Muuttumisen kipeä armo - Ystävyyden Majatalo

hukutamme uudet yllättävät totuudet yleiseen hälinään ja tyhjänpuhumiseen. Jos muita ei ole
läsnä, etsimme radion tai television pelastajaksi. Tärkeintä on, että hiljaisuudessa sikiävä
totuus ei pääse häiritsemään rauhaa, edes kuoleman rauhaa.
Jos kysyt Jumalalta kysymyksiä, sinun on maltettava olla sen verran hiljaa, että kuulet
Hänen vastauksensa. Sinun on tyhjennettävä itsesi ennakkosensuurista ja -odotuksista.
Mietiskelyn, hiljentymisen tai hartauden yksi tarkoitus on tyhjentyä, antaa tilaa jollekin
uudelle. Se on tutun vaientamista ja tuntemattomalle avautumista. Se on luopumista ilmeisen
tyranniasta, itsestäänselvän hirmuvallasta ja antautumista Jumalan puheelle, joka aina on
yllättävää.
Pimeässä odottaminen
”Niukkana aikana elämä kristittynä on kuulolla oloa. Ehkä se ei ole paljoa, mutta minusta
näyttää, että se on suunnilleen kaikki... Kuulolla eläminen ei ole suorittamista eikä ansion
keräämistä. Kuulolla olo on vain valmiutta ottaa vastaan se, mitä odottaa enemmän kuin
mitään muuta elämässään.” Terho Pursiainen
Oletko kuullut kertomuksen miehestä, jonka naapuri tapasi eräänä iltana etsimässä jotain
maasta?
"Mitä olet kadottanut?" naapuri kysyi.
"Avaimeni", mies vastasi.
Naapuri meni mukaan etsimään avainta. Jonkun aikaa etsittyään hän kysyi:
"Missä tarkalleen sinä kadotit sen?"
"Sisällä" vastasi mies.
"Miksi sitten etsit sitä ulkona?"
"Koska täällä on enemmän valoa", mies vastasi.
Onko tässä miehessä jotain tuttua?
Pimeässä on todella vaikea etsiä mitään. Siellä ei voi kuin odottaa, että joku sytyttäisi valon.
Saarnoissa ja tarinoissa Jumalan kohtaaminen liitetään useimmiten valoon. Meille ei aina
kerrota minkälaisissa pimeyksissä hän meitä odottaa.
Tunnetko pelkoa, paniikkia ja jopa syyllisyyttä siitä, että olet erämaassa kiusattuna,
pimeydessä harhailevana, tyhjyydessä haparoivana, kaaoksessa, avuttomuutesi,
voimattomuutesi, tietämättömyytesi, ymmärtämättömyytesi ja pimeytesi ytimessä?
Näyttävätkö kaikki muut niin varmoilta päämäärätietoisilta ja uskossaan vahvoilta, että et
edes kehtaa paljastaa kuinka suuressa pimeydessä koet olevasi? Kun peität ja salaat sen,
muistuttaako ulkoinen olemuksesi yhtään niitä ihmisiä joita pidät itseesi verrattuna niin
tukevilta?
Buber joutui elämänsä aikana kokemaan monta sotaa sekä sisäisesti, että ulkoisesti. Vuonna
1956 hän sanoo: ”Hitlerin aika oli kauhein, mitä olen joutunut kokemaan, mutta sinäkin
aikana historian keskellä eli pyhä tarkoitus ja Pyhä Jumala... en vain tiedä miten ja
missä.”82
Niin fraasilta kuin se kuulostaakin: Odota Herraa, sinun Jumalaasi. Luota siihen, että oikealla
ajallaan Hän antaa sinulle armon löytää uuden suunnan, uuden tarkoituksen ja uuden voiman
elää.
82 Friedman. s.213.
50