Muuttumisen kipeä armo - Ystävyyden Majatalo

Käsi kädessä uuden arvioimisen kanssa kulkee vanhan uudellenarviointi. Yrsa Steniuksen
kirja Naiseus ja Valta on viisikymppisen naisen perusteellinen uudelleenarvio saamastaan
henkisestä perinnöstä ja sen hedelmistä. Hän tekee se perusteellisen kaaosvaiheen jälkeen,
tultuaan uudestaan ‖kotiin‖ itseensä. Hänen nuoruutensa vapauttavat oivallukset joutuvat
kirjassa rankkaan jälkiarviointiin. Kuljen miehenä muutaman vuoden häntä jäljessä, mutta
itseni tunnistaminen hänen arvostelemassaan radikaalia vapautta ihannoivassa miehessä,
tuntui terveellisen kiusalliselta.
Ei taida ollakaan paljon muuta viisautta kuin jälkiviisaus. Mutta sitäkään emme löydä, jos
emme suostu edes myöhästyneinä arvioimaan kokemuksiamme ja aikaisempia
oivalluksiamme.
Yhteiskunnassa, jossa kaikki pyörii rahan ja vallan ympärillä, on joskus vaikea huomata, että
on olemassa tavoitteita joiden tavoittelemisessa ei ole mitään oikeasti hyvää. On arvioitava
mitkä vastaukset palvelevat korkeinta hyvää ja minkälaisista valaistumisista ei ole muuta kuin
haittaa.
Jumalan tahdon huomaaminen tai sen erottaminen muusta ei ole edes teologian laitoksella
opittava kyky. Pienet lapset pystyvät joskus paremmin erottamaan Pyhän ja pahan hengen
kuin oppineet aikuiset. Hengellisesti absoluuttista sävelkorvaa on harvoilla, jos kellään. Ne
jotka uskovat sellaisen omaavansa, eivät yleensä huomaa mitään hengellisesti hämärää
katsoessaan peiliin. Kuitenkin meille on luvattu suuren säveltäjän opas, joka auttaa meitä
erottamaan karille houkuttelevien seireenien laulun oikeasti hyvän elämän sävelistä.
Arviointiperusteet
"Koetelkaa henget"122 Johannes
”Mistä tuntee muuttavan kohtaamisen todellisen luonteen? Millä perustein voidaan uskoa
yliluonnolliseksi uskotun kokemuksen jumalalliseen alkuperään?”
Vaikea kysymys.
Esitän muutamia arviointikriteereitä joihin itse uskon. Jokainen niistä on omalla tavallaan
epämääräinen ja vajaa. Suoraan sanoen ne perustuvat omiin kokemuksiini ja ‖löytöihini‖,
jotka huomenna saattavat osoittautua hyvinkin vääriksi. Ne ovat oikeastaan kuvauksia siitä
kolmannen läsnäolosta, jonka olen oppinut tunnistamaan Kristuksen Hengeksi.
Jos yrittäisin esittää perinteisesti raamatullisia kriteereitä, ne voisivat olla paljon
pikkutarkempia ja kovempia. Silti uskon, että nämäkin kriteerit ovat suht’ koht’ raamatullisia.
(1) Lahjan tuntu
Elämää palvelevassa kohtaamisessa, kokemuksessa, löydössä tai oivalluksessa on lahjan
eikä saavutuksen maku. Vaikka olemme olleet aktiivisia etsijöitä, vastauksen saaminen tuntuu
enemmän löydetyksi tulemiselta kuin löytämiseltä.
Tietoinen pyrkimys saada yhteys henkivoimiin, henkiolentoihin, kuolleitten henkiin ja niiden
kautta salattuun tietoon on omavaltaista tunkeutumista maailmaan, jonka valtiaiksi meistä ei
ole. Meillä on ihan tarpeeksi tekemistä asenteidemme, kielemme ja käytöksemme
hallitsemisessa. Kaikki tikapuut henkien maailmaan palvelevat lähinnä vastuun pakenemista
siitä, mikä on ilmeistä ja sellaisen haltuunottoa, joka ei meille kuulu.
Jos meille jotakin sieltä annetaan, se on lahja, jonka sisältö paljastuu näkyvän maailman
elämänlaadun paranemisessa. Spiritismin, okkultismin ja erilaisten hengentieteiden hedelmä
ei ole Kristuksen kaltainen pyyteetön rakkaus. Ne vain innostavat uuteen voimaan ja valtaan,
suhteessa itseen, toisiin ja maailmaan yleensä.
122 1Joh.4:1.
73