Muuttumisen kipeä armo - Ystävyyden Majatalo

elämänsä pääteoksesta: I and Thou, Minä ja Sinä89 Neljäkymmentä vuotta myöhemmin hän
kuvailee kirjan syntyä:
”Kun luonnostin ensimmäistä käsikirjoitusta olin sisäisen pakon ajama. Visio jonka olin
saanut oli nyt vihdoin kirkastunut. Se oli vakuuttavuudessaan niin yliluonnollisen tuntuinen.
Tiesin, että minun oli pakko toimia todistajana sille.”90
Buber kirjoitti pääteoksensa yhtä kiivaassa tahdissa kuin ihminen, joka yrittää tallentaa
näkemänsä unen jokaisen yksityiskohdan talteen heti aamulla, ennen kuin ne unohtuvat arjen
kiireiden alle. Melkein kaikki mitä Buber kirjoitti sen jälkeen, rakentuu tavalla taikka toisella
tuon kirjan perusoivalluksille, täydentäen niitä ja soveltaen niitä elämän eri aloille.
Minua huvittaa ja ihastuttaa, että ensimmäinen ihminen, jolle hän luki käsikirjoituksensa
ääneen oli hänen 16-vuotias tyttärensä Eva. Kirja ei nimittäin ole niitä kaikkein
helppotajuisimpia. 60 vuotta myöhemmin Eva sanoi, että kokemus vaikutti koko hänen
elämäänsä
”Olen aina yrittänyt elää sen kirjan sanoman mukaan.”91
Itsellänikin on tärkeän tuntuisia "valaistumisen" silloin tällöin. Jos en saa jotain uuttaa ahaaelämystä
vähintään kerran vuodessa alan jo hätääntyä. Melkein jokainen opetusaiheeni
viimeisen viidentoista vuoden ajan on rakentunut yhden intuitiivisen hetken varaan, jolloin
joku uusi oivallus on välittynyt minulle sekavan ongelmakimpun uudeksi hahmoksi ja
järjestykseksi. Yksinkertaisten perusoivallusten tarkastaminen, täydentäminen ja käytäntöön
soveltaminen vie sitten vuosia. Kuitenkin voin varmuudella sanoa, ettei minulla olisi paljon
mitään opetettavaa ilman näitä lyhyitä syväoivalluksen hetkiä.
Joskus nämä oivallukset tapahtuvat unessa.
Muistan vieläkin noin viiden vuoden takaisen unen, joka antoi selkeän vastauksen silloiseen
kyselyyni. Olin voimakkaassa sisäisessä käymistilassa. Kirjoittelin kirjaa, joka käsitteli
ristiriitaisia suhteita.92 Samalla tietenkin käsittelin omia ristiriitaisia suhteitani.
Eräänä iltana menin nukkumaan kysymyksen kanssa, jonka muotoilin mielessäni englanniksi:
"What's the difference between attitude and intention", eli mikä ero on asenteella ja
pyrkimyksellä? (Koska suurin osa lukemistani kirjoista ovat englanninkielisiä en aina tiedä
millä kielellä ajattelen.) Yöllä näin yksinkertaisen unen, niinikään englanninkielellä:
Näin edessäni pitkän metallista tehdyn litteän suoran. Materiaali oli samanlaista kuin vanhan
ajan kaappikellojen vieteri. Se ei kuitenkaan ollut kierukan muodossa vaan aivan
vaakasuorassa edessäni, ikäänkuin lepotilassa. Katselin sitä sivultapäin. Samalla kuulen
äänen, joka selittää: "This is attitude. An attitude is a state of mind." (= Tämä on asenne.
Asenne on mielentila.) Sen jälkeen suoran molempiin päihin tuli keskelle suuntautuvaa
työntövoimaa (en nähnyt mistä), niin että vieterimetalli alkoi keskeltä taipua kaarelle. Kaari
taipui isoksi, ja saatoin aistia kuinka jännittynyt se oli. Sama ääni selitti minulle: "This is
intention. Intention is being in tension." (= Tämä on pyrkimys. Pyrkimys on olla
jännitystilassa.) Suomenkielisenä uni ei olisi ehkä ollut niin voimakas, koska se rakentui
sanaleikille, joka ei ole suomennettavissa. Lopulta työntövoima ylitti vieterimetallin
kestokyvyn ja se naksahti keskeltä poikki, jolloin molemmat osat palautuivat lepotilaan.
Aamulla heräsin ihmeellisimpään rauhaan, mitä olen eläessäni kokenut. Kaikki ristiriitani
olivat jäljellä. Suru ja tuska ei ollut hävinnyt, mutta samanaikaisesti niiden kanssa oli valtava
kiitollisuuden tunne ja mahtava kokemus siitä, että kaikki mitä on saa olla. Aistin ja tunsin
laidasta laitaan samanaikaisesti kaikenlaisia asioita. Tunsin olevani koko ihollani ja
89 WSOY -93. Suomentanut Jukka Pietilä.
90 Saman kirjan myöhemmin lisätyssä jälkikirjoituksessa.
91 Friedman. s.97.
92 En ole vieläkään saanut sitä valmiiksi.
53