Muuttumisen kipeä armo - Ystävyyden Majatalo
Muuttumisen kipeä armo - Ystävyyden Majatalo
Muuttumisen kipeä armo - Ystävyyden Majatalo
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
Vastaväitteitä<br />
"Tiedoton ja tahdoton oleminen ei ansaitse olemassaolon nimeä. Miten helppoa ihmisen on<br />
antaa itsensä liueta toisten joukkoon, odotuksiin, rooleihin, tapoihin ja historiallisiin<br />
muotoihin - antaa niiden päättää puolestaan. Miten vaikea se on väistää... Olemista uhkaa<br />
kaikkialta sen katoaminen. Itsensä kadottaminen on sääntö, autenttinen oleminen poikkeus."<br />
Esa Saarinen.10<br />
"Entä jos muuttumisenikin on vain mukautumista uusiin vaatimuksiin, ja mieleni uudistuu<br />
vain uusista odotuksista ja toiveista, joita minun pitäisi täyttää? Kyllähän minä muutun ja<br />
uudistun koko ajan. Teen sitä kuin näyttelijä, joka saman päivän aikana juoksee ainakin<br />
viidessä eri teatterissa esittämässä erilaisia rooleja. Matkalla teatterista toiseen muutan<br />
tunteeni, mielipiteeni, arvostukseni ja käytökseni uusia odotuksia vastaaviksi."<br />
Niinpä. Elämme maailmassa, joka muuttuu tosi lujaa tahtia. Jo parikymmentä vuotta sitten<br />
Alvin Toffler kysyi kirjassaan The Future Shock, onko ihmiskunta jo saavuttanut<br />
ääripisteensä kyvyssään sopeutua yhä kiihtyviin muutoksiin. Sen jälkeen tahti on vain<br />
kiihtynyt. Silti yhä useammat puhuvat kehityksestä, prosesseista, muuttumisen ja<br />
muuttamisen tarpeesta.<br />
Eikö todellinen mukautumattomuus ”tämän maailman menoon” olisikin<br />
muuttumattomuudessa pysymistä, uskollisuudessa perinteelle ja lojaalisuudessa eiliselle?<br />
Eikö muuttumattomuus käänny hyveeksi maailmassa, jonka menoon kuuluu kaiken<br />
muuttaminen?<br />
"Entä jos seurakuntanikin on vain osa tämän maailman menoa, osa sitä kulttuurisidonnaista<br />
traditiota, johon Paavali haastaa minua olemaan mukautumatta? Mitä jos muuttumiseni<br />
johtaa minut ristiriitaan uskonnollisen perinteeni kanssa? Entä jos uudistumistani<br />
pidetäänkin luopiutena?<br />
Entä jos perheenikin on osa sitä maailman menoa, johon minun ei tule mukautua? Miten voin<br />
olla mukautumatta vanhempieni tahtoon ja heidän tapaansa. Miten voin kunnioittaa isääni ja<br />
äitiäni, jos sanoudun irti heidän arvoistaan tai olen mukautumatta heidän tarpeisiinsa ja<br />
odotuksiinsa?<br />
Entä jos itse olen osa tämän maailman menoa, johon ei tule mukautua? Voinko niin<br />
mukautua omiin tarpeisiini, asenteisiini ja arvostuksiini, etten enää muutu? Onko<br />
mahdollista, että niin mukaudun omaan tyhjyyteeni tai itse tuottamaani kärsimykseen, etten<br />
enää muutu ja uudistu?<br />
Mistä tiedän, mihin ei tule mukautua? Kuka tai mikä ohjaa muutostani?"<br />
Ristiriidassa ja sovinnossa<br />
Paavalia ymmärtäisi helpommin, jos hän olisi kieltänyt mukautumasta ilmeiseen pahuuteen,<br />
kuten valehtelemiseen ja tappamiseen. Sopeutumattomuus "tämän maailman menoon" on<br />
vaikeampi soveltaa. Kulttuuri, perinne, seurakunta ja perhe eivät ole itsessään pahoja. Niissä<br />
on paljon hyvää. Tulen jatkossa kutsumaan näitä suhdeverkostoja systeemeiksi. On vaikea<br />
sanoa milloin mukautuminen johonkin systeemiin on rakkauden mukaista ja milloin ei.<br />
Mukautumattomuus niihin voi olla hyvän vastustamista.<br />
"Tämän maailman menossa" on aina jotain suhteellisen hyvää. Siksi siihen mukautuminen on<br />
niin mukavaa ja helppoa.<br />
Samalla systeemit, joiden keskellä elämme, ovat myös pahoja ja väkivaltaisia. Siksi niistä<br />
irtaantuminenkin tuntuu toisista yhtä perustellulta.<br />
Mitä tehdä tässä ristiriidassa?<br />
10 Esa Saarinen, kuvatessaan Kierkegaardin filosofiaa. Länsimaisen Filosofian historia. WSOY -85. s.313.<br />
8
Change language