Muuttumisen kipeä armo - Ystävyyden Majatalo

Joskus totuuden valitseminen ja vastaanottaminen edeltää sen ymmärtämistä.
Jos voisimmekin aina ymmärtää ja tietää ennenkuin valitsemme, säilyttäisimme tunteen siitä,
että totuus on hallittavissamme. Useimmiten se kuitenkin tarjoutuu outoon pakettiin käärittynä
lahjana, muukalaisen vaatteisiin pukeutuneena salaisuutena, joka on ensin otettava vastaan ja
sitten vasta avattava. Totuus tarjoutuu tutkittavaksi ja tunnettavaksi vain sille, joka uskaltaa
kutsua yllätysvieraan sydämeensä, avautua ennestään tuntemattomalle, toivottaa muukalaisen
tervetulleeksi. Sinän kohtaamisessa on aina tämä ulottuvuus. Meidän onkin lakattava
tuntemasta toinen ennen kuin olemme valmiit oikeasti kohtaamaan hänet.
Kukaan ei voi olla toisaalta tutumpi ja toisaalta vieraampi kuin Jumala. Sydämemme salattu
totuus, sisäinen opettajamme herää aina henkiin Jumalan kutsusta. Mutta tietoinen mielemme,
joka on tämän maailman menoon sopeutuneena vieraantunut sekä omasta sydämestään että
Luojastaan, kokee molemmat pelottavan outoina ja pahimmillaan vaarallisina.
Simon ja Kleopaas ovat uskollisia sydämensä äänelle ja kutsuvat muukalaisen sisälle.144 Se
on heidän tietoinen vastauksensa sisäiselle ja ulkoiselle kutsulle.
Näkymätön opettaja
Majapaikassaan he valmistavat yhteisen ilta-aterian. "Kun hän sitten aterioitsi heidän
kanssaan, hän otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja antoi sen heille."
Se on valaistuksen hetki.
Sitä katsellessaan heidän sisäinen totuutensa ja Jeesuksen totuus kohtaavat toisensa.
Viimeisen aterian hämmentävä muisto palautuu heidän mieleensä. Murretussa leivässä he
näkevät sekä Jeesuksen murretun ruumiin että omat murtuneet toiveensa. Molempien
murtuneisuus kohtaa toisensa ylösnousseen Kristuksen käsissä.
"Silloin heidän silmänsä aukenivat". Uusi totuus saavuttaa vihdoin heidän tietoisuutensa.
Ristiriita on saanut vastauksensa, ja pimeä kaaos on täynnä valoa.Muukalaisesta oli tullut
tunnistettu Sinä.
"Mutta samassa hän oli jo poissa heidän näkyvistään".
Merkillistä. Heti kun heidän hengelliset silmänsä avautuvat, Jeesus häviää heidän fyysisestä
näkökentästään. Näkevätkö he nyt vähemmän? Ei. He näkevät enemmän.
Alkuun tunnistamaton näkyvä opettaja muuttuu nyt tunnistetuksi näkymättömäksi opettajaksi.
Kristus on puhunut historiassa ja vedonnut historiaan. Jumala on kohdannut heidät
historiallisen todellisuuden keskellä.
Kun heidän sisäiset silmänsä vihdoin avautuivat kuulemaan ja näkemään tuon puheen,
yläsnoussut Kristus jättää heidät historian keskelle, ei vain olemaan historiaa, vaan elämään
Jumalan elämää historiassa. Kristus kutsui heidät elämään uskossa eikä vain näkemisessä.
Kristus kutsui heidät muuttumaan ja uudistumaan eikä vain mukautumaan.
Kristus ei halunut jäädä vain yhdeksi osaksi, edes rakastetuksi osaksi, heidän vanhaan
näkyvään maailmaansa. Hän avasi heille uuden näkymättömän maailman, uuden valtakunnan
ja kutsui heidät siihen. Sitä varten vanhan maailman, siihen sidottuine toiveineen, oli ensin
hajottava kaaokseen opetuslasten mielissä. Kaaoksen keskeltä avautui uusi maailma.
Uusi ja vanha maailma
Uusi maailma ei sulkenut pois vanhaa, vaan sulki sen syliinsä. Vanha maailma ei tullut
tyhjäksi vaan täydeksi. Vanhan maailman meno ei enää hallinnut vaan tuli uuden
144 Luuk.24:29.
90