Muuttumisen kipeä armo - Ystävyyden Majatalo
Muuttumisen kipeä armo - Ystävyyden Majatalo
Muuttumisen kipeä armo - Ystävyyden Majatalo
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
seurakunnan edessä, harekrishnalaiselta leikataan tukka ja joltakin toiselta leikataan esinahka,<br />
kolmannelta viedään vain rahat jne.<br />
Yleensä kaikkien rituaalien perussisältö on se, että vihkiytyessäsi sanomaan<br />
kokonaisvaltaisesti kyllä jollekin, sanot yhtä totaalisesti ei jollekin toiselle. Juuri tämä on<br />
vihkiytymisen sietämättömin puoli. Kulttuurissa, jossa pyhiinvaellus on muuttunut turismiksi,<br />
kutsumus kokeilunhaluksi ja vihkiytyminen uhkapeliksi, ei näytä kovin fiksulta vihkiytyä niin<br />
kertakaikkisesti. Kun mahdollisuudet avautuvat joka suuntaan pitäisi ainakin suurin osa<br />
elämästä kuluttaa kokeilemiseen, trippien tekemiseen. Ei haluta sanoa ei millekään. Miten se<br />
on mahdollista muutoin kuin sillä, ettei myöskään sano kyllä millekään? Kaikkea ei voi saada.<br />
Täytyy valita. Tie joka avautuu eteemme 360 asteen leveydellä ei johda mihinkään.<br />
Valitseminen tekee tien kapeammaksi, sitoutuminen entistäkin kapeammaksi ja<br />
vihkiytyminen tiivistää sen poluksi joka ei kelpaa muuhun kuin kulkemiseen. Tulipa<br />
mieleeni... ihan kuin joku olisi aikanaan sanonut jotain tärkeää laveasta ja kaidasta tiestä...<br />
Uuden ajan alku<br />
”Jokaisen sielun sisin kysymys on: ”Uskallanko antautua sille, mikä näyttää ehdottoman<br />
mahdottomalta vai mukaudunko siihen, mikä näyttää ehdottoman väistämättömältä?””137<br />
Martin Buber<br />
Palatkaamme ajassa vajaat kaksi vuosituhatta taaksepäin. Sieltä löydämme kertomuksen tähän<br />
päivään asti vaikuttaneesta kohtaamisesta.<br />
Luukas kertoo mielenkiintoisen esimerkin kahden miehen kokemasta muutosprosessista . 138<br />
Kleopas ja Simon olivat juutalaisen historian tuotteita, saman historian sokaisemia ja siihen<br />
hukkumaisillaan. Uskonnollisen ja poliittisen valtakoneiston kauhistuttavan johdonmukainen<br />
oli uudestaan tempaamassa heidät valtaansa, sekä sisäisesti, että ulkoisesti. Vähäksi aikaa he<br />
olivat panneet toivonsa Jeesukseen, mutta nyt kaikki tuntui palaavan entisiin uomiin. Mikään<br />
ei sittenkään ollut muuttunut. Mukautuminen vanhaan systeemiin tuntui olevan ainoa<br />
mahdollinen vaihtoehto.<br />
Jeesus oli kuollut jo kolme päivää sitten. He kulkivat illan hämärtyessä Jerusalemista kohti<br />
Emmausta (vajaa 30 km) tietämättä, kuka oli se muukainen joka oli lyöttäytynyt heidän<br />
seuraansa. Se millä tavalla Kristus kohtasi nämä kaikkeen pettyneet miehet, on samalla<br />
kertomus siitä, millä tavalla Jumala voi kohdata meidät omalla polullamme, keskellä omaa<br />
historiaamme. Siksi haluan ottaa tämän lyhyen kertomuksen esimerkkinä muutosprosessin<br />
dynamiikasta.139<br />
Kuollut maailma<br />
Kleopaan ja Simonin sisäinen maailman, heidän minuutensa ja identiteettinsä tärkein<br />
ulottuvuus rakentui sen varaan, että he samaistuivat oman kansansa kohtaloon. Sitä uhkasi<br />
Rooman valtakunnan ylivalta. Mitä he olisivat, jos heiltä ryöstettäisiin oikeus omaan<br />
maahansa, kulttuuriinsa ja uskontoonsa? Näin oli askel askeleelta tapahtumassa. Mutta näiden<br />
miesten sisäinen ristiriita oli vieläkin suurempi. He olivat nähneet Jeesuksessa kauan odotetun<br />
messiaan, joka vapauttaisi heidät Rooman vallasta. Heidän omat uskonnolliset johtajansa<br />
olivat asiasta jyrkästi eri mieltä ja yhteistyössä roomalaisten kanssa he tuominneet hänet<br />
kuolemaan.<br />
Jeesuksen ristiinnaulitsemisen myötä koko kansan vapautus ja lunastus oli mennyt pilalle.<br />
137 Friedman s. 350.<br />
138 Luuk.24:13-35.<br />
139 En ole yrittänyt jakaa tätä kertomusta tarkalleen muutosprosessin kuutta askelta vastaavaksi. Jätän<br />
jokaisen tehtäväksi itse havaita prosessin kuusi vaihetta kertomuksen sisältä ja mahdollisesti tunnistaa vastaavat<br />
vaiheet omasta elämästään.<br />
87
Change language