuonna 1904 Sakkolan (Metsäpirtin)Vaskelan kylässä. Sakkolassa pappinatoiminut Adolf Neovius sai LarinParaskelta 1 300 runoa ja loitsua sekä lähes3 000 sananlaskua ja arvoitusta, itkuvirsiäja kansantapojen selityksiä. Heidänyhteistyönään syntyivät laajimmat kan-Vatjalaiset kulttuurin pelastajat Tanja ja SergeiJefimov.Vatjalainen Sergei Jefimov ja Arvo Survo kokeilevatvanhaa vatjalaista kannelta vatjalaistenmuseossa Luusitsan kylässä. Sittemmin museoainutlaatuisine esineineen tuhopoltettiin.6inkeriläisten viesti

sanrunouden muistiinpanot sitten Lönnrotinpäivien.Myös kansanrunojen kerääjä TaneliEuropaeus kävi Inkerinmaalla, jokaosoittautui olevan edelleen runsas runoaitta.Sieltä ovat peräisin Kullervo-runot.Kun hän tuli Liissilään inkeroistenpariin, nämä suhtautuivat häneen hyvinepäilevästi niin kuin muihinkin kulkijoihin.Nuo ihmiset eivät olleet nähneet kirjoitusmustettakaan,vaan luulivat mustettamyrkyksi, jolla Europaeus myrkyttikaivot. Tämä taas aiheutti seudulla riehuneenkoleraepidemian. Miesparka olihuutavassa hukassa. Hänen piti juodamustepullon sisällys todistaakseen, etteise ollut myrkkyä. Ei tiedetä, miten tuo”musta kalja” vaikutti häneen, mutta kiireenvilkkaa hänen kerrottiin paenneeninkeroisten mailta.Moision herralla ensi yönoikeusProfessorit Lauri Kettunen ja LauriPosti saivat 1900-luvun alkupuolella paremmanvastaanoton vatjalaisten mailla.He löysivät vatjalaisilta seuraavanlaistaelämänviisautta: Harakat kun ei räkättäisi,ei pesää löydettäisi, Kunnes pari meneeyhteen, siihen asti piru kymmenen pariakenkiä kuluttaa, Sudella on yhdeksänmiehen järki, mutta karhulla yhdeksänmiehen voima, Se ei ole sinun jäniksesi,joka ei ole laukussa, Parempi on hyväntytön pihamaalla kuin pahan tytön kainalossaja Voin kanssa menee rautalankakinalas. Vatjalaisilla oli myös arvoituksia,kuten esimerkiksi Kaksi veljeä yli orrenkatsovat, mutta toinen toistaan eivät tunne(vastaus: silmät), Sisar tulee veljensäluo, mutta veli piiloutuu (vastaus: yöja päivä), Neljä miestä yhden hatun alla(vastaus: pöytä).Vatjalaisia pyrittiin vieroittamaanomasta kielestä ja kulttuurista nöyryyttämällä.Heidät leimattiin alkukantaiseksikansaksi ja vatjan kieltä haukuttiin nautojenkieleksi. Muuan vatjalainen muisteliKettuselle ja Postille, että häntä lyötiinviivaimella käsille ja hänet pantiinpolvilleen nurkkaan, kun hän ei osannutvenäjää. Toinen kertoi, kuinka muinoinsulhasen oli vietävä nuorikkonsa häidenjälkeen ensimmäiseksi yöksi moision elikartanon herran viihdyttäjäksi. Aamullasulhasen piti hakea morsian ja vielä nöyryytyksenhuippuna kumartaa kolme kertaamoision herralle. Oli toki hauskaakin,sillä virpo- eli urpopäivänä urvottiin pitkilläurpovitsoilla. Pääsiäisaamuna palattiinkeräämään palkaksi kananmunia, rinkeleitäja prenikoita.Vatjalaiset ja inkeroiset”ryssiä”Toisen maailmansodan aikana saksalaisetjoukot piirittivät Leningradia. Suuriosa Inkerinmaata oli saksalaisten hallussa.Vuosina 1943–1944 noin 63 000 inkeriläistäsiirrettiin Suomeen. Siirrettyjenjoukossa oli myös inkeroisia ja vatjalaisia,jotka olivat pitkälti venäläistyneet.Heidän sopeutumisensa Suomeen oli professoriPekka Nevalaisen mukaan vaivalloista.Koti-ikävä ja puheet takaisinpaluustaolivat heillä yleisiä. Käytännönongelmana oli se, että monet inkeroisetolivat kalastajia. Heistä vain harvat pääsivätSuomessa omaan ammattiinsa. Suomenkantaväestön kanssa inkeroisilla javatjalaisilla oli tavallista enemmän kahnaustaetenkin kielivaikeuksien takia.Suomalaiset luulivat heitä ”ryssiksi”, jakohtelu oli silloin sen mukaista.Inkeroiset ja vatjalaiset ovat olleet tuhoutumisenpartaalla kansakuntina, muttainkeriläisten viesti7

he ovat heräämässä yhdennellätoista hetkellä.Vatjalainen Sergei Jefimov ja hänenvepsäläinen vaimonsa Tatjana perustivatvuonna 1997 vatjalaismuseon Luusitsankylään Länsi-Inkeriin. Museo on poltettukaksi kertaa. Onneksi museon esineet olikuvattu ja piirretty, joten ne voitiin siirtääinternetiin. Sergein vanhemmat puhuivatvielä vatjaa niin kuin koko kylä. Sergeinja Tatjanan häissä kyläkuoro lauloi vatjaksi.Laulu valtasi Tatjanan niin, että hänunohti olevansa omissa häissään. Siis vielävuonna 1977 Luusitsan kylässä laulettiinkalevalaisittain.”Vatjakin kohoaa lentoon”Vatjan kieli on saanut ystävän yllättävältätaholta. Pietarissa turkkilaissyntyinenMehmet Islamov opettaa vatjaa pienelleryhmälle. Hänen intonsa on tarttunut muihinkin.Luusitsan kylässä asuvat Antoninaja Nikolai Antonov puhuvat yhä vatjankieltä. Antonina uskoo vatjan kielentulevaisuuteen: ”Viro on ollut kuin lintu,joka räpytteli siipiään, mutta jolla ei ollutilmaa siipien alla. Mutta kun tuuli alkoipuhaltaa, Viro nousi lentoon. Myösmeillä vatjalaisilla on mahdollisuus kohotalentoon.” Antonina kertoi olleensatöissä kalatehtaassa, Nikolai oli merimiesja kalastaja. Monet vatjankieliset kalojennimet tuntuvat suomalaisista tutuilta, kutenesimerkiksi: säynes, lahna, ahva, särki,hauki, lohi, siika ja ankeria.Myös inkeroiset olivat yleensä kalastajia.Jos vatjan kielen taitajia on vainmuutamia kymmeniä, niin inkeroisia onarvioi tu olevan yli 300 henkeä. Enimmilläänheitä on ollut 1800-luvullä lähes30 000. Inkeroisilla on SoikkolanniemenVistinän kylässä oma museonsa, jota hoitaainnostuneesti venäläinen Natalia Nikolajevna,jonka anoppi on inkeroinen.Inkeroisnaisen kansallispuku SoikkolanniemenVistinän inkeroismuseossa.”Medde´e Isä taivaaz”Inkeriläispappi Arvo Survo on kääntänytIsä meidän -rukouksen ensimmäisen kerranvatjalaisten historiassa heidän omalleäidinkielelleen. Tässä se on pelkistetyssäja hieman yksinkertaistetussa muodossa:Medd´e Isä taivaaz,pyhicetty ôlgoo Sinu nimi,saago Sinu riikki,syndyköö Sinu tahtoniin maal kui taivaaz.Ann(a) meile tänävämedd´e jôgapäiväine leipäja ann(a) meile medd´e synnid andôôhs,8inkeriläisten viesti

niku mööci andôôhs-annamm nenile,ced ôvad meitä vasso rikkonu.Eläka saa meitä ciuzauhsee,mutt(a) päässä meitä pahassa.Ku Sinu on riikki, rammo ja kunnia.Aamen.Omal maal -laulu kuuluu ”ingerexi” eliruno-inkeroiseksi Arvo Survon kääntämänä:Omal maal, omal maal,omal kodimaal,koal rauhan saan syämehein,miä sinne kaihoon ain!Ei tämä maa oo oma maa,see ono veeraz maa,miun ädinmaani Ingermaa,miä sinne kaihoon ain!Tääldä kohti maadammoloon miä silmänid,seel ono äijöin sebroloi,miä sinne igävöin!Päivöi uuzi, ihala,leenöö kohtago,havahu, noize Ingermaa,siul siunooz annedaa!Ädinmaa tarkoittaa isänmaata eikä äidinmaataniin kuin ehkä luulisi. Koal tarkoittaamissä, äijöin paljon, sebroloita ystäviäja leenöö tulla.Messuja vatjaksi jainkeroiseksiArvo Survon mielestä on hyvin tärkeää,että vatjalaisten ja inkeroisten kaltaisiavähemmistökansoja muistetaan. Hän jatkaa,että vatjalaisille kuuluu sikäli hyvää,että heidät on syksyllä 2008 hyväksyttyVenäjän alkuperäiskansojen luetteloon.Näin ollen heille saattaa olla odotettavissavaltiollistakin tukea. Inkeroiset eivättiettävästi ole vielä mukana luettelossa.Arvo Survon mielestä vatjalaisten ja inkeroistenkielten todellista elpymistä voisiolla vain siinä tapauksessa, että näilläkielillä alettaisiin pitää jumalanpalveluksia.Hän on jo vatjantanutkin InkerehenKorpimessua, joka on runoiltu kalevalamittaan.Arvo Survon Korpimessusta onkiinnostuttu Suomessa aina Sibelius-Akatemiaamyöten. Inkeroisten kielellä Korpimessupitäisi hänen mukaansa pyrkiäelvyttämään omaperäisimmässä muodossa,muuten se muistuttaa liikaa suomalaismurteita.Inkerin elvyttämisessä tulisilaajemminkin ottaa vaikutteita inkeroisestapelkästään siitä syystä, että inkeroinenon jättänyt oman jälkensä koko Inkeriin.Alkuperäisempi inkeroinen selviää parhaitenkalevalaisista runoista.”Omia korpimessuja voisi pitää niinpaikan päällä esimerkiksi kulttuurikeskuksissakuin myös esimerkiksi Jaamassa,Pietarissa ja ainakin joskus Kupanitsassa,jonka murteessa on vaikutteita niininkeroisesta kuin vatjastakin. Silloin tällöinmessuja näillä kielillä voi pitää myösSuomen puolella. Niitä ei edes tarvitsisitulkita. Saarna olisi kuitenkin suomeksi.Raamatun tekstit voisivat olla kaksikielisiä”,pienten sukukansojemme ystäväArvo Survo kertoo.Kirjoittaja on rovasti ja kirjailija, jokaon kirjoittanut mm. kirjan ”Arvo Survonmatkassa Viipurista Volgan mutkaan”(Kirjapaja 2007).inkeriläisten viesti9

Maria Mullonen on poissaPetroskoin valtionyliopisto, itämerensuomalaistenkielten ja kulttuurin tiedekunta,omaiset ja läheiset ilmoittavat syvästi surren,että 7. joulukuuta 2008 on poistunutluotamme Anna-Maria Mullonen, professori,Karjalan tasavallan tieteen ansioitunuttoimihenkilö ja Venäjän Federaationkorkeakoulun ansioitunut toimihenkilö.Viimeiset hyvästelyt jätetään 10. joulukuutaklo 11–12 surusalissa Volnajakatu4. Maria Mullonen haudataan Matroosassahänen pyyntönsä mukaan.Rakastetun ja arvostetunopettajamme muistoksiAnna-Maria Mullonen syntyi 20.03.1930Leningradin alueen Oravan kylässä inkeriläiseenperheeseen. Sodan alkaessa hänoli Leningradissa, josta sittemmin joutuievakkoon Siperiaan. Vuonna 1949 hänalkoi filologiset opintonsa Petroskoissa,Karjalais-suomalaisessa valtionyliopistossa.Valmistuttuaan hän jatkoi opintojaanNeuvostoliiton Tiedeakatemian Kielitieteeninstituutin jatkokoulutuslaitoksessa.Maria Mullosen työura yhdisti saumattomastikaksi alaa: opetuksen ja tutkimuksen.Vuosina 1958–1970 hän oliNeuvostoliiton tiedeakatemian Karjalanhaaraosaston Kielen, kirjallisuuden jahistorian instituutin tutkijana. Silloin hänoli kulkenut pitkiä taipaleita tallentaakseenvepsän ja karjalan kielten aineksia.Tuloksena oli yhteistyössä tutkija MariaZaitsevan kanssa tehdyt perusteellinenVepsän kielen sanakirja sekä Vepsänkielen näytteitä -kokoelma.Vuonna 1970 Maria Mullonen siirtyitöihin valtionyliopistoon. Hän luennoinykysuomen kielioppia, leksikologiaa,fennougristikkaa ja muita aineita. Vuosina1974–1989 hän johti myös suomenkielen ja kirjallisuuden oppituolia.Opetus- ja hallinnollisten tehtävienohella hän jatkoi myös tutkimustyötään.Hän julkaisi lukuisia suomen kielen oppikirjojakouluille ja yliopistoille. Suurellaluovalla innolla koottu inkerin murteidennäytteiden kokoelma – Elettiinpä ennenInkerissä – näki päivänvalon 2004. Viimeisiäisoja töitä oli Uusi venäläis-vepsäläinensanakirja, jonka hän julkaisivuonna 2007 yhteistyössä tutkija NinaZaitsevan kanssa.Suurista saavutuksista ja hedelmällisestätyöstä tieteen ja koulutuksen alallaMaria Mullonen sai Karjalan tasavallanansioituneen tieteentoimihenkilön ja VenäjänFederaation ansioituneen korkeakouluntoimihenkilön arvonimet. Hänetpalkittiin monilla kunniakirjoilla ja Znakpotsheta -kunniamerkillä.Maria Mullonen oli useiden opiskelijapolvienlempiopettaja. Vaativaisena jasamalla ystävällisenä hän teki parhaansaherättääkseen opiskelijoissa mielenkiintoaopiskeluun ja tutkimiseen, jakoireilusti tietojaan ja taitojaan, halusi ollaaina varma, että asiat on omaksuttu. Hänoli aina valmis neuvomaan ja antamaanapua opiskelijoille ja nuoremmille kollegoilleen.Tulemme kaipaamaan häntä.Petroskoin valtionyliopiston itämerensuomalaistenkielten ja kulttuurin tiedekunta.Juttu julkaistu Karjalan Sanomissa, Viestillesen toimitti Aleksanteri Kirjanen.10inkeriläisten viesti

Karjala-aiheisiaTV-elokuviaGreger GrönqvistYleisradio lähettää juhlakauden aikanaGreger Grönqvistin tekemiä ja FST-kanavantuottamia elokuvasarjoja. TV2 lähettääneliosaisen sarjan Pakkoluovutetutalueet (Landet som Stalin tog). FST5-kanavalähettää uusintana Karjalan kolmekaupunkia –sarjan (Karelens tre städer).Pakkoluovutetut alueet –sarjassa, jokasai ennätysmäiset katselijaluvut FST-tuotantona,esiintyy useita Karjalan puolestapuhujiasekä tutkijoita, mm. Heikki A.Reenpää, Pentti Malaska, Risto Kuisma,Jutta Zilliacus, Markus Lehtipuu, RaimoRagnar Nordström ja monet muut.Karjalan kolme kaupunkia –sarjassaesiintyy mm. Gustav Hägglund, AlexanderStubb, Per-Erik Floman, Lasse Pöysti,Jaakko Salonoja, Sven Him, Martti I.Jaatinen, Juha Lankinen, Rauno Meriö;kaikilla juuret Karjalassa.Inkerin kärsimysnäytelmäTammikuussa alkaa Grönqvistin uusi viisiosainensarja, Ingermanland, Inkerinmaa.Inkeristä on tehty ajankohtaisraporttejaja henkilökuvia, mutta FST yrittääkertoa kattavammin inkeriläisten eri vaiheista.Inkeriläisten kansanmurha kun eiole ollut suosittu puheenaihe meillä Suomessa.Sarjassa tapaamme myöskin Inkerinmaanalkuperäiskansojen, vatjalaistenja inkerikkojen viimeiset edustajat. Varsinkaanvatjan kielen puhujia ei ole jäljelläenää kuin muutama.Pakkoluovutetut alueet / TV2• Karjala takaisin (1/4) to 11.12.2008 klo19.20• Suomalaisia kyliä Venäjällä (2/4) to18.12.2008 klo 19.20• Menetetty Petsamo (3/4) to 25.12.2008klo 19.00• Hautausmaiden viidakko (4/4) to 1.1.2009klo 19.20Karjalan kolme kaupunkia / FST5• Ei löydy Viipurin vertaista (1/3) ti16.12.2008 klo 18.30, uusinta su21.12.2008 klo 20.50• Sortavala oli Laatokan portti (2/3)ti 23.12.2008 klo 20.25, uusinta ke24.12.2008 klo 15.52• Käkisalmi – omenakukkain kaupunki(3/3) ti 30.12.2008 klo 20.25, uusinta ke31.12.2008 klo 15.15Inkerinmaa• Inkerin huomenlahja (1/5) to 15.1.2009klo 21.00, uusinta la 17.1.2009 klo 17.00• Maaorjuuden jälkeen tulivat bolsevikit(2/5) to 22.1.2009 klo 21.00, uusinta la24.1.2009 klo 17.00• Kylä keskellä sotaa (3/5) to 29.1.2009 klo21.00, uusinta la 31.1.2009 klo 17.00• Vainojen ja kansanmurhan jälkeen (4/5)to 5.2.2009 klo 21.00, uusinta la 7.2.2009klo 17.00• Pako kansankotiin (5/5) to 12.2.2009 klo21.00, uusinta la 14.2.2009 klo 17.00Ei löydy Viipurin vertaista on tunnin mittainen,muut ohjelmat kestävät 30 minuuttia.inkeriläisten viesti11

Matkan varrelta –Inkerinsuomalaisen muistelmiaOsa 2. Sodanaikainen InkeriReino JaakkimainenJatkoa Inkeriläisten Viestissä 11/2007aloitetuille muistelmille.Seuraava pikkuinen juttu antanee kuvanmillä tavalla kumpikin sotivista osapuolistakohteli siviilejä sodan alussa.Muutamaa viikkoa ennen saksalaistensaapumista kylään venäläinen osasto viipyikylässä muutaman päivän. Lähtiessääneräs sotilas otti meiltä pienen alumiinikannun,kuksinan. Se harmitti äitiäniin paljon, että äiti meni osaston peräänlähikylään Nuijalaan ja valitti siellä osastonkomentajalle. Sotilas sai pyytää anteeksija kannu palautettiin heti takaisin.Saksalaiset taas ottivat meiltä mitä halusivat,eikä meillä ollut mitään mahdollisuuttavalittaa kenellekään. Hehän olivatvoittajia! Meidän olettamuksemme ja toivommesilloin oli, että he olisivat meidänvapauttajiamme.Meidän nuori harjoittamaton koiranpentumme,Malchick, juoksenteli siellätäällä huolettomana heiluttaen häntäänsäkaikille. Eräänä päivänä ilmestyi jostainupseeri mukanaan täysikasvuinen saksalainenpaimenkoira tervehtimään meidänMalchickia. Olin iloinen että koirammenyt saisi seuraa ja kenties vanhempi koiranäyttäisi rotunsa käytöstapoja meidänpenikallemme. Isäni ja me veljeksetolimme kaikki paikalla. Oli kuitenkin ilmeistä,että upseeri halusi koirien tappelevan.Isä sanoi minulle hiljaa, että veisinMalchickin pois. Upseeri ei sallinut sitä.”Nein, nein,” jätä koira siihen. Hän tökkija tökki kepillään koiraamme ja usuttiomaansa. Me pelästyimme, sillä tästäei ollut mitään hyvää odotettavissa. JokoMalchick joutuisi täysikasvuisen koiranrepimäksi tai vihaisen upseerin ampumaksi- kenties myös mekin - jos se, vastoinodotuksia, selviäisi.Koiramme ei ollut koskaan ollut koiratappelussa.Se ihmetteli upseerin tökkimistä,mutta lopuksi ryhtyi murisemaanja näyttämään hampaitaan. Upseerin usuttamakoiratappelu alkoi. Meidän suureksihämmästykseksemme Malchick pikkuhiljaasaavutti yliotteen. Sen puraisutolivat tehokkaampia ja oli ilmeistä, ettäupseerin koira oli alakynnessä. Odotimmejännittyneenä milloin upseeri vetäisisiesiin pistoolinsa. Mihin suuntaan hänenylpeydentunteensa veisi? Loukattuunvihaan vai reilun pelin hyväksymiseen?Koimme suuren helpotuksen kun upseerivihdoinkin kiskoi koiransa pois ja menipois mitään sanomatta. Mietin, että olikohankoira viisaampi kuin sen omistaja jaantoi tahallaan Malchickin voittaa?Ei ainoastaan näiden tapahtumien johdosta,vaan heidän yleisestä käytöksestäänja sen luomasta ilmapiiristä, rupesiyhä selvemmin näkymään - vaikka meidänolikin vaikea itsemme sitä uskoa -että saksalaiset tulivat tänne valloittajinaeivätkä vapauttajina.Eräs miettivän näköinen sotilas kysyiminulta koulunkäynnistäni (Schule, schule?).Nyökkäsin päätäni, ’kyllä’. Jotensakinymmärsin, että hän kysyi mitä vierastakieltä luin. Kun sanoin ”englantia” häninnostui kovasti ja sanoi muutaman sananenglanniksi. Vastasin puolestani ja pystyimmekinkeskustelemaan aika pitkään.12inkeriläisten viesti

Meidän kielitaitomme oli suunnilleen samaatasoa. (Ihmettelin että pystyin, sillävaikka olinkin lukenut englantia kaksivuotta, yksi niistä oli mennyt hukkaan.Ensimmäisenä vuonna nuori venäläinenvälinpitämätön ja kevytmielinen naisopettajammejoko ei tiennyt tai ei välittänytkorjata suomalaisittain ääntämiämmeenglantilaisia sanoja. Seuraavan vuodenmyös naisopettaja oli tunnontarkka jahyvä. Paljon materiaalia täytyi oppia uudestaan.)Olin huomaavinani tämän keskustelunjälkeen jonkinlaista arvonantoahänen silmissään. Kenties emme olleetniin primitiivisiä kuin miltä näytimme.Saksalaiset ripeässä toiminnassaSaksalaiset, kuten venäläiset ennen heitä,asettivat kyläämme kaksi ilmatorjuntapatteria.Yksi oli kotimme lähellä Punanurkka-talonvierellä, toinen kylän toisenpään pellolla. Ne olivat Bofors-merkkisiätykkejä, ruotsalaista tekoa, ja ampuivatvalojuova-ammuksia. Harjoittelun aikanaammus jäi kiinni putkeen, muttei onneksiräjähtänyt.He olivat juuri saanet putken korjattua,kun alhaalla lentävä venäläinen hävittäjäkonesattui paikalle. Tykki sai täysosuman.Pari kummallista ajoneuvoa ajoi kylään.Niiden teräslevyisiin laitoihin oli asetettumuistaakseni neljä rakettia kumpaankin sivuun.Laukaistessa ne pitivät hirveää ääntäja nostattivat savupilven ympärilleen.Näimme niitä käytössä myös Tuutarinmäel lä. Pystyimmepä seuraamaan raketinlentoa sen laukaisun jälkeenkin.Tuutarin mäellä käytiin kovat taistelut.Jopa meidänkin kylästämme, viitisen kilometrinpäästä, me kuulimme ja näimmesaksalaisten Stuka-syöksypommittajienhyökkäävän uudestaan ja uudestaan,tehden hermoja repivää, pelottavaa ääntä,mikä, jos mahdollista oli vieläkin tehokkaampaakuin itse pommit. Kuulimmejälkeenpäin, että itse Leningradin puolustuksenkomentaja, kuuluisa sisällissodansankari marsalkka Kim Voroshilovhenkilökohtaisesti johti venäläisten merisotilaidenvaliojoukkueen edessä hyökkäystäsaksalaisia asemia vastaan Kotsalankylässä. (Saksalaisetkin olivat oppineetkunnioittamaan venäläisten merisotilaidenurhoollisuutta.) He valloittivat kyläntakaisin, mutta saksalaisten kymmenienhyökkäysten jälkeen he joutuivat perääntymäänreservien puutteessa. Voroshilov,joka - kykenemättä pysäyttämään saksalaistenetenemistä Leningradin rintamalla- luultavasti odotti saavansa Stalinilta potkut,tai pahempaa. Hän lienee tavoitellutsankarikuolemaa taistelukentällä. Hänetkutsuttiinkin sen jälkeen takaisin Moskovaan.Hänen henkilökohtainen urhoollisuutensalienee säästänyt hänet ampumiselta.Marsalkka Zhukov, etenevä uudensukupolven johtaja, otti komennon syyskuun12, 1941.Venäläiset olivat suuressa kiireessä japaniikissa muodostaneet ’kansan armeijan’,”opolochennie”, noin 200 000 ’vapaaehtoista’.Jotkut olivat varmaan liittyneetsiihen aidoista patrioottisista syistä,mutta enemmistö oli pakotettu. Heille tiukattiin:”Haluatko auttaa Venäjää?”. Seoli kysymys mihin negatiivinen vastaus eivoinut olla vaihtoehto. Nämä täysin harjoittelemattomat,hämmentyneet ihmiset,useimmat joista eivät koskaan edes olleetpitäneet kivääriä kädessään, tulivat helpostisodan uhreiksi, pystymättä olemaanavuksi.Eräässä tapauksessa naapurikylän nainenhoitaessaan lehmäänsä huomasi ryhmänheitä varhain aamulla piilottelevanpuutarhassa odotellen päivännousua. Entiedä jos hän varotti saksalaisia, muttakun venäläiset hyökkäsivät, he kaikkisaivat surmansa. ’Vapaehtoisista’ 100000 ei koskaan palanut.inkeriläisten viesti13

Partisaanit, ViiteisKolumi, jotka myöhemmintulivat merkittäviksi tekijöiksisodassa, olivat alkuvaiheessa vähälukuisiaja huonosti valmisteltuja. Kuvaavaesimerkki tästä tapahtui Partasissa. Sotavankiryhmänsaksalainen vartija vaatiohikulkijamiestä näyttämään henkilöpaperinsa.Vartijan tutkiessa papereita kiskaisimies äkkiä revolverin taskustaanja ampui useampia laukauksia osumattakuitenkaan vartijaan. Säikähtänyt vartijahuudahti kauhuissaan, astui pari askeltataaksepäin, nosti kiväärinsä ja ampui miehenkuoliaaksi. Ilmeisesti partisaanin hermotolivat pettäneet. Tämä oli silloin kerrassaanharvinaista. Paikalliset asukkaat,eivät venäläisetkään meidän joukossa, tukeneetpartisaaneja tähän aikaan.Taisi olla myöhään syyskuussa kunollessani ulkona kuulin kummallista, tasaistaryminää, mikä lisääntyi vain äänekkäämmäksi.Katsahdin ylös taivaalleja näin hämmästyksekseni ihmeellisen,unohtumattoman näyn. Lukematon määräpommikoneita lähestyi Hatsinasta päin,ilmeisesti menossa Leningradiin. Lähestyessäänne peittivät koko taivaan. Näinkuinka tehokas venäläinen ilmapuolustustykistökeskitti tulensa seinämäiseksisuluksi särkien pommikoneiden muodostelmankärjen. Koneet hajaantuivat, vaanpommit putosivat kuitenkin joka puolelleja koneet jatkoivat lentoaan. En nähnytnäin kaukaa koneiden putoamisia.Keskenkasvuisten poikien seikkailujaVanhemmillamme oli yllin kyllin omiahuolia ja Jussi, meistä vanhin, tapansamukaan vältti Mattia ja minua. Me jäimmeomin päin ja sehän sopi meille hyvin.Ikäistemme tapaan kaikkialla, me tutkimmemielenkiintoisia asioita ympärillämme.Ja mikäs enemmän mielenkiintoistakuin olla panssarivaunun sisällä? Siellähänoli kaksi niitä upotettuna maahanvenäläisten hylkääminä kylämme pellollaei kilometriäkään meistä, Nuijalaan(linnaan) päin. Tuumasta toimeen. Matti,vanhempana tietysti kiipesi sisään ensin.Minä jäin vartioimaan vaunun päälle.Siellä oli kaiken näköisiä instrumenttejaja ties mitä. Meillä ei ollut ruuvimeisseliämukana, mutta Matti pystyi kiskomaanirti joukon pattereita ja pikku lamppuja.Ennen myös sisään kiipeämistä vilkaisinympärilleni ja yllätyin huomatessani kahdensotilaan lähestyvän meitä Nuijalastapäin. Sanoin Matille että tulisi nopeastipois, hyppäsin alas ja juoksin vaunun sotilaitapiilottaman näköpiirin sisällä pois.Hyppäsin matalaan ojaan, mikä oli tuskinkyllin syvä piiloutumaan. En voinut edesnostaa päätäni.Matilla ei ollut aikaa. Hänen täytyi piiloutuavaunun sisälle. Kuulin saksalaistenpuhuvan keskenään. Yhtäkkiä kuuluikiväärin laukaus. ”Hyvä Jumala, he ovatampuneet Matin” Olin kauhun vallassa,itkin hiljaa. Odotin kunnes kuulin sotilaidenkävelevän pois. Nostin varovasti päätänija voi kauhistus! Siellä Matin haamukäveli minua päin. Nyt olin ihan päästänisekaisin. Matti näki ilmeeni, nauroi jasanoi: ”En ole mikään kummitus. Ei nesaksalaiset minua ampuneet.” Sitten hänkertoi, että ne sotilaat olivat myös nuoria,ei niinkään paljon meitä vanhempia. Yksiheistä ampui vaunua nähdäkseen mitenkuula iskisi panssariin. Yksi kiipesi ylös,mutta Matti pystyi olemaan piilossa hänennäköpiiristään. Tämä taisikin ollaensimmäinen venäläinen panssarivaunuminkä nuo nuoret sotilaat olivat nähneet.Matti malttoi jopa ottaa irrottamansa patteritkinmukaan.Muutama päivä myöhemmin päätin itsekinomin päin tutkia panssarin sisustan.En tuntenut instrumentteja, enkä nähnytmitään sopivaa otettavaksi. Takaisin tullessanijouduin avonaisella pellolla lähel-14inkeriläisten viesti

lä panssareita kahden kevyen venäläisenpommikoneen pommisateen alle. Katsoessanipommit näyttivät tulevan suoraanpäälleni. Hyppäsin taas samaan ojaan.Tällä kertaa kahmaisin kiinni ruohostamolemmin käsin pommien räjähdellessäympärilläni. Peloissaan, mutta samallakiitollinen että olin elossa, katsoinkuinka koneet kääntyivät kiireesti takaisinLeningradiin päin. Ne varmaan pitivätmaalitauluinaan omia lähellä minuaolleita hylättyjä panssareita.Pian yllätyin toisen kerran avonaisellapellolla. Olin mennyt Partasin kansakoulunlähellä olleeseen kaalimaahan hakemassaennestään monta kertaa perkotunkaalimaan kaalin jätteitä; mitä tahansasyötäväksi kelpaavaa. Kurkelasta päin ilmestyimatalalla lentävä tylpän muotoinenvenäläinen hävittäjäkone, alle 100metriä korkealla. Näin lentäjän hyvin selvästi.Aika pysähtyi. Siinä hirveässä melussayritin päättää kummassa asennossaolisin pienin maali, seisoessani vai maatessani.Päätin seistä. Joskus 30 sekuntiakintuntuvat elämän mittaisilta. Tämä olisellainen hetki.Heimoveteraanit juhlivatpikkujouluaAnne TuohimäkiLauantaina 13.12.2008 oli alun neljäkymmentähenkilöä kokoontunut Inkerikotiinpikkujoulun merkeissä. Kysymyksessäoli heimoveteraanien jo perinteeksimuodostunut pikkujoulujuhla.Juhlaväki koostui heimoveteraaneista,puolisoista, omaisista ja ystävistä. Myösmonen jo edesmenneen veteraanin puolisooli saapunut kyseiseen tilaisuuteen.Helsinkiläisistä olivat paikalle tulleetAleksanteri Dubbelman, Jooseppi Kouhiasekä Jussi Vehk’oja. Lahdesta taasenolivat saapuneet Juho Melnikov ja MattiTalja.Tilaisuuden alussa Sotavahinkosäätiönpuheenjohtaja Peter Küttner luovutti veteraaneillesäätiönsä muistomitalin, jonkaon suunnitellut kuvanveistäjä HeikkiHäiväoja. Kaikki paikallaolijat saivat hetkentutustua mitaliin sen kiertäessä kädestäkäteen.Sotaveteraaniliiton toiminnanjohtajaMarkku Seppä ja Helsingin seudun sotaveteraanipiirinpuheenjohtaja Pentti Laamanentoivat myös järjestöjensä tervehdyksetjuhlaan.Sotaveteraaniliiton naiset sihteeri AnniGrundströmin johdolla olivat loihtineetnotkuvan tarjoilupöydän jouluiseen malliin,tarjolla oli kinkkua, piirakoita, torttujaja pipareita sekä juomaksi glögiä taikahvia.Jouluiset yhteislaulut harmonikansäestyksellä ja esilaulajan avustuksellasiivittivät joulupöydän antimien nauttimista.Nöyrää kunnioitusta ja kiitollisuuttaheimoveteraaneja kohtaan tuntien katselinheitä, jotka jo melko korkean iänsaavuttaneina, hyvin suoraryhtisinä javirkeän oloisina istuivat pöydän ympärillä.inkeriläisten viesti15

Rautainen mies ja AmbomaanAgricolaLähetyssaarnaaja Martti Rautanenoli kaikkien aikojen merkittävin inkeriläinenHeikki TervonenSuomen kaikkien aikojen merkittävinlähetystyöntekijä on ollut ”AmbomaanAgricola” ja ”Rautainen mies”inkeriläissyntyinen Martti Rautanen.Hän on ollut myös kaikkien aikojenmerkittävin inkeriläinen. Häntä onsyytä muistaa tänä vuonna, kun Suomenkirkon suurin lähetysjärjestöSuomen Lähetysseura on toiminut 150vuotta. Sen enempää se kuin Lounais-Afrikassa sijaitseva Namibiakaan eivätolisi ilman sitä mitä ne nyt ovatilman Martti Rautasen ja hänen työtoveriensauraauurtavaa työtä.Suomen Lähetysseura perustettiin PyhänHenrikin päivänä vuonna 1859. MarttiRautasta (1845–1926) voi hyvin verrataSuomen keskiaikaiseen kansallispyhimykseenpiispa Henrikiin, joka tuliSuomeen julistamaan evankeliumia jajärjestämään kirkollisia oloja. Samalla tavoinMartti Rautanen työtovereineen veievankeliumin liekkiä Ambomaalle Lounais-Afrikkaan.Häntä on nimitetty myösAmbomaan Agricolaksi, koska hän käänsiUuden testamentin ja lopulta koko Raamatunndongan kielelle ja loi näin paitsikirkollisen elämän myös kirjakielen jakulttuurin perustan.Lähetys-Sanomien välityksellä lähetysrakkauslevisi eri puolille Suomea jaInkerinmaalle. Kattilan kirkkoherra WaldemarZilliacus oli syttynyt lähetystyöl-le. Lähetyssanomia tuli myös Martti Rautasenkotiin. Tämä sijaitsi Novasolkanseurakunnan Tikanpesän kylässä. Martinisä Pietari Rautanen oli paljon poissakotoa milloin hovin töissä milloin rahdinajossa.Hän oli viinaan menevä mies,ja niin perheen lasten oli tukeuduttava äitiinAnnaan. Isä kuoli Martin ollessa vain12-vuotias ja Martti joutui yhdessä äidinkanssa kantamaan vastuun koko perheestä.Martti muisteli myöhemmin tuota elämänsävaihetta hirveänä aikana, jolloinusein täytyi itkeä.”Kova pää, vielä kovempilukuhalu”Kun Martti meni rippikouluun, hän pääsiasumaan Zilliacuksen pappilaan. Uskovaäiti ei kuitenkaan valittanut osaansa, vaankiitti ja rukoili polvillaan. Äiti oli opettanutMartin lukemaan ja Zilliacus opettirippikoulun ohessa hänelle kirjoitustaja muita aineita. Kun äiti tuli noutamaanMarttia kotiin, kirkkoherra sanoi: ”Teidäntäytyy olla Jumalalle kiitollinen Martista.En ole nähnyt kenelläkään toisellasellaista lukuhalua kuin Martilla. Kova ontosin pää pojalla, mutta vielä kovempi onlukuhalu.”Lähetysrakkaus oli tarttunut myösMarttiin. Hänessä heräsi kaipuu lähteä itsekinlähetystyöhön. Äiti oli ajatellut samaaja rukoillutkin asian puolesta. Joskusäiti ja poika olivat keskustelleetkinasiasta. Kumpikin toivoi ja samalla pelkäsisitä, mutta ennen muuta he kysyivätJumalan tahtoa. Kun sitten SuomenLähetysseuran perustettuun lähetyskouluunetsittiin oppilaita, Martti haki sinnekirkkoherran tukemana. Hänet hyväksyt-16inkeriläisten viesti

Nuori Marttija Annukka äitimatkalla kirkkoonInkerinmaan tiellä(Piirros: YrjöKohonen: Rautainenmies, Kuva jaSana 1945).tiin kouluun, mutta syystä tai toisesta häntuli äitinsä kanssa Helsinkiin vasta kesällä1863, vaikka koulu oli alkanut jo edellisenvuoden marraskuussa. Opettajanaoli Rautasille ennestään tuttu Pietarissatoiminut pappi A.W. Lucander, josta tuliMartin hyvä hengellinen tukija. ValitettavastiLucander kuitenkin kuoli pian.Koulun johtajana oli sotilaspappina toiminutK.G.J. Sirelius, jolla oli vaikeuksiatulla toimeen Martin kanssa. Tästätuntui, että Sireliuksen mielestä hän olilaiska, kun hän sairasti. Hän muka tuhlasi,jos pani pienenkin summan johonkintarpeelliseen. Hän ei kyennyt, kun tarvittiinjonkin tehtävä suorittaja. Sirelius eisietänyt Martin selittelyjä, vaan sanoi heti:”Ole vaiti, sinä et ymmärrä mitään”.Kun koulusta valmistui viisi nuortamiestä lähetyssaarnaajiksi, Martti oli heistäsekä koulumenestyksen että terveydenkinvuoksi viimeinen. Kauan mietittiin,voitiinko häntä lähettää ollenkaan. Marttiluotti tässäkin Jumalaan: ”Pääsenkö lähetysmaillevai en, sitä ei määrää kukaan ihminen,vaan sen määrää Jumala.” Hän olivarautunut myös toiseen mahdollisuuteen:lähtemään kansakoulunopettajaksi Inkerinmaalle.Lopulta hänet valittiin mukaan.Äitikin tuli Novasolkasta lähetysjuhlille,jonka kohokohtana oli lähetyssaarnaajienvihkiminen Helsingin Nikolainkirkossa,nykyisessä tuomiokirkossa.Martti löysi afrikkalaisenelämänkumppaninMatka kaukaiselle lähetyskentälle kulkiSaksan Barmenin kautta laivalla Etelä-Afrikkaanja sieltä Lounais-Afrikkaan.Barmen oli Reinin Lähetysseurankeskuspaikka. Saman lähetysseuranHereromaan lähetyksen keskus oli Otjimbingwessa,jossa suomalaiset lähetitopiskelivat hererokieltä ja tutustuivatkäytännön lähetystyöhön. Sitten matkajatkui härkävankkureilla kohti pohjoistaAmbomaata. Matkalla mukana ollutinkeriläisten viesti17

Itsenäinen Namibia kunnioittineljää suomalaistalähetystyöntekijää erikoispostimerkilläsuomalaisenlähetystyön 125-vuotisjuhlavuonna1995: ylhäällävasemmalta Martti Rautanenja Albin Savola, alhaalla vasemmaltaKarl. E. Weikkolinja Selma Rainio. Leimassaon Martti Rautasen kuva.delmiä. Seurakuntia syntyi Ambomaalle,samoin kouluja ja sairaaloita. Albin Savolanmukaan ”harva vain saa olla kylväjänäja niittäjänä siinä määrin kuin MarttiRautanen”. Erityisen suuri juhla koettiinOniipassa vuonna 1925. Hän oli vihkiessäänmustia pappeja sulaa kyyneliin, kunhän vastavihityille teroitti Herran lupausta:”Katso, minä olen teidän kanssannemaailman loppuun asti”.Martti Rautasen osaksi tuli myös julkisiahuomionosoituksia. Hän oli SaksanPunaisen Kotkan ja Suomen ValkoisenRuusun ritari sekä Helsingin yliopistonteologian kunniatohtori. Mutta ennenmuuta hän oli, niin kuin Albin Savola totesi:”Jumalan lahja Suomen Lähetysseuralle,Suomen kirkolle ja ambokansalle.Hän on poissa. Mutta hänen vaikutuksensaelää, elää kauan.” Itsenäinen Namibiamuisti vuonna 1995 neljää suomalaistalähetystyöntekijää omalla postimerkillä.He olivat Rautasen ohella Ambomaan ensimmäinenlähetyslääkäri Selma Rainiosekä lähetyssaarnaajat Karl E. Weikkolinja Albin Savola.Äiti rukoili InkerinmaallaMartti Rautanen ei unohtanut Inkerinmaata.Kirjeet kulkivat Ambomaan jaNovasolkan välillä. Äiti muisti rahallisestivähistä varoistaan lähetystyötä.Hänen uhrinsa suuruutta voi tuskin yliarvioida.Hän oli menettänyt miehensämutta oli silti valmis antamaan pakanalähetystyöllevanhimman poikansa, tukensaja turvansa. Martti Rautasta rohkaisise, että hän tiesi kaukana Inkerinmaallarakkaan äitinsä ojentavan kätensä Herranpuoleen. Yrjö Kohosen mukaan ”yhdetkinsellaiset kädet saattoivat vetää niinväkevät Jumalan voimat maan päälle,että maailman historian lehdet kääntyivät,jos niin tarvittiin.”Martti Rautanen poistui Afrikasta vainkaksi kertaa sinne tulonsa jälkeen. Molemmillakerroilla hän kävi tapaamassaäitiään Inkerinmaalla. Vuonna 1891hän kohtasi äitinsä Annan eli Annikan23 vuoden eron jälkeen. Martti kertoi äitinsäitkeneen ja nauraneen ilosta, kun hetapasivat iltamyöhällä tiellä. Frieda olimyös mukana ja hän synnytti Inkerinmaallatytön, Maria Katharinan, muttatämä oli sairaalloinen ja kuoli. Häneton haudattu Helsingin Hietaniemen hautausmaahan.Vuoden 1892 huhtikuussaMartti teki kaksi vierailumatkaa äitinsäluo ja piti puheita Kosemkinassa, Moloskovitsassa,Spankovassa ja Kolppanassa.20inkeriläisten viesti

Vuosina 1903–1904 Martti ja FriedaRautanen olivat jälleen Euroopassa. Hetapasivat Martin äidin 10 päivän lomalla.Martti saarnasi ja puhui Moloskovitsassaja Novasolkassa. Joulukuussa 1903 hänkävi muutaman päivän hyvästelymatkallaTikanpesässä. Annikka kuoli kolme vuottamyöhemmin. Martti Rautanen ehti kokeamyös ensimmäisen maailmansodanmyllerrykset, jolloin Neuvostoliitto syntyija Inkerinmaakin joutui jumalankielteistenvoimien valtaan.Saima koki ihmeenMartti Rautasen pieni kotitalo on yhä pystyssä.Siellä asui inkeriläinen Saima Nykänen.Inkerin kirkon lähetyspappi ArvoSurvo kertoo hänestä. Saima oli mukanaJaaman seurakunnassa, kun se perustettiin.Joskus silloin kun kirkosta ei vieläollut mitään tietoa, Saima sai eräänäsyntymäpäivänään lahjaksi kolme neljäkäsinkirjoitettua vihkosta, joissa oli etupäässäraamatunlauseita suomeksi. Kunsyntymäpäiväseurat olivat ohitse, hän selailivihkoja. Hänellä oli valtava Jumalansanan nälkä. Saima oli kuitenkin koulujakäymätön ihminen, joka ei osannut lukea,mutta hän laittoi kätensä ristiin ja huokasi:”Herra Jeesus Kristus, opeta minnuulukemaa”, ja pani maata.Herättyään aamulla Saima tarttui jälleenvihkoihin. Kun hän avasi ne, hänhuomasi ihmeekseen, että hän osasikinlukea. Hän kertoi, että kolmen päivän aikanahän ei tehnyt mitään muuta kuinluki Jumalan sanaa. Ainoa työ, mikä olipakko tehdä, oli syöttää ja lypsää lehmä,joka ammui kovasti navetassa. Saimaoli ollut naimisissa, mutta hän joutuielämää kauan leskenä. Nyt hän on muuttanuttaivaan kotiin. Hänen sukulaisensapitävät taloa ilmeisesti kesäpaikkanaan.Seinässä on Suomen Lähetysseuran toimestalaitettu muistolaatta, joka kertootalon olevan Martti Rautasen kodin.”Hän antoi kunnian Jumalalle”Martti ja Frieda Rautasen poika ReinholdRautanen kertoi isänsä kuolemanjälkeen: ”Olukonda tuntuu nyt tyhjältä jaautiolta. Kirjoituspöydän ääressä ei näyenää harteikasta olentoa. Isän saattoi tavatakirjoituspöytänsä äärestä mihin aikaapäivästä tahansa. Varhain aamulla hän istuisiinä lukien elämän sanaa, toimittaenyksityistä jumalanpalvelustaan. Mitäkaikkea hän on saanutkaan vastaanottaaja mitkä ja millaiset näköalat hän onkaansaanut nähdä. Tiedän, että juuri näinäyksinäisinä pyhinä hetkinä isä kokosivoimia kestääkseen kaiken, mikä kohtasihäntä: työtä ja vaivaa, solvaamista japanettelua. Minulle, niin meille kaikille,hän oli esikuva. Isä antoi aina kunnianJumalalle, ja luulen, ettei hän ollenkaanpitänyt kiitoksista eikä kunnianosoituksista.Sen tähden ei ole minunkaan tarkoitukseniylistää rakasta isävainajaani,ei suinkaan vaan ainoastaan Jumalan armoahänessä.”Martti Rautanen sai kotiinkutsun lokakuun19. päivänä 1926. Reinhold Rautanensairastui maltankuumeeseen ja nukkuipois vain vajaan viiden kuukaudenkuluttua maaliskuun 8. päivänä 1927. Sensijaan Martti ja Frieda Rautasen tytär JohannaRautanen ehti tehdä pitkän elämäntyönAmbomaalla.Kirjoittaja on rovasti ja kirjailija, jokaon kirjoittanut mm. kirjan ”RakkaudestaNamibiaan – 12 avainta toden ja tarinoidenNamibiaan ja Etelä-Angolaan” (Kirjapaja2009)inkeriläisten viesti21

Kohtalo kuljettaa – vai kuljettaako- vai Luojan varjelusta?Albert KäiväräinenJatkoa Inkeriläisten Viestissä 5/2008aloitetuille muistelmille.Vilahti mielessäni, että taitaapa herra tietääjopa koulumenestykseni Karjalan silloisessakirkonpiirin koulussa, olin nimittäinluokkani parhaimmistoa. (pieniomakehu vilahti mielessäni). Kyllä äitiniminulle tuntui kaiken suomeksi kääntävän,joten epäselväksi ei jäänyt se, ettänyt tultiin houkutuksin keinoin meitäNeuvostoliittoon pyytelemään. No, kyllääiti tuntui monenmoista kyselevän jaehkä hämmästelevänkin. Lopuksi hän sanoiettemme nyt tule, vaikka kaikenlaisiamahdollisuuksia tarjottiinkin. Herra nousiPoberaan ja lähti neuvostolippu liehuenTalolan pihalta.Jälkeenpäin äitini tuumaili miksi Suomensilloinen presidentti Paasikivi eimeille Suomen kansalaisuutta myöntänyt,vaikka monelle muulle tuntemallemmeinkeriläiselle oli Suomen kansalaisuuspresidentiltä anottaessa myönnetty. VastaUrho Kekkonen tultuaan Suomen presidentiksi1956 ”uskalsi” myöntää meilleSuomen kansalaisuuden. Sitoivatko Paasikiveärauhan ehdot? Inkeriläisiä kansalaisuusasioissaavusti J.Tirranen. Hänenavustuksellaan meidänkin anomuksemmetuli presidentin esittelyyn. Hänensaamaansa arvostettua asemaan Suomenkansallisuutta haettaessa en tiedä. Kirjastohuoneeniseinällä on raameissa presidentinruusukkeella ja Urho Kekkosenallekirjoittama hyväksyntä suomen kansalaisuudesta,päiväys 28.1.1958.Ymmärrettävästi niihin aikoihin alkoikäsitykseni Neuvostoliittoon ja venäjänkieleen saada vastenmielisyyttä, tiesimmehänsukulaisteni elämästä ja heidänongelmistaan pyrkimyksissä parempaan,eikä se sen helpompaa tuntunut olevankuin täällä Suomessakaan. Olimmehansaaneet kirjeitse heistä tietoa, sieltä tältäympäri neuvostomaata. Vaikka kirjeet välilläoli selvästi avattu ja joitakin kirjeitähävisikin, varsinkin jos ne sisälsivät valokuvia.Äitini ja hänen isovanhempiensakertomukset kommunistihallinnon järisyttävistävainoista Inkerin maalla jäiminulle tympäisevä kuva koko Neuvostovaltiosta.Vai sellainenko valtio, vaikkaniin demokratiaa vannoivat. Varmaansain Neuvostoliittoa vastustavia vaikutteitamyös täältä ympäristöstä lapsuudestasaakka. Olihan Suomi kokenut myössodan kurimuksen, jokainen tiesi ja tunsiNeuvostoliiton painostuksen.En halunnut opiskella venäjää tietoisestisaamani em. kokemusteni perusteella.Vasta ensimmäisen Leningradinkäyntini jälkeen tuli sellainen olo, ettäkyllä sen verran on syytä kieltä opetella,ettei tullissa ihan myydä. Ja tietystisenkin tähden, että olihan siellä suurinosa sukulaisistani, ikäisiäni ja suomenkieltä melkein yhtä osaamattomia kuinminä venäjän kanssa. Mielestäni on pyrittäväymmärtämään myös heitä, se olisisentään kaikkien hyväksi. Ja erityisestihe olivat kiinnostuneet siitä miten Suomessaon voinut elämisen taso nousta ohineuvostokansalaisten.Kaikkien kokemuksiemme jälkeenminkä koimme pidän äitini tekemää ratkaisuajäädä Suomeen oikeana, vaikka nepäätösajat niin raastavalta tuntuivat.22inkeriläisten viesti

Uutisia inkeristäWladimir KokkoAjankohtaista inkeriläistäUutiskolumnistin kannanottoInkeriläisliike ja VenäjänviranomaisetAivan syntymävaiheessaan inkerinsuomalaistenkansallisliike törmäsi Venäjänviranomaisten ymmärtämättömyyteen,Paavo Räikkönenhän karkotettiin Suomenrajan toiselle puolelle liian rohkeistasanoistaan. Vuonna 1937–38 ”suomalaisiaporvarillisnationalisteja” karkotettiinpaljon kauemmaksi Siperiaan tai teloitettiinLevassovassa.Inkerinsuomalaisten sisukkuus on kuitenkinkoko ajan kiusannut viranomaisia.Vuonna 1920 Neuvosto-Venäjä joutuiinkeriläisten aktivistien takia rauhasopimuksenliitteessä turvaamaan inkerinsuomalaistenkulttuurioikeudet Pietarinkuvernementissa. Neuvostoliiton kansallisuuspolitiikkakääntyi vuonna 1935,kun suomalaisia alettiin karkottaa rajavyöhykkeeltäjuuri heidän suomalaisuutensatakia. Sortotoimenpiteet valtiovallanpuolelta jatkuivat vuosina 1937–39,1942, 1944–45, 1947–1953 ja perustuivatnimenomaan sorettujen kansallisuuteen.Inkerinsuomalaisia ei tuhottu silloinkokonaan ehkä sen takia, että heitätarvittiin jonkin verran Kuusisen armeijaan,raskaisiin töihin Kohtla-Järven kaivoksiinja Karjalan hakkuutyömaille sekäylipäänsä näkyville Karjalais-suomalaisessaneuvostotasavallassa.”Kansan vihollisten” listoilta putosimmevasta vuonna 1953, mutta suomalaistenkansalliselämän uudelleen rakentamistaInkerissä neuvostojohto ei edes ajatellut.Kansallisidentiteetin liekki paloi silloinkovemmin uskovaisten sieluissa ja muodostihenkisen vastarinnan. Vuonna 1964viranomaiset joutuivat suostumaan suomalaisenluterilaisen seurakunnan perustamiseenPertoskoissa. 1970-luvun puolivälissäsallittiin jopa Inkeri-sanan käyttö.Perestroikavuosina Venäjän valtiovaltaon laillistanut Inkerin Liiton toiminnan.Muistan kuinka tiukassa KGB:n valvonnassa1990-luvun alussa olivat niin vastasyntynyt Inkerin Liitto kuin uudestaan elpyneetinkerinsuomalaisten seurakunnat.Ilmeisesti tämä virasto havaitsi pian, etteivätinkerinsuomalaiset aio kapinallisiksi,vaan he korjaavat kirkkoja, opettavat suomeaja järjestävät kansallisjuhlia. Meidätjätettiin onneksi rauhaan ja saimme tehdävapaasti heimotyötä. Työtämme ei estettyja joskus viranomaisilta saatiin pientä tukeakinjuhannusjuhlien valmisteluun.Ajan mittaan hyvät suhteet viranomaisiinrakentuivat meillä paikallistasolla,kun vanhusten palvelutalot valmistuivatja rauniokirkot kunnostettiin. Inkerinsuomalaistenrakentavaista roolia ja positiivistapotentiaalia Suomen ja Venäjänvälisessä yhteistyössä ei kuitenkaan huomattuvielä pitkään aikaan. Tämä johtuiehkä siitä, että Venäjällä oli paljon muitakipeämpiä ongelmia ja 40 000 vähemmistökansanedustajan pulmia ei nähty.Tilanne muuttui taas vuonna 2006, jolloinIL:n Pietarin osasto sai kaupunginhallitukselta projektirahoitusta. Nykyäänniin Pietarin kuin Leningradin alueenviranomaiset luottavat Inkerin Liittoonja suostuvat yhteistyöhön kanssamme.Tämä merkitsee mm. yhdistyksemmepanosta kansalaisyhteiskunnan rakentamiseensekä liiton mahdollisuutta auttaavatjalaisia ja inkeroisia kansallisidentiteettinsäsäilyttämisessä.inkeriläisten viesti23

Vatjalaisilla erikoisstatusVähälukuinen kantakansa - tällainen käsiteon Venäjän lainsäädännössä ja tämänstatuksen saanut vähemmistökansa on oikeutettuvaltion erityiseen taloudelliseentukeen ja sen kieli ja kulttuuri on erityisestisuojeltu. Tästä statuksesta ovat jousean vuoden ajan nauttineet esimerkiksiVenäjän pohjolan ja Siperian alkuperäiskansat.Moskovassa myönnettiin lokakuussakantakansan status vatjalaisille. KolmessaLaukaanjoen joensuussa sijaitsevassakylässä asuu muutama kymmenen henkilöä,jotka sanovat itsensä vatjalaisiksi,joista kai toistakymmentä osaa vielä äidinkieltä.Suunnitteilla on katoavan kansan museoja muuta tukitoimintaa. Päätöksentekoarahoituksen suhteen Moskovassanopeutti hälinä, joka nousi Ust-Lugansuursataman rakentamisen takia. Satama,jonka vuoden rahtimäärä tulee rikkomaan100 miljoonan tonnin rajan, kehittyy juurisiellä, missä ovat viimeiset vatjalais- jainkeroiskylät.Aikaisemmin vähälukuisen kantakansanstatuksen ovat saaneet vepsäläiset jainkeroiset. Molempien kansojen tilannettaei voi sanoa helpoksi. Inkerin Liitollakeskustellaan tarvitsisivatko inkerinsuomalaisetvastaavan erikoisstatuksen Leningradinalueella.Tukea vatjalaisille jainkeroisilleLaukajoen suussa sijaitsevassa Lenrybankylässä (venäjänkielinen lyhenne Leningradinkala, eli ryba) pidettiin marraskuussaOlga Konkovan johdolla ensimmäinenSiirtyvä kansalliskoulu-hankkeenkoulutustilaisuus. Vuoden pituinen hankeon saanut rahoitusta Suomalais-ugrilaistenkansojen konsultointikomitealta ja tavoitteleeinkeroisten ja vatjalaisten kansallisidentiteetinelvyttämistä sekä näidenkansojen tutuiksi tekemistä.Koskettavan avajaispuheen piti Vipiänkunnan kuntapäällikkö inkerinsuomalainenEino Säkki. Asiantuntijat kertoivatinkeroisten ja vatjalaisten historiasta jakulttuurista, esiintyjinä toimivat IL:n perinneyhtyeKorpi ja vatjalainen lapsiyhtyeLinnud. Tilaisuudessa oli läsnä ”oikeitavatjalaisia”, joilla valitettavasti eiole omaa kansalais-yhdistystä.Merkkivuoden konferenssinlupaavat tulokset20.–21. marraskuuta Pietarissa Leningradinaluehallituksen rakennuksessa pidettiinkonferenssi, jota alustavasti suunniteltiinInkerin Liitossa yhdistyksenmerkkivuoden kokoukseksi. Käytännössäse muuttui isoksi aluehallituksen rahoittamaksitilaisuudeksi, jonka aiheenaoli suomalais-ugrilaisten kansojen liikeLuoteis-Venäjällä.Avajaisistunnon avasi alueen varakuvernööriAleksandr Kuznetsov. Puheenvuorossaanhän mm. onnitteli vatjalai-Vladimir Ugrjumov aluehallituksesta esitti viranomaistenkannanoton tulevasta yhteistyöstä.24inkeriläisten viesti

Pyöreän pöydänkeskustelut konferenssintoisenapäivänä sujuivatvilkkaasti.sia uuden statuksen saamisesta ja InkerinLiittoa merkkivuoden johdosta.Suomalais-ugrilaisten kansojen konsultaatiokomiteanjäsen Olga Konkovanmielestä vaikein ongelma vatjalaisten, inkeroistenja inkerinsuomalaisten tulevaisuudenturvaamisessa on heidän heikkokansallinen identiteettinsä. - Sen elvyttämiseksitarvitaan monipuolista koulutustoimintaa.”Vain sivistynyt kansa selviytyy”– ehdotti Konkova heimotyöntunnukseksi. Konsultaatiokomitean jäsenAleksanteri Kirjanen keskittyi puheenvuorossaaninkeriläisliikkeen juridisiinkysymyksiin.Aluehallituksen osastonjohtaja VladimirUgrjumov esitti toimintaohjelmanluonnosta aluehallinnon näkökulmasta.Aluehallitus on valmis aloittamaan ohjelmantoteuttamisen jo vuonna 2009.Konferenssin ensimmäisen päivän lopussajärjestettiin Katsaus Inkerille –nimisennäyttelyn avajaiset ja Korven toteuttamapieni konserttiohjelma. Toisenapäivänä työ jatkui kansalaisjärjestöjenpyöreän pöydän keskusteluissa. Yksi-Liteinin palvelupisteentarmokas ja toimeliashenkilökunta (vas.) JelenaTshebyseva, Lidia Tsareva,Lilja Shuvalova ja NinaNizova.inkeriläisten viesti25

mielisesti hyväksytyssä yhteenvedossakorostettiin yhteistyötä aluehallituksenkanssa ja tuotiin esiin huoli paikallistensuomalais-ugrilaisten kansojen kielten jaidentiteetin säilymisestä.Liteini 11: Kymmenen vuottavanhustyötäVanhusten päiväkeskus Liteinillä avasiovensa lokakuun lopussa 1998. Ny kyäänkeskus palvelee yli 60 ikääntynyttä, joistalähes kaikki ovat inkerinsuomalaisia.Näin ollen se on ainutlaatuinen yksikkökaupungin sosiaalilaitosverkostossa.Päiväkeskus saa tukea myös IL:n Pietarinosastolta.Laitokseen tullaan tapaamaan ystäviä,kerhoihin, juhlien viettoon. Moni veteraanisanoo sitä toiseksi kodiksi, ja hyvinkoulutettu henkilökunta on pysynyt kaikkitoimintavuodet muuttumattomana.Pyhän Marian seurakunnankirkkoherra vaihtuuHaastattelu / Juhani PörstiKuusi vuotta Pyhän Marian seurakunnankirkkoherran virassa toiminut JuhaniPörsti (63) piti 21.12.2008 viimeisenjumalanpalveluksensa Inkerin kirkon tuomiokirkossa.Haastattelu tehtiin muutamapäivä tätä ennen.Ei ollut, se oli ennestään tuttuasia niin kuin Pietarin kaupunkikinmm. oman sukuni kautta. Äidinvanhemmat asuivat Pietarissaja heidät vihittiin täällä Pyhän Mariankirkossa. Eli minulla on henkilökohtaisetsuhteet paikalliseen suomalaisuuteen.Edellisessä virassani olen useitakertoja käynyt 1990-luvun puolivälistäalkaen Inkerin kirkon kokouksissa erikaupungeissa ja sillä tavalla tutustuin Inkerinkirkon toimintaan ja sen johtaviintyöntekijöihin.- Onko Pietarin Pyhän Marian seurakuntaInkerin kirkon suurin?Tuskin se on aivan suurin, mutta kuuluukolmen suurimman joukkoon. Seurakunnanaktiiveja on noin tuhat, mutta tiukanVenäjän uskontolain mukaan laskettunavuoden jäsenmaksun maksaneita on vähänyli kolmesataa.- Oletko huomannut eroja täällä jaSuomessa asuvien uskovaisten välillä?Kyllä historian tausta vaikuttaa ihmisiinpaljon. Suomensuomalaisilla ei ole niinraskaita kokemuksia kuin inkeriläisillä.He ovat tottuneet siihen, että luterilainenkirkko Suomessa on suuri kansankirkkoja sillä on vahva asema yhteiskunnassa.Inkerin kirkko on taas vähemmistökirkko,jolla on paljon vähemmän mahdollisuuksia.- Astuessasi virkaan vuonna 2002 inkeriläisyysei ollut sinulle uutta.26inkeriläisten viesti

- Inkerinsuomalaiset ovat kokeneet koviaStalinin sortovuosina. Mitä mieltäolet, onko heidän kristinuskonsa noinavuosina vahvistunut vai tuhottiinkose silloin?Sekä että. Sortojen takia se kyllä tuhoutuihuomattavasti varsinkin 1930-luvulla jasodan aikana. Mutta samoin kokoonnuttiinsalaa kodeissa ja hautausmailla laulamaanvirsiä, lukemaan Raamattua jopaulkoa; se lujitti ihmisten sisäistä uskoaja kirkkoa sekä loi tiettyä sitkeää identiteettiä.- Inkerin kirkon toiminta siirtyy yhäenemmän venäjän kieleen. Miten henkilökohtaisestisuhtaudut tähän prosessiin?Se on luonteva ilmiö ja Inkerin kirkon ainoamahdollisuus kehittyä. Työikäisistäseurakuntalaisista vain pieni osa puhuusuomea. Kirkolla ei olisi tulevaisuutta,jos se ei toimisi sillä kielellä, mitä ihmisetosaavat. Kirkkotoiminnan tärkeimpiäperiaatteita on se, että sanaa julistetaankansalle ymmärrettävällä kielellä. Venäjänkielen asema vahvistuu Inkerin kirkollamyös tulevaisuudessa. Suomen kielitaas auttaa kirkkoa luomaan yhteistyösuhteitaSuomeen ja näin sen kansainvälisetsuhteet saavat kehittyä. Suomen kielenasemasta tulee huolehtia niin, että se olisielävä kieli myös jatkossa. On hyvä, kunlapset ja nuoret opiskelevat sitä täällä.- Kirkko käyttää muitakin kieliä...Kyllä. Lähetystyössä esimerkiksi Volgansuomalais-ugrilaisissa tasavalloissase käyttää niitä kieliä, mitä ihmiset pitivätominaan, niitä mitkä ovat heidän mielensäkielet. Kirkollahan on universaali rooli.Kansainvälistymisen kannalta mainitsisinvielä englannin kielen merkityksen.- Meneekö muiden Venäjän uskontokuntienja viranomaisten parissa hyvin?Menee. Inkerin kirkolla on hyvät perinteisetsuhteet ortodoksikirkkoon. Joitakinpieniä häiriöitä voi sattua paikallisellatasolla alueilla, missä luterilaisuutta eitunneta. Myös viime ajan esille tulleistarekisteröintiasioista selvittiin kirkon juristinavulla.- Mitä jäi tekemättä? Mitä et ole ehtinyttehdä?Hyvin paljon, esimerkiksi ilmaurut -hankeon vielä kesken, mutta kuitenkin senverran hyvässä vaiheessa, että rahoitus onmelkein sataprosenttisesti kunnossa. Aikatauluon suunniteltu, sen mukaan töihinryhdytään keväällä ja ensi vuoden ensimmäisenäadventtina urkujen pitää ollaasennettuna. Ensi syksynä kirkon viereisessärakennuksessa valmistuu Suomi-taloja muuten vuosi 2009 on monissa mielissäjuhlavuosi.- Mutta sinä et ole enää täällä silloin.Missä olet ensi syksynä?Vaikea sanoa, mutta ilmeisesti olen Inkerinkirkon koulutustehtävissä. En ole vieläeläkkeelle siirtymässä.- Miten ja milloin seuraajastasi päätetään?Kirkkoherran virka on ilmoitettu haettavaksi,hakuaika on 60 päivää. Sittenkirkkohallitus laittaa ehdokkaat tiettyynparemmuusjärjestykseen ja lopullisestiseurakuntalaiset äänestämällä valitsevatitselleen kirkkoherran. Luulen, että se tapahtuukevättalvella.-Kiitos! Siunattua joulua ja onnellistauutta vuotta!inkeriläisten viesti27

apahtumaTapahtumakalenteriIlmoittajilleNiitä järjestöjä, jotka ilmoittavat tulevistatilaisuuksistaan lehdessämme, ja jotkalähettävät aineiston lehdelle sähköpostina,kehotetaan vaatimaan lukukuittaus.Näin vältetään kiistat siitä, onko aineistotoimitettu ajoissa vai ei.Turun seudun Inkeri-seurantapahtumiaBesseda-hetket jatkuvat Palvelupisteessäjoka kuukauden 1. ja 3. perjantai kello13.00 Irma Kapasen vetäminä. Tervetuloaviettämään teehetkeä vapaan keskustelunmerkeissä.Hallitus kokoontuu joka kuukaudenensimmäisenä maanantaina kello 16.30Palvelupisteessä, Uudenmaankatu 1. Josteillä on asioita, joita haluaisitte hallituksenkäsittelevän, ottakaa yhteyttä hallituksenjäseniin tai Palvelupisteeseen.Hyvinkään Inkeri-kerhontapahtumiaHyvinkään Inkeri-kerho ry. kokoontuuseurakunnan aulakahviossa Hämeenkatu16 keväällä kuukauden 1. sunnuntai kello14.00 seuraavasti:1.2.2009 Urve Jaakkola kertoo muististaja Eila Jaakkola tuo terveisiä ja virikkeitävanhustyön seminaarista1.3.2009 kerho (Ohjelma ilmoitetaanmyöhemmin)5.4.2009 kerho (Ohjelma ilmoitetaanmyöhemmin)3.5.2009 kerho (Ohjelma ilmoitetaanmyöhemmin)Muuta toimintaa:26.7.2009 Retki Inkerinsuomalaistenkesäjuhlaan Lahden Joutjärven kirkolle.22.8.2009 Retkipäivä Sääksiin seurakunnanleirikeskukseenTiedustelut Irja Pelkonen, inkerikerho@gmail.comtai puh. 040 550 5712.Lahden seudun Inkeri-kerhontapahtumiaKokoontumiset joka kuukauden toisenamaanantaina Lutherinkirkossa, kirkonkahviossa.Inkeriläisten kesäjuhlat järjestetäänJoutjärven kirkossa sunnuntaina26.7.2009. Saarnaa Arvo Survo, pääjuhlanjuhlapuheen pitää Leino Hassinen.Tarkempia tietoja ohjelmasta myöhemmissälehdissä.Kerhoilloista ja kokouksista tiedusteluihinvastaa Maria Lahti, puh. 0400 841741.Inkerikuoron harjoituksetjatkuvatkeskiviikkoisin klo 16.45–18.30Inkerikoti, KarjalataloKäpylänkuja 1, 00610 HelsinkiKuoroa johtaa Evelin Ojalo. Uusia laulajiatoivotaan kuoron riveihin kaikkiinääniin.28inkeriläisten viesti

kalenteriSeukotTervetuloa Inkerikotiin torstaina19.2.2009 ja 19.3.2009, kahvittelua jakeskustelua entiseen tapaan.Tiedustelut: Pirkko HuurtoPuh. (09) 783 391 tai 0400 748 318InkerikotiKarjalataloKäpylänkuja 100610 HelsinkiHelsingin seudun Inkeri-seurantapahtumiaTiedustelut Toivo Tupin puh.040 578 3894InkerikotiKarjalataloKäpylänkuja 100610 HelsinkiInkerikeskuksen tapahtumiawww.inkerikeskus.fiInkerikeskus ryHämeentie 103 A00550 HelsinkiInkerin kulttuuriseurantapahtumiaVatjalaisten praasniekka ja Inkerinmaa9.–12.7.2009Vatjalaisia on jäljellä enää kourallinen Inkerinmaanlänsiosissa Laukaanjoen suulla.Vatjalaiset ovat heränneet vaalimaanhaurasta kulttuuriaan. Tärkeä tapahtumaon heinäkuussa Luutsassa vietettäväpraasniekka. Pääset mukaan praasniekkaanInkerin kulttuuriseuran matkalla.Alustavan matkasuunnitelman mukaanlähdemme 9.7. aamulla Tallinnaanja ylitämme Venäjän rajan Narvassa. Tutustummemenomatkalla Länsi-Inkerinmaisemiin. Illalla majoitumme Volossovanalueella Villa Inkerin palvelutalonremontoituun Paronintaloon. Palvelutalossaon mahdollisuus tavata inkeriläismummoja.Perjantaina tehdään retki Puskiniinja Palvovskiin ja lauantaina onVatjan praasniekkojen vuoro. Kotiin ajetaanKarjalankannaksen ja Viipurin kautta.Vaihtoehtoiset matkapäivät ovat 10.-13.7. Matkanjohtajana puheenjohtajaHelena Miettinen.Matkan alustava hinta on 380 euroa(400 euroa kahden hengen huoneessa).Inkerin kulttuuriseuran jäsenet 360 ja380 euroa. Hinta edellyttää 20 matkustajaa.Se sisältää laiva- ja bussimatkan, majoituksenja puolihoidon Villa Inkerissäsekä ohjelmaan kuuluvat retket. Lisäksiryhmäviisumin kulut noin 42 euroa.Ilmoittautumiset Inkerin kulttuuriseuraanjoko sähköpostitse koivujatahti@inkeri.comtai puhelimitse Tytti Piirosellepuhelin 050 5290 756.Ennakkotietoja muista kesämatkoista:Matka Inkerin juhannusjuhlille Taaitsaan19.–22.6.2009Venäjällä Taaitsassa vietetään lauantaina20.6.2009 inkeriläisten juhannusjuhlaa.Inkerin kulttuuriseura järjestää sinne”rengasmatkan” siten, että menomatka tapahtuuStar/Superstar -laivalla Tallinnanja Narvan kautta, paluumatka maitse Pietarinkehätietä ja Viipurin kautta. Mukanaon koko ajan oma suomalainen bussi kul-inkeriläisten viesti29

jettajineen. Kahtena ensimmäisenä yönämajoitutaan Kikkeriin Villa Inkerin juuriremontoituun palvelutaloon, kolmantenatutustutaan Kelton koulutuskeskukseen.Matkalle lähtö on perjantaina 19.6.2009klo 7.30 Länsisatamasta, paluu Helsinginkeskustaan maanantaina 22.6. noinklo 21.00.Matkan hinta on jäsenille 350 ja muille370 . Hintaan sisältyvät laiva- ja bussimatkat,majoitus, aamiaiset ja iltapalat.Lisäksi tulevat viisumikulut, 42 .Tutustumiskohteita ja pieniä poikkeamiamatkareitistä on mahdollista järjestääosanottajien etukäteen esittämien ehdotustenpohjalta. Siksi on tärkeätä, ettämatkasta kiinnostuneet ilmoittautuvatmahdollisimman pian ja kertovat toiveistaan.Ilmoittautuessa kerrotaan ehdotustenlisäksi nimi, syntymäaika, kansalaisuus,osoite ja puhelinnumero.Ilmoittautua voi 1) sähköpostilla a-s.salonen@pp.inet.fi tai 2) kirjeitse Alina-Sinikka Salonen, Muinaislinnantie 1 B12, 00950 Helsinki.Lisätiedot numerosta 040 7437042 (Alina-SinikkaSalonen).Matka Petroskoin uuden kirkonvihkiäisiin 4.–8.9.2009Petroskoin uusi suomalainen kirkko vihitäänkäyttöön 6.9.2009. Inkerin kulttuuriseuratekee matkan vihkiäisiin suomalaisellabussilla. Menomatkalla yövytäänSortavalassa ja takaisin ajetaan Pietarinkautta.Matkan hinta on noin 420 euroa ilmanviisumikuluja. Viisumin hinta on noin 45euroa. Tarkka hinta selviää, kun saammehotelleista vahvistetut hintatiedot. Ennakkovarauksiavoi jo tehdä kyytiin pääsynvarmistamiseksi joko sähköpostitseapahtumakoivujatahti@inkeri.com tai puhelimitseTytti Piiroselle puhelin 050-5290 756.Inkerin Kulttuurikahvilat 16.00–18.0026.2.2009 Kalevalanpäivä. Suomalaistakulttuuria vatsan kautta ja kotoutumistaitkuvirsien voimalla. Äänellä itkijät kertovatperinteisten itkuvirsien käyttömahdollisuudestamaahanmuuttajien kotoutumisessa.Toivomus on, että jokainen tuomukanaan nyyttikesteihin jotain omastamielestään perisuomalaista tai inkeriläistäpurtavaa. Mukana ovat myös Inkerin kulttuuriseuranGrundtvig-kumppanit Saksasta,Romaniasta, Norjasta ja Espanjasta.26.3.2009 Kaija Santti kertoo väitöskirjastaanInkeriläisnaiset seurakuntienvastuunkantajina.Kulttuurikahvila kokoontuu Familiaklubintiloissa, osoitteessa Vilhonkatu 4B 15.OmpeluseuraOmpeluseuran kokoontumiset jatkuvatKoivussa ja tähdessä Mäkelänkatu 18:ssaparillisten viikkojen torstaina 8.1.2009alkaen. Seuraavat kokoontumiset ovat22.1., 5,2., 19.2, 5.3 ja 19.3.Ensimmäisellä tapaamisella suunnitellaankevään ohjelmaa ja erityisesti sitämitä upeaa pienistä tilkuista voi väkertää.Mietintämyssyssä on myös Olga-nukensynnyttäminen.29.1. 16.00–18.00 SukututkimusklinikkaKulttuurikahvilat jatkuvat tammikuussa2009 Pekka Wikbergin ja Risto Toivosenpitämällä sukututkimusklinikalla. Tule jajuttele juuristasi Familia-Clubiin, Vílhonkatu4 B 15, 3. kerros.30inkeriläisten viesti

Keravan paluumuuttajatVuonna 2009 tapaamiset jatkuvat Talkoorenkaantiloissa Aleksis Kiventie 18:ssatiistaisin 20.1., 17.2, 17.3, 14.4. ja 19.5.klo 15.00–17.00.Tammikuussa tutkitaan muistelukortteja.Helmikuussa katetaan ystävänpäivänpöytä osallistujien mukanaan tuomistalempiherkuista.Loppukevään teemat sovitaan tapaamistenyhteydessä.Inkeri-tapahtuma MyllypuronkirkossaMyllypuron kirkossa vietetään Inkeri-tapahtumaa.Messu on 25.1.2009 klo 12.00jonka jälkeen on kahvitilaisuus.Inkerin kulttuuriseuran tarina-täkit jamuistotyynyt ovat näytteillä koko seuraavanviikon ajan seurakuntakeskuksessa.Osoite on Neulapadontie 12, 0092 0 Helsinki.Tallinnan laulujuhlat 3.–5.7.2009Tulevana kesänä on Tallinnassa maailmansuurimmat laulu- ja tanssijuhlat,joita on järjestetty vuodesta 1934 alkaenjoka viides vuosi. Tällä kertaa teemanaon Yhdessä hengittäminen. Nimi viittaavirolaisten haluun vahvistaa maansa kansallistuntoa.Ohjelmassa on ensimmäistäkertaa kaksi erilaista laulukonserttia, molemmatsuurella laululavalla. Kalev-stadionillapidettävien tanssijuhlien teemanaon Meri ja Viron synty.Ohjelmarunko on seuraava:Perjantai 3.7.2009• Helsinki-Tallinna Star/Superstar klo10.30–12.30• Majoitus Hotel City Portus, Uus Sadamastr 23(alle 500m satamasta)kalenteriLaulujuhlakulkueen seuraamista klo•14.00 alkaen (alkaa Vapauden aukiolta)Kuljetus tanssijuhlille klo 18.00•• Tanssijuhlat klo 19.00• Kuljetus hotelliin juhlien jälkeenLauantai 4.7.2009• Aamiainen• Kuljetus laululavalle klo 18.00• Laulujuhlien 1. konsertti klo 19.00• Kuljetus hotelliin konsertin jälkeenSunnuntai 5.7.2009• Aamiainen• Huoneiden luovutus ja tavaroiden siirtobussiin klo 12.00• Kuljetus laululavalle klo 13.00• Laulujuhlien 2. konsertti klo 14.00• Kuljetus satamaan konsertista suoraan• Tallinna-Helsinki Star/Superstar klo21.00–23.00Matkan hinta 155/h/2hh jäsenille ja175/h/2hh muille, sisältää edellä mainitunohjelman (laivamatkat, hotelli aamiaisineen,kuljetukset juhlapaikoille ja konsertti-ja tanssijuhlaliput). Yhden hengenhuoneen lisämaksu on 43/2yötä. Lapsihinnoistavoi kysyä matkan johtajalta.Vastuullinen matkanjärjestäjä on virolainenBaltic Express Tours.Lisätietoja antaa matkan johtaja Alina-SinikkaSalonen, puhelin 040 7437042tai sähköposti a-s.salonen@pp.inet.fiIlmoittautuminen 20.2.2009 mennessäInkerin Kulttuuriseuraan jokosähköpostitse koivujatahti@inkeri.comtai puhelimitse Tytti Piiroselle puhelin050 529 0756. Ilmoittautumisen yhteydessätarvitaan osoite- ja puhelintietojenlisäksi syntymäaika (laivayhtiötä varten).Tervetuloa!inkeriläisten viesti31

levitä inkeri-tietoaKirjallisuuttaArvo SurvoItku Inkerille, 17 €Hellin SuominenMooses Putron elämäkerta, 2,50 €Ella OjalaPitkä kotimatka, 14 €Pelastunut albumi, 22 €Ensimmäinen kevät, 16 €Ella OjalaSananlaskuja ja tarinoita, 8 €Aleksander StörgrenMutkainen tie vapauteen, 10 €Pekka NevalainenInkeriläinen siirtoväki 1940-luvulla, 25 €Pekka Nevalainen - Hannes Sihvo (toim.)Inkeri-historia, kansa, kulttuuri, 50,50 €Heikki SeppänenEtelän tien kulkija - Vilho Helanen, 25 €Maria RipattiElämä yhden kortin varassa, 16,50 €Saimi TuukkanenElämäni helminauha 5 €Kalevalaseuran vsk 69–70Inkerin teillä, 11,50 €Maria Luukan laulut ja loitsut, 6,50 €E. PärnänenAntti Kivekäs I–II, 9 €Mikko SavolainenInkerinmaa, 33,50 €Aatu SavolainenSuomalainen sissisodassa, 15 €Lars KriforsOli onnistuttava, 15 €Juho HäkkinenSiihen maahan, jonka minä sinulle osoitan, I–II 15 €Sverigesingermanländarnas historia 24 €Lassi SaressaloInkeri, 3,5 €Jouko SihvoInkerin kansan 60 kohtalonvuotta, 24 €Albert PettinenLauluja koululaisille, 4 €Albert PettinenLauluja sekakuorolle, 6 €Lauri SanttuMurrejuttuja, 2,50 €Lilja Kuivanen Toim.Inkerin vuotuisjuhlat 2003, 20 €Tapani NokkalaPaavo Räikkönen Inkerin mies, 25 €Jouko Sihvo toim.Inkerinsuomalaisten kohtalo 20 €32inkeriläisten viestiÄänilevyjäInkerikuoron uusiMinä tyttö -CD 10 €InkerikuoroNouse Inkeri ym, 2,50 €KasettejaArvo SurvoOmall maall, 9 €KarttojaInkerin karttavuodelta 1933, 12 €Inkerin uusi karttavuodelta 1992, 10 €Kylä- ja tiekarttaKeski-Inkeri, vuodelta 1993, 10 €Inkerin pöytälippu(satiinia) + salko marmorijalustalla 18,50 €Inkerin pöytälippu(polyesteria) + salko marmorialustalla 15 €Inkerin pöytälippu(polyesteriä), 8 €Inkerin pöytälippu(satiinia), 10 €Adressisurunvalitteluun, 7 €Tilaukset InkerikotiSaatavana Inkerin kulttuuriseurastapuh. 09 - 2733 225Inkerin satulipas (Miettinen, Uusma) 17 €Flink, Toivo & Mäkilä, Eeva.Inkerin lasten oppikirja. 5 €Kalevala. Suomeksi ja venäjäksi.Käännös A. Hiiri & E. Kiuru. 20 €Miettinen, Helena.Kohtalontie. Kertomus inkeriläisen opettajan elämäntaipaleestaInkerinmaalta Ruotsiin ja paluustaNeuvostoliittoon. 5 €Miettinen & Joganson.Petettyjen toiveiden maa. Arator. 15 €Monahof, Ania.Kärsimyksen pyhät kyyneleet. 13 €.E. Pärnänen.Antti Kivekäs I–II 5 €Sava, Inkeri & Miettinen, Helena.Liljan kuva kutsuu. 15 €Inkeriläistä kansanmusiikkiaRöntyskät. PiirileikkilaulujaInkerinmaalta 7,5 €Voutilainen Paavo: Runoja 12 €Vainikka & Miettinen: Iloinen Inkeri 15 €SUUR-SYNTY KIESUSKorpikansan Survon Arvon kertomana 28 €