Muuttumisen kipeä armo - Ystävyyden Majatalo
Muuttumisen kipeä armo - Ystävyyden Majatalo
Muuttumisen kipeä armo - Ystävyyden Majatalo
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Minusta näyttää siltä, että meidät on kutsuttu:<br />
- elämään jatkuvassa ja kasvavassa ristiriidassa tämän maailman kanssa.<br />
- elämään jatkuvassa ja kasvavassa sovinnossa tämän maailman kanssa.<br />
Tuntuuko mahdottomalta?<br />
Jos seuraamme Jeesuksen kutsua totuudellisuuteen ja pyhyyteen, joudumme tietenkin<br />
ristiriitaan jokaisen systeemin kanssa, joka ylläpitää valheellisuutta ja polkee väkivallallaan<br />
elämää.<br />
Toisaalta, sama kutsu haastaa meitä kohtaamaan <strong>armo</strong>llisella rakkaudella kaiken sen, jonka<br />
kanssa olemme ristiriidassa – sekä itsessämme että ympäristössämme. Se on kutsu<br />
syvenevään sovintoon itsen, toisen ja luonnon kanssa.<br />
Jos otamme vain ensimmäisen kutsun vastaan, meistä tulee vihaisia kapinallisia, uhmakkaita<br />
kakaroita ja rakkaudettomia oikeassaolijoita - itseämme ja muita kohtaan.<br />
Jos otamme vain toisen kutsun vastaan, <strong>armo</strong>llisuutemme vesittyy tyhjäpäiseksi kaiken<br />
hyväksynnäksi. Armoahan tarvitaan vain sen kohtaamiseen itsessä ja toisessa, mitä ei voi<br />
hyväksyä.<br />
Jos sitävastoin vastaamme molempiin kutsuihin, astumme jatkuvaan muutos- ja<br />
uudistumisprosessiin.<br />
Mukautuminen on ristiriitojen kiertämistä ja kieltämistä, välttämistä ja peittämistä. Se ei ole<br />
sovintoa, vaan epärehellistä sovinnaisuutta.<br />
Ristiriidoissa elämiseen tarvitaan selkärankaa, sovinnossa elämiseen sydäntä. Se on totuuden<br />
noudattamista rakkaudessa.11 Mukautuja ei tarvitse selkärankaa, ja sydäntä hän tarvitsee vain<br />
pelkäämistä varten.<br />
On kakaramaista olla periaatteellisesti kapinassa kaikkea vanhaa vastaan, ikäänkuin joku<br />
uskomus tai käytäntö, olisi väärä tai tyhmä, vain siksi, että meidän vanhempammekin<br />
uskoivat siihen. Ihmisen tie ei alkanut meidän syntymästämme. On suostuttava<br />
kunnioittamaan myös aikaisemmin opittua. Pelkästään perinteen ja historian kieltämiseen<br />
perustuva muutoshakuisuus on tyhjäpäistä yltiöindividualismia. Varsinkin hengellisessä<br />
etsinnässä on suostuttava sekä kunnioittamaan perinnettä että olemaan sen kanssa ristiriidassa.<br />
Vuosituhansien Jumalan ilmoitusta historiassa ei voi vain ohittaa.<br />
Tulevaisuus ilman historiaa on tyhjää ja pelkkä menneisyys ilman tulevaisuutta on toivoton.<br />
Menneisyys on nähtävä oppimisprosessina, joka valmistaa meitä tulevaisuutta varten.<br />
Menneisyys on tulevaisuutta varten tavalla, jota tulevaisuus ei koskaan voi olla menneisyyttä<br />
varten.<br />
Jos aika on Jumalan luoma, uskollisuus hänelle merkitsee sitä, että olemme uskollisia<br />
menneelle menneenä, nykyhetkelle nykyhetkenä ja tulevaisuudelle tulevaisuutena.<br />
Roolipaineet<br />
”Sinä siis astut rooliin, jonkinlaiseen itsesi abstraktioon, joka alun alkaen sälytetään sinulle<br />
pääasiassa ulkoapäin... Tärkein seikka on aika - aikaa ei riitä mihinkään muuhun kuin<br />
rooliin, vaikka haluaisitkin vaalia henkilökohtaisen elämäsi perusasioita... tiukka ohjelma<br />
vaikeuttaa myös kaikkea pohdintaa, syventymistä, kaikkea todella henkilökohtaista elämään<br />
11 Ef.4:15.<br />
9