Muuttumisen kipeä armo - Ystävyyden Majatalo

Jokaisen uuden valonsäteen myötä tulee myös uuden vapauden lahja. "Totuus on tekevä teidät
vapaiksi."112 Uusi oivallus tuo vapauden irtaantua siitä mikä on perittyä ja itsestäänselvänä
koettua. Enää ei ole pakko mukautua. Nyt voi muuttua. Todellinen minuuteni on vapaa
ottamaan uuden askeleen irti siitä, mikä on ulkoapäin saneltua ja ohjelmoitua. Uusi itseensä ja
tosi-suhteisiinsa kotiintuleminen, on muutosprosessin kohokohta.
Vaarallinen vapaus
"Oletko unohtanut, että ihmiselle rauha tai jopa kuolema on paljon mieluisampi kuin valinnan
vapaus hyvän ja pahan välillä?"113 Fyodor Dostojevski
"Minut on kasvatettu tällaiseksi... Mikä on sinun verukkeesi?"
"Minä olen syntynyt tällaiseksi."
Haluatko todella vapauttasi kunnioittavaa Jumalan rakkautta? Uskallatko tunnustautua
vapaaksi? Oletko valmis ottamaan tosissasi rajallinen mutta todellinen vapautesi, ja sen myötä
suostua myös vastuulliseksi? Vai jäätkö mieluummin valittamaan onnettomia perintö- ja
ympäristötekijöitäsi, samalla kun nautit siitä seuraavasta (kuvitellusta) vastuuvapaudesta?
Hukutatko mieluummin yksilöllisyytesi joukkoliikkeisiin, kollektiiviseen järjestykseen,
päättömän yksimieliseen seurakuntaan, tai toisen ihmisen sieluun, jotta sinun ei tarvitse
kohdata omaa itseäsi Jumalan edessä?
On monia syitä mieluummin pysyä olosuhteiden orjana ja maailman menoon mukautuvana.
Voimattomuus ja kyvyttömyys, orjuus ja uhrina oleminen, antaa vapauden vapaudesta.
Muuttumisen mahdollisuus toisi mukanaan ihmisen raskaimman kuorman ja kirkkaimman
kruunun: vastuullisten valintojen tekemisen taakan ja etuoikeuden.
Tiedätkö mistä todellisen pöllön tunnistaa? Mitä enemmän valoa sille antaa sitä vähemmän se
näkee.
"Mutta valo tulee liian myöhään", sanot. "En ole tottunut rakkauteen. Minulla ei ole
kokemusta rakastettuna olemisesta. Siksi en pysty ottamaan sitä vastaan."
On surullista kohdata ihminen, joka on niin katkeroitunut lapsuutensa pimeydestä tai
aikuisena kokemistaan pettymyksistä, että keskittyy kaikin voimin pitämään kiinni
kokemastaan vääryydestä.
Kirjassaan Sickness unto death Sören Kierkegaard kuvaa tällaista ihmistä:
"Nyt hän tahtoo mielummin raivota kaikkea vastaan, olla koko maailmassa juuri se, jolle
olemassaolo on tehnyt vääryyttä; hänelle on tärkeää huolehtia siitä, että hänellä on tuska
aina ulottuvillaan, ettei kukaan riistä sitä häneltä... Hän uskoo, kapinoiden koko
olemassaoloa vastaan, saaneensa todisteen, joka kumoaa olemassaolon hyvyyden.
Epätoivoinen katsoo itse olevansa tämä todiste, ja se hän haluaakin olla... protestoidakseen
kärsimyksellään koko olemassaoloa vastaan."114
Hän ei siedä muuttavan rakkauden kohtaamista. On vain minä ja minun kaikenkattava
kärsimykseni. Kolmannen läsnäolo kutsumuksen muodossa on liian haastavaa. Se liikuttaa
liian syvältä. Se haastaa liian perusteelliseen mielenmuutokseen. On helpompi mukautua
kärsimykseen. Se vapauttaa elämästä, joka on vastaanottamista, vastuunottamista ja takaisin
antamista.
112 Joh.8:32.
113 Feodor Dostojevsky Karamazovin Veljekset.
114 Sören Kierkegaard. The sickness unto death.
67