Muuttumisen kipeä armo - Ystävyyden Majatalo
Muuttumisen kipeä armo - Ystävyyden Majatalo
Muuttumisen kipeä armo - Ystävyyden Majatalo
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Ennen kuin tiesin Steinerilaisuudesta mitään perusteellisempaa, muistan vieroksuneeni<br />
heidän johdonmukaista tapaansa olla käyttämättä maalauksissaan mustaa väriä. Intuitiivinen<br />
varaukseni on vahvistunut. Musta pitääkin karsia kun lähdetään kiipeilemään hengentieteiden<br />
tikapuita pitkin taivaisiin. Mutta tässä maailmassa elävään hengellisyyteen kuuluu myös<br />
tummuus ja synkkyys, tuiman musta varjo.<br />
Valo ja varjo kuuluvat yhteen. Vain niiden keskellä voi kokea Hänen läsnäoloa, joka on tuttu<br />
sekä valon, että pimeyden kanssa. Joka ei itse suostu olemaan läsnä maailmassa sellaisena<br />
kuin se on, ei voi myös kokea Kolmannen todellista läsnäoloa maailmassa.<br />
VASTUU<br />
Arvioiminen<br />
”Mediayhteiskunnan markkinoilla moraali on liikeidea. Se voi sisältää miltei mitä tahansa,<br />
mutta sääntönä on, että kaavamaiset mielipiteet myyvät parhaiten.”120 Yrsa Stenius<br />
Alussa lainasin Paavalia, joka varoitti mukautumasta ja kehotti muuttumaan. Hän ei lopettanut<br />
siihen, vaan jatkoi sanomalla: Muuttukaa... niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto,<br />
mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä."121<br />
Mukautujakin keskittyy arvioimaan, ei Jumalan tahtoa, vaan sitä miten hän voisi sujuvimmin<br />
sopeutua ympäristöönsä, joutumatta kenenkään kanssa ristiriitaan. Hänen elämäänsä ohjaa<br />
niiden ihmisten hyväksyntä, joista on riippuvainen. Heidän tahdostaan tulee hänelle Jumalan<br />
tahto, jota ei uskalla rikkoa. Hän ei ole vapaa seuraamaan totuuksia, jotka saattaisivat hänet<br />
vaikeuksiin elämänsä auktoriteettien kanssa. Hylätyksi tulemisen pelko ja hyväksytyksi<br />
tulemisen pakko, ohjaavat hänen tapaansa arvioida kaikkea.<br />
Vain kohtaamisen tilaan astunut muuttuja on vapaa arvioimaan, mitä uskoo Jumalan tahdoksi.<br />
Vaikka uskon näin, en voi sille mitään, että ajatus Jumalan tahdon arvioimisesta tuo<br />
ensimmäiseksi vain pelottavia muistoja mieleen. Eihän elämästäni ole puuttunut ihmisiä, jotka<br />
ovat tienneet Jumalan tahdon – varsinkin minulle. Kukapa meistä ei olisi kuullut tai lukenut<br />
harhoihinsa seonneesta ihmisestä, joka Jumalan käskystä on tehnyt uusia tyhmyysennätyksiä<br />
tai etsinyt väkivaltaisuudelleen mitä mielikuvituksellisimpia muotoja.<br />
Tällaiseen vetoaminen on liian helppo nakki. Maito ei ole hengenvaarallista lapselle, vaikka<br />
joku lapsi onkin kuulemma hukkunut maitotonkkaan. Muiden tyhmyyksien selän takaa ei<br />
löydy piilopaikkaa omalta arviointivastuulta. Erehdysten ja hairahdusten kautta meidän on<br />
uskallettava oppia ja uskoa uuteen, vaikka se huomenna osoittautuisi tyhmäksi tai vääräksi.<br />
Jumalan tahto on ainakin lähestyttävissä.<br />
Kun seitsemän veljeksen kesken syntyi riita siitä, kuka saa ihanan Männistön Venlan, yritti<br />
Aapo järkimiehenä hillitä ilmitappelun syntymistä kysymällä Juhanilta: "Missä on järkes?"<br />
Juhani vastasi: "Tässä visapäisessä halossa!"<br />
Juhani oli nuija, mutta niin olemme mekin, jos olemme minkä tahansa ihmeellisen<br />
kokemuksen, valaistuksen, ilmestyksen tai oivalluksen vietävissä kysymättä, onko tässä<br />
mitään järkeä ja seuraako tästä mitään hyvää?<br />
Etsintään käytetty energia vapautuu ensin helpotuksen ja kiitollisuuteen tunteeseen. Sen<br />
jälkeen se siirtyy uuden ‖totuuden‖ tietoiseen testaamiseen. Löydetty vastaus on kuitenkin<br />
tutkittava tarkkaan suhteessa alkuperäiseen ristiriitaan. On aika koetella uuden vastauksen<br />
pätevyyttä ja pitävyyttä.<br />
120 Stenius s.60.<br />
121 Room.12:2.<br />
72