Muuttumisen kipeä armo - Ystävyyden Majatalo

(2) Vallattomuus
Olen kuunnellut monen tarinoita yliluonollisen tuntuisista kokemuksista, kertomuksia
energioista, säteistä, tulipalloista, parantamisen kyvyistä, tietäjyyden ja ennustamisen
‖lahjoista‖ jne. Usein näihin liittyy tavaton kiusaus valtaan. Kokija rakastuu voimaan, joka
tarjoutuu hänen käytettäväkseen. Hänelle tarjoutuu minä-se suhde energioihin, jotka hän
uskoo voivansa ottaa haltuunsa. Hän rakastuu yliluonnolliseen valtaan, ja uskoo voivansa
käyttää niitä ‖hyviin tarkoituksiin.‖ Mikään voima ja valta ei pysty täyttämään
kohtaamistyhjiötä. Koska valta on itsessään mieltä vailla, sitä tarvitaan aina vain lisää ja lisää
mielekkyyden harhan ylläpitämiseksi. Taitaa olla totta, että mitä enemmän valtaa saamme,
sitä huonommin, sitä käytämme. Tulemme vain lähemmäksi sitä kriittistä pistettä, jossa valta
alkaa käyttää meitä.
Tämä ei merkitse sitä, että paras tapa varjeltua ongelmista on pysyä kuolleena tai ainakin
henkisesti ja hengellisesti impotentteina. Luottavaisessa vallattomuudessa on toisenlaista
potenssia. Hengen voima ei tarvitse tuekseen fallisia valtatoteemeja (vaikka niiden huipulle
sijoitettaisiinkin risti), eikä ole riippuvaista kyvystä kontrolloida ketään. Se ei tarvitse
paranormaaleja kykyjä, yliluonnollista tietoa tai pelättyä asemaa. Todellinen voimamme tulee
uskalluksesta tunnistaa ja tunnustaa voimattomuutemme.
Kristuksen Henki ei vahvista meidän valta-asemaamme suhteessa toisiimme. Se rohkaisee
uskallustamme luopua vallasta ja antaa tilaa kaiken syliin sulkevalle rakkaudelle. Vain
pyyteettömällä rakkaudella on varaa olla vallaton - kahdessakin mielessä. Kun
turvallisuutemme ei perustu valtaan vaan rakkauteen meillä on varaa olla myös lapsen
kaltaisia. Minussa alkaa kaikki hälytyskellot soimaan kun kohtaan hengen voimasta uhoavan
ihmisen, jossa ei ole yhtään kakaramaisuutta ja huumorintajua.
(3) Vapaus
”Jumala ei suostu manattavaksi, mutta ei Hän itsekään pakota. Hän on mikä on ja antaa
toisenkin olla oma itsensä. Nämä molemmat ominaiuudet erottavat Hänet demonisista
voimista.”123 Martin Buber
Vaikka Kristuksen Hengestä tuleva kokemus ei annakaan meille minkäänlaista valtikkaa
suhteessa muihin, se ei myöskään työnnä meitä pakkovallan alle. Se ei riistä vapauttamme
tehdä omia valintojamme suhteessa Jumalaan, itseemme ja toisiimme.
Elämän Hengestä syntynyt kokemus vahvistaa vapauttamme tehdä omat valintamme.
Korkeimman lapseksi tunnustautuminen ja ylimmän herruuden tunnistaminen,
paradoksaalista kyllä, vapauttaa itseohjautuvuuteen.
Passiivisuus ja alistuvuus avaa meidät voimille, jotka eivät kunnioita kenenkään vapautta.
Transsikokemus voi antaa käden vieraiden voimien ‖automaatikirjoitukselle.‖ Tiedän kyllä,
että jotkut kirkkohistorian kunnioittamat pyhät, ovat välittäneet sanomansa niin passiivisessa
tilassa, etteivät jälkeenpäin tiedä minkälaisen sanoman välikappaleina ovat olleet. Silti olen
epäileväinen niiden voimien suhteen, jotka toimivat vasta kun ihmisen tietoisuus ja
valinnanvapaus on sammutettu, tavalla taikka toisella. Minusta maailma on täynnä pimeyden
voimia, joiden valtaa rajoittaa vain tietoisen ihmisen alistumattomuus niille. Itse tunnen
Kristuksen Hengen tietoisuuden terästäjänä, eikä sen sammuttajana.
Kristus sanoi tekevänsä meidät vapaiksi. Siksi hän lähestyy meitä aina sellaisessa hengessä ja
sellaisella tavalla, johon voi suostua tai olla suostumatta. Kaikki sellainen voima joka,
lähestyy vastustamattomalla, väkivaltaisella ja alistavalla tavalla, on hengeltään
rakkaudenvastaista. Kristus ei ota sinua valtaansa. Hän antaa sinulle vallan tunnustaa oman
Herruutensa tai kieltäytyä siitä.
Hän vahvistaa sinun tosi-minääsi ja kykyäsi elää itseohjautuvasti pakkovalloista vapautetun
sydämesi syvyydestä asti.
123 Eclipse of God. s. 75.
74