Muuttumisen kipeä armo - Ystävyyden Majatalo

hallittavaksi. Jeesuksen seuraajat eivät enää kuuluneet maailmalle, vaan maailma kuului
heille.
"...kaikki on muuttunut, ja juuret on katkaistu. Hän (Jeesukseen Kristukseen uskova ihminen)
edelleen elää katoavassa maailmassa, mutta hänen elämänsä ei enää ole siitä."145
Jeesus ei enää ollut vain ulkopuolinen palvonnan kohde vanhassa maailmassa, vaan sisäinen
ja samalla tuonpuoleinen todellisuus, jonka kautta he katsoivat tämänpuoleista todellisuutta
uusin silmin. Jeesus oli tullut koko todellisuuden näkymättömäksi Herraksi. Näkyvänä Jeesus
oli ollut vain osa heidän tämänpuoleista todellisuuttaan. Nyt heistä oli tullut osa Kristuksen
kokonaistodellisuutta, Jumalan valtakuntaa. Heistä oli tullut uuden näkymättömän
valtakunnan kansalaisia näkyvän maailman keskellä. Sen kautta Jeesuksen läsnäolo oli itse
asiassa paljon vahvempi kuin ollessaan näkyvästi läsnä osana heidän vanhaa todellisuuttaan.
Nyt suhde Kristukseen merkitsi sekä suhdetta omaan sisikuntaan että suhdetta ehdottoman
tuonpuoleiseen Sinään — samanaikaisesti.
Sisäinen tie
Yö on jo kietonut ulkoisen maailman pimeyteensä, mutta sisäisen valon saaneet opetuslapset
eivät enää pelkää pimeää, vaan lähtevät "heti paikalla" vaeltamaan takaisin Jerusalemiin.
Samalla alkaa myös sisäinen vaellus uudella tiellä. Se tie alkaa juuri siltä kohtaa, minkä he
sisäisesti ovat löytäneet. Ylösnoussut Jeesus on tullut heidän sisäisen tiensä lähtökohdaksi,
suunnaksi ja päämääräksi. He ovat kohdanneet pimeän kaaoksen, ja se osoittautui
ylösnousemuksen varjoksi. Pimeys ei enää uhkaa heitä, koska sen mustimmasta ytimestä on
avautunut uusi valo. Jeesus Kristus, Jumalan Poika, on itse heittäytynyt kuoleman kuiluun ja
täyttänyt sen elämällään. Unelmiensa pimeästä haudasta he löysivät kuoleman voittajan,
ylösnousseen Kristuksen. Tyhjyyden uhka on muuttunut tyhjäksi uhkaksi. Kuoleman pelko on
muuttunut pelon kuolemaksi. Kuolemalla ei enää ole voimaa eroittaa ja jättää lopulliseen
yksinäisyyteen. Kuolema ei enää ole minuuden loppu ja tuho, vaan silta kaikkien minuuksien
Luojan luokse. Kristuksessa kuolema kuoli. Kaaos täyttyi uudella elämällä.
Uusi usko sanoi:
"Älä pelkää - luota ja elä. Riko ne rajat, joilla olet yrittänyt suojata itseäsi pimeältä
kaaokselta, loputtomalta tyhjyydeltä ja lopulliselta kuolemalta. Jeesus Kristus on on elämän
ja kuoleman Herra. Rakkaus ei lopu kuolemaan."
Sisäinen ilo
Kaikki se energia, joka oli kulunut vanhan maailman rippeiden koossapitämiseen, vapautui
nyt kiitolliseen iloon ehjässä kokonaisuudessa. Sirpaleet asettuivat paikoilleen uudessa
kokonaisvaltaisessa maailmassa.
Tämä ei ollut vain uuden oivalluksen tuottama psykologinen katarssis (=puhdistautuminen),
tavallinen ahaa-elämys, vaan heräämistä hengelliseen todellisuuteen, jossa iloitseminen on
yhtymistä Jumalan Hengen iloon. Simonille ja Kleopaalle se ei ollut vain uuden totuuden
tuntemista, vaan heräämistä siihen, että he itse olivat Jumalan tuntemia. He eivät lakkaisi
olemasta sitten kun viimeinenkin jälkeläinen unohtaisi heidän olemassaolonsa.146 Ikuinen
olemassaolo on turvattu Hänessä, joka ei ikinä unohtaisi heitä. Ikuisen Sinän edessä minä en
koskaan häviä.
145 Sören Kierkegaard. Concluding Unscientific Postsrcipt (Princeton univ. Press. -74. s. 367.).
146 Etelä-Amerikassa löytyy hauatausmaita, joiden ulkopuolella on "lopullisesti kuolleiden" haudat. Sinne
siirretään ne vainajat, joita kukaan elossaoleva ei enää muista. He eivät siis enää ole olemassa kenellekään ja
ovat siksi lopullisesti kuolleita. Egyptiläisten yritys voittaa lopullinen kuolema tapahtui balsamoinnin kautta.
Heille ihminen on lopullisesti kuollut, kun heidän maallisesta ruumiistaan ei enää ole mitään jäljellä. Jäädäkseen
jälkipolville oleviksi valtiaat rakennuttivat valtavia hautamonumentteja (mm. Pyramidit). Siten he uskoivat
lykkäävänsä toista kuolemaa, josta ei ollut minkäänlaista paluuta.
91